Uutiskatsaus 40/2020

0. Ensinnäkin huomautus ennen varsinaista uutiskatsausta. Pahoittelen aikaisempiin juttuihin kommentoijille, etten ole niihin vastannut pitkään aikaan. Olen ollut henkilökohtaisista syistä pimennossa. Nyt asiat ovat kunnossa ja palaan normaaliin päiväjärjestykseen.



1. Valkopaskihanhet, vielä kerran

Kirjoitin taannoin (kohta 15) seuraavasti: ”Ongelma olisi helppo ratkaista: annetaan jokaiselle maanviljelijälle lupa ampua keväällä vaikkapa yksi valkopaskihanhi viittä peltohehtaaria kohti. … Win-win: pellot säästyvät ja jyväjemmari saa hanhipaistin.” Nyt luvat ovat tulleet. Ja niitä on enemmän kuin ehdotin. Mutta hanhia ei saa syödä, vaan ne on hävitettävä biojätteenä. Eikö ruokahävikki olekaan paha asia?
Parhaan ehdotuksen heitti kepun kansanedustaja Mikko Kärnä. Ei muuta kuin varusmiehet harjoittelemaan maaliinammuntaa elävillä maaleilla ja hanhet paisteiksi. No, tuo ensimmäinen osio olisi tuskin onnistunut edes ennen EU:hun liittymistä ellei sitten mennä 1950-luvulle asti. Jälkimmäinen ei onnistu EU-säädösten takia. Tuleeko kellekään muulle mieleen että on se hyvä että päästiin Euroopan kovaan ytimeen päättämään meitä koskevista asioista?



2. Viittomakieltä radiossa

Otsikko tuli mieleen, kun sai lukea Miss Suomi -kilpailussa käytettävän kasvomaskeja. Milläs arvioit kauneutta maskin takaa? Magneettikuvauksella? Tosin olihan tässä sitten se toivo, että valinnassa painotetaan enemmän kaulan alapuolista osaa. Tällöin loogisesti ottaen vartalon arvioimiseksi sen näkyvyyttä on vastaavasti parannettava samassa suhteessa kuin kasvoja peitetään. Valitettavasti pettymys syntyi jälleen kerran odotuksista.



3. Röh

Perussuomalaisten puoluevaltuuston jäsen Jarmo Vähäkainu joutui jättämään paikkansa puoluevaltuustossa. Sikatilallinen Vähäkainu oli antanut possuille nimet ”Husu” ja ”Suldaan”, josta mainitun nimiset mannekiinipoliitikot vetivät herneet nenäänsä.
Syntynyt kohu on hyvä esimerkki siitä, miten keskustelukulttuuri on muuttunut. Vajaa kolmekymmentä vuotta sitten eräs ex-urheilija piti sikatilaa ja antoi kolmelle karjulleen nimet Esko, Paavo ja Iiro. Asianosaiset eivät tiettävästi pahastuneet tätä käsittelevästä lehtijutusta. Saattoivatpa olla ylpeitäkin tai vähintään naurahtaa vertaukselle.
Mutta nyt tilanne on toinen ja vertauskuva asiaton. Anteeksipyynnölle todellakin on aihetta. Sika on älykäs ja hyödyllinen eläin.



4. Rahaa tärkeämpiin tarkoituksiin

Hallitus esittää leskeneläkkeelle 10 vuoden määräaikaa. Poliittinen päätös on jo selvästi tehty, koska propagandassa kaivettiin esiin järeä tykistö. Mainittiin, että osa eläkkeistä on jopa 7300 €/kk. Jos ja kun tämä on ongelma, niin se ratkeaa yksinkertaisesti asettamalla yläraja eläkkeelle, vaikka tonni kuussa. Todellisuudessa kyse on yleensä satasista. Jos eläkeläispariskunnalla on omakotitalo ja toinen kuolee, niin aika usein ilman leskeneläkettä lähtö talosta on edessä toisellekin.
Eikä leskeneläkkeen täydellinen poistokaan ratkaisisi sitä ongelmaa, jonka takia määräaikaistaminen on tulossa. Leskeneläkkeiden vuotuiset kulut kun kattavat vain kolmasosan haittamaahanmuuton kustannuksista. On lisäksi huomioitava, että leskeneläkkeen maksut jäävät yleensä kiertämään Suomen talouteen ja suomalaisten hyväksi toisin kuin haittamaahanmuuton.



5. Monikyldyyristä koulunkäyntiä

Viime aikoina on ollut paljon otsikoissa Vantaan Kytöpuiston koulussa tapahtunut pahoinpitely ja jatkuva koulukiusaaminen. Virallisissa lähteissä ei tietenkään kerrota mistä todella oli kysymys, mutta taidanpa PolPon kiusaksi jättää tämän vain tähän. Heillä on kädet täynnä töitä kun tutkivat monikulttuurifanittavan rehtorin somessa saamaa asiallista kritiikkiä.
Yleisesti ottaen totean vain sen, että kiusaajat ovat poikkeuksetta pelkureita. Ja pelkureissa on se hyvä puoli, että he uskovat voiman uhkaa. En ole vielä yhtään ainutta kertaa kuullut ainoastakaan tapauksesta, jossa kiusaaminen olisi jatkunut sen jälkeen kun yksi kiusaajista on väijytetty takaapäin ja piesty henkihieveriin. Enkä ole myöskään kuullut yhdestäkään kiusaamistapauksesta, joka olisi päättynyt osapuolten, kuraattorien ja rehtorin keskustelupiirin ansiosta.



6. Yhtä neekeriä vähemmän

Uncle Ben’s -riisi poistaa mustan naaman pakkauksestaan, kun se koetaan rasistiseksi. Voisiko joku ystävällisesti selittää, miksi neekerin kuvat pakkauksissa poistetaan kun samaan aikaan kaikissa vaatemainoksissa tuntuu siltä, että neekerit alkavat olla enemmistönä? Miksi tämä ei ole rasistista?



7. Mainoslauseen täysosuma

Faktoille on nyt suurempi tarve kuin koskaan – tilaa Hesari kahdeksi viikoksi. Ja jos noiden kahden viikon aikana et huomaa, miksi faktoille todellakin on suurempi tarve kuin koskaan ja lopeta Hesarin tilausta, niin tutkituta pääsi.



8. Taloustieteestä löytyi selviö - ja siitä ei saa puhua

Uutinen: Hyvinvointivaltio ei sovi yhteen pääoman ja työvoiman vapaan liikkuvuuden kanssa. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että globalisaatiosta ovat hyötyneet vähiten vauraiden valtioiden keskiluokkaan kuuluvat. Siis juuri ne, joiden verovaroilla hyvinvointivaltiota pidetään yllä. Tämän pitäisi olla itsestään selvää. Jos pääoma ja työvoima liikkuvat vapaasti, rikkaat voivat liikkua niiden mukana. Suorittavan tason työ taas ei voi liikkua, koska ei müncheniläinen putkiasentaja tule rassaamaan seinäjokelaisen vessan tukkeutunutta putkea. Mutta keskiluokan työ voi liikkua suhdanteiden mukaan, jolloin keskiluokan pitäisi liikkua sen mukana. Vaan keskiluokan omaisuus on kiinteää ja omassa maassa. Paha on lähteä.
Toki asiaan voi liittyä monta muutakin puolta, tuo oli vain yksi esimerkki. Lopputulos on kuitenkin sama, ja se ei ole teorioiden kannalta suotuisa. Siksi se yritetään vaieta kuoliaaksi.
Ilmiön havainnut serbialainen taloustieteilijä Branko Milanovic esittää yhtenä ratkaisuna sitä, että maahanmuuttajille ei annettaisi kaikkia hyvinvointivaltion etuja, kuten sosiaaliturvaa, julkisia terveyspalveluita ja äänestysoikeutta. Tämä ainakin vähentäisi ongelmia, vaikka ei kokonaan niitä ratkaisisi ja saattaisi luoda uusiakin.
Ennen muuta ehdotus ei ota kantaa muihin kuin niihin maahanmuuttajiin, jotka tulevat työn takia. Haittamaahanmuutosta se ei sano yhtään mitään. Toisaalta sen merkitys hyvinvointivaltiolle onkin erinomaisen hyvin tiedossa. Ikävä kyllä tietyssä kansanosassa ei herätä minkäänlaisia ristiriitaisia tunteita se, että kehitysmaalainen maahanmuutto on välttämätön voimavara, johon on kulutettava loputtomasti resursseja. Toisaalta sama porukka on ulvomassa ilmastotalkoita ja samaan aikaan ottamassa innolla haittamaahanmuuttajia kymmenkertaistamaan hiilijalanjälkeään eikä näe tässäkään mitään ristiriitaa.



9. Kohti yleiskieltä

Kiinan kieli jakautuu eri ”murteisiin”, jotka todellisuudessa ovat täysin eri kieliä. Keskusjohtoinen maa on kuitenkin tehnyt rankan päätöksen ja päättänyt korvata murteet yleiskielellä.
Voi vain kuvitella, miten suuren kilpailuedun tämä päätös antaa Kiinalle tulevaisuudessa. Enää ei tarvitse tulkkia väliin, kun saman firman Kantonin ja Shanghain haaraosastot keskustelevat.
Samaan aikaan länsimaat ovat kulkemassa kohti samantapaista ratkaisua, mutta eri suunnasta. Yhä useammassa firmassa työkieli on englanti, vaikka välttämättä kukaan ei puhu sitä äidinkielenään. Samalla kielitaito yksipuolistuu. Vielä viisikymppisten pidemmälle koulua käyneiden sukupolvessa on normi, että vähintäänkin ymmärretään englannin lisäksi kahta muuta vierasta kieltä. Parikymppisillä tämä on jo harvinaisuus – englannin ohella osataan pakkoruotsin alkeet mutta ei muuta.
Kiinalaisilla on se etu puolellaan tulevaisuudessa, että he käyvät keskustelunsa äidinkielellään. Länsimaissa taas englantia ei puhu äidinkielenään kuin murto-osa. Tämä paitsi köyhdyttää ilmaisua, antaa toisaalta edun englantia äidinkielenään puhuville. Ja lisäksi on todettava, että ainoa englannin kielen valintaa puoltava kielitieteellinen etu lienee se, että se varmaan on sentään helpompaa kuin aiemmin yleiskielenä käytetyt latina ja ranska. Kaikista muista mahdollisista vaihtoehdoista englannin kieli lienee ylivoimaisesti huonoin valinta. Monikerroksisuutensa takia sen oppimisessa tulee tietyn tason jälkeen valtavan suuri kynnys vastaan. Englannin kirjoittaminen korkeatasoisesti on muita kieliä huomattavasti hankalampaa monestakin syystä. Paljon parempia indoeurooppalaisia valintoja olisivat vaikkapa saksa, italia tai jopa ruotsi.
Oli miten oli, sen verran suomeakin voitaisiin yleiskielistää että turun murteen käyttö pitäisi kieltää. Imperfektikonditonaalin käytöstä ”Sanosinkmää nii” pitäisi määrätä viisi päiväsakkoa per kerta.



10. Urheiluhenkeä

Espanjassa järjestetyssä triathlonkisassa brittikilpailija oli kolmantena, mutta juoksi loppusuoralla harhaan. Neljäntenä ollut espanjalainen opasti hänet oikealle reitille ja antoi britin tulla maaliin kolmantena. Järjestäjät palkitsivat suorituksen nostamalla myös espanjalaisen kolmannelle sijalle ja samalla palkkiorahalla.
En tunne tapauksen yksityiskohtia. Mikäli oletetaan, että reittimerkintä oli molemmille sama vaikkapa nuolin eikä esimerkiksi espanjankielisin tekstein, niin silloin tilanne oli tasapuolinen. Osa kilpailua on tuntea reitti. Silloin järjestys on selvä: britti kolmas, espanjalainen neljäs. Mikäli taas reittimerkintä oli jollain lailla epäreilu tai vaikkapa järjestäjä olisi ohjannut britin väärälle ja espanjalaisen oikealle reitille, silloin tuomarien ratkaisu oli oikea.
Yleisurheilussa on viime aikoina valitettavasti menty myös tähän ”urheiluhengen” mukaiseen pelleilyyn. Viime vuonna Dohan MM-kisoissa miesten pika-aidoissa jaettiin kaksi pronssia, kun viidenneksi tulleen juoksijan katsottiin tulleen häirityksi hylätyn juoksijan (olympiavoittaja Omar McLeod) taholta. Oikea ratkaisu olisi ollut tarjota uusintajuoksumahdollisuus nyt pronssille nostetulle Ortegalle sekä samalla kaikille muille halukkaille entisen tuloksen kumoamisen ehdolla ja yhdistää sitten tuloslistat. Vielä typerämpi ratkaisu nähtiin miesten moukarinheitossa, jossa jaettiin niin ikään kaksi pronssia. Alkujaan neljänneksi sijoittunut nostettiin myös pronssille, koska joukkue teki protestin väittäen pronssimitalistin heiton olleen yliastuttu. Nahkapäätöksenä heittoa ei hylätty, mutta pronssi jaettiin kahdelle urheilijalle. Siis jumalauta oikeasti. Joko heitto on yliastuttu tai sitten se ei ole sellaiseksi todistettavissa ja on hyväksyttävä.
Ennen muinoin asiat hoidettiin raa’asti mutta oikein. Tokion vuoden 1991 MM-kisoissa 50 km kävelyssä Neuvostoliitto-vainaan Aleksandr Potashov ja Andrei Perlov kamppailivat voitosta viimeiselle kilometrille asti. Siellä miehet päättivät olla ottamatta hylkäysriskiä ja kävelivät maaliviivan yli kädet toistensa kaulalla kuin kaksi vanhaa hinttaria (kielikuva otettu suoraan erään silloisen urheilutoimittajan tekstistä, en viitsi sanoa kenen koska nykyään tuollaisesta tulisi putkaalinnaavankeutta eikä tällainen wiharikos vanhene edes 30 vuodessa). Mutta säännöt ovat sääntöjä, maalikuvaa luettiin tarkkaan ja Potashov julistettiin voittajaksi. Suomalaisittain samanlainen tapaus sattui 1954 Bernin EM-kisoissa, kun Neuvostoliiton Ivan Filin tuli maratonilta stadionille ensimmäisenä, kääntyi väärään suuntaan ja perässä tulleet joukkuetoveri Boris Grishajev ja Suomen Veikko Karvonen oikeaan. Ennen kuin järjestäjät saivat ohjattua Filinin takaisin reitille, oli parivaljakolla jo puolen minuutin etumatka. Karvonen oli loppukirissä vahvempi.
Reitin tuntemus on kilpailijan omalla vastuulla, jos olosuhteet ovat muuten tasapuoliset. Viikonloppuna SM-maastoissa meinasi tulla taas yksi skandaali, kun Johanna Peiponen ja Annemari Kiekara olivat tehneet odotetusti jo parin kilometrin jälkeen kelpo pesäeron muihin. Kiekaran jalka kipeytyi, jolloin hän siirtyi äkisti reitin sivuun. Hetken kuluttua Peiponen havahtui, että niskassa ei enää kuulu hengitys. Hän pysähtyi ja käännähti hetkeksi takaisin luullen juosseensa väärään suuntaan, kun Kiekara oli kadonnut. Onneksi Peiponen selvisi hämmennyksestään muutamassa sekunnissa.
Radalla on hankalampi eksyä, mutta maasto ja maantie ovat eri asia. Kerran eräissä maastojuoksukisoissa oma valmennettava oli tulossa kymmenisen metriä johtavan juoksijan jäljessä kentälle kohti maalia. Reitillä oli kaksi äkillistä käännöstä, jolloin kärkijuoksija katosi hetkeksi näkökentästä. Oma valmennettavani suoritti vain ensimmäisen käännöksen ja oli jatkamassa kohti uutta kierrosta maalin sijaan. Karjaisin keuhkojeni kyllyydestä että KÄÄNNY! Näin tapahtui, mutta kärki oli jo mennyt menojaan. Hopeaa tuli. Tosin on myönnettävä että eroa oli tosiaan jo sen kymmenisen metriä ja kärjessä olleella olisi tasatilanteessakin ollut taatusti parempi loppukiri. Jos juoksijoiden etumatka olisi ollut toisinpäin ja kakkosena tullut olisi juossut parisataa metriä ennen maalia samalla tavalla harhaan, niin voitto olisi ratkennut siihen. Mutta reitin tuntemus kuuluu kisaan, harhaan juoksu on omalla vastuulla. Kaikkien aikojen paras harhaanjuoksusuoritus taas oli eräällä valmennettavallani, joka otti osaa katuhölkkään, matka oli muistaakseni jotain kymmenen kilometriä. Olin jossain puolivälin paikkeilla katsomassa tilanteen ja menin sitten maalialueelle. Olin tietysti laskenut mikä loppuajan pitäisi suunnilleen olla ja ihmettelin missä juoksija viipyy. Lopulta hän ilmestyy näkyviin ja juoksee maaliin yli neljä minuuttia laskemaani huonommalla ajalla. Mitä helvettiä loppumatkalla tapahtui, kysyin. ”Juoksin harhaan”. Että mitä? Paljonko? ”No, kun tajusin olevani väärässä paikassa katsoin kelloa ja jotain kaksi ja puoli minuuttia vei takaisin siihen missä näin taas reittimerkinnät. Eli vajaa kilometri harhaan ja saman verran takaisin.” Onneksi kyseessä ei ollut mikään virallisella matkalla juostu kisa ja muu vastus oli sen verran vaatimatonta (jaa, tarkistetaanpa Tilastopajasta … joo, oikein muistin), että voittomarginaalia jäi edelleen viitisen minuuttia. Kilpajuoksijalla ja reilut kolme tonnia Cooperissa vetävillä kilpakuntoilijoilla on eroa.



