Vitaalit statistiikat, osa II

Kirjoituksen edellisessä osassa tarkasteltiin maakohtaisia tietoja. Tässä kakkososassa tarkastellaan (1) tilastoja alueittain ryhmittelemällä maat maantieteellisiin blokkeihin sekä (2) kaivaudutaan yksittäisiä esimerkkejä käyttäen syvällisemmin maakohtaisiin tilastoihin.

Yleinen havainto on se, että meille on valehdeltu suut silmät täyteen, mitä väestönkasvuun ja sen seurauksiin eli ympäristöongelmiin tulee:
1) Vastoin väitteitä väestönkasvu ei ole hidastumassa elintason nousun myötä, vaan ehkä jopa päinvastoin, mikäli kyseisen väestön kulttuuri sitä suosii
2) Vastoin väitteitä Eurooppa ei ole millään tavoin syyllinen ympäristöongelmiin, sillä Euroopan väestöpolitiikka on ollut koko ajan kestävällä kannalla - paitsi maahanmuuton osalta

Ensimmäisessä taulukossa ei ole sinänsä mitään uutta tilastotietoa ja sen voi huoletta sivuuttaa. Se on mukana vain siksi, että lukija voi halutessaan tarkistaa, mihin blokkiin mikäkin maa on sijoitettu.
Käytin jaottelussa kolmeatoista suuraluetta: Pohjoismaat, Länsi-Eurooppa (rajana entinen rautaesirippu eli Kreikka sisällytettiin tähän), Itä-Eurooppa, Lähi-itä (rajana Israelin-Egyptin raja), Etelä-Aasia (rajana Afganistan-Pakistan), Kaukoitä, Keski-Aasia (NL:n entiset tasavallat Mustastamerestä itään), Pohjois-Afrikka (Välimeren rantavaltiot + Sudan), Afrikka, Pohjois-Amerikka (vain USA ja Kanada), Keski-Amerikka, Etelä-Amerikka ja Oseania. Jaon tarkempiin perusteluihin menemättä totean sen olevan luultavasti sopivin mahdollinen maantieteellisen, kulttuurillisen ja väestöllisen jaon kompromissi.
Tilastoaineisto on sama kuin viimeksi eli tässä ovat mukana vain maailman 160 asukasluvultaan suurinta maata. Tämä tarkoittaa sitä, että alle miljoonan asukkaan maista mukana on vain kaksi, sitä pienempiä ei aineistossa tilan- ja ajansäästösyistä ole mukana.
Taulukossa maan nimen jälkeisessä sarakkeessa asukasluku 1957 (miljoonaa), sen jälkeen asukasluku 2017, sitten kasvukerroin 1957-2017 (eli kuinka moninkertaiseksi väkiluku on kasvanut 60 vuodessa) ja viimeisenä keskimääräinen vuotuinen kasvuprosentti.

Taulukko 1. Maiden jako kolmeentoista suuralueeseen. Tämä taulukko on mukana vain referenssinä ja sen voi sivuuttaa:

