maanantai 12. elokuuta 2013

Hauskimmat futismatsit


10. 1976: Athlone Town - Finn Harps 0-5

Ulosajoihin ja varoituksiin on nähty monia syitä, mutta tuskin koskaan yhtä erikoista kuin tässä ottelussa. Irlannin Cupin semifinaalissa kohtasi kaksi maan parhaisiin seuroihin kuuluvaa joukkuetta. Athlone Town otti melkoisen rökityksen, mutta syytä ei pidä laittaa maalivahti Mick O'Brienin piikkiin. Hän teki parhaansa sotkeakseen vastustajan pelin. O'Brienillä oli tapana hypätä ylärimaan roikkumaan. Tällä kertaa hän unohti, että maalipylväät olivat puuta eivätkä metallia. Krunts. Peli katkaistiin 15 minuutiksi tilanteessa 0-2 korjaustöiden ajaksi. Hengähtystauko ei auttanut Athlone Townia ja tilanne oli pian 0-4. Tässä vaiheessa O'Brien kiipesi yläriman päälle - hän selitti jälkeenpäin, että kulmaliitos näytti löysältä ja hän yritti korjata sitä - ja rima katkesi jälleen. Erotuomarin kärsivällisyys loppui ja maalivahti sai punaisen kortin. Kohta kuultiin legendaarinen kenttäkuulutus: "Onko yleisön joukossa puuseppää?"


9. 2002: AS Adema - SO l'Emyrne 149-0

Madagaskarin mestaruus ratkaistiin neljän joukkueen yksinkertaisella loppusarjalla. Toiseksi viimeisessä ottelussa SO l'Emeryne joutui tyytymään 2-2 -tasapeliin kyseenalaisesti tuomitun rangaistuspotkun takia ja menetti mahdollisuutensa mestaruuteen. Tästä suivaantuneena joukkue protestoi viimeisen kierroksen ottelussa tekemällä aina aloituspotkusta oman maalin. Seuraus oli tietysti uusi aloituspotku, josta taas mahdollisimman nopeasti uusi maali. Koska peliaika on 90 minuuttia ja maaleja tuli 149, voi laskea että operaatioon meni keskimäärin hieman yli 36 sekuntia.


8. 1997: Suomi - Unkari 1-1

Jalkapallon MM-karsintalohkon viimeinen ottelu. Lisäaika menossa, Suomi johtaa 1-0 ja on menossa jatkokarsintaan. Sitten Unkari tasoittaa. Tai oikeastaan Suomi tasoittaa, sillä pallo pomppii kuin flipperissä maaliin kuuden suomalaispelaajan kautta. Unkari jatkokarsintaan ja Suomi ulos. Ikuinen trauma. Tosin useimmiten unohdetaan, miten Unkarille kävi jatkokarsinnassa Jugoslaviaa vastaan. Ensimmäisessä osaottelussa kotona tuli takkiin 1-7, vierasottelussa 5-0. Tuskin Suomen kohtalo yhtään sen auvoisampi olisi ollut.


7. 1976: Leicester City - Aston Villa 2-2

Chris Nicholl pelasi Englannin korkeimmalla sarjatasolla vuosikausia keskuspuolustajana ja edusti Pohjois-Irlantia 51 maaottelussa, mukaanlukien vuoden 1982 MM-kisat. Ottelussa Leicester Cityä vastaan hän aloitti maalinteon pistämällä pallon vahingossa omaan maaliin. Vahinko korjaantui, kun hän tasoitti pelin 1-1:een. Sitten tuli ottelun kolmas maali, jota Nicholl kuvaili jälkikäteen uransa komeimmaksi. Hän syöksyi tavoittelemaan palloa ja pukkasi sen laakana maaliin. Valitettavasti omaan. Mutta tasoitus tuli taas; Nicholl teki ottelun kaikki neljä maalia, kaksi vastustajan ja kaksi omaan verkkoon.


6. 1998: Thaimaa - Indonesia 3-2

Kaakkois-Aasian maajoukkueiden turnaus Tiger Cup järjestettiin 1998 Vietnamissa. Kahdeksan joukkuetta oli jaettu kahteen alkulohkoon. Molemmista lohkoista kaksi parasta välieriin periaatteena vanha tuttu A1 - B2 ja A2 - B1. B-lohkon jatkajat (Singapore ja Vietnam) olivat jo selvillä ennen A-lohkon viimeistä kierrosta. Myös A-lohkon jatkoonmenijät Thaimaa ja Indonesia olivat selvillä, mutta niiden keskinäinen järjestys ratkeaisi viimeisessä, keskinäisessä ottelussa. Thaimaa voittaisi lohkon voittamalla ottelun, muuten Indonesia olisi lohkoykkönen. Lohkoykkönen puolestaan kohtaisi välierissä isäntämaa Vietnamin, jota pidettiin etukäteen pahempana vastustajana kuin Singaporea.
Kun pelikello näytti 90 minuuttia, tilanne oli tasan 2-2 ja Indonesia menossa lohkovoittoon. Tällöin Indonesian puolustaja Mursyid Effendi teki tarkoituksella oman maalin, vaikka thaimaalaispelaajat yrittivät estää. Peli Thaimaalle 3-2. Loppuselvittelyissä FIFA määräsi molemmille joukkueille 40 000 dollarin sakon ja asetti Effendin vuodeksi kokonaan ja loppuiäksi kansainväliseen pelikieltoon.
Nolointa asiassa oli se, että taktikointi ei auttanut, vaan molemmat joukkueet hävisivät välieränsä. Keskinäinen pronssiottelu meni rankkarikisaan asti ja siinä Indonesia oli parempi.


