Kolme ristiriitaa

Minulla on usein keskeneräisiä kirjoituksia hautumassa. Yleensä niissä on lista oivalluksista, joita ei ole vielä lainkaan kirjoitettu tekstimuotoon. Niin oli tässäkin. Alkuperäinen otsikko oli sama kuin kohdan 1 otsikko, mutta tuntui että siitä ei vain saa tarpeeksi asiaa viikkojuttua varten. Äkkiä kävikin sitten niin, että tuli toinen aivan eri aiheeseen liittyvä oivallus, johon pystyi ottamaan saman näkökulman. Päätin yhdistää nämä. Ja kirsikkana kakkuun tuli vielä ennen kirjoitusoperaation aloittamista kolmaskin.
Ideana oli se, että tavalla tai toisella kaikissa kolmessa tapauksessa kaksi asiaa on herkullisessa ristiriidassa.


1. Hiiriä ja ihmisiä

Kuten hyvin tiedämme, vihervasemmisto kannattaa kasvissyöntiä ja on muutenkin kovasti eläinten oikeuksien kannalla. Katsotaanpa tarkemmin mitä tämä tarkoittaa:
a) Suomessa on noin 800 tuhatta lehmää, miljoona sikaa, 14 miljoonaa kanaa ja erinäisiä muita tuotantoeläimiä. Oletetaan että lihansyönti loppuu, mutta ei sentään mennä täysveganismiin vaan sallitaan maitotuotteet ja kananmunat. Mainituista eläimistä jää jäljelle noin 400 tuhatta lypsylehmää ja hiehoa (eli noin puolet) ja nelisen miljoonaa munivaa kanaa (eli noin 30 %). Sikoja ei jäisi jäljelle yhtäkään. Eläinten edun nimissä tuhotaan siis suurin osa kotieläinkannasta.
b) Luonnonsuojelu eli elinympäristöjen rauhoittaminen voimistuisi, mikä sinänsä on hyvä asia. Tavoitteena on, että faunan elinympäristö säilytettäisiin sellaisena, että eläimet kykenisivät elämään ympäristössä, joka on niille luonnollista.
c) Turkistarhaus tietysti loppuisi kokonaan eli on vihreän logiikan mukaan parempi olla kokonaan elämättä kuin elää turkiseläimenä. Turkiseläinten kohtelussa moititaan erityisesti sitä, että nämä eläimet pakotetaan elämään ahtaissa kopeissa eikä luonnollisessa elinympäristössään.
d) Tehotuotannon nimissä eläinten poikaset erotetaan emoistaan mahdollisimman pian, mikä on luonnonvastaista. Jos lihantuotanto pitkin hampain hyväksytään, niin vain siinä tapauksessa että eläimet ovat saaneet kasvaa luomusti.
e) Vieraslajeja pyritään kuitenkin mahdollisuuksien mukaan hävittämään. Esimerkiksi valkohäntäkauriiden poistaminen Suomen luonnosta (mikä on erinomaisen kannatettava ajatus) nousee tasaisin väliajoin esiin. Samalla yritetään ylläpitää rotupuhtautta, mikä on myöskin luonnon monimuotoisuuden kannalta erinomainen asia. Tämähän on globaali linja, josta erinomaisin esimerkki on eurooppalainen biisoni eli visentti. Visenttiä oli kahta alalajia, alamaanvisenttiä (varsinaisessa Euroopassa) ja kaukasianvisenttiä (kuten nimi kertoo, Kaukasian alueella). Tarkkoja eroja alalajien välillä ei tunneta, mutta kaukasianvisentti oli ainakin hieman pienempi. Visenttejä on palautettu luontoon myös Kaukasukselle, jonne palautetut yksilöt ovat olleet hybridejä eli geneettisesti noin 50-prosenttisesti puhtaita. Tätä harmitellaan yleisesti.
f) Paikalliset alkuperäisrodut (kuten suomenlammas ja muut vastaavat) saavat suojelua, jotta monimuotoisuus säilyisi.