	1957	2017	Kerroin	%/v
Pohjoismaat	19,668	26,621	1,35	0,51%
Ruotsi	7,364	10,120	1,37	0,53%
Tanska	4,488	5,756	1,28	0,42%
Suomi	4,324	5,496	1,27	0,40%
Norja	3,492	5,249	1,50	0,68%
Länsi-Eurooppa	298,000	394,464	1,32	0,47%
Saksa	71,166	82,749	1,16	0,25%
Ranska	44,284	66,651	1,51	0,68%
Iso-Britannia	51,759	66,364	1,28	0,42%
Italia	49,181	60,497	1,23	0,35%
Espanja	29,821	46,549	1,56	0,74%
Hollanti	10,981	17,144	1,56	0,75%
Belgia	8,989	11,336	1,26	0,39%
Kreikka	8,096	10,768	1,33	0,48%
Portugali	8,747	10,310	1,18	0,27%
Itävalta	6,966	8,822	1,27	0,39%
Sveitsi	5,126	8,482	1,65	0,84%
Irlanti	2,885	4,793	1,66	0,85%
Itä-Eurooppa	267,809	323,161	1,21	0,31%
Venäjä	115,035	146,842	1,28	0,41%
Ukraina	40,800	42,322	1,04	0,06%
Puola	28,257	38,422	1,36	0,51%
Romania	17,563	19,638	1,12	0,19%
Tsekki	9,341	10,610	1,14	0,21%
Unkari	9,840	9,780	0,99	-0,01%
Valkovenäjä	7,936	9,498	1,20	0,30%
Bulgaria	7,651	7,050	0,92	-0,14%
Serbia	6,481	7,040	1,09	0,14%
Slovakia	3,844	5,442	1,42	0,58%
Kroatia	4,046	4,096	1,01	0,02%
Moldova	2,777	4,043	1,46	0,63%
Bosnia-Hertzegovina	3,042	3,459	1,14	0,21%
Albania	1,481	2,863	1,93	1,11%
Liettua	2,681	2,837	1,06	0,09%
Makedonia	1,370	2,076	1,52	0,69%
Slovenia	1,556	2,064	1,33	0,47%
Latvia	2,054	1,947	0,95	-0,09%
Kosovo	0,873	1,779	2,04	1,19%
Viro	1,181	1,352	1,14	0,23%
Lähi-itä	79,475	360,231	4,53	2,55%
Iran	19,547	80,713	4,13	2,39%
Turkki	25,477	80,811	3,17	1,94%
Irak	6,300	38,275	6,08	3,05%
Saudi-Arabia	3,740	32,602	8,72	3,67%
Afganistan	8,622	29,724	3,45	2,08%
Jemen	4,970	28,250	5,68	2,94%
Syyria	4,111	18,270	4,44	2,52%
Jordania	0,728	9,630	13,23	4,40%
Arabiemiraatit	0,044	9,400	213,04	9,35%
Israel	1,976	8,797	4,45	2,52%
Libanon	1,814	6,082	3,35	2,04%
Palestiina	1,227	4,958	4,04	2,35%
Oman	0,523	4,639	8,88	3,71%
Kuwait	0,224	4,082	18,25	4,96%
Qatar	0,039	2,547	65,48	7,22%
Bahrain	0,135	1,451	10,78	4,04%
Etelä-Aasia	715,358	2379,202	3,33	2,02%
Intia	406,128	1314,432	3,24	1,98%
Indonesia	83,501	261,891	3,14	1,92%
Pakistan	42,970	207,775	4,84	2,66%
Bangladesh	45,994	163,395	3,55	2,14%
Filippiinit	25,030	104,182	4,16	2,41%
Vietnam	32,939	93,700	2,84	1,76%
Thaimaa	24,281	69,038	2,84	1,76%
Myanmar	20,167	53,371	2,65	1,64%
Malesia	7,427	31,979	4,31	2,46%
Nepal	8,796	28,826	3,28	2,00%
Sri Lanka	9,012	21,444	2,38	1,46%
Kamputsea	5,069	15,848	3,13	1,92%
Laos	1,987	6,492	3,27	1,99%
Singapore	1,548	5,612	3,63	2,17%
Itä-Timor	0,508	1,217	2,40	1,47%
Kaukoitä	755,411	1621,609	2,15	1,28%
Kiina	617,798	1383,833	2,24	1,35%
Japani	91,744	126,714	1,38	0,54%
Etelä-Korea	22,681	51,446	2,27	1,37%
Pohjois-Korea	10,152	25,491	2,51	1,55%
Taiwan	9,369	23,562	2,51	1,55%
Hongkong	2,792	7,410	2,65	1,64%
Mongolia	0,875	3,153	3,60	2,16%
Keski-Aasia	30,890	87,657	2,84	1,75%
Uzbekistan	7,720	32,345	4,19	2,42%
Kazakstan	8,722	18,014	2,07	1,22%
Azerbaidzan	3,498	9,781	2,80	1,73%
Tadzikistan	1,900	8,836	4,65	2,59%
Kirgisia	1,978	6,140	3,10	1,91%
Turkmenistan	1,434	5,758	4,02	2,34%
Georgia	3,967	3,811	0,96	-0,07%
Armenia	1,671	2,972	1,78	0,96%
Pohjois-Afrikka	62,369	240,683	3,86	2,28%
Egypti	25,756	94,190	3,66	2,18%
Algeria	10,673	41,697	3,91	2,30%
Sudan	9,882	52,650	5,33	2,83%
Marokko	10,867	34,325	3,16	1,94%
Tunisia	3,981	11,446	2,88	1,78%
Libya	1,210	6,375	5,27	2,81%
Afrikka	203,063	978,196	4,82	2,65%
Nigeria	42,712	199,660	4,67	2,60%
Etiopia	21,172	94,352	4,46	2,52%
Kongon dt	14,269	81,340	5,70	2,94%
Etelä-Afrikka	16,159	56,717	3,51	2,11%
Tansania	9,252	51,557	5,57	2,90%
Kenia	7,410	49,700	6,71	3,22%
Uganda	6,240	37,674	6,04	3,04%
Ghana	6,065	28,842	4,76	2,63%
Angola	4,706	27,729	5,89	3,00%
Mosambik	7,235	28,862	3,99	2,33%
Madagascar	4,763	25,571	5,37	2,84%
Norsunluurannikko	3,287	24,295	7,39	3,39%
Kamerun	5,098	23,224	4,56	2,56%
Niger	2,751	20,651	7,51	3,42%
Burkina Faso	4,671	19,632	4,20	2,42%
Mali	5,054	18,542	3,67	2,19%
Malawi	3,305	17,373	5,26	2,80%
Sambia	2,803	16,405	5,85	2,99%
Senegal	2,824	15,271	5,41	2,85%
Tsad	2,781	14,900	5,36	2,84%
Somalia	2,637	11,335	4,30	2,46%
Zimbabwe	3,413	14,542	4,26	2,45%
Guinea	3,394	11,627	3,43	2,07%
Ruanda	2,533	11,809	4,66	2,60%
Benin	2,348	11,003	4,68	2,61%
Burundi	2,785	10,401	3,73	2,22%
Togo	1,515	7,178	4,74	2,63%
Sierra Leone	2,091	7,092	3,39	2,06%
Kongon tasavalta	0,943	5,261	5,58	2,91%
Eritrea	1,326	5,069	3,82	2,26%
Keski-Afrikka	1,440	4,659	3,24	1,98%
Liberia	1,043	4,289	4,11	2,38%
Mauritania	0,786	3,806	4,84	2,66%
Namibia	0,563	2,368	4,21	2,42%
Lesotho	0,813	2,233	2,75	1,70%
Botswana	0,332	2,274	6,85	3,26%
Gambia	0,241	2,101	8,73	3,68%
Gabon	0,480	2,025	4,22	2,43%
Guinea-Bissau	0,577	1,870	3,24	1,98%
Mauritius	0,605	1,264	2,09	1,24%
Päiväntasaajan Guinea	0,244	1,344	5,52	2,89%
Swazimaa	0,323	1,385	4,29	2,46%
Djibouti	0,075	0,964	12,86	4,35%
Pohjois-Amerikka	186,868	362,299	1,94	1,11%
Yhdysvallat	170,420	325,719	1,91	1,09%
Kanada	16,449	36,580	2,22	1,34%
Keski-Amerikka	64,754	212,504	3,28	2,00%
Meksiko	35,419	125,171	3,53	2,13%
Guatemala	3,819	16,176	4,24	2,43%
Kuuba	6,382	11,257	1,76	0,95%
Haiti	3,653	11,347	3,11	1,91%
Dominikaaninen tasavalta	2,739	10,169	3,71	2,21%
Honduras	1,826	8,866	4,86	2,67%
El Salvador	2,564	6,582	2,57	1,58%
Nicaragua	1,610	6,306	3,92	2,30%
Costa Rica	1,206	4,947	4,10	2,38%
Panama	0,961	4,098	4,26	2,45%
Puerto Rico	2,279	3,337	1,46	0,64%
Jamaika	1,576	2,890	1,83	1,02%
Trinidad	0,720	1,356	1,88	1,06%
Etelä-Amerikka	132,827	421,939	3,18	1,95%
Brasilia	64,084	208,869	3,26	1,99%
Kolumbia	13,906	49,225	3,54	2,13%
Argentiina	19,588	44,045	2,25	1,36%
Peru	9,276	31,826	3,43	2,08%
Venezuela	7,283	31,431	4,32	2,47%
Chile	7,184	18,138	2,52	1,56%
Ecuador	4,183	16,713	4,00	2,34%
Bolivia	3,122	11,146	3,57	2,14%
Paraguay	1,763	7,053	4,00	2,34%
Uruguay	2,438	3,493	1,43	0,60%
Oseania	14,013	38,456	2,74	1,70%
Australia	9,530	24,584	2,58	1,59%
Papua-Uusi-Guinea	1,917	8,151	4,25	2,44%
Uusi-Seelanti	2,209	4,816	2,18	1,31%
Fidzi	0,356	0,905	2,54	1,57%

