Uusinta: Maailman rasistisin ja suvaitsemattomin maa

Lukijalle: Toistakymmentä vuotta on kulunut tämän jutun kirjoittamisesta. Paljon on paskaa virrannut mediassa sen jälkeen. Mielenkiintoista on se, että paskapuheen perustelut ovat muuttuneet näiden kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan tämän jutun perusteluihin ei tarvitse tehdä mitään muutoksia. Koska ne ovat oikein, toisin kuin mediaa hallitseva doktriini:

Siltä varalta että joku on viettänyt viimeisen viikon tynnyrissä, kerrottakoon että Newsweek rankkasi Suomen maailman parhaaksi maaksi. Ihmetyttää millaisia ne muut sitten mahtavat olla.

Tutkimukseen valittiin sata maata, joille annettiin pisteitä eri osa-alueilta: koulutus (TIMSS- ja PISA-testit), terveydenhuolto (odotettavissa oleva laadukas elinikä syntyessä), elämänlaatu (tulojen perhekunnittainen jakautuminen eli Gini-indeksi, köyhien osuus, elintaso, rikollisuus, työttömyysprosentti) talousdynamiikka (BKT:n kasvu, teollisuustuotannon osuus, innovatiivisuus, liiketalouden vapaus, osakemarkkinoiden osuus BKT:sta), poliittinen vapaus (poliitikkojen valintajärjestelmä, äänestysprosentti, poliittisten riskien määrä).

Tutkimuksessa ei kuitenkaan mitattu näin mamukriitikon kannalta oleellisia asioita. Tekeekö maasta hyvän, jos siellä ei ole paljon siirtolaisia? Onko muslimien kansoittama valtio erityisen ihana tapaus? Miten kielellinen yhtenäisyys vaikuttaa maan hienouteen? Entä tulenarin aihe kaikista eli mihin etniseen ryhmään asukkaat kuuluvat?

Nämä tilastotiedot eivät vaikuttaneet maiden rankkaukseen, joten on mielenkiintoista tutkia, kuinka hyvin ne korreloivat saadun indeksipistemäärän kanssa. Ongelmana oli luotettavien tilastotietojen löytäminen; tietyt asiat tuntuvat olevan niin arkaluontoisia, että tiedot ovat kiven alla. Onpa Euroopassa maitakin, joissa joidenkin tilastotietojen kerääminen on jopa lainvastaista.

Koska maailman maat ovat hyvin erilaisia jo peruslähtökohdiltaan, on syytä tehdä vertailevaa tutkimusta paitsi kaikkien tutkimukseen valittujen sadan maan kesken, myös nimenomaan Suomen viiteryhmään kuuluvien maiden välillä. Suomen viiteryhmäksi voidaan katsoa sellaiset eurooppalaiset maat, jotka eivät kuuluneet Varsovan liittoon ja joiden pääkaupunki sijaitsee Alppien pohjoispuolella. Tutkimuksessa näistä maista olivat mukana Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Iso-Britannia, Irlanti, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta ja Saksa. Yhteensä 13 maata Islannin puuttuessa joukosta.

Tutkimuskohteet:
1. Millä tavoin maassa asuvan ei-alkuperäisen väestön määrä vaikuttaa hyvinvointiin?
2. Onko kielellisesti (ja samalla yleensä myös kulttuurisesti ja etnisesti) yhtenäinen maa hyvinvoivempi kuin kielellisesti hajanainen maa?
3. Onko muslimiväestö eduksi vai haitaksi hyvinvoinnille?
4. Millä tavoin kaukaso-europidiseen Cavalli-Sforza –suurklusteriin kuuluvan väestön osuus vaikuttaa hyvinvointiin?
5. Millä tavoin afro-niloottiseen Cavalli-Sforza –suurklusteriin kuuluvan väestön osuus vaikuttaa hyvinvointiin?

Ensimmäisenä kannattaa tutkia, miten maassa asuvien emigranttien määrä korreloi tutkimuksessa saavutetun pistemäärän kanssa. Tiedot kunkin maan maahanmuuttajien prosentuaalisesta osuudesta ovat peräisin Wikipediasta. Tämän tilastotiedon lineaarinen korrelaatio indeksipistemäärän kanssa on 0,293. Suomen viiteryhmässä korrelaatio on 0,202.

