Rakentavaa palautetta

Eugenessa kilpaillaan maailmanmestaruuksista ja Suomella on suurempi joukkue kuin aikoihin. Toki terävin kärki puuttuu, mutta tosiasia on se että kärki voi nousta vain tasosta.
Ja mikä sitä paitsi on terävintä kärkeä? Jos urheilija selviää globaalisti harrastetussa lajissa MM-kisoihin, hänen täytyy jo määritelmän mukaan olla maailman huipulla.

Jostain syystä yleisurheilu tuntuu kuitenkin olevan suomalaiselle penkkiurheilijalle sokea piste. Lehtien yleisurheilu-uutisten kommenttiosastot täyttyvät negatiivisista huomautuksista, joille yhteistä on lähes poikkeuksetta totaalinen tietämättömyys. Yleisimmät valituksen aiheet ovat surkea menestys ja veronmaksajien rahoilla tehty turistimatkailu.
Jälkimmäisen voi kuitata välittömästi kertomalla, että arvokisoissa kustannuksista vastaa kansainvälinen liitto, ei SUL tai veronmaksajat.
Ensimmäinen puolestaan on vielä pahemmin pielessä. Tai no, riippuu tietysti siitä mihin menestyksen rajan asettaa. Joillekin kelpaa vain mitali, jonka pitäisi olla mieluiten kultainen. Sitten katsotaan tosiasiat. Yleisurheilu ja jalkapallo ovat kaksi maailman globaaleinta lajia. Mitkään muut lajit eivät ole yhtä laajalti levinneitä. Tehdäänpä näistäkin pari pientä laskelmaa. Tokion olympialaisissa yleisurheilussa oli 48 mitalilajia eli jaossa oli 144 mitalia. Sovitaan että nämä 144 urheilijaa olivat maailman parhaat yleisurheilijat. Mitaleja meni 43 maahan. Sitten katsotaan Transfermarkt eli jalkapalloilijoiden arvorankkaus. Tällä hetkellä 144 arvokkaimman jalkapalloilijan joukossa on 30 eri maan edustajia. Mikään muu laji tuskin yltää lähellekään vastaavaa.

Sitten mietitään kuinka suuri joukkue Suomella pitäisi olla globaalissa lajissa. Vähemmän kuin joka tuhannes ihminen on suomalainen. Yleisurheilun MM-kisoissa on vähän toistatuhatta urheilijaa. Tämän mukaan sinne pitäisi selvitä yksi suomalainen, ei kolmeakymmentäkuutta. Jalkapallossa Suomen taso on sentään uskottavampi. Jos katsotaan yksittäisiä pelaajia, niin Suomen maajoukkuetta edustavista suurin markkina-arvo on Glen Kamaralla, 7,5 miljoonaa. Tämä oikeuttaa maailmanlistalla sijalle 1178. Suomalaissyntyisistä ykkösenä on Teemu Pukki, 4,0 miljoonaa. Tämä tarkoittaa maailmanlistalla sijaa 1995.
Jos jalkapallon MM-kisat järjestettäisiin samalla periaatteella kuin yleisurheilun MM-kisat, sinne selviäisi siis yksi Suomea edustava eikä hänkään ole suomalaissyntyinen.

