Vuonna 1707 Englannin ja Skotlannin kuningaskuntien parlamentit solmivat sopimuksen, joka sinetöi - ainakin ensi vuoteen asti - maiden yhdistymisen Isoksi-Britanniaksi. Sitä ennen mailla oli ollut personaaliunioni eli yhteinen hallitsija jo vuodesta 1603, mutta parlamentit olivat toimineet itsenäisesti.
Yhdistyneen Kuningaskunnan ensimmäiseksi hallitsijaksi tuli kuningatar Anna, jonka asema ei käytännössä muuttunut yhdistymisen myötä. Onnettomien sattumien takia Stuartin kuningassuku sammui häneen ja vuonna 1714 uudella valtiolla oli edessään uuden hallitsijan etsintä. Voi vain kuvitella, kuinka onnetonta oli kuningatar Annan yksityiselämä. Hän koki puolisonsa, Tanskan prinssi Yrjön kanssa 17 raskautta. Kuusi päättyi keskenmenoon. Kuusi kertaa lapsi syntyi kuolleena. Viidestä elävänä syntyneestä lapsesta kaksi vanhinta kuoli isorokkoon, nuorempi kahdeksan kuukauden ikäisenä ja vanhempi kuusi päivää myöhemmin alle kaksivuotiaana. Kaksi nuorinta kuolivat heti syntymän jälkeen. Vanhimmaksi eli William, joka kuoli pian yksitoista vuotta täytettyään tuntemattomaksi jääneeseen sairauteen, muutamaa kuukautta sen jälkeen kun Annan viimeiseksi jäänyt raskaus oli tuottanut kuolleena syntyneen pojan. Seuraavana vuonna Annan isä, entinen Englannin kuningas Jaakko II (Skotlannin kuningas Jaakko VII) kuoli. Kuninkaana hän oli ollut vain vuoteen 1688 asti, jolloin Vilhelm III Oranialainen yhdessä vaimonsa, Annan sisaren Marian kanssa oli kukistanut hänet. Lapsettomasta kuningasparista Maria oli kuollut 1694 ja hänen miehensä Vilhelm III kuoli 1702, jolloin Annasta tuli kuningatar. Vuonna 1708, vuosi Englannin ja Skotlannin yhdistymisen jälkeen kuningatar jäi leskeksi.
Elämässään enemmän kuin tarpeeksi kärsinyt sairaalloinen kuningatar kuoli 49-vuotiaana. Perimysjärjestys oli epäselvä, koska kovin läheisiä sukulaisia ei ollut. Tällöin parlamentti päätti käyttää vallanperimyslakiin kirjattua oikeuttaan ja sivuutti kylmästi normaalissa kruununperimysjärjestyksessä lähimmät ehdokkaat. Valituksi tuli äidinäitinsä kautta Stuart-sukuun kuulunut Hannoverin hallitsija George, kuninkaana suomalaisittain Yrjö I.
Uusi kuningas oli siis saksalainen prinssi. Noin periaatteessa. Käytännössä eurooppalaiset kuningassuvut naivat toisiaan ristiin rastiin siten, että kaikki olivat enemmän tai vähemmän sukua toisilleen. Yleensä enemmän. Kun taannoin tutkin Venäjän tsaarien verenperimää, sai havaita heidän olleen käytännössä saksalaisia. Viimeinen tsarevits Aleksei oli venäläinen vain 0,4-prosenttisesti ja 88-prosenttisesti saksalainen. Nyt tein saman tutkimuksen brittiläiselle kuningashuoneelle, tosin tällä kertaa tyydyin menemään vain kahdeksanteen sukupolveen taaksepäin eli 256 esivanhempaan. Noin nyrkkisääntönä - joissain tapauksissa piti kaivautua vähän kauemmas ja toisaalta aika usein ei kaikissa sukuhaaroissa päässyt kahdeksanteen sukupolveen asti. Mikäli näin onnettomasti pääsi käymään, laskettiin kauimman tunnetun esivanhemman mukaan kaikkien häntä edeltäneiden kansallisuus samaksi.
Näin laskien tuore kuningas Yrjö I oli verenperimältään: GER 62,9 %, FRA 9,8 %, POL 7,4 %, SCO 5,9 %, ENG 3,5 %, AUT 3,1 %, CZE 2,3 %, LUX 2,0 %, DEN 1,2 %, HOL 0,8 %, ITA 0,8 %, POR 0,4 %. Hän pääsi siis valtaistuimelle skotlantilaisen Stuart-suvun yhteyden perusteella, mutta skotti oli vasta neljänneksi yleisin kansallisuus vajaan kuuden prosentin osuudella, englantilaista oli vain 3,5 prosenttia.
Tuore kuningas ei koskaan englannin kieltä oppinut ja vietti melkoisen osan ajastaan Hannoverin tiluksilla. Vaimostaan Sophia Dorotheasta hän oli eronnut jo kauan ennen kuninkaaksi tuloaan. Puoliso oli äitinsä puolelta ranskalaista sukujuurta (isän kautta enimmäkseen saksalainen, mutta cocktail sisälsi paljon muutakin), joten lapset olivat enää vain niukasti saksalaisenemmistöisiä.
Yrjö I:n seuraajaksi tuli hänen poikansa Yrjö II. Verenperimä oli: GER 50,4 %, FRA 30,1 %, POL 6,3 %, SCO 2,9 %, CZE 2,5 %, AUT 2,1 %, ENG 1,8 %, LUX 1,6 %, DEN 1,0 %, HOL 0,8 %, ITA 0,4 %, POR 0,2 %. Isänsä tullessa kuninkaaksi kruununprinssi oli jo naimisissa Ansbachin prinsessa Carolinen kanssa. Tuleva kruununprinsessa oli verenperimältään yli 90-prosenttisesti saksalainen. Jälkikasvua siunaantui kahdeksan lapsen verran.
Vanhin lapsista, kruununprinssi Fredrik oli huonoissa väleissä isänsä kanssa. Hän ehti kuolla keuhkopaiseeseen ennen isäänsä, joten verenperimältään GER 71,1 %, FRA 15,0 %, POL 4,1 %, CZE 2,2 %, AUT 1,9 %, SCO 1,5 %, DEN 1,5 %, LUX 1,2 %, ENG 0,9 %, HOL 0,4 %, ITA 0,2 %, POR 0,1 % ollut prinssi ei koskaan päätynyt kuninkaaksi. Naimisiin hän kyllä ehti Saksi-Gothan prinsessa Augustan kanssa. Kuten tittelistä huomaa, kyseessä oli taas saksalainen. Verenperimä oli kylläkin vain kahdelta kolmasosaltaan germaaninen, loppuosa oli enimmäkseen puolalaista ja pohjoismaalaista perua. Tässä vaiheessa alkoi sitten taipumus vähän läheisempään sisäsiitokseen, prinsessan vanhemmat olivat pikkuserkuksia. Aiemmissa tapauksissa yhteisiä esi-isiä pitää etsiä kauemmista sukupolvista.
Menehtyneen kruununprinssin vanhimmasta pojasta tuli sitten hänen isoisänsä kuoltua Yrjö III. Hän oli verenperimältään GER 69,7 %, POL 8,9 %, FRA 7,9 %, DEN 5,2 %, CZE 1,9 %, AUT 1,7 %, SWE 1,6 %, SPA 1,0 %, SCO 0,7 %, LUX 0,6 %, ENG 0,4 %, HOL 0,2 %, ITA 0,1 %. Uusi kuningas osoitti kehityskelpoisuutta olemalla ensimmäinen Hannover-sukuinen hallitsija, joka osasi englantia. Reipasotteisena hän pyrki myös kahmimaan valtaa itselleen parlamentilta. Vähitellen kävi sitten ilmi, ettei kuninkaalla olleet kaikki muumit laaksossa, mikä oli erityisen vakavaa siksi että muumeja ei oltu vielä edes keksitty. Kuninkaan jästipäisyys siirtokuntia kohtaan sai amerikkalaiset nousemaan kapinaan, jonka seurauksena syntyi Yhdysvallat. Olisi muuten hauskaa kuvitella tilannetta, jossa Pohjois-Amerikka olisi edelleen kokonaisuudessaan Britannian hallinnassa. Puolisokseen hän otti hyväksi koettuun tapaan saksalaisen, Mecklenburg-Strelitzin Charlotten. Sukutausta oli yli 95-prosenttisesti saksalainen. Jotkut moittivat tuoretta puolisoa "rumaksi", mutta se ei Yrjön tahtia haitannut. Lievästä hulluudestaan huolimatta hän ymmärsi hyvän päälle ja parille syntyi peräti 15 lasta.
Pariskunnan lapset olivat siis entistäkin saksalaisempia. Jakauma oli GER 82,7 %, POL 5,2 %, FRA 4,0 %, DEN 3,6 %, AUT 1,2 %, CZE 1,0 %, SWE 0,8 %, SPA 0,5 %, SCO 0,4 %, LUX 0,3 %, ENG 0,2 %, HOL 0,1 %. Brittiläistä verta oli siis enää alle prosentti, kun skottilainen ja englantilainen lasketaan yhteen. Isänsä kuoltua 1820 uudeksi kuninkaaksi tuli Yrjö IV, joka oli käytännössä ollut hallitsijana jo vuodesta 1811 isänsä seottua lopullisesti. Vauhdikas kuningas oli panomiehiä, jonka rakastajattarien määrästä kiistellään vieläkin. Aviottomia lapsiakin oli aika liuta, mutta ajan tiukkapipoisuuden takia heistä ei ollut apua kruununperimyksessä. Päälle päätteeksi hän oli kruununprinssinä ollessaan mennyt salaa naimisiin katolilaisen kanssa. Tämä periaatteessa olisi sulkenut Yrjön pois kruununperimysjärjestyksestä, joka suhtautuu edelleenkin hyvin nuivasti katolilaisuuteen. Avioliitto hoidettiin kuitenkin hiljaisuudessa pois päiväjärjestyksestä ja uudeksi puolisoksi hommattiin, yllätys yllätys, saksalainen prinsessa. Lapsionnea pariskunnalla ei kuitenkaan ollut, sillä ainoa lapsi oli tytär, joka itse kuoli 21-vuotiaana 1817 synnyttäessään ainoan lapsensa, kuolleena syntyneen pojan. Näin kruununprinssiksi tuli Yrjö IV:n noustessa valtaistuimelle hänen nuorempi veljensä Fredrik. Tämän avioliitto Preussin prinsessan kanssa oli kuitenkin lapseton ja Fredrik kuoli ennen vanhempaa veljeään, jolloin uudeksi kruununprinssiksi ja sittemmin kuninkaaksi tuli seuraava veli Vilhelm IV. Vilhelmin puoliso oli - rumpusoolo - saksalainen prinsessa. Parin molemmat lapset kuolivat aivan pieninä. Vilhelmin kymmenestä vanhemmasta lapsesta (hän oli 27 vuotta vaimoaan vanhempi) ei ollut hyötyä kruununperimyksessä, koska he olivat tietysti aviottomia. Veljeksistä seuraava, Kentin herttua Edvard, oli kuollut jo pian isänsä jälkeen, mutta jättänyt jälkeensä yhden lapsen. Lapsen äiti oli leskiherttuatar, Saksi-Coburg-Saalfeldin prinsessa Viktoria. Eikä tuollaisella tittelillä varustettu nainen voi olla mitään muuta kuin saksalainen, tällä kertaa yli 97-prosenttisesti. Harvempi tietää, että herttuaparin lapsella oli veli- ja sisarpuoli äidin kautta; hän oli mennyt naimisiin herttuan kanssa vasta ensimmäisen aviomiehensä kuoltua.
Parin lapsi oli nimeltään Viktoria. Hänestä tuli kuningatar juuri 18 vuotta täytettyään ja hän pitänee hallussaan pisimpään Britanniaa hallinneen monarkin titteliä vielä parin vuoden ajan. Brittiläisyyden symboliksi nousseen kuningattaren verenperimä oli: GER 90,0 %, POL 2,6 %, DEN 2,4 %, FRA 2,0 %, SWE 0,8 %, AUT 0,6 %, CZE 0,5 %, HOL 0,4 %, SPA 0,2 %, SCO 0,2 %, LUX 0,1 %, ENG 0,1 %. Muutama vuosi valtaantulonsa jälkeen hän meni naimisiin Saksi-Coburg-Saalfeldin herttuan pojan, prinssi Albertin kanssa. Kuten tittelistä voi päätellä, aviopuolisot olivat sukua toisilleen - serkuksia. Albert itse oli lähes täysin puhtaasti saksalainen, noin 98-prosenttisesti. Avioliitto tuotti yhdeksän lasta, joista tyttäret naitettiin ympäri Euroopan kuningashuoneita levittämään brittiläistä valtaa saksalaisen verenperimän kautta. Tyttäristä Viktoriasta tuli Saksan keisarinna, Alicesta Hessenin suurherttuatar (ja sitä kautta Venäjän keisarinnan äiti), Helenasta Schleswig-Holsteinin prinsessa, Beatricesta Espanjan kuningattaren äiti. Nuoremmista pojista Alfredista tuli Romanian kuningattaren ja Arthurista Ruotsin kruununprinsessan isä.
