Lukijalle: Sitten tämän jutun kuusi vuotta sitten tapahtuneen kirjoittamisen jälkeen on sattunut kummia. Ei, pakkoruotsia ei ole lakkautettu. Ei sentään niin kummia. Mutta melkein. En olisi sentään uskonut, että tämä kansa on niin nössöä että hyväksyy pakkoruotsin laajentamisen peruskoulun kutosluokasta alkavaksi. Omakohtaistakin kokemusta ehti jo tulla ja hämmästyttävän äkkiä se asenneongelma iski, vaikka kotona kovasti puhuttiin ruotsin kielen helppoudesta. Tosin vaikutusta voi olla silläkin, että täällä Hornankuusessa ei ruotsin kielellä ole yhtään sen enempää käyttöä kuin arabialla... eikun hetkinen. Tosiaan, tämä kansa on niin nössöä että tässä välissä se päästi maahan 30000 arabiaa posmottavaa loisijaa ennen kuin ampui itseään jalkaan kasvattamalla ruotsin kielen oppimäärää. Jos selkärankaa löytyisi, niin pakkoruotsilla olisi noin kaksi kuukautta elinaikaa. Se ei vaadi mitään muuta kuin sen, että edes puolet (voi olla että vähempikin riittäisi) peruskoululaisista ja lukiolaisista menisi lakkoon eikä ilmestyisi enää ruotsin tunneille. Vaan ilmeisesti ilmastonmuutos on ainoa sallittu lakkoilun aihe. Ehkä kannattaisi asiaa kuitenkin harkita, ennen kuin ruotsin kieli saadaan takaisin pakolliseksi ylioppilaskirjoituksiin, siis yhdessä toistaiseksi ainoan pakollisen eli äidinkielen kanssa. Eli esimerkiksi tärkeämmäksi kuin matematiikka, joka ei ole pakollinen. Mutta toisaalta, onhan ruotsin kielen pakollisuus niistä tämän hallituksen ohjelmaan kirjatuista tavoitteista vähiten haitallisia:
Pakkoruotsikeskustelu velloo poikkeuksellisen kuumana, joten pyörrän aiemman periaatepäätöksen ja tyrkkään lusikkani soppaan.
1. Omat kokemukset
Olen tietysti lukenut peruskouluruotsin, lukiossa kävin pakolliset ruotsin kurssit sekä YO-kokeen ja jatko-opinnoissa oli suoritettava ne välttämättömät suullisen ja kirjallisen kielitaidon kurssit ja testit, jotta sai paperit ulos. Eipä kauheasti kiinnostanut, umpisuomalaisella alueella tuli kaikki koulut käytyä. Sen jälkeen olen ruotsin kielen varsin tehokkaasti unohtanut. Ainakin aktiivisen kielitaidon. Luen ja kuuntelen kyllä kohtuullisen sujuvasti, mutta eipä puhuminen enää taivu sitäkään vähää mitä ennen. Hitollako sitä, kun ei Huitsinnevadasta satojen kilometrien säteellä asu ruotsinkielistä populaatiota?
Muistan hyvin, kun ruotsinopettajamme lukiossa perusteli ruotsin kielen opiskelua skandinaavisella yhteistyöllä – kun osaa ruotsia, tulee toimeen kaikissa Pohjoismaissa ja kykenee kommunikoimaan. Just joo. Tosi tasavertaista, kun toiset saavat puhua äidinkieltään ja suomalaiset joutuvat puhumaan vierasta kieltä. Sitä paitsi Suomessa on muutama sata tuhatta ruotsinkielistä, eiköhän siinä riitä skandinaavisen yhteistyön hoitajia. Karu totuus skandinaavisen kielitaidon käyttökelpoisuudesta paljastui myöhemmin, kun sattuneista syistä tuli Norjassa useampia kertoja käytyä ja oleiltua. Norjalaiset ymmärsivät kyllä oikein hyvin, kun minä puhuin ruotsia. Minä ymmärsin jotenkuten norjankielisiä lehtiä lukea. Mutta kun norjalainen avasi suunsa, sieltä kuului minun korviini vain ”Öölöyskys möölöyskys smurffsmurffsmurffsmurff. Öödeöödeöö jååjuujåååååå.” Täytyy tosin myöntää, että jonkin ajan kuluttua mongerruksesta oppi erottamaan yksittäisiä sanoja ja vähitellen lauseiden kryptinen merkitys alkoi satunnaisesti avautua. Tanskan kielestä, tuosta ainoasta kurkkusairaudesta jolla on omat foneettiset merkkinsä, ei kyllä saa yksikään lobotomiaa läpikäymätön mitään selvää. Se pohjoismaisesta yhteistyöstä.
