Uusinta: Kakkonen on ykkönen

Lukijalle: Vuorissa on havaittavissa erikoinen ilmiö: useimmilla alueilla toiseksi korkeimmalle huipulle on vaikeampi päästä kuin korkeimmalle:

Seitsemän huipun haasteeksi kutsutaan vuorikiipeilijöiden keskuudessa maailman jokaisen seitsemän maanosan korkeimman huipun valloittamista. Ensimmäisenä keräilysarjan sai täyteen Richard Bass 30.5.1985. Tai Pat Morrow 7.5.1986. Tai sitten joku muu, jonka nimen esiin kaivamista en edes yrittänyt. Listassa on näet kaksi epäselvää kohtaa. Viisi seitsemästä on selviä tapauksia:
1) Aasia: Mount Everest, 8848 m
2) Etelä-Amerikka: Aconcagua, 6962 m
3) Pohjois-Amerikka: Mount McKinley, 6194 m
4) Afrikka: Kilimanjaro, 5895 m
5) Antarktis: Vinsonin massiivi, 4892 m
Lähes yksikäsitteinen on myös Eurooppa, jossa sekä Bassin että Morrowin listalla oli Elbrus, 5642 m. Mikäli Euroopan ja Aasian rajan katsotaan kuitenkin kulkevan Kaukasuksen pohjoispuolella, Euroopan korkeimmaksi vuoreksi on määriteltävä Mont Blanc, 4807 m. Yleensä Elbruksen asemaa tällä listalla ei kuitenkaan kiistetä.
Sen sijaan Australia (tai Oseania) on ongelmallisin. Bassin listalla on Mount Kosciuszko, 2228 m, Australian mantereen korkeimpana vuorena. Morrowin listalla (tai oikeastaan listan on laatinut kaikkien aikojen parhaana vuorikiipeilijänä pidetty Reinhold Messner) taas oli Uuden Guinean korkein vuori Puncak Jaya, 4884 m. Lisäksi jotkut ovat esittäneet, että listalla kuuluisi oikeastaan olla Mount Wilhelm, 4509 m, koska Puncak Jaya kuuluu Indonesian - aasialainen valtio - puoleiseen osaan Uutta Guineaa, kun taas Mount Wilhelm kuuluu Papua-Uuteen-Guineaan. Kukaan ei sentään ole esittänyt listalle Uuden-Seelannin (jos Uuden Guinean saari osin Indonesiaan kuuluvana diskvalifioidaan) korkeinta vuorta Mount Cookia, 3724 m. Tosin tällöin pitäisi epäillyksi nostaa myös Havaijin korkein vuori Mauna Kea, 4205 m, onhan Havaiji tavallaan osa Oseaniaa ja ollut aikoinaan itsenäinen kuningaskunta.
Bassin ja Morrowin kapuamisten aikoihin oli tosin Antarktiksen kohdallakin lievä epäselvyys, sillä mittaukset Vinsonin massiivin ja Mount Tyreen kohdalla eivät olleet täysin luotettavia. Varmuus asiasta saatiin pian saavutusten jälkeen ja Mount Tyree osoittautui 40 metriä matalammaksi.

Mutta tämän kirjoituksen aiheena ei ole selvittää, kuka oli ensimmäinen vuorikiipeilijä, joka saavutti kiistattoman aseman kaikki maanosien korkeimmiksi huipuiksi epäillyt kolunneena. Sen sijaan tarkastellaan kovempaa haastetta: toiseksi korkeimpia huippuja.

On nimittäin selvästi havaittavissa erikoinen ilmiö: jokaisen mantereen toiseksi korkein huippu on lähes poikkeuksetta vaativampi kiivettävä kuin se korkein. Osaltaan tämä johtuu tietysti siitä, että mantereen korkeimmalla on ruuhkaa - ne ovat kiehtovampia, siksi runsaasti kiivettyjä ja hyvin tunnettuja. Tunnettu on helpompi ja useat kiipeilijät parantavat turvallisuutta. Mutta jopa ilman tätäkin toiseksi korkeimmat huiput ovat vaativampia, kuten vertailusta käy ilmi.

1. Aasia: K2, 8611 m. Vuorta kutsutaan maailman vaarallisimmaksi. Se on jyrkempi, syrjäisempi ja sääoloiltaan vaativampi kuin Everest. Ainakin 80 ihmistä on kuollut kiivetessään. Mount Everestillä kuolleita on toisaalta miltei kolminkertainen määrä, mutta huipulle päässeitäkin on noin 15-kertainen määrä. Lisäksi on huomoitava, että K2:lle yrittävät vain mestaritason kiipeilijät siinä missä Everestille pyrkivien joukossa on lähes turisteiksi luokiteltavia. Voi vain kuvitella, miten kävisi jos Everestin kiipeilijät yrittäisivät K2:ta.

2. Etelä-Amerikka: Ojos del Salado, 6863 m. Aconcagua ei edellytä vuorikiipeilytaitoja, mutta Ojos del Saladolle päästäkseen on hallittava ainakin alkeet, koska aivan lähellä huippua on selvitettävä seinämä.

3. Pohjois-Amerikka: Mount Logan, 5950 m. Kiipeäminen ei ole sen vaikeampaa kuin McKinleylle. Haasteen muodostaa sää, joka on arvaamattomampi ja yleensä huonompi.

4. Afrikka: Mount Kenya, 5199 m. Vaikka ero Kilimanjaroon on peräti 700 metriä, selvästi eniten eri maanosien korkeimman ja toiseksi korkeimman välillä, on Mount Kenya silti kiistatta vaativampi. Kilimanjaro on periaatteessa pelkkä vaellus, jossa ongelmia muodostaa vain korkea ilmanala. Mount Kenya puolestaan edellyttää jonkinasteisia kalliokiipeilyn taitoja selvästi jyrkempänä.

5. Antarktis: Mount Tyree, 4852 m. Vain 13 km päässä Vinsonin massiivista sijaitseva hieman matalampi vuori edellyttää kiipeilytekniikkaa siinä missä Vinsonin massiivin merkittävin haaste on sääolot. Niinpä Tyreelle on kiivennyt kaikkiaan vain kymmenen ihmistä ja Vinsonille toistatuhatta.

6. Eurooppa: Dyhtau, 5204 m. Pidetään Elbrusta hankalampana. Samoin toinen ehdokas, Alppien toiseksi korkein huippu Dufourspitze, 4634 m, lienee Mont Blancia vaativampi - ei kylläkään teknisesti, mutta vähemmän suositumpana.

7. Oseania: Mount Townsend, 2209 m. Siinä missä Kosciuszko on pyöreälakinen, hieman matalampi Townsend on louhikkoinen ja hankalakulkuisempi, vaikka ei edellytä vuorikiipeilytaitoja sekään. Myös Uuden Guinean toiseksi korkein vuori Puncak Mandala, 4760 m, on luokiteltu Puncak Jayaa selvästi vaativammaksi siksi, että vuoren läheisyyteen on vaikea päästä. Puncak Jayasta vain kahdeksan kilometrin päässä on maailman suurin kultakaivos ja sinne johtava tie kulkee vain reilun kuuden kilometrin päässä huipusta.

Toiseksi korkein huippu on siis yleensä vaativampi. Samoin on myös Suomessa. Suomen korkein kohta sijaitsee Haltin rinteellä, tunturin huippu on niukasti Norjan puolella muutamaa metriä korkeampana. Halti puolestaan on aika mitäänsanomaton paikka näköaloiltaan. Aivan toisenlainen on Suomen korkein tunturinhuippu, muutamaa kilometriä kauempana sijaitseva ja vain 6-7 metriä matalampi Ridnitsohkka. Enpä ole vielä tavannut molemmille kiivennyttä, jonka mielestä Halti tarjoaisi paremmat näkymät. Kiipeämisessä Suomen puolelta ei ole eroa, mutta Norjasta Haltin huipulle pääsee helpommin kuin Suomesta.
Sama pätee myös Itä-Lapissa: korkein tunturi yli sadan kilometrin säteellä on Sokosti. Muutama kilometri pohjoisempana on Ukselmapää, joka tarjoaa rajoittamattomat tunturimaisemat joka suuntaan siinä, missä Sokostilta etelään näkyy Lokan tekojärvi. Toisaalta näköala on makuasia, mutta se ei ole, että Ukselmapäälle nousu on rankempi jyrkkyyden takia; tosin maasto on helpompaa verrattuna Sokostin louhikkoon.
Selkein maantieteellinen jakaja Pohjois- ja Etelä-Suomen välillä on Oulujoen ja sen yläpuolisten vesistöjen itä-länsi -suunnassa kulkeva pääreitti. Heti sen eteläpuolella on hyvin tunnettu Vuokatti, alueen korkein kohta on 345 m, ja sitä niukasti korkeampi ja vielä tunnetumpi on Pohjois-Karjalassa sijaitseva Koli, 347 m. Mutta kuka on kuullut niiden puolivälissä olevasta Naulavaarasta, 368 m?

Muutamia vertailuja eri maiden korkeimman ja toiseksi korkeimman kesken:

Ruotsi: Kebnekaiselle on huomattavasti helpompi kiivetä kuin Sarektjåkkalle, koska matka lähimmältä tieltä on lyhyempi ja reitti on selkeämpi. Teknisestikin ero on selvä, Kebnekaiselle pääsee kävellen siinä missä Sarektjåkka edellyttää hieman kiipeilytaitoa.

Norja: Galdhöpiggen ja Glittertind lienevät periaatteessa yhtä helppoja, mutta Galdhöpiggenin lähelle on helpommat kulkuyhteydet.

Itävalta: Grossglocknerille johtaa polku, mutta Wildspitzelle päästäkseen on kuljettava jäätiköiden halki turvaköysin varustettuna.

Ranska: Mont Blanc lienee vaikeampi kuin Barre des Écrins, mutta on se 700 metriä korkeampikin.

Saksa: Zugspitzelle johtaa köysirata, Hochwanner edellyttää pientä kiipeilytaitoa.

Sveitsi: Dufourspitze on vaativampi kuin Dom.

Nepal: Mount Everest on selvästi helpompi kuin Kanchenjunga, ei pelkästään suosionsa takia vaan niukasti myös teknisesti. Tosin Kanchenjungalle kiipeäminen on myös kiellettyä; pyhänä vuorena kiipeilijät kunnioittavat sääntöä, että varsinaiselle huipulle ei astuta vaan pysähdytään aivan sen alapuolelle.

Japani: Sekä Fujille että Kitalle johtavat polut, mutta Fuji on melkein 600 metriä korkeampi.

Tadzikistan: Neuvostoliitto-vainaan korkeimmat vuoret sijaitsivat Tadzikistanissa. Ismoil Somoni Peak, 7495 m, on selvästi vaativampi kuin 7134-metrinen Lenin Peak, jota pidetään maailman helpoimpana yli 7000 metriä korkeana vuorena. Entiseltä nimeltään Ismoil Somoni Peak oli Pik Kommunizma eli Kommunismin huippu. Hyvin kuvaavaa, kommunismin huippu on vaikea saavuttaa, jääkylmä, myrskyinen ja ihmiselämälle kelvoton.

Kanada: Mount Logan ja Mount Saint Elias sijaitsevat vain 40 km päässä toisistaan, joten sääolot ovat molemmissa samat eli yleensä surkeat. Logan lienee melkein 500 metriä korkeampana muuten vaativampi.

USA (pl. Alaska): Mount Whitney ja Mount Elbert ovat molemmat kiivettävissä ilman vuorikiipeilyvarustusta ja molemmille johtaa polku. Whitneylle on kylläkin perusleiristä selvästi pidempi matka.

Meksiko: Pico de Orizaba ei tarjoa korkeutensa (5636 m) lisäksi suurta haastetta, mutta Popocatépetlille kiipeäminen on hengelle hupaa, koska tulivuorenpurkaus on ollut käynnissä viimeiset kymmenen vuotta.

Peru: Huascarán on selvästi helpompi kuin yhtenä Andien vaikeimmista huipusta pidetty Yerupajá.

Kaikkiaan tässä on verrattu 25 eri aluetta. Jos ihmisen rakennelmat ja vaikutus eli tehdyt polut, liikenneyhteydet, kiipeilyreittien merkitseminen ja muiden liikkujien tuoma lisäturva eliminoidaan, saldo on seuraava. Viidessätoista tapauksessa toiseksi korkein huippu on vaativampi kuin korkein, viidessä eroa ei huippujen välillä käytännössä ole. Vain viidessä tapauksessa korkeampi huippu on vaativampi kuin toiseksi korkein.

