Uutiskatsaus 6/2022

1. Vladimir, Vladimir, näytä sarves, tuleeko huomenna sota?

Pistän pääni pölkylle ja sanon että ei tule. Ei huomenna, ei ensi viikolla eikä varmaan edes tänä vuonna. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta ainakin olen väärässä eri perustein kuin muut jotka ennustavat samaa. He nimittäin yleensä perustavat arvionsa siihen, että Venäjällä ei ole Ukrainassa mitään voitettavaa mutta paljon hävittävää – hyökkäys olisi suurta typeryyttä. Tämä perustelu kumpuaa siitä virheajatuksesta, että Venäjä tekisi politiikkaa järkisyin. Tällaista ihmettä ei ole vielä havaittu, vaan Venäjän politiikan perusajatus on Iivana Julman ajoista alkaen ollut laajeneminen. Minne venäläinen sotilassaapas on koskaan astunut, on ikuisesti Venäjän valtapiiriin kuuluvaa. Aivan erityisesti Ukraina, sillä sieltähän – Kiovan Rus – koko Venäjä on alkunsa saanut. Venäjä ottaa Ukrainan heti kun mahdollista.
Venäläinen poliittinen ajattelu on ainutlaatuista siinä mielessä, että heiltä puuttuu täydellisesti empatiakyky. Ukrainan itsenäisyyttä pidetään juonena Venäjää vastaan ja siksi Ukraina tulee liittää Venäjään. Sillä että ukrainalaiset itse haluavat olla itsenäisiä, ei ole mitään merkitystä. Korvatkaa kahdessa edellisessä virkkeessä ”Ukraina” millä tahansa Venäjän naapurimaalla – paitsi ehkä Kiinalla – ja ajatusmalli ei muutu yhtään mihinkään. Venäläinen ei voi kerta kaikkiaan käsittää, että muualla maailmassa ajatellaan asioista jostain toisesta näkövinkkelistä. Erinomainen esimerkki tästä oli ulkoministeri Lavrovin kirje useille Etyj-maille. Kirjeessä vedottiin periaatteeseen, jonka mukaan ”valtio ei saa vahvistaa turvallisuuttaan toisten valtioiden turvallisuuden kustannuksella.” Koko Venäjän ulkopolitiikka viimeisen 500 vuoden ajan on ollut pelkästään tämän periaatteen rikkomista ja he ovat tälle tosiasialle täysin sokeita. Siksi he voivat vaatia tätä toisilta täysin vilpittömin mielin.
Perustan väitteeni sodan syttymättömyydestä Venäjän doktriiniin. Venäjä voi kalistella sapeleitaan mielin määrin, mutta lähtiessään oikeasti sotaan se pitää toimensa äärimmäisen salassa. Kuinka moni tiedustelupalvelu muka havaitsi etukäteen Krimin miehityksen, vaikka oli selvää että joskus se on tulossa? Odotettiin vain että se tapahtuisi Sevastopolin laivastotukikohdan vuokrasopimuksen lähestyessä loppuaan. Nyt Venäjä on toiminut liian avoimesti, jotta tämä olisi uskottavaa. Joukkojen keskitys on tehty selkeästi. Yhtäkkiä tulee esimerkiksi uutinen siitä, että verivarastoja on siirretty lähelle Ukrainan rajaa. Tämä ja muutama muu samanlainen pikku-uutinen eivät ole asiasisällöltään tärkeitä. Tärkeää on se, mistä tieto on vuotanut. Jos tieto on vuotanut Venäjältä itseltään, se on vahva indikaattori siitä että kyse on hämäyksestä. Jos taas kaikki nämä pikkutiedot ovat vuotaneet tahattomasti, se on merkki siitä että Venäjä on tosissaan.
Toisaalta Venäjä on myös oikeasti valmis hyökkäämään Ukrainaan. Kaikki valmistelut voivat olla hämäystä, mutta mikäli länsi erehtyy viestimään, ettei aio puuttua tilanteeseen, Kiovassa ei kovin kauaa ole sinikeltainen lippu salossa. Kun Venäjä saa tilaisuuden, se käyttää sen.