11. Kymmenen käskyä

En yleensä perusta pätkän vertaa jutuista, jotka otsikoidaan tapaan "Näin saat parisuhteen toimimaan". Tällä kertaa oli kuitenkin erinomaisen hyvä kymmenen kohdan luettelo: 1. Tue toista. 2. Ole kiinnostava. 3. Älä pelkää arkipäiväistymistä. 4. Kerro rakkaudesta. 5. Keskustelkaa. 6. Vaali yhteistä aikaa. 7. Jos yhteistä aikaa on, voit ottaa myös omaa tilaa. 8. Sano: "Ei riidellä enää". 9. Muista mielihyväperiaate. 10. Kanna vastuusi seksistä.



Loppukevennys: Kerrankin ongelma siellä missä pitääkin

Otsikko totesi: Vihreiden etäkokous kärsi teknisistä ongelmista – kaikki äänestykset uusiksi. Välittömästi tuli mieleen, että oli varmasti helppoa huomata jossakin olevan vikaa. Äänestyksissä rupesi käymään niin, että järkevät päätökset voittivat.

Uusinta: Klaavapäät

Lukijalle: Mietitäänpä mitä olisi tapahtunut, jos monarkia olisi edelleen voimassa niissä Euroopan maissa, joissa kunkku on joutunut työttömyyskortistoon. Olen päivittänyt neljän vuoden takaiseen juttuun nykytilanteen. Esimerkiksi elossa olevien henkilöiden iät on muutettu nykyisiksi. Muut päivitykset on erikseen kursivoitu:

Aikoinaan hallintosysteemi oli yksinkertainen: kuningas päätti. Sittemmin tästä tuli epämuodikasta ja kuninkaiden kruunuja putoili tiheään tahtiin. Joskus samassa hötäkässä lähti koko pää. Nekin kuningaskunnat, joissa kruunu pysyi päässä, laimennettiin demokratioiksi poistamalla kuninkaan viimeisetkin valtaoikeudet. Kuningassuvut ymmärsivät yskän nähtyään miten naapurimaiden kollegoille oli käynyt.
Kuningasmielisiä on kuitenkin nykyisissä tasavalloissakin. Siksi onkin mielenkiintoista katsoa, miten kävisi jos eri maihin palautettaisiin kuningashuone. Toki vallattomana (pun intended, Windsorit) versiona. Näinhän on joskus jopa tapahtunut, esimerkiksi Kreikassa. Kreikkalaiset eivät tosin osanneet päättää ja luopuivat kuninkuudesta uudelleen. Tässä jutussa tarkastellaan Euroopan syrjäytettyjä kuningashuoneita ja selvitetään, kuka nousisisi valtaistuimelle jos sellainen otettaisiin taas käyttöön. Tekstissä on lähdetty liikkeelle siitä, mikä oli kruununperimysjärjestys kuningashuoneen menettäessä valtaistuimensa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseisellä hetkellä voimassa olleiden morganaattisten avioliittojen jälkeläiset on suljettu pois. Sen sijaan kuningasvallan kukistumisen jälkeiset avioliitot on aina tulkittu kelvollisiksi, ellei niitä ole jostain syystä erikseen morganaattisiksi julistettu. Tuo morganaattinen avioliitto kun meni pois muodista joskus 1900-luvulla muutenkin. Muilta osin vallastasyöksyhetken säädökset on pidetty voimassa, mm. poikien mahdolliset etuoikeudet ja aviottomien lasten kelvottomuus, mikäli tällaiset voimassa olivat.

Aloitetaan kotikentällä eli lyhytaikaiseksi, jopa olemattomaksi jääneellä Suomen kuningashuoneella. Ajatuksellahan leikitteli aikoinaan Hesarikin, joka kutsui ”Suomen kuninkaan” käymään maassa. Tosin mainittu Philipp von Hessen oli määritelty Suomen kuninkaaksi vähintäänkin kyseenalaisella säännöllä eli olettamuksella, että kruunun olisi perinyt kuninkaan toinen poika. Tämä sai alkunsa siitä, että Suomen kuninkaaksi valitun Friedrich Karlin kruununprinssiksi oli valittu hänen toinen elossa oleva poikansa – kaksi vanhinta oli kaatunut ensimmäisessä maailmansodassa ja kolmannen päätettiin jäävän Hessenin hallitsijaksi. Hessenin kruunun katsottiin olevan Suomen kruunua arvokkaampi. Tätä kautta muutamalla hauskalla mutkalla – mm. Philipp von Hessenin isä oli vielä tuolloin elossa – hänet saatiin leikkimään Suomen kuningasta 2002. Mikäli seurataan normaalimpaa reittiä, päästään eri lopputulokseen. Kuninkaaksi valitun Friedrich Karlin kruununprinssipoika Wolfgang voidaan itse asiassa unohtaa sivujuonteena, koska hän kuoli lapsettomana 1989. Sen jälkeen jäljelle jää kaksi vaihtoehtoista linjaa, joista molemmista seuraa lisävaihtoehtoja.
Hessenin kuningaskunta oli tietysti lakkautettu, joten voidaan hyvällä syyllä arvata, että Friedrich Karlin vanhinta eloonjäänyttä poikaa Philippiä olisi alkanut kaukaisen Suomenkin kruunu kiinnostaa. Hän kuoli 1980 ja hänen vanhin poikansa Moritz 2013. Voitaneen olettaa että tasa-arvoisessa Suomessa tyttäret olisivat kelvanneet hallitsijoiksi. Niinpä Suomen kuningattarena olisi tällä hetkellä Moritzin tytär, 55-vuotias muotisuunnittelija Mafalda. Jos taas pojilla olisi ollut etuoikeus, Suomen kuningas olisi hänen nuorempi veljensä, 53-vuotias ekonomisti Donatus. Hesarissa haastateltu Philipp on tämän sisarusparven nuorin, välissä on vielä sisko Elena.
Mikäli taas oletamme, että Hessenin hallitsijaksi kaavailtu, 1980 kuollut Philipp olisi syrjäytetty täysin Suomen kruununperimyksestä, Wolfgangin kuoleman jälkeen kruunu olisi siirtynyt hänen nuoremman veljensä, 1943 SS-upseerina lento-onnettomuudessa kuolleen Christophin jälkeläisille. Tällöin Suomen kuningattarena olisi luultavasti ollut 2011 kuollut Christina ja nykyään hänen 63-vuotias valokuvaajatyttärensä Maria. Mikäli oletamme poikalinjan vallitsevaksi, Christinan sijaan hallitsijaksi olisi tullut hänen nuorempi veljensä Karl, joka on 83-vuotias.

Ranska
Viimeinen Bourbonien sukua edustanut kuningas oli Ludvig Filip I, joka luopui vallasta 1848. Hänen jälkeensä Ranska oli jonkin aikaa keisarikunta Napoleonin veljenpojan Ludvig Napoleonin (kavereiden kesken Napoleon III) johdossa, mutta laillisimpana Ranskan kruununperijänä pidetään Bourbon-sukua. Ludvig Filip I:n vanhin poika Ferdinand Philippe kuoli isänsä ollessa kuninkaana, joten kruununperijäksi tuli hänen poikansa Philippe, myöhemmin Pariisin kreivi. Hän kuoli 1894. Hänen vanhin poikansa Orléansin herttua Philippe, kuoli 1926 lapsettomana, kaksi vuotta niin ikään lapsettomana kuolleen nuoremman veljensä jälkeen. Seuraavana vuorossa oli hänen serkkunsa, Ferdinand Philippen pojanpoika Guisen herttua Jean, joka kuoli 1940. Jeanilla oli yksi poika, Pariisin kreivi Henri, joka kuoli 1999. Hänen poikansa Henri peri Pariisin kreivin arvon. 83-vuotias kreivi on yhä elossa (Päivitys 26.9.2020: Kuoli 21.1.2019.) ja hänen oikeutensa Ranskan kruunuun lienee vahvin lukuisista kruununtavoittelijoista. Mikäli ranskalaiset päättävät palata kuningaskuntaan, he olisivat saaneet kuninkaakseen Algerian sodassa palvelleen upseerin, joka harrastaa taidemaalausta ja on kirjoittanut useita kirjoja. Lapsia on kolme poikaa ja kaksi tytärtä, joten kruununperimyksen suhteen ei ole hätää. (Päivitys 26.9.2020: Nykyinen ehdokas Ranskan kuninkaaksi on Pariisin kreivi Jean. Jonkinmoista halua Ranskan kruunuun tuntuu olevan, sillä ensimmäinen kihlaus purkautui vuonna 2001 siksi että morsmaikku oli protestantti. Tämä olisi tuottanut kruununperimysongelman, joten isäukko katsoi miniäehdokasta karsaasti. Poika otti vihjeestä vaarin ja toisen morsiamen 2009 ollessaan jo 43 vuoden kypsässä iässä. Tämä morsian oli katolinen, mikä ei aiheuttanut ongelmia kruununperimyksessä - kuten olisi nyky-Ranskassa tuskin aiheuttanut muslimikaan. Morsian oli 12 vuotta nuorempi, joten lapsia ehti siunaantua kaksi poikaa ja kolme tyttöä, joten kuvitteellinen kruununperimys on hyvin turvattu.)

Portugali
Portugalin viimeinen kuningas Emanuel II syöstiin vallasta 20-vuotiaana 1910. Hän pakeni Englantiin, jossa kuoli 1932. Pakonsa jälkeen hän oli mennyt naimisiin, mutta avioliitto oli lapseton. Ehkä onneksi, sillä kuninkaallisten ajan tavan mukaan puoliso oli löytynyt suvusta periaatteella ”mitä serkumpi, sitä herkumpi”. Emanuel II:sta oli tullut kuningas 18-vuotiaana, kun hänen isänsä Kaarle I murhattiin. Samassa attentaatissa kuoli kruununprinssi Luis Filipe. Hän eli 20 minuuttia isäänsä kauemmin ja olisi kaikkien aikojen lyhytaikaisin kuningas, jos Portugalin laki olisi tuntenut automaattisen kuninkaaksi tulon. Näin ei kuitenkaan ollut, joten nuorempi veli Emanuel II, itsekin käsivarteen haavoittunut, nousi myöhemmin kuninkaaksi.
Kaarle I:llä ei ollut muita elossa olevia jälkeläisiä. Ei myöskään hänen isällään Ludwig I:llä. Tämän isällä Ferdinand II:lla oli Ludwigin lisäksi neljä muuta poikaa, mutta kolme heistä kuoli parinkymmenen molemmin puolin tautiepidemiassa 1861 ja neljäs keski-iässä lapsettomana.
Tästä eteenpäin homma on yhtä sotkua. Ferdinand II oli näet tullut kuninkaaksi reittä pitkin eli Portugalin erikoisen lain takia silloin, kun hänen vaimonsa eli kuningatar Maria II synnytti kruununperijän. Ferdinandilla ja Marialla oli myös tyttäriä, joiden sukuhaarat periaatteessa olisivat kruununperijöitä, mutta eivät ole halukkaita eivätkä Portugalin kansalaisia, mikä taas on edellytys. Mutta tarkastellaan kuitenkin tämä linja. Ferdinandin ja Marian vanhin tytär oli Maria Anna, joka kuoli 1884 Saksin kuningattarena. Hänen vanhin poikansa oli Saksin viimeinen kuningas Fredrik August III, joten periaatteessa Saksin ja Portugalin kruununperimys yhdistyy tässä. Kuningas kuoli syrjäytettynä 1932. Hänen vanhin poikansa kruununprinssi Georg oli jesuiittapappi, jolla ei ymmärrettävästi ollut lapsia kuollessaan 1943. Seuraava poika, Meissenin rajakreivi Friedrich Christian kuoli 1968. Hänen vanhempi poikansa Maria Emanuel kuoli 2012 lapsettomana ja nuorempi Albert muutamaa kuukautta myöhemmin niin ikään lapsettomana. Vanhin tytär Maria Josephina on lapseton. Toiseksi vanhin tytär Anna kuoli samana vuonna kuin veljensä. Hänen poikansa Margraven rajakreivi Alexander on näin ollen sukulinjaa seuraten Portugalin seuraava kruununperijä. Kreivi on 66-vuotias liikemies, joka on viettänyt nuoruutensa Meksikossa, johtaa isältään perimäänsä logistiikkayritystä ja sai Saksan kansalaisuuden vasta 2004.
Mutta tämä sukuhaara ei siis ole kiinnostunut Portugalin kruunusta, joten takaisin 1800-luvun puoliväliin ja kuningatar Maria II:een. Portugalin kuningas Juhana VI kuoli 1826. Hänen vanhempi poikansa Pedro oli kapinoinut ja julistanut Brasilian itsenäiseksi 1822 ryhtyen sen keisariksi nimellä Pedro I. Nuorempi poika Miguel taas oli maanpaossa kannatettuaan isänsä liberaalin linjan vastaisesti absoluuttista monarkiaa. Juhana VI nimesi kuolinvuoteellaan hallitsijaksi suosikkityttärensä Isabel Marian ”siihen asti kunnes laillinen hallitsija palaa Portugaliin”. Valitettavasti hän ei määritellyt, kumpaa pojistaan hän piti laillisena hallitsijana. Kumpaakaan taas ei haluttu hallitsijaksi. Niinpä päädyttiin lystikkääseen kompromissiin: hallitsijaksi tuli Pedron seitsemänvuotias tytär Maria II sillä ehdolla, että tämä menee naimisiin setänsä Miguelin kanssa, joka puolestaan suostuu hyväksymään liberaalin hallinnon ja toimii hallitsijana siihen asti kunnes Maria on täysi-ikäinen. Miguel teeskenteli hyväksyvänsä, mutta Portugaliin palattuaan heitti hitoille sekä liberaalin hallinnon että veljentyttärensä. Seuraus oli sisällissota ja kuningas Miguel I ajettiin maanpakoon. Maria II tuli jälleen kuningattareksi 1834 15-vuotiaana ehtimättä mennä setänsä kanssa naimisiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän meni naimisiin Leuchtenburgin herttua Augusten kanssa, mutta tämä kuoli pian jättämättä jälkeläisiä. Maria II nai sitten Ferdinandin, josta tuli kruununperillisen synnyttyä kuningas, kuten aiemmin on kerrottu.
Portugalin kruununperimysjärjestyksessä Maria II:n naispuolisten jälkeläisten edelle menevät myös oman halunsa takia Miguel I:n jälkeläiset. Miguel itse kuoli maanpaossa 1866. Hänen poikansa Braganzan herttua Miguel kuoli 1927. Tämän poika Duarte Nuno kuoli 1976 oltuaan vuodesta 1952 ensimmäinen Portugalin näennäinen kruununperijä, joka pääsi lainmuutoksen takia asumaan Portugaliin. Hänen poikansa Duarte Pio, Braganzan herttua, on Portugalin nykyinen kruununtavoittelija. 75-vuotias herttua on kotimaassaan varsin näkyvä hahmo. Naimisiin hän ehti vasta 50-vuotiaana, mutta lapsia on kolme.