Välihuomautus 131 : Taas pykälää kauempana sananvapaudesta

Luin Hesarista mokutusalan uutisen. Kelasin alaspäin kommenttiosioon. Tähän asti "hyvin argumentoitu" -lukema kommentin alla on kertonut erittäin täsmällisesti kommentin järkevyysasteen. Tällä kertaa täysijärkiset kommentit olivat saaneet suunnilleen yhtä paljon ääniä kuin mokutuskommentit. Suuresti hämmästyneenä klikkasin kokeilumielessä yhtä järkikommenttia lisätäkseni siihen pisteen. Eipä onnistunut. Sen sijaan ruudun alalaitaan pomppasi laatikko: "Osallistu keskusteluun. Luo tunnus tai kirjaudu sisään, jotta voit kommentoida ja arvioida muiden kommentteja."
Uteliaisuudesta klikkasin "Luo tunnus". Tarjosi kahta mahdollisuutta: rekisteröityminen Facebookin kautta tai Google-tunnuksella. Vaadittiin nimi ja sähköpostiosoite. Enpä rekisteröitynyt.

Hesari on liittynyt - vihdoinkin - monen muun median kanssa samaan kerhoon. Kerhoon, jossa sananvapaus koskee vain niitä, joilla on joko oikeat mielipiteet tai ei mitään hävittävää. Niiden joilla on vain väärät tosiasiat ja menetettävää, ei tarvitse vaivautua.
Hesarille täytyy antaa pisteet siitä, että kauan se kesti. Oli todella hämmentävää lukea kommenttipalstalta tosiasioita ja nähdä, kuinka niiden peukutusmäärät olivat noin viisin-kymmenkertaisia artikkelia myötäileviin kommentteihin nähden. Vaan nyt tuli lasitalossa mitta täyteen.
Isommista medioista jäljellä taitaa olla enää Ilta-Sanomat, jossa saa edes tykätä jostain kirjoituksesta ilman että nimi rekisteröityy lokitiedostoihin. Saa nähdä kuinka kauan.

Kaupallisella yrityksellä on lain puitteissa oikeus menetellä haluamallaan tavalla. Ihmetyttää vain mihin lehtiä enää tarvitaan:
A1) - lehti on nykyaikaisessa tiedonvälityksessä hidas
A2) - vähänkin arkaluontoisissa asioissa (esim. Porvoon tapaus) muut mediat kertovat enemmän ja aiemmin
A3) - lehdet ovat entistä enemmän ilmaisiksi luettavissa työpaikoilla, asiakastiloissa ja verkossa - miksi pitäisi maksaa tilauksesta?
Toisaalta painetulla sanalla on myös etuja puolellaan:
B1) - media kykenee hankkimaan paremmat ja luotettavammat tietolähteet
B2) - uutisvälityksen nopeuden sijaan voidaan keskittyä uutisia monipuolisesti taustoittaviin, syitä ja seurauksia valaiseviin artikkeleihin
B3) - taitavat ja sujuvat tekstinkäyttäjät kykenevät sisällöllisesti parempaan ulosantiin kuin ilmaiskirjoittajat

Ongelma on se, että A-listalta toteutuvat kaikki kohdat ja B-listalta vain kakkonen pieneltä osin.

Keskiarvotilastot - naiset 200 m

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Merlene Ottey	JAM	21.807
2	Marita Koch	GER	21.838
3	Marion Jones	USA	21.851
4	Florence Griffith-Joyner	USA	21.859
5	Gwen Torrence	USA	21.864
6	Allyson Felix	USA	21.926
7	Dafne Schippers	NED	21.955
8	Heike Drechsler	GER	21.963
9	Elaine Thompson	JAM	21.988
10	Irina Privalova	RUS	21.988
11	Veronica Campbell-Brown	JAM	22.038
12	Silke Möller	GER	22.039
13	Evelyn Ashford	USA	22.056
14	Shaunae Miller-Uibo	BAH	22.066
15	Bärbel Wöckel	GER	22.079
16	Tori Bowie	USA	22.132
17	Valerie Brisco-Hooks	USA	22.137
18	Inger Miller	USA	22.159
19	Katrin Krabbe	GER	22.190
20	Marie-José Pérec	FRA	22.196
21	Dina Asher-Smith	GBR	22.198
22	Juliet Cuthbert	JAM	22.225
23	Grace Jackson Small	JAM	22.227
24	Sanya Richards-Ross	USA	22.236
25	Shelly-Ann Fraser-Pryce	JAM	22.241
26	Marie Josée Ta Lou	CIV	22.253
27	Sherone Simpson	JAM	22.263
28	Carmelita Jeter	USA	22.273
29	Dannette Young	USA	22.277
30	Debbie Ferguson McKenzie	BAH	22.279
31	Galina Malchugina	RUS	22.282
32	Mary Onyali	NGR	22.301
33	Beverly McDonald	JAM	22.302
34	Blessing Okagbare	NGR	22.306
35	Carlette Guidry	USA	22.309
36	Shericka Jackson	JAM	22.313
37	Deajah Stevens	USA	22.315
38	Jenna Prandini	USA	22.321
39	Kerron Stewart	JAM	22.325
40	Kathy Cook	GBR	22.327
41	Kyra Jefferson	USA	22.334
42	Kimberlyn Duncan	USA	22.344
43	Muna Lee	USA	22.349
44	Jeneba Tarmoh	USA	22.349
45	Murielle Ahouré	CIV	22.377
46	Melinda Gainsford-Taylor	AUS	22.381
47	Candyce McGrone	USA	22.399
48	Shalonda Solomon	USA	22.408
49	Jarmila Kratochvílová	CZE	22.419
50	Susanthika Jayasinghe	SRI	22.430
51	Bianca Knight	USA	22.434
52	Rachelle Smith	USA	22.438
53	Muriel Hurtis	FRA	22.440
54	Zhanna Block	UKR	22.443
55	Gabby Thomas	USA	22.447
56	Christine Arron	FRA	22.451
57	LaTasha Jenkins	USA	22.460
58	Cathy Freeman	AUS	22.489
59	Cydonie Mothersill	CAY	22.490
60	Torri Edwards	USA	22.495
61	Ivet Lalova-Collio	BUL	22.500
62	Merlene Frazer	JAM	22.504
63	Ewa Kasprzyk	POL	22.505
64	Pauline Davis-Thompson	BAH	22.505
65	Ariana Washington	USA	22.511
66	Aleksandra Fedoriva-Shpayer	RUS	22.521
67	Simone Facey	JAM	22.523
68	Myriam Soumaré	FRA	22.527
69	Zundra Feagin	USA	22.529
70	LaTasha Colander	USA	22.535
71	Lauryn Williams	USA	22.537
72	Savatheda Fynes	BAH	22.537
73	Dezerea Bryant	USA	22.542
74	Porscha Lucas	USA	22.542
75	Joanna Atkins	USA	22.545
76	Kim Gevaert	BEL	22.547
77	Felicia Brown	USA	22.548
78	Gesine Walther	GER	22.550
79	Lashauntea Moore	USA	22.560
80	Aleen Bailey	JAM	22.563
81	Fatima Yusuf-Olukoju	NGR	22.567
82	Kamaria Brown	USA	22.572
83	Anthonique Strachan	BAH	22.574
84	Anastasiya Kapachinskaya	RUS	22.575
85	Svetlana Goncharenko	RUS	22.576
86	Marshevet Hooker	USA	22.577
87	Tiffany Townsend	USA	22.582
88	Marina Trandenkova	RUS	22.589
89	Nanceen Perry	USA	22.594
90	Silke Knoll	GER	22.596
91	Lynna Irby	USA	22.597
92	Anneisha McLaughlin-Whilby	JAM	22.608
93	Laverne Jones-Ferrette	ISV	22.615
94	Michelle-Lee Ahye	TTO	22.617
95	Jamile Samuel	NED	22.619
96	Charonda Williams	USA	22.623
97	Li Xuemei	CHN	22.630
98	Stephanie Durst	USA	22.636
99	Ebonie Floyd	USA	22.637
100	Melanie Paschke	GER	22.637

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

4	Merlene Ottey	JAM	21.64
7	Marita Koch	GER	21.71
2	Marion Jones	USA	21.62
1	Florence Griffith-Joyner	USA	21.34
10	Gwen Torrence	USA	21.72
6	Allyson Felix	USA	21.69
3	Dafne Schippers	NED	21.63
8	Heike Drechsler	GER	21.71
5	Elaine Thompson	JAM	21.66
20	Irina Privalova	RUS	21.87
13	Veronica Campbell-Brown	JAM	21.74
12	Silke Möller	GER	21.74
18	Evelyn Ashford	USA	21.83
21	Shaunae Miller-Uibo	BAH	21.88
19	Bärbel Wöckel	GER	21.85
16	Tori Bowie	USA	21.77
17	Valerie Brisco-Hooks	USA	21.81
15	Inger Miller	USA	21.77
24	Katrin Krabbe	GER	21.95
26	Marie-José Pérec	FRA	21.99

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

4	Florence Griffith-Joyner	USA	21.859
3	Marion Jones	USA	21.851
7	Dafne Schippers	NED	21.955
1	Merlene Ottey	JAM	21.807
9	Elaine Thompson	JAM	21.988
6	Allyson Felix	USA	21.926
2	Marita Koch	GER	21.838
8	Heike Drechsler	GER	21.963
23	Grace Jackson Small	JAM	22.227
5	Gwen Torrence	USA	21.864
-	Marlies Göhr	GER	-
12	Silke Möller	GER	22.039
11	Veronica Campbell-Brown	JAM	22.038
22	Juliet Cuthbert	JAM	22.225
18	Inger Miller	USA	22.159
16	Tori Bowie	USA	22.132
17	Valerie Brisco-Hooks	USA	22.137
13	Evelyn Ashford	USA	22.056
15	Bärbel Wöckel	GER	22.079
10	Irina Privalova	RUS	21.988

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Johanna Manninen	23.092
2	Sisko Hanhijoki	23.111
3	Sanna Hernesniemi	23.130
4	Hanna-Maari Latvala	23.177
5	Mona-Lisa Pursiainen	23.178
6	Helinä Marjamaa	23.179
7	Pirjo Häggman	23.316
8	Riitta Salin	23.578
9	Sari Keskitalo	23.597
10	Jonna Berghem	23.879
11	Aino Pulkkinen	23.896
12	Ella Räsänen	23.901
13	Sari Raumala	23.932
14	Anniina Kortetmaa	23.935
15	Anna Hämäläinen	23.940
16	Marja Salmela	23.955
17	Tarja Leveelahti	23.972
18	Milja Thureson	23.985
19	Anu Pirttimaa	24.038
20	Kirsi Mykkänen	24.083
21	Susanna Rajamäki	24.089
22	Ilona Ranta	24.102
23	Heidi Hannula	24.184
24	Auli Marttinen	24.187
25	Minna Laukka	24.189
26	Heidi Suomi	24.208
27	Minna Painilainen	24.209
28	Anja Rantanen	24.246
29	Tuija Helander-Kuusisto	24.265
30	Petra Stenman	24.286
31	Pirpa Menonen	24.298
32	Katja Salivaara	24.320
33	Sonja Finell	24.333
34	Maria Räsänen	24.339
35	Sara Francis	24.340
36	Carla Bosco	24.373
37	Riikka Niemelä	24.383
38	Aila Haikkonen	24.407
39	Jenna Jokela	24.409
40	Margareetta Honkaharju	24.440
41	Hanna Wiss	24.446
42	Tiina Leppäkoski	24.454
43	Viivi Lehikoinen	24.461
44	Hilla Uusimäki	24.484
45	Katri Mustola	24.486
46	Barbro Ahonen	24.489
47	Jeanine Nygård	24.531
48	Sanna Aaltonen	24.541
49	Terhi Tarkiainen	24.550
50	Minna Kallio	24.550
51	Anna Heiniö	24.589
52	Mette Baas	24.606
53	Camilla Wirén	24.609
54	Nea Mattila	24.610
55	Jaana Niemi	24.618
56	Marika Engdal	24.631
57	Riitta Tuominen	24.659
58	Jasmin Showlah	24.662
59	Taika Koilahti	24.682
60	Leena Huhta	24.686
61	Nina Taipale	24.689
62	Minna Vuori	24.695
63	Emma Koistinen	24.701
64	Annamari Oinonen	24.725
65	Elina Korjansalo	24.732
66	Annika Kumlin	24.736
67	Yvonne Hannus	24.737
68	Jonna Salmivaara	24.739
69	Anne-Elina Palonen	24.746
70	Tanja Keränen	24.759
71	Noora Hämäläinen	24.767
72	Anniina Laitinen	24.784
73	Anna Julin	24.798
74	Sanna Koivisto	24.807
75	Milla Heiskanen	24.811
76	Anna Saari	24.824
77	Ifeoma Chukwuma	24.830
78	Piia Peltosaari	24.835
79	Sonja Rehn	24.843
80	Kirsi Jansson	24.844
81	Satu Ruotsalainen	24.851
82	Elisa Hakamäki	24.853
83	Jenni Jokinen	24.857
84	Jenniina Halkoaho	24.859
85	Kerttu Latvala	24.860
86	Nelli Toivo	24.865
87	Iina Pekkola	24.868
88	Emma Hyvärinen	24.876
89	Virpi Pyrhönen	24.881
90	Tuula Kangas	24.886
91	Silja Kautonen	24.891
92	Eveliina Määttänen	24.893
93	Netta Myllynen	24.898
94	Marja-Leena Karttunen	24.909
95	Maria Anias	24.912
96	Sara Jokinen	24.920
97	Riitta Vesanen	24.923
98	Kira Kruuti	24.933
99	Jenni Väliranta	24.934
100	Mari Kiminkinen	24.940