2. Sammakoita

Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja, persujen Mika Niikko on ollut jo pitkään tapahtumistaan odottava katastrofi. Nyt ei tarvitse enää odottaa. Niikko meni puhumaan asemaansa nähden sopimattomia Venäjän-Ukrainan kriisistä. Verikoirat vaativat hänen eroaan ja aivan aiheesta. Niikko totesi twiitissään seuraavasti: ”– Nyt pitäisi sitten Macronin tai jonku muun astua julkisuuteen ja sanoa että Ukraina ei liity Natoon. Muutoin neuvottelut ei onnistuneet Venäjän näkökulmasta ja seuraukset on karmivat. Eikö Lännestä löydy yhtä viisasta päämiestä joka Venäjän tuntee?”
Näinhän se on. Mutta eihän tuollaista saa sanoa ääneen, ei ainakaan tuossa asemassa.
Niikko taitaa sinänsä päätyä hyvään seuraan. Saksan laivaston komentaja Kay-Achim Schönbachista tuli äskettäin entinen komentaja, kun hän totesi epävirallisessa keskustelussa: ”Krimin niemimaa on menetetty, eikä sitä saada koskaan takaisin."
Oletteko muka viime aikoina nähneet merkittäviäkin kampanjoita Krimin palauttamiseksi? Schönbach sanoi vain asian kuten se on. Ikävää hänen kannaltaan oli se, että hän sanoi sen väärään aikaan.
Muutenkin Schönbach puhui varsin järkeviä Intian vierailullaan:
– Mitä Venäjä todella haluaa, onko se kiinnostunut pienestä palasta Ukrainan maaperää? Ei ole, se on hölynpölyä. Se, mitä Putin todella haluaa, on kunnioitus.
– Se, että hänelle annetaan hiukan kunnioitusta, ei maksa paljon. Jos minulta kysytään, hänelle on helppo antaa kunnioitusta. Sitä hän vaatii ja sen hän todennäköisesti myös ansaitsee.
Saksalaiskomentaja kertoi lisäksi isännilleen, että myös Saksa ja Intia tarvitsevat Venäjää Kiinaa vastaan.
– Vaikka Venäjä ei olekaan demokratia, siitä on hyötyä kahdenvälisenä kumppanina.
Näyttäkää näistä lausunnoista yksikin virhe. Näyttäkää myös missä kohtaa tuli sanottua sopimattomia. Vastaus jälkimmäiseen on että koko ajan – sopimattomia totuuksia nimittäin.


3. Aluevaalit tulivat ja menivät

Eikä ketään kiinnostanut. Vähiten perussuomalaisten kannattajia, jotka osoittivat tyhmyytensä jäämällä kotiin. Vanha totuushan on ollut, että aina äänestysaktiivisuuden ollessa matala demarit eivät pärjää, mikä on osoitus siitä että demareiden äänestäjät eivät ole niitä penaalin terävimpiä kyniä. Nykyään tämä mantteli on siirtynyt perussuomalaisille, voisi pessimistisesti ajatella. Totuuden siemen varmaan tässäkin, mutta optimistisesti voisi ajatella ettei perussuomalaisten kannattajia kiinnosta. Onhan totta että muutokseen tarvittaisiin semmoinen 40 % siivu. On ihan sama, onko perussuomalaisia päättävissä elimissä yksi prosentti vai kolmekymmentä prosenttia.
Tosin perussuomalaisten politiikkojen ammattitaito on selvästi huonoin kaikista mahdollisista. Onhan käsittämätöntä, että ainoa edes osittain järkeviä asioita ajava puolue pärjää noin huonosti. Etenkin ehdokasasettelu on hoidettu umpisurkeasti. Rekrytointi ja strategia ovat olleet täysin hukassa.
Yleisesti ollaan sillä kannalla, että Suomessa on kehnot poliitikot. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Suomalaisten poliitikkojen ammattitaito – paitsi perussuomalaisilla – on huikean korkealla tasolla. Ilman rautaista ammattitaitoa olisi mahdotonta, että kansa äänestäisi kerta kerran jälkeen noin huonosti asioita hoitavat puolueet ja niiden poliitikot aina uudestaan valtaan.


4. Venäläinen influenssa

En ole liiemmin käsitellyt koronaa, koska kriisin hoito on jopa hallituksen mitta-asteikolla ollut tolkuttoman sekavaa. En ole edes lukenut asiasta kovin paljon. Voi olla että tämä on siis ollut esillä jo aiemminkin, mutta otsikkolinkin jutussa näin ensimmäisen kerran suoran maininnan aiheesta, jonka mainitsin ensi kerran jo melkein kaksi vuotta sitten. Epäilin tuolloin, että vuosien 1889-90 ”venäläinen influenssa” olisi ollut koronaviruksen aiheuttama. Oireet nimittäin täsmäsivät tämänkertaiseen epidemiaan hämmästyttävän hyvin. Englanninkielisen Wikipedian venäläistä influenssaa koskevassa artikkelissa sana ”koronavirus” mainittiin ensi kerran 22.5.2020.