Joskus olen ruotsin kieltä kuitenkin tarvinnut, kun on pitänyt saada jostain asiasta lisätietoa ja sitä on sattunut olemaan ruotsiksi tarjolla. Eli on niistä opinnoista hyötyä ollut. Tosin väittäisin, että kaikista perus- ja lukiokoulutuksen oppiaineista ruotsin kielen panos/tuotos –suhde on elämässäni ollut selvästi kehnoin. Samoin voin suoraan sanoa, että jos hyvä haltija mahdollisuutta tarjoaisi, pystyisin suoralta kädeltä luettelemaan viitisen kieltä joista minkä tahansa saman tasoiseen osaamiseen vaihtaisin ruotsin osaamiseni taikasauvan heilautuksella.
2. Nykytilanne
Peruskoulun oppimäärään ruotsin kieltä kuuluu yhteensä kuusi vuosiviikkotuntia yläasteella. Koska yläaste kestää kolme vuotta, tämä tarkoittaa sitä, että ruotsia opiskellaan keskimäärin kaksi tuntia viikossa koko yläasteen ajan. Lukiossa ruotsia opiskellaan viisi pakollista kurssia. Koska lukiossa luokkamuotoinen opiskelu kestää hieman yli kaksi ja puoli vuotta, ruotsia opiskellaan keskimäärin vähän alle kaksi tuntia viikossa eli käytännössä saman verran kuin peruskoulussa. Ruotsin kielen suorittaminen ylioppilaskirjoituksissa ei ole enää pakollista. Jatko-opinnoissa ei käytännössä yhtäkään tutkintoa saa suoritettua, elleivät pakolliset ruotsin kurssit mene läpi.
Poikkeuksia on. Vapautuksen ruotsin kielen opiskelusta saa, jos on asunut ulkomailla sopivassa elämänvaiheessa riittävän pitkään. (Etu koskee suureksi osaksi mamuja, taas kerran, mutta ei nyt mennä siihen.) Luonnollisesti vastaavat vapautukset saa suomen kielestä, mikäli sattuu olemaan ruotsinkielinen. Tässä yhteydessä Ahvenenmaa lasketaan ulkomaaksi, koska sikäläisten ei tarvitse opiskella suomea. Sen sijaan esimerkiksi Ilomantsissa on opiskeltava ruotsia, vaikka lähimpään edes osittain ruotsinkieliseen kuntaan on matkaa melkein 400 kilometriä. Ahvenanmaan perältä Eckeröstä umpisuomalaiseen Kustaviin on alle 100 kilometriä.
3. Mitä tilalle
Kysymys ei ole siitä, tulisiko ruotsin kielen pakollisuus poistaa. Kysymys on siitä, mitä tulisi sen tilalle. Jos vaihtoehtona on jotain terveystiedon tai draaman kaltaista, pakkoruotsi sai just nu yhden kannattajan lisää.
Ei ole mitään järkeä ajaa pakkoruotsin poistoa, ellei ole tarkkaa suunnitelmaa korvaajasta. En takuulla allekirjoita poistoa kannattavaa aloitetta, jos tämä selvitys puuttuu.
Usein esitetty vaihtoehto on, että Itä-Suomessa voisi valita pakkoruotsin ja pakkovenäjän välillä. Olisi se tietysti nykytilannetta parempi – venäjän kielen osaaminen ja sen myötä Venäjä-osaaminen on luvattoman heikkoa. Esityksen kannattajat unohtavat kuitenkin sen, että Suomessa on muuttoliikettä. Mitä tapahtuu 15-vuotiaalle, joka on lukenut pari vuotta toisena kielenä venäjää ja muuttaakin sitten seudulle, jossa pakollinen toinen kieli on ruotsi? Vapautus, erillisopetus vai jykevät tukitoimet? On olemassa vain huonoja vaihtoehtoja. Eikä ruotsi/venäjä –malli muutenkaan kuulosta lupaavalta, koska pakko on yhä - mikä pakko, sen ratkaisee asuinpaikka.
Toinen esitys on, että pakkoruotsi poistettaisiin peruskoulusta, mutta säilytettäisiin lukiossa ja (ylioppilaspohjaisissa) jatkotutkinnoissa. Kuten useimmat kompromissit, tämäkin on onneton. Seurauksena olisi eritasoisia ruotsin oppimääriä ja opiskelijoita, joista vasta lukiossa aloittaneet olisivat alikynnessä. Tai sitten myöhemmin aloittaneille vaatimuksia helpotettaisiin, jolloin vaadittava kielitaito tutkinnon lopussa olisi suunnilleen ”god dag, jag heter Maija” –tasoa. Eli hyödytön.
