Uutiskatsaus 18/2020

1. Otsikko oikein, sisältö väärin

Otsikossa Amnestyn kerrottiin lausuneen Suomen tehneen turvapaikkapolitiikassaan "peruuttamattomia virheitä". Vähän rankasti sanottu - toki niiden virheiden peruminen vaatii rankkoja toimenpiteitä, mutta eivät ne sentään ihan peruuttamattomia ole. Mutta tämä pikku epätarkkuus sallittakoon. Sen sijaan jutun sisältö oli kyllä päin seiniä. Oikeat päätökset esitettiin virheinä ja väärät päätökset oikeina. Aivan erityisesti Amnesty moitti tapausta, jossa Suomi palautti Irakiin turvapaikkaturistin, joka surmattiin vain kolme viikkoa paluunsa jälkeen.


2. ...ja kuinkas sitten kävikään?

Edellinen uutinen julkaistiin 16.4. Vajaata viikkoa myöhemmin tuli uutinen, jossa kyseinen kuolleeksi julistettu olikin suorittanut ylösnousemuksen. KRP tutkii rikosta. Kuolintodistusta epäillään väärennetyksi ja miehen uskotaan olevan elossa. Ihan vähällä tällaisia ei tutkita, joten luultavasti todisteet ovat käytännössä vedenpitävät. Huvittavaa asiassa on se, että Suomi ehti jo saada asiasta langettavan päätöksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta.
Ja sitten kymmenien, ehkä jopa satojentuhansien eurojen kysymys: kuinka paljon veronmaksajien rahaa kului kyseisen loiseläjän täyshoitoon Suomessa, turvapaikkahakemuksen käsittelyyn, karkotuskuluihin, ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn ja tulee vielä kulumaan KRP:n tutkintaan? Vastausta ei tiedä kukaan, mutta sen tietää kuinka paljon olisi kulunut jos kyseinen henkilö olisi käännytetty Torniossa takaisin: noin kahdeksan euroa. Se on yhden tullimiehen viiden minuutin palkka kaikkine mahdollisine sivukuluineen.


3. Luovaa otsikointia

Iltalehti otsikoi: Huolestuttava tieto kouluista: Äärioikeistolaisia lapsia yhä enemmän – maahanmuuttajat luovat ”gangstajengejä”. Mitä uutinen piti sitten sisällään? Suoria lainauksia:
- uusnatsijärjestö Pohjoismainen vastarintaliike ja yhä lähemmäs kansallissosialismia ajautuva Soldiers of Odin -katupartioryhmä vastaavat yhä aatesuuntansa näkyvästä toiminnasta kotimaassa
- Äärivasemmistoa edustavat anarkistit ja antifasistit ... ovat hankkiutuneet konflikteihin äärioikeistolaisten kanssa
- äärivasemmisto paljastaa esimerkiksi vastapuolta edustavien yksilöiden henkilötietoja häpäisytarkoituksessa
- Myös maalittaminen kuuluu sen keinovalikoimaan, kuten huomattiin radikaalioikeiston tilaisuudessa Turussa
- anarkistit pahoinpitelivät uusnatsin ja tämän puolison uhrien kotipihassa
- Itä-Uudellamaalla äärioikeistolaisuus on yleistynyt erityisesti nuorten parissa
- Nuoret ovat joutuneet äärioikeistolaisten värväämisen kohteiksi
- Hämeen poliisin alueella on niin ikään otettu vastaan ilmoituksia nuorista, joilla on sympatioita äärioikeistoa ja natsismia kohtaan
- Maahanmuuttajataustaiset ryhmäytyvät rikosmyönteisiin joukkoihin
- Ryhmäytymiseen näyttäisi liittyvän ”jos et ole meidän jengissä, olet meitä vastaan” -ajattelua, yhteistä ajanviettoa ja rikosten tekemistä kaveriporukalla sekä gangsta-elämäntavan ihannointia
Eli ensimmäinen uutinen on äärioikeistolaisuus. Josta ei mainittu yhtään ainutta esimerkkiä varsinaisesta rikollisuudesta, uhaksi riittää "äärioikeistolainen ajattelu". Sen sijaan anarkistien ja haittamaahanmuuttajien touhut ovat pahoinpitelyjä ja muiden rikosten tekemistä. Ja olisiko tuo nuorten äärioikeistollinen ajattelu ns. "kohtaamisteorian" tulosta? Kun nuori näkee, että haittamaahanmuuttajat saavat perseillä miten huvittaa eikä yhteiskunta asiaan riittävällä vakavuudella puutu, niin on varsin luonnollinen reaktio hakeutua sellaiseen porukkaan, joka sanoo puuttuvansa. Tätä sanotaan kysynnän ja tarjonnan laiksi.
Natsismin nousu on helppo pysäyttää: ei tarvitse mitään muuta kuin tehdä se mikä länsimaisen, sivistyneen yhteiskunnan on itsepuolustukseksi tehtävä. Kun yhteiskunta antaa nuorille turvallisen koulu- ja vapaa-ajanympäristön, natsisimille ei ole mitään kysyntää.


4. Mistä se lähti?

On herännyt epäilys, että koronavirus ei olisikaan lähtenyt liikkeelle Wuhanista, vaan paljon uskottavammasta paikasta eli Guangdongin (suomalaisille tutumpi nimellä Kanton) maakunnasta. Josta ovat peräisin myös SARS ja moni muu vastaava virus. Paikka on uskottavampi siksi, että kantonilaiset ovat muiden kiinalaisten keskuudessa tunnettuja siitä, että he syövät ihan mitä tahansa. Siis todellakin ihan mitä tahansa. Muistan aina erään shanghailaisen kertoman vitsin kantonilaisesta, joka matkusti Amerikkaan. Siellä tuli nälkä ja hän etsi itselleen tuttua ruokaa turhaan. Lopulta hän löysi snagarin, jossa luki lupaavasti "Hot Dog". Meni ja tilasi yhden. Sai sämpylän kouraansa ja katseli ihmetellen. Lopulta hän raotti sitä varovasti ja kimmastui: "Saamari, nehän laittavat tähän sen ainoan osan koirasta jota mekään ei syödä!"


5. Suomen hallituksen menettelytapa koronakriisissä

Spice Girlsit ovat liian nuoria muistaakseen legendaarista brittisarjaa Kyllä, herra (pää)ministeri. Ilmeisesti Old Spice Anna-Maja Henriksson on kuitenkin kertonut heille siitä, koska toimintatavat muistuttavat niin koronakriisissä kuin muissakin asioissa brittien virkamiehistön nelivaiheista ohjeistusta:

"Normaali toimintatapamme kriisitilanteessa on seuraava:
1. Sanomme, että mitään ei tule tapahtumaan.
2. Sanomme, että ehkä jotain tulee tapahtumaan, mutta meidän ei pidä tehdä sille mitään.
3. Sanomme, että ehkä meidän pitäisi tehdä sille jotakin, mutta emme voi tehdä mitään.
4. Sanomme, että ehkä olisimme voineet tehdä jotain, mutta on jo liian myöhäistä."
Tästä näemme, että edes Britannian parhaat komediakäsikirjoittajat eivät osanneet aavistaa mitä Suomen speissarihallitus keksii tähän jatkoksi:
5. Teemme jotakin mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten ja on nyt liian myöhäistä.
6. Emme kuitenkaan tee sitä loppuun asti, vaan lopetamme ennen kuin saamme aikaan mitään muuta kuin vahinkoa.


6. Opintielle

Hallitus on luvannut tehdä tällä viikolla päätöksen siitä, avataanko koulut loppukeväästä vai ei. Avaamista vastustavat sekä opettajat että oppilaiden vanhemmat, kannatusta on eniten vihreiden ja vasemmistoliiton keskuudessa. Tuntematta asiaa voi jo näistä aihetodisteista päätellä aika suurella todennäköisyydellä, mikä on oikea ratkaisu.
Jos uskoisi hallituksella olevan suunnitelma, niin asia olisi päivänselvä. Koulujen avaamisen tarkoitus ei olisi opetuksen tehostaminen. Etäopetus on omien havaintojeni ja eri koulutasoilla (alakoulu, yläkoulu, lukio, korkeakoulu) käytössä olevien agenttieni mukaan toiminut hämmästyttävän hyvin. Jos päätös koulujen avaamisesta tehtäisiin, ne ehtisivät olla auki kolme-neljä viikkoa (korkeakoulut eivät käytännössä lainkaan). Ne kolme viikkoa keväällä, jolloin peruskoululaiset ovat muutenkin jo lomalle lähdössä ja oppimisen tehokkuus on alimmillaan.
Koulujen avaamisen tarkoitus olisi koronan levittäminen ja laumasuojan hankkiminen.
Lähdetäänpä liikkeelle siitä, mitä tapahtuu jos kouluja ei avata ja rajoitustoimet jatkuvat kesän ajan. Tällöin ollaan elokuussa mitä todennäköisimmin edelleen lähtöruudussa. Koulujen avaaminen olisi yhtä suuri riski kuin nytkin. Ja jos ne avataan elokuussa, entä jos korona leviää silloin? Valtava määrä sairastumisia ja poissaoloja, melkoiselta osalta oppilaita ja opettajia menisi syyslukukausi pilalle, samoin tartunnan levitessä monen muun työt. Jos taas kouluja ei avata edes elokuussa, niin milloin sitten?
Entä mitä voi tapahtua jos koulut avataan nyt? Epätodennäköinen, joskin ihanteellinen skenaario on se, että korona ei leviä merkittävästi. Todennäköistä on se, että leviää. Tällöin sairastumisten määrä räjähtää käsiin kesä-heinäkuussa. Jolloin koululaiset ovat lomalla ja palaavat elokuussa vastustuskykyisinä. Jolloin koko muu Suomi on myös lomalla ja koronasairastumiset eivät lamauta koko yhteiskuntaa, vaikka tauti kulkisi koko kansan läpi. Lisäksi on huomioitava teoria, jonka mukaan (ja kaikkien virologian oppien mukaisesti) auringonvalo on koronavirukselle myrkkyä, jolloin valoisimpaan aikaan osutettu epidemia aiheuttaisi vähiten vahinkoa.
On siis tietyssä mielessä järkevää avata koulut viimeisen kolmen viikon ajaksi. Tällöin, jos epidemia tulee, se saadaan iskemään aikaan jolloin siitä on vähiten vahinkoa.
Ainoa syy miksi en usko tämän päättelyn olevan totta, on se että se edellyttäisi hallitukselta älyllistä kyvykkyyttä tai edes näin esittävän asiantuntijan kuuntelemista eli päätöksen tekemistä järjellä - vaikkakin mahdollisesti virheellisellä sellaisella - tunteen sijaan. Johtopäätös: todennäköisesti kouluja ei avata, koska hallitukselle ainoa merkityksellinen asia on vallassa pysyminen ja koulujen avaamista vastustaa selkeästi suuri osa kansaa. Tosin tämä perustelu ei ole toiminut haittamaahanmuuton suhteen, mutta siinä vastustus ei olekaan ollut vielä riittävän voimakasta.


7. Ja taas sitä syrjitään

Rasismi lisääntyy korona-aikana, kun uutiset tiesivät kertoa Helsingin somaliväestössä koronatartuntojen olevan lähes kymmenen kertaa niin yleisiä kuin helsinkiläisissä keskimäärin. Tästä kirjoitin jo kahdessa aiemmassa uutiskatsauksessa. Asiassa auttaisi kummasti, jos ei kokoontuisi ostarille hengailemaan isossa porukassa tai uskoisi sitruunainkiväärijuoman parantavan koronan. Nyt selitykseksi tarjottiin sitä, että somalit työskentelevät ammateissa joita ei voi tehdä etänä. Tämä on kieltämättä totta, mutta nousee kummalliseen valoon kun huomioi, että a) työllisyysaste on murto-osa kantaväestön vastaavasta ja b) emme ole toistaiseksi lukeneet yhtään ainutta juttua samoissa ammateissa toimivien suomalaisten suuremmasta sairastuvuudesta. Lisäksi voi miettiä, kuinka moni somali työskentelee somalikulttuurin parissa tulkkina tai nuoriso-ohjaajana tehden työtä, jolle ei olisi mitään tarvetta ilman somaleita ja eivätkö nämäkin ole ainakin osittain hyllyllä näin karanteeniaikana. Eikö tosiaan voitaisi levittää huhua, että korona paranee Afrikan auringossa?


8. Johtajuuskriisi

Speissarihallitus nauttii suurta suosiota muotitietoisten tyhjäpäiden keskuudessa, mikä riittääkin varsin hyvin demareiden nousuun gallupykköseksi. Hallituksen johtoviisikko on Anna-Maja Henrikssonia lukuun ottamatta erinomainen esimerkki kaikkien yhteiskuntien perustavaa laatua olevasta ongelmasta: johtaviin tehtäviin pääsemiseen vaadittava lahjakkuus ei korreloi johtavissa tehtävissä menestyksellisesti toimimisen lahjakkuuden kanssa. Henriksson on siinä mielessä poikkeus, että hän on älykäs ja noudattaa johdonmukaisesti RKP:n politiikkaa: jos vaihtoehtoina on ihmisten rahtaaminen kaasukammioihin ja pakkoruotsin lakkauttaminen, niin Zyklon-B -tilaus lähtee vetämään ennen kuin ehtii sanoa jättebra. Muiden ministerien lahjakkuus on lähinnä sitä, että osaa esiintyä uskottavasti vaikkei mitään uskottavuutta ole. Kansakunnan kannalta on kovin harmillista, että sillä pääsee noin pitkälle. (Tässä välissä oli sisäpiiritietoa hallitusnelikon älyllisestä kapasiteetista, mutta Ylimmän Johtavan Pääinkvisiittorin kanssa käydyn keskustelun jälkeen se sensuroitiin. Sanottakoon että kun tietää niin pelottaa.) Tyhjät tynnyrit kumisevat eniten. Kun myöhemmän ajan historioitsijat jonakin päivänä analysoivat hallituksen päätöksentekoprosesseja, Buranaa kuluu. Näissä prosesseissa merkittävin saavutus oli se, että maskisotkussa Aino-Kaisa Pekonen nousi sukunsa parhaaksi koomikoksi - sori vain, Aku Hirviniemi mutta tosiasiat ovat tosiasioita, valitettavasti.


9. Kuurupiilossa

Pohjois-Korean johtaja, Kim III Paksu, on kadonnut julkisuudesta. Hurjimmat huhut väittävät hänen olevan kuollut tai vegetatiivisessa tilassa. Luultavasti huhut ovat liioiteltuja, koska sekä Etelä-Korea että USA vakuuttavat tietolähteidensä perusteella muuta. Toisaalta on mielenkiintoista spekuloida, mitä tapahtuu jos Kim todella syrjäytyy maan johdosta. Kim Jong Un ei ole koskaan vakuuttanut minua. Olemus on pilalle hemmotellun rikkaan keskinkertaisuuden malliesimerkki. Aivan kuin perheyrityksen johtoon nostettu kyvytön playboywannabe. Kirjoitin jo melkein kymmenen vuotta sitten yhden mahdollisuuden olevan, että Kim on pelkkä kulissi ja takana valtaa käyttää joku muu. Näin ei luultavasti ole ollut, mutta todennäköistä on että keskinkertaisuuden takana on joku. Ja nyt alkaa selvitä, kuka se on. Kyseessä on Kim IV. Ei, ei kukaan Kim III:n lapsista, jotka ovat kovin pieniä. Vaan hänen pikkusiskonsa Kim Yo-jong. Olen seurannut tätä kehitystä Pyongchangin olympialaisista lähtien. Siellä pikkusisko-Kim ilmaantui ensimmäisenä Kimin dynastian jäsenenä etelän puolelle johtaessaan Pohjois-Korean delegaatiota. Katsoin monta videota hänen esiintymisestään sekä olympialaisissa että muualla. Kehonkieli kertoo paljon: tässä on älykäs, itsevarma ja päättäväinen nainen. Ja ennen muuta vallanhimoinen eli vaarallinen. Lyhyesti sanottuna Kim Yo-jong on kuin Sanna Marin jolla on aivot.
Tällä hetkellä todennäköisin veikkaus on se, että Kim III hallitsee niin kauan kuin henki pihisee, mutta Kim IV on valmiina astumaan rattiin milloin tahansa ja todellisuudessa hänen vaikutusvaltansa kasvaa koko ajan vetelän isoveljen ohjaajana.


