Uutiskatsaus 40/2020

0. Ensinnäkin huomautus ennen varsinaista uutiskatsausta. Pahoittelen aikaisempiin juttuihin kommentoijille, etten ole niihin vastannut pitkään aikaan. Olen ollut henkilökohtaisista syistä pimennossa. Nyt asiat ovat kunnossa ja palaan normaaliin päiväjärjestykseen.



1. Valkopaskihanhet, vielä kerran

Kirjoitin taannoin (kohta 15) seuraavasti: ”Ongelma olisi helppo ratkaista: annetaan jokaiselle maanviljelijälle lupa ampua keväällä vaikkapa yksi valkopaskihanhi viittä peltohehtaaria kohti. … Win-win: pellot säästyvät ja jyväjemmari saa hanhipaistin.” Nyt luvat ovat tulleet. Ja niitä on enemmän kuin ehdotin. Mutta hanhia ei saa syödä, vaan ne on hävitettävä biojätteenä. Eikö ruokahävikki olekaan paha asia?
Parhaan ehdotuksen heitti kepun kansanedustaja Mikko Kärnä. Ei muuta kuin varusmiehet harjoittelemaan maaliinammuntaa elävillä maaleilla ja hanhet paisteiksi. No, tuo ensimmäinen osio olisi tuskin onnistunut edes ennen EU:hun liittymistä ellei sitten mennä 1950-luvulle asti. Jälkimmäinen ei onnistu EU-säädösten takia. Tuleeko kellekään muulle mieleen että on se hyvä että päästiin Euroopan kovaan ytimeen päättämään meitä koskevista asioista?



2. Viittomakieltä radiossa

Otsikko tuli mieleen, kun sai lukea Miss Suomi -kilpailussa käytettävän kasvomaskeja. Milläs arvioit kauneutta maskin takaa? Magneettikuvauksella? Tosin olihan tässä sitten se toivo, että valinnassa painotetaan enemmän kaulan alapuolista osaa. Tällöin loogisesti ottaen vartalon arvioimiseksi sen näkyvyyttä on vastaavasti parannettava samassa suhteessa kuin kasvoja peitetään. Valitettavasti pettymys syntyi jälleen kerran odotuksista.



3. Röh

Perussuomalaisten puoluevaltuuston jäsen Jarmo Vähäkainu joutui jättämään paikkansa puoluevaltuustossa. Sikatilallinen Vähäkainu oli antanut possuille nimet ”Husu” ja ”Suldaan”, josta mainitun nimiset mannekiinipoliitikot vetivät herneet nenäänsä.
Syntynyt kohu on hyvä esimerkki siitä, miten keskustelukulttuuri on muuttunut. Vajaa kolmekymmentä vuotta sitten eräs ex-urheilija piti sikatilaa ja antoi kolmelle karjulleen nimet Esko, Paavo ja Iiro. Asianosaiset eivät tiettävästi pahastuneet tätä käsittelevästä lehtijutusta. Saattoivatpa olla ylpeitäkin tai vähintään naurahtaa vertaukselle.
Mutta nyt tilanne on toinen ja vertauskuva asiaton. Anteeksipyynnölle todellakin on aihetta. Sika on älykäs ja hyödyllinen eläin.



4. Rahaa tärkeämpiin tarkoituksiin

Hallitus esittää leskeneläkkeelle 10 vuoden määräaikaa. Poliittinen päätös on jo selvästi tehty, koska propagandassa kaivettiin esiin järeä tykistö. Mainittiin, että osa eläkkeistä on jopa 7300 €/kk. Jos ja kun tämä on ongelma, niin se ratkeaa yksinkertaisesti asettamalla yläraja eläkkeelle, vaikka tonni kuussa. Todellisuudessa kyse on yleensä satasista. Jos eläkeläispariskunnalla on omakotitalo ja toinen kuolee, niin aika usein ilman leskeneläkettä lähtö talosta on edessä toisellekin.
Eikä leskeneläkkeen täydellinen poistokaan ratkaisisi sitä ongelmaa, jonka takia määräaikaistaminen on tulossa. Leskeneläkkeiden vuotuiset kulut kun kattavat vain kolmasosan haittamaahanmuuton kustannuksista. On lisäksi huomioitava, että leskeneläkkeen maksut jäävät yleensä kiertämään Suomen talouteen ja suomalaisten hyväksi toisin kuin haittamaahanmuuton.