Vanhimmasta pojasta tuli luonnollisesti kuningas Edvard VII. Tässä vaiheessa saksalaisuusaste kävi huipussaan: GER 94,0 %, DEN 1,6 %, POL 1,3 %, FRA 1,0 %, SWE 0,8 %, HOL 0,4 %, AUT 0,3 %, CZE 0,2 %, SPA, SCO, LUX ja ENG 0,1 %. Puolisokseen kruununprinssi oli valinnut Tanskan tulevan kuninkaan tyttären, prinsessa Aleksandran. Äkkinäinen voisi päätellä, että saksalainen ylivalta loppui ja kuningashuoneeseen saatiin pohjoismaista verta. Kattia kanssa, saksalaiset olivat onnistuneet soluttamaan Tanskan kuningashuoneen siten, että prinsessa oli yli 90-prosenttisesti saksalainen ja tanskalainen verenperimä oli prosentin luokkaa.
Edvardin jälkeen kuninkaaksi nousi vanhimman pojan kuoltua hänen toinen poikansa Yrjö V. Verenperimä: GER 92,7 %, FRA 2,3 %, DEN 1,2 %, HOL 1,0 %, SWE 1,0 %, POL 0,7 %, SCO 0,6 %, CZE 0,3 %, AUT 0,2 %, SPA 0,1 %. Äiti Aleksandrassa oli pieni ripaus skottia, mikä pelasti brittiläisen verenperimän valumasta täysin olemattomiin. Kuninkaan yli 90-prosenttinen saksalaisuus ei kuitenkaan ollut mikään haittatekijä ensimmäisessä maailmansodassa. Päinvastoin, korostaakseen brittiläisyyttään kuningas antoi 1917 julistuksen, jossa kuningashuoneen nimi vaihdettiin Saksi-Coburg-Gothasta Windsoriksi ja kaikista saksalaisista arvonimistä luovuttiin. Perintötekijät huomioiden tämä oli aika ironista. Etenkin kun puolisokin oli tuttuun tapaan saksalainen prinsessa, Teckin herttuatar Mary. Tosin hän oli syntynyt sattumoisin Lontoossa ja isänäitinsä kautta unkarilainen, vaikka olikin sentään noin kahdelta kolmasosaltaan saksalainen. Äidinäidin puolelta esi-isiin kuului Yrjö II, joten hän oli etäistä sukua miehelleen.
Kuningasparin jälkeläisten saksalaisosuus siis pieneni - ei se kyllä toisaalta olisi voinut paljon suurentuakaan. GER 78,4 %, HUN 14,1 %, FRA 2,8 %, DEN 0,9 %, POL 0,9 %, SWE 0,8 %, CZE 0,7 %, SCO 0,6 %, HOL 0,5 %, AUT 0,2 %, SPA 0,1 %, LUX 0,1 %. Ensin valtaistuimelle nousi Edvard VIII, joka joutui luopumaan vallasta. Hallitus ei näet hyväksynyt kuninkaan puolisoksi kahdesti eronnutta aatelitonta amerikkalaisnaista. Edvard piti päänsä ja erosi kuninkaan tehtävästä mennäkseen naimisiin. Kuninkaaksi tuli hänen nuorempi veljensä Yrjö VI. Hän oli mennyt naimisiin Skotlannin alempaan aatelistoon kuuluvan Lady Elizabeth Bowes-Lyoninkanssa, jota ei varmaan olisi pidetty tulevalle kuninkaalle sopivana - etenkin äidin puolelta sukupuussa oli ihan normaali-ihmisiä. Kukaan ei kuitenkaan odottanut hänestä tulevan kuningasta, joten isoveljen yllätysratkaisu raivasi tietä brittiläiselle verenperimälle kuningashuoneessa. Yli satavuotiaaksi elänyt uusi kuningatar oli nimittäin lähes täysin brittiläinen. Vaikka hän kuuluikin virallisesti Skotlannin aatelistoon, lähes kaksi kolmasosaa oli englantilaista ja vain hieman yli 20 % skottia. Mukana cocktailissa oli myös muutaman prosentin osuus irlantilaista.
Toinenkin maailmansota käytiin siis saksalaistaustaisen kuninkaan johdolla, mutta sen jälkeen hallitsijaksi tuli nykyinen kuningatar Elisabet II - ensimmäinen hallitsija vuosisatoihin, joka ei ollut suurimmaksi osaksi saksalainen. Toki yleisin kansallisuus perimässä oli yhä germaaninen: GER 39,2 %, ENG 32,4 %, SCO 11,2 %, HUN 7,0 %, FRA 4,5 %, IRL 3,1 %, HOL 0,6 %, DEN 0,5 %, POL 0,4 %, SWE 0,4 %, CZE 0,3 %, AUT 0,1 %. Ilmeisesti tilanteesta säikähtäneenä Elisabet otti puolisokseen Kreikan ja Tanskan prinssi Philipin. Titteleistä huolimatta Philip on yli 90-prosenttisesti saksalainen. Tanskalaista verta on vähän yli prosentti ja kreikkalaista ei lainkaan. Saksalaisveren lisäämisen ohella tuli samalla harjoitettua sukulaisten naimista, Britannian hallitsijapariskunta on keskenään kolmannet serkukset.
Jälkeläiset ovat perimältään: GER 66,4 %, ENG 16,3 %, SCO 5,7 %, HUN 3,5 %, FRA 3,0 %, IRL 1,6 %, DEN 0,9 %, POL 0,8 %, HOL 0,8 %, SWE 0,3 %, CZE 0,3 %, RUS 0,2 %, AUT 0,2 %, LUX 0,1 %. Niinpä kruununprinssi Charles on jälleen enimmäkseen saksalainen. Charles puolestaan teki elämänsä pahimman erheen - ja se on paljon se - menemällä naimisiin Diana Spencerin kanssa. Paitsi että yli 60-prosenttisesti englantilainen, vajaa 30-prosenttisesti skotti ja tilkkasen irlantilainen prinsessa vei kuningassuvusta saksalaisen laatuenemmistön, liitto päättyi eroon.
Prinssit William ja Harry ovat verenperimältään: ENG 40,0 %, GER 33,4 %, SCO 16,9 %, IRL 4,7 %, HUN 1,8 %, FRA 1,5 %, DEN 0,4 %, POL 0,4 %, HOL 0,4 %, SWE 0,2 %, CZE 0,2 %, RUS 0,1 %, AUT 0,1 %. William meni naimisiin ihan tavallisen - tai no, yläluokkaa sentään joskaan ei aatelia - brittitytön Catherine Middletonin kanssa. Kate on ilmeisesti sukujuuriltaan aivan täysin englantilainen. (Korjaus 10.9.2017: Katessa on tiettävästi 1/16 skottiverta ja tilkka ranskalaista, seuraavassa kappaleessa esiintyvät prosenttiluvut korjattu tämän mukaisiksi)
Eräänä viime kesän aamuna nousin aikaisin ylös ja tarkistin uutiset. Vaimon herättyä totesin: "Huomenta, siipimutterista tuli sitten pojan isoisä!" Kesti vähän aikaa ennen kuin unenpöpperössä viesti meni perille. Windsorin pikkuprinssi George on verenperimältään ENG 68,6 %, GER 16,7 %, SCO 11,6 %, IRL 2,3 %, HUN 0,9 %, FRA 0,9 %, DEN 0,2 %, POL 0,2 %, HOL 0,2 %, SWE 0,1 %, CZE 0,1 %. Ensimmäinen englantilaisenemmistöinen kruununperillinen vuosisatoihin.
torstai 29. elokuuta 2013
tiistai 27. elokuuta 2013
Sivallus CCLXX
Paras kuittaus pitkiin aikoihin.
Joku käännytystyötä tekevä lahkolainen kysyi keskustelun yhteydessä kaverilta : Kuuluuko seksi avioliittoon?
Vastasi: Ei ainakaan ex-vaimoni mielestä kuulunut.
Joku käännytystyötä tekevä lahkolainen kysyi keskustelun yhteydessä kaverilta : Kuuluuko seksi avioliittoon?
Vastasi: Ei ainakaan ex-vaimoni mielestä kuulunut.
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Sivallus CCLXIX
Rakastuminen on sitä kun tuntee vahvasti koska toisella on tiettyjä ominaisuuksia, rakastaminen on sitä kun tuntee vahvasti vaikka toisella on tiettyjä ominaisuuksia.
(Kommentista Nollavaimon blogiin).
(Kommentista Nollavaimon blogiin).
perjantai 23. elokuuta 2013
Älykkäät naiset
Noin sata vuotta sitten Helsingissä lakitieteen professorina ollut J. W. Chydenius ei erikoisesti pitänyt siitä, että naiset rupesivat lukemaan lakitiedettä. Kerran eräs nainen oli ollut hänen tentissään ja osannut hyvin. Kun sitten aikanaan tiedekunnan kokouksessa päätettiin antaa hänelle tutkintotodistus, Chydenius virkkoi:
- Kyllä minä muistan sen naisen. Se oli ihmeellinen nainen. Se osasi hyvin, oikein hyvin, ja tuntui aivan siltä kuin se olisi jotain ymmärtänytkin. (Suuri Kaskukirja, s. 65)
Yllä oleva anekdootti nousi mieleen, kun luin Ironmistressinkirjoituksen älykkäiden naisten lapsettomuudesta. Pääkohdat tiivistäen:
- jokainen 15 pisteen (ilmeisesti yksi keskihajonta) nousu ÄO:ssa tarkoittaa naisilla lapsettomuustodennäköisyyden nousua 25 %:illa
- lapsia haluavien naisten keskimääräinen ÄO on alhaisempi
- akateemisen loppututkinnon suorittaneet naiset ovat selvästi useammin lapsettomia
- anekdoottisena esimerkkinä kirjoittaja käyttää lapsuudestaan kahta kaveriaan, joita pitää yhtä älykkäinä. Toinen kävi kauppaopiston ja on usean lapsen äiti. Toinen meni lukioon, kirjoitti kuusi ällää, kävi yliopiston ja on lapseton.
Olen omasta tuttavapiiristä havainnut saman ilmiön. Pitkälle koulutetut naiset jäävät suhteettoman usein naimattomiksi. Ja jos menevät naimisiin, ehtivät tehdä uraputkipaineessa vain yhden tai kaksi lasta ennen vaihdevuosien iskemistä päälle.
Tällaiset naiset valittavat usein, että sopivia miehiä ei ole. Tarkemmin sanoen ottajia kyllä olisi, mutta ei sellaisia jotka naiset kelpuuttaisivat. Olen aiemmin kirjoittanut, että ihmissuhteissa on kolme parinvalintapreferenssiä:
(1) älykkyys, eli pyritään etsimään puoliso jonka älykkyys on enintään yhden keskihajonnan päässä omasta
(2) sosioekonominen asema, eli puolison on oltava vähintään samalla tasolla kuin itse on
(3) ulkonäkö, eli puolison on oltava seksuaalisesti mahdollisimman viehättävä ts. lisääntymiskykyinen.
Näistä kriteereistä vain (1) on molemmille sukupuolille yhteinen. (2) on naisille ominainen, kun taas miehille sen merkitys on käytännössä olematon. (3) on miehille ominainen, naisille sen merkitys on huomattavasti vähäisempi, joskaan ei olematon.
Kun pitkälle koulutettu nainen lähtee etsimään itselleen puolisoa, hänen ongelmakseen muodostuvat molemmat hakukriteerit (1) ja (2). Lyhyesti sanottuna tällainen nainen on yleensä normaalia älykkäämpi ja menestyneempi ja hakee luonnollisesti samanlaista miestä. Eli miestä, joka on miespyramidin huipun tuntumassa. Mutta tällaisten miesten hakukriteerit ovat (1) ja (3), joista täyttyy kyseisen naisen kohdalla tyypillisesti vain (1). Kyseessä on näet yleensä kolmenkympin ylittänyt nainen, jonka (3)-arvo on jo laskenut eikä se lähtötasokaan välttämättä ole kovin korkea ollut.
Tätä naiset eivät yleensä ymmärrä. He kuvittelevat miesten arvostavan samaa kriteeriä kuin he itsekin eli sosioekonomista asemaa. Seuraus on se, että ne miehet jotka koulutetut naiset huolisivat, eivät huoli heitä, ja ne miehet, jotka huolisivat koulutetut naiset, eivät kelpaa. Aika usein nainen katkeroituu tyyliin ”nyyh nyyh, mikä on kun en kelpaa vaikka olen ihan fiksu ja hyvässä työssä ja tienaankin hyvin.” Tässä kohtaa voi kyllä sanoa, että vikaa on miehissäkin – he eivät ole kertoneet naisille totuutta ja pudottaneet heitä norsunluutornista. Liityn syyllisten joukkoon. Esimerkki omakohtaisesta kokemuksesta – eräissä kihlajaisissa hyvin tuntemani korkeasti koulutettu kolmikymppinen nainen (ei sukua) itkeskeli jutellessamme kahden kesken ja sanoi, että hänelle ei vain millään löydy oikeaa. Helvettiäkö minä siinä sanon? Lohduttelin vain, että ”et arvaakaan, etteikö jonain päivänä niin kävisi, ikinä ei voi tietää mitä vastaan tulee”. Olisiko muka pitänyt sanoa totuus: ”Laihdutapa nuo 20 kiloa ylipainoa pois tai laske vaatimustasoa hyväpalkkaisen akateemisen standardin alapuolelle, mieluiten molemmat!” Ei kiitos, olin liian nuori kuolemaan.
