Uutiskatsaus 30/2022

1. Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy

Venäjän ja Ukrainan välinen erikoisoperaatio on jumittunut enempi vähempi paikoilleen, mikä todennäköisesti olikin Venäjän suunnitelma B. Venäjä voi aina laskea väsytyssodan piikkiin, oli strategien ajatus. Se mitä he eivät laskeneet oli Ukrainan halu puolustautua ja lännen halu auttaa. On tietysti totta, että medioissa on unohdettu mitä Ukraina todellisuudessa on. Eli samanlainen läpikorruptoitunut Neuvostoliitto-simulaattori kuin Venäjäkin. Tästä huolimatta on ilmeistä, että mies miestä vastaan ukrainalaiset pistävät venäläisiä päihin ylivoimaisesti ainakin niin kauan kun taistellaan Ukrainan maaperällä. Niinpä Venäjä on toistaiseksi luottanut tykistöylivoimaansa eli välttänyt massiivisia jalkaväki- ja jopa panssaritaisteluja. Eli pyrkinyt tulivoimallaan pitämään taistelut epäsuoran tulen käyttönä. Puntit ovat kuitenkin tasoittumassa sitä mukaa kun Venäjän varastot ehtyvät ja Ukraina saa koko ajan lisää materiaalia. Ja siinä vaiheessa kun Ukraina pääsee lyömään läheltä eli päästään jalkaväkitaisteluihin, niin mies miestä vastaan Venäjä häviää ja tietää sen. Ja siinä vaiheessa ollaan kaikkein suurimpien riskien kohdalla. Jos Venäjän joukot työnnetään omille rajoilleen, mitä Venäjällä on enää käyttää sellaista mitä Ukrainalla ei ole? Aivan, ydinaseita.


2. Vapaaehtoinen pakko

Siitä lähtien kun Venäjän Kiovaa kohti edenneelle panssarikolonnalle kävi raatteentiet, on spekuloitu milloin Venäjä sotilaspulassaan julistaa liikekannallepanon. Näyttää käyvän juuri kuten epäilinkin: ei koskaan. Eihän se julistanut Ukrainaa vastaan sotaakaan, vaan erikoisoperaation. Venäjä ei käynnistä liikekannallepanoa, se vain kutsuu sotilaita palvelukseen määräämällä nämä kirjoittamaan nimensä sopimuspaperiin, jolloin he ovat nimellisesti vapaaehtoisia. Menetelmä tunnetaan ”Stalinin kissana”.
Aikoinaan Churchill, Hitler ja Stalin kilpailivat kuka saa kissan syömään sinappia. Churchill yritti demokraattisesti vapaaehtoisuuteen perustuvin keinon. Hän maaritteli ”kis, kis, tule maistamaan, hyvää sinappia”, mutta eihän kissa tietenkään tullut. Hitler puolestaan tarttui kissaa niskasta ja tunki tämän nenän sinappikuppiin todeten ”nythän muuten syöt sinappia, kun on pakko”, mutta kissa raapaisi Hitleriä ja tämän ote lipesi. Stalin katseli mietteliäänä, kastoi sormensa sinappikuppiin ja voiteli sillä kissan takapuolen. Kissa istui välittömästi ja nuoli perseensä puhtaaksi. ”A vot”, totesi Stalin, ”vapaaehtoinen pakko sen olla pitää!”


3. Ojasta allikkoon

Venäläinen propaganda on niin outoa, että sitä on joskus vaikeaa erottaa itseironiasta. Venäläisellä TV-kanavalla esiteltiin perhettä, jonka poika oli kaatunut Ukrainassa. Perheelle maksetuilla korvauksilla isä oli ostanut uuden Ladan, jota hän ylpeänä esitteli. Jumangegga! Ensin kaatuu poika ja sitten joutuu vielä ajamaan Ladalla! Miksi ihmeessä kansa ei nouse kapinaan?