5. Monikyldyyristä koulunkäyntiä

Viime aikoina on ollut paljon otsikoissa Vantaan Kytöpuiston koulussa tapahtunut pahoinpitely ja jatkuva koulukiusaaminen. Virallisissa lähteissä ei tietenkään kerrota mistä todella oli kysymys, mutta taidanpa PolPon kiusaksi jättää tämän vain tähän. Heillä on kädet täynnä töitä kun tutkivat monikulttuurifanittavan rehtorin somessa saamaa asiallista kritiikkiä.
Yleisesti ottaen totean vain sen, että kiusaajat ovat poikkeuksetta pelkureita. Ja pelkureissa on se hyvä puoli, että he uskovat voiman uhkaa. En ole vielä yhtään ainutta kertaa kuullut ainoastakaan tapauksesta, jossa kiusaaminen olisi jatkunut sen jälkeen kun yksi kiusaajista on väijytetty takaapäin ja piesty henkihieveriin. Enkä ole myöskään kuullut yhdestäkään kiusaamistapauksesta, joka olisi päättynyt osapuolten, kuraattorien ja rehtorin keskustelupiirin ansiosta.



6. Yhtä neekeriä vähemmän

Uncle Ben’s -riisi poistaa mustan naaman pakkauksestaan, kun se koetaan rasistiseksi. Voisiko joku ystävällisesti selittää, miksi neekerin kuvat pakkauksissa poistetaan kun samaan aikaan kaikissa vaatemainoksissa tuntuu siltä, että neekerit alkavat olla enemmistönä? Miksi tämä ei ole rasistista?



7. Mainoslauseen täysosuma

Faktoille on nyt suurempi tarve kuin koskaan – tilaa Hesari kahdeksi viikoksi. Ja jos noiden kahden viikon aikana et huomaa, miksi faktoille todellakin on suurempi tarve kuin koskaan ja lopeta Hesarin tilausta, niin tutkituta pääsi.



8. Taloustieteestä löytyi selviö - ja siitä ei saa puhua

Uutinen: Hyvinvointivaltio ei sovi yhteen pääoman ja työvoiman vapaan liikkuvuuden kanssa. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että globalisaatiosta ovat hyötyneet vähiten vauraiden valtioiden keskiluokkaan kuuluvat. Siis juuri ne, joiden verovaroilla hyvinvointivaltiota pidetään yllä. Tämän pitäisi olla itsestään selvää. Jos pääoma ja työvoima liikkuvat vapaasti, rikkaat voivat liikkua niiden mukana. Suorittavan tason työ taas ei voi liikkua, koska ei müncheniläinen putkiasentaja tule rassaamaan seinäjokelaisen vessan tukkeutunutta putkea. Mutta keskiluokan työ voi liikkua suhdanteiden mukaan, jolloin keskiluokan pitäisi liikkua sen mukana. Vaan keskiluokan omaisuus on kiinteää ja omassa maassa. Paha on lähteä.
Toki asiaan voi liittyä monta muutakin puolta, tuo oli vain yksi esimerkki. Lopputulos on kuitenkin sama, ja se ei ole teorioiden kannalta suotuisa. Siksi se yritetään vaieta kuoliaaksi.
Ilmiön havainnut serbialainen taloustieteilijä Branko Milanovic esittää yhtenä ratkaisuna sitä, että maahanmuuttajille ei annettaisi kaikkia hyvinvointivaltion etuja, kuten sosiaaliturvaa, julkisia terveyspalveluita ja äänestysoikeutta. Tämä ainakin vähentäisi ongelmia, vaikka ei kokonaan niitä ratkaisisi ja saattaisi luoda uusiakin.
Ennen muuta ehdotus ei ota kantaa muihin kuin niihin maahanmuuttajiin, jotka tulevat työn takia. Haittamaahanmuutosta se ei sano yhtään mitään. Toisaalta sen merkitys hyvinvointivaltiolle onkin erinomaisen hyvin tiedossa. Ikävä kyllä tietyssä kansanosassa ei herätä minkäänlaisia ristiriitaisia tunteita se, että kehitysmaalainen maahanmuutto on välttämätön voimavara, johon on kulutettava loputtomasti resursseja. Toisaalta sama porukka on ulvomassa ilmastotalkoita ja samaan aikaan ottamassa innolla haittamaahanmuuttajia kymmenkertaistamaan hiilijalanjälkeään eikä näe tässäkään mitään ristiriitaa.