10. Kansaa murhaamassa

Venäjän vallanpitäjillä on ongelmia sisäpolitiikassa, joten pitää kehitellä ulkoisia vihollisia oman aseman vahvistamiseksi. Epätoivon määrää kuvastaa se, että nyt yritetään löytää todisteita suomalaisten Itä-Karjalassa tekemästä kansanmurhasta. Kansanmurhan ensimmäinen ehto on tietysti se, että pitää olla kansa jota murhata. Tämä olisi ollut suomalaisille melkoisen haasteellista. Alueella oli Vienanmeren-Itämeren kanava, jonka rakennustöissä 1931-33 oli jo tapettu luultavasti noin kaksikymmentäviisi tuhatta vankia ja muuta työntekijää. Muissa Stalinin puhdistuksissa ammuttiin kymmeniä tuhansia, onnekkaammat karkotettiin Siperiaan. Jäljelle jääneistä melkoinen osa siirtyi miehityksen alta pois. Yritä nyt siinä sitten tehdä kansanmurhaa, kun kansasta on vain kolmasosa jäljellä. On siinä venäläisilläkin tekemistä, kun yrittää löytää olemattomia todisteita, tosin tämähän ei sitten Mainilan laukausten ole ollut mikään este, korkeintaan hidaste. Mielikuvituksen puute ei todellakaan ole ongelma. Teloitettujen ruumiista ei ainakaan tule pulaa, siitä ei jää kiinni eikä muutaman vuoden heitto ajoituksessa voi olla haitta - suuri maa, suuret toleranssit.
Ainoa ongelma on, että suomalaisten tekemä kansanmurha epäonnistui pahoin tilastojen valossa. Neuvostoliiton viralliset väestötilastot kertovat Karjalan ASNT:n väkiluvut vuosina 1939 ja 1959. 296 tuhatta venäläistä oli vaihtunut 412 tuhanteen ja 108 tuhatta karjalaista 85 tuhanteen. Ketähän siellä oli siis murhattu ja kenen toimesta? Vertailun vuoksi voi katsoa naapuriläänin Leningradin (ei kaupunkialue, vaan ympäröivä alue) lukuja: 1926 2792 tuhatta, 1959 1244 tuhatta. Toki Leningradin piirityksellä oli vaikutuksensa. Niinpä vilkaistaan vielä toiseen suuntaan naapuria, joka ei ollut aivan pientä sirpaletta lukuun ottamatta miehitysvallan alla eli Vologdan lääniä: asukasluku 1928 1064 tuhatta, 1959 1307 tuhatta. Johtopäätös: parempi elää venäläisenä suomalaisen miehitysvallan alla kuin venäläisenä venäläisen miehitysvallan alla.


11, Ammattilaisuutta

Lätkäkoutsi Ismo Lehkonen puhuu täyttä asiaa siitä, kuinka nuorten lupausten päät sekoitetaan isolla rahalla. Todellisuudessa NHL:ssä menestyminen vaatii kunnollista kokonaispakettia ja urheilijan elämää. Lehkosella on sattuneista syistä (Artturi) varaa puhua muutenkin kuin kymmenien vuosien valmentajakokemuksella. Oli ilo lukea analyysi siitä, kuinka kehitys on vihdoinkin mennyt odotettavissa olevaan suuntaan. Joukkuelajeissa pesii iso raha ja viimeisen parinkymmenen vuoden aikana se on näkynyt paljon siinä, että on palkattu yksilölajeista fysiikkavalmentajia hoitamaan asiat kuntoon. Vaatimustason noustessa on joukkuelajeissakin harjoiteltava kuin urheilijat, tulevaisuudessa raha määrää että varmaan vielä kovemmin.


12, Löytyvätkö laitahyökkääjät helpommin kuin valmentaja?

Kainalopallolegenda Tom Brady vaihtoi hyytävät Uuden Englannin talvet Tampa Bayn lämpöön. Valmentaja pyysi käymään kotonaan ja Tomppa teki työtä käskettyä. Pelinrakentaja käveli ovesta sisään koputtamatta. Talon omistaja hämmästyi, hän nimittäin oli valmentajan naapuri. Suosittelemme Tomille varovaisuutta - Floridassa on tapana ampua luvattomat tunkeilijat.


13. Katson autiota hiekkarantaa

Miami Beachin hiekkaranta on tyhjentynyt koronaviruksen takia. Sinne yrittävät saavat poistumiskehoituksen ja tarvittaessa sakkolapun. Mutta yksi mies juoksee rantahiekalla joka päivä. Robert "Raven" Kraftilla on erikoislupa. Hän on juossut joka päivä 13 kilometriä hiekkarannalla. Vuodesta 1975 alkaen. Jättämättä päivääkään väliin. Yli 45 vuotta. Tiettävästi pisin juoksuputki on Ron Hillillä, 52 vuotta ja 39 päivää vuosina 1965-2017. Hill asetti säännöksi vähintään yksi maili päivässä (joinakin päivinä tuli toki pidempikin matka, kuten 21.9.1969, jolloin hän voitti maratonin EM-kultaa Ateenassa) ja joutui pari kertaa turvautumaan kyynärsauvojen varassa "juoksemiseen" vammojen takia. Tähän nähden "Ravenin" suoritus on vielä kovempi, sillä matkaa on tullut joka päivä yli kymmenen kilometriä.


Loppukevennys: Nousujohteista harjoittelua

Kaikessa harjoittelussa on tärkeää, että kuormitusta nostetaan vähitellen. Näin vältytään rasitusvammoilta, kehitys on optimaalista rasituksen kasvaessa tasaisesti ja menestystä tulee. Erityisen tärkeää tämä on kestävyysjuoksussa ja tämän tietää myös Pusic-kissa:

Uusinta: Ainahan on maksettava, eikös juu...

Lukijalle: Valtion kassan pohja ei enää kunnolla näy, koska ollaan velanoton myötä vajottu jo niin kauas pohjan alapuolelle. Eipä tässä kai muu auta kuin leikata menoja, sanoo järki. Samalla voi käyttää demokratiaa ja jättää Suomen kansalle hyödyttömät menot niiden maksettavaksi, jotka haluavat:

...mitä tässä maailmassa velkaantuu. Näin lauloi aikoinaan Jori Malmstén kappaleessa Nikkelimarkka.

Melkein samoilla linjoilla oli Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja (Päivitys 25.4.2020: Nyttemmin onneksi jo aikoja sitten entinen sellainen.) Sampo Terho Ylen Ykkösaamun haastattelussa. Terho lausui, että kansalaisten palveluista ei voi leikata ja siirtää näin säästettyjä varoja maahanmuuton kustannuksiin. Leikkausten sijaan Terho kannatti lisälainan ottoa kustannusten kattamiseksi. Hän perusteli asian aivan oikein: "Tilanne on nyt jo hyvin kireä. Silloin tällainen populistinen heitto, että suomalaisilta otetaan ja maahanmuuttajille annetaan, että heitetään mummo ulos palveluista ja tuodaan mamu sisään, pitäisi silloin ihan paikkansa. Jos menisimme siihen tilanteeseen, että meidän täytyy leikata olemassa olevista palveluista laittaaksemme ne rahat turvapaikkapolitiikkaan."

Yksi suuri ongelma Terhon lausunnossa on. Sen Jori Malmstén olisi voinut hänelle kertoa. Kun lainan ottaa, se on myös maksettava. Ja mistähän rahat lainan ottamiseen sitten loppujen lopuksi tulevat, ellei suomalaisilta?

Koska Malmstén on kuitenkin maannut haudassa kohta 35 vuotta, pitää sitten minun uhrautua kertomaan. Kuvitellaanpa vaikka, että päätän ostaa uuden Volvon. Noin äkkiseltään katsoen halvin malli, joka tarpeisiini soveltuu, maksaa yli 80 000 euroa. Jaaha. Siinä meni se lämmitysjärjestelmäremontti. Toisaalta en halua siitä tinkiä, enkä muustakaan elintasostani. Joten on otettava lainaa. Niinpä kaikki onnistuu. Mutta pankki haluaa rahansa aikanaan takaisin, joten myöhemmin on korkeammasta elintasosta luovuttava. Pitää jättää muutaman vuoden ajan lomamatka tekemättä ja uusi sohva ostamatta.

Sama juttu se on valtion lainankin kanssa. Loppujen lopuksi se kaatuu meidän veronmaksajien niskaan. Lainan otto on pelkkää kosmetiikkaa, jolla yritetään pitää kansa rauhallisena. Terho ei oikeasti voi uskoa, että lainan otto ei tulisi myöhemmin suomalaisten niskoille - tai jos uskoo, niin on syytä olla todella huolissaan. Kyseessä on poliittinen peli. Vahva merkki siitä, että Terho vain pelaa, on se, että jopa Alexander Stubbin esitys matukriisin rahoittamiseksi on järkevämpi. Stubb totesi, että velalla ei rahoiteta. Sitä hän ei kylläkään kertonut, millä ihmeellä rahoitus hoituu, sössötti ainoastaan "kokonaisuuden katsomisesta". Eikä Stubb olisi Stubb, ellei hän olisi vetäissyt konditionaalivoimavaraa esiin: "Stubbin mukaan lisäkustannuksia tulee lyhyellä aikavälillä, mutta jos kotouttaminen onnistuu, voivat turvapaikanhakijat ja maahanmuutto olla talouden näkökulmasta plussaa pitkällä aikavälillä." Eli selkokielellä: jos kaikki menee hyvin, niin sittenhän on hienosti. Lievää törkeämmän ongelman muodostaa se, että tuo jos ei kehitysmaalaisten kohdalla ole koskaan onnistunut sen paremmin Suomessa kuin muuallakaan, mutta ei anneta toki realismin haitata kaunista unelmaa.

Toisaalta jokainen tsäännssi on mahdollisuus, sanoisi Nykäsen Matti. Niin on tämäkin. Nyt voitaisiin kokeilla täysin uutta systeemiä: vastuullista kansanäänestystä. Kansa on saatava ymmärtämään, että kaikki tämä maksetaan meidän rahoistamme. Niinpä jokaiselle äänioikeutetulle on lähetettävä solidaarisuusverolippu, josta voi sitten valita sopivaksi katsomansa vaihtoehdon maksettavaksi.

Sampo Terhon mukaan: "Kulut ovat ylittäneet moninkertaisesti kaikki odotukset. Meillä on satojen miljoonien kustannukset tänä vuonna ja tulevina vuosina tällä hallituskaudella." Tarkkaa lukua hän ei maininnut. Sitä tuskin tietää kukaan, ja todelliset henkiset kustannukset kansamme hyvinvoinnille ovat toki moninkertaiset rahallisiin kustannuksiin nähden. Mutta unohdetaan nyt ne ja sanontaan vaikka, että hintalappu on 500 miljoonaa euroa vuodessa. Suomen verokertymästä oli toissa vuonna tuloveroja 31 473 miljoonaa euroa, josta noin 90 % kotitalouksien tuloveroja. Lasketaan pyöreästi 500 / 25 000 = 0,02 eli kaksi prosenttia. Kriisi saadaan siis tämän laskelman mukaan kustannettua laittamalla jokaiselle veronmaksajalle lisävero, joka on suuruudeltaan kaksi prosenttia hänen maksamistaan tuloveroista. Esimerkiksi tuloistaan viisitoistatuhatta euroa veroa maksaneen osuus olisi 300 euroa.

Tämä kahden prosentin lisävero (vuoden 2014 veroista) otetaan perustasoksi. Oletetaan, että sen verran pitäisi saada rahaa kerättyä. Mutta sitten tuleekin jotain uutta. Jokaiselle äänioikeutetulle lähetetään verolippu, jossa on kuusi vaihtoehtoa A-F. Jokainen saa itse valita, minkä veromäärän ottaa maksettavakseen. Vaihtoehto määräytyy sen mukaan, millaista mamupolitiikkaa kannattaa. Jyrkin vaihtoehto on A, jossa lisäveroa ei tarvitse maksaa lainkaan. Vaihtoehdot B ja C tarkoittavat nykyisen politiikan kiristämistä, D sen säilyttämistä, E ja F nykyisen politiikan löysäämistä. Koska vaihtoehto D on nykytason kustannusten mukaan arvioitu, se olisi kaksi prosenttia henkilön vuonna 2014 maksamista tuloveroista. Vastaavasti E ja F olisivat kalliimpia, B ja C halvempia sekä A ilmainen. Jokaisessa maksuluokassa olisi minimisumma, joka on suunnilleen suuruudeltaan bruttona 20-25 tuhatta euroa vuodessa ansaitsevan henkilön maksumäärää vastaava summa. Veroluokassa D eli nykysysteemi se olisi 100 euroa.

Luettelo vaihtoehdoista, jokaisessa prosentuaalinen osuus vuoden 2014 veroista, minimisumma ja esimerkkinä vuodessa 15 000 euroa veroa maksavan henkilön lisävero:

A) Hyväksyn hallitukselta kaikki mahdolliset toimet humanitaarisen maahanmuuton vähentämiseksi nollaan, myös aseellisten voimakeinojen käytön rajojen vartioinnissa.
Lisäveroa ei tarvitse maksaa lainkaan.

B) Turvapaikkaoikeus on myönnettävä vain rajoitetulle määrälle äärimmäisessä hädässä olevia, hakemukset on käsiteltävä pikatahtia ja karkoitukset on toteutettava tarvittaessa voimakeinoin. Pakolaiskiintiötä ei saa missään tapauksessa kasvattaa, vähentäminen on toivottavaa.
Lisävero 0,5%, minimissään 25 euroa, esimerkkitapauksessa 75 euroa.

C) Turvapaikkahakemusten käsittelyä ja palautuksia on nopeutettava, pakolaiskiintiö pidetään ennallaan.
Lisävero 1 %, minimissään 50 euroa, esimerkkitapauksessa 150 euroa.

D) Kannatan nykyisen politiikan jatkamista, pakolaiskiintiötä voi tarvittaessa väliaikaisesti kasvattaa.
Lisävero 2 %, minimissään 100 euroa, esimerkkitapauksessa 300 euroa.

E) Turvapaikkapolitiikkaa on löysättävä, pakolaiskiintiötä kasvatettava ja kielteisen päätöksen saaneiden palautuksessa pyrittävä vapaaehtoiseen palaamiseen.
Lisävero 4 %, minimissään 200 euroa, esimerkkitapauksessa 600 euroa.

F) Rajat on avattava vapaalle maahanmuutolle.
Lisävero 8%, minimissään 400 euroa, esimerkkitapauksessa 1200 euroa.

Hallituksen politiikka määräytyy sen mukaan, mihin kohtaan asettuu 50 % enemmistön raja. Kuvitteellinen esimerkki: vaihtoehdon F valitsee 5 % ja vaihtoehdon E 20 %. Tämä on yhteensä 25 %, mikä ei vielä riitä. Vaihtoehdon D valitsee 30 %, mikä yhteensä edellisten vaihtoehtojen kanssa tekee 55 %. Näin ollen raja tuli vastaan vaihtoehdon D kohdalla, joten jatketaan nykyistä mamupolitiikkaa.

Jutun juoni on siinä, että nämä maksut, kuten muutkin verot, ovat julkisia. Eli jokainen saa halutessaan tietää, kuinka paljon kukakin on ollut valmis maksamaan. Tällöin jokainen joutuu myös kantamaan vastuun päätöksestään. Jos valitsee vaihtoehdon A eli ei maksa mitään, on tällöin oltava valmis siihen, että tarvittaessa rajalla ammutaan konekiväärillä suoraan kohti ilman varoituslaukauksia. Tuskin kovin moni sentään tätä haluaa, vaan tyytyy vähintäänkin vaihtoehtoon B. Etenkin, kun tieto jokaisen verovalinnasta on kaikkien saatavilla.

Tämä menetelmä tarkoittaa vastuullista demokratiaa. Jos jotain vaihtoehtoa kannattaa, niin laittaa samalla itsensä likoon, myös julkisesti. Ja jos oikein hurjaksi heittäytyy, niin "äänten" ostaminen olisi täysin laillista. Joku miljonäärisuvaitsevainen voisi aivan hyvin maksaa köyhille opiskelijoille 400 euroa per lärvi siitä hyvästä, että nämä maksavat korkeimman veroluokan mukaan. Tai ehkä heille pitäisi maksaa 500 - neljäsataa veroon ja satanen maksupalkkiota. Miten vaan.

Systeemi ei olisi teknisesti edes vaikea toteuttaa. Ohjelmoidaan verohallinnon tietokoneisiin yksinkertainen laskukaava, printataan muutama miljoona kaavaketta, postitetaan ja jäädään odottamaan rahavyöryä. Jos rahaa tulee vähemmän kuin se haluttu 500 miljoonaa, kiristetään politiikkaa ja selvitään halvemmalla. Jos taas tulee enemmän, niin seuraavana vuonna ei tarvitse enää lisäveroa kantaa, ei ainakaan niin paljon - ja politiikkaakin voidaan ehkä löysätä.

Tätä ideaa saa jakaa vapaasti. Jos minulla olisi elämässäni aikaa, olisin tehnyt tämän esityksen julkisesti ja ryhtyisin ajamaan tästä lakialoitetta. Valitettavasti työ, perhe ja tietyt muut velvollisuudet estävät sen, että pystyisin asiaa riittävän tehokkaasti lobbaamaan.

Sivallus CCCLXIII

Antisemiittien jatkuva valituksen aihe on, että juutalaisilla on aivan liian paljon valtaa. Kun katsoo miten maailman asiat ovat ja miten juutalaiset ovat osanneet oman menestyksensä hoitaa, niin tilanne on pikemminkin täysin päinvastoin: juutalaisilla on aivan liian vähän valtaa.