5. 2000: Mestareiden liigan alkulohko D

Neljän joukkueen kaksinkertainen sarja, kaksi parasta jatkoon. Itävaltalainen Sturm Graz ottaa kaksi 5-0 rökäletappiota. Nämä kuitenkin jäävät joukkueen ainoiksi tappioiksi ja muista otteluista tulee yksi tasapeli ja kolme voittoa. Lohkovoitto 10 pisteellä, mutta maaliero -3. Turkkilainen Galatasaray puolestaan ottaa kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja kaksi tappiota ja päätyy kahdeksaan pisteeseen, samoin Glasgow Rangers. Neljäs joukkue, AS Monaco, häviää kolmesti ja voittaa kahdesti jääden lohkon viimeiseksi. Monacon tappiot ovat kuitenkin niukkoja ja toinen voitoista on 5-0 Sturm Grazia vastaan, joten joukkueen maaliero on +3. Tasapisteisiin päätyneiden Galatasarayn ja Rangersin järjestyksen ratkaisevat keskinäiset ottelut, joista toinen päättyi tasan ja toinen Galatasarayn voittoon. Galatasaray siis jatkoon, vaikka sen maaliero koko sarjassa onkin -3 ja karsiutuvan Rangersin +3.
Lopputulos: molempien jatkoon menneiden joukkueiden maaliero oli -3, molempien karsiutuneiden +3.


4. 1957: Charlton - Huddersfield 7-6

Kaikki varmaan muistavat legendaarisen jääkiekon MM-kisojen puolivälieräottelun 2003 eli "pakkoruotsi-ottelun". Siis: Jos Suomi johtaa Ruotsia vastaan 5-1, montako maalia Ruotsin on pakko tehdä? Vastaus: Ei yhtään, mutta viisihän ne pirulaiset tekevät.
Vielä paremmaksi pisti Charlton Englannin toiseksi korkeimman sarjatason ottelussa Huddersfieldiä vastaan. Charltonin kapteeni loukkaantui 17. minuutin kohdalla ja joukkue joutui pelaamaan koko loppuajan yhden miehen alivoimalla, koska siihen aikaan vaihtoja ei sallittu. Huddersfield otti pian varman tuntuisen johdon ja 62. minuutilla peli oli jo 1-5. Neljän maalin johto, alle puoli tuntia peliaikaa jäljellä ja vastustaja yhden miehen vajaalla. Selvä peli. Tai sitten ei. Charlton kavensi heti perään, 2-5. Sitten pääsi irti joukkueensa ensimmäisen maalin tehnyt Johnny Summers. Neljä maalia perä perää ja tilanne oli 81. minuutilla 6-5 Charltonille! Tuhkimotarina näytti lopahtavan neljä minuuttia ennen loppua, kun Huddersfield tasoitti. Alivoimainen Charlton tuli kuitenkin vielä kerran ja teki viimeisellä minuutilla ottelun ratkaisumaalin voittaen 7-6.


3. 2013: Plateau United - Akurba FC 79-0, Police Machine FC - Bubayaro FC 67-0

Kuten ystävällismielisistä kirjeistä tiedetään, nigerialaiset ovat rehellisyyttä rakastava kansa. Joskus päättäväisyys on kuitenkin vielä määräävämpi tekijä. Ennen sarjan viimeisen kierroksen otteluja Plateau United ja Police Machine FC olivat tasapisteissä ja mikäli molemmat voittaisivat, paremman maalieron omaava joukkue nousisi ylemmälle sarjatasolle. Molemmat joukkueet olivat ilmeiseti pienellä lahjuksella varmistaneet runsaan maalimäärän. Puoliajalle mentäessä Plateau United johti 7-0 ja Police Machine 6-0. Tieto tilanteesta kiiri molemmille joukkueille ja toisella puoliajalla mopo karkasi käsistä parempaa maalieroa varmistellessa...
Lopputulokset olivat liikaa jopa Nigerian jalkapalloliitolle. Tai kenties oikeammin sanoen jalkapalloliiton seuroilta saamat lahjukset olivat liian vähäiset, koska kaikki neljä asiaan sekaantunutta seuraa suljettiin kilpailutoiminnasta kymmeneksi vuodeksi.