Sitten katsotaan, kuinka vihervasemmisto suhtautuu ihmisiin näissä samoissa asioissa:
a) Maailman suurimpaan ja itse asiassa ainoaan ympäristöongelmaan (koska jos tätä ongelmaa ei olisi niin ei olisi muitakaan ongelmia) eli kehitysmaiden väestöräjähdykseen ei edes yritetä puuttua. Siinä ei paljon aurinkopaneelit auta, kun kehitysmaalaisten lukumäärä lisääntyy parissa viikossa yhden Suomen väkiluvun verran koko ajan. En edes muista kuinka monen maapallon edestä nykyään kulutetaan, mutta varmaa on että kohta niitä on taas yksi lisää. Elintasoa pitäisi leikata jatkuvasti enemmän, jotta kyettäisiin elättämään alati lisääntyvät kehitysmaalaiset. Eläimille tavoitteena on maksimaalisen hyvä elämä minimaalisen pienelle eläinmäärälle, kun taas ihmisille tavoitteena on kurjuuden maksimointi eli minimaalisen laadukas elämä maksimaalisen suurelle ihmismäärälle.
b) Ihmiselle luonnollinen elinympäristö ei ole kaupunki, vaan maaseutu. Vihreä politiikka tekee parhaansa saadakseen maaseudun asuinkelvottomaksi.
c) Ihmiselle luonnollinen elintapa on omata tilaa ympärillään eli elää omassa talossaan. Vihervasemmistolainen politiikka pyrkii saamaan ihmiset tungettua koppiasumiseen mahdollisimman ahtaasti ilmastopolitiikan nimissä kuin mitkäkin turkiseläimet.
d) Vasemmistolainen yhteiskunta kohdistaa tukensa yksinhuoltajiin ja pyrkii erilaisin vuokratuin ja sosiaalitoimin hajottamaan luonnolliset perheet – aivan kuin eläinten tehotuotannossa, jota se kuitenkin kovasti vastustaa.
e) Rotujen sekoittumista pidetään positiivisena asiana eikä ihmispopulaatioilla haluta nähdä minkäännäköisiä eroja, vaikka ne ovat paljon selkeämmät kuin useimmilla eri alalajeihin luokitelluilla eläimillä.
f) Alkuperäisväestöllä ei ole minkäänlaista suojelusta, vaan sen kustannuksella suositaan tuontiväestöä.


2. Keskusvallan kourissa

Tämä oivallus tuli nimimerkki Catilinan kommentista Professorin blogiin:
Bobrikoffin ohjelman keskeisiä tavoitteita olivat Suomen markan lopettaminen, Venäjän ja Suomen tullirajan poistaminen l. vapaakauppa, valtakunnan lainsäädännön asettaminen paikallisen edelle ja yli, lehdistön valjastaminen valtakunnan äänitorveksi, propagandan tuominen yliopistoihin, sekä suomalaisten palvelu valtakunnan asevoimissa. Mikä on toteutumatta?
Oleellinen ero on, että tuolloin suomalaiset päättäjät sentään toimivat kansakuntansa hyväksi, kun taas nykyään he ovat innolla toteuttamassa kaiken mitä ylemmältä taholta tulee ja mieluusti vähän enemmänkin.

Katsotaanpa tarkemmin millaisia tavoitteita tsaarinvallalla oli Suomen suhteen ja miten nykyinen keskusvalta eli Bryssel niitä on saanut toteutettua:

Ensimmäinen sortokausi 1899-1905:
a) Suomen markan lakkauttaminen ja yhdistäminen hallintovaltakunnan valuuttaan. Venäjä ei onnistunut, EU onnistui.
b) Valtiopäivälaitoksen syrjäyttäminen neuvoa-antavaan rooliin. Tässä Venäjä ei onnistunut juuri lainkaan, EU on edennyt aika pitkälle.
c) Suomen sotaväen lakkauttaminen ja keskusvallan asevelvollisuuslain ulottaminen Suomeen. Venäjä onnistui ensimmäisessä, mutta ei toisessa, joskin Suomi joutui maksamaan siitä veroa. EU ei suoranaisesti ole lakkauttamassa Suomen sotaväkeä, mutta natotus on kovassa vauhdissa.
d) Tullirajan poistaminen Suomen ja keskusvallan väliltä. Venäjä epäonnistui, EU on onnistunut lähes täydellisesti.
e) Keskusvaltapropagandan tuominen kouluihin. Pakkovenäjän opiskelua vastustettiin eikä Venäjän propaganda oikein muutenkaan purrut. EU on tässäkin onnistunut paremmin, etenkin yhteiskunnallisissa tieteissä ja peruskoulun sekä lukion oppikirjathan ovat näiltä osin puhdasveristä propagandaa.