Taulukko 2: Alueet vuoden 1957 väkiluvun mukaisessa järjestyksessä. Viimeisenä sarakkeena on väestön absoluuttinen kasvu miljoonina:

Alue	1957	2017	Kerroin	%/v	Kasvu
Kaukoitä	755,411	1621,609	2,15	1,28%	866,198
Etelä-Aasia	715,358	2379,202	3,33	2,02%	1663,844
Länsi-Eurooppa	298,000	394,464	1,32	0,47%	96,464
Itä-Eurooppa	267,809	323,161	1,21	0,31%	55,352
Afrikka	203,063	978,196	4,82	2,65%	775,133
Pohjois-Amerikka	186,868	362,299	1,94	1,11%	175,431
Etelä-Amerikka	132,827	421,939	3,18	1,95%	289,112
Lähi-itä	79,475	360,231	4,53	2,55%	280,756
Keski-Amerikka	64,754	212,504	3,28	2,00%	147,749
Pohjois-Afrikka	62,369	240,683	3,86	2,28%	178,314
Keski-Aasia	30,890	87,657	2,84	1,75%	56,767
Pohjoismaat	19,668	26,621	1,35	0,51%	6,953
Oseania	14,013	38,456	2,74	1,70%	24,444

Kannattaa kiinnittää huomiota sarakkeeseen Kerroin. Vuosien 1957-2017 välillä ainoat alueet, joilla väestönkasvu on ollut alle 50 % (kerroin alle 1,5), ovat kaikki Euroopan alueet. Näiden lisäksi Pohjois-Amerikka on ainoa alue, jonka väestö ei ole vähintään kaksinkertaistunut. Afrikan väkiluku on lähes viisinkertaistunut 60 vuodessa eikä Lähi-itäkään paljon jälkeen jää.


