Uutiskatsaus 33/2021

1. On aika Purra

Perussuomalaiset valitsivat itselleen uuden puheenjohtajan. Purra piti ansiokkaan linjapuheen, johon vanhamediakin suhtautui vain varovaisella arvostelulla. Linja on tiukka: Suomea ei lähdetä tuhoamaan vaan hallitukseen mennään vain Suomen asiaa ajamaan. Tämä toisaalta sulkee aika paljon ovia, mutta hyvä niin. Tällä linjalla voitetaan vääjäämättä, se vain vie aikaa. Ainoa tapa millä tämän linjan voitto voidaan estää on laajentaa äänioikeutta siten, että entistä useampi Suomen vihollinen saa kansalaisuuden tai äänioikeuden. Tai sitten se, että äänestäminen lakkautetaan, mikä ei sekään nyt mahdoton vaihtoehto ole. Nyt ei ole myönnytysten aika. Nyt ei ole valtaannousun aika. Hulluuksien on annettava mennä tarpeeksi pitkälle, jotta ne voidaan kumota. Suomea tuhoavien voimien saaminen pois vallankahvasta ei ole vielä ajankohtaista, koska se ei ole mahdollista. Samalla tavalla kuin Hitlerin pysäyttäminen 1938 ei ollut vielä mahdollista, koska hän ei ollut mennyt vielä liian pitkälle.
Yhden kauneusvirheen voi Purran linjasta osoittaa. Hän pyrkii nollaan turvapaikanhakijaan. Oikeampi linja olisi saada tämä luku negatiiviseksi lähettämällä entisetkin pois.


2. Afganistan palaa normaalitilaan

Talipäät ovat nyt vallanneet lähes koko maan. Romahdus tapahtui vielä nopeammin kuin niinsanotut asiantuntijat osasivat odottaa. Todellisille asiantuntijoille tämä ei ollut mikään yllätys. Kun länsimaat päättivät vetäytyä, tämä oli ilmeistä. Läpikorruptoitunut islamilainen heimokulttuuri ei kerta kaikkiaan toimi pätkääkään, joten valtaan pääsevät aina ne, jotka ovat valmiita olemaan kaikkein häikäilemättömimpiä. Katastrofista on syytetty Joe Bideniä, joka päätti lähteä maasta. Tämä onkin varmaan ainoa Trumpin tekemä päätös, jota Biden ei kumonnut. Syytökset Bideniä kohtaan ovat aiheettomia. Yhdysvaltojen ei olisi alun perinkään pitänyt mennä maahan, vaan antaa afgaanien lillua omissa liemissään. Oli käsittämätöntä naiiviutta kuvitella, että maahan kyettäisiin luomaan demokratia. Vielä käsittämättömämpää oli se, että amerikkalaiset kuvittelivat onnistuvansa tempussa valitsemallaan strategialla, vaikka se ei ole onnistunut niin yhtään missään. Kaikkein käsittämättömintä oli se, että amerikkalaisten jos keiden luulisi tietävän kuinka maasta saadaan demokraattinen, sillä he ovat itsekin sen tehneet omassa maassaan.
Menestysresepti on varsin yksinkertainen: tuhotaan alkuperäisväestö lähes sukupuuttoon ja asutetaan maa eurooppalaisilla. Olisi toiminut Afganistanissakin. Tällä kertaa jenkit olisivat kuitenkin sen verran voineet ottaa oppia edelliskerran virheestään, että olisivat jättäneet afrikkalaiset rahtaamatta maahan. Tämä menestysresepti – tapa alkuperäiskansat ja tuo eurooppalaiset tilalle - on toiminut joka ainoa kerta. Kanada, Yhdysvallat, Australia, Uusi-Seelanti. Etelä-Afrikkakin oli jo hyvässä vauhdissa kohti demokratiaa, mutta erehtyivät luulemaan tarvitsevansa mustaa väestöä työvoimaksi kaivoksiin ja sitten kävi ohraisesti.
Jos taas on toimittu toisin, on epäonnistuttu joka ainoa kerta. Afganistan, Irak, Libya, Liberia ynnä muut. Tai no, yksi vaihtoehtoinen resepti demokratian tuomiseksi maahan on olemassa. Sitä on kerran kokeiltu ja se onnistui sillä kertaa. Kokeen voisi tietysti toistaa Afganistanissa, sillä yksi testi ei vielä riitä. Tosin monet pitävät tätä Malli Japania eli pudotetaan maahan niin monta atomipommia että uskovat, varsin radikaalina ratkaisuna. Mutta Japanista tuli demokratia tällä menetelmällä. En kuitenkaan usko että Afganistanissa onnistuttaisiin. Paitsi tietysti siten että ”riittävän monta atomipommia” tarkoittaisi sitä että maa olisi parkkipaikka ja radioaktiivisuuden laannuttua riittävästi asutettaisiin maa eurooppalaisilla, mikä olisi käytännössä sama asia kuin tunnetusti toimivaksi havaittu menetelmä.