Toinen sortokausi 1908-1917
a) Yhdenvertaisuuslaki, jossa keskusvallan kansalaisille annettiin lähes täysin samat oikeudet Suomessa kuin suomalaisille. Venäjä onnistui, paitsi äänioikeus. EU onnistui yhtä hyvin, paitsi että aivan kaikkiin virkatehtäviin ei vielä EU-kansalaisuus sentään riitä. Tosin Venäjäkin onnistui vain nimellisesti, sillä suomalaiset virkamiehet kieltäytyivät yleensä lakia noudattamasta. Nykyään suorastaan yritetään noudattaa.
b) Lehdistön sensuuri. Venäjä onnistui tässä pakkotoimin, kun taas EU on onnistunut kierommalla menetelmällä eli aivopesulla. Lopputulos on ollut joka tapauksessa sama eli tiedotusvälineet ovat menettäneet uskottavuutensa ajattelevien ihmisten keskuudessa.
c) Suomen kielen aseman heikentäminen. Venäjä epäonnistui, EU on onnistunut mädättämään suomen kielen asemaa anglismilla ja haittamaahanmuutolla jonkin verran.
d) Asekontrolli. Tässä molemmat ovat onnistuneet suunnilleen yhtä hyvin, tosin tavoitteet olivat erilaiset. Toistasataa vuotta sitten pistooleita oli joka pöytälaatikossa, kun taas kivääreitä vahdittiin tarkkaan. Nykyään pistoolin kantoluvan saaminen on paljon vaikeampaa kuin sen hankkiminen laittomasti, kun taas pitkiä pyssyjä saa mikäli kykenee osoittamaan sopivaa harrastuneisuutta, joskin byrokratia on yhtä helvettiä. Syy tähän keikaukseen on tietysti se, että toistasataa vuotta sitten kivääreillä kykeni tekemään vallankumouksen ja nykyään ei, kun taas nykyään piilotettava käsiase on se vaarallisempi vallanpitäjien kannalta, kuten Bobrikoffista opittiin. Jäi nimittäin hyvin mieleen vuonna 2005, kun tapauksen satavuotispäivän lähestyessä silloinen pääministeri Vanhanen kielsi kaikki siihen liittyvät muistotoimet, vaikka kyseessä oli sentään Suomen itsenäisyyden kannalta tärkeä tapahtuma. Oma lehmä ojassa.

Tilanne on hallinnollisesti aika lailla sama kuin oli autonomian loppuaikoina. Kokonaisuutena tilanne on huonompi, sillä suuri osa päättäjistä ajaa keskusvallan asiaa toisin kuin silloin.


3. Epäkorrekteja selityksiä

Tähän viimeiseen ristiriitaan sain innoituksen Professorin kirjoituksesta, jossa hän pohdiskeli ansiokkaasti nuorten naisten ahdistusten syitä. Kannattaa klikata tuota linkkiä ja lukea kirjoitus ennen kuin jatkaa eteenpäin, koska en aio toistaa hyvin kirjoitettua faktaa vaan teen vain pari lisäystä.

No niin. Nyt kun tuo Professorin teksti on luettu, niin huomioita.

