maanantai 30. tammikuuta 2012
Sivallus CCXXI
Pekka Haaviston kannattajien uusin villitys on pukeutua Haavisto-naamareihin. Ymmärrettävää. Jos olisin Haaviston kannattaja, en minäkään haluaisi näyttää omaa naamaani julkisesti.
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Välihuomautus 26: Suomi-kuva
Hesarin Suomen tuhoamiseen liittyvä uusin tempaus tuli nurkan takaa ja huolella valmisteltuna. Suomi-kuvaan on tullut särö, karjui otsikko. Jutussa kerrottiin, kuinka rasismi ja suvaitsemattomuus tiedetään nyt maailmalla. Perusteluna käytettiin Hesarin ulkosuomalaisten keskuudessa tehtyä tutkimusta.
Kyseisen tutkimuksen otanta, vastausprosentti ja tulosten tulkinta olivat sitä luokkaa, että yksikin niistä olisi ollut riittävä syy hylätä se, mikäli kyseessä olisi ollut tilastotieteen peruskurssin harjoitustyö.
1. Kysely lähetettiin sähköpostitse. Kohderyhmänä oli 3053 ulkomailla asuvaa suomalaista, jotka olivat kirjautuneet HS:n Terveisiä maailmalta -palveluun ja antaneet luvan ottaa yhteyttä.
Tätä kutsutaan tilastotieteessä nimellä "vääristynyt otos". Hesarin lukijat eivät missään tapauksessa ole edustava otos ulkosuomalaisista eivätkä palveluun kirjautuneet todennäköisesti ole edustava otos edes Hesarin lukijoista.
2. Kyselyyn vastasi 1126, jolloin vastausprosentti oli 36,9. Jos kyselytutkimuksessa saadaan noin alhainen vastausprosentti, on aihetta epäillä että kyselyyn vastannut joukko on jostain syystä valikoitunut tavalla, joka ei täsmää koko kyselyyn valitun populaation jakauman kanssa. Tässä tapauksessa vahvimmat epäilyt kohdistuvat siihen, että ulkomailla täyttä työpäivää tekevät ovat heittäneet sähköpostiviestin roskakoriin. Tällöin vastaajiksi on valikoitunut keskimääräistä enemmän henkilöitä, joilla on joutoaikaa tai siinä määrin tiedostavuutta, että haluavat valittaa epäkohdista.
3. Vastanneista 79,8 % kertoi Suomi-kuvan asuinmaassaan olevan hyvä ja vain 0,8 % huono. Missään kohtaa ei paljasteta sitä, kuinka monta prosenttia vastanneista kertoi Suomi-kuvan ryvettyneen rasismin takia. Kerrotaan vain, että suvaitsemattomuus mainittiin avovastauksissa useammin kuin mikään muu aihe. Tässä vaiheessa tutkimuksen tekijän pitäisi oivaltaa, että kyseessä ovat sellaisten ulkosuomalaisten vastaukset, joiden pääasiallisena tietolähteenä Suomen asioista on todennäköisesti Hesari. Olisiko tällä jotain tekemistä asian kanssa? Samoin sillä, että avokysymyksiin vastaavat todennäköisesti useimmiten taas ne, joilla on joutoaikaa vääristäen otosta entisestään. Pitäisi kertoa, kuinka monta prosenttia vastanneista mainitsi suvaitsemattomuuden. Mikäli oletetaan, että peräti puolet niistä, jotka eivät pitäneet Suomi-kuvaa hyvänä näin teki, se tekee 10 % kyselyyn vastanneista. Asetetaanpa asia oikeisiin mittasuhteisiin: vinoutuneesta otoksesta vain 10 % oli sitä mieltä, että Suomi-kuvaa on mustannut suvaitsemattomuus. Se, että tämä on nostettu ykkösasiaksi kertoo raportoijan täydellisestä suhteellisuudentajuttomuudesta.
Yhteenveto: Huonosti suunnitellun tutkimuksen epäonnistuneesta toteutuksesta vedettiin virheelliset johtopäätökset.
Kyseisen tutkimuksen otanta, vastausprosentti ja tulosten tulkinta olivat sitä luokkaa, että yksikin niistä olisi ollut riittävä syy hylätä se, mikäli kyseessä olisi ollut tilastotieteen peruskurssin harjoitustyö.
1. Kysely lähetettiin sähköpostitse. Kohderyhmänä oli 3053 ulkomailla asuvaa suomalaista, jotka olivat kirjautuneet HS:n Terveisiä maailmalta -palveluun ja antaneet luvan ottaa yhteyttä.
Tätä kutsutaan tilastotieteessä nimellä "vääristynyt otos". Hesarin lukijat eivät missään tapauksessa ole edustava otos ulkosuomalaisista eivätkä palveluun kirjautuneet todennäköisesti ole edustava otos edes Hesarin lukijoista.
2. Kyselyyn vastasi 1126, jolloin vastausprosentti oli 36,9. Jos kyselytutkimuksessa saadaan noin alhainen vastausprosentti, on aihetta epäillä että kyselyyn vastannut joukko on jostain syystä valikoitunut tavalla, joka ei täsmää koko kyselyyn valitun populaation jakauman kanssa. Tässä tapauksessa vahvimmat epäilyt kohdistuvat siihen, että ulkomailla täyttä työpäivää tekevät ovat heittäneet sähköpostiviestin roskakoriin. Tällöin vastaajiksi on valikoitunut keskimääräistä enemmän henkilöitä, joilla on joutoaikaa tai siinä määrin tiedostavuutta, että haluavat valittaa epäkohdista.
3. Vastanneista 79,8 % kertoi Suomi-kuvan asuinmaassaan olevan hyvä ja vain 0,8 % huono. Missään kohtaa ei paljasteta sitä, kuinka monta prosenttia vastanneista kertoi Suomi-kuvan ryvettyneen rasismin takia. Kerrotaan vain, että suvaitsemattomuus mainittiin avovastauksissa useammin kuin mikään muu aihe. Tässä vaiheessa tutkimuksen tekijän pitäisi oivaltaa, että kyseessä ovat sellaisten ulkosuomalaisten vastaukset, joiden pääasiallisena tietolähteenä Suomen asioista on todennäköisesti Hesari. Olisiko tällä jotain tekemistä asian kanssa? Samoin sillä, että avokysymyksiin vastaavat todennäköisesti useimmiten taas ne, joilla on joutoaikaa vääristäen otosta entisestään. Pitäisi kertoa, kuinka monta prosenttia vastanneista mainitsi suvaitsemattomuuden. Mikäli oletetaan, että peräti puolet niistä, jotka eivät pitäneet Suomi-kuvaa hyvänä näin teki, se tekee 10 % kyselyyn vastanneista. Asetetaanpa asia oikeisiin mittasuhteisiin: vinoutuneesta otoksesta vain 10 % oli sitä mieltä, että Suomi-kuvaa on mustannut suvaitsemattomuus. Se, että tämä on nostettu ykkösasiaksi kertoo raportoijan täydellisestä suhteellisuudentajuttomuudesta.
Yhteenveto: Huonosti suunnitellun tutkimuksen epäonnistuneesta toteutuksesta vedettiin virheelliset johtopäätökset.
lauantai 28. tammikuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Välihuomautus 25: Syntymäaika?
Juttelin hetki sitten kaverini kanssa ja hän kysyi, kumpi jäljellä olevien pressaehdokkaiden puolisoista on vanhempi. Sanoin että odotappa hetki. Kävi ilmi, että Jenni Haukio on syntynyt 7.4.1977, mutta Nexar Antonio Floresin syntymäaikaa ei löydy mistään. Ikä mainitaan ja sillä perusteella hän on nuorempi kuin Jenni. Mutta missä on syntymäaika ja miksi sitä ei löydy ainakaan helpolla? Löytääkö joku tiedon?
EDIT 27.1.2011. Luotettavana pitämästäni lähteestä sain tiedon syntymäajasta. Koska tietääkseni pariskunta itse ei ole päivää julkisuuteen kertonut, en kerro minäkään. Päivämäärä on yksityisasia, mutta syntymävuodeksi väitetty 1978 pitää paikkansa.
EDIT 27.1.2011. Luotettavana pitämästäni lähteestä sain tiedon syntymäajasta. Koska tietääkseni pariskunta itse ei ole päivää julkisuuteen kertonut, en kerro minäkään. Päivämäärä on yksityisasia, mutta syntymävuodeksi väitetty 1978 pitää paikkansa.
tiistai 24. tammikuuta 2012
Herrat pitävät vaaleista
(Näyttämö: Presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta edeltävä lauantai-ilta Brownien kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen.)
Salli: Sanoit taannoin, että kaikki presidenttiehdokkaat ovat huonoja vaihtoehtoja.
Jaska: Niinpä. En olisi muutama vuosi sitten ikinä voinut uskoa, että Suomesta voidaan joskus löytää kahdeksasta eri eduskuntapuolueesta kahdeksan sellaista poliitikkoa, että Paavo Väyrynen on toiseksi paras vaihtoehto.
Salli: Sinä kun olet nyt haukkunut kaikki presidenttiehdokkaat maanrakoon, niin kerropa nyt että kenet haluaisit presidentiksi? Siis jos kaikki poliitikot olisivat mahdollisia?
Jaska (hetken hiljaisuuden jälkeen): Nyt muuten pistit pahan. Ei helvetti... Eihän siellä ole ketään. En minä kolmella edelliselläkään kerralla ollut innostunut kenestäkään, mutta oli silloin joka kerta mukana nykyistä parempia. Pitääpä miettiä...
(Vaikenee pitkäksi aikaa. Käy läpi kaikki tavanomaiset puolueet, joissa aiemmin on nähty merkkejä järkevästä suhtautumisesta asioihin. Kelaa läpi ne muutamat kansanedustajat, jotka tuntee henkilökohtaisesti ja tajuaa, että ei ikimaailmassa haluaisi ketään heistä päättämään mistään yhteisistä asioista. Selkäpiihin alkaa hiipiä karmea aavistus siitä, että he ovat edustava otos eduskunnasta.)
Jaska: Ei siellä ole ketään. Ei kertakaikkiaan ketään. Siis nuoremmassa polvessa on muutama sellainen, josta voi jotain joskus tullakin, kuten Wille Rydman tai Sampo Terho, mutta he ovat vielä ihan liian kevyttä sarjaa.
Salli: Niinkuin jotkut ehdokkaatkin?
Jaska: Joo, esimerkiksi Essayah joka on ihan hyvä tyyppi muuten mutta a) kevytsarjalainen ja b) en kuitenkaan häntä haluaisi presidentiksi noilla arvoilla... mutta hetkinen.
Salli: Niin mitä?
Jaska: Päivi Räsänen.
Salli: Räsänen mitä?
Jaska: No siis paras mahdollinen presidentti. Löytyy selkärankaa, löytyy poliittista kokemusta ja arvot kohdallaan.
Salli: Tosissaan?
Jaska: Joojoo. Ja se kertoo aika helvetin paljon nykypoliitikkojen tasosta, että Räsänen olisi ykkönen.
Salli: Soinia parempi? Okei, tiedän ettet pidä Soinista, mutta Räsänen on hihhuli.
Jaska: Minun ja Räsäsen perustelut ovat valovuoden päässä toisistaan, mutta päädymme samoihin lopputuloksiin. Sitä paitsi Päivi on helkutin fiksu. Lääkäri ja kuuden ällän ylioppilas.
Salli: No tuo on kyllä totta. Mutta silti...
Jaska: Niin ja onhan Päivi ihan milffi... AUTS! Perheväkivaltaa!
(Esirippu)
En ole kirjoittanut presidentinvaaleista blogissani aiemmin sanaakaan. Syy on siinä, että en ole pitänyt sitä tarpeellisena. Vallankäytön kannalta on aikalailla yhdentekevää, kuka romppeensa Mäntyniemeen roudaa. Kun aikoinaan presidentinvaali tuli suoraksi kansanvaaliksi, ennustin että presidentin valtaoikeudet karsitaan minimiin ja kansa hölmöydessään sen hyväksyy. Kansalle sanotaan vain, että otetaanko pressalta valta pois ja sehän menee läpi ilman mutinoita, kun ei kerrota että vallan määrä on vakio. Presidentiltä poistuva valta siirtyy puoluejohtajille ja näinhän tässä on käynyt. Siksi päätin, että keskityn mielenkiintoisempiin aiheisiin kuin presidentinvaalit. Tuo keskustelu yhdessä mielenkiintoisen ykköskierroksen tuloksen kanssa sai minut pyörtämään kantani.
Ennen vaaleja arvioin, että jatkoon menevät Niinistö vähän alle 40 % osuudella ja Väyrynen alle 20 %:lla Haaviston voittaessa Soinin parilla prosenttiyksiköllä, Lipposen jäädessä niukasti alle kymmeneen prosenttiin muiden ollessa alle viidessä.
Vaalipäivän iltana olin sattuneista syistä auton ratissa vaalihuoneistojen sulkeutuessa. Kuuntelin radiota ja pidin todennäköisenä, että Väyrynen menee toiselle kierrokselle, ero ennakkoäänissä oli sen verran selvä. Kun ero sitten vielä kasvoi entisestään rajusti, uskoin pelin ratkenneen. Tiesin, että ensin tietysti tulevat pikkupaikkakunnat, joissa Väyrynen on ykkönen, mutta ero oli kymmeniätuhansia ääniä. En voinut kertakaikkiaan uskoa, että suurilla paikkakunnilla Haavisto olisi niin ylivoimainen kuin oli. Väyrysen vastustus oli ratkaiseva tekijä. Kun äänistä oli laskettu noin 90 % ja Väyrynen oli vielä melkein kymmenentuhatta ääntä edellä, sanoin että se oli sitten siinä - Haavisto voittaa.
Seuraavassa synteesi ehdokas ehdokkaalta. Korostan, että en ole tehnyt tilastollisia tutkimuksia, vaan kyseessä ovat puhtaasti omat arvioni saavutetun äänimäärän mukaisessa käännetyssä järjestyksessä.
Essayah 2,47 %
Essayah teki pirteän kampanjan ja jos ihmiset olisivat ensimmäisellä kierroksella jättäneet taktikoinnin väliin, äänimäärä olisi luultavasti kasvanut lähes kaksinkertaisesti. Nyt kridet menivät suureksi osaksi Väyrysen taakse, taktikoinnin mestarin Kristillisen liiton perinnön mukaisesti.
Biaudet 2,70 %
Historiassa RKP:n äänestysprosentit ovat osoittaneet, että ruotsinkieliset ovat valmiita äänestämään ketä tahansa RKP:n ehdokasta. Biaudet'n kannatus osoitti, että eivät he sentään halua äänestää ihan ketä tahansa RKP:n ehdokasta. Biaudet ei saanut enemmistöä yhdessäkään Suomen kunnassa, ei edes Ahvenanmaalla, vaikka olikin toki suosituin ehdokas lähes kaikissa ruotsinkielisissä kunnissa. Toisaalta hänen saamansa kannatus umpisuomalaisissakin kunnissa oli vajaan prosentin luokkaa, jopa täällä Huitsinnevadassa. Tämä osoittaa mielenterveysongelmien levinneen suhteellisen tasaisesti kaikkialle maahan.
Arhinmäki 5,48 %
Kai tässä maassa on aina ne viisi prosenttia, jotka äänestävät aina kaikkein eniten vasemmalla olevaa ehdokasta. Lisäksi 0,5 prosenttia, jotka osuivat tällä kertaa Arhinmäkeen kirjoittaessaan numeron summamutikassa tai muuten vain väärin.
Lipponen 6,70 %
Ensimmäinen kerta elämässä kun kävi demaria sääliksi. Ainakin melkein. Jos Soinin ja Lipposen prosentit olisivat toisinpäin, Soinia lyötäisiin mediassa kuin vierasta sikaa. Anteeksi, kuin kahta vierasta sikaa, tuohan olikin jo nykytilanne. Ovatko vanhat aina-me-ollaan-demaria-äänestetty-ja-aina-äänestetäänkin -jäärät kuolleet sukupuuttoon?
Soini 9,40 %
Timo Soinin poliittinen vaisto petti ensimmäisen kerran. Jälkiviisaasti on hyvä todeta, että persut olisivat tehneet parhaan ratkaisun jättämällä presidentinvaalit kokonaan väliin. Rahat ja innostus olisi kannattanut säästää kunnallisvaaleihin. Kansa kaipaa aina vahvaa johtajaa ja persut olisivat saaneet positiivista nostetta ilmoittamalla, että presidentin valtaoikeuksien poistuttua on turha pelleillä vaaleilla, joissa kansalle annetaan vain näennäinen päätösvalta. Toki on myönnettävä, että Soinin kannatuksen söi Väyrynen. Kuka tahansa muu kepun ehdokkaana ja Soinin äänisaalis olisi ollut kaksinkertainen. Silti Soini teki virhearvion - ei kai vai mies ole oikeasti alkanut luulla olevansa korvaamaton ja kaikkivoipa? Toivottavasti tämä meni jytkykrapulan piikkiin ja Soini ottaa opikseen.
Väyrynen 17,53 %
Paavoa ei voi muuta kuin ihailla. Että mies pystyy vielä tuossa iässä ottamaan lusikan kauniisti käteen ja toteamaan, että presidentiksi ei pääse sillä mitä hän on viimeiset 35 vuotta tehnyt. Tuhkasta nousi täysin uusi Väyrynen, joka oli vapautunut ja uskottava esiintyjä. Vanhojen kierouksien muistoja hän ei pystynyt - vielä - hälventämään ja putosi siksi toiselta kierrokselta. Mutta odotetaanpa kuusi vuotta eteenpäin...
Haavisto 18,76 %
Pekka Haavisto sai lähes 20 % äänistä neljän asian ansiosta, jokainen toi noin viisi prosenttia:
(1) Hän sai vihreiden peruskannatuksen.
(2) Haavisto esiintyi fiksusti ja sivistyneesti, mikä vetoaa erityisesti tunneäänestäjiin, joille merkitystä on ensisijaisesti mielikuvilla.
(3) Mielipidetutkimukset osoittivat toiselle kierrokselle olevan nousemassa joko Haaviston tai Väyrysen. Tällöin taktinen joukkopako vei Haaviston vastustajat Väyrysen taakse ja Väyrysen vastustajat Haaviston taakse. Haaviston vastustajia oli muiden kannattajissa lähinnä Soinin ja Essayahin joukoissa, Väyrysen vastustajia taas löytyi Biaudet'n, Arhinmäen, Lipposen, Soinin ja Niinistön kannattajista. Jälkimmäisiä oli enemmän. Tämän ilmiön voi helposti todentaa katsomalla ennakkoäänten ja varsinaisen vaalipäivän äänten jakaumaa.
(4) Haavisto on homo. Tämä toi hänelle kannatusta kahdenlaisista joukoista, niistä jotka äänestivät homoa saadakseen tuntea itsensä edistykselliseksi ja niistä (etenkin nuorista), jotka halusivat nähdä miten konservatiivien naamat venähtävät.
Perinteinen väittämä on, että Suomessa on homofoobikoita, jotka eivät halua missään nimessä homoa presidentiksi. On niitä. Juuri ennen vaaleja eräs tällainen sanoi minulle, ettei voi yksinkertaisesti uskoa että Suomi olisi vajonnut niin alas, että homo voisi päästä jatkoon. Oleellinen asia ei kuitenkaan ole tämä, vaan se että nämä homofoobikot ovat lähes poikkeuksetta arvoiltaan sellaisia, että he eivät ikinä äänestäisi Haaviston näkemyksillä varustettua miestä, vaikka tämä olisi umpihetero. Asia voidaan tiivistää siten, että jos Soini olisi homo, hän saisi vähemmän ääniä aivan kuten Haavistokin, jos olisi hetero. Heitetään varovainen arvio, että 50 % homoista äänesti Haavistoa (veikkaan että enemmän) ja 10 % äänestäjistä oli homoja. Tällöin homoäänestäjä äänesti homoehdokasta 2,67-kertaisella todennäköisyydellä normiäänestäjään nähden, kun taas heteroäänestäjä äänesti heteroehdokasta vain 1,06 -kertaisella todennäköisyydellä normiäänestäjään nähden. Kummatkos ne valitsivatkaan ehdokkaansa sen perusteella millaista liitäntää hän sukupuolisuhteissaan suosii?
Eräs mielenkiintoinen havainto on se, että Haavisto ei ollut suosituin ehdokas yhdessäkään Suomen kunnassa. Suurin ääniosuus tuli Helsingissä, 34,5 %. Nyrkkisääntönä voi todeta, että Niinistö jyräsi kaupungeissa, Väyrynen maaseudulla ja Biaudet ruotsinkielisillä alueilla. Muut eivät voittaneet ainuttakaan kuntaa. Väyrynen vei ainoana nimiinsä yhden vaalipiirin kaikki kunnat Lapin ollessa yhtenäisesti hänen takanaan. Kymmenissä kunnissa eri puolilla maata Väyrynen sai yli 50 % äänistä, kun taas Niinistö sai enemmistön vain kolmessa kunnassa, Kauniaisissa, Naantalissa ja Salossa. Muut ehdokkaat eivät enemmistöihin yltäneet.
Niinistö 36,96 %
Niinistön kannatus putosi koko ajan kuin lehmän häntä ja oli vaaleissa vielä odotettua alempana. Tai tarkemmin sanottuna äänimäärä oli alempana - osa kannattajista halusi taktikoida Väyrysen ulos toiselta kierrokselta. Näin ollen toisella kierroksella homman pitäisi olla läpihuutojuttu, koska voidaan olettaa kolmos- ja nelossijoille tulleiden Väyrysen ja Soinin kannattajien ryhmittyvän pääosin Niinistön taakse. Toisin on. Jos kansalle annetaan kaksi vaihtoehtoa, tilanne polarisoituu väistämättä ja on melkoinen ihme, jos häviävä vaihtoehto saa alle kolmasosan kannatuksen. Ja ennen kuin joku huutaa "Kieltolakiäänestys", huomautan, että silloin kolmantena vaihtoehtona oli mietojen juomien salliminen. Vaikka Niinistön vastaehdokkaana olisi Juha Valjakkala, hänkin saisi ainakin 20 % kannatuksen.
Toisella kierroksella Haaviston puolesta vaikuttaa siis polarisaatiomomentti. Lisäksi ei tule aliarvioida mediavyörytystä. Valtaosa toimittajista ei ole vihervasemmistolaisen aatteen läpitunkemia. Ongelma on siinä, että ne jotka eivät ole ovat objektiivisia ja puolueettomia työssään, kun taas vihervasurit eivät. Kaikesta huolimatta on ilmeistä, että Niinistö voittaa selvemmällä erolla kuin yhdessäkään tähänastisista kakkoskierroksen otteluista on käynyt. Tai mistäs minä tiedän, olinhan väärässä ensimmäisenkin kierroksen suhteen.
Entä mitä itse teen toisella kierroksella? No, kaksi lohtua asiassa on. Ensinnäkään ei tarvitse äänestää Väyrystä - temppu jota en olisi ikinä uskonut joutuvani tekemään. Enkä joutunutkaan, vaikka niin uskoinkin aina sunnuntai-iltaan asti. Ehkä sitten kuuden vuoden päästä. Ensimmäisellä kierroksella en halunnut Väyrystä äänestää, vaan äänestin Soinia lähinnä säälistä. No, totuuden nimissä on myönnettävä että kaikissa kokeilemissani vaalikoneissa Soini oli selvä ykkönen. Tiesin kuitenkin, että mahdollisuuksia toiselle kierrokselle ei ole ja olisin voinut taktikoida. En pitänyt sitä kuitenkaan suoraselkäisenä ja sitä paitsi tiesin, että media tulee repimään Soinin kappaleiksi, mikäli hänen henkilökohtainen äänimääränsä ei ole vähintään sama kuin persujen äänimäärä eduskuntavaaleissa. Sinänsä hassua, että en muista nähneeni yhdenkään toimittajan tunnustaneen erehtyneensä väitettyään ennen eduskuntavaaleja, että persujen kannatus onkin Soinin henkilökohtaista kannatusta.