Voidaan tietysti sanoa, että miesten parinvalintapreferenssi (3) se nyt vasta typerä onkin – mitä väliä ulkonäöllä on. Tätähän miehet ovat kautta aikojen naisille vakuutelleet, että tärkeintä on sielujen sympatia. Siis vakuutelleet rumille naisille. Totuus on jotain muuta. Toki ulkonäköpreferenssiä voi perustella biologialla siten, että lähes poikkeuksetta nainen on kaksikymppisenä kauniimpi kuin nelikymppisenä ja tämä kertoo lisääntymiskyvystä. Jos mies ottaa nelikymppisen naisen, on iso mahdollisuus sille että kyseessä on jo maho lehmä, jolloin geenit menevät hukkaan, kun taas kaksikymppinen ehtii synnyttää useitakin lapsia. Tähän evoluutio on miehen ohjannut.
Tosin ulkonäön suosimiseen on raadollisempikin, sosiaalinen selitys. Kuten kuka tahansa heteromies osaa kertoa, naiset ovat ikään, kokoon, koulutukseen, ammattiin, ulkonäköön, hiustenväriin tai anopin kengännumeroon katsomatta helkutin hankalia luomuksia. Jos kerran vaikeuksia on odotettavissa joka tapauksessa, niin kai se nyt on mukavampaa kärsiä niistä kivan (oikolukija Salli korvasi alkuperäisen adjektiivin, kirj. huom.) näköisen naisen kuin kojootinruman kanssa.
Mutta nykytilanne on selvä: älykkäämmät naiset lisääntyvät vähemmän, tyhmemmät enemmän. Toisaalta tätä kompensoi se, että ilmeisesti älykkäät miehet lisääntyvät enemmän kuin tyhmemmät miehet. Äkkiseltään näyttäisi siltä, että lopputulos on plusmiinus nolla.
Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. On täysin mahdollista, että nykytilanteen jatkuessa evoluutiopaine ohjaa sukupuolia eri suuntiin. Alussa siteerattu Chydenius oli oikeilla jäljillä, vaikka sen ääneen sanominen onkin nykyään hengenvaarallista. Yleensä miesten ja naisten oppimisstrategiat ovat erilaiset. Miehet ovat ajattelutavaltaan korkeushyppääjiä, naiset pituushyppääjiä. Nainen yrittää tehdä mahdollisimman hyvän suorituksen, mies taas riittävän suorituksen. Nykykoulujärjestelmässä vaatimustasoa on laskettu ja seuraukset ovat selvät: tytöt menestyvät paljon paremmin, koska heissä on paljon enemmän sellaisia yksilöitä, jotka yrittävät aina tehdä parhaansa. Pojat menestyvät huonommin, koska heissä on paljon enemmän yksilöitä, jotka tekevät sen minimin. Vaan nostetaanpa vaatimustasoa, niin sukupuolijakauma muuttuu. Edes lukio ei ole vielä kovin vaativa, koska tyttöjä menee sinne selvästi enemmän kuin poikia. Paitsi jos katsotaan tarkemmin. Omalla lukioluokalla oli kolme neljäsosaa poikia. Se nimittäin sattui olemaan pitkän matematiikan, pitkän fysiikan ja kemian luokka – eli kaikkein vaativimpien aineiden luokka. Vai oletteko koskaan kuullut selitystä ”mun piti jättää psyka/kolmas kieli/terveystieto kesken, kun se oli liian vaikeaa. Hyvä sentään että nuo pitkä matikka ja fyssa luistaa kiitettävästi.”
Kari Suomalainen kirjoitti osuvasti: Naisten ja miesten pääasiallinen ero johtuu siitä, ettei naisilla ole taipumusta "kontrapunktiseen ajatteluun". Mies etsii aina ilmiöille yhteistä periaatetta, kun sen sijaan nainen etenee pisteestä pisteeseen, yhdistävistä tekijöistä välittämättä. Tämä juuri on se kuuluisa naisen logiikka. Tästä on seurauksena, että naiset oppivat asiat nopeammin, mutta ulkokohtaisemmin, samalla kun mies yrittää päästä selville villakoiran ytimestä. ... Nainen toteuttaa kerran oppimaansa, eikä luo mitään uutta. (Kari Suomalainen: Löysin lännen / Kolmivarpainen sammakko, s. 86-87)
Kuten Chydenius ja Suomalainen antavat ymmärtää, naisten tapa oppia on kaavamainen. Miehet pyrkivät puolestaan oikeasti ymmärtämään asiat. Siksi naiset soveltuvat tehtäviin, joissa toistetaan samaa asiaa yhä uudelleen ja tärkeää on tekeminen. Miehet taas soveltuvat tehtäviin, joissa eteen tulee yllättäviä tilanteita ja tärkeää on aikaan saaminen. Omassa sekä yksityis- että työelämässä on tullut varmaan ziljoona kertaa eteen tilanne, jossa jokin asia meneekin ei-suunnitellusti eli ns. poskelleen ja homman tekijä vaihtuu. Sanoisin noin karkeasti, että hätä- tai ongelmatilanteessa tekijän sukupuolen vaihtuessa 90-prosenttisesti nainen poistuu takavasemmalle ja mies hyppää remmiin.
Aiempina vuosisatoina sukupuolten keskinäinen tilanne oli toinen. Oli naisten työt ja miesten työt. Tiettyjä asioita ei katsottu naisille sopiviksi ja toisia asioita taas miehille sopiviksi. Molemmat sukupuolet oli ennalta määrätty tiettyihin tehtäviin. Fiksu nainen teki samoja hommia kuin tyhmä nainen, fiksu mies samoja kuin tyhmä mies. Tai ainakin eri hommia kuin toinen sukupuoli teki. Evoluutiopainetta sukupuolten älykkyserojen syntyyn ei ollut, tai ainakin se oli hyvin erilaista ja todennäköisesti vähäisempää kuin nykyään.
Tätä nykyä evoluutio ei siis suosi älykkäitä naisia, koska tyhmemmät naiset lisääntyvät enemmän. Vastaavasti lienee mahdollista ja jopa todennäköistä, että älykkäämmät miehet loppujen lopuksi lisääntyvät enemmän kuin tyhmät miehet. Näin ollen on aivan mahdollista, että evoluutio – jos tilanne pysyy tarpeeksi pitkään samana – ryhtyy eriyttämään miesten ja naisten älykkyyden tasoa suosien miesten kehitystä älykkäämmiksi ja naisten tyhmemmiksi. (Laadunhan se on jo kaikkien vakavasti otettavien tutkimusten mukaan osin eriyttänyt – miehet ovat keskimäärin parempia esim. kolmiulotteisessa hahmottamisessa, naiset verbaalisuudessa.) Jossain vaiheessa evoluutio on eriyttänyt esimerkiksi karvaisuuden eri sukupuolille erilaiseksi, apinaesivanhempamme olivat sukupuolesta riippumatta suunnilleen yhtä karvaisia. Miksei sama voisi tapahtua älykkyyden kohdalla?
Mikäli valintapaine säilyy nykyisenlaisena, voidaan jonain päivänä päätyä tilanteeseen jossa muutoin samoilla geeneillä varustettu poikalapsi kehittyy älykkäämmäksi kuin vastaava tyttölapsi. Tällöin älykkäimmätkin naiset jäävät koulutukseltaan alemmalle tasolle, saavat normaalimäärän lapsia ja älykkyyden evoluutio marssii taas eteenpäin.
Tältä voidaan välttyä vain, jos jokin seuraavista tapahtuu:
(1) genetiikka ei salli tätä
(2) palataan takaisin sukupuolijakautuneisiin työtehtäviin
(3) älykkäät naiset saavat viisautta ja ymmärtävät joko tinkiä parinvalintakriteereistään tai perustaa perheen ennen opintoja / niiden aikana, jolloin kykenevät vielä saamaan laadukkaan miehen.
Vaihtoehto (4) eli miehet alkaisivat ensisijaisesti suosia naisen sosioekonomista asemaa ja luopuisivat parinvalintakriteeristä ”naisen on oltava mahdollisimman kivan (taas oikolukija Sallin sensuroima adjektiivi, kirj. huom.) näköinen” lienee mahdoton.
- Kyllä minä muistan sen naisen. Se oli ihmeellinen nainen. Se osasi hyvin, oikein hyvin, ja tuntui aivan siltä kuin se olisi jotain ymmärtänytkin. (Suuri Kaskukirja, s. 65)
Yllä oleva anekdootti nousi mieleen, kun luin Ironmistressinkirjoituksen älykkäiden naisten lapsettomuudesta. Pääkohdat tiivistäen:
- jokainen 15 pisteen (ilmeisesti yksi keskihajonta) nousu ÄO:ssa tarkoittaa naisilla lapsettomuustodennäköisyyden nousua 25 %:illa
- lapsia haluavien naisten keskimääräinen ÄO on alhaisempi
- akateemisen loppututkinnon suorittaneet naiset ovat selvästi useammin lapsettomia
- anekdoottisena esimerkkinä kirjoittaja käyttää lapsuudestaan kahta kaveriaan, joita pitää yhtä älykkäinä. Toinen kävi kauppaopiston ja on usean lapsen äiti. Toinen meni lukioon, kirjoitti kuusi ällää, kävi yliopiston ja on lapseton.
Olen omasta tuttavapiiristä havainnut saman ilmiön. Pitkälle koulutetut naiset jäävät suhteettoman usein naimattomiksi. Ja jos menevät naimisiin, ehtivät tehdä uraputkipaineessa vain yhden tai kaksi lasta ennen vaihdevuosien iskemistä päälle.
Tällaiset naiset valittavat usein, että sopivia miehiä ei ole. Tarkemmin sanoen ottajia kyllä olisi, mutta ei sellaisia jotka naiset kelpuuttaisivat. Olen aiemmin kirjoittanut, että ihmissuhteissa on kolme parinvalintapreferenssiä:
(1) älykkyys, eli pyritään etsimään puoliso jonka älykkyys on enintään yhden keskihajonnan päässä omasta
(2) sosioekonominen asema, eli puolison on oltava vähintään samalla tasolla kuin itse on
(3) ulkonäkö, eli puolison on oltava seksuaalisesti mahdollisimman viehättävä ts. lisääntymiskykyinen.
Näistä kriteereistä vain (1) on molemmille sukupuolille yhteinen. (2) on naisille ominainen, kun taas miehille sen merkitys on käytännössä olematon. (3) on miehille ominainen, naisille sen merkitys on huomattavasti vähäisempi, joskaan ei olematon.
Kun pitkälle koulutettu nainen lähtee etsimään itselleen puolisoa, hänen ongelmakseen muodostuvat molemmat hakukriteerit (1) ja (2). Lyhyesti sanottuna tällainen nainen on yleensä normaalia älykkäämpi ja menestyneempi ja hakee luonnollisesti samanlaista miestä. Eli miestä, joka on miespyramidin huipun tuntumassa. Mutta tällaisten miesten hakukriteerit ovat (1) ja (3), joista täyttyy kyseisen naisen kohdalla tyypillisesti vain (1). Kyseessä on näet yleensä kolmenkympin ylittänyt nainen, jonka (3)-arvo on jo laskenut eikä se lähtötasokaan välttämättä ole kovin korkea ollut.
Tätä naiset eivät yleensä ymmärrä. He kuvittelevat miesten arvostavan samaa kriteeriä kuin he itsekin eli sosioekonomista asemaa. Seuraus on se, että ne miehet jotka koulutetut naiset huolisivat, eivät huoli heitä, ja ne miehet, jotka huolisivat koulutetut naiset, eivät kelpaa. Aika usein nainen katkeroituu tyyliin ”nyyh nyyh, mikä on kun en kelpaa vaikka olen ihan fiksu ja hyvässä työssä ja tienaankin hyvin.” Tässä kohtaa voi kyllä sanoa, että vikaa on miehissäkin – he eivät ole kertoneet naisille totuutta ja pudottaneet heitä norsunluutornista. Liityn syyllisten joukkoon. Esimerkki omakohtaisesta kokemuksesta – eräissä kihlajaisissa hyvin tuntemani korkeasti koulutettu kolmikymppinen nainen (ei sukua) itkeskeli jutellessamme kahden kesken ja sanoi, että hänelle ei vain millään löydy oikeaa. Helvettiäkö minä siinä sanon? Lohduttelin vain, että ”et arvaakaan, etteikö jonain päivänä niin kävisi, ikinä ei voi tietää mitä vastaan tulee”. Olisiko muka pitänyt sanoa totuus: ”Laihdutapa nuo 20 kiloa ylipainoa pois tai laske vaatimustasoa hyväpalkkaisen akateemisen standardin alapuolelle, mieluiten molemmat!” Ei kiitos, olin liian nuori kuolemaan.
