Hajahuomioita Ukrainasta

Liityn sitten monien muiden väärässä olleiden joukkoon. Kirjoitin 9.2.2022 seuraavasti: Pistän pääni pölkylle ja sanon että (sotaa) ei tule. Ei huomenna, ei ensi viikolla eikä varmaan edes tänä vuonna. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta ainakin olen väärässä eri perustein kuin muut jotka ennustavat samaa. He nimittäin yleensä perustavat arvionsa siihen, että Venäjällä ei ole Ukrainassa mitään voitettavaa mutta paljon hävittävää – hyökkäys olisi suurta typeryyttä. Tämä perustelu kumpuaa siitä virheajatuksesta, että Venäjä tekisi politiikkaa järkisyin. Tällaista ihmettä ei ole vielä havaittu, vaan Venäjän politiikan perusajatus on Iivana Julman ajoista alkaen ollut laajeneminen. Minne venäläinen sotilassaapas on koskaan astunut, on ikuisesti Venäjän valtapiiriin kuuluvaa. Aivan erityisesti Ukraina, sillä sieltähän – Kiovan Rus – koko Venäjä on alkunsa saanut. Venäjä ottaa Ukrainan heti kun mahdollista.
Puolustuksekseni voin sanoa vain, että tässä kyse oli yhden miehen eli Vladimir Putinin aivoitusten päättelemisestä. Kun puhutaan yhden ihmisen reaktioiden ennustamisesta, virhemarginaali on aina suuri. Ja olinhan oikeassa sentään siinä, että Venäjän idea on aina ollut laajeneminen ja totesin, että Venäjä haluaa kyllä Ukrainan ja paljon muutakin. En vain uskonut, että Putin arvioisi riskit seurauksista nyt niin pieniksi, että lähtisi peliin. Mutta kuten aiheen käsittelyn tuolloin päätin:
Toisaalta Venäjä on myös oikeasti valmis hyökkäämään Ukrainaan. Kaikki valmistelut voivat olla hämäystä, mutta mikäli länsi erehtyy viestimään, ettei aio puuttua tilanteeseen, Kiovassa ei kovin kauaa ole sinikeltainen lippu salossa. Kun Venäjä saa tilaisuuden, se käyttää sen.

Tänään kirjoitan lähinnä sekalaisia havaintoja siitä, mitä viime päivinä on tapahtunut ja mitä mahdollisesti niistä päätellen on odotettavissa. Tilanne on hektinen ja käynnissä, joten analyysin aika on myöhemmin – tunnetusti sodan ensimmäinen uhri on aina totuus.

Putin kuvitteli että Ukrainaa voi iskeä kuin lentopalloa. Mutta joskus torjunnasta päin hakkurin naamaa kimmahtava pallo tekee hyvin kipeää.


Kaikkein eniten tässä ihmetyttää riskinottohalukkuus. Tietääkö Venäjän tiedustelu jotakin mitä me muut emme tiedä, oli ensimmäinen kysymys siinä vaiheessa kun sota alkoi. Ensimmäinen mahdollinen selitys oli se, että Ukrainan armeija olisi ollut niin vakoojien läpi soluttama, että Venäjällä olisi ollut tieto siitä ettei se ryhdy vastarintaan. Tai varma operaatiosuunnitelma Ukrainan puolustuskyvyn lamauttamiseksi. Parin ensimmäisen päivän aikana kävi ilmi että näin ei ollut. Tiedustelupalvelut eivät voi erehtyä noin pahasti. Okei, vanha totuus on se että diktaattori on aina maailman huonoimmin informoitu henkilö sillä hänelle kerrotaan vain se mitä hän haluaa kuulla. Mutta Putinin luulisi olevan poikkeus, koska hän itse on koulutukseltaan tiedustelu-upseeri. Ja jos Putin tekee tolkuttomia typeryyksiä, luulisi Venäjältä löytyvän järkeä hänen syrjäyttämisekseen jopa lähipiiriä myöten. Ja ennen kuin kukaan sanoo että Putin on riittävän hyvin suojattu, niin ei ole. Armeija kykenisi tekemään vallankaappauksen milloin tahansa. Näin ei kuitenkaan ole – vielä – tapahtunut, joten armeijankin on täytynyt uskoa operaation onnistumiseen. Mutta Putinilla luulisi olevan kylmä rinki perseen ympärillä, sillä hän tuntee kyllä Venäjän pitkät perinteet hallitsijoiden syrjäyttämisessä:
Feodor I – nukkehallitsijaksi 1584, pikkuveli luultavasti murhattiin 1591
Feodor II – murhattiin 1605
Vale-Dimitri II – murhattiin 1606
Vasili Suiski – syrjäytettiin 1610, murhattiin 1612
Iivana VI – syrjäytettiin 1741, murhattiin 1764
Pietari III – syrjäytettiin ja luultavasti murhattiin 1762
Paavali I – murhattiin 1801
Aleksanteri II – murhattiin 1881
Nikolai II – syrjäytettiin 1917, murhattiin 1918
Georgi Malenkov – syrjäytettiin 1953
Nikita Hrustsov – syrjäytettiin 1964
Mihail Gorbatsov – syrjäytettiin 1991
Kuvitteleeko Vladimir Putin joko kuolevansa vallassa tai olevansa Venäjän historian vasta toinen rauhanomaisesti eläkkeelle vetäytyvä hallitsija edeltäjänsä Boris Jeltsinin jälkeen? Ja Jeltsin sentään oli Venäjän historian ainoa jollain lailla demokraattiseksi laskettava tsaari.


Putin on antanut joitakin lausuntoja. Mitä enemmän, sitä parempi. Joka kerran kun Putin jotain sanoo, listalta voidaan viivata yli yksi mahdollisuus siitä, miten asiat oikeasti ovat. Valehtelusta Putin on jäänyt kiinni usein, totuuden puhumisesta ei toistaiseksi kertaakaan.
Surullista asiassa on toki se, että jotkut valheet uppoavat Venäjän kansaan. Etenkin vanhempaan väestöön, mikä on siinä mielessä kummallista että luulisi heidän Neuvostoliiton ajoilta muistavan millainen totuusarvo virallisella tiedonvälityksellä on.
Putinin tiedotusmuuri vuotaa kuitenkin kuin seula jokaiselle joka haluaa sen kiertää ja osalle niistäkin jotka eivät halua. Venäjällä on sen verran kollektiivista muistia, että ei yksikään usko Putinin lausuntoja siitä, kuinka siviileille ei tapahdu mitään ja kuinka Venäjän joukot eivät kärsi lainkaan tappiota. Siinä ei auta edes diktaattorin liikuteltavat krematoriot tappioiden salaamiseksi. Tieto kulkee kyllä ja omalta osaltaan asiassa auttavat hakkeriryhmät, jotka tekevät kerrankin hyödyllistä työtä.


Putinia on verrattu viime aikoina suureen edeltäjäänsä Adolf Hitleriin. Vertailu kuitenkin ontuu, ja Hitlerin hyväksi. Putin piileskelee valtavan henkivartiokaartinsa takana eikä uskalla koronan pelossa tulla viittä metriä lähemmäksi varmaan ketään muuta paitsi rakastajatartaan. Hitler oli sentään ensimmäisen luokan rautaristillä – hyvin harvinainen kunniamerkki pelkälle korpraalille – palkittu sotasankari siinä missä Putin on raukkamainen pelkuri.


Yhdessä asiassa Putin kylläkin noudattaa Hitlerin oppeja. Kiovan piiritys näyttää sujuvan aika lailla vastaavaan tapaan kuin tuossa 80 vuotta sitten. Vihollinen saapui Kiovan laitamille ja puolustajat saivat ehdottoman käskyn pitää kaupunki hallussaan. Saartaminen kesti kuitenkin lähes kuukauden, mikä tuli epämiellyttävänä yllätyksenä hyökkääjälle kuten nytkin. Lopulta saarto onnistui ja Kiova kukistui kolme päivää myöhemmin. Saarrostustaistelu kaupungin ympäristössä jatkui vielä pitkään.


Venäläiset ovat tiettävästi noudattaneet strategiaa, joka on mukailtu amerikkalaisten Irakin sodassa käyttämästä. Mikä puolestaan on Persianlahden sodassa suurta mainetta ja menestystä niittäneen AirLand Battlen evoluutioversio.
Näissä strategioissa on kuitenkin yksi epävarmuustekijä. Niitä ei ole koskaan testattu tositilanteessa. Tositilanteella tarkoitetaan sitä, että vastakkain on kaksi taisteluun kykenevää kansakuntaa. Tällaista tilannetta ei ole maailmanhistoriassa koettu sitten – niin no, määrittelykysymys. Ainakin Korean sota täyttää ehdot ja siitä on sentään jo 70 vuotta. Israelin ja arabimaiden sodat kyllä, koska arabimailla oli moninkertainen ylivoima. Vietnam osittain, mutta siellä sodankäynti oli suurelta osin epäsymmetristä. Falklandin sodassa vastakkain oli kaksi modernia armeijaa, mutta argentiinalaisten taistelukyky taisi olla jossain Italian ja arabimaiden välissä, joten sekään ei kelpaa. Ja siitäkin on jo 40 vuotta.
Nyt käydään sotaa, jossa vastakkain on kaksi modernilla aseistuksella varustettua armeijaa kahdesta maasta, joiden asukkaat ovat soturikansaa. Sitä ei ole koskaan aiemmin nähty. Niinpä tästä sodasta saatavat opetukset tulevat olemaan vielä monen doktriinin pohjana.
Venäläiset tekivät pahan virhelaskelman, kun olettivat arabimaita vastaan toimineen strategian onnistuvan tässä tilanteessa. Ei ihmekään, jos ja kun Putin on raivoissaan. Kaikki ei mennytkään kuten Strömsössa. Putinilta on jäänyt lukematta oleellinen osa sotahistoriaa: jokainen taistelusuunnitelma menee uusiksi heti kun vihollinen ei toimikaan odotetusti. Se siitä tulee kun ei ole enää omakohtaisia kokemuksia sota-ajasta, koska tämä sotien välinen rauhan aika on päässyt venähtämään kiusallisen pitkäksi.


On vain ajan kysymys, kun venäläisiltä loppuu kolme asiaa: ampumatarvikkeet, rahat ja taisteluhalu. Sota tulee kalliiksi, kun Ukrainaa ei saadakaan liitetyksi Venäjään neljässä päivässä kuten piti. Kysymys kuuluu myös, kuinka innokkaita sotaan pakotetut venäläiset ovat taistelemaan veljeskansaansa vastaan. Ukrainalaisilla näyttää halua kuitenkin löytyvän.


Lievää huolestumista ainakin sodan parina ensimmäisenä päivänä aiheutti Ukrainan strategia, joka näytti noudattavan vanhaa Neuvostoliiton mallia: vetäydytään, odotetaan kovia pakkasia ja USA:n varusteapua.
Kovin suurta vakuuttavuutta ei osoittanut myöskään Ukrainan päätös jakaa aseita siviileille. Millainen mahdollisuus tällä porukalla olisi sitten koulutettua armeijaa vastaan? Yllättävän hyvä kuitenkin, koska mitä kauemmin menee, venäläisten halut näyttävät hyytyvän.
Tiedotussodassa Venäjä on jo hävinnyt. Se ei voi enää voittaa. Nyt Ukrainan ei pidä tehdä sitä ainoaa virhettä, joka voi viedä heiltä voiton. Nimittäin propagandaa. Kun maailman myötätunto on puolellasi, riittää kun kerrot totuuden. Pienikin valhe vie omaa uskottavuutta ja siihen ei pidä tässä tilanteessa sortua.
Toisaalta jopa venäläiset näyttävät tajuavan että ihan kaikki propaganda ei mene läpi. Olin melkeinpä hämmästynyt, että tällä kertaa Moskovassa ei räjähtänyt yhtään kerrostaloa kuten ennen Tsehtsenian sotaa.


Venäjä voi valehdella omilleen miten huvittaa, mutta ehkä maailma on jonkin verran muuttunut sillä kaikki ei enää mene läpi. Mutta johto saattaa tosiaan uskoa asiaansa. Kuten kolmisen viikkoa sitten kirjoitin: ”Venäläinen ei voi kerta kaikkiaan käsittää, että muualla maailmassa ajatellaan asioista jostain toisesta näkövinkkelistä. Erinomainen esimerkki tästä oli ulkoministeri Lavrovin kirje useille Etyj-maille. Kirjeessä vedottiin periaatteeseen, jonka mukaan ”valtio ei saa vahvistaa turvallisuuttaan toisten valtioiden turvallisuuden kustannuksella.” Koko Venäjän ulkopolitiikka viimeisen 500 vuoden ajan on ollut pelkästään tämän periaatteen rikkomista ja he ovat tälle tosiasialle täysin sokeita. Siksi he voivat vaatia tätä toisilta täysin vilpittömin mielin.”
Putin haluaa Venäjälle tsaarinajan imperiumin rajat ja enemmänkin. Jos hän uskoo selviävänsä riittävän suurella todennäköisyydellä, hän pysähtyy vasta Calaisissa Englannin kanaalin rannalla ja silloinkin vain siihen asti kunnes saa tarpeeksi paatteja haalittua kasaan maihinnousua varten. Putin pysähtyy vain kahdella tavalla: hän uskoo että hänet pysäytettäisiin jos hän jatkaisi tai sitten hänet todellakin pysäytetään. Jälkimmäinen taas on erittäin huolestuttava vaihtoehto, koska Putinilla nyt sattuu olemaan ydinase. Oleellinen kysymys kuuluu onko Putin todellakin varma että kukaan ei häntä vastaan käytä ydinaseita. Jos on, hän voi jatkaa etenemistään loputtomiin.


Ydinaseen puute olikin ainoa syy siihen, miksi Putin uskalsi hyökätä Ukrainaan. Ukraina kun hölmöyttään meni luopumaan Neuvostoliiton peruina jääneistä arsenaaleista. Nyt mahtaa vituttaa. Yhtäkään ydinasevaltiota vastaan ei ole koskaan uskallettu tosissaan hyökätä.
Tästä tulikin mieleen että toivottavasti Suomen pääesikunnassa on ollut viimeiset muutamat kymmenet vuodet projekti, jossa on salaa nipistetty ydinvoimaloiden uraanista materiaalia rikastettavaksi. Suomen korkeakouluissa kun on riittävästi tietotaitoa ydinaseen rakentamiseksi. Kunhan materiaali on olemassa, projektiin ei mene puolta vuottakaan. Olisihan se mukava ajatella, että jossain kallioluolassa olisi jo parinkymmenen vuoden ajan ollut muutaman pommin salainen varasto.