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

4	Johanna Manninen	22.93
2	Sisko Hanhijoki	22.81
6	Sanna Hernesniemi	22.98
7	Hanna-Maari Latvala	22.98
1	Mona-Lisa Pursiainen	22.39
3	Helinä Marjamaa	22.86
5	Pirjo Häggman	22.96
8	Riitta Salin	23.10
9	Sari Keskitalo	23.43
20	Jonna Berghem	23.76
18	Aino Pulkkinen	23.73
21	Ella Räsänen	23.79
10	Sari Raumala	23.46
13	Anniina Kortetmaa	23.62
17	Anna Hämäläinen	23.70
22	Marja Salmela	23.80
19	Tarja Leveelahti	23.76
16	Milja Thureson	23.65
14	Anu Pirttimaa	23.64
11	Kirsi Mykkänen	23.53

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

5	Mona-Lisa Pursiainen	23.178
2	Sisko Hanhijoki	23.111
6	Helinä Marjamaa	23.179
1	Johanna Manninen	23.092
7	Pirjo Häggman	23.316
3	Sanna Hernesniemi	23.130
4	Hanna-Maari Latvala	23.177
8	Riitta Salin	23.578
9	Sari Keskitalo	23.597
13	Sari Raumala	23.932
20	Kirsi Mykkänen	24.083
-	Marika Eklund	-
14	Anniina Kortetmaa	23.935
19	Anu Pirttimaa	24.038
23	Heidi Hannula	24.184
18	Milja Thureson	23.985
15	Anna Hämäläinen	23.940
11	Aino Pulkkinen	23.896
17	Tarja Leveelahti	23.972
10	Jonna Berghem	23.879

Uusinta: Jälkiä jättämättä

Lukijalle: Tässä uusintana juttu salaperäisistä katoamisista

Nykyaikainen yhteiskunta pitää tarkkaa kirjaa jäsenistään. Siitä huolimatta esimerkiksi Suomessa katoaa vuosittain 500-800 ihmistä. Toki valtaosa löytyy varsin pikaisesti, mutta pysyvästi kadoksiin jää 20-40 ihmistä joka vuosi. Maailmanlaajuisesti monet tapaukset herättävät suurta kiinnostusta - onhan mysteerien ratkominen ihmiselle luonnollista ja mikäpä sen suurempi mysteeri kuin salaperäinen katoaminen.

Suurin osa katoamisista sattuu aivan tavallisille, usein erakoituneille ihmisille. Kuuluisille henkilöille näin käy varsin harvoin, koska heidän elämäänsä seurataan tarkemmin. Tässä käsitellään esimerkkeinä muutamia sellaisia henkilöitä, jotka ovat olleet jollain tavoin kuuluisia jo ennen katoamistaan. Listan ei ole hyväksytty henkilöitä, joiden katoamisen tiedetään johtuneen olosuhteista, kuten kirjailija Antoine de Saint Exuperya ja orkesterinjohtaja Glenn Milleriä, joiden lentokoneet katosivat toisessa maailmansodassa. Ei myöskään henkilöitä, joilla on ollut hyvä syy kadota jäljettömiin, kuten Gestapon päällikkö Heinrich Müllerillä. Tai joiden alkuperäinen katoamissyy tiedetään varmasti, vaikka varsinainen kuolinpäivä on jäänyt hämäräksi, kuten Neuvostoliiton vangitsemalla diplomaatti Raoul Wallenbergillä. Listaan ei myöskään ole hyväksytty ennen 1900-lukua tai muualla kuin länsimaissa tapahtuneita katoamisia, koska tuohon aikaan tai vastaavissa oloissa yhteiskunta ei ollut yhtä hyvin järjestäytynyt. Harmi sinänsä, koska tällöin listasta pitää niukasti karsia pari mielenkiintoista tapausta, kuten Louis Le Prince, yksi elokuvan keksijöistä. Hän astui Pariisiin menevään junaan Dijonissa 16.9.1890 ja katosi jäljettömiin. Matkalaukkua tai ruumista ei koskaan löydetty. Viimeinen Le Princen nähnyt henkilö oli hänen veljensä, joka oli saattanut hänet junalle.

1. Wallace Fard Muhammad
Amerikkalaisen muslimilahkon Nation of Islamin perustaja katosi yhtä salaperäisesti kuin ilmestyikin. Wallace Fard alkoi saarnata islamista Detroitin mustaihoisille vuoden 1930 tienoilla eikä hänen taustastaan tiedetä yhtään mitään varmaa. Vuonna 1933 hän alkoi käyttää nimeä Wallace Fard Muhammad. Vuoteen 1934 mennessä lahkoon kuului jo 8000 jäsentä. Viimeinen havainto Fardista tehtiin 30.6.1934. Heti tämän jälkeen lahkon johtoon nousi Elijah Muhammad (entinen Poole) eikä Fardista ole sen jälkeen ainuttakaan johtolankaa. Nykyään lahkoon kuuluu kymmeniätuhansia jäseniä (vastoin yleistä luuloa Muhammad Ali ei enää kuulu siihen, vaan on siirtynyt sunnimuslimiksi) ja Fardia pidetään sen opin mukaan Mahdina eli tuomiopäivää edeltävänä messiaana.

2. Willie McLean
Mikäli historia olisi mennyt toisin, jalkapallo olisi saattanut nousta Yhdysvalloissakin mahtilajin asemaan. Vielä 1930-luvulla USA:n maajoukkue oli maailman parhaita ja pääsi ensimmäisissä MM-kisoissa välieriin asti. Yksi maan parhaita pelaajia oli skotlantilaissyntyinen Willie McLean, joka kuului vuoden 1934 MM-kisoissa pelanneeseen maajoukkueeseen. McLeanin uraa varjostivat terveysongelmat. Vuonna 1936 hän romahti kesken liigapelin ja vietti yhdeksän kuukautta parantolassa. Sieltä palattuaan hänet valittiin vielä kerran maajoukkueseen, mutta pelipaikkaa ei enää irronnut. McLean erakoitui ja katosi jäljettömiin kesällä 1938. Hänen perheensä sai vielä useiden vuosien ajan äitienpäiväkortteja, mutta McLeania itseään ei enää nähty.

3. Mehdi Ben Barka
Marokkolainen vasemmistopoliitikko Mehdi Ben Barka joutui pakenemaan maasta 1963 sekaannuttuaan kuninkaan vastaiseen salaliittoon. Hän asettui Pariisiin, joka historiallisesti ja myös tuolloin oli ympäri maailmaa lähteneiden vasemmistopakolaisten keskus. 29.10.1965 hänet pysäytti ravintolan edustalla kaksi ranskalaiseksi poliisiksi esittäytynyttä miestä. Miehet taluttivat Ben Barkan autoon, ajoivat pois eikä häntä enää koskaan nähty. Ranskalaiset kiistävät osallisuutensa, mutta arkistoja aiheesta ei ole paljastettu. Yleisimmän teorian mukaan Ranskan salaisen palvelun agentit - tai sellaisina esiintyneet - hoitivat pidätyksen ja luovuttivat Ben Barkan marokkolaisille. Hän ilmeisesti kuoli kuulusteluissa ja ruumis hävitettiin.

4. Harold Holt
Australian pääministeri vietti kaunista kesäpäivää 17.12.1967 Melbournen hiekkarannalla. Hän päätti lähteä uimaan, vaikka ranta oli tunnettu voimakkaista virtauksistaan ja aallokko oli normaalia voimakkaampi. Se olikin viimeinen kerta, kun hänet nähtiin. Epäilyttäväksi tapauksen tekee se, että 59-vuotias Holt oli tunnetusti loistava uimari, joka harrasti myös sukellusta. Ruumista ei löydetty koskaan.

5. Jimmy Hoffa
Hoffa oli USA:n ammattiyhdistysten suurimpia pamppuja, kuljetusalan ammattiliiton IBT:n entinen johtaja. Valitettavasti hän oli sekaantunut mafian toimintaan ja korruptoitunut. 30.7.1975 hän katosi eräältä Detroitin lähistöllä sijaitsevalta parkkipaikalta. Yleisesti uskotaan hänen menneen sinne tapaamaan paria mafiajohtajaa ja astuneen liian aroille varpaille. Erään huhun mukaan Hoffa vahvistaa parhaillaan jonkin sillan perustuksia betonipylväässä. Kuolleeksi hänet julistettiin 1982. Löyhästi Hoffan elämään perustuvan elokuvan F.I.S.T. pääroolissa nähtiin Sylvester Stallone.

6. Vladimir Aleksandrov
Neuvostoliittolainen fyysikko laati teorian ydintalvesta eli ydinsodan mahdollisesta seurauksesta: pölypilvi peittää maapallon estäen auringonvalon pääsyn maanpinnalle ja aiheuttaen maailmanlaajuisen jäähtymisen. Vuonna 1985 hän otti osaa fyysikkokonferenssiin Madridissa ja katosi. Useimmat teoriat väittävät hänen olleen vakooja, epäselvää on vain kenen tai keiden hyväksi ja loikkasiko hän jonnekin vai eliminoitiinko.

7. Richey Edwards
Walesilaisen rokkibändi Manic Street Preachersin kitaristi ja lauluntekijä Richey Edwardsin piti lähteä bändin laulaja-kitaristi James Dean Bratfieldin kanssa USA:han promootiokiertueelle 1.2.1995. Hän ei kuitenkaan ilmestynyt lentokentälle. Lähipäivinä hänestä tehtiin melko varmana pidetty havainto Newportin passitoimistossa ja 7.2 hän lähes varmasti ajeli taksilla ympäri Walesia jääden pois kyydistä huoltoasemalla lähellä Bristolia. Viikkoa myöhemmin hänen autonsa sai parkkisakon samalla huoltoasemalla. Kolme päivää myöhemmin poliisit tutkivat auton ja huomasivat akun tyhjäksi. Edwardsista ei sen jälkeen ole tehty mitään luotettavia havaintoja ja hänet julistettiin kuolleeksi 2008.

8. Angelo Cruz
Cruz oli puertoricolainen koripalloilija, vikkelä takamies jonka taidot eivät kuitenkaan NBA:han asti riittäneet. Tai ehkä syy löytyi vain 175 senttimetrin pituudesta. Puerto Ricossa on kuitenkin kovatasoinen ammattilaisliiga, jonka parhaita pelaajia Cruz oli 16 vuoden ajan, samoin kuin maajoukkueen kantavia voimia. Eikä Puerto Ricon maajoukkue ole mikään pilipalisakki, vuoden 1988 olympialaisissa se voitti alkusarjassa tulevan hopeamitalisti Jugoslavian 74-72 Cruzin heitettyä ratkaisukorin viime sekunneilla. Turnauksessa hän oli joukkueen paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies. Peliura päättyi 1993, jonka jälkeen hän työskenteli New Yorkissa Yankeesin baseballstadionilla. 1998 hän lähti vierailemaan Puerto Ricossa eikä hänestä ole sen jälkeen mitään havaintoja.