Voidaan tietysti sanoa, että miesten parinvalintapreferenssi (3) se nyt vasta typerä onkin – mitä väliä ulkonäöllä on. Tätähän miehet ovat kautta aikojen naisille vakuutelleet, että tärkeintä on sielujen sympatia. Siis vakuutelleet rumille naisille. Totuus on jotain muuta. Toki ulkonäköpreferenssiä voi perustella biologialla siten, että lähes poikkeuksetta nainen on kaksikymppisenä kauniimpi kuin nelikymppisenä ja tämä kertoo lisääntymiskyvystä. Jos mies ottaa nelikymppisen naisen, on iso mahdollisuus sille että kyseessä on jo maho lehmä, jolloin geenit menevät hukkaan, kun taas kaksikymppinen ehtii synnyttää useitakin lapsia. Tähän evoluutio on miehen ohjannut.
Tosin ulkonäön suosimiseen on raadollisempikin, sosiaalinen selitys. Kuten kuka tahansa heteromies osaa kertoa, naiset ovat ikään, kokoon, koulutukseen, ammattiin, ulkonäköön, hiustenväriin tai anopin kengännumeroon katsomatta helkutin hankalia luomuksia. Jos kerran vaikeuksia on odotettavissa joka tapauksessa, niin kai se nyt on mukavampaa kärsiä niistä kivan (oikolukija Salli korvasi alkuperäisen adjektiivin, kirj. huom.) näköisen naisen kuin kojootinruman kanssa.
Mutta nykytilanne on selvä: älykkäämmät naiset lisääntyvät vähemmän, tyhmemmät enemmän. Toisaalta tätä kompensoi se, että ilmeisesti älykkäät miehet lisääntyvät enemmän kuin tyhmemmät miehet. Äkkiseltään näyttäisi siltä, että lopputulos on plusmiinus nolla.
Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. On täysin mahdollista, että nykytilanteen jatkuessa evoluutiopaine ohjaa sukupuolia eri suuntiin. Alussa siteerattu Chydenius oli oikeilla jäljillä, vaikka sen ääneen sanominen onkin nykyään hengenvaarallista. Yleensä miesten ja naisten oppimisstrategiat ovat erilaiset. Miehet ovat ajattelutavaltaan korkeushyppääjiä, naiset pituushyppääjiä. Nainen yrittää tehdä mahdollisimman hyvän suorituksen, mies taas riittävän suorituksen. Nykykoulujärjestelmässä vaatimustasoa on laskettu ja seuraukset ovat selvät: tytöt menestyvät paljon paremmin, koska heissä on paljon enemmän sellaisia yksilöitä, jotka yrittävät aina tehdä parhaansa. Pojat menestyvät huonommin, koska heissä on paljon enemmän yksilöitä, jotka tekevät sen minimin. Vaan nostetaanpa vaatimustasoa, niin sukupuolijakauma muuttuu. Edes lukio ei ole vielä kovin vaativa, koska tyttöjä menee sinne selvästi enemmän kuin poikia. Paitsi jos katsotaan tarkemmin. Omalla lukioluokalla oli kolme neljäsosaa poikia. Se nimittäin sattui olemaan pitkän matematiikan, pitkän fysiikan ja kemian luokka – eli kaikkein vaativimpien aineiden luokka. Vai oletteko koskaan kuullut selitystä ”mun piti jättää psyka/kolmas kieli/terveystieto kesken, kun se oli liian vaikeaa. Hyvä sentään että nuo pitkä matikka ja fyssa luistaa kiitettävästi.”
Kari Suomalainen kirjoitti osuvasti: Naisten ja miesten pääasiallinen ero johtuu siitä, ettei naisilla ole taipumusta "kontrapunktiseen ajatteluun". Mies etsii aina ilmiöille yhteistä periaatetta, kun sen sijaan nainen etenee pisteestä pisteeseen, yhdistävistä tekijöistä välittämättä. Tämä juuri on se kuuluisa naisen logiikka. Tästä on seurauksena, että naiset oppivat asiat nopeammin, mutta ulkokohtaisemmin, samalla kun mies yrittää päästä selville villakoiran ytimestä. ... Nainen toteuttaa kerran oppimaansa, eikä luo mitään uutta. (Kari Suomalainen: Löysin lännen / Kolmivarpainen sammakko, s. 86-87)
Kuten Chydenius ja Suomalainen antavat ymmärtää, naisten tapa oppia on kaavamainen. Miehet pyrkivät puolestaan oikeasti ymmärtämään asiat. Siksi naiset soveltuvat tehtäviin, joissa toistetaan samaa asiaa yhä uudelleen ja tärkeää on tekeminen. Miehet taas soveltuvat tehtäviin, joissa eteen tulee yllättäviä tilanteita ja tärkeää on aikaan saaminen. Omassa sekä yksityis- että työelämässä on tullut varmaan ziljoona kertaa eteen tilanne, jossa jokin asia meneekin ei-suunnitellusti eli ns. poskelleen ja homman tekijä vaihtuu. Sanoisin noin karkeasti, että hätä- tai ongelmatilanteessa tekijän sukupuolen vaihtuessa 90-prosenttisesti nainen poistuu takavasemmalle ja mies hyppää remmiin.
Aiempina vuosisatoina sukupuolten keskinäinen tilanne oli toinen. Oli naisten työt ja miesten työt. Tiettyjä asioita ei katsottu naisille sopiviksi ja toisia asioita taas miehille sopiviksi. Molemmat sukupuolet oli ennalta määrätty tiettyihin tehtäviin. Fiksu nainen teki samoja hommia kuin tyhmä nainen, fiksu mies samoja kuin tyhmä mies. Tai ainakin eri hommia kuin toinen sukupuoli teki. Evoluutiopainetta sukupuolten älykkyserojen syntyyn ei ollut, tai ainakin se oli hyvin erilaista ja todennäköisesti vähäisempää kuin nykyään.
Tätä nykyä evoluutio ei siis suosi älykkäitä naisia, koska tyhmemmät naiset lisääntyvät enemmän. Vastaavasti lienee mahdollista ja jopa todennäköistä, että älykkäämmät miehet loppujen lopuksi lisääntyvät enemmän kuin tyhmät miehet. Näin ollen on aivan mahdollista, että evoluutio – jos tilanne pysyy tarpeeksi pitkään samana – ryhtyy eriyttämään miesten ja naisten älykkyyden tasoa suosien miesten kehitystä älykkäämmiksi ja naisten tyhmemmiksi. (Laadunhan se on jo kaikkien vakavasti otettavien tutkimusten mukaan osin eriyttänyt – miehet ovat keskimäärin parempia esim. kolmiulotteisessa hahmottamisessa, naiset verbaalisuudessa.) Jossain vaiheessa evoluutio on eriyttänyt esimerkiksi karvaisuuden eri sukupuolille erilaiseksi, apinaesivanhempamme olivat sukupuolesta riippumatta suunnilleen yhtä karvaisia. Miksei sama voisi tapahtua älykkyyden kohdalla?
Mikäli valintapaine säilyy nykyisenlaisena, voidaan jonain päivänä päätyä tilanteeseen jossa muutoin samoilla geeneillä varustettu poikalapsi kehittyy älykkäämmäksi kuin vastaava tyttölapsi. Tällöin älykkäimmätkin naiset jäävät koulutukseltaan alemmalle tasolle, saavat normaalimäärän lapsia ja älykkyyden evoluutio marssii taas eteenpäin.
Tältä voidaan välttyä vain, jos jokin seuraavista tapahtuu:
(1) genetiikka ei salli tätä
(2) palataan takaisin sukupuolijakautuneisiin työtehtäviin
(3) älykkäät naiset saavat viisautta ja ymmärtävät joko tinkiä parinvalintakriteereistään tai perustaa perheen ennen opintoja / niiden aikana, jolloin kykenevät vielä saamaan laadukkaan miehen.
Vaihtoehto (4) eli miehet alkaisivat ensisijaisesti suosia naisen sosioekonomista asemaa ja luopuisivat parinvalintakriteeristä ”naisen on oltava mahdollisimman kivan (taas oikolukija Sallin sensuroima adjektiivi, kirj. huom.) näköinen” lienee mahdoton.
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Sivallus CCLXVIII a&b
Suomalaisen miehen perusihmisoikeus on saada kusta omalle pihalle.
Suomalaisen miehen mielestä tontin pitää olla niin iso ja suojainen, että omalla pihalla pitää pystyä harrastamaan keihäänheittoa munasillaan.
Suomalaisen miehen mielestä tontin pitää olla niin iso ja suojainen, että omalla pihalla pitää pystyä harrastamaan keihäänheittoa munasillaan.
maanantai 12. elokuuta 2013
Hauskimmat futismatsit
10. 1976: Athlone Town - Finn Harps 0-5
Ulosajoihin ja varoituksiin on nähty monia syitä, mutta tuskin koskaan yhtä erikoista kuin tässä ottelussa. Irlannin Cupin semifinaalissa kohtasi kaksi maan parhaisiin seuroihin kuuluvaa joukkuetta. Athlone Town otti melkoisen rökityksen, mutta syytä ei pidä laittaa maalivahti Mick O'Brienin piikkiin. Hän teki parhaansa sotkeakseen vastustajan pelin. O'Brienillä oli tapana hypätä ylärimaan roikkumaan. Tällä kertaa hän unohti, että maalipylväät olivat puuta eivätkä metallia. Krunts. Peli katkaistiin 15 minuutiksi tilanteessa 0-2 korjaustöiden ajaksi. Hengähtystauko ei auttanut Athlone Townia ja tilanne oli pian 0-4. Tässä vaiheessa O'Brien kiipesi yläriman päälle - hän selitti jälkeenpäin, että kulmaliitos näytti löysältä ja hän yritti korjata sitä - ja rima katkesi jälleen. Erotuomarin kärsivällisyys loppui ja maalivahti sai punaisen kortin. Kohta kuultiin legendaarinen kenttäkuulutus: "Onko yleisön joukossa puuseppää?"
9. 2002: AS Adema - SO l'Emyrne 149-0
Madagaskarin mestaruus ratkaistiin neljän joukkueen yksinkertaisella loppusarjalla. Toiseksi viimeisessä ottelussa SO l'Emeryne joutui tyytymään 2-2 -tasapeliin kyseenalaisesti tuomitun rangaistuspotkun takia ja menetti mahdollisuutensa mestaruuteen. Tästä suivaantuneena joukkue protestoi viimeisen kierroksen ottelussa tekemällä aina aloituspotkusta oman maalin. Seuraus oli tietysti uusi aloituspotku, josta taas mahdollisimman nopeasti uusi maali. Koska peliaika on 90 minuuttia ja maaleja tuli 149, voi laskea että operaatioon meni keskimäärin hieman yli 36 sekuntia.
8. 1997: Suomi - Unkari 1-1
Jalkapallon MM-karsintalohkon viimeinen ottelu. Lisäaika menossa, Suomi johtaa 1-0 ja on menossa jatkokarsintaan. Sitten Unkari tasoittaa. Tai oikeastaan Suomi tasoittaa, sillä pallo pomppii kuin flipperissä maaliin kuuden suomalaispelaajan kautta. Unkari jatkokarsintaan ja Suomi ulos. Ikuinen trauma. Tosin useimmiten unohdetaan, miten Unkarille kävi jatkokarsinnassa Jugoslaviaa vastaan. Ensimmäisessä osaottelussa kotona tuli takkiin 1-7, vierasottelussa 5-0. Tuskin Suomen kohtalo yhtään sen auvoisampi olisi ollut.
7. 1976: Leicester City - Aston Villa 2-2
Chris Nicholl pelasi Englannin korkeimmalla sarjatasolla vuosikausia keskuspuolustajana ja edusti Pohjois-Irlantia 51 maaottelussa, mukaanlukien vuoden 1982 MM-kisat. Ottelussa Leicester Cityä vastaan hän aloitti maalinteon pistämällä pallon vahingossa omaan maaliin. Vahinko korjaantui, kun hän tasoitti pelin 1-1:een. Sitten tuli ottelun kolmas maali, jota Nicholl kuvaili jälkikäteen uransa komeimmaksi. Hän syöksyi tavoittelemaan palloa ja pukkasi sen laakana maaliin. Valitettavasti omaan. Mutta tasoitus tuli taas; Nicholl teki ottelun kaikki neljä maalia, kaksi vastustajan ja kaksi omaan verkkoon.
