Uutiskatsaus 39/2021

1. Kuoleman kauppiaat

Äskettäin leskeksi jäänyt Satu Hassi kertoo hirmuisesta byrokratiasta, jonka kuolleen omaiset joutuvat kohtaamaan. Kuulosti kovin tutulta. On jotain aivan käsittämätöntä, kuinka tällaisia asioita ei saada toimimaan. Kuinka vaikeaa oikeasti on se, että olisi yksi ainoa lomake johon kaikki kuolinpesän omaiset pistäisivät allekirjoituksen ja jolla valtuutettaisiin henkilö X hoitamaan vainajan asioita täsmälleen samoilla oikeuksilla kuin henkilö X kykeni eläessään hoitamaan? Ja jota laki velvoittaisi kaikki yritykset tottelemaan rangaistuksen uhalla?


2. Måstesvenska

Vihdoinkin on asetettu toimikunta tutkimaan hallitusohjelmaan puolivahingossa (= RKP ujutti ja muut eivät huomanneet) lipsahtanutta tavoitetta ruotsin kielen palauttamiseksi pakolliseksi YO-kirjoituksiin. Onhan tämä nyt aivan naurettavaa. Nykyään ei enää opiskella mitään muuta kuin englantia ja ruotsia, kaikki muut vieraat kielet ovat käytännössä kadonneet. Omakohtaista kokemusta on, eivätpä ole totetuneet lasten valinnaisryhmät ja on pitänyt unohtaa ajatus kolmannesta kielestä. Omana kouluaikana toteutui samankokoisessa koulussa 2-3 ylimääräistä kieltä. Tämän esteenä on osaltaan ruotsi ja ruotsin kielen poistamisen esteenä on suomalaisten lällyys. Pakkoruotsilla olisi noin kaksi viikkoa elinaikaa, jos peruskouluissa ja lukioissa opiskelijat ryhtyisivät lakkoon ja kieltäytyisivät menemästä ruotsin tunneille.


3. Virheet pöllyssä

Virheet päätti sitten kannattaa kannabiksen laillistamista. Kieltämättä kannabiksen laillistamiseen on lukuisia perusteluja:
- huumeiden käyttörikollisuus vähenee huomattavasti; kun käyttö on sallittua, eihän se enää ole rikos
- kannabiksen laillistaminen mahdollistaisi sen valvonnan paremmin, jolloin alaikäiset eivät sitä pääsisi käyttämään aivan kuten alkoholin ja tupakan ikärajoista havaitaan
- kannabis ei aiheuta riippuvuutta, sillä monet ovat käyttäneet kannabista jo vuosikymmeniä ilman riippuvuuden ilmaantumista eivätkä koe tarvetta lopettaa koska eivät ole havainneet mitään merkkiä riippuvuudesta, sitä paitsi monet heidän kavereistaan ovat lopettaneet eikä se voi olla vaikeaa, sillä he ovat tehneet sen jo useita kertoja


4. Valta ja sen katoaminen

Björn Wahlroos totesi haastattelussaan Suomen hallinnossa olevan juuri sen ongelman, jonka piti olla ilmeinen jo sen kehittyessä yli 20 vuotta sitten. Valta on kadonnut. Presidentiltä otettiin valtaoikeuksia pois, mikä sai kansan tuen. Jos kansalta kysytään, otetaanko poliitikoilta valtaa pois, vastaus on taatusti kyllä. Ongelma tässä on se, että kansalle ei kerrota vallan määrän olevan vakio. Kun vaaleilla valituilta poliitikoilta otetaan valtaa pois, se voi mennä kahteen paikkaan:
1) Poliitikoille, joita ei ole valittu vaaleilla. Kuten osin on käynyt, vai kuinka moni äänesti Sanna Marinia pääministeriksi? Ei kukaan, sillä jopa demareita äänestämään harhautetut äänestivät Antti Rinnettä siihen duuniin.
2) Epämääräisiin toimielimiin, jotka eivät kykene nopeisiin päätöksiin sisäisten ristiriitojensa ja muista toimielimistä riippuvuutensa takia. Kuten eduskunnan valiokunnista ja koalitiohallituksista nähdään.
Wahlroosin lopputiivistelmä osuu maaliin:
”– Suomessa synnytettiin niin paljon tasapainoa valtiomahtien välillä että juuri kukaan ei pysty maata johtamaan.”


5. Hyvä uutinen oli vain muutaman sentin päässä

Otsikko kertoi, että Sanna Marinin hiukset kokivat muodonmuutoksen. Voi kunpa tämä muutos olisi tapahtunut vain 5-10 senttimetriä hiuksista pääkalloon päin. Asennemuutos saattaisi pelastaa Suomen.


6. Lisää karvoihin katsomista

Pysyäksemme naisten hiuksista, joku laulaja Chisu pyyteli kovasti anteeksi kulttuurista omimista käytettyään neekereiden suosimaa kampausta. Virheiden maskotti Fatim Diarra säesti kiitellen Chisun valveutuneisuutta. Odotamme Diarran anteeksipyyntöä kulttuuriseen omimiseen syyllistymisestä, sillä hän käytti viestinnässään valkoisten kehittämää teknologiaa. Minun puolestani afrikkalaiset voivat itkeä kampaustensa varastamisesta niin paljon kuin ikinä haluavat, kunhan tekevät sen bongorumpujen välityksellä.


7. Ja tämäkö muka uutinen?

Otsikko oli: ”Turvapaikanhakija yritti huijata Suomen valtiota”. Okei. Odottelemme myös seuraavanlaisia otsikoita:
”Karhu paskoi metsään”
”Etelä-Suomen lumet sulamassa juhannukseen mennessä”
”Lotossa arvottiin seitsemän varsinaista numeroa”
”Mies kastui pudottuaan laiturilta järveen”
Itse uutisessa kävi ilmi, että rikollinen oli ilmoittanut viranomaisille lähes värisuoran eli väärän kansalaisuuden, henkilöllisyyden, syntymäajan ja suojeluntarpeen. Puuttumaan jäi vain väärä sukupuoli. Tuomioksi tuli 84516 euroa korvauksia. Mitäs luulette, maksetaanko näitä ikinä?
Uutisen uskomattomin – tai no, valitettavasti nykyään uskottava – asia paljastui lopussa:
”Käräjäoikeuden mukaan miehen oikeilla henkilötiedoilla toimitettu turvapaikkahakemus oli tätä rikosasiaa käsiteltäessä yhä kesken.”


8. Kansantalous kiittää taas

On käynyt ilmi asia, joka on ollut kyllä tiedossa jo pitkään. ”Vieraskielisten” joukossa koronarokotuskattavuus on kantaväestöä vähäisempi. ”Vieraskieliset” ovat lainausmerkeissä, koska tällä ei tarkoiteta esimerkiksi englannin- ja saksankielisiä. Seurauksena teho-osastojen koronapotilaista puolet on vieraskielisiä. Arvatkaapa huviksenne taas kerran, paljonko tämä lysti veronmaksajille kustantaa? Ensin maksetaan ilmainen elämä ja sitten ilmainen kuolema.
Somalien keskuudessa pyöri ainakin vuosi sitten huhu, jonka mukaan yrttitee estää koronan tarttumisen. Eikö voisi levittää huhua, että Afrikassa korona ei tartu, joten ei muuta kuin pysyvästi sinne takaisin?


9. Oikeassa olemisen tuska

KRP on huolissaan kansainvälisten katujengien rantautumisesta Helsinkiin. ” Huolestuttaviksi luokitelluille jengeille on tyypillistä jäsenistön korostunut maahanmuuttajaedustus.” Kyseessä on ns. ”roadman”-”kulttuurin” ihailu, mikä suomeksi sanoen tarkoitaa sitä että rodusta riippumatta käyttäydytään kuin niin no ei nyt ihan kaikkea voi tässäkään blogissa kirjoittaa kuten se on.
Arvatkaa miltä mahtaa tuntua kun täällä Voiman Pimeällä Puolella on viimeiset 20 vuotta kerrottu tasan tarkkaan mitä tulee tapahtumaan ollen koko ajan oikeassa ja Virallinen Totuus on kiistänyt sen kaiken sekä etu- että jälkikäteen ollen koko ajan väärässä.


10. Mielipiteet ovat vapaita, tosiasiat eivät

Niin typerää mielipidettä ei olekaan, että sen sanomisesta joutuisi ongelmiin. Tosiasioiden kanssa tulee olla paljon varovaisempi. Tämän sai taas kerran kokea Sebastian Tynkkynen, joka joutui käräjille vastaamaan kirjoituksistaan. Ja mitäpä hän olikaan kirjoittanut? Jutussa mainitut esimerkit:
1. Tynkkynen muun muassa julkaisi kuvan, jossa kerrotaan tytärten ja vaimojen lopettaneen lenkkeilyn ilta-aikaan.
2. Hän kirjoitti erään nuoren tytön kertoneen olleensa lähellä joutua raiskatuksi turvapaikanhakijan toimesta.
3. Tynkkynen kirjoitti ahdistelusta tulleen arkipäivää.
4. Hän nimesi ahdistelijoiksi lähi-idän miehet ja turvapaikanhakijat.
5. Hän kertoi vaalipostauksissaan vastustaneensa turvapaikkaturismia ja viittasi myös ihonväriin.
1. Näin on moni myös tehnyt ja kertonut sen julkisesti, eli aivan totta.
2. Olipas maltillisesti sanottu. ”Olleensa lähellä”. Oikeasti raiskattujakin löytyy pilvin pimein.
3. Tästä voi tietysti kiistellä kuinka paljon pitää tapahtua jotta voisi luokitella ”arkipäiväiseksi”. Lisääntynyt se kuitenkin on.
4. Jos raiskausrikoksiin syyllistyminen on 17-kertaista ja sen ääneen sanominen on laitonta, niin tästä lähtien ei sitten saa syyttää rattijuoppoja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, koska kännissä ajaminen ei moninkertaista onnettomuusriskiä läheskään yhtä suurella kertoimella.
5. Jaaha. Onko tästä siis pääteltävissä että turvapaikkaturismin vastustaminen on laitonta? Ja mikähän mahtoi olla ”viittaus ihonväriin”? Kenties maininta omasta miesystävästä, kun ei uskalleta suoraan kertoa mitä hän sanoi?


11. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Ali Qasim Abed ja Raad Kamil Azeez … jäkjäkjäk … kolmen vuoden ja kuuden kuukauden sekä kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, yllytyksestä törkeään raiskaukseen ja törkeästä raiskauksesta sekä törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Oulun käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


12. Kuinka todennäköisyys muuttuu (karkeita arvioita)

Uutinen palasi kymmenen vuoden takaiseen henkirikokseen (todennäköisyys noin 10 %). Uhri oli 17-vuotias Laura (todennäköisyys kasvoi arvoon 25 %). Hänet löydettiin kuolleeksi puukotettuna entisen poikaystävänsä asunnosta (todennäköisyys jo 40 %). Isä muisteli poikaystävän olleen aina epäkunnioittava Lauran perhettä kohtaan (jaaha, todennäköisyys on nyt 60 %) Lauran isosisko kuvailee poikaystävää ”sairaalloisen mustasukkaiseksi, äärimmäisen kontrollifriikiksi ja kaikki kaverisuhteet kieltäväksi” (nyt todennäköisyys on 80 %). Sitten poikaystävän kerrotaan olleen muslimi (arvaatte kyllä mikä todennäköisyys nyt on).


13. Rasistisia karkoituksia

Uutisiin nousi tarina Ruotsissa syntyneestä kolmivuotiaasta nigerialaispojasta, joka aiotaan karkottaa Nigeriaan. Pojan äiti kärsii mielenterveysongelmista. Isästä ei ole mitään tietoa. (Tähän väliin vitsi: Mikä teki Darth Vaderista ainutlaatuisen? Hän oli ainoa musta mies, joka tunnusti vapaaehtoisesti isyytensä.) Poika on viettänyt käytännössä koko ikänsä sijaisperheessä. Laki asiassa on yksikäsitteinen: pojalla ei ole suojelutarvetta, hän ei ole Ruotsin kansalainen ja niinpä edessä on lähtö Nigeriaan. Nigeriassa taas kukaan ei halua ottaa häntä vastaan, sukulaiset eivät välitä. Itse asiassa se, että sukulaiset eivät halua ottaa häntä vastaan, osoittaa pikemminkin että he välittävät. Kummassa luulisitte pojan saavan paremman elämän, Nigeriassa vai Ruotsissa? Vihje: Ruotsista ei haluta muuttaa Nigeriaan. Kirjoitin jo kymmenen vuotta sitten fiktion, jossa ennustin Afrikan maiden antavan jatkossa pyynnöstä kuolemantuomioita turvapaikan saamisen varmistamiseksi. Ainoa mikä tämän skenaarion on estänyt on ollut afrikkalaisten innovaatiokyvyttömyys.
Pistetäänpä tarina ympäri. Kuvitellaan seuraava tilanne. Nigeriassa työskentelee ruotsalainen (ihan aitoruotsalainen) nainen vaikka lähetyssaarnaajana. Hänelle syntyy pellavapäinen poika, isästä ei tietoa. Muutamaa vuotta myöhemmin nainen kuolee vaikka auto-onnettomuudessa. Poika on asunut koko ikänsä Nigeriassa. Ruotsissa ei ole ketään sukulaisia eikä hänellä ole mitään siteitä sinne. Nigerian viranomaiset ilmoittavat että pojalle järjestyy sijaisperhe Nigeriasta ja hänelle myönnetään Nigerian kansalaisuus. Mitä luulette, suostuuko Ruotsin hallitus tähän?
Tässä todellisessa tapauksessa kyse on rasismista. Ruotsi ei usko, että Nigeria kykenisi huolehtimaan kansalaisistaan (mikä sinänsä on totta, mutta ei nyt mennä siihen). Jos taas tilanne olisi päinvastainen, niin rasismi näkyisi vielä selvemmin – ei ole pienintäkään epäilystä siitä etteikö Ruotsi tekisi kaikkensa tuodakseen valkoisen pojan pois Nigeriasta.