4. Osta Lada, auto paras, sit’ ei huoli ykskään varas!

Koska varastaminen on Venäjän kansallisurheilu, sikäläisiin autojäljitelmiin eli Ladoihin on kehitetty Lada Connect -järjestelmä, jonka avulla omistajan pitäisi pystyä kytkemään Lada pois päältä vaikka maapallon toiselta puolelta. No, nyt koko Lada Connect on kaatunut joten omistajat joutuvat hätätilanteessa turvautumaan Ladan normaaliin ajonestojärjestelmään eli odotetaan jonkin aikaa, niin kyllä se siitä itsestään rikkoutuu. Se siitä tulee kun ei enää luoteta vanhaan kunnon Fiatin tekniikkaan vaan yritetään itse:

Ladojen ongelmista huolimatta niiden lisävarusteena tuleva peruutustutka tiettävästi toimii edelleen. Nappia painamalla takaluukusta tulee valkoinen keppi, joka tunnustelee mahdolliset esteet siltä varalta, että peruutusvaihde sattuu toimimaan.


5. Pikku pioneerit

Itärajan takainen Neuvostoliitto-simulaattori muuttuu päivä päivältä realistisemmaksi. Toistaiseksi on puuttunut institutionalisoitu lasten aivopesujärjestelmä, mutta nyt sellainenkin sitten otetaan käyttöön. Luulisi toisaalta Putinin oppineen Neuvostoliiton ajoilta, että seitsemänkymmentä vuotta kestänyt aivopesukaan ei riittänyt saamaan uskoa järjestelmään, saati sitten nykyään vapaamman tiedonvälityksen aikana. Tosin näennäistä menestystä voidaan saada samoilla konsteilla kuin Neuvostoliitossa aikoinaan: Komsomoliin kuuluminen ja järjestelmään uskomisen teeskentely avasivat polkuja ylempiin tehtäviin.


6. Onko apartheid rasismia?

Unkarin pääministeri Victor Orban aiheutti melkoisen kohun puheellaan, jossa hän esitti mielipiteensä, jonka mukaan maat, joissa eurooppalaiset ja ei-eurooppalaiset sekoittuvat, ”eivät ole enää kansakuntia". Puhe tuomittiin ympäri maailmaa rasistisena.
Kysymys kuuluu, mikä tuossa lausunnossa on loogisesti väärin?
Kansakunnan määritelmä on jo lähtökohtaisesti se, että maan asukkaat poikkeavat tavalla tai toisella muista maista. Kokonaan toinen asia on sitten se, jos pitää tällaista sekoittumista suotavana, mutta se ei vaikuta millään tavoin Orbanin lausunnon totuusarvoon.
Myöskin kokonaan toinen asia on se, onko tämä rasistista. Jos Orbanin lausunto kattoi ”sekoittumisen” suhteen Unkarin ja muun Euroopan ohella myös vaikkapa Laosin ja Somalian, niin rasismista ei voi mitenkään olla kyse. Tässä yhteydessä voi myös miettiä sitä, millainen kohu nousisi jos jonkun Afrikan maan johtaja toteaisi, ettei halua eurooppalaisten muuttavan Afrikkaan. Vahva veikkaus on että ei sitten minkäänlaista ja tämä on jo rasismia, sillä Orban tuomitaan samojen asioiden sanomisesta joka on Afrikan johtajille sallittua.


7. Super-Sanna

Tytti Tuppurainen kaatoi sitten kahdeksan miljardia veronmaksajien rahaa Saksan energiapolitiikan tukemiseen. Tämä tekee noin 1500 euroa per lärvi. Sopimusta kehutaan hyväksi, koska Saksa tukee Unipersettä samaan aikaan kaksinkertaisella summalla. Mikä tekeekin noin viidenneksen per saksalainen siitä mitä suomalaiset maksavat. Pauli Vahtera ruoti sopimuksen merkityksen erinomaisen hyvin.
Tuppurainen jakoi myös avoimesti kiitosta Sanna Marinille todeten, että ”tämän rooli sopimuksen tekemisessä oli ratkaiseva”. Tämä oli koko shown mielenkiintoisin havainto. Se voi tarkoittaa vain kahta asiaa. Ikävä kyllä nämä asiat ovat keskenään vastakkaisia. Tunnettu tosiasia on se, että naispoliitikko antaa kunnian toiselle naispoliitikolle vain kahdessa tapauksessa:
1) Hän tajuaa että tehty siirto oli niin idioottimaisen typerä, että parempi vierittää syy jonkun toisen niskoille jo ennen sen paljastumista. Jos tämä vaihtoehto on kyseessä, Tuppuraisen pitäisi olla niin fiksu että tajuaa tämän ja Marinin niin tyhmä ettei tajua tätä kieltää. Ainakin 50 % ehdoista täyttyy kirkkaasti.
2) Hän tajuaa että oma edistyminen on kiinni siitä että tukee toista. Jos tämä vaihtoehto on kyseessä, Tuppuraisen pitäisi olla niin tyhmä että ei usko Marinin kuplan puhkeavan viimeistään tämän rupsahtaessa ja Marinin niin fiksu että vaativan Tuppuraisen kuuliaisuutta. Tässäkin tapauksessa ainakin 50 % ehdoista täyttyy kirkkaasti. Ota tästä nyt sitten selvää.