Italia
Italian viimeinen kuningas Umberto II nousi valtaan isänsä, 153-senttisen Viktor Emanuel III:n luopuessa vallasta 1946. Valtakausi jäi lyhyeksi kestäen 35 päivää. Monarkia kumottiin kansanäänestyksellä ja kuningas ajettiin maanpakoon. Ehkä näin oli Italian kannalta parempikin, sillä ex-kuningas tunnettiin lähinnä hurvittelevasta ja välinpitämättömästä elämäntyylistään. Hän ei enää koskaan astunut Italian maaperälle. Umberton ainoa poika on Napolin prinssi Vittorio Emanuele, 83-vuotias erilaisiin skandaaleihin sotkeutunut kruununtavoittelija. Ilmankos Italian monarkian palauttamisesta ei ole liiemmin edes vakavasti keskusteltu. Elämänuransa mies on tehnyt pankkiirina, lentokone- ja asekauppiaana. Lain muututtua hän sai matkustaa Italiaan vuonna 2002. Hänellä on yksi poika, jolla on jälkeläisiä.

Itävalta
Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian viimeinen kruunuperimys oli erikoinen: lähes 68 vuotta hallineen Frans Joosef II:n seuraaja oli hänen veljenpojanpoikansa Kaarle I. Noin kaksivuotisen hallitsijakauden jälkeen hänet syrjäytettiin ensimmäisen maailmansodan päätösmelskeissä ja monarkia lakkautettiin. Kaarle kuoli jo 1922. Hänen vanhin poikansa Otto von Habsburg meni politiikkaan ja istui 20 vuotta europarlamentissa. Hän kuoli 2011 98-vuotiaana. Habsburgin suvun nykyinen päämies on Oton poika Karl, 61-vuotias ex-europarlamentaarikko ja tv-juontaja, jolla ei ainakaan virallisesti ole suurempia haluja keisariksi. Lapsia on kolme, joista yksi poika.

Saksa
Maan viimeinen keisari ja samalla Preussin kuningas Vilhelm II joutui luopumaan kruunustaan Saksan hävitessä ensimmäisen maailmansodan. Hän asettui maanpakoon Hollantiin, jossa kuoli 1941. Ironista kyllä, Saksa oli edellisenä vuonna miehittänyt maan. Vilhelm itse toivoi turhaan Hitlerin palauttavan kuningashuoneen jos nyt ei takaisin valtaan, niin vähintäänkin jonkinlaiseen viralliseen asemaan. Hohenzollernit olivat enimmäkseen uskollisia natsihallinnolle ja monet prinssit taistelivat rintamalla siihen asti, kunnes Hitler kielsi näiltä sotatoimiin osallistumisen. Syynä oli pelko kuningashuoneen suosion kasvamisesta.
Viimeisen keisarin poika, kruununprinssi Vilhelm kuoli 1951. Hänen vanhin poikansa prinssi Wilhelm luopui oikeuksistaan kruunuun 1933 mennäkseen naimisiin aatelittoman naisen kanssa. Wilhelm kaatui sodassa 1940 ja aiheutti edellä mainitun Hitlerin kiellon. Hänellä oli kaksi tytärtä, joista vanhemmalla oli jälkikasvua. Nämä voidaan kuitenkin sivuuttaa, koska Wilhelm oli luopunut kruununperimyksestä ennen heidän syntymäänsä. Mikäli tämä morganaattisuussääntö katsotaan vanhentuneeksi, hänen vanhempi tyttärensä Felicitas oli kruununperijä kuolemaansa vuoteen 2009 asti, jonka jälkeen vuorossa olisi ollut hänen toinen poikansa Hubertus von der Osten, 52-vuotias valokuvaaja (vanhempi poika oli luultavasti kuollessaan lapseton). Sivumennen on mainittava, että jos tyttäret olisivat olleet jo viime vuosisadan alussa tasa-arvoisia kruununperimyksessä, Felicitaksen vanhin lapsi Friederike olisi nyt Ison-Britannian kuningatar!
Mutta takaisin Wilhelmiin, joka siis luopui kruunusta myös jälkeläistensä puolesta. Wilhelmin jälkeen kruununperilliseksi tuli hänen nuorempi veljensä Louis Ferdinand, joka kuoli 1994. Hänen vanhin poikansa Friedrich Wilhelm luopui oikeuksistaan kruunuun 1967 ennen lastensa syntymää. Myös toinen poika Michael luopui oikeuksistaan 1966 ennen lastensa syntymää. Kolmas poika Louis Ferdinand oli näin ollen seuraavana vuorossa samannimisen isänsä jälkeen. Hänelle kävi kuitenkin köpelösti; Bundeswehrin reservinupseeri sai 1977 sotaharjoituksissa sattuneessa onnettomuudessa kuolemaan johtaneet vammat. Niinpä Saksan nykyinen reservin keisari on hänen ainoa poikansa Georg Friedrich, 44-vuotias yliopistojen innovaatioita kaupallistavassa yrityksessä työskentelevä Preussin prinssi. Lapsia on kolme, joista kaksi poikia.

Romania
Romanian kruununperimys on yhdessä Bulgarian ja Kreikan kanssa käsiteltävistä maista helpoin. Mikael I syöstiin vallasta 1947 ja 94-vuotias evp-kuningas on yhä elossa. (Päivitys 26.9.2020: Kuten jutussa ennakoitiin, lähtö oli lähellä. Mikael kuoli 5.12.2017 kunnioitettavassa 96 vuoden iässä.Mikäli hän palaisi kuninkaaksi, olisi kyseessä melkoisen ainutlaatuinen tilanne. Hän oli näet ensimmäisen kerran kuninkaana 1927-30 isänsä luovuttua kruunusta skandaalin jälkeen. Isukki palasi kuitenkin valtakuntaan ja lapsikuninkaasta tuli taas kruununprinssi. Isä joutui luopumaan kruunusta uudelleen 1940, joten Mikael I oli kuninkaana toisen kerran 1940-47. Jos Romania palauttaisi pikaisesti kuningasvallan, olisi kyseessä jo kolmas kierros. Ex-kuningas kävi kotimaassaan kommunistivallan kaaduttua 1990. Kansalaisuuden hän sai takaisin vasta 1997. Vaikka Mikael on hyvin suosittu, kuningasvallan palauttaminen ei ole tullut kysymykseen ja nykyään se hänen osaltaan olisikin varmaan liian myöhäistä, koska terveys on heikentynyt nopeasti kuluneen vuoden aikana ja kuningatarkin kuoli elokuussa. Kruununperijä on kuninkaan vanhin tytär (poikia ei ole), 71-vuotias lapseton kansainvälisissä tehtävissä työskennellyt Margareta. Kuninkaan neljällä muulla tyttärellä on kuitenkin yhteensä viisi lasta, joten kruununperimys on turvattu.

Bulgaria
Bulgarian viimeinen kuningas – tai oikeastaan tsaari - Simeon II sai 1946 potkut työpaikastaan vasta yhdeksänvuotiaana kolmivuotisen hallituskauden jälkeen. Hän palasi kotimaahansa 50 vuoden maanpaosta 1996. Poliittinen ura lähti kelpo nousukiitoon nopeasti, sillä hänestä tuli pääministeri vuosiksi 2001-2005. 83-vuotias ex-tsaari ei ole suoranaisesti pyrkinyt monarkian palauttamiseen. Tsaarin vanhin poika on kuollut, mutta tämän 18-vuotias vanhempi poika Boris olisi kruununperijä.

Serbia
Serbian kuningas Pietari I:stä tuli Jugoslavian kuningas 1921. Jugoslavian viimeinen kuningas Pietari II oli hänen pojanpoikansa, joka ei kovin kauan ehtinyt hallitsemisesta nauttia. Pietari II:n isä Aleksanteri I murhattiin 1934 Pietarin ollessa vasta 11-vuotias. Sijaishallitsijana toimi hänen isänsä serkku Paul, jonka isoisoäiti oli suomalainen Aurora Karamzin. Jugoslavian liityttyä Saksan-Italian-Japanin kolmiliittoon maassa tapahtui sotilasvallankaappaus, sijaishallitsija ajettiin maanpakoon ja 17-vuotias Pietari julistettiin täysi-ikäiseksi kuninkaaksi. Pari viikkoa myöhemmin Saksa hyökkäsi. Kuningas lähti maanpakoon eikä palannut koskaan.
Mikäli Serbia palaisi kuningasvaltaan, kruunua tavoittelisivat Pietari II:n jälkeläiset. Pietari itse kuoli jo 1970. Hänen ainoa poikansa prinssi Aleksanteri on 75-vuotias. Hänen syntyessään Lontoossa hotellihuone julistettiin väliaikaisesti Jugoslavian maaperäksi, jotta tuleva hallitsija saisi syntyä kotimaassaan. Titolta ei kysytty mielipidettä asiasta. “Synnyinmaahansa” prinssi sai palata kommunistihallinnon kaaduttua 1991 ja kansalaisuuden hän sai 2001. Koulutukseltaan hän on upseeri ja palveli kapteenin arvoon asti brittiarmeijassa, jonka jälkeen ryhtyi liikemieheksi. Poikia on kolme, joten kruununperimys on kohtuullisen hyvin turvattu.

Montenegro
Maan viimeinen kuningas oli Nikola I, joka oli itsevaltaisesti julistautunut kuninkaaksi 1910 hallittuaan sitä ennen pelkkänä ruhtinaana, kuten aiemmatkin maan hallitsijat. Jugoslavian syntyessä 1918 Nikolalle tuli lähtö Ranskaan, jossa hän kuoli 1921.
Nikolan vanhin poika oli kruununprinssi Danilo, joka kuoli lapsettomana 1939. Seuraava veljes, prinssi Mirko oli kuollut jo 1918. Hänellä oli kuitenkin peräti viisi poikaa. Pojista tosin neljä kuoli suhteellisen nuorina, mutta kolmas poika, prinssi Mihail eli korkeaan ikään ja kuoli 1986. Saksalaiset tarjosivat hänelle Montenegron nukkehallitsijan roolia toisen maailmansodan aikana, mutta mies osoitti moraalista selkärankaa kieltäytymällä ja menemällä mieluummin vankilaan. Sieltä hänet pelasti täti, joka sattui olemaan Italian kuningatar. Hänellä on yksi lapsi, 1944 vankileirillä syntynyt prinssi Nikola, 76-vuotias arkkitehti jolla on tytär ja poika.

Albania
Tarkalleen ottaen Albanian viimeinen kuningas oli Italian kuningas Viktor Emmanuel III, joka Italian valloitettua Albanian 1939 omaksui myös tämän tittelin. Sinänsä aiheesta, onhan kyseessä ainoa kerta kun Italia on pärjännyt Euroopassa sotiessaan. Albanian viimeinen varsinainen kuningas oli kuitenkin Zogu I, joka päätyi maanpakoon 1939. Zogua vastaan tehtiin hänen valtakaudellaan 1925-1939 peräti 55 murhayritystä, mikä kertoo ensinnäkin hänen epäsuosiostaan ja toiseksi siitä, että albanialaiset eivät osaa ikinä tehdä mitään oikein. Kuninkaaksi Zogu julisti itsensä 1928 hallittuaan sitä ennen maata presidenttinä – näppärä temppu, jota oli käyttänyt jo aiemmin Ranskassa Ludwig Napoleon ja sittemmin Keski-Afrikassa vanha kunnon kannibaali Jean-Bedel Bokassa. Onneksi Tarja Halonen ei älynnyt tehdä samoin.
Ex-kuningas kuoli maanpaossa 1963. Hänen poikansa, kruununprinssi Leka syntyi kaksi päivää ennen Italian hyökkäystä ja vietti elämänsä maanpaossa vuoteen 1993 asti, jolloin hän kävi ensi kertaa syntymänsä jälkeen Albaniassa. Hän palasi uudelleen 1997, jolloin maassa järjestettiin kansanäänestys monarkian palauttamisesta. Virallisen laskennan mukaan kaksi kolmasosaa vastusti, mutta oli ilmeistä että äänestystulosta oli manipuloitu. Seuranneissa mellakoissa Leka joutui pakenemaan maasta ja palasi vasta 2002. Hän kuoli Tiranassa 2011. Hänen ainoa lapsensa on poika Leka, joka käyttää itsestään nimeä Leka II. Hän syntyi Etelä-Afrikassa 1982, jolloin maan hallitus julisti sairaalan vuodeosaston tilapäisesti Albanian maaperäksi. Miehen koko etunimi on Leka Anwar Zog Reza Baudouin Msiziwe; Leka isän mukaan, Anwar isän kaverin Anwar Sadatin mukaan, Zog tulee isoisältä, Reza isän toiselta kamulta Reza Pahlavilta, Baudouin kolmannelta ja Msiziwe on zulunimi. Hän valmistui Sandhurstin sotilasakatemiasta kurssinsa parhaana ulkomaalaisopiskelijana. Töitä hän on tehnyt neuvonantajana sekä Albanian sisä- että ulkoministeriössä. Vaimoa tai lapsia ei vielä ole (Päivitys 26.9.2020: Emäntä taloon löytyi 2016, lapsia ei vielä ole ja kiirettä alkaa pitää, sillä ikää on jo lähemmäs neljäkymmentä.).

