He kaatuivat saappaat jalassa

Joka kerran kun lehdessä kirjoitetaan Cooperin testistä , kommenttiosiosta löytyvät ne samat liioittelutarinat, yleensä armeijaversioina.

Tyypillisessä tarinassa heppu kertoo, miten hän lähti varovasti liikkeelle ja veteli sellaista kolmentonnin tahtia ensimmäiset kymmenen minuuttia. Kun voimia tuntui olevan vielä reilusti jäljellä, niin sitten viimeisen kahden minuutin aikana hurja loppukiri ja tulos oli kolme ja puoli tonnia.
Niinpä. Kolmen tonnin tahti Cooperissa tarkoittaa tasaista 250 metrin minuuttivauhtia. Kymmenessä minuutissa tällä tahdilla ollaan 2500 metrin kohdalla. Sitten kahden minuutin loppukiri ja tulos 3500 metriä. Eli viimeisen kahden minuutin aikana on hilppaistu kilometri. Mikä on aika hyvä saavutus ottaen huomioon että tonnin ME on Noah Ngenyn nimissä oleva 2.11,96. Tosin hänellä ei ollut etunaan lentävää lähtöä eikä 2500 metrin alkuverryttelyä.

Toinen inttilegenda on Cooperin juokseminen kumisaappaat jalassa, jolloin tulos on yleensä luokkaa 3400 metriä. Tämä on itse asiassa täysin mahdollinen suoritus. Luultavasti kuka tahansa Kalevankisatasoinen kestävyysjuoksija tekisi tempun, kunhan ei nyt kovin hölskyvät saappaat kohdalle osuisi. Taannoin keskustelin aiheesta kaverini kanssa ja kerroin suunnilleen tähän tyyliin:

- Noilla keskustelupalstoilla väitetään aina että "juoksin intissä Cooperissa 3600 metriä kumpparit jalassa". Tosiasia kuitenkin on, että kolmetonniakin Cooperissa on kova temppu ja viidensadan metrin parannus tuloksessa on taivaan suuruinen millä tahansa lähtötasolla. Vaikka minä kovakuntoinen kaveri olinkin - ja olen ikäisekseni vieläkin vaikka vauhti onkin hidastunut roimasti - niin en minä sentään tuommoisia väittäisi.
- Jaa. No paljonkos sinä sitten armeijassa vedit Cooperissa?

- No, sehän juostiin useita kertoja. En nyt halua parhailla kehuskella. Huonoin tulos oli 3200, mutta se tuli juostua tosiaan kumpparit jalassa.
- Nyt kyllä kusetat. Et varmana vetänyt kumppareilla.

- Okei, en koko matkaa. Vaihdoin puolivälissä lenkkarit jalkaan.
- Siis väität että kuuden minuutin kohdalla vaihdoit vielä jalkineita ja juoksit silti 3200?

- Eikun viiden minuutin kohdalla.
- Eihän se ole puoliväli!

- Joo mutta kun minä myöhästyin kaksi minuuttia lähdöstä. Silloin jäi vain kymmenen minuuttia aikaa juosta koko kuupperi ja puolet siitä on viisi minuuttia. Siksi sanoin että puolivälissä.
- No hitto. Ja jalkineidenvaihtoon kului vielä aikaa.

- Eipä juuri. Pakko oli pysähtyä joka tapauksessa kun maha oli kuralla enkä viitsinyt housuihin paskoa, siitä kun sai kuntsarin vain vartiossa. Nyt olisi saanut ainoastaan rättivääpelin vihat niskaansa. Samalla kun poikkesin huussissa niin siinäpä pystyi pruikkiessa vaihtamaan jalkineet.
- Oli silti aika kova temppu, vetää 3200 kymmenessä minuutissa, välillä paskalla käyden ja puolet matkasta kumppareissa.

