Suomalaisen yleisurheilun taso 2020

Kalevan Kisat järjestettiin tänä vuonna Turussa. Tällä kertaa katsomossa oli harvinaisen väljää, mikä ei aiheutunut yleisön mielenkiinnon puutteesta vaan yleisömäärärajoituksesta. Rajoitukset huomioiden katsomo oli varsin täyteen pakattu. Yleisurheiluväki on tunnetusti sivistynyttä, joten turvavälit pitivät vaikka kisaravintola ei vastoin ennakkokaavailuja pelannutkaan varman päälle ja tarjonnut hernekeittoa.

Vuonna 2011 tein tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen lisäämällä mukaan tämänvuotiset kisat.

Vertailussa suoritetaan laskennalliset "maaottelut" kolmihenkisin joukkuein. Jokaisista Kalevan Kisoista on otettu jokaisesta normaaliin Ruotsi-maaottelun ohjelmaan kuuluvasta lajista (eli kaikki muut paitsi kävelyt ja moniottelut) kolme parasta suomalaista joukkueeseen. Sitten käydään läpi yksitellen ottelut kaikkien muiden vuosien Kalevan Kisojen vastaavaa joukkuetta vastaan. Jokainen laji, niin miehissä kuin naisissakin otetaan mukaan ja lasketaan pisteet Ruotsi-ottelun kaavalla eli 7-5-4-3-2-1 kaikissa niissä lajeissa, jotka ovat olleet molempien verrattavien vuosien KK-ohjelmassa. Tarkemman selvityksen käytetystä metodista ja laskentaohjelmasta voi käydä lukemassa alkuperäisestä tutkimuksesta.

Koska tänä vuonna kyseessä olivat 113. Kalevan Kisat, se tuottaa 112 ottelua jokaiselle "joukkueelle". Tämänvuotiset kisat voittavat näistä otteluista 85 ja häviävät 27. "Ristiinpelaamisen" takia sijoitusta ei voi lukea suoraan tästä, van kaiken kaikkiaan kyseessä olivat historian 29. kovatasoisimmat kisat. 2010-luvulla taso on ollut pääsääntöisesti nousussa ja niin tänäkin vuonna. Viimevuotinen tilapäinen notkahdus tuli kuitattua. Etenkin miesten puolella tulostaso oli selvästi Lappeenrannan kisoja kovempi.

2010-luvun kisoista kovatasoisimmat olivat vuoden 2016 kisat yhtä monella voitolla kuin vuoden 2018 kisat, mutta paremmalla pistesaldolla. Tämänvuotiset häviävät näille kahdelle yhden voiton verran, mutta voittavat kaikki muut viime vuosikymmenen kisat.

Kovimmillaan taso on ollut 80- ja 90-luvuilla. Kaikkien aikojen kovimmat kisat ovat olleet 1988 ja 1998, jotka molemmat ottavat 110 voittoa eli häviävät kaksille kisoille. "Ristiinpelaamisen" takia ne ovat kuitenkin taulukon kärjessä, 1988 ensin sijoitettuna koska sen kokonaispiste-ero on parempi. Se myös voittaa näiden vuosien keskinäisen ottelun pistein 348-334.

Tämänvuotiset kisat voittavat kaikki menneet kisat keskinäisissä otteluissa Montrealin olympiavuoteen 1976 asti, joille ne häviävät vain kolmella pisteellä 328,5-331,5. Sen jälkeen tulee muutama voitto ja vuodesta 1980 alkaen vuosituhannen loppuun asti enimmäkseen tappioita, poislukien voitot vuosista 1982 ja 1986. Kaksistakymmenistä 2000-luvun kisoista tämä vuosi voittaa kahdettoista, mutta häviää vuosille 2000, 2002, 2003, 2005, 2006, 2007, 2016 ja vain yhdellä pisteellä 395,5-396,5 vuodelle 2018.

Kun vertaa tämänvuotisia kisoja aiempiin Turussa järjestettyihin kisoihin (seitsemät ennen 1960-lukua järjestetyt kisat poislukien, niitä vastaan tulee aina murskavoitto), saldo on seuraava:
1963 kaatuu murskaluvuin 387-207
1976 tulee niukka tappio 328,5-331,5
1989 tappiolukemat ovat 328-357
2001 voitto lukemin 411,5-380,5
2011 suorastaan murskavoitto 424,5-367,5

Yksi historiallinen kummajainen saatiin tänä vuonna hengiltä. Kolmet aiemmat Turussa järjestetyt Kalevan Kisat ovat olleet heikkotasoiset verrattuina viereisiin vuosiin. Vuosi 1989 hävisi vuosille 1987-2000 voittaen vasta vuoden 2001 kisat - Turussa nekin. Vuoden 2001 kisat taas hävisivät kaikille vuosien 1987-2003 kisoille. Vuoden 2011 kisat olivat tasoltaan kehnoimmat vuosien 1980-2020 kisoista. Sen sijaan tänä vuonna Turun tauti saatiin kukistettua, sillä vuoden 2007 jälkeisistä kisoista kovempi taso on ollut vain vuosina 2016 ja 2018, erittäin niukasti silloinkin. Toisaalta vuoden 1976 kisat Turussa olivat siihen asti selvästi kovimmat ja kohtasivat voittajansa vasta vuoden 1981 kisoissa.