Kreikka
Kreikan kuningas Konstantin II sai fudut duunistaan 1973 yhdeksän vuoden palveluksen jälkeen. Tosin viimeiset kuusi vuotta siitä oli mennyt peruspäivärahalla maanpaossa Italiassa sotilasvallankaappauksen jälkeen. Kreikan kansalaisuuskin mieheltä vietiin 1994. Nykyään hän matkustaa Tanskan diplomaattipassilla, kun nyt sattuu olemaan sikäläistä sukujuurta. Kreikkaan hän sai ensi kerran palata 1981, mutta vain muutamaksi tunniksi äitinsä hautajaisiin. Nykyään hän saa vierailla maassa vapaasti. 76-vuotias ex-kuningas on urheilumiehiä, KOK:n entinen jäsen ja kruununprinssinä ollessaan purjehduksen olympiavoittaja 1960. Kruununperimyskin olisi kunnossa, kuninkaalla on kolme poikaa ja kaksi tytärtä.

Venäjä
Kuten hyvin tiedetään, Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II sai ensin potkut väliaikaishallitukselta ja sittemmin kuulia kroppaansa bolsevikkihallitukselta. Samalla kruununperimys sotkettiin perusteellisesti, kun kaikki tsaarin neljä tytärtä ja ainoa poika ammuttiin myös. Sen jälkeen siitä ei ole ottanut pirukaan selvää eikä pienin syy sotkuun ole kahelin tsaari Paavalin laatimat lait, joiden epäselvän tulkinnan vuoksi kruununtavoittelijoiden laillinen asema on milloin milläkin huteralla pohjalla. Pääsääntönä toimi semisaalilainen laki, jonka mukaan naiset voivat periä kruunun vain jos koko suvun mieslinja on sammunut. Tähän sisältyi sitten erinäisiä sivusäädöksiä, mutta venäläiseen tapaan bumaaga on bumaaga, mutta praktika on praktika. Niinpä seurataan aluksi pelkkää semisaalilaista linjaa.
Nikolai II:n sukulinja on siis sammunut. Hän oli Aleksanteri III:n vanhin poika. Nikolain luopuessa kruunusta tsaarina oli teknisesti ottaen hetken aikaa hänen ainoa elossa ollut veljensä Mihail, jolle Nikolai luovutti kruununoikeudet. Tämä kuitenkin kieltäytyi ja sen jälkeen sotku oli valmis. Mihalilla ei ollut kruunuun oikeutettuja lapsia, kuten ei kellään muullakaan Nikolain veljistä. Mihailin ainoa lapsi oli morganaattisesta avioliitosta syntynyt George, joka kuoli sittemmin 20-vuotiaana auto-onnettomuudessa ja lapsettomana.
Niinpä joudutaan etenemään sukulinjassa taaksepäin Aleksanteri III:n isään Aleksanteri II:een. Aleksanteri III oli hänen toinen poikansa, sillä vanhempi poika, kruununprinssi Nikolai oli kuollut vähän yli 20-vuotiaana ja lapsettomana. Kihloihin mies oli kyllä ehtinyt ja kuolinvuoteellaan hän ehti toivoa, että morsian menisi naimisiin pikkuveljen, sittemmin keisari Aleksanteri III:n kanssa, minkä hän tottelevaisesti tekikin.
Seuraava veljes oli suuriruhtinas Vladimir, joka kuoli 1909. Hänen vanhin poikansa suuriruhtinas Kirill kuoli 1938. Tämän ainoa poika puolestaan oli suuriruhtinas Vladimir, joka oli syntynyt pakomatkalla Porvoossa 1917. Hän kuoli 1992 ilman miespuolisia jälkeläisiä. Palaamme tähän mieheen myöhemmin. Nyt joudutaan kulkemaan takaisin Kirillin veljiin. Seuraava veljes Boris kuoli lapsettomana. Nuorimmalla veljellä Andreilla oli poika Vladimir, joka oli syntynyt ennen hänen avioliittoaan pojan äidin kanssa, joten kruununperimyskelpoisuus on vähintäänkin kyseenalainen. Ei sen takia että asialla olisi merkitystä ollut, sillä tämä Vladimir kuoli ennen samannimistä serkkuaan ja ilmeisesti lapsettomana. Tämä päätti Aleksanteri II:n pojan Vladimirin mieslinjan.
Seuraava Aleksanteri II:n poika oli suuriruhtinas Aleksei, joka kuoli 1908. Hänen ainoa poikansa Aleksei oli syntynyt avioliiton ulkopuolella, joten se siitä taas. Silläkin perusteella, että tämän pojan ainoa poika Sergei kuoli 1956 ilman miespuolisia jälkeläisiä.
Aleksanteri II:n seuraava poika suuriruhtinas Sergei oli lapseton, joten koko homma jäi nuorimman pojan suuriruhtinas Pavelin varaan.
Pavel ammuttiin 1919 vallankumouksen jälkimainingeissa. Hänen vanhempi poikansa suuriruhtinas Dmitri kuoli 1941. Hänen poikansa Paul puolestaan oli USA:n kansalainen, everstiluutnanttina eläköitynyt armeijan upseeri ja sittemmin floridalaisen pikkukaupungin pormestari, joka kuoli 2004. Tietyt piirit halusivat hänestä uutta tsaaria, mutta tämä ei koskaan realisoitunut, Paul itsekin ilmoitti olevansa haluton. Hänellä on kaksi poikaa, joista vanhempi on nimeltään Dimitri. Kruununperimyksessä on kuitenkin sellainen pikku ongelma, että Paul oli syntynyt morganaattisesta avioliitosta 1928. Yleisesti ottaen morganaattiset avioliitot olivat kuitenkin jo 1900-luvulla pois muodista. Tässä yhteydessä on myös mainittava, että Pavelin nuorempi poika Vladimir ammuttiin 1918 lapsettomana, joten Aleksanteri II:n puolelta ei ole muita mieslinjan perijöitä kuin tämän entisen USA:n armeijan upseerin jälkeläiset.
Mikäli pitäydytään tiukassa linjassa eli suljetaan morganaattiset liitot pois perimysjärjestyksestä, loppuvat jo Aleksanteri II:n jälkeläisetkin. Hänellä oli myöhemmän, morganaattisen vaimonsa kanssa poika, joka oli syntynyt ennen avioliittoa, mutta tämä voidaan samasta syystä unohtaa. Näin ollen joudutaan palaamaan Nikolai I:een.
Aleksanteri II:n nuorempi veli Konstantin kuoli 1892. Hänen vanhin poikansa Nikolai kuoli 1918. Kuolinsyy oli kuolinvuoteen nähden luonnoton eli keuhkokuume eikä akuutti lyijymyrkytys. Hänellä oli kaksi poikaa, mutta avioliitto oli morganaattinen.
Konstantinin seuraava poika oli isänsä kaima Konstantin, joka kuoli 1915. Hänen vanhin poikansa Ivan kuoli 1918 luonnollisen kuoleman eli bolsevikit ampuivat. Ivanin ainoa poika Vsevolod kuoli lapsettomana 1973, joten palaamme nuorempaan Konstantiniin, jolla oli viisi muutakin poikaa. Seuraava poika Gabriel eli vanhaksi, mutta kuoli lapsettomana. Konstantinin ampuivat bolsevikit, Oleg kaatui taistelussa saksalaisia vastaan, Ivanin ampuivat bolsevikit ja Georgi kuoli lapsettomana.
Takaisin Nikolai I:n poika Konstantiniin. Hänen seuraava poikansa Dmitri kuoli bolsevistiseen lyijymyrkytykseen 1919 lapsettomana.
Nuorin poika Vjatseslav kuoli vain 16-vuotiaana.
Palaamme Nikolai I:n seuraavaan poikaan Nikolaihin, joka kuoli 1891. Hänen vanhempi poikansa Nikolai oli Venäjän armeijan ylipäällikkö ensimmäisessä maailmansodassa, mutta kuoli lapsettomana 1929.
Nuorempi poika Pjotr kuoli 1931. Hän oli naimisissa Montenegron prinsessan kanssa ja sai yhden pojan, Romanin. Roman kuoli 1978. Hänen vanhempi poikansa Nikolai julisti itsensä kruununperijäksi 1992 aiemmin mainitun Vladimir Kirillovitsin kuoltua. Vladimirin tytär Maria taisteli kunnianhimoisena tätä julistusta vastaan yrittämällä leimata Romanin avioliiton ja näin ollen Nikolain syntyperän kelvottomaksi, Romanin vaimo kun oli pelkkä kreivitär. Saksalaisille tämä oli kyllä riittänyt, Romanille kun oli tarjottu Montenegron kruunua 1941, josta hän toki kieltäytyi. Nikolai kuoli 2014. Hänellä ei ollut poikia, ainoastaan kolme tytärtä. Niinpä Paavalin lain mukaan vuoroon tuli Nikolain pikkuveli Dimitri . Pankkialalla työskennellyt prinssi on jo 90-vuotias, mutta sääntöjen mukaan Venäjän laillisin kruununperijä. Ongelmana on, että hänellä ei ole lapsia. (Päivitys 26.9.2020: Kuten odotettua, Dimitri kuoli pian alkuperäisen jutun kirjoittamisen jälkeen 31.12.2016 90-vuotiaana eikä ehtinyt tehdä bernieecclestoneja eli lapsia ei tullut.) Menemättä tarkempiin yksityiskohtiin hänen kruununprinssinsä olisi varsin etäinen sukulainen. Ei edes pikkuserkku, vaan hänen kolmas serkkunsa eli 97-vuotias Andrew Romanov, Nikolai I:n pojanpojanpojanpoika. Hänellä sentään on kolme poikaa. Mutta lisää sotkua on odotettavissa. Vanhin poika on 67-vuotias ja lapseton. Keskimmäinen poika on 59-vuotias ja lapseton. Nuorin poika on 57-vuotias ja hänellä on yksi lapsi. Tytär, joka on Paavali I:n säännön nojalla suljettu pois kruununperimysjärjestyksestä. En todellakaan lähde selvittelemään mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua.

Heikot signaalit

Heikko signaali tarkoittaa merkkiä, jota on ollut vaikea ennakoida. Yleensä sitä käytetään tilanteessa, jossa asia X on jo tapahtunut ja jälkeenpäin huomataan, että siihen oli olemassa merkit ilmassa, mutta kukaan ei niitä havainnut - tai ainakaan kukaan ei ottanut niistä varoittajia vakavasti.
Tässä kirjoituksessa käytän termiä heikko signaali merkitsemään asiaa, jossa näennäisesti laskien on olemassa tietty trendi, mutta tarkemmin dataa pilkkoessa huomaakin trendin sisällä olevan toisen trendin, joka antaa vastakkaisen signaalin. Eli kun data-aineisto D antaa ennusteen Y, niin aineistoa D pienempiin palasiin pilkkoessa huomaa sen sisällä olevan osa-alueen joka antaakin vastakkaisen ennusteen -Y. Tämän jälkeen oleellinen kysymys on se, kumpi näistä osa-alueista on voimakkaammassa kasvussa. Mikäli se on pienempi aineisto, saattaa ennusteen Y sijaan toteutua tulevaisuudessa -Y.
Tässä tilanteessa D:n osa-alue antaa heikon signaalin, joka saattaa tulevaisuudessa kääntää asian aivan päälaelleen tällä hetkellä vallitsevalta näyttävään trendiin nähden.

Tämä asia tuli mieleeni Hesarin erinomaisesta artikkelista Mihin maisterit menevät, jossa tutkittiin akateemisen koulutuksen keskittyneisyyttä postinumeroittain. Nykyään vallitseva konsensus on se, että akateemisuus keskittyy entistä voimakkaammin kasvukeskuksiin ns. "syrjäseutujen" autioituessa. Siltä tämä epäilemättä näyttää, jos tutkii pelkästään isoja lukuja.
Pienistä luvuista saattaa paljastua toisenlainen totuus. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, kuinka käy. Mutta lasketaan. Alkujaan piti tietysti tarkistaa mikä on oman asuinkunnan Hornankuusen tilanne. Hieman yllätyin akateemisesti koulutettujen prosenttilukemasta, joka oli todella alhainen, noin puolet siitä mitä olisin lonkalta heittänyt. Totesimme Sallin kanssa kuuluvamme harvalukuiseen vähemmistöön. Mutta tarkemmin, postinumeroittain, katsoen paljastui yllättävä ilmiö. Hornankuusen keskustassa akateemisten osuus oli noussut vuodesta 2000 vuoteen 2018, mikä oli tietysti odotettavissa. Mutta syrjäkylillä tämä osuus oli kasvanut vielä enemmän.
Onko asia sittenkin niin, että autioituminen on saavuttamassa kliimaksin ja paluu maaseudulle on alkamassa? Jos asiaa miettii, niin kaupunkielämään kyllästynyt haluaa niin maalle kuin mahdollista. Rauhalliseen, hiljaiseen ja usein ennen muuta haittamamuttomaan ympäristöön. Tekemään etätöitä tai ainakin kohtuullisen matkan päähän kaupungista. Tämä on heikko signaali, joka ei vielä suuremmassa tilastossa näy. Jos tarkastellaan jotain Takahikiän kuntaa kokonaisuudessaan, aivan varmasti väestö vähenee. Luultavasti on jopa muuttotappiota. Mahdollisesti jopa akateemista muuttotappiota. Mutta mikäli tarkastellaan Takahikiän syrjäkyliä, siellä luultavasti on akateemista muuttovoittoa.

Päätin tutkia asian seuraavasti. Otetaan jokainen alle 10000 asukkaan kunta, jonka kuntakeskuksen etäisyys lähimpään vähintään 30000 asukkaan kaupungin keskustaan on yli 30 km. (Etäisyydet on mitattu linnuntietä, ei maantietä. Aineistosta on poistettu ilman maantieyhteyttä mantereeseen olevat kunnat.) Poimitaan kuntakeskuksen postinumeroalueella asuvien akateemisten osuus koko väestöstä. (Kuntakeskukseksi on katsottu asukasluvultaan suurin postinumeroalue, esimerkiksi Inarin kunnassa tämä ei ole Inarin kirkonkylä vaan Ivalo.) Sitten otetaan kunnan kaikki muut postinumerot ja lasketaan yhteensä niissä asuvien akateemisten osuus koko väestöstä, kun tunnetaan alueen väkiluku ja akateemisten määrä. (Tästä aineistosta puuttuu muutamia parinkymmenen asukkaan postinumeroalueita, joiden akateemisten määrää ei ilmeisesti intimiteettisyistä aineistossa annettu, mutta näiden vaikutus tuloksiin on käytännössä merkityksetön.)
Sitten verrataan näin saatuja lukemia vuoden 2000 tilanteeseen. Tässä on aineistossa pieni järjestelmällinen virhe, koska vuoden 2000 väkilukuja ei ole tiedossa - ainoastaan akateemisten prosentuaalinen osuus. Niinpä on oletettu väkiluku samaksi kuin vuonna 2018. Käytännön merkitystä tällä ei laskuihin ole, koska koko ajan puhutaan prosentuaalisista osuuksista eikä absoluuttisista määristä. Lopuksi katsotaan, miten korkeakoulutettujen osuus on muuttunut kyseisissä kuntakeskuksissa, kyseisten kuntien syrjäkylillä ja muualla maassa. Tästä arvioidaan sitten johtopäätöksiä.

Aineistossa oli kaikkiaan 154 Suomen 310 kunnasta eli aika tarkkaan puolet. Nämä kunnat ovat siis sellaisia, joiden väkiluku on alle kymmenentuhatta ja joiden kuntakeskus sijaitsee vähintään kolmenkymmenen kilometrin päässä lähimmästä yli kolmenkymmenentuhannen asukkaan kaupungin keskustasta. Taulukko on tämän kirjoituksen lopussa.

