torstai 27. toukokuuta 2010
Sivallus XCIII
Rikollisuutta vastustavan lainkuuliaisen kansalaisen on nykyään vaikea olla leimautumatta rasistiksi, koska tietyillä etnisillä ryhmillä on selkeä yliedustus kriminaalien ja sosiaalituella eläjien keskuudessa.
maanantai 24. toukokuuta 2010
11 x 4.
Lätkän MM-kisat tulivat ja menivät taas kerran ilman mitalia. Eipä ollut ensimmäinen kerta. Ero entisaikoihin vain on siinä, että nykyään mitalin makuun on totuttu. Tiedoksi nuoremmille lukijoille, että Suomi sijoittui jääkiekon arvokisoissa yksitoista kertaa - luitte oikein, yksitoista kertaa - neljänneksi ennen ensimmäistä mitalia. Eivätkä ne suinkaan olleet ainoita kertoja, kun mitali oli oikeasti lähellä.
MM 1953 Sveitsi
Suomi ei ollut edes mukana, silti mitali oli lähellä. Jääkiekkoliitto päätti suuressa viisaudessaan olla lähettämättä joukkuetta. USA ja Kanada jäivät myös pois. Sen sijaan Neuvostoliiton piti tehdä ensiesiintymisensä MM-tasolla. Se jäi kuitenkin pois ykköspelaaja Vsevolod Bobrovin sairastuttua ja ilmestyi kisoihin mukaan vasta seuraavana vuonna, jolloin voitti heti mestaruuden. A-sarjaan ilmoittautui lopulta vain neljä joukkuetta. Niistäkin Tsekkoslovakia matkasi kotiin neljän ottelun jälkeen maan presidentin Klement Gottwaldowin kuoltua. Jäljelle jäivät ylivoimainen Ruotsi sekä Sveitsi ja Länsi-Saksa. Edellisenä vuonna Suomi oli olympialaisissa kukistanut Länsi-Saksan, eli pronssi oli tarjolla.
MM 1957 Moskova (neljäs)
Kanada ja USA jättävät kisat politiikan takia väliin. Jäljelle jää kolme suurta eli NL, Tsekkoslovakia ja Ruotsi. A-sarjaan nostetaan heittopussit Itävalta ja Japani. Suomelle saattaisi riittää mitaliin yksi yllätysvoitto, mutta toisin käy. Muut neljä otteluaan Suomi voittaa, ero kolmeen mahtimaahan on vielä liian iso. Viimeisessä ottelussa tsekit voittavat 3-0, voitto siitä ottelusta olisi tiennyt pronssia.
MM 1962 USA (neljäs)
Viiden vuoden takainen tilanne toistuu käänteisenä; Neuvostoliitto ja Tsekkoslovakia eivät lähde kisoihin, koska itäsaksalaisille ei myönnetä viisumeja. Samalla siis lähes Suomen tasoinen Itä-Saksa on pois pelistä ja ennakkoon kovemmista läsnä ovat vain Kanada ja Ruotsi; USA on samaa tasoa. Kolmen poisjääneen tilalle nostetaan B-sarjasta mm. Iso-Britannia, jonka kiekkoilijat ovat pääosin nelikymppisiä pari vuotta aiemmin romahtaneen ammattilaisliigan jäänteitä. Koko maassa ei ole minkäänlaista kiekkoliigaa! Ja mitä tekee Suomi? Johtaa brittejä vastaan 4 - 2 ja häviää 5 - 7! Seurauksena edelleen urheilutietokilpailukysymysten klassikko: mille maalle Suomi on hävinnyt kaikki sitä vastaan pelaamansa jääkiekkomaaottelut? Se toinen matsi pelattiin vuoden 1951 MM-kisoissa ja sen Suomi hävisi Iso-Britannialle 6 - 3. Oli onni, että Suomi hävisi myös USA:lle 6 - 3, muuten v-käyrä mitalin menetyksestä olisi kohonnut sfääreihin.
MM 1970 Ruotsi (neljäs)
Kisat on myönnetty Kanadalle - ensi kertaa. Kanada suostuu järjestämään kisat sillä ehdolla, että saa käyttää yhdeksää ei-NHL -ammattilaista. Näin luvataan, mutta IIHF tekee lehmänkäännöksen ja peruu lupauksen. Kanada puolestaan peruu kisat ja jää seitsemäksi vuodeksi kokonaan pois MM- ja olympiajääkiekosta. Edellinen MM-kisaisäntä Ruotsi järjestää kisat lyhyellä varoitusajalla. Suomella on kaikkien aikojen tilaisuus: kaksinkertainen kuuden joukkueen sarja. Itä-Saksa ja Puola kun pidetään kurissa ja voitetaan pari kertaa jotkin kolmesta suuresta, niin... Ja niin käy! Suomi kaataa sekä Ruotsin että Tsekkoslovakian. Mutta. Kolmanneksi viimeinen ottelu ja vastaan asettuu toista kertaa Ruotsi. Suomi johtaa jo 3 - 1, mutta häviää 3 - 4. Toiseksi viimeinen ottelu ja Suomi kompastuu Itä-Saksaan 3 - 4. Numerot toisinpäin, ja Suomi olisi saanut pronssia. Tosin tsekkivoitto tuli vasta viimeisessä, panoksettomassa ottelussa. Jos pronssi olisi ollut vaakalaudalla, tsekeiltä olisi voinut tulla kylmää kyytiä. Silti Suomen nousu huippumaaksi on tosiasia: Neuvostoliitto voitti ensimmäisen pelin vain 2 - 1 ja kaikki maalit tulivat viimeisessä erässä, lopussa tasoituskin oli lähellä. Tosin suoritusten epätasaisuus vaivasi yhä; toisen pelin NL vei 16 - 1...
MM 1971 Sveitsi (neljäs)
Sama sarjasysteemi kuin viimeksi, mutta tällä kertaa Suomi saa "kääpiöiltä" eli Länsi-Saksalta ja USA:lta täydet pisteet. Toiseksi viimeisellä kierroksella vastaan tulee Ruotsi ja tilanne on selvä: voitto toisi Suomelle lähes varmasti pronssia, koska viimeisellä pelikierroksella Ruotsin olisi siinä tapauksessa pakko lyödä Neuvostoliitto. Lisäksi Suomen pitäisi hävitä tsekeille. Tasapelin sattuessa Suomelle riittäisi tsekeiltä piste, kunhan Ruotsi häviää neukuille. Peli on 1 - 1, Leuka Mononen pyörähtää ympäri ja huitaisee puolivahingossa Thommie Bergmania (ensimmäinen sittemmin NHL:ssä täyden kauden pelannut ruotsalainen). Bergman levittää tupakkamällin hampaisiinsa ja irvistelee punanaamaisena tuomarille, joka määrää Monoselle vitosen. Suomi kestää jäähystä 4:24, mutta sitten Ruotsi tekee maalin - selvästä paitsiosta! Lopputulos 2 - 1 eikä viimeisellä pelillä ole enää käytännön merkitystä.
OK 1972 Japani (viides)
Suomi kaataa Ruotsin viimeisessä ottelussa 4 - 3. Normaalisti tämä tietäisi pronssia. Valitettavasti Suomi on hävinnyt edellisessä ottelussa koulupoika-USA:lle (mukana mm. 16-vuotias Mark Howe).
MM 1972 Tsekkoslovakia (neljäs)
Suomi on neljäs eikä mitali ole edes kovin lähellä. Ruotsi voitetaan kerran, toinen voitto olisi tuonut mitalin. Sen vastapainoksi tulee takkiin B-sarjasta nousseelle ja takaisin putoavalle Sveitsille, joka ottaa ainoat pisteensä Suomen kustannuksella. Kaikki muut pelinsä se häviää vähintään kolmella maalilla, neukuille luvuin 14 - 0 ja 19 - 1.
MM 1973 Neuvostoliitto (neljäs)
Selvää kamaa; Suomi on neljäs seitsemällä pistellä, pronssin vie Tsekkoslovakia kolmellatoista. Suomi häviää kaikki kuusi otteluaan suurille ja menettää lisäksi pisteen Puolalle.
MM 1974 Suomi (neljäs)
36 vuotta aikaa ja tästä turnauksesta puhutaan vieläkin joka kevät. Viimeistä kertaa Suomella on MM-kisoissa mukana paras miehistönsä; näiden kisojen jälkeen alkaa kiekkosiirtolaisuus rapakon taakse. Suomi kompastuu tasapeliin Puolan kanssa, mutta sitten: Ruotsi johtaa 3 - 1 ja Suomi tulee 3 - 3 tasapeliin! Ja seuraavassa pelissä kaatuu Tsekkoslovakia! Mutta sitten tulee Stig Wetzellin surullisenkuuluisa doping-näyte ja Suomi tuomitaan hävinneeksi. Wetzell suljetaan kisoista ja Suomen ainoaksi maalivahdiksi jää Jorma Valtonen, koska Antti Leppänen on loukkaantunut. Lopuissa peleissä yksi kenttäpelaajista on vuorollaan pukeutunut varamaalivahdiksi. Todellisuudessa Suomen huoltajan piti Valtosen mahdollisesti loukkaantuessa heittää ämpärillinen kiekkoja jäälle, jotta syntyisi hässäkkä. Sen aikana Pekka Marjamäen, joka oli ainoa jonkinlaista maalivahtikokemusta omannut kenttäpelaaja, piti kiireesti vaihtaa molarin romppeet päälle. Marjamäkeä kun ei joukkueen parhaana puolustajana voinut istuttaa vaihtoaitiossa valmiina torjuntatamineissa. Onneksi Valtonen ei loukkaantunut. Turnauksen lopputulema oli se, että ilman doping-hylkäystä Suomi olisi ottanut pronssia. Pelaajayhdistys vaati jääkiekkoliitolta vaihtoehtoisen sarjataulukon ja bonukset maksettiin pronssisuorituksen mukaisesti. "Puupronssi" varmistui Tsekkoslovakian kaaduttua viimeisessä pelissä, viralliseen sarjataulukkoon ottelulla ei ollut merkitystä.
MM 1975 Saksa (neljäs)
Viimeistä kertaa kuuden joukkueen kaksinkertainen sarja. Viimeistä edellisessä ottelussa Suomi kohtaa Ruotsin. Viimeisessä ottelussa vastaan on tulossa Suomelle Tsekkoslovakia ja Ruotsille Neuvostoliitto. Asetelma on selvä: Ruotsi todennäköisesti häviää NL:lle (kuten hävisikin, NL voitti kaikki kymmenen peliään). Jos Suomi voittaa Ruotsin yhdellä maalilla ja ottaa edes pisteen tsekeiltä, tulee pronssia. Jos tulee vähintään kahden maalin voitto Ruotsista, pronssi on varma vaikka Suomi häviäisi viimeisen pelinsä, kunhan Ruotsi häviää neukuille. Tällöin Suomi olisi Ruotsin kanssa tasapisteissä, jolloin ratkaisevat keskinäiset ottelut. Ensimmäisen ottelun oli Ruotsi voittanut 1 - 0. Yhden maalin voitolla Ruotsista keskinäisten ottelujen maalit olisivat tasan, jolloin ratkaisisi kaikkien ottelujen maaliero, mikä taas on Ruotsilla parempi. Suomi voittaa 2 - 1. No, ei se mitään. Piste tsekeiltä ja se on siinä. Valitettavasti Suomi häviää 5 - 1.
OK 1976 Itävalta (neljäs)
Pohjoismaisten huippujen muutto NHL:ään ja WHA:han on alkanut. Tästä suivaantuneena Ruotsi päättää jäädä pois olympialaisista. No nyt! Eihän siellä ole kuin NL ja tsekit, koska Kanada on edelleen poissa. A-ryhmän ensimmäisessä pelissä tulee tappio tsekeille, mutta vain 2 - 1. Lupaavaa. Seuraavaksi kaatuu Länsi-Saksa. Mutta sitten. USA:n koulupojat tulevat taas ja pistävät Suomelle 5 - 4 päihin. Suolaa haavoihin: ottelun viime hetkillä kiekko kimpoaa USA:n maalivahdin torjunnasta Hannu Kapasen rintaan ja maaliin. Erotuomari hylkää maalin - potkumaalina! Edes savolaisten anatomia ei ole niin kieroa että jalka kasvaisi keskellä rintaa. Sitten hävitään Neuvostoliitolle, viimeisessä matsissa kaatuu Puola. Lopputilanne: NL kultaa, tsekit hopeaa, seuraavina Suomi, Länsi-Saksa ja USA tasapisteissä niin sarjataulukossa (4 pistettä) kuin keskinäisissä otteluissakin (2 pistettä). Suomen maaliero on +1, Länsi-Saksan -3 ja USA:n -6. Jos lasketaan vain keskinäiset ottelut, Suomen maaliero on +1, Länsi-Saksan myös +1 ja USA:n -2. Suomen epäonneksi keskinäiset ottelut ratkaisevat. Vaan eipä hätää mitään: Suomi on tehnyt keskinäisissä otteluissa yhdeksän maalia ja Länsi-Saksa vain seitsemän. Mutta, mutta. Olympialaisten sääntöjen mukaan ratkaiseva tekijä ei olekaan maalien määrä, vaan kaiken maalaisjärjen vastaisesti maalisuhde. Koska sekä Länsi-Saksalla että Suomella maaliero on positiivinen, maalisuhde on parempi sillä maalla, joka on tehnyt vähemmän maaleja! Pronssia Länsi-Saksalle.
MM 1978 Tsekkoslovakia (seitsemäs)
Ammatti-Kanada on palannut takaisin kehiin edellisenä vuonna ja on Suomen ensimmäisen ottelun vastustaja. Kanada johti 3 - 0 ja Suomen kavennuksen jälkeen ehti vielä uudestaan 4 - 1 -johtoon ennen ensimmäistä erätaukoa. Sitten tuli Suomi ja voitti 6 - 4! Toisessa ottelussa Suomi kohtasi isäntämaa Tsekkoslovakian. Toisen erän alussa Suomi siirtyi jo 4 - 1 -johtoon. Seurasi edellinen ottelu kääntäen: tsekit voittivat 6 - 4. Kolmannessa ottelussa Suomi johti neukkuja vastaan 2 - 0 mutta hävisi 6 - 3. Siihen katkesi Suomen selkäranka: tappiot Ruotsille, molemmille Saksoille ja tasapeli USA:ta vastaan. Suomi joutui alempaan loppusarjaan ja välttyi putoamiselta vasta, kun Itä-Saksa kaatui viimeisessä pelissä.
OK 1980 USA (neljäs)
Ensimmäinen ottelu ja Suomi häviää Puolalle 5 - 4. Seuraavissa peleissä nähdään uudesti syntynyt Suomi: Kanadan kaataminen ratkaisee pääsyn alkulohkosta neljän parhaan loppusarjaan, koska maat päätyvät tasapisteisiin toiseksi ja kolmanneksi keskinäisen ottelun ratkaistessa. Huikeinta alkusarjassa oli Neuvostoliitto-peli. Suomi johti 2 - 1 vielä viisi minuuttia ennen loppua. Peli päättyi 4 - 2 tappioon. Tulos jää voimaan loppusarjaan, jonka ensimmäisessä ottelussa vastaan tulee Ruotsi. Koska Ruotsi kohtaa viimeisessä pelissä Neuvostoliiton ja todennäköisesti häviää, voitto riittäisi mitaliin. Tasapeli 3 - 3. Ruotsi häviää Neuvostoliitolle. Viimeisessä pelissä Suomi kohtaa USA:n. Voitto tietäisi hopeaa, tasapeli pronssia. Ennen viimeistä erää Suomi johtaa 2 - 1. Loppulukemat ovat 4 - 2 USA:lle. Suomi on neljäs ja USA:n Miracle on Ice on tosiasia.
