torstai 8. helmikuuta 2024

Ammutuksi vai hirtetyksi


Mikäli suvaitsevaisto saa jonakin päivänä totaalisen vallan, jolloin allekirjoittanut mitä ilmeisimmin saa tuomiokseen ennakoivan eutanasian ja tällaiset vaihtoehdot annetaan, niin ammutuksi, kiitos. Hirttämisessä on toki se hyvä puoli, että jos pyöveli on ammattilainen, niin kuolema tapahtuu hetkessä. Toisaalta siinä todennäköisyys kitumaan joutumisessa on suurempi, ainakin tällaiselle kovaluisemmalle tapaukselle. Niinpä näistä kahdesta valitsen mieluummin ampumisen, onhan se myös machompi vaihtoehto tosimiehelle. Tosin jos valinta olisi täysin vapaa, ottaisin typellä tukahduttamisen, mikä on ilmeisesti suhteellisen mukava tapa maailmasta erkanemiseen. Mikäli kannattamani ehdollisen kuolemantuomion lainsäädäntö otetaan käyttöön, niin typpi saa toteuttamismenetelmänä puoltoäänen minulta. Perinteisistä menetelmistä tyylikkäin olisi silti giljotiini, kuten tässä toisen todellisuuden novellissa vaihtoehtoisesta Suomesta.

Mutta asiaan. Kuten lukijat varmaan otsikosta arvasivatkin, tämä kirjoitus käsittelee presidentinvaalien toista kierrosta. Kuten aiemmassa välihuomautuksessa totesin, valinta on tehtävä imbesillin ja sosiopaatin välillä. Loogisesti valinta on selvä, sillä imbesilli saattaa tyhmyyttään olla joskus vahingossa oikeassa, kun taas sosiopaatti ajaa omia tavoitteitaan järjestelmällisesti ja yleensä erehtymättä. Aivan yhtä loogisesti tästä seuraa, että mikäli sosiopaatin henkilökohtaiset tavoitteet sattuvat olemaan kansakunnan hyvinvoinnin kannalta positiivisia, sosiopaatin valinta on suorastaan kannatettava asia. On kuitenkin varsin epätodennäköistä, että sosiopaatin tavoitteet olisivat hyödyllisiä ja käytännössä varmaa, että hyvienkin joukossa on asioita jotka ovat varsin vahingollisia ja niiden aikaansaaminen tuhoisaa.

Lähes puolet äänestäjistä aikoo kuitenkin piirtää lippuun Haaviston numeron ja se heille suotakoon – kuitenkin vain siinä tapauksessa että he todella ovat tajunneet mitä Haaviston valinnasta mahdollisesti, todennäköisesti ja joissakin tapauksissa jopa varmasti seuraa. Ja tämän edes osittain tajunneita lienee Haaviston kannattajista vain pieni murto-osa. Haavisto kun on niitä poliitikkoja, joiden kanssa järkevä ihminen on eri kannalla, mutta myöntää että jos maailma olisi sellainen kuin Haavisto haluaa sen olevan, asiat olisivat paremmin. Ja tämä on toinen niistä kahdesta indikaattorista, jotka lähes takuuvarmasti paljastavat kumpi eri kannalla olevista on oikeassa. Eli mikäli toinen myöntää että asiat olisivat paremmin niiden ollessa tavalla jolla vastapuoli toivoo/luulee niiden olevan, niin silloin hän on ymmärtänyt kyseisestä asiasta enemmän ja tajuaa, ettei se ole vastapuolen toivomalla tavalla. (Se toinen indikaattori on, että väärässä oleva ei ymmärrä oikeassa olevan näkökantaa, kun taas oikeassa oleva yleensä ymmärtää miksi väärässä oleva on väärässä, mutta tämä indikaattori on paitsi vaikea todentaa, myös sellainen joka ei aina toteudu sillä eihän oikeassa oleva välttämättä ymmärrä miksi väärässä oleva on väärässä.)
Haaviston ideaalinen maailmankuva on juuri sellainen, joka vetoaa sellaisiin äänestäjiin, jotka eivät joko kykene ajattelemaan loogisesti tai sitten uskaltaudu tekemään näin eivätkä näin ollen tajua äänestyspäätöksensä mahdollisia seurauksia. Ja näitä äänestäjiä on demokratian rappeutumisen takia aina vain enemmän.
Mutta kuten todettu, jokaisella on oikeus äänestää Haavistoa mikäli tunnustaa tosiasiat eli haluaa Suomesta sellaisen millaisen Haaviston ideologian noudattaminen siitä tekisi: köyhtyneen etnohelvetin, jossa ei kyetä ylläpitämään länsimaista elintasoa. Ei sen takia että Haaviston tarkoitus olisi tämä, vaan se että hänen ideologiansa väistämätön seuraus on tämä. Sitä en tiedä tajuaako Haavisto itse tämän eli onko hänen roolinsa vilpittömän hölmö vai ainoastaan sosiopaatin loogisesti valitsema linja valtaan pääsemiseksi seurauksista välittämättä. Pelkään pahoin että jälkimmäinen, sillä on vaikea kuvitella kahden niin älykkään vanhemman saavan noin typerää jälkikasvua, ellei sitten synnytyksessä ole ollut aivovaurion aiheuttanutta hapenpuutetta.