Joukkuelajeissa on tietysti helppo hämääntyä siitä, että maajoukkueen on helpompi menestyä koska maita on rajallisesti. Tässäkin täytyy kummastella sitä, että yleisurheilun mollaamisessa vakio-argumentti on se, että maakiintiö on kolme per laji ja jos tätä ei olisi, suomalaiset olisivat vielä kauempana kärjestä. Mikä on totta. Mutta en ole koskaan nähnyt samaa argumenttia käytettävän joukkuepeleissä, missä se olisi vielä relevantimpi. Kuvitellaanpa systeemi, jossa esimerkiksi Saksan jalkapallomaajoukkueen valinnan jälkeen koottaisiin rannalle jääneistä B-joukkue ja niin edelleen. Mitenhän mahtaisi käydä? No, Transfermarkt kertoo jälleen:
Otetaan joukkueellinen eli 25 parasta suomalaispelaajaa. Transfermarktin mukaan yhteenlaskettu arvo on 46,1 miljoonaa euroa. Otetaan vertailukohdaksi Saksa. Sijoilla 176-200 olevien saksalaispelaajien yhteenlaskettu arvo on 46,5 miljoonaa. Suomen maajoukkeen taso on siis aika tarkkaan sama kuin Saksan kahdeksanneksi parhaan maajoukkueen. Englannin kohdalla päädytään kahdenneksitoista parhaaseen joukkueeseen eli sijat 275-300, jonka arvo on 45,6 miljoonaa.
Jos jalkapallossa saisi ottaa mukaan edes kolme joukkuetta per maa kuten yleisurheilussa, ei Suomen maajoukkue olisi ikinä selvinnyt EM-kisoihin.

Sitten seuraava mollauksen aihe. Turha lähettää kisoihin, kun ei päästä edes finaaliin mitaleista puhumattakaan. Tässä pelataan parhaillaan naisjalkapallon EM-kisoja. Suomi tipahti alkulohkossa hävittyään kaikki kolme otteluaan ihan pystyyn. Tämä oli ennakoitavissa – ennen kisoja Urheilulehden gallupissa kysyttiin asiantuntijoilta, onnistuuko Suomi riistämään edes yhden pisteen vastustajiltaan. Näistä asetelmista huolimatta en nähnyt kommentteja, että turha porukkaa on sinne laittaa itseään ja maataan häpäisemään. Hyvä niin, pelaamalla olivat paikkansa ansainneet. Eikä tällaisia kommentteja näkynyt viime vuonna miesten jalkapallomaajoukkueen selvittyä historiallisesti EM-kisoihin. Siellä joukkue ylitti odotukset voittamalla yhden pelin, tosin siihen vaadittiin vastustajan ykköstähden sydänkohtaus.

Jääkiekosta on oikeastaan turha puhuakaan tässä yhteydessä. Kunnia kovalle työlle ja hienolle menestykselle, mutta alle kymmenessä maassa tosissaan harrastetut pikkulajit ovat pikkulajeja. Yleisurheilukommentointiin nämä kyllä liittyvät siten, että vakiototeamus on tyyliin suomalaiset ovat piirikunnallista tasoa, ei kiinnosta. Kuitenkin NHL:ssä pelaa suunnilleen yhtä monta pelaajaa kuin MM-kisoissa on yleisurheilijoita ja suomalaisia pelasi liigassa viime kaudella 63. Suomen MM-joukkueen koko oli 36 ja yleisurheilun MM-kisoissa on mukana sentään 192 maata, kun NHL:ssä pelasi viime kaudella pelaajia 18 eri maasta.
Ja sitten tärkeä pointti: piirikunnallinen taso ei siis kiinnosta. Kuvitelkaapa että yleisurheilun Suomen mestaruudet ratkottaisiin ilman MM-tason urheilijoita. Täsmälleen sama tilanne on jääkiekon SM-liigassa (ja toki muissakin palloiluissa). Suomen mestaruus jaetaan jääkiekon SM-liigassa, vaikka 2-3 joukkueellista Suomen parhaita pelaajia puuttuu. Ja mestaruusjuhlinta on silti kova.

Toisaalta jos ainoastaan maailman parhaat kiinnostavat, niin aina voi seurata pesäpalloa. Tai rohkeimmat jopa salibandya, jossa on sentään sen verran kansainvälisyyttää että Suomi ja Ruotsi ratkovat maailmanmestaruudet keskenään (okei, Sveitsi onnistui kerran voittamaan naisten maailmanmestaruuden, mutta miehissä kahdeksan viimeistä loppuotteluakin on pelattu Suomi-Ruotsi -pelinä).

