Perverssiä menoa

Ilta-Pulun erikoisreportaasi

ILTAPÄIVÄLEHTEMME on kirjoittanut kaikenlaisista seksiasioista. Olemme käsitelleet ryhmäseksiä, sadomasoa, roolileikkejä, polyamoriaa ja tietysti kaikkea LGBT-asioita, jotka ovat täysin normaaleja. Nykypäivänä ollaan vapaamielisiä ja hyväksytään kaikenlaiset asiat normaaleina. Vai hyväksytäänkö? Tutkivat journalistimme kävivät tällä kertaa tekemässä kolme haastattelua, joissa ihmiset paljastavat seksielämästään ja asenteistaan siihen asioita, jotka ovat jopa nykypäivän suvaitsevaisuuden mittapuulla … niin no, pöyristyttäviä. Sana ”perversio” on jo enimmäkseen katsottu vanhanaikaiseksi, mutta tällä kertaa senkin käyttö lienee paikallaan. Ymmärrettävistä syistä haastateltujen nimet on muutettu.



1. Laiton avioliitto

1980-luvun tiilinen omakotitalo vaikuttaa aivan samanlaiselta kuin tuhannet kaltaisensa suomalaisissa ylemmän keskiluokan lähiöissä. Tämä talo kätkee kuitenkin sisälleen synkän salaisuuden. Päällisin puolin sen asukkaat ”Matti” ja ”Liisa” vaikuttavat myöskin täysin tyypillisiltä suomalaisilta. Totuus on kuitenkin toinen.

- Nykypäivänä meidän avioliittomme olisi laiton, naurahtaa Matti. Onneksi ehdimme kuitenkin naimisiin ennen lain muuttumista.
- Erikoisluvalla, kertoo Liisa. - Ei se ihan noin vain silloinkaan olisi onnistunut.

- Miten on mahdollista, että nykyisessä maailmassa säädöksiä kiristetään eikä vapauteta? Onhan nyt tullut tasa-arvoinen avioliittolakikin...
- Sehän koskee vain homoja, Liisa napauttaa terävästi. - Ei meidän tapaustamme. Pari vuotta sitten tuli säädös, että alle 18-vuotiaat eivät saa enää mennä naimisiin edes oikeusministeriön luvalla.

- Eikös tämä ole ihan järkevä säädös alaikäisten suojelemiseksi?
- Kuule, avioon on menty nuorina ennenkin. Tämä säädös on olemassa vain siksi, että Suomeen on tullut muslimeja, jotka ovat hankkineet lapsivaimoja. Taas yksi esimerkki siitä, kuinka haittamaahanmuutolla viedään suomalaisilta oikeuksia. Täällä on tarvittaessa menty naimisiin alle 18-vuotiaana ties kuinka kauan eikä niissä avioliitoissa ole ollut yhtään sen enempää ongelmia kuin muissakaan, ainakaan noin keskimäärin, Matti toteaa tuohtuneesti.

- Mutta eihän ihminen ole alle 18-vuotiaana kypsä päättämään asioista eikä sellainen avioliitto varmaankaan voi kestää...
- Onhan tässä tuota naamaa jo katseltu eikä me eroamassa olla, Liisa nauraa.

- Niin… teillä siis menee omien sanojenne mukaan ettekä ole eroa harkinnut?
- Ei kai sitä nyt tässä enää viitsisi. Viideskymmenes hääpäivä oli juuri äsken ja ensimmäinen lapsenlapsenlapsi täytti samana päivänä vuoden, hörähtää Matti.

- Olitte siis alaikäisiä naimisiin mennessänne?
- Liisa oli, minä en, Matti täsmentää.

- Minkä ikäisiä olitte naimisiin mennessänne?
- Minä olin 23-vuotias, mutta Liisa viidentoista.

- Eikö tuo mene jo pedofilian puolelle?
- Kuules nyt. Nuoret on nuoria ja Liisa oli jo täysi nainen silloin kun vihille mentiin. Seitsemännellä kuulla raskaana, sen takia Kekkonen luvankin antoi.