8. Tukea sinne missä sitä tarvitaan

Korona-ajan kurituksen takia joukkoliikenteelle on myönnetty 300 miljoonaa euroa lisätukea. Tästä tuesta 170 miljoonaa eli reilusti yli puolet on mennyt Helsingin seudun joukkoliikenteelle.
Helsingin seudulla asuu noin joka viides suomalainen. Per lärvi laskien tämä tarkoittaa sitä, että pääkaupunkiseutulaiset saavat tukea aika tarkkaan viisinkertaisesti muuhun maahan nähden.
Ja tämä siis paikkaan, joka on joukkoliikenteen kannattavuutta tarkastellen täysin ylivertaisessa asemassa. Tiheä asutus, bussikaistat, henkilöautoilun kalleus ja kaikki muu. Sain joskus taannoin hyvät naurut, kun olin kuskaamassa lapsia huvipuistoon. Totesin että parkkeerataan sinne varsinaiselle parkkialueelle, vaikka se tuleekin kalliiksi. Varhaisteini-ikäinen meni ymmälleen ja kysyi miten niin pysäköinnistä pitää maksaa. Vaikka täällä Hornankuusessa joutuukin ajamaan autolla etäisyyksien takia paljon, niin pysäköinnistä maksaminen on niin absurdi ajatus että teini-ikään ehtinyt ei ollut koskaan tullut sellaista ajatelleeksi. Koko kunnassa ei ole yhtään ainutta maksullista parkkipaikkaa eikä pysäköintikiekkoakaan tarvitse missään.
Pääkaupunkiseudulla auton omistaminen on kallista, mutta se ei ole välttämätöntä. Hornankuusessa on lähes täysin jumissa, jos ei omista autoa – kuntakeskuksessa kauppaan pääsee kyllä kävellen mutta jos on asiaa kaupunkiin, linja-autoja menee harvassa. Saati sitten jos asuu haja-asutusalueella – taksi on välttämätön. Pääkaupunkiseudulla asukastiheys on sellainen, että linja-autoja voi ajella vartin välein. Jos haluaa vaikka Kontulasta Kauppatorille, selviää metrolla tai linja-autolla nopeammin ja halvemmalla kuin omalla autolla, kun huomioi pysäköintipaikan etsimisen ja parkkikulut. Hornankuusesta Maakuntakeskukseen ajaminen omalla autolla on nopeampaa ja halvempaa kuin linja-autolla, vaikka starttaisi samaan aikaan bussin kanssa. Pääkaupunkiseudulla voinee laskea senkin että ei tarvitse katsoa milloin se joukkoliikenne toimii, sillä odotusaika seuraavaan bussiin tai metroon ei kauan kestä. Täällä jos lähdet väärään aikaan, joutuu odottamaan tuntikausia seuraavaa.
Tilanne on siis se, että tukirahoja tungetaan per lärvi laskien viisinkertaisesti paikkaan, jossa joukkoliikenteen kannattavaksi saaminen on monin verroin helpompaa. Tähän päälle syyllistetään sitten maaseudun asukkaita omalla autolla ajamisesta. Ikään kuin ei riittäisi se että maksetaan tässä hesalaisten bussimatkatkin.


9. Toistuva uutinen

Blaablaablaa … Zana Ali Mahmod … jäkjäkjäk …neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeistä veropetoksista ja törkeistä kirjanpitorikoksista … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi (joka sattuneesta syystä pitää oikeinkirjoituksen varmistamiseksi aina copypasteta linkin jutusta), tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois. Tällä kertaa lisättäköön, että tuomiot tulivat hänen järjestämistään tulkkipalveluista eli työstä, jossa haittamaahanmuuttajat tulkkaavat viranomaisille toisten haittamaahanmuuttajien lööperiä ja kolmas haittamaahanmuuttaja kerää 1,5 miljoonaa euroa ylimääräistä kiertämällä verot.)


