Uusinta: Entiset valtiot

Lukijalle: Tämä kirjoitus on ajankohtaisempi kuin julkaisuaikaansa kymmenen vuotta sitten. Nykyään pienet vihreät miehet kun perustavat nukkevaltioita aina sopivan tilaisuuden tullen. Toisaalta ennen muinoin valtion määritelmä oli selkeämpi, nykyään näitä epämääräisiä valtiontekeleitä on enemmän ja vähemmän:

Valtakunnat tulevat ja menevät. Rooman valtakunta kukoisti kaksituhatta vuotta sitten, mutta sen tietävät kaikki. Maailmassa on kuitenkin ollut monia sellaisia valtioita, jotka ovat jääneet unholaan. Tässä kymmenen entistä valtiota, jotka historiankirjoitus on enemmän tai vähemmän unohtanut. Listan järjestykseen vaikuttaa paitsi unohduksen totaalisuus, myös se, kuinka paha unohdus on ollut valtion todelliseen merkitykseen nähden. Listaan on kelpuutettu vain uuden ajan valtioita, koska ennen muinoin valtio oli enemmän tai vähemmän epämääräinen käsite.

10. Idel-Ural
Kazanin kaanikunta oli Venäjän merkittävä kilpailija aina siihen asti, kunnes Iivana Julma hoiteli sen normaalilla päättäväisyydellään, kuten Sergei Eisenstein sittemmin elokuvassaan tapahtumat ikuisti. Tsaarin Venäjän sortumista seuranneessa sisällissodassa tataarit innostuivat yrittämään uudestaan ja julistivat itsenäisen Idel-Uralin valtion 12. joulukuuta 1917. Epäonnekseen he käyttivät ilmeisesti samaa konsulttifirmaa kuin Suomen nykyhallitus ja unohtivat, että valta kasvaa aseen piipusta. Puna-armeija valtasi maan huhtikuussa 1918, valkoisten puolella taistellut tsekkilegioona nappasi sen takaisin heinäkuussa ja puna-armeija uudelleen ja pysyvästi loppuvuodesta. Idel-Uralilla ei ollut asiaan paljon sanottavaa. Maan presidentti Sadri Maksudi pakeni aluksi Suomeen ja asettui sittemmin Turkkiin, missä hän loi toisen poliittisen uransa. Ensimmäisellä hän oli edennyt Venäjän parlamentin duuman jäseneksi ennen lyhytaikaista presidenttiyttään.

9. Suur-Kolumbia
Toisin kuin Suur-Suomi, Suur-Kolumbia oli oikeasti olemassa. Etelä-Amerikan siirtomaiden itsenäistyessä Kolumbian tasavalta koostui nykyisistä Kolumbian, Panaman, Venezuelan ja Ecuadorin valtioista. Simon Bolivarin tarkoitus oli luoda siitä koko Etelä-Amerikan kattava liittovaltio. Kävi päinvastoin. Suur-Kolumbia kesti vain kymmenen vuotta eli vuoteen 1831, jolloin Ecuador ja Venezuela erosivat siitä. Eron syynä olivat paikalliset nationalistiset tunteet eli ne samat, jotka estivät Etelä-Amerikan kehittymisen samanlaiseen liittovaltiosuuntaan kuin Yhdysvallat teki. Edes 1828-29 käyty sota Perua vastaan ei auttanut yhtenäisyyden luomisessa, vaikka politiikan kultainen sääntö onkin tehdä virheitä ulkopolitiikassa huomion kääntämiseksi pois sisäpolitiikan ongelmista. Suur-Kolumbiasta jäi jäljelle vain samankaltaiset liput Kolumbialle, Venezuelalle ja Ecuadorille. Panama itsenäistyi Kolumbiasta 1903, kun USA aivan oikein päätteli, että kanavapolitiikkaa on helpompi tehdä pikkuvaltion kuin keskikokoisen valtion kanssa.

