Vitaalit statistiikat, osa III

Tämä on kolmas osa kirjoitussarjassa, jossa käsitellään väestönkasvua.
Ensimmäisessä osassa esiteltiin tilastoaineisto, jonka lähtökohtana olivat maailman 160 väkiluvultaan suurimman maan väkiluvut vuosina 1957, 2010 ja 2017. Niistä oli laskettu keskimääräinen vuotuinen kasvuprosentti vuosille 1957-2017 ja tutkittu, kuinka maiden väkiluvut olivat tuona aikana muuttuneet. Vuosien 2010-2017 keskimääräisen vuotuisen kasvuprosentin perusteella oli sitten laadittu ennuste vuoden 2047 väkiluvulle. Malli on karkea eikä huomioi esim. maiden väestön ikärakenteita, mutta antaa silti keskimäärin luotettavan arvion kehitykselle globaalissa mittakaavassa. Yksittäisen maan ennuste saattaa heittää 10-20 %, mutta nämä ovat poikkeustapauksia ja koska virheitä tapahtuu molempiin suuntiin, ne tasoittavat toisiaan.
Toisessa osassa maat jaoteltiin kolmeentoista suuralueeseen ja tarkasteltiin vastaavia tilastotietoja alueittain. Tämä oli se tilastollisesti tärkeämpi kirjoitus. Mikäli lukija ei ole kumpaakaan aiemmista osista lukenut, suosittelen lukemaan ainakin kakkososan ennen kuin jatkaa eteenpäin. Kiitos.


Lyhyenä kertauksena oleelliset kohdat, jotka kakkososan laskelmista käyvät ilmi:

1) Meille on valehdeltu suut silmät täyteen, mitä väestönkasvuun ja sen seurauksiin eli ympäristöongelmiin tulee. Vastoin väitteitä väestönkasvu ei ole hidastumassa elintason nousun myötä, vaan ehkä jopa päinvastoin, mikäli kyseisen väestön kulttuuri sitä suosii. Vastoin väitteitä Eurooppa ei ole millään tavoin syyllinen ympäristöongelmiin, sillä Euroopan väestöpolitiikka on ollut koko ajan kestävällä kannalla - paitsi maahanmuuton osalta.

2) Vuosien 1957-2017 välillä ainoat alueet, joilla väestö ei ole vähintään puolitoistakertaistunut, ovat kaikki Euroopan alueet. Näiden lisäksi Pohjois-Amerikka on ainoa alue, jonka väestö ei ole vähintään kaksinkertaistunut. Afrikan väkiluku on lähes viisinkertaistunut 60 vuodessa eikä Lähi-itäkään paljon jälkeen jää. Vuonna 1957 Länsi-Euroopassa oli noin 1,5-kertainen määrä asukkaita Afrikkaan verrattuna. Nyt Afrikan asukasluku on noin 2,5-kertainen Länsi-Eurooppaan nähden!

3) Etelä-Aasia, Kaukoitä ja Afrikka yhteenlaskettuna ovat tuottaneet 71,6 % koko maailman väestönkasvusta vuosien 1957-2017 välillä! Voi vain kuvitella, kuinka hurja osuus olisi, mikäli Kiina ei olisi tehnyt radikaaleja toimenpiteitä. Vastaavasti koko Euroopan osuus on 3,4 %. Jos tästä lasketaan pois Eurooppaan suuntautuneen maahanmuuton vaikutus, on osuus vielä pienempi.

4) Afrikan väestönkasvu ei ole hidastunut edes prosentuaalisesti, absoluuttisesta nyt puhumattakaan! Afrikan keskimääräinen vuotuinen väestönkasvu vuosina 1957-2010 oli 2,63 %. Vuosina 2010-2017 se oli 2,84 %. Mikäli kasvu kiihtyy, jopa tämä vuosien 2010-2017 kasvuprosenttiin perustuva ennuste saattaa olla liian optimistinen. Ja tämänkin mukaan Afrikan väkiluku 11-kertaistuu välillä 1957-2047.