2. 2001: Australia - Amerikan Samoa 31-0

Oseanian MM-karsintalohkon ottelu Australia - Amerikan Samoa kuulostaa jo etukäteen epätasaiselta. Australia päättikin lepuuttaa monia parhaista pelaajistaan ja kokeilla uusia tulokkaita. Amerikan Samoan tilanne oli kuitenkin vielä pahempi. Joukkueella oli passiongelmia ja vain yksi ainoa pelaaja normaalijoukkueesta, maalivahti Nicky Salapu, pääsi paikalle. Suurin osa nuorten maajoukkueesta oli myös estynyt koulun loppukokeiden takia. Hätätilanteessa paikalle hälytettiin vielä nuoremman ikäluokan pelaajia, mukaanlukien kolme vasta 15-vuotiasta palloilijaa. Suuri osa joukkueen pelaajista ei ollut koskaan aiemmin pelannut täysimittaista 90 minuutin ottelua.
Australia pelasi puolivauhdilla, mutta silti lopputulos oli murskaava. Archie Thompson saavutti kansainvälisten otteluiden kaikkien aikojen maaliennätyksen tekemällä 13 maalia. Jossain vaiheessa laskutkin menivät sekaisin ja tulostaulu näytti 32-0, mikä sitten jälkeenpäin pöytäkirjan perusteella korjattiin.


1. 1994: Barbados - Grenada 4-2

Jalkapallolla on tunnetusti taipumus vääntäytyä tylsään 0-0 -tuloksiin, ellei aktiivisesti muuhun kannusteta. Erilaisia systeemejä on kokeiltu ja jotkut niistä ovat olleet onnistuneita, kuten kolme pistettä voitosta. Jotkin ovat vähemmän onnistuneita, kuten vuoden 1994 Karibian Cupin kokeilu, jossa jatkoajan kultaisen maalin sääntöä testattiin erikoisesti: jatkoaikamaali ei ainoastaan päättänyt ottelua, vaan laskettiin kahdeksi maaliksi.
Karibian Cupin lopputurnaukseen karsittiin maajoukkueiden keskinäisillä otteluilla. Ensimmäisessä karsintalohkossa olivat Barbados, Grenada ja Puerto Rico, voittaja jatkoon. Yksinkertainen sarja, viimeisessä ottelussa kohtasivat Barbados ja Grenada. Ennen tätä ottelua Grenada oli kolmessa pisteessä (maaliero +2) ja Barbados nollilla (maaliero -1). Puerto Rico oli joka tapauksessa suljettu pois mahdollisista lohkovoittajista. Kuten maalieroista voi laskea, Grenada voittaisi lohkon kaikissa muissa tapauksissa paitsi jos Barbados voittaisi keskinäisen ottelun vähintään kahdella maalilla.
Peliaika lähestyi loppua ja tilanne oli Barbadokselle 2-1. Grenada oli siis menossa lohkovoittoon. Barbados yritti epätoivon vimmalla pelastavaa maalia, koska 3-1 -voitto tietäisi lohkovoittoa. Mutta kello kävi armotta kohti 90. minuuttia. Kolme minuuttia ennen loppua Barbados muutti strategiaa. Jos peli olisi tasan, mentäisiin sääntöjen mukaan jatkoajalle. Siellä tehty lisämaali laskettaisiin kahtena. Näin ollen pallo omaan maaliin ja tilanne oli 2-2. Tässä vaiheessa grenadalaiset älysivät suunnitelman ja kävivät vastaiskuun. Mikäli he voittaisivat varsinaisella peliajalla 3-2, he voittaisivat lohkon. Samoin kävisi, vaikka Barbados voittaisi 3-2. Grenadalaisten kannalta oli siis oleellista, että tulisi maali, sillä ei olisi väliä kumpaan päähän. Barbadoslaisten kannalta olisi edullista, että tasapeli säilyisi ja mentäisiin jatkoajalle. Seurasi lystikästä jalkapalloa, kun grenadalaiset yrittivät tehdä maalia kumpaan tahansa maaliin ja barbadoslaiset puolustaa molempia.
Maalia ei tullut. Jatkoajalla palattiin normaaliin päiväjärjestykseen ja Barbados oli onnekkaampi: kultainen maali laskettiin sääntökokeilun takia tuplana ja voitto 4-2 vei Barbadoksen lopputurnaukseen.
Itse lopputurnauksessa Barbados hävisi kerran ja pelasi kahdesti tasan alkulohkossaan eikä edennyt jatkoon.

30 kommenttia:

  1. Ihan kiinnostava postaus, mutta eikö ole vähän häpeällistä YU-miehelle kirjoittaa potkupallosta? Potkupallon on kaiken urheilun pahin syöpä.

    VastaaPoista
  2. Minusta tuo oli ihan mukava tiedon pläjäys taas kertaalleen. Kiitos Jaskalle. Vaan miksikä yleisurheilumies ei voisi kirjoittaa jalkapallosta? Ja mikä sen jalkapallon syöväksi tekee? Enempi pitäisin syöpänä vaikka jotain ääridoupattua maantiepyöräilyä. Lätkämiehiähän minä itte tietysti olen, joten piruakos tuosta väittämään.