10. Kaksi tuomiota

36-vuotias mies hyökkäsi takaapäin aiemmin tuntemattoman lenkkelijänaisen kimppuun ja alkoi raahata tätä väkivaltaisesti kohti pusikkoa. Teko kuitenkin keskeytyi sivullisten tultua paikalle. Käräjäoikeus mätkäisi huikeat 60 päivää ehdollista. Hovioikeus tarttui tähän oikeusmurhaan ja kumosi tuomion. Lopputulos oli 50 päiväsakkoa eli 300 euroa. Maksoin muuten taannoin aika tarkkaan saman verran rahaa kun jätin STOP-merkin huomioimatta eli ajoin nopeudella 5 km/h pysähtymättä, kun kirkkaalla säällä ei ollut muuta liikennettä. Rikoksethan olivat samansuuruisia. Hovioikeuden perustelu oli se, että raiskausyritystä ei kyetä todistamaan. Niinpä. Onhan se mahdollista, että naista raahattiin pusikkoon keskustelemaan osakekurssien kehityksestä, Platonin filosofiasta tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista aluskasvillisuuteen, mitä pitääkin tarkastella puskassa. Tekijän nimikin on tiedossa, mutta en julkaise sitä vaikka osaisin sen normaaliin tapaan copypastaamalla tehdäkin (en kuitenkaan suoraan kirjoittamalla siitä normaalista syystä) vaan noudatan journalistista periaatetta eli en julkaise nimeä koska tuomio on alle kaksi vuotta ehdotonta.
Samaan aikaan korkein oikeus kumosi hovioikeuden antaman raiskaustuomion. 42-vuotias nainen oli mennyt miehen asunnolle ja yön aikana oli harjoitettu vaakamamboa. Muutamaa viikkoa (!) myöhemmin nainen oli hakeutunut terveyskeskukseen ja kertonut tulleensa raiskatuksi. Mies kiisti raiskauksen ja totesi yhdynnän tapahtuneen yhteisymmärryksessä. Käräjäoikeus uskoi naisen kertomusta ja antoi miehelle vuoden ja kymmenen kuukautta vankeutta. Hovioikeuden usko oli vielä vahvempi: tuomio oli kaksi vuotta ja kaksi kuukautta. Korkein oikeus puolestaan totesi, että mies on syytön. Teko tapahtui vielä vanhan lainsäädännön aikaan. Nykylainsäädännön mukaan tuomio olisi luultavasti tullut, sillä käytännössä todistustaakka siirtyi syytetylle. Ennen vaadittiin todistus siitä, että raiskaus on tapahtunut eli väkivalta, sen uhka tai puolustuskyvytön tila. Nykyään vaaditaan todistus siitä, että raiskausta ei tapahtunut eli suostumus. Kuinka moni muuten on pyytänyt kirjallista suostumusta sukupuoliyhteyteen, käsi pystyyn? Jos suostumus on suullinen ja toinen osapuoli kiistää sen, niin minkäs teet. Kamat kasaan ja linnaan. Jos ajatusleikkiä viedään pidemmälle, niin avioeron yhteydessä vaimo voi syyttää miestään tuhansista raiskauksista. Vai ovatko arvon herrat muistaneet pyytää joka kerran kirjallisen suostumuksen? Tuskin näet yleinen määräaikainen yhdyntälupa kelpaa, vaan se pitää joka kerran tehdä erikseen.
Lukijaa pyydetään kuitenkin arvioimaan näitä kahta tapausta ja hovioikeuden niistä antamia tuomioita:
1) Hyökkäys tuntemattoman kimppuun lenkkipolulla. Puskaan raahaaminen keskeytyy rimpuiluun ja ohikulkijoiden tuloon paikalle. 300 euroa sakkoa.
2) Nainen miehen asunnolla vapaaehtoisesti, yhdyntä, viikkoja myöhemmin raiskaussyytteet ilman fyysisiä näyttöjä. Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta vankeutta.