Jos pakkoruotsi poistetaan, se pitää poistaa kunnolla.
Riski poistamisessa on kappaleen alussa mainittu. Peruskoulu on jo nykyisellään yhdeksänvuotinen kunnallinen päivähoito eikä sitä tule entisestään helpottaa ottamalla jotain saviruukkujen dreijausta kaikille pakolliseksi. Yksi toimiva malli olisi B-kielen vapaa valinta linjalla ruotsi/saksa/venäjä/ranska (käytännössä kaikkihan lukevat nykyään englantia A-kielenä), mikä monipuolistaisi nykyään valitettavan kapeaksi käynyttä kielitaitopohjaa. Samalla se vapauttaisi osin C-kieltä korvaavana ainevalintoja entisestään.
Tämä malli olisi kuitenkin vain puolinainen. Vielä tehokkaampaa olisi suunnitella peruskoulun tunti- ja lukion kurssijako kokonaan uusiksi ottamalla huomioon keskimäärin kahden viikkotunnin vapautumisen. Toinen kieli olisi edelleen pakollinen, mutta sen valinta vapaampaa. Se käytännössä korvaisi ruotsin ja jatkuisi lukiossa. Jatko-opinnoissa sama; olisi pakko suorittaa englannin lisäksi jonkin toisen kielen tutkinto. Mutta oleellinen asia on se, että ruotsin poistuessa ei valinnaisaineiden määrä lisääntyisi, vaan vapautuvat tunnit käytettäisiin johonkin oikeasti hyödylliseen. Järkeviä vaihtoehtoja olisi käytännössä kaksi kappaletta. Matematiikka, jonka taidot ovat tasokurssien poiston myötä pahasti rapautuneet (tämän toteamiseksi riittää verrata omia ja lasten matikankirjoja samalta vuosikurssilta) ja liikunta, jonka tuntimäärää on karsittu. Samassa rytinässä terveystieto voitaisiin heittää huuthelkkariin – samat asiat käydään kuitenkin biologiassa. Kun terveystiedon tuntimäärä käytettäisiin liikuntaan, terveysvaikutukset olisivat taatusti suuremmat kuin teoreettinen asian hoito. Etenkin jos liikuntatunneilla oikeasti liikuttaisiin eikä käytäisi pelaamassa golfia tai keilaamassa, kuten olen kuullut tapahtuneen, hyi helvetti. Jopa homokyykän pelaaminen alkaa kuulostaa hyvältä, kun tuota ajattelee.
Asiantuntemattomuuden tuomalla varmuudella: ruotsin kielen tunnit yläasteella on käytettävä siten, että sen tilalle on otettava valinnainen toinen kieli. Tämä vapauttaa samalla osin valinnaisaineista oppitunteja siten, että joka luokka-asteelle voidaan ottaa viikoittain yksi oppitunti lisää matematiikkaan ja toinen liikuntaan. Jos valinnaisaineista vapautuvat tunnit eivät tähän riitä, niin sitten napsaistaan terveystiedosta (keskimäärin yksi tunti viikossa) tilaa liikunnalle - lopputulos on kansanterveyden kannalta ajatellen positiivinen. Lukiossa voidaan menetellä sopivin osin samoin, ainakin liikunnan osiota voidaan vahvistaa. Opettajillekaan ei aiheutuisi ongelmia, yleensä terveystietoa opettavat samat tyypit kuin liikuntaa.
4. Inhimilliset näkökannat
Kaikkiin muutoksiin liittyy väistämättä ihmisryhmiä, joiden elämänlaadun saldo menee pakkasen puolelle. Tämä ei saa olla esteenä yhteiselle hyvälle, kunhan varmistaan ettei kukaan joudu kärsimään kohtuuttomasti. Mahdollisina kärsijöinä on merkittävissä määrin kaksi ryhmää, ruotsinopettajat ja ruotsinkieliset.