Viime päivinä vaalikeskustelua on hallinnut ehdokkaiden sukupuolinen suuntautuminen. On kohuttu siitä, että suuri osa suomalaisista – puhutaan jopa kolmasosasta – on ilmoittanut ettei voisi äänestää homoa. Yllätyin itse suuresti tämän väestönosan näennäisestä koosta.
Sana ”näennäinen” oli äskeisessä tarkoituksella. Väitän nimittäin, että todella harvalla päätös on periaatteellinen. Suurin osa tästä jopa kolmanneksesta äänestäisi kyllä homoa, mikäli tämän arvomaailma olisi muilta osiltaan ylivertainen tai edes niukasti vastaehdokasta parempi. Itse asiassa väitän, että melkoiselle osalle tästä kolmanneksesta homous itsessään on yhdentekevää. Kyse on siitä, millaiset ennakkonäkemykset – ja yleensä jopa oikeat sellaiset – heillä on homojen näkökannoista muihin asioihin. Ja nämä ovat yleensä kyseisten äänestäjien näkökannan vastaisia.
Tilannetta voi verrata siihen, jos NBA-seuran managerille sanottaisiin, että nyt olisi seuraan tarjolla todella hyvä melkein kaksimetrinen sentteri. Jolloin manageri nauraisi räkäisesti todeten, että sentterille kusiraja on 210 senttiä, sitä lyhyemmät eivät kykene tekemään korin alla sitä mitä sentterin on tehtävä. Jolloin asian esittelijä toteaisikin, että joojoo, mutta kun tällä hepulla on niin pitkät kädet että hän ylettää korirenkaaseen lattialla seisten, voimatasotkin kuin Shaq O’Nealilla parhaina päivinään ja kosketus palloon kuin Michael Jordanilla. Jaa, olisit heti sanonut, palkataan, tuumii manageri.
Lähes poikkeuksetta homojen kannattamat asiat ovat sellaisia, että tietty väestönosa ei niitä kannata. Tämän takia homon äänestäminen suljetaan yhtä automaattisesti pois kuin alle kaksimetrinen sentteri NBA:ssa. Mutta jos tuleekin homo, joka kannattaa kyseisen väestönosan näkemyksiä ja esimerkiksi – no, sanotaan ääritapaus esimerkkinä – vastustaa homoudestaan huolimatta homoliittoja, niin ei homous ole mikään este äänen antamiselle kuin enintään 5 % pahimpia änkyröitä.