9. Viktar Hanchar
On aika turhaa lähteä pyytämään henkivakuutusta, jos sattuu olemaan oppositiopoliitikko Valko-Venäjällä. Tämän sai kokea myös entinen varapääministeri Viktar Hanchar, joka kääntyi johtajaansa Lukashenkaa vastaan. Potkut tulivat 1996. Hanchar ei ottanut opikseen, vaan jatkoi mielenosoitusten järjestämistä ja Lukashenkaa vastaan toimimista. Hanchar katosi ystävänsä, liikemies Anatol Krasouskin kanssa 16.9.1999. Katoamispaikalta löydettiin vain lasinsiruja ja muutama veritahra. Myöhemmin Lukashenkaa vastaan kääntyneiden virkamiesten mukaan Hanchar teloitettiin salaa pikaisesti kaappauksen jälkeen.

10. Michele Miscavige
Scientologia-uskonlahko on niittänyt kyseenalaista mainetta monin tavoin. Lahkon nykyinen johtaja on David Miscavige, jonka vaimo Michele on viimeksi nähty elokuussa 2007. Lahkon mukaan Michele "ei ole kateissa, vaan työskentelee scientologian hyväksi julkisuudelta piilossa". Salaperäiset katoamiset tuntuvat olevan lahkolle enemmän sääntö kuin poikkeus, yhtä merkittävimmistä johtajista ei ole nähty sitten vuoden 2004. Kuurupiiloa harjoitti jo lahkon perustaja L. Ron Hubbard.

Välihuomautus 130 : Kaikki tiivistettynä

Suomen järkevin omalla nimellään kirjoittava ajattelija Pauli Vahtera tiivisti kaiken mahdollisen maan ja maailman suunnasta kirjoituksessaan.
Teksti on pitkä, mutta sen enempää sitä ei voi lyhentää asian kärsimättä. Kehotan jokaista lukemaan sen ajatuksella sekä jakamaan kaikille kavereilleen ja kylänmiehille.
Yli kymmenen vuoden blogituksen aikana olen liittänyt tämän blogin sivupalkkiin kaksi pysyväislinkkiä johonkin kirjoitukseen. Tämä teksti on toinen niistä.
Teksti pitäisi kuvittaa, painattaa ja jakaa jokaiseen Suomen talouteen. Ehkä se vihdoinkin saisi heräämisen aikaan.

Lisään tähän vielä linkin vuoden takaiseen kirjoitukseeni. Käsittelee samaa aihepiiriä, Vahtera kävi kommentoimassa.

Keskiarvotilastot - naiset 100 m

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Marion Jones	USA	10.720
2	Shelly-Ann Fraser-Pryce	JAM	10.748
3	Carmelita Jeter	USA	10.767
4	Elaine Thompson	JAM	10.780
5	Merlene Ottey	JAM	10.803
6	Florence Griffith-Joyner	USA	10.804
7	Veronica Campbell-Brown	JAM	10.824
8	Tori Bowie	USA	10.830
9	Gwen Torrence	USA	10.845
10	English Gardner	USA	10.848
11	Kerron Stewart	JAM	10.861
12	Gail Devers	USA	10.862
13	Evelyn Ashford	USA	10.863
14	Marlies Göhr	GER	10.868
15	Blessing Okagbare	NGR	10.874
16	Irina Privalova	RUS	10.877
17	Marie Josée Ta Lou	CIV	10.888
18	Ekateríni Thánou	GRE	10.890
19	Dafne Schippers	NED	10.892
20	Murielle Ahouré	CIV	10.893
21	Kelly-Ann Baptiste	TTO	10.893
22	Christine Arron	FRA	10.902
23	Anelia Nuneva	BUL	10.902
24	Zhanna Block	UKR	10.912
25	Sherone Simpson	JAM	10.916
26	Tianna Bartoletta	USA	10.921
27	Michelle-Lee Ahye	TTO	10.921
28	Chryste Gaines	USA	10.923
29	Inger Miller	USA	10.925
30	Chandra Sturrup	BAH	10.932
31	Barbara Pierre	USA	10.939
32	Aleia Hobbs	USA	10.940
33	Torri Edwards	USA	10.942
34	Heike Drechsler	GER	10.947
35	Lauryn Williams	USA	10.958
36	Marshevet Hooker	USA	10.961
37	Katrin Krabbe	GER	10.965
38	Allyson Felix	USA	10.966
39	Jenna Prandini	USA	10.966
40	Debbie Ferguson McKenzie	BAH	10.975
41	Dina Asher-Smith	GBR	10.980
42	Silke Möller	GER	10.982
43	Alexandria Anderson	USA	10.995
44	Juliet Cuthbert	JAM	11.004
45	Ivet Lalova-Collio	BUL	11.010
46	Savatheda Fynes	BAH	11.015
47	Muna Lee	USA	11.016
48	Alice Brown	USA	11.021
49	Tayna Lawrence	JAM	11.021
50	Sheila Echols	USA	11.023
51	Mary Onyali	NGR	11.026
52	Yulia Nestsiarenka	BLR	11.030
53	Li Xuemei	CHN	11.032
54	Jeneba Tarmoh	USA	11.035
55	Diane Williams	USA	11.037
56	Christania Williams	JAM	11.040
57	Morolake Akinosun	USA	11.043
58	Carlette Guidry	USA	11.044
59	Me'Lisa Barber	USA	11.044
60	Gina Lückenkemper	GER	11.045
61	Octavious Freeman	USA	11.048
62	Simone Facey	JAM	11.052
63	Ashley Henderson	USA	11.055
64	Rosângela Santos	BRA	11.060
65	Carrie Russell	JAM	11.061
66	Schillonie Calvert-Powell	JAM	11.064
67	Shalonda Solomon	USA	11.066
68	Aleen Bailey	JAM	11.071
69	Natasha Morrison	JAM	11.073
70	Lyudmila Kondratyeva	RUS	11.073
71	Mujinga Kambundji	SUI	11.074
72	Ariana Washington	USA	11.075
73	Lashauntea Moore	USA	11.076
74	Kim Gevaert	BEL	11.080
75	Carina Horn	RSA	11.082
76	D'Andre Hill	USA	11.084
77	Angela Williams	USA	11.086
78	Muriel Hurtis	FRA	11.089
79	Kimberlyn Duncan	USA	11.090
80	Angela Tenorio	ECU	11.090
81	Dezerea Bryant	USA	11.090
82	Mercy Nku	NGR	11.092
83	Desiree Henry	GBR	11.092
84	Beverly McDonald	JAM	11.093
85	Samantha Henry-Robinson	JAM	11.095
86	Deajah Stevens	USA	11.095
87	Ana Cláudia Silva	BRA	11.098
88	Natalya Voronova	RUS	11.099
89	Myriam Mani	CMR	11.102
90	Verena Sailer	GER	11.102
91	Marina Trandenkova	RUS	11.103
92	Mikiah Brisco	USA	11.106
93	LaTasha Jenkins	USA	11.106
94	Melanie Paschke	GER	11.108
95	LaTasha Colander	USA	11.110
96	Angela Bailey	CAN	11.114
97	Endurance Ojokolo	NGR	11.115
98	Ruddy Zang Milama	GAB	11.119
99	Sheri-Ann Brooks	JAM	11.119
100	Mikele Barber	USA	11.120

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

3	Marion Jones	USA	10.65
4	Shelly-Ann Fraser-Pryce	JAM	10.70
2	Carmelita Jeter	USA	10.64
5	Elaine Thompson	JAM	10.70
7	Merlene Ottey	JAM	10.74
1	Florence Griffith-Joyner	USA	10.49
11	Veronica Campbell-Brown	JAM	10.76
18	Tori Bowie	USA	10.78
25	Gwen Torrence	USA	10.82
8	English Gardner	USA	10.74
9	Kerron Stewart	JAM	10.75
24	Gail Devers	USA	10.82
10	Evelyn Ashford	USA	10.76
22	Marlies Göhr	GER	10.81
21	Blessing Okagbare	NGR	10.79
12	Irina Privalova	RUS	10.77
40	Marie Josée Ta Lou	CIV	10.85
32	Ekateríni Thánou	GRE	10.83
23	Dafne Schippers	NED	10.81
16	Murielle Ahouré	CIV	10.78

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

6	Florence Griffith-Joyner	USA	10.804
3	Carmelita Jeter	USA	10.767
1	Marion Jones	USA	10.720
2	Shelly-Ann Fraser-Pryce	JAM	10.748
4	Elaine Thompson	JAM	10.780
22	Christine Arron	FRA	10.902
5	Merlene Ottey	JAM	10.803
10	English Gardner	USA	10.848
11	Kerron Stewart	JAM	10.861
13	Evelyn Ashford	USA	10.863
7	Veronica Campbell-Brown	JAM	10.824
16	Irina Privalova	RUS	10.877
45	Ivet Lalova-Collio	BUL	11.010
-	Dawn Sowell	USA	-
33	Torri Edwards	USA	10.942
20	Murielle Ahouré	CIV	10.893
26	Tianna Bartoletta	USA	10.921
8	Tori Bowie	USA	10.830
53	Li Xuemei	CHN	11.032
29	Inger Miller	USA	10.925

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Helinä Marjamaa	11.293
2	Sisko Hanhijoki	11.327
3	Johanna Manninen	11.344
4	Sanna Hernesniemi	11.359
5	Hanna-Maari Latvala	11.379
6	Mona-Lisa Pursiainen	11.419
7	Heidi Hannula	11.512
8	Sari Keskitalo	11.568
9	Anniina Kortetmaa	11.679
10	Nooralotta Neziri	11.689
11	Marja Salmela	11.709
12	Milja Thureson	11.713
13	Maria Räsänen	11.734
14	Anu Pirttimaa	11.740
15	Ilona Ranta	11.765
16	Aino Pulkkinen	11.791
17	Jasmin Showlah	11.794
18	Minna Painilainen-Soon	11.798
19	Katja Salivaara	11.799
20	Sanna Koivisto	11.812
21	Jenna Jokela	11.813
22	Tiina Leppäkoski	11.830
23	Sara Francis	11.833
24	Johanna Halkoaho	11.852
25	Heli Koivula	11.862
26	Minna Laukka	11.866
27	Elina Lax	11.875
28	Siina Pylkkä	11.879
29	Anna Heiniö	11.882
30	Ringa Ropo-Junnila	11.884
31	Henriikka Parpala	11.884
32	Margareetta Honkaharju	11.899
33	Auli Marttinen	11.902
34	Jonna Berghem	11.902
35	Tarja Leveelahti	11.908
36	Ella Räsänen	11.914
37	Hanna Wiss	11.925
38	Petra Stenman	11.931
39	Noora Hämäläinen	11.933
40	Carla Bosco	11.934
41	Jenni Jokinen	11.937
42	Manuela Bosco	11.942
43	Sanni Mahonen	11.944
44	Sari Raumala	11.944
45	Anna Hämäläinen	11.965
46	Oona Vilén	11.967
47	Emmi Mäkinen	11.976
48	Anna Saari	11.978
49	Lotta Kemppinen	11.981
50	Riitta Tuominen	11.988
51	Taika Koilahti	11.992
52	Sonja Rehn	11.995
53	Johanna Kylmänen	12.000
54	Kaisa Moilanen	12.003
55	Elina Korjansalo	12.004
56	Katja Simola	12.011
57	Elisa Hakamäki	12.012
58	Camilla Wirén	12.014
59	Tanja Keränen	12.016
60	Noora Pesola	12.024
61	Anja Rantanen	12.032
62	Aila Haikkonen	12.041
63	Minna Vuori	12.059
64	Milla Heiskanen	12.062
65	Teea Järvinen	12.076
66	Annika Haverinen	12.078
67	Marika Engdal	12.079
68	Riikka Kokko	12.084
69	Ida Aidanpää	12.085
70	Ifeoma Chukwuma	12.085
71	Heidi Suomi	12.091
72	Jutta Kemilä	12.094
73	Mari Kiminkinen	12.111
74	Jasmina Viitala	12.117
75	Emma Linton	12.118
76	Kati Vartiainen	12.119
77	Netta Myllynen	12.126
78	Minna Sundberg	12.128
79	Annika Mäenpää	12.130
80	Kerttu Latvala	12.132
81	Matilda Bogdanoff	12.134
82	Niina Pesola	12.134
83	Hanna Kinnari	12.139
84	Hanna Korell	12.140
85	Sonja Finell	12.140
86	Tuija Helander-Kuusisto	12.149
87	Anna Julin	12.150
88	Annu Kangasaho	12.153
89	Janita Tammisalo	12.154
90	Sanni Suhonen	12.156
91	Jaana Niemi	12.159
92	Sonja Alasalmi	12.164
93	Iida Kalliomäki	12.165
94	Pirpa Menonen	12.167
95	Kirsi Jansson	12.178
96	Piia Roslund	12.181
97	Niina Tiainen	12.192
98	Susanna Rajamäki	12.193
99	Leena Huhta	12.200
100	Paula Lappalainen	12.203