Toinen lohtu on se, että koko elinikäni Suomessa on ollut presidenttinä demarien ehdokas. Okei, meillä on ollut demaripresidentti vasta vuodesta 1982, mutta Kekkonen oli viimeiset kertansa myös demarien ehdokkaana, aina vuoden -68 vaaleista alkaen. Tuleepahan tähän muutos. Eikä huonompaan suuntaan, punamuumia kehnompi olisi ollut vain Biaudet, joskin Arhinmäki yrittää kovasti ja kehittynee vielä.
Inhoan Niinistöä teknokraattina, joka on valmis myymään Suomen vähiten (sic) tarjoavalle. Edellisissä vaaleissa oli kova pala äänestää häntä, mutta toinen vaihtoehto oli vielä huonompi. Niin taitaa olla nytkin. Haavisto on suoraselkäisempi ja kunnioitan häntä enemmän, mutta hänen maailmaasyleilevä politiikkansa on Suomelle vielä tuhoisampaa. Puntit Niinistön kanssa ovat näillä faktoilla tasan. Pelin ratkaisee Niinistön eduksi se, että hän on tehnyt joskus rehellistäkin työtä - jos lakimiehen työ sellaiseksi lasketaan - saatettuaan muodollisen koulutuksensa loppuun toisin kuin kilpailijansa ja lisäksi Haaviston sivarius, jonka antaisin välittömästi anteeksi mikäli mies sitä katuisi ja ottaisi kantaa armeijan puolesta.
Palatakseni yhä tuohon vaali-iltaa edeltäneeseen keskusteluun Salli kysyi minulta vielä, miksi äänestäisin kakkoskierroksella mieluiten Väyrystä, vaikka mies on kiero kuin korkkiruuvi ja häpeämätön opportunisti. Vastasin että puhtaasti logiikan lakien perusteella. Sekä Niinistö että Haavisto ajavat linjaa, joka on Suomelle haitallinen. Väyrynen ajaa linjaa, joka on Väyryselle edullinen ja hyvällä tuurilla voi käydä niin, että se ei olekaan Suomelle haitallinen.
Salli: Sanoit taannoin, että kaikki presidenttiehdokkaat ovat huonoja vaihtoehtoja.
Jaska: Niinpä. En olisi muutama vuosi sitten ikinä voinut uskoa, että Suomesta voidaan joskus löytää kahdeksasta eri eduskuntapuolueesta kahdeksan sellaista poliitikkoa, että Paavo Väyrynen on toiseksi paras vaihtoehto.
Salli: Sinä kun olet nyt haukkunut kaikki presidenttiehdokkaat maanrakoon, niin kerropa nyt että kenet haluaisit presidentiksi? Siis jos kaikki poliitikot olisivat mahdollisia?
Jaska (hetken hiljaisuuden jälkeen): Nyt muuten pistit pahan. Ei helvetti... Eihän siellä ole ketään. En minä kolmella edelliselläkään kerralla ollut innostunut kenestäkään, mutta oli silloin joka kerta mukana nykyistä parempia. Pitääpä miettiä...
(Vaikenee pitkäksi aikaa. Käy läpi kaikki tavanomaiset puolueet, joissa aiemmin on nähty merkkejä järkevästä suhtautumisesta asioihin. Kelaa läpi ne muutamat kansanedustajat, jotka tuntee henkilökohtaisesti ja tajuaa, että ei ikimaailmassa haluaisi ketään heistä päättämään mistään yhteisistä asioista. Selkäpiihin alkaa hiipiä karmea aavistus siitä, että he ovat edustava otos eduskunnasta.)
Jaska: Ei siellä ole ketään. Ei kertakaikkiaan ketään. Siis nuoremmassa polvessa on muutama sellainen, josta voi jotain joskus tullakin, kuten Wille Rydman tai Sampo Terho, mutta he ovat vielä ihan liian kevyttä sarjaa.
Salli: Niinkuin jotkut ehdokkaatkin?
Jaska: Joo, esimerkiksi Essayah joka on ihan hyvä tyyppi muuten mutta a) kevytsarjalainen ja b) en kuitenkaan häntä haluaisi presidentiksi noilla arvoilla... mutta hetkinen.
Salli: Niin mitä?
Jaska: Päivi Räsänen.
Salli: Räsänen mitä?
Jaska: No siis paras mahdollinen presidentti. Löytyy selkärankaa, löytyy poliittista kokemusta ja arvot kohdallaan.
Salli: Tosissaan?
Jaska: Joojoo. Ja se kertoo aika helvetin paljon nykypoliitikkojen tasosta, että Räsänen olisi ykkönen.
Salli: Soinia parempi? Okei, tiedän ettet pidä Soinista, mutta Räsänen on hihhuli.
Jaska: Minun ja Räsäsen perustelut ovat valovuoden päässä toisistaan, mutta päädymme samoihin lopputuloksiin. Sitä paitsi Päivi on helkutin fiksu. Lääkäri ja kuuden ällän ylioppilas.
Salli: No tuo on kyllä totta. Mutta silti...
Jaska: Niin ja onhan Päivi ihan milffi... AUTS! Perheväkivaltaa!
(Esirippu)
En ole kirjoittanut presidentinvaaleista blogissani aiemmin sanaakaan. Syy on siinä, että en ole pitänyt sitä tarpeellisena. Vallankäytön kannalta on aikalailla yhdentekevää, kuka romppeensa Mäntyniemeen roudaa. Kun aikoinaan presidentinvaali tuli suoraksi kansanvaaliksi, ennustin että presidentin valtaoikeudet karsitaan minimiin ja kansa hölmöydessään sen hyväksyy. Kansalle sanotaan vain, että otetaanko pressalta valta pois ja sehän menee läpi ilman mutinoita, kun ei kerrota että vallan määrä on vakio. Presidentiltä poistuva valta siirtyy puoluejohtajille ja näinhän tässä on käynyt. Siksi päätin, että keskityn mielenkiintoisempiin aiheisiin kuin presidentinvaalit. Tuo keskustelu yhdessä mielenkiintoisen ykköskierroksen tuloksen kanssa sai minut pyörtämään kantani.
Ennen vaaleja arvioin, että jatkoon menevät Niinistö vähän alle 40 % osuudella ja Väyrynen alle 20 %:lla Haaviston voittaessa Soinin parilla prosenttiyksiköllä, Lipposen jäädessä niukasti alle kymmeneen prosenttiin muiden ollessa alle viidessä.
Vaalipäivän iltana olin sattuneista syistä auton ratissa vaalihuoneistojen sulkeutuessa. Kuuntelin radiota ja pidin todennäköisenä, että Väyrynen menee toiselle kierrokselle, ero ennakkoäänissä oli sen verran selvä. Kun ero sitten vielä kasvoi entisestään rajusti, uskoin pelin ratkenneen. Tiesin, että ensin tietysti tulevat pikkupaikkakunnat, joissa Väyrynen on ykkönen, mutta ero oli kymmeniätuhansia ääniä. En voinut kertakaikkiaan uskoa, että suurilla paikkakunnilla Haavisto olisi niin ylivoimainen kuin oli. Väyrysen vastustus oli ratkaiseva tekijä. Kun äänistä oli laskettu noin 90 % ja Väyrynen oli vielä melkein kymmenentuhatta ääntä edellä, sanoin että se oli sitten siinä - Haavisto voittaa.
Seuraavassa synteesi ehdokas ehdokkaalta. Korostan, että en ole tehnyt tilastollisia tutkimuksia, vaan kyseessä ovat puhtaasti omat arvioni saavutetun äänimäärän mukaisessa käännetyssä järjestyksessä.
Essayah 2,47 %
Essayah teki pirteän kampanjan ja jos ihmiset olisivat ensimmäisellä kierroksella jättäneet taktikoinnin väliin, äänimäärä olisi luultavasti kasvanut lähes kaksinkertaisesti. Nyt kridet menivät suureksi osaksi Väyrysen taakse, taktikoinnin mestarin Kristillisen liiton perinnön mukaisesti.
Biaudet 2,70 %
Historiassa RKP:n äänestysprosentit ovat osoittaneet, että ruotsinkieliset ovat valmiita äänestämään ketä tahansa RKP:n ehdokasta. Biaudet'n kannatus osoitti, että eivät he sentään halua äänestää ihan ketä tahansa RKP:n ehdokasta. Biaudet ei saanut enemmistöä yhdessäkään Suomen kunnassa, ei edes Ahvenanmaalla, vaikka olikin toki suosituin ehdokas lähes kaikissa ruotsinkielisissä kunnissa. Toisaalta hänen saamansa kannatus umpisuomalaisissakin kunnissa oli vajaan prosentin luokkaa, jopa täällä Huitsinnevadassa. Tämä osoittaa mielenterveysongelmien levinneen suhteellisen tasaisesti kaikkialle maahan.
Arhinmäki 5,48 %
Kai tässä maassa on aina ne viisi prosenttia, jotka äänestävät aina kaikkein eniten vasemmalla olevaa ehdokasta. Lisäksi 0,5 prosenttia, jotka osuivat tällä kertaa Arhinmäkeen kirjoittaessaan numeron summamutikassa tai muuten vain väärin.
Lipponen 6,70 %
Ensimmäinen kerta elämässä kun kävi demaria sääliksi. Ainakin melkein. Jos Soinin ja Lipposen prosentit olisivat toisinpäin, Soinia lyötäisiin mediassa kuin vierasta sikaa. Anteeksi, kuin kahta vierasta sikaa, tuohan olikin jo nykytilanne. Ovatko vanhat aina-me-ollaan-demaria-äänestetty-ja-aina-äänestetäänkin -jäärät kuolleet sukupuuttoon?
Soini 9,40 %
Timo Soinin poliittinen vaisto petti ensimmäisen kerran. Jälkiviisaasti on hyvä todeta, että persut olisivat tehneet parhaan ratkaisun jättämällä presidentinvaalit kokonaan väliin. Rahat ja innostus olisi kannattanut säästää kunnallisvaaleihin. Kansa kaipaa aina vahvaa johtajaa ja persut olisivat saaneet positiivista nostetta ilmoittamalla, että presidentin valtaoikeuksien poistuttua on turha pelleillä vaaleilla, joissa kansalle annetaan vain näennäinen päätösvalta. Toki on myönnettävä, että Soinin kannatuksen söi Väyrynen. Kuka tahansa muu kepun ehdokkaana ja Soinin äänisaalis olisi ollut kaksinkertainen. Silti Soini teki virhearvion - ei kai vai mies ole oikeasti alkanut luulla olevansa korvaamaton ja kaikkivoipa? Toivottavasti tämä meni jytkykrapulan piikkiin ja Soini ottaa opikseen.
Väyrynen 17,53 %
Paavoa ei voi muuta kuin ihailla. Että mies pystyy vielä tuossa iässä ottamaan lusikan kauniisti käteen ja toteamaan, että presidentiksi ei pääse sillä mitä hän on viimeiset 35 vuotta tehnyt. Tuhkasta nousi täysin uusi Väyrynen, joka oli vapautunut ja uskottava esiintyjä. Vanhojen kierouksien muistoja hän ei pystynyt - vielä - hälventämään ja putosi siksi toiselta kierrokselta. Mutta odotetaanpa kuusi vuotta eteenpäin...
Haavisto 18,76 %
Pekka Haavisto sai lähes 20 % äänistä neljän asian ansiosta, jokainen toi noin viisi prosenttia:
(1) Hän sai vihreiden peruskannatuksen.
(2) Haavisto esiintyi fiksusti ja sivistyneesti, mikä vetoaa erityisesti tunneäänestäjiin, joille merkitystä on ensisijaisesti mielikuvilla.
(3) Mielipidetutkimukset osoittivat toiselle kierrokselle olevan nousemassa joko Haaviston tai Väyrysen. Tällöin taktinen joukkopako vei Haaviston vastustajat Väyrysen taakse ja Väyrysen vastustajat Haaviston taakse. Haaviston vastustajia oli muiden kannattajissa lähinnä Soinin ja Essayahin joukoissa, Väyrysen vastustajia taas löytyi Biaudet'n, Arhinmäen, Lipposen, Soinin ja Niinistön kannattajista. Jälkimmäisiä oli enemmän. Tämän ilmiön voi helposti todentaa katsomalla ennakkoäänten ja varsinaisen vaalipäivän äänten jakaumaa.
(4) Haavisto on homo. Tämä toi hänelle kannatusta kahdenlaisista joukoista, niistä jotka äänestivät homoa saadakseen tuntea itsensä edistykselliseksi ja niistä (etenkin nuorista), jotka halusivat nähdä miten konservatiivien naamat venähtävät.
Perinteinen väittämä on, että Suomessa on homofoobikoita, jotka eivät halua missään nimessä homoa presidentiksi. On niitä. Juuri ennen vaaleja eräs tällainen sanoi minulle, ettei voi yksinkertaisesti uskoa että Suomi olisi vajonnut niin alas, että homo voisi päästä jatkoon. Oleellinen asia ei kuitenkaan ole tämä, vaan se että nämä homofoobikot ovat lähes poikkeuksetta arvoiltaan sellaisia, että he eivät ikinä äänestäisi Haaviston näkemyksillä varustettua miestä, vaikka tämä olisi umpihetero. Asia voidaan tiivistää siten, että jos Soini olisi homo, hän saisi vähemmän ääniä aivan kuten Haavistokin, jos olisi hetero. Heitetään varovainen arvio, että 50 % homoista äänesti Haavistoa (veikkaan että enemmän) ja 10 % äänestäjistä oli homoja. Tällöin homoäänestäjä äänesti homoehdokasta 2,67-kertaisella todennäköisyydellä normiäänestäjään nähden, kun taas heteroäänestäjä äänesti heteroehdokasta vain 1,06 -kertaisella todennäköisyydellä normiäänestäjään nähden. Kummatkos ne valitsivatkaan ehdokkaansa sen perusteella millaista liitäntää hän sukupuolisuhteissaan suosii?
Eräs mielenkiintoinen havainto on se, että Haavisto ei ollut suosituin ehdokas yhdessäkään Suomen kunnassa. Suurin ääniosuus tuli Helsingissä, 34,5 %. Nyrkkisääntönä voi todeta, että Niinistö jyräsi kaupungeissa, Väyrynen maaseudulla ja Biaudet ruotsinkielisillä alueilla. Muut eivät voittaneet ainuttakaan kuntaa. Väyrynen vei ainoana nimiinsä yhden vaalipiirin kaikki kunnat Lapin ollessa yhtenäisesti hänen takanaan. Kymmenissä kunnissa eri puolilla maata Väyrynen sai yli 50 % äänistä, kun taas Niinistö sai enemmistön vain kolmessa kunnassa, Kauniaisissa, Naantalissa ja Salossa. Muut ehdokkaat eivät enemmistöihin yltäneet.
Niinistö 36,96 %
Niinistön kannatus putosi koko ajan kuin lehmän häntä ja oli vaaleissa vielä odotettua alempana. Tai tarkemmin sanottuna äänimäärä oli alempana - osa kannattajista halusi taktikoida Väyrysen ulos toiselta kierrokselta. Näin ollen toisella kierroksella homman pitäisi olla läpihuutojuttu, koska voidaan olettaa kolmos- ja nelossijoille tulleiden Väyrysen ja Soinin kannattajien ryhmittyvän pääosin Niinistön taakse. Toisin on. Jos kansalle annetaan kaksi vaihtoehtoa, tilanne polarisoituu väistämättä ja on melkoinen ihme, jos häviävä vaihtoehto saa alle kolmasosan kannatuksen. Ja ennen kuin joku huutaa "Kieltolakiäänestys", huomautan, että silloin kolmantena vaihtoehtona oli mietojen juomien salliminen. Vaikka Niinistön vastaehdokkaana olisi Juha Valjakkala, hänkin saisi ainakin 20 % kannatuksen.
Toisella kierroksella Haaviston puolesta vaikuttaa siis polarisaatiomomentti. Lisäksi ei tule aliarvioida mediavyörytystä. Valtaosa toimittajista ei ole vihervasemmistolaisen aatteen läpitunkemia. Ongelma on siinä, että ne jotka eivät ole ovat objektiivisia ja puolueettomia työssään, kun taas vihervasurit eivät. Kaikesta huolimatta on ilmeistä, että Niinistö voittaa selvemmällä erolla kuin yhdessäkään tähänastisista kakkoskierroksen otteluista on käynyt. Tai mistäs minä tiedän, olinhan väärässä ensimmäisenkin kierroksen suhteen.
Entä mitä itse teen toisella kierroksella? No, kaksi lohtua asiassa on. Ensinnäkään ei tarvitse äänestää Väyrystä - temppu jota en olisi ikinä uskonut joutuvani tekemään. Enkä joutunutkaan, vaikka niin uskoinkin aina sunnuntai-iltaan asti. Ehkä sitten kuuden vuoden päästä. Ensimmäisellä kierroksella en halunnut Väyrystä äänestää, vaan äänestin Soinia lähinnä säälistä. No, totuuden nimissä on myönnettävä että kaikissa kokeilemissani vaalikoneissa Soini oli selvä ykkönen. Tiesin kuitenkin, että mahdollisuuksia toiselle kierrokselle ei ole ja olisin voinut taktikoida. En pitänyt sitä kuitenkaan suoraselkäisenä ja sitä paitsi tiesin, että media tulee repimään Soinin kappaleiksi, mikäli hänen henkilökohtainen äänimääränsä ei ole vähintään sama kuin persujen äänimäärä eduskuntavaaleissa. Sinänsä hassua, että en muista nähneeni yhdenkään toimittajan tunnustaneen erehtyneensä väitettyään ennen eduskuntavaaleja, että persujen kannatus onkin Soinin henkilökohtaista kannatusta.
Toinen lohtu on se, että koko elinikäni Suomessa on ollut presidenttinä demarien ehdokas. Okei, meillä on ollut demaripresidentti vasta vuodesta 1982, mutta Kekkonen oli viimeiset kertansa myös demarien ehdokkaana, aina vuoden -68 vaaleista alkaen. Tuleepahan tähän muutos. Eikä huonompaan suuntaan, punamuumia kehnompi olisi ollut vain Biaudet, joskin Arhinmäki yrittää kovasti ja kehittynee vielä.
Inhoan Niinistöä teknokraattina, joka on valmis myymään Suomen vähiten (sic) tarjoavalle. Edellisissä vaaleissa oli kova pala äänestää häntä, mutta toinen vaihtoehto oli vielä huonompi. Niin taitaa olla nytkin. Haavisto on suoraselkäisempi ja kunnioitan häntä enemmän, mutta hänen maailmaasyleilevä politiikkansa on Suomelle vielä tuhoisampaa. Puntit Niinistön kanssa ovat näillä faktoilla tasan. Pelin ratkaisee Niinistön eduksi se, että hän on tehnyt joskus rehellistäkin työtä - jos lakimiehen työ sellaiseksi lasketaan - saatettuaan muodollisen koulutuksensa loppuun toisin kuin kilpailijansa ja lisäksi Haaviston sivarius, jonka antaisin välittömästi anteeksi mikäli mies sitä katuisi ja ottaisi kantaa armeijan puolesta.
Palatakseni yhä tuohon vaali-iltaa edeltäneeseen keskusteluun Salli kysyi minulta vielä, miksi äänestäisin kakkoskierroksella mieluiten Väyrystä, vaikka mies on kiero kuin korkkiruuvi ja häpeämätön opportunisti. Vastasin että puhtaasti logiikan lakien perusteella. Sekä Niinistö että Haavisto ajavat linjaa, joka on Suomelle haitallinen. Väyrynen ajaa linjaa, joka on Väyryselle edullinen ja hyvällä tuurilla voi käydä niin, että se ei olekaan Suomelle haitallinen.
perjantai 20. tammikuuta 2012
Sivallus CCXIX
Miehet antavat kaikkensa, jotta saisivat seksiä. Naiset antavat seksiä, jotta saisivat kaikkea.
torstai 19. tammikuuta 2012
Sivallus CCXVIII
Kuopiossa pidätettiin Pitkälahden ABC:ltä nainen, joka oli tunkenut hameensa alle mm. 14 kahvipakettia, neljä neljän litran moottoriöljykanisteria, kahdeksan lihapullapakettia, naudanpaistisuikalepaketteja, saunatuoksuja ja makeisia. Nainen osoittautui 45-vuotiaaksi varkautelaiseksi (pun not intented). Ihmetyttää vain, että olipa naisella habaa ja hameen alla kunnon kantotelineet. Nyt eri foorumeilla kyseisen naisen etnisyydellä spekuloidaan rasistisesti. Syyttelijöiden tulisi hävetä ja miettiä, miltä tuollainen etninen loukkaaminen rehellisistä mustalaisista tuntuu. Ovat varmasti molemmat pahastuneet.
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Omenoiden ja puiden etäisyys
Kun tuli tutkittua Neuvostoliiton ja USA:n johtajien jälkikasvua, niin siinä alkoi kiinnostaa millaisista perheistä johtajat itse ovat lähtöisin.
Neuvostoliiton johtajaista Lenin oli ainoa, jonka tausta oli selkeästi yläluokkainen. Osin tämän ehdon täyttää myös Andropov. Muut olivat kelpo kommunistisen perinteen mukaisesti proletaariperheistä.
Yksikään Neuvostoliiton johtajista ei ollut puhtaasti venäläistaustainen.
Leninin äiti oli juutalais-saksalais-ruotsalainen ja isä mahdollisesti osin kalmukki.
Stalin oli georgialainen.
Hrustsov lienee ollut etnisesti venäläinen, vaikka perhe olikin lähtöisin läheltä Ukrainan rajaa. Hrustsov itse muutti Ukrainaan 14-vuotiaana ja vietti siellä nuoruusvuotensa.
Brezhnev oli ainakin osin ukrainalainen, minkä hän nuorempana ilmoittikin kansallisuudekseen.
Andropovin äiti oli etnisesti saksalainen ja isä Donin kasakka eli luultavasti pääosin venäläinen.
Tsernenkon isä oli ukrainalainen.
Gorbatsovin äiti oli ukrainalainen.
1. Vladimir Leninin isä oli Ilja Uljanov, matematiikan ja fysiikan opettaja, myöhemmällä iällään Simbirskin läänin koulutarkastaja. Hänen kuollessaan Lenin oli vielä teini-ikäinen, mutta isällä oli siis Venäjän mittakaavassa ylempää keskiluokkaa, mitä tosiasiaa neuvostoaikaiset elämäkerrat yrittivät peitellä. Äiti Maria Blank oli koulutukseltaan alkeiskoulun opettaja, mutta eli kotiäitinä. Taustaltaan äiti oli isänsä puolelta juutalaisen lääkärin tytär ja äitinsä puolelta saksalais-ruotsalainen.
2. Josif Stalinin isä oli Besarion Dzhugasvili, ammatiltaan suutari. Alkoholisoitunut isä oli huonoissa välissä poikansa kanssa eikä tavannut tätä elämänsä kahdeksana viimeisenä elinvuotena. Stalinin äiti, palvelijana työskennellyt Ketevan Geladze kuoli 1937, 28 vuotta miehensä jälkeen. Stalin oli ainoa lapsi, kaksi vanhempaa veljeä oli kuollut alle vuoden ikäisinä.
3. Nikita Hrustsovin vanhemmat Sergei (k.1938) ja Ksenia (k.1945) olivat köyhiä maatyöläisiä. Perhe muutti Itä-Ukrainaan, missä Sergei työskenteli rautateillä, kaivoksissa ja tiilitehtaassa.