SI, SI

Kansainvälinen yksikköjärjestelmä eli SI-järjestelmä otettiin virallisesti käyttöön 1960. Järjestelmä koostuu perusyksiköistä, jotka on määritelty erikseen sekä johdannaisyksiköistä, jotka voidaan määritellä perusyksiköiden kautta. Aikoinaan lukiofysiikassa tästä oli suurta hyötyä, sillä laiskana yksilönä en viitsinyt opetella kaavoja ulkoa. Laskin vain kylmästi kertomalla ja jakamalla tehtävässä annettuja yksiköitä, kunnes dimensioanalyysilla osuin oikeaan yksikköön. Sitten piti vain tehdä sama temppu vastaavilla lukuarvoilla. Toimi yleensä sataprosenttisesti. Ulkoa piti opetella vain ne kaavat, joissa tarvittiin lisäksi jotain vakiokerrointa, kuten liike-energiassa puolikasta.

Useimmat järjestelmän yksiköt on nimetty jonkun kuuluisan fyysikon mukaan. Onkin syytä kertoa taustoja. Varoituksena se, että nämä tulevat sitten kieli poskessa eli kaikkea ei kannata ottaa vakavasti. Lukijan vastuulla mennään. Jokaisesta yksiköstä esitellään henkilö jonka mukaan se on nimetty, yksikkö itse tunnuksineen, mitä suuretta se kuvaa, suureen tunnus, onko kyseessä perus- vai johdannaisyksikkö sekä jälkimmäisessä tapauksessa yksikkö ilmaistuna perusyksiköiden avulla.
SI-järjestelmässä on myös johdannais- ja lisäyksiköitä, joita ei tässä esitellä. Jotkut niistäkin ovat tietysti nimetty fyysikoiden mukaan, kuten desibeli puhelimen patentoineen Alexander Graham Bellin mukaan. Tarkalleen ottaen desibeli on, kuten nimikin sanoo, kymmenesosa beliä, mitä harvempi lienee ajatellut. Lystikkäin tiedemiehen mukaan nimetty yksikkö lienee kerrannaisyksikkö ångström, joka on saanut nimensä ruotsalaiselta fyysikolta. Muista yksiköistä riemastuttavin on ehdottomasti jäyhyysmomentti, jota vastoin yleistä harhaluuloa ei ole määritelty Seppo Rädyn keihääseen aiheuttaman vääntövoiman suuruuden mukaan.


Ampère, André-Marie
Ampeeri, A, sähkövirta I, perusyksikkö.
Ampère oli lapsinero, joka opiskeli korkeampaa matematiikkaa jo 12-vuotiaana. Ranskan vallankumouksen pyörteissä hänen isänsä mestattiin ja Ampère järkyttyi tästä niin pahasti, että mies taantui puoleksitoista vuodeksi humanististen tieteiden pariin. Neljä vuotta myöhemmin tapahtunut vaimon kuolema ja pari vuotta sen jälkeen solmitun uuden avioliiton pikainen päättyminen eivät olleet yhtä isoja shokkeja, vaan Ampère jatkoi tutkimuksiaan sähkövirran parissa. Tutkimukset jyräsivät reaalimaailman yli, Ampère ei esimerkiksi tunnistanut Napoleonia tämän vieraillessa Pariisin akatemiassa ja unohti kerran saapua keisarin palatsiin päivällisille.


Becquerel, Henri
Becquerel, Bq, säteilyn aktiivisuus A, johdannaisyksikkö, 1/s.
Becquerel on poikkeus tässä hullujen tiedemiesten kavalkadissa: tavattoman tavanomainen tyyppi, josta jopa opiskelijoiden oli vaikea keksiä mitään irvailtavaa illanviettoihinsa. Ainoa normaalista poikkeava tapahtuma hänen elämässään taisi olla hänen kuolemansa. Joka sekin oli ajan radioaktiivisuutta tutkiville tieteilijöille suorastaan ammattitauti eli radioaktiivisten aineiden käsittelystä aiheutuneet komplikaatiot. Tarkempia tietoja voi kysellä meedion välityksellä Marie Curielta, jonka muistiinpanotkin ovat mahdottomia tutkia ilman lyijyvarustusta. Aiempi radioaktiivisuuden yksikkö ennen becquerelien käyttöönottoa oli muuten curie. Yksi curie on suuruudeltaan sama kuin 37 miljardia bequerelia, mikä onkin suunnilleen sama suhde kuin Marie Curien ja Henri Becquerelin tunnettavuudessa suuren yleisön keskuudessa. Ei ole naissukupuolta syrjitty, ei.
Becquerel on huono mittari säteilyn todelliselle vaikutukselle. Siksi SI-järjestelmän lisäyksikkönä käytetään yksikköä rem eli ekvivalenttiannosta. Tsernobylin onnettomuuden aikaan sanottiin, että Ukrainassa ei enää anneta tuhmille lapsille piiskaa, vaan remiä.


Celsius, Anders
Celsiusaste, °C, lämpötila T, johdannaisyksikkö, saadaan kelvineistä lineaarisella muunnoksella.
Ruotsalaisella Celsiuksella oli se etu puolellaan, että hän työskenteli kylmässä ilmastossa. Tällöin jäätä oli riittävästi saatavilla, joten ennen pakastimien keksimistä lämpötila-asteikon luominen oli helpompaa.
Toista se oli Hollannissa työskennelleellä Fahrenheitilla, joka joutui yhtenä lämpötila-asteikkonsa referenssipisteenä käyttämään niinkin järkevältä kuulostavaa keksintöä kuin suolan, veden, jään ja salmiakin seosta, jonka avulla hän määritti Fahrenheit-asteikon nollapisteen. Toisena kiintopisteenä hän käytti suusta tai kainalosta mitattua ruumiinlämpöä, jonka hän asetti sataseksi. Ottaen huomioon millainen riesa Fahrenheit-asteikosta vielä nykyisinkin on, olisi ollut sopivampaa että hän olisi tunkenut lämpömittarinsa sanonko minne mitatakseen toisen kiintopisteen. Onneksi kaikki sivistysmaat ovat jo siirtyneet celsiuksiin, USA ja muutama muu roikkuu vielä sitkeästi fahrenheiteissa.
Vaan ei ollut Celsiuksellakaan kaikki elohopeat mittarissa. Hän nimittäin määräsi aluksi jään sulamispisteeksi sata astetta ja veden kiehumispisteeksi nolla astetta. Tosi luonteva valinta, mutta olihan Celsius tosiaan ruotsalainen. Onneksi hänen aikalaisensa oli vielä fiksumpi ruotsalainen Carl von Linné, joka huomautti että jos nyt ei kuitenkaan noinpäin. Linnén järkevyydellä olisi Ruotsissa käyttöä tänäkin päivänä mitä haittamaahanmuuttopolitiikkaan tulee, onhan biologisen luokittelun isä tuomittu jälkeenpäin rasistiksi hänen jaettuaan ihmislajin neljään päärotuun: "amerikkalaisiin, joita hallitsevat tavat; eurooppalaisiin, joita hallitsee johdonmukaisuus; aasialaisiin, joita hallitsevat mielipiteet; ja afrikkalaisiin, joita hallitsee oikullisuus."


de Coulomb, Charles Augustin
Coulombi, C, sähkövaraus Q, johdannaisyksikkö, As.
Coulomb oli Ranskan armeijan insinööriupseeri, joka linnoitusten rakentamisen ohessa ehti tutkia fysikkaa. Tavallaan onni onnettomuudessa, että hän sairastui ollessaan kolme vuotta komennuksella Ranskan Länsi-Intiassa Martiniquella eikä koskaan toipunut. Sen seurauksena hänet siirrettiin kevyempiin tehtäviin, joissa oli aikaa tutkimuksiin. Ilman tätä nimi olisi tuskin jäänyt yhtä näkyvästi historiaan.


Faraday, Michael
Faradi, F, kapasitanssi C, johdannaisyksikkö, s⁴A²/(m²kg)
Väitetään, että Faradayn esitellessä sähkövirtaan perustuvia ilmiöitä Britannian silloiselle pääministerille tämä ei ymmärtänyt sähkövirran tulevaa merkitystä ja kysyi "Mitä hyötyä tästä on?". Faradayn kerrotaan vastanneen: "Sir, tulevaisuudessa te tulette kantamaan tästä veroa." Faraday oli harvinaisen oikeassa. Toisaalta jos Faraday olisi tuntenut Suomen nykyisen hallituksen verotusinnon, hän olisi luultavasti lyönyt hanskat tiskiin ja jättänyt koko homman sikseen.

Tämä olisi luultavasti ollut Faradayn näkemys suomalaisesta sähköverotuksesta.


Gray, Louis Harold
Gray, Gy, absorboitunut säteilyannos D, johdannaisyksikkö, J/kg.
Gray on ainoa 1900-luvulla syntynyt tiedemies, joka on saanut nimensä SI-järjestelmän varsinaisiin yksiköihin. Vieläpä siten että hän määritteli tämän nimenomaisen yksikön itse. Tosin hän antoi sille nimen rad, joka sitten kymmenen vuotta Grayn kuoleman jälkeen nimettiin uudelleen hänen mukaansa ja samalla satakertaistettiin: 1 gray = 100 rad.


Henry, Joseph
Henry, H, induktanssi L, johdannaisyksikkö, Vs/A.
Henry tarvitsi sähkömagneettisiin tutkimuksiinsa hyvää eristettä, joksi kelpasi silkki. Sitä hän puolestaan sai vaimonsa alushameista, eli eivät Rillit huurussa -sarjan fyysikot olleet ensimmäisiä alallaan pyrkiessään naisten alusvaatteisiin käsiksi.


Hertz, Heinrich
Hertsi, Hz, taajuus f, johdannaisyksikkö, 1/s.
Hertz sairastui jo nuorena verisuonitulehdukseen ja kuoli vain 36-vuotiaana 1894, nuorimpana oman yksikkönsä saaneista tiedemiehistä. Toistasataa vuotta myöhemmin sarjakuva xkcd määritteli naisen taajuuden: se on noin 413 nHz.


Joule, James Prescott
Joule, J, energia E, johdannaisyksikkö, kgm²/s².
Suurelle yleisölle tutumpi energian yksikkö on kalori, joka on 4,1868 joulea. Herra Joulen kuvasta päätellen häneen onkin uponnut aika monta joulea energiaa, luultavasti semmoinen alun toistasataa kilogrammaa per Joule.



Gramma, Opera
Kilogramma, kg, massa m, perusyksikkö.

Oopperadiivoilla tunnetusti on kaikupohjaa. Kapellimestari Thomas Beecham puki tämän inhorealistiseen muotoon toteamalla "sopraanot jotka laulavat kuin linnut, syövät kuin hevoset - ja päinvastoin." Laulajatar Gramma pyysi mieheltään syntymäpäivälahjaksi "jotakin, mikä kiihtyisi hänen allaan nollasta sataseen alle viiden sekunnin". Mies lahjoitti hänelle vaa'an. Painon yksikkö nimettiin maailmanhistorian rohkeimman miehen muiston kunniaksi.




Célibataire Candela
Kandela, cd, valovoima l_v, perusyksikkö.

Tutkimuksilleen omistautunut neiti Candela kulutti paljon kynttilöitä, joiden englanninkielisestä nimestä candle tuli valovoiman yksikkö. Candelan ja muiden vanhojenpiikojen kunniaksi vietetään 2.2 joka vuosi kynttilänpäivää.



Lordi Kelvin, William Thomson
Kelvin, K, lämpötila T, perusyksikkö.
Olkaamme kiitollisia Thomsonin aateloinnista; ilman sitä laskuissa jouduttaisiin käyttämään thomsonia eikä kelviniä. Vaikka mies tekikin loistavia keksintöjä, niin rapatessa roiskui. Hän piti röntgensäteitä huijauksena, oli vuorenvarma, etteivät ilmaa raskaammat alukset kykenisi lentämään ja laski maapallon iäksi 20-40 miljoonaa vuotta.



Lux, Fiat
Luksi, lx, valaistusvoimakkuus, johdannaisyksikkö, cd x sr / m²

Onneksi valaistusvoimakkuuden yksiköksi valittiin lux eikä fiat, italialainen automerkki olisi saanut aivan ansaitsematonta mainosta. Lukiossa oikeita aineita opiskelleet muistavat varmasti hyvin MAOL:in taulukot, joissa lueteltiin myös sopivia valaistusvoimakkuuksia eri paikkoihin. Yhtenä tällaisena taulukossa mainittiin makuuhuoneen valaistus, joksi suositeltiin 300 - 500 luksia, mutta jätettiin oleellinen tieto kertomatta eli mikä on se funktio, jolla sopiva makuuhuoneen valaistus lasketaan muuttujan ollessa naisen ajokelpoisuus? Selvää on ainakin se, että naisen vanhetessa valaistusta tulee himmentää.



Metri, Keijo
Metri, m, pituus l, perusyksikkö.

Veijo Esson serkku, lyhyeksi jäänyt Keijo Metri sai työpaikan Pariisin Mittojen ja painojen museosta metrin prototyyppinä. Hyvin palkattu homma oli lokoisaa, ei tarvinnut muuta kuin makoilla päivät pitkät näytillä. Muutaman kerran vuodessa muut prototyypit tarkistusmitattiin vertaamalla niitä Keijoon. Öisin saattoi lähteä tuhlaamaan palkkaansa Pariisin Punaiseen Myllyyn. Lokoisat päivät loppuivat 1960. kun metri vaihdettiin valon aallonpituuden avulla määritellyksi ja Keijo laitettiin platina-iridiumisen kädenpuristuksen kanssa eläkkeelle.



Avogadro, Amedeo
Mooli, mol, ainemäärä n, perusyksikkö.
Kaiken järjen mukaan moolin nimen pitäisi olla avogadro. Mutta kun ei. Se vain määritellään ilmoittamalla, että yksi mooli sisältää täsmälleen 6,022 140 76 x 10²³ aineen perusosasta. Tätä lukua sanotaan sitten Avogadron luvuksi. Miksi hitossa koko yksikköa ei ole sitten voitu nimetä avogadroksi? Vaihtoehtoisia selityksiä on esitetty:
1) Avogadro potkittiin pihalle professuuristaan otettuaan osaa kumoukselliseen toimintaan. Ei hitto, nykyään tämä olisi lähinnä meriitti. Epäuskottavaa.
2) Yksiköllä ei olisi uskottavuutta, jos se nimettäisiin sellaisen miehen mukaan josta on mahdotonta piirtää karikatyyria koska hän oli jo valmis sellainen. Epäuskottavaa, koska Avogadron luku on kuitenkin olemassa.

Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn yksikön?
3) Jos yksikkö olisi nimetty avogadroksi, huonoja vitsejä rakastavat kemistit kyselisivät jatkuvasti montako avogadroa on yksi avokado. Epäuskottavaa, koska kuuluisi kemisteillekin oikeus huonoon vitsiin eikä ainoastaan fyysikoille, jotka kyselevät montako mikrofonia mahtuu yhteen megafoniin. (Oikea vastaus: 10¹².)


Newton, Isaac
Newton, N, voima F, johdannaisyksikkö, kgm/s².
Sir Isaac on suuren yleisön keskuudessa ehkä se toiseksi tunnetuin tiedemies Einsteinin jälkeen. Saavutukset muistetaan, mutta yleensä häveliäästi unohdetaan hänen pikkuvikansa. Myöhemmällä iällään hän johti Englannin rahapajaa ja hirtätti siinä sivussa rahanväärentäjiä. Hän yritti myös ajan tavan mukaan valmistaa alkemistisin menetelmin kultaa, oli kovasti kiinnostunut okkultismista ja ennusti maailmanlopun ajankohdan. Toisaalta nämähän olisivat nykypäivänä noituuteen hurahtaneiden feministien mielestä vain plussaa, mutta Newton pilasi mahdollisuutensa olemalla kelpo sovinisti, joka ei halunnut olla naisten kanssa missään tekemisissä.


Ohm, Georg
Ohmi, Ω, sähkövastus R, johdannaisyksikkö, kgm²/(s³A²).
Ohm todellakin keksi omaa nimeään kantavan Ohmin lain U = RI, mutta sillä ei tullut liiemmin leipää pöytään. Yliopisto-opettajana Ohmille maksettiin niin surkeasti, että hän näki ajoittaan suorastaan nälkää. Eivät dosenttien palkat ole sittemminkään siitä liiemmin nousseet; leipään riittää, mutta ei voihin.


Pascal, Blaise
Pascal, Pa, paine p, johdannaisyksikkö. kg/(ms²).
Pascal kehitteli nuorena miehenä kaikenlaisia elämään jääneitä matemaattisia ja fysikaalisia teorioita, mutta vasta vähän yli kolmikymppisenä hän hurahti uskoon pelastuttuaan täpärästi onnettomuudessa. Sen verran logiikkaa säilyi, että hän kykeni perustelmaan uskonsa loogisesti: jos uskoo ja jumala on, pelastuu. Jos taas ei usko ja jumala on, joutuu helvettiin. Mikäli jumalaa ei ole, millään ei ole väliä iäisyyden kannalta. Niinpä tästä seuraa, että uskomalla jumalaan ei voi hävitä. Onhan sitä logiikkaa tuossakin. Mitä taas yksikköön itseensä tulee, niin yleensä paine lasketaan jakamalla voima pinta-alalla eli newtonit neliömetreillä, josta seuraa yllä oleva johdannaisyksikkö. Tästä taas seuraa tarina siitä, kun Newton, Pascal ja Einstein leikkivät piilosta. Oli Einsteinin vuoro etsiä. Hänen käydessään laskemaan Pascal ryntäsi täyttä vauhtia piiloon, kun taas Newton piirsi kaikessa rauhassa ympärilleen metri kertaa metri neliön ja jäi sen sisään seisomaan. Kääntyessään ympäri Einstein huusi "Löysin sinut, Newton!", johon Newton vastasi: "Ehei, löysit Pascalin."