Taulukko 3: Alueet vuoden 2017 mukaisen väestön suuruisessa järjestyksessä. Toisena sarakkeena on sijoitus vastaavassa tilastossa 1957:

		Alue	1957	2017	%/v	Kasvu
1	2	Etelä-Aasia	715,358	2379,202	2,02%	1663,844
2	1	Kaukoitä	755,411	1621,609	1,28%	866,198
3	5	Afrikka	203,063	978,196	2,65%	775,133
4	7	Etelä-Amerikka	132,827	421,939	1,95%	289,112
5	3	Länsi-Eurooppa	298,000	394,464	0,47%	96,464
6	6	Pohjois-Amerikka	186,868	362,299	1,11%	175,431
7	8	Lähi-itä	79,475	360,231	2,55%	280,756
8	4	Itä-Eurooppa	267,809	323,161	0,31%	55,352
9	10	Pohjois-Afrikka	62,369	240,683	2,28%	178,314
10	9	Keski-Amerikka	64,754	212,504	2,00%	147,749
11	11	Keski-Aasia	30,890	87,657	1,75%	56,767
12	13	Oseania	14,013	38,456	1,70%	24,444
13	12	Pohjoismaat	19,668	26,621	0,51%	6,953

Vielä 1957 niukasti kakkosena ollut Etelä-Aasia on nyt väkiluvultaan lähes 1,5-kertainen Kaukoitään nähden. Kuitenkaan vuotuinen väestönkasvu alueilla ei näytä poikkeavan paljonkaan, 2,02 % vastaan 1,28 %. Korkoa korolle näyttää tehonsa. Samankaltainen ilmiö on havaittavissa Pohjois-Afrikan ja Keski-Amerikan välillä.
Vuonna 1957 Länsi-Euroopassa oli noin 1,5-kertainen määrä asukkaita Afrikkaan verrattuna. Nyt Afrikan asukasluku on noin 2,5-kertainen Länsi-Eurooppaan nähden!


Taulukko 4. Alueet vuosien 1957-2017 kasvuprosentin mukaisessa järjestyksessä. Toisessa sarakkessa väkiluvun mukainen järjestys 1957 ja kolmannessa sama 2017:

			Alue	1957	2017	%/v	Kasvu
1	5	3	Afrikka	203,1	978,2	2,65%	775,1
2	8	7	Lähi-itä	79,5	360,2	2,55%	280,8
3	10	9	Pohjois-Afrikka	62,4	240,7	2,28%	178,3
4	2	1	Etelä-Aasia	715,4	2379,2	2,02%	1663,8
5	9	10	Keski-Amerikka	64,8	212,5	2,00%	147,7
6	7	4	Etelä-Amerikka	132,8	421,9	1,95%	289,1
7	11	11	Keski-Aasia	30,9	87,7	1,75%	56,8
8	13	12	Oseania	14,0	38,5	1,70%	24,4
9	1	2	Kaukoitä	755,4	1621,6	1,28%	866,2
10	6	6	Pohjois-Amerikka	186,9	362,3	1,11%	175,4
11	12	13	Pohjoismaat	19,7	26,6	0,51%	7,0
12	3	5	Länsi-Eurooppa	298,0	394,5	0,47%	96,5
13	4	8	Itä-Eurooppa	267,8	323,2	0,31%	55,4

Jos olisi käytössä jokin mittari yleiselle sivistyneisyydelle ja laskisi sen antaman korrelaation väestön keskimääräisen kasvuprosentin kanssa, tulos olisi aika veikeän näköinen.


Taulukko 5. Alueet vuosien 1957-2017 absoluuttisen väestönkasvun mukaisessa järjestyksessä. Toisessa sarakkeessa kasvuprosentin mukainen järjestys, kolmannessa väkiluvun mukainen järjestys 1957 ja neljännessä sama 2017:

				Alue	1957	2017	%/v	Kasvu
1	4	2	1	Etelä-Aasia	715,4	2379,2	2,02%	1663,8
2	9	1	2	Kaukoitä	755,4	1621,6	1,28%	866,2
3	1	5	3	Afrikka	203,1	978,2	2,65%	775,1
4	6	7	4	Etelä-Amerikka	132,8	421,9	1,95%	289,1
5	2	8	7	Lähi-itä	79,5	360,2	2,55%	280,8
6	3	10	9	Pohjois-Afrikka	62,4	240,7	2,28%	178,3
7	10	6	6	Pohjois-Amerikka	186,9	362,3	1,11%	175,4
8	5	9	10	Keski-Amerikka	64,8	212,5	2,00%	147,7
9	12	3	5	Länsi-Eurooppa	298,0	394,5	0,47%	96,5
10	7	11	11	Keski-Aasia	30,9	87,7	1,75%	56,8
11	13	4	8	Itä-Eurooppa	267,8	323,2	0,31%	55,4
12	8	13	12	Oseania	14,0	38,5	1,70%	24,4
13	11	12	13	Pohjoismaat	19,7	26,6	0,51%	7,0

Etelä-Aasia, Kaukoitä ja Afrikka yhteenlaskettuna ovat tuottaneet 71,6 % koko maailman väestönkasvusta! Voi vain kuvitella, kuinka hurja osuus olisi, mikäli Kiina ei olisi tehnyt radikaaleja toimenpiteitä. Vastaavasti koko Euroopan osuus on 3,4 %. Jos tästä lasketaan pois Eurooppaan suuntautuneen maahanmuuton vaikutus, on osuus vielä pienempi.
Kun tarkastellaan todellisia ongelma-alueita eli niitä, joiden väestönkasvuprosentti on ollut yli kahden (Etelä-Aasia, Afrikka, Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka), niiden osuus väestönkasvusta on ollut 62,7 %. Painetaan tämä prosenttiluku muistiin myöhempää vertailua varten.