4. Leonid Brezhnevin isä Ilja Brezhnev (k.1930) oli metallityöläinen. Äiti oli Natalia Mazalova (k.1975). On epäselvää, missä määrin Brezhnev oli ukrainalainen. Hän vaihteli ilmoittamaansa kansallisuuttaan ukrainalaisen ja venäläisen välillä sen mukaan, kumman katsoi hyödyllisemmäksi, suosien kommunistipuolueessa korkeampiin asemiin noustessaan venäläisyyttä.
5. Juri Andropovin isä Vladimir Andropov oli rautatievirkailija, etniseltä taustaltaan Donin kasakoita. Äiti Jevgenia Fleckenstein oli musiikinopettaja, syntynyt Suomessa. Hänen isänsä oli varakas liikemies Karl Fleckenstein, Venäjän saksalaisia, Viipurista Moskovaan muuttanut. Vanhemmat erosivat pian Andropovin syntymän jälkeen. Isä kuoli lavantautiin Andropovin ollessa viisivuotias ja pian tämän jälkeen uusiin naimisiin mennyt äiti kahdeksan vuotta myöhemmin.
6. Konstantin Tsernenkon isä, kaivostyöläinen Ustin Tsernenko oli ukrainalainen, kuten sukunimestä voi arvella. Äiti hoiti kotia ja pientä maanviljelyspalstaa. Hän kuoli Tsernenkon ollessa kahdeksanvuotias.
7. Mihail Gorbatsovin isä Sergei Gorbatsov oli leikkuupuimurinkuljettaja ja äiti Maria Gopkalo kolhoosityöntekijä. Isä kuoli 1976 ja äiti 1993. Etniseltä taustaltaan Gorbatsov on venäläis-ukrainalainen. Stalinin vainojen aikana Gorbatsovin isoisä joutui vuoden ajaksi vankilaan trotskilaisuudesta syytettynä.
Yhdysvaltain presidentteinä on ollut 43 miestä ja heidän vanhemmistaan on olemassa Neuvostoliiton johtajia tarkemmat tiedot. Niinpä heistä onkin henkilöesittelyn yhteydessä lueteltu erilaisia ennätyksiä kursivoiduilla tiedoilla. Seuraavassa yksittäisiä tilastollisia havaintoja. On huomioitava että kaikissa tiedoissa on käytetty kokonaisia vuosia eikä tarkkoja päivämääriä. Esimerkiksi jos presidentti olisi syntynyt 1.1.2000 ja hänen äitinsä 2.2.1970, on hänen äitinsä laskettu synnytyksen aikaan 30-vuotiaaksi syntymävuosien erotuksen perusteella. Tämä helpotti huomattavasti tilastointityötä eikä aiheuta keskiarvoihin todennäköisesti minkäänlaisia poikkeuksia.
Tulevan presidentin syntyessä heidän isänsä ovat olleet keskimäärin 32,7-vuotiaita ja äidit 26,5-vuotiaita. Historiallisesti vanhemmat lienevät siis olleet normaalin ikäisiä. Poikkeuksellisen nuoret vanhemmat puuttuvat, ainoastaan yksi presidenttien äideistä on ollut syntymän aikaan alle 20-vuotias. Samaten iäkkäät äidit puuttuvat, vain yksi on ollut yli 40-vuotias. Isissä yli 40-vuotiaita on ollut kahdeksan, alle 20-vuotiaita ei yhtään.
Edellisestä voidaan helposti laskea, että presidenttien isät ovat olleet keskimäärin hieman yli kuusi vuotta äitejä vanhempia. Tämä lienee poikkeavan suuri lukema. Vähintään kymmenen vuoden ikäero löytyy kymmeneltä parilta. Kolmella presidentillä äiti on ollut isää vanhempi. Mikäli tarkastellaan pelkkää ikäeroa kiinnittämättä huomiota sen suuntaan, vanhempien keskimääräinen ikäero on ollut vajaa seitsemän vuotta.
Presidentit ovat menettäneet isänsä keskimäärin 31,6-vuotiaina ja äitinsä 42,8-vuotiaina. Peräti kolmen presidentin (Jackson, Hayes ja Clinton) isä on kuollut ennen poikansa syntymää. Heidän lisäkseen kymmenen tulevaa presidenttiä on menettänyt isänsä enintään 20-vuotiaana. Äitinsä alle 20-vuotiaana menettäneitä on kuusi. Molemmat vanhempansa on alle 20-vuotiaana menettänyt kaksi. Kahden presidentin isät ovat kuolleet vasta poikansa jälkeen, äideistä näin on käynyt kolmelle. Vain yhden presidentin (Kennedy) molemmat vanhemmat olivat yhä elossa poikansa kuollessa.
Vaikuttaa siltä, että presidenteistä poikkeuksellisen moni on menettänyt isänsä nuorena. Vertailudatan puuttuessa tätä ei voi kuitenkaan pitää varmana.
Isän ja presidentin kuolemalla (nyt jo kuolleista presidenteistä) on eroa keskimäärin 38,5 vuotta, äidin ja presidentin kuolemalla 29,0 vuotta.
Presidenteillä on ollut keskimäärin 5,4 sisarusta. Jos vain täyssisarukset lasketaan, luku on 4,6. On mahdollista, että joitakin pienenä kuolleita ei etenkään 1700- ja 1800-luvuilta ole laskuissa mukana.
Kaikilla presidenteillä on ollut sisaruksia. Yksikään ei ole ollut ainoa lapsi. Presidenteistä neljällä (F.D. Roosevelt, Ford, Clinton ja Obama) ei kuitenkaan ollut täyssisaruksia. Lisäksi Coolidge oli perheensä ainoa aikuiseksi elänyt lapsi.
Mielenkiintoinen tutkimuskohde on, onko asemalla sisarusparvessa merkitystä presidentiksi pääsemiseen. Koska presidentteinä on ollut vain miehiä, rajataan siskot pois samoin kuin alle 20-vuotiaina kuolleet veljet.
Rajataan aluksi pois myös velipuolet. Tällöin perheidensä ainoita poikia on ollut seitsemän, jäljelle jää siis 36 presidenttiä, joilla on ollut aikuisiksi eläneitä täysveljiä. Veljesten lukumäärä on ollut tällöin sellainen, että esikoisia pitäisi näistä 36:sta olla odotusarvon mukaan 12,5, kuten symmetrian vuoksi myös kuopuksia. Välissä olleille jää tällöin odotusarvoksi 11. Lopputulos: esikoispoikia on ollut presidenteistä 19, kuopuksia 6 ja välissä olleita 11.
Mikäli velipuolet lasketaan mukaan, perheidensä ainoita poikia on ollut kolme. Odotusarvon mukaan 40:stä jäljelle jäävästä esikoisia olisi pitänyt olla 13,3, kuten myös kuopuksia ja siihen väliin jääviä 13,4. Lopputulos: esikoispoikia on ollut presidenteistä 17, kuopuksia 6 ja välissä olleita 18. Tämä laskutoimitus ei kuitenkaan liene yhtä paljastava kuin edellinen, koska perhesuhteet ovat sekavammat ja genetiikka puoliksi erilainen.
On siis ilmeistä, että presidentiksi pääsee selvästi todennäköisemmin veljessarjan esikoinen kuin kuopus.
Yllättävän harva 43 presidentin isistä on ollut politiikassa mukana merkittävällä tasolla. Ainoastaan kymmenen on toiminut tärkeissä tehtävissä vähintään osavaltiotasolla. Kaksi on ollut itsekin presidenttejä, kolme osavaltion kuvernöörejä, kolme senaattoreja ja yksi edustajainhuoneen jäsen. Yksi on ollut ministerinä ja yksi kenraali. Suurin osa muistakin presidenteistä on lähtöisin vähintään ylemmästä keskiluokasta. Karkeasti laskien 31 presidentin isä on ollut yhteiskunnassa sellaisessa asemassa, että nykymaailmassa kyseessä olisi ns. rotariaines.
1. George Washingtonin isä Augustine oli virginialainen plantaasinomistaja, joka viljeli orjatyövoimalla tupakkaa, sivutoimena olivat kaivosteollisuus, rauhantuomarina ja piirikunnan sheriffinä toimiminen. Äiti Mary Ball kuoli pian poikansa tultua presidentiksi. Washingtonin suku oli varhaisia siirtolaisia, hänen isoisoisänsä John saapui Englannista Virginiaan 25-vuotiaana 1656.
2. John Adamsin isä oli John Sr., maanviljelijä-suutari. Suvun siirtolaisuus oli vielä Washingtonejakin aikaisempaa, esi-isä Henry Adams saapui Amerikkaan noin 1638.
3. Thomas Jeffersonin isä Peter oli plantaasinomistaja, joka sai mainetta Virginian alueen tutkimusmatkailijana ja kartoittajana.
4. James Madisonin isä James Sr. oli plantaasinomistaja ja Virginian militian eversti. Hänen äitinsä eli lähes satavuotiaaksi.
Ennätykset: Vanhimpana (78 vuotta) äitinsä menettänyt presidentti. Eniten täyssisaruksia (11).
5. James Monroen isä Spencer oli pienviljelijä ja puuseppä.
6. John Quincy Adamsin isä on listassa numerolla 2.
7. Andrew Jackson oli ensimmäinen presidentti, jonka isä ei ollut amerikkalaissyntyinen. Andrew Sr. ja Elizabeth Jackson muuttivat maahan Irlannista 1765 ja tuleva presidentti syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Kaksi vanhempaa veljestä oli syntynyt Irlannissa, joten he eivät olisi lain mukaan presidentiksi kelvanneetkaan. Andrew Sr. kuoli tapaturmassa kolme viikkoa ennen poikansa syntymää.
Ennätykset: Äiti eniten isää vanhempi, 6 vuotta.
8. Martin Van Burenin isä Abraham oli maanviljelijä, muutaman orjan omistaja ja tavernanpitäjä. Vaikka Van Burenin isälinjan suku olikin tullut maahan jo 1631, mahdollisesti presidenttien ennätys, hollanti oli pysynyt perheen kielenä ja Van Buren onkin ainoa presidentti, joka on puhunut äidinkielenään jotain muuta kuin englantia.
9. William Henry Harrisonin isä Benjamin Harrison V oli plantaasinomistaja ja Amerikan vallankumouksen johtajia, yksi itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista. Hän toimi Virginian kuvernöörinä 1781-84. Äidinpuoleinen isoisä Robert Carter hoiteli vastaavaa tehtävää ennen itsenäistymistä.
Ennätykset: Vanhin äiti, 43 vuotta. Järjestysluvultaan sisarussarjan suurin, 7 (jaettu McKinleyn kanssa, lisäksi Pierce ja Taft olivat seitsemänsiä jos sisaruspuolet lasketaan).
10 John Tylerin isä John Sr. oli Virginian kuvernööri ja liittovaltion senaattori, ammatiltaan tuomari.
Ennätykset: Nuorimpana äitinsä menettänyt, 7 vuotta.
11. James K. Polkin isä Samuel oli maanviljelijä, orjanomistaja ja maanmittari. Hänen äitinsä Jane Knox oli ensimmäinen presidentin äiti, joka eli presidenttiä pidempään.
Ennätykset: Nuorin äiti, 19 vuotta. Eniten aikuisiksi eläineitä täyssisaruksia, 9.
12. Zachary Taylorin isä Richard oli plantaasinomistaja ja Yhdysvaltain vapaussodan everstiluutnantti. Ennen vapaussotaa hän teki veljensä kanssa tutkimusmatkan Ohio-joelta Missisippille.
13. Millard Fillmoren isä Nathaniel oli maanviljelijä.
Ennätykset: Vanhimpana (63 vuotta) isänsä menettänyt presidentti.
14. Franklin Piercen isä Benjamin oli vapaussodan veteraani ja sittemmin New Hampshiren militian komentava kenraali. Myöhemmin hänestä tuli osavaltion kuvernööri. Hän oli jäänyt orvoksi kuusivuotiaana ja työskennellyt setänsä maatilalla ennen sotaväkeen liittymistään. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli synnytyksessä. Tuleva presidentti syntyi toisesta avioliitosta.
15. James Buchananin isä James Sr. oli Irlannista muuttanut siirtolainen ja menestyvä liikemies.
16. Abraham Lincolnin isä Thomas oli äkkiväärän baptistilahkon johtomiehiä, ammatiltaan maanviljelijä. Äiti Nancy kuoli Lincolnin ollessa alle kymmenvuotias. Seuraavana vuonna perheeseen ilmestyi äitipuoli Sarah, leskinainen ja kolmen lapsen äiti. Hän oli Lincolnille läheinen ja kasvatti aviomiehensä lapset kuin omansa. Yhteisiä lapsia pariskunnalle ei syntynyt. Hän kuoli muutama vuosi Lincolnin murhan jälkeen.
17. Andrew Johnsonin isä Jacob työskenteli sekalaisissa ammateissa: hevostenhoitaja, suntio ja kantaja. Hän kuitenkin toimi myös Pohjois-Carolinan militiassa kapteenina.
18. Ulysses S. Grantin isä Jesse oli ammatiltaan nahkuri ja liikemies.
19. Rutherford B. Hayesin isä Rutherford Sr. oli kauppias. Hän kuoli kymmenen viikkoa ennen poikansa syntymää.
20. James A. Garfieldin isä Abram kuoli poikansa ollessa vuoden ikäinen. Hänet tunnettiin paikkakunnalla hyvänä painijana.
21. Chester A. Arthurin isä William oli irlantilaissyntyinen. Hän oli ammatiltaan aluksi opettaja, sittemmin baptistipappi. Williamista tuli Yhdysvaltain kansalainen vasta tulevan presidentin syntymän jälkeen, joten Chester A. Arthurilla oli kaksoiskansalaisuus; brittiläinen isänsä perusteella ja yhdysvaltalainen synnyinpaikan perusteella. Äiti Malvina Stone oli syntyperäinen yhdysvaltalainen.
22. ja 24. Grover Clevelandin isä Richard oli presbyteeripappi.
23. Benjamin Harrisonin isä oli edustajainhuoneen jäsen John Scott Harrison, jonka isä puolestaan on tällä listalla numerolla 9. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli nuorena ja Benjamin syntyi toisesta avioliitosta.
Ennätykset: Eniten sisaruksia (12), mutta osa oli sisarpuolia.
25. William McKinleyn isä William Sr. oli terästeollisuusmagnaatti.
Ennätykset: Järjestysluvultaan sisarussarjan suurin, 7 (jaettu W.H. Harrisonin kanssa, lisäksi Pierce ja Taft olivat seitsemänsiä jos sisaruspuolet lasketaan).
26. Theodore Rooseveltin isä Theodore Sr. oli varakas liikemies ja filantrooppi. Perhe oli varakasta, jo useiden sukupolvien ajan menestynyttä hollantilaistaustaista liikemiessukua.
27. William Howard Taftin isä Alphonso toimi Yhdysvaltojen sota- ja oikeusministerin tehtävissä. Koulutukseltaan hän oli lakimies. Jäätyään leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan hän meni naimisiin Louise Torreyn kanssa, josta tuli presidentin äiti.
28. Woodrow Wilsonin isä Joseph oli teologi ja yliopiston lehtori.
29. Warren G. Hardingin isä George Tryon Harding oli lääkäri ja äiti Phoebe Dickerson kätilö.
Ennätykset: Nuorin isä, 21 vuotta.
30. Calvin Coolidgen isä John Calvin Sr. oli Vermontin osavaltion edustajainhuoneen ja senaatin jäsen. Ammatiltaan hän oli maanviljelijä, opettaja ja kauppias.
31. Herbert Hooverin isä Jessie oli seppä.
Ennätykset: Pisimpään vanhempiensa kuoleman jälkeen elänyt presidentti, isä 84 vuotta, äiti 80 vuotta. Nuorimpana molemmat vanhempansa menettänyt, 10 vuotta.
32. Franklin D. Rooseveltin isä James oli liikemies, rautatieyhtiöiden johtaja. Äiti Sara Delano oli 26 vuotta miestään nuorempi, tämän toinen vaimo miehen jäätyä leskeksi.
Ennätykset: Vanhin isä, 54 vuotta. Suurin vanhempien ikäero, 26 vuotta.
33. Harry S. Trumanin isä John oli maanviljelijä ja karjakauppias.
34. Dwight D. Eisenhowerin isä David oli insinööri. Hänen äitinsä Ida Elizabeth Stover oli pasifisti, joka pettyi poikansa valittua sotilasuran.
35. John F. Kennedyn isä Joseph P. oli liikemies ja toimi myös USA:n Ison-Britannian suurlähettiläänä. Suku oli Bostonin irlantilaisten vaikutusvaltaisimpia. Äiti Rose Fitzgerald eli yli satavuotiaaksi. Hänen isänsä John F. Fitzgerald oli edustajainhuoneen jäsen ja Bostonin pormestari.
Ennätykset: Pisimpään poikansa kuoleman jälkeen eläneet vanhemmat, isä 6 vuotta ja äiti 32 vuotta.
36. Lyndon B. Johnsonin isä Samuel Jr. oli maanviljelijä, joka meni mukaan politiikkaan edeten Teksasin edustajainhuoneen jäseneksi.
37. Richard M. Nixonin isä Francis oli sitruunanviljelijä, joka ryhtyi myöhemmin pientavarakauppiaaksi.
38. Gerald Ford tapasi biologisen isänsä Leslie Kingin mahdollisesti vain kerran, ollessaan vielä alle kahdenkymmenen. Fordin äiti oli jättänyt alkoholisoituneen ja väkivaltaisen miehensä pian pojan syntymän jälkeen. King meni uusiin naimisiin ja sai kolme lasta. Ei ole tiedossa, oliko Ford tekemisissä näiden sisarpuoltensa kanssa; sen sijaan hänen äitinsä Dorothy Gardner meni uusiin naimisiin Gerald Rudolff Fordin kanssa ja sai kolme lasta. Hän adoptoi vaimonsa lapsen, jonka nimi muutettiin Leslie King Jr:stä Gerald Ford Jr:ksi. Isäpuoli perusti maalausyrityksen ja oli mukana paikallispolitiikassa. Biologinen isoisä Charles Henry King oli pankkiiri ja omahalainen paikallisvaikuttaja, joka maksoi elatusapua pojanpojastaan isän kieltäydyttyä niin tekemästä.
39. Jimmy Carterin isä James Sr. oli maanviljelijä-liikemies, joka palveli luutnanttina ensimmäisessä maailmansodassa. Äiti Lillian Gordy meni 68-vuotiaana yli vuodeksi Intiaan vapaaehtoistyöhön spitaalisten pariin.
40. Ronald Reaganin isä Jack oli kenkäkauppias.
Ennätykset: Pienin vanhempien ikäero, isä 11 päivää äitiä vanhempi.
41. George H.W. Bushin isä Prescott oli senaattori. Ennen poliitikon uraansa hän taisteli kapteenina ensimmäisessä maailmansodassa.
42. Bill Clintonin isä William Jefferson Blythe Jr. oli kauppamatkustaja. Hän kuoli liikenneonnettomuudessa kolme kuukautta ennen tulevan presidentin syntymää. Äiti Virginia Cassidy oli anestesiahoitaja. Hän meni uusiin naimisiin autokauppias Roger Clintonin kanssa.
Ennätykset: Nuorimpana isänsä menettänyt, 3 kk ennen syntymää.
43. George W. Bushin isä on tällä listalla numerolla 41.
44. Barack Obaman isä Barack Sr. oli kenialainen ekonomi, joka työskenteli kotimaansa eri ministeriöissä. Moniavioisella miehellä oli tiettävästi yhdeksän lasta, tosin parin lapsen isyys on epävarmaa. Äiti Ann Dunham oli antropologi, joka teki ainakin kenttätutkimusta suurella innolla, koska ensimmäisen lapsen isä oli kenialainen ja toisen indonesialainen.
Neuvostoliiton johtajaista Lenin oli ainoa, jonka tausta oli selkeästi yläluokkainen. Osin tämän ehdon täyttää myös Andropov. Muut olivat kelpo kommunistisen perinteen mukaisesti proletaariperheistä.
Yksikään Neuvostoliiton johtajista ei ollut puhtaasti venäläistaustainen.
Leninin äiti oli juutalais-saksalais-ruotsalainen ja isä mahdollisesti osin kalmukki.
Stalin oli georgialainen.
Hrustsov lienee ollut etnisesti venäläinen, vaikka perhe olikin lähtöisin läheltä Ukrainan rajaa. Hrustsov itse muutti Ukrainaan 14-vuotiaana ja vietti siellä nuoruusvuotensa.
Brezhnev oli ainakin osin ukrainalainen, minkä hän nuorempana ilmoittikin kansallisuudekseen.
Andropovin äiti oli etnisesti saksalainen ja isä Donin kasakka eli luultavasti pääosin venäläinen.
Tsernenkon isä oli ukrainalainen.
Gorbatsovin äiti oli ukrainalainen.
1. Vladimir Leninin isä oli Ilja Uljanov, matematiikan ja fysiikan opettaja, myöhemmällä iällään Simbirskin läänin koulutarkastaja. Hänen kuollessaan Lenin oli vielä teini-ikäinen, mutta isällä oli siis Venäjän mittakaavassa ylempää keskiluokkaa, mitä tosiasiaa neuvostoaikaiset elämäkerrat yrittivät peitellä. Äiti Maria Blank oli koulutukseltaan alkeiskoulun opettaja, mutta eli kotiäitinä. Taustaltaan äiti oli isänsä puolelta juutalaisen lääkärin tytär ja äitinsä puolelta saksalais-ruotsalainen.
2. Josif Stalinin isä oli Besarion Dzhugasvili, ammatiltaan suutari. Alkoholisoitunut isä oli huonoissa välissä poikansa kanssa eikä tavannut tätä elämänsä kahdeksana viimeisenä elinvuotena. Stalinin äiti, palvelijana työskennellyt Ketevan Geladze kuoli 1937, 28 vuotta miehensä jälkeen. Stalin oli ainoa lapsi, kaksi vanhempaa veljeä oli kuollut alle vuoden ikäisinä.
3. Nikita Hrustsovin vanhemmat Sergei (k.1938) ja Ksenia (k.1945) olivat köyhiä maatyöläisiä. Perhe muutti Itä-Ukrainaan, missä Sergei työskenteli rautateillä, kaivoksissa ja tiilitehtaassa.
4. Leonid Brezhnevin isä Ilja Brezhnev (k.1930) oli metallityöläinen. Äiti oli Natalia Mazalova (k.1975). On epäselvää, missä määrin Brezhnev oli ukrainalainen. Hän vaihteli ilmoittamaansa kansallisuuttaan ukrainalaisen ja venäläisen välillä sen mukaan, kumman katsoi hyödyllisemmäksi, suosien kommunistipuolueessa korkeampiin asemiin noustessaan venäläisyyttä.
5. Juri Andropovin isä Vladimir Andropov oli rautatievirkailija, etniseltä taustaltaan Donin kasakoita. Äiti Jevgenia Fleckenstein oli musiikinopettaja, syntynyt Suomessa. Hänen isänsä oli varakas liikemies Karl Fleckenstein, Venäjän saksalaisia, Viipurista Moskovaan muuttanut. Vanhemmat erosivat pian Andropovin syntymän jälkeen. Isä kuoli lavantautiin Andropovin ollessa viisivuotias ja pian tämän jälkeen uusiin naimisiin mennyt äiti kahdeksan vuotta myöhemmin.
6. Konstantin Tsernenkon isä, kaivostyöläinen Ustin Tsernenko oli ukrainalainen, kuten sukunimestä voi arvella. Äiti hoiti kotia ja pientä maanviljelyspalstaa. Hän kuoli Tsernenkon ollessa kahdeksanvuotias.