6. 1998: Thaimaa - Indonesia 3-2
Kaakkois-Aasian maajoukkueiden turnaus Tiger Cup järjestettiin 1998 Vietnamissa. Kahdeksan joukkuetta oli jaettu kahteen alkulohkoon. Molemmista lohkoista kaksi parasta välieriin periaatteena vanha tuttu A1 - B2 ja A2 - B1. B-lohkon jatkajat (Singapore ja Vietnam) olivat jo selvillä ennen A-lohkon viimeistä kierrosta. Myös A-lohkon jatkoonmenijät Thaimaa ja Indonesia olivat selvillä, mutta niiden keskinäinen järjestys ratkeaisi viimeisessä, keskinäisessä ottelussa. Thaimaa voittaisi lohkon voittamalla ottelun, muuten Indonesia olisi lohkoykkönen. Lohkoykkönen puolestaan kohtaisi välierissä isäntämaa Vietnamin, jota pidettiin etukäteen pahempana vastustajana kuin Singaporea.
Kun pelikello näytti 90 minuuttia, tilanne oli tasan 2-2 ja Indonesia menossa lohkovoittoon. Tällöin Indonesian puolustaja Mursyid Effendi teki tarkoituksella oman maalin, vaikka thaimaalaispelaajat yrittivät estää. Peli Thaimaalle 3-2. Loppuselvittelyissä FIFA määräsi molemmille joukkueille 40 000 dollarin sakon ja asetti Effendin vuodeksi kokonaan ja loppuiäksi kansainväliseen pelikieltoon.
Nolointa asiassa oli se, että taktikointi ei auttanut, vaan molemmat joukkueet hävisivät välieränsä. Keskinäinen pronssiottelu meni rankkarikisaan asti ja siinä Indonesia oli parempi.
5. 2000: Mestareiden liigan alkulohko D
Neljän joukkueen kaksinkertainen sarja, kaksi parasta jatkoon. Itävaltalainen Sturm Graz ottaa kaksi 5-0 rökäletappiota. Nämä kuitenkin jäävät joukkueen ainoiksi tappioiksi ja muista otteluista tulee yksi tasapeli ja kolme voittoa. Lohkovoitto 10 pisteellä, mutta maaliero -3. Turkkilainen Galatasaray puolestaan ottaa kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja kaksi tappiota ja päätyy kahdeksaan pisteeseen, samoin Glasgow Rangers. Neljäs joukkue, AS Monaco, häviää kolmesti ja voittaa kahdesti jääden lohkon viimeiseksi. Monacon tappiot ovat kuitenkin niukkoja ja toinen voitoista on 5-0 Sturm Grazia vastaan, joten joukkueen maaliero on +3. Tasapisteisiin päätyneiden Galatasarayn ja Rangersin järjestyksen ratkaisevat keskinäiset ottelut, joista toinen päättyi tasan ja toinen Galatasarayn voittoon. Galatasaray siis jatkoon, vaikka sen maaliero koko sarjassa onkin -3 ja karsiutuvan Rangersin +3.
Lopputulos: molempien jatkoon menneiden joukkueiden maaliero oli -3, molempien karsiutuneiden +3.
4. 1957: Charlton - Huddersfield 7-6
Kaikki varmaan muistavat legendaarisen jääkiekon MM-kisojen puolivälieräottelun 2003 eli "pakkoruotsi-ottelun". Siis: Jos Suomi johtaa Ruotsia vastaan 5-1, montako maalia Ruotsin on pakko tehdä? Vastaus: Ei yhtään, mutta viisihän ne pirulaiset tekevät.
Vielä paremmaksi pisti Charlton Englannin toiseksi korkeimman sarjatason ottelussa Huddersfieldiä vastaan. Charltonin kapteeni loukkaantui 17. minuutin kohdalla ja joukkue joutui pelaamaan koko loppuajan yhden miehen alivoimalla, koska siihen aikaan vaihtoja ei sallittu. Huddersfield otti pian varman tuntuisen johdon ja 62. minuutilla peli oli jo 1-5. Neljän maalin johto, alle puoli tuntia peliaikaa jäljellä ja vastustaja yhden miehen vajaalla. Selvä peli. Tai sitten ei. Charlton kavensi heti perään, 2-5. Sitten pääsi irti joukkueensa ensimmäisen maalin tehnyt Johnny Summers. Neljä maalia perä perää ja tilanne oli 81. minuutilla 6-5 Charltonille! Tuhkimotarina näytti lopahtavan neljä minuuttia ennen loppua, kun Huddersfield tasoitti. Alivoimainen Charlton tuli kuitenkin vielä kerran ja teki viimeisellä minuutilla ottelun ratkaisumaalin voittaen 7-6.
3. 2013: Plateau United - Akurba FC 79-0, Police Machine FC - Bubayaro FC 67-0
Kuten ystävällismielisistä kirjeistä tiedetään, nigerialaiset ovat rehellisyyttä rakastava kansa. Joskus päättäväisyys on kuitenkin vielä määräävämpi tekijä. Ennen sarjan viimeisen kierroksen otteluja Plateau United ja Police Machine FC olivat tasapisteissä ja mikäli molemmat voittaisivat, paremman maalieron omaava joukkue nousisi ylemmälle sarjatasolle. Molemmat joukkueet olivat ilmeiseti pienellä lahjuksella varmistaneet runsaan maalimäärän. Puoliajalle mentäessä Plateau United johti 7-0 ja Police Machine 6-0. Tieto tilanteesta kiiri molemmille joukkueille ja toisella puoliajalla mopo karkasi käsistä parempaa maalieroa varmistellessa...
Lopputulokset olivat liikaa jopa Nigerian jalkapalloliitolle. Tai kenties oikeammin sanoen jalkapalloliiton seuroilta saamat lahjukset olivat liian vähäiset, koska kaikki neljä asiaan sekaantunutta seuraa suljettiin kilpailutoiminnasta kymmeneksi vuodeksi.
2. 2001: Australia - Amerikan Samoa 31-0
Oseanian MM-karsintalohkon ottelu Australia - Amerikan Samoa kuulostaa jo etukäteen epätasaiselta. Australia päättikin lepuuttaa monia parhaista pelaajistaan ja kokeilla uusia tulokkaita. Amerikan Samoan tilanne oli kuitenkin vielä pahempi. Joukkueella oli passiongelmia ja vain yksi ainoa pelaaja normaalijoukkueesta, maalivahti Nicky Salapu, pääsi paikalle. Suurin osa nuorten maajoukkueesta oli myös estynyt koulun loppukokeiden takia. Hätätilanteessa paikalle hälytettiin vielä nuoremman ikäluokan pelaajia, mukaanlukien kolme vasta 15-vuotiasta palloilijaa. Suuri osa joukkueen pelaajista ei ollut koskaan aiemmin pelannut täysimittaista 90 minuutin ottelua.
Australia pelasi puolivauhdilla, mutta silti lopputulos oli murskaava. Archie Thompson saavutti kansainvälisten otteluiden kaikkien aikojen maaliennätyksen tekemällä 13 maalia. Jossain vaiheessa laskutkin menivät sekaisin ja tulostaulu näytti 32-0, mikä sitten jälkeenpäin pöytäkirjan perusteella korjattiin.
1. 1994: Barbados - Grenada 4-2
Jalkapallolla on tunnetusti taipumus vääntäytyä tylsään 0-0 -tuloksiin, ellei aktiivisesti muuhun kannusteta. Erilaisia systeemejä on kokeiltu ja jotkut niistä ovat olleet onnistuneita, kuten kolme pistettä voitosta. Jotkin ovat vähemmän onnistuneita, kuten vuoden 1994 Karibian Cupin kokeilu, jossa jatkoajan kultaisen maalin sääntöä testattiin erikoisesti: jatkoaikamaali ei ainoastaan päättänyt ottelua, vaan laskettiin kahdeksi maaliksi.
Karibian Cupin lopputurnaukseen karsittiin maajoukkueiden keskinäisillä otteluilla. Ensimmäisessä karsintalohkossa olivat Barbados, Grenada ja Puerto Rico, voittaja jatkoon. Yksinkertainen sarja, viimeisessä ottelussa kohtasivat Barbados ja Grenada. Ennen tätä ottelua Grenada oli kolmessa pisteessä (maaliero +2) ja Barbados nollilla (maaliero -1). Puerto Rico oli joka tapauksessa suljettu pois mahdollisista lohkovoittajista. Kuten maalieroista voi laskea, Grenada voittaisi lohkon kaikissa muissa tapauksissa paitsi jos Barbados voittaisi keskinäisen ottelun vähintään kahdella maalilla.
Peliaika lähestyi loppua ja tilanne oli Barbadokselle 2-1. Grenada oli siis menossa lohkovoittoon. Barbados yritti epätoivon vimmalla pelastavaa maalia, koska 3-1 -voitto tietäisi lohkovoittoa. Mutta kello kävi armotta kohti 90. minuuttia. Kolme minuuttia ennen loppua Barbados muutti strategiaa. Jos peli olisi tasan, mentäisiin sääntöjen mukaan jatkoajalle. Siellä tehty lisämaali laskettaisiin kahtena. Näin ollen pallo omaan maaliin ja tilanne oli 2-2. Tässä vaiheessa grenadalaiset älysivät suunnitelman ja kävivät vastaiskuun. Mikäli he voittaisivat varsinaisella peliajalla 3-2, he voittaisivat lohkon. Samoin kävisi, vaikka Barbados voittaisi 3-2. Grenadalaisten kannalta oli siis oleellista, että tulisi maali, sillä ei olisi väliä kumpaan päähän. Barbadoslaisten kannalta olisi edullista, että tasapeli säilyisi ja mentäisiin jatkoajalle. Seurasi lystikästä jalkapalloa, kun grenadalaiset yrittivät tehdä maalia kumpaan tahansa maaliin ja barbadoslaiset puolustaa molempia.
Maalia ei tullut. Jatkoajalla palattiin normaaliin päiväjärjestykseen ja Barbados oli onnekkaampi: kultainen maali laskettiin sääntökokeilun takia tuplana ja voitto 4-2 vei Barbadoksen lopputurnaukseen.
Itse lopputurnauksessa Barbados hävisi kerran ja pelasi kahdesti tasan alkulohkossaan eikä edennyt jatkoon.
sunnuntai 11. elokuuta 2013
He ovat sankareita kaikki
n. 1796: Nikolai Sinebrychoff muuttaa muutaman vuoden ikäisenä pikkupoikana isänsä Pjotrin mukana nykyisen Kotkan lähistölle. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän perustaa kauppahuoneen ja laajentaa sittemmin liiketoimintansa panimoteollisuuteen.
1819: James Finlayson matkustaa Suomeen levittämään Raamattuja. Seuraavana vuonna hän perustaa konepajan ja valimon Tampereelle. Muutamaa vuotta myöhemmin Finlayson perustaa tekstiilitehtaan, josta tulee menestys vuonna 1828, vajaa kymmenen vuotta hänen Suomeen tulonsa jälkeen. 1836 hän myy tehtaan ja palasi Skotlantiin.
1843: Eduard Peter Fazer muuttaa Suomeen. Sveitsiläissyntyinen mies saa kuusi vuotta myöhemmin porvarinoikeudet ja perustaa turkkuriliikkeen. Hänen neljästä pojastaan yhdestä tulee tukkukauppias, toisesta Suomalaisen Oopperan ensimmäinen johtaja, kolmannesta musiikkikauppias ja neljännestä suklaatehtailija.
1852: G.F. Stockmann muuttaa Saksasta Nuutajärven lasitehtaan kirjanpitäjäksi ja kassanhoitajaksi. Sopeuduttuaan maan oloihin kymmenen vuoden ajan hän ostaa jo kolmen vuoden ajan omalla nimellään toimineen myymälän, josta kasvoi sittemmin suurkauppayritys.
1871: Gustav Paulig muuttaa Saksasta Suomeen ja perustaa viisi vuotta myöhemmin kahvin ja mausteiden maahantuontiliikkeen. Mies sopeutuu maahan niin hyvin, että istuu viisi vuotta Helsingin kaupunginvaltuustossa.
1872: Hans Gutzeit tuo Suomeen noin sata norjalaista saha- ja rakennusalan ammattilaista, jotka työskentelevät hänen saman tien perustamallaan sahalla. Sahasta kehittyy sittemmin Suomen suurin metsäyhtiö Enso-Gutzeit.
1892: Lennart Oesch syntyy Sveitsistä Suomeen muuttaneen juustomestarin lapsena. Vaikka onkin myös Sveitsin kansalainen vuoteen 1920 asti, hän liittyy parikymppisenä yhtenä ensimmäisistä jääkäriliikkeeseen taistelemaan Suomen itsenäistymisen puolesta. Sekä talvi- että jatkosodassa hän toimii kenraaliluutnanttina ratkaisuvaiheessa tärkeimmässä komentajatehtävässä Karjalan Kannaksella.
1941: Leif Wager ilmoittautuu jatkosodan alettua 19-vuotiaana vapaaehtoisena Suomen armeijan palvelukseen, vaikka onkin Norjan kansalainen. Suomen kansalaisuuden koko ikänsä maassa asunut nuorukainen saa sota-aikana. Sen jälkeen hänestä tulee yksi maamme tunnetuimpia näyttelijöitä.