14. Hetki lyö

Venäjällä sitten äänestettiin. Tunnetusti venäläisissä vaaleissa äänestäminen ei ole yhtä tärkeää kuin ääntenlasku. Tällä kertaa tsaari Vladimir näytti itse mallia siitä, että edes äänestämisen ajankohta ei ole tärkeää. Propagandavideossa Putin kuvattiin äänestämässä internetin kautta, mikä sinänsä avaakin mahdollisuudet entistä tehokkaampaan vaalihuijaukseen. Putinin propagandistit onnistuivat kuitenkin sössimään jopa Putinin äänestyksen. Venäjän parlamenttivaalien äänestys näet alkoi 17. syyskuuta. Videossa näkyy Putinin rannekello, jossa päivyri näyttää kyseessä olevan 10. päivä.
Venäjä ei kuitenkaan olisi Venäjä, ellei tällekin annettaisi selitystä. Tällä kertaa se oli sellainen, että Putin ei käytä kellonsa päivämääräominaisuutta. Samalla ihmeteltiin sitä, kuinka on mahdollista että Putin äänesti netin kautta, koska tiedetään ettei hänellä turvallisuussyistä ole äänestämisen vaatimaa älykännykkää. Selitys oli se, että Putin käytti avustajansa kännykkää. Tämähän kuulostaa varsin luotettavalta tavalta internet-äänestyksessä eikä kyseistä ominaisuutta varmastikaan voi mitenkään käyttää vaalituloksessa huijaamiseen, mikä näkyisi vaikkapa sähköisten äänten suurena poikkeamana muusta äänestystuloksesta.
Tulee mieleen takavuosina peräkkäin sattuneet tapaukset, joissa ensin upposi sukellusvene Kursk ja sitten Ostankinon TV-tornissa oli tulipalo. Kurskin uppoamisen väitettiin aiheutuneen ”törmäyksestä toisen, ulkomaalaisen sukellusveneen kanssa”, jolloin venäläiset irvileuat ilmoittivat Ostankinon tulipalon aiheutuneen ”törmäyksestä toisen, ulkomaalaisen TV-tornin kanssa”.


15. Mikä voisi mennä pieleen?

Koronaepidemian takia Skotlanti jakoi vangeille 7600 murtovarmaa matkapuhelinta, joiden avulla he voisivat pitää yhteyttä rakkaimpiinsa. Näinhän tietysti tapahtuikin ja kuten odottaa sopikin, rakkaimmiksi osoittautuivat rikoskumppanit ja huumekauppiaat. Siis oikeasti, rikollisille jaetaan matkapuhelimia ja uskotaan että he eivät kykenisi estoja kiertämään. Mikä voisi mennä pieleen? Nopeimmat murrot tapahtuivat jo muutamassa tunnissa. Puhelinten hinta oli kolme miljoonaa euroa hukkaan heitettyä rahaa. Välillisiä kustannuksia lisääntyneestä rikollisuudesta on mahdotonta arvioida muuten paitsi että puhelinten hinta on pikkuhiluja siihen nähden.
Skotlantilaisia sanotaan piheiksi, mutta eivätpä osaa säästää oikeissa paikoissa.


16. Julkinen salaisuus

Facebookin sisäinen selvitys paljasti Instagramin olevan haitallinen nuorille. Asiassa kummastuttaa eniten se, miksi nuorten olisi muka pitänyt olla jonkinlainen poikkeus?


17. Peilissä on vikaa

Lihava – eikun siis kehopositiivinen – nainen valitti, että häntä syrjitään treffimarkkinoilla. Hep, entäs me luontaisesti rumat? Kehopositiivinen voi sentään laihduttaa niin alkaa flaksi käydä, mutta tämän naaman edessä jopa plastiikkakirurgi nostaa kätensä pystyyn.
Vakavasti puhuen: meillä rumilla on helpompaa kuin lihavilla. Asia kun on niin että tuollainen habitus on punainen lippu jo moneen muuhunkin asiaan: todennäköisesti vähemmän älykäs, vähemmän kurinalainen ja runsaasti terveysriskejä. Rumilla ei näitä miinuksia ole. Ainoa miinus on tietysti riski sille että jälkikasvustakin tulee rumaa mutta sekään ei ole haitta lihaviin nähden, sillä sekin lienee lähes yhtä lailla perinnöllistä.
Muistan vuosien takaa, kun eräs tuttu 30-vuotias nainen pienessä liikutuksen tilassa valitteli että hän ei millään löydä sopivaa. Mitäpä siinä sanot? Vaihtoehdot: a) ”Kyllä se siitä” ja b) ”Pudota nuo 20 kg ylimääräistä pois ja laske standardia akateemisen tason alapuolelle”. Valitsin a:n, koska olin liian nuori kuolemaan. Tuumasin että elämä opettaa. Kuten opettikin. Ei nyt kahtakymmentä kiloa pudonnut mutta kymmenisen ainakin ja akateeminen nainen löysi puolisokseen oikein mukavan duunarin, lapsiakin on jo.
Ja kyllä, miehen on oltava hyvin epätoivoinen jos antaa otsikkojutussa olleelle naiselle edes mahdollisuuden.


18. Logiikan puutetta

Hesari julkaisi perhesivuillaan (ironista) jutun, jossa kerrottiin vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Syitä on monia ja on ollut kautta historian. Nykypäivänä on kuitenkin noussut yksi uusi syy: ei haluta hankkia lapsia maapallon ylikansoituksen takia.
Ihminen jonka lapsettomuuden syy on tämä, on epälooginen. Jos hän ajattelisi loppuun asti, hän leikkaisi hiilijalanjälkeään saman tien 100 % tekemällä itsemurhan. Mikäli perustelee lapsettomuuttaan ylikansoituksella, kaikki muu on tekopyhää.
Logiikan puutetta ei voi muuta kuin hämmästellä, sillä moni näistä ympäristösyistä lapsettomuuttaan perustelevista tekee kaikkensa vauhdittaakseen maapallon väestönkasvua kannattamalla kehitysmaalaisten tuloa sivistysmaihin moninkertaistamaan hiilijalanjälkensä ja mahdollistamaan hillittömän väestönkasvun jatkumisen lähtömaissaan helpottamalla siirtolaisuudella väestöpainetta ja lähettämällä länsimaalaisten kustantamaa rahaa sekä tavaraa nostaakseen osaltaan väestön määrää kehitysmaissa.
Meille valehdellaan jatkuvasti väestönkasvun teorioista. Kaksi yleisintä valhetta ovat:
1) Väestö on kasvanut myös länsimaissa aiempina vuosisatoina voimakkaasti
2) Elintason noustessa väestönkasvu kehitysmaissa tasoittuu
Nämä väitteet voidaan helposti osoittaa valheiksi. Kehitysmaissa väestönkasvu on tyypillisesti vähintään kahden prosentin luokkaa vuodessa. Ikinä, koskaan, milloinkaan, missään historian vaiheessa yhdessäkään Euroopan maassa väestönkasvu ei ole ollut samalla tasolla edes kymmentä vuotta, kun taas kehitysmaissa se on pysynyt jatkuvasti tuolla tasolla jo vuosikymmeniä. Lisäksi voidaan todeta, että väestönkasvuprosentti ei osoita minkäänlaisia hidastumisen merkkejä Afrikassa. Vuosina 1957-2017 Saharan eteläpuolisen Afrikan keskimääräinen vuotuinen kasvu oli 2,65 %. Mikäli tarkastellaan tästä ajanjaksosta vain loppuosaa eli vuosia 2010-2017, se oli 2,84 % eli suurempi.


19. Sorron syyt

Siltä varalta että joku erehtyy luulemaan: ei, en todellakaan katso Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa. Minulle on kuitenkin referoitu riittävästi jotta pystyn siitä jotain kirjoittamaan. Elina Gustafsson putosi showsta ja valitteli otsikossa: ”Suomi ei ollut meihin valmis”.
Sillä perusteella mitä minulle oli kerrottu, kuvittelin hänen tarkoittaneen että Suomi ei ollut valmis siihen, että tanssiohjelman voittaisi joku joka ei osaa tanssia. Hän kuitenkin tarkoittikin sitä, että Suomi ei ollut valmis siihen että naispari voittaisi ohjelman. Mikä oli täyttä paskaa tai ei ainakaan putoamisen syy. Oli nimittäin siinä mielessä harvinainen tilanne että tunnustan olleeni väärässä. Kun minulle kerrottiin tällaisen parin olevan ohjelmassa mukana, sanoin heti että on ihan selvää mitä tulee tapahtumaan. Pääsevät finaaliin asti ja häviävät siellä, niin saadaan isoimmat otsikot syrjinnästä. Olinpa väärässä ja sille on vain yksi mahdollinen selitys. Kyllä naisparin täytyy olla aivan sysipaska tanssimaan jos ei selviä jatkoon.


20. Opettavainen näky

Saariselän matkailukeskuksen lähellä olevan Kaunispää-tunturin laelle pääsee autolla. Jälki on sen mukaista. Näkötornista voi huomata kävijöiden kasanneen kivistä kaikenlaisia tekstejä ja kuvia maastoon. Tämä on sinänsä törkeää luonnon turmelua. Mutta olisiko asialla toinenkin puolensa?
Kaunispää on kenen tahansa saavutettavissa. Vaan eivätpä kovin monet lähde parin kilometrin päässä Kaunispäästä oleville muille tuntureille, koska siinä on se parin kilometrin kävely. Ehkä Kaunispään laella koetut näkymät toimivat varoittavana esimerkkinä ja aito luonto säästyy. Onhan loppujen lopuksi niin, että Kaunispää on jo itsessään ihmisen turmelema laskettelurinteineen, teineen ja rakennuksineen. Parempi että kivirakennelmat ovat siellä eivätkä muilla tuntureilla.


21. Lukeva nainen

Johannes Vermeer on aina ollut suosikkitaiteiljoitani. Yksi hänen maalauksistaan ei kuitenkaan ole koskaan miellyttänyt - Lukeva nainen. Siinä on ollut jotain häiritsevää. Nyt selvisi syy. Maalausta on muokattu Vermeerin kuoleman jälkeen. Seinällä ollut kuva oli maalattu umpeen ja sen paikalla oli pelkkä yksivärinen seinä. Kun tämä havaittiin joitakin vuosia sitten, taulu meni restaurointiin. Nyt lopputulos on paljastettu. Sen jälkeen Lukeva nainen kuuluukin mestariteoksiin – jopa Vermeerin asteikolla. Verratkaa itse otsikkolinkistä taulua ennen ja jälkeen restauroinnin.


22. Malminkartanon mäessä

Malminkartanon portaat on nyt uudistettu. Uudeksi pohja-ajaksi naisten sarjassa Viivi Lehikoinen vetäisi 1.09,60. Miesten pohjat on toistaiseksi Mårten Boströmillä, 1.09,28. Jälkimmäinen aika kertoo sen että parantamisen varaa on. Laitetaan joku 400 metrin aituri, niin siitä lähtee viisi sekuntia varmasti. Naisten ennätyksen parantaminen taas on kovempi rasti. Jos minun olisi pitänyt etukäteen arvioida, kuka suomalaisnainen vetää nuo portaat kovinta tahtia, vastaus olisi ollut Viivi Lehikoinen. Jos suoraan sanotaan, niin siihen nähden tuo aika oli yllättävän heikko. Pienellä tekniikkatreenillä pari sekuntia lähtisi varmasti. Mutta ennätyksen tekijästä en tingi, tämän osoitti myös Sara Kuivisto. Hänen tuloksensa oli 1.13,34. Olisin veikannut kolmen sekunnin tappiota Lehikoiselle, nyt se oli vähän enemmän. Kuiviston askelrytmi ei nimittäin sovellu porrasjuoksuun läheskään yhtä hyvin kuin Lehikoisen. Portaiden väli oli hänelle täysin vääränlainen. Ei se Lehikoisen rakenteellekaan täydellinen ollut, mutta selvästi sopivampi.


23. Joko-joko?

Suomalaiset ovat löytäneet uuden, yllättävän suosikkilajin: pesäpallon. Ruutu+ -palvelussa superpesistä katsotaan enemmän kuin Veikkausliigaa. Superpesiksen finaaleihin piti jonottaa puolitoista tuntia. Eipä näy samanlaisia jonoja Veikkausliigan stadioneilla.
Jutussa ei uskalleta mainita, mutta olisiko mahdollista että edes pieni osa pesäpallon kohonneesta suosiosta perustuu siihen, että pesäpalloa pelaavat suomalaiset eivätkä ulkomaalaishankinnat? Tai siitä, että pesäpallossa ei ole antirasismikampanjoita? Vaikka pohjalaisia kohtaan sellaisella olisi ehkä käyttöäkin. Olisiko käynyt niin, että yleisö haluaa seurata suomalaisten urheilijoiden peliä ilman kaiken maailman ihkudaahuuhaata?


Loppukevennys: Minä Tarzan, mutta mikä tuo Jane on?

Vietnamilainen Ho Van Lang menehtyi äskettäin 52-vuotiaana maksasyöpään. Pienimuotoiseen kuuluisuuteen hän nousi vajaa kymmenkunta vuotta sitten ilmestyessään ihmisten ilmoille viidakosta. Hänen isänsä oli paennut Vietnamin sotaa synkimpään viidakkoon vuonna 1972 vauvaikäisen Hon kanssa. Siellä hän oli sitten viettänyt elämänsä ensimmäiset 41 vuotta. Isän veli oli etsinyt ja löytänyt parivaljakon jo 1990-luvulla, mutta he suostuivat tulemaan viidakosta pois vasta 2013 isän terveyden heikennyttyä.
Kovin shokki pojalle kylään saapumisessa oli nähdä naisia. Hän ei tiennyt sellaisia ihmeotuksia olevan edes olemassa. Isä oli näet unohtanut kertoa jotain oleellista eikä poika ollut ilmeisesti jostain syystä ollut vetänyt eläimistäkään mitään johtopäätöksiä. Lohduttavaa asiassa tietysti oli se, että hän ymmärsi naisista aika tarkalleen yhtä paljon kuin normimies yleensä noin keskimäärin ymmärtää.
Tästä tuli mieleen tarina siitä Australian takamailla karjafarmilla koko ikänsä eläneestä pojasta. Pojan äiti oli kuollut ja hän oli elänyt parikymppiseksi kahdestaan isänsä kanssa käymättä ikinä missään muualla ja ilman että kukaan kävi farmilla. Isä oli hoitanut karjanmyynti- ja ostosreissut itsekseen. Lopulta isän omatunto alkoi soimata. Hän tuumi että pojan on aika oppia jotain elämän tosiasioista. Niinpä hän otti pojan seuraavalle kaupunkireissulle mukaan, parkkeerasi pickuppinsa paikallisen ”palvelulaitoksen” eteen ja pyysi madamea järjestämään pojalle käsittelyn. Madame käski australialaisille tyypilliseen kursailemattomaan tapaan yhden tytöistään viemään pojan yläkertaan ja hoitamaan asian kuntoon. Huoneeseen päästyä palvelualan ammattilainen totesi käyvänsä vielä budoaarissa ja käski pojan tehdä sillä aikaa olonsa mukavaksi. Oven suljettuaan tyttö ihmetteli huoneesta kuuluvaa kovaa meteliä. Palattuaan hän huomasi hämmästyksekseen pojan kasanneen kaikki huonekalut sänky mukaanlukien isoon läjään yhteen nurkkaan.
- Miksi ihmeessä sinä noin teit?
- No katsos, ikinä en ole naisen kanssa ollut mutta ajattelin että jos ne ovat yhtään samanlaisia kuin kengurut, niin me tarvitaan kaikki mahdollinen tila!