Taulukko 6. Alueet vuoden 2047 projisoidun asukasluvun mukaisessa järjestyksessä. Toisessa sarakkeessa vuoden 2017 mukainen järjestysnumero, kolmannessa sama tieto vuodelta 1957. Toiseksi viimeisessä sarakkeessa vuosien 2010-2017 kasvuprosentti ja viimeisessä vuosien 2017-2047 projisoitu kasvumäärä, mikäli kasvuprosentti pysyy samana.

			Alue	2017	2047	%/v	Kasvu
1	1	2	Etelä-Aasia	2379,2	3765,6	1,54%	1386,4
2	3	5	Afrikka	978,2	2267,9	2,84%	1289,7
3	2	1	Kaukoitä	1621,6	1874,2	0,48%	252,6
4	7	8	Lähi-itä	360,2	682,4	2,15%	322,2
5	4	7	Etelä-Amerikka	421,9	598,2	1,17%	176,3
6	6	6	Pohjois-Amerikka	362,3	466,7	0,85%	104,4
7	5	3	Länsi-Eurooppa	394,5	455,3	0,48%	60,8
8	9	10	Pohjois-Afrikka	240,7	449,4	2,10%	208,7
9	8	4	Itä-Eurooppa	323,2	317,7	-0,06%	-5,4
10	10	9	Keski-Amerikka	212,5	289,4	1,03%	76,9
11	11	11	Keski-Aasia	87,7	138,0	1,52%	50,4
12	12	13	Oseania	38,5	64,2	1,72%	25,7
13	13	12	Pohjoismaat	26,6	33,9	0,81%	7,3

Afrikan räjähdysmäinen kasvu näkyy. Vastoin yleisiä väitteitä sen väestönkasvu ei ole hidastunut edes prosentuaalisesti, absoluuttisesta nyt puhumattakaan! Afrikan keskimääräinen vuotuinen väestönkasvu vuosina 1957-2010 oli 2,63 %. Vuosina 2010-2017 se oli 2,84 %. Mikäli kasvu kiihtyy, jopa tämä vuosien 2010-2017 kasvuprosenttiin perustuva ennuste saattaa olla liian optimistinen. Ja tämänkin mukaan Afrikan väkiluku 11-kertaistuu välillä 1957-2047.
On huomattava myös Lähi-idän mahtava nousu. Vuoden 1957 kahdeksannelta sijalta neljänneksi. Alueen öljyä lukuun ottamatta olemattomat luonnonvarat huomioiden Syyrian sota (ei siellä loppujen lopuksi ole kyse mistään muusta kuin liikakansoituksen aiheuttamista ongelmista) on vasta pientä alkusoittoa.
Vastaavasti Länsi-Eurooppa putoaa kolmannelta sijalta seitsemänneksi ja Itä-Eurooppa neljänneltä yhdeksänneksi. Itä-Eurooppa onkin ennusteen mukaan ainoa, jonka väkiluku laskee. Tosin Länsi-Eurooppakin saattaa vastoin ennustetta päätyä ekologisesti järkevään ratkaisuun eli nollakasvuun, mikäli haittamaahanmuuton suunta käännetään päinvastaiseksi.


Taulukko 7. Alueet vuosien 2010-17 kasvuprosentin mukaisessa järjestyksessä. Toisessa sarakkessa väkiluvun mukainen järjestys 2047, kolmannessa sama 2017 ja neljännessä 1957:

				Alue	2017	2047	%/v	Kasvu
1	2	3	5	Afrikka	978	2268	2,84%	1290
2	4	7	8	Lähi-itä	360	682	2,15%	322
3	8	9	10	Pohjois-Afrikka	241	449	2,10%	209
4	12	12	13	Oseania	38	64	1,72%	26
5	1	1	2	Etelä-Aasia	2379	3766	1,54%	1386
6	11	11	11	Keski-Aasia	88	138	1,52%	50
7	5	4	7	Etelä-Amerikka	422	598	1,17%	176
8	10	10	9	Keski-Amerikka	213	289	1,03%	77
9	6	6	6	Pohjois-Amerikka	362	467	0,85%	104
10	13	13	12	Pohjoismaat	27	34	0,81%	7
11	3	2	1	Kaukoitä	1622	1874	0,48%	253
12	7	5	3	Länsi-Eurooppa	394	455	0,48%	61
13	9	8	4	Itä-Eurooppa	323	318	-0,06%	-5

Oseanian kasvuprosentti perustuu suurelta osin Australian siirtolaisuuteen eikä ennuste pitäne paikkaansa, koska maa on järkiintynyt politiikassaan.