Mollaamiskulttuurissa kyse ei kuitenkaan ole joukkuepelit – yksilölajit -asetelmasta. Kyse on siitä, että yleisurheilu on todellakin suomalaisen penkkiurheilun sokea piste. Käsitteitä ”turistimatka” ja ”piirikunnallinen taso” ei esiinny esimerkiksi hiihdossa, painissa tai suunnistuksessa, vaan ne ovat lähes täysin yleisurheilun yksinoikeutta.
Ei siis ihme, että esimerkiksi Ella Junnila antoi palautetta kyllästyttyään tähän ilmiöön.
Kritisoida saa ja tuleekin, mutta suhteellisuudentaju ja asiallisuus säilyttäen.

Makustelilin joskus ajatuksella, että ryhtyisin kommentoimaan lehtien nettiuutisiin jollain nimimerkillä täysin överiksi meneviä kommentteja. Niin asiantuntemattomia, suhteettomia ja virheellisiä, että ne vetäisivät maton alta tosissaan mollaavilta. Makusteluksi jäi, koska satiiri on taitolaji jota kukaan ei hallitse niin hyvin että kaikki tajuaisivat sen satiiriksi. Itse asiassa satiirin taidolla lienee derivaatan nollakohta, joka on noin 50 % tasolla. Jos yli 50 % ei tajua tekstiä satiiriksi, se on epäonnistunut. Jos taas yli 50 % tajuaa tekstin satiiriksi, se ei ole riittävän terävää satiiria.
Sen verran päätin satiiria harjoittaa, että poimin Ilta-Sanomista sen MM-kisojen ajalta suomalaisia koskevat uutiset ja kirjoitin tässä (en siis lähettänyt lehteen) jokaiseen jonkin satiirisen kommentin. Todellisuus osoittautui jälleen tarua ihmeellisemmäksi. Kirjoittamisen jälkeen näet luin kommentit. Oman kommenttini perässä aitoja kommentteja (osa poimittu Iltalehden vastaavasta uutisesta tilanteissa, joissa IS ei sallinut uutisen kommentointia) kyseiseen uutiseen kursiivilla kirjoitettuna:


Saga Anderssonin, 22, puhelimeen kilahti yllättävä viesti juna-asemalla: ”Kun luin uudestaan...”

Se on ihan turha lähteä kisoihin, jos sinne pääsee jälkikäteen joltakin armolistalta. Kolme pudotusta karsinnassa ja se on siinä.


Ei euroakaan urheilijatukea – Suomen MM-komeetta Eveliina Määttänen rahoittaa uransa hyvin harvinaisella keinolla

Mikäs ihme tuo on jos töissä käy. Kyllä ennenkin urheilijat ovat käyneet päivätöissä ja voittaneet silti olympiakultaa, nämä nykyiset eivät vain jaksa harjoitella.
Rahoittaa uransa hyvin erikoisella tavalla? Päivätyöllä. Tämäpä harvinaista.
Mitä rahaa tuohon tarvitaan. Juokseminen ei maksa mitään.


Kommentti: Suomella on jättimäinen MM-joukkue, mutta sen hinta on kallis – turistihuutelu voimistuu lähiviikkoina

Isosta joukkueesta ei ole mitään hyötyä. ”Hakemassa kokemusta” eli jäämässä alkueriin ja karsintaan. Eikä niistä koskaan mitään tule. Piirikunnallisen tason porukkaa lähtemässä kisoihin. Sitten kun ei tietenkään pärjätä, niin selityksiä kyllä löytyy.
Juuri näin. Opetetaankohan näille urheilijoille jossain aina näitä selitysten aakkosia, kun sitä löpinää tulee kun ei pärjättykkään. Aina on sairasteltu, on vatsa vähän kipeä, olkapää reistailee…… niin, miksei voi sanoa ”sorry, en onnistunut” tms….