3. Ilmasilta Kabulista

Suomi päätti sitten roudata Afganistanista tänne ne afgaanit, jotka ovat auttaneet Suomen valitettavasti sinne lähettämiä joukkoja. Tämä onkin malliesimerkki siitä kuinka vituiksi operaatio meni: Afganistanissa ei saatu aikaan sitä mitä vuosia yritettiin, mutta Suomeen saadaan afgaaneja.
Vähin mitä tulisi tässä tilanteessa tehdä on se, että afgaanit laskettaisiin mukaan pakolaiskiintiöön eivätkä he tulisi sen päälle kuten ilmeisesti käy. Toistan sen jo vuosia sitten esittämäni kriteerin pakolaisten ottamiselle: ellei kyseessä ole luonnonkatastrofi vaan poliittiset syyt, niin pakolaisten ottaminen on merkki siitä ettemme hyväksy lähtömaan politiikkaa. Ja jos emme hyväksy lähtömaan politiikkaa, meidän on julistettava sille sota. Pakolaisia voidaan ottaa vain maasta, jota vastaan käymme sotaa ja heistäkin vain ne, jotka liittyvät sotaan meidän puolellemme.
Tässä ovat vaihtoehdot. Joko hyväksymme Afganistanin kulttuurin yhtä arvokkaana kuin omamme, jolloin sieltä ei ole aihetta tulla pakolaisiksi tai sitten teemme kaikkemme murskataksemme sen. Jos afgaanit eivät ole itsekään halukkaita taistelemaan maansa hyvinvoinnin puolesta, ei ole meidän asiamme ottaa heitä vastaan.
Lopuksi vielä huomautetaan, että Afganistanin suurin ongelma, kuten kaikkialla kehitysmaissa, on väestönkasvu. Maassa on 40 miljoonaa asukasta. Ensimmäinen väestönlaskenta suoritettiin 1979 eli 40 vuotta sitten. Silloin väkiluku oli 15,5 miljoonaa. Jos Suomen väkiluku olisi kasvanut samassa suhteessa, täällä olisi nyt yli 12 miljoonaa asukasta. Suomen itsenäistymisvuonna 1917 Afganistanin väkiluvun on arvioitu olleen 5,65 miljoonaa. Jos Suomen väkiluku olisi kasvanut tuosta hetkestä alkaen samassa suhteessa kuin Afganistanin, täällä olisi nyt yli 22 miljoonaa asukasta. Jos Afganistanin väkiluku taas olisi kasvanut samassa suhteessa kuin Suomen, siellä olisi nyt aika tarkkaan neljäsosa nykyisestä väkimäärästä. Tuskin olisi nykyisiä ongelmiakaan samassa mittakaavassa. Joskos sovitaan että ruvetaan puhumaan afgaanien ottamisesta pakolaisiksi vasta sitten kun apuharvennus on pudottanut väkiluvun tälle tasolle. Ihan vaan maapallon kestokyvyn ja vihreän ajattelun nimissä tässä ehdottelen.


4. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Helton Nwety Betuel Muchanga … jäkjäkjäk … viiden vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … kahdesta tapon yrityksestä, törkeän pahoinpitelyn yrityksestä ja kahdesta laittomasta uhkauksesta … Oikeuden mukaan teot olivat vaarallisia ja nuoren miehen tarkoituksena oli surmata molemmat 14-vuotiaat uhrit … 18-vuotias oli huutanut ennen iskua, että ”jumalan nimeen, puukotan sua” … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


5. Edelliseen liittyen

Tilasto on vuodelta 2017. Irakilaisen ja afgaanin todennäköisyys syyllistyä seksuaalirikokseen on yli nelikymmenkertainen Suomen kansalaiseen nähden. Nykyään suhde on pienempi siitä syystä, että kiitos hallituksemme humaanin politiikan suuri osa näistä raiskareista on saanut Suomen kansalaisuuden ja lasketaan suomalaisiksi tilastoissa. (Politiikan kutsuminen ”humaaniksi” viittaa siihen, että se on humaania muille, mutta ei suomalaisille.) Itse asiassa on varsin todennäköistä, että jos Suomen kansalaisista karsittaisiin omaan viiteryhmäänsä ne, joille kansalaisuus ei kuuluisi, tuo todennäköisyys olisi luultavasti varsin lähellä satakertaista eikä nelikymmenkertaista.


6. Aikamme kuva

Yli viisikymmentä vuotta sitten Hattulasta löydettiin rautakautinen hauta. Tuoreet DNA-tutkimukset osoittivat sieltä löytyneellä vainajalla olleen Klinefelterin oireyhtymä eli XXY-kromosomisto. Koska haudasta löydettiin ovaalin muotoisia koruja ja jäämiä villavaatteista, pääteltiin että vainaja oli mahdollisesti puettu naiselliseen asuun. Lisäksi haudasta löytyi miekkoja, jotka taas viittasivat selkeästi mieheen.
Nykyinen tulkinta on, että vainaja saattoi identifioitua muunsukupuoliseksi.
Herää kysymys, mahdettiinko tuossa tuhat vuotta sitten tuntea ”identifioituminen” tai ”muunsukupuolisuus”. Klinefelterin oireyhtymä aiheuttaa joitakin naisellisia piirteitä, mutta suurin osa sen kantajista jää diagnosoimatta, koska he eivät huomaa itsessään mitään erikoista ja elävät ihan normaalia miehen elämää. Tunnen tällaisen henkilön eikä ulkopuolinen todellakaan havaise mitään normaalista sukupuolensa edustajasta poikkeavaa.
Hauta löydettiin siis vuonna 1968. Olisi mielenkiintoista lukea, millaiset mahtoivat olla tuolloiset tulkinnat vainajasta. DNA-tutkimusta ei toki ollut tehty, mutta esineistö tunnettiin. Ihan varmaa on, että kenellekään ei 1970-luvulla tullut mieleen että vainaja olisi ”voinut identifioida itsensä muunsukupuoliseksi”. Se kun ei vielä silloin ollut akateemisissa piireissä muotisuuntaus. Sen sijaan varsin mahdollista on, että tuolloin vainaja saatettiin löytyneen esineistön perusteella tulkita ”edistyksellisen luokkatietoiseksi henkilöksi”.