Maassa on sadoittain ihmisiä, jotka ovat valinneet elämänurakseen ruotsin kielen opettamisen. Mikäli pakkoruotsi poistuu, ruotsin kielen opetukseen tarvittava kokonaistyömäärä pienenee radikaalisti, ehkä jopa puoleen. Tätä voisi tietysti pitää kohtuuttomana, mutta riski se on sekin jos on sitonut ammattitaitonsa kännyköiden suunnitteluun. Valtion leipä on kapea mutta pitkä, mutta ei senkään pituuden pidä sentään rajaton olla. Eikä tämä tarkoita sitä että puolet ruotsinopettajista päätyisi kortistoon. Osa siirtyy varhennetulle vanhuuseläkkeelle, osa vähentää työmääräänsä, osa siirtyy muihin tehtäviin - muiden kielten opetus lisääntyy ja aika harva kielenopettaja lienee vain "yksikielinen". Sama tilanne oli aikoinaan latinan opettajilla ja se on maailman mittakaavassa katsottuna sentään hyödyllisempi kuin ruotsin kieli.
Ruotsinkielisten oikeudet on turvattava. Samoin kaikkien kolmen saamen kielen puhujien oikeudet. Muiden kielien puhujat opetelkoot suomea (tai jotain muuta neljästä em. kielestä), jos haluavat Suomessa pysyvästi asua.
Ns. virkamiesruotsi pitää vaatia vain ruotsalaisenemmistöisissä kunnissa. Suomalaisenemmistöisissä kunnissa virkamiesruotsin vaatimustasoa on lievennettävä. Se voidaan katsoa suoritetuksi, mikäli virkaan pyrkivä kykenee tunnistamaan, että se vieras kieli jolla häntä on puhuteltu, on ruotsi ja sanomaan sen jälkeen ymmärrettävästi seuraavat lauseet: Var så god och väntä här. Jag hämtar Gunilla.
Kaikki näiden virallisten vähemmistökielten puhujien asemaan vaikuttavat tekstit on edelleenkin käännettävä näille kielille. Heillä on oltava oikeus käyttää omaa kieltään valtakunnallisen tason instansseissa. Jos eduskuntaan valitaan kolttasaamelainen, hän tulee saada puhua täysistunnossa kolttaa.
Vähemmistön etujen valvominen tarkoittaa väistämättä sitä, että ruotsinkielisillä on edelleenkin lukumääräänsä nähden yliedustus monissa tilanteissa. Tämä on aivan oikein. Olen istunut luottamustehtävissä, joissa toimikunnassa on pakko olla yksi ruotsinkielinen mukana. Eikä ole mitään järkeä tehdä kahdenkymmenen hengen toimikuntaa vain siksi, että prosentuaalinen osuus saataisiin säädettyä kohdilleen.
5. Lopuksi
Blogiskenestä näyttävän lähdön tehnyt Nikopol on kirjoittanut pakkoruotsista huomattavasti tätä tekstiä paremman juttusarjan, joten nostan sen vielä kerran tässä esiin:
Osa I
Osa II
Osa III
"Yksi toimiva malli olisi B-kielen vapaa valinta linjalla ruotsi/saksa/venäjä/ranska (käytännössä kaikkihan lukevat nykyään englantia A-kielenä), mikä monipuolistaisi nykyään valitettavan kapeaksi käynyttä kielitaitopohjaa. Samalla se vapauttaisi osin C-kieltä korvaavana ainevalintoja entisestään."
VastaaPoistaTästäpä osimoilleen samoilla linjoilla. B-kieli on toki ehdottomasti syytä säilyttää, ettei käytännössä ainoaksi edes jotenkin hanskatuksi vieraaksi kieleksi valikoidu useimmille pelkkä engelska (jonka asemaa A-kielenä tuskin horjuttaa mikään). Mutta lisää valinnaisuutta kehiin, tietenkin toki kohtuuden puitteissa, ei nyt vaikka jonnekin Juankosken yläasteelle kannattane ryhtyä jotain japanin ryhmiä perustamaan? (Pahoitteluni jos joku juankoskelainen japsifani sattuu lukemaan tämän ja pahoittaa mielensä.) Samalla loppuisi uskottavuus siltä iänikuiselta urputukselta pakko-sitä-ja-tätä, kun voisi aina sanoa, että olisithan toki voinut valita jonkin muunkin kielen opiskeltavaksesi. Tai sitten voisi tehdä edes jonkinlaisen kevytversion tuosta, vaikka niin että seiskaluokan syksy luettaisiin kieltä X (esim. ruotsi) ja kevät kieltä Y (esim. venäjä), ja sitten kasilla pitää valita, kumpaa haluaa lukea ainakin seuraavat kaksi vuotta. Tulisihan siinä samalla, valinnasta riippumatta, luettua siitä toisestakin kielestä edes ne alkeet.