Tytöt ovat ahdistuneempia kuin pojat. Tämähän on täysin ymmärrettävää sukupuolten välisen biologisen eron takia. Tyttöjä ahdistavat menestyspaineet, taloudellinen epävarmuus ja se, kuinka yhdistää mahdollinen perheen perustaminen työuraan (toki myös ympäristöasiat ahdistavat, mutta tähän minulla ei ole lisättävää joten sivuutan sen).
Kuvitelkaapa että poikia painostettaisiin jäämään aikuistuttuaan kotiin hoitamaan perhettä, kokkaamaan, siivoamaan ja pesemään pyykkiä. Kyllä ahdistus olisi ihan yhtä suurta kuin tytöilläkin, jos yhteiskunta yrittäisi myös poikia sovittaa sukupuolelleen luonnottomaan muottiin. Kuten itse asiassa jossain määrin yrittääkin. Mutta ainakin toistaiseksi pojat ovat tässä mielessä tyttöjä paremmassa asemassa, että heillä on mahdollisuus valita. Kukaan ei pakota heitä tähän rooliin, vaan he voivat nakata pitkät koko perheellistymiselle, kuten monet ovat tehneetkin (googlatkaa MGTOW, jos ette tiedä mitä se tarkoittaa). Tytöillä on vaikeampaa. Jos he yrittäisivät elää luonnollisen roolinsa mukaisesti, ensinnäkin sosiaalinen tuomio olisi kova ja toiseksi ei perhe nykyistä elintasoa todellakaan pysty ylläpitämään yhdellä normipalkalla. Ja auta armias, jos tyttö ryhtyy varakkaan miehen edustusvaimoksi niin siitä se vasta sosiaalinen tuomio tuleekin.

Tähän voi sitten todeta, että kyllä tyttöjen kuuluu menestyä yhtä hyvin kuin poikienkin etenkin kun huomioi että tytöt pärjäävät paremmin koulussa. (Voitteko muuten kuvitella millainen älämölö nousisi jos tyttöjen ja poikien koulumenestys olisi toisinpäin?) Vaan miksikö tytöt pärjäävät koulussa paremmin kuin pojat? Yleensä syyksi sanotaan se, että tyttöjen biologinen ja henkinen kehitys on ratkaisevassa teini-iässä keskimäärin vuoden verran poikia edellä. Jotkut rohkeammat uskaltavat jopa nostaa esiin sen, että naisistunut opettajakunta suosii tyttöjen ominaisuuksia. Tämä saattaa joissain tapauksissa olla osaselitys, mutta luultavasti luultua harvemmin.
Todelliset selitykset löytyvät kahdesta seikasta, joita ei joko a) ole älytty tai b) ole uskallettu ääneen sanoa.
Veikkaan jälkimmäistä, koska loppujen lopuksi selitykset ovat aika ilmeisiä ja loogisia pienellä pohdinnalla.