7. Maailmaa pelastamassa

Suomalaisyrittäjä on aloittamassa bisnestä, jonka tarkoitus on siivota kehitysmaiden jokia. Jutussa olevat kuvat kertovat ihan riittävästi siitä, että muovia on saatavilla raaka-aineeksi paljon. Samalla ne kertovat sen, että suomalaisten ympäristöteot ovat täysin merkityksettömiä niin kauan, kun kehitysmaiden väkiluku kasvaa kahden viikon välein yhden Suomen väkiluvun verran.
Suomessa ympäristön saastuttaminen on olemattoman vähäistä verrattuna kehitysmaihin. Täällä lajitellaan jätteet ja kaikki jätevedet puhdistetaan. Kehitysmaissa Mikolan idea ei herättänyt minkäänlaista kiinnostusta, mutta jääräpäinen insinööri ajaa väkisin suunnitelmaansa läpi. Indonesiasta ja Filippiineiltä tuli vastaukset: ”Ei kiinnosta, koska ei ole mitään varsinaista ongelmaa. Roskaa on, mutta virta vie, eikä puhdistamisesta kukaan halua maksaa.” Kuvitelkaapa että joku sanoisi Suomessa noin.


8. Kyistä peltoa kyntämässä

Järjen ääni mediassa eli huutavan ääni korvessa Ulla Appelsin kirjoittaa taas asiaa. Tällä kertaa maataloudesta. Suomalainen maataloustuottaja on kuristettu niin ahtaalle, että tässä alkaa suorastaan toivoa koronakriisin katkaisevan tuonnin joksikin aikaa. Siinäpähän oppisivat, perkeleen cityvihreät, miettimään mistä se ruoka oikein tulee. Ainoa elinkeino jolla on todellista merkitystä on maatalous. Kaikki muut ovat vain sen seurannaisia. Tämä tulee muistaa silloin kun kansakunnan selviytymisstrategioita mietitään.


9. Me ei leikitä ton kaa, osa n

Edellisellä pelikaudella NHL:ssä veräjää vartioi kaksi saksalaisveskaria. Philipp Grubauer pelasi 40 peliä ja Thomas Greiss 34. Muut saksalaisvahdit eivät ole NHL-tasoisia. Molemmilla on myös runsaasti maajoukkuekokemusta: kohta 30 täyttävä Grubauer on pelannut MM-kisoissa kolmesti, 35-vuotias Greiss kahdesti ja lisäksi kahdesti olympialaisissa, joista Grubauerilla ei ole kokemusta.
Ensi kaudella järjestetään talviolympialaiset ja luulisi, että nämä kaksi ovat Saksan päävalmentaja Toni Söderholmin ykkösvalinnat tolppien väliin. Grubauer onkin, mutta Greissillä ei ole enää mitään asiaa maajoukkueeseen. Saksan jääkiekkoliiton johto on linjannut, että ”Greissin arvomaailma ei ole yhteensopiva jääkiekkoliiton arvojen kanssa”. Greiss on nimittäin vuosia aiemmin ilmoittanut tukevansa Donald Trumpia, verrannut Hillary Clintonia Adolf Hitleriin ja koristellut vuonna 2014 maalivahtimaskinsa nimellään, jonka viimeiset kaksi S-kirjainta muistuttivat SS-tunnusta. Johan nyt vähemmästäkin päätyy suvaitsevaiston boikottiin.
Sitten kelataan aikakoneella tuommoiset 85 vuotta taaksepäin. Vuoden 1936 talviolympialaiset järjestetään Garmisch-Partenkirchenissä, natsi-Saksassa. Saksan jääkiekkomaajoukkue valmistautuu turnaukseen, mutta yhden pelaajan osallistumisesta keskustellaan kovasti. Sekä lajiliitto että pelaaja itse epäröivät hänen valintaansa ja osallistumistaan. Lopulta Rudi Ball, juutalainen, valitaan joukkueeseen. Loukkaantumisen takia Ball pystyy pelaamaan vain neljässä Saksan kuudesta ottelusta, mutta tekee niissä kaksi maalia.
Natsi-Saksa on siis valmis valitsemaan olympialaisiin sekä juutalaisia, jopa palkintopallitason urheilijoita että kommunisteja. Nykypäivän poliittisesti korrektit tahot eivät suostu valitsemaan urheilijoita, joiden arvomaailmaa pidetään epäilyttävänä. Tästä voimme helposti vetää johtopäätöksen siitä, kummat ovat suvaitsevaisempia, natsit vai poliittisesti korrektit.