Radianus, Degrenius
Radiaani, rad, kulman suuruus α, johdannaisyksikkö, dimensioton (koska määritellään m/m).

Maailmanhistorian huonoin yksikkö on aste, josta saamme kiittää muinaisia babylonialaisia. Ensin ne perkeleet keksivät tämän ja sitten vajaat kolmetuhatta vuotta myöhemmin tunkevat itsensä haittamamuina Eurooppaan. Eikö peruskoulutason jälkeen käyttökelvottoman kulman mittayksikön lanseeraaminen muka ollut riittävä riesa sivistykselle?

Jos sinulle ei ole koskaan käynyt näin, älä ainakaan tunnusta.



von Siemens, Werner
Siemens, S, sähkönjohtavuus G, johdannaisyksikkö, a³A²/(kgm²).
Siemens perusti nimeään kantavan pesukonefirman, joka puolestaan solmi tuottoisan sopimuksen fyysikkojen kansainvälisen unionin kanssa ja sai reilusti mainostilaa. Luojan kiitos muut firmat eivät tätä oivaltaneet. Kuvitelkaa nyt että energiaa mitattaisiin mcdonaldseina (1 mcdonald = Big Mac) ja pituutta cocacolina (1 cocacola = tölkin korkeus).


Sievert, Rolf Maximilian
Sievert, Sv, ekvivalenttiannos H, johdannaisyksikkö, J/kg
Minkä hiton takia tällä pitää olla oma yksikkönsä, kun gray on jo olemassa ja se on dimensioltaan sama? Sitä paitsi ruotsalaisilla on jo celsius ja ångstrom, pitikö niiden saada vielä sievert. Eihän tämä Sievert ole edes niin kuuluisa, että olisi saanut suomenkielistä Wikipedia-artikkelia. Ainoa Sievert, joka sieltä löytyy on saksalainen Hans-Heinrich, joka sentään sai EM-kultaa kymmenottelussa ja olisi voittanut Berliinin olympialaisissakin, ellei olisi loukkaantunut. Mies oli muutenkin arjalaisen rodun mallinukke aina siihen asti, kunnes menetti Wehrmachtin upseerina toisen jalkansa tallattuaan miinaan Unkarissa 1944.


Tesla, Nikola
Tesla, T, magneettivuon tiheys B, johdannaisyksikkö, kg/(s²A)
Nikola Tesla oli oudon tiedemiehen arkkityyppi. Pakkomielteinen työnarkomaani, 188 senttiä pitkä mutta painoi vain 64 kiloa ilmeisesti siksi ettei muistanut syödä. Hän ei koskaan mennyt naimisiin, vaan omistautui täysin keksinnöilleen. Fakki-idiootti, voisi luulla. Eikö mitä, Tesla puhui sujuvasti kahdeksaa kieltä, harrasti taiteita ja oli innokas biljardin, shakin ja kortin pelaaja. Aikaa riitti, koska hän tarvitsi vain kaksi tuntia unta yössä. Lystikäs yksityiskohta on, että Teslan kuoltua 86-vuotiaana hänen tutkimusaineistonsa säilyttämisestä ja analysoinnista vastasi MIT:n fysiikan professori John Trump, jonka veljenpoika Donald on paremmin tunnettu.



Ulbricht, Walter
Sekunti, s, aika t, perusyksikkö.

Ennen nykyistä cesium-133 -isotooppiin perustuvaa määritelmää sekunti määriteltiin Itä-Saksan entisen puoluejohtajan Walter Ulbrichtin avulla. Itäsaksalainen aikayksikkö ein Ulb vastasi minuutin tuhannesosaa eli 0,06 sekuntia. Se oli aika, joka keskimääräiseltä itäsaksalaiselta kului radion tai television vaihtamiseen länsikanavalle kuuluttajan ilmoittaessa: "Seuraavaksi puhuu puoluejohtaja Walter Ulb... *klik*. Toisin kuin seuraajansa Erich Honeckerin mukaan nimetty "ein Hon", ein Ulb oli vakio. Honin arvo puolestaan vaihteli ollen kääntäen verrannollinen toisinajattelijoiden määrään. Se lähestyi asymptoottisesti nollaa samaa tahtia kuin Itä-Saksa konkurssia.


Volta, Alessandro
Voltti, V, jännite U, johdannaisyksikkö, kgm²/(s³A.
Alessandro Volta kehitti suuren aikalaisensa Luigi Galvanin sähkötutkimuksia pidemmälle. Yleensä tuohon aikaan huippufyysikot olivat ranskalaisia, mutta sähkön alalla italialaiset tekivät läpimurron. He nimittäin älysivät johtaa sähköä sammakonreisiin, ranskalaiset taas ainoastaan söivät ne.


Watt, James
Watti, W, teho P, johdannaisyksikkö, kgm²/s³
James Watt keksi vuonna 1776 höyrykoneen (tosin Heron oli keksinyt sen jo yli 1700 vuotta aikaisemmin, mutta hän ei älynnyt patentoida sitä). Höyrykoneen ansiosta teollinen vallankumous käynnistyi toden teolla. Yksiköksi asti watti päätyi vasta 1908. Sitä ennen tehon yksikkönä käytettiin hevosvoimaa, mutta siitä oli pakko luopua. Pariisissa lasikuvun alla säilytetty vertailuhevonen näet kuoli tuolloin.


Weber, Wilhelm Eduard
Weber, Wb, magneettivuo Φ, johdannaisyksikkö, kgm²/(s²A)
Wilhelm Weber teki saman virheen kuin moni tiedemies ennen häntä ja hänen jälkeensä: meni osallistumaan politiikkaan. Tunnetusti politiikkaan osallistumisessa on 2 x 2 -dimensio. Voi olla asian suhteen oikeassa tai väärässä. Voi olla suhdanteiden kanssa samalla kannalla vallanpitäjien kanssa tai oppositiossa. Jos on samalla kannalla vallanpitäjien kanssa ja oikeassa, pääsee pitkälle. Samoin pääsee silloinkin kun on vallanpitäjien kanssa samaa mieltä ja väärässä, joskin silloin jälkimaailma saattaa suhtautua nurjasti. Tiedemiesten kannalta tämä on yleensä harmitonta, koska muut ansiot kompensoivat pikku lipsahdukset. Kolmas vaihtoehto on olla oppositiossa ja väärässä, mikä on yleensä varsin harmitonta. Weberin kannalta ikävästi hän valitsi suurille tiedemiehillle yleisimmän vaihtoehdon ollen oppositiossa ja oikeassa. Työpaikka meni alta, mutta suhdanteiden muututtua Weber palasi takaisin ja loppu on sähköopin historiaa.

Uusinta: Kekseliäs viikatemies

Lukijalle: Nykyään puhutaan vain koronakuolemista. Mutta on viikatemies ennenkin osannut, nykyään tuntuu vain olevan vähemmän mielikuvitusta.

Jokaiselle meistä tulee lähtö ennemmin tai myöhemmin. Useimmiten sitä kuolee tylsästi johonkin sairauteen, sairaskohtaukseen tai tavanomaisessa onnettomuudessa. Joskus viikatemiehellä on kuitenkin taipumusta osoittaa huumorintajuaan.

10. Näyttelijätyyli
Brittiläisen näyttelijä Gareth Jonesin roolihahmon TV-näytelmässä Underground piti saada sydänkohtaus. Show esitettiin vuonna 1958 ja monen tuon ajan TV-ohjelman tapaan suorana lähetyksenä. Ryhmä näyttelijöitä keskusteli kameran edessä odottaen Jonesin roolihenkilön saapumista. Jones käveli heitä kohti ja lyyhistyi yhtäkkiä maahan. Ajoitus oli hieman pielessä, kohtaus tuli suunniteltua aiemmin. Jones todettiin kuolleeksi, mutta "show must go on" ja näytelmä vietiin loppuun. Jonesin osuudet improvisoitiin.

9. Puputyyli
A-vitamiinin esiastetta karoteenia on runsaasti porkkanoissa ja se tunnetusti parantaa näköä - vai oletteko koskaan nähnyt jänistä jolla olisi silmälasit? Vuonna 1974 brittiläinen terveysfanaatikko Basil Brown päätti hankkia kunnon terveysvaikutukset ja joi lähes 50 litraa porkkanamehua 10 päivässä. (50 litraa? Kuinka helvetin paljon porkkanoita siihen vaaditaan?) Valitettavasti A-vitamiinista voi saada yliannostuksen. Tästä syystä inuitit eivät koskaan syö jääkarhun maksaa. Porkkanamäärä sai Brownin maksan sanomaan poks ja viikatemies heilautti työkaluaan.

8. Kirjahyllytyyli
Vuonna 2006 Mariesa Weberin perhe ja ystävät ihmettelivät, kun hänestä ei ollut vähään aikaan kuulunut mitään. Etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Vanhempiensa kanssa asunut 38-vuotias nainen näytti kadonneen jäljettömiin. 11 päivää viimeisen havainnon jälkeen hänen siskonsa huomasi jalan pilkistävän kirjahyllyn takaa. Tutkimus päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan Weber oli yrittänyt kytkeä television johtoa kirjahyllyn takana olevaan pistokkeeseen ja jäänyt jumiin. Hänen äitinsä oli kyllä havainnut "kumman hajun" muutaman päivän kuluttua, mutta syyttänyt siitä rottia. Tapaus on siinä mielessä itselleni läheinen, että huonolla tuurilla kirjahylly olisi saattanut kerran tehdä pahaa jälkeä. Nuorena huoneessani oli seinään pultatut tangot (en ikinä muista systeemin nimeä, mutta asiaa tuntevat tietävät mitä tarkoitan) ja niissä metallipidikkeillä kiinnitetyt hyllyt. Seinän alapuolella oli sänky. Eräänä päivänä tankojen pultit pettivät pidettyään sitä ennen parikymmentä vuotta. Noin kaksisataa kiloa tavaraa, lähinnä kirjoja, romahti sänkyyn. Onneksi päivällä eikä yöllä. Olin huoneessa, mutta selin sänkyyn.

7. Jyväjemmarityyli
ELO eli Electric Light Orchestra oli suhteellisen suosittu rockbändi 70- ja 80-luvuilla. Yksi bändin soittajista oli Mike Edwards. Vuonna 2010 hän ajeli kaikessa rauhassa valtatietä brittiläisellä maaseudulla pakettiautollaan. Aina siihen asti, kun pellolta vieri 600-kiloinen heinäpaali - dinosauruksenmuna, kuten niitä kutsutaan - auton päälle.

6. Ihmisoikeustyyli
Derek Kieper oli amerikkalainen yliopisto-opiskelija, joka puolusti tiukasti ihmisten oikeutta tehdä omat valintansa ilman pakkoa. Niinpä hän luonnollisesti vastusti lakia, joka pakotti käyttämään turvavöitä. Varmaan arvaattekin, kuinka viikatemies korjasi hänet vuonna 2005. Kaksi muuta autossa ollutta - kuljettaja ja toinen matkustaja - selvisivät lievin vammoin.

5. Lehmätyyli
Sitä nukkuu kaikessa rauhassa omassa vuoteessaan, kun katon läpi romahtaa lehmä. Olisihan sinänsä rauhallista kuolla nukkuessaan, mutta lehmä. Sitä paitsi brasilialainen Joao Maria de Souza ei kuollut heti, vaan hänen reisiluunsa murtui ja hän menehtyi sisäiseen verenvuotoon sairaalassa muutamaa tuntia myöhemmin. Kyseessä ei ollut Monty Python -ryhmän lehmäkatapultti, vaan läheiseltä maatilalta karannut kanttura, joka oli kävellyt jyrkkään rinteeseen päättyvälle katolle.

4. Naisautoilijatyyli
Saudi-Arabiassa naiset eivät saa ajaa autoa. Australiassa saavat. Saudit taitavat kuitenkin olla oikeammassa. 24-vuotias musliminainen oli pukeutunut oikeaoppisesti burkhaan ajaessaan karting-autoa. Burkha lepatti tuulessa ja osa siitä takertui karting-auton pyöriin. Isadora Duncan sai nykyaikaisemman seuraajan. Tapaus opetti, että naisten ei tosiaankaan pidä ajaa autoa - se on vaarallista. Tosin voisi myös todeta, että ongelma ratkeaisi, jos ei pukeutuisi jätesäkkiin. Mutta sehän on monikulttuuria.

3. Lakimiestyyli
Clement Vallandigham oli aiempi Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen, joka kautensa jälkeen palasi lakimiehen tehtäviin. Vuonna 1871 hänen puolustettavanaan oli mies, jota syytettiin saluunatappelussa tehdystä murhasta. Puolustus nojasi oletukseen, jonka mukaan murhattu oli itse aiheuttanut aseen laukeamisen. Vallandigham demonstroi valamiehille, miten tapaus olisi voinut olla vahinko. Hän esitti väitetyn murhan uhria ja veti taskustaan aseen ampuen sillä samalla tyhjän laukauksen. Tai siis laukauksen, jonka piti olla tyhjä. Asianajaja kuoli seuraavana päivänä. Puolustus oli kuitenkin riittävän vakuuttava ja syytetty vapautettiin. Tätä voisi kutsua asialle omistautumiseksi ja suositella monelle muullekin lakimiehelle samaa menetelmää. Ironista on se, että vapautettu syytetty ammuttiin neljä vuotta myöhemmin kuoliaaksi baaritappelussa.

2. Hengenpelastajatyyli
Vuonna 1985 New Orleansin hengenpelastajat kokoontuivat juhlaan. Siihen oli aihetta, koska ensimmäinen uhriton uimakausi oli juuri päättynyt. Juhlien jälkeen yksi osanottajista, Jerome Moody (joka ei kuitenkaan itse ollut hengenpelastaja, vaan vieras), löydettiin hukkuneena uima-altaan pohjasta. Juhlissa oli läsnä lähes sata hengenpelastajaa, joista neljä oli työvuorossa.

1. Ihannetyyli
Nigerialainen herrasmies Uroko Onoja oli mennyt naimisiin kuudennen vaimonsa kanssa. Ymmärrettävistä syistä hän oli kovasti innostunut harjoittamaan aviollisia velvollisuuksia nuorimman vaimonsa kanssa, jolloin viisi vanhempaa vaimoa tunsivat itsensä syrjäytetyiksi. Niinpä he liittoutuivat yhteen ja vaativat hra Onojaa tekemään sen mitä miehen täytyy tehdä uhkailemalla tätä veitsillä ja muilla terävillä työkaluilla. Niinpä Onoja ryhtyi hommiin. Sivumennen sanoen, se että saa stondiksen kun uhataan veitsellä, kertoo lujasta luonteesta. Neljä ensimmäistä vaimoa sai mitä halusi, mutta viidennen tullessa vuoroon vaimot huomasivat miehen lakanneen hengittämästä. Tarina ei kerro, lerpahtiko. Joka tapauksessa viikatemies korjasi omansa. Tästä täytyy kyllä sanoa, että jos ja kun joskus on kuoltava, niin parempaa lähtöä on vaikea kuvitella. Tiedossa ei ole, mainittiinko muistokirjoituksessa fraasi "kuoli onnellisena läheisimpiensä ympäröimänä".

Sivallus CCCLXII

- Isä, jos pitäisi valita, olisitko mieluummin sokea vai kuuro?
- Kuuro, ilman muuta.
- Miksi?
- Katsos poikaseni, yleinen elämänkokemus on opettanut että naisia on paljon mukavampaa katsella kuin kuunnella.

Uutiskatsaus 16/2020

1. Osta tästä halpa maski

Ajattelin kirjoittaa suojamaskiskandaalista pidempäänkin, mutta tällä hetkellä saatavissa olevat tiedot ovat varsin sekavia. Ainoa selvä asia tuossa vyyhdissä on se, että pieleen meni.
Osittain kyseessä on varmasti jokaiselle logistiikkaa hoitaneelle tuttu ilmiö eli onnettomien sattumien summa. Jokin vain menee koko ajan pieleen vaikka kuinka yrittää ja periaatteessa toimii oikein. Tällä kertaa kävi paitsi "koko ajan huonoa tuuria", myös epäonnistunutta suunnittelua. Ei jumalauta tuollaisia kauppoja tehdä ilman näytekappaleita, laadunvalvontaa ja takuita. Ei ainakaan kiinalaisten ja epämääräisten bisneskoijareiden kanssa eikä ainakaan ennakkomaksulla.


2. Maskeerausta

Olen jo kahdesti aiemmin kirjoittanut maskipakosta, mikäli koronan leviämistä ei saada kuriin. Nyt alkaa eduskunnastakin jo kuulua tämänsuuntaista puhetta. Vieläpä varsin arvovaltaiselta taholta, eli itsekin lääkäri Päivi Räsänen nosti asian tiukasti esille. Toinen lääkärikansanedustaja Miia Laiho puolestaan näki vahvat perusteet myös Länsipohjan eristämiselle.
Räsänen kertoi kokeilleensa maskin askartelua vanhasta sukasta. Tästä tuli mieleen kelpo Pirkka-niksi: omatekoisen ja vieläpä lystikkäältä tuoksuvan kasvomaskin saa askarreltua vanhojen sukkahousujen haarakiilasta.