Mitä sitten Stubbiin tulee, niin lienee aika paljastaa eräs seikka parin vuoden takaisesta blogikirjoituksestani. Kyseisen novellin nousevan poliitikon Julius Mattssonin esikuvana oli Alexander Stubb lähes yksi yhteen näköispatsaana, joskin pari pikkuseikkaa oli muualtakin poimittu. Esimerkiksi novellin kohtaus, jossa kertoja (minä) katsoo ikkunasta nähden kaksi kadulla kävelevää poliitikkoa tapahtui todellisessa elämässä täsmälleen noin. Toinen kävelijöistä (novellissa Julius Mattsson) oli Stubb, jonka vieressä asteli novellissa nimen Antti Laamanen saaneen poliitikon tärkein esikuva (toisin kuin lähes täysin yhteen henkilöön perustunut Mattsson, Laamanen oli kollaasi muutamasta poliitikosta, tästä kuitenkin eniten), jonka nimeä en halua paljastaa.
Ikävä kyllä on osoittautunut, että novellissa antamani kuvaus Mattsson/Stubbista on senkin jälkeen osoittautunut harmillisen oikeaan osuneeksi. Stubbin ja Haaviston oleellinen ero heidän suhtautumisessaan menneisiin on siinä, että Stubb ei ole koskaan edes tajunnut mokanneensa, kun taas Haavisto on joutunut kääntämään kelkkaansa moneen kertaan (Neuvostoliiton pysyvyys, puolustuksen alasajo, ydinvoiman vastustaminen, Caruna-kaupat). Ei siinä mitään, onhan ihmiselle hyvä tunnustaa virheensä. Mutta se ei silti ole estänyt Haavistoa olemaan Suomen kansan hyvinvoinnin kannalta jatkuvasti väärässä. Jos järkevä ei-sosiopaatti huomaisi olleensa väärässä, hän alkaisi epäillä omaa arviokykyään. Ei Haavisto, jonka viimeisin tempaus oli rahdata ISIS-terroristit Suomeen.

Ainoa seikka, jonka perusteella Haavistoa voisi kannattaa presidentiksi on samalla se ainoa hyvä puoli, joka seurasi Halosen presidenttikaudesta: nyt kun Halonen on ollut presidenttinä, niin enää ei ole pakko saada naispresidenttiä, vaan voidaan valita nainen ihan täysijärkisyyden perusteella.
Voi jopa olla niin, että Stubbin presidenttikausi olisi pitkällä tähtäimellä jopa huonompi valinta kuin Haaviston valinta (lyhyellä eli kuuden vuoden tähtäimellä on selvää, että Stubb on vähemmän huono valinta). Asia on nimittäin niin, että kuuden vuoden kuluttua meillä saattaa olla ehdokkaana vielä Haavistoa huonompikin homo, vaikka täysijärkisen ihmisen onkin tätä vaikea kuvitella. Ynnä se, että seuraavan kuuden vuoden aikana Haavisto saa Stubbia todennäköisemmin aikaan niin paljon vahinkoa, että on pakko ryhtyä tekemään järkeviä ratkaisuja. Onhan se niinkin, että mitä aiemmin väistämätön katastrofi tapahtuu, sitä vähemmän vahinkoa ehtii tapahtua ja sitä helpompaa on jälkien korjaaminen. Kuuden vuoden kuluttua kansa ei välttämättä nouse kapinaan vajaasta puolesta miljoonasta haittamamusta ja teollisuuden taantumasta. Mutta jos haittamamuja on miljoona ja teollisuus pahassa kriisissä, niin on helpompi lähettää takaisin paskastanioihin miljoona haittamamua ja rakentaa teollisuus uuteen kukoistukseen kuin kahdentoista vuoden kuluttua yrittää roudata viisi miljoonaa sinne minne kuuluvat ja pystyttää täysin tyhjästä uutta teollisuutta.

15 kommenttia:

  1. http://jpoli.blogspot.com/2024/02/suomen-sopeutustarve-valtava.html

    VastaaPoista
  2. Valitsen myös ampumisen ja tunnustan kuuluvani siihen änkyrävähemmistöön joka ei äänestä homoa. Ei vaikka kuinka yritetään tehdä epänormaalista normaalia. Ja haaviston "puolesta" puhuu myös hänen referenssinsä jotka ovat maksaneet meille miljardeja.