Putin uskalsi siis lähteä riehumaan, kun tiesi että lännestä ei ole vastaan laittamaan ja uskoi Ukrainan romahtavan riittävän nopeasti. USA:ssa ex-presidentti Trump avasi sanaisen arkkunsa ja totesi Putinin siirron olleen nerokas, mitä se kieltämättä olisikin jos onnistuisi. Tästä Suomen aina ah niin lahjakkaasti väärin ymmärtävä media totesi Trumpin olevan Putinin kaveri jos nyt ei suorastaan sätkynukke ja hyväksyvän Venäjän toimet. Tähän väliin pitänee muistuttaa että Venäjä miehitti Krimin 2014 ja hyökkäsi Ukrainaan 2022. Ja kun tarkemmin ajattelee, niin Afganistan 1979 sekä Tsekkoslovakia 1968 tapahtuivat myös silloin kun USA:ssa sattui olemaan demokraatti presidenttinä. Jostain syystä Neuvostoliitto ei tehnyt interventioita vuosina 1981-1993 eikä Venäjä vuosina 2001-2009 tai 2017-2021. Jopa Tsetsenian sodat käytiin 1996 ja 2009 eli demokraattien valtakaudella. Georgian sota 2008 on ainoa poikkeus viimeisen 60 vuoden aikana.


Urheilu jatkuu kuten ennenkin. Sanotaan, että urheilua ja politiikkaa ei pidä sekoittaa. Siltä ei kuitenkaan voi mitenkään välttyä. Jokainen venäläinen urheilija on samalla Venäjän edustaja ja propagandakoneiston jäsen. Venäjä on jo suljettu joukkueena kaiken ulkopuolelle dopingin takia, urheilijat edustavat vain itseään. Nyt on otettava seuraava askel. Kerrankin täytyy kiitellä formulaykkösiä: Haas-talli poisti venäläisyhtiön mainokset ja värit autostaan.
Toisaalta on väärin viattomia urheilijoita kohtaan, jos heidät suljetaan pois. Tähän on olemassa helppo ratkaisu. Dopingkielloista huolimatta osa venäläisurheilijoita on saanut jatkaa kilpailuja, kunhan he ovat osoittaneet olevansa puhtaita ja kansallisen dopingohjelman ulkopuolella. Samalla tavalla voitaisiin menetellä nytkin. Venäläisurheilijat kilpailukieltoon, jolta voi välttyä mikäli kilpailee sinikeltaisessa asussa ja pistää rintaansa Ukrainan lipun. Saisi Aleksander Ovetshkinkin kaverinsa Putinin nielaisemaan blinit väärään kurkkuun, kun pelaisi Washington Capitalsin asussa Ukrainan lippu rinnassaan protestiksi.
Samaa menettelyä voitaisiin soveltaa tietysti muuhunkin venäläiseen omaisuuteen. Se tulisi kansallistaa, ellei omistaja suostu maksamaan vaikkapa 5 % solidaarisuusveroa Ukrainan hallitukselle. Saisi EU tehdä jotain hyödyllistä ja säätää tämän voimaan. Huomattavasti reilumpi peli kuin mitä venäläiset sanelivat vaikkapa saksalaisten omaisuudelle Suomessa sodan jälkeen eli suora takavarikko. Puhumattakaan siitä mitä tapahtui itse Saksassa.


Entä sitten se oleellinen Suomen kannalta eli NATO? En ole kantaani muuttanut: Suomelle paras vaihtoehto on hoitaa puolustuksensa itse. Ikävä puoli asiassa on se, että Suomella on Venäjältä puolustautumiseen ilman NATO:a vain kolme optiota joista yksi lienee mahdoton ja kaksi muuta huonoja. Niinpä NATO:oon meneminen lienee, ikävä kyllä, paras vaihtoehto.
Jaa mitkä ne kolme optiota itsenäiseen puolustukseen sitten ovat?
1) eli se mahdoton vaihtoehto. Suomi hoitaa puolustuksensa kuntoon. Hyvässä jamassa ollaan tälläkin hetkellä, ainakin muihin Euroopan maihin verrattuna. Mutta paljon pitäisi vielä tehdä, mitenkään yksityiskohtiin menemättä. Tähän vain ei vasemmistolainen politiikka ole valmis. On ikävä asevelidemareita.
2) eli tosiasioiden tunnustaminen. Tämähän on se asioista mitään ymmärtämättömien vaihtoehto ollut aina: vakioargumentti on se, että Venäjä kykenee halutessaan valtaamaan Suomen, vaikka mitä tehtäisiin. Tähän voi sanoa että kyllä murtovaras pääsee aina halutessaan taloon sisään, mutta jos ovi on lukossa ja hälytysjärjestelmä toiminnassa, niin kummasti ne tulohalut vähenevät. Mikäli tälle linjalle lähdetään, niin luovutetaan sitten suosiolla. Silloin aletaan valmistautua. Pakkoruotsi pois ja venäjä tilalle. Jonkin aikaa saadaankin sitten elellä vähän leveämmin, kun puolustusbudjetti lyödään nollille. Eikä tarvitse mennä armeijaankaan. Kun Venäjä sitten valtaa Suomen, ei mene infrastruktuurikaan rikki koska ei panna hanttiin. Ja on kivempaa olla kun osaa kieltä valmiiksi, niin
Kolymajoen rantapenkerettä lapioidessa ymmärtää mitä leirin vartija sanoo.
3) eli epäsymmetrinen puolustus. Avataan rajat kaikille halukkaille. Tänne tulee kaksi miljoonaa hiekkaneekeriä että heilahtaa ja toiset kaksi miljoonaa viidakkoneekeriä perässä. Minkä takia luulette että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan eikä Keski-Aasiaan ottamaan entisiä neuvostostaneja, jotka olisivat olleet helpompi saalis? Edes Putin ei halua muslimeja riesakseen, saati sitten afrikkalaisia tai, Allah paratkoon, molempia yhtäaikaa eli somaleja. Tämän strategian valinnut Suomi saa olla rauhassa ainakin siihen asti kunnes Vladimir kehittää liikuteltavista kenttäkrematorioistaan maxiversiot hankkiutuakseen valtauksen ikävistä sivutuotteista eroon pikaisesti. Ikävä puoli tässä strategiassa tosin on se että samalla taannumme kehitysmaaksi.


Lopuksi muistutetaan vanhasta totuudesta: Diktaattorit pysäyttää vain kuolema. Ainoa tapa jolla Putinin uhasta selvitään on raivata hänet lopullisesti pois tieltä. Nyt sota ei näytä sujuvan erityisen hyvin, mikä taas Putinin kannalta on erittäin huolestuttavaa – vallankaappaus alkaa häämöttää näköpiirissä. Neuvotteluratkaisu ja vallan säilyttäminen on aika vaikea yhtälö, mutta Putin on ennenkin osoittanut hämmästyttävän selviytymiskykynsä.
Kokonaan toinen asia on se, poistuuko uhka Putinin myötä. Luultavasti ei. Venäjää on aina hallittu voimalla eikä ole mitään syytä uskoa, että tämä muuttuisi. Länsi pitää vaikkapa jotain Navalnyita demokraattisena valtiomiehenä, mutta pitää muistaa että Venäjällä mikään ei ole sitä miltä näyttää.

Uusinta: Musta Pekka

Lukijalle: Reilut neljä vuotta on kulunut. Vielä ei näitä sääntömuutoksia ole nähty. Mutta väitän, että etenkin koripallon suhteen se on vain ajan kysymys. Ja menihän kansainvälinen yleisurheiluliitto tekemään sääntökokeilun, joka oli niin typerä että en osannut sitä edes kuvitella eli kenttälajeissa tulokset nollataan ennen viimeistä kierrosta, jonne pääsee vain kolme parasta:

Olympialaisten alla pelattiin jenkkifutiksen eli kainalopallon ammattilaissarja NFL:n loppuottelu Super Bowl. Katsoin huippuhetkistä koosteen ja lopun kokonaan. Laji on suurta showta ja peli on viritetty markkinoinnin ehdoilla. Tämä on suhteellisen helppoa tehdä, koska NFL saa päättää asioista käytännössä vapaasti. Sääntömuutoksille ei tarvitse hakea kansainvälisen lajiliiton hyväksyntää. Jos NFL tekee muutoksen, yliopisto-, lukio- ja ulkomaiden sarjat seuraavat yleensä perässä. Ja muutoksia tehdään. Ei tosin kovin paljon, mutta jos pelissä tapahtuu strategista kehitystä vähemmän viihdyttävään suuntaan, vastareaktio sääntömuutoksen muodossa tulee pian.

Seuraukset näkyvät. Lajin suosio on melkoinen - tosin viime kaudella ei hyvä heilunut, kun miljoonapalkoilla piloille hemmotellut neekerit protestoivat "rotusortoa" vastaan polvistumalla mielenosoituksellisesti kansallislaulun aikana. Olisivat voineet vähän ajatella asiaa tarkemmin. Jos toiset neekerit eivät olisi myyneet heidän esi-isiään orjiksi valkoisten plantaaseille, he asuisivat nyt Afrikassa ilman valkoisten luomaa infrastruktuuria ja vaurautta, joka mahdollistaa NFL:n ja sen miljoonapalkat heille. Mutta tämä on väliaikainen häiriö ja sivuseikka.

Jutun teema ovat nuo sääntömuutokset. NFL on viritetty siten, että ottelusta tulee mahdollisimman jännittävä viime hetkeen asti. Huvittavaa on se, että kovin moni ei tätä huomaa. Säännöt ovat sen verran hienovaraisia, mutta selkeimpänä esimerkkinä on pelikellon kontrollointi ottelun lopussa. Tappiolla olevalla joukkueella on mahdollisuus pysäyttää kellon kulku aikalisin ja sopivilla pelistrategioilla (esim. ohi menneet syötöt, pallonkantajan astuminen ulos kentältä). Vastaavasti johdossa olevan joukkueen hallitessa palloa he pyrkivät pitämään kellon käynnissä. Tällä tavoin jännitystilanteessa eli hävinneen joukkueen kontrolloidessa palloa aika kuluu hitaasti. Käänteisessä tilanteessa eli johdossa olevan joukkueen kontrolloidessa palloa aika kuluu nopeasti ja yleensä he joutuvat luopumaan pallosta, jolloin jännitys kasvaa taas.

On odotettavissa, että tällainen kehitys yleistyy muissakin lajeissa urheilun muuttuessa yhä enemmän viihteeksi. Ei tarkoitus ole enää selvittää, kuka on paras vaan viihdyttää. Tärkeintä ei ole voitto, vaan liikevoitto. Niinpä lajit tekevät sääntömuutoksia kasvattaakseen jännitystä. Aiemmin sääntöihin ei liiemmin koskettu tässä tarkoituksessa, vaan kilpailurakenteeseen. Eihän pudotuspelien tarkoitus ole selvittää, kuka on paras vaan tuoda rahaa. Jos haluttaisiin selvittää Suomen paras jääkiekkojoukkue, pelattaisiin kuudenkymmenen ottelun runkosarja ja laskettaisiin pisteet. Pudotuspeleissä voittamisessa satunnaisuus vaikuttaa selvästi enemmän. Joukkuepeleistä ainoastaan jalkapallo ei ole tähän toistaiseksi mennyt, vaikka taannoin esitin sinnekin toimivaa jatkopelijärjestelmää.

Yksilölajeihin tällaisia sääntömuutoksia on vaikeampi tehdä, siksi onkin yleensä helpompaa keksiä uusia lajeja niille, jotka eivät vanhoissa pärjää. Tämä kehitys näkyy erityisen hyvin talviolympialaisissa, joissa on pilvin pimein pellelajeja sen sijaan, että kunnioitettaisiin perinteitä. Joukkuepeleissä sääntömuutoksia on helpompi tehdä viihdyttävyyden lisäämiseksi.
Joskus tosin mennään metsään liian läpinäkyvällä yrityksellä, kuten aikoinaan kaukalopallon legendaarisella Musta Pekka -säännöllä. Eli oli nimetty Musta Pekka -pelaaja, jonka viimeisen kymmenen peliminuutin aikana tekemät maalit laskettiin kahtena maalina.
Vastapainoksi onnistuneesta sääntömuutoksesta viihdyttävyyden lisäämiseksi voi mainita lentopallon, jossa siirryttiin "piste per syöttö" -järjestelmään "piste vain omasta syötöstä" -järjestelmän sijaan. Seurauksena olivat tasaisemmat pistejakaumat, 15 - 0 -lumierien jääminen historiaan ja jännittävämmältä vaikuttanut tilanne. Kukaan ei enää kaipaa vanhaa järjestelmää.

Seuraavassa viisi mahdollisesti tulevaisuudessa odottavaa erilaista sääntömuutosta eri lajeihin todennäköisyysjärjestyksessä eli numero 5 on epätodennäköisin ja 1 todennäköisin. Osa sääntömuutoksista on sellaisia, että ne soveltuvat melkein mihin tahansa lajiin, mutta olen esitellyt ne arvioni mukaan todennäköisimmässä / kyseiseen muutostyyppiin sopivimmassa lajissa. Tämän esityksen riski on tietysti siinä, että joku päättäjä lukee tämän ja saa ahaa-elämyksen. Tosin se on aika pieni, koska eihän tuota aiemminkin linkkaamaani jalkapallouudistustakaan otettu vakavasti ja se sentään oli järkevä, nämä eivät. Tai tarkemmin ajatellen kun katsoo mihin suuntaan urheilu on mennyt, niin typerillä uudistuksilla on suuremmat toteutumismahdollisuudet. Otetaan silti riski.