- Mutta jo sen ikäisenä naimisiin ja äidiksi… siinähän jää nuoruus elämättä.
- En minä sitä niin kokenut. Meille syntyi kolme lasta, kuopus silloin kun olin 21, Liisa kertoo. - Kun olin nelikymppinen, lapset olivat jo maailmalla. Nykyään sen ikäiset naiset ovat joko paniikissa biologisen herätyskellon soidessa tai sitten tenavat ovat taaperoiässä. Miksei heiltä kysytä jääkö heiltä keski-ikä elämättä? Minä tein nelikymppisenä uraa, kun ne nykyään puhutut ruuhkavuodet olivat jo takana. Eipä ollut vaipanvaihtoja ja päiväkotiin kuskaamisia, sai elää keski-ikäisen elämää vapaammin kun teki lapset nuorena.
- Mitä sitten moraaliin tulee, niin kyllä minusta on kummallista että nykypäivänä annetaan seksivinkkejä 16-vuotiaille mutta naimisiin ei saa mennä. Meidän nuoruudessa oli synti ja häpeä, jos harrasti seksiä alaikäisenä tai edes avioliiton ulkopuolella. Kunniallista oli mennä naimisiin, vaikka sitten nuorempana. Nykyään tämä on kääntynyt täysin päälaelleen. Seksiä sopii kyllä harrastaa vaikka alaikäisenä kuinka monen kanssa tahansa sukupuolesta riippumatta mutta nuorena solmittua avioliittoa ei pelkästään katsota kieroon vaan se on tehty jopa laittomaksi, Matti summaa tylyllä äänensävyllä haastattelun lopuksi.



2. Piilossa julkisuudelta

Akseli ja Elina ovat vähän yli nelikymppinen aviopari, keskimääräiseen tapaan mies pari vuotta vaimoaan vanhempi. Perheeseen kuuluu myös lapsia, mutta julkisuutta välttelevä pariskunta kieltää kertomasta kuinka monta, paitsi että ”ei nyt mikään suurperhe ole kyseessä”.
Pariskunnan houkutteleminen haastatteluun ei ollut mikään helppo juttu. Henkilöllisyys luvattiin salata ja sovittiin, että jutussa ei kerrota mitään tunnistetietoja eikä julkaista edes varjokuvia. Seuraava ongelma oli haastattelupaikan ja -ajan sopiminen. Ei ollut mitenkään mahdollista mennä juttua tekemään pariskunnan kotiin, koska ”naapurit voisivat huomata” ja ajankohtakin piti järjestää siten, että lapset eivät osaisi epäillä mitään.
Salailun takana on se, että molemmat puolisot ovat työnsä takia tunnettuja nimiä pikkukaupungissa, vaikka kumpikaan ei julkisuutta haluaisi. Ei varsinkaan tällaisessa asiassa.
- Me olemme olleet yhdessä jo yli kaksikymmentä vuotta, Elina kertoo.
- Seksielämämme on vilkasta ja tyydyttävää. Lakanat pöllyävät monta kertaa viikossa ja niin ovat tehneet koko ajan. Toki alussa oli vielä vilkkaampaa, mutta edes lasten taaperoaika ei paljon nykytahdista poikennut, Akseli sanoo Elinan nyökytellessä hymyillen vieressä.

- Mikä on sitten syy että olette tässä haastattelussa? Harrastatteko parinvaihtoa? Ruoskimista? Kakkaleikkejä? Seksiä julkisilla paikoilla?
- Emme halua puhua mistään erikoisuuksista, Akseli vastaa. - Kaikenlaista ollaan kyllä kokeiltu, mutta vain kahdestaan. Olemme olleet ehdottoman uskollisia toisillemme. Ja enimmäkseen pelkkää tavallista vaniljaseksiä.
- Ja se onkin toinen syy siihen, että olemme tässä haastattelussa, Elina täydentää.

