Uutiskatsaus 2/2020

1. Poliittiset tarkoitusperät

USA lähetti iranilaisen terroristipomon musulmaanien taivaaseen. Länsimaiden reaktio oli odotettu, sodanlietsoja-Trump tuomittiin mediassa. Ehkä hänen olisi pitänyt noudattaa edeltäjänsä Obaman linjaa ja ampua 2800 ohjusta vähän mihin sattuu, mm. hääjuhliin, sen sijaan että hoiteli yhdellä ainoalla täsmäiskulla terroristin ilman oheisvaurioita. Mutta vähät mediasta, koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Mielenkiintoisempaa on seurata mikä on Iranin reaktio. Kyse on ensisijaisesti siitä, miten Teheranin poliitikot haluavat hyödyntää oman etunsa Suleimanin kuolemasta. Kukaan heistä ei nakkaa paskaakaan siitä, mitä Suleimanille tapahtui. Luultavammin suurin osa on vain tyytyväisiä, kun valtataistelussa on yksi kilpailija vähemmän. Tämä pitää aina muistaa islamilaisissa maissa operoidessa - mahdolliset kostoiskut eivät riipu siitä kenet tappaa vaan siitä hyödytäänkö kostoiskuista.


2. Yksin Plazassa

Donald Trumpin muutaman sekunnin cameo-rooli leikattiin pois Yksin kotona 2 -elokuvasta. Virallinen selitys oli se, että elokuvaa lyhennettiin muutamalla minuutilla TV:tä varten ja muutos oli tehty jo 2014. Miettikääpä jos kuka tahansa muu olisi tullut vielä kuuluisammaksi pikkuroolinsa jälkeen. Mikäli kohtaus olisi poistettu, se olisi liitetty takaisin. Olisivat edes rehellisiä, mokomat, eivätkä selittelisi. Nyt Kevin -parka joutuu löytämään tiensä Plaza-hotellissa ilman Trumpin neuvoja. Ai niin, mehän hyvin muistamme millä poliittisella puolella on pitkä perinne kuvien retusoinnissa:

Jezov oli liian iso roisto esiintymään samassa kuvassa Stalinin kanssa.


3. Ei mätää Tanskanmaalle

Tanskassa on tehty selvä linjaus ISIS-äitien kanssa. Tanskalaiset eivät ryhtyneet rasisteiksi, vaan totesivat vanhemmilla olevan oikeus kasvattaa lapsensa halunsa mukaan. Jos on kääntänyt selkänsä länsimaisen sivistyksen arvoille, niin ei lapsia eikä äitejä haeta väkisin maahan. Itse asiassa, jos mahdollista, heitä ei huolita ollenkaan maahan. Tässä mallia Suomelle.


4. Taso laskee

Vastoin kaikkia scifi-uskomuksia maailma muuttuu koko ajan uskonnollisemmaksi. Ei siksi etteikö länsimaissa maallistuttaisi, vaan siksi että Afrikassa ja Lähi-idässä lisäännytään kuin kanit. Muutos vaikuttaa haittamaahanmuuton kautta välittömästi myös länsimaihin. Sanotaan, että tänne tulevat ovat maidensa parhaimmistoa. Eikä tätä ole syytä epäillä. Seuraus on vain se, että väestön taso laskee sekä lähtö- että kohdemaassa.


5. Ilmastotekoja

Juuri julkaistiin uutuuskirja 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman. Ainakin lehtijutun perusteella maailma jää pelastamatta. Jutussa esitellyt teot ovat sinänsä hyviä, mutta millään niistä ei ole minkäännäköistä merkitystä. Siitä yksinkertaisesta syystä, että vaikka joka ainoa suomalainen kuolisi tällä silmänräpäyksellä ja lakkaisi kuluttamasta, se ei vaikuttaisi tuon taivaallista kehitysmaiden hillittömään väestönkasvuun. Kehitysmaissa väestö kasvaa vajaassa kuukaudessa yhden Suomen väkiluvun verran. Itse asiassa kaikkien suomalaisten silmänräpäyksellinen katoaminen vain kiihdyttäisi ilmastonmuutosta, sillä suomalaiset sentään tekevät ympäristötekoja. Jos tänne muuttaisi viisi miljoonaa kehitysmaalaista, hiilijalanjälki olisi aivan muuta kuin suomalaisilla.
Ainoa todellinen ilmastoteko, jonka suomalaiset voivat tehdä, on haittamaahanmuuton pysäyttäminen, joka hidastaa väistämättä väestönkasvua myös lähtömaissa. Kaikki muu on hyödytöntä, jopa haitallista näpertelyä.