7. Mihail Gorbatsovin isä Sergei Gorbatsov oli leikkuupuimurinkuljettaja ja äiti Maria Gopkalo kolhoosityöntekijä. Isä kuoli 1976 ja äiti 1993. Etniseltä taustaltaan Gorbatsov on venäläis-ukrainalainen. Stalinin vainojen aikana Gorbatsovin isoisä joutui vuoden ajaksi vankilaan trotskilaisuudesta syytettynä.
Yhdysvaltain presidentteinä on ollut 43 miestä ja heidän vanhemmistaan on olemassa Neuvostoliiton johtajia tarkemmat tiedot. Niinpä heistä onkin henkilöesittelyn yhteydessä lueteltu erilaisia ennätyksiä kursivoiduilla tiedoilla. Seuraavassa yksittäisiä tilastollisia havaintoja. On huomioitava että kaikissa tiedoissa on käytetty kokonaisia vuosia eikä tarkkoja päivämääriä. Esimerkiksi jos presidentti olisi syntynyt 1.1.2000 ja hänen äitinsä 2.2.1970, on hänen äitinsä laskettu synnytyksen aikaan 30-vuotiaaksi syntymävuosien erotuksen perusteella. Tämä helpotti huomattavasti tilastointityötä eikä aiheuta keskiarvoihin todennäköisesti minkäänlaisia poikkeuksia.
Tulevan presidentin syntyessä heidän isänsä ovat olleet keskimäärin 32,7-vuotiaita ja äidit 26,5-vuotiaita. Historiallisesti vanhemmat lienevät siis olleet normaalin ikäisiä. Poikkeuksellisen nuoret vanhemmat puuttuvat, ainoastaan yksi presidenttien äideistä on ollut syntymän aikaan alle 20-vuotias. Samaten iäkkäät äidit puuttuvat, vain yksi on ollut yli 40-vuotias. Isissä yli 40-vuotiaita on ollut kahdeksan, alle 20-vuotiaita ei yhtään.
Edellisestä voidaan helposti laskea, että presidenttien isät ovat olleet keskimäärin hieman yli kuusi vuotta äitejä vanhempia. Tämä lienee poikkeavan suuri lukema. Vähintään kymmenen vuoden ikäero löytyy kymmeneltä parilta. Kolmella presidentillä äiti on ollut isää vanhempi. Mikäli tarkastellaan pelkkää ikäeroa kiinnittämättä huomiota sen suuntaan, vanhempien keskimääräinen ikäero on ollut vajaa seitsemän vuotta.
Presidentit ovat menettäneet isänsä keskimäärin 31,6-vuotiaina ja äitinsä 42,8-vuotiaina. Peräti kolmen presidentin (Jackson, Hayes ja Clinton) isä on kuollut ennen poikansa syntymää. Heidän lisäkseen kymmenen tulevaa presidenttiä on menettänyt isänsä enintään 20-vuotiaana. Äitinsä alle 20-vuotiaana menettäneitä on kuusi. Molemmat vanhempansa on alle 20-vuotiaana menettänyt kaksi. Kahden presidentin isät ovat kuolleet vasta poikansa jälkeen, äideistä näin on käynyt kolmelle. Vain yhden presidentin (Kennedy) molemmat vanhemmat olivat yhä elossa poikansa kuollessa.
Vaikuttaa siltä, että presidenteistä poikkeuksellisen moni on menettänyt isänsä nuorena. Vertailudatan puuttuessa tätä ei voi kuitenkaan pitää varmana.
Isän ja presidentin kuolemalla (nyt jo kuolleista presidenteistä) on eroa keskimäärin 38,5 vuotta, äidin ja presidentin kuolemalla 29,0 vuotta.
Presidenteillä on ollut keskimäärin 5,4 sisarusta. Jos vain täyssisarukset lasketaan, luku on 4,6. On mahdollista, että joitakin pienenä kuolleita ei etenkään 1700- ja 1800-luvuilta ole laskuissa mukana.
Kaikilla presidenteillä on ollut sisaruksia. Yksikään ei ole ollut ainoa lapsi. Presidenteistä neljällä (F.D. Roosevelt, Ford, Clinton ja Obama) ei kuitenkaan ollut täyssisaruksia. Lisäksi Coolidge oli perheensä ainoa aikuiseksi elänyt lapsi.
Mielenkiintoinen tutkimuskohde on, onko asemalla sisarusparvessa merkitystä presidentiksi pääsemiseen. Koska presidentteinä on ollut vain miehiä, rajataan siskot pois samoin kuin alle 20-vuotiaina kuolleet veljet.
Rajataan aluksi pois myös velipuolet. Tällöin perheidensä ainoita poikia on ollut seitsemän, jäljelle jää siis 36 presidenttiä, joilla on ollut aikuisiksi eläneitä täysveljiä. Veljesten lukumäärä on ollut tällöin sellainen, että esikoisia pitäisi näistä 36:sta olla odotusarvon mukaan 12,5, kuten symmetrian vuoksi myös kuopuksia. Välissä olleille jää tällöin odotusarvoksi 11. Lopputulos: esikoispoikia on ollut presidenteistä 19, kuopuksia 6 ja välissä olleita 11.
Mikäli velipuolet lasketaan mukaan, perheidensä ainoita poikia on ollut kolme. Odotusarvon mukaan 40:stä jäljelle jäävästä esikoisia olisi pitänyt olla 13,3, kuten myös kuopuksia ja siihen väliin jääviä 13,4. Lopputulos: esikoispoikia on ollut presidenteistä 17, kuopuksia 6 ja välissä olleita 18. Tämä laskutoimitus ei kuitenkaan liene yhtä paljastava kuin edellinen, koska perhesuhteet ovat sekavammat ja genetiikka puoliksi erilainen.
On siis ilmeistä, että presidentiksi pääsee selvästi todennäköisemmin veljessarjan esikoinen kuin kuopus.
Yllättävän harva 43 presidentin isistä on ollut politiikassa mukana merkittävällä tasolla. Ainoastaan kymmenen on toiminut tärkeissä tehtävissä vähintään osavaltiotasolla. Kaksi on ollut itsekin presidenttejä, kolme osavaltion kuvernöörejä, kolme senaattoreja ja yksi edustajainhuoneen jäsen. Yksi on ollut ministerinä ja yksi kenraali. Suurin osa muistakin presidenteistä on lähtöisin vähintään ylemmästä keskiluokasta. Karkeasti laskien 31 presidentin isä on ollut yhteiskunnassa sellaisessa asemassa, että nykymaailmassa kyseessä olisi ns. rotariaines.
1. George Washingtonin isä Augustine oli virginialainen plantaasinomistaja, joka viljeli orjatyövoimalla tupakkaa, sivutoimena olivat kaivosteollisuus, rauhantuomarina ja piirikunnan sheriffinä toimiminen. Äiti Mary Ball kuoli pian poikansa tultua presidentiksi. Washingtonin suku oli varhaisia siirtolaisia, hänen isoisoisänsä John saapui Englannista Virginiaan 25-vuotiaana 1656.
2. John Adamsin isä oli John Sr., maanviljelijä-suutari. Suvun siirtolaisuus oli vielä Washingtonejakin aikaisempaa, esi-isä Henry Adams saapui Amerikkaan noin 1638.
3. Thomas Jeffersonin isä Peter oli plantaasinomistaja, joka sai mainetta Virginian alueen tutkimusmatkailijana ja kartoittajana.
4. James Madisonin isä James Sr. oli plantaasinomistaja ja Virginian militian eversti. Hänen äitinsä eli lähes satavuotiaaksi.
Ennätykset: Vanhimpana (78 vuotta) äitinsä menettänyt presidentti. Eniten täyssisaruksia (11).
5. James Monroen isä Spencer oli pienviljelijä ja puuseppä.
6. John Quincy Adamsin isä on listassa numerolla 2.
7. Andrew Jackson oli ensimmäinen presidentti, jonka isä ei ollut amerikkalaissyntyinen. Andrew Sr. ja Elizabeth Jackson muuttivat maahan Irlannista 1765 ja tuleva presidentti syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Kaksi vanhempaa veljestä oli syntynyt Irlannissa, joten he eivät olisi lain mukaan presidentiksi kelvanneetkaan. Andrew Sr. kuoli tapaturmassa kolme viikkoa ennen poikansa syntymää.
Ennätykset: Äiti eniten isää vanhempi, 6 vuotta.
8. Martin Van Burenin isä Abraham oli maanviljelijä, muutaman orjan omistaja ja tavernanpitäjä. Vaikka Van Burenin isälinjan suku olikin tullut maahan jo 1631, mahdollisesti presidenttien ennätys, hollanti oli pysynyt perheen kielenä ja Van Buren onkin ainoa presidentti, joka on puhunut äidinkielenään jotain muuta kuin englantia.
9. William Henry Harrisonin isä Benjamin Harrison V oli plantaasinomistaja ja Amerikan vallankumouksen johtajia, yksi itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista. Hän toimi Virginian kuvernöörinä 1781-84. Äidinpuoleinen isoisä Robert Carter hoiteli vastaavaa tehtävää ennen itsenäistymistä.
Ennätykset: Vanhin äiti, 43 vuotta. Järjestysluvultaan sisarussarjan suurin, 7 (jaettu McKinleyn kanssa, lisäksi Pierce ja Taft olivat seitsemänsiä jos sisaruspuolet lasketaan).
10 John Tylerin isä John Sr. oli Virginian kuvernööri ja liittovaltion senaattori, ammatiltaan tuomari.
Ennätykset: Nuorimpana äitinsä menettänyt, 7 vuotta.
11. James K. Polkin isä Samuel oli maanviljelijä, orjanomistaja ja maanmittari. Hänen äitinsä Jane Knox oli ensimmäinen presidentin äiti, joka eli presidenttiä pidempään.
Ennätykset: Nuorin äiti, 19 vuotta. Eniten aikuisiksi eläineitä täyssisaruksia, 9.
12. Zachary Taylorin isä Richard oli plantaasinomistaja ja Yhdysvaltain vapaussodan everstiluutnantti. Ennen vapaussotaa hän teki veljensä kanssa tutkimusmatkan Ohio-joelta Missisippille.
13. Millard Fillmoren isä Nathaniel oli maanviljelijä.
Ennätykset: Vanhimpana (63 vuotta) isänsä menettänyt presidentti.
14. Franklin Piercen isä Benjamin oli vapaussodan veteraani ja sittemmin New Hampshiren militian komentava kenraali. Myöhemmin hänestä tuli osavaltion kuvernööri. Hän oli jäänyt orvoksi kuusivuotiaana ja työskennellyt setänsä maatilalla ennen sotaväkeen liittymistään. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli synnytyksessä. Tuleva presidentti syntyi toisesta avioliitosta.
15. James Buchananin isä James Sr. oli Irlannista muuttanut siirtolainen ja menestyvä liikemies.
16. Abraham Lincolnin isä Thomas oli äkkiväärän baptistilahkon johtomiehiä, ammatiltaan maanviljelijä. Äiti Nancy kuoli Lincolnin ollessa alle kymmenvuotias. Seuraavana vuonna perheeseen ilmestyi äitipuoli Sarah, leskinainen ja kolmen lapsen äiti. Hän oli Lincolnille läheinen ja kasvatti aviomiehensä lapset kuin omansa. Yhteisiä lapsia pariskunnalle ei syntynyt. Hän kuoli muutama vuosi Lincolnin murhan jälkeen.
17. Andrew Johnsonin isä Jacob työskenteli sekalaisissa ammateissa: hevostenhoitaja, suntio ja kantaja. Hän kuitenkin toimi myös Pohjois-Carolinan militiassa kapteenina.
18. Ulysses S. Grantin isä Jesse oli ammatiltaan nahkuri ja liikemies.
19. Rutherford B. Hayesin isä Rutherford Sr. oli kauppias. Hän kuoli kymmenen viikkoa ennen poikansa syntymää.
20. James A. Garfieldin isä Abram kuoli poikansa ollessa vuoden ikäinen. Hänet tunnettiin paikkakunnalla hyvänä painijana.
21. Chester A. Arthurin isä William oli irlantilaissyntyinen. Hän oli ammatiltaan aluksi opettaja, sittemmin baptistipappi. Williamista tuli Yhdysvaltain kansalainen vasta tulevan presidentin syntymän jälkeen, joten Chester A. Arthurilla oli kaksoiskansalaisuus; brittiläinen isänsä perusteella ja yhdysvaltalainen synnyinpaikan perusteella. Äiti Malvina Stone oli syntyperäinen yhdysvaltalainen.
22. ja 24. Grover Clevelandin isä Richard oli presbyteeripappi.
23. Benjamin Harrisonin isä oli edustajainhuoneen jäsen John Scott Harrison, jonka isä puolestaan on tällä listalla numerolla 9. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli nuorena ja Benjamin syntyi toisesta avioliitosta.
Ennätykset: Eniten sisaruksia (12), mutta osa oli sisarpuolia.
25. William McKinleyn isä William Sr. oli terästeollisuusmagnaatti.
Ennätykset: Järjestysluvultaan sisarussarjan suurin, 7 (jaettu W.H. Harrisonin kanssa, lisäksi Pierce ja Taft olivat seitsemänsiä jos sisaruspuolet lasketaan).
26. Theodore Rooseveltin isä Theodore Sr. oli varakas liikemies ja filantrooppi. Perhe oli varakasta, jo useiden sukupolvien ajan menestynyttä hollantilaistaustaista liikemiessukua.
27. William Howard Taftin isä Alphonso toimi Yhdysvaltojen sota- ja oikeusministerin tehtävissä. Koulutukseltaan hän oli lakimies. Jäätyään leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan hän meni naimisiin Louise Torreyn kanssa, josta tuli presidentin äiti.
28. Woodrow Wilsonin isä Joseph oli teologi ja yliopiston lehtori.
29. Warren G. Hardingin isä George Tryon Harding oli lääkäri ja äiti Phoebe Dickerson kätilö.
Ennätykset: Nuorin isä, 21 vuotta.
30. Calvin Coolidgen isä John Calvin Sr. oli Vermontin osavaltion edustajainhuoneen ja senaatin jäsen. Ammatiltaan hän oli maanviljelijä, opettaja ja kauppias.
31. Herbert Hooverin isä Jessie oli seppä.
Ennätykset: Pisimpään vanhempiensa kuoleman jälkeen elänyt presidentti, isä 84 vuotta, äiti 80 vuotta. Nuorimpana molemmat vanhempansa menettänyt, 10 vuotta.
32. Franklin D. Rooseveltin isä James oli liikemies, rautatieyhtiöiden johtaja. Äiti Sara Delano oli 26 vuotta miestään nuorempi, tämän toinen vaimo miehen jäätyä leskeksi.
Ennätykset: Vanhin isä, 54 vuotta. Suurin vanhempien ikäero, 26 vuotta.
33. Harry S. Trumanin isä John oli maanviljelijä ja karjakauppias.
34. Dwight D. Eisenhowerin isä David oli insinööri. Hänen äitinsä Ida Elizabeth Stover oli pasifisti, joka pettyi poikansa valittua sotilasuran.
35. John F. Kennedyn isä Joseph P. oli liikemies ja toimi myös USA:n Ison-Britannian suurlähettiläänä. Suku oli Bostonin irlantilaisten vaikutusvaltaisimpia. Äiti Rose Fitzgerald eli yli satavuotiaaksi. Hänen isänsä John F. Fitzgerald oli edustajainhuoneen jäsen ja Bostonin pormestari.
Ennätykset: Pisimpään poikansa kuoleman jälkeen eläneet vanhemmat, isä 6 vuotta ja äiti 32 vuotta.
36. Lyndon B. Johnsonin isä Samuel Jr. oli maanviljelijä, joka meni mukaan politiikkaan edeten Teksasin edustajainhuoneen jäseneksi.
37. Richard M. Nixonin isä Francis oli sitruunanviljelijä, joka ryhtyi myöhemmin pientavarakauppiaaksi.
38. Gerald Ford tapasi biologisen isänsä Leslie Kingin mahdollisesti vain kerran, ollessaan vielä alle kahdenkymmenen. Fordin äiti oli jättänyt alkoholisoituneen ja väkivaltaisen miehensä pian pojan syntymän jälkeen. King meni uusiin naimisiin ja sai kolme lasta. Ei ole tiedossa, oliko Ford tekemisissä näiden sisarpuoltensa kanssa; sen sijaan hänen äitinsä Dorothy Gardner meni uusiin naimisiin Gerald Rudolff Fordin kanssa ja sai kolme lasta. Hän adoptoi vaimonsa lapsen, jonka nimi muutettiin Leslie King Jr:stä Gerald Ford Jr:ksi. Isäpuoli perusti maalausyrityksen ja oli mukana paikallispolitiikassa. Biologinen isoisä Charles Henry King oli pankkiiri ja omahalainen paikallisvaikuttaja, joka maksoi elatusapua pojanpojastaan isän kieltäydyttyä niin tekemästä.
39. Jimmy Carterin isä James Sr. oli maanviljelijä-liikemies, joka palveli luutnanttina ensimmäisessä maailmansodassa. Äiti Lillian Gordy meni 68-vuotiaana yli vuodeksi Intiaan vapaaehtoistyöhön spitaalisten pariin.
40. Ronald Reaganin isä Jack oli kenkäkauppias.
Ennätykset: Pienin vanhempien ikäero, isä 11 päivää äitiä vanhempi.
41. George H.W. Bushin isä Prescott oli senaattori. Ennen poliitikon uraansa hän taisteli kapteenina ensimmäisessä maailmansodassa.
42. Bill Clintonin isä William Jefferson Blythe Jr. oli kauppamatkustaja. Hän kuoli liikenneonnettomuudessa kolme kuukautta ennen tulevan presidentin syntymää. Äiti Virginia Cassidy oli anestesiahoitaja. Hän meni uusiin naimisiin autokauppias Roger Clintonin kanssa.
Ennätykset: Nuorimpana isänsä menettänyt, 3 kk ennen syntymää.
43. George W. Bushin isä on tällä listalla numerolla 41.
44. Barack Obaman isä Barack Sr. oli kenialainen ekonomi, joka työskenteli kotimaansa eri ministeriöissä. Moniavioisella miehellä oli tiettävästi yhdeksän lasta, tosin parin lapsen isyys on epävarmaa. Äiti Ann Dunham oli antropologi, joka teki ainakin kenttätutkimusta suurella innolla, koska ensimmäisen lapsen isä oli kenialainen ja toisen indonesialainen.
tiistai 17. tammikuuta 2012
Sivallus CCXVII
99 % niistä ihmisistä, joilla on tapana sanoa asia on näin 99 %:ssa tapauksista tai ihmisistä on tätä mieltä 99 % ei ymmärrä tilastotieteestä yhtään mitään.
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Puiden ja omenoiden etäisyys
Kirjoitin loppuvuodesta analyysin Pohjois-Korean tilanteesta Kim III:n tultua vallanperijäksi. Tämä sai miettimään, miten mahtaa vallanperimyksen laita olla muualla maailmassa. Päätin tutkia, mitä on tapahtunut supervaltojen eli Neuvostoliiton ja USA:n johtajien lapsille. Kuten hyvin tiedetään, on USA:ssa ollut kaksi isä-poika -paria presidenttinä, mutta mikä on ollut yleislinja? Ovatko jälkeläiset päässeet pitkälle kiitos nepotismin, edenneet omilla kyvyillään, eläneet tavallisen ihmisen elämää vai joutuneet ongelmiin isänsä päädyttyä epäsuosioon? Yhdysvaltain presidenteistä olinkin jo aiemmin kirjoittanut erikoisiin detaljeihin keskittyvän tarinan, josta oli hyvä lähteä liikkeelle, mutta neuvostojohtajien jälkikasvu oli yhtä tuntematonta kuin varmaan useimmille muillekin.
Koska Neuvostoliitolla oli koko aikanaan vain seitsemän kiistatonta johtajaa, heidän kaikki lapsensa pystyy käsittelemään. Jotkut ovat varsin tunnettuja, toiset taas niin julkisuudelta piilossa olleita että tietoa ei löydy juuri mistään. Voi olla, että jopa virallisia - lähinnä pienenä kuolleita - lapsia oli muitakin, lehtolapsista nyt puhumattakaan.
1. Vladimir Leninillä ei ollut lapsia.
2. Josif Stalinilla oli kolme virallista lasta, yksi ensimmäisestä ja kaksi toisesta avioliitosta. Heidän lisäkseen hänellä oli tiettävästi useita aviottomia lapsia, joiden kanssa hän ei ollut missään tekemisissä.
2.1. Jakov Dzugashvili oli Stalinin poika ensimmäisestä avioliitosta. Hän ei tullut isänsä kanssa erityisen hyvin toimeen. Jakov yritti jopa itsemurhaa, kun isä ei hyväksynyt hänen juutalaista morsiantaan. Sodan syttyessä hän palveli tykistön luutnanttina ja jäi saksalaisten vangiksi jo ensimmäisenä sotakuukautena. Saksalaiset tarjosivat myöhemmin vankienvaihtoa: Jakov marsalkka Paulusia vastaan. Stalin kieltäytyi. Jakov kuoli huhtikuussa 1943 vankileirillä epäselvissä oloissa. Todennäköisesti kyseessä oli tarkoituksellinen itsemurha juoksemalla päin leirin sähköistettyä aitaa.
2.2. Vasili Stalin oli Stalinin ja hänen toisen vaimonsa ensimmäinen lapsi. Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon hän palveli ilmavoimissa. Vuoden lopussa 20-vuotias Vasili oli jo majuri ja sodan lopussa 24-vuotias eversti. Ylennykset tulivat sinänsä yli ansioiden, mutta virallisten tietojen mukaan Vasili lensi 26 sotalentoa ja ampui alas kaksi viholliskonetta, joten mikään takalinjojen pelkuri mies ei ollut. Sodan jälkeen hän yleni parissa vuodessa kenraaliluutnantiksi, siis vielä alle kolmikymppisenä. Isä-Stalinin kuoleman jälkeen Vasili joutui vankilaan muutamaksi vuodeksi, mutta hänet vapautettiin 1960 ja laitettiin eläkkeelle. Hän kuoli kroonisesti alkoholisoituneena vähän yli 40-vuotiaana.
2.3. Svetlana Allilujeva oli Stalinin ainoa tytär. Epäpoliittisena hahmona Svetlana ei joutunut vaikeuksiin isänsä kuoltua. Kahden epäonnistuneen avioliiton jälkeen hän ihastui Moskovassa opiskelleeseen intialaiskommunistiin. Tämän kuoltua Svetlanan sallittiin matkustaa Intiaan hautajaisseremoniaan, jossa hän muutaman kuukauden kuluttua marssi USA:n lähetystöön pyytämään turvapaikkaa. Se myönnettiin ja hän meni sittemmin USA:ssa uusiin naimisiin ja kuoli vuoden 2011 marraskuussa.
3. Nikita Hrustsov oli kolmesti naimisissa. Kaksi vanhinta lasta syntyi ensimmäisestä avioliitosta, jossa vaimo kuoli nuorena sairastuttuaan pilkkukuumeeseen. Toinen, hyvin lyhyeksi jäänyt liitto oli lapseton. Kolmannen avioliittonsa hän solmi vasta ollessaan Neuvostoliiton johtaja, mutta elettyään Ninansa kanssa yhdessä jo vuosikymmeniä ennen sitä ja saatuaan kolme lasta.
3.1. Julia Hrustsova oli naimisissa Kiovan oopperan johtajan kanssa ja kuoli 1981.
3.2. Leonid Hrustsov kaatui 1943 puolivälissä kolmattakymmentään taistelulentäjänä.
3.3 Rada Hrustsova oli tiedelehden toimittaja. Hänen aviomiehensä Aleksei Adzhubev tuli tunnetuksi appiukkonsa luottotoimittajana.