    Vaan vuosien jälkeenkin tuo Suomi-Unkari pisti kylmät väreet päälle.

    VastaaPoista
  3. Tuosta listasta puuttuu ehkä se kaikkein hauskin. FC Interin ja färsaarelaisen Vikingur Götan välisessä Eurooppa-liigan karsintaottelussa tuomari oli lahjottu antamaan rangaistuspotku kummallekin osapuolelle, mutta suomalaiset tietenkin epäonnistuivat omissa aikeissaan, joten lopputulokseksi jäi 0-1 färsaarelaisille futissuuruuksille. Ratkaisumaalin tekijä istuu tiettävästi Färsaarten parlamentissa. Sekin vielä.

    VastaaPoista
  4. Muuten hyvä, mutta en muista tuollaista Suomi - Unkari -peliä koskaan pelatun.

    Barbados - Grenada viime minuutit olisi kiva nähdä.

    VastaaPoista
  5. Tomi: Olen ensisijaisesti urheilumies, ihan noin yleisesti. Jalkapallo ja juoksu ovat maailman kaksi kovimmin kilpailluinta urheilumuotoa.

    Yrjö: Dopingin ongelma on siinä, että laji joka valvoo tarkkaan saa myös käryjä aikaan ja dopinglajin maineen. Kun taas laji joka ei valvo, on suuren yleisön silmissä puhdas. Esimerkiksi yleisurheilussa ei juuri muusta puhuta kuin dopingista, kun todellisuudessa se lienee suurista lajeista puhtain - lähes kaikki käyttäjät jäävät kiinni.

    Ano: Tuota en tiennyt.

    IDA: Yritin kovasti etsiä videota, mutta ei löytynyt mitään muuta kuin se tekstissä linkattu, jossa ei näy kuin omaan maaliin tehty tasoitus ja jatkoajan ratkaisumaali - hauskin osuus puuttuu.

    VastaaPoista
  6. Jaska, jos jalkapallo on kovaa huippu-urheilua, niin miten on mahdollista, että lajissa huipulla on ollut aina läskipalloja ja rapajuoppoja?

    VastaaPoista
  7. Ykä, jalkapallo on ainakin Suomessa syöpä, koska se saa suhteettoman paljon yhteiskunnan tukea. Urheilulajeista eniten.

    Se saa tukea, koska on ainoa laji joka laskee kaikki höntsäharrastelijat lisenssipelaajiksi.

    Jos kunnat pitävät kentistä huolta, niin laji ei tarvitsisi muuta tukea lainkaan, laji on todella halpa harrastaa.
    Jääkiekko pärjää paljon paremmin omillaan, vaikka on paljon kalliimpi laji.

    VastaaPoista
  8. Jaska, yleisurheilu ei ole puhdasta, vaan saatanan likais. Esim. jalkapallossa käytetään paljon vähemmän dopingia, koska lajissa ei tarvita dopingia. Lajin urheilulliset vaatimukset ovat mitättömät.

    Jääkiekossa käytetään dopingia enemmän. Voimalla ja nopeudella on jääkiekossa paljon enemmän merkitystä kuin jalkapallossa.

    Doupattuja joukkuepelejä ovat baseball ja jenkkifutis. Niissä urheilulliset vaatimukset ovat todella kovat.

    VastaaPoista
  9. Jalkapallon ongelmat, eivät ole niinkään dopingissa kuin vedonlyöntivilpissä.

    Suomen sarjat ovat houkuttelevia vedonlyöntihuijareille, koska ne pelataan kesällä, kun muualla on hiljaisempaa.

    VastaaPoista
  10. Jaska, Tomi, Yrjö... olette molemmat aivan ulalla noista doping-asioista.

    Jalkapallossa doupataan aivan helvetisti. Siellä ei jäädä kiinni, koska FIFAa ei kiinnosta lajin maineen tahraaminen käryillä. Espanjassa samat lääkärit hoitavat futaajia, tenniksenpelaajia ja pyöräilijöitä, mutta vain yhtä lajiliittoa kiinnostaa testaus edes vähän.

    Yleisurheilussa doupataan, aivan samalla tavalla, kuin muissakin jaleissa. EPO ja veridoping olivat käytössä koska niistä ei jääty kiinni. Käytetään edelleen. Pikajuoksua ja kuulantyöntöä ei kai lasketa yleisurheiluun, vai kuinka? Kilpakävelyssä tulee säännöllisesti käryjä.

    Entä se todellinen syöpä, eli lätkä? Miten Teemu Selänne jaksaa päälle nelikymppisenä vetää sprinttejä samaa vauhtia kaksikymppisten kanssa? Kaurapuurolla. Miten Saku Koivu kasvoi ruipelosta pikkupojasta NHL-mittoihin yhden kesän aikana? NHL ei muuten ole WADA:n sopimuksen piirissä.