Taulukko 8. Alueet vuosien 2017-2047 projisoidun absoluuttisen väestönkasvun mukaisessa järjestyksessä. Toisessa sarakkeessa kasvuprosentin mukainen järjestys, kolmannessa väkiluvun mukainen järjestys 2047, neljännessä sama 2017 ja viidennessä 1957:

					Alue	2017	2047	%/v	Kasvu
1	5	1	1	2	Etelä-Aasia	2379	3766	1,54%	1386
2	1	2	3	5	Afrikka	978	2268	2,84%	1290
3	2	4	7	8	Lähi-itä	360	682	2,15%	322
4	11	3	2	1	Kaukoitä	1622	1874	0,48%	253
5	3	8	9	10	Pohjois-Afrikka	241	449	2,10%	209
6	7	5	4	7	Etelä-Amerikka	422	598	1,17%	176
7	9	6	6	6	Pohjois-Amerikka	362	467	0,85%	104
8	8	10	10	9	Keski-Amerikka	213	289	1,03%	77
9	12	7	5	3	Länsi-Eurooppa	394	455	0,48%	61
10	6	11	11	11	Keski-Aasia	88	138	1,52%	50
11	4	12	12	13	Oseania	38	64	1,72%	26
12	10	13	13	12	Pohjoismaat	27	34	0,81%	7
13	13	9	8	4	Itä-Eurooppa	323	318	-0,06%	-5

Tarkastellaan samat tiedot kuin Taulukon 5 (absoluuttinen väestönkasvu 1957-2017) jälkeen.
Tuolloin Etelä-Aasian, Afrikan ja Kaukoidän yhteenlaskettu osuus kasvusta oli 71,6 %, nyt se on 74,0 %. Tämä siitä huolimatta, että Kaukoidän väestönkasvu on pudonnut voimakkaasti (Kiinan väestön ikärakenteen takia se on luultavasti vielä tätä ennustetta pienempi, luultavasti lähes olematon) ja Etelä-Aasiankin hidastunut selvästi. Afrikan väestöräjähdys on vasta päässyt vauhtiin.
Ongelma-alueiden (väestönkasvu/v 1957-2017 yli 2 % eli Etelä-Aasia, Afrikka, Lähi-itä, Pohjois-Afrikka) yhteenlaskettu osuus kasvusta 1957-2017 oli 62,7 %, nyt (2017-2047) se on 81,1 %. Tämä osuus on vielä suurempi, mikäli huomioidaan näiltä alueilta pois muuttavat ja muualla lisääntyvät.
Euroopan osuus oli 3,4 %, nyt se on 1,6 %. Mikäli haittamaahanmuutto eliminoidaan laskelmasta, Euroopan väkiluku on mitä ilmeisimmin jopa laskussa.


Taulukko 9. Kasvuprosentin muutos, kun verrataan vuosien 2010-2017 arvoa vuosien 1957-2017 arvoon. Ensimmäisessä sarakkeessa maan sijoitus tässä tilastossa, sitten vuosien 1957-2017 keskimääräinen vuotuinen kasvuprosentti, sitten vuosien 2010-2017 vastaava arvo, tämän arvon muutos prosenttiyksikköinä ja viimeisenä projisoitu absoluuttinen kasvu 2017-2047 vuosien 2010-17 kasvuprosentilla:

	Alue	%/v	%/v	Erotus	Kasvu
1	Pohjoismaat	0,51%	0,81%	0,31%	7,307
2	Afrikka	2,65%	2,84%	0,19%	1289,740
3	Oseania	1,70%	1,72%	0,03%	25,724
4	Länsi-Eurooppa	0,47%	0,48%	0,01%	60,816
5	Pohjois-Afrikka	2,28%	2,10%	-0,17%	208,667
6	Keski-Aasia	1,75%	1,52%	-0,23%	50,368
7	Pohjois-Amerikka	1,11%	0,85%	-0,26%	104,381
8	Itä-Eurooppa	0,31%	-0,06%	-0,37%	-5,437
9	Lähi-itä	2,55%	2,15%	-0,40%	322,159
10	Etelä-Aasia	2,02%	1,54%	-0,48%	1386,416
11	Etelä-Amerikka	1,95%	1,17%	-0,77%	176,272
12	Kaukoitä	1,28%	0,48%	-0,80%	252,590
13	Keski-Amerikka	2,00%	1,03%	-0,97%	76,895

Kuten aiemmin todettiin, Afrikan väestönkasvu on kiihtynyt jopa prosentuaalisesti, absoluuttisesta määrästä nyt puhumattakaan.
Kaikki kolme muuta aluetta, joilla väestönkasvu on ollut voimakkaampaa 2010-17 kuin 1957-2017 ovat "luonnottoman väestönkasvun" alueita. Eli alueita, joiden väestönkasvu aiheutuu maahanmuutosta. Tilastoykkönen Pohjoismaiden kasvuprosentin nousu johtuu suurelta osin Ruotsiin (ja toki muuallekin, mutta yli 50-prosenttisesti Ruotsiin) suuntautuneesta haittamaahanmuutosta.