Lineaarisen korrelaation itseisarvon ollessa alle 0,3 korrelaatio on merkityksetön. Maassa asuvien ulkomaalaisten määrä ei siis vaikuta maan elinolosuhteisiin. Se mamukritiikistä, voisi todeta. Vaan mietitäänpä tarkemmin. Millaisiin maihin pakolaiset hakeutuvat? Vertailun pahnanpohjimmainen on Burkina Faso. Eipä tule kovin monelle mieleen, että lähdenpä tästä Burkina Fasoon nauttimaan pakolaisstatuksen suomista eduista. Ei, siirtolaiset hakeutuvat rikkaampiin ja hyvinvoiviin maihin. Luulisi, että emigranttien määrä korreloisi positiivisesti hyvinvointi-indeksin kanssa. Näin ei kuitenkaan ole.

Villi arvaus. Periaatteessa siirtolaisuus suuntautuu hyvinvoiviin maihin. Jotkin näistä maista puolestaan ottavat pakolaisia vähemmin vastaan. Seuraus: hyvinvoivissa maissa on sekä maita, joissa on paljon että vähän emigrantteja, jolloin korrelaatiota hyvinvoinnin ja emigranttien määrän välillä ei esiinny. Lisäksi maahanmuuton laadussa saattaa olla merkittäviä eroja – on hieman eri asia ottaa maahanmuuttajia Japanista kuin Sierra Leonesta.

Näin ollen on oleellisempaa tutkia maahanmuuton laatua ja kansallista yhtenäisyyttä sekä samaan viiteryhmään (länsieurooppalaiset maat) kuuluvia maita kuin maahanmuuttoa sinänsä.

Kansallisen yhtenäisyyden vähiten huono mittari lienee kielellinen diversiteetti. Sen mittaamiseksi käytetään Greenbergin menetelmää, joka on matemaattisesti suhteellisen yksinkertainen, kunhan maan kieliolot tunnetaan. Lyhyesti sanottuna indeksi ilmoittaa sen todennäköisyyden, että kaksi satunnaisesti valittua maan asukasta eivät puhu äidinkielenään samaa kieltä. Maksimiarvo on yksi ja maailman hajanaisin maa on ei niin yllättäen Papua-Uusi-Guinea, jonka tulos on 0,990. Tutkimuksessa mukana olleista korkein arvo on Tansanialla, 0,947, ja matalin lähes täysin espanjankielisellä Kuuballa, 0,001. Suomen arvo on 0,148.

Kielidiversiteetin ja hyvinvointi-indeksin välinen korrelaatio koko aineistossa on -0,516 ja Suomen viiteryhmässä -0,213.
Maailmanlaajuisesti tarkastellen kielidiversiteetin ja hyvinvoinnin välillä on siis kohtalainen negatiivinen korrelaatio eli maa on yleensä sitä parempi elinpaikka, mitä yhtenäisempi se on. Suomen viiteryhmässä korrelaatiota ei käytännössä ole. Tämän voi arvata johtuvan siitä, että korkean koulutuksen ansiosta ihmisillä on kuitenkin yhteinen kieli, vaikka äidinkieli olisikin erilainen.

Muslimiväestön osuus selviää niin ikäänWikipediasta. Muslimiväestön prosentuaalinen osuus väestöstä korreloi hyvinvointi-indeksin kanssa kertoimella -0,424. Suomen viiteryhmässä korrelaatio on -0,345.
Nämä korrelaatiokertoimet tarkoittavat sekä globaalisti että länsimaissa sitä, että muslimiväestön prosentuaalinen osuus korreloi negatiivisesti kohtalaisella voimakkuudella maan hyvinvoinnin kanssa. Maa on siis yleensä sitä parempi paikka elää, mitä pienempi muslimiväestön osuus on. Tästä voidaan tietysti sanoa, että kulttuurirelativismi huomioiden muslimit olisivat ehkä valinneet hyvinvointi-indeksiin toisenlaiset preferenssit ja saaneet eri tuloksia. Mutta tämäkään ei selitä sitä, miksi hitossa muslimit siinä tapauksessa pyrkivät muuttamaan länsimaihin muslimimaista.