Tehdäänpä lajiryhmittäin vertailua viimevuotisiin Lappeenrannan kisoihin. Pika- ja aitajuoksut 400 metriin asti, kestävyysjuoksut 800 metristä alkaen, hyppylajit, heittolajit sukupuolittain. Tämän vuoden pisteet ensin:
Pikajuoksut, miehet: 62-48
Pikajuoksut, naiset: 66,5-43,5
Kestävyysjuoksut, miehet: 74-36
Kestävyysjuoksut, naiset: 46-64
Hyppylajit, miehet: 45-43
Hyppylajit, naiset: 42,5-45,5
Heittolajit, miehet: 47-41
Heittolajit, naiset: 50-38
Miehet, kaikki lajit: 228-168
Naiset, kaikki lajit: 205-191
Kaikki yhteensä: 433-359

Lehdissä kirjoitettiin Kalevan Kisojen tulostason olleen pettymys. Osin näin olikin, nimittäin niissä lajeissa joissa odotettiin jopa uutta Suomen ennätystä. Kristiina Mäkelän kolmiloikka ei lentänyt, Kristian Pulli ei ollut keväisessä pituuskunnossaan ja Maria Huntingtonin SE-haaveet kaatuivat jo seitsenottelun kolmannessa lajissa heikkoon kuulatulokseen. Annimari Korte juoksi ensimmäisen SM-kultansa ja aika oli kova, mutta jäi seitsemän sadasosaa SE:stä. Tiedä sitten miten olisi käynyt vähän onnistuneemmalla lähdöllä.
Terävimmän kärjen takana tulostaso on kuitenkin kohentunut selvästi viime vuoteen nähden. Tämän takia "maaottelutapaan" lasketussa vertailussa menestys on selvästi parempi ja se kertoo yleisestä tasosta enemmän kuin yksittäiset huiput.

"Kehnoa" tasoa moitittaessa on osattava suhteuttaa, että suomalaisen yleisurheilun taso on maailman mittakaavassa kovempi kuin millään muulla edes jollain lailla vakavasti otettavalla lajilla. Hiihto ja jääkiekkoa harjoitetaan vain muutamassa maassa. Minkään globaalin yksilölajin Suomen taso ei yllä edes lähelle yleisurheilua. Kovasti hehkutetun jalkapallon tasosta ei kannata puhua edes samana päivänä. Onnea Suomen jalkapallomaajoukkueelle EM-kisoihin selviämisestä, mutta jos Suomen yleisurheilumaajoukkue olisi yhtä matalalla sijalla Euroopan rankingissa kuin jalkapallomaajoukkue (kolmaskymmenesensimmäinen), se olisi kaikkien aikojen katastrofi. Edellisissä Euroopan joukkuemestaruuskilpailuissa 2019 Suomi oli yhdestoista. Suomen yleisurheilumaajoukkue ei huonoimmillaankaan ole ollut Euroopan rankingissa niin alhaalla kuin jalkapallomaajoukkue parhaimmillaan, puhumattakaan sitten maailman rankingista.

Tasosta kertoo hyvin muutama yksityiskohta. Naisten moukarissa Krista Tervo on tänä vuonna rikkonut SE:n kahdesti. Nyt hän jäi neljänneksi. Samanlainen pommi koettiin naisten keihäässä, jossa edelliskauden mestari ja kauden kärkituloksen omistaja Heidi Nokelainen jäi karsinnassa yhdenneksitoista ja putosi finaalista, vaikka mittautti kaksi heittoa kolmesta. Suomesta löytyy siis kärjen takaa tasoa.

Kestävyysmatkoilla tasoa kärjen takana kuvasti tällä kertaa parhaiten miesten estejuoksu. Ehdoton ykkösnimi Topi Raitanen oli poissa kilpailtuaan Monacon Timanttiliigassa. Siitä huolimatta peräti neljä miestä juoksi alle yhdeksän minuutin. Edellisen kerran vastaavaa oli nähty Kalevan Kisoissa 2003 enkä usko että kovin monessa muussakaan kisassa sen jälkeen neljän suomalaismiehen voimin.