MM 1982 Suomi (viides)
Edmonton Oilers tippui pudotuspeleissä, joten Jari Kurri liittyi Suomen joukkueeseen! Samalla Kanadan riveihin tuli Wayne Gretzky ensimmäisiin ja ainoiksi jääneisiin MM-kisoihinsa. Suomen ensimmäinen vastus oli - Kanada. Kun ensimmäisessä erässä pelikello näytti 9.46, Kanada johti 6 - 0. Se siitä, lopputulos 9 - 2. Sen jälkeen kahdeksan joukkueen yksinkertainen alkusarja eteni normaaliin tapaan: isoille hävittiin, pienet voitettiin. Viimeisessä ottelussa vastaan luisteli Ruotsi. Voitto olisi tiennyt paikkaa neljän joukkueen loppusarjaan, tasapeli ei olisi riittänyt. Alkusarjan pisteet laskettaisiin yksinkertaiseen sarjaan mukaan ja jos Suomi voittaisi, lähtötilanne olisi NL 14, Tsekkoslovakia 9, Kanada 8, Suomi 8. Ruotsi meni kolmesti johtoon ja kolmesti Suomi - tai oikeastaan Jari Kurri, saldo 2 + 1 - tuli tasoihin. Lopputulos 3 - 3 ja Suomen kisat päättyivät siihen. Sarjajärjestelmä jäi älyttömyydessään ainutkertaiseksi kokeiluksi - NL varmisti mestaruuden jo kolmanneksi viimeisessä pelissä ja viimeisessä ottelussa se koki ainoan pistemenetyksensä tsekeille tuloksella 0 - 0. Kuinka ollakaan, tsekit tarvitsivat juuri tuon yhden pisteen voittaakseen hopeaa kanadalaisten nenän edestä.
MM 1985 Tsekkoslovakia (viides)
Yksinkertainen kahdeksan joukkueen alkusarja. Häviöt muille suurille paitsi Ruotsille ja tasapelit molempia Saksoja vastaan. Viimeisessä ottelussa Ruotsi kaatui peräti 5 - 0, mutta jatkosarjapaikka oli hävitty ristiinpelaamisten takia jo aiemmin vain kolmesta häviöstä huolimatta. Edes voitot Saksoista eivät olisi riittäneet. Alemmassa loppusarjassa Ruotsi kaatui historiallisesti toisen kerran samoissa kisoissa selvin numeroin 6 - 1. Tärkeämpi oli silti voitto Itä-Saksasta, ainakin parille nimeltä mainitsemattomalle jääkiekkovaikuttajalle. Vuoden 1983 MM-kisoissa Suomi oli näet hävinnyt alkusarjan viimeisen ottelun DDR:lle, jolloin nämä hyväkkäät olivat ilmoittaneet etteivät juo viinaksia ennen kuin Suomi voittaa harppi-Saksan. Täysin tietoisina siitä että alemman loppusarjan ensimmäinen peli oli samaa heittopussiporukkaa vastaan. Vaan kuinkas kävi, vitutusjuopotteluun sortunut Suomen joukkue otti takkiinsa 6 - 2. Seuraavan vuoden olympialaisissa itäsaksalaiset eivät olleet mukana, joten kuiva kausi venyi kaksivuotiseksi. Se taas on keskivertojääkiekkoihmiselle hirmuinen aika, sillä normijääkiekkoilijan ja kamelin ero on siinä, että kameli voi olla kaksi viikkoa juomatta. Alkusarjan ottelussa kaverit olivat varmaan jo käsi korkilla vääntöasennossa, vaan tasapeli tuli. Alemman loppusarjan kohtaamisessa heput olivat paska jäykkänä, sillä DDR oli lähdössä B-sarjaan, kävi Suomi-matsissa miten tahansa. Seuraava kohtaaminen olisi ties milloin. Suomi voitti 6 - 2, mikä oli kaverusten onni. Kyseessä oli nimittäin viimeinen kerta, kun Suomi pelasi Itä-Saksaa vastaan - koskaan. Raittiuslupauksen pitäminen hautaan asti olisi ottanut aika koville...
MM 1986 Neuvostoliitto (neljäs)
Alkusarja vanhalla systeemillä ja Suomi jyrää! Suomen menestyksen ehdoton avainhahmo on valmentaja Alpo Suhonen. Kolmissa arvokisoissa Suomea luotsannut (sijoitukset 7, 6 ja 5, niin huono menestys että Suomi jätetään ainoan kerran historiassa rannalle Kanada-cupista) Suhonen älyää erota juuri ennen turnausta ja hätiin kutsutaan Rauno Korpi. Ainoa tappio kärsitään isäntämaalle, lisäksi tasurit Tsekkoslovakiaa ja Ruotsia vastaan. Tilanne alkusarjan jälkeen Neuvostoliitto 14, Ruotsi 11, Suomi 10, Kanada 6. Harmi vain, että vuodesta 1983 lähtien alkusarjan pisteitä ei laskettu mukaan mitalisarjaan vaan lähdettiin nollilta. Ensimmäisessä pelissä NL vie Suomea 8 - 0. Koska Ruotsi on voittanut Kanadan ja kohtaa viimeisessä pelissä kotikentällään ylivoimaisesti esiintyneen NL:n, on ilmeistä että Suomen voitto toisi mitalin. Viimeisen minuutin alkaessa Suomi johtaa 4 - 2. Sitten tulee Masken Carlsson. Mutta eipä hätää: viimeisessä ottelussa Kanadaa vastaan Suomelle riittää tasapeli pronssiin. Ajassa 57.26 Tony Tanti niittaa loppunumerot 4 - 3...
MM 1987 Itävalta (viides)
Suomen kone yskähtelee: niukka voitto Sveitsistä, tappio tsekeille. Sitten Länsi-Saksaa vastaan 1 - 3 häviö. Suomella oli kuitenkin virolaisvahvistus takataskussa: jääkiekon tilastomies Tom Ratschunas huomasi, että saksalaisten riveissä pelasi Miroslav Sikora, joka oli muuttanut vähän toistakymmentä vuotta aiemmin nuorukaisena Puolasta Länsi-Saksaan. Siirtolaiskiekkoilijoita oli kyllä kisoissa ennenkin ollut pilvin pimein etenkin Italian joukkueessa, mutta tuonaikainen sääntö oli edustusoikeuden suhteen tiukka. Yksikin ottelu missä tahansa maajoukkueessa, niin kiekkoilija oli ikuisesti edustuskelvoton toisen maan joukkueessa. Ratschunas huomasi, että Sikora oli ehtinyt aikoinaan pelaamaan Puolan riveissä nuorten MM-kisoissa. Suomi, Kanada, USA ja Sveitsi tekivät protestin ja IIHF pikapäätöksen. Sikora edustuskelvottomaksi, Suomen ja Kanadan Länsi-Saksalle kärsimät tappiot 5 - 0 -voitoiksi (ja siinä sivussa Ruotsin 3 - 0 voitto myös 5 - 0 -voitoksi, Neuvostoliiton 7 - 0 sentään säilyi ennallaan). Ruotsi protestoi direktoraattiin, koska se hävisi Suomelle, olisi pudonnut mitalisarjasta ja Suomi noussut sen tilalle. Härkäpäiset kiekkojohtajat, Suomen Kummola ja Ruotsin Berglund ottivat yhteen eikä sanoja säästelty. Kaksi egosaurusta samassa kaupungissa, tanner tömisee! Samaan aikaan saksalaiset valittivat Wienin alioikeuteen, joka kumosi IIHF:n päätöksen ja uhkasi heittää liiton johtoportaan vankilaan, mikäli päätöstä ei noudateta. Direktoraatti otti lusikan kauniisti käteen ja pudotti Suomen mitalisarjasta. Sen verran IIHF:llä oli selkärankaa, että liitto pakkasi kimpsunsa ja muutti päämajansa Itävallasta Sveitsiin.
Ja sitten lopulta. Calgaryn olympialaiset 1988. Avausottelu Suomi - Sveitsi ja Sveitsi voittaa 2 - 1. Tuhkasta nousee taisteleva Suomi, joka varmistaa mitalin jo ennen viimeistä ottelua. Siinä kaatuu Neuvostoliitto ensi kertaa arvokisoissa ja mitalin väri on hopeinen.
Tuskien taival on ohi. Mutta missä viipyy MM-mitali? Kestää vielä neljä vuotta, mutta lopulta Suomi raivaa hajoavassa Tsekkoslovakiassa 1992 tiensä loppuotteluun ja hopealle.
Pronssia haluttiin, nyt on kaksi hopeaa. Ensimmäinen arvokisapronssi tulee vuonna 1994 Lillehammerin olympialaisista. Tosin vuoden 1991 Kanada-cupista on tullut epävirallinen kolmas sija, mutta pohjoisamerikkalaiseen tyyliin vain voittajat palkitaan. Vuonna 1995 tulee maailmanmestaruus. Tuskin kukaan enää muistaa, että ikuisuuden ajan toivottiin MM-pronssia, enemmästä ei osattu edes haaveilla. Siksi onkin kohtalon ivaa, että ennen ensimmäistä MM-pronssia Suomi ehtii saada kolme olympiamitalia, maailmanmestaruuden ja neljä MM-hopeaa. Pronssikirous päättyy lopulta Venäjällä 2000 - sopivasti, sillä ensimmäinen neljäs sija tuli samassa maassa 1957.
MM 1953 Sveitsi
Suomi ei ollut edes mukana, silti mitali oli lähellä. Jääkiekkoliitto päätti suuressa viisaudessaan olla lähettämättä joukkuetta. USA ja Kanada jäivät myös pois. Sen sijaan Neuvostoliiton piti tehdä ensiesiintymisensä MM-tasolla. Se jäi kuitenkin pois ykköspelaaja Vsevolod Bobrovin sairastuttua ja ilmestyi kisoihin mukaan vasta seuraavana vuonna, jolloin voitti heti mestaruuden. A-sarjaan ilmoittautui lopulta vain neljä joukkuetta. Niistäkin Tsekkoslovakia matkasi kotiin neljän ottelun jälkeen maan presidentin Klement Gottwaldowin kuoltua. Jäljelle jäivät ylivoimainen Ruotsi sekä Sveitsi ja Länsi-Saksa. Edellisenä vuonna Suomi oli olympialaisissa kukistanut Länsi-Saksan, eli pronssi oli tarjolla.
MM 1957 Moskova (neljäs)
Kanada ja USA jättävät kisat politiikan takia väliin. Jäljelle jää kolme suurta eli NL, Tsekkoslovakia ja Ruotsi. A-sarjaan nostetaan heittopussit Itävalta ja Japani. Suomelle saattaisi riittää mitaliin yksi yllätysvoitto, mutta toisin käy. Muut neljä otteluaan Suomi voittaa, ero kolmeen mahtimaahan on vielä liian iso. Viimeisessä ottelussa tsekit voittavat 3-0, voitto siitä ottelusta olisi tiennyt pronssia.
MM 1962 USA (neljäs)
Viiden vuoden takainen tilanne toistuu käänteisenä; Neuvostoliitto ja Tsekkoslovakia eivät lähde kisoihin, koska itäsaksalaisille ei myönnetä viisumeja. Samalla siis lähes Suomen tasoinen Itä-Saksa on pois pelistä ja ennakkoon kovemmista läsnä ovat vain Kanada ja Ruotsi; USA on samaa tasoa. Kolmen poisjääneen tilalle nostetaan B-sarjasta mm. Iso-Britannia, jonka kiekkoilijat ovat pääosin nelikymppisiä pari vuotta aiemmin romahtaneen ammattilaisliigan jäänteitä. Koko maassa ei ole minkäänlaista kiekkoliigaa! Ja mitä tekee Suomi? Johtaa brittejä vastaan 4 - 2 ja häviää 5 - 7! Seurauksena edelleen urheilutietokilpailukysymysten klassikko: mille maalle Suomi on hävinnyt kaikki sitä vastaan pelaamansa jääkiekkomaaottelut? Se toinen matsi pelattiin vuoden 1951 MM-kisoissa ja sen Suomi hävisi Iso-Britannialle 6 - 3. Oli onni, että Suomi hävisi myös USA:lle 6 - 3, muuten v-käyrä mitalin menetyksestä olisi kohonnut sfääreihin.
MM 1970 Ruotsi (neljäs)
Kisat on myönnetty Kanadalle - ensi kertaa. Kanada suostuu järjestämään kisat sillä ehdolla, että saa käyttää yhdeksää ei-NHL -ammattilaista. Näin luvataan, mutta IIHF tekee lehmänkäännöksen ja peruu lupauksen. Kanada puolestaan peruu kisat ja jää seitsemäksi vuodeksi kokonaan pois MM- ja olympiajääkiekosta. Edellinen MM-kisaisäntä Ruotsi järjestää kisat lyhyellä varoitusajalla. Suomella on kaikkien aikojen tilaisuus: kaksinkertainen kuuden joukkueen sarja. Itä-Saksa ja Puola kun pidetään kurissa ja voitetaan pari kertaa jotkin kolmesta suuresta, niin... Ja niin käy! Suomi kaataa sekä Ruotsin että Tsekkoslovakian. Mutta. Kolmanneksi viimeinen ottelu ja vastaan asettuu toista kertaa Ruotsi. Suomi johtaa jo 3 - 1, mutta häviää 3 - 4. Toiseksi viimeinen ottelu ja Suomi kompastuu Itä-Saksaan 3 - 4. Numerot toisinpäin, ja Suomi olisi saanut pronssia. Tosin tsekkivoitto tuli vasta viimeisessä, panoksettomassa ottelussa. Jos pronssi olisi ollut vaakalaudalla, tsekeiltä olisi voinut tulla kylmää kyytiä. Silti Suomen nousu huippumaaksi on tosiasia: Neuvostoliitto voitti ensimmäisen pelin vain 2 - 1 ja kaikki maalit tulivat viimeisessä erässä, lopussa tasoituskin oli lähellä. Tosin suoritusten epätasaisuus vaivasi yhä; toisen pelin NL vei 16 - 1...
MM 1971 Sveitsi (neljäs)
Sama sarjasysteemi kuin viimeksi, mutta tällä kertaa Suomi saa "kääpiöiltä" eli Länsi-Saksalta ja USA:lta täydet pisteet. Toiseksi viimeisellä kierroksella vastaan tulee Ruotsi ja tilanne on selvä: voitto toisi Suomelle lähes varmasti pronssia, koska viimeisellä pelikierroksella Ruotsin olisi siinä tapauksessa pakko lyödä Neuvostoliitto. Lisäksi Suomen pitäisi hävitä tsekeille. Tasapelin sattuessa Suomelle riittäisi tsekeiltä piste, kunhan Ruotsi häviää neukuille. Peli on 1 - 1, Leuka Mononen pyörähtää ympäri ja huitaisee puolivahingossa Thommie Bergmania (ensimmäinen sittemmin NHL:ssä täyden kauden pelannut ruotsalainen). Bergman levittää tupakkamällin hampaisiinsa ja irvistelee punanaamaisena tuomarille, joka määrää Monoselle vitosen. Suomi kestää jäähystä 4:24, mutta sitten Ruotsi tekee maalin - selvästä paitsiosta! Lopputulos 2 - 1 eikä viimeisellä pelillä ole enää käytännön merkitystä.
OK 1972 Japani (viides)
Suomi kaataa Ruotsin viimeisessä ottelussa 4 - 3. Normaalisti tämä tietäisi pronssia. Valitettavasti Suomi on hävinnyt edellisessä ottelussa koulupoika-USA:lle (mukana mm. 16-vuotias Mark Howe).
MM 1972 Tsekkoslovakia (neljäs)
Suomi on neljäs eikä mitali ole edes kovin lähellä. Ruotsi voitetaan kerran, toinen voitto olisi tuonut mitalin. Sen vastapainoksi tulee takkiin B-sarjasta nousseelle ja takaisin putoavalle Sveitsille, joka ottaa ainoat pisteensä Suomen kustannuksella. Kaikki muut pelinsä se häviää vähintään kolmella maalilla, neukuille luvuin 14 - 0 ja 19 - 1.
MM 1973 Neuvostoliitto (neljäs)
Selvää kamaa; Suomi on neljäs seitsemällä pistellä, pronssin vie Tsekkoslovakia kolmellatoista. Suomi häviää kaikki kuusi otteluaan suurille ja menettää lisäksi pisteen Puolalle.