Oleellista ovat lopputulokset.

Vuonna 2000 pikkukylillä korkeakoulutettuja oli 1,38 %.
Vuonna 2018 pikkukylillä korkeakoulutettuja oli 3,34 %.
Vuonna 2000 kuntakeskuksissa korkeakoulutettuja oli 2,18 %.
Vuonna 2018 kuntakeskuksissa korkeakoulutettuja oli 3,80 %.
Vuonna 2000 muualla maassa korkeakoulutettuja oli 5,24 %.
Vuonna 2018 muualla maassa korkeakoulutettuja oli 9,84 %.
Vuonna 2000 koko maassa korkeakoulutettuja oli 4,90 %.
Vuonna 2018 koko maassa korkeakoulutettuja oli 9,09 %.

Absoluuttisesti, prosenttiyksikköinä laskien:
Pikkukylissä korkeakoulutettujen määrä kasvoi 1,96 prosenttiyksikköä.
Kuntakeskuksissa korkeakoulutettujen määrä kasvoi 1,62 prosenttiyksikköä.
Muualla maassa korkeakoulutettujen määrä kasvoi 4,60 prosenttiyksikköä.
Koko maassa korkeakoulutettujen määrä kasvoi 4,19 prosenttiyksikköä.

Jo tässä tilastossa näkyy se, että kunnissa pikkukylien korkeakoulutettujen määrä on kasvanut voimakkaammin kuin kuntakeskusten. Tämä viittaa siihen, että hypoteesi syrjäkylille muuttamisen halukkuudesta näyttää olevan totta - pikkukuntiin muuttavat akateemiset haluavat asua mieluummin syrjässä kuin kuntakeskuksessa.

Varsinainen yllätys paljastuu prosentuaalisesta muutoksesta:
Pikkukylissä korkeakoulutettujen osuus kasvoi 142,03 %.
Kuntakeskuksissa korkeakoulutettujen osuus kasvoi 74,31 %.
Muualla maassa korkeakoulutettujen osuus kasvoi 87,79 %.
Koko maassa korkeakoulutettujen osuus kasvoi 85,51 %.

Pikkukylissä korkeakoulutettujen osuus väestöstä on siis lähes 2,5-kertaistunut vain 18 vuodessa, 1,38 prosentista 3,34 prosenttiin. Koko maassa se on alle kaksinkertaistunut.
Tämä on selkeä "heikko signaali", mikä jää tilastoaineistossa helposti huomaamatta. Mahdollisesti tämä on signaali siitä, että etätyömahdollisuuksien parantuessa koulutettujen muutto maaseudulle tulee kiihtymään. Toistaiseksi vain harvalla tämä on mahdollista.

Yleisesti hyväksytty tosiasia tilastojen valossa on se, että koulutetut hakeutuvat kaupunkeihin. Kun aineistoa tutkii tarkemmin, paljastuukin toisenlainen heikko signaali. Ehkä ihmiset eivät haluakaan kaupunkeihin, vaan asuvat siellä vain olosuhteiden pakottamina.
Samaa signaalia voi tutkia tarkemmin ajamalla perjantai-iltana mitä tahansa valtatietä pitkin kohti Helsinkiä ja sunnuntai-iltana vastakkaiseen suuntaan. Saa ajaa kaikessa rauhassa, kun taas vastakkaiseen suuntaan on melkoiset ruuhkat. Kun ihmiset saavat vapaasti päättää missä ovat, virta vie pois pääkaupunkiseudulta. Pääkaupunkiseudulla asuu noin viidesosa suomalaisista. Jos edes viidesosa muualla asuvista pitäisi Helsinkiä yhtä mukavana paikkana kuin pääkaupunkiseudulla asuvat pitävät muuta maata, liikennevirran pitäisi olla täsmälleen sama molempiin suuntiin. Todellisuus on aivan muuta.

Kilpailevia hypoteeseja voi esittää. Ainoa mikä itselleni tuli mieleen, on se että ensimmäiset suurten ikäluokkien "maisterisukupolvet" ovat muuttaneet eläkeiässä takaisin kaupungista kotiseudulleen. Tämäkin on mahdollista, mutta en usko ilmiöllä olevan suurta painoarvoa tilastoissa. Tarkemman tiedon puutteessa sitä ei kuitenkaan voi täysin kumota.

Mahdollinen hypoteesi maallemuuttoon on myös ns. "Nurmijärvi-ilmiö" eli muutetaan kehyskuntaan ja käydään kaupungissa töissä. Tätä varten tein pienen lisäanalyysin.
Tutkin, onko kunnan etäisyydellä kaupunkikeskuksesta merkitystä ottamalla aineistosta mukaan vain ne kunnat, joiden etäisyys kaupungista oli 30-60 km. Erot olivat käytännössä merkityksettömiä - pikkukylissä korkeakoulutettujen osuus kasvoi 140,67 % (kaikissa aineiston kunnissa 142,03 %) ja kuntakeskuksissa osuus kasvoi 74,89 % (kaikissa aineiston kunnissa 74,31 %). Tämä kumosi sen ilmeisen hypoteesin, että syrjäkylille muuttajat olisivat ensisijaisesti niitä, jotka käyvät töissä kaupungissa.

Muutamia yksittäishavaintoja:

Aineistossa on 97 kuntaa, joissa akateemisesti koulutettujen määrä on prosenttiyksikköinä laskettuna kasvanut syrjäkylillä enemmän kuin kuntakeskuksissa. Päinvastainen ilmiö on 53 kunnassa. Neljässä kunnassa postinumeroalue kattaa koko kunnan.
Kun saman laskelman tekee suhteellisina osuuksina, niin akateemisesti koulutettujen määrä on prosentuaalisesti laskien kasvanut voimakkaammin syrjäkylillä kuin kuntakeskuksissa peräti 132 kunnassa (näistä kolme on sellaisia, että vuonna 2000 kyseisten kuntien syrjäkylillä ei asunut yhtään akateemisesti koulutettua, vuonna 2018 tällaisia kuntia ei ollut yhtään). Päinvastainen ilmiö vallitsee vain 18 kunnassa (lisäksi edelleen ne neljä kuntaa, joissa yksi postinumeroalue kattaa koko kunnan).

Suomen ylivoimaisesti akateemisin syrjäisen kunnan keskus on Utsjoella, jonka asukasluvusta peräti 11,37 % on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Seuraavana listalla on Uusikaarlepyy, vain 6,78 %. Yli kuuden prosentin pääsevät myös Enontekiö, Kristiinankaupunki ja Pälkäne.
Vähiten akateemisin kuntakeskus on Merijärvellä, 0,99 %. Alle kahden prosentin jäävät Karijoki, Siikalatva, Kivijärvi, Isojoki ja Rautavaara. Akateemisimmat syrjäkylätkin ovat Utsjoella, 10,11 %. Voitto on jälleen ylivoimainen, koska seuraavana on Muhos, 6,96 %. Yli kuuden prosentin pääsevät myös Luhanka, Inari, Luumäki ja Ristijärvi.
Vähiten akateemiset syrjäkylät ovat niin ikään Merijärvellä, 0,59 %. Alle prosentin jäävät myös Multia, Hyrynsalmi ja Laitila. Kokonaisuudessa prosentuaalisesti eniten akateemisia on tietysti Utsjoella, 10,66 %. Seuraava jää alle kuuden prosentin. Yli viiteen prosenttiin pääsevät Pälkäne, Inari, Kaskinen, Enontekiö, Kustavi, Jokioinen, Uusikaarlepyy, Orivesi, Luhanka ja Sodankylä.
Kokonaisuudessa prosentuaalisesti vähiten akateemisia on tietysti Merijärvellä, 0,87 %. Kaikkialla muualla mennään yli prosentin, alle kahden prosentin jäävät Karijoki, Rautavaara ja Kivijärvi. On kuitenkin huomattava, että tässä aineistossa ovat vain ne kunnat, joiden etäisyys lähimpään suurehkoon kaupunkiin on yli 30 km.

Taulukko kunnittain:

Kunta	Lähin	Etäisyys	Osuus	Osuus	Osuus	Osuus
	kaupunki	km	2018	2000	2018	2000
			Keskusta	Keskusta	Kylät	Kylät
Alajärvi	Seinäjoki	55	3,91%	2,50%	3,17%	1,27%
Alavieska	Kokkola	67	2,77%	1,46%	1,65%	0,48%
Enonkoski	Joensuu	72	3,44%	2,32%	2,53%	1,29%
Enontekiö	Rovaniemi	227	6,60%	3,68%	4,45%	1,83%
Evijärvi	Kokkola	54	2,71%	1,76%	2,49%	1,60%
Haapajärvi	Kokkola	108	3,84%	2,36%	1,74%	0,66%
Haapavesi	Oulu	97	3,19%	2,23%	1,31%	0,39%
Halsua	Kokkola	65	3,45%	1,82%	1,98%	1,02%
Hankasalmi	Jyväskylä	38	5,14%	3,07%	2,72%	1,09%
Hanko	Salo	63	4,99%	2,70%	4,78%	2,48%
Hartola	Mikkeli	67	3,32%	1,86%	3,08%	0,97%
Heinävesi	Joensuu	61	3,31%	1,80%	3,35%	1,20%
Honkajoki	Pori	61	3,57%	2,50%	2,25%	1,23%
Humppila	Hämeenlinna	59	3,35%	1,30%	5,99%	2,93%
Hyrynsalmi	Kajaani	63	2,48%	1,31%	0,98%	0,41%
Ii	Oulu	32	4,53%	1,72%	2,76%	1,07%
Ikaalinen	Tampere	48	4,76%	2,76%	3,61%	1,36%
Ilomantsi	Joensuu	62	3,10%	2,32%	1,81%	0,89%
Inari	Rovaniemi	251	5,12%	2,09%	6,76%	2,50%
Isojoki	Pori	70	1,66%	0,85%	2,78%	0,93%
Isokyrö	Seinäjoki	36	5,18%	2,49%	3,13%	0,56%
Jokioinen	Hämeenlinna	55	5,85%	4,60%	3,54%	1,93%
Joroinen	Mikkeli	61	3,81%	2,82%	3,38%	1,78%
Joutsa	Jyväskylä	57	3,06%	1,94%	2,69%	1,00%
Juuka	Joensuu	75	2,87%	1,91%	2,78%	0,71%
Juupajoki	Tampere	46	2,24%	1,51%	4,49%	1,76%
Juva	Mikkeli	37	3,68%	2,01%	5,17%	1,39%
Jämijärvi	Pori	60	2,72%	1,27%	1,52%	0,37%
Kaavi	Kuopio	40	2,26%	1,52%	1,50%	0,84%
Kangasniemi	Mikkeli	47	4,08%	1,98%	4,20%	1,13%
Kannonkoski	Jyväskylä	85	2,56%	1,15%	1,23%	0,00%
Kannus	Kokkola	39	3,52%	2,05%	2,25%	0,66%
Karijoki	Seinäjoki	79	1,24%	0,71%	1,90%	1,48%
Karstula	Jyväskylä	84	3,48%	2,26%	1,77%	0,79%
Karvia	Seinäjoki	73	2,15%	1,35%	2,24%	0,93%
Kaskinen	Vaasa	82	5,35%	2,17%	0,00%	0,00%
Kauhava	Seinäjoki	35	3,93%	2,66%	3,12%	1,36%
Keitele	Kuopio	73	3,02%	1,56%	2,27%	0,54%
Kemijärvi	Rovaniemi	78	4,85%	3,14%	2,80%	1,47%
Keminmaa	Rovaniemi	95	4,75%	3,15%	4,66%	2,35%
Kemiönsaari	Salo	32	4,50%	2,19%	5,22%	2,12%
Keuruu	Jyväskylä	53	4,48%	2,57%	3,10%	1,54%
Kihniö	Tampere	84	2,78%	1,09%	1,73%	0,70%
Kinnula	Kokkola	104	3,55%	1,62%	1,37%	1,02%
Kittilä	Rovaniemi	131	4,84%	2,46%	3,82%	1,10%
Kiuruvesi	Kajaani	86	2,85%	1,68%	2,70%	0,87%
Kivijärvi	Jyväskylä	102	1,57%	0,94%	3,28%	0,00%
Kokemäki	Pori	38	4,30%	2,74%	2,88%	1,48%
Kolari	Rovaniemi	125	3,29%	1,74%	3,01%	1,06%
Konnevesi	Jyväskylä	50	3,54%	2,00%	2,59%	0,73%
Korsnäs	Vaasa	40	4,31%	2,76%	3,94%	1,73%
Kristiinankaupunki	Pori	89	6,13%	4,27%	3,59%	1,40%
Kuhmo	Kajaani	87	3,52%	1,72%	2,38%	0,29%
Kuhmoinen	Lahti	70	3,97%	2,66%	2,42%	1,78%
Kuortane	Seinäjoki	33	5,89%	2,97%	3,56%	1,12%
Kustavi	Turku	51	5,22%	1,82%	0,00%	0,00%
Kyyjärvi	Seinäjoki	89	2,25%	0,90%	2,88%	0,53%
Kärsämäki	Kajaani	100	2,54%	0,93%	0,00%	0,00%
Laitila	Rauma	31	3,38%	1,74%	0,99%	0,00%
Lapinjärvi	Porvoo	38	3,90%	2,78%	4,52%	2,11%
Lapinlahti	Kuopio	52	3,94%	2,52%	3,39%	1,43%
Lappajärvi	Seinäjoki	63	4,56%	2,71%	3,48%	1,14%
Leppävirta	Kuopio	45	5,11%	2,67%	4,76%	1,72%
Lestijärvi	Kokkola	83	4,42%	2,95%	2,26%	1,03%
Luhanka	Jyväskylä	49	3,94%	1,42%	6,80%	1,10%
Luumäki	Lappeenranta	38	3,24%	2,02%	6,08%	2,49%
Merijärvi	Kokkola	81	0,99%	1,26%	0,59%	0,23%
Merikarvia	Pori	43	3,03%	1,85%	3,37%	1,49%
Miehikkälä	Kotka	47	2,81%	2,22%	2,56%	0,84%
Muhos	Oulu	34	4,31%	2,38%	6,96%	2,32%
Multia	Jyväskylä	52	2,89%	1,22%	0,67%	1,21%
Muonio	Rovaniemi	183	4,13%	1,74%	5,03%	1,59%
Myrskylä	Porvoo	31	3,60%	1,57%	2,29%	2,42%
Mänttä	Jyväskylä	63	3,33%	2,96%	2,58%	1,22%
Mäntyharju	Mikkeli	36	4,11%	2,06%	3,22%	1,13%
Nurmes	Kajaani	101	3,11%	1,59%	2,81%	1,54%
Närpiö	Vaasa	71	4,39%	3,05%	4,11%	1,72%
Oripää	Turku	50	3,04%	0,99%	4,67%	1,51%
Orivesi	Tampere	37	5,51%	3,46%	4,82%	2,14%
Oulainen	Oulu	87	3,50%	2,20%	3,33%	0,85%
Outokumpu	Joensuu	39	3,17%	2,21%	2,98%	0,48%
Padasjoki	Lahti	45	2,97%	2,13%	2,47%	1,27%
Parikkala	Lappeenranta	89	4,18%	2,35%	2,78%	1,19%
Parkano	Tampere	67	3,05%	1,97%	1,65%	0,54%
Pelkosenniemi	Rovaniemi	103	3,48%	1,29%	4,19%	2,60%
Pello	Rovaniemi	82	3,83%	2,03%	2,20%	0,63%
Perho	Seinäjoki	91	3,08%	2,28%	1,57%	0,47%
Pertunmaa	Mikkeli	45	2,83%	1,24%	2,01%	0,81%
Pielavesi	Kuopio	79	3,02%	1,83%	2,44%	1,10%
Pihtipudas	Kuopio	116	3,12%	2,13%	1,71%	0,67%
Polvijärvi	Joensuu	34	2,36%	1,76%	3,86%	1,63%
Posio	Rovaniemi	117	3,54%	1,66%	1,65%	0,74%
Pudasjärvi	Oulu	80	2,83%	1,56%	1,92%	0,58%
Punkalaidun	Tampere	57	3,31%	1,78%	3,37%	1,60%
Puolanka	Kajaani	70	3,32%	1,57%	1,88%	0,90%
Puumala	Mikkeli	51	4,72%	1,76%	4,62%	0,90%
Pyhäjoki	Oulu	83	3,51%	1,98%	1,94%	0,51%
Pyhäjärvi	Kajaani	102	3,29%	1,79%	2,37%	1,52%
Pyhäntä	Kajaani	68	2,96%	1,27%	1,98%	1,23%
Pälkäne	Tampere	34	6,06%	3,60%	5,27%	2,59%
Pöytyä	Turku	35	4,14%	2,27%	3,78%	1,86%
Rantasalmi	Mikkeli	68	4,64%	2,22%	3,57%	1,14%
Ranua	Rovaniemi	74	3,56%	1,62%	2,78%	0,49%
Rautalampi	Kuopio	52	4,23%	2,28%	3,31%	1,69%
Rautavaara	Kuopio	72	1,77%	1,02%	1,52%	0,44%
Rautjärvi	Lappeenranta	74	2,24%	1,76%	3,17%	1,13%
Reisjärvi	Kokkola	92	3,79%	1,60%	2,65%	1,27%
Ristijärvi	Kajaani	39	2,88%	1,05%	6,03%	1,02%
Ruokolahti	Lappeenranta	43	4,21%	3,01%	4,30%	1,37%
Ruovesi	Tampere	56	3,81%	2,73%	3,94%	1,55%
Rääkkylä	Joensuu	33	2,63%	1,40%	3,51%	1,03%
Saarijärvi	Jyväskylä	57	4,13%	2,34%	3,25%	1,54%
Salla	Rovaniemi	133	2,91%	2,06%	2,47%	0,25%
Savitaipale	Lappeenranta	30	4,75%	3,07%	2,40%	0,46%
Savukoski	Rovaniemi	137	5,57%	2,80%	3,02%	1,40%
Sievi	Kokkola	68	3,31%	2,06%	2,54%	0,97%
Siikainen	Pori	44	2,50%	1,33%	2,29%	1,43%
Siikajoki	Oulu	41	2,67%	1,79%	2,92%	1,47%
Siikalatva	Oulu	84	1,53%	1,20%	2,27%	1,29%
Simo	Oulu	74	3,54%	2,21%	3,79%	1,08%
Sodankylä	Rovaniemi	106	5,75%	3,19%	3,95%	1,03%
Soini	Seinäjoki	70	2,62%	0,88%	1,79%	0,19%
Somero	Salo	32	3,22%	1,72%	4,89%	2,14%
Sonkajärvi	Kajaani	62	2,60%	1,39%	2,04%	0,99%
Sulkava	Mikkeli	58	3,74%	1,97%	3,33%	0,43%
Suomussalmi	Kajaani	89	2,95%	1,48%	2,38%	1,21%
Suonenjoki	Kuopio	42	4,02%	2,34%	3,58%	1,02%
Sysmä	Jyväskylä	58	3,82%	2,24%	3,08%	1,05%
Säkylä	Rauma	44	5,14%	4,02%	2,81%	1,78%
Taivalkoski	Oulu	143	2,91%	1,78%	1,37%	0,25%
Taivassalo	Turku	38	4,44%	1,98%	0,00%	0,00%
Tammela	Hämeenlinna	42	4,68%	2,85%	3,64%	1,76%
Tervo	Kuopio	46	3,99%	1,76%	2,70%	1,45%
Tervola	Rovaniemi	61	3,37%	2,55%	2,32%	0,53%
Teuva	Seinäjoki	66	2,54%	1,61%	1,79%	0,79%
Tohmajärvi	Joensuu	52	3,09%	1,30%	3,88%	1,25%
Toholampi	Kokkola	55	3,42%	2,11%	2,23%	0,70%
Tuusniemi	Kuopio	42	3,48%	1,89%	2,51%	0,98%
Urjala	Tampere	46	3,37%	3,07%	2,99%	1,37%
Utajärvi	Oulu	52	2,54%	1,58%	2,18%	0,44%
Utsjoki	Rovaniemi	382	11,37%	4,37%	10,11%	3,59%
Uusikaarlepyy	Kokkola	45	6,78%	3,11%	3,39%	1,54%
Vaala	Kajaani	57	3,99%	2,93%	2,41%	0,82%
Vehmaa	Turku	39	3,03%	1,33%	3,03%	1,07%
Vesanto	Kuopio	65	2,41%	1,33%	5,12%	1,34%
Veteli	Kokkola	51	4,11%	2,03%	3,52%	1,41%
Vieremä	Kajaani	64	3,40%	1,56%	3,25%	0,93%
Viitasaari	Jyväskylä	93	3,90%	2,17%	2,81%	1,13%
Vimpeli	Seinäjoki	64	3,93%	2,24%	4,13%	1,23%
Virolahti	Kotka	44	3,79%	2,52%	2,60%	1,28%
Virrat	Seinäjoki	76	3,98%	2,66%	2,73%	0,99%
Ylitornio	Rovaniemi	94	3,73%	2,09%	2,64%	0,64%
Ypäjä	Hämeenlinna	68	3,42%	2,13%	2,67%	1,88%
Ähtäri	Seinäjoki	68	4,13%	2,39%	3,30%	1,34%