Ensinnäkin tyttöjen ja poikien mentaliteetti on erilainen. Tytöillä on pituushyppääjän ja pojilla korkeushyppääjän mentaliteetti. Tämä oli tietysti yleistys; jos populaatio jaetaan puoliksi, niin pituushyppääjissä on 80-90 % tyttöjä ja 10-20 % poikia, korkeushyppääjissä päinvastoin. Erot ovat kuitenkin niin polarisoituneet, että yleistystä voidaan käyttää, edellinen lause toimi vain kirjoittajan vastuuvapauslausekkeena lillukanvarsiin kompuroijien varalle.
Pituushyppääjä yrittää aina loikata mahdollisimman pitkälle. Korkeushyppääjä taas yrittää päästä riman yli, ehkä noin viisi senttiä riman yläpuolelta on hyvä tähtäyspiste. Mitä alemmas rima laitetaan, sitä vähemmän energiaa korkeuden helposti selvittävä hyppääjä panostaa.
Kun koulun vaatimustasoa lasketaan, siitä hyötyvät ensisijaisesti tytöt, kun taas poikien suoritustaso laskee. Reaaliaineita on tietysti vaikea verrata oppisisältöjen muuttumisen takia. Samoin kieliä, koska nykypäivänä elämme niin paljon englannin kielen ympäröiminä, että siinä vaatimustaso lienee jopa noussut. Ruotsin kielessä toki laskenut ja muut kielethän ovat lähes täysin kouluista kadonneetkin, niitä opiskelee enää harva. Mutta matematiikka on lahjomaton. Kun katsoo omia oppikirjojaan ja vertaa niitä lastensa oppikirjoihin, järkyttyy. Aikoinaan peruskoulussa oli kolme eri tasokurssia, joista alimmalta ei voinut edes pyrkiä lukioon. Nykypäivän peruskoulun vaatimustaso on silloisen alimman kurssin vaatimustason alapuolella. Seurauksena tytöt pärjäävät, koska he tekevät pituushyppääjän mentaliteetilla parhaansa. Pojat taas suoriutuvat heikommin, koska heille riittää se että saavuttavat minimitavoitteensa. Joka tietysti on erilainen, mutta sanotaan että se on peruskoulun kasi. Se vastaa kolmenkymmenen vuoden takaista kuutosta.
Kolmekymmentä vuotta sitten peruskoulun ysin sai varmaan yhtä moni poika kuin tyttö. Ja se taas aiheutui siitä, että vaatimustaso oli riittävän korkea. Nykypäivänä moni pituushyppääjän mentaliteetilla varustettu saa ysin, vaikka sillä osaamistasolla olisi saanut kolmekymmentä vuotta sitten seiskan, kun ei olisi yrityksestä huolimatta parempaan pystynyt. Kun taas korkeushyppääjän mentaliteetilla varustettu oppilas, jonka kyvyt riittävät kolmenkymmenen vuoden takaiseen ysiin saa sen seiskan kuten olisi saanut silloinkin, koska se oli tavoitteena. Ongelma on se että nykyinen seiska vastaa osaamistasoltaan silloista viitosta eikä sillä totisesti pitkälle pötkitä.
Seurauksena arvosanajakaumassa tytöt nousevat, kun taas pojat pysyvät paikallaan, mikä on täydellisesti havaittuja tuloksia vastaava selitys.

Toinen syy on murrosikä, mutta ei siinä mielessä kuin hyväksytty selitys on eli poikien kehitys on vuoden tyttöjä jäljessä. Kyse on teini-iän hormonimyrskystä. Jos lukija on mies, niin muistelkoon itse miten hyvin pystyi biologian tunnilla keskittymään meioosiin jos edessä olevan pulpetin tuolin selkänojan raosta pilkahti vähänkin hyvinmuodostunutta teinitytön persettä. Tai jäivätkö saksan kielen epäsäännölliset verbit mieleen jos vieressä istui D-kuppinen tyttö jota vilkuili sivusilmällä? Käsi sydämelle, miehet. Pystyykö joku laittamaan kommenttiosastoon viestin, että ei opiskelu häiriintynyt sitten pätkääkään teini-ikäisen hormonien hyrrätessä siinä tissi- ja perseviidakossa? Antaa tulla, odotan.

Kuten kansanedustaja-kirjailija Lasse Lehtinen kauppaneuvos Paukun suulla totesi, ”yhteiskoulu sopii vain tytöille”. Kun nyt kaikenlaisia kokeiluja tehdään, niin olisipa kiva mikäli jossain kolmen lukion kaupungissa tehtäisiin sellainen testi, että kolmen vuoden ajaksi pistettäisiin yksi näistä kouluista poikakouluksi, toinen tyttökouluksi ja kolmas yhteiskouluksi siten, että oppilaat arvottaisiin niihin satunnaisesti. Kokeilun päätyttyä katsottaisiin tulokset. Väitän, että tyttökoulun tytöt pärjäisivät hieman huonommin kuin yhteiskoulun tytöt, kun taas poikakoulun poikien menestys olisi tilastollisesti merkitsevällä tasolla parempaa kuin yhteiskoulun pojilla. Mutta turhapa tällä on spekuloida, tuollaista kokeilua ei kukaan uskalla missään tapauksessa toteuttaa. Vaikka se olikin 50 vuotta sitten normitapa toteuttaa opetus enkä liiemmin hämmästy jos se olisi normi taas 50 vuoden kuluttua. Aika aikaa kutakin.