6. Presidentti havahtui

Sauli Niinistö kiinnitti uudenvuodenpuheessaan huomiota siihen, että halu aitoon keskusteluun on vähentynyt. Vanhamedia tulkitsi odotettuun tapaan tämän siten, että Niinistö tuomitsi vihapuheen. Tätä voisi pitää ironian multihuipentumana. Katsotaanpa mitä presidentti tarkalleen ottaen sanoi:
"Kannan kasvavaa huolta siitä, miten kohtelemme Suomessa toisiamme. Kyse on toistemme kunnioittamisesta, viime kädessä yhteiskuntarauhan ylläpitämisestä. Ja sen myötä turvallisuudestamme.
Tapamme keskustella on nopeasti muuttunut. Yhä harvemmin kuulee erimielisten hakevan yhteistä näkemystä. Yhä useammin näkee valmiiden jakolinjojen vahvistamista. Täällä oikeassa olevat ”me”, tuolla väärässä olevat ”he”.
Kun halua aitoon keskusteluun ei enää ole, lisääntyy tahallinen väärinymmärtäminen. Kun tiedolla on merkitystä vain sen palvellessa omaa agendaa, syntyy tilaa puolitotuuksille, valheillekin.
Tämä kehitys meidän on katkaistava. Kyse ei ole yksinomaan siitä, millainen ilmapiiri olisi keskustelun osapuolille miellyttävämpi. Panoksena on myös Suomen menestyksen tärkein tekijä. Toistemme ymmärtämys.
Ymmärtämyksen ei tarvitse merkitä yksimielisyyttä. Erilaisia mielipiteitä maahamme on aina mahtunut. Asioista sopii kiistellä, pitääkin. Mutta toisten ylenkatsominen ja aliarvioiminen ei kiistanalaisten asioiden ratkaisua edistä. Me pystymme parempaan."
Tämä oli erittäin hyvin sanottu. Ikävää vain että mediassa haluttiin kovin usein ymmärtää se tahallaan väärin. Presidentin sanoihin pitäisi vielä lisätä se, että mielipiteenvapaus ei ole Suomessa ongelma. Täällä saa esittää miten typeriä mielipiteitä tahansa. Ongelmia tulee vasta sitten, kun esittää epäsopivia tosiasioita.


7. Sananvankeutta

Kuten odottaa sopii, vasemmisto veti herneet nenäänsä Halla-ahon uudenvuodenpuheeseen tekemistä täsmennyksistä. Li Anderssonin kommentti oli, että "perussuomalaisten kärkitavoitteisiin kuuluu vähemmistöjä julkisesti solvaavan ja halveksivan puheen laillistaminen".
On jotenkin kummallista että neekerin sanominen neekeriksi on rikos, mutta itseensä nähden eri kannalla olevan sanominen rasistiksi on sallittua. Neekeri on neekeri ja sana on muuttunut halveeraavaksi vasta sitten kun... no, jokainen tietää miksi. Sen sijaan useimmat rasistifasisteiksi sanotut eivät ole kumpaakaan, vaan realistifaktisteja.


8. Popparit esiin

Hyvää tarkoittavien ajatteluhaasteellisten uusin inkarnaatioyhteisö entisten hajottua puhdasoppisuuksiinsa ja keskinäisiin riitoihin on Silakkaliike. Kun kuulin nimen ensi kertaa, ajattelin että tämän täytyy olla vitsi - ei kukaan sentään tuollaista nimeä ota. Vaan näyttää käyvän aina niin, että ei edes osaa kuvitella kuinka typeräksi homma menee. Sinänsä nimi on mitä osuvin. Onhan silakka parvikala, joka menee sinne minne kaveritkin ajattelematta itse. Elohopeaa on elimistössä sen verran tujusti, että sen monimutkaisempi aivotoiminta ei edes yrittäessä onnistuisi. Silakan hajukin on ... no niin, kyllähän te tiedätte. Vuosisatoja aiemmin Ruotsin kuningas määräsi, että jos silli on pyydetty Kalmarinsalmen pohjoispuolelta, sen nimi on silakka. Ja sillihän on tunnetusti pieni vikkelä kala, joka tuoksuu sormilta.
On varsin hauskaa seurata Hommaforumilta, kuinka oikeaoppisuuden vaatimus aiheuttaa jatkuvasti kiihtyvää sensurointia ja bannausta silakoiden palstoilla. Kovasti veikkaillaan kuinka kauan tämä uusin viritelmä pysyy kasassa - mahtaako saada edes yhtä yhteistapahtumaa aikaan kuten aikoinaan Peli poikki -liike, joka sai lähinnä poikki vain itsensä.