10. Yleisömäärät laskuun

Viime aikoina Norjan rantakäsipallon naisten maajoukkue on ollut otsikoissa vastustaessaan sääntöjen määräämää bikiniasua. Joukkue on ansaitusti saanut tukea ristiretkellään. Nyt joukkoon liittyi myös Norjan beach volley -maajoukkue, joka päätti pelata pidemmissä shortseissa. Yllättäen lajin säännöt sallivat tämän. Tokiossa kultaa voittanut miesten beach volley -norjalaispari on tukena.
Vielä jämäkämpää tukea Anders Mol ja Christian Sørum olisivat voineet antaa pukeutumalla itse bikiniasuihin. Eiköhän sääntömuutos olisi tullut varsin nopealla tahdilla.
Ikävä mutta tosi piirre asiassa on kuitenkin se, että naisurheilua myydään seksillä. Pidemmät shortsit jalkaan, niin yleisömäärät laskevat taatusti. Mitäpä itse luulisitte, millä beach volley -sarjalla olisi eniten katsojia, jos naisten sarjat jaettaisiin luokkiin A, B, C, D ja DD? Riippumatta siitä, minkä sarjan pelillinen taso on korkein.


11. Kiinalaista matematiikkaa

Kansainvälinen olympialiike ei peruskirjansa mukaan tunnusta minkäänlaista mitalilaskentaa kansakuntien välillä. Käytännössä kilpailu on kuitenkin kovaa. Tällä kertaa USA voitti Kiinan niukasti ohittamalla sen viimeisenä päivänä. Kultamitaleissa tilanne oli 39-38 ja se yleensä ratkaisee. Kaikissa mitaleissa lukemat olivat vielä selvemmät eli 113-88.
Mutta kiinalaisilla oli luova ratkaisu asiaan. Sikäläinen televisio julkaisi taulukon, jossa Kiina oli USA:n edellä. Tähän päädyttiin, kun Kiina laski mitaleihinsa mukaan Taiwanin ja Hongkongin saavuttamat mitalit. Sehän pitää näitä yksityisomaisuutenaan. No, Hongkongin voivat helposti omia, mutta jos Taiwania yrittävät niin seurauksena on kyllä melkoinen otsaanlyöntikilpailu.
Muutenkin matematiikka oli mielenkiintoista. Kiinalla ilmoitettiin olevan 42 kultaa. Tähän lukemaan on päädytty laskemalla Kiinan, Taiwanin ja Hongkongin kullat yhteen eli 38 + 2 + 1 = 42. Älkää kysykö mistä se yksi ylimääräinen tuli. Ehkä USA:lta, koska sillä olikin vain 38 eikä 39 kultaa. Tarkemmin ajatellen he lienevät napanneet USA:n kultasaldosta itselleen naisten 800 metriä, jonka voitti kiinalaiselta kuulostava Athing Mu. Tosin hän ei kyllä kovin kiinalaiselta näytä, mutta ei nyt olla turhantarkkoja. Muutenkin kiinalaiset ovat koristelleet mitalisaldoaan, sillä neljän uuden kultamitalin kaveriksi ilmestyi myös viisi hopeaa ja yhdeksän pronssia. Niinpä summaksi tulee 106 mitalia. USA:lta on puolestaan kadotettu yhden kullan lisäksi kaksi hopeaa. Turhan vähän, sillä mitaleita on kiinalaistaulukossa nyt 110. Olisiko unohtunut vähentää viisi pronssia, jolloin mitaleitakin olisi vähemmän kuin Kiinalla? Jumaliste, jos tehdään propagandaa niin tehdään sitten kunnolla! Mitä Mao Tsetungkin tuosta sanoisi?