Uusinta: Muista aina liikenteessä

Lukijalle: Jotenkin en jaksa uskoa, että tilanne olisi merkittävästi parantunut näistä neljän vuoden takaisista suomalaiskaupunkien liikennejärjestelyistä. Paitsi Lahden osalta:

Taannoin julkaisin luonnehdinnan Suomen maakuntien ominaisuuksista. Listauksessa oli kaksikymmentä maakuntaa, vaikka niitä on oikeasti vain yhdeksäntoista. Tämä aiheutui siitä, että olin erottanut pääkaupunkiseudun muusta Uudestamaasta.
Tajusin tässä äskettäin, että erinäisistä syistä olen sompaillut autolla eri puolella Suomea niin paljon, että jokaisen maakunnan pääkaupungissa on tullut rattia pyöriteltyä. Poikkeuksena Maarianhamina, jonka kaduilla olen ainoastaan istunut kyydissä. Niinpä olen jättänyt sen tästä pois ja koska Helsinki on Uudenmaan pääkaupunki, niin tässä listauksessa on kahdeksantoista kaupunkia.
Maakuntien pääkaupungit poikkeavat liikennejärjestelyiltään toisistaan yllättävän paljon. Ainakin jos kriteeriksi asetetaan se, kuinka helposti kyseisellä paikkakunnalla sitä tuntematon onnistuu selviämään pisteestä A pisteeseen B. Tähän voisi toki mittariksi kehitellä kirosanatiheysindeksin, mutta tieteellisen objektivismin sijaan valitsin subjektiivisemman kuvailutavan.

Päädyin siihen, että kaupunkien ajomukavuus perustuu kolmeen asiaan:
1) Kuinka helppoa on liikkua kaupungin keskustassa
2) Kuinka helppoa on selvitä kaupungin keskustasta haluamalleen ulosmenotielle (toiseen suuntaan tämä ei yleensä ole ongelma, koska tiet vievät kaupunkien keskustoihin kunhan osaa ajaa rampilta ulos)
3) Kuinka helppoa on selvitä johonkin tiettyyn kaupunginosaan ja luovia siellä haluamaansa paikkaan
Kohdan (3) jätin suosiolla tästä selvityksestä pois. Se kokemusteni mukaan poikkeaa kaupungin sisälläkin huomattavasti riippuen kaupunginosasta. Sitä paitsi en ole kovinkaan monessa kaupungissa joutunut ajamaan useisiin lähiöihin, joten tämän kohdan arvostelu olisi ylisubjektiivista. Usein kaupungissa syy käyntiin on ollut kisareissu, jolloin riittää että löytää stadikalle ja tarvittaessa majapaikkaan - huomasin tätä kirjoittaessani että listalla on vain yksi paikkakunta, jossa en ole ollut juoksukilpailun merkeissä.

Havaitsin, että kahdeksantoista maakuntakeskusta jakautuvat aika nätisti kolmeen kategoriaan, joista jokaisessa on kuusi kaupunkia: helpot, mitäänsanomattomat ja karmeat.


Helpot:

1. Vaasa
Vaasa pääsee listaykköseksi siksi, että se on muistaakseni ainoa kaupunki, jossa en ole koskaan onnistunut kääntymään väärään suuntaan. Keskustassa on ruutuasemakaava ja ne harvat yksisuuntaiset kadut taitavat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta olla bulevardityyppisiä eli keskellä on puistoalue ja molempiin suuntiin pääsee. Lisäksi suuntavaisto toimii, koska katujen suuntaus on jotenkin luonnollisen oloinen. Kaupungista pois pääsee myös helposti, kunhan seuraa opasteita.

2. Oulu
Kaikkien ruutuasemakaavojen äiti. Kaupunginarkkitehdillä taisi olla viivoittimen sijaan neliö. Yksisuuntaisia toki riittää, mutta se ahtaassa kaupungissa sallittakoon ja ongelmaa ei ole, koska tietää seuraavan kadun vievän toiseen suuntaan. Poiskin pääsee kätevästi, paitsi allekirjoittanut viime vuonna Kalevan Kisoista lähtiessä. Mutta sekin virhekäännös johtui tietyöstä, kun ei voinutkaan mennä sitä reittiä mitä navigaattori käski.

3. Mikkeli
Kaupungissa pitäisi olla mukamas yli viisikymmentätuhatta asukasta, mutta missä helkutissa ne asioivat? Keskustassa on tasan kaksi vakavasti otettavaa katua. Paikkaan kuin paikkaan löytää ajamalla ensin toista (jonne kaikki sisääntuloväylät vievät) ja jos sen varrelta ei löydy, niin kääntää korttelin verran ja ajaa samaan suuntaan takaisin, niin johan löytyy. Takuulla Suomen pienin keskusta kaupungin asukaslukuun nähden. Eikä ulospääsyssäkään ole mitään ongelmia - sen kun ajaa suoraan niin pääsee pois. Ei ehkä sinne minne halusi, mikäli unohti lukea opasteita. Mutta pois kuitenkin. Ainoa syy, että paikkakunta ei ole listaykkösenä, on tie numero 13. Jos haluaa ajaa sitä pitkin poikkeamatta kaupungissa, niin joutuu kulkusuunnasta riippumatta tekemään käännöksen joka sotii vaistoja vastaan ja ajamaan muutaman kilometrin vitostietä silmä kovana kytäten, milloin ja mistä helvetistä pitää kääntyä jotta olisi taas oikeassa kompassisuunnassa.

4. Kuopio
Ja sitten kehdataan vielä väittää että savolaiset olisivat kieroja! Molempien Savojen piäkaapunnit ovat helppojen listalla. Kuopion keskustassa liikenne on hidasta mutta hämmästyttävän sujuvaa eikä eksymään pääse, koska ainoa asia mikä ei ole Kuopiossa kieroa, ovat kadut. Myös ulospääsy on helppoa, koska kaupunkiin ja sieltä pois johtaa tasan yksi tie. Kuopio putoaa tämän listauksen mitalisijoilta vain siksi, että se on ainoa kaupunki, johon on vaikea päästä. Sorsasalon ja Pitkälahden välillä on kutakuinkin kahdeksan eritasoliittymää, joista yksikään ei toimi samalla formaatilla ja puolet niistä on sellaisia, että pääsee vain toiseen suuntaan. Nimimerkillä "erinäisiä kilometrejä moottoritietä ohi kohteen posotellut ja takaisin kääntynyt".

5. Tampere
Yksisuuntaisia siellä sun täällä epäloogisessa järjestyksessä ja juuri kun kartasta luulee ymmärtäneensä ruutuasemakaavan idean, vastaan tulee poikkeus. Tai ainakin kävelykaduksi muutettu pätkä. Lisäksi kaupunki on niitattu tolkuttoman kapealle kannakselle (tälle ei tietysti mahda mitään, siihen se syntyi teollisuuden välttämättömien realiteettien takia), mikä antaa melkoiset haasteet läpikululle. Älkää kysykö miten helvetissä on mahdollista että tämä toimii. Se nimittäin toimii. Eikä tässä ole yhtään helpotuskerrointa siitä, että kaupunki on maan suurimpia, mikä aiheuttaa lisähaasteen sekin. Ainoa kokemani ongelma on ollut se, että aikaa menee, kun pitää hieman kiemurrella eikä hitaiden hämäläisten liikennetahti sitä vikkelintä ole muutenkaan. Mutta jos haluaa ajaa Tampereen ohi, se onnistuu tulo- ja menosuunnasta riippumatta helpolla, mistä lisäpisteitä.

6. Joensuu
Pelkkää ruutua ja kaupungin liikennesuunnittelija unohti tilata yksisuuntaisten kylttejä. Ainoa ongelma on tietää, missä on kolmio ja missä ei. Joensuussa muukalaisen erottaa siitä että se hidastaa joka risteyksessä. Miinusta siitä, että kaupungista ei tahdo päästä ulos. Lähdet ajamaan haluamaasi ilmansuuntaan ja jos käy mäihä, huomaat yhtäkkiä olevasi ulosmenoväylällä. Jos taas ei, päädyt T-risteykseen ja joudut arpomaan oletko arvannut pykälän liikaa oikealle vai vasemmalle ja kääntymään sen mukaan.


Mitäänsanomattomat

7. Hämeenlinna
Jos ajaa Hämeenlinnan ohi pohjois-eteläsuunnassa, ei oikeastaan aja ohi vaan läpi. Mutta jalkaa ei tarvitse nostaa kaasulta, koska moottoritietä mennään. Aivan toinen tilanne on itä-länsisuunnassa. Siellä ajellaan liikenneympyröissä parikin kertaa ja kompassi pyörii villisti, mutta kaupunkia ei näe edes vilaukselta. Itse kaupungin asemakaava on tylsä kuin mikä, mutta pienillä epäsäännöllisyyksillä mikä pudottaa kaupungin helppojen listalta.

8. Seinäjoki
Kaupungista on helppo päästä pois, koska pääkadut ovat samalla poistumisteitä. Asemakaavassa on yritetty saada sotkua aikaan, mutta listan pienin kaupunki (kuntaliitoksia ei lasketa, Seinäjoella on mukamas yli 60 tuhatta asukasta mutta vuosituhannen vaihteessa oli alle puolet tästä) on liian pieni noin ponnettoman yrityksen kunnolliseksi onnistumiseksi.

9. Kouvola
Kymenlaaksolla on kaksi pääkaupunkia. Tähän on valittu Kouvola, koska se on niistä suurempi. Aikoinaan Pahkasika valitsi Kouvolan Suomen turhimmaksi kaupungiksi. Turhuus on kuntaliitosten myötä vain lisääntynyt. Parasta Kouvolassa on kutostie, koska sitä pitkin pääsee kaupungin ohi. Tai jos tulee jostain muusta suunnasta, kutostielle pääsee suhteellisen helposti. Kouvolan keskustasta on vaikea sanoa, koska mitä asiaa kenelläkään sinne olisi. Ei se kuitenkaan kovin hankala ole, koska Kouvolassa on niin monta entistä kuntakeskusta (Kouvola, Kuusankoski, Valkeala, Elimäki, Jaala, Sippola, Anjala), että itse Kouvolaan ei enää mahdu kovin paljon liikenneongelmia.

10. Kajaani
Kajaaniin on helppo tulla. Ohitustie sanan varsinaisessa merkityksessä on Kainuussa tuntematon käsite. Mikäli haluaa välttyä Kajaanin keskustalta, on tulosuunnasta riippumatta pakko kääntyä eritasoliittymästä jonnekin. Pois lähteminen on hieman vaikeampaa, koska keskustan ruutuasemakaava muuttuu huomattavan epämääräiseksi ennen liittymiä. Homma kuitenkin onnistuu, kun pitää päänsä kylmänä ja ajaa eteenpäin kääntyilemättä.

11. Kokkola
Eivätkö ne osaa muuta kuin ajaa kapeilla kaduilla vain yhteen suuntaan? No joo, liikennettä ei onneksi ole paljon joten paikkakunta välttyy karmeiden listalta myös siksi. Toinen syy on se, että pois pääsee helposti. Suuntaa kohti etelää niin kohta on valtatien risteyksessä.

12. Pori
Kartasta katsoen luulisi, että on yksinkertaista selvitä sieltä pois. Ruohonjuuritasolla tilanne on toinen. Kun zoomaa Google Mapsia lähemmäs, huomaa kakkostien liittymien olevan - hmmm, mielenkiintoisia. Keskusta ei ole niitä pahimpia, mutta riittävän epäselvä kyllä. Omien kokemusten nojalla olisin valmis pudottamaan Porin jopa karmeiden joukkoon, mutta annan armoa siitä syystä, että Porin stadion on kieltämättä liikenteellisesti haasteellisessa paikassa ja olen kuitenkin sinne ja sieltä aina jollain konstilla ongelmitta selvinnyt.


Karmeat

13. Lahti
Luojan kiitos nelostiestä. Sitä pitkin ajaessa Lahtea ei edes näe ja välttyy keskustan sotkulta. Jos taas haluaa ajaa toiseen suuntaan, tiellä 12 joutuu ajamaan kaupungin läpi mutta ei onneksi tarvitse poiketa, ellei noin kymmentä kertaa liikennevaloissa pysähtymistä lasketa. Jos joutuu nelostieltä poikkeamaan tai sinne ajamaan, joutuu kulkemaan semmoisen umpisolmuliittymän läpi, että oksat pois. Ainoa sääntö siinä on, että seuraa silmä kovana kylttejä äläkä missään nimessä käänny siihen suuntaan johon vaisto sanoo. Olen ainakin kerran ryhmittynyt väärin kun en seurannut kylttejä riittävän huolella ja mennyt kylmästi suoraan, kun varmistin että poliisi ei näe ja on muun liikenteen kannalta turvallista. Lahti pelastuu alemmilta sijoituksilta vain siksi, että kaupungin tärkeimmälle paikalle eli yleisurheilustadionille on helppo mennä. Sitä paitsi tietä 12 ollaan nyt laittamassa uusille urille.

14. Helsinki
Helsingin sijoittaminen listalle tuotti ongelmia. Absoluuttisesti ajatellen sen olisi pitänyt olla karmeissa (kuten lopulta onkin), mutta suhteellisesti on huomioitava asiat joille se ei voi yhtään mitään. Eli koko ja megalomaanisen typerä sijainti: keskusta niemenkärjen sumpussa. Karmeiden listalle sen pudottavat epäonnistuneet liikennejärjestelyt, joissa ei voi ikinä etukäteen tietää mistä risteyksestä saa kääntyä mihinkin suuntaan. Kaistoista nyt puhumattakaan. Vasta ryhmityttyään huomaa, että kyseistä kaistaa pitkin onkin pakko mennä tiettyyn suuntaan johon ei halunnut ja joutuu ajamaan ties mitä kautta päästäkseen haluamaansa paikkaan. Tai sitten tekemään radikaalin ratkaisun. Kokemusta löytyy U-käännöksestä Mannerheimintiellä ruuhka-aikaan. Nykyään navigaattori onneksi pelastaa tilannetta, mutta sen vastapainoksi liikenteeseen on ilmestynyt hörhömpiä kuskeja, joiden ei pitäisi kuljettaa mitään sellaista laitetta jossa on enemmän tehoa kuin yksi kamelivoima. Ainoa absoluuttisesti hyvä asia mitä Helsingin liikennejärjestelyistä voi todeta, on se että kun tekee selkeän päätöksen lähteä sieltä pois, niin väylät on suunniteltu ulospäin vetäviksi. Ollessani ensi kertaa omalla autolla keskustassa kysyin etukäteen kokeneemmalta, mikä ohjaa sitten parhaiten sieltä pois. Vastaus oli tyhjentävä mutta monessakin mielessä tosi: "Jo terve järki ohjaa pois Helsingistä."