Itse inhosin aikanaan pakkoruåtsia, siis en niinkään kieltä sinänsä (jonka opiskelua jotkut ärkååpeeläiset ovat markkinoineet mm. verukkeella, että "se sitten helpottaa niiden muiden kielten opiskelua", just så hur briljant logik!), vaan juurikin sitä pakkoa. Vaan sitten aikuisemmalla iällä kun on voinut itse vapaammin koostaa omat opintonsa mielenkiinnon kohteidensa pohjalta, niin onpahan vain tullut opiskeltua mm. venättä ja epsanjaa, joten viidellä-kuudella kielellä vain meikäjunttikin osaa itseään edes jollakin tavoin ilmaista, jos tarvis tulee. Yksi vapaaehtoinen vastaa useimmiten kymmentä pakkoa, joten uskaltanen yleistää omaa kokemustani kieliopinnoista ainakin tämän verran. Ylisummaan hyödyllistä ja peräti välttämätöntäkin pienen kielialueen asukille, mutta niin se vain siinäkin menee, että minkä ilotta oppii, sen myös surutta unohtaa.
-J.Edgar-
Jossakin laulussahan lauletaan, että koulut mulla kesken jäi... minulla jäi iltalukio kesken siksi, kun silloin huhuttiin, tai sanottiinn, että pakkoruotsi jää pois yo-kirjoituksista ja jäin sitä odottamaan. No se kestikin hieman pidempään se pois jäänti kirjoituksista ja pitkäksi se meni sen odotuskin. Ei se tietenkään hukkaan mennyttä aikaa se pari vuotta käytyä koulua ollut, jäi siitä ajasta ihan hyvät muistot, kiitos hyvien opettajien ja aivan ihanien oppiskelukaverien. Ja sain äikän opelta kannustusta asiaan minkä johdosta innotuin yhden runokirjankin julkaisemaan. Mutta se ruåtsi, fy fan taita ruåttalaiset sanoo.
VastaaPoistaEnkkuakin opin, josta tosin olen unohtanut enemmän kuin olen koskaan oppinutkaan. Saksa oli minusta vaikeaa, pärjäsin siihen asti kunnes opettaja vaihtui. Tuli nuoren naisen tilalle se alkuperäinen vanhempi mies. No siihen loppui oppiminen ja sen kielen opiskelu. Se taas ei johtunut opettajan sukupuolesta kuten joku voisi luulla vaan hänen tavastaan opettaa. Kas aina uuden kappalen alkaessa olin se joka luki ja käänsi sen ekan lauseen ja sen minä osasin mutta muuta en. No eihän sillä pitkälle potkita, tai no, ppois koulusta, ei sen pitemmällä. Jawohl, Bitte:))
Huru-ukko
Bra skrivet, Jaska ! Jag har visst avlagt "statens stora", men sällan, ytterst sällan har jag haft någon nytta därav ! Että se siitä. Mutta RKP sitter i regeringen till evigheters evighet, schade nog till skada för oss alla.
VastaaPoistaRuotsinkielihän takaa sen, että emme vaivu kulttuurisesti impivaaratasolle. Esikuvanahan meillä on Ruotsin valtio, jonka kulttuurista moninaisuutta tavoittelemme voimiemme mukaan. Kuten stuppikin sanoi, Ruotsi on hieno ja turvallinen maa.
VastaaPoistaLinkkinä todiste:
https://voiceofeurope.com/2019/09/swedish-dystopia-bombing-car-fires-gunfire-and-a-knife-murder-occur-in-48-hours/
Asia erikseen sitten, missähän määrin tuo måstesvenska on lietsonut yleisempääkin zvidduuntuneisuutta koko kieltenopiskelua kohtaan... Mycket skadligt för oss alla, kan jag sade!
VastaaPoistaItselläni ei liene koskaan ollut mikään maailman paras kielipää (suutarin lapsella kun tunnetusti ei ole kenkiä, äitini on nääs enkun ja svenskan opettaja...), mutta tuossakin asiassa kannattaa kuitenkin kaikitenkin haastaa itsensä myös sieltä oman mukavuusalueensa ulkopuolelta. Esim. saksan, samaten kuin venäjän kieliopit eivät ole kaikiten ihan helpoimmasta päästä, mutta se hyvä puoli niissä on, että öbaut samat säännöt sitten pätevät miltei aina, toisin kuin vaikka englannissa, jossa perussetin oppii helposti ja nopsaan, mutta alapas kirjoittaa sitä akateemisella tasolla, niin haaste onkin jo "hieman" toista kertaluokkaa...! Niitä "poikkeuksen-poikkeuksen-poikkeuksia" kun on loputon määrä! (Muutamankin englanninkielisen esseen vääntäminen on opettanut asian tuosta laidasta yhtä sun toista.)