9. Kohti yleiskieltä

Kiinan kieli jakautuu eri ”murteisiin”, jotka todellisuudessa ovat täysin eri kieliä. Keskusjohtoinen maa on kuitenkin tehnyt rankan päätöksen ja päättänyt korvata murteet yleiskielellä.
Voi vain kuvitella, miten suuren kilpailuedun tämä päätös antaa Kiinalle tulevaisuudessa. Enää ei tarvitse tulkkia väliin, kun saman firman Kantonin ja Shanghain haaraosastot keskustelevat.
Samaan aikaan länsimaat ovat kulkemassa kohti samantapaista ratkaisua, mutta eri suunnasta. Yhä useammassa firmassa työkieli on englanti, vaikka välttämättä kukaan ei puhu sitä äidinkielenään. Samalla kielitaito yksipuolistuu. Vielä viisikymppisten pidemmälle koulua käyneiden sukupolvessa on normi, että vähintäänkin ymmärretään englannin lisäksi kahta muuta vierasta kieltä. Parikymppisillä tämä on jo harvinaisuus – englannin ohella osataan pakkoruotsin alkeet mutta ei muuta.
Kiinalaisilla on se etu puolellaan tulevaisuudessa, että he käyvät keskustelunsa äidinkielellään. Länsimaissa taas englantia ei puhu äidinkielenään kuin murto-osa. Tämä paitsi köyhdyttää ilmaisua, antaa toisaalta edun englantia äidinkielenään puhuville. Ja lisäksi on todettava, että ainoa englannin kielen valintaa puoltava kielitieteellinen etu lienee se, että se varmaan on sentään helpompaa kuin aiemmin yleiskielenä käytetyt latina ja ranska. Kaikista muista mahdollisista vaihtoehdoista englannin kieli lienee ylivoimaisesti huonoin valinta. Monikerroksisuutensa takia sen oppimisessa tulee tietyn tason jälkeen valtavan suuri kynnys vastaan. Englannin kirjoittaminen korkeatasoisesti on muita kieliä huomattavasti hankalampaa monestakin syystä. Paljon parempia indoeurooppalaisia valintoja olisivat vaikkapa saksa, italia tai jopa ruotsi.
Oli miten oli, sen verran suomeakin voitaisiin yleiskielistää että turun murteen käyttö pitäisi kieltää. Imperfektikonditonaalin käytöstä ”Sanosinkmää nii” pitäisi määrätä viisi päiväsakkoa per kerta.