1964: Adriano Vinciguerra, Italiasta tyhjätaskuna Suomeen muuttanut siirtolainen perustaa muutaman vuoden maassa asuttuaan Suomen ensimmäisen oikeaoppisen pizzerian. Annettuaan esimerkkiä suomalaiselle ravintolakulttuurille yli kahdenkymmenen vuoden ajan hän palaa kotimaahansa.
1969: Neil Hardwick muuttaa Suomeen täysin ummikkona ja esiintyy aluksi kielenopetusohjelmissa. Vajaa kymmenen vuotta maahan tulonsa jälkeen hän käsikirjoittaa ja ohjaa legendaarisella tavalla suomalaista sielunmaisemaa kuvaavan Tankki täyteen -sarjan.
1995: Aleksander Barkov Jr. syntyy Tampereella, jonne hänen isänsä on vuotta aiemmin muuttanut ammattilaiskiekkoilijaksi. Kahdeksantoista vuotta myöhemmin hänet varataan NHL:ään numerolla kaksi, korkein suomalaisvaraus koskaan. Hänestä odotetaan tulevaa supertähteä.
1997: Wilson Kirwa saapuu Keniasta Suomeen vähän yli parikymppisenä. Hän aloittaa täällä juoksijana, saa kansalaisuuden ja edustaa muutaman vuoden kuluttua Suomea useissa arvokilpailuissa. Sittemmin hän on julkaissut satukirjoja ja työskennellyt yrityskonsulttina.
...
1990-91: Suomeen saapuu ensimmäinen merkittävämpi somaliryhmä, noin 1500 somalia. Johanna Suurpää toteaa Helsingin Sanomissa 21.4.1991 oraakkelimaisesti: "Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina."
Nykyään Suomessa asuu noin 15 000 somalitaustaista.
On varmasti helppoa luetella sadoittain esimerkkejä, kuinka somalit ovat edellä mainittujen maahanmuuttajaesimerkkien tavoin perustaneet lukuisia suomalaisia työllistäviä yrityksiä, luoneet maahan kokonaan uusia teollisuudenhaaroja, tuoneet edistyksellisiä aatteita ja innovaatioita sekä niittäneet maalle kunniaa kansainvälisillä urheilukentillä. Ja kaikki tämä vain kahdessakymmenessä vuodessa!
Vielä helpompaa on luetella vastaavia esimerkkejä, jos kriteerejä löysytetään ja kuka tahansa muukin muslimi kelpaa uranuurtajaesimerkiksi liiketoiminnan tai kulttuurin alalla. Aiemmin luetelluilla esimerkeillä meni useimmiten vuosikausia, mutta muslimeista tulee yhteiskunnan tukipylväitä yleensä välittömästi maahan muutettuaan, kunhan kotoutustoimet onnistuvat eivätkä kantasuomalaiset onnistu tyrimään heidän potentiaaliaan.
Erityisesti on huomioitava se, että vain erittäin harva on työllistynyt oman äidinkielensä kielen tulkiksi, omaan etniseen vähemmistöönsä erikoistuneeksi sosiaalityöntekijäksi tai joksikin vastaavaksi oman viiteryhmänsä työntekijäksi, vaan lähes kaikki ovat sopeutuneet maahan erinomaisesti ja tuottaneet enemmän verotuloja kuin ovat kuluttaneet. Voi vain kuvitella, kuinka ankeaa suomalaisten työttömien ja muiden yhteiskunnallisten subventioiden varassa elävien arki olisi ilman Suurpään ennusteen mukaisesti ahkerasti verotuloja tuottavien siirtolaisten uurastusta.
Suorastaan nolotti esitellä noita tusinaa edellä mainittua maahanmuuttajataustaista, kun heidän vaatimattomia suorituksiaan vertaa verrattomiin muslimimamuihin.
1819: James Finlayson matkustaa Suomeen levittämään Raamattuja. Seuraavana vuonna hän perustaa konepajan ja valimon Tampereelle. Muutamaa vuotta myöhemmin Finlayson perustaa tekstiilitehtaan, josta tulee menestys vuonna 1828, vajaa kymmenen vuotta hänen Suomeen tulonsa jälkeen. 1836 hän myy tehtaan ja palasi Skotlantiin.
1843: Eduard Peter Fazer muuttaa Suomeen. Sveitsiläissyntyinen mies saa kuusi vuotta myöhemmin porvarinoikeudet ja perustaa turkkuriliikkeen. Hänen neljästä pojastaan yhdestä tulee tukkukauppias, toisesta Suomalaisen Oopperan ensimmäinen johtaja, kolmannesta musiikkikauppias ja neljännestä suklaatehtailija.
1852: G.F. Stockmann muuttaa Saksasta Nuutajärven lasitehtaan kirjanpitäjäksi ja kassanhoitajaksi. Sopeuduttuaan maan oloihin kymmenen vuoden ajan hän ostaa jo kolmen vuoden ajan omalla nimellään toimineen myymälän, josta kasvoi sittemmin suurkauppayritys.
1871: Gustav Paulig muuttaa Saksasta Suomeen ja perustaa viisi vuotta myöhemmin kahvin ja mausteiden maahantuontiliikkeen. Mies sopeutuu maahan niin hyvin, että istuu viisi vuotta Helsingin kaupunginvaltuustossa.
1872: Hans Gutzeit tuo Suomeen noin sata norjalaista saha- ja rakennusalan ammattilaista, jotka työskentelevät hänen saman tien perustamallaan sahalla. Sahasta kehittyy sittemmin Suomen suurin metsäyhtiö Enso-Gutzeit.
1892: Lennart Oesch syntyy Sveitsistä Suomeen muuttaneen juustomestarin lapsena. Vaikka onkin myös Sveitsin kansalainen vuoteen 1920 asti, hän liittyy parikymppisenä yhtenä ensimmäisistä jääkäriliikkeeseen taistelemaan Suomen itsenäistymisen puolesta. Sekä talvi- että jatkosodassa hän toimii kenraaliluutnanttina ratkaisuvaiheessa tärkeimmässä komentajatehtävässä Karjalan Kannaksella.
1941: Leif Wager ilmoittautuu jatkosodan alettua 19-vuotiaana vapaaehtoisena Suomen armeijan palvelukseen, vaikka onkin Norjan kansalainen. Suomen kansalaisuuden koko ikänsä maassa asunut nuorukainen saa sota-aikana. Sen jälkeen hänestä tulee yksi maamme tunnetuimpia näyttelijöitä.
1964: Adriano Vinciguerra, Italiasta tyhjätaskuna Suomeen muuttanut siirtolainen perustaa muutaman vuoden maassa asuttuaan Suomen ensimmäisen oikeaoppisen pizzerian. Annettuaan esimerkkiä suomalaiselle ravintolakulttuurille yli kahdenkymmenen vuoden ajan hän palaa kotimaahansa.
1969: Neil Hardwick muuttaa Suomeen täysin ummikkona ja esiintyy aluksi kielenopetusohjelmissa. Vajaa kymmenen vuotta maahan tulonsa jälkeen hän käsikirjoittaa ja ohjaa legendaarisella tavalla suomalaista sielunmaisemaa kuvaavan Tankki täyteen -sarjan.
1995: Aleksander Barkov Jr. syntyy Tampereella, jonne hänen isänsä on vuotta aiemmin muuttanut ammattilaiskiekkoilijaksi. Kahdeksantoista vuotta myöhemmin hänet varataan NHL:ään numerolla kaksi, korkein suomalaisvaraus koskaan. Hänestä odotetaan tulevaa supertähteä.
1997: Wilson Kirwa saapuu Keniasta Suomeen vähän yli parikymppisenä. Hän aloittaa täällä juoksijana, saa kansalaisuuden ja edustaa muutaman vuoden kuluttua Suomea useissa arvokilpailuissa. Sittemmin hän on julkaissut satukirjoja ja työskennellyt yrityskonsulttina.
...
1990-91: Suomeen saapuu ensimmäinen merkittävämpi somaliryhmä, noin 1500 somalia. Johanna Suurpää toteaa Helsingin Sanomissa 21.4.1991 oraakkelimaisesti: "Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina."
Nykyään Suomessa asuu noin 15 000 somalitaustaista.
On varmasti helppoa luetella sadoittain esimerkkejä, kuinka somalit ovat edellä mainittujen maahanmuuttajaesimerkkien tavoin perustaneet lukuisia suomalaisia työllistäviä yrityksiä, luoneet maahan kokonaan uusia teollisuudenhaaroja, tuoneet edistyksellisiä aatteita ja innovaatioita sekä niittäneet maalle kunniaa kansainvälisillä urheilukentillä. Ja kaikki tämä vain kahdessakymmenessä vuodessa!
Vielä helpompaa on luetella vastaavia esimerkkejä, jos kriteerejä löysytetään ja kuka tahansa muukin muslimi kelpaa uranuurtajaesimerkiksi liiketoiminnan tai kulttuurin alalla. Aiemmin luetelluilla esimerkeillä meni useimmiten vuosikausia, mutta muslimeista tulee yhteiskunnan tukipylväitä yleensä välittömästi maahan muutettuaan, kunhan kotoutustoimet onnistuvat eivätkä kantasuomalaiset onnistu tyrimään heidän potentiaaliaan.
Erityisesti on huomioitava se, että vain erittäin harva on työllistynyt oman äidinkielensä kielen tulkiksi, omaan etniseen vähemmistöönsä erikoistuneeksi sosiaalityöntekijäksi tai joksikin vastaavaksi oman viiteryhmänsä työntekijäksi, vaan lähes kaikki ovat sopeutuneet maahan erinomaisesti ja tuottaneet enemmän verotuloja kuin ovat kuluttaneet. Voi vain kuvitella, kuinka ankeaa suomalaisten työttömien ja muiden yhteiskunnallisten subventioiden varassa elävien arki olisi ilman Suurpään ennusteen mukaisesti ahkerasti verotuloja tuottavien siirtolaisten uurastusta.
Suorastaan nolotti esitellä noita tusinaa edellä mainittua maahanmuuttajataustaista, kun heidän vaatimattomia suorituksiaan vertaa verrattomiin muslimimamuihin.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Sivallus CCLXVII
R-kioskista oli luovutettu passi väärälle henkilölle. Tällä kertaa kyseessä oli inhimillinen erehdys, josta ei koitunut vakavia seuraamuksia. Toisin kuin siitä, että Suomen passeja on ihan viranomaispäätöksellä luovutettu tuhansittain väärille henkilöille.
Sivallus CCLXVI
Tasa-arvon nimissä jaksetaan aina muistuttaa, että älyllinen suorituskyky ei ole kiinni siitä onko jalkojen välissä munat vai ei. Tämä on aivan totta. Moni mies on testannut asiaa empiirisesti laittamalla naiselle munat jalkojen väliin. Siitä huolimatta nainen ei ole ruvennut ajattelemaan yhtään sen loogisemmin.
torstai 1. elokuuta 2013
Pro Patria
(Tapahtumapaikka: Helsinki, erään keskusjärjestön pääkonttori)
- Johtaja oli pyytänyt käymään.
- Koistinen. Mitä helvettiä tämä oikein tarkoittaa?
- Jaa tuo kansio? No sehän on se suunnitelma, jonka johtaja käski laatia.
- TIEDÄN! Ja olen lukenut. Oletko tullut hulluksi?
- No jaa. Mikäli johtajalla sattuu olemaan jonkinnäköistä muuta ideantynkää siitä, kuinka toteuttaa annettu tehtävä vaadituilla reunaehdoilla edes jollain lailla onnistuneesti, niin kuulisin mielelläni.
Punotus johtajan kasvoilla alkoi hieman helpottaa ja hengitys tasaantua.
- No ei tietenkään ole. Sen takiahan minä pyysin tekemään edes jonkinnäköistä pelastusskenaarioita tähän katastrofiin. Mutta odotin sentään että... että...
- Että saataisiin edes jotenkuten hallitusti ajettua tämä homma alas ja lyötyä lappu luukulle kunnialla sitten aikanaan?
- Just niin. Mutta tämä...
- Tarkoittaa että liikevaihto pysyy entisellään tai jopa kasvaa, työpaikkoja ei menetetä, saadaan ehkä jopa enemmän tukiaisia?
- Ei vaan että eihän tämä mene mitenkään läpi. Hyi helvetti, en edes halua kuvitella sitä paskamyrskyä johon julkisuudessa joudutaan. Ei tätä niele kukaan.
- Nielee jos syötetään. Ja julkisuus on sitä mitä toimittajat julkaisevat. Sitä varten mulla on tässä toinen kansio, suunnitelma on siinä.
Koistinen ojensi mapin johtajan pöydälle. Johtaja katsoi sitä kuin pöydälle olisi ilmestynyt kalistintaan helisyttelevä kalkkarokäärme.
- Jos nyt mieluummin selittäisit vaan pääkohdat.
Koistinen veti syvään henkeä.
- Jos me otettais ja lyötäis tää toimintasuunnitelma pöytään niinkuin kaikki kymmenet aikaisemmat, niin selvää on meiltä molemmilta leikattais tukka poikki partakarvojen kohdalta. Suuren yleisön ja omien työntekijöiden raivo olisi ennennäkemätön.