Ja mitä sitten siihen måstesvenskaan ja sen väitettyihin hyötyihin tulee, niin pienenä ironiana mainittakoon, että jostakin "kumman" syystä se äitimuorikin käyttää Ruotsissa käydessään asiointikielenä englantia, usein vieläpä yenkkiaksentilla puhuttuna, kun on aikoinaan Valloissa oleskellessaan senkin oppinut. Mistäpä tuo kielivalinta noissa tilanteissa sitten voineekaan kertoa... Ainakin palvelu vaan paranee kummasti, kun tekeytyy impiwaaralaisen asemesta ameriikkalaiseksi, jotka tietenkin edustavat kaikkea ihaninta ja edistyneintä mitä ihmiskunta on konsanaan tuottanut, a'la Hillary C...
-J.Edgar-
Vanha äitimuorini suoritti jokunen vuosi sitten dementiaa estääkseen kansalaisopistossa norjan kielen kursseja. Edistyneempien kurssiin kuului vierailu Norjassa, josta äitimuori mainitsi norjalaisten ilahtuneen, kun tunnistivat suomalaisen.
VastaaPoistaKun hän puhui heille norjaa kykynsä mukaan, he vastasivat hyvin tarkoin artikuloiden ja hitaasti.
Tätä vanhempi kokemus oli eräältä junamatkaltani, jota kulutin ravintelivaunussa olutta särpien. Parin pöydän päässä oli nelihenkinen seurue, jonka eräs jäsen kertoili tuoreista kokemuksistaan Snøhvit-kaasukentältä.
Hän kertoi äidinkielensä olevan Pohjanmaan ruotsi, ja paikan päällä hän ja norjalaiset olivat ymmärtäneet toisiaan varsin hyvin hänen puhuessaan norjalaisille suomenruotsin pohjalaismurrettaan ja heidän vastatessaan norjaksi.
Koska en itse tiedä norjasta paljon muuta kuin sen, etten sitä itsekään puhuttuna kuunnellessani juurikaan ymmärrä, pohdin olivatko vanhan äitimuorini ja tämän kaasukenttäduunarin kohtaamat norjalaiset Pohjois-Norjan kveenialueiden väkeä, joiden murteissa oli vahva suomalaisvaikutus.
Toinen mahdollisuus etenkin tämän kaasumiehen kohdalla on se, että jotkin suomenruotsin pohjalaismurteet voivat olla todella arkaaisen oloisia:
http://www.nykarlebyvyer.nu/sidor/texter/poesi/lh/minkkan.html
Mikäli joku noiden puhuja tulee muualle Suomeen vaatimaan perustuslaillisia oikeuksiaan tulla palvelluksi ruotsin kielellä, täytyy hänelle kyllä hommata tulkki.
Sama toisin päin.
Qroquius Kadille:
VastaaPoistaTelevisiosta tuli aikoinaan Professorsrundan -niminen ohjelma (Professorien palaveri), jossa viisi eri alojen professoria, kaikki suomenruotsalaisia, vastasivat katsojien ja läsnäolijoiden heille esittämiin kysymyksiin. Ohjelma oli ruotsinkielinen mutta tekstitetty suomeksi.
Yksi niistä professoreista oli kielitieteen professori. Hänelle muuan Pohjanmaan ruotsalainen esitti samantapaisen kysymyksen: hän oli joskus ollut tekemisissä norjalaisen kanssa, joka ihmetteli, mistä hän oli oppinut norjaa. Ja kuitenkin hän oli puhunut vain kotiseutunsa murretta.
Tähän professori vastasi, että kielitieteilijätkin ovat jo kauan tienneet, että Pohjanmaan ruotsalaismurteet muistuttavat äänteellisesti monessa suhteessa enemmän norjaa kuin ruotsin kirjakieltä, tai myöskään Etelä-Suomen ruotsalaismurteita. Ja syykin on selvä. Ruotsi ja norjahan ovat kehittyneet samasta muinaisskandinaavisesta kielestä. Mutta lähes kaikissa muissa ruotsin murteissa, sekä Ruotsissa että Suomessa, ja myös sekä suomen- että riikinruotsin kirjakielessä on jokunen vuosisata sitten tapahtunut joitakin äänteenmuutoksia, joita kuitenkaan ei ole tapahtunut norjassa eikä myöskään Pohjanmaan ruotsalaismurteissa. Siinä suhteessa norja ja Pohjanmaan ruotsi tosiaan ovat samalla "arkaaisella" kannalla, eli vanhempi ääntämys on säilynyt.
Ano 29.9.2019 klo 22.19:
VastaaPoistaKiitoksia.