15. Jyväskylä
Henkilökohtainen antipatia: olen saanut Jyväskylässä elämäni toistaiseksi ainoan parkkisakon. Tämä pudottaa kaupungin sijoitusta parilla pykälällä, mutta karmeisiin se olisi ilman tuotakin päätynyt. Keskikaupunki suhteellisen selkeänä nyt menettelee, mutta sinne tullessaan ei voi olla varma mihin kohtaan liittymä on vienyt. Samoin sieltä pois lähtiessään ei voi olla varma, onko päätynyt oikeaan kohteeseen johtavalle tielle. Lopullisesti kohtalon sinetöivät ysitien Keljon seudun kolme vain yhteen suuntaan toimivaa liittymää. En edelleenkään tajua mitä kamaa ne suunnitellut insinööri on mahtanut vetää. Ainoa varma asia on, että sitä on ollut paljon eikä se ole ollut edes puhdasta.

16. Turku
Turkuun on helppo tulla. Turun keskustassa on hämmästyttävän helppo ajaa ottaen huomioon kaupungin koon. Turusta on jopa suhteellisen helppoa päästä pois. Silti se on listalla näin matalalla. Siitä syystä, että jos Turussa yrittää mennä jonnekin kaupungin laitamille, et voi ikinä tietää mitä reittiä pitkin sinne on mentävä. Se saamarin Aurajoki jakaa kaupungin kuin mikäkin Berliinin muuri. Silloin kun Myllysilta oli notkahtanut ja suljettu, tuntui että olisi parempi luovuttaa suosiolla ja kulkea joen yli förillä. Ja keskikaupungin ulkopuolella on varsinainen labyrintti. Voi olla että pääsee haluamaansa paikkaan, mutta että sen onnistuisi tekemään useammallakaan yrittämällä kahteen kertaan samaa reittiä, on normaali-ihmiselle utopiaa. Paavo Nurmen stadionin suhteen olen luovuttanut suosiolla ja jätän auton aina pitkän matkan päähän.

17. Rovaniemi
Saksalaiset polttivat Rovaniemen, mikä oli kovin ikävästi tehty. Vielä ikävämmin tehty oli se, että suomalaiset rakensivat sen uudelleen. Ja kaikkein ikävimmin tehty oli se, että asemakaavan suunnittelu annettiin Alvar Aallon tehtäväksi. Se mies ei saa edes talon seinälaattoja pysymään kohdillaan, saati sitten kokonaista kaupunkia. Virallisesti kaupungin asemakaavaa sanotaan "poronsarveksi", koska se kuulemma muistuttaa poronsarvea. Todellisuudessa vaikuttaa siltä, että arkkitehti heitti vappusimoissaan tippaleivän pöydälle ja piirsi mallin siitä. Ainoa käyttökelpoinen ohje Rovaniemellä liikkumiseen on pysyä kaupungin keskustan halkaisevassa valtatiekuilussa (joo, ihan tosi että tämmöinen älyttömyys on tehty). Älkää hyvät ihmiset poistuko sieltä. Rovaniemen kadut ovat täynnä hylättyjä turistien autoja, joista on löpö loppunut eksyneiden pyörittyä tuntikausia ympyrää. Siellä täällä näkee luurankoja, joilla on yhä bensakanisteri kourassa.

18. Lappeenranta
Totesin aluksi, että kaupunkien keskustoihin yleensä pääsee, kunhan osaa ajaa rampilta pois. Lappeenranta on tästä poikkeus, sillä kuutostieltä on kaksi ramppia Lappeenrannan keskustaan, mutta niistä kummastakaan ei pääse keskustaan tekemättä radikaalia etukäteen suunniteltua mutkaa vetävimmältä reitiltä. Tämä on kuitenkin pikkujuttu verrattuna siihen, mikä odottaa. Tämä ei ole umpisolmu. Se on Lappeenrannan keskustan kartta. Tarkemmin zoomatessa huomaa, että osa kaduista on yksisuuntaisia. Osan matkaa. Tai poikki. Valtakatu on ensin kaksisuuntainen, sitten yksisuuntainen, sitten kaksisuuntainen ja taas yksisuuntainen, kumma kyllä samaan suuntaan kuin aiemmin. Viivasuoralla Raatimiehenkadulla on pituutta 515 metriä. Jos haluaa ajaa koko kadun, matkaa kertyy 1300 metriä. Etäisyys kadun alusta loppuun olisi 575 metriä, mutta siitä on poistettu kaksi 30 metrin pätkää välistä, mikä pakottaa kulkemaan kiertotietä. Eikä siinä mitään, jos asiat pysyisivät ennallaan. Vaan kun ne muuttuvat joka helvetin kerta. Viimeksi kaupungissa työmatkalla ollessani tiesin tasan tarkkaan, mistä pitää ajaa päästäkseni kohteeseeni. Paitsi että viimeisestä risteyksestä kun piti kääntyä, niin kääntymissuunnassa olikin pyöreä punainen liikennemerkki, jossa oli keltainen poikkiviiva. Yksisuuntainen perkele, ja juuri väärään suuntaan. 200 metrin sijaan tulikin kilometrin kierros. Ja poislähtiessä luulin taas tietäväni mistä pitää mennä, mutta onneksi työkaveri huomautti että aion kääntyä vastaantulevien kaistalle. Eräs koko ikänsä paikkakunnalla asunut väitti minulle, että kaupungin taannoisella liikennesuunnittelijalla ei ollut ajokorttia. En epäile pätkääkään, tämän listan pahnanpohjimmaisen paikasta ei nimittäin ollut pienintäkään epäselvyyttä.

Pragmaatikot ja idealistit

Yleisesti kuvitellaan, että ihmiset voidaan jakaa kahteen tyyppiin: idealisteihin ja pragmaatikkoihin. Idealisteilla on jokin ideologia, jonka mukaan he toimivat. Pragmaatikot taas katsovat miten asiat toimivat käytännössä ja sopeutuvat vallitseviin olosuhteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että idealistit ovat niitä jotka saavat jotain aikaan – edistystä tai yleensä katastrofin - , kun taas pragmaatikot ylläpitävät staattista tilannetta ilman kehitystä mutta toisaalta myös ilman itse aiheutettuja kriisejä.
Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Toki raja pragmaatikon ja idealistin välillä on osin mielivaltainen, mutta todellisuudessa siinä välissä on harmaa alue (yhtä lailla raja harmaan alueen ja pragmaatikon sekä harmaan alueen ja idealistin välillä on osin mielivaltainen). Tämäkin on helposti ymmärrettävissä. Vaikeaa tämän hahmottaminen on siksi, että harmaalla alueella on kaksi rinnakkaista tyyppiä. Vieläpä siten, että ne ovat kaaviossa poikittain eli molempien tyyppien esiintymisalueet ovat sekä idealistien että pragmaatikkojen rajanaapureina. Kumpikaan ei siis ole yhtään lähempänä pragmaatikkoa kuin idealistia, vaan täysin niiden välissä.
Nämä tyypit ovat pragmaattinen idealisti ja idealistinen pragmaatikko. Kuulostavat periaatteessa samoilta, mutta niiden välillä on valtava kuilu toimintatavassa.
Tarkastellaan aluksi tapaa, jolla nämä neljä ihmistyyppiä – idealisti, pragmaatikko, pragmaattinen idealisti ja idealistinen pragmaatikko – voidaan erottaa toisistaan. Sitten katsotaan, millainen vaikutus tällä on ihmiseen itseensä ja lopuksi, millainen vaikutus ihmistyypillä on yhteiskuntaan.


1. Kuvitellaan testi, jossa tutkittavalle annetaan levy, johon on tehty erimuotoisia reikiä. Vieressä on kasa erilaisia palikoita, joista jokainen mahtuu ainoastaan yhdestä reiästä. Tehtävänä on tietenkin tunkea oikeanlaiset palikat sopiviin reikiin, joihin ne jäävät sitten näkyville. Jutun juoni on kuitenkin se, että palikoiden joukosta puuttuu pyöreä palikka. Sen tilalle on lipsahtanut ylimääräinen kulmikas, poikkileikkaukseltaan neliön muotoinen palikka. Siitä, kuinka koehenkilö tähän tilanteeseen suhtautuu, voi päätellä mihin ryhmään hän kuuluu.

Idealisti täyttää reiät muuten, mutta jää pyörittelemään kädessään kulmikasta palikkaa ja ihmettelee, kun se ei mene pyöreään reikään. Lopulta hän turhautuneena tyhjentää muutkin reiät ja toteaa testin olevan epäreilu.

Pragmaatikko pyörittelee samaan tapaan kulmikasta palikkaa käsissään ja yrittää turhaan sovitella sitä pyöreään reikään. Sitten hän heittää kulmikkaan palikan menemään ja teippaa pyöreän reiän umpeen.

Pragmaattinen idealisti toteaa, että tehtävä oli laittaa palikat reikiin, ottaa vasaran ja hakkaa kulmikkaan palikan väkisin pyöreään reikään rikkoen samalla levyn. Lopuksi hän asettaa irronneet palikat jotenkuten oikeille kohdilleen, esimerkiksi ristinmuotoisen palikan nojalleen siihen kohtaan, missä oli ristinmuotoinen reikä ennen levyn rikkoutumista.

Idealistinen pragmaatikko toteaa, että testi on mahdoton koska reaalimaailma ei täsmää sen kanssa mitä teoria sanoo. Hän ottaa puukon ja vuolee kulmikkaasta palikasta reunat pois siten että se mahtuu pyöreään reikään, vaikkakaan ei täytä sitä kokonaan ja jää vähän hölskymään.


2. Kun nyt olemme oppineet erottamaan tyypit kokeellisella menettelyllä toisistaan, katsotaan millainen luonne heille luultavimmin kehittyy.

Idealisti elää yleensä omassa kuplassaan toisten samanmielisten kanssa. Hän potee maailmantuskaa siitä, että maailma ei ole hänen ideaalinsa mukainen, mutta toisten samanmielisten seura ja maailmanparantamisen parissa puuhastelu piristävät.

Pragmaatikko hoitaa omat asiansa. Hän ei murehdi turhista ja lienee näistä ihmistyypeistä keskimäärin kaikkein onnellisin.

Pragmaattinen idealisti on tyypeistä kaikkein vaikeimmin ennustettavissa. Yleensä älykkäät tällaiset ovat onnettomia, paitsi jos pääsevät huipulle yhteiskunnassa, kun taas vähemmän älykkäät voivat olla hyvinkin tyytyväisiä, koska eivät välttämättä huomaa ideologiansa vikoja.

Idealistinen pragmaatikko on useimmiten erakkoluonne siksi, että häntä kyllästyttää maailman typeryys. Hän tuntee suurta henkistä tuskaa nähdessään, kuinka maailma toimisi paremmin mutta tietää ettei kykene sitä muuttamaan.


3. Sitten tarkastellaan, millaisia nämä ihmistyypit ovat yhteiskunnan kannalta.

Idealisti on yleensä ärsyttävä, mutta lopulta harmiton, koska hän ei käytännössä koskaan pääse merkittäviin tehtäviin. Hän saattaa istua vaalikauden tai kaksi kunnan sivistyslautakunnassa, jossa tekee aloitteita jotka eivät koskaan toivottavasti toteudu. Viisaammat kunnallispoliitikot sijoittavatkin nämä tekniseen lautakuntaan, jonka konkreettisuuden takia idealisti ei pääse kovin pahasti sotkemaan sen toimintaa aloitteillaan. Vaihtoehtoisesti nämä idealistit voidaan järjestää merkityksettömiin toimikuntiin ja projekteihin purkamaan energiaansa ja pysymään poissa oikeiden asioiden tieltä. Tässä tapauksessa heidän työtään pitää muistaa kehua tärkeäksi ja merkittäväksi, jotta he eivät vahingossa lipsahtaisi oikeisiin hommiin. Yleensä idealisti turhautuu parissa vaalikaudessa ja alkaa keskittyä vapaaehtoistyöhönsä, jossa idealisti saattaa olla jopa hyödyllinen yhteiskunnan jäsen.
Politiikassa idealistipitoisuus on suurimmillaan vihreissä ja vasemmistoliitossa, vähimmillään kokoomuksessa ja kepussa. Idealistinen yhteiskunta ei kauan pystyssä pysy, siksi nämä idealistit eivät koskaan saakaan todellista valtaa tai jos saavat, heidät syrjäytetään pian elleivät älyä muuttua pragmaattisiksi idealisteiksi.

Pragmaatikko on se ihminen, jonka kaikki haluavat naapurikseen. Asiat hoituvat, hankaluuksiin sopeudutaan ja riitaa ei haasteta. Yhteiskunnalliseen toimintaan pragmaatikko harvemmin ryhtyy, mutta jos hänet saadaan talkoohommiin mukaan, on niissä painonsa arvoinen kultaa. Mikäli pragmaatikko eksyy politiikkaan, seuraukset ovat riippuvaisia vallitsevista virtauksista. Pragmaatikko on näet politiikassa opportunisti noudattaen kulloinkin vallalla olevia näkemyksiä. Jos valtanäkemys on hyödyllinen, pragmaatikko on yhteiskuntaa ylläpitävä pylväs, kun taas haitallisten valtanäkemysten aikana pragmaatikko on positiivisen kehityksen este pitäessään kiinni saavutetuista asemistaan.
Politiikassa pragmaatikkoja esiintyy eniten kepussa ja SDP:ssä, vähiten perussuomalaisissa ja vihreissä. Pragmaattinen yhteiskunta on hyvin staattinen ja muuttuu vain yleisten näkemysten muuttuessa.

Pragmaattinen idealisti on se työpaikan tyyppi, jonka saadessa muiden työhön vaikuttavan projektin vedettäväkseen kokeneemmat pelästyvät. Se projekti nimittäin tulisi sotkemaan kaikkien hommat perusteellisesti. Valitettavasti se ei kuitenkaan toteudu sellaisena, kuin pragmaattinen idealisti sen suunnittelee. Se nimittäin olisi niin tuhoisa, että se peruttaisiin. Niinpä pragmaattinen idealisti muuntaa sitä juuri ja juuri sen verran, että se vielä toteutetaan mutta ehtii tuottaa vahinkoa. Kaikki diktaattorit ovat aina poikkeuksetta pragmaattisia idealisteja. Kun kommunismi johtaa kaaokseen, diktaattori muuttaa sitä juuri sen verran kuin katsoo tarpeelliseksi vallassa pysymiseen (kuulostaako NEP tutulta lyhenteeltä?).
Politiikassa pragmaattiset idealistit löytyvät vasemmistoliitosta ja perussuomalaisista, vähiten kepusta ja kokoomuksesta. Heidän hallitsemansa yhteiskunta vaikuttaa idealistiselta, koska se julistaa tiettyä ideologiaa. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä idealismia taivutetaan sen mukaan mikä on tarpeellista vallassa pysymiseksi. Esimerkiksi sosialismi aina joko hajoaa tai muuttuu kommunismiksi siksi, että sosialismia voidaan harjoittaa vain niin kauan kuin toisten rahat riittävät, jonka jälkeen ne onkin ryöstettävä pakkokeinoin ja ollaan kommunismissa.

