Lukijalle: Ennen osattiin pakolaisongelmat ratkaista. Tosin sattuneesta syystä haastekin oli pienempi:
Kursiivilla kirjoitetut osat ovat suoraa lainausta erään lehden artikkelista, jonka otsikko on myös poimittu tämän kirjoituksen otsikoksi:
...{Saksan} hallitus on mitä hankalimmissa olosuhteissa osoittanut kykenevänsä hoitamaan miljoonien turvattomien ihmisten sijoittamisen niin anteliaasti, taitavasti ja pitkäjännitteisesti, että se herättää ihailua.
...
Werner G. Middelmannin, 45-vuotiaan entisen liikemiehen ansiosta näitä miljoonia juurettomia ihmisiä autetaan saamaan työtä, aloittamaan uudelleen liiketoimensa,...
...
"Minulla oli työn aloittaessani kaksi erittäin epätavallista ajatusta", kertoi Middelmann minulle äskettäin ... "Ensinnäkin olin sitä mieltä, että ihmiset ovat maalle aina hyödyksi, myös surkeat, nälkäiset ja kodittomat ihmiset. ..."
...
Middelmann alitti työnsä vailla rahaa ja tarvikkeita, vailla toimistoa ja henkilökuntaa. Hänen ainoana koskeutksenaan valtion asianomaisiin virkamiehiin oli joka-aamuinen puhelinsoitto, jolloin hänelle kerrottiin, kuinka monta miestä, naista ja lasta hän saattoi sinä päivänä odottaa ... Tavallisesti saapuvien määrä oli 1200 henkeä.
"Ensimmäiseksi tarvitsimme leirejä", kertoo Middelmann, "joissa pakolaisia voitiin ruokkia ja vaatettaa ja joissa he saattoivat asua. Otimme käyttöömme kouluja, osittain tuhottuja työleirirakennuksia ja vanhainkoteja.
Tarvitsimme lautasia ja kahvikuppeja. Soitin eräälle ystävälleni, joka valmistaa niitä. Hän kysyi heti kuka maksaa laskun. Vastasin hänelle niinkuin kaikille muillekin: Luota meihin. Kyllä sinulle jollakin tavalla maksetaan.
...ostimme 15 kuormallista käytettyjä telttoja. Leikkasimme ensiksi repaleiset osat pois ja käytimme niitä täytteinä patjoissa ja peitteissä, jotka päällystettiin jauhosäkeillä. Telttojen ehjistä keskiosista valmistettiin työvaatteita ja suojapukuja. Pakolaisten joukosta löysin yhdeksän taitavaa räätäliä, ja kullekin heistä järjestin 25 apulaista - sekä naisia että miehiä - jotka opetettiin leikkaamaan ja ompelemaan vaatteita.
...
Kolmen kuukauden työn jälkeen saatoimme maksaa kaikki laskumme...
...
Sitten tuli käännekohta. 496 valtion pormestareista pyysi eroa. Puolen vuoden aikana oli Württemberg-Badeniin muuttanut 200 000 pakolaista. "Olemme saaneet tarpeeksemme koko asiasta", sanoivat pormestarit.
Middelmannille tämä merkitsi uuden Saksan vastattavaksi annettua haastetta. "Pyysin pääministeriä kokoamaan kaikki pormestarit seuraavaksi aamuksi erääseen elokuvateatteriin", hän kertoo, "ja puhuin siellä heille kuusi tuntia. Yritin osoittaa maanmiehilleni, ettei meillä ollut varaa vaipua itsesääliin tai surkutella Saksan kohtaloa. Lopulta pormestarit vakuuttuivat asiasta ja luopuivat eroanomuksestaan."
...
"Muistanpa vain vierailun, jonka suoritin erääseen pieneen mökkiin Elben rannalla Hampurin lähellä. ... Vanha vaimo kutoi. ... Vanhus hymyli sanoessani hänelle, kuka olin. Kysyin häneltä, mitä voisimme tehdä heidän hyväkseen. Hän pudisti päätään.
'Meillä on katto päämme päällä, saamme riittävästi ruokaa ja olemme kaikki työssä', hän sanoi, 'kyllä se riittää hyvään alkuun. Kyllä me selviydymme.'"
Tässä vaiheessa lukija lienee jo hieman kummastelevalla mielellä. Ainakaan pormestarien eroanomuksesta hän ei muista kuulleensa. Samoin tuo kiitollisuus välttävistä oloista kuulostaa vieraalta, kun jopa yleensä punavihreiden suotimien läpi ajetut valtamedioiden uutiset ovat kertoneet tyytymättömyydestä ilmaiseen ruokaan, saatuihin avustuksiin ja jatkuvasta poliisiautojen rumbasta vastaanottokeskusten ympäristössä. Selitys on yksinkertainen: nämä lainaukset eivät ole mistään viimeviikkoisesta julkaisusta. Ne ovat peräisin Valittujen Palojen marraskuun 1954 numerosta. Tässä linkki The Rotarian -lehden alkuperäiseen juttuun elokuun 1954 numerossa.
Toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä Saksan rajat muuttuivat radikaalisti. Puolan raja työntyi noin sata kilometriä länteen ja koko Itä-Preussi jaettiin Puolan ja Neuvostoliiton kesken. Näiltä alueilta saksalaiset karkotettiin ja suurin osa noin seitsemästä miljoonasta päätyi Länsi-Saksaan. Tsekkoslovakian sudeettialueilta ajettiin pois lähes kolme miljoonaa saksalaista. Muista maista, kuten Unkarista, Romaniasta ja Neuvostoliitosta tuli lisää. Jonkin verran pakeni myös Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeeltä eli tulevasta Itä-Saksasta jo tuossa vaiheessa. Kaikkiaan pakkosiirrettyjä oli noin 12 miljoonaa jo vuoteen 1950 mennessä.
Tuolloin Saksa oli raunioiksi pommitettu ja miehitetty maa. Silti se selviytyi. 12 miljoonasta pakolaisesta. Vuonna 2015 Saksa on vauras maa, jonka infrastruktuuri on huippuunsa viritetty. Pakolaisia on vain murto-osa tuolloisesta määrästä, mutta silti Saksa hoippuu tyrmäyksen partaalla. Miten on mahdollista, että tuolloinen Saksa selviytyi paljon suuremmasta pakolaismäärästä, kun nykyinen Saksa on suurissa ongelmissa? Tähän kysymykseen voi etsiä vastausta lukemalla tuon yli kuusikymmentä vuotta vanhan artikkelin lainauksia ja vertaamalla silloista tilannetta nykyiseen.
Vuoden 1945 jälkeen Länsi-Saksan on ollut pakko osttaa vastaan 10 600 000 saksalaista karkotettua ja pakolaista Puolasta, Tsekkoslovakiasta, Romaniasta, Unkarista, Jugoslaviasta sekä Itä-Saksasta. Monet heistä kuuluvat sukuihin, jotka olivat asuneet näissä maissa jo toistasataa vuotta. Heidän täytyi nyt jättää kotinsa, usein vain parikymmentä minuuttia aikaisemmin varoituksen saatuaan. UNRRA, joka oli perustettu avustamaan muita pakolaisia, ei voinut auttaa näitä saksalaisia. (UNRRA oli YK:n perustama pakolaisten apujärjestö, joka auttoi kyllä Saksaan pakkotyöhön siirrettyjä, mutta ei Saksaan siirrettyjä saksalaisia. Järjestö lopetti toimintansa käytännössä jo 1947, jolloin sen tehtävät siirrettiin muille YK:n järjestöille ja Marshall-avulle.) Werner G. Middelmannin, 45-vuotiaan entisen liikemiehen ansiosta näitä miljoonia juurettomia ihmisiä autetaan saamaan työtä, aloittamaan uudelleen liiketoimensa, viljelemään maata ja pääsemään vanhoihin virkoihinsa.
Näissä kappaleissa tulevatkin esille pari tärkeintä syytä siihen, miksi tuolloin onnistuttiin ja nyt ei. "Täytyi jättää kotinsa." Vaihtoehtoa ei käytännössä ollut. Kodista ihmiset kuljetettiin Saksaan pakolla ja jos pisti hanttiin, kävi taatusti huonosti. Nykypakolaiset ovat lähteneet omasta halustaan Saksaan paremman elämän toivossa ja maksaneet siitä paksun tukun rahaa. Heillä on yleensä ollut vaihtoehto ja jos unelmat vauraudesta eivät toteudukaan, pettymys purkautuu levottomuuksina. Toinen ilmeinen seikka on se, että silloiset pakolaiset kuuluivat samaan kulttuuripiiriin, ylivoimainen valtaosa oli jopa entisestä Saksasta kotoisin. Heidän oli helppoa työskennellä, toimia yrittäjänä, maanviljelijänä tai virkamiehenä, kunhan sai mahdollisuuden. Puolilukutaidottomalle kamelinkengittäjälle länsimaiseen ammattitaitoa vaativaan yhteiskuntaan sopeutuminen on huomattavasti vaikeampaa.
"Minulla oli työn aloittaessani kaksi erittäin epätavallista ajatusta", kertoi Middelmann minulle äskettäin Bonnissa. "Ensinnäkin olin sitä mieltä, että ihmiset ovat maalle aina hyödyksi, myös surkeat, nälkäiset ja kodittomat ihmiset. Toiseksi uskoin, että saksalaiset, jotka ovat tottuneet sokeaan kuuliaisuuteen, saataisiin vakuuttuneiksi siitä, että heidän uusi tulevaisuutensa riippui heidän omasta vapaaehtoisesta halustaan antaa ja auttaa."
Paino sanalla "saksalaiset". Toinen paino kohtaan "heidän omasta halustaan". Nyt tulijat eivät ole eurooppalaiseen moraaliin tottuneita. Ja heille on pystytetty koneisto, joka hoitaa asiat heidän puolestaan sen sijaan, että heitä vaadittaisiin itse rakentamaan oma elämänsä.
"Ensimmäiseksi tarvitsimme leirejä", kertoo Middelmann, "joissa pakolaisia voitiin ruokkia ja vaatettaa ja joissa he saattoivat asua. Otimme käyttöömme kouluja, osittain tuhottuja työleirirakennuksia ja vanhainkoteja.
Tarvitsimme lautasia ja kahvikuppeja. Soitin eräälle ystävälleni, joka valmistaa niitä. Hän kysyi heti kuka maksaa laskun. Vastasin hänelle niinkuin kaikille muillekin: Luota meihin. Kyllä sinulle jollakin tavalla maksetaan.
Yhdysvaltain 3. armeijanosastolta ostimme 15 kuormallista käytettyjä telttoja. Leikkasimme ensiksi repaleiset osat pois ja käytimme niitä täytteinä patjoissa ja peitteissä, jotka päällystettiin jauhosäkeillä. Telttojen ehjistä keskiosista valmistettiin työvaatteita ja suojapukuja. Pakolaisten joukosta löysin yhdeksän taitavaa räätäliä, ja kullekin heistä järjestin 25 apulaista - sekä naisia että miehiä - jotka opetettiin leikkaamaan ja ompelemaan vaatteita.
Melkoisen varmaa on, että raunioiksi pommitetusta Saksasta ei löytynyt samantasoista majoitusta kuin pakolaisille löytyy nyt. Toisaalta eivätpä he valittaneetkaan yhtä paljon kuin nykyiset. Tuskin ruokakaan oli yhtä maittavaa. Eikä nykyään tarvitse itse vaatteitaankaan ommella.
Saimme käytettäväksemme 42 000 paria risaisia sukkia. Tarjosin 10 penniä sukkaparin parsimisesta. Jotkut naiset ryhtyivät työhön. Myimme näin kunnostetut sukat pakolaisille 15 pennillä parin, kun sukat mustassa pörssissä maksoivat n. 1000 markkaa.
Vähän eroa sille, että nykyVOKeissa vähänkin rikkinäiset lahjoitusvaatteet lentävät suoraan roskiin.
Kolmen kuukauden työn jälkeen saatoimme maksaa kaikki laskumme - ja meille jäi vielä 100 000 saksanmarkkaa käytettäväksemme.
Siis vastaanottokeskus, joka elätti itse itsensä! Eipä tulisi nykypäivänä kuuloonkaan.
Pakolaiset huomasivat, että he saattoivat auttaa itse itseään monin tavoin. Ja heillä oli tarpeeksi puuhaa aikana, jolloin he luonnollisesti olivat kärkkäitä yhdessä murehtimaan kohtaloansa.
Vanha sanonta toteaa, että "joutilaisuus on paholaisen temmellyskenttä". Eivät hyysärit ole erityisemmin hyötytöitä tarjonneet. On toki hieno asia, jos muuten loiseläjinä oleilevat lapioivat tunnin ajan lunta jalkakäytävältä, auttavat kuplahallin pystytyksessä tai vaihtavat autoon talvirenkaita, mutta se suoraan sanottuna potuttaa, että media nostaa tämän välittömästi jalustalle. Normaali suomalainen urheiluseuran talkootyöläinen tekee vuosittain toistasataa työtuntia vapaaehtoistyötä ilmaiseksi suomalaisnuorten eteen eikä media siitä juttuja tee.
"Minua tuli tapaamaan mies, joka oli ollut korunvalmistajain liiton sihteeri. Hänellä oli mukanaan 12 alan työntekijää. "Voimmeko saada paikan, missä aloitamme jälleen valmistuksen?", hän kysyi. Ensimmäinen ajatukseni oli vain kohauttaa olkapäitäni ja selittää hänelle, miten pahasti kaikki tehtaat oli pommitettu. Mutta samalla muistin erään vanhan kasarmirakennuksen Karlsruhessa. Sen katto oli pudonnut sisään eikä yhtään ikkunaa ollut rakennuksessa jäljellä, mutta he ottivat sen huostaansa. Kierrettyämme pankeissa saimme miehille lopulta myös lainan alkukustannuksiin. Nykyään heillä on Karlsruhessa uusia tehtaita, joiden palveluksessa on yhteensä 1200 työntekijää, niistä 400 pakolaisia.
Saksan tuolloiset pakolaiset olivat siis suureksi osaksi väkeä, jolla oli sivistyneessä yhteiskunnassa vaadittava ammattitaito ja halukkuus sen käyttämiseen. Eikä liiemmin ollut puhetta starttirahoista, vaan piti olla riskinottohalukkuus lainarahalla. Tuskinpa näillä tehtailijoilla oli myöskään kovin paljon tiskin alta myyntiä, verojen kiertämistä, laitonta orjatyövoimaa, rahanpesua tai epämääräisten salakuljetus- ja terrorijärjestöjen rahoittamista liiketoiminnalla. Ai niin, ja kuinka monta miljoonista eurooppalaisista työttömistä onkaan työllistynyt nykypakolaisten perustamiin firmoihin? Kuinkahan monta suomalaista työtöntä olisi ravintolatöissä ilman sukulaisten ilmaistyövoimalla pyöriviä kebabpizzerioita?
Yhtenä ongelmana olivat Tokaijin tienoilta Unkarista tulleet viininviljelijät. ... sain heidän käyttöönsä vanhan lentokentän Darmstadtin läheltä. Miehet pääsivät työhön kaupungissa, ja naiset rakensivat mökkejä lentokentän alueelle. Viikonloppuina he istuttivat {mukanaan tuomiaan} viinipuitansa. Jälleen oli ankaran työn ja uskon taianomainen vaikutus muuttanut pakolaisten piilevän pääoman eläväksi voimaksi.
Mitä sellaista ammattitaitoa, jota meiltä puuttuu ja Eurooppa tarvitsee, mahtavat nykypakolaiset omata?
Nyt Middelmann käänsi katseensa Saksan kodittomaan nuorisoon, jolla oli vaara joutua rikosten teille, koska sillä ei ollut työtä, kotia eikä perhettä. Perinteitä seuraten olivat monet teollisuuslaitokset perustaneet ammattioppilaskoteja näille nuorukaisille, puhtaita, kasarmimaisia laitoksia, joissa pojat saivat asua kolme vuotta ammattia oppiessaan.
Middelmann kävi muutamissa oppilaskodeissa eikä pitänyt niistä. "Tämähän on päin honkia. Nämä pojat tarvitsevat perhe-elämää. Eivät kasarmit heistä kunnon kansalaisia kasvata.
Monet perheet rakensivat siihen aikaan pieniä kolmihuoneisia taloja. Niiden oli usein vaikea saada asuntolainoja tai -tarvikkeita. Kysyin itseltäni: Miksipä he eivät rakentaisi nelihuoneisia taloja ja antaisi ylimääräistä huonetta kahdelle ammattioppilaalle, jotka asuisivat kolme vuottansa perheen piirissä ja pääsisivät siten osallisiksi kotielämästä?" ...
"Siitä on hyötyä molemmille", sanoo Middelmann, "perheenjäsenet oppivat, että muukalaisten vastaanottaminen on hyväksi sielulle ja koko kodille, kun taas ammattioppilaat pääsevät juurtumaan - he tuntevat kuuluvansa jonnekin."
Tuo järjestelmä varmaan toimi aikanaan hyvin. Varmasti oli myös kitkaa ja hankausta. Mutta oleellista on se, että vuokralaiset ja isäntäperhe edustivat suunnilleen samaa kulttuuria ja vuokralaiset halusivat sopeutua. Varmaan nykypakolaisetkin sopeutuisivat, jos haluaisivat hylätä epäonnistuneen - yleensä islamilaisen - kulttuurinsa ja omaksua länsimaiset arvot. Harva edes haluaa, vielä harvemmalla on vertaispaineen ja suoranaisen kiristyksen vuoksi edes mahdollista yrittää - olen saanut tästä suoraa tietoa saksalaiselta alan ihmiseltä. Innokkaimmillakin yrittäjillä, joille kaikki kunnia, temppu on varmasti vaikeampi kuin saksalaisen oli sopeutua saksalaiseen kulttuuriin.
"Maanviljelijät olivat oikea pähkinä", sanoo Middelmann, "heillä kun ei ollut työkaluja eikä maata. Toisaalta Länsi-Saksassa oli tuhansia maanviljelijäperheitä, jotka olivat menettäneet miesväkensä sodassa, eivätkä naiset kyenneet yksinään hoitamaan tiloja.
Sukupuolijakauma muodosti tuolloinkin ongelman. Silloin tilanne oli päinvastainen; miljoonittain nuoria saksalaismiehiä oli kaatunut sodassa. Nyt pakoloisista valtaosa on nuoria miehiä. Jokainen joka ymmärtää yhtään mitään yhteiskuntasosiologiasta ja biologiasta, tajuaa sen olevan yhteiskunnalle valtava riski. Jopa silloinkin, kun yhteiskunta on etnisesti yhtenäinen, mikä ei suinkaan ole tilanne.
Vielä vaikeamman ongelman muodostivat ... lääkärit, lakimiehet, eläinlääkärit ja hammaslääkärit. ...
"{Kilpailua pelänneet paikalliset alan harjoittajat} sanoivat tietenkin, ettei pakolaisten saama koulutus ollut yhtä hyvä kuin heidän ja ettei pakolaisten niin ollen voitu sallia harjoittaa ammattiaan Länsi-Saksassa."
Tämä lienee koskenut vain sitä kolmasosaa pakolaisista, joka ei ollut saanut koulutustaan Saksassa. Ongelma oli siis vähäinen verrattuna nykytilanteeseen ja muidenkin osalta se ratkaistiin näyttökokein ja lisäkoulutuksin. Osa sai luvan, osa ei. Näyttöjä on harjoitettu nykytilanteessakin, jossa olen kuullut erään alan yrityksen tavasta menetellä kun töihin pyrkii "insinööri". Johtaja kirjoittaa paperille a2 + b2 = c2 ja toteaa: "Kerropa mikä tämä on ja mitä sillä tehdään." Kuulemma noin neljällä viidestä insinööriksi ilmoittautuneella menee sormi suuhun.
Mitä laajemmiksi suunnitelmat tulivat, sitä enemmän rahaa tarvittiin. Väliaikaiset lait ja verohelpotukset eivät riittäneet. Middelmann alkoi taistella erittäin radikaalisen verotuksen puolesta, jonka Bonnin liittopäivät sääti korvauslaiksi v:n 1952 elokuussa.
Tämän lain mukaan jokainen saksalainen joutuu maksamaan verona 50 % v. 1948 hallussaan olleesta omaisuudesta: puolet kaiken omaisuuden, niin kiinteän kuin irtaimen, arvosta. Veroa maksetaan vuosittain 30 yhtä suurena eränä, jotka kasvavat korkoa. Pakolaisilla on 21 000 saksanmarkkaan kohoava vapautus tästä verosta, mikä käytännössä merkitsee, että vain harvat heistä joutuvat sitä lainkaan maksamaan. Tämä vero tuottaa vuosittain n. 2500 miljoonaa saksanmarkkaa, mistä suurin osa menee pakolaisten avustamiseen.
Näin paljon joutuivat siis saksalaiset tuolloin maksamaan, jotta pystyttiin asuttamaan saksalaisia pakkosiirtolaisia, joiden sopeutuminen oli monin verroin helpompaa kuin nykypakolaisten. Saksalaisilla oli myös moraalinen velvoite ottaa heidät vastaan, koska he olivat enimmäkseen Saksan kansalaisia tai vähintäänkin etnisiä saksalaisia. Toisin kuin nykypakolaiset.