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1	Helinä Marjamaa	11.13
3	Sisko Hanhijoki	11.24
4	Johanna Manninen	11.27
5	Sanna Hernesniemi	11.30
6	Hanna-Maari Latvala	11.30
2	Mona-Lisa Pursiainen	11.19
9	Heidi Hannula	11.49
7	Sari Keskitalo	11.44
11	Anniina Kortetmaa	11.60
8	Nooralotta Neziri	11.48
17	Marja Salmela	11.67
13	Milja Thureson	11.62
15	Maria Räsänen	11.65
12	Anu Pirttimaa	11.62
10	Ilona Ranta	11.58
16	Aino Pulkkinen	11.65
31	Jasmin Showlah	11.75
14	Minna Painilainen-Soon	11.65
19	Katja Salivaara	11.69
21	Sanna Koivisto	11.70

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Helinä Marjamaa	11.293
6	Mona-Lisa Pursiainen	11.419
2	Sisko Hanhijoki	11.327
3	Johanna Manninen	11.344
4	Sanna Hernesniemi	11.359
5	Hanna-Maari Latvala	11.379
8	Sari Keskitalo	11.568
10	Nooralotta Neziri	11.689
7	Heidi Hannula	11.512
15	Ilona Ranta	11.765
9	Anniina Kortetmaa	11.679
14	Anu Pirttimaa	11.740
12	Milja Thureson	11.713
18	Minna Painilainen-Soon	11.798
13	Maria Räsänen	11.734
16	Aino Pulkkinen	11.791
11	Marja Salmela	11.709
72	Jutta Kemilä	12.094
19	Katja Salivaara	11.799
45	Anna Hämäläinen	11.965

Uusinta : Ohuiden kirjojen kerho

Lukijalle: Uusitaanpa lukusuosituksia. Uusina listaan voitaisiin laittaa kotimaisen kirjallisuuden osastolle "Timo Soinin vilpittömät poliittiset teot" ja "Vihreiden ympäristöteot", käännöskirjallisuuden osastolle "Vladimir Putinin eläköitymissuunnitelmat" ja "Euroopan Unionin työ eurooppalaisten hyväksi":

Hektisessä nykyajassa ihmisillä ei enää ole aikaa lukea paksuja romaaneja tai tietokirjoja. Tämän takia Jaskan pauhantaa –blogi julkaisee lukuvinkkejä kiireisille teemana ”maailman ohuimmat kirjat”.


A. Kotimainen kirjallisuus

10. Vaatimattomuus pohjalaisittain
Takuulla maailman kaikkien aikojen vaatimattomin kirja. Ikinä.

9. Teekkareiden raittiusyhdistyksen historiikki
Keräilyharvinaisuus! Omakustanne, kopioitu vanhalla spriikopiokoneella vain muutama kappale kopiointinesteen loppumisen takia.

8. Naispappeus vanhoillislestadiolaisuuden näkökulmasta
Yksityiskohtainen selvitys siitä, miksi pehmoisten puhuminen mekko päällä on miesten työtä.

7. Suomen jalkapallomaajoukkue arvokisoissa
Scifiä utopistisimmillaan. Trilogian muodostavat Tähdettömien sota, Joulukuusen vastaisku ja Jarin paluu.

6. Savolainen suorapuheisuus
Kirja, jossa asiat sanotaan kuten ne ovat – pilkulleen ja yhtään vääntelemättä.

5. Seppo Rädyn suuri oopperakirja
Hyi saatana!

4. Insinöörin muotiopas
Nyt selviää, mikä on pukeutumisessa kuuminta hottia!

3. Kuinka hankit Ahvenanmaan kotipaikkaoikeuden – yksityiskohtainen opas suomenkielisille
Saatavilla vain Maarianhaminan Suomalaisesta Kirjakaupasta karkauspäivisin klo 21.13 – 21.15 täydellisen auringonpimennyksen aikana.

2. Matrikkeli Helsingin Sanomien suomalaismielisistä toimittajista
Toinen osa, vuodet 1991-2015. Ensimmäiseen, vuodet 1889-1990 käsittäneeseen osaan liimattava liitesivu.

1. Turkulainen itseironia
Kirja sisältää jokaisen turkulaisvitsin, josta turkulaiset eivät ole loukkaantuneet.


B. Käännöskirjallisuus

10. Kuinka saada naapurikansat rakastamaan sinua – Moskovan näkökulma
Selkeäsanainen opaskirja siitä, kuinka otetaan vastuu omista teoista. Opi olemaan syyttelemättä muita ja ajattelemaan asioita myös muusta kuin omasta perspektiivistäsi.

9. Afrikkalaisia teknologiainnovaatioita
Kirjoittajalle on esitetty kirjallisuuden Nobelia, mikä onkin lähinnä tiedenobelia mihin afrikkalainen on koskaan yltänyt. Itse palkintoa hän tuskin saa, koska eihän genren tunnetuin edustaja Astrid Lindgrenkään saanut.

8. Kohta seitsemänkymmentä vuotta veljeyttä – Saudi-Arabia – Israel –ystävyysseuran historiikki
Erityisbonuksena liitteenä levy, jossa Jerusalemin naiskuoro laulaa Kaaban aukiolla Hatikvaa.

7. Ulkomaiden maantieteen oppikirja amerikkalaisille
Luulitko Kanadassa puhuttavan kanadaa tai Englannin sijaitsevan Ranskassa? Silloin olet luultavasti opiskellut maantieteesi tämän kirjan mukaan.

6. Juutalainen bisnesetiikka
Saatavilla myös rinnakkaisteos, jumalattoman paksu tiiliskivi ”Juutalainen bisnesetikka”.

5. Ruotsidemokraatit osana konsensusta
Ruotsin kaikkien muiden puolueiden jäsenistön kirjoittama esseekokoelma heidän yhteistyöstään Ruotsidemokraattien kanssa.

4. Italian armeijan kunnian päivät
Eli kuinka omata sekä selvä miesylivoima että murskaava materiaalietu ja ottaa silti 6-0 pataan joka kerta.

3. Sosiaalitukien nostamis- ja väärinkäyttöopas somalialaisittain
Runsain määrin saatavissa, alkuperäiskielellä ei mennyt yhtäkään kaupaksi. Aivan kuin yrittäisi myydä jäätä eskimoille, hiekkaa arabeille tai merivettä polynesialaisille.

2. Skotlantilaisten järkevät kansanperinteet
Tämä kansa on keksinyt curlingin, golfin ja haggisin. Sen lisäksi miehet pukeutuvat hameeseen, koska lampaat ovat oppineet juoksemaan karkuun kuullessaan avautuvan sepaluksen äänen. Tarvitseeko sanoa enempää? Jopa viski on tuontitavaraa Irlannista.

1. Muhammad-vitsikirja
Sikamaisen hauska islamilaisen kansanperinteen tuhti huumoripläjäys. Tälle nauraisi jopa Allahahahhah ja paatuneinkin jihahahahadisti. Kuvitettu laitos.

JOKERI: Kuinka ymmärtää naisia?
Kirjaa ei ole saatavilla, koska koko miljoonan kappaleen painos putosi pinseteistä ja katosi lattianrakoon.

Suomalaisen yleisurheilun taso 2019

Kalevan Kisat järjestettiin tänä vuonna Lappeenrannassa. Muualta matkustaneen kisayleisön verenpaine nousi viikonvaihteen aikana arviolta kymmenen pykälää, koska sillä paikkakunnalla eletään vety- ja atomidieetillä. Olisi kiva tietää, kuinka monta päivää ihminen voisi syödä lämpimänä ruokana pelkkää vetyä, joka on maailman paras eväs. Kumpi tulisi ensin, kyllästyminen vai sydäninfarkti? En tiedä, mutta olisin vapaaehtoinen koekaniini jos joku maksaisi sekä ruuat että terveyskuurin kokeen jälkeen.

Vuonna 2011 tein tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen lisäämällä mukaan tämänvuotiset kisat.

Vertailussa suoritetaan laskennalliset "maaottelut" kolmihenkisin joukkuein. Jokaisista Kalevan Kisoista on otettu jokaisesta normaaliin Ruotsi-maaottelun ohjelmaan kuuluvasta lajista (eli kaikki muut paitsi kävelyt ja moniottelut) kolme parasta suomalaista joukkueeseen. Sitten käydään läpi yksitellen ottelut kaikkien muiden vuosien Kalevan Kisojen vastaavaa joukkuetta vastaan. Jokainen laji, niin miehissä kuin naisissakin otetaan mukaan ja lasketaan pisteet Ruotsi-ottelun kaavalla eli 7-5-4-3-2-1 kaikissa niissä lajeissa, jotka ovat olleet molempien verrattavien vuosien KK-ohjelmassa. Tarkemman selvityksen käytetystä metodista ja laskentaohjelmasta voi käydä lukemassa alkuperäisestä tutkimuksesta.

Koska tänä vuonna kyseessä olivat 112. Kalevan Kisat, se tuottaa 111 ottelua jokaiselle "joukkueelle". Tämänvuotiset kisat voittavat näistä otteluista 76 ja häviävät 35. Kaiken kaikkiaan kyseessä olivat historian 36. kovatasoisimmat kisat. 2010-luvulla taso on ollut pääsääntöisesti nousussa, mutta tänä vuonna koettiin vuoden 2017 tapaan notkahdus. Olisivatko urheilijatkin langenneet vetyjen ja atomien pauloihin? No, totta puhuen säätila ei ollut kovin suosiollinen lämpötilojen puolesta muille kuin kestävyyslajeille ja osin navakan tuulen puolesta ei edes niille. Laskenut tulostaso selittyy enimmäkseen tällä, sillä todellisuudessa taso lienee vähintään sama kuin viime vuonna.

2010-luvun kisoista kovatasoisimmat olivat vuoden 2016 kisat yhtä monella voitolla kuin vuoden 2018 kisat, mutta paremmalla pistesaldolla. Tämänvuotiset olivat vuosikymmenen kuudenneksi parhaat.

Kovimmillaan taso on ollut 80- ja 90-luvuilla. Kaikkien aikojen kovimmat kisat ovat olleet 1988 ja 1998, jotka molemmat ottavat 109 voittoa eli häviävät kaksille kisoille. "Ristiinpelaamisen" takia ne ovat kuitenkin taulukon kärjessä, 1988 ensin sijoitettuna koska sen kokonaispiste-ero on parempi. Se myös voittaa näiden vuosien keskinäisen ottelun pistein 348-334.

Tämänvuotiset kisat voittavat kaikki menneet kisat keskinäisissä otteluissa vuoteen 1976 asti, joille ne häviävät. Sen jälkeen tulee muutama voitto ja vuodesta 1980 alkaen pelkkiä tappioita mukaanlukien vuosi 2008. Vuosi 2009 kärsii tappion ja sen jälkeen voitot ja tappiot ovat suunnilleen yhtä yleisiä.

Kun vertaa tämänvuotisia kisoja aiempiin Lappeenrannassa järjestettyihin kisoihin, saldo on seuraava:
1962 kaatuu murskaluvuin 380-214.
1980 tulee tappio 317,5-342,5
1997 taso oli kova, mutta silti tappiolukemat vain 362,5-407,5
2007 tappio on niukka, 382,5-409,5

Viimevuotisten kisojen suhteen tappio on yllättävän selvä, 365,5-426,5. Tarkemmin katsoen tämä johtuu suurelta osin sattumasta. Hyvin monessa lajissa tuloset häviävät vain todella niukasti viimevuotisille, kun taas niukkoja voittoja on todella vähän. Tätä kuvastaa hyvin se, että vuoden 1997 kisat ovat kaikkien aikojen vertailussa sijalla 9 ja vuoden 2007 kisat sijalla 22, silti tappio niille on niukempi kuin vasta sijalla 27 oleville viime vuoden kisoille. Vähän toisenlainen tuuri ja piste-ero olisi ollut niukempi.