Idealistinen pragmaatikko on se työpaikan kyynikko, joka tekee nasevia huomautuksia havaitessaan typeryyksiä mutta toisaalta hän on juuri se, jonka puoleen käännytään kun hommat kusevat. Idealistiset pragmaatikot yleensä varoittelevatkin etukäteen typeryyksistä olettaen että ovat kokemattomia. Kokeneemmat yleensä kaivavat popcornit esiin ja jäävät odottamaan sitä, että heidät pyydetään siivoamaan sotku. Mikä yleensä tapahtuukin kokeneempien kohdalla aiemmassa vaiheessa sillä sössijöillä on tapana jatkaa sössimistä sitä pidempään mitä enemmän siitä on etukäteen varoitettu.
Politiikassa idealistiset pragmaatikot hakeutuvat perussuomalaisiin ja kokoomukseen, harvimmin demareihin ja vasemmistoliittoon. Idealististen pragmaatikkojen hallitsemista yhteiskunnista ei ole kokemusta, koska he eivät viitsi tehdä riittävän paljon töitä päästäkseen hallitsevaan asemaan.


4. Lopuksi vielä tarkastellaan, miten kukin tyyppi vastaa poliittisesti latautuneisiin kysymyksiin. Otetaan esimerkkikysymykseksi: Pitäisikö Suomen liittyä NATO:oon?

Idealisti: ”Ehdottomasti ei” tai ”ehdottomasti kyllä” riippuen siitä, mikä ideologia sattuu olemaan, koska idealistilla käsitykset ovat kiveen hakattuja.

Pragmaatikko: ”Mikä on Suomelle parasta?”, koska pragmaatikko on kiinnostunut vain käytännöstä ilman moraalisia painolasteja.

Pragmaattinen idealisti: ”Ei, mutta hakeutua yhteistyöhän NATO:n kanssa” tai ”kyllä, mutta jättää tiettyjä varauksia” riippuen siitä, kumman vaihtoehdon hän katsoo parhaiten turvaavan oman vallassapysymisensä tai sinne pääsemisensä jättämällä pelivaraa säätämiselle.

Idealistinen pragmaatikko: "Periaatteessa ehdottomasti ei, käytännössä ehdottamasti kyllä", koska idealistinen pragmaatikko on lähes kaikista asioista periaatteessa yhdellä kannalla mutta käytännössä vastakkaisella joutuessaan tunnustamaan maailman realiteetit, tässä tapauksessa sen että Suomen olisi parempi hoitaa puolustuksensa itse mutta kun siihen ei löydy poliittista tahtoa, niin sitten on parasta vetää oikeat johtopäätökset.

Uusinta: Kaukaiset naapurit

Lukijalle: Katsotaanpa uusintana, kuinka kaukana mahtavat saarivaltiot naapureistaan olla:

Useimmilla maailman valtioilla on muutamia rajanaapureita, tyypillisesti 3-5 kappaletta. Kuten Suomella Venäjä, Norja ja Ruotsi. Eniten on Kiinalla ja Venäjällä, molemmilla neljätoista. Saarivaltiot ovat tapaus sinänsä, koska niillä ei yleensä ole rajanaapureita. Tässä kirjoituksessa on mitattu Google Mapsista, kuinka kaukana minkäkin maan lähin naapuri on. Eli on selvitetty lyhin mahdollinen etäisyys valtiolle X kuuluvasta maa-alueesta lähimpään jollekin muulle maalle kuuluvaan alueeseen. Täysin virheettömiä mittaukset tuskin ovat, on mahdollista että on jokin pieni kärpäsenkakka kartalla jäänyt huomioitta. Korjauksia otetaan vastaan.

On olemassa peräti kahdeksan saarivaltiota, joilla on maaraja toisen maan kanssa. Näiden lisäksi on myös kaksi - hmmm - rajatapausta.

Dominikaaninen tasavalta (1) ja Haiti (2) jakavat Hispaniolan saaren keskenään. Vaikka ilmasto- ja muut olosuhteet ovat käytännössä samat, on maiden välinen raja melkoinen elintasokuilu.

Haiti vasemmalla, Dominikaaninen tasavalta oikealla

Dominikaanisen tasavallan BKT on noin seitsenkertainen Haitiin nähden. Tunnettu selitys köyhyydelle on aina siirtomaavalta. Haiti oli siirtomaa vuoteen 1804 asti, jolloin se itsenäistyi. Olisi ollut siis yli kaksisataa vuotta aikaa vaurastua. Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi 1844 ja on pärjännyt huomattavasti paremmin. Ai niin, se muuten itsenäistyi oltuaan neljäkymmentä vuotta Haitin vallan alla. Merkittäviä eroja olosuhteissa maiden välillä ei ole, paitsi että toisessa puhutaan ranskaa ja toisessa espanjaa. Tämä lieneekin sitten se selittävä tekijä elintasoeroon, koska se toinen ero eli toisessa maassa on 90 % afrikkalaisia ja toisessa 10 %, ei voi olla mitenkään syy.

Irlannilla (3) ja Iso-Britannialla (4) on yhteinen maaraja Irlannin saarella Iso-Britannialle kuuluvan Pohjois-Irlannin takia.

Uuden-Guinean saarella on Indonesian (5) ja Papua-Uusi-Guinean (6) maaraja. Indonesialle kuuluu myös osa Timorin saaresta, jolla on Itä-Timorin (7) valtio. Indonesialle kuuluu myös osa Borneon saaresta, jolla sijaitsee Brunei (8). Bruneilla ei kuitenkaan ole yhteistä rajaa Indonesian kanssa, vaan Bruneita rajaa Malesia. Tämä onkin ainoa tapaus, jossa saarivaltiolla on raja mantereella sijaitsevan valtion kanssa.

Lisäksi on olemassa kaksi keinotekoista tapausta. Singaporesta johtaa silta Malesiaan ja Bahrainista pengertie Saudi-Arabiaan. Näitä ei ihmisen rakentamina ole kuitenkaan laskettu mukaan. Tavallaan tähän voidaan Kanaalitunnelin takia laskea myös Iso-Britannia.

Eräänlainen erikoistapaus on myös Australia, joka sijaitsee mantereella mutta jolla ei ole lainkaan maarajaa minkään muun valtion kanssa.

Valtiot, joilla ei ole maarajaa muun valtion kanssa. Etäisyys on lyhin matka ko. maan alueelta jonkin toisen maan alueelle:

	Maa	Etäisyys km
1	Uusi-Seelanti	681
2	Kap Verde	570
3	Tuvalu	316
4	Marshallsaaret	290
5	Mikronesia	290
6	Nauru	287
7	Islanti	284
8	Palau	275
9	Tonga	248
10	Fidzi	245
11	Vanuatu	243
12	Kiribati	223
13	Sao Tome ja Principe	214
14	Mauritius	171
15	Seychellit	161
16	Barbados	144
17	Jamaika	137
18	Madagaskar	133
19	Malediivit	129
20	Malta	81
21	Kypros	68
22	Komorit	60
23	Samoa	56
24	Kuuba	53
25	Bahama	53
26	Saint Lucia	31
27	Dominica	25
28	Antigua ja Barbuda	19
29	Saint Kitts ja Nevis	12
30	Trinidad ja Tobago	10
31	Sri Lanka	9
32	Filippiinit	8
33	Japani	5
34	Salomonsaaret	3
35	Australia	3
36	Taiwan	1
37	Bahrain	1
30	Grenada	0,7
39	Saint Vincent ja Grenadiinit	0,7
40	Singapore	0,5

Oseanian maat ovat odotetusti kärjessä. Kärkitusinaan kiilaavat muista maanosista ainoastaan hopealle yltävä Kap Verde ja seitsemänneksi sijoittuva Islanti. Amerikan valtioista korkeimmalla on muusta Länsi-Intian saariketjusta hieman erillään sijaitseva Barbados, jonka lyhin etäisyys Saint Lucialle on 144 km. Aasian maista korkeimmalla on Malediivit, jonka pohjoisimmalta saarelta on matkaa Intiaan kuuluville Lakkadiiveille 129 km.

Selkeä listaykkönen on Uusi-Seelanti. Sen pohjoiskärjen luoteispuolella vajaan sadan kilometrin päässä sijaitsevat asumattomat Kolmen Kuninkaan Saaret. Vajaan viiden neliökilometrin kokoisen saariryhmän läntisimmiltä saarilta on lyhimmillään 684 km Australialle kuuluvalle parintuhannen asukkaan Norfolkinsaarelle - tai oikeastaan siitä seitsemän kilometriä etelään sijaitsevalle Phillipinsaarelle.

Jonkinmoinen yllätys on varmaan se, että Australiasta on lyhimmillään vain kolme kilometriä Papua-Uusi-Guineaan. Tämä selittyy sillä, että maiden välisen Torresinsalmen saaret kuuluvat enimmäkseen Australialle ja osa niistä on aivan Uuden-Guinean rannikolla.

Muitakin yllättävän lyhyitä etäisyyksiä listalta löytyy.

Sri Lankan ja Intian välinen Palkinsalmi on kapeimmillaankin 64 km leveä, mutta silti maiden välinen etäisyys on vain yhdeksän kilometriä. Salmessa on nimittäin Aataminsillaksi kutsuttu, osittain merenpinnan yläpuolella oleva matalikko, vain muutamia metrejä merenpinnan alapuolella. Itse asiassa matalikko oli ilmeisesti ainakin laskuveden aikaan kulkukelpoinen aina vuoteen 1480 asti, jolloin hirmumyrsky upotti sen.

Japanista on vain viisi kilometriä matkaa lähimmälle Kuriilien saarelle, joka kuuluu Venäjälle. Tosin Japani on tästä eri mieltä. Itse asiassa Japanilla ja Venäjällä (Neuvostoliitolla) oli maaraja 1905-1945. Venäjän-Japanin sodan seurauksena Japani sai haltuunsa Sahalinin saaren eteläosan, jota se kutsui nimellä Karafuto. Vuonna 1945 Neuvostoliitto hyökkäsi rajan yli ilman sodanjulistusta ja pakotti Japanin antautumaan. Ainakin neuvostovenäläisen historiankirjoituksen mukaan. Taantumuksellisemmat historioitsijat tosin väittävät antautumisella olleen jotain tekemistä pari päivää aiemmin pudotettujen atomipommien kanssa. Joka tapauksessa Karafuton noin neljäsataatuhatta japanilaista sai pakata kamansa ja häipyä saarelta.

Taiwanin ja Kiinan välimatka on lyhimmillään vain reilu kilometri. Taiwanin pääsaarelta on tosin Kiinan alueelle matkaa melkein kaksisataa kilometriä, mutta Taiwanille kuuluvat myös aivan Kiinan rannikolla sijaitsevat Matsusaaret sekä Kinmenin saari lähisaarineen. Kinmenin pääsaarella on yli satatuhatta asukasta ja se sijaitsee vain seitsemän kilometrin päässä Kiinan mannermaasta. Lyhin matka kahdelle eri Kiinalle kuuluvan saaren välillä on vain reilu kilometri.

Bahrain sijaitsee Saudi-Arabian rannikolla ja sitä yhdistää mantereeseen 25 km pitkä pengertie. Lyhin luonnollinen etäisyys Bahrainista ei kuitenkaan ole Saudi-Arabiaan vaan Qatariin. Bahrainille kuuluu Qatarin rannikolla sijaitseva Hawarinsaaristo, josta on lyhimmillään vain hieman yli kilometri Qatarin rannikolle.

Saint Vincent ja Grenada näyttävät sijaitsevan yhtä eristettynä kuin muutkin Länsi-Intian pikkuvaltiot. Kuitenkin niiden välillä sijaitseva Grenadiinien saariryhmä (Saint Vincentin koko nimi on Saint Vincent ja Grenadiinit) on maiden jakama siten, että Petite Martinique- ja Petit Saint Vincent -saarten välimatka on vain noin 700 metriä. Tätä pienemmäksi jää vain Singaporen lyhin etäisyys Malesiaan, joka on noin 500 metriä.

Lisähuomautuksena on mainittava, että missään näistä mittauksista ei ole huomioitu Spratlysaarten omistuskiistaa, koska se on vielä selvittämättä ja luultavasti pysyykin, koska soppaan ovat tyrkkineet lusikkansa Vietnam, Kiina, Taiwan, Filippiinit, Malesia ja Brunei. Lisäksi on vähintäänkin kyseenalaista mikä on saari ja mikä ei, sillä joitakin kohtia miehittävien sotilaiden varustus on laskuveden aikaan kumisaappaat ja nousuveden aikaan snorkkeli:

Ja lopuksi vielä listaus siitä, kuinka pitkä matka lyhimmiltään on mistäkin saarivaltiosta lähimmälle mantereelle:

	Maa	Etäisyys km
1	Samoa	3802
2	Tuvalu	3227
3	Tonga	3227
4	Kiribati	3082
5	Marshallsaaret	3052
6	Nauru	2859
7	Fidzi	2628
8	Mikronesia	1878
9	Mauritius	1851
10	Uusi-Seelanti	1806
11	Vanuatu	1793
12	Palau	1573
13	Salomonsaaret	1388
14	Seychellit	1210
15	Brunei	976
16	Islanti	958
17	Saint Kitts ja Nevis	703
18	Antigua ja Barbuda	687
19	Jamaika	623
20	Kap Verde	570
21	Dominikaaninen tasavalta	558
22	Haiti	557
23	Filippiinit	533
24	Itä-Timor	504
25	Dominica	499
26	Malediivit	425
27	Madagaskar	416
28	Irlanti	414
29	Barbados	356
30	Saint Lucia	344
31	Komorit	292
32	Malta	243
33	Sao Tome ja Principe	214
34	Kuuba	205
35	Saint Vincent ja Grenadiinit	205
36	Papua-Uusi-Guinea	150
37	Grenada	138
38	Bahama	82
39	Kypros	68
40	Japani	50
41	Sri Lanka	40
42	Iso-Britannia	32
43	Indonesia	16
44	Trinidad ja Tobago	14
45	Taiwan	6
46	Bahrain	1
47	Singapore	0,5

Tätä listaa hallitsee ylivoimaiseen tapaan Oseania. Vasta sijalla 9 tulee joku muu eli Afrikan ykkönen Mauritius. Aasian ykkönen on Brunei sijalla 15, Euroopan voittaja Islanti on sijalla 16 ja Amerikan paras Saint Kitts ja Nevis sijalla 17.

Listalla on peräti 17 maata, joiden etäisyys mantereeseen on suurempi kuin edellisen listan - etäisyys lähimpään muuhun maahan - voittajalla Uudella-Seelannilla. Tällä listalla Uusi-Seelanti on vasta kymmenentenä, koska Australia on sen verran lähellä.