5. Yleisurheilu

Euroopan cupissa nähtiin jo surullisenkuuluisaksi noussut kokeilu, jossa kestävyysjuoksuissa pudotettiin juoksijoita pois kesken kisan näiden jäädessä viimeisiksi. Tämä onneksi haudattiin vähin äänin. Mutta muitakin mahdollisia viihdeuudistuksia on mahdollista tehdä.
Kenttälajeissa - paitsi tietysti korkeus- ja seiväshypyssä - voi ottaa käyttöön painotetun järjestelmän, mikä säilyttäisi lähes aina jännityksen viimeiseen suorituskierrokseen asti. Esimerkkinä keihäänheitto, mutta sama systeemi toimisi muissakin lajeissa. Ensin heitetään "esikierros", josta saatu tulos käytetään kullakin heittokierroksella siinä tapauksessa, että sen kierros on huonompi kuin varatulos (tai yliastuttu, hylätty, jätetty väliin tms.). Ensimmäisellä kierroksella mukana on normaalisti 12 heittäjää, jos on enemmän niin sitten kaikki. Kullekin heittäjälle voimaan jää joko esikierroksen tulos tai ensimmäisen kierroksen tulos. Se huonompi tulos siirtyy varatulokseksi. Kymmenen parasta heittäjää jatkaa toiselle kierrokselle. Heitetään aina käänteisessä sijoitusjärjestyksessä eli viimeisenä jatkoon päässyt heittää ensimmäisenä ja johdossa oleva viimeisenä. Aina uuden heittokierroksen alkaessa tulos puolitetaan sentin tarkkuuteen alaspäin. Heiton jälkeen tulokseen lisätään uuden kierroksen tulos (tai jos se on varatulosta huonompi, niin varatulos ja viimeisin tulos siirtyy sen tilalle varatulokseksi). Kierroksen päätyttyä kaksi huonointa karsiutuu pois. Näin kuudennella kierroksella on jäljellä enää kaksi heittäjää.
Otan esimerkkinä kauden 2016 kahdentoista parhaan suomalaisheittäjän kilpailun. Siten, että jokaiselle otetaan kauden seitsemän ensimmäisen kilpailun tulos kunkin kierroksen tulokseksi. Satunnaisiin kohtiin laitetaan "x" eli ei tulosta (en rupea selittämään miten tämän arvoin) siten, että noin joka kymmenes heitto on tällainen. Seurataan kilpailun edistymistä kierros kierrokselta, heitetty tulos 1.kierrokselta alkaen suluissa, mikäli se menee varatulokseksi merkitty tähdellä, järjestys pistetilanteen mukaan, joka kierroksen jälkeen kaksi huonointa tipahtaa:
Esikierros: Pitkämäki 84,24, Ruuskanen 82,31, Mannio 81,07, Kiiskilä 77,31, Wirkkala 76,01, Haatainen 75,78, Lehtola 74,42, Peltomäki 74,23, Takala 73,08, Karvinen 70,99, Kinnunen 70,27, Vanhamäki 68,23
1. kierros: Ruuskanen 86,90 (86,90), Pitkämäki 85,35 (85,35), Mannio 81,07 (77,25*), Lehtola 79,13 (79,13), Peltomäki 79,02 (79,02), Kiiskilä 78,41 (78,41), Karvinen 77,13 (77,13), Wirkkala 76,01 (75,45*), Haatainen 75,78 (74,84*), Takala 74,63 (74,63), Kinnunen 71,33 (71,33), Vanhamäki 68,23 (x*)
2. kierros: Pitkämäki 126,91 (83,03*), Ruuskanen 125,76 (x*), Mannio 121,74 (81,21), Karvinen 118,60 (80,04), Lehtola 117,64 (78,08), Kiiskilä 116,51 (74,67*), Peltomäki 115,94 (76,43), Wirkkala 115,31 (77,31), Haatainen 113,66 (75,77), Takala 110,39 (72,64*)
3. kierros: Pitkämäki 146,98 (80,52*), Ruuskanen 145,98 (83,10), Mannio 138,39 (77,52), Wirkkala 136,70 (79,05), Kiiskilä 135,28 (77,03), Peltomäki 134,71 (76,74), Lehtola 133,24 (72,36*), Karvinen 130,29 (69,50*)
4. kierros: Pitkämäki 151,22 (77,73*), Wirkkala 148,92 (80,57), Mannio 148,89 (79,70), Kiiskilä 142,31 (72,63*), Peltomäki 141,58 (73,39*), Ruuskanen 72,99 (x)
5. kierros: Pitkämäki 157,66 (82,05), Mannio 152,99 (78,55), Wirkkala 149,91 (73,30*), Kiiskilä 147,90 (76,75)
6. kierros: Pitkämäki 158,42 (79,59), Mannio 156,09 (79,60)
Eli Ruuskasella käy paska säkä, kun neljännellä kierroksella tulee toinen yliastuttu ja kisa päättyy siihen. Viimeisellä kierroksella Pitkämäki heittää viimeisenä ja hänen on heitettävä 77,26 voittaakseen Mannion. Tällä kertaa voitto on kuitenkin jo poikkeuksellisesti varma, koska Pitkämäellä on varastossa käyttämättömänä tulos 77,73.
Käydäänpä huvin vuoksi sama kisa maailman parhaiden keihäänheittäjien kesken, kuitenkin vuoden 2017 tuloksin (edelliseen valitsin 2016 siksi että viime kaudella Suomessa oli sen verran moni keppimies telakalla):
Esikierros: Röhler 93,90, Hofmann 88,79, Kirlazis 88,01, Hamann 86,71, Vetter 84,36, Pitkämäki 84,26, Vadlejch 82,60, Yego 81,94, Huang 80,64, Krukowski 80,15, Frydrych 79,31, Cheng 73,46
1. kierros: Röhler 93,90 (x*), Vetter 89,68 (89,68), Hofmann 88,79 (84,02*), Kirlazis 88,01 (80,15*), Hamann 86,71 (81,29*), Cheng 84,77 (84,77), Pitkämäki 84,26 (83,51*), Vadlejch 82,60 (x*), Yego 81,94 (78,40*), Huang 80,64 (78,55*), Krukowski 80,21 (80,21) Frydrych 79,31 (77,88*)
2. kierros: Röhler 130,17 (83,22), Vetter 129,20 (83,91*), Cheng 127,10 (84,72), Vadlejch 126,84 (85,54), Hofmann 128,54 (84,15), Pitkämäki 125,97 (83,84), Hamann 124,64 (80,85*), Kirlazis 124,16 (76,09*), Huang 121,09 (80,77), Yego 119,37 (x*)
3. kierros: Röhler 151,63 (93,90), Vetter 150,53 (85,93), Cheng 150,47 (84,72), Vadlejch 150,18 (86,76), Hofmann 148,29 (79,65*), Pitkämäki 146,93 (83,95), Hamann 146,16 (83,84), Kirlazis 144,65 (82,58)
4. kierros: Röhler 165,87 (90,06), Vadlejch 159,86 (84,77), Vetter 159,17 (79,41*), Hofmann 157,67 (83,53), Pitkämäki 156,97 (83,17*), Cheng 155,16 (79,93)
5. kierros: Vetter 167,73 (88,15), Röhler 166,57 (83,64), Vadlejch 159,47 (79,54), Hofmann 158,69 (79,86)
6. kierros: Vetter 171,74 (87,88), Röhler 171,54 (88,26)
Tämä meni jännäksi. Viimeisenä heittäjänä vuoroon tulevan Vetterin on heitettävä 87,68 voittaakseen ja se ylittyy 20 sentillä. Röhler on heittänyt koko ajan veitsi kurkulla toisen heiton tultua yliastutuksi. Pitkämäki putoaa kahdelta viimeiseltä kierrokselta, mutta jos Hofmann olisi heittänyt 70 cm vähemmän neljännellä kierroksella, se olisi riittänyt Pitkämäen jatkoonpääsyyn.
Sääntömuutoksen todennäköisyys on käytännössä nolla, koska siinä ei välttämättä voita kilpailua vaikka heittäisi alkukierroksilla ME:n. Tai vaikka heittäisi kuudella ensimmäisellä heitolla (esikierros ja viisi varsinaista) jokaisella ME:n ja loukkaantuisi viimeisellä näistä kykenemättä heittämään enää yhtä heittoa, niin silloin jäisi hopealle. Ei kuulu lajin henkeen alkuunkaan. Mutta toisaalta idea on niin typerä, että älkää helvetissä menkö vihjaamaan IAAF:lle.


4. Jalkapallo

Juniorifutiksessa on armosääntö, jonka tarkkaa sisältöä en nyt muista mutta ei sillä ole väliä. Ajatus on joka tapauksessa siitä mukailtu. Sääntö pätee jostain tietystä ikäluokasta alaspäin. Ja jostain maalierosta alkaen. Jos joukkue on tietyn verran tappiolla, se saa ottaa ylimääräisen kenttäpelaajan. Jos maaliero tämän ansiosta kaventuu alle rajan, ylimääräinen pelaaja poistuu kentältä.
Sama sääntö aikuisten futikseen, mutta kääntäen. Jos joukkue on kahden maalin johdossa, yhden joukkueen pelaajista on seisottava jatkuvasti oman maalin takana. Kyseistä pelaajaa saa vaihtaa lennosta, mutta yhden pelaajan on oltava koko ajan siellä passissa. Kolmen maalin johdossa siellä on oltava kaksi pelaajaa, neljän maalin johdossa kolme ja niin edelleen. Jopa alkavat pelit muuttua tasaisemmiksi.
Sääntömuutoksen todennäköisyys on varsin olematon, koska jalkapallo on tunnetusti peleistä konservatiivisin. Ajanottokin on vielä tiimalasiaikakaudelta. Eikö olisi jo korkea aika (anteeksi sanavalinta) siirtyä tehokkaaseen peliaikaan?


3. Amerikkalainen jalkapallo

Jos joukkue siirtyy vähintään kymmenen pisteen johtoon, sillä on hyökkäysvuorollaan neljän sijaan enää kolme yritystä edetä kymmenen jaardia. Eli siirrytään kanadalaiseen malliin, sikäläisessä kainalopallossahan yrityksiä on vain kolme. Kymmenen pistettä on passeli raja siksi, että yhdellä kertaa voi saada maksimissaan kahdeksan pistettä eli touchdown ja kahden pisteen lisäyritys.
Muutoksen todennäköisyys on pieni, koska se on reilun pelin vastainen, mikä taas on amerikkalaisille sietämätöntä. NFL kykenee saamaan lähes saman tasoittavan vaikutuksen aikaan muillakin, hienovaraisemmilla sääntömuutoksilla. Eikä tällä tarkoiteta pelkästään pelisääntöjä, vaan palkkakattoja, joukkuemateriaalien tasaamista pakkosiirroin ynnä muita joukkueisiin vaikuttavia temppuja, jotka eivät ole niin räikeästi nähtävissä.


2. Jääkiekko

Jääkiekon jännittävin tilanne on se, kun toinen joukkue johtaa yhdellä (tai kahdella) maalilla ja peliaikaa on enintään muutama minuutti jäljellä. Niinpä täytyy pyrkiä kohti tätä tilannetta. Siihen päästään tarjoamalla tappiolla olevalle joukkueelle paremmat mahdollisuudet ylivoimapeliin. Jääkiekossa on sääntö, jonka mukaan ns. pieni rangaistus eli kaksi minuuttia päättyy, mikäli ylivoimalla oleva joukkue tekee maalin. Vajaalla mutta tasakentällisin pelatessa näin ei tapahdu. Muutetaan sääntöjä siten, että maalin syntyessä muuten kuin täysillä miehistöillä ja tappiolla olevan joukkueen jäädessä edelleen vähintään kahden maalin tappioasemaan tapahtuu seuraavaa:
- mikäli maalin teki tappiolla oleva joukkue, ei voitolla olevan joukkueen pelaaja pääse pois jäähyltä
- mikäli maalin teki voitolla oleva joukkue, pääsee tappiolla olevan joukkueen pelaaja pois jäähyltä, vaikka maali olisi syntynyt tasakentällisin tai alivoimalla
- muissa tapauksissa menetellään kuten ennenkin
Samalla voidaan muuttaa "siirretty rangaistus" sääntöä siten, että se ei koske voitolla olevaa joukkuetta, ts. tappiolla olevan joukkueen pelaajan rikkoessa peli keskeytyy heti.
Muutoksen todennäköisyys on kohtalainen, koska "armahdussääntö" on jälkeenpäin lisätty keksintö. Alkujaan jäähy istuttiin loppuun riippumatta siitä mitä kentällä tapahtui. Tämä voitaisiin markkinoida "lätkä palaa juurilleen" teemalla, osittaisena paluuna vanhoihin sääntöihin. Siirretty rangaistus tuskin muuttuu, koska esim. läpiajon tapauksessa saattaisi tappiolla olevan joukkueen pelaaja vetäistä mailalla aivan jotain muuta pelaajaa saadakseen pelin poikki.


1. Koripallo

Tämä sääntömuutos olisi mahdollinen kaikissa lajeissa eri painotuksin, mutta koripalloon se sopii kaikkein parhaiten. Pisteytys muutetaan siten, että koripallon neljässä neljänneksessä pisteet lasketaan eri tavoin. Ensimmäiset kaksi neljännestä kuten nytkin. Kolmannessa neljänneksessä tehdyt pisteet ovat arvoltaan kaksinkertaisia ja viimeisessä neljänneksessä nelinkertaisia. Nykyään vaikka 24 pisteen etumatka lopussa on käytännössä toivoton ja katsoja voi sulkea telkkarin kaikessa rauhassa. Tässä systeemissä 24 pisteen etumatka tarkoittaa kahta kolmen pisteen heittoa. Jännitys tiivistyy! Mahdollinen jatkoaika voidaan sitten pelata normaalilla pistelaskulla, koska sen tarkoitus on vain tehdä ratkaisu.
Muutoksen todennäköisyys on suuri. Itse asiassa hämmästelen suuresti, että yksikään laji ei ole vielä mitään vastaavaa keksinyt. Toisin kuin muut edellä luetellut muutokset, tämä on sama molemmille joukkueille eli tasapuolinen. Lisäksi sitä voidaan markkinoida jopa oikeudenmukaisena - lopussahan joukkueiden kunto ja henkinen kantti punnitaan, joten miksi ei palkittaisi lopussa tehtyjä pisteitä arvokkaampina?

Uutiskatsaus 8/2022

1. Missä tavataan?

Putin ja Biden ovat hyväksyneet Ranskan presidentti Macronin kokouskutsun. Tapaamispaikka ei ole vielä tiedossa. Pieni vihje: älkää herran tähden menkö Müncheniin.


2. Romahdus

Puoluegallup totesi perussuomalaisten kannatuksen vähentyneen 2,1 prosenttiyksiköllä 15,4 prosenttiin. Hesarin otsikko totesi: ”Perussuomalaisten kannatus romahti”. Herää kysymys voiko ”romahdukseksi” tosiaankin sanoa sitä, että kannattajista vaihtoi kantaa kokonaista 12 prosenttia. (Prosenttilaskun perusteet unohtaneille tai ne kokonaan oppimatta jättäneille kuten toimittajille kerrottakoon, että lasku tehdään jakamalla muutos (2,1) alkuperäisellä (17,5), jolloin lopputulos on tarkalleen 12 prosenttia.) Suorastaan surkuhupaisaksi lehden otsikointi osoittautuu jutun lopussa, jossa todetaan: ”Tutkimuksen virhemarginaali on noin 2,1 prosenttiyksikköä suuntaansa suurimpien puolueiden kohdalla.” Suomennus: perussuomalaisten todellinen kannatus on välillä 13,3 – 17,5 prosenttia. Toisin sanoen on täysin mahdollista että perussuomalaisten kannatus on pysynyt samana. En nyt ehdi kaivaa esiin mikä mahtoi olla edellisen tutkimuksen virhemarginaali, mutta ihan ammattimiehen vuosikymmenten kokemuksella sanon lonkalta, että tutkimusten normaalit virhemarginaalit, normaalijakauman luottamusvälit ynnä muut huomioiden tilanne on se, että on noin 10 % todennäköisyys sille että perussuomalaisten kannatus on jopa suurempi kuin edellisen tutkimuksen aikaan. Tällöin ”romahduksesta” voidaan puhua ainoastaan totaalisen ymmärtämättömyyden tai propagandasyiden takia. Mitkä kyllä molemmat ehtoina täyttyvät.
EDIT samana iltana: No ehdinpäs sittenkin laskea. En kylläkään löytänyt tietoa edellisen tutkimuksen virhemarginaalista, mutta oletin sen olevan sama 2,1 prosenttiyksikköä. Lisäksi oletin että molemmissa tutkimuksissa on käytetty normaalia 95 % luottamusväliä. Näillä oletuksilla on noin 8,3 % todennäköisyys sille, että perussuomalaisten kannatus onkin suurempi kuin edellisessä tutkimuksessa.