Näistä tilastoista ilmenee paljon. Mutta ei kaikkea. Bloggarikollega Professori kutsui kirjoituksen ykkösosaa varsin osuvasti "melkein tieteeksi" ("... tämän kaltaiset blogit ovat vaarallisia kilpailijoita totuusmedialle. Esimerkkinä Jaskan pauhantaa-blogin eilinen kirjoitus väestöräjähdyksestä: sehän oli melkein tiedettä ja sellaisena poliittista agendaansa tuputtavalla ammattitoimittajakunnalle pelottavan ikävä totuuden lähde - näin oletan.")
Määritelmä "melkein tiedettä" oli niin hyvä, että nauroin ääneen. Heitin vastakommentin toteamalla: "Olen hyvin tietoinen mallinnukseni puutteista ... Jos saisin apurahana vuoden ansioitani vastaavan summan, ottaisin (heti kun työtilanne sen sallisi) vuoden sapattivapaan ja kirjoittaisin asiasta oikean ja perusteellisen tutkimuksen. Valitettavasti tutkimuksen aihepiiri ei vain suosi apurahahakemuksia, jotka käsittelevät aihetta jostain muusta kuin mokutuksen näkökulmasta, joista tässä muutama esimerkki."
Mikäli minulla olisi tosiaan mahdollisuus vuoden ajan perehtyä tähän aihepiiriin, aikaan saisi huomattavasti tarkemman ja perustellumman arvion. Silloin olisi mahdollista kaivautua syvällisempiin tilastotietoihin ja mallintaa väestönkasvua ottaen huomioon esimerkiksi väestön ikärakenteen, mikä tässä on sivuutettu.

Kaikkia tilastotietoja ei ole saatavissa lainkaan. Joistakin on pakko tyytyä arvioihin. Etenkin siinä tiedossa, mikä on oleellisen tärkeä maailman kestokyvyn kannalta. Oleellista on se, kuinka paljon luonnonvaroja mikäkin maa tuottaa suhteessa kulutukseen. Ja siinä asiassa meille on totisesti valehdeltu suut silmät täyteen. Monessa kehitysmaassa kulutus on luonnonvaroihin nähden samalla tasolla kuin länsimaissa - itse asiassa harvaan asutuissa länsimaissa se on jopa pienempi. Puhumattakaan siitä, mitä tapahtuisi jos kehitysmaalaisten elintaso olisi sama kuin länsimaissa (vaikka huomioisikin lämpimämmästä ilmastosta aiheutuvan vähäisemmän kulutuksen). Ja puhumattakaan räjähdysmäisestä väestönkasvusta, mikä pahentaa suhteellista tilannetta koko ajan.

Tämän tutkimuksen nollahetki oli 1957. Ainoa syy tähän valintaan ei ollut suinkaan se, että tuolloin alkoi olla saatavilla suhteellisen luotettavia väestötilastoja kaikkialta maailmasta. Toinen ja jopa merkittävämpi syy oli se, että tuolloin väestö asui vielä lähes poikkeuksetta omilla lähtöalueillaan (poikkeuksina toki Amerikka ja Australia, mutta niiden silloinen väestö voidaan laskea sille alueelle alkuperäiseksi, koska suurimmat siirtolaisaallot olivat jo menneet). Huomattavaa siirtolaisuutta on ollut vasta 1980-luvulta alkaen.

Tästä päädytään sitten väestönkasvun kannalta oleelliseen kysymykseen. Millaiset olisivat väestötilastot, jos ne laskettaisiin väestön alkuperän mukaan? Kaksi esimerkkiä.

1) Turkin väkiluku oli vuonna 1957 laskennallisesti 25,477 miljoonaa. Sanotaan tätä väestöä jatkossa "turkkilaiseksi". Jos laskemme kaikki tuolloin tähän lukuun kuuluneiden jälkeläiset turkkilaisiksi siten, että esimerkiksi turkkilaisen ja syyrialaisen jälkeläinen on 0,5 turkkilaista, mikä olisi turkkilaisten luku 2017? Tuskin se 80,811 miljoonaa, joka on Turkin väkiluku. Turkissa asuu suhteellisen vähän muualta muuttaneita, mutta turkkilaisia asuu paljon muuallakin, pelkästään Saksassa yli kaksi miljoonaa. Turkkilaisten lukumäärä on luultavammin lähempänä 90 miljoonaa.