3. Ollako vai eikö olla?

Spice Girls -hallituksen toimet koko koronakriisin ajan - ja itse asiassa kaikissa muissakin asioissa - ovat olleet hyvin johdonmukaisia. Nimittäin nappikuulokkeiden johdon mukaisia: usein täysin hukassa ja aina vähintäänkin sekavia. Jos he ovat joskus onnistuneet tekemään oikeita asioita, ne ovat tapahtuneet armotta väärään aikaan. Esimerkiksi tämä Uudenmaan sulku. Jos sellainen piti tehdä, niin se tapahtui liian myöhään. Ja kun sellainen tehtiin, niin sen pitäisi olla vakavasti otettava eli valvotaan oikeasti kaikkia väyliä kuten aluksi tehtiin. Ja jos väylien valvontaa löysätään, niin mikähän olisi huonoin mahdollinen ajankohta tehdä se? Hei, kuningataridea! Löysätään valvontaa juuri ennen sellaista ajankohtaa, kun pääkaupunkiseudulta on tapana matkustaa muualle! Sopivasti mökkeilykauden alkaessa ja suuren juhlapyhän eli pääsiäisen alla.
Katastrofin pelasti vain kylmä ja osin sateinen pääsiäissää.


4. Mä joka päivä töitä teen

Koronasulun takia on epävarmaa, saadaanko ulkomailta tutuksi käynyttä kausityövoimaa maatalouteen. Näitä työntekijöitä on ollut lähemmäs kaksikymmentätuhatta. Nyt on sitten mahdollisesti turvauduttava suomalaisiin työntekijöihin. Uutisen otsikon mukaan kyseessä on "tuhansien hakijoiden ryntäys" maataloustöihin. Tarkemmin lukien "ensimmäisen neljän päivän aikana on tullut yli tuhat hakemusta". Noin alkeisprosenttilaskulla räknäten tämä ei ole edes kymmentä prosenttia tarpeesta. Eikä "ryntäys" todellakaan ole se sana, jolla omat tietolähteeni kuvailevat suomalaisten intoa maataloustöihin edes tällaisena poikkeusaikana.
Tämä kertoo siitä, että suomalaisessa työvoimapolitiikassa jotain on tehty perustavalla tavalla pieleen viimeisten kymmenien vuosien aikana. Eivät ennen jääneet mansikat poimimatta tai sokerijuurikkaat harventamatta, vaikka maahan ei tullut ainuttakaan ulkomaalaista kausitöihin. Tämä siitä huolimatta, että nykyään koneistuminen on edennyt entisestään ja kausityövoimaa tarvitaan entistä vähemmän. Ja ennen kaikkea tällainen kausityö tekee hyvää nuorisolle. Puhun suulla suuremmalla ja lainaan pakinoitsija Ilmari Turjaa (1901-1998):
Päätoimittaja Turja istui rappusilla, kun paikalle tuli muurarin näköinen mies syreeninoksa kädessään ja kysyi, muistaako päätoimittaja. Turja ei muistanut, mutta pitkällisen kiertelyn jälkeen tapaus palasi mieleen.
"Nythän minäkin muistin, tosiaankin, tämä äijähän siellä kävi koulutytön kanssa. Että muka toimitukseen kesätoimittajaksi. Minä sanoin, kuten muillekin, että koululaisia ei oteta ollenkaan missään tapauksessa, niiden ei pidä pyrkiä toimituksiin, liikkeisiin, konttoreihin eikä minkäänlaisiin sisä- eikä tupatöihin, heidän pitää pyrkiä ulkotöihin. ... Jolloin tytär sanoi päättäväisesti, että "Ellen minä tänne pääse, niin minä menen kesäksi tavarataloon." ...
- Mitä asiaa teillä nyt on, minä kysyin.
- Sitä vain, kakisteli mies, että se oli hänellä huono talvi sen tavaratalokesän jälkeen, aina köhää ja lääkärinhoitoa. Viime kesänä tytär meni sokerijuurikasta perkaamaan ja nyt oli niin hyvä talvi, että tyttö tuli ylioppilaaksi että keikahti. Panen - tuon - sireeninoksan - tuohon - astiaan.
Saatuaan viimeinkin kukan vaasiin eli asian toimitetuksi hän lähti.
Olen ajanut monta nuorta kesätyönhakijaa pellolle. Toivottavasti heidän kaikkien on käynyt yhtä hyvin.


5. Tasan ei käy onnen lahjat - vai onko kyse sittenkin jostain muusta?

New Yorkissa, Yhdysvaltain pahimmassa koronapesäkkeessä on havaittu koronaviruksen iskevän aivan erityisesti vähätuloisiin ryhmiin. Selityskin on ilmeinen: suorittavan tason töitä ei pysty tekemään etänä ja asuminen on ahtaampaa. Ongelman asiasta tekee se, että tämän seurauksena koronan esiintyvyys on selvästi suurempi tietyissä etnisissä ryhmissä kuin väestössä keskimäärin. Tämä puolestaan nähdään sosiaalisena epätasa-arvoisuutena. Latinoiden ja mustien todennäköisyys kuolla koronavirukseen on vähintään kaksinkertainen aasialaisiin ja valkoisiin nähden. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perään kysellään kovasti. Lähdetäänpä jäljittämään erojen juurisyitä. Esimerkiksi yliopisto-opintoihin pääsymahdollisuus on latinolla tai mustalla moninkertainen verrattuna samalla tavalla menestyneeseen aasialaiseen tai valkoiseen. Pitäisi välillä kokeilla, josko sosiaalista oikeudenmukaisuutta parantaisi se, että kaikkia väestöryhmiä kohdeltaisiin samoilla kriteereillä. Jotenkin en jaksa uskoa, että mustan asianajajan riski sairastua koronaan olisi suurempi kuin valkoisen asianajajan olettaen, että parivaljakko elää samalla alueella. Tai että latinohuumediilerin riski olisi suurempi kuin kiinalaisdiilerin. Kyse ei ole rodusta, vaan siitä millaisia valintoja rodun edustajat ovat noin keskimäärin tehneet kaikesta valkoisiin ja aasialaisiin kohdistuvasta negatiivisesta syrjinnästä huolimatta.


6. Huhut liikenteeseen

Nyt se sitten tuli Suomeenkin. Ruotsin malli toteutuu koronassakin, kuten kaikki muutkin epäonnistuneet valinnat haittamaahanmuuton kanssa. Helsingin somaliväestössä on havaittu 1,8 % osuus koronatartunnoissa, kun koko väestössä se on 0,2 %. Tämä oli täysin odotettavissa, kun oli saanut lukea heidän piittaamattomuudestaan suosituksista (oliko yllätys kenellekään noin 30 vuoden kokemuksella?) ja siitä, että melkoinen osa uskoo huhujen perusteella koronalta vältyttävän sitruunalla ja inkiväärillä? Voi vain kuvitella, kuinka monta muuta on saanut tartunnan tämän piittaamattomuuden takia ja kuinka paljon tämä hoito tulee vielä maksamaan. Olisikohan aika hyötyä jotenkin ja laittaa liikkeelle huhu, että sitruunaa ja inkivääriä tehokkaampi koronanhoitokeino on muutto Afrikkaan - ovathan koronaluvut siellä Eurooppaa pienemmät.


7. Elämän peli

Koronaan menehtyneiden joukkoon osuu entistä enemmän tuttuja nimiä. Nyt lähti John Conway, Life-pelin kehittäjä. Tämä on yksi ensimmäisiä haastavampia tehtäviä, mitä jokainen tietokoneohjelmoinnin aloittaja koodaa. Ja lumoutuu siitä, kuinka monenlaisia kuvioita yksinkertaisilla säännöillä saa aikaan.


8. Veteraanikisat

Näyttää siltä, että demokraattisen puolueen presidentinvaaleissa tappion kärsiväksi ehdokkaaksi valitaan entinen varapresidentti Joe Biden, 77. Tämä on käytännössä varmaa, koska vahvimpana haastajana pidetty Bernie Sanders, 78, antoi hänelle tukensa. Nyt kun vielä Biden nimittäisi Sandersin varapresidenttiehdokkaakseen, niin olisi naurussa pitelemistä kun katsoisi kuinka suomalainen media kiemurtelee. Viime pressanvaaleissa kun Trumpia vastaan hyökättiin (sinänsä aiheesta) silläkin, että mies on liian vanha presidentiksi - virkaanastujaisten aikaan 70 ja USA:n historian vanhin virkaan astuva presidentti. Tosin hehkutus oli suhteellisen lievää, koska lehdistön ihannetyttö Hillary oli vain reilua vuotta nuorempi. Vaan tällä kertaa ikä tuskin nousee ongelmaksi, kun Biden onkin se vanhempi. Ikäeroa melkein neljä vuotta Trumpiin.


9. Loistavaa journalismia

Taloussanomat muistutti, mistä Suomi elää. Toimittaja seurasi metsässään noin vuonna 1896 kasvunsa aloittaneen kuusen matkaa tukkirekan kyydistä sahalle, sieltä satamaan ja laivassa Etelä-Koreaan. Luulin jo juttusarjan päättyneen ja tukin kadonneen omille teilleen, mutta nyt tuli pitkän tauon jälkeen sarjan päätösosa. Tukki oli löytänyt loppusijoituspaikkansa eteläkorealaisen talon kattorakenteista. Tai näin ainakin kerrottiin, koska välikatolle ei päässyt vilkaisemaan. Voihan olla, että eteläkorealaiset halusivat esitellä mallitaloa. Mutta vähät siitä, tämä juttu ansaitsisi heittämällä vuoden journalistipalkinnon.
Mielenkiintoinen seikka jutussa oli myös se, kuinka paljon informaatiota maailmassa on nykyään tarjolla. Enkä tarkoita pelkästään sitä, että yksittäisestä puusta sahattujen lautojen matkaa pystytään seuraamaan. Vaan myös sitä, että jutussa olleesta hyvin summittaisesta kartasta, läheisen kylän nimestä ja talosta otetulla videokuvalla pystyi muutamassa minuutissa löytämään Google Mapsista, missä herra Shinin talo sijaitsee. Tässä kuvassa vasemmalla alhaalla oleva vaaleanpunaruskeakattoinen talo. Ainoa epäilyksen aihe oli satelliittikuvasta puuttuva piharakennus, mutta se on ilmeisesti tehty vasta myöhemmin. Jos ette usko, niin katsokaa otsikkojutun videota kohdasta 3:52 alkaen ja verratkaa Google Mapsiin.


10. Etnistä profilointia

Ruotsalaiset kohdistavat antidopingtyönsä etenkin maahanmuuttajiin. Eikä aiheetta. Kärynneiden lista on pitkä kuin koronavuosi. Huvittaa vain suunnattomasti tuo "etninen profilointi", mikä on pannassa kaikkialla muualla.


11. Askel kulkee

Annemari Kiekara (o.s. Sandell) selvitti puolimaratonin EM-rajan. Uran pituudesta kertoo parhaiten se, että hän teki parhaat tuloksensa ennen kuin nykytähti Alisa Vainio oli syntynyt. Se lahjakkuuden määrä, mikä tuossa naisessa on, on jotain aivan käsittämätöntä. Suomessa ei ole koskaan tajuttu, kuinka mieletön saavutus on maastojuoksun MM-mitali. Sandellin jälkeen eli tällä vuosituhannella MM-mitalin on pokannut tasan yksi Euroopassa syntynyt nainen. Hänen nimensä on Paula Radcliffe.
Nykyään 43-vuotiaan Kiekaran paluu on yksi osoitus hänen lahjoistaan. Kun vuonna 2017 katsoi hänen "viimeistä" juoksuaan SM-maastoissa niin ajatteli, että nyt ne kilometrit näkyvät. Askeleessa ei ollut sitä lentoa, mitä ennen - näytti kuin V8-kone vetelisi viimeisiä köhinöitään jäykin nivelin. Sijoitus oli viides. Mutta nyt vaivat ovat ohi huolellisen kuntoutuksen ansiosta. Jos takareidet ja muu kroppa vain kestävät, saatamme nähdä ensi vuonna Kiekaran jopa olympiamaratonilla - 25 vuotta edellisen (ja ainoan) olympiaedustuksen jälkeen.


Loppukevennys: Kaikkeen sitä sotkeutuukin

Sisäradoilla on tunnetusti ahdasta. Erityisesti silloin, jos seiväshyppypaikka sattuu olemaan aivan loppusuoran alussa.

Uusinta: Kun järki seisoo

Lukijalle: Kaivakaahan mittanauha ja taskulaskin valmiiksi. Tarjoaahan Mensakin älykkyyden kotitestejä, mutta tässä on vielä näppärämpi versio oman älyn tutkimiseen. Onko lukijan erotusluku - mikä korreloi älykkyyden kanssa - enemmän vai vähemmän kuin suomalaismiesten keskiarvo 55 cm³?:

Kuten hyvin tiedetään, miehellä seisoo kaksi asiaa samaan aikaan eli järki ja meisseli. Tämä johtuu siitä, että meisselin jäykistyessä sinne tulee verta. Koska on odotettavissa tai ainakin toivottavissa, että piakkoin on suoritettava tiettyjä fyysisiä aktiviteetteja, sinne syöksyvä veri ei voi olla peräisin lihaksista. Näin ollen vapaata verta on otettava jostain muualta ja jäljelle jäävät aivot. Aivojen sisältämä verimäärä siis vähenee, joten on ymmärrettävää että ajatuksenkulku hidastuu.

Toisaalta on hyvin tiedossa, että löysän meisselin koko ei välttämättä kerro mitään jäykän meisselin koosta. Väitetään jopa, että löysillä on enemmän kokohajontaa kuin jäykillä.

Tämä voi johtua vain yksinkertaisesta syystä: joillakin miehillä meisseliin pakkautuu enemmän verta ja toisilla vähemmän. Looginen johtopäätös on se, että joillakin on varaa ottaa aivoista enemmän verta kuin toisilla. Yhtä looginen seuraus on se, että jos aivoissa on enemmän verta, miehellä on isommat aivot. Eli todennäköisesti hän on älykkäämpi. Tarkalleen ottaen tässä ei tarvitse tietenkään tarkastella koko aivorunkoa, vaan ainoastaan sitä osaa, jossa kognitiiviset kyvyt sijaitsevat. Ja se selittääkin koko ilmiön täydellisesti. Koska miehellä järki seisoo samaan aikaan kuin meisseli, niin tällöin aivojen kognitiivisista toiminnoista vastaavista osista on poistunut kaikki muu paitsi välittömään elossa pysymiseen tarvittava veri. Ja veri poistuu nimenomaan näistä osista siksi, että peruselintoimintoja ja fyysistä liikkumista tarvitaan välttämättä meisselin seisoessakin, toisin kuin ajattelua.

Mitä enemmän verta tässä osiossa aivoja normaalisti liikkuu, sitä älykkäämpi miehen täytyy olla. Ja mitä enemmän verta sieltä meisselin jäykistyessä poistuu, sitä enemmän meisseli kasvaa.

Tästä ei voi vetää muuta kuin yhden johtopäätöksen. Tyhmillä miehillä meisseli ei juurikaan kasva kokoa jäykistyessään, kun taas älykkäillä miehillä meisseli kasvaa lepotilaansa verrattuna järkyttävän suureksi. Onhan järkevää, että löysänä meisseli on mahdollisimman pieni vammariskin välttämiseksi. Niinpä fiksuilla miehillä on varaa pienentää se normaalia pienemmäksi, kun he pystyvät sitä tarvittaessa enemmän kasvattamaankin.

Valitettavasti kukaan ei ole tutkinut tätä ilmiötä yksilötasolla. Tämä näin vinkkinä väitöskirjan tekijöille.

Yksilökohtaisen tutkimuksen puuttuessa joudutaan turvautumaan yleisluontoisempiin tutkimuksiin. On olemassa perusteellinen vertailu, jossa on laskettu eri maista miesten peniskokoja niin jäykkänä kuin löysänä, mitaten sekä pituus että ympärysmitta.

Oletetaan penis suoran ympyrälieriön muotoiseksi sekä löysänä että jäykkänä. Tämähän ei pidä täysin paikkaansa, koska peniksen päässä on tattispala, mutta approksimaationa tämä on kohtuullinen. (Väitetään muuten, että tattispalan olemassaolon syytä tutki kolme ryhmää, suomalainen, norjalainen ja ruotsalainen. Vuosien tutkimuksen jälkeen suomalainen ryhmä päätyi siihen lopputulokseen, että tattispala on olemassa siksi, että miehestä tuntuisi paremmalta. Norjalaiset päätyivät päinvastaiseen tulokseen eli se on olemassa siksi, että naisesta tuntuisi paremmalta. Ruotsalaiset taas päätyivät siihen, että tattispalan tarkoitus on estää käden lipsahtaminen.) Tästä voidaan laskea peniksen tilavuus niin löysänä kuin jäykkänäkin. Tilavuuden erotus vastaa sitä verimäärää, joka on poistunut aivoista ja päätynyt meisseliin.

