Uutiskatsaus 16/2020

1. Osta tästä halpa maski

Ajattelin kirjoittaa suojamaskiskandaalista pidempäänkin, mutta tällä hetkellä saatavissa olevat tiedot ovat varsin sekavia. Ainoa selvä asia tuossa vyyhdissä on se, että pieleen meni.
Osittain kyseessä on varmasti jokaiselle logistiikkaa hoitaneelle tuttu ilmiö eli onnettomien sattumien summa. Jokin vain menee koko ajan pieleen vaikka kuinka yrittää ja periaatteessa toimii oikein. Tällä kertaa kävi paitsi "koko ajan huonoa tuuria", myös epäonnistunutta suunnittelua. Ei jumalauta tuollaisia kauppoja tehdä ilman näytekappaleita, laadunvalvontaa ja takuita. Ei ainakaan kiinalaisten ja epämääräisten bisneskoijareiden kanssa eikä ainakaan ennakkomaksulla.


2. Maskeerausta

Olen jo kahdesti aiemmin kirjoittanut maskipakosta, mikäli koronan leviämistä ei saada kuriin. Nyt alkaa eduskunnastakin jo kuulua tämänsuuntaista puhetta. Vieläpä varsin arvovaltaiselta taholta, eli itsekin lääkäri Päivi Räsänen nosti asian tiukasti esille. Toinen lääkärikansanedustaja Miia Laiho puolestaan näki vahvat perusteet myös Länsipohjan eristämiselle.
Räsänen kertoi kokeilleensa maskin askartelua vanhasta sukasta. Tästä tuli mieleen kelpo Pirkka-niksi: omatekoisen ja vieläpä lystikkäältä tuoksuvan kasvomaskin saa askarreltua vanhojen sukkahousujen haarakiilasta.


3. Ollako vai eikö olla?

Spice Girls -hallituksen toimet koko koronakriisin ajan - ja itse asiassa kaikissa muissakin asioissa - ovat olleet hyvin johdonmukaisia. Nimittäin nappikuulokkeiden johdon mukaisia: usein täysin hukassa ja aina vähintäänkin sekavia. Jos he ovat joskus onnistuneet tekemään oikeita asioita, ne ovat tapahtuneet armotta väärään aikaan. Esimerkiksi tämä Uudenmaan sulku. Jos sellainen piti tehdä, niin se tapahtui liian myöhään. Ja kun sellainen tehtiin, niin sen pitäisi olla vakavasti otettava eli valvotaan oikeasti kaikkia väyliä kuten aluksi tehtiin. Ja jos väylien valvontaa löysätään, niin mikähän olisi huonoin mahdollinen ajankohta tehdä se? Hei, kuningataridea! Löysätään valvontaa juuri ennen sellaista ajankohtaa, kun pääkaupunkiseudulta on tapana matkustaa muualle! Sopivasti mökkeilykauden alkaessa ja suuren juhlapyhän eli pääsiäisen alla.
Katastrofin pelasti vain kylmä ja osin sateinen pääsiäissää.


4. Mä joka päivä töitä teen

Koronasulun takia on epävarmaa, saadaanko ulkomailta tutuksi käynyttä kausityövoimaa maatalouteen. Näitä työntekijöitä on ollut lähemmäs kaksikymmentätuhatta. Nyt on sitten mahdollisesti turvauduttava suomalaisiin työntekijöihin. Uutisen otsikon mukaan kyseessä on "tuhansien hakijoiden ryntäys" maataloustöihin. Tarkemmin lukien "ensimmäisen neljän päivän aikana on tullut yli tuhat hakemusta". Noin alkeisprosenttilaskulla räknäten tämä ei ole edes kymmentä prosenttia tarpeesta. Eikä "ryntäys" todellakaan ole se sana, jolla omat tietolähteeni kuvailevat suomalaisten intoa maataloustöihin edes tällaisena poikkeusaikana.
Tämä kertoo siitä, että suomalaisessa työvoimapolitiikassa jotain on tehty perustavalla tavalla pieleen viimeisten kymmenien vuosien aikana. Eivät ennen jääneet mansikat poimimatta tai sokerijuurikkaat harventamatta, vaikka maahan ei tullut ainuttakaan ulkomaalaista kausitöihin. Tämä siitä huolimatta, että nykyään koneistuminen on edennyt entisestään ja kausityövoimaa tarvitaan entistä vähemmän. Ja ennen kaikkea tällainen kausityö tekee hyvää nuorisolle. Puhun suulla suuremmalla ja lainaan pakinoitsija Ilmari Turjaa (1901-1998):
Päätoimittaja Turja istui rappusilla, kun paikalle tuli muurarin näköinen mies syreeninoksa kädessään ja kysyi, muistaako päätoimittaja. Turja ei muistanut, mutta pitkällisen kiertelyn jälkeen tapaus palasi mieleen.
"Nythän minäkin muistin, tosiaankin, tämä äijähän siellä kävi koulutytön kanssa. Että muka toimitukseen kesätoimittajaksi. Minä sanoin, kuten muillekin, että koululaisia ei oteta ollenkaan missään tapauksessa, niiden ei pidä pyrkiä toimituksiin, liikkeisiin, konttoreihin eikä minkäänlaisiin sisä- eikä tupatöihin, heidän pitää pyrkiä ulkotöihin. ... Jolloin tytär sanoi päättäväisesti, että "Ellen minä tänne pääse, niin minä menen kesäksi tavarataloon." ...
- Mitä asiaa teillä nyt on, minä kysyin.
- Sitä vain, kakisteli mies, että se oli hänellä huono talvi sen tavaratalokesän jälkeen, aina köhää ja lääkärinhoitoa. Viime kesänä tytär meni sokerijuurikasta perkaamaan ja nyt oli niin hyvä talvi, että tyttö tuli ylioppilaaksi että keikahti. Panen - tuon - sireeninoksan - tuohon - astiaan.
Saatuaan viimeinkin kukan vaasiin eli asian toimitetuksi hän lähti.
Olen ajanut monta nuorta kesätyönhakijaa pellolle. Toivottavasti heidän kaikkien on käynyt yhtä hyvin.