9. Papereita kouraan

Taas yksi reportaasi "paperittomista". Tässä maassa ei ole yhtään ainutta paperitonta. Jokaiselle on isketty kouraan paperit, jossa sanotaan että häivy täältä. Mikä tässä on niin vaikeaa käsittää?
Sinänsä sympatiseeraan kovaa kohtaloa. Asia nyt vain on niin, että maailman ongelmat eivät ratkea sillä että ne levitetään tänne. Päinvastoin - jos länsimaista tehdään kehitysmaita, niin missä on kehitysmaille sitten rakentamisen malli? Jo ilmastosyistä nämä luvattomat oleskelijat pitäisi karkoittaa pikaisesti. Tämä ei vaadi kuin poliittisen tahdon. Koko operaatio saataisiin hoidettua pelkillä kulukorvauksilla - varmasti löytyisi vapaaehtoista työvoimaa keräämään laittomat ja kuskaamaan heidät Haaparannan sillalle.


10. Me keski-ikäiset heteromiehet odotamme yhä

Pirkka-Pekka Petelius yrittää kovasti nostaa koomisuuttaan vihreiden eduskuntaryhmän huvittavammalle puolelle. Ensin hän pyysi ikivanhoja sketsejään anteeksi saamelaisilta. Nyt olivat vuorossa mustalaiset. Sori vaan, mutta tämä ei vielä riitä. Huvittavuuskeskiarvon naurettavammalle puolelle PPP pääsee vasta sitten, kun me keski-ikäiset herrasmiehet saamme anteeksipyynnön kaikista niistä Herra 47 -sketseistä.


11. Osta halvalla hyvä remppa

Yleensä uskoon tullessa on tapana tunnustaa tehtyjä syntejä. Remonttifirman ex-myyjälle kävi päinvastoin eli hän irtautui lestadiolaisuudesta ja paljasti tehdyt synnit. Tosin kyllä jokaiselle täysijärkiselle oli jo etukäteen selvää, että näiden aggressiivisten markkinoijien taktiikka perustuu pelotteluun ja kiireeseen. On niitä täällä Hornankuusessakin näkynyt. Tähän huusholliin on kaupattu, aakkosjärjestyksessä luetellen (saattaa olla että olen jotain unohtanut):
- aurinkopaneelien asennusta
- hormien korjaamista
- ikkunoiden uusimista
- lisäeristekerrosta välikatolle
- lumiesteitä katolle
- lämmitysputkiston ja pattereiden vaihtoa
- maalämpöä
- ovien uusimista
- turvajärjestelmiä
- viemäriremonttia
Kolme on saanut tuotteensa kaupaksi. Yhteistä näille on se, että yhtäkään ei ole ostettu siltä istumalta. Yhden sinänsä hyvältä vaikuttaneen tarjouksen hylkäsin, kun halusivat lyödä kaupan lukkoon heti. Kiire on kusetuksen varmin tuntomerkki. Samoin se, että yritetään myydä jotain sellaista mitä ostaja ei tarvitse.
Joskus olen huolinut sitkeän myyjän paikalle, vaikka ei ole ollut tarkoituskaan ostaa. Onhan se hyvä tietää mikä on arvio ja saapahan samalla kokemusta. Yhdelle myyjälle kerroin että tähän taloon ei voi heidän systeemiään tehdä. Väitti että on tehty samanlaisiin. Totesin että tervetuloa katsomaan. Ammattimies työnsi päänsä tarvittavasta aukosta sisälle, käänsi sitä 90 astetta molempiin suuntiin ja totesi "no can do". Kävi vähän sääliksi. Toisin kuin sitä toista systeemiä kaupannutta myyjää, jolle sanoin etukäteen että ei todellakaan ole syytä uusia. Katsoi ja sanoi että kunnossa on, mutta eihän sitä ikinä tiedä, jos hän kuitenkin tekisi tarjouksen... Mulkaisin ja myyjä totesi että "tai sitten en."
Kerran oli ihan oikeasti harkinnassa tehdä kyseinen remontti, kun huijarifirmasta (tämä selvisi minulle kaverin jutusta myöhemmin) soittivat. Sanoin että tulkaa katsomaan ja tehkää laskelma. Kaksi miestä tuli ja teki juuri samanlaisen leppoisan myyntipuheen kuin otsikkolinkissä kerrottiin. Huvitti jo etukäteen. Sitten tekivät laskelmat ja ilmoittivat että seitsemäntoista tuhatta. Pyysin että saisinko laskelman itselleni, voisin miettiä asiaa yön yli. Vastaus oli että ei kuulu firman politiikkaan jättää näitä remonttitarjouksia lojumaan, vaan päätös pitää tehdä nyt. Sanoin että uskon sen kyllä, sillä olin kysynyt samaa urakkaa paikalliselta firmalta ja tarjous oli kaksitoista tuhatta. Myyjien naamat venähtivät ja tavarat menivät vähin äänin takaisin salkkuun. Minulla pokka piti, sillä en minä mitään ollut kysynyt. Naamanvenähdys paljasti heti, että hinnassa oli reilusti ilmaa. Jos tuo kaksitoistatuhatta olisi ollut epäuskottava, niin olisivat sanoneet että johan pelkät tarvikkeet maksavat tuon verran.
Yhden melkoisen kalliin remontin ostin vertailematta, mitä en suosittele kenellekään. Kävi vain niin, että pidin tarjousta hyvänä ja kaverini suositteli kyseistä firmaa. Tällä kertaa kävi tuuri, sillä tein arvioni yhdellä perusteella. Tiesin että yhtä kohtaa ei ole järkevää teettää ja nämä sanoivat heti arviossaan saman, vaikka olisivat saaneet siitä pari tonnia lisää. Tästä syntyi luottamus, jota en katunut. Homma vei puoli vuorokautta arvioitua pidempään, sillä yksi työvaihe epäonnistui ensiyrittämällä ja joutuivat tekemään sen uudestaan. Kyseessä oli sellainen epäonnistuminen, joka ei olisi näkynyt päällepäin ja joka olisi tuottanut ongelmia vasta vuosien kuluttua, jos silloinkaan. Huijarifirma ei olisi sanonut minulle asiasta mitään ja jättänyt ensiyrittämän korjaamatta. Jälkeenpäin kävi sitten ilmi, että rempassa olivat unohtaneet yhden pikkujutun. Soitin firmaan ja seuraavana päivänä tuli mies, joka hoiti asian kuntoon.