3.4. Sergei Hrustsov on koulutukseltaan tekniikan tohtori. Epäpoliittisena hän ei joutunut suurempiin vaikeuksiin isänsä tultua syrjäytetyksi. Hän työskenteli lähinnä sukellusveneiden ohjusjärjestelmien suunnittelijana. Sergei muutti Yhdysvaltoihin 1991 ja on nykyään maan kansalainen.
3.5. Elena Hrustsova syntyi 1937 eikä hänestä ole tarkempia tietoja.
4. Leonid Brezhnevillä oli avioliitostaan Viktorian kanssa kaksi lasta.
4.1. Galina Brezhneva oli hämmästyttävän paljon isänsä näköinen. Hän jätti opintonsa kesken, eli neuvostoseurapiirien pintaliitoa ja alkoholisoitui pahoin. Isänsä kuoleman jälkeen hän menetti etuoikeutensa ja päätyi syytetyksi timattien salakuljetuksesta ja korruptiosta.
4.2. Juri Brezhnev pääsi nepotismin ansiosta varaulkomaankauppaministeriksi. Alkoholisoitunut mies sai potkut isänsä kuoleman jälkeen ja pidätettiin korruptiosta ja kavalluksesta. Sittemmin mies on elänyt hiljaiseloa.
5. Juri Andropovilla oli vaimonsa Tatjanan kanssa kaksi lasta. Entinen KGB:n johtaja oli niin salaperäinen mies, että hänen tullessaan valtaan lännessä ei edes tiedetty hänen olevan naimisissa. Tatjana oli Andropovin toinen vaimo, ensimmäisen vaimon Ninan kanssa hänellä oli niin ikään kaksi lasta.
5.1. Eugenia Andropovasta ei ole tarkempaa tietoa.
5.2. Vladimir Andropov kuoli 35-vuotiaana.
5.3. Igor Andropov valmistui historian tohtoriksi ja työskenteli Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän ulkoministeriössä diplomaattina.
5.4. Irina Andropova oli naimisissa tunnetun näyttelijän Mihail Filippovin kanssa.
6. Konstantin Tsernenko oli kahdesti naimisissa. Ensimmäisestä avioliitosta syntyi poika, toisesta kaksi tytärtä ja poika.
6.1. Albert Tsernenko oli merkittävä lakifilosofi. Menestystä tuli sekä neuvostoaikana että sen jälkeen. Neuvostoaikainen teoria historiasta kausaalisena prosessina oli ymmärrettävästi suosiossa.
6.2. Jelena Tsernenko työskenteli puoluehistorian instituutissa.
6.3. Vera Tsernenko työskenteli diplomaattina USA:n suurlähetystössä.
6.4. Vladimir Tsernenko oli Neuvostoliiton elokuva-alan hallintoelimen töissä.
7. Mihail Gorbatsovilla oli puolisonsa Raisan kanssa yksi lapsi.
7.1. Irina Gorbatsova-Virganskaja työskentelee syöpätutkimusta rahoittavan Gorbatsov-säätiön varapuheenjohtajana. Koulutukseltaan hän on lääkäri.
Yleisenä havaintona voi huomata, että melkoinen osa neuvostojohtajien lapsista eli luultavasti kutakuinkin sellaista elämää, mihin he olisivat saattaneet päätyä normimihailovin lapsinakin. Politiikkaan meni aniharva ja heistäkin pisimmälle edennyt pääsi vain varaulkomaankauppaministeriksi. Epäsuosioon joutuneiden Stalinin ja Hrustsovin lapset selvisivät suhteellisen vähällä, samoin kuin Neuvostoliiton romahduksen jälkeisen ajan nähneet ex-johtajien lapset.
Kaikkiaan neuvostojohtajilla oli 19 lasta, joista ilmeisesti kaikki elivät aikuisiksi. Lasten lukumäärä oli siis noin 2,72 lasta / johtaja. Poikia oli yhdeksän ja tyttäriä kymmenen.
Lasten määrän keskiarvo on käytännössä sama kuin USA:n presidenttien aikuisiksi eläneiden lasten määrän keskiarvo. Koska USA:n presidenttejä on ollut monin verroin enemmän, ei heidän lapsiaan ole lueteltu yksitellen, ainoastaan kiinnostavimmat tapaukset. Presidenteillä on ollut paljon menestyksekkäitä sukulaisia, osa lapsistakin on päässyt pitkälle.
USA:n presidenttinä on ollut 43 miestä. Heillä on ollut yhteensä 156 lasta (3,63 per presidentti), joista 88 poikia ja 68 tyttöjä. Aikuisiksi on elänyt 116 lasta (2,76 per presidentti, Barack Obamaa eikä hänen lapsiaan ole laskussa huomioitu lasten alaikäisyyden takia), joista 66 poikia ja 50 tyttöjä. Lasten lukumäärään ei ole laskettu tunnustamattomia tai ei-biologisia lapsia.
Jakaumassa kiinnittää huomiota poikien suhteellisen suuri määrä. Olen joskus kuullut väitteen, että hallitsevilla uroksilla (korkea testosteroni) olisi enemmän poikia, mikä tietysti täsmäisi hyvin presidentteihin. Jos oletetaan, että sukupuolten syntymätodennäköisyys on yhtä suuri eli 50 %, todennäköisyys sille että 156 lapsesta vähintään 88 on poikia, on vain 6,4 %. Kun kuitenkin huomioidaan jakauman kaksisuuntaisuus, todennäköisyys sille että 156 lapsen jakaumassa vähintään 88 on jakauman enemmistösukupuolta on tietysti kaksinkertainen eli 12,8 %. Edelleen pieni, mutta ylittää silti tilastollisen merkitsevyyden viiden prosentin rajan.
Lapsettomia presidenteistä on ollut kuusi. Heistä tosin Washingtonilla, Madisonilla ja Hardingilla oli lapsipuolia vaimon aiemmasta avioliitosta ja Jacksonilla sekä Polkilla otto- ja kasvattilapsia. Edellä oleviin yhteissummiin ja seuraaviin tilastotietoihin on laskettu vain presidenttien (tiettävästi) biologiset lapset. "Puhtaasti" lapseton presidenteistä on ollut vain ainoa poikamies Buchanan.
Presidenttien lapsista (käytännössä 66 aikuiseksi eläneestä pojasta, naisten tasa-arvo ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa) aika moni on kohonnut merkittävään asemaan. USA:n edustajainhuoneeseen on edennyt viisi, senaattiin vain yksi. Presidentiksi on päässyt kaksi, ministeriksi neljä ja lisäksi yksi etelävaltioiden ministeriksi. Kenraalikuntaan on ylennyt seitsemän, joista yksi etelävaltioiden armeijassa. Jääköön spekulaatioiden varaan, kuinka runsaasti kyse on ollut nepotismista, todettakoon vain että viimeisen sadan vuoden aikana ei kovin moni ole edennyt äärimmäiselle huipulle.
1. George Washingtonilla ei ollut lapsia.
2. John Adamsilla oli kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Toinen tyttäristä kuoli pienenä ja kolmas tytär, nuorin lapsista syntyi kuolleena.
Pojista John Quincy Adams pääsi presidentiksi isänsä vielä eläessä.
Nuorempi veli Charles kuoli 30-vuotiaana alkoholistina.
Kolmas veljes Thomas oli välimuoto, joka oli vanhimman veljen sihteerinä toiminut alkoholisti.
3. Thomas Jeffersonilla oli avioliitosta viisi tytärtä, joista kolme kuoli pieninä, sekä yksi kuolleena syntynyt tai aivan pienenä kuollut poika. Lisäksi hänellä todennäköisesti oli orjansa Sally Hemingsin kanssa jälkikasvua, mutta ei tiedetä varmasti kuinka moni Sallyn lapsista oli Jeffersonin alulle saattama, todennäköisesti kaikki kuusi.
Vanhin tytär Martha toimi maan ensimmäisenä naisena isänsä presidenttikaudella, koska Jefferson oli leskimies. Marthan poika George W. Randolph oli lyhyen aikaan Etelävaltioiden sotaministerinä.
Sally Hemingsin ja Jeffersonin pojanpoika John Wayles Jefferson taisteli sisällissodassa pohjoisvaltioiden puolella ja yleni aina everstiksi asti.
4. James Madisonilla ei ollut lapsia.
5. James Monroella oli kaksi tytärtä ja pienenä kuollut poika.
Vanhempi tytär Eliza toimi joskus sairastelevan äitinsä sijaisena edustustehtävissä.
6. John Quincy Adamsilla oli kolme poikaa ja lapsena kuollut tytär.
Vanhin pojista, George, oli naistenmies ja alkoholisti, joka teki itsemurhan 28-vuotiaana. Sitä ennen hän ehti kuitenkin valmistua lakimieheksi Harvardista ja olla Massachusettesin edustajainhuoneen jäsenenä.
Keskimmäinen poika John oli myös alkoholisti, joka sai potkut Harvardista.
Nuorin poika Charles pääsi poliittisella urallaan pidemmälle, aina liittovaltion edustajainhuoneeseen ja Iso-Britannian suurlähettilääksi asti.
7. Andrew Jacksonilla ei ollut omia lapsia, mutta hänellä oli kaksi adoptoitua ja kahdeksan kasvattilasta.
Adoptoiduista lapsista 16-vuotiaana kuollut Lyncoua oli orvoksi jäänyt creek-intiaani.
Kasvattilapsista Jacksonin vaimon veljenpojista Daniel Smith Donelson oli etelävaltioiden kenraali sisällissodassa ja hänen veljensä Andrew Jackson Donelson USA:n varapresidenttiehdokas vuoden 1856 vaaleissa.
8. Martin van Burenilla oli viisi poikaa, joista yksi kuoli pienenä.
John oli lakimies ja New Yorkin osavaltion 'Attorney General' (termille ei ole tarkkaa suomennosta, koska se on käytössä vain 'common law' -periaatteen maissa, lähinnä osavaltion hallituksen ylin lakivirkamies). Isä-Martin oli hoidellut samaa virkaa ennen presidentiksi tuloaan.
9. William Henry Harrisonilla oli kuusi poikaa ja neljä tytärtä. Nuorin pojista kuoli pienenä. Aikuiseksi eläneistäkin viisi kuoli ennen kesken presidenttikauttaan menehtynyttä isäänsä ja vain yksi eli äitiään pidempään.
John Scott Harrison pääsi poliittisella urallaan USA:n edustajainhuoneeseen. Hänen pojistaan Benjamin pääsi sittemmin pidemmälle.
10. John Tylerillä oli peräti viisitoista lasta, ensimmäisestä avioliitosta kahdeksan ja toisesta, leskenä 30 vuotta nuoremman naisen kanssa solmitusta seitsemän. Vain yksi tytär kuoli pienenä, kahdeksan poikaa ja kuusi tyttöä eli aikuisiksi. Lisäksi väitetään, että hänellä olisi ollut useita lapsia orjien kanssa, mutta tästä ei ole pitäviä todisteita. Tyler on aikaisin presidentti, jolla on yhä (2011) elossa olevia lapsenlapsia. Kuulostaa uskomattomalta, koska Tyler oli syntynyt 1790! Tämä selittyy sillä, että kyseisten pojanpoikien isä oli Tylerin 63-vuotiaana saama poika, joka puolestaan sai nuoremman näistä elossa olevista pojanpojista 1928 74-vuotiaana.
Robertin, vanhimman pojan puoliso Priscilla toimi maan ensimmäisenä naisena anoppinsa kuoltua aina presidentin uuteen avioliittoon asti.
John Jr. oli etelävaltioiden apulaisvaltiovarainministeri.
Letitia toimi epävirallisesti maan ensimmäisenä naisena kälynsä ohella.
David, toisen avioliiton vanhin lapsi, oli USA:n edustajainhuoneen jäsen.
John Alexander liittyi Konfederaation armeijaan vasta 14-vuotiaana ja taisi päästä sotimisen makuun, koska taisteli muutamaa vuotta myöhemmin saksalais-ranskalaisessa sodassa Preussin armeijassa.
11. James K. Polkilla ei ollut lapsia.
12. Zachary Taylorilla oli viisi tytärtä ja yksi poika.
Sarah meni naimisiin nuoren luutnantin Jefferson Davisin kanssa isänsä vastustuksesta huolimatta. Davisista tuli sittemmin Etelävaltioiden presidentti, mutta Sarah oli kuollut malariaan vain kolme kuukautta vihkimisen jälkeen.
Richardista tuli sisällissodassa etelävaltioiden kenraaliluutnantti.
13. Millard Fillmore oli kahdesti naimisissa. Toinen, myöhemmällä iällä solmittu avioliitto oli lapseton, ensimmäisestä oli poika ja tyttö.
Millard Powers Fillmore oli isänsä sihteerinä presidenttiyden loppuvaiheessa.
14. Franklin Piercellä oli kolme poikaa, jotka kaikki kuolivat pieninä.
Benjamin eli pojista vanhimmaksi. Hän kuoli 11-vuotiaana junaonnettomuudessa. Isä oli juuri tullut valituksi presidentiksi, mutta ei ollut vielä astunut virkaan.
15. James Buchanan on ainoa USA:n presidentti, joka pysyi poikamiehenä eikä hänellä ollut lapsia.
16. Abraham Lincolnilla oli neljä poikaa, joista vain yksi eli yli 18-vuotiaaksi.
Robert Todd Lincolnista tuli USA:n sotaministeri ja Iso-Britannian suurlähettiläs.
17. Andrew Johnsonilla oli kaksi tytärtä ja kolme poikaa. Kaikilla pojilla oli jossain määrin traaginen kohtalo.
Charles kuoli ollessaan armeijan apulaislääkärinä sisällissodan aikana pudottuaan hevosen selästä. Robert menehtyi 35-vuotiaana alkoholismiin.
Andrewin perustama sanomalehti meni konkurssiin ja hän kuoli pian sen jälkeen 27-vuotiaana.
18. Ulysses S. Grantilla oli kolme poikaa ja tytär.
Jesse yritti päästä presidenttiehdokkaaksi 1908, mutta oli käytännössä täysin vailla mahdollisuuksia. Myöhemmin hän kirjoitti isänsä elämäkerran.
Ulysses Jr. ryhtyi menestyväksi kiinteistönvälittäjäksi. Hänen poikansa Ulysses IV (III meni serkulle) oli kuuluisa paleontologi.
Frederick ryhtyi isänsä tapaan sotilaaksi ja yleni kenraalimajuriksi. Siviilissä hänestä tuli Itävalta-Unkarin suurlähettiläs.
19. Rutherford B. Hayesilla oli seitsemän poikaa ja tytär. Kolme pojista kuoli pieninä.
Webb ryhtyi upseeriksi, yleni prikaatikenraaliksi ja otti osaa neljään sotaan: Espanjan-Amerikan sota, bokserikapina, Venäjän-Japanin sota ja ensimmäinen maailmansota. Merkittävin saavutus oli Filippiineillä 1899 ansaittu Kongressin kunniamitali eli korkein mahdollinen urhoollisuudesta myönnettävä kunniamerkki.
Rutherford Jr. perusti kansallisen kirjastoyhdistyksen.
Scottista tuli rautatieyrityksen johtaja.
20. James A. Garfieldilla oli viisi poikaa ja kaksi tytärtä. Pojista neljä ja tyttäristä yksi eli aikuiseksi.
Harry oli yliopiston rehtori. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän johti kansallista polttoaineensäännöstelyvirastoa.
James oli USA:n sisäministeri 1907-09.
21. Chester A. Arthurilla oli kaksi poikaa ja tytär. Esikoispoika kuoli pienenä.
Chester Alan Jr oli playboy, joka ei osoittanut kiinnostusta työhön eikä politiikkaan.
22. ja 24. Grover Clevelandilla oli kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Presidenttikausien välissä syntynyt esikoistytär kuoli 12-vuotiaana, muut elivät aikuisiksi.
Esther syntyi Valkoisessa talossa ja hänen saadessaa lapsena tuhkarokon presidentin asunto julistettiin karanteeniin. Esther meni naimisiin brittiläisen upseerin kanssa ja heidän tyttärensä Philippa Foot oli merkittävä filosofi.
23. Benjamin Harrisonilla oli neljä lasta, joista kolme eli aikuisiksi. Ensimmäisestä avioliitosta poika ja tytär (toinen tytär kuoli pian syntymän jälkeen), toisesta avioliitosta ensimmäisen vaimon veljentyttären kanssa tytär.
Russell oli Yhdysvaltain konsulina Meksikossa ja sittemmin Indianan osavaltion senaatissa. Hänen poikansa William pääsi USA:n kongressin edustajainhuoneen jäseneksi.
Mary toimi maan ensimmäisenä naisena äitinsä sairastuttua ja sittemmin kuoltua. Välit isään katkesivat tämän toisen avioliiton myötä.
Elizabeth, melkein 40 vuotta sisartaan nuorempi, toimi asianajajana.
25. William McKinleyllä oli kaksi tytärtä, jotka molemmat kuolivat pieninä.
26. Theodore Rooseveltilla oli ensimmäisestä avioliitosta tytär, toisesta neljä poikaa ja yksi tytär.
Alice eli varsin skandaalinkäryisen elämän. Hän oli naimisissa Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenen kanssa, mutta ainoan avioliitosta syntyneen lapsen isä oli eräs senaattori, jonka kanssa Alicella oli suhde.
Theodore Jr. pääsi pitkälle sekä politiikassa että sotilasuralla. Hän toimi New Yorkin osavaltion edustajainhuoneen jäsenenä, Puerto Ricon kuvernöörinä, Filippiinien kenraalikuvernöörinä ja apulaislaivastoministerinä. Sotilaana hän yleni prikaatikenraaliksi ja otti osaa molempiin maailmansotiin. Hän kuoli sydänkohtaukseen kuusi päivää Normandian maihinnousun jälkeen oltuaan ainoa kenraali, joka nousi maihin ensimmäisen aallon mukana. Hänet oli jo päätetty ylentää kenraalimajuriksi ja divisioonankomentajaksi, mutta toisin kävi. Kuolemansa jälkeen hänelle myönnettiin Kongressin kunniamitali.
Kermit teki isänsä tapaan tutkimusmatkoja, mm. Brasilian viidakoihin. Vanhemman veljen malliin hänkin taisteli molemmissa maailmansodissa, mutta ajautui alkoholismiin ja teki itsemurhan 1943. Hänen poikansa Kermit Jr. oli CIA:n osastopäällikkö.
Quentin, nuorin lapsista, kaatui 1918 20-vuotiaana taistelulentäjänä.
27. William H. Taftilla oli kaksi poikaa ja tytär.
Robert istui toistakymmentä vuotta USA:n senaatissa ja pyrki puolueensa presidenttiehdokkaaksi 1940, -48 ja -52, mutta hävisi esivaaleissa. Myös hänen poikansa Robert Jr. istui yhden kauden senaatissa. Hänen poikansa Bob puolestaan oli Ohion kuvernööri.
Charles Phelps Taft II oli Cincinnatin pormestari.
28. Woodrow Wilsonilla oli kolme tytärtä.
Margaret toimi maan ensimmäisenä naisena äitinsä kuolemasta isän uuteen avioliittoon asti.
29. Warren G. Hardingilla ei ollut lapsia.
30. Calvin Coolidgella oli kaksi poikaa, joista toinen kuoli teini-iässä.
John oli rautatieyhtiön toimitusjohtaja.
31. Herbert Hooverilla oli kaksi poikaa.
Herbert Jr. oli lyhyen aikaa USA:n sisäministeri.
32. Franklin D. Rooseveltilla oli viisi poikaa ja tytär. Yksi pojista kuoli pienenä.
Anna oli kolmesti naimisissa ja ammatiltaan toimittaja.
James valitsi sotilasuran merijalkaväessä ja yleni prikaatikenraaliksi ja ansaitsi toisessa maailmansodassa Laivaston ristin. Sodan jälkeen hän erosi palveluksesta ja meni politiikkaan kohoten USA:n edustajainhuoneen jäseneksi.
Elliott liittyi ilmavoimiin (tuolloin vielä armeijan ilmajoukot) 1940 ja lensi sodassa tiedustelulentäjänä. Erikoinen yksityiskohta on, että hän todisti tulevan presidentti Kennedyn vanhemman veljen kuolemaa koelennolla. Hän yleni prikaatikenraaliksi ja ehti olla viidesti naimisissa.
Franklin Jr. oli toinen samanniminen poika ensimmäisen kuoltua puolen vuoden ikäisenä. Hänestä tuli vanhimman veljen tapaan USA:n edustajainhuoneen jäsen.
33. Harry S. Trumanilla oli yksi tytär.
Margaret oli menestyksekäs dekkarikirjailija.
34. Dwight D. Eisenhowerilla oli kaksi poikaa, joista vanhempi kuoli pienenä. Nuorempi on yhä elossa ja Eisenhower on varhaisin presidentti, jonka lapsia on yhä elossa.
John valitsi isänsä tapaan sotilasuran. Isä ei ymmärrettävästä syystä päässyt paikalle kun poika valmistui West Pointista; hän oli samana päivänä komentamassa maihinnousua Normandiaan. Hän yleni prikaatikenraaliksi, mutta merkittävimmän työnsä hän on tehnyt sotahistorioitsijan.
35. John F. Kennedyllä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Vanhempi tyttäristä syntyi kuolleena. Nuorempi pojista syntyi presidenttikaudella ja kuoli kahden päivän ikäisenä.
Caroline on kirjailija ja pyrki USA:n senaattiin 2010 Hillary Clintonin paikan vapauduttua.
John Jr. kuoli lento-onnettomuudessa 38-vuotiaana hänen ohjaamansa koneen syöksyttyä mereen.
36. Lyndon B. Johnsonilla oli kaksi tytärtä.
Lynda meni naimisiin merijalkaväen upseerin kanssa. Aviomies siirtyi politiikkaan edeten Virginian kuvernööriksi ja USA:n senaattiin.
37. Richard Nixonilla oli kaksi tytärtä.
Julie meni naimisiin Dwight D. Eisenhowerin pojanpojan kanssa. Nixon oli Eisenhowerin varapresidentti 1952-60. Ammatiltaan Julie on kirjailija.
38. Gerald Fordilla oli kolme poikaa ja tytär.
Michael on pappi.
John on liikemies.
Steven on näyttelijä.
Susan on kirjailija-valokuvaaja, joka aiemmin johti äitinsä perustamaa alkoholi- ja huumevieroitusklinikkaa.
39. Jimmy Carterilla on kolme poikaa ja tytär.
Jack pyrki USA:n senaattiin 2006, mutta hävisi vaalit.
40. Ronald Reaganilla oli ensimmäisestä avioliitosta kaksi tytärtä, joista toinen kuoli pienenä sekä adoptoitu poika. Toisesta avioliitosta syntyi poika ja tytär.
Maureen pyrki USA:n senaattiin 1982 ja 1992, mutta hävisi molemmat vaalit.
Michael oli Reaganin ja Jane Wymanin adoptoima poika, joka vieraantui avioeron jälkeen isästään. Välit paranivat myöhemmin. Ammatiltaan hän oli radiojuontaja, kuten pikkuveljensäkin.
Patti aiheutti isälleen harmaita hiuksia liberaaleilla näkemyksillään. Ammatiltaan hän oli näyttelijä ja poseerasi Playboyn alastonkuvissa isänsä presidenttikauden jälkeen.
Ron, radiojuontaja, aiheutti isälleen lisää aihetta hiustenvärjäykseen olemalla lähes siskonsa veroinen liberaali.
41. George H.W. Bushilla on neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhempi tyttäristä kuoli pienenä.
George W. seurasi isänsä jalanjälkiä presidenttinä.