MM 1974 Suomi (neljäs)
36 vuotta aikaa ja tästä turnauksesta puhutaan vieläkin joka kevät. Viimeistä kertaa Suomella on MM-kisoissa mukana paras miehistönsä; näiden kisojen jälkeen alkaa kiekkosiirtolaisuus rapakon taakse. Suomi kompastuu tasapeliin Puolan kanssa, mutta sitten: Ruotsi johtaa 3 - 1 ja Suomi tulee 3 - 3 tasapeliin! Ja seuraavassa pelissä kaatuu Tsekkoslovakia! Mutta sitten tulee Stig Wetzellin surullisenkuuluisa doping-näyte ja Suomi tuomitaan hävinneeksi. Wetzell suljetaan kisoista ja Suomen ainoaksi maalivahdiksi jää Jorma Valtonen, koska Antti Leppänen on loukkaantunut. Lopuissa peleissä yksi kenttäpelaajista on vuorollaan pukeutunut varamaalivahdiksi. Todellisuudessa Suomen huoltajan piti Valtosen mahdollisesti loukkaantuessa heittää ämpärillinen kiekkoja jäälle, jotta syntyisi hässäkkä. Sen aikana Pekka Marjamäen, joka oli ainoa jonkinlaista maalivahtikokemusta omannut kenttäpelaaja, piti kiireesti vaihtaa molarin romppeet päälle. Marjamäkeä kun ei joukkueen parhaana puolustajana voinut istuttaa vaihtoaitiossa valmiina torjuntatamineissa. Onneksi Valtonen ei loukkaantunut. Turnauksen lopputulema oli se, että ilman doping-hylkäystä Suomi olisi ottanut pronssia. Pelaajayhdistys vaati jääkiekkoliitolta vaihtoehtoisen sarjataulukon ja bonukset maksettiin pronssisuorituksen mukaisesti. "Puupronssi" varmistui Tsekkoslovakian kaaduttua viimeisessä pelissä, viralliseen sarjataulukkoon ottelulla ei ollut merkitystä.
MM 1975 Saksa (neljäs)
Viimeistä kertaa kuuden joukkueen kaksinkertainen sarja. Viimeistä edellisessä ottelussa Suomi kohtaa Ruotsin. Viimeisessä ottelussa vastaan on tulossa Suomelle Tsekkoslovakia ja Ruotsille Neuvostoliitto. Asetelma on selvä: Ruotsi todennäköisesti häviää NL:lle (kuten hävisikin, NL voitti kaikki kymmenen peliään). Jos Suomi voittaa Ruotsin yhdellä maalilla ja ottaa edes pisteen tsekeiltä, tulee pronssia. Jos tulee vähintään kahden maalin voitto Ruotsista, pronssi on varma vaikka Suomi häviäisi viimeisen pelinsä, kunhan Ruotsi häviää neukuille. Tällöin Suomi olisi Ruotsin kanssa tasapisteissä, jolloin ratkaisevat keskinäiset ottelut. Ensimmäisen ottelun oli Ruotsi voittanut 1 - 0. Yhden maalin voitolla Ruotsista keskinäisten ottelujen maalit olisivat tasan, jolloin ratkaisisi kaikkien ottelujen maaliero, mikä taas on Ruotsilla parempi. Suomi voittaa 2 - 1. No, ei se mitään. Piste tsekeiltä ja se on siinä. Valitettavasti Suomi häviää 5 - 1.
OK 1976 Itävalta (neljäs)
Pohjoismaisten huippujen muutto NHL:ään ja WHA:han on alkanut. Tästä suivaantuneena Ruotsi päättää jäädä pois olympialaisista. No nyt! Eihän siellä ole kuin NL ja tsekit, koska Kanada on edelleen poissa. A-ryhmän ensimmäisessä pelissä tulee tappio tsekeille, mutta vain 2 - 1. Lupaavaa. Seuraavaksi kaatuu Länsi-Saksa. Mutta sitten. USA:n koulupojat tulevat taas ja pistävät Suomelle 5 - 4 päihin. Suolaa haavoihin: ottelun viime hetkillä kiekko kimpoaa USA:n maalivahdin torjunnasta Hannu Kapasen rintaan ja maaliin. Erotuomari hylkää maalin - potkumaalina! Edes savolaisten anatomia ei ole niin kieroa että jalka kasvaisi keskellä rintaa. Sitten hävitään Neuvostoliitolle, viimeisessä matsissa kaatuu Puola. Lopputilanne: NL kultaa, tsekit hopeaa, seuraavina Suomi, Länsi-Saksa ja USA tasapisteissä niin sarjataulukossa (4 pistettä) kuin keskinäisissä otteluissakin (2 pistettä). Suomen maaliero on +1, Länsi-Saksan -3 ja USA:n -6. Jos lasketaan vain keskinäiset ottelut, Suomen maaliero on +1, Länsi-Saksan myös +1 ja USA:n -2. Suomen epäonneksi keskinäiset ottelut ratkaisevat. Vaan eipä hätää mitään: Suomi on tehnyt keskinäisissä otteluissa yhdeksän maalia ja Länsi-Saksa vain seitsemän. Mutta, mutta. Olympialaisten sääntöjen mukaan ratkaiseva tekijä ei olekaan maalien määrä, vaan kaiken maalaisjärjen vastaisesti maalisuhde. Koska sekä Länsi-Saksalla että Suomella maaliero on positiivinen, maalisuhde on parempi sillä maalla, joka on tehnyt vähemmän maaleja! Pronssia Länsi-Saksalle.
MM 1978 Tsekkoslovakia (seitsemäs)
Ammatti-Kanada on palannut takaisin kehiin edellisenä vuonna ja on Suomen ensimmäisen ottelun vastustaja. Kanada johti 3 - 0 ja Suomen kavennuksen jälkeen ehti vielä uudestaan 4 - 1 -johtoon ennen ensimmäistä erätaukoa. Sitten tuli Suomi ja voitti 6 - 4! Toisessa ottelussa Suomi kohtasi isäntämaa Tsekkoslovakian. Toisen erän alussa Suomi siirtyi jo 4 - 1 -johtoon. Seurasi edellinen ottelu kääntäen: tsekit voittivat 6 - 4. Kolmannessa ottelussa Suomi johti neukkuja vastaan 2 - 0 mutta hävisi 6 - 3. Siihen katkesi Suomen selkäranka: tappiot Ruotsille, molemmille Saksoille ja tasapeli USA:ta vastaan. Suomi joutui alempaan loppusarjaan ja välttyi putoamiselta vasta, kun Itä-Saksa kaatui viimeisessä pelissä.
OK 1980 USA (neljäs)
Ensimmäinen ottelu ja Suomi häviää Puolalle 5 - 4. Seuraavissa peleissä nähdään uudesti syntynyt Suomi: Kanadan kaataminen ratkaisee pääsyn alkulohkosta neljän parhaan loppusarjaan, koska maat päätyvät tasapisteisiin toiseksi ja kolmanneksi keskinäisen ottelun ratkaistessa. Huikeinta alkusarjassa oli Neuvostoliitto-peli. Suomi johti 2 - 1 vielä viisi minuuttia ennen loppua. Peli päättyi 4 - 2 tappioon. Tulos jää voimaan loppusarjaan, jonka ensimmäisessä ottelussa vastaan tulee Ruotsi. Koska Ruotsi kohtaa viimeisessä pelissä Neuvostoliiton ja todennäköisesti häviää, voitto riittäisi mitaliin. Tasapeli 3 - 3. Ruotsi häviää Neuvostoliitolle. Viimeisessä pelissä Suomi kohtaa USA:n. Voitto tietäisi hopeaa, tasapeli pronssia. Ennen viimeistä erää Suomi johtaa 2 - 1. Loppulukemat ovat 4 - 2 USA:lle. Suomi on neljäs ja USA:n Miracle on Ice on tosiasia.
MM 1982 Suomi (viides)
Edmonton Oilers tippui pudotuspeleissä, joten Jari Kurri liittyi Suomen joukkueeseen! Samalla Kanadan riveihin tuli Wayne Gretzky ensimmäisiin ja ainoiksi jääneisiin MM-kisoihinsa. Suomen ensimmäinen vastus oli - Kanada. Kun ensimmäisessä erässä pelikello näytti 9.46, Kanada johti 6 - 0. Se siitä, lopputulos 9 - 2. Sen jälkeen kahdeksan joukkueen yksinkertainen alkusarja eteni normaaliin tapaan: isoille hävittiin, pienet voitettiin. Viimeisessä ottelussa vastaan luisteli Ruotsi. Voitto olisi tiennyt paikkaa neljän joukkueen loppusarjaan, tasapeli ei olisi riittänyt. Alkusarjan pisteet laskettaisiin yksinkertaiseen sarjaan mukaan ja jos Suomi voittaisi, lähtötilanne olisi NL 14, Tsekkoslovakia 9, Kanada 8, Suomi 8. Ruotsi meni kolmesti johtoon ja kolmesti Suomi - tai oikeastaan Jari Kurri, saldo 2 + 1 - tuli tasoihin. Lopputulos 3 - 3 ja Suomen kisat päättyivät siihen. Sarjajärjestelmä jäi älyttömyydessään ainutkertaiseksi kokeiluksi - NL varmisti mestaruuden jo kolmanneksi viimeisessä pelissä ja viimeisessä ottelussa se koki ainoan pistemenetyksensä tsekeille tuloksella 0 - 0. Kuinka ollakaan, tsekit tarvitsivat juuri tuon yhden pisteen voittaakseen hopeaa kanadalaisten nenän edestä.
MM 1985 Tsekkoslovakia (viides)
Yksinkertainen kahdeksan joukkueen alkusarja. Häviöt muille suurille paitsi Ruotsille ja tasapelit molempia Saksoja vastaan. Viimeisessä ottelussa Ruotsi kaatui peräti 5 - 0, mutta jatkosarjapaikka oli hävitty ristiinpelaamisten takia jo aiemmin vain kolmesta häviöstä huolimatta. Edes voitot Saksoista eivät olisi riittäneet. Alemmassa loppusarjassa Ruotsi kaatui historiallisesti toisen kerran samoissa kisoissa selvin numeroin 6 - 1. Tärkeämpi oli silti voitto Itä-Saksasta, ainakin parille nimeltä mainitsemattomalle jääkiekkovaikuttajalle. Vuoden 1983 MM-kisoissa Suomi oli näet hävinnyt alkusarjan viimeisen ottelun DDR:lle, jolloin nämä hyväkkäät olivat ilmoittaneet etteivät juo viinaksia ennen kuin Suomi voittaa harppi-Saksan. Täysin tietoisina siitä että alemman loppusarjan ensimmäinen peli oli samaa heittopussiporukkaa vastaan. Vaan kuinkas kävi, vitutusjuopotteluun sortunut Suomen joukkue otti takkiinsa 6 - 2. Seuraavan vuoden olympialaisissa itäsaksalaiset eivät olleet mukana, joten kuiva kausi venyi kaksivuotiseksi. Se taas on keskivertojääkiekkoihmiselle hirmuinen aika, sillä normijääkiekkoilijan ja kamelin ero on siinä, että kameli voi olla kaksi viikkoa juomatta. Alkusarjan ottelussa kaverit olivat varmaan jo käsi korkilla vääntöasennossa, vaan tasapeli tuli. Alemman loppusarjan kohtaamisessa heput olivat paska jäykkänä, sillä DDR oli lähdössä B-sarjaan, kävi Suomi-matsissa miten tahansa. Seuraava kohtaaminen olisi ties milloin. Suomi voitti 6 - 2, mikä oli kaverusten onni. Kyseessä oli nimittäin viimeinen kerta, kun Suomi pelasi Itä-Saksaa vastaan - koskaan. Raittiuslupauksen pitäminen hautaan asti olisi ottanut aika koville...
MM 1986 Neuvostoliitto (neljäs)
Alkusarja vanhalla systeemillä ja Suomi jyrää! Suomen menestyksen ehdoton avainhahmo on valmentaja Alpo Suhonen. Kolmissa arvokisoissa Suomea luotsannut (sijoitukset 7, 6 ja 5, niin huono menestys että Suomi jätetään ainoan kerran historiassa rannalle Kanada-cupista) Suhonen älyää erota juuri ennen turnausta ja hätiin kutsutaan Rauno Korpi. Ainoa tappio kärsitään isäntämaalle, lisäksi tasurit Tsekkoslovakiaa ja Ruotsia vastaan. Tilanne alkusarjan jälkeen Neuvostoliitto 14, Ruotsi 11, Suomi 10, Kanada 6. Harmi vain, että vuodesta 1983 lähtien alkusarjan pisteitä ei laskettu mukaan mitalisarjaan vaan lähdettiin nollilta. Ensimmäisessä pelissä NL vie Suomea 8 - 0. Koska Ruotsi on voittanut Kanadan ja kohtaa viimeisessä pelissä kotikentällään ylivoimaisesti esiintyneen NL:n, on ilmeistä että Suomen voitto toisi mitalin. Viimeisen minuutin alkaessa Suomi johtaa 4 - 2. Sitten tulee Masken Carlsson. Mutta eipä hätää: viimeisessä ottelussa Kanadaa vastaan Suomelle riittää tasapeli pronssiin. Ajassa 57.26 Tony Tanti niittaa loppunumerot 4 - 3...
MM 1987 Itävalta (viides)
Suomen kone yskähtelee: niukka voitto Sveitsistä, tappio tsekeille. Sitten Länsi-Saksaa vastaan 1 - 3 häviö. Suomella oli kuitenkin virolaisvahvistus takataskussa: jääkiekon tilastomies Tom Ratschunas huomasi, että saksalaisten riveissä pelasi Miroslav Sikora, joka oli muuttanut vähän toistakymmentä vuotta aiemmin nuorukaisena Puolasta Länsi-Saksaan. Siirtolaiskiekkoilijoita oli kyllä kisoissa ennenkin ollut pilvin pimein etenkin Italian joukkueessa, mutta tuonaikainen sääntö oli edustusoikeuden suhteen tiukka. Yksikin ottelu missä tahansa maajoukkueessa, niin kiekkoilija oli ikuisesti edustuskelvoton toisen maan joukkueessa. Ratschunas huomasi, että Sikora oli ehtinyt aikoinaan pelaamaan Puolan riveissä nuorten MM-kisoissa. Suomi, Kanada, USA ja Sveitsi tekivät protestin ja IIHF pikapäätöksen. Sikora edustuskelvottomaksi, Suomen ja Kanadan Länsi-Saksalle kärsimät tappiot 5 - 0 -voitoiksi (ja siinä sivussa Ruotsin 3 - 0 voitto myös 5 - 0 -voitoksi, Neuvostoliiton 7 - 0 sentään säilyi ennallaan). Ruotsi protestoi direktoraattiin, koska se hävisi Suomelle, olisi pudonnut mitalisarjasta ja Suomi noussut sen tilalle. Härkäpäiset kiekkojohtajat, Suomen Kummola ja Ruotsin Berglund ottivat yhteen eikä sanoja säästelty. Kaksi egosaurusta samassa kaupungissa, tanner tömisee! Samaan aikaan saksalaiset valittivat Wienin alioikeuteen, joka kumosi IIHF:n päätöksen ja uhkasi heittää liiton johtoportaan vankilaan, mikäli päätöstä ei noudateta. Direktoraatti otti lusikan kauniisti käteen ja pudotti Suomen mitalisarjasta. Sen verran IIHF:llä oli selkärankaa, että liitto pakkasi kimpsunsa ja muutti päämajansa Itävallasta Sveitsiin.
Ja sitten lopulta. Calgaryn olympialaiset 1988. Avausottelu Suomi - Sveitsi ja Sveitsi voittaa 2 - 1. Tuhkasta nousee taisteleva Suomi, joka varmistaa mitalin jo ennen viimeistä ottelua. Siinä kaatuu Neuvostoliitto ensi kertaa arvokisoissa ja mitalin väri on hopeinen.
Tuskien taival on ohi. Mutta missä viipyy MM-mitali? Kestää vielä neljä vuotta, mutta lopulta Suomi raivaa hajoavassa Tsekkoslovakiassa 1992 tiensä loppuotteluun ja hopealle.
Pronssia haluttiin, nyt on kaksi hopeaa. Ensimmäinen arvokisapronssi tulee vuonna 1994 Lillehammerin olympialaisista. Tosin vuoden 1991 Kanada-cupista on tullut epävirallinen kolmas sija, mutta pohjoisamerikkalaiseen tyyliin vain voittajat palkitaan. Vuonna 1995 tulee maailmanmestaruus. Tuskin kukaan enää muistaa, että ikuisuuden ajan toivottiin MM-pronssia, enemmästä ei osattu edes haaveilla. Siksi onkin kohtalon ivaa, että ennen ensimmäistä MM-pronssia Suomi ehtii saada kolme olympiamitalia, maailmanmestaruuden ja neljä MM-hopeaa. Pronssikirous päättyy lopulta Venäjällä 2000 - sopivasti, sillä ensimmäinen neljäs sija tuli samassa maassa 1957.