    Kuvitelma, että huipulla ei doupata, koska ei tule käryjä, on lapsellinen ajatus. Huipulla doupataan, koska voittamalla saa isot rahat. Käryjä ei tule, koska ei testata.


    Pyöräilyn kansalliset lajiliitot Ranskassa, Saksassa, Italiassa ja USA:ssa ovat käytännössä ainoat, joita kiinnostaa omien urheilijoiden käräyttäminen (huom, ei edes kansainvälistä kattojärjestöä kiinnosta).

    Kukapa sitä omiin muroihin kusisi. Siksi ytleisurheilupiireissäkin ajatellaan, että on parempi antaa porukan doupata, kuin karkoittaa sponsorirahat käräyttelemällä huijareita.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Jaska, tämä oli hupaisaa luettavaa :D

    Pakko sanoa, että jotkut noista ottelukuvauksista olivat päättömyydessään kuin Aku Ankasta.

    Pitänee etsiä josko esimerkiksi Madagaskarin mestaruusottelusta löytyisi videomateriaalia. Tuo Grenada-Barbados olisi myös katsomisen arvoinen, mutta hauskin osuus ilmeisesti puuttuu...

    VastaaPoista
  12. Ano, minkä takia jalkapalossa doupattaisiin?

    Kuntovaatimukset ovat pienet, n 3000 m Cooper-suorituksella pärjää ihan hyvin. Suurin osa pelaajista on pienehköjä ja heikkoja, joten voimallakaan ei ole merkitystä. Iso osa pelaajista on myös hitaita.
    Palautuminen on ainut mihin tarvittaisiin jalkapallossa dopingia.

    VastaaPoista
  13. Tomi, onko tuo joku kompakysymys?

    Sellaista urheilulajia ei ole, jossa douppaamalla ei saisi etulyöntiasemaa (curlingit ja muut taitopelit ei kuulu tähän urheilun määritelmään). Kun rahaa on tarpeeksi pöydällä, ja futiksessa sitä on seitsennumeroisia summia, niin kaikki keinot käytetään.

    Palautumiseen on olemassa doping-aineet.

    Futiksessa tarvitaan lyhytkestoista nopeutta, joten läski veke ilman lihasten katoamista antaa välittömästi etulyöntiaseman muihin verrattuna.

    Jos sen vähäisen lihasmassan saa nopeammin, niin loppu aika kuluu pallon perässä. Taito ei kehity punttisalilta. Kyllä niitä syitä keksitään ja minä en ole edes futaaja, joten en tiedä kaikkea.

    3k coopperilla varmaan pärjää "ihan hyvin" piirimestaruuskisoissa Juvalla, mutta se ei riitä mestareiden liigan finaalissa. Siellä pitää olla _paras_.

    Futiksessa doupataan, koska jokaisella joukkueen jäsenellä on taloudellinen tarve voittaa.

    Syy on sama joka lajissa.

    Kuvitelma, että joku laji on niin helppo, ettei siellä tarvitse doupata, on lapsellinen ajatus. Ei urheilija douppaa sen takia, että laji on rankka. Urheilija douppaa, koska halua palkan työstään ja koska douppaamisesta ei jää kiinni.

    VastaaPoista
  14. Ano, Maradona veti Cooperissa n. 2600 m. Hän oli ylipainoinen päihteiden väärinkäyttäjä ja silti kenties kautta aikojen paras pelaaja.

    VastaaPoista
  15. Tomi: Jaska, jos jalkapallo on kovaa huippu-urheilua, niin miten on mahdollista, että lajissa huipulla on ollut aina läskipalloja ja rapajuoppoja?
    Jalkapallo on myös taitolaji. Tietyillä pelipaikoilla loistava taito toi ennen riittävän edun. Maradonan ajat ovat kaukana takana. Asiantuntemattomuuden uhallakin väitän, että Maradona ei nykypäivänä dominoisi eikä edes mahtuisi huippujoukkueiden kokoonpanoon silloisessa kunnossaan. Kuntokuurin jälkeen kyllä.