    Älykkyydestä vähän, kokemuksesta. Älykkyys ei ole perityvää. Matalan älykkyystason vanhemmpien lapsi voi olla älykäs ja päinvastoin. Oli muuan muija, yksinhuoltaja alkoholisti, väänsi muksuja miehelle jos toiselle. Säälin lapsia. Muuttoja ja häätöjä tuli, ruokaa ei joka päivä saanut. Kouluruoka piti lapsia hengissä. Lapset kasvoivat ja vanhemmat sisarukset ottivat talouden hoitoonsa. Huomasivat että nuorin poika oli neropatti. Selvitti lukion suitsait ja opiskelee nyt matematiikkaa yliopistossa. Tuleva tohtori ja professori. Tuskin jää Suomeen töitä etsimään.

    Ja toisinpäin, pappa betalar valtionjohtajista on enimmäkseen huonoja kokemuksia. Veronmaksajat joutuvat papan asemaan kun tällainen johtaja panee hösseliksi.

    VastaaPoista
  3. Ensin ajattelin jättää kakkoskierroksen väliin. Matala äänestysprosentti kuvaisi valitun henkilön heikkoa legitimiteettiä. Sitten ymmärsin, että tuleva presidentti pääsee valitsemaan lukuisia päättäviä virkamiehiä tehtäviinsä ja siihen prosessiin otan mieluummin Stupidon kuin Haaviston. Pakko käydä raapustamassa tuplanollat vaalilippuun, niin vastenmielistä kuin se onkin.

    Toisaalta tuleva kuusivuotiskausi Stubidon kanssa tulee väistämättä olemaan tietyssä mielessä viihdyttävä.

    VastaaPoista
  4. Luojan kiitos siitä, että pressalla ei ole enää Kekkosen valtaoikeuksia. Manulle propsit siitä, että saattoi sen prosessin alulle.

    Timppa

    VastaaPoista
  5. Tässä on tullut viime aikoina hieman mietittyä mielen malleja, sitä miten meille myöhempien aikojen eurooppalaisille ihmisille ominainen järki järjestää ajatuksissa palikoita paikoilleen ja asettelee vaikutusvoimia niiden väliin.

    Vaikka varsinaisena aiheenani on ollut talous, mallintaminen on aina kaiken aikalaisajattelun ongelma. Jokainen sukupolvi syntyy jo olemassa olevaan kielimaailmaan, jossa subjektit ja objektit ja muut tajunnan lokatiiviset asemoinnit ovat annettuina paikoillaan.

    Aikojen läpi matkaillessani olen omaksunut Cusanuksen oivalluksen "vastakohtien yhteenlankeamisesta" Loogikko Quinen tematiikan raamituksessa -- eli käsitteelliset vastakohdat eivät ole mitään "eri asioita", vaan saman akselin ääripäitä niin, että jos vaikka "hyvän" ja "pahan" akseli katkaistaisiin keskeltä puoliksi, puolikkaassa olisi edelleenkin sama jako hyvään ja pahaan.

    Ihmettelen kovasti näitä oman aikamme idealisteja, jotka tuntuvat ajattelevan niin, että maailma voisi muodostua pelkästään "hyvästä". Että jos jostain saataisiin "turvallinen tila", ja ovet pahaan maailmaan saataisiin lopullisesti suljettua, sitten oltaisiin totaalisessa onnelassa.

    Mutta totalitarismihan se olisi, paikka jossa edelleenkin poltettaisiin kirjoja ja jahdattaisiin toisinajattelijoita. Jostain syystä uskon, että mitä lähempänä jäljellejääneet yksilöt tai lahkot olisivat toistensa tunnustuksia, sitä kitkerämpiä tuhotarpeita he tuntisivat.

    Akseli Stubbin ja Haaviston välillä voisi hyvinkin olla akseli debiilin ja sosiopaatin välillä. Varsin mielenkiintoinen akseli. Nämä vastakohdat voisivat akselin sijasta sijoittua itseensä käpertyväksi suljetuksi ympyräksi, joka ei oikeasti alkaisi mistään eikä loppuisi mihinkään.

    Normaalistihan -- kun vastakohtien yhteenlankeamista ei ymmärretä -- yritetään tehdä aina väkisin ero "hyvän" ja "pahan" välillä. Vaikka kilpailu olisi karsinut kaikki todelliset vaihtoehdot pois, ja vaikka kaksi jäljellä olevaa olisivat tosiaan vain kuolemantuomion tai itsemurhan erilaisia muunelmia, kummasti vaan äänestäjät saavat eron syntymään. Aina on toinen "hyvä" ja toinen "paha". Outo juttu, mielestäni.