Sijalla 20 olevan Kap Verden etäisyys mantereeseen on sama kuin sen lyhin etäisyys johonkin muuhun maahan. Koska rannikoilla on yleensä saaria, tämä on harvinainen tilanne. Vastaavat tapaukset ovat ainoastaan Kyproksella, Bahrainilla ja Singaporella.

Ennätystä pitää siis hallussaan Samoa, jonka Australian rannikkoa lähimmästä pisteestä on sinne matkaa 3802 kilometriä. Se on todellakin ennätys, sillä aiemmin itsenäisen Havaijin etäisyys Amerikan rannikolle on toistasataa kilometriä lyhyempi.

Uutiskatsaus 37/2021

1. Siis milloin?

Hyvä uutinen: Pääspice Sanna Marin totesi, että koronarajoituksista päästään eroon lokakuussa.
Huono uutinen: Hän ei kertonut, minkä vuoden lokakuussa.


2. Liput liehumaan

Virheiden puheenjohtaja, sisäspice Maria Ohisalo siirtyi väliaikaisesti syrjään tehtävistään tarkoituksenaan lisätä arjalaisen rodun prosentuaalista osuutta Suomessa. Jäähyväispuheessaan Ohisalo penäsi vastalääkkeitä suvaitsemattomuuteen. Oma hoito on vielä kesken, sillä samassa puheessa hän ilmoitti nousevansa vastustamaan hakaristilippujen heiluttamista mielenosoituksissa. Toisaalta hoito on osin tehonnut, sillä Ohisalo suvaitsee erinomaisen hyvin sirppi ja vasara -lippujen käytön eikä hän myöskään maininnut millään tavoin Isisin lippua, joka liehui äskettäin Hesassa siinä missä hakaristilippu on nähty ties milloin viimeksi.
Oli Ohisalon puheessa kyllä yksi kohta, jossa hän osui oikeaan: ” Yhteiskunta ei vieläkään kohtele jokaista jäsentään reilusti eikä tarjoa samoja mahdollisuuksia. Se on edelleen yhteiskunta, jossa … alkuperäiskansalla ei ole oikeutta päättää omasta kulttuuristaan.” Naulan kantaan. Jospa suomalaisillekin tarjottaisiin samat resurssit per lärvi kuin haittamamulle, tai vielä mieluummin lakattaisiin tarjoamasta haittamamulle resursseja niin rahat riittäisivät paremmin.
Tässä vielä kuvitukseksi lippu, jonka näkemisen pitäisi aiheuttaa Ohisalon ja monen muun vihreän korvien välissä oikosulun molempien aivosolujen keskinäisessä yhteydessä:

3. Logiikan riemuvoitto

Ympäristöliike Elokapina katkaisi raitiovaunuliikenteen Senaatintorilla. Matkustajien oli pakko turvautua henkilöautoihin.
Siis hetkinen. Ympäristöaktivistit estävät joukkoliikenteen. Tuohan on ihan sama kuin:
- feministit ja homot haluaisivat maahan porukkaa joka haluaa alistaa naiset säkkeihin ja hirttää homot
- vihreät haluaisivat kieltää ydinvoiman ja tuottaa sen sijaan sähkön kivihiiltä polttamalla
- verovaroja jakavat demarit haluaisivat verotusta kiristämällä ajaa kaikki veronmaksukykyiset pois maasta
- kehittyneeseen maahan rahdattaisiin työvoimapulaa perusteluna käyttäen luku- ja kirjoitustaidottomia
Eikun antaa olla. Ehkä vika on sittenkin minussa kun en ymmärrä.


4. Venehen vesille työnnän

Baltic Princessin risteilyllä sattui useita tappeluita, raiskauksen yrityksiä ja seksuaalista ahdistelua. Uutiset kertoivat seuraavasti: ”Nöjd tarkensi myöhemmin Turun Sanomille, että laivalla oli ollut yhteenottoja abiristeilyllä olleen ryhmän ja toisen porukan kanssa. Jälkimmäinen aiheutti Nöjdin mukaan häiriötä ja provosoi lukiolaisten ryhmää. Yhteenotto alkoi noin iltayhdentoista jälkeen.”
Tässä uutisessa on nyt jätetty vihjailevasti auki jotakin, josta on helppo vetää johtopäätökset. Toisen ryhmän laatu on yksilöity, mutta toisen ei. Koitetaanpas korjattuna versiona, vaihdetut kohdat lihavoitu sekä alkuperäisessä että uudessa uutisessa:
”Nöjd tarkensi myöhemmin Turun Sanomille, että laivalla oli ollut yhteenottoja risteilyllä olleen ryhmän ja toisen porukan kanssa. Jälkimmäinen aiheutti Nöjdin mukaan häiriötä ja provosoi ensimmäistä ryhmää. Yhteenotto alkoi noin iltayhdentoista jälkeen.”
Nonnih. Nyt tuon uutisen informatiivisuus on karsittu lähelle nollaa. Aiemmasta kun pystyi rivien välistä lukemaan mistä todennäköisesti oli kyse. Kuten olikin.


5. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Abdul Ghafoor Karimi … jäkjäkjäk … viiden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeästä lapsenraiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä … päläpäläpälä … Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


6. Nouse, riennä, englannin kieli!

Ajatusten Vantaanjoki, Vuosaaren täyttömäen nero Juhana Vartiainen ehdotti Helsingin julistautumista englanninkieliseksi. Yritin kovasti keksiä tästä jotain sanottavaa, mutta en kerta kaikkiaan pystynyt. Sen paremmin suomeksi, englanniksi tai millään muullakaan osaamallani kielellä. Olettaen että kirosanat ja muutenkin sopimaton kieli jätetään pois. Valitan.


7. Kannatamme sananvapautta, mutta emme laulunvapautta

Muutamalta suvaitsevaiselta meni tofu väärään kurkkuun, kun Masked Singer -ohjelman hahmon naamion takaa paljastui Päivi Räsänen. Yhtenä heistä oli ohjelmaa tuomaroiva Christoffer Strandberg: ”Mikä minua vaivaa, miksi haluan tämän kirjoittaa on se, että Maskedia katsoo myös lukuisat sateenkaariperheet. Ja olisin toivonut, että olisitte saaneet nauttia tästä lauantain koko perheen-ohjelmasta ilman, että teidän olohuoneeseen tulee ruudun kautta ihminen, joka toistamiseen on sanonut toinen toistaan hirveämpiä asioita juuri teidän perheestä. En usko cancel-kulttuuriin, uskon sananvapauteen ja puolustan oikeutta olla asioista eri mieltä. Mutta koska Suomessakin tänä päivänä joudut kohtaamaan kiusaamista, syrjintää, uhkailua, nälvimistä ja väkivaltaa jos edustat seksuaalivähemmistöä haluan sanoa, että sanoilla, teoilla ja valinnoilla on suuri merkitys. Siksi haluan sanoa, että minä en seiso tämän jakson takana täydellä sydämellä.”
Tämä lainaus tiivistää täydellisesti, mistä tässä asiassa on kyse. Strandberg on selkeästi sillä kannalla, että Päivi Räsästä ei olisi saanut päästää esiintymään TV:n viihdeohjelmassa hänen arvomaailmansa takia. Tietääkseni Päivi Räsänen ei ole ollut vaatimassa Christoffer Strandbergia pois televisiosta hänen arvomaailmansa takia. Kumpi tässä on suvaitsematon?
Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että käsittääkseni Räsänen ei ohjelmassa ottanut millään lailla kantaa homoihin. Hänen sananvapautensa ei siis tietyn vähemmistön mielestä koske edes niitä asioita, joilla ei ole mitään tekemistä homojen kanssa.
Täydelliseksi tämän sotkun olisi tehnyt se, että Päivi Räsäsen hahmo Jaguar olisi vetäissyt Village Peoplen YMCA:n. Mieluiten suomenkielisenä versiona:



8. Vierailevat tähdet

Nousi kohu, kun helsinkiläislukion virheä (hitto vie, tuo kirjoitusvirhe tuli tällä kertaa ihan oikeasti vahingossa) rehtori oli kutsunut elokapinalliset vierailemaan Teamsin välityksellä koulussa ja esiintymään lukiolaisille.
Tämä on erittäin kannatettavaa toimintaa, etenkin kun heille sai sitten osoittaa kysymyksiä. Tuon logiikan pystyy nimittäin repimään kappaleiksi kuka tahansa täysijärkinen teini. Rehtori menetteli aivan oikein. Pellet kannattaa pyytää vierailulle ja antaa heidän paljastaa oma typeryytensä, niin ehkä saadaan taas muutama sielu pelastettua hörhöilyltä.
Ainoa miinus rehtorille voidaan antaa siitä, että vierailukutsu ei ollut tasapuolinen. Mutta tämä on vielä paikattavissa ja niinpä odotammekin rehtorin osoittavan esiintymiskutsun myös uusnatsiryhmälle. Vai eivätkö nämä ole tarpeeksi rikollisia, kun eivät hillu keskellä kaupunkia laittomasti leiriytyen ja tieliikennelakia rikkoen?


9. Rotuerot on todistettu

Tutkimus havaitsi selkeitä eroja rotujen välillä. Siinä vertailtiin seitsemää erilaista käyttäytymis- ja persoonallisuuspiirrettä. Rotujen sisällä yksilöissä oli toki eroja, mutta rotujen väliset erot huomattiin merkittäviksi. Jotkut ovat ihmisagressiivisempia kuin toiset, jotkut siistimpiä, jotkut rohkeampia, jotkut pelokkaampia.
Kyse oli tietysti kissoista. Ihmisrotujen välillä ei ole eroja. Ei saa olla, eikä sitä saa varsinkaan tutkia.


10. Hulluja nuo kanadalaiset

Kauan tätä saatiinkin odottaa, mutta nyt se sitten alkoi. Eli kirjaroviot Natsi-Saksan malliin. Nuotioon päätyivät Lucky Luke-, Tintti- ja Asterix-sarjakuvat. Niissä kun intiaanit on esitetty stereotyyppisesti. Tai jokin muu syy millä perusteella on aiheellista kaivaa tulitikut esiin.
Hitto kun tekisi mieli käydä oma kirjahylly läpi ja ottaa kuvat kaikista kirjoista, joissa esiintyy sana ”neekeri” tai jotain nykypäivään sopimatonta realismia. Tosin voi olla että tuollaisen blogituksen julkaisemisen jälkeen päätyisin itse roviolle kyseiset kirjat sytykkeenä.


11. Samaan aikaan Venäjällä

Venäjän hätätilaministeri Jevgeni Zinitšev kuoli tapaturmaisesti. Hätätilaministeri oli kuvaamassa dokumenttivideota arktisen alueen ja koillisväylän kehittämisestä yhdessä ministeriön työntekijöiden kanssa. Ohjaaja lipesi kalliolta ja hätätilaministeri yritti pelastaa tätä. Molemmat menehtyivät. Hätätilaministeriön tiedotteen mukaan Zinitšev oli Norilskissa työmatkalla valvomassa laajoja arktisen alueen harjoituksia ja yksiköiden suoriutumista tehtävissään hätätilanteissa.
Tämän täytyy olla venäläisin uutinen ikinä.


12. Sillä aikaa Pohjois-Koreassa

Pohjois-Korean nälänhätätilanne on selvästi kehittynyt kriittiselle tasolle. Jopa Kim-Jong Un on laihtunut useita kymmeniä kiloja.


13. Donkkaus

Suvela Warriors -koripallojoukkue hyökkäsi yleisön kimppuun hävittyään ottelun. Tämä ei ollut mikään yllätys. Joukkueen valmentaja on ollut useita kertoja Koripalloliiton tutkinnassa ja selvinnyt kuin koira veräjästä lieventävien asianhaarojen ansiosta. Jutussa mainittiin lieventäviksi asianhaaroiksi se, että ”hän tekee arvokasta työtä nuorten keskuudessa”. On siinä ollut toimittajalla jonglööraaminen kun ei ole taaskaan saanut sanoa mistä oikeasti on kyse. Oikean ”lieventävän asianhaaran” kun näkee valmentaja joka aamu peilistä. Joku Väinö Virtanen olisi jo saanut elinikäisen toimitsijakiellon viimeistään sen jälkeen, kun kyseinen joukkue viime joulukuussa kieltäytynyt poistumasta salista 8-9 -vuotiaiden tyttöjen vuoron alkaessa ja huoritellut sekä uhkaillut pikkutyttöjä. Paikalla ollut korisjoukkueen valmentaja ei ollut tehnyt mitään estääkseen joukkueensa käytöksen.
Kuvaavinta asiassa on se, että tyttöjoukkueen johtaja – joka ei ollut itse tapahtumapaikalla – julkaisi asiasta tuohtuneen kirjoituksen. Jonka jälkeen kyseinen Espoon kaupunginvaltuuston kokoomusta edustava varavaltuutettu ja liikuntalautakunnan jäsen saikin paskahalvauksen, kun kuuli joukkueen koostuneen somaleista. Ei olisi taatusti koskenut koko jupakkaan pitkällä tikullakaan, jos olisi tiennyt tämän – rasismisyytös on poliitikolle kuoleman suudelma. Toisaalta täytyy ihmetellä kuinka joku voi olla niin tyhmä, ettei kykene välittömästi tapahtumista päättelemään asialla olleen joko neekereiden tai muslimien. Tällä kertaa jopa molempien.


14. Myös potkupallossa tapahtuu

Turussa viitosdivisioonan ottelu jouduttiin keskeyttämään loppuhetkillä yhden pelaajan saatua punaisen kortin. Erotuomari tunsi olonsa uhatuksi, vastajoukkueen kimppuun hyökättiin, yksi joutui sairaalaan ja pukusuojaan turvaan linnoittautunut joukkue jouduttiin kuljettamaan pois poliisisaattueessa. Vähemmän yllättävästi riehunut joukkue FC Komar… niin no, katsokaa itse kuvasta tai lukekaa MTV:n uutisista se, mitä muut eivät uskaltaneet kertoa.
Kun maahan tulee kehitysmaalaisia, he tuovat mukanaan kehitysmaan. Tätä me voiman pimeällä puolella olemme tolkuttaneet viimeiset 20 vuotta. Ja olleet joka kerran oikeassa. Vastapuoli taas jatkaa valheitaan työvoimapulasta ja monikulttuurista ollen joka kerran väärässä. Demokratiassa heillä on täysi oikeus kannattaa Suomen muuttamista afrikkalais-islamilaiseksi maaksi. Mutta olisivat edes rehellisiä ja sanoisivat, että haluavat Suomeen tulevan afrikkalais-islamilaisen (ilman öljytuloja) elintason, väkivallan ja anarkian, mikä on väistämätön seuraus. Sen haluamiseen heillä on täysi oikeus. Mutta heillä ei ole oikeutta valehdella siitä, mitkä ovat heidän ajamansa haittamaahanmuuttopolitiikan seuraukset.