- Idiootti. Kyllä minä nyt tuon tajuan.
- Siksi pitää lähteä liikkeelle oikealla tavalla. Media. Me otetaan muutama luottotoimittaja, syötetään ja saunotetaan ne kunnolla. Vihjaillaan. Ja sitten annetaan niiden tehdä jutut, jonka jälkeen muiden sopulien on pakko seurata samalla linjalla.
- Ja sä muka meinaat ettei kukaan niistä sano poikkipuolista sanaa?
- Ei tietenkään, kunhan valitaan toimittajat oikein ja sen nyt ei luulisi olevan vaikeaa, asenteet niiden teksteistä paistaa kilometrin päähän.
- Totta. Tuo vois muuten ihan oikeesti toimia.
Miehet katsoivat toisiaan hetken ääneti. Kumpikin tajusi, että he eivät pitäneet suunnitelmasta noin periaatteessa. Mutta molemmat tajusivat myös realiteetit. Koistinen karautti kurkkuaan.
- No niin. Meillä on säätiöitynä rahaa niin ettei paskalle taivu. Kymmeniä miljoonia euroja. Ja ihmiset kummastelee miksi edelleen niin paljon.
- Joo ja olemassaolevan suunnitelman mukaan se ehditään jakaa asianmukaisessa järjestyksessä.
- Mikä olis tietysti ihan kiva. Mutta sekin tarkoittasi että me kaikki jäätäisiin työttömiksi. Nyt ei jäädä.
- Kenttäväki ei tykkää tästä.
- Et sinäkään. Enkä minä. Mutta meidän järjestökokemuksella löydetään aina hyväpalkkainen suojatyöpaikka, jos tää homma kusee. Kenttäväelle ne on harvemmassa. Vähän aikaa kakisteltuaan ne tajuaa kyllä että parin vuoden kuluttua odottavan varman lopputilin sijaan tässä on eläkevirka.
- Entäs sitten suuri yleisö?
- Mitä niistä? Kun toimittajat pääsevät sanomaan ensimmäisen sanan, kaikki vastaväitteet voidaan kuitata rasismina.
Psykologisen shokin prosessin neljä vaihetta ovat torjunta, viha, masennus ja hyväksyntä. Johtaja tiesi käyneensä torjunnan ja vihan jo ohi, mutta ei ollut ihan varma oliko vielä masennus- vai jo hyväksyntävaiheessa. Lopputuloksen hän silti tajusi ja huokaisi.
- Hyvä on. Katson suunnitelman läpi. Sinulla on varmaan toimittajat jo nimiä myöten valmiina.
- On toki.
- Laita sitten pyörät pyörimään.
- Yksi homma vielä. Tarvitaan uusi aluejohtaja jonkun eläkkeelle jäävän tilalle ja pian.
- Miten se tähän liittyy?
- Toimittajille tarvitaan joku työntekijä haastateltavaksi. Meillä ei liiemmin ole sopivia maailmanparantajia.
- Etsi joku ja hoidetaan asia.
Koistinen nousi ylös ja käveli ovelle. Samassa johtaja älysi vielä jotakin.
- Koistinen. Entäs ne toimittajat. Eikö ne yhtään hämmästele miksi ME kutsutaan juuri HEITÄ. Voihan olla että jotkut kieltäytyvät edes tulemasta. Tähän tarkoitukseen sopivat tyypit kun eivät oikein edusta samoja arvoja kuin meidän järjestö.
- Miten niin me kutsutaan. Käytetään bulvaania ja paljastetaan niille totuus vasta kun ovat paikalla. Sen jälkeen ne syövät kädestä joka tapauksessa kun kuulevat mitä me ollaan tekemässä.
- Saamarin kiero savolainen.
...
(Juttu valtakunnallisessa lehdessä muutamaa kuukautta myöhemmin:)
Veteraanijärjestön humaani kurssinmuutos
Vuosikausia on ihmetelty suomalaisten sotaveteraanijärjestöjen miljoonaomaisuuksia ja kyselty, eikö pääomia olisi aika purkaa entistä nopeammin veteraanien rivien harvetessa. Ennusteiden mukaan veteraanijärjestöille ei enää kymmenen vuoden kuluttua olisi tarvetta.
- Virallisen luvun mukaan Suomessa on noin 30 000 sotaveteraania. Totuus on kuitenkin toinen, heitä on paljon enemmän, kertoo projektipäällikkö Ville-Otto Koistinen.
Projektipäällikön selvitykset paljastavat kylmät faktat.
- Suomessa on tuhansittain nuoria sotaveteraaneja ja lisää tulee koko ajan. Maahanmuuttajaväestön traumaattiset sotakokemukset on unohdettu lähes kokonaan. Tukea hekin tarvitsevat. Nyt kun olemme kunnialla hoitaneet vanhat veteraanit, on toiminnan painopiste siirrettävä nuorempaan sukupolveen.
Veteraanijärjestön kädenojennus vaikeassa asemassa oleville on avaus uuteen, monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Tähän asti virallinen Suomi on kunnioittanut vain Suomen sotien veteraaneja. Nyt on viimeinkin havahduttu kunnioittamaan myös Iranin-Irakin -sodan, Somalian sisällissodan, Egyptin levottomuuksien ja lukemattomien muiden sotien suomalaisia veteraaneja.
- Meillä on valmiina organisaatio, kuntoutuslaitokset ja tietotaito. Rahaa vain puuttuu, koska tähän ei oltu varauduttu. Päinvastoin, oli lyhytnäköisesti alettu ajaa pääomia alas kun oli tuijotettu ahtaasti vain silloista sotaveteraanin määritelmää. Onneksi tämä ehdittin lopettaa ajoissa.
Aiemmin jo pahasti osanottajien puutteeseen hiipumassa ollut kansallinen veteraanipäivä 27.4 tulee ensi vuonna saamaan monikulttuurisen piristysruiskeen. Pääjuhlaan ollaan kutsumassa ainakin kolmenkymmenen sodan veteraaneja.
Myös liiton työntekijöille kurssinmuutos on iloinen asia. Olihan selvää, että työt loppuisivat muuten pikapuoliin. Nyt jatkuvuutta riittää eikä työttömyystilanne maassa tältä osalta heikkene.
- Lisääkin työpaikkoja on luvassa, jos vain valtiontukea saadaan. Yllätyksenä on tullut esimerkiksi tulkkien tarve kuntoutuksessa ja toimistotehtävissä, Koistinen toteaa lopuksi.
Äskettäin järjestössä aluejohtajana aloittanut valtiotieteiden maisteri Veera-Maija Pohjankuru iloitsee uudesta linjasta:
- Tämä on aivan mahtavaa. Vihdoinkin ymmärretään, että kaikki oman vakaumuksensa puolesta taistelleet ovat tasa-arvoisia. Puhumattakaan niistä onnettomista uhreista, jotka on pakotettu sotimaan vastoin omaa tahtoaan. Maltan tuskin odottaa sitä kaunista päivää joskus tulevaisuudessa, kun järjestömme lehdessä on artikkeli kahdesta Syyrian sisällissodan eri puolilla taistelleesta veteraanista, jotka ovat tutustuneet toisiinsa meidän kuntoutuksessamme ja pystyvät nyt rukoilemaan moskeijassa rinnakkain veteraaniveljinä.
- Johtaja oli pyytänyt käymään.
- Koistinen. Mitä helvettiä tämä oikein tarkoittaa?
- Jaa tuo kansio? No sehän on se suunnitelma, jonka johtaja käski laatia.
- TIEDÄN! Ja olen lukenut. Oletko tullut hulluksi?
- No jaa. Mikäli johtajalla sattuu olemaan jonkinnäköistä muuta ideantynkää siitä, kuinka toteuttaa annettu tehtävä vaadituilla reunaehdoilla edes jollain lailla onnistuneesti, niin kuulisin mielelläni.
Punotus johtajan kasvoilla alkoi hieman helpottaa ja hengitys tasaantua.
- No ei tietenkään ole. Sen takiahan minä pyysin tekemään edes jonkinnäköistä pelastusskenaarioita tähän katastrofiin. Mutta odotin sentään että... että...
- Että saataisiin edes jotenkuten hallitusti ajettua tämä homma alas ja lyötyä lappu luukulle kunnialla sitten aikanaan?
- Just niin. Mutta tämä...
- Tarkoittaa että liikevaihto pysyy entisellään tai jopa kasvaa, työpaikkoja ei menetetä, saadaan ehkä jopa enemmän tukiaisia?
- Ei vaan että eihän tämä mene mitenkään läpi. Hyi helvetti, en edes halua kuvitella sitä paskamyrskyä johon julkisuudessa joudutaan. Ei tätä niele kukaan.
- Nielee jos syötetään. Ja julkisuus on sitä mitä toimittajat julkaisevat. Sitä varten mulla on tässä toinen kansio, suunnitelma on siinä.
Koistinen ojensi mapin johtajan pöydälle. Johtaja katsoi sitä kuin pöydälle olisi ilmestynyt kalistintaan helisyttelevä kalkkarokäärme.
- Jos nyt mieluummin selittäisit vaan pääkohdat.
Koistinen veti syvään henkeä.
- Jos me otettais ja lyötäis tää toimintasuunnitelma pöytään niinkuin kaikki kymmenet aikaisemmat, niin selvää on meiltä molemmilta leikattais tukka poikki partakarvojen kohdalta. Suuren yleisön ja omien työntekijöiden raivo olisi ennennäkemätön.
- Idiootti. Kyllä minä nyt tuon tajuan.
- Siksi pitää lähteä liikkeelle oikealla tavalla. Media. Me otetaan muutama luottotoimittaja, syötetään ja saunotetaan ne kunnolla. Vihjaillaan. Ja sitten annetaan niiden tehdä jutut, jonka jälkeen muiden sopulien on pakko seurata samalla linjalla.
- Ja sä muka meinaat ettei kukaan niistä sano poikkipuolista sanaa?
- Ei tietenkään, kunhan valitaan toimittajat oikein ja sen nyt ei luulisi olevan vaikeaa, asenteet niiden teksteistä paistaa kilometrin päähän.
- Totta. Tuo vois muuten ihan oikeesti toimia.
Miehet katsoivat toisiaan hetken ääneti. Kumpikin tajusi, että he eivät pitäneet suunnitelmasta noin periaatteessa. Mutta molemmat tajusivat myös realiteetit. Koistinen karautti kurkkuaan.
- No niin. Meillä on säätiöitynä rahaa niin ettei paskalle taivu. Kymmeniä miljoonia euroja. Ja ihmiset kummastelee miksi edelleen niin paljon.
- Joo ja olemassaolevan suunnitelman mukaan se ehditään jakaa asianmukaisessa järjestyksessä.
- Mikä olis tietysti ihan kiva. Mutta sekin tarkoittasi että me kaikki jäätäisiin työttömiksi. Nyt ei jäädä.
- Kenttäväki ei tykkää tästä.
- Et sinäkään. Enkä minä. Mutta meidän järjestökokemuksella löydetään aina hyväpalkkainen suojatyöpaikka, jos tää homma kusee. Kenttäväelle ne on harvemmassa. Vähän aikaa kakisteltuaan ne tajuaa kyllä että parin vuoden kuluttua odottavan varman lopputilin sijaan tässä on eläkevirka.
- Entäs sitten suuri yleisö?
- Mitä niistä? Kun toimittajat pääsevät sanomaan ensimmäisen sanan, kaikki vastaväitteet voidaan kuitata rasismina.
Psykologisen shokin prosessin neljä vaihetta ovat torjunta, viha, masennus ja hyväksyntä. Johtaja tiesi käyneensä torjunnan ja vihan jo ohi, mutta ei ollut ihan varma oliko vielä masennus- vai jo hyväksyntävaiheessa. Lopputuloksen hän silti tajusi ja huokaisi.
- Hyvä on. Katson suunnitelman läpi. Sinulla on varmaan toimittajat jo nimiä myöten valmiina.
- On toki.
- Laita sitten pyörät pyörimään.
- Yksi homma vielä. Tarvitaan uusi aluejohtaja jonkun eläkkeelle jäävän tilalle ja pian.
- Miten se tähän liittyy?
- Toimittajille tarvitaan joku työntekijä haastateltavaksi. Meillä ei liiemmin ole sopivia maailmanparantajia.
- Etsi joku ja hoidetaan asia.
Koistinen nousi ylös ja käveli ovelle. Samassa johtaja älysi vielä jotakin.
- Koistinen. Entäs ne toimittajat. Eikö ne yhtään hämmästele miksi ME kutsutaan juuri HEITÄ. Voihan olla että jotkut kieltäytyvät edes tulemasta. Tähän tarkoitukseen sopivat tyypit kun eivät oikein edusta samoja arvoja kuin meidän järjestö.
- Miten niin me kutsutaan. Käytetään bulvaania ja paljastetaan niille totuus vasta kun ovat paikalla. Sen jälkeen ne syövät kädestä joka tapauksessa kun kuulevat mitä me ollaan tekemässä.