- Eli te siis ette halua esitellä elämäänne julkisuudessa ja olette … hmm, siveästi avioliitossa?
Molemmat purskahtavat nauruun. Elina toipuu ensin ja vastaa:
- Niin, meistä yksityisasiat ovat yksityisasioita. Me emme ole Facebookissa, Instagramissa tai mitä muita näitä nyt onkaan. Siinä mielessä osuit oikeaan. Tuntuu että kaikki haluavat levitellä asiansa koko maailmalle. Me emme. Se mitä tapahtuu makuuhuoneessa kuuluu vain meille. Suostuimme tähän haastatteluun vain siksi, että halusimme tuoda esiin sen että avioseksi on sitä parasta seksiä. Mutta tuo siveys, siitä on kuule siveys kaukana kun meidän makuuhuoneessa alkaa tapahtua ja usein siellä tapahtuukin.
Akseli pyyhkäisee silmäkulmiaan huvittuneena.
- Se on se meidän juttu, toinen syy. Minä en kaipaa vaihtelua, haluan ja himoitsen vain Elinaa. Sanotaan nyt asia suoraan. Haluan nussia vaimoani niin paljon kuin mahdollista, antaa hänelle mahtavaa nautintoa. Ketään muuta en halua enkä kaipaa, en ole mitään muuta halunnut sen jälkeen kun Elinan löysin. Aika pervoa, vai mitä?

- Ja vaimo on samalla kannalla… vai?
- Tietysti, sanoo Elina. Oikeastaan onko toimittajalla vielä mitään kysyttävää? Lapset tulevat kotiin vasta parin tunnin päästä. Jos me nyt tästä lähdetään, niin minä ehdin vielä saada Akselin kyrpää sisääni. Pelkkä asiasta puhuminen sai minut kiimaan.
Elina vilkaisee miestään merkitsevästi. Akseli on hieman nolostuneen näköinen.

- Onko tästä asiasta puhuminen kuitenkin Akselille hieman noloa? Miehenhän pitäisi katsoa aina muidenkin naisten perään?
- En minä sitä… kävi vain niin että alkoi seisoa ja se nolottaa.
Tässä vaiheessa valokuvaajaa (joka jäi siis työttömäksi, koska kuvia ei voinut ottaa) alkaa naurattaa ja toimittaja itse punastuu.

- Siis yli kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin?
Akseli naurahtaa ja saa itseluottamuksensa takaisin.
- Ei ole vielä mitään kyllästymisen merkkejä näkyvissä. Muistan yhä eka kertamme, kun oltiin vielä alle kaksikymppisiä. Muistan hääyömme. Muistan kun Elina oli raskaana ja muistan synnytysten jälkeen kun maito suihkusi rinnoista kesken seksin. Kiihotun yhtä paljon hänestä näin yli nelikymppisenä kuin kiihoituin teinitytöstä. Maltan tuskin odottaa että ollaan kuusikymppisiä, tuntuuko silloin yhtä upealta. Uskon niin, tosin tahti voi jo vähän harventua.
- Silloin voi olla että Viagraa kuluu, Elina heittää väliin.
- En usko. Sinä olet minun Viagrani, Akseli vastaa.

Haastattelu päättyy odotettua nopeammin haastateltaville ilmaantuneeseen tulenpalavaan kiireeseen kotimatkalle.



3. Kaikki ei ole sitä miltä päältä näyttää

Kaksi edellistä paria on ollut tavallisen oloisia aviopareja, joilla on ollut omat omituisuutensa joita ei ole liiemmin mediassa esitelty. Tämä kolmas vaikuttaa päällisin puolin samalta, mutta varoitettakoon lukijaa, että nykyaikainen ihminen saattaa pöyristyä syvästi heidän avioelämänsä tavoista.

Juhani ja Venla toivottavat meidät tervetulleiksi mukavaan kaupunkikotiinsa. Alle nelikymppinen pariskunta, jonka kaksi alle kouluikäistä lasta ovat parhaillaan isovanhempien hoidossa. Pariskunnasta paistaa läpi syvä kiintymys toisiinsa. Mutta tämä kiintymys on vailla intohimoa.