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Sivallus XCII
Saksassa jääkiekon MM-kisojen välieräottelussa Venäjä - Saksa näkyi katsomossa olevan Venäjän kannattajia CCCP-paita päällä. Kun kisat pelattiin kolme vuotta sitten Venäjällä, en muista nähneeni yhtään Saksan kannattajaa vastaavasti hakaristipaita päällä. Kumma juttu, onhan natsismin hirmutöistä sentään pidempi aika eikä se saanut edes yhtä pahaa jälkeä aikaan kuin kommunismi.
lauantai 22. toukokuuta 2010
Sivallus XCI
Professori Vesa Puttonen ehdotteli tässä taannoin, että korkeakouluopetus olisi kansainvälistymisen nimissä ulkomaalaisille maksutonta ja suomalaisille maksullista. Toteutetaan pois, mutta vain sillä ehdolla että saman tien ruvetaan maksamaan palkkaa vain ulkomaalaisille professoreille, kun taas suomalaisproffat tehkööt työnsä ilmaiseksi.
Kasvatusta vastamäessä
Lastenkasvatuksen tavoitteisiin kuuluvat lähtemättömästi mm. seuraavat periaatteet, jotka lapsen olisi aiheellista omaksua:
1. Kun tekee valintoja, on vastattava niiden seurauksista.
2. Kun päätös on tehty, siitä pidetään kiinni. (Ellei ilmene hyvin perusteltuja syitä sen muuttamiseen.)
3. Asiat on hoidettava luvatulla tavalla.
4. Saadakseen jotakin mukavaa sen eteen on oltava valmis työskentelemään.
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kasvattajan on työskenneltävä järkähtämättä. Joskus niiden opettamiseksi voi jopa luoda suunnitellun tilanteen.
Kuvitellaanpa tilanne, jossa mäen päällä olevan kotipihan lähellä on polku alas. Alhaalla on taas jotakin lasta kiinnostavaa, vaikkapa leikkikenttä. Tällöin lapsi vonkuu sinne menoa.
Tällaisen – tai jollain lailla vastaavan – tilanteen voi hyödyntää kasvatuksessa tehokkaasti. Lapsen kanssa käydään vuoropuhelu.
- Itä, mennään tonne.
- Sinne on pitkä matka. Jaksatko kävellä?
- Joo.
- Ihan varmasti? Sitten sinun pitää kävellä mäki takaisin ylös.
- Joo.
- No sitten mennään. Muistat sitten että itse pitää kävellä, isä ei kanna.
Tässä lapsi on tehnyt valinnan. Hän haluaa mennä alas ja hänelle on tehty selväksi valinnan seuraukset. On käveltävä itse.
Toki jokainen vanhempi tietää, miten lapsi todellisuudessa tulee asiaan suhtautumaan. Se ei ole tärkeää. Tärkeää on se, miten vanhempi suhtautuu.
Sitten kävellään mäki alas - joka on helppoa - ja touhutaan leikkipuistossa jonkin aikaa. Lounasaika ja päiväunet lähestyvät. Leikkiminen on ollut hauskaa, mutta kun vihjaisee ruuasta, alkaa tulla kotia ikävä (kuten kaikki tietävät, päiväunista ei kannata muistuttaa). Lähdetään kotia kohti. Pienen tasaisen pätkän jälkeen vastassa on jyrkkä ylämäki. Seuraa viisivaiheinen episodi:
Vaihe 1
- Itä kantaa.
- Ei isä kanna. Muistatko, mehän sovittiin että kävelet itse.
- Itä kantaa.
- Ei isä kanna. Pääsit leikkipuistoon, kun lupasit itse kävellä takaisin. Olet jo niin iso, että jaksat.
- Itä kantaa.
- Ei isä kanna. No tule nyt.
Vaihe 2
Isä menee muutaman askeleen eteenpäin ja lapsi jää polulle seisomaan.
- ITÄ KANTAA!
- Ei isä kanna. Itse pitää kävellä, olet jo niin iso.
- ITÄ KANTAAAAAAA!!!! BYÄÄÄÄ!
Isä palaa takaisin lapsen luo.
- No niin, kävele nyt.
- EI KÄVELE!
- Jaaha. Käveletkö itse vai talutetaanko?
Vaihe 3
- EI KÄVELE!
- No sitten talutetaan.
Isä ottaa lasta kädestä kiinni ja alkaa kävellä. Ote kannattaa napata ranteesta, se on tukevin. Tällöin lapsi kulkee mukana, jostain syystä vieressä kävelevän ihmisen rytmi nappaa mukaansa. Periaatteessa lapsi voisi heittäytyä hervottomaksi, mutta näin ei yleensä tapahdu. Jos tapahtuu, niin itkupotkuraivarinenkin lapsi kulkee kyllä mukana talutettaessa.
- BYÄÄÄ! KÄVELEE ITE!
- No kävele ite.
Isä irrottaa otteensa.
Vaihe 4
Lapsi pysähtyy. Saattaa pitää mekkalaa tai sitten olla hiljaa.
- No tule nyt.
- En tule.
- No sitten talutetaan.
Isä ottaa taas kädestä kiinni. Muutama metri etenemistä.
- BYÄÄÄ! EI OTA KIINNI!
- No sitten kävelet itse.
Isä irrottaa otteensa.
(Vaihe 4 toistetaan n kertaa. Luvun n arvo on riippuvainen ylämäen pituudesta, lapsen iästä, aiemmin tehtyjen harjoitustoistojen määrästä ja luonteen (siis lapsen luonteen) jääräpäisyystekijästä.)
Vaihe 5
Lapsi lopettaa huutamisen. Kävely jatkuu. Voi olla, että ojentaa kätensä isälle vapaaehtoisesti. Tällöin ei tarvitse enää tarttua ranteesta, vaan voi pitää normaaliotteella. Kävellään kotipihaan.
- Oliko kivaa leikkipuistossa?
- Joo.
- Hyvä homma. Sitten mennään sisälle syömään.
(Voi olla ettei vaihetta 5 tule koskaan. Näin käy, mikäli mäki loppuu kesken ennen kuin n tulisi täyteen.)
Ensimmäisellä harjoituskerralla todennäköistä on, että vaihetta 4 joutuu toistamaan niin usein, että kotipiha tulee ennen kuin vaiheeseen 5 päästään. Sitä seuraavilla harjoituskerroilla vaiheeseen 5 päästään aina vain harvemmilla vaiheen 4 toistoilla. Jonakin kauniina päivänä ei tarvitse mennä vaiheeseen 4 ollenkaan – lapsi kävelee itse heti ensimmäisen pakkotalutuksen jälkeen. Mahdollisesti jo sitä seuraavalla kerralla lapsi tekee vaiheessa 2 valinnan: joko kävelee itse tai ojentaa kätensä talutettavaksi. Sitten riittää jo vaihe 1, muistutus siitä että on luvattu kävellä. Ja lopulta harjoitus on saavuttanut konkreettisen tavoitteensa: lapsi kävelee itse ilman mitään huomauttamista.
Aikuisen rooli tässä harjoituksessa on olla johdonmukainen ja turvallinen. Lapsen räyhäämiseen on suhtauduttava zen-tyyliin. Omaa ääntä ei saa korottaa eikä myöskään antaa periksi. Ei pidä uhata, että jäätkö tänne yksin, isä lähtee. Lapsi ei saa kokea hylätyksi tulemisen pelkoa. Aikuisen on vain sanottava, miten asiat hoidetaan. Vaikka lapsi kiljuisi kurkku suorana, on oltava viileän rauhallinen. Tietysti normaalia on, että säälittää – lapsi on pieni ja ylämäki on rankka kävellä. Sitä ajattelee, että annan periksi, otan syliin ja kannan. Mutta niin ei saa tehdä, siitä lapsi oppii väärän viestin: annettua lupausta ei tarvitse pitää ja kiukutellen saa mitä haluaa.
On tietysti tilanteita, jossa lapsi on yksinkertaisesti liian väsynyt ja/tai nälkäinen jaksaakseen. On kuitenkin muistettava nyrkkisääntö: jos jaksaa huutaa, jaksaa kävellä. Vasta sitten, kun huuto lakkaa eikä liikettä ole, niin voi uskoa että nyt on tingittävä lupauksesta pakkotilanteen edessä.
Lyhyellä tähtäimellä vanhemman on helppoa ottaa kiukkuava lapsi syliinsä ja kantaa mäki ylös. Ongelma on siinä, että jos näin tekee, niin lapsen edestä saa lakaista esteitä kaksikymppiseksi asti ja kauemminkin. Pitkällä tähtäimellä on viisaampaa tehdä muutaman kerran hankalasti, jotta lopussa olisi helpompaa. Matemaattisesti asian voisi mallintaa näin: lapsi kävelee itse, 1 työyksikkö. Lapsi kannetaan, 3 työyksikköä. Lapsi kiukuttelee ja kävelee itse, 10 työyksikköä. (Vastaavaa asteikkoa voidaan soveltaa mihin tahansa asiaan. Lapsi hoitaa asian vastuullisesti, 1 yksikkö. Aikuinen hoitaa asian lapsen puolesta, 3 yksikköä. Käydään läpi kiukuttelu, 10 yksikköä.)
Lyhyellä tähtäimellä asian hoitaminen lapsen puolesta voittaa siis kasvatuksen työmäärin 3 – 10.
Ajatellaan, että kiukuttelukertoja on vaikkapa viisi, kunnes lapsi oppii hoitamaan asiat vastuulliseen tapaan. Tällöin joka kerta joutuu tekemään 10 - 3 = 7 yksikköä enemmän työtä kuin tekemällä työn itse. Eli yhteensä seitsemän kertaa viisi, siis 35 työyksikköä. Nämä korvautuvat sillä, että hoitaessaan asiat vastuullisesti lapsi kuluttaa aikuisen resursseja 3 – 1 = 2 yksikköä vähemmän. 35 jaettuna kahdella tarkoittaa sitä, että kiukuttelukerrat korvautuvat 18 kerran jälkeen, jolloin saldo muuttuu positiiviseksi. Ne viisi kiukuttelukertaa eivät ole iso hinta, kun lapsesta vastaa ainakin viisitoista vuotta uhmaiän jälkeen. Varmasti tällaisia tilanteita tulee sinä aikana vastaan enemmän kuin 18 kappaletta.
Harjoituksen konkreettinen tavoite oli siis se, että lasta ei tarvitse jotain kuusivuotiaaksi asti kantaa mäkeä ylös. Todellinen harjoituksen tavoite oli opettaa asioita yleisellä tasolla elämää varten. Tässä harjoituksessa lapsi oppii monta asiaa:
- huutamalla ja kiukkuamalla ei saa tahtoaan läpi
- asiat hoidetaan tavalla, jolla on aiemmin sovittu
- hän on itse halunnut tehdä asian tällä tavalla, nyt on vastattava seurauksista
- hän on pitänyt hauskaa leikkipuistossa, mutta on joutunut työskentelemään sen eteen saamatta ilmaista hupia.
Aikanaan, jos ja kun lapselle tulee oma ymmärrys päähän, hän tajuaa että tämä menettely on kokonaisuuden kannalta paras. Kaikki eivät voi toimia hänen oikkujensa mukaan. Parhaassa tapauksessa hän jopa tajuaa, että epäitsekkyys on pitkällä tähtäimellä itsekkyyttä; ottamalla muut huomioon toisetkin ottavat yleensä hänet huomioon ja kaikilla on paremmin.
Lapset ovat moraalittomia despootteja, jos heidän pillinsä mukaan tanssitaan. Jos taas kuritetaan, lopputuloksena on luonnevikaisia kusipäitä. Kultainen keskitie on vaikea löytää, mutta jotenkin tulee mieleen tarina Stalinin kissasta:
Hitler, Churchill ja Stalin keskustelivat siitä, mikä hallintojärjestelmä on paras. Päätettiin testata kokeilemalla, mikä järjestelmä saa kissan syömään väkevää sinappia.
Churchill aloitti. Hän maanitteli kissaa demokratian parhaiden perinteiden mukaisesti. Kis kis kis, tule syömään, hyvää sinappia. Vaan eihän kissa mitään syönyt, nyrpisteli vain nenäänsä. Churchill totesi, että eipä tainnut vapaaehtoisuus toimia.
Sitten oli Hitlerin vuoro. Hitler otti kissaa niskasta kiinni ja tyrkkäsi naaman sinappikuppiin. Totesi, että sinähän syöt, donnerwetter. Eihän siitä mitään tullut, kissa nosti päänsä, sähisi ja syljeskeli. Hitler tokaisi, että jos ei toiminut vapaaehtoisuus niin ei toimi kyllä pakkokaan, joten ei kissaa saa syömään sinappia millään konstilla.
Stalin oli katsellut yrityksiä itsekseen myhäillen. Kilpakumppanien luovutettua Stalin nousi tuolistaan, käveli sinappikupin luo ja otti aimo annoksen sormeensa. Sitten hän meni kissan luo ja sipaisi sormellaan tämän takapuolta. Kissa istui välittömästi lattialle ja nuoli kirvelevän sinapin pois persuksistaan. A vot, totesi Stalin. Vapaaehtoinen pakko.
1. Kun tekee valintoja, on vastattava niiden seurauksista.
2. Kun päätös on tehty, siitä pidetään kiinni. (Ellei ilmene hyvin perusteltuja syitä sen muuttamiseen.)
3. Asiat on hoidettava luvatulla tavalla.
4. Saadakseen jotakin mukavaa sen eteen on oltava valmis työskentelemään.
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kasvattajan on työskenneltävä järkähtämättä. Joskus niiden opettamiseksi voi jopa luoda suunnitellun tilanteen.
Kuvitellaanpa tilanne, jossa mäen päällä olevan kotipihan lähellä on polku alas. Alhaalla on taas jotakin lasta kiinnostavaa, vaikkapa leikkikenttä. Tällöin lapsi vonkuu sinne menoa.
Tällaisen – tai jollain lailla vastaavan – tilanteen voi hyödyntää kasvatuksessa tehokkaasti. Lapsen kanssa käydään vuoropuhelu.
- Itä, mennään tonne.
- Sinne on pitkä matka. Jaksatko kävellä?
- Joo.
- Ihan varmasti? Sitten sinun pitää kävellä mäki takaisin ylös.
- Joo.
- No sitten mennään. Muistat sitten että itse pitää kävellä, isä ei kanna.
Tässä lapsi on tehnyt valinnan. Hän haluaa mennä alas ja hänelle on tehty selväksi valinnan seuraukset. On käveltävä itse.
Toki jokainen vanhempi tietää, miten lapsi todellisuudessa tulee asiaan suhtautumaan. Se ei ole tärkeää. Tärkeää on se, miten vanhempi suhtautuu.
Sitten kävellään mäki alas - joka on helppoa - ja touhutaan leikkipuistossa jonkin aikaa. Lounasaika ja päiväunet lähestyvät. Leikkiminen on ollut hauskaa, mutta kun vihjaisee ruuasta, alkaa tulla kotia ikävä (kuten kaikki tietävät, päiväunista ei kannata muistuttaa). Lähdetään kotia kohti. Pienen tasaisen pätkän jälkeen vastassa on jyrkkä ylämäki. Seuraa viisivaiheinen episodi:
Vaihe 1
- Itä kantaa.
- Ei isä kanna. Muistatko, mehän sovittiin että kävelet itse.
- Itä kantaa.
- Ei isä kanna. Pääsit leikkipuistoon, kun lupasit itse kävellä takaisin. Olet jo niin iso, että jaksat.
- Itä kantaa.
- Ei isä kanna. No tule nyt.
Vaihe 2
Isä menee muutaman askeleen eteenpäin ja lapsi jää polulle seisomaan.
- ITÄ KANTAA!
- Ei isä kanna. Itse pitää kävellä, olet jo niin iso.
- ITÄ KANTAAAAAAA!!!! BYÄÄÄÄ!
Isä palaa takaisin lapsen luo.
- No niin, kävele nyt.
- EI KÄVELE!
- Jaaha. Käveletkö itse vai talutetaanko?
Vaihe 3
- EI KÄVELE!
- No sitten talutetaan.
Isä ottaa lasta kädestä kiinni ja alkaa kävellä. Ote kannattaa napata ranteesta, se on tukevin. Tällöin lapsi kulkee mukana, jostain syystä vieressä kävelevän ihmisen rytmi nappaa mukaansa. Periaatteessa lapsi voisi heittäytyä hervottomaksi, mutta näin ei yleensä tapahdu. Jos tapahtuu, niin itkupotkuraivarinenkin lapsi kulkee kyllä mukana talutettaessa.
- BYÄÄÄ! KÄVELEE ITE!
- No kävele ite.
Isä irrottaa otteensa.
Vaihe 4
Lapsi pysähtyy. Saattaa pitää mekkalaa tai sitten olla hiljaa.
- No tule nyt.
- En tule.
- No sitten talutetaan.
Isä ottaa taas kädestä kiinni. Muutama metri etenemistä.