Muistaisitko tämän Professorsrundanin jakson lähetysajankohtaa edes puolivuosikymmenen tarkkuudella?
J. Edgar: Niin tosiaan, tuon perustelun "ruotsin kielen opiskelu helpottaa muiden kielten opiskelua" olinkin jo unohtanut. Muistan kun lukiolaisena niittasin tuon argumentin toteamalla että eiköhän sen "muun kielen" opi paremmin kun käyttää ruotsin opiskeluun kuluvan ajan sen muun kielen opiskeluun. Ja itselleni ainakin tuotti muutaman kerran ruotsin kieli harmia saksan opiskelussa kun sanat menivät sekaisin. Tai oikeastaan taisi käydä enempi toisinpäin eli saksan kieli tunki ruotsia sotkemaan, eli loppujen lopuksi ei siinä suurta vahinkoa käynyt.
VastaaPoistaHuru-ukko: Passiivinen kielitaito säilyy hyvin. Kyllä minä ainakin osaan lukea ja kuunnella ihan sujuvasti semmoisia kieliä, joiden puhumisesta ei tule enää yhtään mitään.
Terho Hämeenkorpi: Tackar och pockar!
Veijo Hoikka: Niin no, tuossa on hyvä peruste ruotsin kielen osaamiselle. Saa seurata paremmin kuinka Sverige vajoaa Sverigestaniaksi varoittavana esimerkkinä.
Noista suomenruotsin murteista olen joskus saanut urheilupiireissä huomata, että Pohjanmaan ruotsinkieliset ja Uudenmaan ruotsinkieliset kaipaavat keskusteluunsa tulkkia avuksi...
Se Professorsrundan oli noin vuosina 1979-1982. Ja siitä tehtiin myöhemmin kirjakin.
VastaaPoistaSe yxi wakawa problema kielissä on oppimateriaalin perseettisyys. Ruotsinkirja oli täynnä jälkeenjääneille 6-vuotiailla demareille sunnattuja juttuja. Tre små troll leker med boll... tai Ta hand med raggarna - ja muuta paskaa. Luokassa oli toki Kalle Ankoja - tunnilla ei niitä tietenkään saanut lukea ja välitunnilla ei luokassa saanut olla. Lisäksi oli jotain akkainlehtiä - muttei miestenlehtiä. Ei edes teknikens världiä.
VastaaPoistaJa saatanallisperkeleellinen kielioppi, joka piti tietysti opettaaa ruotsiksi. Opetetaan siis vaikeaa, outoa, asiaa kielellä, jota oppilas ei osaa. Mikä voisi mennä pieleen.
No, ei opettajakaan suomea osannut. "Svälta ihjäl" on tietysti "Nähdä nälkää kuoliaaksi asti" - ei ainakaan pitänyt käännöstä kummallisena.
Hitlerspråkia alettiin opettaa samalla kun matikka ja fysiikka vaikeutui merkittävästi - söi resursseja. BRD:n virallinen propagandalehti ei paljoa motivoinut, oppikirjakin oli kuraa ja kielioppi kai jonkun kansallissosialistin keksimä. Vasta kiinnostus Mauserin veljesten tekemisiin motivoi. Sittemmin olen kääntänyt Deutsches Waffen-Journalia englanniksi keräilijäkollegoilleni. Ja Kennenblatten für fremde heeres waffen -monisteita. Impivaaralainen moniste "vierasasetunnituslehti - vai mitä ne intin läpyskät oli auttoi hommassa. Samoin asian tuttuus. Internetiä ei oltu vielä keksitty. Saksan ope olis kyllä hämmästynyt jos olis kuullut ja ehkä enkunkin.
Englannin oppimiseen parasta materiaalia oli kirjaston pokkarihyllyn alkukieliset Asimovit, Heinleinit, Hemingwayt, Tolkienit, le Guinit ja mitä kaikkea olikaan tarjolla. Handguns of the world oli kanssa aika motivaattori. Great Vowel Shift harmitti ja harmittaa vieläkin kun wanha kirjallisuus ei oikein aina aukene.
Oppikirja oli aika harmiton = hyödytön, mutta onneksi kielioppia ei ole. Vain poikkeuksia ja niiden poikkeuksia, poikkeuksien poikkeusten poikkeuksia ja niin edelleen loputtomiin.
Miksei meille tarjottu viroa, japania tai islantia, ei kai niitä ole vieläkään pilteille tarjolla. Hauskoja jos osais. Espanjaa ei tarjottu, en osaa mutta tulen toimeen ilman tulkkia. Sama ranskan kanssa - paitsi pariisissa tarvitaan tulkin apua.