5. Tasan ei käy onnen lahjat - vai onko kyse sittenkin jostain muusta?

New Yorkissa, Yhdysvaltain pahimmassa koronapesäkkeessä on havaittu koronaviruksen iskevän aivan erityisesti vähätuloisiin ryhmiin. Selityskin on ilmeinen: suorittavan tason töitä ei pysty tekemään etänä ja asuminen on ahtaampaa. Ongelman asiasta tekee se, että tämän seurauksena koronan esiintyvyys on selvästi suurempi tietyissä etnisissä ryhmissä kuin väestössä keskimäärin. Tämä puolestaan nähdään sosiaalisena epätasa-arvoisuutena. Latinoiden ja mustien todennäköisyys kuolla koronavirukseen on vähintään kaksinkertainen aasialaisiin ja valkoisiin nähden. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perään kysellään kovasti. Lähdetäänpä jäljittämään erojen juurisyitä. Esimerkiksi yliopisto-opintoihin pääsymahdollisuus on latinolla tai mustalla moninkertainen verrattuna samalla tavalla menestyneeseen aasialaiseen tai valkoiseen. Pitäisi välillä kokeilla, josko sosiaalista oikeudenmukaisuutta parantaisi se, että kaikkia väestöryhmiä kohdeltaisiin samoilla kriteereillä. Jotenkin en jaksa uskoa, että mustan asianajajan riski sairastua koronaan olisi suurempi kuin valkoisen asianajajan olettaen, että parivaljakko elää samalla alueella. Tai että latinohuumediilerin riski olisi suurempi kuin kiinalaisdiilerin. Kyse ei ole rodusta, vaan siitä millaisia valintoja rodun edustajat ovat noin keskimäärin tehneet kaikesta valkoisiin ja aasialaisiin kohdistuvasta negatiivisesta syrjinnästä huolimatta.


6. Huhut liikenteeseen

Nyt se sitten tuli Suomeenkin. Ruotsin malli toteutuu koronassakin, kuten kaikki muutkin epäonnistuneet valinnat haittamaahanmuuton kanssa. Helsingin somaliväestössä on havaittu 1,8 % osuus koronatartunnoissa, kun koko väestössä se on 0,2 %. Tämä oli täysin odotettavissa, kun oli saanut lukea heidän piittaamattomuudestaan suosituksista (oliko yllätys kenellekään noin 30 vuoden kokemuksella?) ja siitä, että melkoinen osa uskoo huhujen perusteella koronalta vältyttävän sitruunalla ja inkiväärillä? Voi vain kuvitella, kuinka monta muuta on saanut tartunnan tämän piittaamattomuuden takia ja kuinka paljon tämä hoito tulee vielä maksamaan. Olisikohan aika hyötyä jotenkin ja laittaa liikkeelle huhu, että sitruunaa ja inkivääriä tehokkaampi koronanhoitokeino on muutto Afrikkaan - ovathan koronaluvut siellä Eurooppaa pienemmät.


7. Elämän peli

Koronaan menehtyneiden joukkoon osuu entistä enemmän tuttuja nimiä. Nyt lähti John Conway, Life-pelin kehittäjä. Tämä on yksi ensimmäisiä haastavampia tehtäviä, mitä jokainen tietokoneohjelmoinnin aloittaja koodaa. Ja lumoutuu siitä, kuinka monenlaisia kuvioita yksinkertaisilla säännöillä saa aikaan.