15. Harvojen hupia

Viime keväänä perutut jääpallon MM-kisat pitäisi pelata ensi kuussa Irkutskissa. Suomi ilmoitti ettei osallistu. Aiemmin Ruotsi, Norja ja USA olivat jo peruneet osallistumisensa. Tämä tarkoittaa sitä, että edellisten eli vuoden 2019 MM-kisojen A-sarjan maista jäljelle jäävät vain Venäjä, Kazakstan, Saksa ja Hollanti, jonka tilalle A-sarjaan nousi Viro. Ehkä. Voi olla että muitakin poissaoloja tulee. Joka tapauksessa homma menee mielenkiintoiseksi, jos kisat ylipäätään järjestetään. Historiassa mitaleilla on ollut vain viisi maata. Nyt vuorossa olevissa 40. kisoissa on siis mukana vain kaksi näistä. Niistäkin Kazakstanin paras suoritus on kuusi pronssisijaa. Näiden viiden ja ehkä osin USA:n jälkeen kaikki muut ovat täysin heittopusseja. Niinpä peliformaatti onkin ollut A-sarjassa viime aikoina se, että neljä parasta pelaa oman alkulohkonsa ja neljä muuta toisen. Ylemmästä lohkosta kaksi parasta menee suoraan välieriin ja alemmasta kaksi parasta pelaa ylemmän kahden huonoimman kanssa puolivälierissä. Kuvitellaanpa että nyt käytettäisiin samaa formaattia. Ylempää sarjaa pelaisivat siis Venäjä, Kazakstan, Saksa ja Viro. Alempaa edelliskertaisten kisojen B-sarjan sijoitusten perusteella Hollanti, Iso-Britannia, Unkari ja Japani. Venäjä ei ole koskaan pelannut Saksaa tai Viroa vastaan MM-tasolla. Jotain osviittaa siitä miten peleissä saattasi käydä, saa siitä että viime kisoissa Venäjä voitti finaalissa Ruotsin jatkoajan jälkeen. Ruotsi puolestaan oli piessyt Kazakstanin välierässä 20-1 (ei, kakkosen perässä oleva nolla ei ole painovirhe). Kazakstan oli voittanut puolivälierässä Norjan 4-1. Joka taas oli murskannut alkusarjassa Saksan 25-1. Maltamme tuskin odottaa jännitysnäytelmää Venäjä-Saksa, joka asioista yleensä hyvin perillä olevien tahojen arvioiden perusteella tullee päättymään Stalingradin taistelun tapaan.
Jääpallo on hieno laji, mutta kärki on pikkuisen kapean oloinen.


16. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat

Venäjän lentopallomaajoukkueen valmentaja Tuomas Sammelvuota on kritisoitu hänen laulettuaan Venäjän kansallislaulua ennen EM-kisojen Suomi-ottelua (ja varmaan ennen muitakin pelejä, mutta tämä herätti huomiota). Mitähän Sammelvuon olisi sitten pitänyt tehdä? Antaa paskoja ohjeita, jotta Suomi voittaisi? Tosin ensimmäinen erä siltä näyttikin, Sammelvuon Siperian-matkalippua varmaan alettiin jo Kremlissä kirjoitella. Voitoksi se kuitenkin kääntyi.
Suomessa on vanha sanonta: Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Sammelvuo on ottanut Venäjän valmennettavakseen ja elää sen mukaisesti aina sujuvaa kielen opettelua myöten, kuten oikein onkin.
Tiedossa ei ole, lauloiko Sammelvuo ruotsalaisittain käännettyä versiota:



17. Diskaus

Topi Raitanen juhli Kalevan Kisojen estekultaa maalissa. Juhlat eivät kestäneet pitkään, sillä Eemil Helander julistettiin voittajaksi. Raitanen hylättiin, koska hän oli ottanut askeleita ratareunuksen sisäpuolella. Asiasta nousi pienimuotoinen kalabaliikki, sillä nämä askeleet Raitanen otti horjahdettuaan vesiesteen jälkeen, omien sanojensa mukaan siksi että edessä ollut Helander oli sipsutuksensa takia hitaammassa vauhdissa.
Katsoin tilanteen jälkikäteen Yle Areenasta. Ainakin käsittääkseni kyseessä oli toisella kierroksella tapahtunut tilanne, ihan jokaista vesiesteen ylitystä ei tallenteesta löytynyt. Sääntökirjan pykälä 163.3b on periaatteessa yksikäsitteinen: ”...ei saa astua sallitun juoksualueen sisäreunaa osoittavan reunalistan tai viivan päälle eikä sen sisäpuolelle. … Jos juoksujen johtaja, säännössä 163.4 mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta, on … vakuuttunut siitä, että kilpailija oli rikkonut yllä esitettyä sääntöä, tulee kyseinen kilpailija hylätä. Kyllä, Raitanen selvästi rikkoi tätä sääntöä. Mutta mitkä ovat nuo poikkeukset säännössä 163.4 ja voiko niitä soveltaa tähän tapaukseen? Tässä tilanteessa tulee kysymykseen kyseisen pykälän a-kohta: Kilpailijaa ei tule hylätä, jos toinen henkilö oli työntänyt tai pakottanut hänet juoksemaan … viivan päällä tai sisäpuolella … saamatta siitä mitään olennaista hyötyä ja ilman että ketään muuta juoksijaa olisi häiritty. Mikäli tilanteesta on saatu selvää hyötyä, tulee urheilija hylätä.
Ilmeisesti oleellista oli nyt se, että Raitasella ja Helanderilla ei ollut kontaktia. Jos kontakti olisi ollut, niin silloin olisi voinut tulkita Raitasen joutuneen radan sisäpuolelle ilman omaa syytään. Mitään olennaista hyötyä hän ei siitä saanut, päinvastoin ainakin jos vertaa siihen että edessä olisi ollut tyhjä ratalinja. Lisäksi Raitanen olisi periaatteessa voinut väistää myös ulkoradan puolelle. Mikä oli kuitenkin käytännössä mahdotonta, koska hän oli horjahtanut niin pahoin jo väärään suuntaan. Näytti siltä, että kyseessä oli enemmänkin Raitasen oma horjahdus kuin yritys väistää Helanderia. Mikäli näin tulkittiin, niin siinä tapauksessa Raitanen sai hyötyä parista kielletyn alueen askeleesta. Tällöin hän oli joutunut sisäkentälle oman toimintansa seurauksena ja hylkäys oli aiheellinen. Joskin voidaan kiistellä siitä, pitäisikö noin vähäisestä rikkomuksesta hylätä. Sääntöjen mukaan meni, mutta itse en olisi lajijohtajana hylsyä pistänyt.


18. Mikä on murskavoitto?

Ruotsin sanottiin voittaneen maaottelut murskavoitolla. No, kun lukemat ovat miehissä 230-201 ja naisissa 223,5-207,5, ei sitä kyllä murskavoitoksi voi sanoa. Naisten ottelussa yhden lajin kääntyminen numeroista 6-16 numeroihin 15-7 olisi kääntänyt koko ottelun. Miesten ottelussa olisi vaadittu yksi laji 6-16 muuttumaan 16-6 ja toinen tasapeliksi 11-11.
Lahden molemmin puolin alkoivat näköalattomat jo pitää ottelua turhana, kun ero on noin iso. Tilanteet voivat kuitenkin muuttua varsin nopeasti. Miesten ottelun Suomi voitti niinkin äskettäin kuin kolme vuotta sitten eikä naisten ottelun voitostakaan ole kuin kuusi vuotta. Mitä voittoputkiin tulee, niin Suomi voitti vuosina 1970-1984 miesten ottelun 15 kertaa peräkkäin ja naisten ottelun vuosina 1987-2000 14 kertaa peräkkäin. Suurimmat voittomarginaalit noina vuosina osuivat miehillä vuoteen 1978 luvuin 240-168 ja naisilla vuoteen 1993 luvuin 198-144. 72 ja 54 pisteen voittoja voi jo kutsua murskavoitoiksi, ei tämänvuotisia 29 ja 16 pisteen voittoja mitenkään. Eikä silloinkaan esitetty maaottelun olevan aikansa elänyt. Tosin miesten maaottelussa nostettiin 1970-luvun hurjimpina vuosina esiin ajatus, että Ruotsin joukkueen korvaisi Pohjolan joukkue Norjalla, Tanskalla ja Islannilla vahvistettuna, jolloin ottelusta olisi tullut suunnilleen tasaväkinen.


19. Kisaväsymystä

IL:n asiantuntijalausuntokaivo Arto Bryggare osui naulan kantaan kritisoidessaan monien urheilijoiden Ruotsi-ottelun vaisusta suorituksesta tai jopa poisjäännistä syyttämää kisaväsymystä. Kärjistettyä, mutta asiallista. Kilpailukausi on tarkoitettu kilpailuun, harjoituskausi harjoitteluun. Kilpailukauden on kestettävä viisi kuukautta. Ei sinä aikana tarvitse olla koko ajan huippukunnossa, mutta jos on kauden päätyttyä väsynyt niin jotain on pielessä. Harjoituksen on oltava kovempaa kuin kilpailu. Esimerkiksi Bryggare nostaa aikoinaan 400 metrin olympiakultaa juosseen Jeremy Warinerin. Eräällä kaudella 44 kisaa happomatkalla, lähes kaikki alle 45 sekuntia. Eikä oikeastaan tarvitse mennä merta edemmäs kalaan: Pauli Nevala heitti kaudella 1970 keihästä 52 kilpailussa aikavälillä 7.5 – 26.9. Kahdessa kilpailussa tulos oli alle 80 metriä ja kerran – Kalevan Kisojen karsintaprotestissa – ei tullut tulosta lainkaan. Kymmenen parhaan kilpailun keskiarvo oli 90,12.
Kun on harjoituskaudella treenannut kunnolla pohjat, niin kesällä voi keskittyä herkistelyyn ja jaksaa.


20. Vihdoinkin!

Tampereen Pyrinnöllä oli taannoin melkoinen dynastia Kalevan maljan hallitsijana: peräti kuusi voittoa putkeen. Ikävä puoli asiassa oli se, että putken viimeinen voitto tuli vuonna 1950. Sen jälkeen alkoi kuiva kausi, joka kesti tähän vuoteen asti. Viimeiset pisteet jaettiin viikonloppuna SM-viesteissä. Pyrintö oli johdossa ennen niitä ja ennakkosuosikki katkaisemaan Jyväskylän Kenttäurheilijoiden nelivuotisen voittoputken. Varmat pitivät ja voitto ratkesi odotettua selvemmällä erolla. Seitsemänkymmenenyhden vuoden odotus palkittiin – tämä on jotain mistä voi aiheesta sanoa että vuonna 1953 syntynyt seurapomo Jarmo Hakanen on saanut odottaa koko ikänsä. Onnea Tampereelle!
Tänä vuonna kymmenen parhaan joukkoon selvinneistä seuroista kuusi eli Tampereen Pyrintö (1), Jyväskylän Kenttäurheilijat (2), Lahden Ahkera (3), Turun Urheiluliitto (4), Helsingin Kisa-Veikot (5) ja Espoon Tapiot (8) ovat voittaneet maljan tällä vuosituhannella. Joensuun Kataja (6) ja Lappeenrannan Urheilu-Miehet (7) eivät ole koskaan voittoa saavuttaneet. HIFK:n (9) kuiva kausi on kestänyt vuodesta 1924 ja Porvoon Akilleksen (10) lähes yhtä kauan eli vuodesta 1926. Edellinen voittaja, joka ei nyt kymppisakkiin mahtunut eli SM-viestien isäntäseura Oulun Pyrintö (12) on vienyt maljan 1996. Mutta pahimman romahduksen on kokenut vielä vuonna 1981 pytyn vienyt Kouvolan Urheilijat, joka ei tänä vuonna mahtunut edes pisteitä saaneiden lähes 150 seuran joukkoon lainkaan!


Loppukevennys: Ojasta allikkoon

Otsikko totesi: ”Vaimo vaihtoi miehen sikaan – sotkuista yli 70000 euron lasku”. Mies oli jäänyt kiinni pettämisestä, jolloin vaimo oli näyttänyt mistä on viisi hirttä poikki. Kohta alkoi ilmeisesti olla kuitenkin ikävä, jolloin korvikkeeksi ilmestyi minisika. Piakkoin toinenkin. Minisiat osoittautuivat kuitenkin miestä sotkuisemmaksi ja asunto meni remonttiin. Toivomme kovasti, että siat eivät sentään olleet yhtä petollisia.

Uusinta: Kuinka pitkälle pötkit?

Lukijalle: Suhteutetaanpa taas juoksunopeuksia. Uusinnassa esiintyvä maratonin ME on päivitetty laskutoimituksineen nykytasolle neljän vuoden takaisista:

Ihmisten on erittäin vaikea hahmottaa, kuinka kovaa juoksuradalla oikeasti mennään. BBC päätti antaa asiasta vähän makua. Brittien Yle laittoi muutaman vapaaehtoisen kokeilemaan juoksumatolla Mo Farahin vauhtia. Maton nopeudeksi säädettiin vauhti, joka vastasi Farahin 5000 metrin ennätystä. Tässä vaiheessa pyydän lukijaa tekemään rehellisen arvion siitä, kuinka pitkän matkan hän itse kestäisi Farahin kyydissä. Totuus paljastuu myöhemmin.

Videolle päätyneitä testaajia oli kolme: normaalin näköinen nuori nainen, hyväkuntoiselta vaikuttanut nainen ja kovakuntoinen mies. Ensimmäinen ei oikeastaan pystynyt juoksemaan lainkaan, vaan valui matolla koko ajan taaemmas pudoten kyydistä viiden sekunnin jälkeen. Toinen kesti 15 sekuntia. Kolmas testaaja putosi pelistä minuutin ja 21 sekunnin kuluttua.

Jutussa ei kerrottu, mutta oletan juoksumaton olleen normaalisti säädetty eli 1 % nousukulmaan. Tämä kompensoi puuttuvan ilmanvastuksen melko tarkkaan, mitä jutun kommenteissa ihmeteltiin.

Jos useimmilta asiaan vihkiytymättömiltä kysyy, millaista Cooper-vauhtia juoksijat menevät, vastaukset ovat yleensä keskenään samaa suuruusluokkaa. Cooper on erittäin hyvä mittari, koska kaikilla on siitä kokemusta. Noin normisti ihmiset veikkaavat, että Farah ja kumppanit kipittävät vitosen noin 3500-3800 -Coopervauhtia. Jatkokysymyksenä voi pyytää arvioimaan, millaista vauhtia maratonilla pidetään ME-kyydissä. Veikkaukset ovat yleensä vähän yli kolmen tonnin luokkaa, jotain 3200 on varmaan mediaani. Totuus on sitten ihan muuta. Mo Farahin ennätys vitosella - joka on muuten yli 15 sekuntia huonompi kuin Kenenisa Bekelen ME - on 12.53,11. Sillä vauhdilla mentäisiin Cooperissa 4656 metriä! Maratonin ME on Eliud Kipchogen 2.01.39. Sillä vauhdilla mentäisiin Cooperissa 4162 metriä! Sadan metrin matka sujahtaa Farahin vitosen nopeudella 15,46 ja maratonin ME-vauhdilla 17,30.