Pyssymies
En mä muuta tiedä, mutta kerran kauanaikaa sitten kuljin autolla tuolla pietarsaaren ja vaasanvälisellä rantakaistaleella, jä päätin mennä yhteen pienen baarikahvilaan kahville, tuntui että kassaneiti ei osannut suomee, kun kysyin jotain, nii lähinpä sitten tiskilta kahvikuppi ja munkki kädessä maksamatta, niin kuului samantien kassalta, entä se maksu hyvin selvällä suomen kielellä, kummasti oppi suomee kassaneiti ..
VastaaPoista-jpt-
Pyssymies: Itseopiskelu sopii joillekin jopa kielissä. Olen itse opetellut yhden kielen "luonnonmenetelmällä" - siis suomen lisäksi - ja etenkin itseilmaisu eli kirjoittaminen ja puhuminen sujuivat sillä paremmin kuin vastaavan määrän muodollista opiskelua tehdyillä kielillä. Kuuntelussa ja lukemisessa ero ei ollut merkittävä.
VastaaPoistajpt: Tuossa taisi kyseessä olla pakkosuomi. Kosto on suloinen.
Koulussa voi oppia vain alkeet, aika ei muuhun riitä. Vähän sama homma kuin autokoulussa. Kirjallisuuden lukeminen opettaa kirjoittamaan. Leffat puhumaan - ja alkuasukkaiden kanssa kaveeraaminen puhumaan luontevasti. Opettaja keskittyy virheisiin, alkuasukas yrittää ymmärtää ja yrittää tulla ymmärretyksi. Nykyään tilanne on oppimisen kannalta helpompi, internet tarjoa materiaalia ja mahdollisuuden kirjalliseen viestintään. Toisaalta simplifield english ja kaikenmaailman ebonics:it yleistyy netin takia.
VastaaPoistaSuomessa yleensä ja aikoinaan ainakin tuppukylässä erikoisesti englannin opetuksen suurin hyöty oli ns. Received Pronunciationin opetus ääntämiseen. Kuulostin kuulemma bbc:n uutisankkurilta tai Oxbrigden kasvatilta. Etelässä olin saada ladeilta turpiini ja sheiloilta sain jotain muuta - ihan vaan ääntämisen vuoksi. Usassa minut tunnistettiin oitis euroksi ja UK:n konttorilla keikkaillessani kollegat arvelivat minun olevan jonkinmoinen pomo. Kas: briteissä kieli kertoo luokan ja luokka kertoo mitä voit tehdä. Ole vaikka Einstein mutta jos puhut cocneytä pysyt sorvarina- ole tyhmä kuin stub ja puhu oxforfilaisittain niin pääset pomoksi.
Minusta kieliä opetetaan edelleen tyhmästi, tipoittain ja epämotivoivasti. Osa oppii tekemällä, luonnonmenetelmällä. osa kieliopin, teorian kautta osalle sopii sekoitus teoriaa ja tekemistä. Tämä vaihtelee aineittain kunkin oppijan kohdalla - kielioppi ei auta minu minkään kielen oppimiseesa, enkä tarvinnut kemian labratöitä kuin huvituksekseni, oppimiseen riitti teoria. Kansakounun "hapon voi kaataa mereen, merta ei voi kaataa happopullon" riitti opiksi, joidenkin piti labrassa yhteiskoulussa roiskia rikkihappoa päälleen (nitriiliessulle) jotta oppivat.
Kieliä oppii kumminkin kaikki, jopa umpihölmöt ruotsalaiset on oppinet ruotsia.
Pyssymies
Mainiota analyysia kerrassaan kyllä. Mitenkä olisi jos kirjoittaisit jonkin syväluotaavan peruskoulun oppiaineita käsittelevän jutun ja niihin parannusehdotuksia? Esimerkiksi liikunnasta ja matematiikasta lienee olisi paljonkin tiukkaa asiaa sanottavana. Valitettavan monellehan ainakin peruskoulun liikunta vaikkapa on saattanut olla traumaattista.
VastaaPoistaPyssymies: Juuri noin. Itselläni on huvittavia kokemuksia siitä, kuinka eräässä kielessä ääntämykseni on aiheuttanut natiiveilla reaktioita. Tuosta hapon kaatamisesta muuten on myös kokemus, jossa eräs kaverini labratöissä oli sitä mieltä että parin suolahappotipan lisääminen veteen ei vielä haittaa, pitää olla suurempi määrä. Se niistä housuista, labratakki ei riittänyt pelastamaan.
VastaaPoistaAno: Ei ehkä riitä kompetenssi.