8. Yhdistynyt arabitasavalta
Panarabistisella aatteella on aina ollut jonkin verran kannatusta arabimaissa, ainakin niiden keskuudessa jotka uskovat pääsevänsä kukkulan kuninkaaksi. Enemmistö arabijohtajista pysyy mieluummin pienen kukkulan kinginä kuin ison kukkulan rinteessä. 1950-60 -luvulla panarabistisen liikkeen suurin toivo oli Egyptin presidentti Gamel Abdel Nasser. Syyrialaiset olivat asiasta innostuneita ja niinpä Egypti ja Syyria yhdistyivät 1958. Liittoon tuli löyhemmin mukaan myös Pohjois-Jemen, joka säilytti nimellisen itsenäisyytensä. Syyrialaisten into laimeni huomattavasti, kun valta keskittyi egyptiläisille. Oikeasti, mitä he olivat kuvitelleet? Vain kolme vuotta myöhemmin Syyriassa tapahtui vallankaappaus ja Yhdistyneen arabitasavallan taival päättyi Syyrian eroon liitosta. Tosin Egypti käytti Yhdistyneen arabitasavallan nimeä virallisena nimenään vuoteen 1971 asti, mutta ketään ei kiinnostanut. Siinä välissä 1963 Syyriassa tapahtuneen Baath-puolueen vallankaappauksen seurauksena maata tosin yritettiin luoda uudelleen tällä kertaa kolmiliittona Egypti-Syyria-Irak, mutta suunnitelma kariutui vähemmän yllättäen arabien keskinäisiin riitoihin.

7. Tannu-Tuva
Kolmensadantuhannen asukkaan Tuva on nykyisin yksi Venäjän tasavalloista, mutta tämä turkkilaissukuisten tuvaanien asuttama Etelä-Siperian alue oli vuosina 1921-44 nimellisesti itsenäinen valtio. Historiallisesti kyseinen seutu lähialueineen on ollut vuosisatoja Kiinan ja Venäjän valtapiirien taistelukenttää, joskin unohdettuna vähemmän merkittävää sellaista. Kiinan vallankumouksen 1911 yhteydessä Venäjä miehitti Tuvan alueen ja julisti sen nimellisesti itsenäiseksi Urjanhain tasavallaksi. Tätä ei kestänyt pitkään, sillä alue liitettiin Venäjään 1914. Vallankumouksen melskeissä paikalliset bolsevikit ajoivat alueen miehittäneet kiinalaiset tiehensä ja julistivat itsenäisen Tuvan kansantasavallan 1921. Käytännössä Neuvostoliitto hoiteli maan sisä- ja ulkopolitiikan, mutta maa oli de jure itsenäinen vuoteen 1944 asti, jolloin parlamentti ilmaisi halunsa liittyä virallisestikin neuvostokansojen onnelliseen perheeseen. Toiseen maailmansotaan tuvalaiset osallistuivat puna-armeijassa ja maan itsenäisyysvaiheesta ei liiemmin neuvostoaikana puhuttu.

6. Keski-Amerikan Yhdysvallat
Espanjan vallan Keski- ja Etelä-Amerikassa romahtaessa 1820-luvulla raunioille syntyi viiden siirtomaan, El Salvadorin, Nicaraguan, Costa Rican, Hondurasin ja Guatemalan yhteenliittymä 1823. Liittovaltio oli alusta lähtien tuhoon tuomittu, koska maan eri osien välillä ei ollut toimivia kulkuyhteyksiä, kansallistunnetta eikä yhteenkuuluvuuden halua. Hanketta vastustivat myös kirkko ja rikkaat maanomistajat. Hämmästyttävää kyllä, valtio pysyi koossa vuoteen 1838 asti. Juuri ennen hajoamista siihen oli liittynyt kuudeskin osavaltio, nykyään Meksikoon ja Guatemalaan kuuluva Los Altos. Vuodesta 1838 osavaltiot putoilivat kuin pompannapit yksi kerrallaan Nicaraguasta alkaen. Virallisesti Keski-Amerikan Yhdysvallat lakkasi olemasta ainoan jäljelle jääneen valtion El Salvadorin julistauduttua itsenäiseksi 1841. On toisaalta mielenkiintoista pohtia, millaiseksi historia olisi muodostunut, mikäli liittovaltio olisi pysynyt kasassa. Uusia yrityksiä sen perustamiseksi on tehty muutamia, viimeksi vakavammin 1921. Silloin muut neljä maata (Nicaragua puuttui) solmivat aiesopimuksen mahdollisesta liitosta, mutta se haudattiin vähin äänin seuraavana vuonna.