3. Kelataan väärästä kohtaa

Hetken aikaa olin jo ilahtunut, kun otsikko ilmoitti hallituksen leikkaavan Kela-korvauksia. Vaan olisihan se pitänyt tietää, että leikkaukset eivät tietenkään kohdistu Kelan suhteellisesti suurimpaan asiakasryhmään eli haittamaahanmuuttajiin. Se 64 miljoonaa euroa leikataan labrakokeista, fysioterapiasta ja magneettikuvauksista. Noin äkkiseltään voisi veikata, että nämä ovat juuri ne osa-alueet joilla suomalaisten osuus on suurin. Hammashoidosta ja mielenterveyspalveluista ei leikata mitään. Voitte itse päätellä tästä jotakin.
Jos leikata pitää niin löytyisi hyödyllisempiäkin kohteita. Kehitysapuun menee 1,27 miljardia ja siitä ei kovin montaa senttiä suomalaisille palaudu. Haittamaahanmuuton Suomessa tapahtuviin kuluihin menee 3,2 miljardia ja siitä sentään pieni osa palautuu suomalaisille, joskin suureksi osaksi maanpettureille jotka haittamaahanmuutosta hyötyvät. Kun taas nuo Kela-korvaukset menevät suurelta osin suomalaisten työkyvyn säilyttämiseen eli saattavat jopa tuottaa enemmän kuin kuluttavat. Mutta eihän tällaisten asioiden tukeminen speissarihallituksen linjaan ole koskaan kuulunut.


4. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Asmerom Weldemariam … jäkjäkjäk …kolmen vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä …törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Helsingin hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


5. Uutta oikeuskäytäntöä

Sisäministeriössä ei ole riittävästi oikeita töitä, sillä siellä selvitettiin kuinka maahan vuoden 2015 saasteaallossa tunkeutuneille ja negatiivisen päätöksen saaneille saataisiin myönnettyä oleskelulupa.
Tämähän kuulostaa lupaavalta käytännöltä noin oikeusvaltion kannalta. Miten olisi jos yrittäjä jättäisi arvonlisäverot tilittämättä ja viisi vuotta niitä väisteltyään todettaisiin että kun se nyt ei halua niitä maksaa, niin jättäköön sitten maksamatta.
Odotetusti Hesari alkoi jo itkeä asian puolesta todeten, että ”paperittomien kertalaillistamisen vastustajien olisi syytä esittää oma ratkaisunsa”. No voi helvetti. Eihän tässä ole muuta tehtykään viimeiseen seitsemään vuoteen kuin esitetty ratkaisua asiaan. Vieläpä toimivaa sellaista.


6. Yhdeksän liikaa ja yksi väärin

Kun nyt on kerrottu jälleen uutena uutisena (osa n) ulkomaalaisten katujengien riehumisesta, niin Järjestelmäpuolueen maanmyyntiosasto Kokoomus heräsi. Se esitti kymmenen kohdan ohjelman, jolla asiaa pitäisi hoitaa. Kymmenen kohtaa on aivan liikaa, yksikin riittäisi. Kokoomuksen ohjelmasta voi aivan huoletta poistaa yhdeksän ensimmäistä, koska ne ovat ensinnäkin toimimattomia ja toiseksi turhia. Jäljelle jää vain kohta 10 ja siinäkin on virhe: ”Kotouttamispolitiikkaan on tehtävä korjausliike.” Onneksi virhe ei ole suuri, sillä siitä selviää vaihtamalla yksi kirjan: ”Kotiuttamispolitiikkaan on tehtävä korjausliike.”


7. Haisee tänne asti

”Lohduton äiti kertoo lapsensa rasistisesta koulukiusaamisesta”. No, tämmöiseenhän pitää tietysti heti puuttua ja hoitaa asia kuntoon. Vaan mikäpä mahtaa olla totuus?
Viranomaiset eivät tunnetusti voi kommentoida keskeneräisiä asioita eivätkä luottamuksellisia asioita senkään jälkeen kun se on käsitelty. Tavasta jolla ei kommentoida voidaan kuitenkin päätellä paljon. Oletetaanpa että koulussa olisi joukko suomalaisia rasisteja, jotka terrorisoivat viatonta eriväristä. Koululaitos ei tietenkään paljasta yksityiskohtia, mutta kommentti olisi jotain tähän tyyliin: ”Rasismi on ehdottoman tuomittavaa. Asia on vakava ja olemme ryhtyneet ankariin sekä välittömiin toimenpiteisiin.” Nyt rehtori ei kommentoi lainkaan ja perusopetuksen johtaja toteaa vain ”asia on tarkemmassa tarkastelussa”. Tämä tapaus haisee uhriutumiselta näille leveysasteille asti.
Pahimmassa tapauksessa koko juttu on täsmälleen päinvastoin ja viranomaiset eivät tietenkään voi sitä sanoa. Silloinhan tosi koko tapaus olisi vain uusi normaali.


8. Kulttuuritulkin paikka

Pakistanilainen mies tuomittiin kolme vuotta sitten elinkautiseen murhattuaan siskonsa. Nyt hän on saamassa armahduksen, koska vanhemmat ovat antaneet hänelle anteeksi. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, mahdettiinko äidin mielipidettä kysyä vai saiko isä päättää.
Murhan syynä oli se, että 26-vuotias sisko oli somevaikuttaja, joka julkaisi ”häpeällisiä kuvia”. Veli ei osoittanut minkäänlaista katumusta ”perheen kunnian” vuoksi tehdystä teosta. Olisi myöskin mielenkiintoista tietää, miksi ”kunnia” on tärkeintä kulttureissa joissa siihen ei olisi mitään aihetta, kuten rikollisten ja epäonnistuneiden yhteiskuntajärjestelmien keskuudessa.
Murhan aikaan voimassa olleen lain mukaan murhaaja voidaan armahtaa, jos uhrin perhe sitä vaatii. Lakia on nyttemmin muutettu.
Armahduksesta pöyristyneille Jaska tulkkaa vähän kulttuuria. Tämä on ihan sikäläisen menon mukaista ja jos kerran kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, tämä tulee hyväksyä sellaisenaan. Eläkööt tavallaan, kunhan eivät tuo tapojaan sivistyneisiin maihin.


9. Eri asia

Ottamatta mitenkään kantaa kummankaan mielenosoituksen järkevyyteen totean, että tamperelainen kaupunginvaltuutettu Joakim Wigelius teki arvokasta työtä koostaessaan videon, jossa verrattiin Ylen Jälkityhmät -ohjelman vakioesiintyjien suhtautumista Elokapinan ja Convoyn Mannerheimintien tukkimisiin.
Yle itse teki itsestään vielä enemmän pellen vaatimalla videon poistamista. Viimeksi kun tarkistin niin Yle oli ilmainen ja rahoitti propagandansa minun ja meidän muiden verorahoilla.


10. Ostin kun halvalla saa

Bensan hinta pomppii kahden euron kipurajan molemmin puolin. Tämähän on luonnollista seurausta siitä, että polttoainetta verotetaan jotta kansa saatasiin siirtymään saasteettomalla töpselisähköllä toimiviin, luonnonvaroja kuluttamatta tuotettuihin ja ehdottoman luotettavasti toimiviin sähköautoihin.
Tavoitteen saavuttamiseksi muistetaan kertoa, kuinka loppujen lopuksi Suomessa polttoaine on kohtuullisen hintaista elintasoon nähden. Ja tehdäänpä sitten faktantarkistus. Tässä listassa Suomen bensiinin litrahinnaksi on merkitty 14.2.2022 1,911 euroa. Halvimmiksi hinnoiksi on merkitty Venezuelan 0,022 ja Iranin 0,045 euroa, mutta nämä tiedot eivät ole luotettavia. Halvin luotettava tieto on Algeriasta, 0,289 euroa. Se taas ei ole köyhänä maana (BKT 1511 USD/asukas) Suomelle (BKT 43482 USD/asukas) kovin pätevä vertailukohta. Tarkistetaan Saudi-Arabia (BKT 31300 USD/asukas). Bensiinin hinta 0,549 euroa/litra. Noin 30 % Suomen hinnasta. Siinä sitä ympäristötoimia kerrakseen. Lisätäänpä tähän vielä sellainen pikkujuttu, että Suomen asukasluku oli vuonna 1940 4,5 miljoonaa, kun se on nyt 5,5 miljoonaa. Saudi-Arabian väkiluku 1960 oli 4,0 miljoonaa, nykyään noin 36 miljoonaa. Yhdeksänkertaistuminen siinä ajassa, missä Suomen väkiluku on 1,2-kertaistunut. Kun ottaa huomioon ympäristön hyväksi tehdyt toimet, on luultavaa että Suomen aiheuttama saastumisen määrä on jopa laskenut 60 vuodessa. Samaan aikaan Saudi-Arabian aiheuttama saastuminen on elintason ja väkiluvun kasvu huomioiden varovastikin arvioiden vähintään kaksikymmenkertaistunut, luultavammin noin 50-100 -kertaistunut.
Kysynpä vaan missä niitä ympäristön hyväksi tehtäviä toimia todella tarvittaisiin? Kysyn myös uskooko speissarihallitus ihan aikuisten oikeasti, että kehitysmaat ja Lähi-itä nakkaavat paskan vertaa siitä kun Suomi näyttää esimerkkiä?


11. Ahdingossa

Kotimaiset maataloustuottajat ovat todella kovilla. Lannoitteiden hinta on pompannut, rehujen hinta noussut ja koneiden käyttäminen tulee polttoainehintojen takia entistä kalliimmaksi. Tähän vielä lisätään EU-byrokratia eli planketin täyttö joka kerta kun pieraisee sikalassa. Kestoaika, äänenvoimakkuus ja arvio hajusta. Byrokratian määrä on jotain uskomatonta.
Aika moni maatila menee tällä vauhdilla nurin. Velkaa on useimmilla ja paljon, koska säädökset ovat vaatineet rajuja investointeja. Nyt on aika tukea maanviljelystä. Allekirjoittanut ostaa vain ja ainoastaan kotimaista lihaa ja suosittelee samaa muillekin. Se auttaa osaltaan, vaikka tuottajalle kulkeutuukin vain hävyttömän pieni osa rahoista. Loppujen lopuksi maataloustuotanto on ainoa elinkeino, jolla on todellista merkitystä. Kaikki muu on mahdollista vain siksi, että joku tuottaa ruokaa.


12. Voiteen vika jos suksi ei luista

Fluorivoiteet olivat olympialaisissakin kiellettyjä. Kukaan ei kieltoa valvonut. Saksa voitti naisten viestissä kultaa harvinaisen hyvillä suksilla ja muutenkin oli napakka luisto. Tästä herää pari kysymystä:
1) Mikä mahtaakaan olla se iso markkina-alue, jossa hiihtoa halutaan edistää?
2) Olisiko kyseisen markkina-alueen urheilijoiden menestys hyvä valtti rahantulolle?
3) Kenellä mahtoi olla tietoa että voiteita ei valvota?


13. Puhuvia päitä

Kovin paljon en ehtinyt olympialaisia katsella työkiireiden takia. Vaan yhden ilmiön huomasin. Joka toinen kerta kun ruutuun ehti vilkaista, näkyikö sieltä urheilua? No ei näkynyt. Siellä näkyi kun Kaisa Mäkäräinen virkkasi, Kalle Palander opiskeli kiinaa tai asiantuntijat spekuloivat. Korjatkaa jos olen väärässä mutta minulla on sellainen muistikuva että vielä reilut parikymmentä vuotta sitten olympialaisissa ei paljon studiossa viivytty vaan lähetys siirtyi aina sinne missä tapahtui, koska koko ajan kuitenkin jossain jotakin kilpailtiin.
Tätä menoa parinkymmenen vuoden päästä ei ehditä muuta kuin kertoa tulokset studiossa.


14. Taas juostaan Cooperia

Telkkarissa oli alkanut joku viihdeohjelma, jossa julkkikset pistettiin leikkimään armeijan touhua. Ensimmäisessä jaksossa tehtin juoksutesti. 2400 metriä haastavassa maastossa. Paras tulos oli laulaja Benjamin Peltosella, alle kahdeksan minuuttia. Tämä herätti pientä kummastusta, sillä Cooperin vauhtina se olisi 3600 metriä. Pidempi matka ja ”haastava maasto” – en tiedä mitä tällä tarkoitettiin – huomioiden sanoisin, että tulos vastannee noin 3500 metriä Cooperissa. Kovaa jälkeä. Tuolla kunnolla saattaisi selvitä jo Kalevan Kisoihin naisten vitoselle, sillä vitosen aikana tuo vastannee noin 18 minuutin alitusta, joka on suunnilleen rankingissa vaadittava tulosraja.
Mutta sitten ne muut. Ex-nyrkkeilijä Elina Gustafsson juoksi alle kymmenen minuutin, samoin Sampo Kaulanen. Tämä vastaa aika tarkkaan kolmea tonnia Cooperissa. Gustafssonin kohdalla on lievää törkeämpi epäilys ja mitä Kaulaseen tulee, niin lumipallo helvetissä. Asian varmisti laulaja Marita Taavitsainen, joka käveli matkan 14 minuutissa. Tämä tarkoittaa 17,5 minuuttia 3000 metrillä. Sillä tuloksella pääsee naisten 3000 metrin kävelyssä viime vuoden Suomen tilastoissa sijalle 19 listalla, jolla on 62 kilpakävelijää. Millaisen kyvyn maamme yleisurheilu onkaan nyt jo yli viisikymppisessä laulajassa menettänyt!
Minä kun luulin pistäneeni Cooperin testistä hyperbolaa yli kaikkien mahdollisten mittareiden, mutta eikös tosi-tv pistänyt jälleen paremmaksi.


Loppukevennys: Paluu itäisiltä mailta

Tämä oli kyllä kaikkien aikojen parhaita otsikoita: ”Iivo Niskanen kaappasi vaimon kainaloonsa lentokentällä – Saana-rakas paljasti pariskunnan illan suunnitelmat”.
Tuli hakematta mieleen juttu siitä, kun talvisodan jälkeen ulkomaalainen reportteri meni haastattelemaan rintamajermua. Sotatapahtumien käsittelyn jälkeen reportteri kysyi:
- Mitäpä sitten teit ensimmäisenä kun sodan jälkeen palasit kotiin?
- Heti ensimmäiseksi piti kiivetä vaimon päälle.
- kröhömkröhöm… onneksi tämä ei ole suora lähetys. Tuota… no mitä teit seuraavaksi?
- No kyllä oli niin pitkä reissu, että pitihän se heti perään tempaista toisenkin kerran.
- kröhömkröhöm… jos nyt kysytään kuitenkin niin, että mitä teit ensimmäiseksi sen jälkeen kun olit … hmmm … tervehtinyt vaimoasi?
(Pitkä hiljaisuus.)
- Jaa-a. Kyllä se taisi olla niin että sitten heitin repun selästä ja sukset jaloista.

