Välihuomautus 155 : Kompromisseista

Minulle on usein huomautettu, että olen huono tekemään kompromisseja. Toisaalta on usein sanottu, että olen hyvin joustava kun asioista neuvotellaan.
Nämä kaksi asiaa vaikuttavat olevan ristiriidassa. Näin ei kuitenkaan ole.
Mikäli en tunne asiaa riittävän hyvin, en halua ottaa siihen kantaa paitsi jos on pakko tehdä päätös. Jos taas tällöin joku suosittaa vahvasti tiettyä ratkaisua ja mielellään vieläpä perustelee sen, minulla on tapana muuttaa omaa esitystäni. Jos taas tilanne on se, että tiedän olevani oikeassa riittävällä varmuudella – tilastotieteessä käytetään yleensä 95 % varmuutta – niin on aika turhaa yrittää minua käännyttää toiselle kannalle tai edes kompromissiin.

Kompromissi on yleensä kahden näkemyksen välillä oleva tasapainoasema. Mikäli oikean ja väärän välille haetaan tasapainoa, ei se ole mikään kultainen keskitie. Oikean ja väärän keskiarvo on vain toisenlainen väärä. Ja näitä on yleensä kolmenlaisia:


1. Kompromissi on parempi kuin tarjottu väärä ratkaisu

Esimerkki: Sijoitusyhtiön kokouksessa assistant director manager ehdottaa miljoonan euron sijoitusta nigerialaiseen pakasteturskafirmaan. Toinen vastaava toteaa, että ei todellakaan kannata sijoittaa senttiäkään, sieltä ei saa edes omiaan takaisin. Niinpä päädytään kompromissiin ja sijoitetaan nigerialaiseen pakasteturskaan vain puoli miljoonaa euroa.
Lopputulos: Kompromissin ansiosta hävitään vain puolet siitä, mitä olisi hävitty väärällä ehdotuksella.


2. Kompromissi on aivan yhtä huono kuin tarjottu väärä ratkaisu

Esimerkki: Seinään pitäisi maalata koristeeksi Belgian lippu maasta tulevan valtuuskunnan ilahduttamiseksi. Toinen maalari sanoo että Belgian lippu on pystysuuntainen trikolori, musta-kelta-punainen. Johon toinen maalari toteaa, että trikolori joo, mutta kyllä se on musta-sini-punainen. (Nettiyhteydet ovat poikki eikä mistään voi tarkistaa kumpi on oikeassa.) Niinpä päädytään kompromissiin ja maalataan musta-viher-punainen trikolori, koska keltaista ja sinistä sekoittamalla saadaan vihreää.
Lopputulos: Kompromissin ansiosta belgialaisten saapuessa paikalle he loukkaantuvat väärästä lipusta tasan yhtä paljon kuin alkuperäiselläkin väärällä ehdotuksella olisivat loukkaantuneet.


3. Kompromissi on vielä huonompi kuin tarjottu väärä ratkaisu

Esimerkki: Liikennetoimikunta ehdottaa, että Suomessa siirryttäisiin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. (Ehdotus on tietysti aivan älytön ja maksaisi täysin tolkuttomasti, mutta toisaalta olihan meillä toimikunta joka päätti muuttaa henkilötunnustakin.) Tämä nostattaa tietysti vastalausemyrskyn eli halutaan säilyttää oikeanpuoleinen liikenne. Niinpä päädytään kompromissiin ja sovitaan, että henkilöautot pysyvät oikeanpuoleisessa liikenteessä, mutta kuorma- ja pakettiautot siirtyvät vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.
Lopputulos: Kompromissin ansiosta prosessi maksaa ihan yhtä paljon kun liikennemerkit pitää joka tapauksessa uusia toisellekin puolelle ja risteykset rakentaa kaksipuolisiksi, mutta liikenneonnettomuusluvut räjähtävät.


Joko nyt ymmärrätte miksi en pidä kompromisseista silloin kun olen oikeassa?