- Tajusin jo teini-ikäisenä olevani homo, Juhani kertoo. - Kasvoin lestadiolaisessa perheessä ja synnintunto oli melkoinen. Nyttemmin olen eronnut herätysliikkeestä, mutta säilyttänyt vahvan kristillisen vakaumuksen. Ja väännelköön valtionkirkko asiaa miten tahansa, niin Raamattu sanoo selkeästi että homoseksuaalisuus on syntiä. Sitä ei pidä harjoittaa, vaikka tuntisi siihen taipumuksia.

- Onko Venlalla myös kristillinen vakaumus?
- Ei ole, tai no olen minä tapakristitty.

- Onko sinulle siis ihan okei että miehesi on homoseksuaali?
- Miksi ei olisi? Minä olen itse lesbo ja tiennyt sen aina siitä asti kun kuulin lesbolaisuudesta ensi kerran.

- No miksi sitten… siis miksi te olette yhdessä ja jopa naimisissa?
- Juhanilla näkemys homouden luonnottomuudesta perustuu uskoon. Minulla se perustuu tieteeseen. Homoseksuaalisuus on poikkeavuus. Se on itse asiassa suunnilleen pahin mahdollinen seksuaalinen perversio, Venla töksäyttää.

- Mutta nykykäsityksen mukaan homoseksuaalisuus on luonnollinen asia. Sitä on esiintynyt aina. Homoliitotkin ovat nykyään laillisia.
- Murhia on esiintynyt aina eikä niitä silti ole laillistettu. Paitsi että olihan kuolemantuomio joskus laillinen ja joissakin maissa on yhä. Ihan sama asia. Aatteet tulevat ja menevät, se mikä on nyt sallittua oli joskus kiellettyä ja se mikä on nyt kiellettyä on taas joskus sallittua. Voi olla että viidenkymmenen vuoden päästä homoudesta annetaan kuolemantuomio, näinhän tapahtuu nykyisinkin monissa maissa. Sillä mikä on laillista tai hyväksyttyä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa mikä on sairautta ja mikä ei.

- Onhan se sentään aika paksua väittää homoseksuaalisuuden olevan pahin mahdollinen perversio. Ajattele nyt vaikka pedofiliaa.
- Kuule, näytä minulle miten kaksi samaa sukupuolta olevaa voi lisääntyä. Jos lisääntymisen kannalta ajatellaan ja miksikä ei ajateltaisi, niin homoseksuaalisuus on pahempi. Jos kaikki maailman ihmiset olisivat homoja, niin eipä tässä lisäännyttäisi. Mikään muu perversio, ei edes pedofilia kaikessa iljettävyydessään olisi yhtä tuhoisa. Paitsi eläimiin sekaantuminen ja nekrofilia, jotka tuottaisivat saman lopputuloksen kuin homoseksuaalisuus.

- Eikö masturbointi tai suuseksi sitten ole sama asia, eiväthän nekään tuota jälkeläisiä?
- Eivät. Paitsi tietysti jos jotakuta kiinnostaa pelkkä masturbointi. Eivätköhän nuo mainitsemasi asiat ole heteroseksin korvikkeita tai lisukkeita, toisin kuin homoseksuaalisuus, Juhani summaa.

- Kertokaa miten te kaksi oikein päädyitte yhteen?
- No, ei nyt mennä yksityiskohtiin mutta ystävystyimme yhteisen harrastuksen kautta. Kun ei ollut seksuaalisia jännitteitä ja muuten synkkasi, niin meistä tuli hyvät ystävät, kertoo Juhani.
- Lopulta ystävyys eteni niin pitkälle, että Juhani uskoutui minulle taipumuksestaan, Venla täydentää. - Eihän siinä muu auttanut kuin tunnustaa omansa.
- Niin me sitten pari vuotta myöhemmin päätimme solmia kaveriavioliiton.