Uusinta: Jälkiviisautta etukäteen

Lukijalle: Uusitaan uudelleen. Tämä teksti on julkaistu 2009 ja uusittu 2016. On mielenkiintoista seurata, kuinka asiat ovat muuttuneet ensin seitsemässä ja nyt neljässä vuodessa. Väitän, että viimeisen neljän vuoden aikana muutos on ollut suurempi kuin sitä edeltäneinä seitsemänä vuotena. Ei kuitenkaan niin paljon kuin optimistisesti kuvittelin vuonna 2016. Silloin ei elettykään analogisesti vuotta 1939 kuten luulin, vaan ehkä sittenkin vasta vuotta 1933. Jolloin nyt ollaankin vuodessa 1937. Pari vuotta enää jäljellä... seuraavassa kappaleessa alkuperäisen uusinnan saateteksti vuodelta 2016:
Tässä uusinta aika tarkalleen seitsemän vuoden takaa. Kirjoituksessa huomautin sen avausmotolla heti, kuinka historialliset hölmöt päätökset näyttävät näin jälkikäteen todellakin hölmöiltä. Vika on siinä, että historiaa katsellaan nykypäivän vinkkelistä eikä asetuta aikalaisten housuihin. Kantavana ajatuksena kirjoituksessa on valaista esimerkin avulla sitä, kuinka nykypäivänä historiankirjoissa kerrotaan, miten olisi pitänyt toimia, mutta unohdetaan pohtia miten olisikaan tapahtunut, jos niin olisi toimittu. Natsismi olisi täysin toisessa maineessa, jos se olisi pysäytetty 1938. Kirjoituksessa tilannetta verrataan nykypäivän monikulttuurisuusideologiaan. En olisi kuitenkaan 2009 uskonut, että 2016 tilanne olisi edelleen pahenemaan päin. Tällä en tarkoita sitä, ettenkö olisi helposti uskonut haittamaahanmuuton kasvavan nykymittoihin. Vaan sitä, että edelleenkin Euroopan poliitikot kieltäytyvät tunnustamasta tosiasioita. Analogisesti elämme nyt vuotta 1939. Kuitenkin sillä erolla, että poliitikkomme antavat Hitlerin nielaista vielä Puolankin ja odottelevat, josko se siitä rauhoittuisi. Sota on peruutettu, odotellaan vuotta 1940 tai vieläkin pidemmälle. Jolloin Saksa on taas vähän vahvempi ja sota entistä verisempi sekä tuhoisampi:


Historia on tieteistä eksaktein, koska sillä on paras mahdollisuus jälkiviisauteen.

Neville Chamberlain esitetään historiankirjoituksessa hyväuskoisena hölmönä, joka ”takasi rauhan meidän eliniäksemme” pistämällä puumerkkinsä Münchenin sopimukseen. Rauhaa kesti vajaa vuosi, joka oli alle puolet jopa Chamberlainin itsensä jäljellä olleesta eliniästä.
Münchenissä Tsekkoslovakia sovittiin pilkottavaksi palasiin. Nykyinen historiankirjoitus muistaa sen Saksan saamana lupana miehittää saksalaisenemmistöiset sudeettialueet. Samalla häveliäästi unohdetaan Puolan itselleen nipsaisema Sleesian osa samoin kuin Münchenin konferenssin seurauksena Wienin neuvotteluissa Unkarille annetut Tsekkoslovakian alueet kuten myös ukrainalaisenemmistöiselle Karpatorutenialle myönnetty autonomia.
Hitler sanoi, ettei hänellä ole tämän jälkeen enää Euroopassa muita aluevaatimuksia. Siksi Ranskan ja Englannin sanotaan suostuneen sopimukseen. Jälkeenpäin on sanottu, että olisi pitänyt tajuta Hitlerin vaatimusten jatkuvan ja pysäyttää hänet 1938 pistämällä kova kovaa vastaan. Puhutaan Münchenin opetuksesta, jonka mukaan diktaattorit on pysäytettävä ajoissa, koska mitä kauemmin heidän annetaan mellastaa, sitä vaikeammaksi heidän tuhoamisensa tulee.

Chamberlain on siis saanut jälkimaailmalta ankaran tuomion lepsuudesta. Arvion oikeudenmukaisuus on sitten kokonaan toinen asia. Sanottakoon brittiläisestä poliittisesta elämästä muuten mitä tahansa, niin siinä vaaditaan sujuvaa väittelytaitoa, keskustelukykyä ja nopeaa järjenjuoksua. Typerykset eivät pääse pääministeriksi asti. Matti Vanhanen ja Paavo Lipponen eivät olisi brittiläisessä politiikassa pitkälle pötkineet, vaikka yksi brittipoliitikoille tyypillinen piirre eli seksi/naisskandaali täyttyykin.
Jouduttuaan eroamaan pääministerin paikalta 8.5.1940 - päivää ennen Saksan hyökkäystä Ranskaan puolueettomina pysyneiden Benelux-maiden läpi - Chamberlain jatkoi Churchillin sotakabinetin arvostettuna jäsenenä kunnes joutui vetäytymään politiikasta sairastuttuaan vakavasti. Churchill kuunteli Chamberlainin näkemyksiä tarkasti ja sai vastaavasti tältä merkittävää tukea esimerkiksi Hitlerin rauhantarjouksen aiheuttaessa erimielisyyksiä hallituksessa. Churchill ei olisi ottanut kyvytöntä tossukkaa hallitukseensa muuten kuin pakosta ja Chamberlainin hän halusi.

Münchenin sopimuksen hyväksymiseen täytyi siis olla hyviksi uskotut syyt. Väitetään, että Chamberlain halusi jatkaa Britannian ”loistavan eristäytymisen” perinnettä 1800-luvun lopulta. Samaten todetaan, että Britannian sotakone oli kaukana valmiista etenkin ilmavoimien osalta. Jos sota olisi alkanut vuotta aiemmin, taistelu Britanniasta olisi jouduttu käymään Gloster Gladiator -kaksitasoilla eikä Hurricaneilla tai Spitfireillä. Armeijan miesvahvuus oli säälittävän pieni ja melkoinen osa asevoimista oli siirtomaissa. Britit eivät yksinkertaisesti olleet valmiita sotaan.
Toisaalta laivastoylivoima oli musertava. Saksalaisten suuret pinta-alukset Bismarck ja Tirpitz eivät vielä olleet valmiita eivätkä lentotukialukset valmistuneet edes sodan aikana. Dönitzin sukellusvenelaivasto oli yhä vaatimaton eikä olisi kyennyt uhmaamaan Atlantin merenkulkua.

Ei kuitenkaan näytä uskottavalta, että Chamberlain olisi Münchenissä ostanut lisäaikaa varustautuakseen väistämättömään sotaan. Vuotta myöhemmin, sodan alkaessa, Saksan sotakone oli huomattavasti paljon paremmassa kunnossa, kun taas britit ja ranskalaiset eivät olleet pistäneet tikkua ristiin. Kutsunnat aloitettiin vasta syksyllä 1939 ja sotatarviketeollisuus pyörähti käyntiin hitaasti, vielä vuotta myöhemmin kipeästi tarvittuja hävittäjälentokoneita valmistui vain neljä kappaletta päivässä. Jos nämä toimenpiteet olisi aloitettu vuotta aiemmin, pelote olisi ollut melkoinen.

Siitä huolimatta Hitler pelkäsi liittoutuneiden hyökkäystä oman armeijansa ollessa Puolan sotaretkeen sitoutuneena. Olihan hänellä vain 34 divisioonaa lännessä, kun pelkästään Ranskalla oli liikekannallepanon jälkeen 86 divisioonaa Maginot-linjalla. Toisaalta Ranskan armeija oli suunniteltu ainoastaan puolustukseen. Joka tapauksessa jo tämä riittää kertomaan, mitä olisi tapahtunut, jos sota olisi alkanut 1938: Saksa olisi ottanut turpiin niin että tärisee, etenkin jos tsekit olisivat ryhtyneet aseelliseen vastarintaan.
Vaikka tiedot olivatkin puutteelliset 1938, on selvää että tiedettiin voimasuhteiden olevan musertavasti Englannin ja Ranskan eduksi. Tästä kertoo sekin, että vuotta myöhemmin Saksa tiedettiin jo vaarallisemmaksi vastustajaksi, mutta silti sitä aliarvioitiin pahasti.

Historia on siis tuominnut Chamberlainin aiheesta; jos hän olisi pistänyt kovan kovaa vastaan 1938, Hitler olisi lyöty. Tämä on virheellistä jälkiviisautta! Ei siksi, etteikö väittämä olisi totta - näin olisi hyvin todennäköisesti myös käynyt. Vaan siksi, että tiedämme natsihallinnosta nyt sen, mitä kukaan ei tiennyt 1938! Joten tehdäänpä ajatusleikki: mitä olisi todella tapahtunut, jos Britannia ja Ranska olisivat lähteneet sotaan Tsekkoslovakian puolesta 1938 eivätkä vasta Puolan takia vuotta myöhemmin.