- BYÄÄÄ! EI OTA KIINNI!
- No sitten kävelet itse.
Isä irrottaa otteensa.
(Vaihe 4 toistetaan n kertaa. Luvun n arvo on riippuvainen ylämäen pituudesta, lapsen iästä, aiemmin tehtyjen harjoitustoistojen määrästä ja luonteen (siis lapsen luonteen) jääräpäisyystekijästä.)
Vaihe 5
Lapsi lopettaa huutamisen. Kävely jatkuu. Voi olla, että ojentaa kätensä isälle vapaaehtoisesti. Tällöin ei tarvitse enää tarttua ranteesta, vaan voi pitää normaaliotteella. Kävellään kotipihaan.
- Oliko kivaa leikkipuistossa?
- Joo.
- Hyvä homma. Sitten mennään sisälle syömään.
(Voi olla ettei vaihetta 5 tule koskaan. Näin käy, mikäli mäki loppuu kesken ennen kuin n tulisi täyteen.)
Ensimmäisellä harjoituskerralla todennäköistä on, että vaihetta 4 joutuu toistamaan niin usein, että kotipiha tulee ennen kuin vaiheeseen 5 päästään. Sitä seuraavilla harjoituskerroilla vaiheeseen 5 päästään aina vain harvemmilla vaiheen 4 toistoilla. Jonakin kauniina päivänä ei tarvitse mennä vaiheeseen 4 ollenkaan – lapsi kävelee itse heti ensimmäisen pakkotalutuksen jälkeen. Mahdollisesti jo sitä seuraavalla kerralla lapsi tekee vaiheessa 2 valinnan: joko kävelee itse tai ojentaa kätensä talutettavaksi. Sitten riittää jo vaihe 1, muistutus siitä että on luvattu kävellä. Ja lopulta harjoitus on saavuttanut konkreettisen tavoitteensa: lapsi kävelee itse ilman mitään huomauttamista.
Aikuisen rooli tässä harjoituksessa on olla johdonmukainen ja turvallinen. Lapsen räyhäämiseen on suhtauduttava zen-tyyliin. Omaa ääntä ei saa korottaa eikä myöskään antaa periksi. Ei pidä uhata, että jäätkö tänne yksin, isä lähtee. Lapsi ei saa kokea hylätyksi tulemisen pelkoa. Aikuisen on vain sanottava, miten asiat hoidetaan. Vaikka lapsi kiljuisi kurkku suorana, on oltava viileän rauhallinen. Tietysti normaalia on, että säälittää – lapsi on pieni ja ylämäki on rankka kävellä. Sitä ajattelee, että annan periksi, otan syliin ja kannan. Mutta niin ei saa tehdä, siitä lapsi oppii väärän viestin: annettua lupausta ei tarvitse pitää ja kiukutellen saa mitä haluaa.
On tietysti tilanteita, jossa lapsi on yksinkertaisesti liian väsynyt ja/tai nälkäinen jaksaakseen. On kuitenkin muistettava nyrkkisääntö: jos jaksaa huutaa, jaksaa kävellä. Vasta sitten, kun huuto lakkaa eikä liikettä ole, niin voi uskoa että nyt on tingittävä lupauksesta pakkotilanteen edessä.
Lyhyellä tähtäimellä vanhemman on helppoa ottaa kiukkuava lapsi syliinsä ja kantaa mäki ylös. Ongelma on siinä, että jos näin tekee, niin lapsen edestä saa lakaista esteitä kaksikymppiseksi asti ja kauemminkin. Pitkällä tähtäimellä on viisaampaa tehdä muutaman kerran hankalasti, jotta lopussa olisi helpompaa. Matemaattisesti asian voisi mallintaa näin: lapsi kävelee itse, 1 työyksikkö. Lapsi kannetaan, 3 työyksikköä. Lapsi kiukuttelee ja kävelee itse, 10 työyksikköä. (Vastaavaa asteikkoa voidaan soveltaa mihin tahansa asiaan. Lapsi hoitaa asian vastuullisesti, 1 yksikkö. Aikuinen hoitaa asian lapsen puolesta, 3 yksikköä. Käydään läpi kiukuttelu, 10 yksikköä.)
Lyhyellä tähtäimellä asian hoitaminen lapsen puolesta voittaa siis kasvatuksen työmäärin 3 – 10.
Ajatellaan, että kiukuttelukertoja on vaikkapa viisi, kunnes lapsi oppii hoitamaan asiat vastuulliseen tapaan. Tällöin joka kerta joutuu tekemään 10 - 3 = 7 yksikköä enemmän työtä kuin tekemällä työn itse. Eli yhteensä seitsemän kertaa viisi, siis 35 työyksikköä. Nämä korvautuvat sillä, että hoitaessaan asiat vastuullisesti lapsi kuluttaa aikuisen resursseja 3 – 1 = 2 yksikköä vähemmän. 35 jaettuna kahdella tarkoittaa sitä, että kiukuttelukerrat korvautuvat 18 kerran jälkeen, jolloin saldo muuttuu positiiviseksi. Ne viisi kiukuttelukertaa eivät ole iso hinta, kun lapsesta vastaa ainakin viisitoista vuotta uhmaiän jälkeen. Varmasti tällaisia tilanteita tulee sinä aikana vastaan enemmän kuin 18 kappaletta.
Harjoituksen konkreettinen tavoite oli siis se, että lasta ei tarvitse jotain kuusivuotiaaksi asti kantaa mäkeä ylös. Todellinen harjoituksen tavoite oli opettaa asioita yleisellä tasolla elämää varten. Tässä harjoituksessa lapsi oppii monta asiaa:
- huutamalla ja kiukkuamalla ei saa tahtoaan läpi
- asiat hoidetaan tavalla, jolla on aiemmin sovittu
- hän on itse halunnut tehdä asian tällä tavalla, nyt on vastattava seurauksista
- hän on pitänyt hauskaa leikkipuistossa, mutta on joutunut työskentelemään sen eteen saamatta ilmaista hupia.
Aikanaan, jos ja kun lapselle tulee oma ymmärrys päähän, hän tajuaa että tämä menettely on kokonaisuuden kannalta paras. Kaikki eivät voi toimia hänen oikkujensa mukaan. Parhaassa tapauksessa hän jopa tajuaa, että epäitsekkyys on pitkällä tähtäimellä itsekkyyttä; ottamalla muut huomioon toisetkin ottavat yleensä hänet huomioon ja kaikilla on paremmin.
Lapset ovat moraalittomia despootteja, jos heidän pillinsä mukaan tanssitaan. Jos taas kuritetaan, lopputuloksena on luonnevikaisia kusipäitä. Kultainen keskitie on vaikea löytää, mutta jotenkin tulee mieleen tarina Stalinin kissasta:
Hitler, Churchill ja Stalin keskustelivat siitä, mikä hallintojärjestelmä on paras. Päätettiin testata kokeilemalla, mikä järjestelmä saa kissan syömään väkevää sinappia.
Churchill aloitti. Hän maanitteli kissaa demokratian parhaiden perinteiden mukaisesti. Kis kis kis, tule syömään, hyvää sinappia. Vaan eihän kissa mitään syönyt, nyrpisteli vain nenäänsä. Churchill totesi, että eipä tainnut vapaaehtoisuus toimia.
Sitten oli Hitlerin vuoro. Hitler otti kissaa niskasta kiinni ja tyrkkäsi naaman sinappikuppiin. Totesi, että sinähän syöt, donnerwetter. Eihän siitä mitään tullut, kissa nosti päänsä, sähisi ja syljeskeli. Hitler tokaisi, että jos ei toiminut vapaaehtoisuus niin ei toimi kyllä pakkokaan, joten ei kissaa saa syömään sinappia millään konstilla.
Stalin oli katsellut yrityksiä itsekseen myhäillen. Kilpakumppanien luovutettua Stalin nousi tuolistaan, käveli sinappikupin luo ja otti aimo annoksen sormeensa. Sitten hän meni kissan luo ja sipaisi sormellaan tämän takapuolta. Kissa istui välittömästi lattialle ja nuoli kirvelevän sinapin pois persuksistaan. A vot, totesi Stalin. Vapaaehtoinen pakko.
tiistai 18. toukokuuta 2010
Sivallus XC
Meiltä kysytään: mitä eroa on hevonpaskalla ja kasvatustieteellä?
Me vastaamme: lapioi kukkapenkkiin A hevonpaskaa ja kukkapenkkiin B kasvatustieteen väitöskirjoja, niin eiköhän ero ajan mittaan tule selväksi.
Me vastaamme: lapioi kukkapenkkiin A hevonpaskaa ja kukkapenkkiin B kasvatustieteen väitöskirjoja, niin eiköhän ero ajan mittaan tule selväksi.
maanantai 17. toukokuuta 2010
Maastojen jälkipuinti
Sattuneesta syystä pari sarjaa jäi käytännössä seuraamatta, joten ei sen syvällisempää analyysiä, kunhan muutamia huomioita.
Säätila aiheutti ennakkokaavailuihin varmasti yllätyksiä, koska näin keväällä urheilijan elimistö ei ole vielä sopeutunut kuumuuteen. Etenkin alkupään kisojen aikana paahtava helle oli kilpailuun valmistautuville myrkkyä, iltapäivällä yltynyt tuuli helpotti edes vähän oloa.
Viisi ilahduttavinta asiaa:
1. Jukka Keskisalon kevätkunto. Mies näytti loppusuoralla siltä kuin olisi kevyeltä aamulenkiltä tulossa.
2. Oskari Pennasen ylivoimainen esitys M19-sarjassa. Voimaa, taitoa, kestävyyttä.
3. Jussi Utriaisen voitto 12 km:llä ja mitali nelosella. Utriainen on saanut itsensä kovaan kuntoon, suorituksen arvoa nostaa säätila, mikä ei tuplasuoritusta ainakaan helpottanut.
4. Saara Pekkarisen hopea naisten sarjassa. Piti pitkään jopa Johanna Lehtistä kovilla.
5. Osanottajien määrä. Häntäpään juoksijoilla ei ole mitään häpeämistä näissä karkeloissa, voi kun saisi saman osanottoinnokkuuden siirrettyä myös radalle.
Viisi dramaattisinta tapahtumaa:
1. Pauliina Kanervon dorandopietrimäinen maalisuora. Holtiton horjahtelu ja useita kaatumisia, lopulta ensiapuryhmä korjasi juoksijan talteen kymmenen metriä ennen maaliviivaa ja joukkuekulta jäi haaveeksi.
2. Vasta 13-vuotiaan Johanna Halosen jättipaukkuyllätysmestaruus.
3. Suvi Miettisen hämmästyttävä paluu. Lyhyessä ajassa on tapahtunut huikea edistys, mikä kertoo siitä että potentiaalia on vielä reilusti varastossa.
4. Saara Nikanderin romahdus toisella kierroksella. Kärkipaikka vaihtui sijaksi 12.
5. M22 -sarjan ennakkosuosikkina monien pitämä Tapani Kärjä oli vasta sijalla 21.
Omat ennakkoveikkaukset eivät pitäneet niin hyvin kuin olisi toivonut. Yhdeksästä sarjasta vain viiden mestari meni oikein.
M22-sarjassa en veikannut yhtäkään mitaleille sijoittunutta ennakkoon mitaleille. Jos poistetaan omista etukäteiskaavailuista kisasta poisjääneet ja keskeyttäneet sekä tuloslistoilta ulkomaalaiset, joita en kelpuuttanut omiin kaavailuihini, niin molempien miesten kisojen mitalikolmikko oli oikein, toisessa jopa oikeassa järjestyksessä. Muissakin sarjoissa oikein meni yleensä kaksi mitalistia kolmesta.
Kymmenen nimen listoilta parhaiten onnistui M19-sarja, jossa kärkikymmeniköstä yhdeksän nimeä oli listallani, naisten ja M17-sarjan top kympistä osui kahdeksan (naisten listalle asettamistani yksi oli lisäksi DNS). Epäonnistunein veikkaus oli N19, jossa maaliin tulleista listallani olleista nimistä viisi jäi kymmenen parhaan ulkopuolelle. N17 -sarjassa näitä oli neljä, joista kolme tosin sijoilla 11-13.
Kokonaan listojen ulkopuolelta tuli kolme mitalistia, Tommi Heittola M22-pronssia, Johanna Halonen N17-kultaa ja Sofie Lövdahl, N17 -hopeaa. Näistä tosin Lövdahl olisi ilman muuta ollut listallani, mutta jostain syystä en nähnyt nimeä osanottajalistalta ja jätin pois. Muissa sarjoissa paras listan ulkopuolelta tullut oli yleisimmin sijalla 6, parhaiten onnistui taas M19, jossa seitsemän parasta oli listalla.
Järjestelyt toimivat erinomaisesti, mistä kiitos lahtelaisille. Tapahtumaohjausta on kuitenkin kehitettävä eli draaman kaari on saatava vetävämmäksi, mikäli yleisurheilua halutaan markkinoida laji-ihmisten ulkopuolelle. Urheiluruudussa kisa esitettiin näyttävällä paikalla ja onnistuneesti, paitsi että kameran linssin apinasuodatin oli selvästi jäänyt varastoon, koska yleisön joukossa näkyi yksi turhan ruma naamataulu.
Säätila aiheutti ennakkokaavailuihin varmasti yllätyksiä, koska näin keväällä urheilijan elimistö ei ole vielä sopeutunut kuumuuteen. Etenkin alkupään kisojen aikana paahtava helle oli kilpailuun valmistautuville myrkkyä, iltapäivällä yltynyt tuuli helpotti edes vähän oloa.
Viisi ilahduttavinta asiaa:
1. Jukka Keskisalon kevätkunto. Mies näytti loppusuoralla siltä kuin olisi kevyeltä aamulenkiltä tulossa.
2. Oskari Pennasen ylivoimainen esitys M19-sarjassa. Voimaa, taitoa, kestävyyttä.
3. Jussi Utriaisen voitto 12 km:llä ja mitali nelosella. Utriainen on saanut itsensä kovaan kuntoon, suorituksen arvoa nostaa säätila, mikä ei tuplasuoritusta ainakaan helpottanut.
4. Saara Pekkarisen hopea naisten sarjassa. Piti pitkään jopa Johanna Lehtistä kovilla.
5. Osanottajien määrä. Häntäpään juoksijoilla ei ole mitään häpeämistä näissä karkeloissa, voi kun saisi saman osanottoinnokkuuden siirrettyä myös radalle.
Viisi dramaattisinta tapahtumaa:
1. Pauliina Kanervon dorandopietrimäinen maalisuora. Holtiton horjahtelu ja useita kaatumisia, lopulta ensiapuryhmä korjasi juoksijan talteen kymmenen metriä ennen maaliviivaa ja joukkuekulta jäi haaveeksi.
2. Vasta 13-vuotiaan Johanna Halosen jättipaukkuyllätysmestaruus.
3. Suvi Miettisen hämmästyttävä paluu. Lyhyessä ajassa on tapahtunut huikea edistys, mikä kertoo siitä että potentiaalia on vielä reilusti varastossa.
4. Saara Nikanderin romahdus toisella kierroksella. Kärkipaikka vaihtui sijaksi 12.
5. M22 -sarjan ennakkosuosikkina monien pitämä Tapani Kärjä oli vasta sijalla 21.
Omat ennakkoveikkaukset eivät pitäneet niin hyvin kuin olisi toivonut. Yhdeksästä sarjasta vain viiden mestari meni oikein.
M22-sarjassa en veikannut yhtäkään mitaleille sijoittunutta ennakkoon mitaleille. Jos poistetaan omista etukäteiskaavailuista kisasta poisjääneet ja keskeyttäneet sekä tuloslistoilta ulkomaalaiset, joita en kelpuuttanut omiin kaavailuihini, niin molempien miesten kisojen mitalikolmikko oli oikein, toisessa jopa oikeassa järjestyksessä. Muissakin sarjoissa oikein meni yleensä kaksi mitalistia kolmesta.
Kymmenen nimen listoilta parhaiten onnistui M19-sarja, jossa kärkikymmeniköstä yhdeksän nimeä oli listallani, naisten ja M17-sarjan top kympistä osui kahdeksan (naisten listalle asettamistani yksi oli lisäksi DNS). Epäonnistunein veikkaus oli N19, jossa maaliin tulleista listallani olleista nimistä viisi jäi kymmenen parhaan ulkopuolelle. N17 -sarjassa näitä oli neljä, joista kolme tosin sijoilla 11-13.