- Kuulostaa kovemmalta kun oikeasti on. Ei ne kumpparit nyt hirmuisesti juoksuvauhtia hidasta. Enemmän suksista oli haittaa.
- Siis hiihtocooperi... no joo, kyllähän hyvällä kelillä hiihtää pidemmälle kuin juoksee, jopa niillä armeijan hikilaudoilla.

- Hyvällä kelillä joo. Olisi varmaan tullut lähelle neljäätonnia. Mutta kun oli heinäkuu niin ei oikein luistanut. Lipsunut ei kyllä pätkääkään, eli sitä en voi syyttää huonosta tuloksesta.
- Just joo. Tuota taustaa vastaan ei mikään ihme että vaihdoit puolivälissä lenkkareihin. Tuskin olisi mennyt edes kolmetonnia rikki jos olisit sukset jalassa juossut.

- Päinvastoin. Varmana olisi mennyt kolme ja puoli tonnia, jos en olisi hermoillut turhaan ja vetänyt vain raa'asti loppun jalkineita vaihtamatta. Meinaan kun intin saappaissa on se kantaura vaan lenkkareissa ei. Piru vie kun ei meinannut loppumatkalla sukset pysyä jaloissa sitten millään.
- Mutta pysyi kuitenkin. Hyvä ettei varusteet pettäneet.

- Sukset kesti jalassa joo. Mutta muu varustus petti. Huomasin siinä kahdeksan minuutin kohdalla että kaasunaamari fuskaa.
- Kaasunaamari???

- Joo, meillä juostiin cooperi sikanasset päässä. Oli talvikaasusuojeluharjoitus. Älä kysy mitä järkeä oli pitää sitä heinäkuussa. Armeijan meininki, sinähän tiedät.
- Niinpä tietysti. Mutta et sinä voi huonosta tuloksesta kaasunaamarin fuskaamista syyttää. Paremminhan sitä saa hengitettyä kun fuskaa.

- Periaattessa joo. Vaan kun olen melko varma että se fuskaus alkoi vasta siinä vaiheessa kun kiireessä vaihdoin niitä lenkkareita jalkaan ja satuin repäisemään naamaria. Eli siitä ehti olla hyötyä vain minuutin ajan.
- Miten niin? Viisi minuuttiahan sulle jäi lenkkarit jalassa juoksua?

- Minähän sanoin että huomasin kahdeksan minuutin kohdalla että kaasunaamari fuskaa. Mistäs luulit minun sen huomanneen? Meidän hullu yliluti heitti baanalle kyynelkaasukranaatin testatakseen onko naamarit tiiviisti. Piru vie että ne viimeiset neljä minuuttia otti koville vetää kun vesi vaan valui silmistä ja yskitti niin helvetisti. Viimeisen neljänsadan metrin loppukirikin jäi niukasti yli minuutin, säälittävää.
- Nopeastihan siitä kyynelkaasupilven läpi selviää, mutta ymmärrän kyllä että vaikutus kestää...

- Jaa nopeasti? Ei niissä oloissa. Arvaa että oli jälkeenpäin kasarmilla tuulettaminen että saatiin kyynelkaasut ulos.
- Ulos... ette kai te Cooperia missään urheiluhallissa juosseet?

- No ei tietenkään. Minähän sanoin että kasarmilla. Pitkin komppanian käytävää, viidenkymmenen metrin suoraa edestakaisin.
- Siis koko komppania sillä kapealla käytävällä???

- Ei nyt sentään. Vain minä ja pari muuta. Muut juoksivat ulkona.
- Jaahas. Mitäs te olitte törttöilleet kun tuolla lailla simputettiin.

- Muista en tiedä mutta minä en mitään. Olin vain aamulla tuntenut oloni vähän huteraksi ja kävin otilla. Tyrkkäsivät kuumemittarin kainaloon ja se näytti 37,4. Harmillista, 37,5 olisi ollut veepeen karsintaraja. Nyt tuli vain VUP.
- Eli vapautus ulkopalveluksesta...

- Tietenkin, ja sen takia me juostiin sisällä. Kyllä armeijan touhuissa nyt joku tolkku olla pitää.