Viimeiset kaksi tilastotietoa, Cavalli-Sforza -klustereita koskevat olivat kaikkein hankalimmat kaivaa esiin. CIA:n World Factbookilla ei pitkälle pötkitty. Siksi tiedot onkin koottu eri lähteistä ja koskevat vain länsimaita, muiden maiden kohdalta urakka olisi ollut mahdoton. Eivätkä tiedot täysin luotettavia ole eri lähteiden antaessa eri tietoja, mutta uskoisin niiden olevan kahden prosenttiyksikön tarkkuudella oikeita jopa huonoimmassa arviossa. Jos joku onnistuu löytämään luotettavaa dataa, niin tehköön tutkimuksen paremmin.
Ihanteellisinta tietysti olisi, mikäli pystyisi selvittämään todellisen geneettisen osuuden kustakin maasta. Nykytilanteessa esim. 25-prosenttisesti europidinen luultavasti lasketaan täysin europidiksi. Tämä taas kasvattaa valtaväestön prosenttilukemaa ja pienentää vähemmistöjen prosenttilukemaa todelliseen geneettiseen jakaumaan nähden.
Suomen viiteryhmän klusteriin kuuluvaksi katsottiin alkuperältään kyseisestä viiteryhmästä (Länsi-Eurooppa) lähtöisin olevat. Esimerkiksi Suomen europidiosuuteen lasketaan vaikkapa Suomessa asuvat saksalaiset ja suomalaiset, mutta ei esimerkiksi ukrainalaisia eikä botswanalaisia.

Europidien prosentuaalinen määrä korreloi hyvinvointi-indeksin kanssa kertoimella 0,436 Suomen viiteryhmässä. Kyseessä on kohtalainen positiivinen korrelaatio.

Vastaavasti afro-niloottiseen suurklusteriin kuuluvien asukkaiden prosentuaalinen määrä korreloi hyvinvointi-indeksin kanssa kertoimella -0,482. Kyseessä on kohtalainen negatiivinen korrelaatio.

Johtopäätökset:

1. Ulkomaalaistaustaisten prosentuaalinen osuus ei sinänsä vaikuta merkittävästi maan hyvinvointiin sen paremmin globaalisti kuin pelkästään länsimaissa.

2. Kielellisesti (ja samalla etnisesti sekä kulttuurisesti) hajanaiset maat ovat globaalissa mittakaavassa huonompia asuinpaikkoja kuin yhtenäiset. Länsimaissa kielellisellä hajanaisuudella ei ole tilastollista merkitystä.

3.Muslimiväestön prosentuaalisen osuuden suuruus korreloi negatiivisesti maan hyvinvoinnin kanssa sekä globaalisti että länsimaissa. Toisin sanoen maa on yleensä sitä huonompi paikka elää, mitä suurempi osa väestöstä on muslimeja.

4. Mitä suurempi on alkuperäisen länsimaisen väestön prosenttiosuus väestöstä, sitä parempi asuinpaikka kyseinen länsieurooppalainen maa yleensä on.

5. Mitä suurempi on afro-niloottisen väestön prosenttiosuus väestöstä, sitä huonompi asuinpaikka kyseinen länsieurooppalainen maa yleensä on.

Suomen muslimiväestön osuus on kolmentoista vertailussa mukana olleen länsimaan prosentuaalisesti pienin.
Suomen länsimaisen väestön osuus on kolmentoista vertailussa mukana olleen länsimaan prosentuaalisesti suurin.
Suomen afro-niloottisen väestön osuus on kolmentoista vertailussa mukana olleen länsimaan prosentuaalisesti pienin.

Suomi on näillä kriteereillä mitattuna maailman "rasistisin" ja "suvaitsemattomin" maa.

Newsweekin kriteereillä mitattuna Suomi on maailman paras maa.

Olisiko näillä kahdella asialla jotain tekemistä keskenään?