Uusinta: Tuntematon bloggaaja

Lukijalle: Tämä kirjoitus vuodelta 2010 on tietysti auttamatta vanhentunut. Presidenttinä ei enää ole Halonen – onneksi ei mennyt muuttamaan perustuslakia kolmatta, ja luoja paratkoon, neljättä kautta ajatellen – ja onhan ilmasto vapautunut. Nykyään sananvapaus on kieltämättä suurempi kuin ennen. Ääneen voi sanoa yhä useampia tosiasioita, vaikka viime aikoina ote on kenties taas hieman kiristynyt. Ja onhan tässä käytetty teknologiakin jo osaltaan vanhentunutta. Mutta toivottavasti tämän satiirin kärki puree edes osittain samalla teholla kuin tuolloin:

Ote joskus parinkymmenen vuoden kuluttua ilmestyvästä hävitystä Mokutussodasta kertovasta romaanista Tuntematon bloggaaja.

(Kiitos Yrjöperskeleelle ideasta ja kannustuksesta sekä alkuperäisteokselle.)


Rokka sulki kannettavansa, nappasi muistitikun mukaansa ja sanoi:
- No nii, poika. Tule! Issäis opettaa siut bloggaamaa.
- Mitä aiheita?
- Siel on kyl.
He marssivat nettikahvilaan, ja Rokka kuljetti Hauhian pimeään nurkkaukseen, jossa oli kukon kuvalla varustettu ovi.
- Täss on käymälä.
- Onko noi Hesareita?
- On. Erkko meil laitteloo käymäläpaperinkii.
Rokka näytti uutista, jossa perussuomalaisten kannattajia kehotettiin muistamaan, että Soinia saa äänestää vain Uudellamaalla ja siirtymään muiden puolueiden kannattajiksi.
- Näät sie mitä täs lehes sanotaa? Tämmöne jos kellä on mukana ku joutuu mokuttajien kynsii ni sille taataa hyvä kohtelu. Jot piä sit mielessäis. Ota mukkaa ko lähet.
Sitten he aloittivat surffauksen.
- Tuos on toisen netsin blogi. Sitä ei päivitetä ko harvoi. Nää täs on Hommafoorumin keskustelupalstoi. Tuol on heiän mode. Hei, näkkyyk mittää?
Halla-ahoa lukeva moderaattori tarkisti uusimmat viestit ja vastasi:
- Ei näy.

Rokka selitti Hauhialle:
- Älä sie luve moderoides vaik tuo Ukkola lukkoo. Ei tartte rasistihäirikön kommentin olla ku hetki liikaa näkyvil, ni Hommawatch iskee. Ja nyt. Paina häntäis päähä ast tämä: älä millokaa kirjota omal nimel. Melkein kaik tuomion saaneet tääl on sellasii, jotka on pistäneet omal nimellää asiaa väärää paikkaa. Nimimerkil senko kommentoit.
- Juu juu.
- Juu juu. Et sie huomaa jot hää justii paino ilmiantoo.
Rokka klikkasi Hauhian ulos keskustelupalstalta.
- Mie en lase leikkii. Joka sana on asjaa täys. Kukaties hää jo sulle syytettä kirjottel. Kesäiltaha tää on mut älä käy uneksimmaa. Kukkahattutäti hää on näät sellane jot ei ihhaile maisemii. Eikä hää kuule piä päivitystaukoi. Onk siul Bloggerin tunnukset?
- Kyllä. Mut en tiiä mistä kirjottais.
- Mie neuvon kyl. Oikotiedost ja Uutisvirrast saat moneks viikoks aiheita. Kuule mitä hää haastaa!

"Perussuomalaiset. Syrjäyttäkää rasistiset johtajanne ja tulkaa tänne. Mekin keskustelemme teidän esiin nostamistanne asioista."
Ääni tuli presidentinlinnan suunnasta ärrää sortaen.
- Rasistit on aikoja sitten syrjäytetty. Nyt on fasistit menossa, ilmestyi bloggeriin Vanhalan teksti.
"Perussuomalaiset! Tulkaa hakemaan valtaa!"
- Tu sinä hakeen vallalles kansan tuki! khihihi.
- Tuota hää hitto tekköö yleaikaa.

Rokka oli puoliksi vihainen, vaikka häntä huvittikin Vanhalan iankaikkinen härnäily. Ukkolakin hymyili ja kommentoi blogiinsa:
- Se on keksinyt uuden twiittauksenkin. Pari viestiä harvaan ja sitten kolme peräkkäin. Tap .. tap .. tap tap tap. Ja sieltä vastataan. Tietysti toinen samanlainen honkkeli.

"Soinin rasistiset joukot ovat menettäneet suunnattomasti uskottavuutta ja erilaatuista mainetta. Suomen työläiset! Te joudutte raatamaan tolkuttomasti, ellemme me tuo maahanmuuttajia paikkamaan tulevaa työvoimapulaa!"
- Niin, ja työtä riittää niiden kaikkien elatuksen maksamisessa!
Papapapapapapapapa.
Koko netti kaatui ja Hauhia boottasi koneen.
- Joutuikohan se syytteeseen? kysyi hän hätäisenä.
- Kukkahattutäti mokutus, hutoi mokutus, khihihi.
- Siin kuulit. Männään myö bloggaamaan vuorostamme.

Vanhala katseli ruudulta mamukriitikkoblogia. Nimimerkki oli tehty äidin tyttönimestä ja kumminkaiman sananmuunnoksesta. Valtakunnansyyttäjän aiheuttamien tappioiden takia miehiä oli neuvottu olemaan kirjoittamatta omalla nimellä. Sen lisäksi oli annettu ohje kiertää anonyymipalvelinten kautta, mutta perimätapojen mukaisesti ne oli "kokeilumielessä" hakkeroitu reikiä täyteen ja jätetty käyttämättömiksi.
- Älä hitto huutele! kirjoitti Rokka, kun he olivat avanneet Vanhalan blogin.
- Niin mutta naapuri sen alotti, khihi.
- Hää voip viel sen lopettaakii. Mäne hitoil! Mitä sie tiet Sitemeetteril?
- Viilasin blogiin seurannan. Meinaan, se on aika lystiä seurata mistä osoitteesta tulee eniten meteliä pitäviä kommentteja.
Vanhala kirjautui ulos ja naureskeli mennessään. Erikoisesti häntä huvitti tuleva työvoimapula ja hihitellen hän mielessään sommitteli lausetta:
- Nettinatsien mustat joukot estävät kansakuntamme voimavarautumisen maahanmuuttajatyövoimalla.

Rokka selasi bloginsa suosikkilistan läpi ja käski sen jälkeen Hauhian valita mielenkiintoisimmat.
- Silviisii katsele aina! Käräjäoikeuden kieltämiä on neljätoist. Paina niihen osoitteet mieleheis jot muistat. Jos linkkaat jottai niin et sekota laillista juttua laittomii.
- Koska ne on kielletty?
- Viime syksyn jo. Ei ne sillo ollu noil sivuil. Ei siel oo ennää entisil osotteil muut ko polliittisest korrektei juttui sisäs. Näät sie nuo blogit vihervasemmisto sivuil? Sielt hyö tähtäilööt. Jos siul on tuurii ni voit nähhä mokutuksii joskus. Miun tekköö miel laittaa heiät seurantaa ja ruveta tosissai metsästämmää. Alusha mie kommentoinkii mut sit ku mie alotin tuon oman blogin ni en oo ehtint. Mie koitan eukol vähä turva-appuu. Hää ko näät assuu opiskelukämpäs mamulähiös. Älä sie ala viel vähhii aikoihi kommentoimaa! Siin pittää olla tarkkan. Sillo näät nousoo omakii pää.

Rokka opasti ja neuvoi koko kahden tunnin ajan.
- Jos mokuttaavat nii veä täst uus aihe. Se männöö suoraa Hommafoorumil. Ja millo nii sattuu ni älä hättäänny. Kirjota rauhas ja tarkkaa. Het alkuu ko saat joitakii arkumenttei nurin ni jo alkaa hiljetä toisiin vauhti.

...

Hauhia surffaili netissä. Hän näki sivujen piirtyvän kirkkaalle näytölle. Kaikki näytti nukuttavan hiljaiselta ja rauhalliselta. Kaukaa Vihreästä Langasta kuuluva vaimea valkoisen heteromiehen syyllistäminenkään ei tuntunut rikkovan netin uneliasta rauhaa. Risahtamaton hiljaisuus vallitsi. Netin piraattisivustoille kopioidut kielletyt kirjoituksetkin tuntuivat ammoin sitten jäykistyneen paikoilleen sulaakseen tähän yhteiseen liikkumattomuuteen.

Aikansa katseltuaan Hauhia avasi tekstinkäsittelyn ja antoi sormiensa liikkua näppäimistöllä. Jonkin verran hän tunsi syyllisyyttä sen johdosta, mutta koki tehdä sen mitättömäksi tarkistamalla uusimmat päivitykset aina kun oli pari kolme sanaa kirjoittanut.

...

Hauhia katsahti ruudulle ja äännähti. Eräälle sivustolle oli ilmestynyt teksti, jonka mukaan islam oli suvaitsevainen rauhanuskonto ja Suomen olisi siksi hyväksyttävä sharia-tuomioistuimet ja kiellettävä kahviloista munkkipossut. Kukaan ei ollut vielä kommentoinut. Hauhia muotoili äkkiä vastineen hokien tekoaan puolustellen.
- En minä sitä lähetä, mutta varalle.
Hän katsoi uudestaan. Väittämä oli yhä siellä. Jonkun aikaa nuorukaisen mielessä riiteli kiihkeä metsästyshalu ja pelko tottelemattomuudesta. Sitten hän avasi bloggauspalvelun ja valitsi tunnuksen luomisen:
- Äkkiä vaan... ei se ehdi... kirjaudun väärällä nimellä... ei sitä tuolta asti voi paljastaa...
Hän kirjasi nimimerkikseen HowHeA, klikkasi äskeisen sivuston esiin ja kädet kiihkosta vapisten lähetti kommenttinsa. Hän ehti tajuta nettiyhteyden katkeamisen, silmissä leimahti kipunoita, ja kone humahti kaatuessaan virushyökkäyksen voimasta.

...

- Kyllä siellä jotakin on, kirjoitti Koskela ja aavisti pahaa. Netsiblogissa vastaantulleen kommentin sävy kertoi heti kaiken. Se oli hieman apea ja totinen, vaikka totesikin karkeaan sävyyn:
- Pankaahan uusi blogittaja ja pyyhkikää vanha muonavahvuudesta.
- Valtionsyyttäjäkö?
- Niin. Tunnuksen se oli laatinut. Kommentoinut oli, mutta admin oli poistanut sen heti. Siellä näkyi mokutus, mutta se oli niin törkeän provosoiva, ettei se varmaan ollut kuin trolli. Silloin juuri pamahti syyte ja minä arvasin että nyt se oli alkanut kirjoittelemaan jäljitettävällä tunnuksella ja menin sinne. Minä otin teille kuvakaappauksen.
- Voi tuo hiton nulikka minkä tek. Ja mie neljä tuntii hänel just sitä selitin. Jos vappaall jalal viel ois ni nyt mie antasin bännii parraillaa.

Välihuomautus 149 : Ilon kautta

Suomi sitten meni ja selvisi lätkän olympiafinaaliin. Kauhulla odotan mitä tapahtuu jos sieltä tulee voitto. Toisaalta asian seuraaminen on psykologiselta kannalta mielenkiintoista.
Kuvitelkaapa että FIS olisi päättänyt, että hiihdon maailmancupin kisoja on jouduttu sen verran perumaan, että niitä pitää järjestää myös olympialaisten aikaan. Tämän vuoksi FIS päättäisi, että olympialaisiin ei saa osallistua yksikään sellainen maastohiihtäjä, joka kilpailee maailmancuptasolla. Seurauksena olympiakultamitaleista taistelisi tiukasti SM-kisoissa sijoilla 8-12 olevia hiihtäjiä. Luuletteko että ketään kiinnostaisi?
Jääkiekossa tilanne on tismalleen tuollainen. NHL-pelaajat puuttuvat. Tällä kaudella NHL:ssä on pelannut 1045 kiekkoilijaa. Pysähtykääpä hetkeksi miettimään tätä. Olympiamitalit ratkotaan vaikka tuhatkunta lajin parasta puuttuu paikalta. Psykologisesti tässä kiinnostaa suuresti se, kuinka totaalisen kusetettavaa porukkaa olympiajääkiekon seuraajat ovat. Maalipörssiä johtaa kuulemma joku TPS:n nelosketjun 17-vuotias slovakki. Mitenhän alas tason pitäisi laskea, jotta kiinnostus lopahtaisi? Osallistumiskielto kaikille, jotka ovat pelanneet minkään maan pääsarjassa tällä kaudella? Yläikäraja 16 vuoteen?

Toisaalta asiaahan voi pohtia positiivisessa mielessä. Jääkiekko muuttui kummasti jännittävämmäksi tämän kusetuksen myötä. Tuskin Slovakia pelaisi pronssiottelussa. Tuskin viime olympialaisissa Saksa olisi selvinnyt lähellekään loppuottelua. Kun leikataan terävin kärki joka joukkueelta pois, saadaan jännittävämmät kisat. Jos kaikki 12 maata pelaisivat A-maajoukkueillaan, pieniä vietäisiin armotta. Nyt edes ainoa A-maajoukkueellaan matkassa oleva eli isäntämaa Kiina ei ollut ihan totaalinen heittopussi. NHL-pelaajien määrästä laskien miesten turnauksen maat ovat mukana kutakuinkin seuraavan tasoisilla joukkueilla:
A: Kiina
A/B: Latvia, Saksa, Tanska
B: Slovakia, Sveitsi
C: Tsekki
D: Suomi, Venäjä
E: Ruotsi
K: USA
Kirjaimet loppuvat kesken: Kanada

Sitten kun saataisiin sama systeemi naisten kiekkoon, jossa Kanada ja USA riepottelevat muita miten huvittaa. Miten olisi jos olympiaturnaukseen osanotto kielletään kaikilta niiltä pelaajilta, jotka ovat pelanneet MM- tai olympiaturnauksen finaalissa?
Ja miksi pysähtyä tähän?
Hiihtolajeihin sääntö, että olympialaisiin ei ole pääsyä jos on joskus sijoittunut maailmancupissa pisteille.
Kesälajeihin voi sitten laatia oman rankinginsa. Yleisurheiluun pääsykielto, jos on jonakin vuonna ollut maailmantilastossa sadan parhaan joukossa. Tennikseen ei mitään asiaa, jos on osallistunut joskus Grand Slam -turnaukseen. Jalkapalloon palautetaan joskus ammoin voimassa ollut sääntö, jonka mukaan on olympiakelpoinen vain, jos ei ole osallistunut MM-karsinta- tai lopputurnausotteluihin. Toki vähän laajennettuna eli maanosan mestaruuskilpailut mukaanlukien. Sama sääntö muihinkin palloiluihin, niin johan olisi tasaisempaa.