Kokonaan listojen ulkopuolelta tuli kolme mitalistia, Tommi Heittola M22-pronssia, Johanna Halonen N17-kultaa ja Sofie Lövdahl, N17 -hopeaa. Näistä tosin Lövdahl olisi ilman muuta ollut listallani, mutta jostain syystä en nähnyt nimeä osanottajalistalta ja jätin pois. Muissa sarjoissa paras listan ulkopuolelta tullut oli yleisimmin sijalla 6, parhaiten onnistui taas M19, jossa seitsemän parasta oli listalla.
Järjestelyt toimivat erinomaisesti, mistä kiitos lahtelaisille. Tapahtumaohjausta on kuitenkin kehitettävä eli draaman kaari on saatava vetävämmäksi, mikäli yleisurheilua halutaan markkinoida laji-ihmisten ulkopuolelle. Urheiluruudussa kisa esitettiin näyttävällä paikalla ja onnistuneesti, paitsi että kameran linssin apinasuodatin oli selvästi jäänyt varastoon, koska yleisön joukossa näkyi yksi turhan ruma naamataulu.
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Sivallus LXXXIX
Päivän Erkko-Sanomat tiesi kertoa, että melkoinen osa Suomessa asuvista somaleista haluaisi palata Somaliaan. Somalien palaamishalukkuuden suuruus ei silti liene edes puolta siitä, kuinka paljon mediaanisuomalainen toivoisi somalien palaavan Somaliaan.
Hesarin gallup oli tehty jossain Itäkeskuksessa, jossa asiaa kyseltiin vastaantulevilta somaleilta. Otos on siis vinoutunut jo perusvalinnan takia. Lisäksi HS:n mukaan suurin osa kieltäytyi haastattelusta. Voinee arvioida, että haastattelusta kieltäytyivät todennäköisimmin ne, joilla ei ole aikomusta palata. Sen sijaan ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö haastattelussa paluuhaluistaan kertoneet olisi olleet asiassa vilpittömiä, koska somalit tunnetaan erityisesti rehellisyydestään.
Hesarin gallup oli tehty jossain Itäkeskuksessa, jossa asiaa kyseltiin vastaantulevilta somaleilta. Otos on siis vinoutunut jo perusvalinnan takia. Lisäksi HS:n mukaan suurin osa kieltäytyi haastattelusta. Voinee arvioida, että haastattelusta kieltäytyivät todennäköisimmin ne, joilla ei ole aikomusta palata. Sen sijaan ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö haastattelussa paluuhaluistaan kertoneet olisi olleet asiassa vilpittömiä, koska somalit tunnetaan erityisesti rehellisyydestään.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Shokkipeliä
Käytännössä kaikissa kaksin pelattavissa lautapeleissä on epäsymmetrisyyden ongelma. Epäsymmetrisyydellä tarkoitetaan sitä, että pelionni, pelialusta ja/tai pelaajan käytettävissä oleva materiaali on erilainen toiselle pelaajalle. Tämä epäsymmetrisyys voi johtua joko pelin asetelmasta sinänsä tai sitten siitä, että pelin aikana satunnaisuus vaikuttaa pelin kulkuun esimerkiksi nopanheiton ansiosta. Joissakin peleissä sattuma vaikuttaa lopputulokseen huomattavasti, toisissa erittäin vähän.
Shakkia pidetään yleisesti pelinä, jossa onnen vaikutus on erittäin vähäinen. Parempi voittaa huonompansa, paitsi jos parempi tekee typeriä "hupsista"-tyylisiä virheitä. Näitä taas ei voi laskea pelistä itsestään johtuviksi. Shakissa on kuitenkin olemassa se sama ongelma kuin ilmeisesti kaikissa muissakin vastaavissa peleissä: siirrot tehdään vuorotellen. Tämä taas saattaa antaa edun joko aloittajalle tai sitten tasoittavalle pelaajalle. Shakissa valkealla katsotaan olevan hienoinen etu, sillä valkean voittoprosentti (voitosta 1 piste, tasapelistä ½) on huippushakissa noin 53-56.
Tämä etu voidaan eliminoida vain yhdellä tavalla: siirtojen samanaikaisuudella. Toisaalta vähänkin shakkia pelannut ymmärtää, että siirtoja ei yksinkertaisesti voi tehdä samanaikaisesti. Tällä ei tarkoiteta teknistä suorittamista, joka on helposti ratkaistavissa siten, että molemmat pelaajat kirjoittavat oman siirtonsa paperille ja julkistavat ne samanaikaisesti. Tällä tarkoitetaan sitä, että keski- ja loppupeli menevät järjettömäksi hulabalooksi.
Mutta alkupelissä siirtojen yhtäaikaisuus ei ole tekninen ongelma. Siksi ensimmäisen siirron etu on ratkaistavissa siten, että alkupelissä siirrot tehdään yhtäaikaisesti siihen asti, kunnes jokin ei-satunnainen tekijä määrää, kumpi pelaajista aloittaa eriaikaisten siirtojen tekemisen. Tämän ei-satunnaisen tekijän tapahduttua shakki jatkuu normaalein säännöin.
Tässä shakkivariantissa pelaajat tekevät aluksi siirtonsa yhtäaikaisesti. Molemmat kirjoittavat siirtonsa paperille ja paljastavat ne samaan aikaan, jonka jälkeen siirrot tehdään. Parilla ensimmäisellä siirrolla tämä ei voi mitenkään aiheuttaa teknisesti mahdotonta tilannetta. Sitä seuraavilla kyllä. Sen takia otetaan käyttöön sääntö, jonka mukaan tietynlaisten tapahtumien sattuessa kyseinen yhtäaikaissiirto mitätöidään, jatketaan edellisestä asemasta ja molempien pelaajien on vaihdettava yrittämänsä siirto toisenlaiseksi. Nämä tapahtumat ovat seuraavat:
1. Molemmat pelaajat pyrkivät siirtämään nappulansa samaan ruutuun.
2. Kuningas joutuu shakkiin.
3. Jompikumpi pelaaja yrittää syödä nappulaa, joka siirtyy.
4. Ohestalyönti siten, että ohestalyödyksi tulossa oleva sotilas yrittää itse siirtyä samanaikaisesti. (Käytännössä tämä sisältyy jo edelliseen tapaukseen, mutta varmuuden vuoksi erillismainintana.)
Kaikissa näissä tapauksissa siirrot perutaan ja tehdään uusi yritys siten, että molemmat pelaajat vaihtavat yrittämäänsä siirtoa. Tämä toistetaan niin kauan, kunnes laillinen siirto onnistuu. Kumpikaan pelaaja ei kyseisellä siirtovuorolla saa yrittää aiemmin samalla vuorolla yrittämäänsä, hylättyä siirtoa.
Yhtäaikaissiirtoja jatketaan, kunnes pelaajien siirroissa tapahtuu jokin seuraavassa luetelluista merkittävistä eroista. Tällaisen yhtäaikaissiirron tapahduttua tulee määritetyksi, kumpi pelaajista saa tehdä seuraavan siirron, jonka jälkeen shakki jatkuu normaalein vuorosiirroin.
Seuraavia määritelmiä varten otetaan käyttöön siirtojen/nappuloiden laskennallinen arvojärjestys:
1. Pitkä linnoitus
2. Lyhyt linnoitus
3. Kuningas
4. Kuningatar
5. Torni
6. Lähetti
7. Ratsu
8. Sotilas
Yhtäaikaissiirrot päättyvät ja siirrytään normaaliin vuoroshakkiin, mikäli tapahtuu jokin asioista A-C:
A. Nappula tulee syödyksi
A1. Tällöin ensimmäisen siirtovuoron saa pelaaja, joka söi vastustajan nappulan.
A2. Mikäli molemmat pelaajat söivät vastustajan nappulan, ensimmäisen siirtovuoron saa arvokkaamman nappulan syönyt pelaaja.
A3. Mikäli molemmat pelaajat söivät yhtä arvokkaan nappulan, ensimmäisen siirtovuoron saa pelaaja, joka söi nappulan arvokkaammalla nappulalla.
Mikäli säännöillä A1-A3 ei saatu pelaajien välille eroa, siirrytään tarkastelemaan sääntöä B.
B. Tehdyt siirrot ovat eriarvoisia
Tällöin ensimmäisen siirtovuoron saa pelaaja, joka teki arvokkaamman siirron. Siirtojen arvojärjestys aiemman listan mukaisesti eli arvokkain siirto on pitkä linnoitus ja vähiten arvokas sotilaan siirto.
Mikäli tälläkään säännöllä ei saada pelaajien välille eroa, siirrytään tarkastelemaan sääntöä C.
C. Nappulat siirretään eri etäisyydelle itsestä
Mikäli pelaajat ovat siirtäneet samanarvoista nappulaa, arvokkaampi siirto on se, joka siirsi nappulan kaikkein kauimmas omasta upseerien lähtörivistä. Tämä pelaaja saa ensimmäisen siirtovuoron.
Mikäli tälläkään säännöllä ei saada pelaajien välille eroa, jatketaan yhtäaikaisia siirtoja.
Mitkä olisivat sitten näiden sääntöjen vaikutukset shakkiin? Mahdoton sanoa, mutta joitakin arvauksia pystyisi tekemään.
1) Avauspeli muuttuisi aggressiivisemmaksi, koska ensimmäisestä siirrosta voisi olla yllättävässä asemassa enemmän hyötyä. Ensimmäisen siirron edun saa yleensä pelaaja, joka pelaa aggressiivisemmin.
2) Ensimmäisen siirron etuun pyrittäessä esimerkiksi ratsun siirto avaussiirtona todennäköisesti yleistyisi, kun taas jo nyt harvinainen sotilaan siirto vain yhdellä todennäköisesti katoaisi kokonaan.
3) Avausteoria muuttuisi totaalisesti, mutta sen merkitys ei pienenisi, toisin kuin shakkivarianteista tunnetuimmassa eli FischerRandomissa.
4) Ottelujen lopputuloksiin tulisi enemmän variaatioita, kun periaatteessa huonompi pelaaja voisi yllättävään asemaan päättyneiden yhtäaikaissiirtojen jälkeen saada edun parempaansa vastaan. (Ironista on se, että yllättävä asema on seurausta shakin ainoan epäsymmetrisyyden poistosta.)
5) Samasta syystä kuin edellä todennäköistä on, että tasapelien määrä pienenisi.
Jos joku kokeilee tätä shakkimuunnelmaa, niin kuulen kommentteja hyvin mielelläni!
Shakkia pidetään yleisesti pelinä, jossa onnen vaikutus on erittäin vähäinen. Parempi voittaa huonompansa, paitsi jos parempi tekee typeriä "hupsista"-tyylisiä virheitä. Näitä taas ei voi laskea pelistä itsestään johtuviksi. Shakissa on kuitenkin olemassa se sama ongelma kuin ilmeisesti kaikissa muissakin vastaavissa peleissä: siirrot tehdään vuorotellen. Tämä taas saattaa antaa edun joko aloittajalle tai sitten tasoittavalle pelaajalle. Shakissa valkealla katsotaan olevan hienoinen etu, sillä valkean voittoprosentti (voitosta 1 piste, tasapelistä ½) on huippushakissa noin 53-56.
Tämä etu voidaan eliminoida vain yhdellä tavalla: siirtojen samanaikaisuudella. Toisaalta vähänkin shakkia pelannut ymmärtää, että siirtoja ei yksinkertaisesti voi tehdä samanaikaisesti. Tällä ei tarkoiteta teknistä suorittamista, joka on helposti ratkaistavissa siten, että molemmat pelaajat kirjoittavat oman siirtonsa paperille ja julkistavat ne samanaikaisesti. Tällä tarkoitetaan sitä, että keski- ja loppupeli menevät järjettömäksi hulabalooksi.
Mutta alkupelissä siirtojen yhtäaikaisuus ei ole tekninen ongelma. Siksi ensimmäisen siirron etu on ratkaistavissa siten, että alkupelissä siirrot tehdään yhtäaikaisesti siihen asti, kunnes jokin ei-satunnainen tekijä määrää, kumpi pelaajista aloittaa eriaikaisten siirtojen tekemisen. Tämän ei-satunnaisen tekijän tapahduttua shakki jatkuu normaalein säännöin.
Tässä shakkivariantissa pelaajat tekevät aluksi siirtonsa yhtäaikaisesti. Molemmat kirjoittavat siirtonsa paperille ja paljastavat ne samaan aikaan, jonka jälkeen siirrot tehdään. Parilla ensimmäisellä siirrolla tämä ei voi mitenkään aiheuttaa teknisesti mahdotonta tilannetta. Sitä seuraavilla kyllä. Sen takia otetaan käyttöön sääntö, jonka mukaan tietynlaisten tapahtumien sattuessa kyseinen yhtäaikaissiirto mitätöidään, jatketaan edellisestä asemasta ja molempien pelaajien on vaihdettava yrittämänsä siirto toisenlaiseksi. Nämä tapahtumat ovat seuraavat:
1. Molemmat pelaajat pyrkivät siirtämään nappulansa samaan ruutuun.
2. Kuningas joutuu shakkiin.
3. Jompikumpi pelaaja yrittää syödä nappulaa, joka siirtyy.
4. Ohestalyönti siten, että ohestalyödyksi tulossa oleva sotilas yrittää itse siirtyä samanaikaisesti. (Käytännössä tämä sisältyy jo edelliseen tapaukseen, mutta varmuuden vuoksi erillismainintana.)
Kaikissa näissä tapauksissa siirrot perutaan ja tehdään uusi yritys siten, että molemmat pelaajat vaihtavat yrittämäänsä siirtoa. Tämä toistetaan niin kauan, kunnes laillinen siirto onnistuu. Kumpikaan pelaaja ei kyseisellä siirtovuorolla saa yrittää aiemmin samalla vuorolla yrittämäänsä, hylättyä siirtoa.
Yhtäaikaissiirtoja jatketaan, kunnes pelaajien siirroissa tapahtuu jokin seuraavassa luetelluista merkittävistä eroista. Tällaisen yhtäaikaissiirron tapahduttua tulee määritetyksi, kumpi pelaajista saa tehdä seuraavan siirron, jonka jälkeen shakki jatkuu normaalein vuorosiirroin.
Seuraavia määritelmiä varten otetaan käyttöön siirtojen/nappuloiden laskennallinen arvojärjestys:
1. Pitkä linnoitus
2. Lyhyt linnoitus
3. Kuningas
4. Kuningatar
5. Torni
6. Lähetti
7. Ratsu
8. Sotilas
Yhtäaikaissiirrot päättyvät ja siirrytään normaaliin vuoroshakkiin, mikäli tapahtuu jokin asioista A-C:
A. Nappula tulee syödyksi
A1. Tällöin ensimmäisen siirtovuoron saa pelaaja, joka söi vastustajan nappulan.
A2. Mikäli molemmat pelaajat söivät vastustajan nappulan, ensimmäisen siirtovuoron saa arvokkaamman nappulan syönyt pelaaja.
A3. Mikäli molemmat pelaajat söivät yhtä arvokkaan nappulan, ensimmäisen siirtovuoron saa pelaaja, joka söi nappulan arvokkaammalla nappulalla.
Mikäli säännöillä A1-A3 ei saatu pelaajien välille eroa, siirrytään tarkastelemaan sääntöä B.
B. Tehdyt siirrot ovat eriarvoisia
Tällöin ensimmäisen siirtovuoron saa pelaaja, joka teki arvokkaamman siirron. Siirtojen arvojärjestys aiemman listan mukaisesti eli arvokkain siirto on pitkä linnoitus ja vähiten arvokas sotilaan siirto.
Mikäli tälläkään säännöllä ei saada pelaajien välille eroa, siirrytään tarkastelemaan sääntöä C.
C. Nappulat siirretään eri etäisyydelle itsestä
Mikäli pelaajat ovat siirtäneet samanarvoista nappulaa, arvokkaampi siirto on se, joka siirsi nappulan kaikkein kauimmas omasta upseerien lähtörivistä. Tämä pelaaja saa ensimmäisen siirtovuoron.
Mikäli tälläkään säännöllä ei saada pelaajien välille eroa, jatketaan yhtäaikaisia siirtoja.
Mitkä olisivat sitten näiden sääntöjen vaikutukset shakkiin? Mahdoton sanoa, mutta joitakin arvauksia pystyisi tekemään.
1) Avauspeli muuttuisi aggressiivisemmaksi, koska ensimmäisestä siirrosta voisi olla yllättävässä asemassa enemmän hyötyä. Ensimmäisen siirron edun saa yleensä pelaaja, joka pelaa aggressiivisemmin.