Varautukaa siihen, että päädytte lähivuosina samaan. Maksatte lisäverona puolet omaisuudestanne, ellei pakoloistulvaa saada pian katkaistua ja tähän asti saapuneita käännytettyä. Rahana mitatussa hinnassa ei tule olemaan eroa silloiseen. Ero on siinä, että saksalaiset sopeutuivat Saksaan. Me puolestaan menetämme omaisuutemme ja kaupan päälle saamme terrorismin, köyhyyden, kehitysmaan ja kalifaatin. Tai sitten nousemme puolustamaan isänmaatamme. Tässä ja nyt. Kaikkialla Euroopassa.
lauantai 30. marraskuuta 2019
tiistai 26. marraskuuta 2019
Uutiskatsaus 48/2019
1. Työuraa pidemmäksi
Irakin puolustusministeri Najah al-Shammari joutui ammattinimikkeensä mukaisesti puolustuskannalle. Ruotsin kaksoiskansalainen sai niskaansa syytökset sosiaalitukien väärinkäytöstä. Varsin luotettavan lähteen - tässä yhteydessä Hesari voidaan laskea sellaiseksi - hän on nostanut Ruotsista lapsilisiä ja asumistukia, vaikka on asunut vuosia ulkomailla. Korvauksia on tullut myös työkyvyttömyydestä, mutta eipähän Irakin puolustusministeri työkykyä tarvitsekaan. al-Shammari kiistää väitteet, tosin koska työkyvyttömyys on aiheutunut mm. muistiongelmista, lausunnon uskottavuus voidaan jättää omaan arvoonsa. al-Shammari onkin hommannut asianajajan ja aikoo nostaa Ruotsin medioita vastaan oikeusjutun väärien tietojen julkaisemisesta. Kyseessä olisikin historiallinen tapaus: ensimmäinen kerta, kun irakilainen loukkaantuu väärien eikä oikeiden tietojen julkaisemisesta.
2. Mallia kolmannesta maailmasta
Kun väitetään, että meillä on paljon opittavaa kehitysmaista, niin onhan siinä perää. Esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassa voitaisiin ottaa käyttöön enempi thaimaalainen malli: jos 30 päivän maassaoloaika ylittyy, päätyy karkotuskeskukseen.
"-Keskus ei todellakaan ole mikään hotelli. Ruokaa saa ja suihkuun pääsee, mutta hygieniaolot ovat puutteelliset eikä ilmastointia ole. Jos sairastuu, saa ensiapua pienestä klinikasta, mutta muu hoito pitää maksaa itse.
Keskuksesta pääsee pois, kun hankkii lentolipun kotimaahansa.
– Kun keskuksesta lähdetään, kyseessä on aina maasta karkotus. Lentoyhtiöillä on omia säädöksiä karkotetun kyytiin ottamiseen. Lisäksi karkotettava saa maahantulokiellon, jonka pituus riippuu kielletyn oleskelun pituudesta."
Ei muuta kuin sama systeemi tännekin.
3. Kaikki perseelleen
Joskus harvoin saa olla samalla kannalla kuin Hesarin haittamaahanmuuttoa käsittelevän kolumnin otsikko: Suomen maahanmuuttopolitiikassa on mennyt viime aikoina pieleen lähes kaikki mahdollinen, nyt on aika korjata virheet. Tosin jo ennen jutun lukemista saattoi arvata, että jutussa ollaan enimmäkseen väärässä siitä mikä on väärässä.
Kolumnissa sivuttiin sitä viime aikojen ykkösaihetta, jossa Suomi on jollain ilveellä saatu vastuulliseksi siitä että täältä vapaaehtoisesti lähtenyt irakilainen surmattiin Irakissa. Olisiko se pitänyt köysillä pistää kiinni ja pitää täällä väkisin, häh? Ja jos turvattomuudesta ollaan niin kovasti huolissaan, niin laskujeni mukaan Suomeen itsensä tunkeneet haittamamut ovat täällä tappaneet enemmän suomalaisia kuin pakkopalautettuja on tullut tapetuksi kotimaassaan.
4. Todempaa kuin tosi
Edelliseen tapaukseen viitaten. Yksi viime aikojen valeuutinen on Halla-ahon ja sisäministeri Ohisalon keskustelusta miksattu video. Siinä repliikit on järjestetty uudestaan:
Halla-aho: Naapurimaassa Ruotsissa luodit lentävät ja pommit paukkuvat juuri avoimien ovien politiikan tuloksena. Kysyisin ministeri Ohisalolta: meneekö ulkomaalaisten turvallisuus suomalaisten turvallisuuden edelle?
Ohisalo: Arvoisa puhemies! Kyllä, siitä tämä hallitus tulee pitämään kiinni.
Valeuutisista ollaan kovasti huolissaan. Ehkä pitäisi olla enemmän huolissaan siitä, että valeuutiset vaikuttavat olevan rehellisempiä kuin tosiuutiset. Todellisuudessa Ohisalon vastaus näet kuului:
– Arvoisa puhemies! Kiitokset kysymyksestä, joka on monella tavalla hyvin vaikea. Ei pitäisi asettaa vastakkain ihmisiä, elämme oikeusvaltiossa. Me olemme yhdessä keskustelleet täällä muun muassa Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelmasta, jonka keskiössä on se, että me puheenjohtajamaana edistämme oikeusvaltiota. Oikeusvaltiosta saa hakea turvapaikkaa. Oikeusvaltion pitää turvata ihmis- ja perusoikeudet ihan jokaiselle ihmiselle. Tässä ei aseteta vastakkain suomalaisia tai tänne muualta tulevia ihmisiä.
Valeuutisen suorasanainen vastaus on huomattavasti rehellisempi ja osuvampi kuin tosiuutisen pyörittelyjargon.
5. Hätähuuto
Yli 11 000 tutkijaa varoitti ilmastokriisistä. Onhan näitä nähty. Hämmentävää oli kuitenkin se, että tällä kertaa puututtiin ensimmäistä kertaa ainoaan todelliseen ongelmaan, tosin vain yhtenä muiden joukossa. Maailman väestö kasvaa yli kahdellasadallatuhannella joka päivä. Siinä ei ole mitään merkitystä sillä, mitä länsimaalaiset - joiden määrä on vakio tai jopa vähenemässä - tekevät, jos kehitysmaalaisia ilmestyy planeetalle yhden Suomen verran lisää vajaan kuukauden välein.
6. Toivomuslähde
Kun perussuomalaisten kimppuun ei enää oikein pysty käymään faktoilla niiden tultua jo yleiseenkin tietoisuuteen vanhamedian toimista huolimatta, otetaan historian vertauskuvat hätiin. Ihan kiitettävän tasoinen yritys nähtiin, kun Iltalehden kolumnisti vertasi perussuomalaisia 20-luvun demareihin ja 50-luvun SKDL:ään todeten näidenkin puolueiden olleen täyttymättömien toiveiden kaivoja. Oleellinen ero jää kertomatta. SDP lupasi sosialismin ja SKDL kommunismin autuutta, jotka osoittautuivat molemmat huuhaaksi. Perussuomalaiset lupaa kansallisvaltiota, mikä on historian saatossa osoittautunut toimivaksi.
Huippusuoritukseen kolumnisti ylsi lopussa, kun hän varoitti perussuomalaisten joutuvan mahdollisesti eurooppalaisten nationalistiliikkeiden marionetiksi. Tämä on siis epäilys ja vieläpä varsin kaukaa haettu sellainen. Sen sijaan ei ole epäilyksen varjoakaan siitä, etteivätkö brysselkiimaiset järjestelmäpuolueiden edustajat olisi jo talutusnuorassa. Vieläpä varsin lyhyessä sellaisessa.
7. Marski vai marksi?
Valtakuntaa hätkäytti taas kerran kohu, kun Oulun yliopiston luokanopettajafukseille oli järjestetty kilpailu, jossa yhtenä rastina oli ottaa selfie Mannerheimin kanssa. Tästä taas veti punajuuren nenäänsä eräs paikallisen yliopiston professori, jonka mielestä Mannerheim on sopimaton henkilö. Meteliä olisi tuskin noussut, jos marskin tilalla olisi ollut Marx.
Tämä Mannerheimin kuva olisi varmaan kelvannut?
Eihän siinä mitään, kyllä maailma puhetta vetää ja viita paskaa. Onhan sitä oikeus huudella, mutta miksi helvetissä kaiken maailman vanhojen kommunistien höpinöihin pitää reagoida? Tuli jotenkin mieleen kirjasta Täällä Pohjantähden alla kommunisti Siukolan välihuudot Janne Kivivuorelle sodan jälkeisessä työväenyhdistyksen kokouksessa: "Kivivuori autto vasisteja. On Mannerheiminkin kuva seinällä." Siukola jätettiin omaan arvoonsa ja kehotettiin perustamaan oma yhdistyksensä, jossa saa leikkiä punapiirileikkejä halunsa mukaan. Samaa olisi voinut toivottaa nytkin. Janne Kivivuoren sanoin: "Kivivuori on kiinnostunut yksinomaan kansanvallasta ja demokratiasta. Siitä, ettei ihmisen tarvitse pelätä toista, ei olla korva höröllään kuullakseen, mitä kukin sanoo, eikä miettiä mitä itse sanoo."
Kauas on myös SDP tullut kivivuorelaisesta sosialidemokratiasta, etenkin mitä sananvapauteen tulee.
8.Nunnuka nunnuka
Kun Pirkka-Pekka Petelius valittiin vihreiden listalta eduskuntaan, kirjoitin seuraavasti: Eduskuntaan pääsi myös Pirkka-Pekka Petelius, jonka egoparkaa käy sääliksi. Mies on tottunut viimeiset 40 vuotta olemaan Suomen parhaita koomikoita, mutta tässä porukassa hän ei pääse lähellekään naurettavuuden keskitasoa. Nyt PPP on parantanut naurettavuusrankingiaan jo lähelle keskimääräistä vihreää kansanedustajaa, kun meni pyytelemään anteeksi saamelaissketsejään 30 vuoden takaa. Eivät saamelaiset niistä oikeasti loukkaantuneet sen paremmin silloin kuin nytkään, näkivätpä vain taas konstin lypsää lantalaisilta sympatiaa ja rahaa. Tällä alalla he ovatkin oikein taitavia. Saamelaiset ovat oikeasti hyviä jätkiä, kunhan vain tekee ensin selväksi että lantalaiskusetukset eivät mene läpi. Sitä paitsi sketseissä Naima-Aslak ja Soikiapää olivat enemmänkin sankarihahmoja kuin pilkan kohteita: valtasivathan he kerran Norjan Suomelle ja tekihän Soikiapää Cooperin testissä ennätyksen olemalla toistakymmentä minuuttia ilman viinaa.
Soikiapää eli Aake Kalliala ei ole anteeksi pyydellyt, mutta hänellä ei tiettävästi olekaan poliittisia aikomuksia. Peteliukselta taas anteeksipyyntö oli viisautta, olihan tutkimuksessa havaittu että vihreät ovat huumorintajuttomia. Muutamassa muussa tutkimuksessa havaittiin karhujen paskovan metsään, moottoriteillä ajettavan keskimäärin suuremmilla nopeuksilla kuin pihakaduilla ja huippukoripalloilijoiden olevan yleensä pitkiä.
Jostain syystä Petelius ei kuitenkaan pyytänyt anteeksi meiltä keski-ikäisiltä heteromiehiltä roolihahmoaan Herra 47, mutta eipähän siihen tarvetta olekaan, koska a) me emme anteeksipyyntöjä kaipaile vaan osaamme nauraa räkättää tasapuolisesti kaikille ja b) me emme todellakaan ole vihreitten potentiaalista äänestäjäkuntaa vaan suorastaan vapaata riistaa lyötäväksi.
Vaan kun nyt aletaan tuomioita jakelemaan jopa tekosista, jotka eivät olleet rikollisia niiden tekohetkellä, niin odottelen tässä minäkin sakkolappua. Tulin näet kesällä ajaneeksi satasta tienpätkällä, jossa on tätä nykyä selvä kahdeksankympin rajoitus. Ja tästä rikoksesta on sentään vain muutama kuukausi, kun esimerkiksi Räsäsen tapauksessa on kulunut useita vuosia.
9. Arvoasunto sopuhintaan
Helsingin huumepoliisin ex-päällikön Jari Aarnion Porvoon omakotitalo on huutokaupassa. Kiinnostustakin on ollut, eikä ihme. Saattaahan innokkaasti puutarhaa kuokkiessa tehdä löydön, jonka avulla saa melkoisen siivun ostohinnasta takaisin ellei jää jopa voitolle.
10. Aku ja Hannu
Käytännön vinkki: jos saa merkkituotteen viidesosalla sen oikeasta hinnasta, pitää tietää mitä tekee. Eli on osattava tarkistaa minkälaatuinen piraattituote on tällä kertaa kyseessä. Canada Goose -untuvatakkien kiinalaisia kopioita ostaneet joutuivat pettymään, sillä saivatkin kanadanhanhen sijaan Pekingin ankkaa. Ei siinä mitään, onhan ankan höyhenkin eristävä. Mutta sen sijaan takkien sisältä löytyvät ankkojen nokat, jalat ja muut palaset eivät eristä kummoisesti. Ja tuppaavat sitä paitsi haisemaan ikävästi pilaantuessaan.
11. Omaa lääkettä
Yksi veemäisimpiä otuksia on puutiainen. On nimittäin muutamia kertoja joutunut käyttämään punkkipihtejä tässä vuosien varrella. Mutta nyt on löydetty Kostaja. Entiseltä spitaalisten eristyssaarelta, nykyiseltä biologiselta tutkimusasemalta Seilistä on löydetty punkeilla loisiva loispistiäinen. Sen naaraat munivat nuoriin punkkeihin munia, jotka toukiksi kuoriuduttuaan syövät punkin elävältä ennen tämän aikuistumista. Saapahan maistaa, piru vie, omaa lääkettään. Loinen loisella, siitäs sait. Jaska, muu perhe ja Vösse kiittävät. Levinneisyyskartan mukaan punkkeja ei tosin pitäisi täällä Hornankuusessa asti olla, mutta nämä paikalliset punkit eivät selvästikään osaa lukea karttaa.
12. Jäljellä enää Kypros, Luxemburg ja Malta
Siis niistä maista, jotka ovat ottaneet osaa jalkapallon MM- tai EM-karsintoihin ennen vuoden 1990 mullistuksia eivätkä ole koskaan kisoihin selvinneet. Suomi kun selvitti tiensä 24-joukkueiseksi laajentuneeseen EM-lopputurnaukseen. Edellinen "lopputurnausneitsyyden" menettänyt "vanha" maa oli Albania neljä vuotta sitten.
Paljon onnea Huuhkajille! Ei ole heidän vikansa, että lopputurnauspaikka sekoitti jalkapalloväen. Suhteettomuuden tiivisti osuvimmin pika-aituri Elmo Lakka toteamalla, että olisi kiva jos yksilölajeissakin kisapaikkoja juhlittaisiin eikä leimattaisi kisaturistiksi. Lakka oli muuten sivumennen sanoen tämän kauden viidenneksitoista paras Euroopassa, kaukana jalkapallomaajoukkueen rankingin yläpuolella ja selvisi MM-kisoihin asti. Mutta tämä on kiistatta Suomen jalkapallomaajoukkueen paras suoritus ainakin itsenäisyyden aikana (1912 olympialaisten neljäs sija saattaa vielä mennä edelle, sillä sinne asti päästäkseen piti kaataa Venäjä ja Italia sekä hävitä briteille välierässä, pronssipelissä tuli sitten Hollannilta kylmää kyytiä). Antaa mennä Huuhkajat! Tällä hetkellä Euroopan ranking on sijalla 30 eikä sitä tarvitse nostaa kuin vähän alle kahdenkymmenen, niin maajoukkue nousee samalle tasolle kuin Suomen yleisurheilumaajoukkue on huonoimmillaan ollut (tätä nykyä Euroopan kahdestoista). Maailmanlistalla on vielä jonkin verran enemmän kurottavaa, jalkapalloilijoiden sijoitus kun on 55 ja yleisurheilijat ovat huonoimmillaan olleet ehkä noin sijalla 25, tätä nykyä noin sijalla 22.
13. Therese, vielä kerran
Therese Johaugin viimekesäinen ratakymppi nousi vielä kerran otsikoihin, kun maajoukkuekaveri ihmetteli haastattelussa, kuinka kovaa hän juoksisikaan oikealla tekniikalla. No, kerrotaan. Katsoin juoksun aikoinaan videolta. Johaugin tekniikassa oli puutteita, mutta ei kovin suuria. Hieman kulmikas tekniikka johtuu enemmänkin hänen fyysisestä rakenteestaan kuin varsinaisesta virheestä. Oma arvioni on, että vuoden treenillä Johaug kykenisi pudottamaan ajastaan 1-2 sekuntia per kierros eli 25-50 sekuntia kympillä. Sopivassa seurassa ajasta lähtisi vielä puoli minuuttia verrattuna viimekesäiseen soolojuoksuun. Ja mihinkä asti tämä sitten riittäisi? Todellinen tulos vei Johaugin tämänvuotisella Euroopan listalla sijalle 17. Minimi 25 sekuntia pois, niin sijoitus olisi yhdeksäs. 50 sekuntia pois, niin kahdeksas. Sopiva seura ympärille, minuutti 20 sekuntia pois ja sijoitus on kolmas. Eli EM-mitali olisi tällä perusteella mahdollinen, mutta ei todennäköinen.
Huvittavaa muuten on, että Johaugin ajasta riittää parranpärinää. Kolme vuotta sitten Johanna Peiponen juoksi niin ikään soolona melkein 40 sekuntia kovempaa kuin Johaug eikä siitä yhtä paljon otsikoita vedelty, jos kohta toki jonkin verran.
14. Palkintojenjako
IAAF, ei kun siis nykyään WA eli World Athletics (vaikka puljua voidaankin aiheesta kritisoida monenlaisista typeryyksistä, niin tämä nimenmuutos oli hyvä veto - harmi vain että mainio uusi nimi assosioituu nykyiseen, epäonnistuneeseen johtoon) piti vuotuisen palkintogaalansa. Vuoden miesurheilijaksi valittiin Eliud Kipchoge. Siis niinkuin mitä? Tietääkseni tänä vuonna järjestettiin MM-kisat, joissa jaettiin miehille parikymmentä mestaruutta. Kipchoge ei ollut edes paikalla. Hän kilpaili tänä vuonna vain yhden kerran, voitti keväällä Lontoon maratonin kauden TOISEKSI parhaalla ajalla. Parhaan teki Kenenisa Bekele Berliinin maratonilla.
Todellisuudessa Kipchogen palkinto tuli harjoitustuloksesta. Sellaisena kahden tunnin alitusta maratonilla voidaan pitää, sillä kilpailusääntöjä suoritus ei täyttänyt. Vähän sama kuin jos vuoden jalkapalloilijan palkinto myönnettäisiin siitä, että joku esittelisi tarkka-ampujan taitojaan paukuttamalla harjoituksissa rankkaripilkulta sata kertaa peräkkäin ylärimaan. Kivikova suoritus tämäkin, mutta ei siitä vuoden urheilijan palkintoa olisi pitänyt saada. Kipchoge itse on loistava urheilija, joka on myös analyytikkona huippuluokkaa - hän on pitänyt parhaan koskaan katsomani urheilijaluennon.
Vuoden nuoren miesurheilijan pysti meni niin ikään kestävyysjuoksijalle, Etiopian Selemon Baregalle. Hänkään ei ollut mukana MM-Dohassa, mutta juoksi juniorien ME:t vitosella ja kympillä. Baregasta on odotettu Etiopian seuraavaa superjuoksijaa Gebrselassien ja Bekelen manttelinperijäksi, mutta tähän voi suhtautua lievällä epäilyksellä sen jälkeen, kun on nähnyt hänen toistaiseksi ainoassa arvokilpailussaan viime vuonna nuorten MM-kisoissa tapahtuneen murenemisen kovassa paikassa ja mitaleilta tipahtamisen vitosella.
Valmentajapalkinto sen sijaan meni oikeaan paikkaan. Hämmästyttävällä uskalluksella se myönnettiin irlantilaiselle Colm O'Connellille, jota ilman Kenian juoksuihme ei olisi läheskään niin suuri kuin on.
15. Kova veto
Caitlyn "Bruce" Jenner kertoo avoimesti peloistaan ja vaikeuksistaan sukupuolenvaihdoksensa yhteydessä. Hän pitää vaihdosta kovimpana saavutuksenaan, kovempana kuin olympiavoittoa. Perustelukin on hyvä; olympialaisiin hän treenasi 12 vuotta, mutta vaihdokseen kesti 65 vuotta. Tuo päätös vaati todellakin rohkeutta. Tai kuten asia ilmaistaisiin Jennerin äidinkielellä: that decision really took some balls.