12. Kupit nurin

Olympiamaratonilla syntyi pienimuotoinen kohu, kun Ranskaa edustanut arabi Morhad Amdouni juottopisteen ohittaessaan kaatoi koko pullorivin, paitsi että otti viimeisen pullon kouraansa. Teko oli videolta katsoen käytännössä varmasti tahallinen. Kommentoijat raivostuivat epäurheilijamaisesta käytöksestä, jonka tarkoitus oli estää kanssakilpailijoita saamasta juomaa. Muutamat puolustajat tosin totesivat, että Amdouni kaatoi vain ensimmäisen rivin, takana oli lisää ja heti tämän pöydän jälkeen toinen pullopöytä. Ilmeisesti kukaan ei huomannut oleellista: kun juoksija kaatoi pullot mennessään, ne kimpoilivat mihin sattui. Oli iso riski, että tiiviissä ryhmässä joku juoksija tallaa pullon päälle ja loukkaa itsensä.
Itseltäni Amdounin temppu meni ohi livelähetyksessä. Sen sijaan kiinnitin huomiota toiseen vastaavanlaiseen tapaukseen. En muista oliko tekijä Amdouni mutta saattoi ollakin – muistikuva tekijän tyypistä täsmää häneen. Jonkin juottopisteen jälkeen kärkijoukon eturivissä oleva juoksija pudotti pullon viereensä. Suoraan alas, jolloin pullo jäi pyörimään takaa tulevien jalkoihin. Hitonmoinen riskitekijä. Niin ei kerta kaikkiaan tehdä, vaan pullo heitetään sivulle turvallisesti.
Itse asiasta kuultuna Amdouni sanoi seuraavaa: ”– Jotta pullot pysyisivät raikkaana, ne kastellaan vedellä, mikä tekee niistä liukkaita. Oli miten oli, on selvää, että yritän ottaa pulloa rivin alusta, mutta ne lipsahtavat kädestäni sillä hetkellä, kun kosketan niitä.”
Ainakin videokuvan perusteella väite on täyttä kamelinpaskaa. Vielä paljastavampaa on se, että Amdouni ei pyydellyt millään tavoin anteeksi ”vahinkoaan”, kuten herrasmiesmäisillä maratoonareilla olisi vastaavassa tilanteessa tapana tehdä. Mutta tiettyihin kulttuureihin, jotka tietysti ovat yhtä arvokkaita kuin länsimainen, kuuluu piirre että mitään ei tunnusteta vaikka todisteet olisivat päivänselvät.


13. Omaan nilkkaan

Britit epäilivät satasen olympiavoittaja Lamont Marcell Jacobsin taustoja. Mies nousi aika lailla äkkiä huipulle 26-vuotiaana ja taustajoukoissa on tiettyjä dopingiin sekaantuneita henkilöitä. Lisää kummastusta aiheutti olympiavoittajan päätös lopettaa kautensa tähän.
Vaikea sanoa, onko brittien epäilyissä perää. Itse ainakin suhtaudun melkoisella varauksella Jacobsiin, koska hänen juoksunsa ei näytä luontevalta siihen nopeuteen.
Joka tapauksessa britit saivat näpeilleen, kun satasen välierissä karsiutunut Chijindu Ujah kärähti. Näyttää ilmeiseltä, että pikaviestin hopea menee uusjakoon. Tällä kertaa voi sanoa, että dopingkärystä lähti haju. Lukekaapa vaikka juoksijan sukunimi takaperin, jos ette muuten usko.


Loppukevennys: Asia pähkinänkuoressa

Kun ihmettelet miksi maailman nälkäongelmaa ei ole saatu ratkaistua huolimatta vuosikymmeniä kestäneestä hyväntekeväisyydestä ja miljardien suuruisista avustuksista

ÄLÄ RUOKI LINTUJA!
RUOKKIMINEN LUO SIITÄ RIIPPUVAISEN POPULAATION JOKA ON POTENTIAALINEN TERVEYSUHKA JA SAA AIKAAN KALLIIKSI TULEVAN SOTKUN