Ongelmana tilastoaineistossa oli se, että osa tuloksista oli mitattu ja osa itse ilmoitettu. Ketään ei varmaan yllätä se, että niissä maissa, joissa tulokset olivat itse ilmoitettuja, keskimitta oli mitattuja suurempi. Jotenkin on vaikea uskoa sitä, että tämä olisi riippuvainen (anteeksi sanavalinta) mittaajasta - kai tutkijat ovat sen verran katsoneet, että mittaukset suorittaa muodollisesti pätevä eikä ladon seinästä repäisty hoitsu. Eiköhän kyse ole siitä samasta ilmiöstä, jonka mukaan 90 % kuljettajista on mielestään keskiarvoa parempia. Näin ollen aineistosta piti välittömästi poistaa ne maat, joissa koko perustui itse ilmoitettuun. Mutta edelleen jäi jäljelle maita, joissa jokin asia epäilytti aineistossa. Esimerkiksi Ecuadorissa jäykän meisselin keskipituus on mukamas 17,59 cm, kun vaikkapa periaatteessa etnisesti samanlaisessa Meksikossa se olisi 3,5 cm vähemmän. Epäuskottavaa. Samoin joissakin maissa tilastollinen uskottavuus kärsi vähäisestä otoskoosta, esimerkiksi Zimbabwessa se oli vain 22. On toisaalta ymmärrettää, että joissakin maissa otos on pakostakin pieni, esimerkiksi Kiribatin otoskoko 53 taisikin kattaa valtaosan maan erektiokykyisistä miehistä.

Kun aineistoa karsi, jäljelle jäi 48 edes suhteellisen luotettavan oloisesti tehtyihin tutkimuksiin perustuvien maiden tulokset eri puolilta maailmaa: Afganistan, Alankomaat, Azerbaidzan, Bhutan, Bolivia, Bulgaria, Costa Rica, El Salvador, Eritrea, Filippiinit, Guatemala, Honduras, Irak, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Jemen, Jordania, Kanada, Kiina, Kreikka, Laos, Libya, Meksiko, Marokko, Myanmar, Nepal, Nigeria, Norja, Pakistan, Papua-Uusi-Guinea, Paraguay, Ranska, Romania, Saksa, Sambia, Saudi-Arabia, Senegal, Sri Lanka, Suomi, Tansania, Tanska, Thaimaa, Turkki, Turkmenistan, Venäjä, Vietnam ja Viro. Näistä jokaisesta laskettiin keskimääräisen meisselin tilavuus sekä löysänä että jäykkänä. Vertailtavaksi muuttujaksi otettiin tilavuuksien erotus. Esimerkiksi Suomessa pituus löysänä = 9,2 cm, ympärysmitta löysänä = 8,9 cm ja tilavuus siis n. 56 cm³. Vastaavat arvot jäykkänä 13,59 cm, 11,2 cm ja 111 cm³. Tästä vertailtava muuttuja 111 cm³ - 56 cm³ = 55 cm³.

Seuraavaksi piti kaivaa esiin pahamaineisesta mutta ah niin realistisesta Vanhanen-Lynnin tutkimuksesta maiden keskimääräiset älykkyysosamäärät, joka otettiin toiseksi muuttujaksi. Esimerkiksi Suomella 99.

Lopuksi ei muuta kuin arvot taulukkoon ja lineaarinen korrelaatio. Lopputulos: peniksen tilavuuden kasvu ja älykkyysosamäärä korreloivat kertoimella 0,505. Tämä tarkoittaa kohtalaista positiivista korrelaatiota. Toisin sanoen: mitä fiksumpaa porukkaa maasta löytyy, sitä enemmän meisseli kasvaa jäykistyessään. Tukee esitettyä teoriaa. Voi myös arvella, että korrelaatio yksilötasolla olisi vielä suurempi.

Mikäli joku tutkii yksilökohtaisella tasolla asiaa ja päätyy siihen, että meisselin koon kasvu ja ÄO todellakin korreloivat keskenään vielä voimakkaammin, jopa lähes täydellisesti, niin siinähän olisi loistava tapa mitata älykkyys. Katsotaan meisselin tilavuus löysänä ja jäykkänä, lasketaan erotus ja luetaan ÄO suoraan vertailutaulukosta!

Miehen järki siis sumenee, kun veri syöksyy aivoista meisseliin. Ja meisseli kasvaa sitä enemmän, mitä enemmän aivojen oleellisissa osissa on ylimääräistä verta poistettavaksi. Teoriaa tukee myös se, että miehet tunnetusti vanhetessaan viisastuvat - veri ei enää poistu aivoista.

Sama teoria pätee myös naisiin. Kuten jokainen mies tietää, naiset ovat hankalimmillaan tiettyyn aikaan kuukaudesta. Tämä johtuu siitä, että heidän aivojensa kognitiivisista osista poistuu verta. Toisin kuin miehet, naiset eivät kuitenkaan vanhetessaan viisastu. Tämä taas johtuu siitä, että kuukautisten päättyessä ylimääräinen veri kerääntyy suonikohjuihin.

Välihuomautus 137 : Profetia

Pari viikkoa sitten julkaisin uusintana tekstin Kulttuuriero, jossa ruodin erilaisissa maissa vallitsevien kulttuurien merkitystä maiden menestykselle tai epäonnistumiselle sekä näiden kulttuurien kohtaamisessa syntyviä ongelmia.
Kommentoija Trilisser totesi Kanava-lehden numerossa 3/1987 julkaistun Topi E. Heikkerön jutun käsitelleen kahitysavun epäonnistumisen syitä varsin suoraviivaiseen ja kirjoitustani muistuttaneeseen tapaan. Pyysin häntä lähettämään tämän jutun, koska aihe vaikutti kiinnostavalta. Trilisser teki näin, mistä hänelle suurkiitokset. Totesin pyynnössäni, että jos juttu vaikuttaa lupaavalta, voin kirjoittaa siitä välihuomautuksen. Sellainen se oli.

Heikkerön juttu kertoo juuri niistä kulttuurieroista, joista puhetta oli. Samalla se varoittaa hillittömästä väestönkasvusta, joka ei ole julkaisusta kuluneen reilun kolmenkymmenen vuoden aikana helpottunut. Tästä kirjoitin pari vuotta sitten laajan tilastotutkimuksen. Se, mitä Heikkerön jutussa ei ole osattu ennustaa, on haittamaahanmuuton laajuus. Tosin tuohon aikaan ei kai kukaan olisi osannut kuvitella länsimaiden johtajien olevan niin typeriä, että he sallisivat massamaahanmuuton kehitysmaista. Eivätkä he niin typeriä olisi olleetkaan, jos heille olisi vuonna 1990 näytetty kristallipallosta, miltä Eurooppa näyttää 2020 jos haittamaahanmuutto sallitaan.

Katsoin parhaaksi kirjoittaa jutun puhtaaksi, jotta sitä olisi helpompaa lukea kuin skannatusta kuvasta (olisin laittanut kuvan liitteeksi, mutta jostain syystä Blogger ei sulattanut sitä). Rohkenen julkaista jutun uudestaan, koska 33 vuoden takaisen aikakauslehtikirjoituksen tekijänoikeudella ei enää liene taloudellista merkitystä. Kirjoitin taulukot uusiksi ja otin kuvakaappaukset graafeista. Pari jutussa ollutta selvää kirjoitusvirhettä olen korjannut, muuten se on sanasta sanaan sama. Tosin voi olla, että suodatusohjelman ja oman tarkistuslukuni jäljiltä uusiakin virheitä on ilmaantunut. (Jutun sisään olen laittanut kursiivilla muutamia toim. huom. näin reilun kolmenkymmenen vuoden jälkiviisaudella.):


Topi E. Heikkerö

KEHITYSMAIDEN KEHITTÄMISEN VAIKEUDET

"Kehitysmaiden kehityksen tärkeimpiä esteitä ovat korruptio, epätäsmällisyys, suuri väestönlisäys ja surkea johtamistoimi. Kehityksen aikaansaaminen on ennen kaikkea henkinen kysymys. Rehellisyys, täsmällisyys ja ahkeruus olisi saatava kehitysmaissakin yleisesti omaksutuiksi asenteiksi", kirjoittaa kehitysmaiden talouselämään käytännössä perehtynyt metsänhoitaja Topi E. Heikkerö.

Kehittyneet maat ovat valkoisen miehen protestanttis-kristillisä maita, joiden poliittinen järjestelmä on parlamentaarinen demokratia. Tästä perussäännöstä on poikkeuksia, kuten Japani ja Israel, joiden kehittyneisyys voidaan selittää.
Runsas 100 vuotta sitten Japanin keisari lähetti lähetyskunnan Eurooppaan ottamaan selvää miksi Eurooppa kehittyy muita alueita paremmin. Tehtiin päätös, että Japani ryhtyy matkimaan Eurooppaa.
Israelilla ja Euroopalla puolestaan on yhteinen judeo-kristiaaninen kultturipohja. Meidän uskontokäsityksemme on oikeastaan vain juutalaisuuden lahko.
Katoliset uskonnot ovat Välimeren alueen kulttuuripohjaan perustuva käsitys siitä, mitä kristinusko on. Se levisi Euroopassa pohjoiseen päin ja lienee saavuttanut Keski-Euroopan n. 800 j.Kr. Luther reformoin 1500-luvun alussa koko roomalaiskatolisen uskontokäsityksen. Protestanttisuus levisi germaanisen kulttuurin piiriin ja näyttää sen ohella sopivan suomalaisillekin.
Eräs käänteinen johdonmukaisuus on, että ei ole ollut eikä ole yhtään ortodoksista maata tai kansaa, jolla olisi koskaan ollut parlamentaarinen, toimiva demokratia tai korkea teknis-taloudellinen kehitystaso. Roomalaiskatoliset maatkin ovat tässä mielessä välimuoto. Erityisen katolisia ovat Iberian maat ja Latinalainen Amerikka. Kehittyneitä ovat Itävalta, Belgia ja Ranska, joista Itävalta on etnisesti germaaninen. Belgia on vahvasti germaaninen ja Ranskaankin jäi kansainvaelluksessa germaanisvoittoinen väestö.
Muista suurista uskonnoista Islam ei halua omaksua korkeaa teknologiaa ja parlamentaarista demokratiaa. Budhalaisuus on aasialainen uskonto. Arvellaan, että ne humaaniset piirteet, jotka kristinuskossa poikkeavat juutalaisuudesta, olisivat peräisin Jeesuksen oletetusta kontaktista budhalaisiin. Sinänsä budhalaisuus on varsin rauhallinen - islamhan on aggressiivinen - mutta rauhallisuudessaan budhalaisuus on aikaansaamaton.

USKONPUHDISTUKSEN MERKITYS
Reformaatio korotti ihanteikseen rehellisyyden, täsmällisyyden ja ahkeruuden. Se lähti muodollisesti anekaupan poistamisesta. Anekauppahan oli mitä suurimmassa määrin korruptiota jopa huijausta uskonnon perusteella. Reformaatio hylkäsi myös sen, mikä vielä tänä päivänä espanjalaisperäisissä kulttuureissa on "mañana". Uskonpuhdistus loi myös hengen ja innovaation vapauden, josta vallankumouksesta esimerkkeinä olivat Nicolaus Copernicus ja Galileo Galilei. Se oli teknillis-taloudellisen kulttuurimme lähtökohta.
Hengen ja innovaation vapauden hengessä kehittyi sitten parlamentaarinen demokratia, jolla ainakin pohjoisissa germaanisissa maissa oli jo pakanallisiakin perinteitä, mutta alkoi muotoutua varsinkin reformaation jälkeen. Tänä päivänä se toimii hyvin vain protestanttisissa maissa. Itse asiassa protestanttinen kulttuuri ja siihen liittyvä parlamentaarinen demokratia on poliittisen yhteistyön edistynein muoto. Se toteuttaa parhaiten mm. tasa-arvon, kansalaisen perusoikeudet ja antaa sosiaalisen turvallisuuden. Paavi ja katolilainen kirkko holhoavat edelleen ihmisiä. Jos kansalaisiin istutetaan vain paavin käsityksiä asioista, niin kehitys ei edisty.
Kehitysmaista on erikseen mainittava kristitty latinalainen Amerikka, jolla on Iberian perinne. Siinä perinteessä demokratia on paljolti tyhjä sana eikä sisältö ole sama kuin meillä. Latina-Amerikan demokratiat ovatkin näennäisdemokratioita. Kristitystä peruskulttuurista johtuen ne luultavasto kuitenkin ovat helpommin kehitettävissä kuin muunuskontoiset kehitysmaat.

MAAILMA ENNEN REFORMAATIOTA
Nykyajan ymmärtämiseksi on tarkasteltava vanhoja kulttuureja. Kiinassa esim. kirjoitettiin jo 6000 vuotta sitten suunnilleen samoilla kirjainmerkeillä kuin tänäkin päivänä. Siellä tehtiin suuria keksintöjä: kirjoitus 6000 v. sitten, paperi 100 v. e.Kr., posliini n. 600 v. j.Kr. ja ruuti 900 v. j.Kr. Kiinalainen maatalous oli luultavasti jo 2-3000 vuotta sitten erittäin intensiivisesti ja hyvin hoidettua. Arabeilla oli jo keskiajan alkuvaiheissa korkeatasoinen matematiikka, maanviljelys ja sotataito. Eurooppa oli 1500-luvulla erittäin takapajuinen.

KEHITYKSEN ESTEET
Kehitysmaiden tärkeimpiä kehityksen esteitä ovat epärehellisyys eli korruptio, epätäsmällisyys, suuri väestönlisäys ja surkea Business Management (BM) eli johtamistoimi.
Kehityksen kannalta korruptio kuuluu kielteisimpiin asioihin ja on yleinen kaikkialla alikehittyneissä maissa. Tuorein esimerkki on Filippiinien Ferdinand Marcos.
Meksikon korruptiosta oli tietoja toukokuun 1984 Foreign Report -aikakauslehdessä, jossa kerrotaan tietojen perustuvan CIA:n selvityksiin. Lehden mukaan ovat mm. Meksikon viime vuosikymmenien presidentit "ansainneet" virkakausinaan ylimääräisiä satoja miljoonia dollareita kuikin. Valtaa 60 vuotta pitänyt puolue hyväksyy hiljaisuudessa lahjonnan ja valitsee tosiasiallisesti myös presidentin niin, että joka kuudes vuosi pidettävät vaalit ovat lähinnä muodollisuus. Korruption poistaminen näyttää mahdottomalta.
Kaikki kehitysmaat ovat vähintään autoritaarisia, useimmat eri asteisia diktatuureja ja siksi kaikki vahvasti korruptoituneita. Korruptio esiintyy kaikilla tasoilla ylhäältä alas. Sen kohtaa niinkin pienissä asioissa kuin puiden leimaus ja mittaus tai niiden varastamisen salliminen. Monasti jopa liikennepoliisi harrastaa korruptiota tai istumapaikan saamiseksi junassa on maksettava lahjus.
Korruption pahin seuraamus ei ole se, että saadaan epäoikeutetusti etuja, uusia virkoja jne. Pahin seuraamus on, että korruptio aiheuttaa vääriä päätöksiä. Niitä ei edes pyritä tekemään asiaperustein. Kaikkiin autoritäärisiin, diktatorisiin valtiojärjestelmiin liittyy suosikkijärjestelmä, johon kuuluvat mm. puoluepoliittiset nimitykset, joita tosin tavataan muuallakin. Siitä aiheutuu korruptoitu ja keskitetty päättäminen tai päättämättömyys. Päätöksiä ei voi delegoida eikä niitä uskalleta tehdä, ellei tiedetä korkeimman tahon kantaa.