8. Veteraanikisat

Näyttää siltä, että demokraattisen puolueen presidentinvaaleissa tappion kärsiväksi ehdokkaaksi valitaan entinen varapresidentti Joe Biden, 77. Tämä on käytännössä varmaa, koska vahvimpana haastajana pidetty Bernie Sanders, 78, antoi hänelle tukensa. Nyt kun vielä Biden nimittäisi Sandersin varapresidenttiehdokkaakseen, niin olisi naurussa pitelemistä kun katsoisi kuinka suomalainen media kiemurtelee. Viime pressanvaaleissa kun Trumpia vastaan hyökättiin (sinänsä aiheesta) silläkin, että mies on liian vanha presidentiksi - virkaanastujaisten aikaan 70 ja USA:n historian vanhin virkaan astuva presidentti. Tosin hehkutus oli suhteellisen lievää, koska lehdistön ihannetyttö Hillary oli vain reilua vuotta nuorempi. Vaan tällä kertaa ikä tuskin nousee ongelmaksi, kun Biden onkin se vanhempi. Ikäeroa melkein neljä vuotta Trumpiin.


9. Loistavaa journalismia

Taloussanomat muistutti, mistä Suomi elää. Toimittaja seurasi metsässään noin vuonna 1896 kasvunsa aloittaneen kuusen matkaa tukkirekan kyydistä sahalle, sieltä satamaan ja laivassa Etelä-Koreaan. Luulin jo juttusarjan päättyneen ja tukin kadonneen omille teilleen, mutta nyt tuli pitkän tauon jälkeen sarjan päätösosa. Tukki oli löytänyt loppusijoituspaikkansa eteläkorealaisen talon kattorakenteista. Tai näin ainakin kerrottiin, koska välikatolle ei päässyt vilkaisemaan. Voihan olla, että eteläkorealaiset halusivat esitellä mallitaloa. Mutta vähät siitä, tämä juttu ansaitsisi heittämällä vuoden journalistipalkinnon.
Mielenkiintoinen seikka jutussa oli myös se, kuinka paljon informaatiota maailmassa on nykyään tarjolla. Enkä tarkoita pelkästään sitä, että yksittäisestä puusta sahattujen lautojen matkaa pystytään seuraamaan. Vaan myös sitä, että jutussa olleesta hyvin summittaisesta kartasta, läheisen kylän nimestä ja talosta otetulla videokuvalla pystyi muutamassa minuutissa löytämään Google Mapsista, missä herra Shinin talo sijaitsee. Tässä kuvassa vasemmalla alhaalla oleva vaaleanpunaruskeakattoinen talo. Ainoa epäilyksen aihe oli satelliittikuvasta puuttuva piharakennus, mutta se on ilmeisesti tehty vasta myöhemmin. Jos ette usko, niin katsokaa otsikkojutun videota kohdasta 3:52 alkaen ja verratkaa Google Mapsiin.


10. Etnistä profilointia

Ruotsalaiset kohdistavat antidopingtyönsä etenkin maahanmuuttajiin. Eikä aiheetta. Kärynneiden lista on pitkä kuin koronavuosi. Huvittaa vain suunnattomasti tuo "etninen profilointi", mikä on pannassa kaikkialla muualla.


11. Askel kulkee

Annemari Kiekara (o.s. Sandell) selvitti puolimaratonin EM-rajan. Uran pituudesta kertoo parhaiten se, että hän teki parhaat tuloksensa ennen kuin nykytähti Alisa Vainio oli syntynyt. Se lahjakkuuden määrä, mikä tuossa naisessa on, on jotain aivan käsittämätöntä. Suomessa ei ole koskaan tajuttu, kuinka mieletön saavutus on maastojuoksun MM-mitali. Sandellin jälkeen eli tällä vuosituhannella MM-mitalin on pokannut tasan yksi Euroopassa syntynyt nainen. Hänen nimensä on Paula Radcliffe.
Nykyään 43-vuotiaan Kiekaran paluu on yksi osoitus hänen lahjoistaan. Kun vuonna 2017 katsoi hänen "viimeistä" juoksuaan SM-maastoissa niin ajatteli, että nyt ne kilometrit näkyvät. Askeleessa ei ollut sitä lentoa, mitä ennen - näytti kuin V8-kone vetelisi viimeisiä köhinöitään jäykin nivelin. Sijoitus oli viides. Mutta nyt vaivat ovat ohi huolellisen kuntoutuksen ansiosta. Jos takareidet ja muu kroppa vain kestävät, saatamme nähdä ensi vuonna Kiekaran jopa olympiamaratonilla - 25 vuotta edellisen (ja ainoan) olympiaedustuksen jälkeen.


Loppukevennys: Kaikkeen sitä sotkeutuukin

Sisäradoilla on tunnetusti ahdasta. Erityisesti silloin, jos seiväshyppypaikka sattuu olemaan aivan loppusuoran alussa.