- Saamarin kiero savolainen.
...
(Juttu valtakunnallisessa lehdessä muutamaa kuukautta myöhemmin:)
Veteraanijärjestön humaani kurssinmuutos
Vuosikausia on ihmetelty suomalaisten sotaveteraanijärjestöjen miljoonaomaisuuksia ja kyselty, eikö pääomia olisi aika purkaa entistä nopeammin veteraanien rivien harvetessa. Ennusteiden mukaan veteraanijärjestöille ei enää kymmenen vuoden kuluttua olisi tarvetta.
- Virallisen luvun mukaan Suomessa on noin 30 000 sotaveteraania. Totuus on kuitenkin toinen, heitä on paljon enemmän, kertoo projektipäällikkö Ville-Otto Koistinen.
Projektipäällikön selvitykset paljastavat kylmät faktat.
- Suomessa on tuhansittain nuoria sotaveteraaneja ja lisää tulee koko ajan. Maahanmuuttajaväestön traumaattiset sotakokemukset on unohdettu lähes kokonaan. Tukea hekin tarvitsevat. Nyt kun olemme kunnialla hoitaneet vanhat veteraanit, on toiminnan painopiste siirrettävä nuorempaan sukupolveen.
Veteraanijärjestön kädenojennus vaikeassa asemassa oleville on avaus uuteen, monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Tähän asti virallinen Suomi on kunnioittanut vain Suomen sotien veteraaneja. Nyt on viimeinkin havahduttu kunnioittamaan myös Iranin-Irakin -sodan, Somalian sisällissodan, Egyptin levottomuuksien ja lukemattomien muiden sotien suomalaisia veteraaneja.
- Meillä on valmiina organisaatio, kuntoutuslaitokset ja tietotaito. Rahaa vain puuttuu, koska tähän ei oltu varauduttu. Päinvastoin, oli lyhytnäköisesti alettu ajaa pääomia alas kun oli tuijotettu ahtaasti vain silloista sotaveteraanin määritelmää. Onneksi tämä ehdittin lopettaa ajoissa.
Aiemmin jo pahasti osanottajien puutteeseen hiipumassa ollut kansallinen veteraanipäivä 27.4 tulee ensi vuonna saamaan monikulttuurisen piristysruiskeen. Pääjuhlaan ollaan kutsumassa ainakin kolmenkymmenen sodan veteraaneja.
Myös liiton työntekijöille kurssinmuutos on iloinen asia. Olihan selvää, että työt loppuisivat muuten pikapuoliin. Nyt jatkuvuutta riittää eikä työttömyystilanne maassa tältä osalta heikkene.
- Lisääkin työpaikkoja on luvassa, jos vain valtiontukea saadaan. Yllätyksenä on tullut esimerkiksi tulkkien tarve kuntoutuksessa ja toimistotehtävissä, Koistinen toteaa lopuksi.
Äskettäin järjestössä aluejohtajana aloittanut valtiotieteiden maisteri Veera-Maija Pohjankuru iloitsee uudesta linjasta:
- Tämä on aivan mahtavaa. Vihdoinkin ymmärretään, että kaikki oman vakaumuksensa puolesta taistelleet ovat tasa-arvoisia. Puhumattakaan niistä onnettomista uhreista, jotka on pakotettu sotimaan vastoin omaa tahtoaan. Maltan tuskin odottaa sitä kaunista päivää joskus tulevaisuudessa, kun järjestömme lehdessä on artikkeli kahdesta Syyrian sisällissodan eri puolilla taistelleesta veteraanista, jotka ovat tutustuneet toisiinsa meidän kuntoutuksessamme ja pystyvät nyt rukoilemaan moskeijassa rinnakkain veteraaniveljinä.
Välihuomautus 48: Yleisurheilun tasovertailua 1972-2012
Nimimerkki Kari esitti edellisen välihuomautuksen kommentissa erinomaisen kysymyksen:Olisi kiinnostavaa nähdä sama vertailu maailmantilastoista, onko tulostaso maailmalla noussut ja meillä ei vastaavasti. Pärjäisivätkö 1970-luvun kestävyysjuoksijat maailmantilastoissa? Oma veikkaus on, ettei 1970-luvun TOP-10 tuloksilla päästäisi TOP-10:een enää. Päästäisiinkö edes TOP-100:aan.
Totesin palaavani asiaan lyhyesti, asian vaatima tarkempi analyysi olisi oikeasti gradun tai jopa väitöskirjan laajuinen aihe, vink vink Jyväskylään.
Yksinkertaistettu pikaluotaus aiheesta.
Vertailukohdat: vuodet 1972 ja 2012, vertailukelpoisia koska molemmat ovat olympiavuosia. Pyydettiin 70-lukua, joten siksi -72. Lisäksi aiemmat vuodet eivät kelpaisi, koska sitä ennen keinopäällysteiset kentät olivat selvästi harvinaisempia eikä sähköinen ajanotto ollut yleistä. Samoin 1972 yleisurheilu oli jo käytännöllisesti katsoen "modernia", mitään merkittäviä teknisiä mullistuksia ei ole välineissä ja suoritustekniikoissa tapahtunut. Lasikuituseipäät olivat olleet käytössä jo kymmenen vuotta ja korkeushypyssäkin oltiin siirtymässä floppaukseen (josta sivumennen sanon julki asiantuntemattoman kerettiläisen mielipiteeni, että kierähdystekniikassa olisi ollut vielä kehittämisen varaa, sillä sentään hypättiin 235 vaikka rimaa ylittäessä hyppääjä näytti kuolleelta lahnalta).
Menetelmä: Katsotaan vuodelta 1972 maailmantilaston 3. paras tulos (A) IAAF:n tilastokirjasta ja selvitetään, millä sijalla sillä oltaisiin vuoden 2012 maailmantilastossa (B). Vastaavat tiedot (C) ja (D) Suomen tilastoista. Tieto A on siis julkisesti saatavilla, B-D ovat Tilastopajan maksumuurin takana - tai no, D:stä tarvittavat tiedot paria poikkeusta lukuun ottamatta löytyvät ilmaiselta vuoden 2012 Top 20 -listalta. Kolmas tulos on valittu siksi, että satunnaisvaihtelu on tietysti pienempää kolmannessa tuloksessa kuin maailman kärkituloksessa. Olisin mieluummin valinnut kymmenennen tuloksen, mutta se olisi ollut teknisesti vaikeampaa toteuttaa.
Vertailtavat lajit: Vuoden 1972 olympiaohjelma, paitsi keihäs ja ottelut jotka ovat vertailukelvottomia.
Tulokset: Järjestyksessä laji / maailmantilasto / Suomen tilasto. Esimerkki: Miesten 800 metrillä vuoden 1972 maailmantilaston 3. paras aika olisi vuoden 2012 maailmantilastossa riittänyt sijalle 37. Suomen tilaston 3. paras aika 1972 olisi vuoden 2012 Suomen tilastossa riittänyt sijalle 2.
Miehet
100 m / 75 / 4
200 m / 23 / 2
400 m / 7 / 1
800 m / 37 / 2
1500 m / 111 / 2
5000 m / 57 / 1
10 000 m / 54 / 1
Maraton / 389 / 1
110 m aidat / 53 / 14
400 m aidat / 11 / 7
3000 m esteet / 39 / 2
Korkeus / 78 / 3
Seiväs / 87 / 8
Pituus / 24 / 7
Kolmiloikka / 21 / 2
Kuula / 9 / 1
Kiekko / 18 / 2
Moukari / 64 / 13
4 x 100 m / 19 / -
4 x 400 m / 7 / -
Naiset
100 m / 60 / 8
200 m / 68 / 5
400 m / 61 / 2
800 m / 17 / 6
1500 m / 27 / 6
100 m aidat / 47 / 33
Korkeus / 40 / 31
Pituus / 32 / 15
Kuula / 11 / 12
Kiekko / 8 / 12
4 x 100 m / 10 / -
4 x 400 m / 9 / -
Johtopäätökset:
Kuten selvästi näkyy, taso maailmalla on noussut valtavasti. Tämä johtuu ennen muuta yleisurheilun leviämisestä voimakkaammin ympäri maailmaa, etenkin Afrikkaan ja Karibialle.
Taso Suomessa on miehissä hieman laskenut (11 laskenutta, 6 noussutta lajia), naisissa taas selvästi noussut (vain yksi laskenut laji). Tämä johtuu ennen muuta harrastajamäärien vähenemisestä. On tilastollisesti helppo laskea, että harrastajamäärien ollessa samalla tasolla kuin 1972 olisi tulostaso selvästikin silloista kovempi myös miehissä. (Jätetään lukijan harjoitustehtäväksi.)
Totesin palaavani asiaan lyhyesti, asian vaatima tarkempi analyysi olisi oikeasti gradun tai jopa väitöskirjan laajuinen aihe, vink vink Jyväskylään.
Yksinkertaistettu pikaluotaus aiheesta.
Vertailukohdat: vuodet 1972 ja 2012, vertailukelpoisia koska molemmat ovat olympiavuosia. Pyydettiin 70-lukua, joten siksi -72. Lisäksi aiemmat vuodet eivät kelpaisi, koska sitä ennen keinopäällysteiset kentät olivat selvästi harvinaisempia eikä sähköinen ajanotto ollut yleistä. Samoin 1972 yleisurheilu oli jo käytännöllisesti katsoen "modernia", mitään merkittäviä teknisiä mullistuksia ei ole välineissä ja suoritustekniikoissa tapahtunut. Lasikuituseipäät olivat olleet käytössä jo kymmenen vuotta ja korkeushypyssäkin oltiin siirtymässä floppaukseen (josta sivumennen sanon julki asiantuntemattoman kerettiläisen mielipiteeni, että kierähdystekniikassa olisi ollut vielä kehittämisen varaa, sillä sentään hypättiin 235 vaikka rimaa ylittäessä hyppääjä näytti kuolleelta lahnalta).
Menetelmä: Katsotaan vuodelta 1972 maailmantilaston 3. paras tulos (A) IAAF:n tilastokirjasta ja selvitetään, millä sijalla sillä oltaisiin vuoden 2012 maailmantilastossa (B). Vastaavat tiedot (C) ja (D) Suomen tilastoista. Tieto A on siis julkisesti saatavilla, B-D ovat Tilastopajan maksumuurin takana - tai no, D:stä tarvittavat tiedot paria poikkeusta lukuun ottamatta löytyvät ilmaiselta vuoden 2012 Top 20 -listalta. Kolmas tulos on valittu siksi, että satunnaisvaihtelu on tietysti pienempää kolmannessa tuloksessa kuin maailman kärkituloksessa. Olisin mieluummin valinnut kymmenennen tuloksen, mutta se olisi ollut teknisesti vaikeampaa toteuttaa.
Vertailtavat lajit: Vuoden 1972 olympiaohjelma, paitsi keihäs ja ottelut jotka ovat vertailukelvottomia.
Tulokset: Järjestyksessä laji / maailmantilasto / Suomen tilasto. Esimerkki: Miesten 800 metrillä vuoden 1972 maailmantilaston 3. paras aika olisi vuoden 2012 maailmantilastossa riittänyt sijalle 37. Suomen tilaston 3. paras aika 1972 olisi vuoden 2012 Suomen tilastossa riittänyt sijalle 2.
Miehet
100 m / 75 / 4
200 m / 23 / 2
400 m / 7 / 1
800 m / 37 / 2
1500 m / 111 / 2
5000 m / 57 / 1
10 000 m / 54 / 1
Maraton / 389 / 1
110 m aidat / 53 / 14
400 m aidat / 11 / 7
3000 m esteet / 39 / 2
Korkeus / 78 / 3
Seiväs / 87 / 8
Pituus / 24 / 7
Kolmiloikka / 21 / 2
Kuula / 9 / 1
Kiekko / 18 / 2
Moukari / 64 / 13
4 x 100 m / 19 / -
4 x 400 m / 7 / -
Naiset
100 m / 60 / 8
200 m / 68 / 5
400 m / 61 / 2
800 m / 17 / 6
1500 m / 27 / 6
100 m aidat / 47 / 33
Korkeus / 40 / 31
Pituus / 32 / 15
Kuula / 11 / 12
Kiekko / 8 / 12
4 x 100 m / 10 / -
4 x 400 m / 9 / -
Johtopäätökset:
Kuten selvästi näkyy, taso maailmalla on noussut valtavasti. Tämä johtuu ennen muuta yleisurheilun leviämisestä voimakkaammin ympäri maailmaa, etenkin Afrikkaan ja Karibialle.
Taso Suomessa on miehissä hieman laskenut (11 laskenutta, 6 noussutta lajia), naisissa taas selvästi noussut (vain yksi laskenut laji). Tämä johtuu ennen muuta harrastajamäärien vähenemisestä. On tilastollisesti helppo laskea, että harrastajamäärien ollessa samalla tasolla kuin 1972 olisi tulostaso selvästikin silloista kovempi myös miehissä. (Jätetään lukijan harjoitustehtäväksi.)