Itse asiassa pystytään melkoisen hyvin laskemaan, kuinka kauan minkäkintasoinen kuntoilija pystyisi ylläpitämään minkäkinlaista juoksuvauhtia. Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF julkaisee pistetaulukkoa, jonka avulla voidaan verrata eri lajien suoritusten tasoa. Taulukossa kaikki tulokset on pisteytetty suunnilleen siten, että tuhannen pisteen suoritus on jo hyvää kansallista tasoa. Lajissa saavutettu tulos T muutetaan pisteiksi kaavalla a * (b - T)^c, missä a, b ja c ovat lajikohtaisia vakioita. Kenttälajeissa kaava on muuten sama, paitsi että suluissa oleva lauseke on (T - b). Vakio a on kerroin, vakio b ns. "nollatulos", mitä paremmasta ainoastaan saa pisteitä (esim. 100 metrillä se on 17 sekuntia) ja c on eksponentti, joka määräytyy sen mukaan, miten jyrkkä tulosten nousu on harrastelijatasolta huipulle. Moniottelujen pistetaulukot noudattavat samaa laskukaavaa, mutta niiden vakiot ovat hieman erilaisia kuin tässä taulukossa eli sama tulos antaa eri pistemäärän. Huvittavaa muuten on, että IAAF ei kerro käyttämänsä mallinnuksen laatua siinä esiintyvien kertoimien arvoista nyt puhumattakaan, mutta niiden ratkaiseminen onnistuu kun tietää mitä tekee.

Tämän taulukon avulla voi tehdä kohtullisen arvion siitä, kuinka kauan kykenisi pysymään missäkin vauhdissa mukana.

Perusarvoksi otetaan Cooperin testin tulos. Esimerkkinä lasketaan 3200 metrin tasoisen juoksijan suoritus. 3200 metriä Cooperin testissä tarkoittaa 3200/720 = 4,44 metriä sekunnissa. Juoksunopeutta verrataan siihen tulokseen, jonka juoksija saavuttaisi tällä nopeudella 3000 metrillä. (Selvitykseen on valittu Cooper-tulokset välillä 2000-4000 metriä sadan metrin välein. Huonolla Cooperin tuloksella 3000 metrin aika olisi jonkin verran huonompi kuin tällä tavalla laskettu ja hyvällä Cooperin tuloksella parempi - ainoa täsmälleen oikea saadaan tietysti 3000 metrin Cooper-tuloksella. Erot ovat kuitenkin sen verran pieniä, etten viitsinyt käydä laatimaan tälle korjauskerrointa.)
Tällä vauhdilla 3000 metriin menisi aikaa 3000/4,44 = 675 sekuntia = 11.15,00. Tämä antaa taulukon mukaan 221 pistettä.
Saatua pistemäärää verrataan muilla juoksumatkoilla saatuihin tuloksiin. Taulukosta löytyvät pisteytykset 100, 200, 300, 400, 600, 800, 1000, 1500, 2000, 3000, 5000 ja 10000 metrille sekä 15, 20, 25 ja 30 kilometrille ynnä maratonille, myös maili ja puolimaraton löytyvät mutta ne ovat sen verran lähellä muita matkoja että niitä ei huomioitu. Sieltä etsitään pisin matka, jossa pistemäärä 221 tuottaa paremman tuloksen kuin verrokkimatkan - Mo Farahin 5000 metriä - keskinopeudella ko. matkalla tulisi. Tässä esimerkissä kyseessä oleva matka on 300 metriä, jolla Mo Farahin keskinopeudella aika olisi 46,39, mutta 221 pistettä vastaava suoritus on 46,21. 221 pisteen urheilija pysyisi Mo Farahin kyydissä siis vähintään 300 metriä.
Seuraavaksi katsotaan tätä pidempi matka eli 400 metriä. Farahin vauhdilla 400 metrin aika olisi 61,85, mutta 221 pistettä vastaa aikaa 64,28. 221 pisteen urheilija ei siis kestäisi 400 metriä Farahin kyydissä.
Tarkemman arvon saamiseksi lasketaan samalla systeemillä kuin toisessa taannoisessa tutkimuksessani. Eli oletetaan juoksijan edenneen 300 metriin asti ajassa 46,21, juoksunopeuden pudonneen sillä hetkellä sellaiseksi että 400 metrin kohdalla aika olisi 64,28 ja lasketaan, missä kohtaa tasaista vauhtia etenevä Farah sujahtaa ohi. Koska hän ei ollut 300 metrin kohdalla kuin 0,18 sekuntia jäljessä, tähän ei kauan mene ja tulos on 307 metriä.
Arvio: Keskimääräinen 3200 metrin Cooper-kunnossa oleva juoksija pysyisi Mo Farahin vitosen kyydissä 307 metriä. Tässä esiintyy luonnollisesti jonkin verran vaihtelua - enemmän pikamatkoille suuntautunut 3200 metrin Cooper-tyyppi pysyisi ääritapauksessa jopa yli 400 metriä kyydissä, kun taas dieselkoneella varustettu 3200 metrin Cooper-tyyppi hyytyisi jo 200 metrin jälkeen. Enemmistö 3200 metrin kunnossa olevista katkeaisi kuitenkin aika lähellä - sanoisin plusmiinus 30 metriä - 307 metrin kohtaa.

Vastaavalla tavalla voidaan laskea kaikki lukuarvot 3000 metrin Cooper-tuloksesta ylöspäin. Sitä alemmissa täytyy turvautua hieman muunteluun, koska alle 3000 metrin Cooper-tuloksilla Farahin kyydissä ei pysyisi edes 200 metriä. Tällöin toiseksi vertailukohdaksi tulisi 100 metriä, jonka tulosta ei ole mielekästä vertailla siksi, että siinä startti tuo lisäaikaa tulokseen. Tätä varten piti tehdä korjausmuunnos. Se toimii siten, että 100 metrin ajasta vähennetään sekunti. Vastaavasti, koska 100 metrin matka on taulukon lyhin, piti kehittää vertailujärjestelmä sitä lyhyemmille eli 50 ja 25 metrille. Oletetaan esimerkiksi, että 100 metrin tulos olisi taulukon mukaan 16 sekuntia, mikä on hitaampi kuin Farahin vauhti. Tällöin tulokseksi otetaan sekuntia nopeampi eli 15 sekuntia. Vastaavasti, mikäli tämäkin olisi hitaampi kuin tarvittava nopeus, laskettaisiin 50 metrin aika siten, että taulukon antama arvo jaettaisiin kahdella ja vähennettäisiin sekunti eli 16/2 - 1 = 7 sekuntia ja 25 metrin aika vastaavasti eli 16/4 - 1 = 3. Tämä sekunnin pudotus eliminoi lähtökiihdytyksen eli vertailussa käytetään "lentävää lähtöä". Mikäli 25 metrin aikakin olisi hitaampi kuin Farahin vauhti, voidaan olettaa juoksijan maksiminopeudenkin olevan Farahin vauhtia hitaampi. Tämä raja tulee vastaan aika tarkkaan Cooper-tuloksella 2200 metriä.

Toinen tapaus, jossa taulukon rajat tulevat vastaan, ovat Cooper-tulokset joiden 3000 metrin vauhti on taulukon alinta pistearvoa huonompi. Ensimmäinen tällainen on 2600 metriä, josta saatava vauhti ei yllä edes taulukon alimpaan eli yhteen pisteeseen. Tällöin on oletettu pisteytyksen kulkevan negatiiviseksi lineaarisella mallilla (jollainen se ei ole, mutta tämä antaa negatiivisilla arvoilla varsin uskottavia tuloksia) siten, että muutoksen suuruus on sama kuin viimeinen tunnettu muutos eli kahdesta yhteen pisteeseen. Esimerkiksi 3000 metrillä kahden pisteen tulos on 4,59 sekuntia nopeampi kuin yhden pisteen tulos, joten on oletettu negatiivisella puolella yhden pisteen arvon olevan 4,59 sekuntia. Muilla matkoilla on tehty vastaava oletus, jolloin saadaan niille vertailukelpoiset tulokset. Esimerkiksi 2200 metrin Cooper-tahti vastaa 3000 metrillä -32 pistettä.

Sitten tuloksiin. Äsken todettiin, että 3200 metrin Cooperin juoksija pysyisi Mo Farahin vitosen kyydissä noin 307 metriä. Farahin tuloksen lisäksi laskin vertailuarvot muutamalle muulle tulokselle, joiden arvelen lukijaa kiinnostavan.
Toisena sarakkeena on maratonin ME-vauhti eli Kipchogen 2.01.39. Kipchogen kyydissä 3200 metrin Cooper-juoksija pysyisi noin 557 metriä.
Kolmantena sarakkeena on naisten 5000 metrin SE-vauhti eli Annemari Sandellin 14.56,22. Sandelllin kyydissä 3200 metrin Cooper-juoksija pysyisi noin 634 metriä.
Viimeisenä sarakkeena on naisten 10000 metrin Kalevan Kisoihin vaadittava tulosraja eli 38.00,00. Siinä kyydissä 3200 metrin Cooper-juoksija pysyisi noin 3430 metriä.

Cooper	5000 m	Maraton	5000 m	10000 m
metriä	Mo Farah	ME	Naisten SE	N KK-raja
	12.53,11	2.01.39	14.56,22	38.00,00
2000	0	26	32	215
2100	0	34	44	267
2200	25	48	67	383
2300	31	76	106	440
2400	40	107	133	627
2500	53	136	177	711
2600	71	173	217	829
2700	106	218	272	979
2800	128	272	349	1051
2900	161	347	422	1448
3000	207	403	474	2033
3100	244	455	544	2555
3200	307	522	634	3430
3300	373	608	762	5559
3400	425	724	879	7215
3500	471	862	1017	10453
3600	527	964	1190	16761
3700	599	1125	1437	23991
3800	682	1353	1804	30773
3900	808	1702	2408	41077
4000	896	2218	2853	-

Taulukossa on nolla Farahin sarakkeessa 2000 ja 2100 metrin Cooper-tulosten kohdalla siksi, että tuossa kunnossa olevan juoksijan maksimaalinen juoksunopeus on todennäköisesti hitaampi kuin Farahin keskinopeus. Samoin viimeisessä sarakkeessa naisten kympin kohdalla on viiva 4000 metrin Cooper-tuloksen kohdalla, koska laskukaavan mukaan tuossa kunnossa oleva todennäköisesti kykenisi ylläpitämään kyseistä vauhtia maratonin ajan eikä siitä pidemmälle ole mielekästä laskea (taulukosta löytyy myös 100 kilometrin pisteytys, mutta sen ero maratoniin on niin suuri että tulokset eivät ole uskottavia).

Sattumoisin taulukossa tulee yhdessä kohtaa näkyviin tämän laskusysteemin heikkous. Kuten alussa todettiin, 3000 metriä vertailuarvoksi ottamalla 4000 metrin Cooper-juoksijat juoksisivat sen kovempaa kuin suoraan juoksunopeudesta laskien ja 2000 metrin Cooper-juoksijat hitaammin. Annemari Sandellin 5000 metrin SE on juostu hieman 4000 metrin Cooper-vauhtia kovempaa, joten oikeasti 4000 metrin Cooper-kunnossa oleva juoksija pysyisi kyydissä todennäköisesti yli neljän kilometrin matkan, ei alle kolmea kilometriä kuten laskukaava antaa. Tämä virhe tasoittuu pikkuhiljaa alaspäin mentäessä eli 3500 metrin Cooper-juoksijalle laskettu vähän toista kilometriä alkaa olla jo varsin lähellä totuutta. Sama ilmiö hieman lievempänä on maratonsarakkeessa, koska maratonin ME-vauhti on vain jonkin verran Sandellin vauhtia nopeampaa.

MM-maratonilla Ylen selostaja teki ansiokasta tutkivaa journalismia juoksemalla kärjen mukana reitin vieressä muutaman kymmenen metriä havainnollistaakseen katsojille, kuinka kovaa oikeasti mennään. Puuskutuksen lomassa mies arveli, että tässä kyydissä pysyisi reilut 400 metriä. Selostusvuoron siirtyessä varsinaisille selostajille nämä naureskelivat, että 200 metriäkin olisi tehnyt kokeilijalle tiukkaa. Asiantuntemus oli kohdillaan, kuten taulukosta näkee. Pysyäkseen ratakierroksen verran kyydissä mukana pitäisi olla suunnilleen kolmen tonnin Cooper-kunnossa. Selostajan habitus viittasi enemmän 2600 metrin paikkeille, missä se 200 metriä onkin aika lähellä totuutta. Pointsit asiantuntemuksesta selostamoon.

Entä sitten BBC:n juoksumattotesti? Ensimmäinen testaaja olisi pysynyt Farahin kyydissä noin 30 metriä ja kuten hän totesikin, juoksi aivan täysillä. Mikä vastaa täsmälleen sitä, mitä taulukko sanoo. Toinen nainen juoksi 15 sekuntia eli vähän alle 100 metriä. Taulukon mukaan hän olisi silloin 2600-2700 metrin Cooper-kunnossa, mikä sutjakkuuteen täsmääkin. Viimeisenä testannut mies oli tosi kova kaveri, kovempi kuin ulkomuoto antoi ymmärtää. Hän kesti hieman yli 500 metriä eli oli sen mukaan yli 3500 metrin Cooper-kunnossa.

Kalevan Kisoissa asiantuntemattomat naureskelevat usein "sunnuntaihölkkääjille", mutta vauhtisokeus paranee varmaan taulukkoa katsomalla. Päästäkseen mukaan naisten kympille pitää olla suunnilleen 3500 metrin Cooperin kunnossa. Kovakuntoinen mies eli 3000 metriä Cooperissa pysyisi naisten kympin tulosrajan vauhdissa pari kilometriä.

P.S. Juuri sopivasti heti tämän jutun kirjoittamisen jälkeen Iltiksessä oli juttu siitä, kuinka paljon eri lajien urheilijat Cooperissa juoksevat. Osassa testejä epäilen, että testiä ei ole juostu tosissaan ja parissa saattoi olla hieman muistikuvan tuomaa lisäarvoa. Mutta suurin osa tuloksista oli varsin uskottavia. Jutun kommenteissa sen sijaan puhuttiin niin paljon paskaa, että kävin pihalla näyttämässä niitä kännykän ruudulta kasvimaalle. Kyllä muuten ensi kesänä tulee komea sato!