11. Raja ja missä se kulkee

Naisia häiritään kaduilla. Aksiooma: tämä ei ole koskaan naisen vika. Naisella on oikeus pukeutua miten ikinä haluaakin ja miehen vilkaisu, huutelusta nyt puhumattakaan, on seksuaalista häirintää. Jos nainen haluaa tulla lähestytyksi, hän kyllä ilmaisee sen.
Luulen että tämän blogin lukijoissa on alaan kirjoittajaa paremmin perehtyneitä miehiä. Onko kovinkin usein käynyt niin, että omat laatuvaatimukset täyttävä nainen tulisi ehdottelemaan? Vai onko pitänyt itse osoittaa aktiivisuutta? Käsitykseni mukaan naiset ”osoittavat pienillä merkeillä” kiinnostuksensa.
Vilkaiskaapa sitten huviksenne otsikkolinkissä olevan mielenosoittajan pukeutumista ja sanokaa jos olette ihan rehellisesti sitä mieltä että tuo pukeutumistapa on ihan vain oman mukavuuden takia eikä missään nimessä tarkoitettu miesten katseiden tai muun mielenkiinnon houkuttelemiseen.
Rehellisyyden nimissä on kyllä myönnettävä, että edes ns. hurjina poikamiesvuosina olisi tullut mielen viereenkään mennä tuolla lailla pukeutuvalle naiselle mitään ehdottelemaan. Ei täytä standardejani alkuunkaan. Mutta ymmärrän kyllä, että jotkut miehet syttyvät ja makunsa kullakin.
Todellisuudessa kyse on huomionhakuisuusansa. Pukeudutaan tavalla, jonka tiedetään tasan tarkkaan houkuttelevan, jotta voitaisiin sitten valittaa asiasta.
Pukeutuminen on ihmisten kulttuurissa viestintätapa. On älytöntä olettaa, että sen merkitys yhtäkkiä nollattaisiin. Jo Raamatun aikoina temppeliportoilla oli omat tunnusmerkkinsä, joista pystyi näkemään että tälle naiselle sopii ehdotella. Nykypäivänä tämä ei ole niin selkeää. Entä jos nainen kulkisi kaupungilla kaulassaan kyltti ”Olen huora”. Olisiko sitten sallittua ehdotella vai olisiko tämäkin osa pukeutumista? Entä jos asussa olisi nuolet kohti haaroja ja paidassa teksti: ”Anna tulla?” Missä kulkee raja?
Lopuksi itse juttuun. Kuten siinä todetaan, katuhäirintää tapahtuu pukeutumisesta riippumatta. Kuten jutussa ei todeta, tähän syyllistyvät tietynlaiset henkilöt paljon useammin.


12. Mr. Cooper

Vieremän urheilukentän avajaisissa Iivo Niskanen juoksi Cooperin testin yhdessä yhdistetyn mies Ilkka Herolan ja paikallisen 19-vuotiaan juoksijalupaus Mikko Kauppisen kanssa. Testissä kävi kahdelta kolmasosaltaan aika tarkkaan kuten ennustelin. Arvelin Herolan juoksevan 3700 metriä ja Kauppisen 4100 metriä. No, Herola juoksi 3750 metriä ja Kauppinen 4120 metriä. Niskasen kohdalla arvio meni pieleen. Arvioin että Niskanen juoksee karvan verran yli 4000 metriä, vaikka hänen juoksutekniikkansa jättääkin toivomisen varaan. Perseelleen meni. Niskasen juoksu oli kaksi pykälää karmeamman näköistä kuin odotin. Silti mies veteli 4130 metriä. Aivan uskomaton tulos tuolla tekniikalla.
Entä mihin tuo riittäisi vaikka ratavitosella? Niskasen vauhdilla aika olisi ollut 14.32. Tähän vähän hidastumista pidemmän matkan takia ja arvio on 14.40-14.45. Tällä ajalla pääsisi Kalevan kisoihin ja oltaisiin Suomen tämän kauden tilastoissa noin sijalla 9-10. Suomen huipulle olisi toki vielä pitkä matka, vitosella toista minuuttia ja Suomen huiput juoksevat Cooperissa noin 4500 metriä eli ottaisivat Niskasen melkein kierroksella kiinni. Jos Niskanen vaihtaisi lajia, hän olisi luultavasti ensi kesänä mitalikunnossa Kalevan kisoissa ja se on aika vakuuttavaa. Suomalaishiihtäjien vitosen ennätys eli Harri Kirvesniemen 13.54,4 olisi vaarassa. Kirvesniemi ei muuten koskaan kilpaillut Kalevan kisoissa, vaikka olisi sinne päässytkin. Olin kuulemassa, kun mies itse totesi ettei olisi kuitenkaan mitaleille päässyt ja olisi menettänyt yhden harjoituspäivän siinä.