    Dopingista sanon seuraavaa. En ole asiantuntija. Osin ainakin siksi, että olen tehnyt kantani puhtaan urheilun puolesta täysin selväksi. Tietoni perustuvat kuulopuheisiin ja tilastomatematiikkaan. Tältä pohjalta puhun nyt muutaman asian.
    1) Kestävyysjuoksussa ME-tuloksiin pystyy puhtain eväin. Tämä perustuu siihen, että tiedän mitä on saatu takuulla puhtain eväin aikaan. Siitä suhteuttaen vuoristo-oloissa elänyt, huippulahjakas oikein valmennettu, motivoitunut, taktisesti älykäs urheilija on takuulla ME-tasoa. Tiedän, että ME:hen pystyy puhtain eväin. Sitä en tiedä, pystyykö ME:hen likaisin eväin. Tarkoitan tällä sitä paineen määrää, joka syntyy kiinnijäämisen pelosta, sitä aikataulutusongelmaa, joka syntyy douppauksen ajoittamisesta, jne.
    2) Yleisurheilua valvotaan - siis huippuja - mielettömän tarkasti. Tämän näkee siitäkin, että käryistä valtaosa osuu kuulaan, kiekkoon, moukariin ja pikajuoksuihin. Jos muissa lajeissa doupattaisiin yhtä paljon, osuisi niihinkin käryjä. Vaan ei osu - keihäs on hyvä vertailukohta, koska siinä käytettävät aineet olisivat todennäköisesti samoja kuin muissa heittolajeissa.
    3) Entäpä maat, joita ei pysty valvomaan? Kuvitteletteko että pohjoiskorealaisia saisi yllätystesteihin harjoituskaudella? Tai edes kiinalaisia tai kuubalaisia? Eikä dominanssia näkyvissä. Kestävyyslajeissa vetoan erityisesti Moskovan olympialaisiin. NL dominoi muuten aika mahtavasti, mutta miesten kestävyysjuoksussa saldo jäi yhteen 800 metrin pronssiin. Eikä koko kisoissa tullut yhtään käryä, minkä NL tiesi kyllä etukäteen. Jos olisi tiedetty millainen kama saa äijät juoksemaan riittävän kovaa, sitä olisi vedetty. Ja luultavasti vedettiinkin, melkein koko NL:n juoksijakaarti teki ennätyksensä. Vaan ei se riittänyt. Tuskin muut maat veritankkausta kovempaa konstia käyttivät, joten eivät piristeet mitään ihmeaineita ole - ilmankin pärjää.

    ...jatkuu

    VastaaPoista
  16. jatkuu...

    4) Piireissä liikkuu kaikenlaisia huhupuheita menneistä vuosista. Yhden mainitakseni: väitetään, että IAAF olisi erään yleisurheiluikonin käryttyä testissä tehnyt tämän kanssa herrasmiessopimuksen. Tulosta ei julkisteta, mutta urheilija on aina arvokisojen aikaan "loukkaantunut". Skandaalilta vältytään, toisaalta douppaaja saadaan ulos arvokisoista. Ko. urheilija ei koskaan virallisesti kärynnyt, mutta julkisesti hänen parhaita tuloksiaan on pidetty doping-tapauksina. Nykyään homma on siistimpää - minulla ei ole mitään syytä epäillä etteikö IAAF yrittäisi ottaa kaikkia douppaajia kiinni. Tästä esimerkkinä se, että muutama vuosi sitten katselin pikajuoksuista epäilemäni huipputyypit. Epäilyni heräävät, kun vauhti ja tekniikka eivät täsmää. Aika moni epäillyistä on jäänyt sittemmin kiinni. Toisaalta yksikään silloisista huipputyypeistä, joita puhtaana pidin, ei ole kärynnyt. Moskovan MM-kisoista mainittakoon, että pikamatkoilla on silmäni hälyttänyt kahdesta voittajasta. Jäämme odottamaan.
    5) Palloilulajeilla on helvetisti rahaa takana ja tietääkseni rahalla saa ja hevosella pääsee. Käsitykseni mukaan dopingia käytetään juuri palautumiseen (ex-Neuvostoliiton ajoilta asti tunnetut menetelmät, sikäläisistä jääkiekkopiireistä jonkin verran sattuneista syistä tiedänkin). Dopingvalvonta on lähinnä vitsi verrattuna yksilölajeihin, yleisurheilusta nyt puhumattakaan.
    6) Urheilija douppaa voittaakseen ja ammattilaislajeissa tienatakseen. Jos kiinnijäämisen riski on riittävä, douppaus vähenee dramaattisesti. Uskoisin yleisurheilussa näin käyneen. Eikä yksittäisellä urheilijalla ole käytännössä mahdollisuutta doupata. Järki mukaan. 20-30 -v tyyppejä. Eivät ne yksin pysty. Seuratkaa jälkiä. Katsokaa kuka valmentaa ja kenen tallissa urheillaan. Katsokaa mistä maasta, tietyissä maissa on karvaiset jäljet tässä asiassa.

    Korppi on oikeus: Jos löydät videota, pistä tänne linkkiä. Kiinnostaisi minuakin.

    VastaaPoista
  17. Vielä kerron yhden tiedon dopingista. Erään 80-luvun suomalaisen heittolajin arvokisaedustajan henkilökohtainen valmentaja on minulle kertonut seuraavan tarinan.
    Hän oli itse ehdottoman dopingvastainen, mutta kun heittäjä pääsi maajoukkueeseen, liiton lääkärit määräsivät pillerikuurin. Käskivät pitää omalta valmentajalta salassa. Valmentaja sai kuitenkin - ei kertonut miten - asiasta vihiä ja pisti äijän koville. Tunnusti. Koskaan ei testissä kärynnyt. Dopingin käyttö käsittääkseni loppui siihen, mutta huippu-urakin päättyi loukkaantumiseen, jonka käsittääkseni aiheuttivat anabolien rikkomat lihakset.

    En voi edes kuvitella, että tällaista liiton vetämää dopingohjelmaa olisi nykyaikana. 80-luku oli jotain muuta.