Kuvitelkaapa kuinka jännittäviksi kilpailut muodostuisivat. Muutaman voittaja- ja kymmenkunnan mitaliehdokkaan sijaan joka lajissa olisi ainakin parikymmentä urheilijaa, joilla olisi realistinen mahdollisuus voittoon. Suomalaisetkin tapittaisivat telkkarista suurella innolla kaikki lajit läpi, koska melkein jokaisessa lajissa olisi realistinen mitalimahdollisuus.
Olisiko tämä tosiaan mahdollista? Olympialaiset palaisivat käytännössä amatöörien kilpailuiksi ja ehkä katsojamäärät lähtisivät tosiaan nousuun, kun joka lajissa missä on omalla maalla edustaja, hänellä on mahdollisuus vähintään mitaleille.

Sukupolvien välinen kuilu

Joitakin kuukausia sitten katselimme Sallin kanssa jotain 1930-40 -luvuille sijoittuvaa suomalaista elokuvaa tai TV-sarjaa – en edes muista enää mitä. Sillä ei ole niin merkitystä, vaan sillä keskustelulla jonka kävimme sen jälkeen. Kävi näet ilmeiseksi, että minulle nähty ympäristö oli tuttu, mutta Sallille täysin vieras. En tarkoita tällä sitä, että olisin niin vanha että olisin elänyt kyseisten tapahtumien aikana. Vaan sitä, että vielä minun lapsuudessani oli näkyvissä sama miljöö. Joissakin maalaistaloissa oli vielä vanhan mallin mukaisesti vain muutama lehmä, niiden lisäksi sikoja, kanoja tai lampaita. Kaupungissa oli oma tuoksunsa vanhoissa kerrostalojen käytävissä, asunnoissa oli tietynlaiset ovenkarmit ja kynnykset – tehän tiedätte tuon puisen, pari senttiä korkean mallin josta noin neljäsosa oli senttiä matalampi. Minä olin ehtinyt nähdä vilahduksia siitä maailmasta, jota ei enää ollut olemassa Sallin ollessa lapsi. Meidän välillämme on sukupolvien välinen kuilu. Eikä tämä johdu ikäerosta, vaan siitä mihin kohtaan syntymämme ajoittuvat. Siihen väliin on osunut murroshetki, joka erottaa sukupolven toisesta. Tällä ikäerolla voisimme olla samaakin sukupolvea, mutta emme ole.
Sukupolvia erottaa toisistaan aina jokin merkittävä tapahtuma, teknologinen kehitys, aatteellinen maailma tai näiden yhdistelmä. Joskus sukupolvien välinen kuilu on jyrkkä, joskus taas matalampi. Joskus se on helppo ajoittaa täsmällisesti tiettyyn syntymävuoteen, joskus muutos on liukuvampi. Joskus se on myös yksilöllinen – omalta osaltani tunnen, että minulla on tietyistä syistä enemmän yhtäläisyyksiä kymmenen vuotta vanhempien kuin ikäisteni kanssa.
Se, että muutos on jyrkkä, ei välttämättä tarkoita että se olisi täsmällinen eikä se, että muutos olisi pieni, ei tarkoita että se olisi liukuva. Nämä kaksi asiaa ovat vain vähän keskenään korreloivia.

Ryhdyin miettimään, mihin syntymävuosiin asettaisin sukupolvirajat. Ymmärrettävistä syistä rajoituin sellaisiin vuosiin, joiden aikaan syntyneitä ihmisiä olen tuntenut, eli 1800-luku jäi käsittelemättä. Päädyin siihen, että vuodesta 1900 nykyhetkeen on kahdeksan sukupolvirajaa. Ehkä yhdeksän, mutta se yhdeksäs on vielä niin äskettäinen, että sen olemassaoloa ei kykene havaitsemaan. Nämä rajat ovat suomalaiskansallisia, joskin monet niistä ovat samalla globaaleja, ainakin länsimaissa.
Rajat asettuvat yleensä kohtiin, joissa ratkaiseva tapahtuma on sattunut ihmisen lapsuudessa, yleensä alle kymmenvuotiaana. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kasvanut eri maailmassa kuin häntä aiemmin syntyneet.

Olin toki tietoinen, että sukupolvirajoja on esitetty ennenkin, kuten X-sukupolvi. En kuitenkaan muistanut, mihin vuosiin rajat näissä oli asetettu. Kun sitten jälkeenpäin tarkastin asian, huomasin että hyvin samoihin kohtiin olin omani asettanut. X-sukupolvena pidetään 1964-1979 syntyneitä, Y-sukupolvena 1980-1995 syntyneitä ja Z-sukupolvena 1996-2012 syntyneitä.
Perustelut rajoille olivat myös osin samoja kuin olin miettinyt, mutta osin myös erilaisia.

Päädyin seuraaviin syntymävuosirajoihin. Mainittu vuosi on aina uuden sukupolven ensimmäinen vuosi:


1907
Ensimmäinen maailmansota alkoi 1914. Se oli vanhan maailman viimeinen vuosi. Ennen vuotta 1907 syntyneet muistivat vielä sen. Tämä raja ei ole jyrkkä, sillä Suomessa elämä ei pariin vuoteen merkittävästi muuttunut. Muutamaa vuotta myöhemmin vuoden 1918 tapahtumat olivat kenties vielä määrittävämpi asia sukupolvirajana. Toisaalta ennen vuotta 1907 syntyneet joutuivat tuona vuonna jo kantamaan suuria vastuita, toisin kuin kymmenvuotiaat ja sitä nuoremmat. Siksi vuosi 1907 on sukupolvirajana merkittävä. Sen jälkeen syntyneille myös itsenäinen Suomi oli jo luontainen viitekehys.


1927
Tämä on sukupolviraja, joka on voimakkaimmin sukupuolittunut. Miehille jakolinja oli sodanjälkeisessä yhteiskunnallisessa ja työelämässä suuri. Vuonna 1926 ja ennen sitä syntyneet olivat lähes poikkeuksetta kokeneet sodan rintamamiehinä, sitä nuoremmat eivät. Tämä erotti ihmisiä tavalla, jota on yhä vaikea käsittää. Toki sama näkyi myös naisilla, mutta ei yhtä voimakkaasti.
Toinen erikoisuus sukupuolittumisen lisäksi tässä rajassa on tietysti se, että rajaa vetävä seikka ei tapahtunut lapsuudessa, noin kymmenen vuoden iässä, vaan selvästi vanhempana, aikuisuuden kynnyksellä.
Tätä sukupolvirajaa vetää myös yksi lapsuuden ilmiö: radio. Yleisradion lähetykset alkoivat Suomessa 1926 ja ne olivat koko maassa kuultavissa vuodesta 1928 alkaen. Radio pysyi kuitenkin harvinaisuutena vielä muutaman vuoden. Vuoden 1930 alussa kuuntelulupia oli 90000 eli varsin harvassa. Toisaalta tiedot kulkivat kylän ainoan radion välityksellä usein nopeastikin. Myös radioiden määrä kasvoi ja vuonna 1940 kuuntelulupia oli jo 350000. Niinpä tälle ikäluokalle uutiset tulivat lapsuudesta lähtien jo saman vuorokauden aikana, toisin kuin edeltävilleen.


1940
Sota päättyi Suomen osalta käytännössä 1944, koska vuoden 1945 tapahtumat koskivat vain Lapin kaukaisimpia osia. Vuonna 1940 syntyneille sota oli ehkä vain joitakin harmaita muistikuvia. Sitä ennen syntyneille sota oli ollut todellisuutta. Sotimaan eivät lapset Suomessa joutuneet, mutta pommitukset ja säännöstely olivat heille arkipäivää. Muuten tämän sukupolven elämä oli hyvin pitkälti aineellisesti samanlaista kuin edeltäjänsä, sillä kesti aikansa kunnes saavutettiin välittömästi sotaa edeltänyt elintaso.


1955
Tämä on kaikista sukupolvirajoista kaikkein epämääräisin. Silti se on varsin jyrkkä. Tämä sukupolvi oli usein ensimmäisen polven syntyperäisiä kaupunkilaisia maaltamuuton takia. Tämä sukupolvi kasvoi jo television ääressä. Yleisradio aloitti TV-lähetyksensä 1958 ja televisio yleistyi maassa etelästä alkaen siten, että vuoden 1965 paikkeilla valtaosalle kansaa televisio oli jo jokapäiväinen. Tälle sukupolvelle oli ominaista myös seksuaalinen murros e-pillereiden tulon ja yleisen asennemuutoksen takia. Kaikki isoja asioita, mutta tapahtuivat eri aikoina eri ihmisille. Siksi vuosi 1955 on epämääräisempi kuin muut rajat.


1964
Merkittävin muutos tälle sukupolvelle oli peruskoulu. Vuonna 1964 syntyneet aloittivat vielä lähes poikkeuksetta kansakoulussa. Viimeisenä peruskouluun siirryttiin pääkaupunkiseudulla, jossa vielä 1969 syntyneet ehtivät käydä yhden vuoden kansakoulua. Merkitystä oli kuitenkin sillä, että enää ei tarvinnut neljän kansakouluvuoden jälkeen siirtyä halutessaan oppikouluun, kunhan selvitti pääsykokeet. Ja tämä uudistus koski jo vuonna 1964 syntyneitäkin. Peruskoulu toi paljon hyvää, mutta se vesitettiin pahasti jo reilut kymmenen vuotta uudistuksen jälkeen poistamalla tasokurssit ja kuten Pisa-tulosten romahduksesta nähdään, lasku on jatkunut kiitos typerien uudistusten ja haittamaahanmuuton. Mutta se ei enää kuulu tähän sukupolvikuiluun.
Peruskoulun lisäksi muutosta tapahtui kulttuuriympäristössä. Vielä tätä edeltäneellä sukupolvella oli lähes poikkeuksetta kaksi yhdistävää asiaa: side maaseutuun ja kädentaidot. Käytännössä jokainen joko asui maalla, oli sieltä muuttanut tai kävi vähintäänkin maalla mummolassa. Käytännössä jokainen osasi peruskädentaidot kodin vaatimusten takia. Tällä sukupolvella tämä puolittui; noin puolella oli enää ”tukikohta” maaseudulla ja noin puolet osasi enää paikata pyöränkumin tai kutoa villasukat.


1983
Tietokoneet alkoivat yleistyä 1980-luvun puolivälissä niin kotona kuin koulussa. Edellisen sukupolven edustajista käytännössä kaikki muistavat ensimmäisen kerran, kun painoivat tietokoneen näppäintä. Tämän sukupolven edustajista tuskin kukaan sitä muistaa, koska tietokoneet ovat olleet osa heidän elämäänsä koko ajan.
Toinen sukupolvikuilu on ulkopoliittinen. Vuonna 1983 ja sen jälkeen syntyneet eivät enää muista, millaista oli elää Neuvostoliiton naapurissa. Ja se on henkisesti iso kuilu.


1994
Tämän sukupolven suurin muutos on viestintä. Kännykät yleistyivät 1990-luvun alussa, mutta vasta 90-luvun puolivälissä syntyneillä ne olivat lapsesta alkaen lähes kaikilla. Tälle sukupolvelle suurin muutos oli kuitenkin internet. Se on ollut heille alusta alkaen todellisuutta.


2005
Viestintä on myös tämän sukupolvirajan syynä. Edelliselle sukupolvelle internet oli alkujaan tietokoneella. Tälle sukupolvelle se on ollut alusta alkaen kämmenessä kiinni. Älykännykät yleistyivät 2010-luvun alussa ja useimmilla vuoden 2004 jälkeen syntyneillä sellainen on ollut viimeistään kymmenvuotiaasta lähtien. Henkisesti tämä raja on ehkä suurempi kuin voimme kuvitellakaan. Edellinen sukupolvi on enimmäkseen oppinut käsittelemään älyteknologiaa aikuistuessaan eikä ole siihen yhtä kiinni kasvanut. Sitä, mitä tapahtuu tälle sukupolvelle aikuistuessaan emme vielä tiedä.


Entä onko näiden jälkeen sukupolvirajaa? Sanoisin että ei ainakaan ennen vuotta 2014. Teknologisella puolella ei ole mitään syytä asettaa sukupolvirajaa vuoden 2004 jälkeen. Jos tapahtuu teknologinen murros lähiaikoina, se saattaa asettaa rajan. Tai jokin maailmanlaajuinen sotilaallinen kriisi, jollaiseksi voi laskea myös haittamaahanmuuttovyöryn. Tällä hetkellä ainoa selkeästi olemassoleva mahdollinen muutoskuilu on koronakriisi ja sen seuraukset. Mikäli palataan takaisin normaaliin, sekään ei kelpaa. Mikäli korona jatkaa mutatoitumistaan ja maskit ovat uusi normaali tai sitten hallitukset eivät luovu totalitaarisesta suuntauksestaan, se on sellainen. Ja siinä tapauksessa sukupolviraja asettuu vuoteen 2015, koska sitä vanhemmat muistavat vielä selkeästi millainen maailma oli ennen.

Uusinta: Pariisi

Lukijalle: Ehkä tässä vähitellen ihmisten asenteet muuttuvat. Tämän jutun julkaisusta on jo yli kuusi vuotta. Kaikkein älyttömimmät mokutusargumentit ovat jo jääneet pois käytöstä. Muutosvauhti vain saisi olla selvästi nopeampi, jotta länsimainen sivistys säilyisi:

Tämän vuoden alussa kirjoitin sivalluksen, jossa käsittelin muslimien terrori-iskuja. Tasan vuorokausi myöhemmin terroristit iskivät Charlie Hebdo -lehden toimitukseen. Perjantaina kirjoitin välihuomautuksen onnistuneesta - siis vain pommittaja kuoli - Jemenissä tapahtuneesta iskusta. Kaksi tuntia sen jälkeen alkoivat Pariisin iskut.

Aloin odottelemaan, milloin pihaan kaartaa Supon auto ja minut viedään käsiraudoissa tutkintavankeuteen epäiltynä terroriin yllyttämisestä.

Puolustuksekseni voin vain todeta, että on pirun vaikeaa kirjoittaa muslimiterrorista ilman että pian sen jälkeen sattuu muslimiterroristien isku. Jos tässä maassa on joku jolle tämäntapaisen iskun tulo oli yllätys, niin lupaan tulla vähintäänkin irrottamaan tapin hänen tynnyristään. Kannattaa varmaan aloittaa alan asiantuntijoiksi mediassa julistautuneista. Mikä helvetti siinä on, että tämmöinen amatööri osuu oikeaan melkein 100-prosenttisesti siinä missä asiantuntijoiden ennusteet räjähtävät (sananvalinta tarkoituksellinen) joka kerta tuhannen päreiksi. Kirjoitin Charlie Hebdo -iskujen jälkeen: Eli äärimuslimiterrorismi jatkuu, tosin jatkaa luonnollisesti kasvuaan muslimivähemmistön kasvaessa. Kumpi oli oikeammassa, minä vai islamtutkijat?