Jeb oli Floridan kuvernööri 1999-2007.
42. Bill Clintonilla on yksi tytär.
Chelsea on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri.
43. George W. Bushilla on kaksoistyttäret.
Barbara ja Jenna ovat ainoat kaksoset, joiden isä on ollut Yhdysvaltain presidentti.
44. Barack Obamalla on kaksi tytärtä.
Koska Neuvostoliitolla oli koko aikanaan vain seitsemän kiistatonta johtajaa, heidän kaikki lapsensa pystyy käsittelemään. Jotkut ovat varsin tunnettuja, toiset taas niin julkisuudelta piilossa olleita että tietoa ei löydy juuri mistään. Voi olla, että jopa virallisia - lähinnä pienenä kuolleita - lapsia oli muitakin, lehtolapsista nyt puhumattakaan.
1. Vladimir Leninillä ei ollut lapsia.
2. Josif Stalinilla oli kolme virallista lasta, yksi ensimmäisestä ja kaksi toisesta avioliitosta. Heidän lisäkseen hänellä oli tiettävästi useita aviottomia lapsia, joiden kanssa hän ei ollut missään tekemisissä.
2.1. Jakov Dzugashvili oli Stalinin poika ensimmäisestä avioliitosta. Hän ei tullut isänsä kanssa erityisen hyvin toimeen. Jakov yritti jopa itsemurhaa, kun isä ei hyväksynyt hänen juutalaista morsiantaan. Sodan syttyessä hän palveli tykistön luutnanttina ja jäi saksalaisten vangiksi jo ensimmäisenä sotakuukautena. Saksalaiset tarjosivat myöhemmin vankienvaihtoa: Jakov marsalkka Paulusia vastaan. Stalin kieltäytyi. Jakov kuoli huhtikuussa 1943 vankileirillä epäselvissä oloissa. Todennäköisesti kyseessä oli tarkoituksellinen itsemurha juoksemalla päin leirin sähköistettyä aitaa.
2.2. Vasili Stalin oli Stalinin ja hänen toisen vaimonsa ensimmäinen lapsi. Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon hän palveli ilmavoimissa. Vuoden lopussa 20-vuotias Vasili oli jo majuri ja sodan lopussa 24-vuotias eversti. Ylennykset tulivat sinänsä yli ansioiden, mutta virallisten tietojen mukaan Vasili lensi 26 sotalentoa ja ampui alas kaksi viholliskonetta, joten mikään takalinjojen pelkuri mies ei ollut. Sodan jälkeen hän yleni parissa vuodessa kenraaliluutnantiksi, siis vielä alle kolmikymppisenä. Isä-Stalinin kuoleman jälkeen Vasili joutui vankilaan muutamaksi vuodeksi, mutta hänet vapautettiin 1960 ja laitettiin eläkkeelle. Hän kuoli kroonisesti alkoholisoituneena vähän yli 40-vuotiaana.
2.3. Svetlana Allilujeva oli Stalinin ainoa tytär. Epäpoliittisena hahmona Svetlana ei joutunut vaikeuksiin isänsä kuoltua. Kahden epäonnistuneen avioliiton jälkeen hän ihastui Moskovassa opiskelleeseen intialaiskommunistiin. Tämän kuoltua Svetlanan sallittiin matkustaa Intiaan hautajaisseremoniaan, jossa hän muutaman kuukauden kuluttua marssi USA:n lähetystöön pyytämään turvapaikkaa. Se myönnettiin ja hän meni sittemmin USA:ssa uusiin naimisiin ja kuoli vuoden 2011 marraskuussa.
3. Nikita Hrustsov oli kolmesti naimisissa. Kaksi vanhinta lasta syntyi ensimmäisestä avioliitosta, jossa vaimo kuoli nuorena sairastuttuaan pilkkukuumeeseen. Toinen, hyvin lyhyeksi jäänyt liitto oli lapseton. Kolmannen avioliittonsa hän solmi vasta ollessaan Neuvostoliiton johtaja, mutta elettyään Ninansa kanssa yhdessä jo vuosikymmeniä ennen sitä ja saatuaan kolme lasta.
3.1. Julia Hrustsova oli naimisissa Kiovan oopperan johtajan kanssa ja kuoli 1981.
3.2. Leonid Hrustsov kaatui 1943 puolivälissä kolmattakymmentään taistelulentäjänä.
3.3 Rada Hrustsova oli tiedelehden toimittaja. Hänen aviomiehensä Aleksei Adzhubev tuli tunnetuksi appiukkonsa luottotoimittajana.
3.4. Sergei Hrustsov on koulutukseltaan tekniikan tohtori. Epäpoliittisena hän ei joutunut suurempiin vaikeuksiin isänsä tultua syrjäytetyksi. Hän työskenteli lähinnä sukellusveneiden ohjusjärjestelmien suunnittelijana. Sergei muutti Yhdysvaltoihin 1991 ja on nykyään maan kansalainen.
3.5. Elena Hrustsova syntyi 1937 eikä hänestä ole tarkempia tietoja.
4. Leonid Brezhnevillä oli avioliitostaan Viktorian kanssa kaksi lasta.
4.1. Galina Brezhneva oli hämmästyttävän paljon isänsä näköinen. Hän jätti opintonsa kesken, eli neuvostoseurapiirien pintaliitoa ja alkoholisoitui pahoin. Isänsä kuoleman jälkeen hän menetti etuoikeutensa ja päätyi syytetyksi timattien salakuljetuksesta ja korruptiosta.
4.2. Juri Brezhnev pääsi nepotismin ansiosta varaulkomaankauppaministeriksi. Alkoholisoitunut mies sai potkut isänsä kuoleman jälkeen ja pidätettiin korruptiosta ja kavalluksesta. Sittemmin mies on elänyt hiljaiseloa.
5. Juri Andropovilla oli vaimonsa Tatjanan kanssa kaksi lasta. Entinen KGB:n johtaja oli niin salaperäinen mies, että hänen tullessaan valtaan lännessä ei edes tiedetty hänen olevan naimisissa. Tatjana oli Andropovin toinen vaimo, ensimmäisen vaimon Ninan kanssa hänellä oli niin ikään kaksi lasta.
5.1. Eugenia Andropovasta ei ole tarkempaa tietoa.
5.2. Vladimir Andropov kuoli 35-vuotiaana.
5.3. Igor Andropov valmistui historian tohtoriksi ja työskenteli Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän ulkoministeriössä diplomaattina.
5.4. Irina Andropova oli naimisissa tunnetun näyttelijän Mihail Filippovin kanssa.
6. Konstantin Tsernenko oli kahdesti naimisissa. Ensimmäisestä avioliitosta syntyi poika, toisesta kaksi tytärtä ja poika.
6.1. Albert Tsernenko oli merkittävä lakifilosofi. Menestystä tuli sekä neuvostoaikana että sen jälkeen. Neuvostoaikainen teoria historiasta kausaalisena prosessina oli ymmärrettävästi suosiossa.
6.2. Jelena Tsernenko työskenteli puoluehistorian instituutissa.
6.3. Vera Tsernenko työskenteli diplomaattina USA:n suurlähetystössä.
6.4. Vladimir Tsernenko oli Neuvostoliiton elokuva-alan hallintoelimen töissä.
7. Mihail Gorbatsovilla oli puolisonsa Raisan kanssa yksi lapsi.
7.1. Irina Gorbatsova-Virganskaja työskentelee syöpätutkimusta rahoittavan Gorbatsov-säätiön varapuheenjohtajana. Koulutukseltaan hän on lääkäri.
Yleisenä havaintona voi huomata, että melkoinen osa neuvostojohtajien lapsista eli luultavasti kutakuinkin sellaista elämää, mihin he olisivat saattaneet päätyä normimihailovin lapsinakin. Politiikkaan meni aniharva ja heistäkin pisimmälle edennyt pääsi vain varaulkomaankauppaministeriksi. Epäsuosioon joutuneiden Stalinin ja Hrustsovin lapset selvisivät suhteellisen vähällä, samoin kuin Neuvostoliiton romahduksen jälkeisen ajan nähneet ex-johtajien lapset.
Kaikkiaan neuvostojohtajilla oli 19 lasta, joista ilmeisesti kaikki elivät aikuisiksi. Lasten lukumäärä oli siis noin 2,72 lasta / johtaja. Poikia oli yhdeksän ja tyttäriä kymmenen.
Lasten määrän keskiarvo on käytännössä sama kuin USA:n presidenttien aikuisiksi eläneiden lasten määrän keskiarvo. Koska USA:n presidenttejä on ollut monin verroin enemmän, ei heidän lapsiaan ole lueteltu yksitellen, ainoastaan kiinnostavimmat tapaukset. Presidenteillä on ollut paljon menestyksekkäitä sukulaisia, osa lapsistakin on päässyt pitkälle.
USA:n presidenttinä on ollut 43 miestä. Heillä on ollut yhteensä 156 lasta (3,63 per presidentti), joista 88 poikia ja 68 tyttöjä. Aikuisiksi on elänyt 116 lasta (2,76 per presidentti, Barack Obamaa eikä hänen lapsiaan ole laskussa huomioitu lasten alaikäisyyden takia), joista 66 poikia ja 50 tyttöjä. Lasten lukumäärään ei ole laskettu tunnustamattomia tai ei-biologisia lapsia.
Jakaumassa kiinnittää huomiota poikien suhteellisen suuri määrä. Olen joskus kuullut väitteen, että hallitsevilla uroksilla (korkea testosteroni) olisi enemmän poikia, mikä tietysti täsmäisi hyvin presidentteihin. Jos oletetaan, että sukupuolten syntymätodennäköisyys on yhtä suuri eli 50 %, todennäköisyys sille että 156 lapsesta vähintään 88 on poikia, on vain 6,4 %. Kun kuitenkin huomioidaan jakauman kaksisuuntaisuus, todennäköisyys sille että 156 lapsen jakaumassa vähintään 88 on jakauman enemmistösukupuolta on tietysti kaksinkertainen eli 12,8 %. Edelleen pieni, mutta ylittää silti tilastollisen merkitsevyyden viiden prosentin rajan.
Lapsettomia presidenteistä on ollut kuusi. Heistä tosin Washingtonilla, Madisonilla ja Hardingilla oli lapsipuolia vaimon aiemmasta avioliitosta ja Jacksonilla sekä Polkilla otto- ja kasvattilapsia. Edellä oleviin yhteissummiin ja seuraaviin tilastotietoihin on laskettu vain presidenttien (tiettävästi) biologiset lapset. "Puhtaasti" lapseton presidenteistä on ollut vain ainoa poikamies Buchanan.
Presidenttien lapsista (käytännössä 66 aikuiseksi eläneestä pojasta, naisten tasa-arvo ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa) aika moni on kohonnut merkittävään asemaan. USA:n edustajainhuoneeseen on edennyt viisi, senaattiin vain yksi. Presidentiksi on päässyt kaksi, ministeriksi neljä ja lisäksi yksi etelävaltioiden ministeriksi. Kenraalikuntaan on ylennyt seitsemän, joista yksi etelävaltioiden armeijassa. Jääköön spekulaatioiden varaan, kuinka runsaasti kyse on ollut nepotismista, todettakoon vain että viimeisen sadan vuoden aikana ei kovin moni ole edennyt äärimmäiselle huipulle.
1. George Washingtonilla ei ollut lapsia.
2. John Adamsilla oli kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Toinen tyttäristä kuoli pienenä ja kolmas tytär, nuorin lapsista syntyi kuolleena.
Pojista John Quincy Adams pääsi presidentiksi isänsä vielä eläessä.
Nuorempi veli Charles kuoli 30-vuotiaana alkoholistina.
Kolmas veljes Thomas oli välimuoto, joka oli vanhimman veljen sihteerinä toiminut alkoholisti.
3. Thomas Jeffersonilla oli avioliitosta viisi tytärtä, joista kolme kuoli pieninä, sekä yksi kuolleena syntynyt tai aivan pienenä kuollut poika. Lisäksi hänellä todennäköisesti oli orjansa Sally Hemingsin kanssa jälkikasvua, mutta ei tiedetä varmasti kuinka moni Sallyn lapsista oli Jeffersonin alulle saattama, todennäköisesti kaikki kuusi.
Vanhin tytär Martha toimi maan ensimmäisenä naisena isänsä presidenttikaudella, koska Jefferson oli leskimies. Marthan poika George W. Randolph oli lyhyen aikaan Etelävaltioiden sotaministerinä.
Sally Hemingsin ja Jeffersonin pojanpoika John Wayles Jefferson taisteli sisällissodassa pohjoisvaltioiden puolella ja yleni aina everstiksi asti.
4. James Madisonilla ei ollut lapsia.
5. James Monroella oli kaksi tytärtä ja pienenä kuollut poika.
Vanhempi tytär Eliza toimi joskus sairastelevan äitinsä sijaisena edustustehtävissä.
6. John Quincy Adamsilla oli kolme poikaa ja lapsena kuollut tytär.
Vanhin pojista, George, oli naistenmies ja alkoholisti, joka teki itsemurhan 28-vuotiaana. Sitä ennen hän ehti kuitenkin valmistua lakimieheksi Harvardista ja olla Massachusettesin edustajainhuoneen jäsenenä.
Keskimmäinen poika John oli myös alkoholisti, joka sai potkut Harvardista.
Nuorin poika Charles pääsi poliittisella urallaan pidemmälle, aina liittovaltion edustajainhuoneeseen ja Iso-Britannian suurlähettilääksi asti.
7. Andrew Jacksonilla ei ollut omia lapsia, mutta hänellä oli kaksi adoptoitua ja kahdeksan kasvattilasta.
Adoptoiduista lapsista 16-vuotiaana kuollut Lyncoua oli orvoksi jäänyt creek-intiaani.
Kasvattilapsista Jacksonin vaimon veljenpojista Daniel Smith Donelson oli etelävaltioiden kenraali sisällissodassa ja hänen veljensä Andrew Jackson Donelson USA:n varapresidenttiehdokas vuoden 1856 vaaleissa.
8. Martin van Burenilla oli viisi poikaa, joista yksi kuoli pienenä.
John oli lakimies ja New Yorkin osavaltion 'Attorney General' (termille ei ole tarkkaa suomennosta, koska se on käytössä vain 'common law' -periaatteen maissa, lähinnä osavaltion hallituksen ylin lakivirkamies). Isä-Martin oli hoidellut samaa virkaa ennen presidentiksi tuloaan.
9. William Henry Harrisonilla oli kuusi poikaa ja neljä tytärtä. Nuorin pojista kuoli pienenä. Aikuiseksi eläneistäkin viisi kuoli ennen kesken presidenttikauttaan menehtynyttä isäänsä ja vain yksi eli äitiään pidempään.
John Scott Harrison pääsi poliittisella urallaan USA:n edustajainhuoneeseen. Hänen pojistaan Benjamin pääsi sittemmin pidemmälle.
10. John Tylerillä oli peräti viisitoista lasta, ensimmäisestä avioliitosta kahdeksan ja toisesta, leskenä 30 vuotta nuoremman naisen kanssa solmitusta seitsemän. Vain yksi tytär kuoli pienenä, kahdeksan poikaa ja kuusi tyttöä eli aikuisiksi. Lisäksi väitetään, että hänellä olisi ollut useita lapsia orjien kanssa, mutta tästä ei ole pitäviä todisteita. Tyler on aikaisin presidentti, jolla on yhä (2011) elossa olevia lapsenlapsia. Kuulostaa uskomattomalta, koska Tyler oli syntynyt 1790! Tämä selittyy sillä, että kyseisten pojanpoikien isä oli Tylerin 63-vuotiaana saama poika, joka puolestaan sai nuoremman näistä elossa olevista pojanpojista 1928 74-vuotiaana.
Robertin, vanhimman pojan puoliso Priscilla toimi maan ensimmäisenä naisena anoppinsa kuoltua aina presidentin uuteen avioliittoon asti.
John Jr. oli etelävaltioiden apulaisvaltiovarainministeri.
Letitia toimi epävirallisesti maan ensimmäisenä naisena kälynsä ohella.
David, toisen avioliiton vanhin lapsi, oli USA:n edustajainhuoneen jäsen.
John Alexander liittyi Konfederaation armeijaan vasta 14-vuotiaana ja taisi päästä sotimisen makuun, koska taisteli muutamaa vuotta myöhemmin saksalais-ranskalaisessa sodassa Preussin armeijassa.
11. James K. Polkilla ei ollut lapsia.
12. Zachary Taylorilla oli viisi tytärtä ja yksi poika.
Sarah meni naimisiin nuoren luutnantin Jefferson Davisin kanssa isänsä vastustuksesta huolimatta. Davisista tuli sittemmin Etelävaltioiden presidentti, mutta Sarah oli kuollut malariaan vain kolme kuukautta vihkimisen jälkeen.
Richardista tuli sisällissodassa etelävaltioiden kenraaliluutnantti.
13. Millard Fillmore oli kahdesti naimisissa. Toinen, myöhemmällä iällä solmittu avioliitto oli lapseton, ensimmäisestä oli poika ja tyttö.
Millard Powers Fillmore oli isänsä sihteerinä presidenttiyden loppuvaiheessa.
14. Franklin Piercellä oli kolme poikaa, jotka kaikki kuolivat pieninä.
Benjamin eli pojista vanhimmaksi. Hän kuoli 11-vuotiaana junaonnettomuudessa. Isä oli juuri tullut valituksi presidentiksi, mutta ei ollut vielä astunut virkaan.
15. James Buchanan on ainoa USA:n presidentti, joka pysyi poikamiehenä eikä hänellä ollut lapsia.
16. Abraham Lincolnilla oli neljä poikaa, joista vain yksi eli yli 18-vuotiaaksi.
Robert Todd Lincolnista tuli USA:n sotaministeri ja Iso-Britannian suurlähettiläs.
17. Andrew Johnsonilla oli kaksi tytärtä ja kolme poikaa. Kaikilla pojilla oli jossain määrin traaginen kohtalo.
Charles kuoli ollessaan armeijan apulaislääkärinä sisällissodan aikana pudottuaan hevosen selästä. Robert menehtyi 35-vuotiaana alkoholismiin.
Andrewin perustama sanomalehti meni konkurssiin ja hän kuoli pian sen jälkeen 27-vuotiaana.
18. Ulysses S. Grantilla oli kolme poikaa ja tytär.
Jesse yritti päästä presidenttiehdokkaaksi 1908, mutta oli käytännössä täysin vailla mahdollisuuksia. Myöhemmin hän kirjoitti isänsä elämäkerran.
Ulysses Jr. ryhtyi menestyväksi kiinteistönvälittäjäksi. Hänen poikansa Ulysses IV (III meni serkulle) oli kuuluisa paleontologi.
Frederick ryhtyi isänsä tapaan sotilaaksi ja yleni kenraalimajuriksi. Siviilissä hänestä tuli Itävalta-Unkarin suurlähettiläs.
19. Rutherford B. Hayesilla oli seitsemän poikaa ja tytär. Kolme pojista kuoli pieninä.
Webb ryhtyi upseeriksi, yleni prikaatikenraaliksi ja otti osaa neljään sotaan: Espanjan-Amerikan sota, bokserikapina, Venäjän-Japanin sota ja ensimmäinen maailmansota. Merkittävin saavutus oli Filippiineillä 1899 ansaittu Kongressin kunniamitali eli korkein mahdollinen urhoollisuudesta myönnettävä kunniamerkki.
Rutherford Jr. perusti kansallisen kirjastoyhdistyksen.
Scottista tuli rautatieyrityksen johtaja.
20. James A. Garfieldilla oli viisi poikaa ja kaksi tytärtä. Pojista neljä ja tyttäristä yksi eli aikuiseksi.
Harry oli yliopiston rehtori. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän johti kansallista polttoaineensäännöstelyvirastoa.
James oli USA:n sisäministeri 1907-09.
21. Chester A. Arthurilla oli kaksi poikaa ja tytär. Esikoispoika kuoli pienenä.
Chester Alan Jr oli playboy, joka ei osoittanut kiinnostusta työhön eikä politiikkaan.
22. ja 24. Grover Clevelandilla oli kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Presidenttikausien välissä syntynyt esikoistytär kuoli 12-vuotiaana, muut elivät aikuisiksi.
Esther syntyi Valkoisessa talossa ja hänen saadessaa lapsena tuhkarokon presidentin asunto julistettiin karanteeniin. Esther meni naimisiin brittiläisen upseerin kanssa ja heidän tyttärensä Philippa Foot oli merkittävä filosofi.
23. Benjamin Harrisonilla oli neljä lasta, joista kolme eli aikuisiksi. Ensimmäisestä avioliitosta poika ja tytär (toinen tytär kuoli pian syntymän jälkeen), toisesta avioliitosta ensimmäisen vaimon veljentyttären kanssa tytär.
Russell oli Yhdysvaltain konsulina Meksikossa ja sittemmin Indianan osavaltion senaatissa. Hänen poikansa William pääsi USA:n kongressin edustajainhuoneen jäseneksi.
Mary toimi maan ensimmäisenä naisena äitinsä sairastuttua ja sittemmin kuoltua. Välit isään katkesivat tämän toisen avioliiton myötä.
Elizabeth, melkein 40 vuotta sisartaan nuorempi, toimi asianajajana.
25. William McKinleyllä oli kaksi tytärtä, jotka molemmat kuolivat pieninä.
26. Theodore Rooseveltilla oli ensimmäisestä avioliitosta tytär, toisesta neljä poikaa ja yksi tytär.
Alice eli varsin skandaalinkäryisen elämän. Hän oli naimisissa Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenen kanssa, mutta ainoan avioliitosta syntyneen lapsen isä oli eräs senaattori, jonka kanssa Alicella oli suhde.
Theodore Jr. pääsi pitkälle sekä politiikassa että sotilasuralla. Hän toimi New Yorkin osavaltion edustajainhuoneen jäsenenä, Puerto Ricon kuvernöörinä, Filippiinien kenraalikuvernöörinä ja apulaislaivastoministerinä. Sotilaana hän yleni prikaatikenraaliksi ja otti osaa molempiin maailmansotiin. Hän kuoli sydänkohtaukseen kuusi päivää Normandian maihinnousun jälkeen oltuaan ainoa kenraali, joka nousi maihin ensimmäisen aallon mukana. Hänet oli jo päätetty ylentää kenraalimajuriksi ja divisioonankomentajaksi, mutta toisin kävi. Kuolemansa jälkeen hänelle myönnettiin Kongressin kunniamitali.
Kermit teki isänsä tapaan tutkimusmatkoja, mm. Brasilian viidakoihin. Vanhemman veljen malliin hänkin taisteli molemmissa maailmansodissa, mutta ajautui alkoholismiin ja teki itsemurhan 1943. Hänen poikansa Kermit Jr. oli CIA:n osastopäällikkö.
Quentin, nuorin lapsista, kaatui 1918 20-vuotiaana taistelulentäjänä.
27. William H. Taftilla oli kaksi poikaa ja tytär.
Robert istui toistakymmentä vuotta USA:n senaatissa ja pyrki puolueensa presidenttiehdokkaaksi 1940, -48 ja -52, mutta hävisi esivaaleissa. Myös hänen poikansa Robert Jr. istui yhden kauden senaatissa. Hänen poikansa Bob puolestaan oli Ohion kuvernööri.
Charles Phelps Taft II oli Cincinnatin pormestari.
28. Woodrow Wilsonilla oli kolme tytärtä.
Margaret toimi maan ensimmäisenä naisena äitinsä kuolemasta isän uuteen avioliittoon asti.
29. Warren G. Hardingilla ei ollut lapsia.
30. Calvin Coolidgella oli kaksi poikaa, joista toinen kuoli teini-iässä.
John oli rautatieyhtiön toimitusjohtaja.