5. Salat julki

Julkisen Sanan Neuvosto antoi vapauttavan tuomion kirjoituksesta, jossa psykiatri arvioi pääspice Sanna Marinin mielenterveyttä. JSN:n lausunnon mukaan kirjoitusta saattoi pitää mauttomana ja loukkaavana. Realismin puutteesta eivät sentään kehdanneet moittia.
JSN:n vapauttavasta päätöksestä huolimatta odotetaan, saako psykiatri tuomion valtiosalaisuuden paljastamisesta. Yleensä hyvin asioista perillä olevien lähteiden mukaan ei, sillä Sanna Marinin henkisten kykyjen tason ei pitäisi olla epäselvää kenellekään jonka ÄO ilmaistaan kolminumeroisella luvulla.


6. Hymyhenkilö
Perinteiset Hymypoika- ja Hymytyttöpatsaat korvattaneen lähiaikoina Hymyhenkilöpatsaalla. Uusi patsas on kuulemma suunniteltu yleisön pyyntöjen takia. Helvettiäkö sitä pitää parin väärässä olevan pyyntöjä mennä kuuntelemaan? Uudesta patsaasta todetaan, että ”patsaan kasvot voidaan tulkita sukupuolineutraaleiksi”. Jos suoraan sanotaan niin patsaan tylsämielinen ilme ja tyhjä katse tuovat lähinnä mieleen sen, että mallin kaikki neljä isovanhempaa ovat ilmeisesti olleet keskenään serkuksia.


7. Hiiri ja ihmisiä

Odotetusti Disney on valjastettu myös sukupuolineutraaliuden mannekiiniksi. Minni Hiiri on saanut uuden asun. Hame on vaihtunut housuihin. Sen verran järkeä on maailmassa tallella, että fanit antoivat täyslaidallisen valinnan epäonnistumisesta.
Vielä ei Ankkalinnassa sentään ole menty niin pitkälle, että olisi tuotu avoimesti homoseksuaalisia hahmoja sarjakuviin. Tässä Disneyn on pelastanut se, että paikkakunnan perheet ovat muutenkin vähän erikoisia koostumuksiltaan, lisääntyminen kun näyttää pääosin tapahtuvan veljenpoikien ja sisarentyttärien välityksellä. Huhut kuitenkin väittävät, että todellisuudessa Ankkalinnan tyypillisin perversio olisi hoposeksuaalisuus, jota esiintyy erityisen runsaasti hessujen keskuudessa.


8. Ihmeiden aika ei ole ohi!

Suomesta löytyi neekeri, joka haluaa muuttaa maasta pois! Kyseessä on kolmivuotiaan tyttärensä murhannut Nicholas Cherchel, joka haluaa siirron ranskalaiseen vankilaan. Suomalaisessa vankilassa hän näet pahoitti mielensä, kun sarjakuristaja Michael Penttilä oli kutsunut häntä ”mustaksi apinaksi”. Ehkä hän voisi hieman miettiä tarkemmin ja olla tyytyväinen siitä, että sarjakuristaja tyytyi verbaaliseen loukkaukseen. Sitä paitsi Penttilä pyytänee anteeksi vertaustaan ensimmäiseltä tapaamaltaan apinalta.
Jos nyt kuitenkin tarkkoja ollaan, niin on todistettavasti ainakin yksi somali muuttanut Suomesta takaisin Somaliaan vapaaehtoisesti. Tästä ihmeestä pitikin sitten tehdä TV-dokumentti. Hyvä niin, toivotaan että malli vetoaa niihin 23000 muuhunkin.


9. Taas kerran uutinen

Aanelonen alkaa olla jo täyttynyt siitä, kun on pitänyt tukkimiehen kirjanpitoa siitä kuinka monta kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana on kerrottu uutena asiana pääkaupunkiseudulla riehuvista haittamamujengeistä. Tällä kertaa sentään ei viitsitty enää teeskennellä yllättyneitä. Ihmetyttää kyllä suuresti, miten nämä rikollisuutta ihailevat gangstalarppaajat kuvittelisivat tulevansa toimeen ilman, että kunnolliset ihmiset toisivat heille ruuan nenän eteen. Se sen sijaan ei ihmetytä, että johtohahmorappari Milan Laff jäi kiinni varastettuaan 1200 euron takin. Ei tarvinnut muuta kuin kuvata videolle koko varkaus ja julkaista somessa. Oikeasti, voiko olla noin tyhmä? Sekään ei yllätä pätkääkään, että takaisin saatu takki oli hajun takia käyttökelvoton - onhan sika siisti ja hajuton eläin keskitason gangstarappariin nähden.


10. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Hamzah Mohamed Ali ja Zakarija Mohamed Ahmed … jäkjäkjäk …kuuden vuoden ja viiden vuoden vankeusrangaistuksiin … käläkäläkälä …tapon yrityksestä, pahoinpitelystä, vaarallisen esineen hallussapidosta, ampuma-aserikoksesta ja vaaran aiheuttamisesta … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


11. Mut kun mä haluun!

Nainen vietti vuoden miettien, pitäisikö erota avioliitosta. Lopulta tuli päätös että pitäisi. Ei muuta kuin hakemus vetämään. Sitten tulikin yllätyksenä, että pitää odottaa puolen vuoden harkinta-aika ennen päätöstä. Tämän hän koki epäreiluna, kun olisi pitänyt saada ero heti. Hei, siksi sitä sanotaan harkinta-ajaksi! Kuinkahan monta avioeroa Matti Nykänenkin olisi ehtinyt tehdä, jos harkinta-aikana ei olisi ehtinyt perua. Tai eihän perua edes tarvitse, riittää kun jättää tekemättä kakkosvaiheen hakemuksen ennen määräajan umpeutumista.
Mitähän tämä hämmästynyt olisi tuumannut entisestä laista, jossa harkinta-aika oli kaksi vuotta? Tai sitä edeltävästä, jolloin eroa ei edes saanut ilman painavia syitä. Yleensä syyksi ilmoitettiin uskottomuus, mitä taas ei nykyään varmaan pidettäisi kelvollisena syynä. Enpä liiemmin hämmästelisi sitä, jos vihreät ehdottaisivat harkinta-ajan poistamista ainakin siinä tapauksessa, että toinen puolisoista vaatisi toiselta uskollisuutta.


12. Töpseli irti

Hakkeri kaatoi Pohjois-Korean koko internetin. Tällä kertaa hakkeri, amerikkalainen kun sattui olemaan, joutui turvautumaan haittaohjelmien käyttöön. Pohjoiskorealaiselta hakkerilta tämä olisi onnistunut helpommin, ihan fyysisellä tempulla. Ei olisi tarvinnut muuta kuin vetäistä pistoke seinästä ja kaikki maan viisi internetiin yhteydessä olevaa konetta olisi mennyt sen sileän tien.


13. Kohtalon ivaa

Ranskalainen näyttelijä Gaspard Ulliel menehtyi edellisenä päivänä lasketteluonnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Ulliel muistetaan parhaiten roolistaan eräänä elokuvahistorian isoimmista pahiksista eli Hannibal Lecterinä. Roolin teki ikimuistoiseksi Anthony Hopkins, mutta Ulliel näytteli teini-ikäistä Lecteriä elokuvasarjan heikoimpana pidetyssä osassa Nuori Hannibal.
Useimmat muistanevat Lecterin amerikkalaisena psykiatrina, mutta harva tietää minkä taustatarinan Thomas Harris hänelle kirjoitti. Lecter oli itse asiassa alkujaan liettualainen, sikäläisen aatelismiehen ja hänen italialaisvaimonsa jälkeläinen. Hän oli toisen maailmansodan syttyessä pikkupoika ja päätyi vanhempiensa menehdyttyä ensin orpokotiin Neuvostoliiton miehittämään Liettuaan, sitten setänsä hoiviin Ranskaan ja sieltä rapakon toiselle puolelle.
Ja minkämaalainen olikaan se toinen laskettelija, johon Ulliel kohtalokkaasti törmäsi? Jep, liettualainen.
Mikä on todennäköisyys sille että törmää ranskalaisessa rinteessä liettualaiseen laskettelijaan?


14. Made in China

Aleksander Bolshunov voitti skiathlonin ja hyppäsi riemuissaan palkintopallille. Hyppy oli liikaa palkintopallille, jonka etupuolta koristanut julkisivu irtosi. Ikävä kyllä sen alta ei paljastunut odotettua tekstiä ”Made in China”.


Loppukevennys: Sillä minä olen Peppi Pitkätussu...

Näyttelijä Jenni Kokander kertoi saaneensa shokin käydessään seurustelusuhteen alkuvaiheessa ensi kertaa miehensä vessassa. WC oli näet tapetoitu Peppi Pitkätossun kuvilla. Kokanderia alkoi epäilyttää, että miehellä on jokin Peppi-fetissi. Olihan Kokander itsekin saparopäinen punatukka. Mies kuitenkin kertoi, että häntä kiehtoo Pepissä tämän mahtava elämänasenne. Loppu hyvin, kaikki hyvin: pariskunta on ollut naimisissa jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Tämä toisaalta herättää kysymyksen kuinka kauan on oltava naimisissa kunnes voi tunnustaa? Ihan oikeasti, kuulostiko tuo meriselitys ”mahtavasta elämänasenteesta” muka uskottavalta?