10. Urheiluhenkeä

Espanjassa järjestetyssä triathlonkisassa brittikilpailija oli kolmantena, mutta juoksi loppusuoralla harhaan. Neljäntenä ollut espanjalainen opasti hänet oikealle reitille ja antoi britin tulla maaliin kolmantena. Järjestäjät palkitsivat suorituksen nostamalla myös espanjalaisen kolmannelle sijalle ja samalla palkkiorahalla.
En tunne tapauksen yksityiskohtia. Mikäli oletetaan, että reittimerkintä oli molemmille sama vaikkapa nuolin eikä esimerkiksi espanjankielisin tekstein, niin silloin tilanne oli tasapuolinen. Osa kilpailua on tuntea reitti. Silloin järjestys on selvä: britti kolmas, espanjalainen neljäs. Mikäli taas reittimerkintä oli jollain lailla epäreilu tai vaikkapa järjestäjä olisi ohjannut britin väärälle ja espanjalaisen oikealle reitille, silloin tuomarien ratkaisu oli oikea.
Yleisurheilussa on viime aikoina valitettavasti menty myös tähän ”urheiluhengen” mukaiseen pelleilyyn. Viime vuonna Dohan MM-kisoissa miesten pika-aidoissa jaettiin kaksi pronssia, kun viidenneksi tulleen juoksijan katsottiin tulleen häirityksi hylätyn juoksijan (olympiavoittaja Omar McLeod) taholta. Oikea ratkaisu olisi ollut tarjota uusintajuoksumahdollisuus nyt pronssille nostetulle Ortegalle sekä samalla kaikille muille halukkaille entisen tuloksen kumoamisen ehdolla ja yhdistää sitten tuloslistat. Vielä typerämpi ratkaisu nähtiin miesten moukarinheitossa, jossa jaettiin niin ikään kaksi pronssia. Alkujaan neljänneksi sijoittunut nostettiin myös pronssille, koska joukkue teki protestin väittäen pronssimitalistin heiton olleen yliastuttu. Nahkapäätöksenä heittoa ei hylätty, mutta pronssi jaettiin kahdelle urheilijalle. Siis jumalauta oikeasti. Joko heitto on yliastuttu tai sitten se ei ole sellaiseksi todistettavissa ja on hyväksyttävä.
Ennen muinoin asiat hoidettiin raa’asti mutta oikein. Tokion vuoden 1991 MM-kisoissa 50 km kävelyssä Neuvostoliitto-vainaan Aleksandr Potashov ja Andrei Perlov kamppailivat voitosta viimeiselle kilometrille asti. Siellä miehet päättivät olla ottamatta hylkäysriskiä ja kävelivät maaliviivan yli kädet toistensa kaulalla kuin kaksi vanhaa hinttaria (kielikuva otettu suoraan erään silloisen urheilutoimittajan tekstistä, en viitsi sanoa kenen koska nykyään tuollaisesta tulisi putkaalinnaavankeutta eikä tällainen wiharikos vanhene edes 30 vuodessa). Mutta säännöt ovat sääntöjä, maalikuvaa luettiin tarkkaan ja Potashov julistettiin voittajaksi. Suomalaisittain samanlainen tapaus sattui 1954 Bernin EM-kisoissa, kun Neuvostoliiton Ivan Filin tuli maratonilta stadionille ensimmäisenä, kääntyi väärään suuntaan ja perässä tulleet joukkuetoveri Boris Grishajev ja Suomen Veikko Karvonen oikeaan. Ennen kuin järjestäjät saivat ohjattua Filinin takaisin reitille, oli parivaljakolla jo puolen minuutin etumatka. Karvonen oli loppukirissä vahvempi.