    VastaaPoista
  6. Lopputuloksen kannalta lienee sama ammuttanko vai hirtetään. Se pieni välimatka täytäntöönpanon ja lopputuloksen välillä pistää miettimään. Luulen, että kaikkein helpoin ja hupaisin olisi yliannos jotain huumetta. Heroiini, oopiumi tai jokin muu vastaava olisi kai inhimillisempikin, tai on kai tapauksia joissa inhimillisyydellä ei tuntuisi olevan niin väliä.

    muuanpena

    VastaaPoista
  7. Mikäli suvaitsevaisto olisi minua teloittamassa ja saisin valita ampumisen tai hirttämisen, ottaisin jälkimmäisen:
    kyllä ne osaisivat kiristää köyden kaulaani ja pudottaa, loput hoitaisi painovoima liikuttaessaan yli satakiloista ruhoani kohti Maan keskipistettä erittäin suurella niskan murtumisen todennäköisyydellä.

    Mutta eiväthän ne ampua osaa!
    Osuisivat luultavasti sukuelimiin, nivusiin, polviin ja kaikkialle muualle paitsi hetitappaviin kohtiin.
    Kun huutaisin saatanan kierosilmiä tähtäämään tarkemmin ne ensin lamaantuisivat, sitten hätääntyisivät ja juoksisivat Turvalliseen Tilaan sikiöasentoon hokemaan:
    "Tätä ei tapahtunut tätä ei tapahtunut tätä ei tapahtunut..."

    Mitä pressanvaaliin tulee, täytyy ymmärtää että viidesosa kansasta HALUAA Pepun ajamia asioita suomalaiseen yhteiskuntaan ja äänestää siksi.
    Niillä muilla on sitten erilaiset motiivit, mutta tuo Viides Kolonna tekee tuhoa tahallaan eikä siitä pääse eroon.
    Valitettavasti.

    VastaaPoista
  8. Ano 13.17: Älykkyys on periytyvää, sen ovat osoittaneet kaikki mahdolliset tutkimukset mikäli arkikokemus ei riitä. En muista mikä se prosenttilukema nyt olikaan kuinka paljon perimä älykkyydestä selittää, mutta enimmillään on esitetty jotain 80 %. Se mainitsemasi yh-alkoholisti on saattanut olla hyvinkin älykäs. Jotkin muut luonteenpiirteet ovat vain aiheuttaneet hänen elämäntilanteensa. Tai hänen genetiikkansa voi olla älykkään ihmisen genetiikka, fenotyyppi taas ihan jotain muuta esim. synnytyksessä tapahtuneen hapenpuutteen takia. Eräällä älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä ei ole päättötodistusta muualta kuin rippikoulusta, koska hän sattuu olemaan erittäin auktoriteettivastainen.

    Funkystock: Tärkeä pointti, toivottavasti äänestämättä jättämistä harkitsevat miettivät tuonkin läpi.

    Timppa: Puolensa ja puolensa. Ehkä Koivisto aavisti, mitä suora kansanvaali tuo tullessaan. Tai sitten kyseessä oli demareiden tyypillinen valinta, jossa pyritään saamaan valta pois kansan valitsemilta ja siirtää se Puolueelle.

    Seppo Oikkonen: Kyllä. Pyhimystenkin maailmassa vähemmän pyhät olisivat niitä pahiksia. Toisaalta tätä yksinkertaistusta voidaan lieventää, mikäli on historiallista perspektiiviä. Jos asiat ovat hetkellä X mitä erinomaisimmin verrattuna hetkeen X-100 vuotta ja tämä tiedostetaan, niin silloin vertailukohtana ei ole pelkästään se, mitä hetkellä X koetaan vaan myös historiallinen tilanne. Vastaavasti tätä oman olon vertailukohtaa voidaan parantaa esimerkiksi Pohjois-Korean mallilla, jota Venäjä nyt kopioi. Eli kerrotaan kansalaisille valheita siitä, kuinka muualla on vielä huonommin kuin teillä. Tämän toiminnan kääntöpuoli on sitten se, mitä vaikkapa Suomessa harjoitettiin vielä muutama vuosikymmen sitten: voitiin verrata kuinka paljon paremmin meillä on asiat kuin itäisessä naapurimaassa tai jossain Afrikan paskastaniassa. Nykyään propaganda syöttää meille sitä, että muualla asioiden huonosti oleminen on meidän vikamme.

    muuanpena: Menetelmää miettiessä itse ajattelin lähinnä sitä, millä tavalla valintani näyttäytyy jälkeen jääville.