Nyt se alkaa! Ennätysmäärä suomalaisia tulessa MM-kisojen avauspäivänä – mutta finaalipaikat ovat kiven alla
Mitä järkeä on lähettää koko kisoihin, jos on tilastossa jossain sijalla 20? Entäs sitten jos jenkeistä saisi olla mukana enemmän kuin kolme per laji tai keniasta juoksulajeissa? Parempi olisi niin, niin ei olisi näitä kalliita turisteja voinut edes lähettää.
36 urheilijaa joukkueessa, mahdollisuudet yhteensä 1-3 mitaliin. Aikamoista rahan tuhlausta. Lähtökohta urheilussa on, että kisataan kuka on paras, nopein, vahvin ym. Kymmenen parhaan joukkoon, tai finaaliin pääsy on surkea tavoite. Jos tekee mm-kisoissa oman ennätyksensä, niin se on ihan kiva. Kyllä Suomi jossain lajeissa maailmalla pärjää, mutta ei tällä hetkellä yleisurheilussa, tai jalkapallossa.
Yhtään suomalaista ei olisi pitänyt lähettää mm-kisoihin. Hyvä jos pari pääsee edes pisteille.


Suomalaisurheilija on MM-kisoissa melkoinen erikoismies – pian jälleen yövuorossa tehtaalla

Varsinainen vitsi koko moukari sitten O-P Karjalaisen. Aina jäävät karsintaan, ei ikinä finaaliin. Olisi pitänyt ymmärtää lopettaa jo vuosia sitten ja keskittyä hyödyllisiin töihin. Sen sijaan roikkuu veteraani-ikäisenä mukana.
Seppäsen ja Kankaan palkintomatka. Turistina muutama viikko ilmaisella ylläpidolla. Kummallakaan ei ollut toivoakaan päästä loppukilpailuun. Herää kysymys. Kuka heidät valitsi? Olisiko Euroopan mestaruuskisat olleet sopiva kilpailu ? Kallis matka veronmaksajille.
Suomalaisilla ei mitään mahdollisuuksia edes loppukilpailuun, saati sitten edes pistesijoille. Suomalaiset pois kaikista kansainvälisistä kisoista, kunnes parannuksia tulee. Hävettää olla suomalainen. Ja yle pilaa taas kaikki kisalähetykset. Ylen toimittajia on paikalla enemmän kuin kisailijoita yhteensä. Veronmaksajien rahoilla.


MM-radalla romahtanut Raitanen on kärsinyt salaperäisistä terveysoireista koko kesän – ”Todella voimakas reaktio”

Älytöntä pelleilyä juosta jos ei kerran pysty. Ja sitä paitsi ihan selittelyä. Jos on kerran oksennellut niin on kevyempi ja kulkee kovempaa. Paitsi että silloinkin jää Afrikan pojille vähintään kierroksella.
Kannattaahan se lähteä tuonne saakka laatoittamaan. No onneksi on Kalevan kisat, monen suomalaisen kisaturistin kauden kohokohta.


Wilma Murto kertoo kauhunhetkistä seiväshypyn karsinnassa – ”Se oli tiukka paikka”

Siis selvisi ihan finaaliin asti, vaikka pelotti kun kaverilta katkesi seiväs? Ehkä olisi ollut parempi että olisi katkennut itseltä, niin vapisevin käsin ei olisi päässyt finaaliin nolaamaan itseään koko maailmalle huonolla tuloksella.


Mitä ihmettä? Suomen 19-vuotias MM-tähti kaivoi Ylen haastattelussa repustaan esiin todella salaisen aseen: "Ihan älyttömän hyvä"

Kyllähän tämä kertoo miten amatöörien puuhastelua yleisurheilu on. Löytää kisapaikalta jotain männynpihkaa ja käyttää sitä otteen parantamiseksi. Tosiurheiluissa ei tulisi kuuloonkaan tuollaiset viritelmät.


Kristiina Mäkelä täräytti hurjan finaalitavoitteen – ”Ääretön määrä pahaa oloa”

Karsintaan jää. Noilla raameilla pitäisi loikkia paljon pidemmälle, mutta kun ei niin ei. Olisiko syytä vaihtaa lajia vaikka pitsinnypläykseen, kun kolmiloikasta ei näytä tulosta tulevan?
Uskomattoman laiska asenne jos finaalipaikkaan on tyytyväinen. Yksikään aito huippu-urheilija ei ole tyytyväinen kuin mitalisijaan ja yleensä ne maailman parhaat arvostaa vain sitä kultaa.