5. Benin
Ei, ei se nykyään itsenäinen Benin, joka näiden tapahtumien aikaan oli vielä nimeltään Dahomey. Biafran julistauduttua itsenäiseksi Nigeriasta seurasi Biafran sota 1967-70. Biafraa ei ole tähän listaukseen kelpuutettu siksi, että se muistetaan yllättävänkin hyvin - esimerkiksi sen kansallishymnin tuntee jokainen suomalainen. Nigeriassa sattuu sijaitsemaan kaupunki nimeltä Benin City. Biafran sodan alkuvaiheessa elokuussa 1967 Biafran joukoilla oli sotaonni puolellaan ja ne miehittivät alueen. Liittovaltion joukkojen iskiessä takaisin kaupungin ympäröimälle hallintoalueelle perustettiin 19.9.1967 Beninin tasavalta. Kyseessä on eräs historian lyhytikäisimmistä valtioista, sillä se romahti seuraavana päivänä Nigerian joukkojen vallatessa alueen. Entinen epävirallinen ennätys taisi olla vuodelta 1939 kolme päivää kestäneen Karpaatti-Ukrainan nimissä. Edes emovaltio Biafra ei ehtinyt antaa maalle virallista tunnustusta.

4. Moresnet
Mikäli tarkkoja ollaan, Moresnet ei koskaan ollut itsenäinen valtio. Oikeastaan Moresnet ei ollut valtio-opillisesti yhtään mitään. Wienin kongressissa 1815 Euroopan rajat piirreltiin uusiksi. Yksi ongelmakohdista oli tuoreen Alankomaiden valtion ja Preussin välinen raja. Molemmat halusivat ymmärrettävistä syistä rajalla sijainneen sinkkikaivoksen. Ratkaisu oli neutraali Moresnet. Kolmen ja puolen neliökilometrin kokoinen parinsadan asukkaan alue jätettiin puolueettomaksi Alankomaiden ja Preussin suojelualueeksi. Ratkaisu osoittautui erinomaiseksi ainakin moresnetilaisten kannalta; matalat verot, ei tullimaksuja eikä asepalvelusta. Väkiluku kasvoi ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessä lähelle viittätuhatta. Siinä sivussa Alankomaat toisena rajanaapurina oli vaihtunut 1830 itsenäistyneeseen Belgiaan. Sinkkikaivoskin ehtyi 1885 ja alueen tulevaisuudesta tehtiin monia suunnitelmia. Villein idea oli tehdä siitä esperantonkielinen maa. Monet asukkaat innostuivat ideasta ja opettelivat kieltä. Ensimmäinen maailmansota muutti kuitenkin kaiken. Preussi liitti Moresnetin itseensä 1915 ja Versaillesin rauhassa se luovutettiin Belgialle.
Moresnet ei ole historian ainoa neutraali alue, mutta se on siinä mielessä ainutlaatuinen että oli olemassa niinkin pitkään, oli jollain lailla merkittävä, järjestäytynyt ja asuttu. Esimerkkinä muista vastaavista on kartoissa pitkään kummitellut vinoruutu Saudi-Arabian ja Irakin rajalla. Seitsemäntuhannen neliökilometrin alue jaettiin maiden kesken vasta 1975.