31. Herbert Hooverilla oli kaksi poikaa.
Herbert Jr. oli lyhyen aikaa USA:n sisäministeri.
32. Franklin D. Rooseveltilla oli viisi poikaa ja tytär. Yksi pojista kuoli pienenä.
Anna oli kolmesti naimisissa ja ammatiltaan toimittaja.
James valitsi sotilasuran merijalkaväessä ja yleni prikaatikenraaliksi ja ansaitsi toisessa maailmansodassa Laivaston ristin. Sodan jälkeen hän erosi palveluksesta ja meni politiikkaan kohoten USA:n edustajainhuoneen jäseneksi.
Elliott liittyi ilmavoimiin (tuolloin vielä armeijan ilmajoukot) 1940 ja lensi sodassa tiedustelulentäjänä. Erikoinen yksityiskohta on, että hän todisti tulevan presidentti Kennedyn vanhemman veljen kuolemaa koelennolla. Hän yleni prikaatikenraaliksi ja ehti olla viidesti naimisissa.
Franklin Jr. oli toinen samanniminen poika ensimmäisen kuoltua puolen vuoden ikäisenä. Hänestä tuli vanhimman veljen tapaan USA:n edustajainhuoneen jäsen.
33. Harry S. Trumanilla oli yksi tytär.
Margaret oli menestyksekäs dekkarikirjailija.
34. Dwight D. Eisenhowerilla oli kaksi poikaa, joista vanhempi kuoli pienenä. Nuorempi on yhä elossa ja Eisenhower on varhaisin presidentti, jonka lapsia on yhä elossa.
John valitsi isänsä tapaan sotilasuran. Isä ei ymmärrettävästä syystä päässyt paikalle kun poika valmistui West Pointista; hän oli samana päivänä komentamassa maihinnousua Normandiaan. Hän yleni prikaatikenraaliksi, mutta merkittävimmän työnsä hän on tehnyt sotahistorioitsijan.
35. John F. Kennedyllä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Vanhempi tyttäristä syntyi kuolleena. Nuorempi pojista syntyi presidenttikaudella ja kuoli kahden päivän ikäisenä.
Caroline on kirjailija ja pyrki USA:n senaattiin 2010 Hillary Clintonin paikan vapauduttua.
John Jr. kuoli lento-onnettomuudessa 38-vuotiaana hänen ohjaamansa koneen syöksyttyä mereen.
36. Lyndon B. Johnsonilla oli kaksi tytärtä.
Lynda meni naimisiin merijalkaväen upseerin kanssa. Aviomies siirtyi politiikkaan edeten Virginian kuvernööriksi ja USA:n senaattiin.
37. Richard Nixonilla oli kaksi tytärtä.
Julie meni naimisiin Dwight D. Eisenhowerin pojanpojan kanssa. Nixon oli Eisenhowerin varapresidentti 1952-60. Ammatiltaan Julie on kirjailija.
38. Gerald Fordilla oli kolme poikaa ja tytär.
Michael on pappi.
John on liikemies.
Steven on näyttelijä.
Susan on kirjailija-valokuvaaja, joka aiemmin johti äitinsä perustamaa alkoholi- ja huumevieroitusklinikkaa.
39. Jimmy Carterilla on kolme poikaa ja tytär.
Jack pyrki USA:n senaattiin 2006, mutta hävisi vaalit.
40. Ronald Reaganilla oli ensimmäisestä avioliitosta kaksi tytärtä, joista toinen kuoli pienenä sekä adoptoitu poika. Toisesta avioliitosta syntyi poika ja tytär.
Maureen pyrki USA:n senaattiin 1982 ja 1992, mutta hävisi molemmat vaalit.
Michael oli Reaganin ja Jane Wymanin adoptoima poika, joka vieraantui avioeron jälkeen isästään. Välit paranivat myöhemmin. Ammatiltaan hän oli radiojuontaja, kuten pikkuveljensäkin.
Patti aiheutti isälleen harmaita hiuksia liberaaleilla näkemyksillään. Ammatiltaan hän oli näyttelijä ja poseerasi Playboyn alastonkuvissa isänsä presidenttikauden jälkeen.
Ron, radiojuontaja, aiheutti isälleen lisää aihetta hiustenvärjäykseen olemalla lähes siskonsa veroinen liberaali.
41. George H.W. Bushilla on neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhempi tyttäristä kuoli pienenä.
George W. seurasi isänsä jalanjälkiä presidenttinä.
Jeb oli Floridan kuvernööri 1999-2007.
42. Bill Clintonilla on yksi tytär.
Chelsea on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri.
43. George W. Bushilla on kaksoistyttäret.
Barbara ja Jenna ovat ainoat kaksoset, joiden isä on ollut Yhdysvaltain presidentti.
44. Barack Obamalla on kaksi tytärtä.
lauantai 14. tammikuuta 2012
Sivallus CCXVI
Eteläkorealaisten lehtitietojen mukaan Pohjois-Korea on rankaissut jopa puolen vuoden työleirituomioilla niitä, jotka eivät ole surreet riittävän näyttävästi Suuren Johtajan kuolemaa. Tästä voidaan päätellä, että pohjoiskorealaisilla on kaksi vaihtoehtoa: 1) itket tai 2) itket ja itket.
Välihuomautus 24: Kasvatusguru
Ruotsalainen Anna Wahlgren, huippusuositun teoksen Lapsikirja kirjoittanut kasvatusguru on osoittautunut vastuuttomaksi julmuriäidiksi tyttärensä Felicia Feldin paljastuskirjassa.
En ole hämmästynyt.
80-luvun lopussa suomennettu Lapsikirja oli täälläkin todellinen myyntihitti. Itse en ollut koko järkäleestä edes kuullut, mutta satuin muutama vuosi sitten huomaamaan sen Huitsinnevadan kirjaston poistomyynnissä ja takakannen luettuani ostin kun halvalla sain, kuten Sulo Wilén sanoisi.
Kovasti kehuttu kirja osoittautui epäilyttäväksi. En lukenut sitä kokonaan, ehkä vähän reilu puolet valittuja pätkiä. Totesin, että tämän systeemin mukaan minä en ainakaan omia lapsiani kasvattaisi enkä ole kasvattanut. Tekstistä tuli niljakas vaikutelma; manipuloivaa, syyttelevää besserwisseriyttä. Toki joukossa oli hyviäkin osia; ei ole mitään niin huonoa ettei siinä jotain hyvääkin olisi, ei edes monikulttuuri. Periaatteenani onkin aina ollut, että ota kaikesta se mikä siinä on hyvää ja hylkää huono.
Wahlgrenin teoksessa ei kovin paljon sitä hyvää ollut, mutta ymmärrän kyllä miksi itsevarma teksti on uponnut sellaisiin joilla ei sitä lukiessa vielä ole ollut kokemusta lasten kasvattamisesta. Silti luulisi hälytyskellojen soivan, jos äidillä on yhdeksän lasta neljän eri miehen kanssa ja kirjan perhemalli pyörii äitiyden ympärillä isä(puolen/puolien) ollessa esineen kaltainen/kaltaisia koriste(ita).
En ole hämmästynyt.
80-luvun lopussa suomennettu Lapsikirja oli täälläkin todellinen myyntihitti. Itse en ollut koko järkäleestä edes kuullut, mutta satuin muutama vuosi sitten huomaamaan sen Huitsinnevadan kirjaston poistomyynnissä ja takakannen luettuani ostin kun halvalla sain, kuten Sulo Wilén sanoisi.
Kovasti kehuttu kirja osoittautui epäilyttäväksi. En lukenut sitä kokonaan, ehkä vähän reilu puolet valittuja pätkiä. Totesin, että tämän systeemin mukaan minä en ainakaan omia lapsiani kasvattaisi enkä ole kasvattanut. Tekstistä tuli niljakas vaikutelma; manipuloivaa, syyttelevää besserwisseriyttä. Toki joukossa oli hyviäkin osia; ei ole mitään niin huonoa ettei siinä jotain hyvääkin olisi, ei edes monikulttuuri. Periaatteenani onkin aina ollut, että ota kaikesta se mikä siinä on hyvää ja hylkää huono.
Wahlgrenin teoksessa ei kovin paljon sitä hyvää ollut, mutta ymmärrän kyllä miksi itsevarma teksti on uponnut sellaisiin joilla ei sitä lukiessa vielä ole ollut kokemusta lasten kasvattamisesta. Silti luulisi hälytyskellojen soivan, jos äidillä on yhdeksän lasta neljän eri miehen kanssa ja kirjan perhemalli pyörii äitiyden ympärillä isä(puolen/puolien) ollessa esineen kaltainen/kaltaisia koriste(ita).
tiistai 10. tammikuuta 2012
Sivallus CCXV
Tullilaitos teki pahan luokan mokan. Menivät tarkistamaan Bideen vaalikampanjaväkeen kuuluvan Ahmed Hassanin asiaankuuluvasta suojaväristä huolimatta. Asiasta on noussut kohu, Evan veljen Tomin mukaan kyseessä on rasismi. Eiköhän ole syytä ohjeistaa tullilaitos uudestaan siten, että tarkastuksen kohteeksi joutuvat tästedes vain ja ainoastaan valkoihoiset suomalaismiehet. Homoiksi tai vihervasureiksi tunnistetuille myönnetään poikkeus. Mukavana sivuvaikutuksena on se, että muutaman vuoden kuluttua voidaan uutisoida, että kaikki salakuljetuksesta ym rikkeistä kiinni jääneet ovat sataprosenttisesti kantasuomalaisia miehiä.
P.S. Kaikesta huolimatta uskoisin, että tarkistuksen suoritti ns. "kunnollinen tullimies".
P.S. Kaikesta huolimatta uskoisin, että tarkistuksen suoritti ns. "kunnollinen tullimies".
perjantai 6. tammikuuta 2012
tiistai 3. tammikuuta 2012
Hitlerin päiväkirja
Tutkiva journalismimme sai aikaan ihmeitä ja löysimme Hitlerin päiväkirjan. Seuraavassa valikoituja otteita, jotka todistavat että Aatu osasi kirjoittaa paljon mielenkiintoisemminkin kuin unilääkkeeksi kelpaavasta Mein Kampfista voisi päätellä.
30.1.33. Jawohl! Tänään minusta tuli Saksan valtakunnankansleri. Sen kunniaksi päätin ruveta pitämään päiväkirjaa. Mihinkään pitkiin vuodatuksiin ei kyllä ole aikaa. Kiirettä tulee pitämään ainakin sen jälkeen, kunhan siitä seniilistä Hindenburgista pääsee eroon.
27.2.33. Annoin Hermannille tehtävän polttaa valtiopäivätalo. Tulikin kunnon roihu.
1.7.34. Vihdoinkin pääsin eroon siitä vanhasta pervosta Röhmistä. Olisi se muuten saanut virkansa pitää, mutta mitäs meni piru nipistämään minua persuksista silloin -26. Tähän asti sitä tarvitsi, mutta nyt on valta niin tiukasti käsissä että se sodomiitti sai potut pottuina.
2.8.34. Hindenburg kuoli tänään. Tosin eroa viimeaikaiseen tilaan ei juuri huomaa. Taidanpa nimittää itseni presidentiksi, ellen sitten keksi nasevampaa titteliä.
12.9.35. Nürnbergin puoluepäivillä. Eva pihtaa taas. Suutuspäissäni käskin laatia lisää juutalaisvastaisia lakeja. Joskus tulee ikävä Geli-vainaata. Siltä sai aina kun halutti, vaikka on myönnettävä että Evalla on paremmat kyydit.
15.2.36. Koeajoin Ferdinand Porschen uuden kansanauton. Näyttää kuplalta ja sanokaa minun sanoneen, siitä tulee vielä riesa maailmalle.
3.8.36. Olympiastadionilla katsomassa kisoja. Joku nekru voitti satasen.
13.9.37. Palasin Nürnbergin puoluepäiviltä. Ei kyllä yhtään kiinnostanut, samat on aina nähty. Istu nyt siinä muitten keskellä kun pierettää niin perkeleesti. Onneksi välillä tuli musiikkia, niin pystyi päästelemään tuhnuja. Hermann ja Heinrich katselivat paheksuvasti toisiaan, mutta epäilen että se oli vain vittuilua - eivät ne voineet olla tajuamatta että se olin minä.
12.3.38. Kävin Paula-siskon luona Wienissä kahvilla. Hyvää sachertorttua. Liitin samalla Itävallan Saksaan ja nimesin sen Ostmarkiksi.
29.9.38. Pikku palaveri Münchenissä Chamberlainin, Daladierin ja Mussolinin kanssa Tsekkoslovakian asioista. Vittu mikä moka, joku unohti kutsua Tsekkoslovakian presidentin (en nyt muista tyypin nimeä) paikalle. No, saatiinpa asiat sovittua sutjakammin.
12.10.38. Pidin puhuttelun Jospehille ja Magdalle. Ero ei tule kysymykseenkään. Mikä piru siinä klenkka-Goebbelsissä naisia miellyttää, pääsi painamaan parikymppistä bimboa. Ei taida Josephilla olla se kolmas jalka yhtä pahasti kampura kuin oikea koipi. Entäs Magda? Hittojako Karl Hanke hänessä näki? Halusi varmaan testata, pitääkö paikkansa että joka tytöllä pimppi on mutta vittu vasta viiden lapsen äidillä.
10.11.38. Taitaa olla pientä taipumusta pyromaniaan. Huomasin jokin aika sitten, että valtiopäivätalon palosta on reilut viisi vuotta ja oli ikävä liekkejä. Päätin poltattaa muutaman synagogan kansan huvitukseksi, mutta tuli otettua vähän liikaa schnapsia ja mopo lähti käsistä. Hitto mikä krapula.
31.12.38. Time-lehti valitsi minut Vuoden Mieheksi! GRUNT! Saavat luvan toimittaa läpyskän diplomaattipostissa vähän äkkiä tänne. Kun näytän Evalle, niin sehän kostuu pelkästä kansikuvasta ja meitsi pääsee taas pukille!
16.3.39. Alan ymmärtää miksi hävittiin maailmansodassa. Kentsuilla oli eilen kusi sukassa, kun miehitettiin loppukin Tsekkoslovakiasta. Mutta eihän nuo länsivallat sitten tehneet paskaakaan. Saatanan pelkurit (siis nuo meidän kentsut).
20.4.39. Viiskyt vuotta mittarissa. Hyvät bileet, Heinrich ja Joachim ottivat kännipäissään nokkapokat (Joachim voitti), Hermann ja Joseph sammuivat pöydän alle. Tuolle Hessille pitää tehdä jotain, kun se ei ryyppää. Epäilyttävää.
23.8.39. No nyt se kolmannen luokan shamppanjakauppias Ribbentrop on vihdoinkin saanut jotain aikaan. Hyökkäämättömyyssopimus Stalinin kanssa ei ole mikään pikkujuttu. Saas nähdä parin vuoden päästä, mihin asentoon Joosefin viikset asettuvat, kun tehdään yllärit kollegalle.
3.9.39. Voi vittu. Mikä noita brittejä ja ranskalaisia vaivaa. Minä miehitän Saarin - ei mitään. Miehitän Reininmaan - ei mitään. Liitän Itävallan Reichiin - ei mitään. Uhittelen Tsekkoslovakialle ja saan ne suostumaan Münchenin sopimukseen. Petän sopimuksen ja miehitän koko Tsekkoslovakian - ei mitään. Ja nyt menen ja hyökkään Puolaan ja mitä nämä tekevät? Pitävät sanansa ja julistavat sodan. Eihän niihin voi luottaa - ne eivät pettäneetkään polakeille antamiaan lupauksia. Pitäisi erottaa se kyvytön ääliö Ribbentrop, mutta kun tilalle on tarjolla vain vielä kyvyttömämpiä ääliöitä.
18.3.40 Tapasin Mussolinin Brennerin solassa. Scheisse, ollaan treffattu Beniton kanssa monesti ennenkin mutta vasta nyt synkkasi tosissaan. Duce näytti jotenkin vaivaantuneelta, joten käskin avustajat pois ja kysyin kahden kesken että mikä nyt. Vääntelehti mutta tunnusti sitten että vatsavaivoja. Sanoin että antaa tulla vaan niin minäkin töräytän. Niin me sitten päästeltiin ja oltiin yhtä mieltä siitä että minä voitin äänessä mutta Benito hajussa. Hitto kun naurettiin. Piti muistaa tuuletella ennen kuin päästettiin adjutantit takaisin.
25.6.40. Vihdoin Pariisissa. Kyllä sinne tuli yritettyä reilu parikymmentä vuotta sittenkin, mutta turhaan. Hiton harmi sinänsä ettei edellisellä kerralla onnistanut. Silloin olisi nuorena miehenä voinut mennä Pigallelle huoriin ettei mitään. Vaan eipä nyt onnaa, kun Speer ja kumppanit ovat messissä. Juoruaisivat Evalle ja siitäkös mekkala tulisi.
19.7.40. Ylensin tusinan verran kenraaleita sotamarsalkoiksi. Kun Hermann kuuli tästä etukäteen, hän hermostui. Halusi, että teen hänestä vielä korkeampiarvoisen. Lupasin jos kertoo hyvän vitsin. Hermann rykäisi ja aloitti: "Olin makuuhuoneessa, kun Emmy tuli paikalle ja ihmettelin, miksi heiluttelin marsalkansauvaani sängyllä olevien vaatteiden yllä. Johon minä totesin, että 'ich befördere meine Unterhose zu Oberhose!'". Repesin. Oli pakko keksiä Göringille upouusi Valtakunnanmarsalkan titteli.
6.4.41. Mussolini on taas sössinyt kaiken. Piti mennä Kreikkaan pelastamaan tilannetta, mutta piru vie kun muistettiin liian myöhään että Jugoslavia on matkan varrella. Tuli vähän isompi soppa kuin suunniteltiin.
11.5.41. Hess lensi Englantiin! Jotenkin minä arvasin, että ei tuosta tyypistä hyvä seuraa. Miten voit luottaa keneenkään Afrikassa syntyneeseen? Sitä vain antoi anteeksi, kun kyseessä oli 'alte Kamerad'. Saatana, miehen kulmakarvatkin ovat kuin kaksi vittua vierekkäin.
22.6.41. Evalla alkoi tänään menkat. Hyökkäsin Neuvostoliittoon.
8.12.41. Saatanan vinosilmät. Menivät hyökkäämään Havaijille! Ikään kuin jenkeistä ei olisi tarpeeksi riesaa muutenkin. Ei kai tässä muu auta kuin julistaa sota niillekin.
31.12.41. Saatanan vinosilmät. Jos kerran ollaan sodassa, niin sitten ollaan sodassa. Tässä on odotettu jo vuoden loppuun asti, mutta Tojo vain imee Stalinin kullia. Miksi perkeleessä se riisinjyvä ei voi julistaa neukuille sotaa ja helpottaa meidän itärintamamme painetta? Kyllä minä siitä hyvästä antaisin niille Siperian aina Jeniseille asti.
4.6.42. Kävin pikavisiitillä Suomessa. Lentokentälle laskeuduttaessa kusetti niin helvetisti, että piti juosta metsänreunaan heittämään kepillinen. Muistilistalle: asennuta Focke-Wulfiin vessa.
31.1.43. Stalingrad on antautunut! Scheisse, ja minä kun varta vasten ylensin Pauluksen marsalkaksi, että ymmärtäisi tapella loppuun asti. Paulus saisi tunkea marsalkansauvansa paikkaan jonne päivä ei paista.
25.5.43. Näin Messerschmittin uuden keksinnön. Suihkuhävittäjä, ja paskat! Salamapommittajaksi, sanon minä.
23.8.43. Kurskissa meni sitten poskelleen. Donnerwetter, ei olisi sittenkään pitänyt odottaa niitä uusia panssarimalleja. Pakkaisin pillit pussiin ja rupeaisin taas taidemaalariksi, mutta kädet vapisevat niin pahasti että menisi impressionismin puolelle, oksettavaa.
6.6.44. Liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa. Ja mitä nämä helvetin pöljät tekevät? Antavat minun vedellä sikeitä puoleenpäivään ennen kuin uskaltavat tulla kertomaan. Vittu, nykyään ei saa kunnon henkilökuntaa mistään. Taidanpa ihan vittuillakseni kieltää panssaridivisioonien siirron paikalle. Sanon, että tämä on pelkkä hämäys ja oikea maihinnousu tehdään Calaisiin. Siinäpähän oppivat asioiden tärkeysjärjestyksen, paskiaiset.
22.7.44. Korvissa soi ja päätä särkee. Tällä kertaa en ole krapulassa kuten normaalisti. Joku vitun nobody Stauffenberg räjäytti toissapäivänä pommin bunkkerissa eikä se rähmäkäpälä osannut tehdä sitäkään oikein. Ansaitsi tulla ammutuksi jo siitä hyvästä; mukamas preussilainen upseeri eikä tuon kummempaa saa aikaan. Scheisse, että jomottaa ohimoissa.
25.1.45. Vastahyökkäys lännessä meni vituiksi.
14.2.45. Dresden meni pommituksissa vituiksi.
16.3.45. Vastahyökkäys idässä meni vituiksi.
18.3.45. Evan kanssa meni vituiksi. Ei kuulemma saa nukuttua pommitusten takia ja päätä särkee.
22.4.45. Saatana että vedin tänään herneen nenään. Meitsi oli just laatimassa hienot suunnitelmat, kun kentsun perkeleet tunnustivat, ettei mitään vastahyökkäystä ole tehty. Pistin sen luokan raivarit, että jos tästä revohkasta joskus tehdään elokuva, niin siinä on legendaarisen kohtauksen ainekset.
28.4.45. Himmler oli ruvennut rauhanneuvotteluihin, saatanan petturi. Nyt ymmärrän miksi Blondi yritti aina näykkiä äijän housunlahkeita ja kusi kerran sen kintuille.
29.4.45. Kyllä tämä tästä vielä. Fredrik Suurikin nousi, vaikka vihollinen oli Berliinin porteilla. Päätin mennä Evan kanssa naimisiin, niin onpa Saksan kansalla edustava hallitsijapari, kunhan sota on voitettu.
30.4.45. Donnerwetter. Evalla nousi pissa päähän, kun pääsi Frau Hitleriksi. Nyt mulla on raunioina olevan valtakunnan lisäksi nalkuttava akka. Ei tätä kestä, taidan ampua itseni.
30.1.33. Jawohl! Tänään minusta tuli Saksan valtakunnankansleri. Sen kunniaksi päätin ruveta pitämään päiväkirjaa. Mihinkään pitkiin vuodatuksiin ei kyllä ole aikaa. Kiirettä tulee pitämään ainakin sen jälkeen, kunhan siitä seniilistä Hindenburgista pääsee eroon.
27.2.33. Annoin Hermannille tehtävän polttaa valtiopäivätalo. Tulikin kunnon roihu.
1.7.34. Vihdoinkin pääsin eroon siitä vanhasta pervosta Röhmistä. Olisi se muuten saanut virkansa pitää, mutta mitäs meni piru nipistämään minua persuksista silloin -26. Tähän asti sitä tarvitsi, mutta nyt on valta niin tiukasti käsissä että se sodomiitti sai potut pottuina.
2.8.34. Hindenburg kuoli tänään. Tosin eroa viimeaikaiseen tilaan ei juuri huomaa. Taidanpa nimittää itseni presidentiksi, ellen sitten keksi nasevampaa titteliä.
12.9.35. Nürnbergin puoluepäivillä. Eva pihtaa taas. Suutuspäissäni käskin laatia lisää juutalaisvastaisia lakeja. Joskus tulee ikävä Geli-vainaata. Siltä sai aina kun halutti, vaikka on myönnettävä että Evalla on paremmat kyydit.