13. Reunat pois!

Iltalehden asiantuntija Arto Bryggare nosti yhden merkittävän kissan pöydälle. Reunalistat. Ne ovat useimmilla urheilukentillä jos nyt ei hengen- niin ainakin nilkanvaaralliset. Niiden tarkoitus on toimia selkeänä erottimena, että tuomarit näkevät jos joku yrittää oikaista. Samalla ne toimivat pelottimena, sillä oikeasti juoksuradan 400 metriä mitataan 30 cm reunalistan ulkoreunasta. Tämä etäisyys varmistaa, että painopiste kulkee vähintään sen 400 metriä per kierros. Jos reunalistaa ei olisi, uskaltaisi juosta lähempänä – muilla kuin ykkösradalla mittauskohta on 20 cm radan sisäreunasta. Muistan kun eräs juoksija veteli harjoituksissakin ykkösradan ulkoreunaa. Sanoin että tule lähemmäs. Nähtyäni millaiseksi juoksu meni reunalistan pelon takia sanoin että juokse sittenkin kauempana, tuolla jäykkyydellä häviät enemmän kuin voitat.
Vain joillakin urheilukentillä metallinen suorakaide on korvattu esimerkiksi tasaisesti nousevalla betonikorokkeella, joka erottaa radan reunat yhtä hyvin ja on nilkkaystävällisempi kolaritilanteissa. Muitakin mahdollisia ratkaisuja sopisi miettiä.


14. Tilastollista epäuskottavuutta

Tori Amusan vetäisi naisten pika-aitojen välierissä uuden ME:n ja juoksi finaalissa vielä kovempaa, tosin liian kovaan myötätuuleen. Mutta mutta. Legenda Michael Johnson kyseenalaisti ennätyksen. Hänen mukaansa ajanotossa oli jotain häikkää. Epäilytti se itseänikin heti. Ensinnäkin siksi, että Amusanin ei pitäisi olla noin hyvä. Naisen ennätys ennen Eugenea oli 12,41. Heti alkuerissä 12,40, sitten välierissä ME 12,12 ja finaalissa myötätuuleen 12,06. Toiseksi siksi, että esimerkiksi entinen ME-nainen Kendra Harrison paineli välierissä 12,27, finaalissa hänet diskattiin. Edellisen kerran Harrison oli juossut alle 12,40 neljä vuotta sitten – paitsi tällä kaudella samalla Eugenen radalla kesäkuussa 12,34. Kauden paras ei-eugenelainen tulos on sallituissa oloissa 12,56. Kolmanneksi siksi, että tämän kauden maailmantilaston seitsemän parasta aikaa on nyt Eugenen radalla juostuja – kuusi niistä MM-kisojen välierissä ja viidenneksi paras MM-alkuerissä hylätyn Alaysha Johnsonin MM-karsinnoissa. Neljänneksi siksi, että välierien 24 juoksijasta 12 juoksi ennätyksensä. Vertailukohtina viisien edellisten MM-kisojen ennätysmäärät välierissä: viisi, nolla, neljä, kaksi, seitsemän.
On tämä mahdollisuuksien rajoissa, mutta toivottavasti WA tutkii asian riittävällä tarkkuudella. Videoanalyysin perusteella ajat ovat uskottavia, mutta onko lähtöpaikan merkintä oikealla kohdalla vai puolisen metriä väärin? Katsotaan nyt ainakin se, millainen on juoksijoiden tuloskunto loppukaudella. Jos ajat ovat silloinkin kymmenyksen-pari hitaampia kuin MM-kisoissa, epäilykset vahvistuvat. Yleisurheilussa mittaaminen on äärimmäisen tarkkaa ja tällaiset epäilykset pitäisi aina kyetä tarkastuksella kiistatta kumoamaan.


Loppukevennys: Huonoa asiakaspalvelua

Luumäen Alko kieltäytyi myymästä SDP:n kansanedustaja Kimmo Kiljuselle. Tämä on paitsi huonoa asiakaspalvelua myös haitallista kansantaloudelle. Kokemus näet osoittaa että demarit sotkevat paljon enemmän asioita mikäli ovat selvin päin.