Kirjoitin pari päivää sitten uutiskatsauksessa USA:n ja Iranin kärhämästä lyhyesti. Totesin seuraavasti: "Mahdolliset kostoiskut eivät riipu siitä kenet tappaa vaan siitä hyödytäänkö kostoiskuista."
Kostoiskuja tuli. Oleellista oli se, millaisia kostoiskut olivat ja ketkä niistä hyötyivät. Tapahtuneet kostoiskut olivat täydellisiä sekä Iranin että Yhdysvaltojen kannalta. Iran sai uhottua kostaneensa.. Yhdysvallat ei menettänyt ihmishenkiä. Nyt Iranin ei tarvitse enää riskeerata uusilla, tehokkaammilla kostoiskuilla. Yhdysvaltojen ei tarvitse reagoida, koska menetykset olivat vain materiaalisia.
Iran suuntasi iskunsa tarkoituksella materiaali- eikä henkilöstökohteisiin. Kuinka ollakaan, niissä ei sattunut olemaan paikalla edes vartiomiehiä tai huoltohenkilöstöä. Iranin ohjukset osuivat hämmästyttävällä tarkkuudella. Niiden ohjausjärjestelmien häirintä ei onnistunut eikä niitä onnistuttu ampumaan alas ennen osumakohtaa.
Ennen kostoiskuja asetelma oli selvä. Iranin oli tehtävä jotakin säilyttääkseen kasvonsa. Yhdysvallat taas ei halunnut täysimittaista sotaa, vaan haudata asian hiljaisuudessa.
Kuvitelkaapa seuraava tilanne. Yhdysvallat lähettää Iranille viestin: "Me tiedämme mitä teidän on tehtävä. Me emme halua koston kierrettä. Järjestetään asia molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Ampukaa ohjuksenne tähän kellonaikaan näihin koordinaatteihin. Järjestämme häiriöttömän GPS-signaalin. Me vastaamme siitä, että ihmisuhreja ei tule. Materiaalisen vahingon olemme valmiita hyväksymään. Tämä on paras ratkaisu molempien kannalta."
Oliko Yhdysvaltain presidenttinä bisnesmies, joka oli tunnettu diilien tekemisestä? Pitikö hän iskujen jälkeen puheen mikä rauhoitteli eikä uhkaillut? En yleensä pidä salaliittoteorioista, mutta nyt palaset loksahtavat turhan hyvin kohdalleen.
Lopputulemaan ei tarvittu välttämättä diiliä. Jos iranilaiset tähtäsivät vastaiskuun ilman henkilövahinkoja (kuten he todennäköisesti tekivät, eiväthän he tyhmiä ole) riitti kun he valmistelivat iskun niin että USAn signaalitiedustelu sai asiasta hyvissä ajoin tiedon.
VastaaPoistaSalaliitoissa - varsinkin isoissa sellaisissa - on se paha vika että tuppaavat paljastumaan...
Koskahan viimeksi esim. Hesarissa joku kirjoitti yhtä hyvin kuin Jaska? Tai sen puoleen ajatteli, vaikka tämä pitää muistaa termistä "conspiracy theory": se on pilkkanimeksi suunniteltu pilkkanimi noin vuodelta 1967, suomalaisena versiona vielä alkuperäistäkin naurettavampi. Platon ja Hegel olivat teoreetikkoja, meidän muiden täytyy selviytyä miten parhaiten taidamme. -jussi n
VastaaPoistaJoo, tarkkoja poikia ne iraanit ovat. Nasakka isku moottoriin ja alashan se siviilikone tuli. Harjoituslaukaus, ei harhalaukaus. Iranilaista dialogia.
VastaaPoistaVedin tuossa yllä mutkia vähän turhan suoriksi. Vain henkilöön käyvä "conspiracy theorist" oli ennen vuotta 1967 Washington Post-New York Times -akselille tuntematon. Sen jälkeen tavallinen. Googlata voi vaikka "kevin ryan" tai "dig within". Tämä korjannee myös sen väärinkäsityksen että salaliittoteoreetikot nukkuvat aina pitkään... -jussi n
VastaaPoistaMulla on semmoinen perstuntuma, että iranilaisilla oli juuri nämä iskut suunnitteilla ja jenkit tappoi Suleimanin kun sai ne selville. Ja kun jenkit tiesi mitä on tulossa niin ei kai siellä kuolonuhreja tullut. Kovin äkkiä Iran sai äärimmäisen tarkan kostoiskunsa tehtyä.
VastaaPoistaJMP
Jaskan tuumailussa saattaa olla perää vaikka emmehän me varmoja voida olla. Vaan onhan Trump kirjoittanut kirjan ”The Art of the Deal”. Mutta mutkan kautta tuli mieleeni se Suomen ja Saksan välillä syksyllä 1944 käyty leikkisota jossa kumpikin puoli ampui tykistökeskityksiä jonnekin hornanperseeseen missä ei taatusti ollut yhtään miestä. Ikävä kyllä veli venäläinen sai hommasta vihiä ja totesi että jos ei suomalainen sodi Lapissa niin puna-armeija sotii kyllä. No, loppu meni niin kuin meni.
VastaaPoistaKaikille: Kiitoksia kommenteista.
VastaaPoistaOn toki mahdollista, että Iran pullisteli ja uhosi ihan shown takia ja tähtäsi tarkoituksella materiaalisiin kohteisiin. Tämä kuitenkin jättää selitystä vaille sen, miksi iskut osuivat niin hyvin ja sen, miksi kohteissa ei ollut edes yhtä huolto- tai vartiomiestä paikalla.