Reitin tuntemus on kilpailijan omalla vastuulla, jos olosuhteet ovat muuten tasapuoliset. Viikonloppuna SM-maastoissa meinasi tulla taas yksi skandaali, kun Johanna Peiponen ja Annemari Kiekara olivat tehneet odotetusti jo parin kilometrin jälkeen kelpo pesäeron muihin. Kiekaran jalka kipeytyi, jolloin hän siirtyi äkisti reitin sivuun. Hetken kuluttua Peiponen havahtui, että niskassa ei enää kuulu hengitys. Hän pysähtyi ja käännähti hetkeksi takaisin luullen juosseensa väärään suuntaan, kun Kiekara oli kadonnut. Onneksi Peiponen selvisi hämmennyksestään muutamassa sekunnissa.
Radalla on hankalampi eksyä, mutta maasto ja maantie ovat eri asia. Kerran eräissä maastojuoksukisoissa oma valmennettava oli tulossa kymmenisen metriä johtavan juoksijan jäljessä kentälle kohti maalia. Reitillä oli kaksi äkillistä käännöstä, jolloin kärkijuoksija katosi hetkeksi näkökentästä. Oma valmennettavani suoritti vain ensimmäisen käännöksen ja oli jatkamassa kohti uutta kierrosta maalin sijaan. Karjaisin keuhkojeni kyllyydestä että KÄÄNNY! Näin tapahtui, mutta kärki oli jo mennyt menojaan. Hopeaa tuli. Tosin on myönnettävä että eroa oli tosiaan jo sen kymmenisen metriä ja kärjessä olleella olisi tasatilanteessakin ollut taatusti parempi loppukiri. Jos juoksijoiden etumatka olisi ollut toisinpäin ja kakkosena tullut olisi juossut parisataa metriä ennen maalia samalla tavalla harhaan, niin voitto olisi ratkennut siihen. Mutta reitin tuntemus kuuluu kisaan, harhaan juoksu on omalla vastuulla. Kaikkien aikojen paras harhaanjuoksusuoritus taas oli eräällä valmennettavallani, joka otti osaa katuhölkkään, matka oli muistaakseni jotain kymmenen kilometriä. Olin jossain puolivälin paikkeilla katsomassa tilanteen ja menin sitten maalialueelle. Olin tietysti laskenut mikä loppuajan pitäisi suunnilleen olla ja ihmettelin missä juoksija viipyy. Lopulta hän ilmestyy näkyviin ja juoksee maaliin yli neljä minuuttia laskemaani huonommalla ajalla. Mitä helvettiä loppumatkalla tapahtui, kysyin. ”Juoksin harhaan”. Että mitä? Paljonko? ”No, kun tajusin olevani väärässä paikassa katsoin kelloa ja jotain kaksi ja puoli minuuttia vei takaisin siihen missä näin taas reittimerkinnät. Eli vajaa kilometri harhaan ja saman verran takaisin.” Onneksi kyseessä ei ollut mikään virallisella matkalla juostu kisa ja muu vastus oli sen verran vaatimatonta (jaa, tarkistetaanpa Tilastopajasta … joo, oikein muistin), että voittomarginaalia jäi edelleen viitisen minuuttia. Kilpajuoksijalla ja reilut kolme tonnia Cooperissa vetävillä kilpakuntoilijoilla on eroa.



11. Kymmenen käskyä

En yleensä perusta pätkän vertaa jutuista, jotka otsikoidaan tapaan "Näin saat parisuhteen toimimaan". Tällä kertaa oli kuitenkin erinomaisen hyvä kymmenen kohdan luettelo: 1. Tue toista. 2. Ole kiinnostava. 3. Älä pelkää arkipäiväistymistä. 4. Kerro rakkaudesta. 5. Keskustelkaa. 6. Vaali yhteistä aikaa. 7. Jos yhteistä aikaa on, voit ottaa myös omaa tilaa. 8. Sano: "Ei riidellä enää". 9. Muista mielihyväperiaate. 10. Kanna vastuusi seksistä.



Loppukevennys: Kerrankin ongelma siellä missä pitääkin

Otsikko totesi: Vihreiden etäkokous kärsi teknisistä ongelmista – kaikki äänestykset uusiksi. Välittömästi tuli mieleen, että oli varmasti helppoa huomata jossakin olevan vikaa. Äänestyksissä rupesi käymään niin, että järkevät päätökset voittivat.