12. Kiky

Teollisuusliitto pääsi eroon kikystä. Onneksi olkoon! Seuraavana kikyä lähtevät kumoamaan Tehy ja Super, eivätköhän muut seuraa perästä. Toivotaan kaikille yrittäjille onnea. Kiky on epäonnistunein suoritus työmarkkinoilla koskaan ja se on paljon se. Tehokkaampaa työmotivaation tappajaa on vaikea kuvitella. Otsikkolinkissä kerrotaan, kuinka sairauspoissaolojen määrä kasvoi rajusti kikyn myötä. Olen jutellut asiasta useilla eri aloilla työskentelevien ihmisten kanssa ja yksimielisyys asiasta on huomattava. Omalla työpaikalla (en kerro pääsimmekö jo kikystä eroon, olemmeko neuvottelemassa vai vasta jonotuslistalla) olen joutunut kehittelemään erinäisiä luovia systeemejä, jotta kikystä olisi mahdollisimman vähän haittaa. Noin vuosi sitten käytiin kutakuinkin seuraava keskustelu luottamusmiehen tullessa kyselemään asiasta:
- Kuuluuko tämä kikyyn vai normaaliin työhön?
- Kirjataan se kiky-tunteihin. Tulkitsen yleisohjetta siten.
- Tämä on vähän kyseenalaista. Entä jos pääkonttorista tulee sanomista, kuka kantaa vastuun?
- Minulle maksetaan siitä, että kannan vastuun. Kirjataan tämä niin että se on uskottavaa ja pidetään turvat tukossa. Minua kiinnostaa se että saadaan hommat hoidettua eikä se, että keksitään peukalonpyörittelyjä kikyjen saamiseksi kasaan.
Ei ole kuulunut mitään.