- Eli te elätte kulissiavioliitossa ja tyydytätte seksuaaliset tarpeenne muualla...
- Ei, molemmat huudahtavat yhteen ääneen.
Juhani jatkaa:
- Minä en koskaan ole toisen miehen kanssa ollut. Nuorena siksi, että se oli lestadiolaisena mahdotonta. Sitten ujouden takia, ja nyt myöhemmin siksi että on se kuitenkin synti. Venla on eri juttu. Me olemme hyviä ystäviä ja avioliittomme toimii loistavasti.
Venla kertoo omasta puolestaan:
- Minulla oli joskus nuorena pari kertaa tilanne, jossa halailin jonkun ystäväni kanssa mutta sen pidemmälle se ei koskaan edennyt. Kuten sanoin, en pidä homoutta syntinä vaan sairautena. Enkä minä halua olla sairas, mutta se on ilmeisesti kroonista. Ei tätä paranneta. Mutta onneksi minulla on Juhani, joka ymmärtää parhaana ystävänäni ja aviomiehenäni.

- Teillä on kuitenkin kaksi lasta. Muumimukiako olette käyttäneet?
Aviopari vilkaisee hymyillen toisiinsa.
- Niin no, tämä on tietysti vähän vaikea asia tunnustettavaksi… mutta sovimme että kerrotaan rehellisesti, Juhani vastaa.
Venla jatkaa:
- Kyllä lapset ovat saaneet alkunsa ihan luonnonmenetelmällä. Ei me heteroita olla, mutta kun naimisissa ollaan, niin ollaan naureskeltu että pitihän meidän saattaa avioliitto voimaan, kuten joskus keskiajalla oli tapana sanoa.
Juhani naurahtaa.
- Olen joskus ajatellut asian siten, että jos joukko miehiä vaikka haaksirikkoutuu autiolle saarelle tai on suljetussa vankilassa, niin kyllä siellä ajan myötä heterokin alkaa homoilemaan. Meille kävi käänteisesti, homot alkoivat heteroimaan.
Venlaa naurattaa myös.
- Ei me mitään seksipetoja olla keskenämme. Taipumuksista aiheutuen seksiä on ehkä kerran kuussa tai harvemmin, enimmäkseen kumpikin hoitaa tarpeensa itsekseen. Oman käden oikeus. Mutta kun läheisiä ollaan, niin kyllä joskus se säännöllinen halaaminen johtaa pidemmälle.

- Tietävätkö lapset homoudestanne?
- Eivät tällaiset asiat pienille lapsille kuulu, Venla sanoo.
- Ehkä kerromme heille teini-iässä tai aikuisina, ehkä emme lainkaan, Juhani pohdiskelee. -Emme ole vielä keskenämme asiasta sopineet.
- Eihän kukaan muukaan meistä tiedä, edes vanhemmat tai sisaruksemme, kavereista nyt puhumattakaan. Luulevat ihan tavalliseksi aviopariksi. Ja hyvä niin, kaikki pitävät meitä onnellisena pariskuntana, Juhani naureskelee.
- Eikö me sitten olla, Venla sanoo muka vihaisesti tökäten Juhania kyynärpäällä kylkeen.
- No ollaanhan me, mutta ei kai ihan sillä tavalla kuin normaalisti luullaan, Juhani pelastaa tilanteen.

- Eli te siis aiotte ylläpitää kulissia edelleen, vaikka voisitte molemmat olla onnellisia jonkun muun kanssa?
- Voisimmeko? Homoseksuaalisuus on sairautta ja minä sairastan sitä. Voisinko muka olla onnellinen, kysyy Juhani.
- Samat sanat, toteaa Venla. - Yhteen on lähdetty ja yhdessä ollaan. En minä halua ottaa parhaan kaverini menettämisen riskiä sillä että lähtisin viettämään hedonistista elämää. Meillä on ihana perhe ja satsaamme siihen.
- Kyse on vain siitä, että yhteiskunta ei oikein jaksa hyväksyä meidän arvojamme ja elintapaamme. Siksi olemme kaapissa ja pysymme siellä, Juhani päättää keskustelun.