    QroquiusKad: Kai ne jostain osaisivat hankkia sellaisia, jotka tuelta osaisivat tähdätä kymmenen metrin päähän riittävän hyvin.
    En voi uskoa, että edes viidesosa kansasta haluaisi niitä asioita, joita Haaviston politiikasta seuraisi. He haluavat Haaviston politiikkaa joo, mutta eivät ymmärrä sen seurauksia. Olisipa kiva jos tekoälyllä saataisiin kehitettyä simulaattori jolla voisi näyttää mitä vasemmistolaisesta politiikasta seuraa reaalimaailmassa. Ei hetkinen, eihän se riittäisi vakuuttamaan sillä sitähän on useampaan kertaan jo kokeiltukin reaalimaailmassa eikä sekään tehoa niihin jotka uskovat että seuraavalla yrittämällä saadaan se sosialistinen paratiisi, jossa yksisarviset laiduntavat kukkaisniityillä hörppien hunajaisten jokien nektaria.

    Terho Hämeenkorpi: Mennään yhdessä samaan riviin!

    VastaaPoista
  9. Tälllainen käsite tuli vastaan: ylellisyysuskomus (luxury belief), jonka on esittänyt vuonna 2019 amerikkalainen Rob Henderson.

    Hendersonin mukaan erilaiset ylellisyysuskomukset ovat eliitin tapa erottautua rahvaasta ja lyödä kiilaa eliitin ja rahvaan väliin. Pähkinänkuoreen tiivistettynä ylellisyysuskomus on aate, doktriini, ideologia tai uskomus, joka kuulostaa hyvältä ja humanistiselta, mutta joka käytäntöön sovellettuna on haitallinen tai tuhoisa - varsinkin niille, joilla on esittäjää alempi sosiaalinen status.

    Tämä selittää sen, miksi oma eliittimme ajaa monikulttuurisuuden kaltaisia mielipuolisia ideoita - ja miksi ne, jotka näkevät ideologisen savuverhon läpi ja näiden ideologioiden tuhoisuuden, halutaan leimata rasisteiksi ja fasisteiksi.

    Sinulla, kun on sana hallussasi, niin tässä voisi olla jutun juurta.

    VastaaPoista
  10. @ Antifilatelisti: Tuo ylellisyysuskomus on mainitsemaasi ilmiötä hyvin kuvaileva termi. Hieman ajatusta kehitellen, kyseessä olisi eräänlainen henkinen/psykologinen Veblenin hyödyke, ts. jokin sellainen esine, asia (vast.), joka ei ole mitenkään erityisen tarpeellinen ainakaan hintaansa nähden (esim. jokin montakytviistuhatta maksava rannekello, koru tms.) tai vähintään hyvin korvattavissa jollakin merkittävästi edullisemmalla vaihtoehdolla, mutta jonka tarkoituskin on aivan ennen kaikkea signaloida kantajansa oletettavasti korkeaa statusta (hei mulla on varaa, näättekste!) ja sitä kautta antaa viesti varallisuudesta tms. korkeasta sosiaalisesta asemasta. Tässä katsannossa ylellisyysuskomuksiakin voisi tarkastella myös statushyödykkeen näkökulmasta.