Lokakuu 1938. Chamberlain palaa Münchenin konferenssin pitkityttyä ja epäonnistuttua Britanniaan ja ilmaisee huolestumisensa: ”Toivoin, että saisin taata rauhan elinajaksemme, mutta meidän on varustauduttava pahimman varalle.”
Hitler ei usko kenraaliensa varoituksia, vaan hyökkää viikon kuluessa Tsekkoslovakiaan. Ranska ja Britannia julistavat sodan Saksalle. Saksa valtaa Tsekkoslovakian muutamassa viikossa ja Neuvostoliitto miehittää Karpatorutenian. Länsirintamalla on hiljaista. Britannia ja Ranska käynnistävät armeijan rekrytoinnin ja lentokoneteollisuus alkaa pyöriä täydellä teholla. Saksan merenkulku estetään Britannian ylivertaisen laivaston toimin. Chamberlain eroaa pääministerin tehtävästä ja Churchill tulee tilalle.
Saksa tekee rauhanaloitteen talvella. Liittoutuneet torjuvat sen.
Seuraavana keväänä Saksa yrittää läpimurtoa Ardenneilla. Uusi salamasotataktiikka tuottaa aluksi menestystä, mutta liittoutuneiden materiaalinen ylivoima pysäyttää hyökkäyksen. Göringin Luftwaffe tuhoutuu lähes kokonaan joutuessaan kohtaamaan vertaisensa vastustajat. Sen seurauksena ”Bomber”-Harrisin pitkänmatkanpommittajat moukaroivat Saksan teollisuuden säpäleiksi. Sodan muututtua joksikin aikaa asemasodaksi Saksa tekee rauhantarjouksen, jonka mukaan sen armeija vetäytyy sotaa edeltäneille rajoille. Liittoutuneet torjuvat aloitteen ja vaativat ehdotonta antautumista.
Saksan sotatarviketuotanto on selvästi liittoutuneiden vastaavaa alhaisempi. Samalla liittoutuneet ovat ottaneet opikseen salamasodasta ja iskevät vastaavalla strategialla Saksaan. Vuoden kestäneiden taistelujen jälkeen he valtaavat Berliinin. Hitler tekee itsemurhan ja Saksa antautuu ehdoitta.

Sota on ohi. On menetetty joitakin miljoonia ihmishenkiä, mutta ei kymmeniä miljoonia. Itä-Eurooppa ei ole joutunut kommunismin ikeen alle.

Jotakin vielä merkittävämpää on kuitenkin toisin kuin todellisessa historiassa.
Natsismia ei ole demonisoitu. Koska sota alkoi 1938, Kristalliyö jäi kokematta. Tuhoamisleirejä ei ollut, Auschwitzista ei ole kuullut kukaan.
Saksalaiset kannattivat Hitleriä, he äänestivät hänet valtaan omasta vapaasta tahdostaan. 1938 valtaosa saksalaisista kannatti kansallissosialismia. Sodan jälkeen näiden ihmisten mielipide tilanteesta on selvä. Münchenissä kiellettiin Saksan kansan oikeutetut vaatimukset. Kun Hitler lähti väkivalloin oikeuksia hakemaan, länsivallat aloittivat sodan johon heillä ei ollut mitään asiaa. Ne hylkäsivät rauhantarjoukset ja valtasivat Saksan imperialismin parhaiden perinteiden mukaisesti.

Tilaus uusnatsismille on valtava. Maailman tuomio ei kohdistu Saksaan, vaan Britanniaan ja Ranskaan, jotka ovat valloittaneet toisen eurooppalaisen sivistysvaltion. Hitleriä muistetaan valtiomiehenä, joka nosti Saksan jaloilleen. Okei, hän ei pitänyt juutalaisista, mutta eivät pitäneet Joe Kennedy ja Charles Lindberghkään.

Summa summarum: jos Chamberlain olisi tehnyt Münchenissä kuten jälkimaailma häneltä jälkiviisaudessaan vaatii, olisiko maailma parempi paikka? Ehkä typeryyksien on annettava mennä tarpeeksi pitkälle, jotta ne typeryyksiksi tunnustetaan.
Muistamme Winston Churchillin suurena valtiomiehenä, joka varoitti Natsi-Saksasta jo 1937. Hän näki, mihin kehitys johtaa. Ongelma oli siinä, että hän näki sen liian aikaisin. Jos Churchill olisi johtanut Britannian sotaan 1938, muistaisimme hänet verenhimoisena opportunistina. Churchillin onni oli siinä, että häntä ei uskottu ajoissa.

Päiväys: 15.5.2009. ”Kuudenkymmenen vuoden takaiset päättäjät olisivat voineet säästää Euroopan historian tuhoisimmalta katastrofilta pysäyttämällä diktaattorit silloin kun se olisi ollut vielä tehtävissä paljon kohtuullisimmilla vaurioilla. Valitettavasti heiltä puuttui rohkeutta tehdä niin, vaan he jatkoivat myöntyväisyyspolitiikkaa. Sen seurauksena ongelmat eskaloituivat paljon kuviteltua nopeammin ylipääsemättömiksi. Muutamat näkivät vaaran jo kauan ennen muita, mutta heidän varoituksiaan ei kuunneltu.”

Historiaa on turha opiskella, jos siitä ei mitään opi. Kuinka läheisesti silloista kansallissosialismia eikun Natsi-Saksaa eikun - no kun en löydä sensuurin hyväksymää sanaa - vastaava tilanne onkaan nykypäivän monikulttuurisuuden vaaliminen. Varoittavia ääniä on, mutta ne vaiennetaan. Silti jotkut näkevät, mihin ollaan menossa, Octavius tässä ilmaisi asian parhaiten. Mutta missä on nykypäivän Churchill - valtiomies joka uskaltaa sanoa niin kuin asia on, vaikka se onkin vallitsevan trendin vastaista?

Päiväys: 15.5.2069. ”Kuudenkymmenen vuoden takaiset päättäjät olisivat voineet säästää Euroopan historian tuhoisimmalta katastrofilta pysäyttämällä maahanmuuton silloin kun se olisi ollut vielä tehtävissä paljon kohtuullisimmilla vaurioilla. Valitettavasti heiltä puuttui rohkeutta tehdä niin, vaan he jatkoivat suvaitsevaisuuspolitiikkaa. Sen seurauksena ongelmat eskaloituivat paljon kuviteltua nopeammin ylipääsemättömiksi. Muutamat näkivät vaaran jo kauan ennen muita, mutta heidän varoituksiaan ei kuunneltu.”

Uutiskatsaus 38/2020

1. Oma koti veronmaksajan kallis

"Maahanmuuttajaperheiden lapset asuvat muita ahtaammin ja kokevat enemmän köyhyyttä kuin kantasuomalaiset lapset." Näin alkaa juttu, joka yrittää saada ymmärtämään tämän johtuvan rasismista. Miten olisi aloitus "Vähätuloisten lapset asuvat muita ahtaammin ja kokevat enemmän köyhyyttä kuin varakkaiden lapset. Jutussa ei mainita sanallakaan, että esimerkkiperheen vanhemmat (jotka ovat nyt asumuserossa eli veronmaksukulut sen kuin kasvoivat) olisivat olleet päivääkään työssä tai maksaneet senttiäkään omista vuokristaan.
Olisi kiva tietää, kuinka paljon ahtaammin asuisivat ja kokisivat enemmän köyhyyttä, jos eivät eläisi suomalaisten kustannuksella. Blogistikollega Professori ruotikin jo tapauksen niin hyvin, ettei siihen ole mitään lisättävää.


2. Taas leikkausjuttu

Tasaisin väliajoin media nostaa esille sen, kuinka suomalaistyttöjä ympärileikataan. Ei ole tietääkseni ympärileikattu yhtäkään. Kaikki Suomessa valitettavasti asuvat ympärileikatut ovat luuserikulttuurien tuotteita.
Uusimmassa jutussa pohditaan, pitäisikö tyttöjen sukuelinten silpominen kieltää erikseen. Tässäpä mainio idea. Jos ei ole erikseen olemassa lakia vasemman käden pikkurillin silpomisesta, mahtaako se sitten olla sallittua?
Mitään lakia silpomiseen ei tarvita. Tarvitaan laki, joka kieltää silpojien asumisen Suomessa. Lähetit tyttäresi silvottavaksi? Mene itse perässä eikä ole takaisin tulemista. Se on tasan näin helppoa.


3. Yhdessä hyvä tulee

Poliisi on käynnistänyt romanien kanssa hankkeen, jonka tarkoitus on torjua väkivaltaa. Tähän asti tämä työ onkin ollut enempi yksipuolista. Toivotamme onnea matkaan. Hankkeen taustalla on romaniyhteisöä järkyttänyt paloittelusurma, jossa uhri ja osa tekijöistä oli romaneja. Ei ihmekään että järkytys oli kova. Yleensä näissä romanien jäsentenvälisissä kun käy siten, että Manne ampuu Allania eikä saa hengiltä, vaikka matkaa on vain pari metriä. Huonolla tuurilla joku laukaus menee ohikin ja sivulliselle käy huonosti. Sukulaismies sanoi kerran tämmöistä tapausta todistettuaan, että kaikkien romanien pitäisi käydä armeija niin osaisivat ampua sinne minne yrittävät ja vieläpä osuisivat niin hyvin että ambulanssi ja yhteiskunnalle kalliit hoitokulut olisivat tarpeettomat.


4. Jo nyt on kumma kun mikään ei kelpaa

Tapaus Pekka Kataja eli perussuomalaisten Keski-Suomen vaalipäällikön pahoinpitely/murhayritys saa yhä kummallisempia käänteitä. Nyt todennäköisin syin vangittuina ovat Teemu Torssonen ja Tero Ala-Tuuhonen. Ensimmäinen on perussuomalaisista erotettu kaupunginvaltuutettu. Toinen on Soldiers of Odinin puuhamies, jonka jäsenhakemus perussuomalaisiin hylättiin.
Ja mitä tekee media? Linkatun jutun otsikko on sieltä lievemmästä päästä ja kertoo silti jo kaiken tarpeellisen: "Tutkija: Perussuomalaisilla ja ääri­oikeistolla on ollut melko paljon yhteyksiä Jyväskylässä".
Minulla on sellainen muistikuva, että media on kurkku suorana kirkuen vaatinut perussuomalaisia olemaan hyväksymättä tiettyjä aineksia puolueeseensa ja potkimaan mahdollisesti sisään päässeet pihalle. Ala-Tuuhosta ei hyväksytty. Check. Torssnen erotettiin. Check. Ei kelpaa tuokaan.
Tässä olisikin loistava propagandantekomahdollisuus törkytehtaalle. Otetaan taparikollinen ja liitetään hänet vaikka vihreisiin, vasemmistoliittoon, kepuun tai kokoomukseen. Maksetaan jäsenmaksut ja vähän suolarahaa. Jäädään odottamaan. Kun rikos tapahtuu, niin ei kun otsikot pystyyn: "Puolueen X jäsen Y teki Z:n!"
Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata, että äskeisestä puoluelistasta puuttui SDP. Heihin ei tarvitse erikseen rikollisia liittää, tarvitsee vain listata puolueen monikulttuurimannekiinit ja jäädä odottelemaan. Raiskaus, kavallus ja pahoinpitely ovat normaaleimmat tapaukset. Luultavasti yleisempiä kuin "ei rikosta", ainakin jos tarkasteluväliksi otetaan kymmenen vuotta.


5. Oikeampia nimityksiä

Otsikon jutussa viime tammikuulta muisteltiin, kuinka vihreät olivat aikoinaan moittineet poliittisia virkanimityksiä. Nyttemmin on selvinnyt, että vihreiden paheksunta oli samanlaista kuin oma paheksuntani perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Se kun on aivan liian lepsua, samalla tavalla kuin vihreiden päästyä vallan kahvaan kiinni kävi ilmi, että aiempi poliittinen nimityskulttuuri oli hyvin lievää verrattuna siihen mitä vihreät saavat aikaan sisäspice Ohisalo etunenässä. Vuonna 2016 hän kommentoi seuraavasti: – Poliittiset virkanimitykset on yksi ongelma. Sitten toisaalta yritysten hallituksissa nähdään, miten valta tässä maassa kasautuu. Meillä on paljon tunnettuja hallitusammattilaisia, joiden nimet pyörivät monessa firmassa. Heillä on usein kytköksiä myös toisiinsa, saatetaan pelailla kavereille bonuksia ja muuta tällaista. Tältä asia helposti näyttää ulospäin, Ohisalo sanoi Uuden Suomen haastattelussa.
Huomatkaa muuten linkatussa jutussa ollut kuva. Nykypäivänä imagokonsultit ovat opettaneet Ohisalon meikkaamaan siten, että suurin osa silmien irmagrese-katseesta on saatu mascaran taakse piiloon.


6. Eri hinta kaikille

Korruptointuneesta epätasa-arvoisuudesta, jota vihreät aivan erityisesti ajavat, on erinomainen esimerkki tulossa olevat tiemaksut. Jotka eivät, yllätys yllätys, olekaan kaikille samat: "Tiemaksujen toteuttamisen kannalta haavoittuvimmassa asemassa olevista ryhmistä selvitys mainitsee erityisesti pienituloiset kaupunkiseutujen reuna-alueilla asuvat autoilijat, joilla ei ole varaa hankkia vähäpäästöisiä ajoneuvoja tai ylipäätään sujuvaa mahdollisuutta joukkoliikenteen käyttöön." Huomatkaa nimenomaan "kaupunkiseutujen reuna-alueilla asuvat". En tiedä mitä tarkoitetaan "reunalla", mutta epäilen vahvasti että tämä tuskin kattaa Hornankuusen kirkonkylää. Vaikka joukkoliikennettä onkin, se on nykyään varsin hiljaista.
Systeemi kuulostaa jälleen samalta kuin jos kaupassa joutuisi maksamaan banaanikilosta hintaa suoraan bruttotuloihin suhteutetun määrän. Käsittääkseni meillä on jo olemassa progressiivinen verotus eli yhteiskunnan ei-niin-vapaaehtoisia jäsenmaksuja kerätään jo enemmän niiltä jotka tienaavat. Samoin monet muutkin maksut ovat jo porrastettuja tulojen mukaan, esimerkiksi päivähoitomaksut. Tähän nähden tiemaksujen porrastus ei tule yllätyksenä. Odottelemme kauppahintoihin tulevia porrastuksia, joita ei ole esitetty - vielä.


7 Mikä voisi mennä pieleen?

Liikenteestä kuuluu kummia. Tai tarkemmin sanottuna odotettuja. Ainakin jos kysyttiin uudistuksia tehtäessä keneltä tahansa jonka ÄO ylittää kengännumeron. Eikä tarvitse olla edes kovin isojalkainen.
Eli uudistuksia:
1) Karsitaan autokoulusta pakollisten teoria- ja ajotuntien määrää.
2) Myönnetään ajo-opetuslupia huomattavasti aiempaa helpommin.
3) Annetaan 17-vuotiaalle mahdollisuus hankkia ajokortti erikoisluvalla käytännössä ilmoitusasiana aiemman erittäin tarkan tarveseulan sijaan.
Mikä voisi mennä pieleen, kun nämä kaikki toteutetaan samanaikaisesti?
Ehdotin aikoinaan, että ajo-opetuslupia voitaisiin tosiaan myöntää helpommin. (Autokoulut tietysti vastustivat tätä, koska se olisi huonoa bisnestä heille. Vastustus kuitenkin loppui, kun ne ostettiin hiljaisiksi antamalla sossuille avoin piikki etnisesti edistyksellisten autokoulumaksuihin. Asia josta on hämmästyttävän kauan pystytty vaikenemaan julkisuudessa.) Mutta ajo-opetuslupa olisi pitänyt sitoa siihen, että ajo-opetusta saa antaa vain nuoren huoltaja. Ja ajoharjoittelun olisi voinut aloittaa vaikka 15-vuotiaana. Rajoitetun ajoluvan saada 16-vuotiaana - autoa saa ajaa sillä ehdolla, että vieressä istuu ajo-opetusluvan omaava huoltaja. Vapaa ajo-oikeus vasta 18-vuotiaana, kuten ennenkin.