5) Vuosina 1957-2017 Etelä-Aasian, Afrikan ja Kaukoidän yhteenlaskettu osuus väestönkasvusta oli 71,6 %, Vuosien 2017-2047 ennusteessa se on 74,0 %. Tämä siitä huolimatta, että Kaukoidän väestönkasvu on pudonnut voimakkaasti (Kiinan väestön ikärakenteen takia se on luultavasti vielä tätä ennustetta pienempi, luultavasti lähes olematon) ja Etelä-Aasiankin hidastunut selvästi. Afrikan väestöräjähdys on vasta päässyt vauhtiin.
Ongelma-alueiden (väestönkasvu/v 1957-2017 yli 2 % eli Etelä-Aasia, Afrikka, Lähi-itä, Pohjois-Afrikka) yhteenlaskettu osuus kasvusta 1957-2017 oli 62,7 %, nyt (2017-2047) se on 81,1 %. Tämä osuus on vielä suurempi, mikäli huomioidaan näiltä alueilta pois muuttavat ja muualla lisääntyvät.
Euroopan osuus oli 3,4 %, nyt se on 1,6 %. Mikäli haittamaahanmuutto eliminoidaan laskelmasta, Euroopan väkiluku on mitä ilmeisimmin jopa laskussa.


Haittamaahanmuutosta keskustelu on tunnetusti tabu. Tabu, joka on murtumassa. Tässä äskettäin eräs henkilö totesi puheessaan"ehkä järjestömme ohjelmassa seuraavaksi on maahanmuuttajaprojekti". Katsoin samaan malliin kuin olisin katsonut henkilöä, joka vuonna 2000 olisi ehdottanut puhelinautomaattikorttibisnekseen sijoittamista. Okei, se on juuri nyt iso juttu mutta markkinat ovat jo ylibuukatut ja kymmenen vuoden kuluttua mennyttä. Harva asia on säälittävämpi kuin myöhässä oleva tuulenhaistelija.
Haittamaahanmuuttoa vielä suurempi tabu on väestönkasvu. Haittamaahanmuutosta pystyy puhumaan jo asemaansa menettämättä, kunhan sen tekee varovasti eikä sano tosiasioita muuten kuin pumpuliin käärittynä. Mutta väestönkasvu on vaiettu totaalisesti kuoliaaksi. Tämä on täysin käsittämätöntä, koska - toisin kuin haittamaahanmuutossa - faktoja ei edes yritetä peitellä. Kuka tahansa voi mennä ja todeta vaikka Wikipediasta, että maailman väkiluku oli sata vuotta sitten noin 1,7 miljardia ja 2017 se oli 7,6 miljardia. Noin 4,5-kertaistuminen sadassa vuodessa. Jos kasvu jatkuisi samanlaisena, sadan vuoden kuluttua se olisi 34 miljardia.
Se, mitä kyllä peitellään on tulevaisuusennuste. Virallinen totuus on väestönkasvun hidastuminen. Ei pidä paikkaansa, kiitos enimmäkseen sen että Afrikan väkiluku kasvaa kaikkein voimakkaimmin eikä osoita mitään hidastumisen merkkejä - päinvastoin, jopa prosentuaalinen kasvu on nousussa vaikka siinä ei edes huomoida Afrikasta pois tapahtuvaa muuttoa. Kun afrikkalaisten osuus maailman väkiluvusta kasvaa, kasvaa heidän painoarvonsa myös kasvuprosentissa. YK:n viralliset ennusteet ovat säälittävää propagandaa. Maailman väkiluku on kasvanut miljardilla ihmisellä neljän ja seitsemän miljardin välisenä aikana 12-14 vuoden välein. YK:n ennusteen mukaan kahdeksan miljardin ylittymiseen kuluukin yhtäkkiä jo 15 vuotta. Seitsemän miljardia tuli täyteen 2012, siitä viisi vuotta aikaa ja hupsista, väkiluku onkin jo 7,6 miljardia eli viidessä vuodessa on tullut jo reilusti yli puolet siitä kasvusta, minkä piti kestää viisitoista vuotta. Loppuihin 0,4 miljardiin pitäisi sitten kestää kymmenen vuotta. Jepjep. Täysin hulvattomaksi propagandaksi YK:n ennusteet menevät 8-9 miljardin välille (pitäisi kestää 26 vuotta eli aika tuplaantuu vaikka prosentuaalinen kasvuvaatimus pienenee) ja 9-10 miljardin välille (tähän sitten meneekin 129 vuotta!!!).