"Kehnoa" tasoa moitittaessa on osattava suhteuttaa, että suomalaisen yleisurheilun taso on maailman mittakaavassa kovempi kuin millään muulla edes jollain lailla vakavasti otettavalla lajilla. Hiihto ja jääkiekkoa harjoitetaan vain muutamassa maassa. Minkään globaalin yksilölajin Suomen taso ei yllä edes lähelle yleisurheilua. Globaaleista joukkuelajeista yleisurheilu on tasossa edellä kovasti hehkutettuja lentopalloa ja koripalloa - Suomen yleisurheilumaajoukkue on maailmanlistalla korkeammalla kuin kumpikaan näistä. Jalkapallon tasosta ei kannata puhua edes samana päivänä. Suomen jalkapallomaajoukkue ei edes parhaimmillaan ole ollut yhtä korkealla sijalla Euroopan rankingissa kuin yleisurheilumaajoukkue huonoimmillaan. Yleisurheilussa ainoa asukasluvultaan Suomea pienempi maa, jolle luultavasti häviäisimme maaottelussa, on Jamaika - tosin Norja hengittää jo niskaan. Kun suhteuttaa väkilukuun (suomalaisia on vähemmän kuin yksi tuhannesta ihmisestä), meidän pitäisi saada MM- tai olympiamitali keskimäärin joka kahdeksansista kisoista. EM-tasolle suhteutettuna lukema on hieman alle yksi mitali per kisat.


Tällä kertaa en valitettavasti ehtinyt tehdä ennakkokatsausta kisojen kestävyysjuoksuihin. Piti tehdä, mutta force majeure iski päälle enkä viitsinyt sitten tehdä hätäistä hutaisua. Jos jotain tekee, niin tekee sitten kunnolla. Pientä analyysinpoikasta kuitenkin heittelen.

Miesten kasisatasen uskoin olevan Joonas Rinteen heiniä. Loppusuoran alkuun asti niin näyttikin, mutta leuka loksahti Markus Teijulan kiriessä voittoon. Tämä siitä huolimatta, että edellisen vuoden tuplamestari oli sössinyt itsensä ulos finaalista 400 metrin alkuerissä. Samalla uskoni häneen romahti, sillä lajin taso on tunnetusti umpisurkea ja mies jää silti finaalista! Lopulta Rinne joutui taipumaan peräti pronssille.

1500 metriä oli ilmeisesti väsyttänyt Rinteen, vaikka ei olisi pitänyt. Ennen kisaa totesin, että ainoa mahdollisuus siihen että Rinne ei voita, on riittävän hidas juoksu, mies pussissa viimeisen kierroksen alkaessa ja jonkun hirmuinen spurtti riittävän pitkään keulaan siinä vaiheessa. Kaksi kolmesta toteutui mutta se ei riittänyt.

Vitosella mentiin tasaisesti seitsemän miehen voimin lähes loppuun asti. Vasta pari kilometriä ennen maalia totesin, että Siikaluoma vie tämän, koska hän näytti tuoreimmalta koko porukasta.

Kymppi järjestettiin ainoana finaalina torstaina, jolloin yleisöllä oli vapaa pääsy. Erinomainen ratkaisu, sillä kyseessä oli varmaan viihdyttävin SM-kymppi vuosikymmeniin. Tulostaso ei päätä huimannut, mutta irtiottoa yritti vuoroin yksi sun toinenkin ja kärkipaikka vaihtui muutenkin. Odotetusti Saleva korjasi kuitenkin lopussa potin.

Esteissä Raitanen tyytyi ottamaan mestaruuden. Tämä onnistui yllättävänkin helposti, sillä periaatteessa alle yhdeksän minuutin miehet jäivät nyt sen päälle. En kellottanut, mutta vaikutti siltä että viimeisellä kilometrillä Raitanen kokeili vähän miltä vauhdinlisäys tuntuu, mutta löysäsi sitten lopussa tahallaan.

Naisten kasilla Sara Kuivisto otti omansa. Kaikki toimittajat tuntuvat hehkuttavan sitä, että on vain ajan kysymys milloin SE kaatuu. Ei muuten ole. Nopeus ei yksinkertaisesti riitä. Melkein kymmenen vuotta sitten tekemieni laskelmien mukaan Suomen tasolla vaadittava kerroin on 0,4493 ja maailmantasolla vastaava kerroin on 0,4617. Ensimmäinen antaa 800 metrin SE-aikaan vaadittavaksi 400 metrin tulokseksi 54,18 ja jälkimmäinen 55,67. Sara Kuiviston 400 metrin ennätys on 55,26. Periaatteessa siinä ja siinä, mutta en usko sen riittävän. Noin keskimäärin 800 metrin SE-aikaan yltävän urheilijan 400 metrin ennätyksen pitäisi Suomen tilastoista laskien olla 53,75 ja maailman tilastoista laskien 54,59. Kuiviston nopeusominaisuudet ovat melko varmasti riittämättömät SE:n rikkomiseen.

Naisten tonnivitosta katselin monttu auki. Sara Kuivisto oli koko kesän juossut syvältä vääntäen. Nyt oli ensi kerran juoksemisen makua. Silti en uskonut silmiäni, kun viimeisellä parillasadalla metrillä Kristiina Mäellä ei ollut mitään millä vastata Saran kiriin.

Vitosella oli varsinainen poisjääntien kavalkadi. Olisi kiva tietää, kuinka moni olisi jättänyt perumisen tekemättä jos olisi tiennyt muidenkin jäävän pois. Mestaruus, mitalit ja pistesijat olivat alennusmyynnissä. Kupletin juoni oli varsin selvä: Skräddar vetää ja katsotaan, pysyykö Moona Korkealaakso kyydissä. Jos on mukana vielä 500 m ennen maalia, Skräddarilla ei ole mitään mahdollisuuksia. Oli mukana ja se siitä. Pronssin otti uusi tulokas Jenni Moskari, josta saattaa vielä tulla maaottelutason juoksija, ehkä enemmänkin. Korkealaaksolla puolestaan on tulevaisuutta, kunhan saa lisää pohjaa ja ylläpitää nopeuttaan.

Kymppi oli tuskallista katsottavaa. Totesin että jos kärkikolmikosta kukaan ymmärtäisi taktisesta juoksemisesta edes hitusen, voittaja olisi selvillä - no, Skräddarin kohdalla ehkä pienellä varauksella sillä hänen suorituskykynsä ei välttämättä olisi kuitenkaan riittänyt. Mutta Johanna Peiponen ja Alisa Vainio juoksivat kuin mitkäkin Duracell-puput niin kauan kuin paristot riittivät uhraamatta ajatustakaan taktiikalle. Vainio olisi voittanut kisan, jos olisi roikkunut Peiposen peesissä tai ymmärtänyt kaksi kierrosta ennen maalia ajaa tämän kiinni ja katkaista henkisen selkärangan. Peiponen puolestaan olisi voinut tämän - mitä ei sitten kuitenkaan tapahtunut - estää ottamalla vähän räväkämmän kierroksen pari kilometriä ennen maalia ja kasvattamalla etumatkan riittävän suureksi. Tai sitten löysäämällä, päästämällä Alisan hetkeksi kantaan ja nitistämällä sitten pitkällä kirillä. Toisaalta jos hän tunsi Vainion, niin tiesi nämä konstit tarpeettomiksi. Uskon kuitenkin kyseessä olleen sattuman eikä suunnitellun taktiikan. Skräddar puolestaan jäi jo monta kierrosta ennen loppua kärkikaksikosta - mutta pysyi kolmenkymmenen metrin päässä kuin liimattuna. Olisiko peesi ollut mitään?
Media puolestaan hehkutti Annemari Kiekaran (ex-Sandell) paluuta. Naisen SE, josta Johanna Peiponen pääsi vain parin sekunnin päähän muutama vuosi sitten, on sentään jo 23 vuoden takaa ja nyt comeback 42-vuotiaana kuudennella sijalla. Huvittavaa asiassa on se, että mediassa ei kiinnitetty mitään huomiota siihen, että neljänneksi tullut Laura Manninen on jo 46-vuotias. Mutta eipähän naisen ikään tarvitse kiinnittääkään huomiota. Ja ennen kuin motkotetaan että surkea taso kun noin vanhat pärjäävät, muistutetaan että kestävyysjuoksussa saattaa pärjätä iäkkäämpänäkin. Ääriesimerkki on 47-vuotiaana maratonin EM-hopeaa 1946 ottanut Väinö Muinonen. Ja ennen kuin motkotetaan että kyllähän sitä ennen urheilun tason nousua, niin muistutetaan että Jekaterina Podkopajeva voitti 1500 metrin MM-kultaa sisäradalla 44-vuotiaana 1997 ja Jo Pavey 10000 metrin EM-kultaa 40-vuotiaana 2014.

Jos ihminen on masokisti, hän menee katsomaan naisten kolmentonnin esteitä vesihaudan kohdalle. Ainoastaan Camilla Richardsson ja Janica Rauma osaavat ottaa sen oikein, muut käyttävät sitä kahluualtaana. Ja Camilla itse oli tyytymätön tekniikkaansa, ihan aiheesta sinänsä. Eihän se hyvä ollut, mutta ynnä muut -sakkiin nähden silti ylivertainen. Viimevuotisen loukkaantumisen takia hän ei ole kyennyt kunnolla treenaamaan esteitä vielä kovin kauan ja se näkyy. Camilla kykenee hyvässä seurassa juoksemaan 9.30 -tyylisen ajan, kunhan saa tekniikkansa taas kohdilleen. Samaan aikaan ja selvästi parempaankin pitäsi pystyä Oona Kettusen, joka oli tällä kertaa kuudes niukasti alle 11 minuutin ajalla. Mutta kun hän on halunnut leikkiä hiihtäjää muutaman viimeisen vuoden ajan. Onhan se tietysti periaatteessa helpompaa yrittää maailman huipulle lajissa, jota harrastetaan vain muutamassa maassa. Kysykää vaikka Therese Johaugilta, joka olisi saattanut päästä maailman huipun tuntumaan juoksijanakin. Mutta huipun tuntuma juoksussa on toki eri asia kuin olla täysin ylivertainen hiihtäjänä.

Loppukevennys: Tuttuun tapaan eri yritykset tai yhteisöt "tarjosivat" tietyn lajin. Esimerkiksi Savitaipaleen kunta sponsoroi osuvasti miesten korkeushyppyä, kun mukana oli paikkakunnan edustajana parin vuoden takainen Suomen mestari Jesse Huttunen. Ihan kohdilleen sponsorointi ei kuitenkaan osunut. Paikallinen kauppakeskus Iso Kristiina sponsoroi jotakin lajia, en muista mitä. Paremmin sponsorirahat olisivat osuneet kohdalleen naisten kolmiloikkaan, olihan siellä voittajana todellinen Iso Kristiina eli Mäkelä, 185 cm!

Välihuomautus 129 : Nationalismi vastaan multikulti

Euroopan joukkuemestaruuskilpailut järjestettiin perjantaista sunnuntaihin. Suomi jäi superliigassa valitettavasti toiseksi viimeiseksi eli yhdenneksitoista 190 pisteellä ja putosi seuraavalle kaudelle ykkösliigaan. Kuten olemme jatkuvasti saaneet lukea, Suomen yleisurheilu on lievästä noususuuntauksesta huolimatta pohjamudissa ja surkeatasoista - ei tuolla meiningillä maailmalla pärjätä. Vasta Euroopan 11. paras maa.

Toista se on viime aikoina kovasti hehkutetuissa palloilulajeissa, joissa on kehuttu kivikovaa tasoa ja tekemisen meininkiä. Jalkapallossa maajoukkue menestyi Kansojen liigassa loistavasti ja sijoitus ranking-listallakin parani, nyt se on jopa Euroopan listan kolmaskymmenes. Naisten maajoukkue on sijalla kaksikymmentä eli yleisurheiluun vertailukelpoiseksi tehdäksemme keskimääräinen sijoitus Euroopassa on siis 25. Lentopallossa vastaava sijoitus Euroopassa on 20. ja koripallossa enintään 19., sillä naisten maajoukkue ei yllä koko listalle ja sijoitus on laskettu parhaan listalta pudonneen mukaan. Toki jääkiekossa ollaan korkeammalla, mutta nyt puhe onkin lajeista joita harrastetaan vakavissaan useammassa kuin alle kymmenessä maassa. Salibandyssa ja etenkin pesäpallossa Suomi on vielä jääkiekkoakin ylempänä.

Mutta varsinainen asia on se, kuka voittikaan Euroopan Superliigan. Se oli Puola. Voitto oli jopa varsin selvä, sillä loppupisteet olivat 346. Sijoille 2-6 sijoittuivat Saksa (317,5), Ranska (316,5), Italia (316), Iso-Britannia (302,5) ja Espanja (294,5). Näitä viittä maata yhdistää kaksi asiaa, jotka samalla erottavat sen Puolasta:

1) Niissä kaikissa on yli 45 miljoonaa asukasta (Puolassa noin 38 miljoonaa).