3. Vermont
Historiassa opetetaan, että Teksas ja Havaiji ovat ainoat Yhdysvaltojen osavaltiot, jotka ovat olleet itsenäisiä ennen Yhdysvaltoihin liittymistään. Tosin teksasilaisten mukaan Yhdysvallat liittyi Teksasiin. Tämä ei tarkalleen ottaen pidä paikkaansa, sillä Vermont oli käytännössä itsenäinen maa 1777-1791. Sillä oli oma valuutta, postijärjestelmä, hallitus ja perustuslaki, jossa käytettiin nimeä "State of Vermont". Diplomaattista toimintaa ulkovaltojen kanssa ei kuitenkaan ollut. Vuonna 1791 järjestetyssä edustajainkokouksessa Vermont päätti liittyä Yhdysvaltoihin sen neljänneksitoista - eli ensimmäiseksi alkuperäisten jälkeen - osavaltioksi äänin 105 - 2.

2. Couto Misto
Portugalin ja Espanjan rajalla sijaitsi feodaaliajan jäänne, Couto Miston minivaltio. Alue kuului portugalilaisille kartanonherroille, mutta 1700-luvulla tapahtuneen feodaalisen järjestelmän purkamisen myötä Couto Miston talonpojat vapautuivat rasitteistaan. Samalla 27 neliökilometrin ja muutaman sadan asukkaan alueesta tuli de facto itsenäinen valtio. Ilmeisesti sekä Espanjan että Portugalin kuningashuoneilla oli noina aikoina sen verran muuta tekemistä, että tällaiset pikkujutut pääsivät unohtumaan. Lopulta alue jaettiin 1864 maiden kesken siten, että Espanja sai kaikki kylät ja asukkaat, Portugali pienen siivun asumatonta maata. Jako astui voimaan 1868 ja päätti Couto Miston erikoisen tarinan. Muistoksi jäivät vain sinivalkoinen lippu ja historia.

1. Neuvostoliitto
Kun haetaan Pahan Valtakuntaa, päädytään aina Natsi-Saksaan. Vertailua:
-kestoaika: Reich 12 v - NL 74 v
-tapettuja: Reich alle kymmenen miljoonaa - NL kymmeniä miljoonia
-vainoharhaisia despootteja: Reich 1 - NL ainakin 2 (Stalin ja Lenin)
-aloitettuja sotia: Reich 1 - NL 5 (vaihtelee laskutavasta riippuen)
-satelliittivaltioita: Reich 3 - NL 7 (noin-lukuja)
-vainottuja vähemmistökansallisuuksia: Reich 2 - NL kaikki paitsi venäläiset
-aiheutettuja ympäristökatastrofeja: Reich 0 - NL 1 (koko maa)
-valtapuolueen voittamia demokraattisia vaaleja: Reich 1 - NL 0
-maasta ilman lupaa loikanneita tiedemiehiä, taiteilijoita ja urheilijoita: Reich muutama - NL paljon
-systeemiin uskoneita kansalaisia muutama vuosi ennen romahdusta: Reich kymmeniä miljoonia - NL 1 (Mihail Suslov).
Neuvostoliitto on useimmille elävää, käsinkosketeltavaa historiaa. Nyt on kuitenkin aikuisiksi varttunut sukupolvi, joka on syntynyt sen hajoamisen jälkeen. Maailmanhistorian onnettomimman katastrofivaltion historia ja sen opetukset ovat kuitenkin suurelta osin unohdettu. Todellisuudessa sen vaikutus jälkimaailmaan on aivan toista luokkaa kuin millään muulla epäonnistuneella yhteiskuntakokeilulla. Länsimaiset yhteiskunnat ovat pullollaan kommunismin mädättämiä päättäjiä, meemi on vain mutatoitunut kommunismista vihervasemmistolaisuudeksi. Silti natsismin peikko nähdään uhkana, kun taas Neuvostoliitto on unohdettu. Taas vähän vertailua; uusnatseja vaikkapa Suomessa on oikeasti ollut muutamia kymmeniä ja "johtaja" on ollut joku nobody Pekka Siitoin. Stalinistisen ongelmajätteen kirkkain punatähti taas voi päästä aina presidentiksi asti.