Väestönkasvu on maailman ainoa todellinen ongelma. Kaikki muut ongelmat ovat suurimmaksi osaksi sen seurausta. Ilmaston lämpeneminen? Saastuminen? Otsonikato? Happosateet? Tuon kaiken aiheuttavat ihmiset. Jos ihmisiä olisi yhtä paljon kuin kuusikymmentä vuotta sitten ja ympäristötietoisuus samalla tasolla kuin nyt, ongelmia ei olisi. Ja tuon väestönkasvun ovat tuottaneet nimenomaan kehitysmaat, eivät länsimaat. Syyriassa ei olisi sisällissotaa, jos siellä olisi neljä miljoonaa asukasta kuten 60 vuotta sitten, ei kahtakymmentä miljoonaa. Ihmisen psyyke ei ole kehittynyt liian ahtaaseen asumiseen. Miljoonien vuosien sopeutumista tietynlaiseen sosiaaliseen rakenteeseen ei muutamassa sukupolvessa biologia pysty muuttamaan. Seuraukset näkyvät jo.
Unohtakaa kaiken maailman "Earth Dayt", jotka sanovat että länsimaat kuluttavat liikaa ja milloin olikaan se päivä jolloin luonnonvarojen käyttö ylitti niiden tuotannon. Oikeasti, jos väkiluku olisi siedettävällä tasolla, luonnonvarat riittäisivät oikein hyvin. Mikäli väkiluku olisi sama kuin 60 vuotta sitten, luonnonvarojen käyttö olisi kestävällä tasolla. Tuon 60 vuoden aikana kehitysmaiden väkiluku on noin nelinkertaistunut Euroopan väkiluvun pysyessä samana. Tai tarkemmin sanoen EUROOPAN väkiluku on kasvanut, mutta jos lasketaan EUROOPPALAISTEN luku, se on pysynyt samana. Miksi muuten monikulttuuri on vain sitä, että sivistymättömistä maista tullaan sivistysmaihin eikä päinvastoin. Loogisesti ajatellen ihminen tuo kulttuuriaan tullessaan, joten kehitysmaalaisten maahanmuutto tekee sivistysmaasta enemmän kehitysmaan, kun taas sivistysmaalaisten maahanmuutto tekee kehitysmaasta sivistysmaan. Menkää mihin tahansa länsieurooppalaiseen pikkukaupunkiin ja katsokaa vastaantulijoita, niin kyllä siellä on muitakin kuin eurooppalaisia. Tehkää sama koe Afrikassa tai Aasiassa ja näette vain alkuperäisasukkaita. Tähän voi tietysti todeta että mennäänpä vaikka Australiaan tai Pohjois-Amerikkaan, niin eipä siellä paljon aboriginaaleja tai intiaaneja näy, kyllä ne eurooppalaiset ovat enimmäkseen maat vallanneet. Ai niin, mitäpä tulikaan pari lausetta sitten todettua siitä millaisen maan sivistysmaalaisten maahanmuutto kehitysmaasta tekeekään? Afrikka oli myös siirtomaavallan alla siinä missä Pohjois-Amerikka ja Australia. Mikähän mahtaa olla syy nykyiseen elintasokuiluun? Millainen mahtaa olla Euroopan elintaso sadan vuoden kuluttua, jos väestönvaihto toteutuu?


Perinteisesti väestönkasvua ovat rajoittaneet sodat, kulkutaudit ja nälänhätiä aiheuttaneet luonnonkatastrofit. Nykyään nämä eivät enää toimi.
Ruandan kansanmurhassa surmattiin lähes miljoona ihmistä. Maan väkiluku oli 1990 7,11 miljoonaa. Miljoonan asukkaan osuus tästä on noin 14 %. Lisäksi melkoinen osa populaatiota lähti pakolaisiksi. Vuonna 1995 väkiluku kävi pohjalukemissaan, 5,57 miljoonaa. Sitten osa pakolaisista palasi ja lisääntyminen lähti taas vauhtiin. Vuonna 2000 väkiluku oli 8,09 miljoonaa. Siis otetaanpa uudelleen. Väestöstä tapetaan noin seitsemäsosa. Vain kymmenen vuotta myöhemmin väestömäärä on silti kasvanut seitsemäsosalla.