15.2.36. Koeajoin Ferdinand Porschen uuden kansanauton. Näyttää kuplalta ja sanokaa minun sanoneen, siitä tulee vielä riesa maailmalle.
3.8.36. Olympiastadionilla katsomassa kisoja. Joku nekru voitti satasen.
13.9.37. Palasin Nürnbergin puoluepäiviltä. Ei kyllä yhtään kiinnostanut, samat on aina nähty. Istu nyt siinä muitten keskellä kun pierettää niin perkeleesti. Onneksi välillä tuli musiikkia, niin pystyi päästelemään tuhnuja. Hermann ja Heinrich katselivat paheksuvasti toisiaan, mutta epäilen että se oli vain vittuilua - eivät ne voineet olla tajuamatta että se olin minä.
12.3.38. Kävin Paula-siskon luona Wienissä kahvilla. Hyvää sachertorttua. Liitin samalla Itävallan Saksaan ja nimesin sen Ostmarkiksi.
29.9.38. Pikku palaveri Münchenissä Chamberlainin, Daladierin ja Mussolinin kanssa Tsekkoslovakian asioista. Vittu mikä moka, joku unohti kutsua Tsekkoslovakian presidentin (en nyt muista tyypin nimeä) paikalle. No, saatiinpa asiat sovittua sutjakammin.
12.10.38. Pidin puhuttelun Jospehille ja Magdalle. Ero ei tule kysymykseenkään. Mikä piru siinä klenkka-Goebbelsissä naisia miellyttää, pääsi painamaan parikymppistä bimboa. Ei taida Josephilla olla se kolmas jalka yhtä pahasti kampura kuin oikea koipi. Entäs Magda? Hittojako Karl Hanke hänessä näki? Halusi varmaan testata, pitääkö paikkansa että joka tytöllä pimppi on mutta vittu vasta viiden lapsen äidillä.
10.11.38. Taitaa olla pientä taipumusta pyromaniaan. Huomasin jokin aika sitten, että valtiopäivätalon palosta on reilut viisi vuotta ja oli ikävä liekkejä. Päätin poltattaa muutaman synagogan kansan huvitukseksi, mutta tuli otettua vähän liikaa schnapsia ja mopo lähti käsistä. Hitto mikä krapula.
31.12.38. Time-lehti valitsi minut Vuoden Mieheksi! GRUNT! Saavat luvan toimittaa läpyskän diplomaattipostissa vähän äkkiä tänne. Kun näytän Evalle, niin sehän kostuu pelkästä kansikuvasta ja meitsi pääsee taas pukille!
16.3.39. Alan ymmärtää miksi hävittiin maailmansodassa. Kentsuilla oli eilen kusi sukassa, kun miehitettiin loppukin Tsekkoslovakiasta. Mutta eihän nuo länsivallat sitten tehneet paskaakaan. Saatanan pelkurit (siis nuo meidän kentsut).
20.4.39. Viiskyt vuotta mittarissa. Hyvät bileet, Heinrich ja Joachim ottivat kännipäissään nokkapokat (Joachim voitti), Hermann ja Joseph sammuivat pöydän alle. Tuolle Hessille pitää tehdä jotain, kun se ei ryyppää. Epäilyttävää.
23.8.39. No nyt se kolmannen luokan shamppanjakauppias Ribbentrop on vihdoinkin saanut jotain aikaan. Hyökkäämättömyyssopimus Stalinin kanssa ei ole mikään pikkujuttu. Saas nähdä parin vuoden päästä, mihin asentoon Joosefin viikset asettuvat, kun tehdään yllärit kollegalle.
3.9.39. Voi vittu. Mikä noita brittejä ja ranskalaisia vaivaa. Minä miehitän Saarin - ei mitään. Miehitän Reininmaan - ei mitään. Liitän Itävallan Reichiin - ei mitään. Uhittelen Tsekkoslovakialle ja saan ne suostumaan Münchenin sopimukseen. Petän sopimuksen ja miehitän koko Tsekkoslovakian - ei mitään. Ja nyt menen ja hyökkään Puolaan ja mitä nämä tekevät? Pitävät sanansa ja julistavat sodan. Eihän niihin voi luottaa - ne eivät pettäneetkään polakeille antamiaan lupauksia. Pitäisi erottaa se kyvytön ääliö Ribbentrop, mutta kun tilalle on tarjolla vain vielä kyvyttömämpiä ääliöitä.
18.3.40 Tapasin Mussolinin Brennerin solassa. Scheisse, ollaan treffattu Beniton kanssa monesti ennenkin mutta vasta nyt synkkasi tosissaan. Duce näytti jotenkin vaivaantuneelta, joten käskin avustajat pois ja kysyin kahden kesken että mikä nyt. Vääntelehti mutta tunnusti sitten että vatsavaivoja. Sanoin että antaa tulla vaan niin minäkin töräytän. Niin me sitten päästeltiin ja oltiin yhtä mieltä siitä että minä voitin äänessä mutta Benito hajussa. Hitto kun naurettiin. Piti muistaa tuuletella ennen kuin päästettiin adjutantit takaisin.
25.6.40. Vihdoin Pariisissa. Kyllä sinne tuli yritettyä reilu parikymmentä vuotta sittenkin, mutta turhaan. Hiton harmi sinänsä ettei edellisellä kerralla onnistanut. Silloin olisi nuorena miehenä voinut mennä Pigallelle huoriin ettei mitään. Vaan eipä nyt onnaa, kun Speer ja kumppanit ovat messissä. Juoruaisivat Evalle ja siitäkös mekkala tulisi.
19.7.40. Ylensin tusinan verran kenraaleita sotamarsalkoiksi. Kun Hermann kuuli tästä etukäteen, hän hermostui. Halusi, että teen hänestä vielä korkeampiarvoisen. Lupasin jos kertoo hyvän vitsin. Hermann rykäisi ja aloitti: "Olin makuuhuoneessa, kun Emmy tuli paikalle ja ihmettelin, miksi heiluttelin marsalkansauvaani sängyllä olevien vaatteiden yllä. Johon minä totesin, että 'ich befördere meine Unterhose zu Oberhose!'". Repesin. Oli pakko keksiä Göringille upouusi Valtakunnanmarsalkan titteli.
6.4.41. Mussolini on taas sössinyt kaiken. Piti mennä Kreikkaan pelastamaan tilannetta, mutta piru vie kun muistettiin liian myöhään että Jugoslavia on matkan varrella. Tuli vähän isompi soppa kuin suunniteltiin.
11.5.41. Hess lensi Englantiin! Jotenkin minä arvasin, että ei tuosta tyypistä hyvä seuraa. Miten voit luottaa keneenkään Afrikassa syntyneeseen? Sitä vain antoi anteeksi, kun kyseessä oli 'alte Kamerad'. Saatana, miehen kulmakarvatkin ovat kuin kaksi vittua vierekkäin.
22.6.41. Evalla alkoi tänään menkat. Hyökkäsin Neuvostoliittoon.
8.12.41. Saatanan vinosilmät. Menivät hyökkäämään Havaijille! Ikään kuin jenkeistä ei olisi tarpeeksi riesaa muutenkin. Ei kai tässä muu auta kuin julistaa sota niillekin.
31.12.41. Saatanan vinosilmät. Jos kerran ollaan sodassa, niin sitten ollaan sodassa. Tässä on odotettu jo vuoden loppuun asti, mutta Tojo vain imee Stalinin kullia. Miksi perkeleessä se riisinjyvä ei voi julistaa neukuille sotaa ja helpottaa meidän itärintamamme painetta? Kyllä minä siitä hyvästä antaisin niille Siperian aina Jeniseille asti.
4.6.42. Kävin pikavisiitillä Suomessa. Lentokentälle laskeuduttaessa kusetti niin helvetisti, että piti juosta metsänreunaan heittämään kepillinen. Muistilistalle: asennuta Focke-Wulfiin vessa.
31.1.43. Stalingrad on antautunut! Scheisse, ja minä kun varta vasten ylensin Pauluksen marsalkaksi, että ymmärtäisi tapella loppuun asti. Paulus saisi tunkea marsalkansauvansa paikkaan jonne päivä ei paista.
25.5.43. Näin Messerschmittin uuden keksinnön. Suihkuhävittäjä, ja paskat! Salamapommittajaksi, sanon minä.
23.8.43. Kurskissa meni sitten poskelleen. Donnerwetter, ei olisi sittenkään pitänyt odottaa niitä uusia panssarimalleja. Pakkaisin pillit pussiin ja rupeaisin taas taidemaalariksi, mutta kädet vapisevat niin pahasti että menisi impressionismin puolelle, oksettavaa.
6.6.44. Liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa. Ja mitä nämä helvetin pöljät tekevät? Antavat minun vedellä sikeitä puoleenpäivään ennen kuin uskaltavat tulla kertomaan. Vittu, nykyään ei saa kunnon henkilökuntaa mistään. Taidanpa ihan vittuillakseni kieltää panssaridivisioonien siirron paikalle. Sanon, että tämä on pelkkä hämäys ja oikea maihinnousu tehdään Calaisiin. Siinäpähän oppivat asioiden tärkeysjärjestyksen, paskiaiset.
22.7.44. Korvissa soi ja päätä särkee. Tällä kertaa en ole krapulassa kuten normaalisti. Joku vitun nobody Stauffenberg räjäytti toissapäivänä pommin bunkkerissa eikä se rähmäkäpälä osannut tehdä sitäkään oikein. Ansaitsi tulla ammutuksi jo siitä hyvästä; mukamas preussilainen upseeri eikä tuon kummempaa saa aikaan. Scheisse, että jomottaa ohimoissa.
25.1.45. Vastahyökkäys lännessä meni vituiksi.
14.2.45. Dresden meni pommituksissa vituiksi.
16.3.45. Vastahyökkäys idässä meni vituiksi.
18.3.45. Evan kanssa meni vituiksi. Ei kuulemma saa nukuttua pommitusten takia ja päätä särkee.
22.4.45. Saatana että vedin tänään herneen nenään. Meitsi oli just laatimassa hienot suunnitelmat, kun kentsun perkeleet tunnustivat, ettei mitään vastahyökkäystä ole tehty. Pistin sen luokan raivarit, että jos tästä revohkasta joskus tehdään elokuva, niin siinä on legendaarisen kohtauksen ainekset.
28.4.45. Himmler oli ruvennut rauhanneuvotteluihin, saatanan petturi. Nyt ymmärrän miksi Blondi yritti aina näykkiä äijän housunlahkeita ja kusi kerran sen kintuille.
29.4.45. Kyllä tämä tästä vielä. Fredrik Suurikin nousi, vaikka vihollinen oli Berliinin porteilla. Päätin mennä Evan kanssa naimisiin, niin onpa Saksan kansalla edustava hallitsijapari, kunhan sota on voitettu.
30.4.45. Donnerwetter. Evalla nousi pissa päähän, kun pääsi Frau Hitleriksi. Nyt mulla on raunioina olevan valtakunnan lisäksi nalkuttava akka. Ei tätä kestä, taidan ampua itseni.
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Vuosiraportti 2011
Sekametelisoppaa on pidetty nyt lähes kolme vuotta. Tämän vuoden tilastoja:
Vuoden aikana 75577 käyntiä eli 207 / päivä.
Viime vuonna 47856 eli kasvua 57,9 %.
Vilkkain kuukausi huhtikuu, 7651 (10,1 %).
Hiljaisin kuukausi kesäkuu, 5143 (6,8 %).
Vilkkain päivä 20.4, 439.
Hiljaisin päivä 16.7, 99.
Vilkkain viikonpäivä maanantai, keskimäärin 234 (16,1%).
Hiljaisin viikonpäivä lauantai, keskimäärin 172 (12,1 %).
Kävijämäärät tuntuvat vakiintuneen. Marraskuu oli historian ensimmäinen kuukausi, jolloin kävijämäärä oli pienempi kuin vuotta aiemmin vastaavassa kuussa.
Mielenkiintoinen mutu-ero viime vuoteen nähden on se, että juttuja ei linkattu yhtä paljon muiden kirjoituksissa kuin aiemmin. Joko kirjoitukseni ovat huonompia tai ihmiset ovat pinnallistuneet entisestään.
Yksittäisistä jutuista linkatuimpia olivat ilmeisesti Koska olen tyttö, Heppi ja Natsien ihmeaseet. Henkilökohtaisesti pidin parhaana suorituksenani Päin välimerkkiä -luetteloa.
Kommentoiduimpia juttuja olivat, kumma kyllä, kestävyysjuoksua käsittelevä Ylivoimaiset kenialaiset (25), Euroopan erikoiset kielet (18) ja edellä mainittu Natsien ihmeaseet (18). Keskustelua herättivät myös pamfletit homoseksuaalisuudesta (17) ja ateismista (16).
Sivalluksista eniten kommentteja (20) kirvoitti 198, jonka otin Hommaforumin allekirjoituksekseni. Yhtä suureen määrään ylsi samaa aihepiiriä käsittelevä 156.
Yritin palvella molempia lukijoitani paremmin ottamalla käyttöön heti otsikon alta löytyvän hakemiston, josta parhaat jutut ovat helpommin löydettävissä.
Sivustot, joilta blogiin klikattiin useimmin, olivat Takkirauta, Octaviuksen ajatuksia, Yrjöperskeles, Kumitonttu ja Oikotieto. Kiitän nöyrimmin linkkauksista heitä ja myös muita blogiani linkanneita.
Sitten suora lainaus viimevuotisesta raportista, koska tilanne ei ole muuttunut mihinkään:
Aloittaessa päätin, että se on sitten vi... eikun juttu viikossa. Päätös on pitänyt, joka ainoa kalenteriviikko blogiin on ilmestynyt viikon pääpauhanta. Blogi on edelleen melkoista sekametelisoppaa ja tulee sellaisena pysymäänkin; minulla ei ole mitään pakkoa eikä tarvetta rajautua johonkin tiettyyn aihealueeseen, vaikka se luultavasti kävijämääriä kasvattaisikin.
Jos haluaisin väkisin kasvattaa kävijämääriä, niin lopettaisin blogissa paskanjauhamisen kestävyysjuoksusta, maahanmuutosta, yhteiskunnasta, historiasta tai muista turhuuksista ja kirjoittaisin jostakin oikeasti tärkeästä, kuten muodista.
Oman nimen käyttämiseen kirjoituksissa en näe tarvetta enkä nykyisessä ristiinnaulitsemisilmapiirissä syytä. Moraalista ongelmaa tässä ei ole, koska en esiinny netissä omalla nimelläni eikä sekaantumisen vaaraa siksi ole. Toisen moraalisen linjauksen olen tehnyt siinä, että toisia ihmisiä tai julkisia asioita käsittelevissä kirjoituksissa en käytä sellaisia tietoja, jotka olen omana itsenäni saanut eli tietoja, joita ei julkisesti saisi. Tästä on joskus hauskoja seurauksia. Esimerkiksi kestävyysjuoksun tulevaisuuden lupauksista kirjoittaessani eräs juoksija (ei omia valmennettaviani) oli kertonut minulle tulevan päämatkansa, joka on eri kuin mitä kirjoituksessani spekuloin. Siksi näin, koska julkisuudessa tulevaksi päämatkaksi on ilmoitettu muu mitä hän itse yksityisesti tunnusti ja juoksijan ominaisuudetkin taitaisivat paremmin sille sopia. Pari muutakin vastaavaa tilannetta on tullut eri aiheissa.
Kommentoijille haluan esittää erityiskiitokset. Olen yrittänyt vastata useimpiin kommentteihin, vaikka vastaaminen siviili- ja työelämän kiireiden takia saattaakin viivästyä. Samoin saamiini sähköposteihin, joihin vastaaminen viivästyy yleensä vielä enemmän. Tässä yhteydessä kollektiivinen pahoitteluni kaikille niille blogisteille, joiden tekstejä luen mutta en ole kommentoinut läheskään niin paljon kuin haluaisin; en ehdi.
Vinkkejä kirjoittajana kehittymiseen ja juttutoiveita otetaan edelleen vastaan, toteuttamista ei luvata.
Lopuksi lista muutamista silmään sattuneista erikoisimmista hakusanoista, joilla blogiin on tultu:
12. minipossuyhdistys
Jaska ei kyllä ole mikään minipossu vaan Sallin mukaan hiton iso sika.
11. miksi eesaun ja jaakobin välit rikkoutuivat
En tiennytkään pitäväni raamattublogia.
10. viikinki kaasu
Tämä haku oli kyllä sieltä ja syvältä.
9. bensatankin kolina
Siis ilmeisesti tankattu vahingossa eau de colognea ja nyt halutaan tietää, onko se haitallista.
8. maailman suolaisin paikka
Jääköön kommentoimatta.
7. pois nörtin maineesta
Tähän on tästä blogista turha etsiä ohjeita.
6. kaleeriorjan asu
En edes halua tietää.
5. nainen keskitysleirillä natsi ihmisen nahasta
Ilse Kochia etsiskellään ja tadaa - haku tuo sinne mihin pitikin.
4. missä kannattaa säilyttää avattu glögi kanisteri
Olen ihan pihalla. Ehkä kanisterikin.
3. porno natsisaksa
Ok, olen kirjoittanut natseista mutta en tietääkseni pornosta.
2. kika korkea on maut everest
kika motna kirotusvihrettä saa mahumaan
1. päivi räsänen naked
Pervoa. Onhan Päivi ihan MILF, mutta itse googlettaisin ennemmin tytärtä.
Hyvää uutta vuotta!
Vuoden aikana 75577 käyntiä eli 207 / päivä.
Viime vuonna 47856 eli kasvua 57,9 %.
Vilkkain kuukausi huhtikuu, 7651 (10,1 %).
Hiljaisin kuukausi kesäkuu, 5143 (6,8 %).
Vilkkain päivä 20.4, 439.
Hiljaisin päivä 16.7, 99.
Vilkkain viikonpäivä maanantai, keskimäärin 234 (16,1%).
Hiljaisin viikonpäivä lauantai, keskimäärin 172 (12,1 %).
Kävijämäärät tuntuvat vakiintuneen. Marraskuu oli historian ensimmäinen kuukausi, jolloin kävijämäärä oli pienempi kuin vuotta aiemmin vastaavassa kuussa.
Mielenkiintoinen mutu-ero viime vuoteen nähden on se, että juttuja ei linkattu yhtä paljon muiden kirjoituksissa kuin aiemmin. Joko kirjoitukseni ovat huonompia tai ihmiset ovat pinnallistuneet entisestään.
Yksittäisistä jutuista linkatuimpia olivat ilmeisesti Koska olen tyttö, Heppi ja Natsien ihmeaseet. Henkilökohtaisesti pidin parhaana suorituksenani Päin välimerkkiä -luetteloa.
Kommentoiduimpia juttuja olivat, kumma kyllä, kestävyysjuoksua käsittelevä Ylivoimaiset kenialaiset (25), Euroopan erikoiset kielet (18) ja edellä mainittu Natsien ihmeaseet (18). Keskustelua herättivät myös pamfletit homoseksuaalisuudesta (17) ja ateismista (16).
Sivalluksista eniten kommentteja (20) kirvoitti 198, jonka otin Hommaforumin allekirjoituksekseni. Yhtä suureen määrään ylsi samaa aihepiiriä käsittelevä 156.
Yritin palvella molempia lukijoitani paremmin ottamalla käyttöön heti otsikon alta löytyvän hakemiston, josta parhaat jutut ovat helpommin löydettävissä.
Sivustot, joilta blogiin klikattiin useimmin, olivat Takkirauta, Octaviuksen ajatuksia, Yrjöperskeles, Kumitonttu ja Oikotieto. Kiitän nöyrimmin linkkauksista heitä ja myös muita blogiani linkanneita.
Sitten suora lainaus viimevuotisesta raportista, koska tilanne ei ole muuttunut mihinkään:
Aloittaessa päätin, että se on sitten vi... eikun juttu viikossa. Päätös on pitänyt, joka ainoa kalenteriviikko blogiin on ilmestynyt viikon pääpauhanta. Blogi on edelleen melkoista sekametelisoppaa ja tulee sellaisena pysymäänkin; minulla ei ole mitään pakkoa eikä tarvetta rajautua johonkin tiettyyn aihealueeseen, vaikka se luultavasti kävijämääriä kasvattaisikin.
Jos haluaisin väkisin kasvattaa kävijämääriä, niin lopettaisin blogissa paskanjauhamisen kestävyysjuoksusta, maahanmuutosta, yhteiskunnasta, historiasta tai muista turhuuksista ja kirjoittaisin jostakin oikeasti tärkeästä, kuten muodista.
Oman nimen käyttämiseen kirjoituksissa en näe tarvetta enkä nykyisessä ristiinnaulitsemisilmapiirissä syytä. Moraalista ongelmaa tässä ei ole, koska en esiinny netissä omalla nimelläni eikä sekaantumisen vaaraa siksi ole. Toisen moraalisen linjauksen olen tehnyt siinä, että toisia ihmisiä tai julkisia asioita käsittelevissä kirjoituksissa en käytä sellaisia tietoja, jotka olen omana itsenäni saanut eli tietoja, joita ei julkisesti saisi. Tästä on joskus hauskoja seurauksia. Esimerkiksi kestävyysjuoksun tulevaisuuden lupauksista kirjoittaessani eräs juoksija (ei omia valmennettaviani) oli kertonut minulle tulevan päämatkansa, joka on eri kuin mitä kirjoituksessani spekuloin. Siksi näin, koska julkisuudessa tulevaksi päämatkaksi on ilmoitettu muu mitä hän itse yksityisesti tunnusti ja juoksijan ominaisuudetkin taitaisivat paremmin sille sopia. Pari muutakin vastaavaa tilannetta on tullut eri aiheissa.
Kommentoijille haluan esittää erityiskiitokset. Olen yrittänyt vastata useimpiin kommentteihin, vaikka vastaaminen siviili- ja työelämän kiireiden takia saattaakin viivästyä. Samoin saamiini sähköposteihin, joihin vastaaminen viivästyy yleensä vielä enemmän. Tässä yhteydessä kollektiivinen pahoitteluni kaikille niille blogisteille, joiden tekstejä luen mutta en ole kommentoinut läheskään niin paljon kuin haluaisin; en ehdi.
Vinkkejä kirjoittajana kehittymiseen ja juttutoiveita otetaan edelleen vastaan, toteuttamista ei luvata.
Lopuksi lista muutamista silmään sattuneista erikoisimmista hakusanoista, joilla blogiin on tultu:
12. minipossuyhdistys
Jaska ei kyllä ole mikään minipossu vaan Sallin mukaan hiton iso sika.
11. miksi eesaun ja jaakobin välit rikkoutuivat
En tiennytkään pitäväni raamattublogia.
10. viikinki kaasu
Tämä haku oli kyllä sieltä ja syvältä.
9. bensatankin kolina
Siis ilmeisesti tankattu vahingossa eau de colognea ja nyt halutaan tietää, onko se haitallista.
8. maailman suolaisin paikka
Jääköön kommentoimatta.
7. pois nörtin maineesta
Tähän on tästä blogista turha etsiä ohjeita.
6. kaleeriorjan asu
En edes halua tietää.
5. nainen keskitysleirillä natsi ihmisen nahasta
Ilse Kochia etsiskellään ja tadaa - haku tuo sinne mihin pitikin.
4. missä kannattaa säilyttää avattu glögi kanisteri
Olen ihan pihalla. Ehkä kanisterikin.
3. porno natsisaksa
Ok, olen kirjoittanut natseista mutta en tietääkseni pornosta.
2. kika korkea on maut everest
kika motna kirotusvihrettä saa mahumaan
1. päivi räsänen naked
Pervoa. Onhan Päivi ihan MILF, mutta itse googlettaisin ennemmin tytärtä.
Hyvää uutta vuotta!