16. 110 kg lihaa
Käsipallon naisten MM-kisat alkavat muutaman päivän kuluttua. Avauspäivänä käsipallojättiläinen Tanskalla on vastassaan Australia, jolla on riveissään yhtä vähemmän naispelaajia kuin Tanskalla. Puuttuva pelaaja on 188-senttinen ja 110-kiloinen 22 käsipallomaaottelun veteraani, jonka selässä lukee Mouncey. Pikkuisen ongelman joidenkin (eli täysissä järjissään olevien, joita tässä maailmassa tuntuu olevan päivä päivältä harvemmassa) mielestä muodostaa se, että kyseiset 22 maaottelua on pelattu Australian miesten maajoukkueen riveissä etunimen ollessa Callum, kun nykyään se on Hannah. Edustusoikeuden hän on saanut, kun hormonitasot ovat samat kuin naisilla.
Tämä on täyttä pelleilyä. Joskus aikanaan ei olisi edes voitu kuvitella, että Y-kromosomilla varustettu henkilö pääsisi naisten sarjaan, vaikka munat olisivat takanreunuksen yläpuolella täytettyinä. Hormonitasoista puhuminen on älyllisesti epärehellistä poliittisen korrektiuden taakse piiloutumista. Jos miehet ja naiset olisivat tasa-arvoisia, niin kaiken järjen mukaan muuttumalla miehestä naiseksi maailman sadanneksi paras mies lajissaan olisi maailman sadanneksi paras nainen lajissaan, tai ei ainakaan kymmenen parhaan joukossa. Vaan joka ainoa todistuskappale huutaa päinvastaista. Gavin Hubbard oli uusseelantilainen kansallisen tason painonnostaja. Sitten hän käväisi vaihtamassa sukupuoltaan ja nousi saman tien maailman huipulle. Ikää oli 35 vuotta, mikä on painonnostajalle yleensä eläkeikä. Suomestakin löytyy vastaava esimerkki; kuntourheilijatasoinen mies käväisi leikkauttamassa itsensä naiseksi ja kuinka ollakaan, viisikymppisenä työnteli naisten kuulalla tuloksia joihin ei yksikään yli nelikymppinen suomalaisnainen ole koskaan yltänyt. Hormoniarvoista se on kiinni, jepjep. Tosi uskottavaa. Edellisen uutisen Jenner sentään vaihtoi pukuhuonetta vasta kauan uransa jälkeen.
Eikä tämä tähän jää, sanokaa minun sanoneen. Kohta aletaan hormonitasojen alentamista urheiluliittojen vaatimuksesta pitää ihmisoikeusloukkauksena. Seuraavaksi todetaan että niitä, jotka eivät vielä ole leikkausta läpikäyneet mutta identifioituvat naiseksi, sorretaan ja heille pitää myöntää oikeus ottaa osaa naisten sarjaan. Lopulta päädytään siihen, että naisten sarjaan saa osallistua, jos on riittävän vittumainen mies.
Järjellisiä vaihtoehtoja on tasan kaksi:
1) Naisurheilusta suljetaan pois kaikki, joilla on Y-kromosomi.
2) Jatketaan nykyistä poliittisesti korrektia pelleilyä kunnes saavutetaan kulminaatiopiste, jossa naisten lajeihin saavat osallistua kaikki ne, jotka sanovat tuntevansa itsensä naiseksi ainakin kilpailun ajan. Varsinainen naisurheilu siirretään paralympialaisiin, vammaluokituksena puuttuva Y-kromosomi.
Loppukevennys 1: Kun työhaastattelussa kusetettiin
Ranskasta kuuluu kummia: paikallisen kulttuuriministeriön virkamies on työhaastettelun yhteydessä sujauttanut naispuolisten hakijoiden kahviin tai teehen nesteenpoistolääkettä ja vienyt nämä sitten kävelylle mahdollisimman kauas julkisista vessoista. Tämän jälkeen hän on tarjonnut takkiaan näkösuojaksi, kun naisten on ollut pakko virtsata. Tiedossa ei ole, onko suihkun pituus tai kestoaika vaikuttanut palkkaamiseen.
Suomessa vastaavaan operaatioon ei tarvitsisi sujauttaa mitään lääkettä haastateltavan kahviin. Riittää kun virkamies luettaa kanditaatilla pätkän hallitusohjelmaa. Sillä on sentään onnistuttu kusettamaan suurta osaa Suomen kansasta.
Loppukevennys 2: Mihin &%/#%#¤ ne kaikki rahat menevät?
Brittinainen on käyttänyt yli 200 000 puntaa kauneusleikkauksiin eikä ole vieläkään tyytyväinen. Seuraavaksi hän haluaa "Barbie-vaginan". Epäilen ettei hän ole koskaan nähnyt alastonta Barbie-nukkea, josta tulee lähinnä mieleen Uuno Kailaan riemastuttava runo Helvetti:
Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä,
mut arvatkaas, veljet mitä!
Sillä ei ollutkaan sitä!
Tästä puuttuu jotain hyvin oleellista.
lauantai 23. marraskuuta 2019
Uusinta: Mitä on tehtävä?
Lukijalle: Kirjoitin melkein kahdeksan vuotta sitten jutun, jossa kerroin mitä perussuomalaisissa on pielessä ja mitä asian korjaamiseksi on tehtävä:
Perussuomalaiset jysäyttivät viime eduskuntavaaleissa Suomen sodanjälkeisen historian kaikkien aikojen jytkyn nelinkertaistamalla kannatuksensa. Tuolloin selitettiin kannatuksen olevan Timo Soinin henkilökohtaista suosiota. Tästä ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään Soinin saatua presidentinvaaleissa alle puolet eduskuntavaalien äänisaaliista. Viimeisin gallup osoitti koko puolueen kannatuksen laskeneen. Onko persujen jytky sulamassa olemattomiin?
Persujen on hyväksyttävä se tosiasia, että heidän nousunsa oli ehkä 20-prosenttisesti omaa ansiota ja 80-prosenttisesti muiden puolueiden virheiden seurausta. Sillä saatiin aikaan yksi jytky, mutta jatkuvuuteen vaaditaan omiakin suorituksia. Perussuomalaisten tasoisella toiminnalla jytkyn onnistuminen edellytti juuri sopivia olosuhteita. Mikä tahansa Kolmesta Suuresta olisi noussut yli 60 edustajan puolueeksi käyttämällä persujen vaaliohjelmaa. Persujen onni johtui siitä, että kolme suurta edusti vääriä arvoja, kumpikaan kahdesta muusta vakavasti otettavasta haastajapuolueesta ei kyennyt nousemaan ideologiansa yli ja kaksi jäljellä olevaa puoluetta ovat ohjelmansa takia tuomittuja ikuisesti marginaaliin:
Kridet ja RKP ovat pienen ääriryhmän puolueita, joista ei ole protestia nostamaan.
Vihreät ja vasemmistoliitto hirttäytyivät ideologiaansa eivätkä siksi saaneet EU- ja mamukriittisiä puolelleen.
Kokoomus on sitoutunut suurpääoman mamu- ja EU-myönteisyyteen.
Kepun olisi ollut helppoa kahmia jytky itselleen, mutta puolue ei kaupunkilaistumiskiimassaan halunnut ärsyttää potentiaalisia citykannattajia ja luotti turhaan maalaisten puolueuskollisuuteen.
Demarit ovat EU-fanaatikkoja siitä yksinkertaisesta syystä, että koko EU on sosiaalidemokraattien luomus ja ideologian märkä uni.
Jäljelle jäi perussuomalaiset ja seuraus oli jytky. Nyt puolue valmistautuu kunnallisvaaleihin ja tilanne on muiden puolueiden kohdalla käytännössä sama kuin ennenkin. Jytkyäänestäjät puolestaan ovat ainakin osin pettyneitä persujenkin toimintaan.
Oleellinen kysymys on, kuinka perussuomalaiset saavat sementoitua itsensä suurten puolueiden joukkoon vakiinnuttamalla kannatuksensa tai jopa kasvattamalla sitä. He eivät ole kysyneet asiaa minulta, mutta vastaan silti.
Perussuomalaisten ongelmat, haasteet ja niiden ratkaisut ovat jaettavissa muutamaan ryhmään. Tarkastellaan näitä yksi kerrallaan, järjestyksenä vähiten kriittisestä kriittisimpään käymällä läpi ongelman tilanne, sen kohtaamisessa mahdollisesti tähän asti tehdyt virheet ja niihin ratkaisumallit.
1. Perussuomalaisten kansanedustajat ovat kokemattomia.
Tilanne: Jotkut ryhmän jäsenistä ovat mellastaneet kuin siat vatukossa. Hakkarainen ei ole ainoa, hän on vain sattumoisin valikoitunut lehdistön maalitauluksi. On kylläkin myönnettävä, että tilanne ei ole niin paha kuin sopi etukäteen odottaa. Suurin osa on toiminut odotettua asiallisemmin eikä keltainen lehdistö ole ryöpyttänyt niin pahasti kuin olisi todellisuudessa voinut.
Virheet: Vaikutti siltä, että persuilla ei ollut mitään suunnitelmaa uusien edustajien sopeuttamiseksi talon tavoille. Ongelmaan on kuitenkin tartuttu, ainakin päätellen siitä että tilanne on parantunut.
Ratkaisu: Asia on jo hoidossa. Puoluejohto on suitsinut pahimmat ylilyönnit. Kokemattomuudella ja nuoruudella on sellainen hyvä puoli, että molemmat paranevat päivä päivältä itsestään.
(Päivitys 23.11.2019: Melko hyvässä kuosissa. Eipä ole samaa määrää skandaaleja viime aikoina näkynyt. Tosin osasyy tähän on yleisesti muuttunut ilmapiiri.)
2. Timo Soini.
Tilanne: Perussuomalainen puolue on henkilöitynyt voimakkaammin kuin yksikään toinen eduskuntapuolue.
Virheet: Soini lähti presidentinvaaleihin. Olisi pitänyt ottaa poliittiset pisteet kotiin toteamalla, että valtaoikeuksiltaan riisuttu presidentti on merkityksetön, jättää vaalit väliin ja keskittyä laatimaan strategiaa jatkoon. On toki Soinin synninpäästöksi mainittava, että ei voitu etukäteen arvata Väyrysen tulevan kalastelemaan samoille ääniapajille. Soinin suurin virhe on kuitenkin se, että hän johtaa puoluetta samaan malliin kuin se olisi edelleen kolmen kansanedustajan pikkupuolue. Ei onnistu, ei ainakaan silloin jos samaan aikaan yritti pyörittää presidentinvaalikampanjaa.
Ratkaisu: Soinin olisi syytä lukea Sunzin Sodankäynnin taito ja siitä erityisesti kohta, jossa todetaan: Yleensä monien johtaminen on sama kuin harvojen johtaminen. On kyse organisaatiosta. (Asianharrastajille huomautettakoon, että käytin tässä vanhaa suomennosta, koska se on tilanteeseen iskevämpi kuin uusi.) Vesa-Matti Saarakkala puuttui tähän ongelmaan ansiokkaasti blogissaan. Soini on tehnyt miehen työn nostaessaan perussuomalaiset sinne missä puolue nyt on. Hänellä on vielä yksi tehtävä ennen vetäytymistä ja valtioneuvoksen tittelin odottelua: perussuomalaiset on nostettava Suomen suurimmaksi puolueeksi ja asema on sinne paalutettava. Se ei onnistu ilman delegointia ja organisaation kuntoon höyläämistä.
(Päivitys 23.11.2019: Soinista on päästy eroon. Asiassa on sekin hyvä puoli, että nykyään uskaltaa julkisesti tunnustaa äänestävänsä persuja, kun Soinin aikana vielä hävetti.)
3. Rahankäyttö
Tilanne: Puoluetuen määrä on moninkertaistunut.
Virheet: Perussuomalaisten taloudellinen suunnittelu on ilmeisesti jäänyt retuperälle. Puolue on elänyt aiemmin kädestä suuhun eikä se nyt tunnu tietävän, mitä rahalla olisi tehtävä.
Ratkaisu: Kaksi asiaa on saatava kuntoon. Organisaatio ja vaalirahoitus. Perussuomalaisten on ammattimaistettava piiriorganisaationsa muiden suurten puolueiden tasolle. Tässä piilee suuri mahdollisuus - muiden puolueiden organisaatio on peräisin jälkiteollisen yhteiskunnan ajalta, perussuomalaiset pääsevät luomaan ison organisaationsa paremmin nykyaikaa vastaavaksi. Mutta toistaiseksi on syytä lykätä uudistukset kunnallisvaalien jälkeiseen aikaan ja suunnitella ne ensin huolella. Nyt saatu puoluetuki ja lisääntyneet avustukset - jos liike-elämältä ja yksityisiltä tuleva rahamäärä ei kasva, organisaatio on vielä pahemmin pihalla kuin olen kuvitellut - on tykitettävä kunnallisvaaleihin. Niissä persut ovat pakkovoiton edessä. Jos kannatusprosentti laskee eduskuntavaaleista, Jytky saa niskaansa sellaisen haisunäädän kusimyrskyn että kannatus saattaa tosissaan hiipua. Kunnallisvaalien ehdokkaille on annettava maksimimäärä puolueen tukea ja neuvontaa siitä, kuinka vaaleissa pärjätään. Ja yksi rahanreikä lisää: kustantakaa muutama puolueen välkyimmästä päästä oleva opintomatkalle jenkkeihin katsomaan, miten demokraattien tai republikaanien (kumpi tahansa suostuukaan vastaanottamaan) puolueorganisaatio järjestelee vaalityön huippuammattimaisesti. Ottakaa opiksi ja soveltakaa Suomen oloihin sopivin osin.
(Päivitys 23.11.2019: Ilmeisesti paremmassa kunnossa, mutta tekemistä on vielä.)
4. Imago
Tilanne: Puolueella ei ilmeisesti ole selvästi asetettuja tähtäimiä.
Virheet: On keskitytty olemaan protestiliike. Se on tässä nykyisessä tilanteessa helppoa; valtapuolueet ovat tehneet niin megalomaanisia virheitä, että jopa persuimagolla saastutettu puolue kykeni jytkäyttämään.
Ratkaisu: Perussuomalaisten on profiloiduttava isänmaalliseksi puolueeksi. On hyökättävä muiden puolueiden eurokiimaista linjaa vastaan, mutta ennen muuta on edettävä positiivisella linjalla. On korostettava Suomen ja suomalaisten etua ja oltava ylpeitä suomalaisuudesta. Huomatkaa mikä ero on positiivisella ja negatiivisella asemoinnilla; esimerkiksi voidaan vaatia kovempia tuomioita ja maastakarkoituksia rikollisille, mutta tehokkaampaa on korostaa suomalaisiin arvoihin kuuluvaa rehellisyyttä ja sen vaatimista tässä maassa.
(Päivitys 23.11.2019: Näin on tehty. Vieläkin realistisemmin voisi toimia, etenkin kun pääministerikin ehti jo ilmoittaa puolueen puheenjohtajan ajatusmaailman sairaaksi. Myötäilemällä ei vallankahvaan ja vaikuttamaan päästä, sen on järjestelmäpuolue päättänyt. Ainoa tapa on ajaa isänmaan asiaa ja kasvaa riittävän suureksi.)
5. Rekrytointi
Tilanne: Ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan. Suurin osa ei suurin surminkaan halua lähteä mukaan.
Virheet: Perussuomalaiset eivät ole edes yrittäneet profiloitua raikkaana vastavoimana puoluepolitiikalle. Ei ole tajuttu, kuinka vahvasti ihmiset haluavat muutosta poliittiseen systeemiin.
Ratkaisu: Perussuomalaisten ruohonjuuritason organisaatio on ajettava kuntoon. Kunnallisvaaleihin on rekrytoitava ehdokkaita, jotka ovat yhteisössä tunnettuja ja kyvykkäitä, mutta ovat pysytelleet toistaiseksi politiikan ulkopuolella. Erityisen tärkeää on akateemisten ehdokkaiden houkuttelu. Niissä piireissä perussuomalaisuutta ei vielä oikein uskalleta tunnustaa, mutta insinöörien, opettajien ja yrittäjien keskuudessa hiljainen kannatus on suurempaa kuin julkisuudessa on osattu edes kuvitella. Kun joka kunnassa saadaan ehdokaslistalle paikallisen urheiluseuran, VPK:n tai seurakunnan kantavia voimia, ääniosuus nousee hetkessä viidellä prosenttiyksiköllä.
(Päivitys 23.11.2019: Valitettavasti edelleen hakusessa.)
Perussuomalaiset jysäyttivät viime eduskuntavaaleissa Suomen sodanjälkeisen historian kaikkien aikojen jytkyn nelinkertaistamalla kannatuksensa. Tuolloin selitettiin kannatuksen olevan Timo Soinin henkilökohtaista suosiota. Tästä ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään Soinin saatua presidentinvaaleissa alle puolet eduskuntavaalien äänisaaliista. Viimeisin gallup osoitti koko puolueen kannatuksen laskeneen. Onko persujen jytky sulamassa olemattomiin?
Persujen on hyväksyttävä se tosiasia, että heidän nousunsa oli ehkä 20-prosenttisesti omaa ansiota ja 80-prosenttisesti muiden puolueiden virheiden seurausta. Sillä saatiin aikaan yksi jytky, mutta jatkuvuuteen vaaditaan omiakin suorituksia. Perussuomalaisten tasoisella toiminnalla jytkyn onnistuminen edellytti juuri sopivia olosuhteita. Mikä tahansa Kolmesta Suuresta olisi noussut yli 60 edustajan puolueeksi käyttämällä persujen vaaliohjelmaa. Persujen onni johtui siitä, että kolme suurta edusti vääriä arvoja, kumpikaan kahdesta muusta vakavasti otettavasta haastajapuolueesta ei kyennyt nousemaan ideologiansa yli ja kaksi jäljellä olevaa puoluetta ovat ohjelmansa takia tuomittuja ikuisesti marginaaliin:
Kridet ja RKP ovat pienen ääriryhmän puolueita, joista ei ole protestia nostamaan.
Vihreät ja vasemmistoliitto hirttäytyivät ideologiaansa eivätkä siksi saaneet EU- ja mamukriittisiä puolelleen.
Kokoomus on sitoutunut suurpääoman mamu- ja EU-myönteisyyteen.
Kepun olisi ollut helppoa kahmia jytky itselleen, mutta puolue ei kaupunkilaistumiskiimassaan halunnut ärsyttää potentiaalisia citykannattajia ja luotti turhaan maalaisten puolueuskollisuuteen.
Demarit ovat EU-fanaatikkoja siitä yksinkertaisesta syystä, että koko EU on sosiaalidemokraattien luomus ja ideologian märkä uni.
Jäljelle jäi perussuomalaiset ja seuraus oli jytky. Nyt puolue valmistautuu kunnallisvaaleihin ja tilanne on muiden puolueiden kohdalla käytännössä sama kuin ennenkin. Jytkyäänestäjät puolestaan ovat ainakin osin pettyneitä persujenkin toimintaan.
Oleellinen kysymys on, kuinka perussuomalaiset saavat sementoitua itsensä suurten puolueiden joukkoon vakiinnuttamalla kannatuksensa tai jopa kasvattamalla sitä. He eivät ole kysyneet asiaa minulta, mutta vastaan silti.
Perussuomalaisten ongelmat, haasteet ja niiden ratkaisut ovat jaettavissa muutamaan ryhmään. Tarkastellaan näitä yksi kerrallaan, järjestyksenä vähiten kriittisestä kriittisimpään käymällä läpi ongelman tilanne, sen kohtaamisessa mahdollisesti tähän asti tehdyt virheet ja niihin ratkaisumallit.
1. Perussuomalaisten kansanedustajat ovat kokemattomia.
Tilanne: Jotkut ryhmän jäsenistä ovat mellastaneet kuin siat vatukossa. Hakkarainen ei ole ainoa, hän on vain sattumoisin valikoitunut lehdistön maalitauluksi. On kylläkin myönnettävä, että tilanne ei ole niin paha kuin sopi etukäteen odottaa. Suurin osa on toiminut odotettua asiallisemmin eikä keltainen lehdistö ole ryöpyttänyt niin pahasti kuin olisi todellisuudessa voinut.
Virheet: Vaikutti siltä, että persuilla ei ollut mitään suunnitelmaa uusien edustajien sopeuttamiseksi talon tavoille. Ongelmaan on kuitenkin tartuttu, ainakin päätellen siitä että tilanne on parantunut.
Ratkaisu: Asia on jo hoidossa. Puoluejohto on suitsinut pahimmat ylilyönnit. Kokemattomuudella ja nuoruudella on sellainen hyvä puoli, että molemmat paranevat päivä päivältä itsestään.
(Päivitys 23.11.2019: Melko hyvässä kuosissa. Eipä ole samaa määrää skandaaleja viime aikoina näkynyt. Tosin osasyy tähän on yleisesti muuttunut ilmapiiri.)
2. Timo Soini.
Tilanne: Perussuomalainen puolue on henkilöitynyt voimakkaammin kuin yksikään toinen eduskuntapuolue.