VÄESTÖN LISÄYS
Kehityksen todellinen este on suuri väestön lisäys, jolla tarkoitetaan syntyvyysluvun ja kuolleisuusluvun erotusta. Tänä päivänä Kenia on maailman huipulla. Siellä oli vuonna 1955 syntyvyys 5,6 %, kuolleisuus 2,7 % ja lisäys 2,9 %. Vuonna 1980 syntyvyys oli ennallaan mutta lisäys oli 4,0 %. Syntyvyys on pysynyt muuttumattomana, kuolleisuus on supistunut ja se aiheuttaa väestön lisäystä osoittavan käyrän nousun. Lisäys on siis 4 %/v ja ilmeisesti tulee jatkamaan nousemistaan. Suomen väestönlisäys on 0,4 % vuodessa. (Toim. huom: Kenian keskimääräinen väestönkasvu vv. 1957-2017 oli 3,22 %, Suomen 0,40 %.)
Maailman väestöräjähdys johtuu siitä, että lääkintämiesten projektit onnistuvat paremmin kuin muiden. Karrikoiden voi sanoa, että kun rokottaja pistää piikin, niin se pysyy. Sitä ei voi ottaa pois eikä tarvitse tehdä mitään lisää. Sillä tavalla kuolleisuus pienenee ja väestö lisääntyy. Kun siis vain yhtä korkean teknisen kulttuurin komponenttia, lääkintätekniikkaa, sovelletaan, joudutaan vakavaan epätasapainoon. Kehitysmaissa väestön lisäysprosentti on yleensä n 2,5-3,3 välillä. (Toim. huom: Vuosina 2010-17 Saharan eteläpuolisella Afrikalla 2,84 % - eikä tässä ole huomioitu maastamuuttoa.)
Maailman väkiluku oli vuonna 1500 (Pekka Kuusen mukaan) 1/2 miljardia, v. 1800 yksi mrd, v. 1900 1,6 mrd ja v. 1950 2,4 mrd, v. 1980 4,5 mrd ja 1985 5,0 mrd. Vuoden 2000 väkiluvuksi ennustetaan 6,5-7,5 miljardia. (Toim. huom: En tiedä mistä tämä ennuste on otettu, mutta kuulostaa yliampuvalta. Vuoden 1982 YK:n arviossa lukemaksi ennustettiin 6,1 miljardia. Todellisuudessa väkiluku oli noin 6,2 miljardia.) Maailman väestöstä on nyt 3/4 kehitysmaissa ja väestön lisäyksestä 9/10. Väkiluku kaksinkertaistuu kehitysmaissa 20-25 vuodessa. Keniassa 17 vuodessa.
Jos Suomi olisi kuin Kenia, niin suomalaisia olisi vuonna 2000 n. 10 miljoonaa. Millä tavalla voisimme hoitaa sellaisen kansan elintason ja työllisyyden! Ei varmaan Keniakaan pysty hoitamaan omiansa.
Kehitysmaissa väestönlisäys yleensä ylittää taloudellisen kasvun. Näin ollen köyhdytään joka vuosi per capita. Esimerkkinä voidaan mainita Vietnam, jossa väestönlisäys on n. 3,3 % ja taloudellinen kasvu 2,6-2,7 %. (Toim. huom: Nykyään Vietnamin väestönkasvu on 0,93 % ja kuinka ollakaan, maan talouskasvu on ollut jo vuosia vahvassa nousussa - toisin kuin esim. Afrikan maissa, joissa väestönkasvua ei ole saatu kuriin.) Pahinta on, ettei kehityksen käynnistämiseksi välttämätöntä ylijäämää voi syntyä, vaan käy päinvastoin. Näin aineellinen apukaan ei auta tai sen pitäisi olla suhteettoman suurta.
Mikäli halutaan taloudellista kehitystä, on taloudellisen kasvun oltava väestön kasvua suurempi. OECD-maiden taloudellinen kasvu 1977-86 oli keskimäärin 2,6 % eli kehitysmaiden väestön kasvun tasolla OECD.maatkin olisivat köyhtyneet. Kysymys on kehitysmaissa lähes 4 miljardista ihmisestä.
Väestönlisäyksen pysäyttämiselle on kuitenkin monia ylivoimaiselta näyttäviä esteitä. Kehitysmaissa lapset ovat perinteisesti vanhempiensa ainoa sosiaaliturva. Suuresta kuolleisuudesta johtuen lapsia oli tehtävä paljon, niin että 2-3 jälkeläistä jäisi vanhuuden turvaksi. Monissa maissa väkiluvun kasvu katsotaan myös poliittisen voiman lisäykseksi. Tällaisia maita ovat esim. Meksiko ja Vietnam, jotka kumpikin tuntevat alemmuutta pohjoiseen naapuriinsa. Poliittinen tahto väkiluvun kasvun rajoittamiseksi puuttuu. Katolisen kirkon vaikutus koko Latina-Amerikassa on käsittämätön. Syntyvyyden rajoittamiskeinojen kieltämisellä synnytetään lapsia köyhyyteen ja kurjuuteen ja estetään taloudellisen kehityksen alkuunpääsy.

MAATALOUS - AVAINTALOUS
Kehitysmaiden väestöstä toimii yleensä 70-90 % maataloudessa, joka yleensä on luontaistaloutta. Se perustuu maanviljelyn osalta kaskeamiseen ja karjatalouden osalta vapaaseen laiduntamiseen. Viljelymenetelmät ovat alkeelliset. Nauta, lehmä tai puhveli on yleensä vetoeläin. Työvälineenä ovat puusahra ja yksinkertainen puupiikkikarhi. Lannoitteita ei yleensä ole - siitä johtuu kaskeaminen. Kuiva aika, joka tropiikissa on yleensä 4-8 kk, vastaa meidän talveamme. Silloin ei rehu kasva ja karja kuluttaa enemmän kuin tuottaa., Kuljeskeleva karja hävittää kasvillisuutta ja lisää eroosion alttiutta. Sadeaikana, jolloin heinä kasvaa, pitäisi korjata rehua ja syöttää sitä varastosta eläimille kuivana aikana. Vaikka joitakin kokeita on olemassa näin ei yleensä tehdä.
Kehityksen kannalta on pahinta, että pinta-alan tarve ruoan tuottamiseen kasvaa väestön suhteessa. Kun väestö lisääntyy 3 % vuodessa, niin tarvitaan 3 % lisää maata ruoan tuottamiseen, ellei maataloutta tehosteta, mitä yleensä ei tapahdu. Maatalousmaan tarve näillä luvuilla kaksinkertaistuu 25 vuodessa. Todellisuudessa joudutaan yhä vähätuottoisemmille maille, jolloin pinta-alan tarve on vieläkin suurempi.
Oleellinen este maatalouden kehittämiselle on myös kehitysmaissa yleinen kollektiivinen maanomistus. Se sopii keräilytalouteen. Se sopii luontaistalouteenkin, jos väestö on harva, mutta se ei sovi minkäänlaiseen tuotantotalouteen. Sen tiedämme mm. tarkastelemalla niitä suhteellisen kehittyneitä maita, joissa maan omistus on kollektiivista. (Toim. huom: Kirjoitusvuosi oli siis 1987. Vaikka perestroika oli jo alkanut, ei sosialismia sopinut tämän suoraviivaisemmalla piikillä kritisoida.) Alkukantainen maatalous on myös metsien hävittämisen pääsyy.

SUOMEN MAATALOUDEN HISTORIAA
Ymmärtääksemme maatalouden tärkeyden maan kehitykselle, voimme tarkastella Suomen maatalouden historiaa.
Suomen väestön lisääntymisprosentti oli 1700-luvun loppupuolelle n. 1,5, 1800-luvun alkupuolella 1,3, 1800-luvun loppupuolella olimme n. yhden prosentin tasolla jne. Nykyisin se on 0,4 %. (Toim. huom. Huomatkaa taas kerran, kuinka meille on valehdeltu suut silmät täyteen kehitysmaiden väestönkasvusta. Virallinen valhe on se, että kehitysmaissa väestönkasvu toimisi samoin kuin länsimaissa eli olisi voimakkaan kasvun vaihe, joka tasaantuisi elintason noustessa. Todellisuudessa Suomessa sen paremmin kuin missään muussakaan länsimaassa kasvuprosentti ei ole koskaan ollut lähelläkään nykyistä kehitysmaatasoa. Samaten kehitysmaiden väestönkasvu ei yleensä osoita hidastumista, vaan prosentuaalinen kasvu on keskimäärin jopa ollut hieman nousussa, absoluuttisesta kasvusta nyt puhumattakaan.Isonvihan jälkeen v. 1721 väkilukumme oli vain 250 000 ja v. 1750 n, 450 000.
Maankäyttöä elintarvikkeiden tuottamiseen meillä esittää taulukko 1. Aikasarja alkaa vuodesta 1870 ja päättyy 1984. Suomen peltopinta-ala on pienentynyt vuodesta 1970 alkaen. V. 1870 niittyjä oli 2,8-2,9 milj. ha, Nykyiset suuruusluokaltaan pienet luvut ovat viljeltyjä tai puoliviljeltyjä laitumia, siis aivan toista intensiivisyysluokkaa kuin luonnonniityt. Kaskiviljelyn vaikutusalan luvut olivat silloisen aluemetsänhoitaja Olli Heikinheimon tutkimuksesta vuodelta 1911. Hänen mukaansa vuonna 1870 1,5 milj. ha oli kaskiviljelyn alaisena. Luku oli luultavasti liian pieni. On myös arvioitu, että kaskiviljelyn käytössä oli suurimmillaan 4 milj. ha.

Taulukko 1

		Ala 1000 ha	Ala 1000 ha	Ala 1000 ha	Ala 1000 ha
			N = Niitty
Vuosi	Väestö milj.	Viljeltyä	L = Laidun	Kaskiviljelyn alaisena	Yhteensä	Ha/hlö	Ravitsemustilanne
1870	1,8	835	2874	1500	5209	2,9	Puute
1890	2,4	980	1700	520	3200	1,3	Puute
1900	2,7	1600	1300	230	3130	1,2	Puute
1910	3,1	1865	959	110	2934	0,9	Puute
1920	3,4	2015	580	0	2595	0,8	Puute
1930	3,5	2280	496	0	2734	0,8	Tasapaino
1940	3,7	2345	N 308 L 69	0	2722	0,7	Puute (sota)
1950	4,0	2431	N 214 L 70	0	2715	0,7	Tasapaino
1960	4,4	2654	N 152 L 126	0	2932	0,7	Ylituotanto
1970	4,6	2667	N 81 L 72	0	2820	0,6	Ylituotanto
1980	4,8	2563	144	0	2707	0,6	Ylituotanto
1984	4,9	2439	140	0	2579	0,5	Ylituotanto

Väestön lisäys 1870-1890 oli 1,45 %/v. Jos tämä lisäys olisi jatkunut 1984 saakka, olisi väkiluku 1984 ollut 9,3 milj.
1870 tasoinen maatalous olisi tarvinnut maata 9,3 x 2,9 ha = 27 milj. ha.

Kaskiviljely päättyi n. 1920. Vielä tämän vuosisadan alussa suuri osa ruoasta saatiin kaskimailta ja karjan rehu kerättiin luonnonniityiltä. Karja oli talven ummessa ja sen päätarkoitus olikin tuottaa lantaa kotipellolle. Näissä oloissa huonojen säiden sattuessa tuli kato pari-kolme kertaa kymmenessä vuodessa ja leipää jatkettiin petulla.
Tärkeä on kokonaispinta-alan tarve. Se oli vuonna 1870 5,2 milj. ha ja v. 1984 2,5 milj. ha. Asukasta kohden maankäyttö ruoan tuottamiseen oli 1870 2,9 ha ja nykyisin 0,5 ha, Jos väestön lisäys olisi jatkunut sellaisena, kuin se oli v. 1870-90 eli 1,45 %/v, niin väkiluku olisi nyt 9,3 milj. Jos maatalous olisi edelleen samanlainen kuin v. 1870, niin tarvittaisiin 27 miljoonaa ha maata tämän kansan ruokkimiseen. Suomen kokonaismaapinta-ala on 30 milj. ha tunturit, avosuot, kalliot jne. mukaan lukien. Kehitysmaissa on kysymys tähän laskelmaan verrattavasta maankäytön kehityksestä.
Meillä ruoan niukkuus kesti aina 1930-luvulle, jolloin päästiin tasapainoon. Sota-aikana oli ruoan puute, 1950-luvulla jälleen tasapaino ja siitä lähtien ylituotanto. Kehitysmaa-asioitten kannalta on mielenkiintoista, että metsäpinta-ala oli meillä v. 1940 17 milj. ha, kun se nyt on 20 milj. ha. Kehitysmaissa sen sijaan metsien pinta-ala putoaa jyrkästi eli metsät häviävät.

Kuva 1

Kehitysmaissa ei oleensä ole saatavissa lannoitteita eikä varaa hankkia niitä. Suomessa tämä asia on kehittynyt kuvan 1 osoittamalla tavalla. V. 1920 Suomessa käytettiin väkilannoitteita 1,6 kg/peltoha ja v. 1980 208 kg/ha. Satotaso on rehuyksikköinä laskettuna noussut vastaavasti luvusta 856 lukuun 3005. Ensimmäinen kotimainen lannoitetehdas perustettiin 20-luvun alussa.
Kuva 2 esittää Suomen väestön tuotannollisen rakenteen kehitystä. Maatalousväestön lukumäärän osuus oli suhteellisen muuttumaton aina 1930-luvulle saakka. Lievä maatalousväestön aleneminen alkoi jo 1920-luvulla, mutta varsinaisesti se lähti liikkeelle 1950-luvulla, jolloin alkoi jyrkkä lasku. Nykyinen maatalousväestön osuus on n. 10 %. Kehitysmaissa ollaan yleensä 70-90 % tasolla edelleenkin.

Kuva 2

Maatalousväestön osuuden lasku on taloudellisen nousumme hyvä kuvaaja. Kuva 3 esittää reaalilukuina laskettua suhteellista kansantuloa per capita vv. 1880-1980. Käyrän poikkiviiva osoittaa 100-tasoa vuonna 1926. Näemme, että 60 vuoden aikana 1860-1920 ei tapahtunut paljonkaan nousua. Kansantulon nousu lähti liikkeelle vasta 1950-luvulla samoihin aikoihin tapahtuneen maatalousväestön väestöosuuden alenemiskehityksen kanssa.

Kuva 3

Maatalouden historian tarkastelu osoittaa selvästi, että vaikkakin Suomessa metsäteollisuuden luomat metsätulot, joita tässä ei käsitellä, ovat olleet ratkaisevan tärkeitä, myös maataloudella on ollut oleellinen osuus maan kehittymisessä. Kehitysmaissa maatalouden merkitys yleensä on ilmeisesti vielä paljon tärkeämpi kuin se on ollut Suomessa.
Maanomistusolot ovat keskeisiä maatalousvaltaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Suomen osalta tehtiin perustavanlaatuiset päätökset maanomistuksesta Ruotsin vallan aikana. 1530-luvulla Kustaa Vaasa päätti, että kylien rajat on käytävä myös metsien osalta. Tällöin kylille kuulumattomista maista tuli valtionmaita.
Kaksisataa vuotta myöhemmin, 1750-luvulla, tehtiin vielä tärkeämpi maanomistusta koskeva päätös. Kylien yhteisesti omistamat maat, myös metsät, päätettiin jakaa tiloille. Toimenpidettä kutsuttiin isoksi jaoksi. Se vahvensi oleellisesti vapaan itsenäisen talonpojan asemaa ja loi pohjaa koko kansantalouden kehitykselle. Tuottava maatalous edellyttää, että jokainen viljelijä tietää missä hänen etunsa ja vastuunsa raja sijaitsee. Tämä on yhtä tärkeätä metsän kuin viljellynkin maan osalta. Näin isojako luultavasti nopeutti mm. kaskiviljelyn loppumista.
Kehitysmaiden kollektiivinen maanomistus on kyllä ymmärrettävää, luontaistalous on yleistä ja keräilytalouskaan ei aina ole kaukana menneisyydessä. Pohjois-Amerikan intiaanitkin, vaikka elävät teollistuneen yhteiskunnan ympäröiminä, katsovat, että maan on ja tulee olla yhteistä kuten ilman ja vedenkin. Mutta jos halutaan käyttää maata tehokkaasti viljelyyn, tuottaa ruokaa riittävästi ja suojella metsiä hävittämiseltä olisi kehitysmaissa suoritettava isojaon tapainen maanomistuksen järjestely. Selkiinnyttämistä vastustetaan, sillä epäselvät maanomistusolot antavat mahdollisuuksia monenlaiseen oman edun tavoitteluun sille, joka osaa ja tietää.
Kehitysmaiden väestön maatalousvaltaisuudesta johtuu, että maan omaehtoisen taloudellisen kehityksen aikaansaamiseksi välttämätön taloudellinen ylijäämä on mahdollinen saavuttaa vain maatalouden avulla.

METSIEN HÄVITTÄMINEN
Kollektiivinen maanomistus ja alkeellinen maatalous ovat keskeiset lähtökohdat metsien hävittämiseen kehitysmaissa. Pääsyylliset ovat ikivanha perinne, kaskiviljelys ja vapaa laiduntaminen. Laiduntamiseen yleensä kuuluu aluskasvillisuuden kulottaminen heinän kasvun edistämiseksi. Silloin kun ihminen ryhtyi viljelemään vehnää ja ohraa syötäväksi, hän rupesi polttamaan metsää. Tätä on jatkunut n. 10 000 vuotta ja tulokset ovat kauhistuttavat.
Gibraltarista Etelä-Kiinaan on leveä, tuhansien kilometrien vyö, jossa on aikoinaan ollut metsiä. Nykyään alue on lähes metsätön ja tilalla on pensaikkoja, hiekka-aavikoita tai muita kelvottomia maita. Mm. Libanonissa oli keisari Hadrianuksen aikana metsiä jäljellä vielä n. 100 000 ha. Tämä tiedetään, sillä jostain syystä siellä metsän reunat merkittiin kivillä ja niiden perusteella on voitu todeta niiden ala. Tänä päivänä seetreistä on jäljellä vain botaaninen näyte.
USA:ssa tehtiin 1980 presidentti Jimmy Carterille erikoisselvitys trooppisten metsien hävittämisestä (taulukko 2). Myös FAO on tehnyt vastaavan selvityksen. FAO joutuu perustamaan lukunsa paljolti jäsenmaidensa arvioihin ja jäsenmaat kaunistelevat lukujaan.