2) Ensimmäisen siirron etuun pyrittäessä esimerkiksi ratsun siirto avaussiirtona todennäköisesti yleistyisi, kun taas jo nyt harvinainen sotilaan siirto vain yhdellä todennäköisesti katoaisi kokonaan.
3) Avausteoria muuttuisi totaalisesti, mutta sen merkitys ei pienenisi, toisin kuin shakkivarianteista tunnetuimmassa eli FischerRandomissa.
4) Ottelujen lopputuloksiin tulisi enemmän variaatioita, kun periaatteessa huonompi pelaaja voisi yllättävään asemaan päättyneiden yhtäaikaissiirtojen jälkeen saada edun parempaansa vastaan. (Ironista on se, että yllättävä asema on seurausta shakin ainoan epäsymmetrisyyden poistosta.)
5) Samasta syystä kuin edellä todennäköistä on, että tasapelien määrä pienenisi.
Jos joku kokeilee tätä shakkimuunnelmaa, niin kuulen kommentteja hyvin mielelläni!
torstai 13. toukokuuta 2010
SM-maastojen ennakko
Kestokoutsi pisti postia ja haastoi Jaskan tekemään ennakkoarvioinnin SM-maastoista. Tunnetusti yllytyshulluna luonteena otin haasteen vastaan. Seuraavissa listoissa nimet ovat lähinnä siinä järjestyksessä, miten pienen kertoimen kyseisen henkilön mitalisijalle saisi. Ja huomautettakoon, että koska kyseessä ovat SUOMEN mestaruuskisat, niin näille listoille eivät pääse ulkomaan kansalaiset. Ei vaikka miten edustaisi suomalaista seuraa.
Miehet 12 km
1. Matti Räsänen
2. Jussi Utriainen
3. Henri Manninen
4. Francis Kirwa
5. Tuomas Jokinen
6. Miika Takala
7. Juha Puttonen
8. Antti Anttonen
9. Mårten Boström
10. Juho Pirkola
Miehet 4 km
1. Jukka Keskisalo
2. Janne Ukonmaanaho
3. Riku Marttinen
4. Jussi Utriainen
5. Simo Wannas
6. Juho Pirkola
7. Henri Manninen
8. Anders Lindahl
9. Mikko Lahtio
10. Jarkko Hamberg
Miesten sarjoissa on muutamia molemmille matkoille ilmoittautuneita. Jos he jättävät jommankumman juoksematta, saattaa seurata mielenkiintoisia yllätyksiä. Tosin molemmissa sarjoissa voittajasuosikit ovat hyvin selvät. Siksi lyhyemmällä matkalla suurimpia jännitysmomentteja on seurata, miten Toomio vastaa Tohon haasteeseen.
Naiset 6 km
1. Johanna Lehtinen
2. Saara Pekkarinen
3. Minna-Maria Kangas
4. Laura Markovaara
5. Mira Tuominen
6. Janica Mäkelä
7. Maria Söderström
8. Anna-Mari Määttänen
9. Hanna Jantunen
10. Elina Lindgren
Annemari Sandell-Hyvärinen olisi taas suosikki, mutta joutuisi käyttämään ylileveän kuljetuksen varoituskylttiä (laskettu aika kesäkuussa). Muilta osin naisten ennustaminen on tyypilliseen tapaan vaikeaa ellei mahdotonta. Viime kauden telakalla ollut Pekkarinen on suurin yllättäjäsuosikki, pm-tiejuoksu kulki lupaavasti. Listan ulkopuolelta kannattaa kiinnittää huomiota Sajannin kaksosiin ja Anne-Marika Partaseen.
Isot jätkät 6 km
1. Tapani Kärjä
2. Miro Laurila
3. Joonas Lehtinen
4. Antti-Pekka Niinistö
5. Aleksi Ikonen
6. Ilari Piipponen
7. Johannes Brunila
8. Joonatan Oporta
9. Panu Jantunen
10. Henri Vanha
Kärjä vakuutti SM-halleissa ja on selvä ennakkosuosikki. Muutaman kärkinimen jälkeen löytyy viitisentoista tapausta, jotka voisivat miltei yhtä hyvin olla tällä listalla ja järjestys olla mitä tahansa. Musta hevonen on Panu Jantunen, jonka pitkien matkojen ajat eivät ole kummoisia mutta mies otti toissa kaudella 19-vuotiaiden maastohopeaa.
Neidot 4 km
1. Sandra Eriksson
2. Sanni Klemelä
3. Nina Chydenius
4. Kaisa Tyni
5. Heidi Marttinen
6. Nina Ritakallio
7. Johanna Peiponen
8. Anni Hemminki
9. Malena Lahtimies
10. Elli Hemminki
Kahden kärkinimen jälkeen hyvin kiharainen sarja. Peiponen on aiemmin kamppaillut Klemelän kanssa tasapäisesti, mutta ei ole nyt kehittynyt samaan tahtiin. Maileri Marttinen saattaa sotkea muiden kuvioita. Listan ulkopuolelta kiintoisa tapaus comebackia tekevä kolmen vuoden takainen naisten vitosen tilastoykkönen Suvi Miettinen. Ihmeitä on pitänyt tapahtua, jos kunto riittäisi jo nyt kymmenen joukkoon, mutta noilla lahjoilla odottelemme jo tulevia kausia.
Jätkät 6 km
1. Oskari Pennanen
2. Kalle Keskipoikela
3. Ville Heikkilä
4. Markus Hämäläinen
5. Arttu Vattulainen
6. Toni Lempinen
7. Martti Siikaluoma
8. Jouni Virtanen
9. Kalle Onnela
10. Mikael Hynninen
Pennanen vie, muut vikisevät. Siis jos kaikki on kunnossa.
Neitokaiset 4 km
1. Zenitha Eriksson
2. Sofia Åkermarck
3. Ilona Välimäki
4. Sara Kuivisto
5. Aurora Holopainen
6. Veera Sahlberg
7. Laura Hankaniemi
8. Andrea Wickström
9. Jonna Monto
10. Katriina Raininko
Erikssonin hallikauden esitykset nostivat ykkössuosikiksi.
Jätkänpätkät 4 km
1. Ossi Kekki
2. Miika Pajukangas
3. Jaakko Piesanen
4. Lari Laurila
5. Hannu Mäkelä
6. Tuukka Löytynoja
7. Konsta Vilkman
8. Juho Jumisko
9. Miika Eskuri
10. Toni Astikainen
Ylivoimaisesti vaikein sarja ennustettavaksi; tutkimusten mukaan useimmilla aikuisten huipuilla on myöhäinen murrosikä. Ikäluokkaa taas ovat aiemmin hallinneet todennäköisesti ne, joilla on ollut aikainen murrosikä. Joten ota tästä nyt sitten selvää.
Neidontyngät 4 km
1. Saara Nikander
2. Anette Haukilahti
3. Anne Pentinmäki
4. Pauliina Martikainen
5. Anna-Kaisa Saari
6. Johanna Matintalo
7. Silja Meronen
8. Emmi Karru
9. Pihla Hokkanen
10. Silja Kauppinen
Ennakkosuosikkiviisikon jälkeen hyyyyvin tasaista. Sijoilla 6 ja 7 todelliset pikkulikat: molemmat täyttävät 14 vuotta vasta loppuvuodesta! Listan ulkopuolelta mainittakoon SM-maantien pronssia ottanut Sanni Massinen.
Miehet 12 km
1. Matti Räsänen
2. Jussi Utriainen
3. Henri Manninen
4. Francis Kirwa
5. Tuomas Jokinen
6. Miika Takala
7. Juha Puttonen
8. Antti Anttonen
9. Mårten Boström
10. Juho Pirkola
Miehet 4 km
1. Jukka Keskisalo
2. Janne Ukonmaanaho
3. Riku Marttinen
4. Jussi Utriainen
5. Simo Wannas
6. Juho Pirkola
7. Henri Manninen
8. Anders Lindahl
9. Mikko Lahtio
10. Jarkko Hamberg
Miesten sarjoissa on muutamia molemmille matkoille ilmoittautuneita. Jos he jättävät jommankumman juoksematta, saattaa seurata mielenkiintoisia yllätyksiä. Tosin molemmissa sarjoissa voittajasuosikit ovat hyvin selvät. Siksi lyhyemmällä matkalla suurimpia jännitysmomentteja on seurata, miten Toomio vastaa Tohon haasteeseen.
Naiset 6 km
1. Johanna Lehtinen
2. Saara Pekkarinen
3. Minna-Maria Kangas
4. Laura Markovaara
5. Mira Tuominen
6. Janica Mäkelä
7. Maria Söderström
8. Anna-Mari Määttänen
9. Hanna Jantunen
10. Elina Lindgren
Annemari Sandell-Hyvärinen olisi taas suosikki, mutta joutuisi käyttämään ylileveän kuljetuksen varoituskylttiä (laskettu aika kesäkuussa). Muilta osin naisten ennustaminen on tyypilliseen tapaan vaikeaa ellei mahdotonta. Viime kauden telakalla ollut Pekkarinen on suurin yllättäjäsuosikki, pm-tiejuoksu kulki lupaavasti. Listan ulkopuolelta kannattaa kiinnittää huomiota Sajannin kaksosiin ja Anne-Marika Partaseen.
Isot jätkät 6 km
1. Tapani Kärjä
2. Miro Laurila
3. Joonas Lehtinen
4. Antti-Pekka Niinistö
5. Aleksi Ikonen
6. Ilari Piipponen
7. Johannes Brunila
8. Joonatan Oporta
9. Panu Jantunen
10. Henri Vanha
Kärjä vakuutti SM-halleissa ja on selvä ennakkosuosikki. Muutaman kärkinimen jälkeen löytyy viitisentoista tapausta, jotka voisivat miltei yhtä hyvin olla tällä listalla ja järjestys olla mitä tahansa. Musta hevonen on Panu Jantunen, jonka pitkien matkojen ajat eivät ole kummoisia mutta mies otti toissa kaudella 19-vuotiaiden maastohopeaa.
Neidot 4 km
1. Sandra Eriksson
2. Sanni Klemelä
3. Nina Chydenius
4. Kaisa Tyni
5. Heidi Marttinen
6. Nina Ritakallio
7. Johanna Peiponen
8. Anni Hemminki
9. Malena Lahtimies
10. Elli Hemminki
Kahden kärkinimen jälkeen hyvin kiharainen sarja. Peiponen on aiemmin kamppaillut Klemelän kanssa tasapäisesti, mutta ei ole nyt kehittynyt samaan tahtiin. Maileri Marttinen saattaa sotkea muiden kuvioita. Listan ulkopuolelta kiintoisa tapaus comebackia tekevä kolmen vuoden takainen naisten vitosen tilastoykkönen Suvi Miettinen. Ihmeitä on pitänyt tapahtua, jos kunto riittäisi jo nyt kymmenen joukkoon, mutta noilla lahjoilla odottelemme jo tulevia kausia.
Jätkät 6 km
1. Oskari Pennanen
2. Kalle Keskipoikela
3. Ville Heikkilä
4. Markus Hämäläinen
5. Arttu Vattulainen
6. Toni Lempinen
7. Martti Siikaluoma
8. Jouni Virtanen
9. Kalle Onnela
10. Mikael Hynninen
Pennanen vie, muut vikisevät. Siis jos kaikki on kunnossa.
Neitokaiset 4 km
1. Zenitha Eriksson
2. Sofia Åkermarck
3. Ilona Välimäki
4. Sara Kuivisto
5. Aurora Holopainen
6. Veera Sahlberg
7. Laura Hankaniemi
8. Andrea Wickström
9. Jonna Monto
10. Katriina Raininko
Erikssonin hallikauden esitykset nostivat ykkössuosikiksi.
Jätkänpätkät 4 km
1. Ossi Kekki
2. Miika Pajukangas
3. Jaakko Piesanen
4. Lari Laurila
5. Hannu Mäkelä
6. Tuukka Löytynoja
7. Konsta Vilkman
8. Juho Jumisko
9. Miika Eskuri
10. Toni Astikainen
Ylivoimaisesti vaikein sarja ennustettavaksi; tutkimusten mukaan useimmilla aikuisten huipuilla on myöhäinen murrosikä. Ikäluokkaa taas ovat aiemmin hallinneet todennäköisesti ne, joilla on ollut aikainen murrosikä. Joten ota tästä nyt sitten selvää.
Neidontyngät 4 km
1. Saara Nikander
2. Anette Haukilahti
3. Anne Pentinmäki
4. Pauliina Martikainen
5. Anna-Kaisa Saari
6. Johanna Matintalo
7. Silja Meronen
8. Emmi Karru
9. Pihla Hokkanen
10. Silja Kauppinen
Ennakkosuosikkiviisikon jälkeen hyyyyvin tasaista. Sijoilla 6 ja 7 todelliset pikkulikat: molemmat täyttävät 14 vuotta vasta loppuvuodesta! Listan ulkopuolelta mainittakoon SM-maantien pronssia ottanut Sanni Massinen.
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Määrä, laatu ja teho
Kuvitellaanpa, että minulle tulisi valmennettavaksi kaksi samanikäistä ja -tasoista juoksijaa. Molemmat vähän päälle parikymppisiä, vitosella enkka karvan verran alle varttitunnin, kympillä vähän päälle puolen tunnin. Molemmat asettavat syksyn palaverissa tavoitteeksi juosta seuraavana kesänä kymppi 28-alkuiseen aikaan. Olkoot miehet nimeltään Sulo Sutjakka ja Jorma Jäykkä.
Laadin heille syksyllä suunnitelmat. Molemmat toteuttavat niitä tahoillaan, osin itsenäisesti, osin minun valvonnassani. Muutaman kuukauden kuluttua äijät pyytävät minut palaveriin ja vaativat selitystä.
Jorma: Kuules nyt Jaska. Me ollaan tehty vähän vertailevaa tutkimusta.
Sulo: Nih. Me ollaan tässä vertailtu treeniohjelmiamme.
Minä: Jaaha. About fuckin time. No mitäs on ilmenny?
Jorma: Mä en nyt hiffaa tätä. Mehän juostaan ihan erilaisia treenejä.
Sulo: Just niin. Sitä paitsi mä tein viime kaudella saman luokan tulokset kun ton Jäykän Jorman ajat oli. Silti mun treenikilometrimäärät on nyt olleet selvästi pienempiä. Enks mä muka oo yhtä hyvä?
Minä: Entäs vauhti? Onko siinä eroa?
Jorma: No ton Sulon treenit on kovavauhtisempia.
Minä: Niin on. Ja sun on pidempiä.
Jorma ja Sulo duettona: No WTF?
Joten selitystä.
Kun nämä kuvitteelliset esimerkkitapaukset tulivat valmennukseen, tein analyysin heidän ominaisuuksistaan. Jorma oli jäykkä kuin sahapukki. Notkeutta ei ollut, ei kirivoimaa eikä rytminvaihdoskykyä. Mutta vauhtikontrollia ja kykyä juosta anaerobisen kynnyksen yläpuolella oli vaikka miten. Sulo taas oli herkkäkirinen, keskimatkoilta vastikään pidemmille matkoille siirtynyt kaveri.
Äkkinäinen vetäisi johtopäätöksen: Jormalle on rakennettava kirikykyä ja Sulolle peruskestävyyttä. Joten Jormalle vauhtileikittelyä ja intervalleja, Sulolle pitkiä peruslenkkejä.
Asia on juuri päinvastoin. Timo Vuorimaa totesi pari vuotta sitten väitöskirjassaan, että nopean kestävyysjuoksijan kannattaa harjoitella intervalliperiaatteella ja hitaan juoksijan kestoperiaatteella. Toisin sanoen kestävyysjuoksija elää vahvuuksillaan. Hänen heikkoutensa sitten määräävät, millä tasolla.
Harjoitukset voi jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: määräharjoitukset, laatuharjoitukset ja tehoharjoitukset. Tässä jaottelussa en tarkoita määrällä, laadulla ja teholla samoja asioita kuin normaalisti.
Määrällä tarkoitetaan tässä yhteydessä harjoitusta, jota juoksija tekee eniten määrällisesti. Sekä kilometrien kokonaismäärässä että harjoitusten lukumäärässä tämän tyypin harjoitukset ovat hallitsevia.
Laadulla tarkoitetaan harjoitusta, joka poikkeaa tyypiltään voimakkaasti määräharjoituksesta. Näitä harjoituksia on määrällisesti vähemmän kuin kolmasosa määräharjoitusten lukumäärästä.
Teholla tarkoitetaan sitä, että juoksijasta otetaan kaikki irti eli erittäin kovaa harjoitusta.