Virheet: Soini lähti presidentinvaaleihin. Olisi pitänyt ottaa poliittiset pisteet kotiin toteamalla, että valtaoikeuksiltaan riisuttu presidentti on merkityksetön, jättää vaalit väliin ja keskittyä laatimaan strategiaa jatkoon. On toki Soinin synninpäästöksi mainittava, että ei voitu etukäteen arvata Väyrysen tulevan kalastelemaan samoille ääniapajille. Soinin suurin virhe on kuitenkin se, että hän johtaa puoluetta samaan malliin kuin se olisi edelleen kolmen kansanedustajan pikkupuolue. Ei onnistu, ei ainakaan silloin jos samaan aikaan yritti pyörittää presidentinvaalikampanjaa.
Ratkaisu: Soinin olisi syytä lukea Sunzin Sodankäynnin taito ja siitä erityisesti kohta, jossa todetaan: Yleensä monien johtaminen on sama kuin harvojen johtaminen. On kyse organisaatiosta. (Asianharrastajille huomautettakoon, että käytin tässä vanhaa suomennosta, koska se on tilanteeseen iskevämpi kuin uusi.) Vesa-Matti Saarakkala puuttui tähän ongelmaan ansiokkaasti blogissaan. Soini on tehnyt miehen työn nostaessaan perussuomalaiset sinne missä puolue nyt on. Hänellä on vielä yksi tehtävä ennen vetäytymistä ja valtioneuvoksen tittelin odottelua: perussuomalaiset on nostettava Suomen suurimmaksi puolueeksi ja asema on sinne paalutettava. Se ei onnistu ilman delegointia ja organisaation kuntoon höyläämistä.
(Päivitys 23.11.2019: Soinista on päästy eroon. Asiassa on sekin hyvä puoli, että nykyään uskaltaa julkisesti tunnustaa äänestävänsä persuja, kun Soinin aikana vielä hävetti.)
3. Rahankäyttö
Tilanne: Puoluetuen määrä on moninkertaistunut.
Virheet: Perussuomalaisten taloudellinen suunnittelu on ilmeisesti jäänyt retuperälle. Puolue on elänyt aiemmin kädestä suuhun eikä se nyt tunnu tietävän, mitä rahalla olisi tehtävä.
Ratkaisu: Kaksi asiaa on saatava kuntoon. Organisaatio ja vaalirahoitus. Perussuomalaisten on ammattimaistettava piiriorganisaationsa muiden suurten puolueiden tasolle. Tässä piilee suuri mahdollisuus - muiden puolueiden organisaatio on peräisin jälkiteollisen yhteiskunnan ajalta, perussuomalaiset pääsevät luomaan ison organisaationsa paremmin nykyaikaa vastaavaksi. Mutta toistaiseksi on syytä lykätä uudistukset kunnallisvaalien jälkeiseen aikaan ja suunnitella ne ensin huolella. Nyt saatu puoluetuki ja lisääntyneet avustukset - jos liike-elämältä ja yksityisiltä tuleva rahamäärä ei kasva, organisaatio on vielä pahemmin pihalla kuin olen kuvitellut - on tykitettävä kunnallisvaaleihin. Niissä persut ovat pakkovoiton edessä. Jos kannatusprosentti laskee eduskuntavaaleista, Jytky saa niskaansa sellaisen haisunäädän kusimyrskyn että kannatus saattaa tosissaan hiipua. Kunnallisvaalien ehdokkaille on annettava maksimimäärä puolueen tukea ja neuvontaa siitä, kuinka vaaleissa pärjätään. Ja yksi rahanreikä lisää: kustantakaa muutama puolueen välkyimmästä päästä oleva opintomatkalle jenkkeihin katsomaan, miten demokraattien tai republikaanien (kumpi tahansa suostuukaan vastaanottamaan) puolueorganisaatio järjestelee vaalityön huippuammattimaisesti. Ottakaa opiksi ja soveltakaa Suomen oloihin sopivin osin.
(Päivitys 23.11.2019: Ilmeisesti paremmassa kunnossa, mutta tekemistä on vielä.)
4. Imago
Tilanne: Puolueella ei ilmeisesti ole selvästi asetettuja tähtäimiä.
Virheet: On keskitytty olemaan protestiliike. Se on tässä nykyisessä tilanteessa helppoa; valtapuolueet ovat tehneet niin megalomaanisia virheitä, että jopa persuimagolla saastutettu puolue kykeni jytkäyttämään.
Ratkaisu: Perussuomalaisten on profiloiduttava isänmaalliseksi puolueeksi. On hyökättävä muiden puolueiden eurokiimaista linjaa vastaan, mutta ennen muuta on edettävä positiivisella linjalla. On korostettava Suomen ja suomalaisten etua ja oltava ylpeitä suomalaisuudesta. Huomatkaa mikä ero on positiivisella ja negatiivisella asemoinnilla; esimerkiksi voidaan vaatia kovempia tuomioita ja maastakarkoituksia rikollisille, mutta tehokkaampaa on korostaa suomalaisiin arvoihin kuuluvaa rehellisyyttä ja sen vaatimista tässä maassa.
(Päivitys 23.11.2019: Näin on tehty. Vieläkin realistisemmin voisi toimia, etenkin kun pääministerikin ehti jo ilmoittaa puolueen puheenjohtajan ajatusmaailman sairaaksi. Myötäilemällä ei vallankahvaan ja vaikuttamaan päästä, sen on järjestelmäpuolue päättänyt. Ainoa tapa on ajaa isänmaan asiaa ja kasvaa riittävän suureksi.)
5. Rekrytointi
Tilanne: Ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan. Suurin osa ei suurin surminkaan halua lähteä mukaan.
Virheet: Perussuomalaiset eivät ole edes yrittäneet profiloitua raikkaana vastavoimana puoluepolitiikalle. Ei ole tajuttu, kuinka vahvasti ihmiset haluavat muutosta poliittiseen systeemiin.
Ratkaisu: Perussuomalaisten ruohonjuuritason organisaatio on ajettava kuntoon. Kunnallisvaaleihin on rekrytoitava ehdokkaita, jotka ovat yhteisössä tunnettuja ja kyvykkäitä, mutta ovat pysytelleet toistaiseksi politiikan ulkopuolella. Erityisen tärkeää on akateemisten ehdokkaiden houkuttelu. Niissä piireissä perussuomalaisuutta ei vielä oikein uskalleta tunnustaa, mutta insinöörien, opettajien ja yrittäjien keskuudessa hiljainen kannatus on suurempaa kuin julkisuudessa on osattu edes kuvitella. Kun joka kunnassa saadaan ehdokaslistalle paikallisen urheiluseuran, VPK:n tai seurakunnan kantavia voimia, ääniosuus nousee hetkessä viidellä prosenttiyksiköllä.
(Päivitys 23.11.2019: Valitettavasti edelleen hakusessa.)
tiistai 19. marraskuuta 2019
Keskiarvotilastot - naiset 3000 m esteet
Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.
Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:
Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
(Huomautus: Naisten estejuoksu on ollut virallinen laji vasta tällä vuosituhannella. Siinä myös järjestetään hyvin harvoin kilpailuja. Kaikkien aikojen tilastossa katkaisuraja on 13 minuuttia ja sen on alittanut vuoden 2018 loppuun mennessä 139 naista. Heistä vain 38 on juossut matkan vähintään kymmenen kertaa maaliin asti. Siksi tässä tilastossa on vain 38 nimeä.)
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:
Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
| 1 | Beatrice Chepkoech | KEN | 8:59.765 |
|---|---|---|---|
| 2 | Ruth Jebet | BRN | 9:02.440 |
| 3 | Hyvin Jepkemoi | KEN | 9:03.367 |
| 4 | Celliphine Chespol | KEN | 9:06.725 |
| 5 | Norah Tanui | KEN | 9:06.771 |
| 6 | Emma Coburn | USA | 9:07.960 |
| 7 | Gulnara Galkina | RUS | 9:08.920 |
| 8 | Milcah Chemos | KEN | 9:11.742 |
| 9 | Sofia Assefa | ETH | 9:12.076 |
| 10 | Habiba Ghribi | TUN | 9:12.876 |
| 11 | Hiwot Ayalew | ETH | 9:13.442 |
| 12 | Courtney Frerichs | USA | 9:15.155 |
| 13 | Daisy Jepkemei | KEN | 9:17.429 |
| 14 | Ruth Bisibori | KEN | 9:17.822 |
| 15 | Gesa-Felicitas Krause | GER | 9:17.843 |
| 16 | Etenesh Diro | ETH | 9:17.889 |
| 17 | Lydia Chepkurui | KEN | 9:18.064 |
| 18 | Eunice Jepkorir | KEN | 9:18.666 |
| 19 | Tatyana Arkhipova | RUS | 9:19.123 |
| 20 | Winfred Yavi | BRN | 9:19.657 |
| 21 | Virginia Nyambura | KEN | 9:20.730 |
| 22 | Colleen Quigley | USA | 9:21.085 |
| 23 | Gladys Kipkemboi | KEN | 9:21.118 |
| 24 | Yuliya Zaripova | RUS | 9:21.213 |
| 25 | Purity Kirui | KEN | 9:21.364 |
| 26 | Aisha Praught Leer | JAM | 9:22.191 |
| 27 | Lydia Rotich | KEN | 9:22.325 |
| 28 | Dorcus Inzikuru | UGA | 9:22.798 |
| 29 | Mercy Njoroge | KEN | 9:23.144 |
| 30 | Wioletta Frankiewicz | POL | 9:24.021 |
| 31 | Peruth Chemutai | UGA | 9:24.063 |
| 32 | Alesia Turava | BLR | 9:24.072 |
| 33 | Yekaterina Volkova | RUS | 9:24.370 |
| 34 | Genevieve Gregson | AUS | 9:24.657 |
| 35 | Stephanie Garcia | USA | 9:25.396 |
| 36 | Jenny Simpson | USA | 9:25.693 |
| 37 | Antje Möldner-Schmidt | GER | 9:26.919 |
| 38 | Lyubov Kharlamova | RUS | 9:27.061 |
| 39 | Zemzem Ahmed | ETH | 9:27.066 |
| 40 | Roseline Chepngetich | KEN | 9:27.348 |
| 41 | Salima Alami | MAR | 9:27.695 |
| 42 | Madeline Hills | AUS | 9:27.826 |
| 43 | Cristina Casandra | ROU | 9:28.587 |
| 44 | Birtukan Adamu | ETH | 9:29.321 |
| 45 | Karoline Bjerkeli Grøvdal | NOR | 9:29.325 |
| 46 | Fabienne Schlumpf | SUI | 9:29.644 |
| 47 | Mekdes Bekele | ETH | 9:29.738 |
| 48 | Cheruto Kiptum | KEN | 9:29.759 |
| 49 | Donna MacFarlane | AUS | 9:29.982 |
| 50 | Tigist Mekonen | BRN | 9:30.052 |
| 51 | Yelena Orlova | RUS | 9:31.002 |
| 52 | Sophie Duarte | FRA | 9:31.055 |
| 53 | Anna Willard | USA | 9:31.389 |
| 54 | Birtukan Fente | ETH | 9:31.483 |
| 55 | Luiza Gega | ALB | 9:31.636 |
| 56 | Ancuţa Bobocel | ROU | 9:31.683 |
| 57 | Lalita Babar | IND | 9:32.235 |
| 58 | Almaz Ayana | ETH | 9:32.371 |
| 59 | Fadwa Sidi Madane | MAR | 9:32.659 |
| 60 | Katarzyna Kowalska | POL | 9:32.897 |
| 61 | Korine Hinds | JAM | 9:33.094 |
| 62 | Salome Chepchumba | KEN | 9:33.321 |
| 63 | Caroline Chepkurui | KEN | 9:33.661 |
| 64 | Charlotta Fougberg | SWE | 9:33.807 |
| 65 | Ashley Higginson | USA | 9:33.832 |
| 66 | Geneviève Lalonde | CAN | 9:34.020 |
| 67 | Sviatlana Kudzelich | BLR | 9:34.071 |
| 68 | Valentyna Zhudina | UKR | 9:34.107 |
| 69 | Sara Moreira | POR | 9:34.151 |
| 70 | Roísín McGettigan | IRL | 9:34.396 |
| 71 | Barbara Parker | GBR | 9:34.458 |
| 72 | Lisa Aguilera | USA | 9:34.643 |
| 73 | Bridget Franek | USA | 9:34.725 |
| 74 | Leah O'Connor | USA | 9:34.824 |
| 75 | Victoria Mitchell | AUS | 9:35.412 |
| 76 | Veerle Dejaeghere | BEL | 9:35.416 |
| 77 | Özlem Kaya | TUR | 9:35.702 |
| 78 | Joan Chepkemoi | KEN | 9:35.716 |
| 79 | Sandra Eriksson | FIN | 9:35.753 |
| 80 | Rosie Clarke | GBR | 9:36.351 |
| 81 | Mel Lawrence | USA | 9:36.528 |
| 82 | Yekaterina Sokolenko | RUS | 9:36.797 |
| 83 | Natalya Koloskova | RUS | 9:36.857 |
| 84 | Anna Emilie Møller | DEN | 9:36.915 |
| 85 | Amina Betiche | ALG | 9:37.125 |
| 86 | Maruša Mišmaš | SLO | 9:37.313 |
| 87 | Ophélie Claude-Boxberger | FRA | 9:37.439 |
| 88 | Poļina Jeļizarova | LAT | 9:37.489 |
| 89 | Nicole Bush | USA | 9:37.611 |
| 90 | Shalaya Kipp | USA | 9:37.666 |
| 91 | Lívia Tóth | HUN | 9:37.666 |
| 92 | Elena Romagnolo | ITA | 9:37.667 |
| 93 | Woynshet Ansa | ETH | 9:37.679 |
| 94 | Mardrea Hyman | JAM | 9:37.781 |
| 95 | Natalya Aristarkhova | RUS | 9:37.809 |
| 96 | Diana Martín | ESP | 9:37.909 |
| 97 | Gülcan Mıngır | TUR | 9:38.167 |
| 98 | Rosa María Morató | ESP | 9:38.472 |
| 99 | Zulema Fuentes-Pila | ESP | 9:38.639 |
| 100 | Mariya Shatalova | UKR | 9:38.706 |
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:
| 1 | Beatrice Chepkoech | KEN | 8:44.32 |
|---|---|---|---|
| 2 | Ruth Jebet | BRN | 8:52.78 |
| 6 | Hyvin Jepkemoi | KEN | 9:00.01 |
| 3 | Celliphine Chespol | KEN | 8:58.78 |
| 5 | Norah Tanui | KEN | 8:59.62 |
| 8 | Emma Coburn | USA | 9:02.58 |
| 4 | Gulnara Galkina | RUS | 8:58.81 |
| 12 | Milcah Chemos | KEN | 9:07.14 |
| 11 | Sofia Assefa | ETH | 9:07.06 |
| 9 | Habiba Ghribi | TUN | 9:05.36 |
| 19 | Hiwot Ayalew | ETH | 9:09.61 |
| 7 | Courtney Frerichs | USA | 9:00.85 |
| 21 | Daisy Jepkemei | KEN | 9:10.71 |
| 26 | Ruth Bisibori | KEN | 9:13.16 |
| 23 | Gesa-Felicitas Krause | GER | 9:11.85 |
| 28 | Etenesh Diro | ETH | 9:13.25 |
| 25 | Lydia Chepkurui | KEN | 9:12.55 |
| 13 | Eunice Jepkorir | KEN | 9:07.41 |
| 17 | Tatyana Arkhipova | RUS | 9:09.19 |
| 22 | Winfred Yavi | BRN | 9:10.74 |
Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
| 1 | Beatrice Chepkoech | KEN | 8:59.765 |
|---|---|---|---|
| 2 | Ruth Jebet | BRN | 9:02.440 |
| 4 | Celliphine Chespol | KEN | 9:06.725 |
| 7 | Gulnara Galkina | RUS | 9:08.920 |
| 5 | Norah Tanui | KEN | 9:06.771 |
| 3 | Hyvin Jepkemoi | KEN | 9:03.367 |
| 12 | Courtney Frerichs | USA | 9:15.155 |
| 6 | Emma Coburn | USA | 9:07.960 |
| 10 | Habiba Ghribi | TUN | 9:12.876 |
| 33 | Yekaterina Volkova | RUS | 9:24.370 |
| 9 | Sofia Assefa | ETH | 9:12.076 |
| 8 | Milcah Chemos | KEN | 9:11.742 |
| 18 | Eunice Jepkorir | KEN | 9:18.666 |
| 31 | Peruth Chemutai | UGA | 9:24.063 |
| 40 | Roseline Chepngetich | KEN | 9:27.348 |
| 24 | Yuliya Zaripova | RUS | 9:21.213 |
| 19 | Tatyana Arkhipova | RUS | 9:19.123 |
| - | Marta Domínguez | ESP | - |
| 11 | Hiwot Ayalew | ETH | 9:13.442 |
| 22 | Colleen Quigley | USA | 9:21.085 |
Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
(Huomautus: Naisten estejuoksu on ollut virallinen laji vasta tällä vuosituhannella. Siinä myös järjestetään hyvin harvoin kilpailuja. Kaikkien aikojen tilastossa katkaisuraja on 13 minuuttia ja sen on alittanut vuoden 2018 loppuun mennessä 139 naista. Heistä vain 38 on juossut matkan vähintään kymmenen kertaa maaliin asti. Siksi tässä tilastossa on vain 38 nimeä.)
| 1 | Sandra Eriksson | 9:35.753 |
|---|---|---|
| 2 | Camilla Richardsson | 9:48.694 |
| 3 | Johanna Lehtinen | 9:51.419 |
| 4 | Oona Kettunen | 9:57.035 |
| 5 | Janica Rauma | 10:01.152 |
| 6 | Minna-Maria Kangas | 10:10.868 |
| 7 | Minttu Hukka | 10:12.228 |
| 8 | Astrid Snäll | 10:18.932 |
| 9 | Alisa Vainio | 10:20.984 |
| 10 | Mira Tuominen | 10:30.372 |
| 11 | Saara Skyttä | 10:30.697 |
| 12 | Eeva Sajanti | 10:32.087 |
| 13 | Sara Sajanti | 10:33.469 |
| 14 | Viivi Rantanen | 10:36.759 |
| 15 | Sofie Lövdal | 10:39.958 |
| 16 | Emma Hyyppä | 10:40.488 |
| 17 | Sanna Kullberg | 10:46.814 |
| 18 | Heidi Sundberg | 10:49.555 |
| 19 | Marika Jänkä | 10:53.956 |
| 20 | Suvi Miettinen | 10:58.202 |
| 21 | Riikka Pakarinen | 11:01.505 |
| 22 | Jonna Välimaa | 11:01.577 |
| 23 | Sofia Muinonen | 11:01.616 |
| 24 | Tiia Taipale | 11:04.203 |
| 25 | Jaana Honkanen | 11:05.016 |
| 26 | Linnea Harala | 11:12.470 |
| 27 | Hanna Hyvönen | 11:15.183 |
| 28 | Pihla Hokkanen | 11:19.244 |
| 29 | Eliisa Melaluoto | 11:20.151 |
| 30 | Marja-Leena Kurki | 11:23.491 |
| 31 | Heidi Gröndahl | 11:25.816 |
| 32 | Emma Hakala | 11:38.515 |
| 33 | Maria Miettinen | 11:44.159 |
| 34 | Emma Hämäläinen | 11:55.501 |
| 35 | Maarit Salovirta | 11:58.708 |
| 36 | Satu Kähkönen | 12:00.146 |
| 37 | Janna Hautala | 12:03.134 |
| 38 | Tiina Koskiaho | 12:29.513 |
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:
| 1 | Sandra Eriksson | 9:24.70 |
|---|---|---|
| 4 | Camilla Richardsson | 9:41.73 |
| 2 | Johanna Lehtinen | 9:40.28 |
| 5 | Oona Kettunen | 9:45.51 |
| 3 | Janica Rauma | 9:41.70 |
| 6 | Minna-Maria Kangas | 9:55.27 |
| 7 | Minttu Hukka | 9:56.51 |
| 11 | Astrid Snäll | 10:07.67 |
| 8 | Alisa Vainio | 10:02.45 |
| 16 | Mira Tuominen | 10:24.47 |
| 13 | Saara Skyttä | 10:21.13 |
| 17 | Eeva Sajanti | 10:24.83 |
| 12 | Sara Sajanti | 10:14.80 |
| 18 | Viivi Rantanen | 10:27.63 |
| 14 | Sofie Lövdal | 10:21.91 |
| 15 | Emma Hyyppä | 10:22.77 |
| 26 | Sanna Kullberg | 10:38.42 |
| 25 | Heidi Sundberg | 10:37.80 |
| 28 | Marika Jänkä | 10:41.12 |
| 22 | Suvi Miettinen | 10:35.04 |
Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
| 1 | Sandra Eriksson | 9:35.753 |
|---|---|---|
| 3 | Johanna Lehtinen | 9:51.419 |
| 5 | Janica Rauma | 10:01.152 |
| 2 | Camilla Richardsson | 9:48.694 |
| 4 | Oona Kettunen | 9:57.035 |
| 6 | Minna-Maria Kangas | 10:10.868 |
| 7 | Minttu Hukka | 10:12.228 |
| 9 | Alisa Vainio | 10:20.984 |
| - | Ulla Tuimala | - |
| - | Anni Tuimala | - |
| 8 | Astrid Snäll | 10:18.932 |
| 13 | Sara Sajanti | 10:33.469 |
| 11 | Saara Skyttä | 10:30.697 |
| 15 | Sofie Lövdal | 10:39.958 |
| 16 | Emma Hyyppä | 10:40.488 |
| 10 | Mira Tuominen | 10:30.372 |
| 12 | Eeva Sajanti | 10:32.087 |
| 14 | Viivi Rantanen | 10:36.759 |
| - | Maria Söderström | - |
| - | Anni Suominen | - |
lauantai 16. marraskuuta 2019
Uusinta: ISO 1337
Lukijalle: Otetaanpa kertauksen vuoksi vakiovastaukset vakioväitteisiin:
Eli standardoidut kumoamiset (K) standardoituihin väitteisiin (V). Varsinainen kumoaminen on muutaman lauseen mittainen, sitä ennen myös muutaman sanan pikakommentti (P) hektistä nykyaikaa ajatellen. Osittaiset kiitokset valmiille listalle.