Taulukko 2. Trooppiset metsät ja niiden arvioitu häviäminen vuoteen 2000 mennessä (milj. ha)

	Nykyinen ala	Arvioitu häviäminen	Lisäksi mahd. häviäm.	Jää jäljelle
Latinal. Amerikka	590	106	201	283
Aasia ja Australia	300	72	136	92
Afrikka	210	22	20	168
YHTEENSÄ	1100	200	357	543
	(100 %)	(18 %)	(33 %)	(49 %)

Carterin luvut perustuvat ilmeisesti paljolti satelliittiarviointeihin, joihin amerikkalaisilla on muita paremmat mahdollisuudet. Sen mukaan nykyinen (1980) trooppisten metsien ala - tämä tarkoittaa sitä, mitä me ymmärrämme metsällä .- on n. 1100 milj. ha. Selvityksessä arvioitiin, että siitä v. 2000 mennessä varmasti häviää n. 200 milj. ha eli viidesosa, mutta mahdollisesti ja todennäköisesti lisäksi vielä 357 milj. ha, jolloin jäljelle jäisi 543 milj. ha.,
Näin ollen puolet tropiikin metsistä häviää välillä v. 1980-2000. Tätä kehitystä voi pitää todennäköisenä. Metsien hävittämisen pahin seuraus on aavikoituminen. Sitä tapahtuu erityisesti kuivilla alueilla, kuten Saharan ympärillä. Sahelin tilanne on seurausta tuhansia vuosia jatkuneesta metsien hävittämisestä Välimeren alueella, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Siitä ovat seuraavat luvut:
Sahelin alueella häviää joka vuosi n. 20 milj. ha nk. metsää. Todellisuudessa se on harvapuista savannia. Saharan eteläreuna etenee etelää kohden jopa n. 5 km/v. Pohjoisreunaan, joka on Euroopassa, ei ole kiinnitetty huomiota, mutta on selvää, että Espanja, Italia, Kreikka ja Turkki - kaikki ovat Saharan vaikutuksen alaisina. Olosuhteet maatalouden ja muun talouden harjoittamiseen näissä maissa huononevat Sahara-ilmiöstä johtuen.
Maailman mittakaavassa aavikoituminen pilaa ja hävittää vuosittain 5-7 milj. ha peltoa. Samaan aikaan väestö lisääntyy.
Metsien hävittämisen aiheuttama sateen jakauman huonontaa ilmastoa siten, että sadekausi lyhenee ja kuivakausi pitenee. Sateet aiheuttavat näin entistä enemmän eroosiota. Siellä, missä maa on hienojakoista, kuten esim. tuliperäisillä alueilla, aiheutuu pölytuulia eli tuulieroosiota. Sitä esiintyy kaikkialla aavikoiden lähellä. Metsien hävittäminen aiheuttaa myös vesistöjen liettymistä. Siitä johtuen on jokien väri usein punaruskea. Joet kuljettavat suunnattomia määriä maata mennessään. Liettyminen aiheuttaa voimalaitosten patojen täyttymistä. Se tukkii myös maatalouden keinokasteluväyliä ja altaita.
Metsien hävittäminen johtaa polttopuun puutteeseen, josta on FAO:n lukuja tilanteesta v. 1980. Silloin oli n. 100 milj. ihmisellä jokseenkin täydellinen puute polttopuusta. Näin tulee olemaan v. 2000 n. 350 milj. ihmisellä. Jo vuonna 1980 oli jonkinasteinen puun puute n. 1 mrd:lla ihmisellä. V. 2000 tämä luku arvioidaan 2,8 mrd:ksi.
Asia on vakava siksi, että puuta tarvitaan ruoan valmistmiseen ja vielä tärkeämpään - veden keittämiseen, koska trooppisissa maissa tuskin missään on sellaisenaan juomakelpoista luonnon vettä. Polttopuun vaihtoehto on karjan lanta. Polttopuun käyttö on tuhlaavaa, sillä yleisin liesi on kolme kiveä tai kolmijalka, jolla keitettäessä saavutetaan enintään 5 % hyötysuhde. Suomalainen liesi jossa on valurautainen levy ja kierto, saavuttaa n. 40 % hyötysuhteen.
Tieto metsien hävittämisen merkityksestä ilmastolle ja maataloudelle on enintään 100 vuotta vanha. Se ei ole vielä ehtinyt tavallisille ihmisille kehittymättömissä maissa eivätkä johtajatkaan sitä aina tunne.

BUSINESS MANAGEMENT
Business Management'in perusta on sotilasjohtamisen perusmallissa. Olemme nähneet kuvia, jossa Napoleon istuu hevosen selässä ja katselee kiikarillaan joukkojaan. Senaikainen taistelun johtaminen on verrattavissa komppanian ja pataljoonan johtamiseen nykyisin. On oleellinen ero pataljoonan ja sotatoimiyhtymän johtamisella. Tämän tajusi ensimmäisenä saksalainen von Moltke. Hän loi Saksalle suuren yleisesikunnan "Der grosse Generalstab" ennen Ranskan-Saksan sotaa 1870-71, jossa von Moltken esikuntajohtamisjärjestelmä osoittautui ylivoimaiseksi. Tämä sama johtamisjärjestelmä oli ylivoimainen edelleen molemmissa maailmansodissa.
Merkittävää on, että amerikkalaiset suuryhtiöt 1920-luvulla siirtyivät samantapaiseen, jopa samanlaiseen johtamisjärjestelmään. Luultavasti amerikkalaiset eivät tätä kopioineet, vaan järjestelmä syntyi monimutkaisten asioiden johtamisen ja koordinoinnin tarpeista. Silloin syntyivät BM:n kieleen mm. termit esikunta, linja, strategia, policyt, jotka v.m. vastaavat sotaväen ohjesääntöjä.
BM:llä ja sotilasjohtamisella on selvät yhtymäkohdat. Ne ovat viime vuosikymmeninä edelleen lisänneet toinen toistensa kehittämien suunnittelu- ja seurantamenetelmien hyväksikäyttöä esim. logistiikan, matemaattisten mallien jne. aloilla. Molemmat edellyttävät monimutkaisten toimintojen koordinointia, täsmällisyyttä ja rehellisyyttä. Kumpikaan ei toimi korruptio-olosuhteissa.
Täsmällisyys on erittäin tärkeä. Monimutkainen autotehdas esim. ei voi toimia, elleivät kaikki alihankinnat tapahdu juuri kohdalleen aikaan, paikkaan, määrään ja laatuun nähden.
On todennäköistä, että Suomen talouden hyvään menestykseen on eräänä tekijänä se, että viime sotien aikana 500 000 - 600 000 miestä koulutettiin täsmällisyyteen. Oli tehtävä niin kuin on käsketty "just eikä melkein" aikaan, paikkaan ja kaikkeen nähden. Maatalousyhteiskunta ei aikaisemmin ollut tarvinnut sellaista täsmällisyyttä.
On ilmeistä, että jokainen kehitysprojekti pitäisi alkaa koulutuksella BM:iin. Se pitäisi aloittaa kehitettävän probleeman analyysilla ja jatkua johdettuun esitykseen siitä, miten tämä asia pitää organisoida ja johtaa. Sen jälkeen on vuorossa perusteellinen koulutus. Aikaa säästämättä on kehitysmaajohtajat koulutettava toteuttamaan kaikki se, mitä on suunniteltu.
Kielteisiä esimerkkejä on paljon. Olemme lukeneet lehdistä, että mm. Dar es Salaamin satamassa Tansaniassa on viisi troolaria, joista luultavasti osa on jo uponnut. Tätä materiaalista lahjaa Tansania ei ole pystynyt käyttämään ilmeisesti siksi, ettei siellä ole koulutettu BM:iä johtamaan sitä yritystä, jonka piti kalastaa niillä laivoilla.
Koulutus BM:iin pitäisi aloittaa kehitysyhteistyövirastojen virkamiehistä. Heidän pitäisi osata BM, sillä muuten he eivät voi vaatia toimivaa BM:ää eivätkä opettaa kehitysmaalaisia. Kaiken materiaalisen avun ehdoksi tulee panna, että asianomaisen maan on suostuttava sellaisiin muutoksiin BM:ssä, jotka ovat tarpeellisia, ennenkuin materiaalinen lahja voidaan antaa.
Kehitysyhteistyöviranomaisilla on kuitenkin sellainen asenne, että tuollainen vaatimus olisi puuttumista maan sisäisiin asioihin. Ei niin voi tehdä, sanotaan.
Jos näin on, sitten on parempi olla antamatta materiaalista lahjaakaan. Sitäpaitsi Etelä-Afrikan kohtelua voitaneen pitää asioihin puuttumisen periaateratkaisuna. (Toim. huom: Ja kuinka ollakaan, Etelä-Afrikan tilanteeseen puuttuminen sai aikaan siellä muutoksen. Ikävämpi juttu on sitten se, että Etelä-Afrikasta on hyvää vauhtia kehittymässä samanlainen kuin muistakin Afrikan maista. Olisiko sittenkin pitänyt puuttua ennemmin muiden Afrikan maiden tilanteeseen?)
Kehitysmaissa on yleensä kolme päällekkäistä päätäntäjärjestelmää: julkinen, puolue- ja korruptiojärjestelmä. Kun kehitysprojektissa esitetään organisaation muutosta, se yleensä ei johda tulokseen. Se vaatisi myös todellisten päätäntäjärjestelmien, puolueen ja korruptiokanavien muutosta ja sitä ei haluta.
Suomessa tämän päivän BM on meillä aivan toisenlainen kuin 30-40 vuotta sitten. Meillä on suuri joukko Suomessa ja ulkomailla perusteellisesti koulutettuja johtajia. Kaikissa taloudellisia asioita kouluttavissa korkeakouluissa annetaan nykyään BM perusopetus. Myös yritykset kouluttavat ja kurssittavat toimihenkilöstöään tehokkaaseen BM:iin kotimaassa ja ulkomailla. Tämä on ollut ja on kehityksemme välttämätön edellytys.

SOSIALISMI EI AUTA
Kaakkois-Aasiassa on tahaton laajamittainen sosioekonominen koekenttä, jossa markkinatalouden ja sosialismin vaikutuksia kehitykseen ja hyvinvointiin voidaan verrata. Kaakkois-Aasian maat vapautuivat Japanin miehityksestä v. 1945. Kaikki olivat rutiköyhiä, sillä Japani oli vienyt kaiken, minkä irti sai. Tänä päivänä erot ovat valtavat.
Singapore on näistä kehityksen huipulla. Se on siisti ja hyvin hoidettu. Tosin sielläkin on diktatuuri, mutta asukkaat sanovat sitä pehmeäksi diktatuuriksi. "Jos diktatuuri hoitaa asiat hyvin, ei tässä ole valittamista". Siellä on tehokas markkinatalous ja maa on pitkälle teollistunut.
Tästä alaspäin on Hongkong. (Molemmissa on kiinalaiset väestöt.) Siellä on vielä aika hyvää tasoa oleva markkinatalous.
Seuraavana on Malesia. Se on uskonnoltaan islamilainen, mutta markkinatalous on varsin toimiva ja maa kehittyy.
Alaspäin mentäessä tullaan Thaimaahan, jossa on budhalainen uskonto, sotilasdiktatuuri ja joten kuten toimiva markkinatalous. (Toim. huom: Ja mitenkäs Thaimaalla meneekään nykyään, kun taloudelle on annettu vapautta?)
Tasoltaan seuraava on ehkä Kiinan kansantasavalta, sosialistinen diktatuuri ja varsin alhainen elintaso. (Toim. huom: Ja kuinkas kävikään kun Kiina päättikin ryhtyä vain teeskentelemään kommunismia? Ja Kiina hurautti ohi Intian että heilahti - paitsi siinä että Intia menee kohta väestömäärässä Kiinan ohi. Olisiko tällä jotain tekemistä asian kanssa?) Kiinaa selvästi alemmalla tasolla on Burma, joka on maailman budhalaisin maa ja sosialistinen sotilasdiktatuuri. Maa on eristäytynyt muusta maailmasta ja kehityksen kannalta jähemettynyt.
Alinta tasoa edustaa Vietnam, joka on neuvostomallin mukainen sosialistinen sotilasdiktatuuri. Taloudellisesti se selvästi köyhtyy henkeä kohti. Siellä on vanhan kiinalais-aasialaisen kulttuurin päälle rakennettu sosialistinen järjestelmä. (Toim. huom: Ja kuinkas kävikään kun Vietnam sai väestönkasvun kuriin ja ryhtyi kapitalistiseksi?)
Kaakkois-Aasian maiden erilainen kehitys Japanin miehityksen päättymisestä lähtien osoittaa selvästi, että markkinatalouden puitteissa on pystytty kehittymään jopa yllättävän hyvin. Sosialismi on kaikissa tapauksissa jarruttanut tai estänyt kehityksen, jopa aiheuttanut taantumista. (Toim. huom: Kirjoittaja jättää maintisematta Laosin ja Kamputsean, joissa sosialismi sittemmin kesti pisimpään. Lukijan tehtäväksi jätetään sen arvaaminen, mitkä ovat Kaakkois-Aasian kaksi köyhintä maata.)
Kiinan uuden kehittämispolitiikan eräänä osana on ollut kommuunien yhteisten maiden hallinnan ja viljelyoikeuden jakaminen yksityisille maanviljelijöille. Tämä on johtanut sekä maatalouden tuotannon että koko maaseudun talouden osalta huomattavaan menestykseen.

MITÄ PITÄISI TEHDÄ
Paras tapa saada kehitysmaat kehittymään, kykenemään kehittämään itse itseään, olisi käännyttää niiden kansat protestanttiseen maailmankuvaan ja asenteisiin. Rehellisyys, täsmällisyys ja ahkeruus olisi saatava yleisesti omaksutuiksi elämänohjeiksi. Siten protestanttinen lähetystyö on parhainta kehitysaputyötä.
Tämä on todettava vaikka se käytännössä vaikuttaakin hitaasti eikä siten ehdi avuksi päällekaatuviin maailman pulmiin. Kirkon ja sen johtajien tulisikin keskittyä omimpaan alaansa. Siltä taholta on viime aikoina kuitenkin yhä äänekkäämmin vain vaadittu materiaalisten lahjojen lisäämistä. Ennen kaikkea kirkonmiesten tulisi saada aikaan kolleegojensa, katolisten prelaattien, asenteen muutos syntyvyyden rajoittamiseen.
Kaiken kehitysavun ensisijaiseksi käytännön päämääräksi olisi otettava väestön lisäyksen pysäyttäminen tai ensi tavoitteena ainakin lisäyksen pienentäminen alle 1 %. Sekin johtaa vielä väestön määrän kaksinkertaistumiseen 70 vuodessa. Rajoituksen tueksi olisi luotava sosiaaliturvajärjestelmä, jonka kustannuksiin kehitysapua voitaisiin ohjata.
Korruption vähentämiseksi kehitysapu olisi kuitenkin evättävä mailta, joiden johtava kerrostuma on korruptoitunut. Erityiesti olisi valvottava, etteivät kehitysavun antajat itse korruptoi.
Kehitys ei ole pääasiassa materiaalista. Se on ennen kaikkea henkistä. Esimerkkinä tästä ovat öljyrikkaat maat, joissa ei ole tapahtunut todellista muutosta. Rahalla kyllä saa, mutta jos öljyraha loppuu, niin öljyrikkaat palaavat entiseen köyhyyteensä. Tästä ovat esimerkkeinä Nigeria ja Meksiko, jotka 10-20 v. sitten olivat öljyrikkaita. Tänään Meksiko on maailman velkaisimpia maita.
Jokainen kehitysprojekti on hoidettava siten, että ne henkilöt saajamaassa, joita projekti koskee, koulutettaan paitsi tekniseen osaamiseen, myös BM:iin ylimmästä johdosta ja diktaattorista alkaen. Tämän koulutuksen pitäisi olla materiaalisen kehitysavun edellytys.
Materiaalisen avun pääosa pitäisi suunnata maatalouteen ja metsittämiseen. Tähän liittyy välttämättömänä edellytyksenä maanomistuksen selkiyttäminen.
Kehitysaputoiminnan päämääriä ei saavuteta, ellei saajamaan itsemääräämisoikeuteen puututa siinä määrin kuin kukin hanke edellyttää. Se edellyttää tietenkin kansainvälistä asenteiden muutosta ja sopimusta siten, että kaikki antajamaat toimisivat samoin periaattein. Tämä koskee erityisesti väestön lisäyksen pysäyttämistä ja korruption lopettamista.
Jokainen teknistaloudellinen projektikin edellyttää, että hankkeen vaatimat organisaatio- ja miehitysmuutokset on ennen materiaalisiin toimiin ryhtymistä toteutetttava hankkeen kustantajan harkinnan mukaan ministeriötasolle saakka. Muutosten tulee olla ehtona materiaalisen avun antamiselle. Hankkeen materialisoituessa on antajamaan säilytettävä johtamis- ja valvontavalta riittävän pitkäksi ajaksi. Periaatteessa tämä tulisi toteuttaa kuten reservipäällystön koulutus kertausharjoituksissa meillä, reserviläinen junailee, kouluttaja valvoo, ohjaa ja korjaa veto-oikeudella käskyt.
Itsestään selvää tulisi olla ettei kehitysapua anneta maille, joilla on varaa hankkia aseita, sotia ja jopa miehittää naapureitaan. Sellaisia maita on Suomenkin kehitysavun kohdemaissa.
(Toim. huom: Näin 33 vuotta myöhemmin: Miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Olisiko kannattanut kuunnella järkipuhetta jo silloin? Nyt näiden virheiden korjaaminen on huomattavasti vaikeampaa ja vaikeammaksi menee koko ajan.)