13. Luovutatko vai kiristetäänkö?

Espanjassa pari ryöstäjää nappasi tuhansia euroja sisältäneen lompakon. Lähellä sattui olemaan poliisi. Nuoremmat ryöstäjät uskoivat pääsevänsä pakoon keski-ikäistä jeparia, mutta virkavaltaa sattui tässä kisassa edustamaan 41-vuotias Sergio Repiso. 400 metrin ennätys 48,19, tosin vuodelta 2003, mutta edelleen timmissä kunnossa. Viime vuonna yli 40-vuotiaiden maailmanmestaruus 4 x 400 metrin viestissä tuloksella 3:22,04, mikä tarkoittaa keskimääräisinä osuusaikoina 50,51. Roistot putkaan ja Espanjan poliisi ei ole tunnettu hellistä otteistaan.
Kommenttikentässä monet muistelivat samanlaisen tapauksen sattuneen Suomessakin ja tämä esitettiin useidenkin urheilijapoliisien kontolle. Oikeakin ratkaisu kommenteista löytyi. Kyseessä oli Bostonin maratonin kolminkertainen voittaja Eino Oksanen, joka tarinan mukaan ilmestyi puuskuttavan ryövärin rinnalle kevyesti hölkäten ja kysäisi: "Luovutatko vai kiristetäänkö vauhtia?"
Voihan toki olla, että jotain samankaltaista on käynyt muillekin juoksijapoliiseille. Heitä on jonkin verran, viimeisimpänä kanditaattina taitaa olla vuoden 2011 pika-aitojen Suomen mestari Elisa Leinonen, jonka ansiolistalla on myös poliisien EM-kulta lajissa. Myös sotilaspuolella on vastaavaa sattunut. Jatkosodan aikana luutnantti Bertel Storskrubb (sittemmin 400 metrin aitojen Euroopan mestari 1946) juoksi sotilaspoliisia karanneen miehen kiinni. Kiinniotettu ihmetteli jälkeenpäin, että "olipas kova luutnantti juoksemaan, kun ei tämmöinen piirinmestari pärjännyt."


14. Juostaan loppuun asti

Sao Paulon perinteisessä uudenvuodenjuoksussa kävi vanhanaikaiset. Ugandan Jacob Kiplimo tuuletteli voittoaan liian aikaisin, jolloin hurjan loppukirin ottanut Kenian Kibiwott Kandie luikahti loppumetreillä ohi. Olen aina opettanut, että juostaan maaliviivan yli. Jos voittaa jotakin, niin sitä on aikaa tuuletella vaikka loppuikänsä, kyllä ne kalkkiviivat pitää malttaa juosta. Tästä näyttää seuraavalla videolla mallia entinen maratonin ME-mies Steve Jones:

Sao Paulon uudenvuodenjuoksu kilpailtiin nyt 95. kerran. Kisassa on nähty myös yksi suomalaisvoittaja. Vuodenvaihteessa 1949-50 maaliin ehti ensimmäisenä Viljo Heino, joka ei taatusti hellittänyt ennen maaliviivaa. Heino oli jäänyt kahdesti leskeksi, oli pienten lasten yksinhuoltaja, haavoittunut sodassa jalkaansa, taistellut pst-kersanttina, tehnyt kympin ME:n keskellä sodan melskeitä, voittanut EM-kultaa kympillä, joutunut keskeyttämään Lontoon olympiakymppiä vatsatautisena vaikka oli johtanut kilpailua pitkään huolimatta siitä, että vain muutamaa viikkoa aiemmin terävä oksa oli lävistänyt hänen jalkateränsä harjoituslenkillä kirurgisen operaation vaativalla tavalla. Sao Paulon uudenvuodenjuoksu oli jo 35-vuotiaan Heinon viimeinen isompi kilpailu.


15. Vasten tuiskua

Myös yleisölle annettiin mahdollisuus kokeilla Tour de Skin pelättyä loppunousua. Päivää ennen kisaa järjestettiin yleisökilpailu, joka oli varsinaista kisaa kilometriä lyhyempi. Lyhennys oli alkupäästä, nousu oli sama. Mukana oli myös laulaja Antti Tuisku, joka selvitti kisan ajassa 55:48. Varsinaisen kisan nopein oli Norjan Simen Hegstad Krüger, jolta kului 30:55,8. Matka oli kilometriä pidempi, jos Tuisku olisi hiihtänyt saman reitin niin hänen aikansa olisi ollut luultavasti hieman alle tunnin.
Tiedoksi asiaa tuntemattomille että Tuiskun aika kyseisellä reitillä on aivan hirmuinen. Mies ei todellakaan ole mikään sunnuntaihiihtelijä. Vertailukohtaa voi hakea vielä viime kaudella sprinttimaajoukkueessa hiihtäneestä Martti Jylhästä, jonka aika yleisökisassa oli 46:50.


Loppukevennys: Antaa ajan kulua

Venäläissyntyinen, Britanniassa oikeustieteellisen loppututkinnon suorittanut Irina Kova väittää että ei ole saanut töitä liian kauniin ulkonäkönsä vuoksi. Totta on, että 33-vuotiasta asianajajaa katsoessa tekee mieli ottaa laki omiin käsiinsä. Mutta ei hätää, tässä on kyllä ongelma joka korjautuu ajan myötä.