8. Ennustetta tulevaan

Kokenut hääkuvaja kertoo jutussa, kuinka hän lähes sataprosenttisesti näkee jo hääkuvia ottaessaan, mikä pari kestää ja mikä ei. Näitä ennustajia on toki nähty ennenkin, mutta tässä jutussa nostettiin esiin asia jota ei ole liiemmin ääneen sanottu: "Mast puhuu rakkaus- ja järkiavioliittopareista. Hänen kokemuksensa perusteella rakkauspariskuntien liitot ovat kestävämmällä pohjalla. ... Vaikka suurin osa Mastin asiakkaista on yhdessä rakkaudesta, on sekaan mahtunut myös järkiavioliittoja. Niiden tulevaisuus on Mastin kokemusten mukaan vaakalaudalla."
Sanotaan, että mikäs sitten tulee eteen jos avioliitto perustuu pelkkään rakkauteen ja rakkaus loppuu. No, ongelmiahan siitä tulee ja niistä joko selvitään tai sitten ei. Mutta entäpä jos järkiavioliitosta loppuu järki? Silloin ei kyllä ole enää mitään mahdollisuuksia ja seuraukset ovat yleensä paljon rumempia kuin jos rakkausavioliitosta loppuu rakkaus. Etenkin kun järkiavioliitossa riittää että toiselta loppuu järki, kun taas rakkausavioliittoa kannattelemaan riittää usein vain yksikin osapuoli.


9. Tosiasioiden tunnustaminen on medialynkkauksen alku

Aiemmin sananlaskussa "medialynkkauksen" tilalla oli "viisauden". Tai no, ainakaan ei saa tiettyjä tosiasioita tunnustaa ääneen. Nyt Trumpin väitetään olevan rasisti, koska hänen väitetään sanoneen "Kerran Trump olisi Obamasta räyhätessään todennut, että ”mainitkaa yksikin mustien johtama maa, joka ei olisi täysi persereikä. Ne ovat kaikki v...n paskahuusseja”." Jäämme odottelemaan vastaesimerkkejä. Tai tarkemmin ajatellen emme jää odottelemaan vastaesimerkkiä mustien johtamasta maasta, joka ei olisi paskahuussi, sillä odotellessa peittyisimme hämähäkinverkkoihin.
Kuten niin monesti ennenkin, on hyvin inhottavaa olla oikeassa asiassa missä ei saa olla oikeassa.


10. Hivuttaen hirteen

Suomen viisain taloustoimittaja (mahdollisesti ainoa sellainen) Jan Hurri kertoo kolumnissaan erinomaisesti, mikä on EU:n strategia. Lietsotaan kriisejä, joiden varjolla hivutetaan liittovaltiota "väliaikaisin" ja "poikkeuksellisin" ratkaisuin yhä lähemmäksi ratkaisujen jäädessä "pysyviksi" ja "normaaleiksi" toimintatavoiksi.
Kuten aina tällaisissa tilanteissa, jälkikäteen katsoen käy niin että ei missään nimessä olisi suostunut, mutta nyt on "liian myöhäistä" enää katua. Ikävää asiassa on se, että tätä ei tunnuta muistavan seuraavan "poikkeusolosuhteen" vaatiessa "erikoisjärjestelyjä".


11. Älä pelaa mestarin kanssa

Australia havahtui Kiinan uhkaan vasta sitten, kun vahinkoa oli jo tapahtunut. Toivottavasti ei liian myöhään.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi väitetään että kiinalaisten kanssa neuvoteltaessa pitää olla kärsivällinen, koska se kuuluu heidän kulttuuriinsa. Tämähän on ihan sama kuin neuvoisi tappelemaan mustan vyön karatekaa vastaan paljain käsin, koska hän on niin hyvä siinä. Ei, kaivetaan vyöstä ase esiin ja tähdätään silmien väliin. Samalla tavalla kiinalaisten kanssa ei tule menetellä kärsivällisesti, koska siinä häviää aina. Impulsiivinen ja ennalta-arvaamaton toiminta syöksee siihen tottumattoman vastustajan pois balanssista.
Australialaiset erehtyivät kuvittelemaan, että kiinalaiset olisivat liikkeellä vilpittömin mielin. Sellaista ihmettä ei ole nähty viimeiseen kolmeentuhanteen vuoteen.


12. Hesari ei petä

Jaska: - Hesarin kuukausiliitteessä on iso juttu yleisurheilijasta.
Salli: - Kenestä?
Jaska: - Et ole varmaan kuullutkaan. On vielä juniori.
Salli: - Hyväkin?
Jaska: - Voitti poikien SM-kultaa 16-vuotiaiden korkeudessa ja kolmas peräkkäinen SM-kulta junnuissa.
Salli: - Eli huippulupaus?
Jaska: - No, ei. Kehno ikäluokka. Näyttää olevan 15-vuotiaiden Suomen kaikkien aikojen tilastossa vasta sijalla 65 eikä mahdu edes listoille tämän kauden ikäluokkansa maailmantilastossa.
Salli: - Miksi sitten juttu?
Jaska: - Mietipä itse. Tämä on Hesari. Vaihtoehtoja on siis kaksi.
Salli: - Näytäpä kuvaa...
(Katsoo otsikkosivulla olevan kuvan, jossa näkyy rimaa ylittävä hyppääjä selkäpuolelta)
Salli: - Jaaha. Näkyy olevan valkoihoinen. Eli on siis homo.
Jaska: - Täydet pisteet Hesari-visassa.
Hesarin propagandistinen linja tulee surkuhupaisasti esille jutussa:
"”Jalkoihin glitteriä, käsiin glitteriä, selkään glitteriä… Naamassakin on. Mä olen aina täynnä glitteriä kisoissa!”
”Mulla on meikit, huulipunat ja muut aina mukana kilpailuissa, treenikassissa. Voin sitten korjailla nopeasti, jos ne menevät huonosti.”
...
Tämän ei pitäisi olla enää uutinen. Ei tällä vuosituhannella."
Tiedoksi Hesarille: ei se ollut uutinen ennen kuin Hesari asiasta kirjoitti. Voi sanoa että aika paljon yleisurheilua seuraan enkä ollut koskaan kuullutkaan Jere Nyströmistä. Sinänsä sattumaa, ettei ole osunut samoihin kisohin. Tosin korkeushyppy nyt ei olekaan oma päälaji.
Onnea matkaan Jere Nyströmille ja voimia eloon, artikkelissa kerrottiin että hän on elämäntapansa vuoksi joutunut kiusatuksi. Hyvä hyppääjä, ensi kaudella on kahden metrin ylitys jo lähellä. Jutusta päätellen tuntuu olevan tosissaan korkeushypyn kanssa. Eikä mennyt edes toimittajan propagandavälineeksi. Toimittaja vihjaili sukupuolenvaihdoksesta ja nosti esimerkiksi muutaman urheilijan, jotka ovat kilpailleet naisten sarjassa vaihdoksen jälkeen. Ilmeisistä toimittajan kalasteluista huolimatta Nyströmillä tuntuu olevan jalat maassa (sinänsä lajin kannalta vähän huono valinta...) ja hän toteaa vain ”Kävi miten kävi, olisi tosi vaikeaa lopettaa urheilu.” Eli ei mitään palopuhetta sen puolesta, että hänellä olisi oikeus kilpailla naisten sarjassa. Kyllä järkevän oloinen kaveri tajuaa, että reiluus olisi kaukana. Nyströmin ennätys on 193, naisten SE on 195. Nyström on 16-vuotias, ei mitenkään poikkeuksellisen lahjakas. Hän on siis hypännyt 193, ikäluokan SE on 216. Mikä on seitsemän senttiä yli naisten maailmanennätyksen. Ei sukupuolta vaihtaneilla saa olla mitään asiaa naisten sarjaan.


13. Kauniimpi sukupuoli

Jokavuotinen vakiojuttu: naisurheilijat kertovat kokemistaan ulkonäköpaineista. Näin yleisurheilukatsomossa viihtyvänä setämiehenä sanon, että älkää viitsikö. Kuten Maria Huntington jutussa toteaa, urheilukentällä ollaan käytännössä puolialasti. Ja kun ottaa huomioon, mitä yleisurheiluharjoittelu yleensä naisen kropalle tekee, niin heteromies reagoi vaistomaisesti ellei sydänkäyrä ole piirtänyt suoraa viivaa vähintään minuutin ajan. Asiahan on sillä tavalla, että jos lähdetään arvioimaan erilaisissa tapahtumissa esiintyvän naiskauneuden määrää, niin Miss Suomi -kisat ovat täysin piirikunnallista luokkaa Kalevan Kisoihin nähden. Tämä ei silti tarkoita mitään seksuaalista ahdistelua, vaan platonista ihailua. Seksuaalista ahdistelua on se, jos pyytää kisoissa käytettyjä pikkuhousuja. Toivoa sopii että tämmöiset tyypit eivät kohtaa miesyleisurheilijoita pimeällä kujalla. Tai ehkä sittenkin voisi toivoa että kohtaisivat.


14. Keppi lentää

Jan Zeleznyn keihäs-ME:tä 98,48 ovat asiantuntijatkin pitäneet mahdottomana rikkoa. Seppo Räty on jopa epäillyt ihan loogisin perustein tulosta laittomalla keihäällä heitetyksi.
Olipa keihäs laillinen tai ei, Zelezny heitti kuitenkin viidesti yli 94 metriä. Eikä ollut ihanteellinen keihäänheittäjätyyppi paitsi yhdeltä ominaisuudeltaan: mies oli linko. Mutta mittaa oli 186 cm ja painoa siihen nähden vähän eli noin 86 kg. Voi helposti päätellä, että jos vähänkin samanlainen linko-ominaisuus löytyy vahvemmasta miehestä, niin keppi lentää. Ja nyt lensi. Johannes Vetter tempaisi 97,76. Vetter on 188-senttinen ja painaa 105 kg. Heitto oli täydellinen ja vähän paremmissa tuulioloissa ME olisi saattanut rikkoutua. Eikä Vetter ole linko-ominaisuuksiltaan mikään Zelezny.
Suomen keihäänheiton tilaa surkutellaan. Turhaan. Todella lupaavia, tällä vuosituhannella syntyneitä nuoria on monta. Mediassa on eniten hehkutettu Topias Lainetta, joka on toistaiseksi heittänyt pisimmälle. Laine on vain 178-senttinen ja lähestyy keihäänheittoa aivan eri strategialla. Mikä saattaa onnistua - haamurajoilla on tapana rikkoutua vain jos joku keksii jotain uutta. Mutta Suomessa on nimiä mainitsematta ainakin kolme nuorta kaveria, joilla on Vetter-luokan runko ja parempikin: mittaa yli 190 senttiä ja linko-ominaisuudet samalla tasolla. Kun tähän rakentaa vielä voiman päälle, niin hyvä tulee. Pistäisin epäröimättä rahaa likoon sen puolesta että joku näistä neljästä ottaa tällä vuosikymmenellä aikuisten arvokisamitalin. Ainakin jos saa mukaan laskea viidenneksi ja kuudenneksi vähän nuoremmat veljekset, joilla on tutun oloinen sukunimi...


15. 150 kg yli riman ja aitojen

Kilpasyöjänä ja voimamiehenä tunnettu Jesse Pynnönen on Youtube-kanavallaan tehnyt vierailuja yleisurheilukentille. Hän on otsikon jutussa testannut korkeushyppyä ja toisessa aitajuoksua Suomen huippujen opastamana. Yleisurheilu saattaa näyttää helpolta, mutta joka näin väittää ei ole koskaan katsellut aitaviidakkoa edessään. Todella hyviä ja asiallisia videoita. Korkeushypyssä 120 oli tekemätön paikka, mutta lukija on hyvä ja menee itse kokeilemaan. Ja ennen kuin joku sanoo, että eihän 150-kiloisella ole mitään mahdollisuutta hypätä korkeutta niin kehotan katsomaan tämän pätkän. Siinä kuulantyönnössä aikoinaan juniorien EM-kultaa voittanut Tepa Reinikainen, Tilastopajan mukaan 143 kg, hyppää tasajalkaa floppaamalla yli 160 cm. Huippuyleisurheilijoiden testitulokset eivät ole normaalikuolevaisen ymmärrettävissä.


16. Topi or not Topi?

Suomen ykkösjuoksija Topi Raitanen voitti Ruotsi-ottelussa 5000 metriä. Seuraavana päivänä hän ei osallistunut esteisiin. Suomi otti esteissä takkiin pistein 16-6. Raitanen olisi lähes varmasti voittanut kilpailun, jolloin pisteet olisivat menneet Suomen tappioksi vain 12-10. Ruotsi voitti maaottelun viidellä pisteellä. Teoreettisesti laskien Raitanen olisi siis ratkaissut maaottelun Suomen eduksi. Kuten teki kaksi vuotta sittenkin.
Periaatteessa urheilijan tulee aina edustaa maataan parhaansa mukaan. Sota ei kuitenkaan yhtä miestä kaipaa. Etukäteen ei voinut tietää, että se on tästä kiinni. Raitanen oli mukana vitosella ja teki velvollisuutensa. Tunnetusti Raitaselle ei sovi kovin hyvin juosta kahtena peräkkäisenä päivänä kilpailua. Hän teki päätöksensä eikä ottanut loukkaantumisriskiä.


17. Urheilua terveydellä

Urheilu on ollut pitkään tauolla. Yleisurheilussa kyettiin järjestämään Kalevan Kisat, Ruotsi-ottelu ja SM-viestit, piakkoin järjestettäneen myös keväältä perutut SM-maastot. Olettaen että korona ei leviä. Mikä tulee kyllä tapahtumaan, kun joukkuelajit pyörähtävät käyntiin. Tapauksia on ollut jo useita. Yleisurheilukisoissa ei ainuttakaan.
Oli surkuhupaisaa seurata, kuinka Ruotsi-ottelun järjestämisestä kohkattiin älyttömyyksiä. Pidettiin selviönä, kuinka korona leviää ruotsalaisten mukana. Ei levinnyt. Siksi että kaikki testattiin etukäteen, pidettiin eristyksissä ja noudatettiin tiukkaa kuria kilpailuissakin. Myös yleisön keskuudessa. Samoin oli Kalevan Kisoissa. Turvavälit pitivät katsomossa ja kentilläkään ei nähty paljon muuta kuin kyynärpääkontakteja. Mutta näistä jaksettiin kyllä valittaa etukäteen. Vaan ei jälkikäteen. Sen sijaan etukäteen ei juuri valitettu joukkuelajien käynnistymisestä, joissa kontakti kuuluu jo lajien luonteeseen. Seuraukset näkyvät: tartuntaryppäitä on jo ollut useita. Eikä tuo yleisönkään käytös sieltä turvallisimmasta päästä ole ollut.


Loppukevennys: Luulisi vientiä riittävän

Nainen meni Tinder-treffeille ja tarjoutui synttärilahjaksi siivoamaan miehen kämpän.
"– Tykkään siitä, että toinen sotkee, jotta minulla on enemmän siivottavaa!"
Miten on mahdollista, että tällainen nainen on yhä sinkku?