2) Kaikkien joukkueissa oli iso liuta mustia tai arabeja.

Puola ei ulkomaanapuja kaipaillut, vaan hoiti voiton kotiin omin voimin. Ainoa maan ulkopuolelle viittaava nimi joukkueessa taisi olla Sofia Ennaouilla ja hänelläkin vain sukunimi marokkolaisen isän takia, äiti on puolalainen. Nainen itse on asunut Puolassa kaksivuotiaasta ja on kristitty.

Uusinta: Reservissä

Lukijalle: Nostatetaanpa taas tunteita uusimalla juttu asevelvollisuus- ja ammattiarmeijasta. Lisään vielä alkuperäiseen juttuun kirjoittamani kommentin väittelyyn. "Ammattiarmeijan paremmuudesta odottelen edelleenkin esimerkkiä maasta, joka olisi luottanut ammattiarmeijaan ja tullut miehitetyksi ilman että olisi ottanut lusikan kauniisti käteen ja järjestänyt kutsunnat. Siis olettaen että olisi ollut aikaa." Tosiasia kun on se, että historiasta ei löydy yhtäkään esimerkkiä tilanteesta, jossa tiukassa paikassa olisi siirrytty asevelvollisuusarmeijasta ammattiarmeijaan. Päinvastaisia esimerkkejä löytyy leegio. Ammattiarmeija on kauniin sään armeija, joka kelpaa pikkusotiin ja voi hävitäkin vieraskentällä. Silloin kun on kova paikka, tarvitaan asevelvollisuutta. Ja Suomella se kova paikka on jatkuvasti nurkan - tai oikeastaan rajan - takana:

Omaankin postilaatikkoon putkahti se kirje, jota jokainen tietynikäinen suomalaismies on odottanut. Kuten varmaan kaikki muutkin, olin etukäteen spekuloinut sisällöllä.

Periaatteessa vaihtoehtoja oli kaksi. Edellisen kerran kertausharjoituksissa ollessa sain tietää, mikä oli sodanajan sijoitukseni. Tämä oli ensimmäinen vaihtoehto. Pidin kuitenkin lähes yhtä todennäköisenä vaihtoehto B:tä. Edellisestä kertauksesta oli kuitenkin jo erinäisiä vuosia ja epäilin, että alkoi olla niillä ja rajoilla, vieläkö kelpuutettaisiin periaatteessa nuoremman ikäpolven hommaan. Ja jos ei, niin siinäkin tapauksessa minulla oli sivistynyt arvaus sijoituspaikasta. Jokerikortti olisi ollut, että minut olisi varattu tiettyyn siviilitehtävään, mutta epäilin tätä vaihtoehtoa epätodennäköiseksi siksi, että a) armeija ei välttämättä ole suunnitellut kuka hoitaa mitäkin siviilitehtävää kriisin aikana paitsi ehkä kaikkein tärkeimmät tehtävät ja b) vaikka olisi suunnitellutkin, niin pari vanhempaakin miestä olisi siihen tehtävään käytettävissä. Tai sitten vaihtoehto C - ihan jotain muuta.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että vaihtoehto B toteutui. Tosin tunnetusti yksikään sotasuunnitelma ei toteudu ensimmäistä laukausta pidemmälle. Voihan se olla, että tilanteen kiristyessä huomaavat, mokomat, että iästään huolimatta tuo Brown pistää kunnoltaan edelleen päihin yli puolelle varusmiesjampoista ja löydän itseni esikunnan tuulimyllynlämmittäjän tehtävän sijasta vanhemman palkkaluokan miinanpolkijana.

Oli miten oli, olen aina noudattanut sääntöä "aina mennään kun meitä tarvitaan". Kun kutsu on käynyt, en ole kieltäytynyt. Ja joskus jopa säännöllä joskus mennään vaikkei tarvittaisikaan, kuten kerran takavuosina kun tuli kutsu vapaaehtoiseen kertausviikonloppuun. Kun ei muutakaan menoa ollut, niin totesin että eiköhän se aina kotiolot voita.

Tällä hetkellä Suomessa käydään kiivasta debattia kahdesta maanpuolustukseen liittyvästä asiasta:
1) Nato vai ei?
2) Asevelvollisuus vai ammattiarmeija?
Näistä ykköskysymys on se vakavammin otettava, kakkonen on lähinnä teoreettinen.

Kysymykseen yksi vastaan lyhyesti mutta ristiriitaisesti: periaatteessa vastustan ehdottomasti Natoon liittymistä, mutta käytännössä kannatan sitä ehdottomasti. Periaatteessa Suomelle ehdottomasti paras ratkaisu olisi laittaa oma puolustus uskottavaan kuntoon. Käytännössä, koska tämä vaihtoehto tuntuu olevan mahdoton, on liityttävä Natoon mahdollisimman pikaisesti.

Kysymys kaksi taas kiertyy kysymykseen yksi. Mikäli toimimme Ehrensvärdin ohjeen vastaisesti ja luotamme vieraan apuun, niin hittoonko me tarvitsemme asevelvollisuusarmeijaa? Itse asiassa, hittoonko me tarvitsemme siinä tapauksessa enää koko armeijaa? No, vakavasti puhuen on lähdettävä siitä, että liittoudumme tai emme, meillä on oltava valmius puolustaa Suomea tehokkaimmalla mahdollisimmalla tavalla. Ja silloin kysymykseksi jää, asevelvollisuus vai ammattiarmeija?

Jos lähdetään historiallisesti liikkeelle, niin luolamiesten aikaan kaikki armeijat olivat asevelvollisuusarmeijoita. Kun naapuriheimo hyökkäsi, niin oletettavasti äijä kuin äijä heitti nuijan olalle. Tarkalleen ottaen kyseessä ei ollut siis armeija, vaan militia. Armeijaksi voidaan sotilaallista yhteenliittymää kutsua vasta siinä vaiheessa, kun siinä menestyksellisesti toimiminen edellyttää jonkinlaista erityistaitoa, jota ei voida olettaa kaikilla olevan. Siinä vaiheessa, kun tekninen kehitys tätä edellytti, syntyi ammattiarmeija. Kaikkien ei ollut mahdollista palvella armeijassa yksinkertaisesti siitä syystä, että työvoimaa tarvittiin siviilitehtäviin, kuten maanviljelykseen. Niinpä ammattiarmeijat olivat sääntö aina Napoleonin aikaan asti. Sitten tuo pikku korsikalainen keksi Grande Arméen ja pisti sillä pataan kaikkia muita siihen asti, kunnes nämäkin ottivat opikseen ja järjestivät kutsunnat.

Ja tämä onkin ollut sääntö siihen asti. Ammattiarmeija on ollut kauniin sään armeija. Kun sitten on oltu kusisessa paikassa, on tarvittu asevelvollisuutta. En muista historiasta yhtään ainutta esimerkkiä, jossa olisi tapahtunut seuraavaa: asevelvollisuusarmeijalla menee sodankäynti huonosti, jolloin päätetään "hei, luovutaan asevelvollisuudesta ja siirrytään ammattiarmeijaan, eiköhän se siitä". Siis että tuota olisi edes yritetty. Puhumattakaan siitä, että olisi voitettu. Päinvastaisia esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Kertaakaan sitten Napoleonin ei ole käynyt niin, että asevelvollisuusarmeija olisi ottanut pataan ammattiarmeijalta, olettaen että tilanne on ollut edes suhteellisen tasapuolinen. USA:n ammattiarmeija pieksi Irakin asevelvollisuusarmeijan, joopa joo. Länsimainen huipputeknologisen maan sotakoneisto vastaan arabimaan haluton armeija. USA:n asevelvollisuusarmeija hävisi Vietnamille, joopa joo. Sodassa jossa jenkkien piti tapella silmät sidottuina ja toinen käsi selän takana poliittisista syistä siinä missä Vietnamilla ei ollut pidikkeitä - ja Vietnamilla jos millä oli totaalisen sodankäynnin asevelvollisuusarmeija. Brittien ammattiarmeija valtasi Falklandin Argentiinan asevelvollisuusarmeijalta, joopa joo. Voitteko kuvitella, miten yksipuolinen sota olisi ollut, jos Argentiina olisi ollut mukana pelkillä ammattisotilaillaan?

Ammattiarmeijan sotilaat eivät yleensä ole sen pätevämpiä kuin asevelvollisuusarmeijankaan. Kolmikymppinen ammattikersantti osaa sotimisen. Kolmikymppinen reservin kersantti osaa hitsaamisen / LVI-asennuksen / kokkaamisen / sairaanhoidon / kouluttamisen siviilityönsä ansiosta ja sen lisäksi sotimisen melkein yhtä hyvin kuin ammattikersantti. Mies miestä vastaan ammattiarmeija voittaa asevelvollisuusarmeijan, mutta ammattiarmeija on vain osiensa summa siinä missä asevelvollisuusarmeija on reilusti enemmän kuin osiensa summa. Sodankäynti on muutakin kuin ampumista ja kuten jokainen rauhanturvaajana palvellut suomalainen osaa kertoa, suomalaiset rauhanturvaajat kykenevät hoitamaan hommansa ammattiarmeijoita paremmin siitä yksinkertaisesta syystä, että jo komppanian kokoisesta joukosta löytyy ammattimies melkein mihin tahansa vastaan tulevaan tehtävään.

Johtopäätös on selvä: asevelvollisuus on tarpeellinen maalle, jonka uhka on sitä selvästi suurempi vihollinen. Ja se on maata varten, ei asevelvollisuus ole yksilön, vaan yhteisön asia. Kokonaan toinen juttu on sitten se, tarvitseeko jokaisen olla pum-pum -koulutettu, vaan onko nykymaanpuolustus tehokkaampi muuten? Loppujen lopuksi kehittyneen maan armeijassa yli 80 % on huoltotoimenpiteitä ja alle 20 % varsinaisia taistelutehtäviä suhdeluvun kasvaessa koko ajan yhä huoltopainotteisemmaksi. Peruskysymys ei silti muutu, vaikka taistelutehtävistä ei välttämättä kyse olekaan. Totaalinen maanpuolustus on ylivoimaisesti paljon tehokkaampaa kuin pelkkä ammattiarmeija.

Tämän hyväksyminen aiheuttaa mielenkiintoisen näkökulman myös siviilipalvelukseen. Siviilipalvelus on moraalisesti kestämätöntä ja "en halua enkä pysty tappamaan" -valehteluineen huijausta, mutta totaalisessa maanpuolustuksessa ei ole väliä sillä, onko armeijan vermeet päällä vai kirjoittaako virusbottia vihulaisen tietojärjestelmiin siviilimaiharissa. Pieni maa tarvitsee kaikkien panoksen eikä siinä silloin kysytä, oletko siviili vai sotilas - usein ensimmäisestä onkin enemmän hyötyä, jotta sotilaat voisivat tehdä oman työnsä helpommin.

Totaaliseen maanpuolustukseen kuuluvat myös naiset. Aikoinaan vastustin naisten asepalvelusta sillä perusteella, että kyllä miesten pitäisi saada olla edes sodassa kaikessa rauhassa. Kylmä tosiasia on se, että heteromiehellä on aina toosa mielessä ja jos tosipaikassa on naisia ympärillä, se on häiritsevä tekijä. Ja erityisen häiritsevä se on siksi, että naiset eivät pelkästään fyysisten vaatimusten tasolla kykene täyttämään miesten tehtäviä - asiasta tehdyt tutkimukset kertovat karua mutta vaiettua kieltään. Toki parhaat naiset kykenevät samaan kuin keskinkertaiset miehet, mutta keskinkertaisia miehiä on kyllä aivan riittävästi tarvittaviin tehtäviin ilman, että naisten läsnäolo häiritsisi heidän tehokkuuttaan. Takalinjojen tehtävät ovat sitten asia erikseen, samoin kuin naisten omat joukko-osastot tehtävissä, joissa fyysinen suorituskyky ei ole rajoittava tekijä. Sinänsä en naisten asepalvelusta vastusta. Olisihan sitten naisilla omiakin tarinoita kerrottavaksi eikä tarvitsisi tyytyä minun versioihini.

Sivallus CCCLIX

Miehen keski-ikä alkaa silloin, kun hän huomaa ettei enää tarvitse pitää kiinni osuakseen pönttöön.
Miehen keski-ikä päättyy silloin, kun hän huomaa että osuakseen pönttöön on jälleen pidettävä kiinni.