    VastaaPoista
  18. Tästä on turha vääntää: suomalaisessa yleisurheilussa ei tällä hetkellä varmastikaan doupata. Sen näkee maakuntasarjan tasosta lajissa kuin lajissa keihästä lukuunottamatta, jota kai tosissaan harrastaa maailmassa pari tusinaa ihmistä.

    Sen sijaan on selvää, että muualla maailmassa kehittynyttä kemiaa implementoidaan enemmän tai vähemmän. Käryistä päätellen enemmän.

    Onko sitten Moskovassa joku mitaleilla puhtaalla omatunnolla? Voi olla, mutta lukuisat käryt eivät ainakaan luottamusta herätä. Joku Jeter on pomminvarma douppaaja, mutta ilman käryä. Vielä.

    Tomille sen verran, että futiksessa on toki ollut (ja vieläkin ehkä) doupingia, mutta taitolajina siitä on pelaajille korkeintaan se hyöty, että jaksaa treenata vähän enemmän - sitä taitoa. Varsinaisesti ja vain yleisurheilussa tarvittavilla ominaisuuksilla ei voiteta yhtäkään titteliä.

    Jalkapallo on maailman vaikein pallopeli, koska sitä pelataan - yllätys - jaloilla. Monet huippufutarit ovat pätkiä, koska painopisteen ollessa alhaalla heitä on erittäin vaikea taklata. Toisaalta taas huippufutareilla on se fyysinen ominaisuus, että he ovat erittäin nopeita 5-10 metrillä, mutta eivät enempää ja se riittää, vaikka fyysinen habitus olisi pejoratiivisesti luokkaa "rääpäle".

    Paljonko cooperissa juoksee joku moukarimies tai kolmiloikkaaja? Silti heitä kai voi pitää huippu-urheilijoina, vaikka jätkät etupäässä kävelevät ja koikkelehtivat yleisön edessä verkkarit päällään. Varsinainen kilpailusuoritus kestää noin kolme sekuntia ja tämä sitten 3-6 kertaa. Eli tuollaisella kriteerillä ei ole ihmeempää merkitystä arvioitaessa huippu-urheilua, paitsi jos sellaiseksi haluaa nähdä vain lajit, joissa syljeneritys on maksimaalista, enkä tarkoita dartsia.

    VastaaPoista
  19. Jaska dopingtutkijat (kuten Videman ja Saltin) ovat vakuuttuneita, että n. 80% olympiamitalisteista on doupattuja. Luulen yleisurheilussa tilanteen olevan vielä huonompi.

    Kestävyysjuoksussa edellisestä ME:stä on jo aikaa (800 m. ei ole kestävyysmatka). Bekelen ja kumppaneiden tulokset ovat heikenneet sitä mukaan, kun EPO-testit ovat kehittyneet.

    VastaaPoista
  20. Lisätään vielä, kun Suomessa oli 90-luvulla hiihdossa systemaattinen doping-ohjelma, niin ei edes douppaajien lähiomaiset tienneet douppaamisesta.

    Esim. Jari Isometsän veli Raimo, joka on toimi hiihtopiireissä (on edelleen arvostettu suksihuoltaja), ei tiennyt dopingista.
    Siispä tavalliset seuratyömyyrät eivät tienneet dopingista yhtään mitään. Kenties urheilijoiden omat valmentajatkaan eivät siitä mitään tienneet.

    Systemaattinen doping-ohjelma on siis helpohkosti kätkettävissä.
    Omertan laki on dopigissa erittäin tiukka.

    VastaaPoista
  21. Ano: Joku Jeter on pomminvarma douppaaja, mutta ilman käryä. Vielä.
    Samalla kannalla. Silmä sanoo. Sen sijaan syvästi nolatuksi tulemisen uhallakin sanon, että Bolt on puhdas.
    Paljonko cooperissa juoksee joku moukarimies tai kolmiloikkaaja?
    Moukarimiehen ei tarvitsekaan olla kestävä, mutta yllättyisit jos tietäisit kuinka kovaa painelevat satasen. Tosin cooperissakin moni vetäisi kolmosen pintaan. Kolmiloikkaajat olisivat muuten piirikunnallisella tasolla kovia naamoja 800 metrillä.

    Tomi: Jaska dopingtutkijat (kuten Videman ja Saltin) ovat vakuuttuneita, että n. 80% olympiamitalisteista on doupattuja. Luulen yleisurheilussa tilanteen olevan vielä huonompi.
    Luule vain. Minä luulen toisin. Kuulantyönnössä olet varmasti oikeassa tuossa prosenttiluvussa ja pikajuoksukin hipoo sitä.
    Omertan laki on dopigissa erittäin tiukka.
    Tämä on taivahan tosi.

    VastaaPoista
  22. JB: "Moukarimiehen ei tarvitsekaan olla kestävä, mutta yllättyisit jos tietäisit kuinka kovaa painelevat satasen. Tosin cooperissakin moni vetäisi kolmosen pintaan. Kolmiloikkaajat olisivat muuten piirikunnallisella tasolla kovia naamoja 800 metrillä."