Ella Junnila murtui kyyneliin – ”Taas täällä itkemässä”

Taas kerran nähtiin, että suomalaiset osaa kyllä hypätä kotimaan pikkukisoissa, mutta isossa maailmassa menee pupu pöksyyn.
Yli ammuttu urheilija ja suun soittaja ei tuu koskaan pärjäämän arvo kisoissa mutta Suomen piirinmestaruus kisoissa Kyllä hyvänä kakkosena


Samuel Purola tykitti hurjan Suomen ennätyksen!

No olipa hurja. Maailman parhaat ovat jo maalissa kun Purola lähestyy etusuoran puoliväliä. Ei jatkoon.
Potentiaalialia c-tason urheilijaksi ainoastaan... Parhaillaan käynnissä MM-kisat, jossa noin 4 vuotta Purolaa nuorempi Erriyon Knighton juoksee 200 metrillä maailmanmestaruudesta.. Hänen ennätyksensä noin sekunnin parempi kuin tuo Purolan ennätys, eli 19,49..


Tämä tieto yllätti Silja Kososen – moukaroi suomalaista urheiluhistoriaa

Siis nuorin suomalainen MM-pistesijalla? Tuossa iässä maailmantähdet ovat jo palkintopallilla. Toisaalta ihme ettei suomalainen ”valmennus” ole vielä tätä timanttia pilannut, mutta parin vuoden päästä tuskin selviää enää edes karsinnasta.
Muut hakevat mitaleja ja mestaruuksia , suomalaisurheilijat tyytyvät ja ovat riemuissaan pisteistä . Tavataanko taas torilla ?
Taas se nähdään, että ei suomalaisilla urheilijoilla ole kunnianhimoa kun pelkkä pistesija on riittävä. Kaikki mm-kisoihin lähteneet suomalaiset ovat siellä ainoastaan lomamatkalla jonka yhteydessä vähän urheilevat.


Salla Sipponen keskittyy hyvään heittoon: "Se sitten riittää, mihin riittää – minulla ei ole täällä mitään hävittävää"

”Nappionnistumisella” finaalipaikkaan joopa joo. Kertoo kaiken suomalaisen yleisurheilun umpisurkeasta tasosta, että finaalipaikkaan vaaditaan onnistuminen. Ei MM-kisoihin lähetettävälle karsinnan pitäisi olla kuin muodollisuus.


Suomen tuntemattomin MM-urheilija on todellinen erikoisnainen – ”Jäätävää, mihin tuo nainen pystyy”

No eipä tarvitse enää ihmetelläkkäään miksi suomalainen yleisurheilu on umpisurkeaa. Tämäkin on lukenut itsensä diplomi-insinööriksi jo 24-vuotiaana ja melkein kaikilla muillakin koko turistiryhmässä kuuluu olevan jokin tutkinto valmiina tai opiskelevat samalla. Jos oikeasti haluaisi urheilla eikä leikkiä, niin ottaisi mallia jääkiekkoilijoiden harjoittelusta. Tuskin kellään suomalaisista NHL-pelaajista on edes lukiota tai amista käytynä, kun ovat treenanneet kunnolla.


Vain flunssa mietityttää Alisa Vainiota ennen MM-maratonia

Taas yksi menetetty nuoruuslupaus. Oli ehkä tulevaisuutta 18-vuotiaana, mutta tuossa iässä pitäisi olla jo maailman huipulla eikä lomamatkalla MM-kisoissa.


Wilma Murrolle avautumassa huikeat mitalinäkymät – ”Laskin, että kaksi”

Voihan sitä MM-kisoissa olla kolmanneksi paras eurooppalainen mutta sitten kun on EM-kisat, niin tuskin selvittää edes avauskorkeuttaan. Ihan turha spekuloida tuommoisilla.