V: Karl Fazer, James Finlayson, G.E. Stockmann ja monet muut vastaavat olivat maahanmuuttajia, joita ilman Suomi ei olisi kehittynyt. Jos suljemme rajamme, emme kehity.
P: Länsimaalaiset tekevät länsimaan, kehitysmaalaiset kehitysmaan.
K: Kaikki mainitsemasi olivat eurooppalaisia. Maahanmuutto sivistyneistä länsimaista teki Suomesta sivistyneen länsimaan. Maahanmuutto sekasortoisista kehitysmaista tekee Suomesta sekasortoisen kehitysmaan.
V: Suomalaisetkin ovat lähteneet maahanmuuttajiksi Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan.
P: Niissä maissa käytännössä koko väestö koostuu siirtolaisista, jotka korvasivat alkuperäisasukkaat.
K: Erinomaista! Otetaan siis käyttöön samanlainen maahanmuuttosysteemi kuin niissä maissa silloin oli, kun suomalaisilla oli massasiirtolaisuus. Ei sinne päästetty kehitysmaista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli vuonna 1900 alle alle kolmetuhatta Afrikassa syntynyttä ja heistäkin melkoinen osa taisi olla tietynvärisiä eteläafrikkalaisia. Muslimeja lienee ollut suunnilleen saman verran. Australia puolestaan noudatti vuoteen 1973 asti siirtolaisuuspolitiikkaa, joka käytännössä esti kaikkien muiden kuin eurooppalaisperäisten maahanmuuton. Nykyään Australia blokkaa yrittäjät lähes täysin.
V: Meillä on unelma!
P: Meillä on realismi.
K: Tulijat ovat maista, joissa on levottomuuksia. He eivät kykene elämään rauhassa edes omiensa parissa. Kuinka voi kuvitella, että he tulisivat toimeen erilaisten keskuudessa.
V: Suomesta lähetettiin Ruotsiin sotalapsia.
P: Jotka kaikki olivat lapsia ja palasivat Suomeen takaisin.
K: Ruotsiin lähti pelkkiä lapsia, Suomeen tulevista vain harva on lapsi. Vain joka viides jäi Ruotsiin, kun nyt maahan huolituista alle joka viides palaa. Jokaiselle oli sijoituskoti, kun nykyisten kaikki kustannukset tulevat veronmaksajalle eikä niille, jotka heitä maahan haluavat.
V: Minäkin tunnen yhden {valitse sopiva kansallisuus} töistä {tms} ja se on mukava tyyppi.
P: Jos raiskaustapauksissakaan ei saa yleistää yksittäistapausta, miksi sitten itse teet niin?
K: Otoksesi on vääristynyt. Kyseisestä maahanmuuttajaryhmästä töissä {tms} käy suhteettoman harva ja totta kai hän on samankaltainen kuin muut kyseistä työtä {tms} tekevät. Kyse on todennäköisyyksistä; käy vankilassa katsomassa, miten moninkertainen yliedustus kyseisen ryhmän jäsenillä siellä on verrattuna esimerkkisi poikkeuksellisuuteen omassa kontekstissaan.
V: Maahanmuuttajat tekevät töitä, joita suomalaiset eivät suostu tekemään.
P: Kun Suomi oli vielä etnisesti hyvin yhtenäinen maa, jäikö yksikään bussivuoro ajamatta, mansikat poimimatta tai oliko joka paikka roskainen, kun ei ollut mamusiivoojia?
K: Suomessa on satojatuhansia työttömiä ja mainitsemasi työt eivät vaadi erityistä ammattitaitoa. Oikeanlaisella politiikalla töille riittäisi tekijöitä. Nykyään esimerkiksi pääkaupunkiseudulla suomalaisen on mahdotonta asua niillä palkoilla, mitä töistä maksetaan. Jos suomalaisille järjestettäisiin asuntoja samalla periaatteella kuin mamuille ja mamujen suosiminen esim. linja-autonkuljettajakoulutuksessa lopetettaisiin, tekijöitä löytyisi kyllä.
V: Vähäväkisten kuntien muuttotappiota voidaan paikata maahanmuuttajilla.
P: Ja vajaantuva juomavesisäiliökin saadaan pysymään täydempänä kusemalla siihen.
K: Maahanmuutossa laatu on määrää tärkeämpää. Tuskin kovin moni maaseutukunta haittamaahanmuuttajia ottaisi, ellei olisi kylmästi laskenut heidän muuttavan pois pian sen jälkeen, kun valtion maksuosuus loppuu.
V: On vain hyvää onnea, ettet sattunut syntymään kehitysmaahan.
P: Jos olisin syntynyt kehitysmaahan, niin kyllä savimajassa olisi hämmästytty eurooppalaista vauvaa.
K: Ei syntymäpaikka ole millään tavalla kiinni sattumasta. Suomalaiset vanhemmat saavat suomalaisia lapsia, uggabuggalaiset vanhemmat uggabuggalaisia lapsia. Yhtä vähän sattumaa on yhteiskunnassa: länsimaalaiset ihmiset rakentavat länsimaisia yhteiskuntia, kehitysmaalaiset kehitysmaalaisia yhteiskuntia.
V: Torjuva suhtautuminen aiheuttaa radikalisoitumista. Jos emme ota kaikkia vastaan, täällä olevat aiheuttavat levottomuuksia.
P: Ja mafialle kannattaa maksaa suojelurahaa, koska muuten firma palaa maan tasalle.
K: Jossain vaiheessa Suomen kantokyky tulee vastaan. Jos olemme ottaneet siihen mennessä paljon kehitysmaalaisia, meillä on paljon ongelmia, mikäli olet oikeassa. Jos olemme ottaneet vähemmän kehitysmaalaisia, meillä on vähemmän ongelmia.
V: Meidän tulee avata rajamme.
P: Tulijat eivät lopu koskaan, ja jos muualla saadaan hyviä kokemuksia, avataan rajat viiden vuoden kuluttua.
K: Väestönkasvu on valtava. Tulijoita riittää loputtomiin. Rajojen avaamisella ei ole mitään kiirettä. Tällä hetkellä moniin maihin on tullut jo satojatuhansia. Katsotaan miten niissä käy. Jos ratkaisu osoittautuu toimivaksi, niin ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö viiden vuoden kuluttua olisi jopa miljoonia halukkaita Suomeen tulijoita.
V: Länsimaiden on korvattava imperialistinen menneisyytensä.
P: Aloitetaan sitten siitä, että Suomea 700 vuotta miehittänyt Ruotsi ja 100 vuotta miehittänyt Venäjä maksaa korvauksia.
K: Suomella ei ole ollut koskaan yhtään ainutta siirtomaata, päinvastoin me olemme olleet kahdenkin maan siirtomaa. Ja mitä tulee hyötymiseen, Afrikassa on kaksi maata jotka eivät ole koskaan olleet siirtomaita eli Etiopia ja Liberia, joita ei todellakaan voi menestystarinoina pitää. Ja Afrikan vaurain maa on muuten se, joka kaikkein viimeisenä vapautui eurooppalaisten vallasta ja jossa on prosentuaalisesti suurin eurooppalaisvähemmistö.
V: Hyödymme maahanmuutosta, koska tulijat ovat aikuisia ja maidensa parhaimmistoa.
P: Olet karmea rasisti, kun olet valmis riistämään kehitysmailta heidän parhaan aineksensa.
K: Luoja varjele, jos tuo on parhaimmisto niin onneksi olemme säästyneet normilta. Vakavasti puhuen, ketä voi hyödyttää tilanne jossa maan A parhaimmisto muuttaa maahan B alaluokaksi? Molemmissa maissa tilanne huononee.
V: Me olemme hyväosaisia, joten meidän on autettava.
P: Auta vain, mutta miksi se pitää tehdä muiden rahoilla?
K: Me olemme hyväosaisia siksi, että aiemmat sukupolvet ovat rakentaneet hyvinvoinnin, toisin kuin tulijoiden aiemmat sukupolvet. Ei ole mitään syytä olettaa, että nykyiset sukupolvet poikkeaisivat edeltäjistään, joten tulijat muuttavat Suomea kehitysmaan suuntaan. Ja suurin osa auttamista haluavista haluaa tosiaan auttaa, mutta vain muiden rahoilla.
V: Suomalaisetkin tekevät rikoksia.
P: Niinpä emme tarvitse tänne enää yhtään lisää rikollisia, etenkään sellaisia ryhmiä joiden rikosriski on tilastojen mukaan yli kymmenkertainen.
K: Jokainen tutkimus osoittaa, että Lähi-Idästä ja Afrikasta tulevien rikollisuus on lähes kaikissa rikosluokissa moninkertainen kantasuomalaisiin nähden. Tämä siitä huolimatta, että tutkimuksissa on vakioitu sosioekonominen taso samoin kuin ikä. Kun käytännössä tulijat ovat alaluokkaisia nuoria miehiä, rikosten reaalitaso on monikymmenkertainen. Tuskin rikoksen uhria lohduttaa tieto siitä, että hänelle kerrotaan ”raiskaajasi oli lukutaidoton nuori mies, mutta jos hän olisi ollut koulutettu keski-ikäinen mamu, niin raiskaus olisi jäänyt yli 80 % todennäköisyydellä tapahtumatta.”
Eli standardoidut kumoamiset (K) standardoituihin väitteisiin (V). Varsinainen kumoaminen on muutaman lauseen mittainen, sitä ennen myös muutaman sanan pikakommentti (P) hektistä nykyaikaa ajatellen. Osittaiset kiitokset valmiille listalle.
V: Karl Fazer, James Finlayson, G.E. Stockmann ja monet muut vastaavat olivat maahanmuuttajia, joita ilman Suomi ei olisi kehittynyt. Jos suljemme rajamme, emme kehity.
P: Länsimaalaiset tekevät länsimaan, kehitysmaalaiset kehitysmaan.
K: Kaikki mainitsemasi olivat eurooppalaisia. Maahanmuutto sivistyneistä länsimaista teki Suomesta sivistyneen länsimaan. Maahanmuutto sekasortoisista kehitysmaista tekee Suomesta sekasortoisen kehitysmaan.
V: Suomalaisetkin ovat lähteneet maahanmuuttajiksi Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan.
P: Niissä maissa käytännössä koko väestö koostuu siirtolaisista, jotka korvasivat alkuperäisasukkaat.
K: Erinomaista! Otetaan siis käyttöön samanlainen maahanmuuttosysteemi kuin niissä maissa silloin oli, kun suomalaisilla oli massasiirtolaisuus. Ei sinne päästetty kehitysmaista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli vuonna 1900 alle alle kolmetuhatta Afrikassa syntynyttä ja heistäkin melkoinen osa taisi olla tietynvärisiä eteläafrikkalaisia. Muslimeja lienee ollut suunnilleen saman verran. Australia puolestaan noudatti vuoteen 1973 asti siirtolaisuuspolitiikkaa, joka käytännössä esti kaikkien muiden kuin eurooppalaisperäisten maahanmuuton. Nykyään Australia blokkaa yrittäjät lähes täysin.
V: Meillä on unelma!
P: Meillä on realismi.
K: Tulijat ovat maista, joissa on levottomuuksia. He eivät kykene elämään rauhassa edes omiensa parissa. Kuinka voi kuvitella, että he tulisivat toimeen erilaisten keskuudessa.
V: Suomesta lähetettiin Ruotsiin sotalapsia.
P: Jotka kaikki olivat lapsia ja palasivat Suomeen takaisin.
K: Ruotsiin lähti pelkkiä lapsia, Suomeen tulevista vain harva on lapsi. Vain joka viides jäi Ruotsiin, kun nyt maahan huolituista alle joka viides palaa. Jokaiselle oli sijoituskoti, kun nykyisten kaikki kustannukset tulevat veronmaksajalle eikä niille, jotka heitä maahan haluavat.
V: Minäkin tunnen yhden {valitse sopiva kansallisuus} töistä {tms} ja se on mukava tyyppi.
P: Jos raiskaustapauksissakaan ei saa yleistää yksittäistapausta, miksi sitten itse teet niin?
K: Otoksesi on vääristynyt. Kyseisestä maahanmuuttajaryhmästä töissä {tms} käy suhteettoman harva ja totta kai hän on samankaltainen kuin muut kyseistä työtä {tms} tekevät. Kyse on todennäköisyyksistä; käy vankilassa katsomassa, miten moninkertainen yliedustus kyseisen ryhmän jäsenillä siellä on verrattuna esimerkkisi poikkeuksellisuuteen omassa kontekstissaan.
V: Maahanmuuttajat tekevät töitä, joita suomalaiset eivät suostu tekemään.
P: Kun Suomi oli vielä etnisesti hyvin yhtenäinen maa, jäikö yksikään bussivuoro ajamatta, mansikat poimimatta tai oliko joka paikka roskainen, kun ei ollut mamusiivoojia?
K: Suomessa on satojatuhansia työttömiä ja mainitsemasi työt eivät vaadi erityistä ammattitaitoa. Oikeanlaisella politiikalla töille riittäisi tekijöitä. Nykyään esimerkiksi pääkaupunkiseudulla suomalaisen on mahdotonta asua niillä palkoilla, mitä töistä maksetaan. Jos suomalaisille järjestettäisiin asuntoja samalla periaatteella kuin mamuille ja mamujen suosiminen esim. linja-autonkuljettajakoulutuksessa lopetettaisiin, tekijöitä löytyisi kyllä.
V: Vähäväkisten kuntien muuttotappiota voidaan paikata maahanmuuttajilla.
P: Ja vajaantuva juomavesisäiliökin saadaan pysymään täydempänä kusemalla siihen.
K: Maahanmuutossa laatu on määrää tärkeämpää. Tuskin kovin moni maaseutukunta haittamaahanmuuttajia ottaisi, ellei olisi kylmästi laskenut heidän muuttavan pois pian sen jälkeen, kun valtion maksuosuus loppuu.
V: On vain hyvää onnea, ettet sattunut syntymään kehitysmaahan.
P: Jos olisin syntynyt kehitysmaahan, niin kyllä savimajassa olisi hämmästytty eurooppalaista vauvaa.
K: Ei syntymäpaikka ole millään tavalla kiinni sattumasta. Suomalaiset vanhemmat saavat suomalaisia lapsia, uggabuggalaiset vanhemmat uggabuggalaisia lapsia. Yhtä vähän sattumaa on yhteiskunnassa: länsimaalaiset ihmiset rakentavat länsimaisia yhteiskuntia, kehitysmaalaiset kehitysmaalaisia yhteiskuntia.
V: Torjuva suhtautuminen aiheuttaa radikalisoitumista. Jos emme ota kaikkia vastaan, täällä olevat aiheuttavat levottomuuksia.
P: Ja mafialle kannattaa maksaa suojelurahaa, koska muuten firma palaa maan tasalle.
K: Jossain vaiheessa Suomen kantokyky tulee vastaan. Jos olemme ottaneet siihen mennessä paljon kehitysmaalaisia, meillä on paljon ongelmia, mikäli olet oikeassa. Jos olemme ottaneet vähemmän kehitysmaalaisia, meillä on vähemmän ongelmia.
V: Meidän tulee avata rajamme.
P: Tulijat eivät lopu koskaan, ja jos muualla saadaan hyviä kokemuksia, avataan rajat viiden vuoden kuluttua.
K: Väestönkasvu on valtava. Tulijoita riittää loputtomiin. Rajojen avaamisella ei ole mitään kiirettä. Tällä hetkellä moniin maihin on tullut jo satojatuhansia. Katsotaan miten niissä käy. Jos ratkaisu osoittautuu toimivaksi, niin ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö viiden vuoden kuluttua olisi jopa miljoonia halukkaita Suomeen tulijoita.
V: Länsimaiden on korvattava imperialistinen menneisyytensä.
P: Aloitetaan sitten siitä, että Suomea 700 vuotta miehittänyt Ruotsi ja 100 vuotta miehittänyt Venäjä maksaa korvauksia.
K: Suomella ei ole ollut koskaan yhtään ainutta siirtomaata, päinvastoin me olemme olleet kahdenkin maan siirtomaa. Ja mitä tulee hyötymiseen, Afrikassa on kaksi maata jotka eivät ole koskaan olleet siirtomaita eli Etiopia ja Liberia, joita ei todellakaan voi menestystarinoina pitää. Ja Afrikan vaurain maa on muuten se, joka kaikkein viimeisenä vapautui eurooppalaisten vallasta ja jossa on prosentuaalisesti suurin eurooppalaisvähemmistö.
V: Hyödymme maahanmuutosta, koska tulijat ovat aikuisia ja maidensa parhaimmistoa.
P: Olet karmea rasisti, kun olet valmis riistämään kehitysmailta heidän parhaan aineksensa.
K: Luoja varjele, jos tuo on parhaimmisto niin onneksi olemme säästyneet normilta. Vakavasti puhuen, ketä voi hyödyttää tilanne jossa maan A parhaimmisto muuttaa maahan B alaluokaksi? Molemmissa maissa tilanne huononee.
V: Me olemme hyväosaisia, joten meidän on autettava.
P: Auta vain, mutta miksi se pitää tehdä muiden rahoilla?
K: Me olemme hyväosaisia siksi, että aiemmat sukupolvet ovat rakentaneet hyvinvoinnin, toisin kuin tulijoiden aiemmat sukupolvet. Ei ole mitään syytä olettaa, että nykyiset sukupolvet poikkeaisivat edeltäjistään, joten tulijat muuttavat Suomea kehitysmaan suuntaan. Ja suurin osa auttamista haluavista haluaa tosiaan auttaa, mutta vain muiden rahoilla.
V: Suomalaisetkin tekevät rikoksia.
P: Niinpä emme tarvitse tänne enää yhtään lisää rikollisia, etenkään sellaisia ryhmiä joiden rikosriski on tilastojen mukaan yli kymmenkertainen.
K: Jokainen tutkimus osoittaa, että Lähi-Idästä ja Afrikasta tulevien rikollisuus on lähes kaikissa rikosluokissa moninkertainen kantasuomalaisiin nähden. Tämä siitä huolimatta, että tutkimuksissa on vakioitu sosioekonominen taso samoin kuin ikä. Kun käytännössä tulijat ovat alaluokkaisia nuoria miehiä, rikosten reaalitaso on monikymmenkertainen. Tuskin rikoksen uhria lohduttaa tieto siitä, että hänelle kerrotaan ”raiskaajasi oli lukutaidoton nuori mies, mutta jos hän olisi ollut koulutettu keski-ikäinen mamu, niin raiskaus olisi jäänyt yli 80 % todennäköisyydellä tapahtumatta.”
keskiviikko 13. marraskuuta 2019
Keskiarvotilastot - naiset 400 m aidat
Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.
Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:
Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:
Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
| 1 | Lashinda Demus | USA | 52.935 |
|---|---|---|---|
| 2 | Kim Batten | USA | 52.998 |
| 3 | Yuliya Pechonkina | RUS | 53.084 |
| 4 | Deon Hemmings | JAM | 53.100 |
| 5 | Nezha Bidouane | MAR | 53.175 |
| 6 | Melaine Walker | JAM | 53.235 |
| 7 | Zuzana Hejnová | CZE | 53.306 |
| 8 | Kaliese Spencer | JAM | 53.392 |
| 9 | Tonja Buford-Bailey | USA | 53.415 |
| 10 | Sally Gunnell | GBR | 53.423 |
| 11 | Dalilah Muhammad | USA | 53.458 |
| 12 | Jana Rawlinson | AUS | 53.507 |
| 13 | Sandra Glover | USA | 53.515 |
| 14 | Sandra Farmer-Patrick | USA | 53.520 |
| 15 | Shamier Little | USA | 53.525 |
| 16 | Ionela Tîrlea | ROU | 53.580 |
| 17 | Tetyana Tereshchuk-Antipova | UKR | 53.587 |
| 18 | Natalya Antyukh | RUS | 53.615 |
| 19 | Sabine Busch | GER | 53.634 |
| 20 | Sheena Tosta | USA | 53.711 |
| 21 | Marina Stepanova | RUS | 53.743 |
| 22 | Kori Carter | USA | 53.778 |
| 23 | Janieve Russell | JAM | 53.831 |
| 24 | Andrea Blackett | BAR | 53.834 |
| 25 | Georganne Moline | USA | 53.838 |
| 26 | Margareta Ponomaryova | RUS | 53.865 |
| 27 | Daimí Pernía | CUB | 53.899 |
| 28 | Perri Shakes-Drayton | GBR | 53.915 |
| 29 | Tatyana Ledovskaya | BLR | 53.941 |
| 30 | Faní Halkiá | GRE | 53.943 |
| 31 | Tiffany Williams | USA | 53.954 |
| 32 | Sydney McLaughlin | USA | 53.968 |
| 33 | Debbie Flintoff-King | AUS | 54.025 |
| 34 | Myrtle Bothma | RSA | 54.037 |
| 35 | Vania Stambolova | BUL | 54.052 |
| 36 | Anna Jesień | POL | 54.147 |
| 37 | Ashley Spencer | USA | 54.152 |
| 38 | Sara Slott Petersen | DEN | 54.224 |
| 39 | Debbie Parris-Thymes | JAM | 54.264 |
| 40 | Yevgeniya Isakova | RUS | 54.292 |
| 41 | Yekaterina Bikert | RUS | 54.322 |
| 42 | Angela Moroşanu | ROU | 54.361 |
| 43 | Eilidh Doyle | GBR | 54.361 |
| 44 | Cassandra Tate | USA | 54.365 |
| 45 | Ristananna Tracey | JAM | 54.454 |
| 46 | Tasha Danvers | GBR | 54.455 |
| 47 | Surita Febbraio | RSA | 54.468 |
| 48 | Josanne Lucas | TTO | 54.487 |
| 49 | Michelle Johnson | USA | 54.497 |
| 50 | Huang Xiaoxiao | CHN | 54.513 |
| 51 | Janeene Vickers | USA | 54.563 |
| 52 | Anastasiya Rabchenyuk | UKR | 54.564 |
| 53 | Wenda Nel | RSA | 54.572 |
| 54 | Denisa Rosolová | CZE | 54.614 |
| 55 | Kemi Adekoya | BRN | 54.615 |
| 56 | Nickiesha Wilson | JAM | 54.616 |
| 57 | Silvia Rieger | GER | 54.634 |
| 58 | Irina Davydova | RUS | 54.649 |
| 59 | Anita Protti | SUI | 54.655 |
| 60 | Brenda Taylor | USA | 54.663 |
| 61 | Anna Knoroz | RUS | 54.672 |
| 62 | Léa Sprunger | SUI | 54.675 |
| 63 | Shauna Smith | USA | 54.683 |
| 64 | Gudrún Arnardóttir | ISL | 54.701 |
| 65 | Anna Ryzhykova | UKR | 54.706 |
| 66 | Joke Odumosu | NGR | 54.731 |
| 67 | Leah Nugent | JAM | 54.767 |
| 68 | T'erea Brown | USA | 54.792 |
| 69 | Sage Watson | CAN | 54.792 |
| 70 | Heike Meißner | GER | 54.795 |
| 71 | Natalya Alimzhanova | KAZ | 54.816 |
| 72 | Yekaterina Bakhvalova | RUS | 54.858 |
| 73 | Anna Titimets | UKR | 54.880 |
| 74 | Natalya Ivanova | RUS | 54.904 |
| 75 | Raasin McIntosh | USA | 54.910 |
| 76 | Susan Smith-Walsh | IRL | 54.915 |
| 77 | Queen Harrison | USA | 54.925 |
| 78 | Rhonda Whyte | JAM | 54.973 |
| 79 | Ulrike Urbansky | GER | 54.974 |
| 80 | Joanna Hayes | USA | 55.022 |
| 81 | Yadisleidy Pedroso | ITA | 55.046 |
| 82 | Genowefa Blaszak | POL | 55.053 |
| 83 | Nicole Leach | USA | 55.084 |
| 84 | Judit Szekeres | HUN | 55.103 |
| 85 | Małgorzata Pskit | POL | 55.109 |
| 86 | Yelena Churakova | RUS | 55.115 |
| 87 | Tacko Diouf | SEN | 55.156 |
| 88 | Tatyana Kurochkina | BLR | 55.175 |
| 89 | Shevon Stoddart | JAM | 55.186 |
| 90 | Vera Ordina | RUS | 55.220 |
| 91 | Meghan Beesley | GBR | 55.222 |
| 92 | Tuija Helander | FIN | 55.224 |
| 93 | Kendra Harrison | USA | 55.252 |
| 94 | Ann-Louise Skoglund | SWE | 55.265 |
| 95 | Jaide Stepter | USA | 55.321 |
| 96 | Markita James | USA | 55.322 |
| 97 | Vera Rudakova | RUS | 55.328 |
| 98 | Benedetta Ceccarelli | ITA | 55.351 |
| 99 | Lauren Wells | AUS | 55.355 |
| 100 | Turquoise Thompson | USA | 55.358 |
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:
| 3 | Lashinda Demus | USA | 52.47 |
|---|---|---|---|
| 4 | Kim Batten | USA | 52.61 |
| 1 | Yuliya Pechonkina | RUS | 52.34 |
| 14 | Deon Hemmings | JAM | 52.82 |
| 17 | Nezha Bidouane | MAR | 52.90 |
| 2 | Melaine Walker | JAM | 52.42 |
| 15 | Zuzana Hejnová | CZE | 52.83 |
| 13 | Kaliese Spencer | JAM | 52.79 |
| 5 | Tonja Buford-Bailey | USA | 52.62 |
| 8 | Sally Gunnell | GBR | 52.74 |
| 6 | Dalilah Muhammad | USA | 52.64 |
| 28 | Jana Rawlinson | AUS | 53.22 |
| 32 | Sandra Glover | USA | 53.32 |
| 12 | Sandra Farmer-Patrick | USA | 52.79 |
| 9 | Shamier Little | USA | 52.75 |
| 30 | Ionela Tîrlea | ROU | 53.25 |
| 35 | Tetyana Tereshchuk-Antipova | UKR | 53.37 |
| 7 | Natalya Antyukh | RUS | 52.70 |
| 29 | Sabine Busch | GER | 53.24 |
| 19 | Sheena Tosta | USA | 52.95 |
Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
| 3 | Yuliya Pechonkina | RUS | 53.084 |
|---|---|---|---|
| 6 | Melaine Walker | JAM | 53.235 |
| 1 | Lashinda Demus | USA | 52.935 |
| 2 | Kim Batten | USA | 52.998 |
| 9 | Tonja Buford-Bailey | USA | 53.415 |
| 11 | Dalilah Muhammad | USA | 53.458 |
| 18 | Natalya Antyukh | RUS | 53.615 |
| 10 | Sally Gunnell | GBR | 53.423 |
| 15 | Shamier Little | USA | 53.525 |
| 32 | Sydney McLaughlin | USA | 53.968 |
| 30 | Faní Halkiá | GRE | 53.943 |
| 14 | Sandra Farmer-Patrick | USA | 53.520 |
| 8 | Kaliese Spencer | JAM | 53.392 |
| 4 | Deon Hemmings | JAM | 53.100 |
| 7 | Zuzana Hejnová | CZE | 53.306 |
| 21 | Marina Stepanova | RUS | 53.743 |
| 5 | Nezha Bidouane | MAR | 53.175 |
| 27 | Daimí Pernía | CUB | 53.899 |
| 20 | Sheena Tosta | USA | 53.711 |
| 22 | Kori Carter | USA | 53.778 |
Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
| 1 | Tuija Helander | 55.224 |
|---|---|---|
| 2 | Petra Söderström | 56.078 |
| 3 | Ilona Ranta | 56.965 |
| 4 | Anna Suurnäkki | 57.453 |
| 5 | Hilla Uusimäki | 57.485 |
| 6 | Viivi Lehikoinen | 57.669 |
| 7 | Venla Paunonen | 57.977 |
| 8 | Emma Millard | 58.223 |
| 9 | Anniina Laitinen | 58.259 |
| 10 | Iina Pekkola | 58.388 |
| 11 | Eveliina Määttänen | 58.450 |
| 12 | Annika Kumlin | 58.578 |
| 13 | Manuela Bosco | 58.595 |
| 14 | Virve Pajuharju | 58.613 |
| 15 | Anja Rantanen | 58.677 |
| 16 | Marjut Pippola | 58.759 |
| 17 | Hannele Soikkeli | 58.859 |
| 18 | Marjut Töyli | 58.996 |
| 19 | Tea Finni | 59.025 |
| 20 | Laila Andersson | 59.057 |
| 21 | Nea Mattila | 59.206 |
| 22 | Milla Kelo | 59.260 |
| 23 | Emma Koistinen | 59.515 |
| 24 | Jenniina Halkoaho | 59.674 |
| 25 | Kirsi Pekkanen | 59.712 |
| 26 | Tuuli Heinonen | 59.755 |
| 27 | Milja Kuikka | 59.834 |
| 28 | Noora Toivo | 59.876 |
| 29 | Oona Hujanen | 60.049 |
| 30 | Sinikka Leminen | 60.161 |
| 31 | Amy Lindholm | 60.268 |
| 32 | Jessica Rautelin | 60.432 |
| 33 | Tina Rättyä | 60.547 |
| 34 | Ulla Tapio | 60.653 |
| 35 | Tina Grönholm | 60.669 |
| 36 | Riitta Manninen | 60.750 |
| 37 | Hanna Häkkinen | 60.756 |
| 38 | Katja Karjalainen | 60.783 |
| 39 | Arja Viljanmaa | 60.918 |
| 40 | Kristiina Auno | 60.923 |
| 41 | Kia Laisi | 60.951 |
| 42 | Tuulikki Jokinen | 60.960 |
| 43 | Tiina Keinänen | 61.087 |
| 44 | Frida Hämäläinen | 61.128 |
| 45 | Tuula Putkonen | 61.148 |
| 46 | Marika Reebs | 61.264 |
| 47 | Viola Westling | 61.275 |
| 48 | Kati Karhula | 61.332 |
| 49 | Stiina Rossi | 61.392 |
| 50 | Teija Suominen | 61.453 |
| 51 | Caroline Backa | 61.528 |
| 52 | Satu Jääskeläinen | 61.625 |
| 53 | Kristiina Halonen | 61.639 |
| 54 | Virpi Niinistö | 61.880 |
| 55 | Annika Haapala | 61.882 |
| 56 | Elina Kärki | 61.926 |
| 57 | Saara Raitis | 62.055 |
| 58 | Maria Valtanen | 62.074 |
| 59 | Katariina Liipo | 62.154 |
| 60 | Hanna Toivonen | 62.156 |
| 61 | Raili Tahvanainen | 62.185 |
| 62 | Kaisa Rytkönen | 62.187 |
| 63 | Elli-Maija Toivonen | 62.206 |
| 64 | Johanna Viramäki | 62.291 |
| 65 | Sari Mullola | 62.335 |
| 66 | Maarit Salovirta | 62.367 |
| 67 | Emma Niemi | 62.396 |
| 68 | Iiris Peterzéns | 62.400 |
| 69 | Marika Vainio | 62.441 |
| 70 | Annika Hannola | 62.455 |
| 71 | Mathilda Kvist | 62.511 |
| 72 | Ritva Valkeinen | 62.535 |
| 73 | Céline Fogde | 62.543 |
| 74 | Siiri Rainio | 62.584 |
| 75 | Elin Mickos | 62.596 |
| 76 | Leena Lepistö | 62.634 |
| 77 | Emilija Manninen | 62.721 |
| 78 | Anni Korhonen | 62.784 |
| 79 | Maritta Säätelä | 62.790 |
| 80 | Crista Kuusisaari | 62.866 |
| 81 | Virpi Ahlvik | 62.954 |
| 82 | Hanna Leikas | 62.968 |
| 83 | Heidi Knuutila | 63.128 |
| 84 | Ann-Louise Strengell | 63.174 |
| 85 | Riikka Aro | 63.221 |
| 86 | Siiri Heiskanen | 63.226 |
| 87 | Janette Hanski | 63.251 |
| 88 | Anneli Soila | 63.319 |
| 89 | Erin Karjalahti | 63.332 |
| 90 | Suvi Nokelainen | 63.351 |
| 91 | Pinja Heinonen | 63.424 |
| 92 | Jessica Mäki | 63.470 |
| 93 | Anni Suominen | 63.531 |
| 94 | Satu Tallberg | 63.545 |
| 95 | Riitta Maunula | 63.552 |
| 96 | Aino Tapio | 63.572 |
| 97 | Kira Kruuti | 63.614 |
| 98 | Anna Kohtamäki | 63.642 |
| 99 | Petra Perttula | 63.704 |
| 100 | Saija Hietapakka | 63.708 |
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:
| 1 | Tuija Helander | 54.62 |
|---|---|---|
| 2 | Petra Söderström | 55.01 |
| 4 | Ilona Ranta | 56.48 |
| 6 | Anna Suurnäkki | 56.76 |
| 3 | Hilla Uusimäki | 56.33 |
| 5 | Viivi Lehikoinen | 56.49 |
| 8 | Venla Paunonen | 57.44 |
| 10 | Emma Millard | 57.61 |
| 11 | Anniina Laitinen | 57.80 |
| 12 | Iina Pekkola | 57.81 |
| 19 | Eveliina Määttänen | 58.07 |
| 7 | Annika Kumlin | 57.34 |
| 16 | Manuela Bosco | 57.92 |
| 14 | Virve Pajuharju | 57.86 |
| 9 | Anja Rantanen | 57.59 |
| 17 | Marjut Pippola | 57.97 |
| 21 | Hannele Soikkeli | 69.39 |
| 20 | Marjut Töyli | 58.23 |
| 23 | Tea Finni | 58.52 |
| 18 | Laila Andersson | 58.01 |
Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
| 1 | Tuija Helander | 55.224 |
|---|---|---|
| 2 | Petra Söderström | 56.078 |
| 5 | Hilla Uusimäki | 57.485 |
| 3 | Ilona Ranta | 56.965 |
| 6 | Viivi Lehikoinen | 57.669 |
| 4 | Anna Suurnäkki | 57.453 |
| 12 | Annika Kumlin | 58.578 |
| 7 | Venla Paunonen | 57.977 |
| 15 | Anja Rantanen | 58.677 |
| 8 | Emma Millard | 58.223 |
| 9 | Anniina Laitinen | 58.259 |
| 10 | Iina Pekkola | 58.388 |
| 21 | Nea Mattila | 59.206 |
| 14 | Virve Pajuharju | 58.613 |
| - | Jonna Berghem | - |
| 13 | Manuela Bosco | 58.595 |
| 20 | Laila Andersson | 59.057 |
| 16 | Marjut Pippola | 58.759 |
| 11 | Eveliina Määttänen | 58.450 |
| 18 | Marjut Töyli | 58.996 |
maanantai 11. marraskuuta 2019
Välihuomautus 134 : Kaikki on suhteellista
Blogistilta on tiedusteltu näkemystä tapaus Husu Husseinista, hänen taksikaustistaan ja häneen kohdistuneesta kritiikistä. En liity huutokuoroon. Tyydyn vain lakonisesti toteamaan, että Husu Hussein on epäilemättä kaikista tietämistäni somaleista älykkäin ja rehellisin.
lauantai 9. marraskuuta 2019
Uusinta: Tylsää
Lukijalle: Sitten tämän jutun kirjoittamisen olen seurannut joka vuosi jännityksellä listaykkösen tapahtumia. Uskomatonta mutta totta, näyttää siltä että Suomen potkupallomaajoukkue selviytyy arvokisoihin ennen kuin Murattimaljassa tapahtuu vastaavan luokan yllätys. Toisaalta laajennettuihin EM-kisoihin pääsevät nykyään vuorollaan kaikki muut maat paitsi Andorra, Liechtenstein ja San Marino, kun taas Murattimaljan säännöt ovat pysyneet samoina jo yli 70 vuotta:
Jokaisella on omat lempiurheilunsa ja jonkun toisen lempiurheilu on jonkun toisen mielestä kuolettavan ikävää. Niinpä tylsimpiä urheilukilpailuja listatessa ei kannatakaan tehdä sitä subjektiivisesta vinkkelistä, vaan lopputuloksen kannalta. Urheilun suola on arvaamattomuus ja jos tulos on etukäteen helposti arvattavissa, se on tylsää vaikka laji ja jopa kyseinen kilpailu olisivat itsessään kuinka kiinnostavia. Tässä kymmenen ikävystyttävintä urheilijaa tai kilpailua.
10. Veriviholliset
“Paikallisderby” on tuttu käsite eurooppalaisessa urheiluelämässä. Amerikkalaisittain samankaltainen merkitys on sanalla ”rivalry”, joka tarkoittaa kilpailuasetelmaa kahden joukkueen – samalta paikkakunnalta tai ei – välillä. Nämä suhteet ovat etenkin yliopistotasolla jopa sadan vuoden mittaisia. Yksi yliopistotason jenkkifutisklassikko on Army-Navy eli maavoimien ja laivaston joukkueiden kohtaaminen. Peli oli 1900-luvun alkupuoliskolla kahden huippujoukkueen mittelö. Sittemmin oppilaitosten akateeminen vaatimustaso pysyi kovana siinä missä ”siviiliyliopistojen” rekrytoimille pelaajille järjestetyt opinto-ohjelmat olivat kukkienistuttelutasoa ja nekin joskus liian vaikeita. Seurauksena sekä Army että Navy ovat pudonneet yliopistojoukkueiden rankingissa kauas korkeimman tason kärjestä. Tällä taas on ollut erikoinen seuraus toisen klassikkopelin suhteen. Laivaston joukkueen toinen perinteinen verivihollinen on ollut Notre Damen yliopiston joukkue. Joukkueet ovat kohdanneet vuosittain 1927 alkaen. Notre Dame on aina ollut maan parhaita joukkueita ja jopa huipputason Navya vastaan se voitti useammin kuin hävisi. Vuoteen 1963 mennessä Notre Dame oli voittanut 27 ottelua ja Navy yhdeksän, kerran oli pelattu tasan. Sitten Notre Dame voitti 43 vuotta peräkkäin. Sarjan yksipuolisuudesta huolimatta ottelun lopettamista ei edes harkittu perinteiden takia. Vuonna 2007 peli oli varsinaisen peliajan jälkeen tasan. Kolmen jatkoajan jälkeen mahdoton muuttui mahdolliseksi ja Navy voitti. Eivätkä yllätykset jääneet tähän, vaan Navy voitti myös vuosina 2009 ja 2010. Sen jälkeen on palattu normaaliin marssijärjestykseen ja Notre Damen nykyinen voittoputki on viiden pelin mittainen. Tällä hetkellä voittohistoria on Notre Dame 76 – Navy 12.
(Päivitys 9.11.2019: Nykyään tilanne on 79-13 ja seuraava ottelu on viikon kuluttua.)
9. Voittoputki
Palloilulajeissa on helppoa: melkein joka toinen kerta voittaa ja ikinä ei ottelussa jää toista sijaa huonommaksi. Toista on yksilölajeissa, joissa on kilpailijoita joskus jopa tuhansittain. Esimerkiksi maratonin Euroopan mestari Janne Holmén voitti urallaan vain kolme maratonia, joista kaksi oli pieneltä Åland Maratonilta ja yksi EM-kulta. Niinpä yksilölajeissa voittoputket ovat kovia suorituksia. Otsikkolinkissä mainittu Edwin Moses otti 122 perättäistä voittoa 400 metrin aidoissa vuosina 1977-87. Putki meni poikki vähän ennen Mosesin uran ehkä upeinta kisaa ja voittoa eli vuoden 1987 maailmanmestaruutta. Tylsäksi Mosesin menoa ei voi kutsua muuten kuin tulosluettelon ykkössijan osalta. Kestävyyslajeissa Mosesin kaltaisia voittoputkia ei ole nähty, koska kilpailemaan pystyy vain harvakseltaan. Emil Zatopek onnistui 1948 sössimään itsensä olympiahopealle 5000 metrillä, mutta sen jälkeen hän oli voittamaton 45 kertaa peräkkäin aina vuoteen 1952 asti. Kymmenellätuhannella metrillä Zatopek oli voittamaton debyytistään 1948 vuoteen 1954, 37 kertaa peräkkäin. Pahiten sarjasta kärsi Alain Mimoun, joka sai kolme olympiahopeaa ja kaksi EM-hopeaa, kaikki Zatopekin takana. Osat vaihtuivat Melbournen olympiamaratonilla, jonka Mimoun voitti Zatopekin jäädessä kuudenneksi. Vähän samankaltainen suhde oli italialaisella kiekonheittäjäparivaljakolla Adolfo Consolini - Giuseppe Tosi, joka otti edellä mainitussa järjestyksessä kultaa ja hopeaa yksissä olympialaisissa ja kolmissa EM-kisoissa.