Keskiarvotilastot - miehet kymmenottelu

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Roman Šebrle	CZE	8799.9
2	Dan O'Brien	USA	8780.1
3	Tomáš Dvořák	CZE	8779.4
4	Ashton Eaton	USA	8740.6
5	Daley Thompson	GBR	8687.8
6	Erki Nool	EST	8671.4
7	Bryan Clay	USA	8647.6
8	Trey Hardee	USA	8611.4
9	Eduard Hämäläinen	BLR	8606.0
10	Jürgen Hingsen	GER	8605.2
11	Tom Pappas	USA	8602.3
12	Kevin Mayer	FRA	8586.2
13	Damian Warner	CAN	8549.9
14	Siegfried Wentz	GER	8548.7
15	Uwe Freimuth	GER	8521.4
16	Leonel Suárez	CUB	8498.4
17	Torsten Voss	GER	8497.3
18	Andrei Krauchanka	BLR	8489.0
19	Chris Huffins	USA	8485.7
20	Christian Plaziat	FRA	8485.2
21	Steve Fritz	USA	8478.9
22	Dmitriy Karpov	KAZ	8478.3
23	Michael Smith	CAN	8469.6
24	Dave Johnson	USA	8465.4
25	Guido Kratschmer	GER	8461.5
26	Kai Kazmirek	GER	8443.0
27	Rico Freimuth	GER	8440.5
28	Frank Busemann	GER	8439.3
29	Lev Lobodin	RUS	8421.7
30	Christian Schenk	GER	8418.4
31	Grigoriy Degtyarov	RUS	8414.2
32	Jón Arnar Magnússon	ISL	8402.5
33	Ilya Shkurenyov	RUS	8397.4
34	Robert Změlík	CZE	8393.9
35	Attila Zsivoczky	HUN	8381.5
36	Eelco Sintnicolaas	NED	8374.2
37	Arthur Abele	GER	8365.9
38	Pascal Behrenbruch	GER	8355.8
39	Yordanis García	CUB	8355.5
40	Aleksandr Apaychev	UKR	8353.8
41	Michael Schrader	GER	8351.0
42	Stefan Schmid	GER	8335.7
43	Maurice Smith	JAM	8329.7
44	Alain Blondel	FRA	8325.0
45	Oleksandr Yurkov	UKR	8313.7
46	Oleksiy Kasyanov	UKR	8308.0
47	Maicel Uibo	EST	8298.5
48	Romain Barras	FRA	8294.4
49	Aleksandr Nevskiy	UKR	8294.1
50	Aleksey Drozdov	RUS	8289.1
51	Antonio Peñalver	ESP	8248.7
52	Siegfried Stark	GER	8239.6
53	Willem Coertzen	RSA	8236.4
54	Henrik Dagård	SWE	8235.3
55	Larbi Bouraada	ALG	8232.7
56	Sébastien Levicq	FRA	8230.3
57	Mikhail Medved	UKR	8224.6
58	Kip Janvrin	USA	8212.3
59	Mikk Pahapill	EST	8211.1
60	Aleksandr Pogorelov	RUS	8208.8
61	André Niklaus	GER	8208.8
62	Aleksey Sysoyev	RUS	8204.4
63	Zach Ziemek	USA	8201.9
64	Kurt Felix	GRN	8190.9
65	Hans Van Alphen	BEL	8190.4
66	Laurent Hernu	FRA	8187.1
67	Norman Müller	GER	8183.7
68	Adam Sebastian Helcelet	CZE	8182.8
69	Viktor Gruzenkin	RUS	8181.8
70	Dezsõ Szabó	HUN	8174.9
71	Mike Maczey	GER	8173.8
72	Francisco Benet	ESP	8171.1
73	Michael Kohnle	GER	8161.9
74	Thomas Van Der Plaetsen	BEL	8152.6
75	Klaus Isekenmeier	GER	8151.7
76	Jake Arnold	USA	8137.1
77	Raúl Duany	CUB	8124.7
78	Pieter Braun	NED	8114.7
79	Chiel Warners	NED	8113.0
80	William Motti	FRA	8110.5
81	Ramil Ganiyev	UZB	8103.3
82	Sebastian Chmara	POL	8099.1
83	Paul Terek	USA	8093.2
84	Jeremy Taiwo	USA	8092.0
85	Ricky Barker	USA	8088.9
86	Frank Müller	GER	8080.3
87	Phil McMullen	USA	8075.8
88	Luiz Alberto de Araújo	BRA	8074.7
89	Petri Keskitalo	FIN	8072.1
90	Keisuke Ushiro	JPN	8071.4
91	Indrek Kaseorg	EST	8070.7
92	Eugène Martineau	NED	8069.6
93	Jiri Ryba	CZE	8068.7
94	Carlos Chinin	BRA	8066.6
95	Beat Gähwiler	SUI	8066.0
96	Anders Raja	EST	8060.5
97	Zsolt Kürtösi	HUN	8058.6
98	Mihail Dudaš	SRB	8058.3
99	Jaakko Ojaniemi	FIN	8044.4
100	Qi Haifeng	CHN	8040.1

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

3	Roman Šebrle	CZE	9026
5	Dan O'Brien	USA	8891
4	Tomáš Dvořák	CZE	8994
2	Ashton Eaton	USA	9045
6	Daley Thompson	GBR	8847
9	Erki Nool	EST	8815
8	Bryan Clay	USA	8832
12	Trey Hardee	USA	8790
15	Eduard Hämäläinen	BLR	8735
7	Jürgen Hingsen	GER	8832
13	Tom Pappas	USA	8784
1	Kevin Mayer	FRA	9126
10	Damian Warner	CAN	8795
14	Siegfried Wentz	GER	8762
11	Uwe Freimuth	GER	8792
26	Leonel Suárez	CUB	8654
22	Torsten Voss	GER	8680
32	Andrei Krauchanka	BLR	8617
21	Chris Huffins	USA	8674
38	Christian Plaziat	FRA	8574

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

12	Kevin Mayer	FRA	8586.2
4	Ashton Eaton	USA	8740.6
1	Roman Šebrle	CZE	8799.9
3	Tomáš Dvořák	CZE	8779.4
2	Dan O'Brien	USA	8780.1
5	Daley Thompson	GBR	8687.8
10	Jürgen Hingsen	GER	8605.2
7	Bryan Clay	USA	8647.6
6	Erki Nool	EST	8671.4
13	Damian Warner	CAN	8549.9
15	Uwe Freimuth	GER	8521.4
8	Trey Hardee	USA	8611.4
11	Tom Pappas	USA	8602.3
14	Siegfried Wentz	GER	8548.7
9	Eduard Hämäläinen	BLR	8606.0
24	Dave Johnson	USA	8465.4
22	Dmitriy Karpov	KAZ	8478.3
40	Aleksandr Apaychev	UKR	8353.8
28	Frank Busemann	GER	8439.3
31	Grigoriy Degtyarov	RUS	8414.2

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Petri Keskitalo	8072.1
2	Jaakko Ojaniemi	8044.4
3	Johannes Lahti	7942.8
4	Aki Heikkinen	7792.9
5	Harri Sundell	7640.0
6	Mikko Valle	7628.4
7	Lassi Raunio	7614.9
8	Jukka Väkeväinen	7602.5
9	Jarkko Finni	7591.8
10	Henri Kokkonen	7587.1
11	Juuso Hassi	7560.2
12	Mikko Halvari	7529.1
13	Sami Itani	7516.7
14	Esa Jokinen	7508.2
15	Thomas Barrineau	7470.7
16	Harri Laiho	7455.3
17	Jari Olli	7430.9
18	Roger Kanerva	7419.3
19	Tero Ojala	7413.2
20	Kari-Pekka Lax	7412.0
21	Jan-Erik Romar	7387.1
22	Heikki Leppänen	7370.0
23	Henrik Broman	7362.1
24	Kaj Ekman	7344.8
25	Tatu Pussila	7316.2
26	Jari Näkki	7302.6
27	Hannu Kyösola	7299.8
28	Teijo Pynnönen	7282.5
29	Glenn Lindqvist	7280.7
30	Otto Ylöstalo	7269.7
31	Pekka Lahtinen	7215.3
32	Olli Käenniemi	7199.0
33	Vesa Heinonen	7180.7
34	Sebastian Siukonen	7180.1
35	Antti Haapalahti	7174.0
36	Mauri Kaattari	7148.5
37	Markus Kahma	7134.0
38	Pekka Suvitie	7110.8
39	Jorma Vesala	7103.9
40	Janne Vikeväinen	7082.1
41	Vesa Jääskeläinen	7026.0
42	Teemu Heino	7024.5
43	Teemu Rautiainen	7020.9
44	Jarmo Mäkelä	6992.0
45	Heikki Kyösola	6981.0
46	Tero Heikkinen	6980.7
47	Antti Miihkinen	6978.9
48	Ville Mylläri	6974.6
49	Markku Juhola	6973.2
50	Aki Salminen	6965.8
51	Janne Werner	6965.1
52	Matti Vesterinen	6958.6
53	Keijo Törmälä	6941.6
54	Hannu Sainio	6939.7
55	Petri Nykänen	6937.9
56	Jan-Erik Boström	6936.3
57	Timo Tuominen	6927.7
58	Petri Lemmetyinen	6924.8
59	Seppo Suutari	6922.6
60	Pauli Peltoniemi	6913.9
61	Jari Perälä	6912.6
62	Perttu Noponen	6905.1
63	Jali Valtonen	6875.5
64	Veikko Mäkelä	6852.0
65	Tuure Hollo	6842.9
66	Pasi Mäenpää	6839.8
67	Juho Mäkipää	6794.1
68	Janne Lahtinen	6763.8
69	Mika Lönnblad	6758.2
70	Torbjörn Lassenius	6744.2
71	Jaakko Erkinheimo	6729.9
72	Risto Heinonen	6708.6
73	Reijo Bottas	6704.8
74	Miikka Kelo	6694.0
75	Ville-Pekka Backlund	6689.2
76	Eetu Kangas	6656.8
77	Kimmo Kryssi	6644.4
78	Aki Ahvenjärvi	6640.8
79	Jorma Lappalainen	6639.1
80	Olli Väistö	6632.9
81	Jussi Välimäki	6628.7
82	Keijo Alaspää	6604.9
83	Mikko Haapala	6584.1
84	Olavi Penttilä	6574.5
85	Stig Nymander	6564.0
86	Timo Flinck	6537.5
87	Hannu Fälden	6535.8
88	Juha Laakkonen	6535.5
89	Lari Haapakangas	6531.5
90	Marko Rautala	6501.7
91	Veli-Pekka Pekkarinen	6486.7
92	Jari Moilanen	6457.4
93	Jarmo Erkkilä	6454.8
94	Ossi Ojala	6452.3
95	Antti Vuorela	6447.8
96	Juhani Lakkapää	6442.2
97	Jesse Jokinen	6433.7
98	Harri Heikkonen	6426.1
99	Markku Leskinen	6420.1
100	Jyrki Paavola	6419.9

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1	Petri Keskitalo	8318
3	Jaakko Ojaniemi	8192
5	Johannes Lahti	8090
4	Aki Heikkinen	8188
6	Harri Sundell	8001
16	Mikko Valle	7780
12	Lassi Raunio	7862
8	Jukka Väkeväinen	7944
13	Jarkko Finni	7843
18	Henri Kokkonen	7759
22	Juuso Hassi	7734
20	Mikko Halvari	7736
23	Sami Itani	7731
11	Esa Jokinen	7868
17	Thomas Barrineau	7762
24	Harri Laiho	7701
15	Jari Olli	7783
10	Roger Kanerva	7923
27	Tero Ojala	7648
21	Kari-Pekka Lax	7734

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Petri Keskitalo	8072.1
-	Eduard Hämäläinen	-
2	Jaakko Ojaniemi	8044.4
4	Aki Heikkinen	7792.9
3	Johannes Lahti	7942.8
5	Harri Sundell	7640.0
-	Elmo Savola	-
8	Jukka Väkeväinen	7602.5
24	Kaj Ekman	7344.8
18	Roger Kanerva	7419.3
14	Esa Jokinen	7508.2
7	Lassi Raunio	7614.9
9	Jarkko Finni	7591.8
38	Pekka Suvitie	7110.8
17	Jari Olli	7430.9
6	Mikko Valle	7628.4
15	Thomas Barrineau	7470.7
10	Henri Kokkonen	7587.1
22	Heikki Leppänen	7370.0
12	Mikko Halvari	7529.1