Harjoitusten toteutustarkkuudessa on oleellinen ero. Määräharjoitukset voivat olla sinne päin -tyylisiä. Jos on tarkoitus juosta 20 km 4.00 min/km -vauhtia, se voi olla 15-25 km 3.40 - 4.20 min/km -vauhtia. Laatuharjoitukset sen sijaan ovat täsmällisiä. Mikäli äskeinen harjoitus tehdään laatuharjoituksena, matka on tasan 20 km ja vauhti on 3.55 - 4.05 min/km. Tehoharjoitukset ovat arvoituksellisempia; periaatteessa ne suunnitellaan laatuharjoituksen tarkkuudella, mutta käytännön toteutus on riippuvainen siitä, mihin juoksija sinä päivänä pystyy.
Periaatteena harjoitusten jaottelussa on se, että määrä- ja tehoharjoitukset tehdään sen tyypin mukaan, mitä valmennettava edustaa. Laatuharjoitus taas tehdään vastakkaisella harjoitustyypillä. Ideana tässä on se, että juoksijan elimistö reagoi parhaiten oman tyypin mukaiseen harjoitukseen. Siksi suurin osa harjoituksista sekä tärkeimmät, kovimmat harjoitukset on tehtävä tämän tyypin mukaisesti. Koska suurin osa harjoituksista on tätä tyyppiä, ne voidaan tehdä osin soveltaen - kun yhtenä päivänä soveltaa yhteen suuntaan ja toisena toiseen, keskiarvo menee oikein. Kroppaa on kuunneltava päivän mukaan. Laatuharjoitus taas tehdään täsmäaseena heikkouksien parantamiseksi vaadittavalle minimitasolle, siksi se on tarkkaan suunniteltu.
Valmennettavista juoksijoista Jorma on kestävyystyyppiä, Sulo taas nopeustyyppiä.
Määräharjoitus: Jorma juoksee pitkää TV-lenkkiä, esimerkiksi 25 km tasaista 4.30 min/km -vauhtia. Viikon pisinkin harjoitus on alle 50 % pidempi kuin kaksi seuraavaksi pisintä. Sulo taas tekee paljon vauhtileikittelyä esimerkiksi siten, että hän juoksee suunnilleen 3 min/km -tahtia alle 400 metrin matkan kerrallaan, jonka jälkeen palauttaa 200 m noin 6.00 min/km -vauhtia.
Laatuharjoitus (esimerkkejä): Jorma juoksee 3 x 5 x 100 m noin 13-14 s/100 m 100 metrin hissuttelupalautuksin. Tämä harjoitus harvakseltaan tehtynä parantaa hänen puutettaan nopeudessa viemättä silti kestävyyteen sopeutunutta elimistöä ylirasitustilaan. Sulo tekee kuusi tuntia kestävän metsäretken kävellen ja välillä hölkkäillen, matkaa kertyy maastosta riippuen 30-40 km. Toisella viikolla hän juoksee 30 kilometrin PK-lenkin 4.30 km/min. Sulon viikon pitkä harjoitus on sekä kestoltaan että km-määrältään kaksinkertainen viikon seuraavaksi pisimpiin nähden. Kaksi pitkää harjoitusta viikossa söisi Sulon vahvuutta eli herkkyyttä.
Tehoharjoitus: Jorma juoksee viisi kilometriä 50 metrin pätkissä siten, että joka toinen eli nopea veto on ehdottomasti alle 8 sekuntia, todennäköisesti noin 7,5-8 s eli kovempaa kuin kilpailuvauhti. Joka toinen eli palauttava pätkä on juuri niin nopea kuin hän pystyy siten, että kykenee vielä seuraavan vedon juoksemaan alle vaaditun 8 sekunnin. Tällä harjoituksella hän liikkuu koko ajan kestävyytensä äärirajoilla. Sulo kiskoo 5 x 800 metrin vedot 200 metrin hissuttelupalautuksella. Jokainen veto on edellistä nopeampi, kilpailunopeuksina ne vastaavat noin maraton / puolimaraton / kymppi / vitonen / kolmonen / tonnivitonen. Peruskunto- ja valmistavalla kaudella näistä kuudesta vauhdista pois jää tonnivitonen, kilpailuun valmistavassa harjoituksessa maratonvauhtinen veto. Tämä harjoitus pistää Sulon biomekaniikan reagoimaan eri vauhdeissa lievässä rasitustilassa, mutta ei kuitenkaan jatkuvasti täysillä. Viimeinen veto opettaa loppukiriä, jaksamista juosta viimeisen kilometrin kovaa.
Näiden harjoitusten lisäksi molemmat tekevät tietysti koordinaatio- ja lihaskuntoharjoituksia. Molemmilla näiden harjoitusten tarkoitus on kehittää niitä lihaksia, jotka ovat välttämättömiä juoksutyylin muuttamiseksi taloudellisemmaksi ja ne on räätälöitävä tilanteen mukaan. Voi olla, että Jorma Jäykkä tekee harjoitusyhdistelmän A ja Sulo Sutjakka yhdistelmän B. Yhtä hyvin harjoitukset voivat olla täysin toisinpäin, tämä on täysin riippuvaista heidän puutteistaan.
Todennäköistä on, että Jormalla teetän koordinaatioita, jotka parantavat hänen askeleensa lennokkuutta mutta vähän tai ei ollenkaan lihasvenyttelyä, koska Jorman energiataloudellisuus on parhaimmillaan, kun "paketti" pysyy tiiviisti kasassa juostessa. Sulo taas tekee todennäköisesti lihaskuntoa ja venyttelee runsaasti, koska hänen lihastyyppinsä ja juoksutekniikkansa edellyttää elastisuutta.
Minä: No niin. Tämä on koko homman tarkoitus. Määrän ja tehon teette vahvuuksillanne, laadun heikkouksien parantamiseksi.
Sulo: Aha. No me vähän ihmeteltiin. Mutta eiköhän tuo taida noin olla.
Jorma: No hyvä niin. En mä kyllä olis halunnutkaan Sulon ohjelmaa, mä tykkään juosta pitkään ja rauhallisesti.
Minä: Asia selvä. Ja nyt jätkät lenkille, sillä aikaa kun me on jauhettu paskaa, kilpakumppanit ovat jo juosseet kilometritolkulla!
Laadin heille syksyllä suunnitelmat. Molemmat toteuttavat niitä tahoillaan, osin itsenäisesti, osin minun valvonnassani. Muutaman kuukauden kuluttua äijät pyytävät minut palaveriin ja vaativat selitystä.
Jorma: Kuules nyt Jaska. Me ollaan tehty vähän vertailevaa tutkimusta.
Sulo: Nih. Me ollaan tässä vertailtu treeniohjelmiamme.
Minä: Jaaha. About fuckin time. No mitäs on ilmenny?
Jorma: Mä en nyt hiffaa tätä. Mehän juostaan ihan erilaisia treenejä.
Sulo: Just niin. Sitä paitsi mä tein viime kaudella saman luokan tulokset kun ton Jäykän Jorman ajat oli. Silti mun treenikilometrimäärät on nyt olleet selvästi pienempiä. Enks mä muka oo yhtä hyvä?
Minä: Entäs vauhti? Onko siinä eroa?
Jorma: No ton Sulon treenit on kovavauhtisempia.
Minä: Niin on. Ja sun on pidempiä.
Jorma ja Sulo duettona: No WTF?
Joten selitystä.
Kun nämä kuvitteelliset esimerkkitapaukset tulivat valmennukseen, tein analyysin heidän ominaisuuksistaan. Jorma oli jäykkä kuin sahapukki. Notkeutta ei ollut, ei kirivoimaa eikä rytminvaihdoskykyä. Mutta vauhtikontrollia ja kykyä juosta anaerobisen kynnyksen yläpuolella oli vaikka miten. Sulo taas oli herkkäkirinen, keskimatkoilta vastikään pidemmille matkoille siirtynyt kaveri.
Äkkinäinen vetäisi johtopäätöksen: Jormalle on rakennettava kirikykyä ja Sulolle peruskestävyyttä. Joten Jormalle vauhtileikittelyä ja intervalleja, Sulolle pitkiä peruslenkkejä.
Asia on juuri päinvastoin. Timo Vuorimaa totesi pari vuotta sitten väitöskirjassaan, että nopean kestävyysjuoksijan kannattaa harjoitella intervalliperiaatteella ja hitaan juoksijan kestoperiaatteella. Toisin sanoen kestävyysjuoksija elää vahvuuksillaan. Hänen heikkoutensa sitten määräävät, millä tasolla.
Harjoitukset voi jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: määräharjoitukset, laatuharjoitukset ja tehoharjoitukset. Tässä jaottelussa en tarkoita määrällä, laadulla ja teholla samoja asioita kuin normaalisti.
Määrällä tarkoitetaan tässä yhteydessä harjoitusta, jota juoksija tekee eniten määrällisesti. Sekä kilometrien kokonaismäärässä että harjoitusten lukumäärässä tämän tyypin harjoitukset ovat hallitsevia.
Laadulla tarkoitetaan harjoitusta, joka poikkeaa tyypiltään voimakkaasti määräharjoituksesta. Näitä harjoituksia on määrällisesti vähemmän kuin kolmasosa määräharjoitusten lukumäärästä.
Teholla tarkoitetaan sitä, että juoksijasta otetaan kaikki irti eli erittäin kovaa harjoitusta.
Harjoitusten toteutustarkkuudessa on oleellinen ero. Määräharjoitukset voivat olla sinne päin -tyylisiä. Jos on tarkoitus juosta 20 km 4.00 min/km -vauhtia, se voi olla 15-25 km 3.40 - 4.20 min/km -vauhtia. Laatuharjoitukset sen sijaan ovat täsmällisiä. Mikäli äskeinen harjoitus tehdään laatuharjoituksena, matka on tasan 20 km ja vauhti on 3.55 - 4.05 min/km. Tehoharjoitukset ovat arvoituksellisempia; periaatteessa ne suunnitellaan laatuharjoituksen tarkkuudella, mutta käytännön toteutus on riippuvainen siitä, mihin juoksija sinä päivänä pystyy.
Periaatteena harjoitusten jaottelussa on se, että määrä- ja tehoharjoitukset tehdään sen tyypin mukaan, mitä valmennettava edustaa. Laatuharjoitus taas tehdään vastakkaisella harjoitustyypillä. Ideana tässä on se, että juoksijan elimistö reagoi parhaiten oman tyypin mukaiseen harjoitukseen. Siksi suurin osa harjoituksista sekä tärkeimmät, kovimmat harjoitukset on tehtävä tämän tyypin mukaisesti. Koska suurin osa harjoituksista on tätä tyyppiä, ne voidaan tehdä osin soveltaen - kun yhtenä päivänä soveltaa yhteen suuntaan ja toisena toiseen, keskiarvo menee oikein. Kroppaa on kuunneltava päivän mukaan. Laatuharjoitus taas tehdään täsmäaseena heikkouksien parantamiseksi vaadittavalle minimitasolle, siksi se on tarkkaan suunniteltu.
Valmennettavista juoksijoista Jorma on kestävyystyyppiä, Sulo taas nopeustyyppiä.
Määräharjoitus: Jorma juoksee pitkää TV-lenkkiä, esimerkiksi 25 km tasaista 4.30 min/km -vauhtia. Viikon pisinkin harjoitus on alle 50 % pidempi kuin kaksi seuraavaksi pisintä. Sulo taas tekee paljon vauhtileikittelyä esimerkiksi siten, että hän juoksee suunnilleen 3 min/km -tahtia alle 400 metrin matkan kerrallaan, jonka jälkeen palauttaa 200 m noin 6.00 min/km -vauhtia.
Laatuharjoitus (esimerkkejä): Jorma juoksee 3 x 5 x 100 m noin 13-14 s/100 m 100 metrin hissuttelupalautuksin. Tämä harjoitus harvakseltaan tehtynä parantaa hänen puutettaan nopeudessa viemättä silti kestävyyteen sopeutunutta elimistöä ylirasitustilaan. Sulo tekee kuusi tuntia kestävän metsäretken kävellen ja välillä hölkkäillen, matkaa kertyy maastosta riippuen 30-40 km. Toisella viikolla hän juoksee 30 kilometrin PK-lenkin 4.30 km/min. Sulon viikon pitkä harjoitus on sekä kestoltaan että km-määrältään kaksinkertainen viikon seuraavaksi pisimpiin nähden. Kaksi pitkää harjoitusta viikossa söisi Sulon vahvuutta eli herkkyyttä.
Tehoharjoitus: Jorma juoksee viisi kilometriä 50 metrin pätkissä siten, että joka toinen eli nopea veto on ehdottomasti alle 8 sekuntia, todennäköisesti noin 7,5-8 s eli kovempaa kuin kilpailuvauhti. Joka toinen eli palauttava pätkä on juuri niin nopea kuin hän pystyy siten, että kykenee vielä seuraavan vedon juoksemaan alle vaaditun 8 sekunnin. Tällä harjoituksella hän liikkuu koko ajan kestävyytensä äärirajoilla. Sulo kiskoo 5 x 800 metrin vedot 200 metrin hissuttelupalautuksella. Jokainen veto on edellistä nopeampi, kilpailunopeuksina ne vastaavat noin maraton / puolimaraton / kymppi / vitonen / kolmonen / tonnivitonen. Peruskunto- ja valmistavalla kaudella näistä kuudesta vauhdista pois jää tonnivitonen, kilpailuun valmistavassa harjoituksessa maratonvauhtinen veto. Tämä harjoitus pistää Sulon biomekaniikan reagoimaan eri vauhdeissa lievässä rasitustilassa, mutta ei kuitenkaan jatkuvasti täysillä. Viimeinen veto opettaa loppukiriä, jaksamista juosta viimeisen kilometrin kovaa.
Näiden harjoitusten lisäksi molemmat tekevät tietysti koordinaatio- ja lihaskuntoharjoituksia. Molemmilla näiden harjoitusten tarkoitus on kehittää niitä lihaksia, jotka ovat välttämättömiä juoksutyylin muuttamiseksi taloudellisemmaksi ja ne on räätälöitävä tilanteen mukaan. Voi olla, että Jorma Jäykkä tekee harjoitusyhdistelmän A ja Sulo Sutjakka yhdistelmän B. Yhtä hyvin harjoitukset voivat olla täysin toisinpäin, tämä on täysin riippuvaista heidän puutteistaan.
Todennäköistä on, että Jormalla teetän koordinaatioita, jotka parantavat hänen askeleensa lennokkuutta mutta vähän tai ei ollenkaan lihasvenyttelyä, koska Jorman energiataloudellisuus on parhaimmillaan, kun "paketti" pysyy tiiviisti kasassa juostessa. Sulo taas tekee todennäköisesti lihaskuntoa ja venyttelee runsaasti, koska hänen lihastyyppinsä ja juoksutekniikkansa edellyttää elastisuutta.
Minä: No niin. Tämä on koko homman tarkoitus. Määrän ja tehon teette vahvuuksillanne, laadun heikkouksien parantamiseksi.
Sulo: Aha. No me vähän ihmeteltiin. Mutta eiköhän tuo taida noin olla.
Jorma: No hyvä niin. En mä kyllä olis halunnutkaan Sulon ohjelmaa, mä tykkään juosta pitkään ja rauhallisesti.
Minä: Asia selvä. Ja nyt jätkät lenkille, sillä aikaa kun me on jauhettu paskaa, kilpakumppanit ovat jo juosseet kilometritolkulla!
perjantai 7. toukokuuta 2010
Sivallus LXXXVIII
Jutta Urpilaisen uusi ulkomuoto on kerännyt kovasti kehuja. Kun tuon näköisen naisen ylivoimaisesti paras puoli on hänen ulkonäkönsä, niin se kertookin kaiken tarvittavan hänen muista ansioistaan.
torstai 6. toukokuuta 2010
Sivallus LXXXVII
Kun vertaa ihmislajia lähimpiin sukulaisiinsa tai aikaisimpiin kehitysvaiheisiinsa, voi havaita lajimme evoluutiolla olleen viimeisen muutaman miljoonan vuoden ajan kolme päätavoitetta. Kaulasta ylöspäin evoluutio on tuunannut ihmistä ajattelemaan tehokkaammin ja ranteista alaspäin toimimaan hienomekaanisesti paremmin. Näitä kahta poikkeusta lukuun ottamatta kaiken muun evoluution tavoitteena on ollut kehittää ihminen juoksemaan pitkiä matkoja mahdollisimman nopeasti.