Mutta yleisurheilun voittoputkista pisin on romanialaisella korkeushyppääjällä Iolanda Balasilla, joka voitti 140 kilpailua peräkkäin vuosina 1957-1967. Tämä siitä huolimatta, että hän käytti jo tuohon aikaan alkeellisena pidettyä tekniikkaa eikä silloin vallinnutta kierähdystyyliä.
8. Primus inter pares
USA:n yliopistojen koripallosarjojen ylin taso on nimeltään I divisioona. Siihen kuuluu 32 eri sarjaa eli konferenssia. Siis tosiaankin sarjaa, ei joukkuetta. Joukkueita ylimmällä sarjatasolla on nykyään 351. Laskennallisesti joukkue voittaa siis mestaruuden keskimäärin joka 351:s vuosi. Käytännössä on tietenkin olemassa ”isoja” ja ”pieniä” yliopistoja, joista ”isot” - joita niitäkin on kymmeniä - ovat mahdollisia mestareita. Sarjaformaatti on kuitenkin sellainen, että siinä menestyminen vaatii jo tuuriakin. Joukkueet rankataan runkosarjan jälkeen tiettyjen kriteerien mukaan paremmuusjärjestykseen. 68 parasta pääsee pudotuspeleihin. 60 selviää suoraan ensimmäiselle kierrokselle, kahdeksan heikointa pelaa ensin karsintaottelun. Sitten alkaa varsinainen playoff. 64 joukkuetta, kerrasta poikki. Eli joukkueiden määrä puolittuu joka kierroksella: 64, 32, 16, 8, 4, 2. Voittaakseen mestaruuden on siis voitettava kuusi ottelua putkeen ja vastassa on joka kerran toinen huippujoukkue. 64 joukkueeseen siirryttiin 1985, sitä ennen joukkueita oli vähemmän, kuitenkin jo 50-luvulta alkaen vähintään 25 ja koko ajan on käytetty kerrasta poikki –systeemiä. Eipä ihme, että mestaruuden uusiminen on harvinaista hommaa. Edellisen kerran kaksi peräkkäistä mestaruutta on voittanut Florida 2006-7 ja sitä ennen Duke 1990-1. Kolmeen perättäiseen mestaruuteen on ylletty vain kerran, mutta sillä kertaa niitä tulikin useampia. Kahdentoista vuoden ajanjaksona 1964-1975 UCLA voitti kymmenen mestaruutta. Neljä kausista oli sellaisia, joissa UCLA voitti joka ainoan ottelunsa myös runkosarjassa. Mestaruuksista seitsemän vuosina 1967-1973 tuli putkeen. Pelien kerrasta poikki –luonne huomioiden suoritus ei ole ainoastaan käsittämätön, se on oikeastaan mahdoton. Etenkin kun huomioi, että yliopistossa pelaaja voi pelata maksimissaan neljä kautta eli joukkuetta tulee uudistaa koko ajan. Valmentaja John Wooden taisi tehdä erinäisiä asioita oikein.
7. Hubka-Bubka
Sanotaan, että Serhi Bubka dominoi seiväshyppyä melkein kaksikymmentä vuotta. Tämä on osittain totta: 17 kertaa Bubka rikkoi ulko- ja 18 kertaa sisäratojen maailmanennätyksen hilaten sitä 30 senttiä korkeammalle. Miehen palkintokaapissa on sisä- ja ulkoratojen arvokisoista yhteensä 13 kultamitalia eikä yhtään ainutta himmeämpää mitalia. Mutta Bubka ei voittanut aina. Ulkoratojen maailmanmestaruuksia tuli peräti kuusi, kun taas olympiakultaa vain kerran, kuten myös EM-kultaa. Seiväshyppy on herkkä laji ja joskus Bubka epäonnistui. Sen takia hän loi tylsyyteen aivan oman standardinsa: muille maailman huippuhyppääjille tappio Bubkalle oli normi, mutta voitto hänestä ei tuntunut miltään. "En voittanut todellista Bubkaa", oli Maksim Tarasovin kommentti olympiavoiton 1992 jälkeen, kun Bubka jäi ilman tulosta finaalissa. Jos Bubka joskus hävisi, hän hävisi pudotettuaan aloituskorkeudesta kolmesti tai vaatimattomalla tuloksella. Miehelle kuusi metriä oli normaalia, mutta paras tulos jolla hän ikinä hävisi, oli 590. Uralla oli 63 kilpailua, joissa tulos oli enemmän kuin 590 ja niistä hän ei hävinnyt ainuttakaan. Eli aivan totta: "oikeaa" Bubkaa ei koskaan voitettu.
6. Ilmapistoolin MM-kilpailut
Yleensä tylsyys tarkoittaa sitä, että aina tapahtuu samoin. Toisaalta tylsää on sekin, että voittajaa on mahdoton ennustaa. Ilmapistoolin maailmanmestaruudesta on ammuttu 19 kertaa ja aina on saatu eri voittaja! Ainakaan äkkiseltään en löytänyt ainuttakaan sellaista lajia, jossa olisi kilpailtu maailmanmestaruudesta useampia kertoja eikä koskaan kukaan ole kyennyt mestaruuttaan uusimaan. Tämä siitä huolimatta, että pistooliampujan ura saattaa kestää vuosikymmeniä, kuten esimerkiksi lajin ainoalla suomalaisella maailmanmestarilla (1978) Paavo Palokankaalla. Puhumattakaan vuoden 1983 maailmanmestari Ragnar Skanåkerista, joka otti osaa olympialaisiin seitsemän kertaa.
(Päivitys 9.11.2019: Se siitä. Kahdeskymmenes kerta toden sanoi ja Etelä-Korean Jin Jong-Oh uusi vuoden 2014 mestaruutensa 2018.)
5. Pallo jalkojen välistä
Amerikkalaisessa jalkapallossa pelaajat ovat erikoistuneet tiettyyn, useimmiten hyvin suppeaan rooliin. Esimerkiksi potkaisijat tulevat kentälle vain erikoistilanteissa ja hekin ovat etenkin ammattilaisjoukkueissa aina erikoistuneet joko maasta potkaistaviin (kicker) tai ilmasta potkaistaviin (punter) potkuihin. Mutta kaikkein erikoisin pelipaikka lienee long snapper. Hyökkäyksen keskimmäinen linjamies (center) on se kaapin kokoinen kaveri, joka ojentaa tai heittää pallon aloituksessa jalkojensa välistä pelinrakentajalle. Siis yleensä. Joissakin erikoistilanteissa keskimmäisen linjamiehen paikalle tulee long snapper. Hänen ainoa tehtävänsä on heittää pallo taaksepäin jalkojensa välistä mahdollisimman nopeasti ja tarkasti reilun kymmenen metrin päähän tavallisesti potkaisijalle. Long snapper ei yleensä koskaan pääse tekemään mitään positiivista yksilösuoritusta, mutta hänen epäonnistumisensa – pallo lipsahtaa aloituksessa käsistä, heitto lentää vastaanottajan yli tai jää vajaaksi – on usein kohtalokas. Pelipaikan tärkeydestä kertoo parhaiten NFL:n varaustilaisuuden saldo. Parhaatkaan yliopistojen long snapperit eivät ole ykkösvarauksia tai edes ykköskierroksen varauksia. Ylimmällä varaussijalla napattu long snapper kautta aikojen on vuonna 2003 numerolla 142 varattu Ryan Pontbriand ja hänetkin varattiin niin korkealla vain siksi, että hänen katsottiin tarvittaessa pystyvän pelaamaan myös tavallisena linjamiehenä. Korkeimmalla varattu puhdas long snapper on vuonna 2008 kuudennella kierroksella sijalla 198 valittu Tyler Schmitt.
4. Maailman pienin liiga
Itä-Saksa oli 1950- ja 60-luvulla jääkiekossa MM-kisoissa tasoltaan suunnilleen 6-10 sijan paikkeilla. Maan mestaruussarjassa pelasi viidestä kahdeksaan joukkuetta, lukumäärä vaihteli kausittain. Vuonna 1969 maan hallitus päätti uudesta kansallisesta urheilustrategiasta, mikä keskitti valtion voimavarat lähinnä niihin lajeihin, joista oli odotettavissa olympiamitaleja. Jääkiekko romautettiin tämän takia alas. Valtion tuki säilyi vain kahdella joukkueella, Dynamo Berlinillä ja Dynamo Weisswasserilla. Itä-Berliinin miljoonakaupungin rinnalla mestaruudesta jäi kamppailemaan 20-30 tuhannen asukkaan Weisswasser. Kaikki muut joukkueet pudotettiin harrasteliigoihin ja kaudesta 1970-71 lähtien Dynamot Berlin ja Weisswasser pelasivat kahdestaan mestaruussarjaa. Ei sen puolesta että tämä olisi hirmuista muutosta tehnyt: edellisen kerran mestaruus oli mennyt Berliinin ja Weiswasserin ulkopuolelle 1950. Kahden joukkueen liigan sarjaformaatti oli yksinkertainen: joukkueet pelasivat kahdeksan keskinäistä ottelua ja lopuksi katsottiin sarjataulukosta mestari. Aluksi Weisswasser hallitsi ja vei viisi ensimmäistä mestaruutta. Esimerkiksi 1973-74 Weisswasser voitti neljä ensimmäistä peliä, mikä oli jo melkein varma mestaruus. Berliini pisti kuitenkin kampoihin voittamalla viidennen, mutta kuudes oli jälleen Weisswasserin heiniä ja mestaruus varmistui, kaksi viimeistä peliä oteltiin vain kunniasta. Seuraavalla kaudella pelien määrä vähennettiin kuuteen, mutta sitten siirryttiinkin kymmeneen. Tämän kunniaksi mestaruus ratkesi kaudella 1975-76 ensi kerran vasta viimeisessä pelissä. 1978-79 siirryttiin kahteentoista peliin, mutta sillä kaudella neljä viimeistä peliä olivat turhia Berliinin ratkaistua jo kahdeksannessa pelissä. Kausi oli harvinaisen yksipuolinen, Berliini voitti kymmenen ottelua, Weisswasser vain yhden ja yksi peli päättyi tasan. Valtikka olikin siirtynyt Berliiniin, sikäläinen Dynamo voitti 12 mestaruutta sinä aikana kun Weisswasser yhden. Sarjamuoto eri ottelumäärin säilyi kauteen 1986-87 asti, jolloin siirryttiin playoff-formaattiin. Lieneekin siinä mielessä ainutlaatuinen tapa ratkaista mestaruus, että runkosarjaa ei ollut lainkaan. Joukkueet pelasivat paras viidestä -systeemillä eli kolmesta voitosta poikki. Kuitenkin siten, että tämä oli vasta yksi playoff-sarja ja mestaruuteen vaadittiin kahden playoff-sarjan voitto. Aika erikoinen ratkaisu huomioiden, että minimissään mestaruuteen olisi riittänyt kuusi peliä, kun taas maksimissaan olisi tarvinnut viisitoista. Kauden pituudella oli siis melkoinen vaihteluväli. Kerran todellakin selvittiin vain kuudella ottelulla, mutta enimmillään vaadittiin kaksitoista. Tätä systeemiä ehdittiin käyttää neljä kautta, joista kaksi viimeistä vei Weisswasser. Saksojen yhdistyttyä joukkueet liitettiin yhdistyneen Saksan liigaan. Berliini pelaa nykyään nimellä Eisbären Berlin ja on menestynyt erinomaisesti. Weisswasserilla meni kehnommin, seura pelaa nykyään kakkostason liigaa nimellä Lausitzer Füchse.
3. Reissumies
Nyrkkeilyssä journeyman tarkoittaa ammattilaista, jonka pääasiallinen toimenkuva on kaunistella nousevien tähtien ottelulistaa. Toisin sanoen tarjota kokemusta ja päänahka vyölle. Journeyman on usein entinen lupaus, jonka nyrkkien kovuus ei olekaan riittänyt pitkälle ja toisaalta muuta työtäkään ei ole löytynyt. Joskus ottelulista on ihan hyväkin etenkin alkuajoilta, jotkut taas ovat heti alusta asti tuomittu reissumiehiksi. Joillakin on jopa toistasataa ottelua, joukossa joitakin voittojakin mutta yleensä häviöitä. Kehnoin ottelulista lienee kuitenkin romanialaisella alkujaan keskisarjalaisella, mutta sittemmin keveään raskassarjaan lihoneella Alexandru Manealla. Vuosina 2000-13 otelleella Manealla on työlistallaan 54 ottelua, joista on tullut 0 voittoa, 0 tasapeliä ja 54 tappiota. Itse asiassa Manea lopetti uransa jo 2007 kärsittyään 49 peräkkäistä tappiota - nyrkkeilyasiantuntijat tunnistanevat 49 peräkkäisen ottelun sarjan merkityksen - mutta teki vuonna 2009 paluun kärsien neljä peräkkäistä häviötä. Uusi lopetus tuli 2011, mutta vuonna 2013 Manea hävisi vielä yhden ottelun. Lähimmäs voittoa hän pääsi 11.12.2004, jolloin tappio tuli jaetuin tuomariäänin. Mikään hiekkasäkki Manea ei silti ollut. Häviöistä vain 13 tuli tyrmäyksellä ja niistäkin neljä oli hänen neljä viimeistä otteluaan. Samassa kehässä Manean kanssa on ollut useampikin tuleva maailmanmestari, esimerkiksi Arthur Abraham.
2. Jääpallon MM-kisat
Kisat järjestettiin ensi kerran 1957, toisen kerran 1961 ja sitten aina kahden vuoden välein vuoteen 2003 asti, jolloin siirryttiin jokavuotiseen rytmiin. Ensimmäiset yksitoista maailmanmestaruutta voitti Neuvostoliitto. Koko 1970-luvun joukkueiden järjestys oli viisi kertaa peräkkäin sama: Neuvostoliitto kultaa, Ruotsi hopeaa, Suomi pronssia ja Norja neljäs. Muita maita ei osallistunut. Ensimmäinen perusnelikon ulkopuolinen nähtiin kisoissa 1985, kun USA tuli mukaan. Ensi kerran jokin muu maa kuin NL voitti kultaa 1981, kun Ruotsi yllätti. Kaikkien aikojen mitalitilasto on yksipuolisuudessaan huippua: kisat on pelattu 35 kertaa ja joka kerran sekä Ruotsi että NL/Venäjä ovat ottaneet mitalin. Muista 35 mitalista Suomi saanut 27, Kazakstan kuusi ja Norja kaksi. Mestaruuksia on mennyt NL/Venäjälle 23, Ruotsille 11 ja tilastokummajaisena mukana Suomen vuoden 2004 jatkoajalla saavutettu yllätysvoitto. Viimeiset kymmenen kisaa ovat yhdeksään kertaan päättyneet asetelmaan, jossa finaalissa ovat pelanneet Ruotsi ja Venäjä, pronssiottelussa Suomi ja Kazakstan ja viides on ollut Norja. Ainoa poikkeus nähtiin 2011, kun Suomi voitti yllättäen runkosarjan ja sai siksi välierässä vastaansa Kazakstanin. Finaaleissa palattiin normaaleimpaan mahdolliseen marssijärjestykseen eli Suomi hävisi Venäjälle ja Ruotsi voitti pronssiottelussa Kazakstanin. Kaikkein uskomattomin lienee kuitenkin Norjan putki: maa on nyt ollut neljätoista kertaa peräkkäin viides!
(Päivitys 9.11.2019: Viimeiset neljät kisat ovat sujuneet suht normaalisti. Venäjä ja Ruotsi ovat jakaneet mestaruudet ja Suomi ottanut pronssit, paitsi vuonna 2016 yllätyshopeaa. Mutta Norjan putki katkesi 2017 viidentoista peräkkäisen viitossijan jälkeen, kun maa yllätti Kazakstanin puolivälierissä ja sijoittui neljänneksi. Tätä seurasi menestyskrapula ja tappio USA:lle sijoituspelissä 2018, mikä tarkoitti kuudetta sijaa. 2019 oltiinkin sitten tutussa ja turvallisessa marssijärjestyksessä Venäjä-Ruotsi-Suomi-Kazakstan-Norja-USA. Tässä linkissä vielä tilastotietoa.)
1. Murattimalja
Brittiläisiin Kanaalisaariin kuuluu seitsemän asuttua saarta. Niistä neljällä on sen verran asutusta, että niillä on jonkinmoinen itsehallinto. Näistä pienin, 600 asukkaan Sark on liian pieni ottamaan osaa saarten jalkapallomestaruusturnaukseen. Mestaruus ratkotaan siis kolmen saaren eli Jerseyn (100 000 asukasta), Guernseyn (65 000 asukasta) ja Alderneyn (2000 asukasta) kesken. Mestaruusturnauksen eli Murattimaljan formaatti on ensimmäisestä toisen maailmansodan jälkeisestä turnauksesta eli vuodesta 1947 lähtien ollut sama. Joka toinen vuosi Jersey pääsee suoraan finaaliin, joka toinen Guernsey. Finaaliin pääsystä karsii toinen näistä aina Alderneyn kanssa. Ja joka kerran Alderney häviää välierän. Finaalissa kohtaavat aina Jersey ja Guernsey ja sen saattaa voittaa kumpi tahansa. Jerseyllä on koko historian aikana 53 voittoa, Guernseyllä 46. Lähimmäs finaalia Alderney on päässyt 1954, 1999, 2002 ja 2005, jolloin se on hävinnyt välierän vain yhdellä maalilla, 2002 Jerseylle ja muulloin Guernseylle. Kylmintä kyytiä tuli 1994, jolloin Jersey voitti 18-0. Mutta on Alderneyllä vuonna 1905 aloitetusta turnauksesta yksi otteluvoittokin 99 tappion lisäksi. Vuonna 1920 Guernsey kaatui 1-0. Onnekkaasti kyseessä oli juuri se vuosi, jolloin oli Alderneyn vuoro saada kolmen vuoden välein lankeava suora finaalipaikka. Tätä täydellisen vuorottelun systeemiä käytettiin toiseen maailmansotaan asti ja Alderney saa kiittää sitä ainoasta mestaruudestaan.
(Päivitys 9.11.2019: Sama meno jatkuu. Alderney on hävinnyt sitten edellisen kirjoituksen olleet neljä välierää. Mutta vain niukasti. 2016 Guernsey voitti 1-0, 2017 Jersey 2-1, 2018 Guernsey 2-0 ja 2019 Jersey 2-0. Vuonna 2020 tulee kuluneeksi sata vuotta Alderneyn ainoasta otteluvoitosta. Tuleeko sen kunniaksi voitto? Vai venyykö tappioputki sadan vuoden ja 93 ottelun (sota-aikana seitsemän vuotta jäi väliin) mittaiseksi?)
Jokaisella on omat lempiurheilunsa ja jonkun toisen lempiurheilu on jonkun toisen mielestä kuolettavan ikävää. Niinpä tylsimpiä urheilukilpailuja listatessa ei kannatakaan tehdä sitä subjektiivisesta vinkkelistä, vaan lopputuloksen kannalta. Urheilun suola on arvaamattomuus ja jos tulos on etukäteen helposti arvattavissa, se on tylsää vaikka laji ja jopa kyseinen kilpailu olisivat itsessään kuinka kiinnostavia. Tässä kymmenen ikävystyttävintä urheilijaa tai kilpailua.
10. Veriviholliset
“Paikallisderby” on tuttu käsite eurooppalaisessa urheiluelämässä. Amerikkalaisittain samankaltainen merkitys on sanalla ”rivalry”, joka tarkoittaa kilpailuasetelmaa kahden joukkueen – samalta paikkakunnalta tai ei – välillä. Nämä suhteet ovat etenkin yliopistotasolla jopa sadan vuoden mittaisia. Yksi yliopistotason jenkkifutisklassikko on Army-Navy eli maavoimien ja laivaston joukkueiden kohtaaminen. Peli oli 1900-luvun alkupuoliskolla kahden huippujoukkueen mittelö. Sittemmin oppilaitosten akateeminen vaatimustaso pysyi kovana siinä missä ”siviiliyliopistojen” rekrytoimille pelaajille järjestetyt opinto-ohjelmat olivat kukkienistuttelutasoa ja nekin joskus liian vaikeita. Seurauksena sekä Army että Navy ovat pudonneet yliopistojoukkueiden rankingissa kauas korkeimman tason kärjestä. Tällä taas on ollut erikoinen seuraus toisen klassikkopelin suhteen. Laivaston joukkueen toinen perinteinen verivihollinen on ollut Notre Damen yliopiston joukkue. Joukkueet ovat kohdanneet vuosittain 1927 alkaen. Notre Dame on aina ollut maan parhaita joukkueita ja jopa huipputason Navya vastaan se voitti useammin kuin hävisi. Vuoteen 1963 mennessä Notre Dame oli voittanut 27 ottelua ja Navy yhdeksän, kerran oli pelattu tasan. Sitten Notre Dame voitti 43 vuotta peräkkäin. Sarjan yksipuolisuudesta huolimatta ottelun lopettamista ei edes harkittu perinteiden takia. Vuonna 2007 peli oli varsinaisen peliajan jälkeen tasan. Kolmen jatkoajan jälkeen mahdoton muuttui mahdolliseksi ja Navy voitti. Eivätkä yllätykset jääneet tähän, vaan Navy voitti myös vuosina 2009 ja 2010. Sen jälkeen on palattu normaaliin marssijärjestykseen ja Notre Damen nykyinen voittoputki on viiden pelin mittainen. Tällä hetkellä voittohistoria on Notre Dame 76 – Navy 12.