Edes totaalisempi tuho ei tehoa. Kun hererot ryhtyivät kapinoimaan Saksan siirtomaavaltaa vastaan 1904, saksalaiset ryhtyivät toimenpiteisiin joiden rinnalla jopa juutalaisvainot kalpenivat. Kolmessa vuodessa 80-tuhantisesta hereropopulaatiosta oli jäljellä enää 15 tuhatta (nämä luvut ovat ymmärrettävistä syistä epävarmoja, mutta suuntaa-antavia). Populaatio oli siis pienentynyt alle 20 %:iin alkuperäisestä. Vuonna 2013 hereroja oli 250 000. Kolminkertainen määrä siihen nähden kuin hieman yli sata vuotta sitten ennen kansanmurhaa.
Toisaalta väestöilläkin on eroja. Kun Irlantiin iski suuri nälänhätä 1840-luvulla, saaren väkiluku oli noin kahdeksan miljoonaa. Seitsemässä vuodessa miljoona kuoli nälkään ja kaksi miljoonaa muutti siirtolaisiksi - palaamatta. Kuolleiden suhteen tilanne oli siis samankaltainen kuin Ruandassa 150 vuotta myöhemmin, suhde alkuperäiseen väkilukuun ja lukumäärä olivat suunnilleen samat. Irlannin väkiluku palasi kuolleet korvaavalle tasolle vasta noin sata vuotta myöhemmin. Ei kymmenessä vuodessa kuten Ruandassa.

Toki Irlannin tilanteeseen vaikutti myös runsas siirtolaisuus. Mutta sama tilanne ei ollut Suomessa suuren suurten nälkävuosien aikana 1866-68. Väkiluku 1865 oli 1,843 miljoonaa. 1868 se oli 1,727 miljoonaa. 6,3 % pudotus. Lähtötasolle palattiin vuonna 1873, kahdeksassa vuodessa. Ruanda menetti väestöstään seitsemäsosan ja kasvatti silti väkilukuaan seitsemäsosalla vain kymmenessä vuodessa. Suomi menetti kuudestoistaosan ja Ruandan kasvua vastaavalle tasolle (seitsemäsosa) pääseminen vaati silti seitsemäntoista vuotta. Tämä siitä ilmeisestä seikasta huolimatta, että Suomessa nälänhätä vei ennen muuta vanhuksia ja lapsia, kun taas Ruandan sisällissodassa kuoli varmasti suhteellisesti enemmän lisääntymisikäistä väkeä.
Nälänhätiä taas on nykyään olematon väkiluvun rajoitin.. Vanhemmat lukijat muistanevat 1980-luvun Etiopian nälänhädät ja avustuskonsertit (We Are the World). Todellisuudessa Etiopian väkiluku kasvoi 1980-1990 35,4 miljoonasta 48,3 miljoonaan - huikeaa 3,2 % vuosivauhtia! Nykyään Etiopian väkiluku ylitti juuri sata miljoonaa.

Tästä nähdään että mikään "luonnollinen menetelmä" kuten sota, kulkutauti tai nälänhätä ei tehoa. Kuten edellisessä kirjoituksessa maiden välillä tehty vertailu ja maiden sisällä eri väestöryhmien välillä tehty vertailu osoittaa, jotkin väestönosat lisääntyvät voimakkaammin kuin toiset eivätkä sopeuta kasvuaan elintasoon millään tavoin. Toistaiseksi ainoa rajoittava tekijä niille on ollut katastrofi - sota, kulkutauti tai nälänhätä. Globaalissa maailmassa sota ei enää rajoita väestönkasvua, koska pakoon on helpompi lähteä. Kuten Etiopian esimerkistä nähdään, väestöä rajoittavia nälänhätiä ei enää ole, koska apua tuodaan paikalle siten, että väestö oikeasti kasvaa. Ainoa luonnollinen tapa on kulkutaudit. On hyvin ilmeistä, että väestöntiheyden kasvaessa riittävän suureksi tulee globaali epidemia - ja se on liikkuvuuden takia todellakin globaali - , joka saa espanjantaudin vaikuttamaan pieneltä syysnuhalta.