Islamin valkopesu alkoi jo ennen kuin verijälkien pesu kaduilta. Tuntui, että vallitsi suorastaan kilpailu siitä, kuka ehtii ensimmäisenä ja kovimmin huutamaan, että tällä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Huvittavaa asiassa on se, että juuri nämä terroristit edustavat islamin kirjaimellisinta tulkintaa. Jos koraanin tarkimmalla mahdollisella noudattamisella ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, niin millä sitten on? Ehkä koko slogan pitäisi muuttaa muotoon "Islamilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa". Oikeastaan ainoa, joka on toistaiseksi jäänyt puuttumaan on väite siitä, että koko operaatio olisi Mossadin ja/tai CIA:n false flag -operaatio. Tämän väittäminen tosin olisi aika paksua, koska ISIS on jo ilmoittanut tehneensä iskut. Tosin onhan ISIS:iä itseäänkin väitetty juutalaisten salajuoneksi muslimeja vastaan. Tähän täytyy kyllä todeta, että kovin innokkaasti muslimit ottavat osaa itsensä vastaiseen toimintaan.

On yksi ainoa edes jossain määrin uskottava argumentti false flagin puolesta. Siis oikeasti, miten olisi mahdollista että muslimitunarit kykenisivät suorittamaan noin onnistuneen operaation? Toisaalta tällekin on olemassa benchmark eli vertailukohta. Operaatioon arvioitiin osallistuneen kymmenen aktiivista tekijää ja kymmenittäin suunnittelijoita sekä sadoittain tukijoita. Resurssit olivat valtaisat ja käytössä ollut budjetti suuri. Lopputulos: noin 130 kuollutta eli 13 per hyökkääjä, ehkä noin yksi per aktivisti. Tämän sai siis aikaan paras yhdistelmä mitä musulmaaneilla oli tarjota. Vertailukohta: yksittäinen hullu Breivik, joka joutui hankkimaan kaiken omalla kustannuksellaan, suunnittelemaan koko operaation täysin yksin ja myös toteuttamaan sen saaden aikaan kaksi erillistä iskua kaukana toisistaan. Lopputulos: 77 kuollutta. Tästä voimme päätellä, että jopa hullu länsimaalainen on noin 77 kertaa tehokkaampi kuin täysissä järjissään (islam poislukien) toimiva rättipää. Tunareita mitä tunareita.

Yhden ainoan hyvän havainnon suvaitsevaisto on onnistunut tekemään. Näiden iskujen tulisi saada ymmärtämään, mitä sieltä ISIS-seudulta paetaan. Tämä on aivan totta. Turhapaikkaturistien joukossa on epäilemättä myös niitä, jotka ovat lähteneet syystä karkuun. Tähän taas sanoo sanansa pakolaisasiantuntija, omakohtaista kokemusta aiheesta omaava Antti Rokka: "Katsoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile." Kun ISISiä on nyt lähdetty pakoon, ISIS on voittanut ja seuraa perässä. Jos länsimaat suljetaan, on pakko taistella. Ja voiko se nyt olla niin vaikeaa, ottaen huomioon että ISISillä on ehkä 50 000 miehen kuvatusta hajanaisissa riveissään. Irakin ja Syyrian yhteenlaskettu väkiluku on 50 miljoonan luokkaa ja siitä edes yhden prosentin mobilisaatio tuottaa kymmenkertaisen armeijan, jonka voimavarat ovat aivan toista luokkaa. Pakolaisiksi tulisi huolia vain naisia ja pikkulapsia, ei ainuttakaan aikuista miestä. Tällä operaatiolla olisi todennäköisesti myös mukava sivuseuraus eli islamin romahdus.

Se osa pakoloisista, joka on oikeasti lähtenyt karkuun, ajaa islamin asiaa tehokkaammin kuin ISIS koskaan. Islamin uskoa on kahdenlaista: haitallista ja tuhoisaa. Tulijoista varmasti ylivoimainen enemmistö on pelkästään haitallisia. On kuitenkin jo tilastollisesti selvää, että joukossa täytyy olla myös sotarikollisia ja potentiaalisia terroristeja. Islamia voisi verrata pilleriin, jonka syöminen aiheuttaa yhdeksälle kymmenestä vain lieviä oireita, mutta se joka kymmenes on fataali. Tällä kertaa valitettavasti myös muille kuin potilaalle itselleen. Pahinta asiassa on se, että ei ole olemassa mitään konstia tietää, kuka on se, joka kääntyy "maltillisesta" islamista "radikaaliin", kuten näistäkin iskuista on voitu havaita. Ihan tavallinen pariisilaislähiössä kasvanut musliminuori, jonka perhe on ilmeisesti aivan kunniallisia ainakin muslimiasteikolla, ryhtyi terroristiksi.

Ainoa loogisesti järkevä johtopäätös on käännyttää maan rajalta jokainen mahdollinen terroristi. On huomattavasti pienempi riesa evätä turvapaikka 999 pelkästään haitalliselta pakoloiselta kuin päästää maahan se yksi, jonka tekemä terrori-isku surmaa suomalaisia. Siinä sivussa tulee estettyä noista 999:stä niiden 99:n pikkurikollisen tekemät ryöstöt, raiskaukset ja pahoinpitelyt. Lopuista 900:sta jää myös kärsimättä heidän aiheuttamansa taloudellinen rasite, jota aiheuttavat kaikki muut paitsi ehkä ne noin sata, jotka työllistyvät johonkin muualle kuin tulkiksi tai vastaaviin ammatteihin, joille ei ilman loisijoita olisi mitään tarvetta.

Toisen maailmansodan alkaessa manner-Yhdysvalloissa asui toistasataatuhatta japanilaista ja heidän tekemiään terrori-iskuja pelättiin. Yhtään tällaista ei sattuneesta syystä tapahtunut. Sodan jälkeen japanilaiset integroituivat sitten osaksi amerikkalaista yhteiskuntaa, kun olivat saaneet oppitunnin siitä miten USA suhtautui potentiaaliseen uhkaan. Suomen - ja toki muidenkin sivistysmaiden - tulee menetellä muslimien kanssa samoin. On täysin käsittämätöntä, miksi turvapaikanhakuprosessi kestää kuukausia, jopa vuosia. Suurimmalla osalla riittäisi vuorokausi. Tervetuloa Suomeen, tässä alkupalaksi kinkkuvoileipä. Jaa ei maistu? No, 180 asteen käännös, kiitos ja näkemiin. Ja jos maistuu, niin sitten odotellaan muutama tunti. Jaaha, että isompi vessahätä? No, tuo ovi tuossa. Eikä kiivetä pöntölle vaan istutaan ja käytetään sitten paperia. Sitä löytyy rullalta vierestä. Koristeeksi on painettu shahada. Yhtä käytettyä on sitten vilautettava asioinnin jälkeen todisteena. Jos ei onnistu, niin sitten ei ole ollut oikeasti mikään hätä lähteä sieltä Paskastaniasta ja pikakäännytys. Ja jos onnistui, niin siinä tapauksessa tervetuloa Suomeen ja bussi sopeuttamisleirille lähtee parin tunnin kuluttua, turvapaikkahakemus pääsee käsittelyjonoon ja hoidetaan niin pian kuin mahdollista.

Vaan eipähän näin tietenkään tule tapahtumaan. Poliisin suurin huoli tuntuu olevan se, että suomalaiset alkavat herätä ja ovat ajelleet Suomen liput auton ikkunassa. Samaan aikaan todetaan, että terrorismista ei ole pelkoa, ovathan VOK-asukkaat päättäneet ilmoittaa, jos tästä näkyy merkkejä. Tosin uskonveljen ilmiantaminen vääräuskoiselle on islamin säädösten vastaista, toisin kuin vääräuskoiselle valehtelu islamin edistämiseksi. Päätellen poliisiautojen jatkuvasta virrasta VOK:ien suuntaan ilmoituksia on kuitenkin tullut tiheään, elleivät sitten kyseessä ole ollut rauhantahtoisten asukkien erimielisyydet siitä, millä tavoin käyttäydytään rauhantahtoisesti.

Jos tästä nyt jotain positiivista etsii, niin ranskalaiset näyttävät löytäneen housunsa. Presidentti Hollande totesi maan olevan sodassa, ilmoitti että ISIS on tuhottava ja Ranska on jo iskenyt Syyriaan ilmasta. Ihan hyvä noin, mutta paremminkin olisi asian voinut hoitaa. Tässä toimenpideohjelma Hollandelle:
1) Lähetetään viesti ISISille ja kysytään varmistus sille, olivatko he iskun takana.
2) Kun tämä on saatu ja asiasta ei ole epäilystä, toimitaan ISISin haluamalla tavalla. Sehän on julistautunut valtioksi, joten Ranska tunnustaa ISISin ja julistaa sille saman tien sodan.
3) Sodanjulistuksen jälkeen Ranska ilmoittaa, että ISISin on antauduttava ehdottomasti 24 tunnin kuluessa.
4) Kun näin ei tapahdu, Ranska iskee kaikin käytettävissään olevin keinoin ISISiä vastaan, kunnes se antautuu ehdottomasti.
"Kaikin mahdollisin keinoin" tarkoittaa sitä, että jos ja kun ISIS käyttää kaikkea mahdollista käsiinsä saamaa teknologiaa, myös Ranska käyttää kaikkea länsimaisen teknologian suomia sotimismahdollisuuksia. Sen verran asiassa on toki tasoitusta, että myös ISIS käyttää pelkästään länsimaista teknologiaa - jos se joutuisi sotimaan muslimien kehittämin asein, sota menisi sen puolelta kivien heittelyksi. Mutta ISISillä ei ole käytössään kaikkea länsimaiden teknologiaa, toisin kuin Ranskalla. Tähän teknologiaan kuuluvat myös ydinaseet. Harmillisesti Ranska on joutunut luopumaan keskimatkan ydinohjuksistaan, joiden kantama olisikin sopivasti ollut juuri riittävä. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä Ranskalla on käytössään paitsi ohjuksilla varustettu sukellusvene, myös halutessaan alueella täydellinen ilmaherruus ja sen hävittäjät kykenevät kuljettamaan ydinkärkiä. Ydinaseen mahdollista käyttöä tulisi kuitenkin harkita saman periaatteen mukaisesti kuin Hiroshiman ja Nagasakin pommituksia; onhan selvää että ilman ydinpommituksia amerikkalaisten miehistötappiot olisivat olleet valtavat. Tuolloin ydinaseesta tiesivät vain harvat ja valitut ja niinpä maihinnousuun Japaniin varauduttiin mm. valmistamalla sopivaksi arvioitu määrä haavoittumisesta myönnettäviä Purppurasydämiä. Niitä ei olekaan tarvinnut valmistaa 70 vuoteen, vaan on kulutettu vanhaa varastoa. Mikäli Ranska arvioi miehistötappiot konventionaalisessa sodassa liian suuriksi, kynnys ydinaseen käyttöön saattaa ylittyä.

Joka tapauksessa ISIS:in tultua tuhotuksi jälkihoito tulee suunnitella valmiiksi. Erittäin hyvä ajatus olisi erilaisin kannustimin - keppi ja porkkana on vanha toimiva järjestelmä - hoitaa mahdollisimman suuri osuus Ranskan 5-10 miljoonasta muslimista muuttamaan alueelle siirtolaisiksi. Länsimaalaistunut, koulutettu väestö pystyisi taatusti nostamaan alueen sivistyneemmäksi valtioksi. Samalla tulisi hoidettua se, mikä jäi edellisellä kerralla tekemättä - Syyriahan on Ranskan entinen alusmaa. Sana "siirtomaa" on virheellinen, koska ranskalaisia ei liiemmin asu entisissä alusmaissa, vaan Ranska itse on entisten alusmaidensa siirtomaa. Kääntämällä siirtolaissuunta päinvastaiseksi saataisiin maailman kehitys vihdoin urilleen. Nykytilannetta kun voi verrata lähinnä siihen, että lietelantasäiliöstä käy virta juomavesisäiliöön päin. Maailman hyvinvointia ajatellen on historiallisesti katsoen huono asia, jos muutto tapahtuu epäonnistuneista kulttuureista onnistuneisiin. Voi vaikka miettiä, kumpi olisi molempien maiden kannalta parempi, se että Suomeen on muuttanut 20 000 somalia eläteiksi vai se, että Somaliaan olisi muuttanut 20 000 suomalaista rakentamaan siitä edes vähän sivistyneempää valtiota.

Uutiskatsaus 6/2022

1. Vladimir, Vladimir, näytä sarves, tuleeko huomenna sota?

Pistän pääni pölkylle ja sanon että ei tule. Ei huomenna, ei ensi viikolla eikä varmaan edes tänä vuonna. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta ainakin olen väärässä eri perustein kuin muut jotka ennustavat samaa. He nimittäin yleensä perustavat arvionsa siihen, että Venäjällä ei ole Ukrainassa mitään voitettavaa mutta paljon hävittävää – hyökkäys olisi suurta typeryyttä. Tämä perustelu kumpuaa siitä virheajatuksesta, että Venäjä tekisi politiikkaa järkisyin. Tällaista ihmettä ei ole vielä havaittu, vaan Venäjän politiikan perusajatus on Iivana Julman ajoista alkaen ollut laajeneminen. Minne venäläinen sotilassaapas on koskaan astunut, on ikuisesti Venäjän valtapiiriin kuuluvaa. Aivan erityisesti Ukraina, sillä sieltähän – Kiovan Rus – koko Venäjä on alkunsa saanut. Venäjä ottaa Ukrainan heti kun mahdollista.
Venäläinen poliittinen ajattelu on ainutlaatuista siinä mielessä, että heiltä puuttuu täydellisesti empatiakyky. Ukrainan itsenäisyyttä pidetään juonena Venäjää vastaan ja siksi Ukraina tulee liittää Venäjään. Sillä että ukrainalaiset itse haluavat olla itsenäisiä, ei ole mitään merkitystä. Korvatkaa kahdessa edellisessä virkkeessä ”Ukraina” millä tahansa Venäjän naapurimaalla – paitsi ehkä Kiinalla – ja ajatusmalli ei muutu yhtään mihinkään. Venäläinen ei voi kerta kaikkiaan käsittää, että muualla maailmassa ajatellaan asioista jostain toisesta näkövinkkelistä. Erinomainen esimerkki tästä oli ulkoministeri Lavrovin kirje useille Etyj-maille. Kirjeessä vedottiin periaatteeseen, jonka mukaan ”valtio ei saa vahvistaa turvallisuuttaan toisten valtioiden turvallisuuden kustannuksella.” Koko Venäjän ulkopolitiikka viimeisen 500 vuoden ajan on ollut pelkästään tämän periaatteen rikkomista ja he ovat tälle tosiasialle täysin sokeita. Siksi he voivat vaatia tätä toisilta täysin vilpittömin mielin.
Perustan väitteeni sodan syttymättömyydestä Venäjän doktriiniin. Venäjä voi kalistella sapeleitaan mielin määrin, mutta lähtiessään oikeasti sotaan se pitää toimensa äärimmäisen salassa. Kuinka moni tiedustelupalvelu muka havaitsi etukäteen Krimin miehityksen, vaikka oli selvää että joskus se on tulossa? Odotettiin vain että se tapahtuisi Sevastopolin laivastotukikohdan vuokrasopimuksen lähestyessä loppuaan. Nyt Venäjä on toiminut liian avoimesti, jotta tämä olisi uskottavaa. Joukkojen keskitys on tehty selkeästi. Yhtäkkiä tulee esimerkiksi uutinen siitä, että verivarastoja on siirretty lähelle Ukrainan rajaa. Tämä ja muutama muu samanlainen pikku-uutinen eivät ole asiasisällöltään tärkeitä. Tärkeää on se, mistä tieto on vuotanut. Jos tieto on vuotanut Venäjältä itseltään, se on vahva indikaattori siitä että kyse on hämäyksestä. Jos taas kaikki nämä pikkutiedot ovat vuotaneet tahattomasti, se on merkki siitä että Venäjä on tosissaan.
Toisaalta Venäjä on myös oikeasti valmis hyökkäämään Ukrainaan. Kaikki valmistelut voivat olla hämäystä, mutta mikäli länsi erehtyy viestimään, ettei aio puuttua tilanteeseen, Kiovassa ei kovin kauaa ole sinikeltainen lippu salossa. Kun Venäjä saa tilaisuuden, se käyttää sen.