(Päivitys 9.11.2019: Nykyään tilanne on 79-13 ja seuraava ottelu on viikon kuluttua.)
9. Voittoputki
Palloilulajeissa on helppoa: melkein joka toinen kerta voittaa ja ikinä ei ottelussa jää toista sijaa huonommaksi. Toista on yksilölajeissa, joissa on kilpailijoita joskus jopa tuhansittain. Esimerkiksi maratonin Euroopan mestari Janne Holmén voitti urallaan vain kolme maratonia, joista kaksi oli pieneltä Åland Maratonilta ja yksi EM-kulta. Niinpä yksilölajeissa voittoputket ovat kovia suorituksia. Otsikkolinkissä mainittu Edwin Moses otti 122 perättäistä voittoa 400 metrin aidoissa vuosina 1977-87. Putki meni poikki vähän ennen Mosesin uran ehkä upeinta kisaa ja voittoa eli vuoden 1987 maailmanmestaruutta. Tylsäksi Mosesin menoa ei voi kutsua muuten kuin tulosluettelon ykkössijan osalta. Kestävyyslajeissa Mosesin kaltaisia voittoputkia ei ole nähty, koska kilpailemaan pystyy vain harvakseltaan. Emil Zatopek onnistui 1948 sössimään itsensä olympiahopealle 5000 metrillä, mutta sen jälkeen hän oli voittamaton 45 kertaa peräkkäin aina vuoteen 1952 asti. Kymmenellätuhannella metrillä Zatopek oli voittamaton debyytistään 1948 vuoteen 1954, 37 kertaa peräkkäin. Pahiten sarjasta kärsi Alain Mimoun, joka sai kolme olympiahopeaa ja kaksi EM-hopeaa, kaikki Zatopekin takana. Osat vaihtuivat Melbournen olympiamaratonilla, jonka Mimoun voitti Zatopekin jäädessä kuudenneksi. Vähän samankaltainen suhde oli italialaisella kiekonheittäjäparivaljakolla Adolfo Consolini - Giuseppe Tosi, joka otti edellä mainitussa järjestyksessä kultaa ja hopeaa yksissä olympialaisissa ja kolmissa EM-kisoissa.
Mutta yleisurheilun voittoputkista pisin on romanialaisella korkeushyppääjällä Iolanda Balasilla, joka voitti 140 kilpailua peräkkäin vuosina 1957-1967. Tämä siitä huolimatta, että hän käytti jo tuohon aikaan alkeellisena pidettyä tekniikkaa eikä silloin vallinnutta kierähdystyyliä.
8. Primus inter pares
USA:n yliopistojen koripallosarjojen ylin taso on nimeltään I divisioona. Siihen kuuluu 32 eri sarjaa eli konferenssia. Siis tosiaankin sarjaa, ei joukkuetta. Joukkueita ylimmällä sarjatasolla on nykyään 351. Laskennallisesti joukkue voittaa siis mestaruuden keskimäärin joka 351:s vuosi. Käytännössä on tietenkin olemassa ”isoja” ja ”pieniä” yliopistoja, joista ”isot” - joita niitäkin on kymmeniä - ovat mahdollisia mestareita. Sarjaformaatti on kuitenkin sellainen, että siinä menestyminen vaatii jo tuuriakin. Joukkueet rankataan runkosarjan jälkeen tiettyjen kriteerien mukaan paremmuusjärjestykseen. 68 parasta pääsee pudotuspeleihin. 60 selviää suoraan ensimmäiselle kierrokselle, kahdeksan heikointa pelaa ensin karsintaottelun. Sitten alkaa varsinainen playoff. 64 joukkuetta, kerrasta poikki. Eli joukkueiden määrä puolittuu joka kierroksella: 64, 32, 16, 8, 4, 2. Voittaakseen mestaruuden on siis voitettava kuusi ottelua putkeen ja vastassa on joka kerran toinen huippujoukkue. 64 joukkueeseen siirryttiin 1985, sitä ennen joukkueita oli vähemmän, kuitenkin jo 50-luvulta alkaen vähintään 25 ja koko ajan on käytetty kerrasta poikki –systeemiä. Eipä ihme, että mestaruuden uusiminen on harvinaista hommaa. Edellisen kerran kaksi peräkkäistä mestaruutta on voittanut Florida 2006-7 ja sitä ennen Duke 1990-1. Kolmeen perättäiseen mestaruuteen on ylletty vain kerran, mutta sillä kertaa niitä tulikin useampia. Kahdentoista vuoden ajanjaksona 1964-1975 UCLA voitti kymmenen mestaruutta. Neljä kausista oli sellaisia, joissa UCLA voitti joka ainoan ottelunsa myös runkosarjassa. Mestaruuksista seitsemän vuosina 1967-1973 tuli putkeen. Pelien kerrasta poikki –luonne huomioiden suoritus ei ole ainoastaan käsittämätön, se on oikeastaan mahdoton. Etenkin kun huomioi, että yliopistossa pelaaja voi pelata maksimissaan neljä kautta eli joukkuetta tulee uudistaa koko ajan. Valmentaja John Wooden taisi tehdä erinäisiä asioita oikein.
7. Hubka-Bubka
Sanotaan, että Serhi Bubka dominoi seiväshyppyä melkein kaksikymmentä vuotta. Tämä on osittain totta: 17 kertaa Bubka rikkoi ulko- ja 18 kertaa sisäratojen maailmanennätyksen hilaten sitä 30 senttiä korkeammalle. Miehen palkintokaapissa on sisä- ja ulkoratojen arvokisoista yhteensä 13 kultamitalia eikä yhtään ainutta himmeämpää mitalia. Mutta Bubka ei voittanut aina. Ulkoratojen maailmanmestaruuksia tuli peräti kuusi, kun taas olympiakultaa vain kerran, kuten myös EM-kultaa. Seiväshyppy on herkkä laji ja joskus Bubka epäonnistui. Sen takia hän loi tylsyyteen aivan oman standardinsa: muille maailman huippuhyppääjille tappio Bubkalle oli normi, mutta voitto hänestä ei tuntunut miltään. "En voittanut todellista Bubkaa", oli Maksim Tarasovin kommentti olympiavoiton 1992 jälkeen, kun Bubka jäi ilman tulosta finaalissa. Jos Bubka joskus hävisi, hän hävisi pudotettuaan aloituskorkeudesta kolmesti tai vaatimattomalla tuloksella. Miehelle kuusi metriä oli normaalia, mutta paras tulos jolla hän ikinä hävisi, oli 590. Uralla oli 63 kilpailua, joissa tulos oli enemmän kuin 590 ja niistä hän ei hävinnyt ainuttakaan. Eli aivan totta: "oikeaa" Bubkaa ei koskaan voitettu.
6. Ilmapistoolin MM-kilpailut
Yleensä tylsyys tarkoittaa sitä, että aina tapahtuu samoin. Toisaalta tylsää on sekin, että voittajaa on mahdoton ennustaa. Ilmapistoolin maailmanmestaruudesta on ammuttu 19 kertaa ja aina on saatu eri voittaja! Ainakaan äkkiseltään en löytänyt ainuttakaan sellaista lajia, jossa olisi kilpailtu maailmanmestaruudesta useampia kertoja eikä koskaan kukaan ole kyennyt mestaruuttaan uusimaan. Tämä siitä huolimatta, että pistooliampujan ura saattaa kestää vuosikymmeniä, kuten esimerkiksi lajin ainoalla suomalaisella maailmanmestarilla (1978) Paavo Palokankaalla. Puhumattakaan vuoden 1983 maailmanmestari Ragnar Skanåkerista, joka otti osaa olympialaisiin seitsemän kertaa.
(Päivitys 9.11.2019: Se siitä. Kahdeskymmenes kerta toden sanoi ja Etelä-Korean Jin Jong-Oh uusi vuoden 2014 mestaruutensa 2018.)
5. Pallo jalkojen välistä
Amerikkalaisessa jalkapallossa pelaajat ovat erikoistuneet tiettyyn, useimmiten hyvin suppeaan rooliin. Esimerkiksi potkaisijat tulevat kentälle vain erikoistilanteissa ja hekin ovat etenkin ammattilaisjoukkueissa aina erikoistuneet joko maasta potkaistaviin (kicker) tai ilmasta potkaistaviin (punter) potkuihin. Mutta kaikkein erikoisin pelipaikka lienee long snapper. Hyökkäyksen keskimmäinen linjamies (center) on se kaapin kokoinen kaveri, joka ojentaa tai heittää pallon aloituksessa jalkojensa välistä pelinrakentajalle. Siis yleensä. Joissakin erikoistilanteissa keskimmäisen linjamiehen paikalle tulee long snapper. Hänen ainoa tehtävänsä on heittää pallo taaksepäin jalkojensa välistä mahdollisimman nopeasti ja tarkasti reilun kymmenen metrin päähän tavallisesti potkaisijalle. Long snapper ei yleensä koskaan pääse tekemään mitään positiivista yksilösuoritusta, mutta hänen epäonnistumisensa – pallo lipsahtaa aloituksessa käsistä, heitto lentää vastaanottajan yli tai jää vajaaksi – on usein kohtalokas. Pelipaikan tärkeydestä kertoo parhaiten NFL:n varaustilaisuuden saldo. Parhaatkaan yliopistojen long snapperit eivät ole ykkösvarauksia tai edes ykköskierroksen varauksia. Ylimmällä varaussijalla napattu long snapper kautta aikojen on vuonna 2003 numerolla 142 varattu Ryan Pontbriand ja hänetkin varattiin niin korkealla vain siksi, että hänen katsottiin tarvittaessa pystyvän pelaamaan myös tavallisena linjamiehenä. Korkeimmalla varattu puhdas long snapper on vuonna 2008 kuudennella kierroksella sijalla 198 valittu Tyler Schmitt.
4. Maailman pienin liiga
Itä-Saksa oli 1950- ja 60-luvulla jääkiekossa MM-kisoissa tasoltaan suunnilleen 6-10 sijan paikkeilla. Maan mestaruussarjassa pelasi viidestä kahdeksaan joukkuetta, lukumäärä vaihteli kausittain. Vuonna 1969 maan hallitus päätti uudesta kansallisesta urheilustrategiasta, mikä keskitti valtion voimavarat lähinnä niihin lajeihin, joista oli odotettavissa olympiamitaleja. Jääkiekko romautettiin tämän takia alas. Valtion tuki säilyi vain kahdella joukkueella, Dynamo Berlinillä ja Dynamo Weisswasserilla. Itä-Berliinin miljoonakaupungin rinnalla mestaruudesta jäi kamppailemaan 20-30 tuhannen asukkaan Weisswasser. Kaikki muut joukkueet pudotettiin harrasteliigoihin ja kaudesta 1970-71 lähtien Dynamot Berlin ja Weisswasser pelasivat kahdestaan mestaruussarjaa. Ei sen puolesta että tämä olisi hirmuista muutosta tehnyt: edellisen kerran mestaruus oli mennyt Berliinin ja Weiswasserin ulkopuolelle 1950. Kahden joukkueen liigan sarjaformaatti oli yksinkertainen: joukkueet pelasivat kahdeksan keskinäistä ottelua ja lopuksi katsottiin sarjataulukosta mestari. Aluksi Weisswasser hallitsi ja vei viisi ensimmäistä mestaruutta. Esimerkiksi 1973-74 Weisswasser voitti neljä ensimmäistä peliä, mikä oli jo melkein varma mestaruus. Berliini pisti kuitenkin kampoihin voittamalla viidennen, mutta kuudes oli jälleen Weisswasserin heiniä ja mestaruus varmistui, kaksi viimeistä peliä oteltiin vain kunniasta. Seuraavalla kaudella pelien määrä vähennettiin kuuteen, mutta sitten siirryttiinkin kymmeneen. Tämän kunniaksi mestaruus ratkesi kaudella 1975-76 ensi kerran vasta viimeisessä pelissä. 1978-79 siirryttiin kahteentoista peliin, mutta sillä kaudella neljä viimeistä peliä olivat turhia Berliinin ratkaistua jo kahdeksannessa pelissä. Kausi oli harvinaisen yksipuolinen, Berliini voitti kymmenen ottelua, Weisswasser vain yhden ja yksi peli päättyi tasan. Valtikka olikin siirtynyt Berliiniin, sikäläinen Dynamo voitti 12 mestaruutta sinä aikana kun Weisswasser yhden. Sarjamuoto eri ottelumäärin säilyi kauteen 1986-87 asti, jolloin siirryttiin playoff-formaattiin. Lieneekin siinä mielessä ainutlaatuinen tapa ratkaista mestaruus, että runkosarjaa ei ollut lainkaan. Joukkueet pelasivat paras viidestä -systeemillä eli kolmesta voitosta poikki. Kuitenkin siten, että tämä oli vasta yksi playoff-sarja ja mestaruuteen vaadittiin kahden playoff-sarjan voitto. Aika erikoinen ratkaisu huomioiden, että minimissään mestaruuteen olisi riittänyt kuusi peliä, kun taas maksimissaan olisi tarvinnut viisitoista. Kauden pituudella oli siis melkoinen vaihteluväli. Kerran todellakin selvittiin vain kuudella ottelulla, mutta enimmillään vaadittiin kaksitoista. Tätä systeemiä ehdittiin käyttää neljä kautta, joista kaksi viimeistä vei Weisswasser. Saksojen yhdistyttyä joukkueet liitettiin yhdistyneen Saksan liigaan. Berliini pelaa nykyään nimellä Eisbären Berlin ja on menestynyt erinomaisesti. Weisswasserilla meni kehnommin, seura pelaa nykyään kakkostason liigaa nimellä Lausitzer Füchse.
3. Reissumies
Nyrkkeilyssä journeyman tarkoittaa ammattilaista, jonka pääasiallinen toimenkuva on kaunistella nousevien tähtien ottelulistaa. Toisin sanoen tarjota kokemusta ja päänahka vyölle. Journeyman on usein entinen lupaus, jonka nyrkkien kovuus ei olekaan riittänyt pitkälle ja toisaalta muuta työtäkään ei ole löytynyt. Joskus ottelulista on ihan hyväkin etenkin alkuajoilta, jotkut taas ovat heti alusta asti tuomittu reissumiehiksi. Joillakin on jopa toistasataa ottelua, joukossa joitakin voittojakin mutta yleensä häviöitä. Kehnoin ottelulista lienee kuitenkin romanialaisella alkujaan keskisarjalaisella, mutta sittemmin keveään raskassarjaan lihoneella Alexandru Manealla. Vuosina 2000-13 otelleella Manealla on työlistallaan 54 ottelua, joista on tullut 0 voittoa, 0 tasapeliä ja 54 tappiota. Itse asiassa Manea lopetti uransa jo 2007 kärsittyään 49 peräkkäistä tappiota - nyrkkeilyasiantuntijat tunnistanevat 49 peräkkäisen ottelun sarjan merkityksen - mutta teki vuonna 2009 paluun kärsien neljä peräkkäistä häviötä. Uusi lopetus tuli 2011, mutta vuonna 2013 Manea hävisi vielä yhden ottelun. Lähimmäs voittoa hän pääsi 11.12.2004, jolloin tappio tuli jaetuin tuomariäänin. Mikään hiekkasäkki Manea ei silti ollut. Häviöistä vain 13 tuli tyrmäyksellä ja niistäkin neljä oli hänen neljä viimeistä otteluaan. Samassa kehässä Manean kanssa on ollut useampikin tuleva maailmanmestari, esimerkiksi Arthur Abraham.
2. Jääpallon MM-kisat
Kisat järjestettiin ensi kerran 1957, toisen kerran 1961 ja sitten aina kahden vuoden välein vuoteen 2003 asti, jolloin siirryttiin jokavuotiseen rytmiin. Ensimmäiset yksitoista maailmanmestaruutta voitti Neuvostoliitto. Koko 1970-luvun joukkueiden järjestys oli viisi kertaa peräkkäin sama: Neuvostoliitto kultaa, Ruotsi hopeaa, Suomi pronssia ja Norja neljäs. Muita maita ei osallistunut. Ensimmäinen perusnelikon ulkopuolinen nähtiin kisoissa 1985, kun USA tuli mukaan. Ensi kerran jokin muu maa kuin NL voitti kultaa 1981, kun Ruotsi yllätti. Kaikkien aikojen mitalitilasto on yksipuolisuudessaan huippua: kisat on pelattu 35 kertaa ja joka kerran sekä Ruotsi että NL/Venäjä ovat ottaneet mitalin. Muista 35 mitalista Suomi saanut 27, Kazakstan kuusi ja Norja kaksi. Mestaruuksia on mennyt NL/Venäjälle 23, Ruotsille 11 ja tilastokummajaisena mukana Suomen vuoden 2004 jatkoajalla saavutettu yllätysvoitto. Viimeiset kymmenen kisaa ovat yhdeksään kertaan päättyneet asetelmaan, jossa finaalissa ovat pelanneet Ruotsi ja Venäjä, pronssiottelussa Suomi ja Kazakstan ja viides on ollut Norja. Ainoa poikkeus nähtiin 2011, kun Suomi voitti yllättäen runkosarjan ja sai siksi välierässä vastaansa Kazakstanin. Finaaleissa palattiin normaaleimpaan mahdolliseen marssijärjestykseen eli Suomi hävisi Venäjälle ja Ruotsi voitti pronssiottelussa Kazakstanin. Kaikkein uskomattomin lienee kuitenkin Norjan putki: maa on nyt ollut neljätoista kertaa peräkkäin viides!
(Päivitys 9.11.2019: Viimeiset neljät kisat ovat sujuneet suht normaalisti. Venäjä ja Ruotsi ovat jakaneet mestaruudet ja Suomi ottanut pronssit, paitsi vuonna 2016 yllätyshopeaa. Mutta Norjan putki katkesi 2017 viidentoista peräkkäisen viitossijan jälkeen, kun maa yllätti Kazakstanin puolivälierissä ja sijoittui neljänneksi. Tätä seurasi menestyskrapula ja tappio USA:lle sijoituspelissä 2018, mikä tarkoitti kuudetta sijaa. 2019 oltiinkin sitten tutussa ja turvallisessa marssijärjestyksessä Venäjä-Ruotsi-Suomi-Kazakstan-Norja-USA. Tässä linkissä vielä tilastotietoa.)
1. Murattimalja
Brittiläisiin Kanaalisaariin kuuluu seitsemän asuttua saarta. Niistä neljällä on sen verran asutusta, että niillä on jonkinmoinen itsehallinto. Näistä pienin, 600 asukkaan Sark on liian pieni ottamaan osaa saarten jalkapallomestaruusturnaukseen. Mestaruus ratkotaan siis kolmen saaren eli Jerseyn (100 000 asukasta), Guernseyn (65 000 asukasta) ja Alderneyn (2000 asukasta) kesken. Mestaruusturnauksen eli Murattimaljan formaatti on ensimmäisestä toisen maailmansodan jälkeisestä turnauksesta eli vuodesta 1947 lähtien ollut sama. Joka toinen vuosi Jersey pääsee suoraan finaaliin, joka toinen Guernsey. Finaaliin pääsystä karsii toinen näistä aina Alderneyn kanssa. Ja joka kerran Alderney häviää välierän. Finaalissa kohtaavat aina Jersey ja Guernsey ja sen saattaa voittaa kumpi tahansa. Jerseyllä on koko historian aikana 53 voittoa, Guernseyllä 46. Lähimmäs finaalia Alderney on päässyt 1954, 1999, 2002 ja 2005, jolloin se on hävinnyt välierän vain yhdellä maalilla, 2002 Jerseylle ja muulloin Guernseylle. Kylmintä kyytiä tuli 1994, jolloin Jersey voitti 18-0. Mutta on Alderneyllä vuonna 1905 aloitetusta turnauksesta yksi otteluvoittokin 99 tappion lisäksi. Vuonna 1920 Guernsey kaatui 1-0. Onnekkaasti kyseessä oli juuri se vuosi, jolloin oli Alderneyn vuoro saada kolmen vuoden välein lankeava suora finaalipaikka. Tätä täydellisen vuorottelun systeemiä käytettiin toiseen maailmansotaan asti ja Alderney saa kiittää sitä ainoasta mestaruudestaan.
(Päivitys 9.11.2019: Sama meno jatkuu. Alderney on hävinnyt sitten edellisen kirjoituksen olleet neljä välierää. Mutta vain niukasti. 2016 Guernsey voitti 1-0, 2017 Jersey 2-1, 2018 Guernsey 2-0 ja 2019 Jersey 2-0. Vuonna 2020 tulee kuluneeksi sata vuotta Alderneyn ainoasta otteluvoitosta. Tuleeko sen kunniaksi voitto? Vai venyykö tappioputki sadan vuoden ja 93 ottelun (sota-aikana seitsemän vuotta jäi väliin) mittaiseksi?)