Naisten kestävyysjuoksu oli näissä kisoissa tulosten valossa heikoimmin viime vuoteen nähden pärjännyt lajiryhmä. Syitä oli kaksi. Viime vuonna säätila suosi kestävyysjuoksuja, tämänvuotinen helle ei niinkään. Sää ei kuitenkaan estänyt mieskestävyysjuoksijoita tekemästä selvästi viimevuotisia parempia tuloksia. Mutta toiselle asialle ei mahda mitään - viimevuotisten kestävyysjuoksujen neljästä voittajasta kaksi eli Moona Korkealaakso ja Camilla Richardsson olivat loukkaantumisten takia poissa. Muitakin viimevuotisia mitalisteja puuttui paikalta.
Puutteita ei korvannut Annemari Kiekaran paluu radalle. Toisaalta tämä teki naisten kympin mitalikolmikosta varmaan kaikkien aikojen keski-iältään korkeimman kaikki lajit huomioiden. Kiekara 43 v, hopeamitalisti Johanna Peiponen loppuvuodesta 30 ja pronssimitalisti Laura Manninen 47. Keski-ikä tasan 40 vuotta. Jos lasketaan kärkinelikko eli neljänneksi sijoittunut vuosikausien jälkeen paluun tehnyt Päivi Kauppinen, 47, mukaan niin keski-iäksi saadaan pyöreästi 42 vuotta. Tästä lehtien kommenttipalstoilla monet saivat aiheen moittia kestävyysjuoksutason surkeutta, kun mestari oli 43-vuotias. Olen muuten aika varma siitä, että aika monet näistä kommentoijista olivat onnensa kukkuloilla hehkuttamassa sitä, kun Teemu Selänne valittiin Sotsin olympiaturnauksen parhaaksi pelaajaksi 43-vuotiaana. Enpä muista nähneeni kommentteja jääkiekon surkeasta tasosta perusteluna se, että yli nelikymppiset pärjäävät.
Postiivisesti ajatellen voi todeta, että vanhojen rouvien esiinmarssi todistaa vain sen, että päättäväisellä harjoittelulla kestävyysjuoksussa voi pärjätä sekä nuorena että vähän iäkkäämpänäkin. Viime vuonna vitosen voitti siis nyt loukkaantumisen takia kilpailutaukoa pitänyt tuolloin 17-vuotias Moona Korkealaakso, joka palasi viime viikonloppuna radoille voitokkaasti nuorten SM-kisoissa. Tänä vuonna vitosen vei Annemari Kiekara, joten voittajan ikä kasvoi hulppeat 26 vuotta viime vuoteen nähden.
Yhtä paluuta vielä odotetaan. Vuonna 2013 Oona Kettunen voitti nuorten EM-kultaa esteissä ja hopeaa vitosella. Edessä loistava tulevaisuus. Aavistin kuitenkin pahaa, kun hän lähti opiskelemaan suomalaisen kestävyysurheilun mustaan aukkoon Jyväskylän liikuntatieteelliseen. Enkä turhaan. Vammakierre ja lajinvaihto hiihtäjää leikkimään. Vuosittain muutamia satunnaisia juoksukisoja, myös Kalevan Kisoissa, mutta ei enää mitaleita vuoden 2014 jälkeen. Tänä vuonna 26-vuotiaana esteissä yhdeksäs ajalla 11.09,90. Yli puolitoista minuuttia hitaammin kuin 19-vuotiaana juostu ennätys. Entinen gasellimainen estetekniikka on korvautunut etenkin vesiesteellä suorituksella, joka kuuluu luokkaan "katso tästä kaikki mahdolliset virheet jotka vesiesteellä voi tehdä". Sain kisan jälkeen kännykkääni viestin: "Oona taisi olla väärässä paikassa." Vastasin: "Ei kun oikeassa. Ongelma on siinä ettei ole ollut siellä tarpeeksi." Ei lahjakkuus mihinkään katoa. 26-vuotiaalla on vielä aikaa tehdä vaikka mitä.
Sen osoitti omalta osaltaan kilpailun voittanut Janica Rauma. Ikää 34 vuotta. Ensimmäinen arvokisaedustus ja oma ennätys 32-vuotiaana Berliinin EM-kisoissa. Ennen tämänvuotista estekisaa 25 starttia Kalevan Kisoissa vuodesta 2004 alkaen, niistä kaksitoista esteissä. Maastot ja maantiet mukaanlukien 35 SM-starttia laskematta juniorisarjojen kilpailuja mukaan. Aikuisten SM-mitaleita: nolla kultaa, kahdeksan hopeaa ja yhdeksän pronssia. Päämatkalla esteissä neljä hopeaa ja yksi pronssi. Ei ainuttakaan SM-kultaa edes junioreissa. Ja tänä vuonna vihdoin täyttymys - ensimmäinen SM-kulta kotikatsomon edessä. Tämä oli kisojen sykähdyttävin hetki. Tietysti sen ohella, kun kilpailujen pääsihteeri, entinen keskimatkojen juoksija Veera Sahlberg meni mitään aavistamatta kameroiden eteen ja keihäänheiton mestarivalmentaja Tuomas Laaksonen ilmestyikin paikalle puku päällä ja polvistui.