Toimivassa maailmassa suurvallat ottaisivat lusikan kauniisti käteen ja pakottaisivat kaikki muut hyväksymään jonkinlaisen Kiinan mallia soveltavan menetelmän väestönkasvun pysäyttämiseksi.


Vanha totuus sanoo, että on turhaa etsiä toiminnan takaa suunnitelmaa, jos tapahtuneet asiat ovat selitettävissä typeryydellä. Nyt aletaan kuitenkin olla niillä ja rajoilla, onko typeryys sentään niin suurta että väestönkasvun aiheuttamaa tulevaa tuhoa ei poliittisella johtotasolla tajuttaisi. Mikäli oletamme että kuitenkin tajutaan, jää jäljelle kaksi vaihtoehtoa:
1) Älä anna sen tapahtua minun vartiovuorollani
Tiedetään että hommat kusevat mutta toivotaan - luultavasti oikein laskien - että ne eivät kuse vielä seuraavaan kahteenkymmeneen vuoteen, jolloin vastuussa ovatkin toiset miehet. Jotka tulevat kiroamaan edeltäjänsä alimpaan helvettiin, mutta ainakin nämä edeltäjät ovat saaneet nauttia hyvistä oloista tekemättä rajuja mutta oikeita ratkaisuja. Tätä selitystä puoltaa esimerkiksi se, että öljyn korvaamista ei todellisuudessa edes yritetä. Mikäli korvaava energialähde löydettäisiin, seuraisi Lähi-idän romahdus ja valtaisa siirtolaiskriisi, mikä nopeuttaisi prosessia. Ainoat vauraat muslimimaat kun ovat vauraita siksi, että niissä sattuu olemaan valtava määrä öljyä, jota tarvitaan länsimaisen kulttuurin kehittämään teknologiaan ja joka sieltä toimitetaan länsimaisella teknologialla aasialaisella työvoimalla.
2) Tiedetään mitä oikeasti on tapahtumassa ja koetetaan pahentaa asioita, jotta romahdus tapahtuisi mahdollisimman pian
Tähän viittaa ainakin se, että matuvyöryä Eurooppaan ei yritetä tosissaan edes pysäyttää. Jos yritettäisiin, jouduttaisiin turvautumaan konsteihin jotka herättäisivät sympatiaa matuja kohtaan. Nykyinen toimintamalli puolestaan saa ihmiset entistä enemmän nuivemmiksi. Tämä on aivan kuin ikuinen virheväittämä siitä, että Hitler olisi pitänyt pysäyttää Münchenissä 1938. Ei olisi. Jos Hitler olisi pysäytetty tuolloin, natsismi olisi noussut uudelleen. Hulluuden pitää päästä riittävän pitkälle, jotta riittävän monet uskovat sen olevan hulluutta. Onhan mahdollista, että tämän kaiken takana on jokin suunnitelma, mutta luultavasti ei.

Näitä kahta "tiedetään mitä on tapahtumassa mutta ei tehdä sille mitään" -selitystä todennäköisempi vaihtoehto on toki yksinkertaisesti typeryys. Ja vaikka johtoportaassa asiat tiedettäisiinkin, suurin osa mokutuksesta toki selittyy typeryydellä. Sitä nyt vain pidetään trendikkäänä, että mainoksissa on sekä musta että valkoinen, vaikka se ei väestöosuutta vastaakaan.

Kerrankin kuva oikeassa paikassa.


Kirjoituksen mahdollisessa neljännessä osassa muutaman viikon kuluttua toimitaan päinvastoin kuin maailmassa on viime aikoina ollut tapana. Eli lokalisoidaan globaali ongelma. Nythän on toimittu juuri toisinpäin. Väestönkasvu (ja sen seuraukset eli ylikulutus, sodat, terrorismi jne) on ollut paikallinen ongelma, joka on globalisoitu sallimalla haittamaahanmuutto länsimaihin. Jos kirjoitan neljännen osan, se on fiktiivinen tarina Suomesta vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen.