Pragmaatikot ja idealistit

Yleisesti kuvitellaan, että ihmiset voidaan jakaa kahteen tyyppiin: idealisteihin ja pragmaatikkoihin. Idealisteilla on jokin ideologia, jonka mukaan he toimivat. Pragmaatikot taas katsovat miten asiat toimivat käytännössä ja sopeutuvat vallitseviin olosuhteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että idealistit ovat niitä jotka saavat jotain aikaan – edistystä tai yleensä katastrofin - , kun taas pragmaatikot ylläpitävät staattista tilannetta ilman kehitystä mutta toisaalta myös ilman itse aiheutettuja kriisejä.
Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Toki raja pragmaatikon ja idealistin välillä on osin mielivaltainen, mutta todellisuudessa siinä välissä on harmaa alue (yhtä lailla raja harmaan alueen ja pragmaatikon sekä harmaan alueen ja idealistin välillä on osin mielivaltainen). Tämäkin on helposti ymmärrettävissä. Vaikeaa tämän hahmottaminen on siksi, että harmaalla alueella on kaksi rinnakkaista tyyppiä. Vieläpä siten, että ne ovat kaaviossa poikittain eli molempien tyyppien esiintymisalueet ovat sekä idealistien että pragmaatikkojen rajanaapureina. Kumpikaan ei siis ole yhtään lähempänä pragmaatikkoa kuin idealistia, vaan täysin niiden välissä.
Nämä tyypit ovat pragmaattinen idealisti ja idealistinen pragmaatikko. Kuulostavat periaatteessa samoilta, mutta niiden välillä on valtava kuilu toimintatavassa.
Tarkastellaan aluksi tapaa, jolla nämä neljä ihmistyyppiä – idealisti, pragmaatikko, pragmaattinen idealisti ja idealistinen pragmaatikko – voidaan erottaa toisistaan. Sitten katsotaan, millainen vaikutus tällä on ihmiseen itseensä ja lopuksi, millainen vaikutus ihmistyypillä on yhteiskuntaan.


1. Kuvitellaan testi, jossa tutkittavalle annetaan levy, johon on tehty erimuotoisia reikiä. Vieressä on kasa erilaisia palikoita, joista jokainen mahtuu ainoastaan yhdestä reiästä. Tehtävänä on tietenkin tunkea oikeanlaiset palikat sopiviin reikiin, joihin ne jäävät sitten näkyville. Jutun juoni on kuitenkin se, että palikoiden joukosta puuttuu pyöreä palikka. Sen tilalle on lipsahtanut ylimääräinen kulmikas, poikkileikkaukseltaan neliön muotoinen palikka. Siitä, kuinka koehenkilö tähän tilanteeseen suhtautuu, voi päätellä mihin ryhmään hän kuuluu.

Idealisti täyttää reiät muuten, mutta jää pyörittelemään kädessään kulmikasta palikkaa ja ihmettelee, kun se ei mene pyöreään reikään. Lopulta hän turhautuneena tyhjentää muutkin reiät ja toteaa testin olevan epäreilu.

Pragmaatikko pyörittelee samaan tapaan kulmikasta palikkaa käsissään ja yrittää turhaan sovitella sitä pyöreään reikään. Sitten hän heittää kulmikkaan palikan menemään ja teippaa pyöreän reiän umpeen.

Pragmaattinen idealisti toteaa, että tehtävä oli laittaa palikat reikiin, ottaa vasaran ja hakkaa kulmikkaan palikan väkisin pyöreään reikään rikkoen samalla levyn. Lopuksi hän asettaa irronneet palikat jotenkuten oikeille kohdilleen, esimerkiksi ristinmuotoisen palikan nojalleen siihen kohtaan, missä oli ristinmuotoinen reikä ennen levyn rikkoutumista.

Idealistinen pragmaatikko toteaa, että testi on mahdoton koska reaalimaailma ei täsmää sen kanssa mitä teoria sanoo. Hän ottaa puukon ja vuolee kulmikkaasta palikasta reunat pois siten että se mahtuu pyöreään reikään, vaikkakaan ei täytä sitä kokonaan ja jää vähän hölskymään.


2. Kun nyt olemme oppineet erottamaan tyypit kokeellisella menettelyllä toisistaan, katsotaan millainen luonne heille luultavimmin kehittyy.

Idealisti elää yleensä omassa kuplassaan toisten samanmielisten kanssa. Hän potee maailmantuskaa siitä, että maailma ei ole hänen ideaalinsa mukainen, mutta toisten samanmielisten seura ja maailmanparantamisen parissa puuhastelu piristävät.

Pragmaatikko hoitaa omat asiansa. Hän ei murehdi turhista ja lienee näistä ihmistyypeistä keskimäärin kaikkein onnellisin.

Pragmaattinen idealisti on tyypeistä kaikkein vaikeimmin ennustettavissa. Yleensä älykkäät tällaiset ovat onnettomia, paitsi jos pääsevät huipulle yhteiskunnassa, kun taas vähemmän älykkäät voivat olla hyvinkin tyytyväisiä, koska eivät välttämättä huomaa ideologiansa vikoja.

Idealistinen pragmaatikko on useimmiten erakkoluonne siksi, että häntä kyllästyttää maailman typeryys. Hän tuntee suurta henkistä tuskaa nähdessään, kuinka maailma toimisi paremmin mutta tietää ettei kykene sitä muuttamaan.


3. Sitten tarkastellaan, millaisia nämä ihmistyypit ovat yhteiskunnan kannalta.

Idealisti on yleensä ärsyttävä, mutta lopulta harmiton, koska hän ei käytännössä koskaan pääse merkittäviin tehtäviin. Hän saattaa istua vaalikauden tai kaksi kunnan sivistyslautakunnassa, jossa tekee aloitteita jotka eivät koskaan toivottavasti toteudu. Viisaammat kunnallispoliitikot sijoittavatkin nämä tekniseen lautakuntaan, jonka konkreettisuuden takia idealisti ei pääse kovin pahasti sotkemaan sen toimintaa aloitteillaan. Vaihtoehtoisesti nämä idealistit voidaan järjestää merkityksettömiin toimikuntiin ja projekteihin purkamaan energiaansa ja pysymään poissa oikeiden asioiden tieltä. Tässä tapauksessa heidän työtään pitää muistaa kehua tärkeäksi ja merkittäväksi, jotta he eivät vahingossa lipsahtaisi oikeisiin hommiin. Yleensä idealisti turhautuu parissa vaalikaudessa ja alkaa keskittyä vapaaehtoistyöhönsä, jossa idealisti saattaa olla jopa hyödyllinen yhteiskunnan jäsen.
Politiikassa idealistipitoisuus on suurimmillaan vihreissä ja vasemmistoliitossa, vähimmillään kokoomuksessa ja kepussa. Idealistinen yhteiskunta ei kauan pystyssä pysy, siksi nämä idealistit eivät koskaan saakaan todellista valtaa tai jos saavat, heidät syrjäytetään pian elleivät älyä muuttua pragmaattisiksi idealisteiksi.

Pragmaatikko on se ihminen, jonka kaikki haluavat naapurikseen. Asiat hoituvat, hankaluuksiin sopeudutaan ja riitaa ei haasteta. Yhteiskunnalliseen toimintaan pragmaatikko harvemmin ryhtyy, mutta jos hänet saadaan talkoohommiin mukaan, on niissä painonsa arvoinen kultaa. Mikäli pragmaatikko eksyy politiikkaan, seuraukset ovat riippuvaisia vallitsevista virtauksista. Pragmaatikko on näet politiikassa opportunisti noudattaen kulloinkin vallalla olevia näkemyksiä. Jos valtanäkemys on hyödyllinen, pragmaatikko on yhteiskuntaa ylläpitävä pylväs, kun taas haitallisten valtanäkemysten aikana pragmaatikko on positiivisen kehityksen este pitäessään kiinni saavutetuista asemistaan.
Politiikassa pragmaatikkoja esiintyy eniten kepussa ja SDP:ssä, vähiten perussuomalaisissa ja vihreissä. Pragmaattinen yhteiskunta on hyvin staattinen ja muuttuu vain yleisten näkemysten muuttuessa.

Pragmaattinen idealisti on se työpaikan tyyppi, jonka saadessa muiden työhön vaikuttavan projektin vedettäväkseen kokeneemmat pelästyvät. Se projekti nimittäin tulisi sotkemaan kaikkien hommat perusteellisesti. Valitettavasti se ei kuitenkaan toteudu sellaisena, kuin pragmaattinen idealisti sen suunnittelee. Se nimittäin olisi niin tuhoisa, että se peruttaisiin. Niinpä pragmaattinen idealisti muuntaa sitä juuri ja juuri sen verran, että se vielä toteutetaan mutta ehtii tuottaa vahinkoa. Kaikki diktaattorit ovat aina poikkeuksetta pragmaattisia idealisteja. Kun kommunismi johtaa kaaokseen, diktaattori muuttaa sitä juuri sen verran kuin katsoo tarpeelliseksi vallassa pysymiseen (kuulostaako NEP tutulta lyhenteeltä?).
Politiikassa pragmaattiset idealistit löytyvät vasemmistoliitosta ja perussuomalaisista, vähiten kepusta ja kokoomuksesta. Heidän hallitsemansa yhteiskunta vaikuttaa idealistiselta, koska se julistaa tiettyä ideologiaa. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä idealismia taivutetaan sen mukaan mikä on tarpeellista vallassa pysymiseksi. Esimerkiksi sosialismi aina joko hajoaa tai muuttuu kommunismiksi siksi, että sosialismia voidaan harjoittaa vain niin kauan kuin toisten rahat riittävät, jonka jälkeen ne onkin ryöstettävä pakkokeinoin ja ollaan kommunismissa.

Idealistinen pragmaatikko on se työpaikan kyynikko, joka tekee nasevia huomautuksia havaitessaan typeryyksiä mutta toisaalta hän on juuri se, jonka puoleen käännytään kun hommat kusevat. Idealistiset pragmaatikot yleensä varoittelevatkin etukäteen typeryyksistä olettaen että ovat kokemattomia. Kokeneemmat yleensä kaivavat popcornit esiin ja jäävät odottamaan sitä, että heidät pyydetään siivoamaan sotku. Mikä yleensä tapahtuukin kokeneempien kohdalla aiemmassa vaiheessa sillä sössijöillä on tapana jatkaa sössimistä sitä pidempään mitä enemmän siitä on etukäteen varoitettu.
Politiikassa idealistiset pragmaatikot hakeutuvat perussuomalaisiin ja kokoomukseen, harvimmin demareihin ja vasemmistoliittoon. Idealististen pragmaatikkojen hallitsemista yhteiskunnista ei ole kokemusta, koska he eivät viitsi tehdä riittävän paljon töitä päästäkseen hallitsevaan asemaan.


4. Lopuksi vielä tarkastellaan, miten kukin tyyppi vastaa poliittisesti latautuneisiin kysymyksiin. Otetaan esimerkkikysymykseksi: Pitäisikö Suomen liittyä NATO:oon?

Idealisti: ”Ehdottomasti ei” tai ”ehdottomasti kyllä” riippuen siitä, mikä ideologia sattuu olemaan, koska idealistilla käsitykset ovat kiveen hakattuja.

Pragmaatikko: ”Mikä on Suomelle parasta?”, koska pragmaatikko on kiinnostunut vain käytännöstä ilman moraalisia painolasteja.

Pragmaattinen idealisti: ”Ei, mutta hakeutua yhteistyöhän NATO:n kanssa” tai ”kyllä, mutta jättää tiettyjä varauksia” riippuen siitä, kumman vaihtoehdon hän katsoo parhaiten turvaavan oman vallassapysymisensä tai sinne pääsemisensä jättämällä pelivaraa säätämiselle.

Idealistinen pragmaatikko: "Periaatteessa ehdottomasti ei, käytännössä ehdottamasti kyllä", koska idealistinen pragmaatikko on lähes kaikista asioista periaatteessa yhdellä kannalla mutta käytännössä vastakkaisella joutuessaan tunnustamaan maailman realiteetit, tässä tapauksessa sen että Suomen olisi parempi hoitaa puolustuksensa itse mutta kun siihen ei löydy poliittista tahtoa, niin sitten on parasta vetää oikeat johtopäätökset.