    Keskeisimpänä erona materiaalisiin statushyödykkeisiin sitten lienee se, että rolexit ja rolls roycet joutuu niitä havitteleva (ainakin useimmiten) kustantamaan itse, mutta ylellisyysuskomuksista koituvat kustannukset (taloudelliset, sosiaaliset, yhteiskunnalliset, jne) pistetäänkin sitten huomattavasti tehokkaammin kiertoon, jolloinka ne alkavatkin saada yhä enemmän erilaisten ulkoiskustannusten (ulkoishaittojen) muotoja. Siis tyyliin voitot ovat yksityisiä mutta tappiot sosialisoidaan, a´la banksterit. Tai vaikka erilaiset ympäristöhaitat, joista eniten joutuvat kärsimään ne, jotka ovat vähiten syypäitä niiden aiheuttamiseen, jne.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  11. Timpan ja Jaskan sananvaihtoon: kun nyt on puoluevaltainen perustuslaki, voisi eduskunta valita presidentinkin. Tietysti tässä järjestelyssä on julkisuuden ja kritiikin mahdollisuuksia muillekin kuin Valtapuolueen kellokkaille mutta onko tarpeeksi?

    2 kertaa noin 10 vaalipäivää on joka tapauksessa kova hinta, miettii hapannaama. Muistan vaaleja puolen vuosisadan ajalta ja äänestäjät eivät yleensä näyttäneet niin typeriltä kuin ennakkoäänestäjät nykyään. (Kaikilla on toki 11/2 valtavasti tekemistä.)

    -jussi n

    VastaaPoista
  12. Jos saisin itse valita niin ampuminen tai hirttäminen ei kuulosta mitenkään houkuttelevalta vaihtoehdolta. Mutta se, että käytettäisiin niitä kaikkia aineita jotka soveltuvat tehtävään, ja jotka tuovat sen hyvänolon tunteen ja se jälkeisen ikuisen unen niin mikäpä ettei.
    Mites se entine mies sanoikaan: Kun pienenä syntyy ja humalassa kuolee ei tiedä pahassa maailmassa eläneensäkään.
    Huru-ukko

    VastaaPoista
  13. Eipä voi muuta sanoa kuin että onneksi presidentin valtaoikeuksia sisäpolitiikassa on rajoitettu sitten Kekkosen aikojen. Ollaanpa Koivistosta mitä mieltä hyvänsä niin tässä hän teki oikein samoin kuin irtautuessaan YYA-sopimuksen sotilaallisista artikloista.Maa oli vielä silloin henkisesti niin suomettunut että enempi tuskin olisi ollut mahdollista ja kyllähän Koivistokin vielä oli niin sanotusti vanhan koulun miehiä.
    Mutta kyllä ihmetytti tuon uussuomettuneen Halosen toiminta. Halonenhan kuvitteli Putinin jopa noudattavan Halosen neuvoja ulkopolitiikassa.Ja Natohan oli Haloselle ei ei.

    VastaaPoista
  14. Antifilatelisti: Vanha armeijan sanonta on, että majurina mies on tyhmimmillään: kaikki koulussa opittu on unohtunut ja elämänkokemusta ei ole vielä tarpeeksi. Tämä eliitin tapa on vähän samantapainen. Halu erottautua rahvaasta kumpuaa kahdesta asiasta: ensinnäkin ei ole ns. syöty paskaa eli elämä ei ole kolhinut tarpeeksi, toiseksi (mikä on yhteydessä ensimmäiseen) sorrutaan Jaskan hirsipuuhun eli siitä, miten asioiden pitäisi olla, erehdytään päättelemään miten niiden pitäisi olla.

    J.Edgar: En ole koskaan ymmärtänyt noita kymppitonnin kelloja tms vempeleitä. Mutta tästä puolisosialismista tosiaan seuraa se, että kapitalisti kerää voitot kansan kustannuksella. Mikä toisaalta on parempi kuin täyssosialismi, jossa kaikki tapahtuu kansan kustannuksella mutta kukaan ei voita.

    jussi n: Toisaalta pressanvaalit tarjoavat sirkushuveja kansalle, joka saattaisi muuten kiinnostua tärkeämmistä asioista.

    Huru-ukko: Typpi vaikuttaa tosiaan hyvältä valinnalta.

    Rere: Koiviston kunniaksi on tosiaan sanottava, että hän teki joskus oikeasti hyviä päätöksiä, mikä on demareilta lähes ennennäkemätöntä.

    VastaaPoista