    Just niin eli kuulamiehet ovat todella nopeita hemmoja, vaikkei päällepäin uskoisi. Kommentti olikin vastaus lähinnä Tomille, joka kohotti Cooperin testin ainoksi (?) mittatikuksi urheilulle.


    Se on epäilemättä hyödyllinen, kun arvioidaan kestävyyttä, mutta monissa lajeissa käyttökelvoton laitettaessa urheilijoita (paremmuus)järjestykseen.

    VastaaPoista
  23. Ano, käytin Cooperia vain siihen, ettei jalkapallossa tarvita kestävyyttä, pienikokoisuus kertoo taas ettei voimaakaan tarvita.

    Pystyisittekö kuvittelemaan Messin huipulle johonkin muuhun lajiin kun jalkapalloon? Minä en. Hänen ruumiinrakenteensa saattaisi sopia juuri ja juuri painonnostoon, mutta ei muuhun.

    VastaaPoista
  24. Jalkapallossa tarvitaan sellaista ominaisuutta, jossa ollaan 90 minuuttia valmiita ottamaan 10-70 pyrähdyksiä sopivin väliajoin ja juoksemaan n. 8-10 kilometriä samassa ajassa. Ei siis mitään kymppitonnin juoksijan ominaisuuksia, mutta selvästi tavallisen kaduntallaajan ylittävää.

    Myöskään kokoa ei kaikilla pelipaikoilla tarvita jo edellä mainituista syistä, sen sijaan lihasten, kehon ja tasapainon hallintaa, joka lähestyy jollakin tasolla voimistelijoiden ominaisuuksia.

    Jalkapallossa ei pärjää, vaikka joukkuuessa olisi tusina mofaraheja, koska taito, peliäly ja taktinen osaaminen ovat niin suuressa roolissa.

    Yleensä palloilijat pärjäävät kaikissa muissakin pallopeleissä joko voitontahtonsa tai pallosilmänsä perusteella. Tästä on aika paljon ihan empiiristä evidenssiä.

    Pärjäisivätkö pikajuoksijat vitosella tai päinvastoin? Moukarimiehet seipäässä ja päinvastoin? Epäilen, joten miksi pitää olla kestävyysjuoksijan juoksukunto tai kaksimetriä pitkä, ennenkuin puhutaan huippu-urheilijasta? En ymmärrä noin rajallista ajattelua.

    VastaaPoista
  25. Korjaus edelliseen: "10-70 METRIN pyrähdyksiä"

    VastaaPoista
  26. Ano: Yleensä palloilijat pärjäävät kaikissa muissakin pallopeleissä joko voitontahtonsa tai pallosilmänsä perusteella.

    Just noin. Pallopeleissä ratkaisvat ensisijaisesti tekniikka ja pallosilmä. Ne ovat ehdoton edellytys, niitä ei millään fyysisellä kunnolla korvata. Fyysinen kunto sitten ratkaisee, millä tasolla pelataan. Noin yksinkertaistetusti sanottuna.

    VastaaPoista
  27. OT: Kuinka kova mies Farah on nyt mielestäsi? Hän on tehnyt "virenit" jo kolmissa eri kisoissa.

    VastaaPoista
  28. Tomi, pahoittelen myöhästynyttä vastausta.

    Farah ei aivan vielä yllä kaikkein suurimpien joukkoon. Isoin puute on ME:n puuttuminen. Sen kyllä korvaisi omassa arvomaailmassani tupla seuraavistakin MM-kisoista tai yksi olympiakulta. Samaten arvostusta nostaisi jonkin verran se, jos Farahia olisi edes jommassakummassa kisassa tällä kertaa hiillostettu kivikovalla vauhdilla ME:n pintaan. Tai edes loppuvedolla, jossa häntä ei olisi päästetty kärkeen. Nyt kortit pedattiin hänelle.

    VastaaPoista
  29. Minkälaisia tuloksia heittäjät ja hyppääjät saisivat eri mittaisilla juoksumatkoilla? Siis 100 metristä 10000 metriin? Siis kuulantyöntäjät, keihäänheittäjät, moukarinheittäjät ja kiekonheittäjät? Pituushyppääjät, kolmiloikkaajat, korkeushyppääjät ja seiväshyppääjät? Millä matkoilla minkäkin ryhmän edustajat saisivat parhaimmat ajat? Entä minkälaisia aikoja ne saisivat cooperissa?

    VastaaPoista
  30. Vieras, vaihtelee aivan hitosti.

    Nyrkkisääntönä: Heittäjät ovat yleensä sähäköitä 60 metrillä. Pituushyppääjät ja kolmiloikkaajat ovat yleensä nopeita, mutta myös "rullaavia" eli pesevät usein erikoissprintterit 400 ja 800 metrillä.

    Coopertulokset voivat olla suunnilleen mitä vaan.

    VastaaPoista