2. Sammakoita

Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja, persujen Mika Niikko on ollut jo pitkään tapahtumistaan odottava katastrofi. Nyt ei tarvitse enää odottaa. Niikko meni puhumaan asemaansa nähden sopimattomia Venäjän-Ukrainan kriisistä. Verikoirat vaativat hänen eroaan ja aivan aiheesta. Niikko totesi twiitissään seuraavasti: ”– Nyt pitäisi sitten Macronin tai jonku muun astua julkisuuteen ja sanoa että Ukraina ei liity Natoon. Muutoin neuvottelut ei onnistuneet Venäjän näkökulmasta ja seuraukset on karmivat. Eikö Lännestä löydy yhtä viisasta päämiestä joka Venäjän tuntee?”
Näinhän se on. Mutta eihän tuollaista saa sanoa ääneen, ei ainakaan tuossa asemassa.
Niikko taitaa sinänsä päätyä hyvään seuraan. Saksan laivaston komentaja Kay-Achim Schönbachista tuli äskettäin entinen komentaja, kun hän totesi epävirallisessa keskustelussa: ”Krimin niemimaa on menetetty, eikä sitä saada koskaan takaisin."
Oletteko muka viime aikoina nähneet merkittäviäkin kampanjoita Krimin palauttamiseksi? Schönbach sanoi vain asian kuten se on. Ikävää hänen kannaltaan oli se, että hän sanoi sen väärään aikaan.
Muutenkin Schönbach puhui varsin järkeviä Intian vierailullaan:
– Mitä Venäjä todella haluaa, onko se kiinnostunut pienestä palasta Ukrainan maaperää? Ei ole, se on hölynpölyä. Se, mitä Putin todella haluaa, on kunnioitus.
– Se, että hänelle annetaan hiukan kunnioitusta, ei maksa paljon. Jos minulta kysytään, hänelle on helppo antaa kunnioitusta. Sitä hän vaatii ja sen hän todennäköisesti myös ansaitsee.
Saksalaiskomentaja kertoi lisäksi isännilleen, että myös Saksa ja Intia tarvitsevat Venäjää Kiinaa vastaan.
– Vaikka Venäjä ei olekaan demokratia, siitä on hyötyä kahdenvälisenä kumppanina.
Näyttäkää näistä lausunnoista yksikin virhe. Näyttäkää myös missä kohtaa tuli sanottua sopimattomia. Vastaus jälkimmäiseen on että koko ajan – sopimattomia totuuksia nimittäin.


3. Aluevaalit tulivat ja menivät

Eikä ketään kiinnostanut. Vähiten perussuomalaisten kannattajia, jotka osoittivat tyhmyytensä jäämällä kotiin. Vanha totuushan on ollut, että aina äänestysaktiivisuuden ollessa matala demarit eivät pärjää, mikä on osoitus siitä että demareiden äänestäjät eivät ole niitä penaalin terävimpiä kyniä. Nykyään tämä mantteli on siirtynyt perussuomalaisille, voisi pessimistisesti ajatella. Totuuden siemen varmaan tässäkin, mutta optimistisesti voisi ajatella ettei perussuomalaisten kannattajia kiinnosta. Onhan totta että muutokseen tarvittaisiin semmoinen 40 % siivu. On ihan sama, onko perussuomalaisia päättävissä elimissä yksi prosentti vai kolmekymmentä prosenttia.
Tosin perussuomalaisten politiikkojen ammattitaito on selvästi huonoin kaikista mahdollisista. Onhan käsittämätöntä, että ainoa edes osittain järkeviä asioita ajava puolue pärjää noin huonosti. Etenkin ehdokasasettelu on hoidettu umpisurkeasti. Rekrytointi ja strategia ovat olleet täysin hukassa.
Yleisesti ollaan sillä kannalla, että Suomessa on kehnot poliitikot. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Suomalaisten poliitikkojen ammattitaito – paitsi perussuomalaisilla – on huikean korkealla tasolla. Ilman rautaista ammattitaitoa olisi mahdotonta, että kansa äänestäisi kerta kerran jälkeen noin huonosti asioita hoitavat puolueet ja niiden poliitikot aina uudestaan valtaan.


4. Venäläinen influenssa

En ole liiemmin käsitellyt koronaa, koska kriisin hoito on jopa hallituksen mitta-asteikolla ollut tolkuttoman sekavaa. En ole edes lukenut asiasta kovin paljon. Voi olla että tämä on siis ollut esillä jo aiemminkin, mutta otsikkolinkin jutussa näin ensimmäisen kerran suoran maininnan aiheesta, jonka mainitsin ensi kerran jo melkein kaksi vuotta sitten. Epäilin tuolloin, että vuosien 1889-90 ”venäläinen influenssa” olisi ollut koronaviruksen aiheuttama. Oireet nimittäin täsmäsivät tämänkertaiseen epidemiaan hämmästyttävän hyvin. Englanninkielisen Wikipedian venäläistä influenssaa koskevassa artikkelissa sana ”koronavirus” mainittiin ensi kerran 22.5.2020.


5. Salat julki

Julkisen Sanan Neuvosto antoi vapauttavan tuomion kirjoituksesta, jossa psykiatri arvioi pääspice Sanna Marinin mielenterveyttä. JSN:n lausunnon mukaan kirjoitusta saattoi pitää mauttomana ja loukkaavana. Realismin puutteesta eivät sentään kehdanneet moittia.
JSN:n vapauttavasta päätöksestä huolimatta odotetaan, saako psykiatri tuomion valtiosalaisuuden paljastamisesta. Yleensä hyvin asioista perillä olevien lähteiden mukaan ei, sillä Sanna Marinin henkisten kykyjen tason ei pitäisi olla epäselvää kenellekään jonka ÄO ilmaistaan kolminumeroisella luvulla.


6. Hymyhenkilö
Perinteiset Hymypoika- ja Hymytyttöpatsaat korvattaneen lähiaikoina Hymyhenkilöpatsaalla. Uusi patsas on kuulemma suunniteltu yleisön pyyntöjen takia. Helvettiäkö sitä pitää parin väärässä olevan pyyntöjä mennä kuuntelemaan? Uudesta patsaasta todetaan, että ”patsaan kasvot voidaan tulkita sukupuolineutraaleiksi”. Jos suoraan sanotaan niin patsaan tylsämielinen ilme ja tyhjä katse tuovat lähinnä mieleen sen, että mallin kaikki neljä isovanhempaa ovat ilmeisesti olleet keskenään serkuksia.


7. Hiiri ja ihmisiä

Odotetusti Disney on valjastettu myös sukupuolineutraaliuden mannekiiniksi. Minni Hiiri on saanut uuden asun. Hame on vaihtunut housuihin. Sen verran järkeä on maailmassa tallella, että fanit antoivat täyslaidallisen valinnan epäonnistumisesta.
Vielä ei Ankkalinnassa sentään ole menty niin pitkälle, että olisi tuotu avoimesti homoseksuaalisia hahmoja sarjakuviin. Tässä Disneyn on pelastanut se, että paikkakunnan perheet ovat muutenkin vähän erikoisia koostumuksiltaan, lisääntyminen kun näyttää pääosin tapahtuvan veljenpoikien ja sisarentyttärien välityksellä. Huhut kuitenkin väittävät, että todellisuudessa Ankkalinnan tyypillisin perversio olisi hoposeksuaalisuus, jota esiintyy erityisen runsaasti hessujen keskuudessa.


8. Ihmeiden aika ei ole ohi!

Suomesta löytyi neekeri, joka haluaa muuttaa maasta pois! Kyseessä on kolmivuotiaan tyttärensä murhannut Nicholas Cherchel, joka haluaa siirron ranskalaiseen vankilaan. Suomalaisessa vankilassa hän näet pahoitti mielensä, kun sarjakuristaja Michael Penttilä oli kutsunut häntä ”mustaksi apinaksi”. Ehkä hän voisi hieman miettiä tarkemmin ja olla tyytyväinen siitä, että sarjakuristaja tyytyi verbaaliseen loukkaukseen. Sitä paitsi Penttilä pyytänee anteeksi vertaustaan ensimmäiseltä tapaamaltaan apinalta.
Jos nyt kuitenkin tarkkoja ollaan, niin on todistettavasti ainakin yksi somali muuttanut Suomesta takaisin Somaliaan vapaaehtoisesti. Tästä ihmeestä pitikin sitten tehdä TV-dokumentti. Hyvä niin, toivotaan että malli vetoaa niihin 23000 muuhunkin.


9. Taas kerran uutinen

Aanelonen alkaa olla jo täyttynyt siitä, kun on pitänyt tukkimiehen kirjanpitoa siitä kuinka monta kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana on kerrottu uutena asiana pääkaupunkiseudulla riehuvista haittamamujengeistä. Tällä kertaa sentään ei viitsitty enää teeskennellä yllättyneitä. Ihmetyttää kyllä suuresti, miten nämä rikollisuutta ihailevat gangstalarppaajat kuvittelisivat tulevansa toimeen ilman, että kunnolliset ihmiset toisivat heille ruuan nenän eteen. Se sen sijaan ei ihmetytä, että johtohahmorappari Milan Laff jäi kiinni varastettuaan 1200 euron takin. Ei tarvinnut muuta kuin kuvata videolle koko varkaus ja julkaista somessa. Oikeasti, voiko olla noin tyhmä? Sekään ei yllätä pätkääkään, että takaisin saatu takki oli hajun takia käyttökelvoton - onhan sika siisti ja hajuton eläin keskitason gangstarappariin nähden.


10. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Hamzah Mohamed Ali ja Zakarija Mohamed Ahmed … jäkjäkjäk …kuuden vuoden ja viiden vuoden vankeusrangaistuksiin … käläkäläkälä …tapon yrityksestä, pahoinpitelystä, vaarallisen esineen hallussapidosta, ampuma-aserikoksesta ja vaaran aiheuttamisesta … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


11. Mut kun mä haluun!

Nainen vietti vuoden miettien, pitäisikö erota avioliitosta. Lopulta tuli päätös että pitäisi. Ei muuta kuin hakemus vetämään. Sitten tulikin yllätyksenä, että pitää odottaa puolen vuoden harkinta-aika ennen päätöstä. Tämän hän koki epäreiluna, kun olisi pitänyt saada ero heti. Hei, siksi sitä sanotaan harkinta-ajaksi! Kuinkahan monta avioeroa Matti Nykänenkin olisi ehtinyt tehdä, jos harkinta-aikana ei olisi ehtinyt perua. Tai eihän perua edes tarvitse, riittää kun jättää tekemättä kakkosvaiheen hakemuksen ennen määräajan umpeutumista.
Mitähän tämä hämmästynyt olisi tuumannut entisestä laista, jossa harkinta-aika oli kaksi vuotta? Tai sitä edeltävästä, jolloin eroa ei edes saanut ilman painavia syitä. Yleensä syyksi ilmoitettiin uskottomuus, mitä taas ei nykyään varmaan pidettäisi kelvollisena syynä. Enpä liiemmin hämmästelisi sitä, jos vihreät ehdottaisivat harkinta-ajan poistamista ainakin siinä tapauksessa, että toinen puolisoista vaatisi toiselta uskollisuutta.


12. Töpseli irti

Hakkeri kaatoi Pohjois-Korean koko internetin. Tällä kertaa hakkeri, amerikkalainen kun sattui olemaan, joutui turvautumaan haittaohjelmien käyttöön. Pohjoiskorealaiselta hakkerilta tämä olisi onnistunut helpommin, ihan fyysisellä tempulla. Ei olisi tarvinnut muuta kuin vetäistä pistoke seinästä ja kaikki maan viisi internetiin yhteydessä olevaa konetta olisi mennyt sen sileän tien.


13. Kohtalon ivaa

Ranskalainen näyttelijä Gaspard Ulliel menehtyi edellisenä päivänä lasketteluonnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Ulliel muistetaan parhaiten roolistaan eräänä elokuvahistorian isoimmista pahiksista eli Hannibal Lecterinä. Roolin teki ikimuistoiseksi Anthony Hopkins, mutta Ulliel näytteli teini-ikäistä Lecteriä elokuvasarjan heikoimpana pidetyssä osassa Nuori Hannibal.
Useimmat muistanevat Lecterin amerikkalaisena psykiatrina, mutta harva tietää minkä taustatarinan Thomas Harris hänelle kirjoitti. Lecter oli itse asiassa alkujaan liettualainen, sikäläisen aatelismiehen ja hänen italialaisvaimonsa jälkeläinen. Hän oli toisen maailmansodan syttyessä pikkupoika ja päätyi vanhempiensa menehdyttyä ensin orpokotiin Neuvostoliiton miehittämään Liettuaan, sitten setänsä hoiviin Ranskaan ja sieltä rapakon toiselle puolelle.
Ja minkämaalainen olikaan se toinen laskettelija, johon Ulliel kohtalokkaasti törmäsi? Jep, liettualainen.
Mikä on todennäköisyys sille että törmää ranskalaisessa rinteessä liettualaiseen laskettelijaan?


14. Made in China

Aleksander Bolshunov voitti skiathlonin ja hyppäsi riemuissaan palkintopallille. Hyppy oli liikaa palkintopallille, jonka etupuolta koristanut julkisivu irtosi. Ikävä kyllä sen alta ei paljastunut odotettua tekstiä ”Made in China”.


Loppukevennys: Sillä minä olen Peppi Pitkätussu...

Näyttelijä Jenni Kokander kertoi saaneensa shokin käydessään seurustelusuhteen alkuvaiheessa ensi kertaa miehensä vessassa. WC oli näet tapetoitu Peppi Pitkätossun kuvilla. Kokanderia alkoi epäilyttää, että miehellä on jokin Peppi-fetissi. Olihan Kokander itsekin saparopäinen punatukka. Mies kuitenkin kertoi, että häntä kiehtoo Pepissä tämän mahtava elämänasenne. Loppu hyvin, kaikki hyvin: pariskunta on ollut naimisissa jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Tämä toisaalta herättää kysymyksen kuinka kauan on oltava naimisissa kunnes voi tunnustaa? Ihan oikeasti, kuulostiko tuo meriselitys ”mahtavasta elämänasenteesta” muka uskottavalta?