2) Ruotsin väkiluku oli vuonna 1957 7,364 miljoonaa. Nykyään Ruotsin väkiluku on 10,120 miljoonaa. Ruotsalaisia ei ole tänä aikana maailmalle muuttanut merkittävissä määrin, maksimiarvioksi voi heittää lonkalta puoli miljoonaa geeniperimää. Sen sijaan Ruotsiin on muutettu muualta siinä määrin, että 2,439 miljoonaa Ruotsissa asuvaa on joko syntynyt ulkomailla tai on kahden ulkomailla syntyneen jälkeläisiä. Sellaisia, joiden toinen vanhempi on syntynyt Ruotsin ulkopuolella, on arvion mukaan 0,8 miljoonaa. "Geenivirtana" tämä tarkoittaa laskennallisesti 0,4 miljoonaa eli puolet geeneistä on ei-ruotsalaista alkuperää. Tähän pitää vielä lisätä ne, jotka ovat saaneet vähemmän kuin puolet geeneistään ei-ruotsalaisesta alkuperästä eli toisen ja kolmannen sukupolven lisäys - karkea arvio on 0,1 miljoonaa, yhteensä siis 0,5 miljoonaa. Kun sitten lasketaan karkea arvio ruotsalaisten väestönkasvusta, päädytään seuraavaan tulokseen (miljoonia):
Ruotsin väkiluku 2017: 10,120
- Ruotsin väkiluku 1957: 7,364
+ ulkomaille lähteneet ruotsalaiset: 0,5
- Ruotsissa asuvat ulkomaalaiset: 2,439
- ruotsalaisiin sekoittunut ei-ruotsalainen geenistö: 0,5
= 0,317
Ruotsin väkiluku on 60 vuoden aikana kasvanut 2,756 miljoonalla. Ruotsalaisten määrä on kuitenkin kasvanut vain 0,317 miljoonaa. Ruotsalaisten väestönkasvu on siis vain 11,5 % Ruotsin väestönkasvusta! Ja itse Ruotsissa ruotsalaisten määrä on tosiasiassa vähentynyt!
Arvio on siis karkea, mutta suuntaa-antava.


Koko totuutta ei saada näkyviin edes siirtolaisvaikutus huomioimalla. On huomattava myös väestöryhmien erot maan sisällä.

Kolme esimerkkiä maista, joita voidaan hyvällä syyllä pitää monietnisinä:

1) Ranskassa oli vuonna 2004 kuusi miljoonaa pohjoisafrikkalaistaustaista, kaksi miljoonaa afrikkalaistaustaista ja miljoona aasialaistaustaista. Tämä määrä on kasvanut rajusti, eikä ainoastaan siirtolaisuuden takia. Maan hedelmällisyysluvut ovat karua luettavaa. Ranskassa syntyneillä naisilla se on 1,70, Pohjois-Afrikassa syntyneillä naisilla 2,57-2,97 vaihdellen lähtömaan mukaan ja muualla Afrikassa syntyneillä keskimäärin 2,86. Kun vielä huomioi sen, että tuo 1,70 pitää sisällään myös Ranskassa syntyneet taustaltaan ei-ranskalaiset, voi helposti arvata että vuoden 1957 ranskalaisten määrä (44,284 miljoonaa) ei ole merkittävästi kasvanut, vaikka Ranskan väkiluku 2017 onkin 66,651 miljoonaa.

2) Brasilia on hyvä esimerkki maasta, jonka etniseen koostumukseen siirtolaisuus ei ole vuosien 1957-2017 välisenä aikana vaikuttanut merkittävästi. Vuonna 2009 maassa asui neljä miljoonaa ulkomailla syntynyttä, mikä on vain hieman yli viisi prosenttia väkiluvusta. Lisäksi on huomioitava, että ulkomailta muuttuneiden etninen koostumus ei merkittävästi poikkea maassa syntyneestä väestöstä, toisin kuin esimerkiksi Ranskassa. Brasilian eri väestöryhmien kasvua voidaan tarkastella etnisyyden mukaan ja tulokset ovat mielenkiintoisia. Tilastotiedot löytyvät vuosille 1960 ja 2010, jotka ovat kohtuullisen lähellä tässä tutkimuksessa käytettyjä vuosilukuja. Taulukosta ja summista on jätetty pois aasialaiset ja intiaanit, koska määrät ovat suhteellisen vähäisiä:

Ryhmä	1960 (milj)	%	2010 (milj)	%	Kerroin
Valkoiset	42,838	61,5%	91,051	48,5%	2,13
Sekarotuiset	20,706	29,7%	82,277	43,8%	3,97
Mustat	6,116	8,8%	14,517	7,7%	2,37
Yhteensä	69,66		187,845		2,70

Mustien määrä on siis kasvanut voimakkaammin (2,37-kertaiseksi) kuin valkoisten (2,13-kertaiseksi). Tämä siitä huolimatta, että vähemmistön määrän pitäisi tietysti pienentyä enemmistöön nähden, jos molempien hedelmällisyysluku on sama ja molemmat lisääntyvät myös muiden ryhmien kanssa suunnilleen yhtä paljon. Sekarotuisten määrä on kasvanut lähes kaksi kertaa niin nopeasti kuin valkoisten määrä.

3) Etelä-Afrikan väkiluku oli vuonna 1957 16,159 miljoonaa ja vuonna 2017 56,717 miljoonaa. Se on 3,51-kertaistunut:

Ryhmä	1960 (milj)	%	2014 (milj)	%	Kerroin
Mustat	10,928	68,3%	43,333	80,2%	3,97
Valkoiset	3,088	19,3%	4,554	8,4%	1,47
Värilliset	1,509	9,4%	4,771	8,8%	3,16
Aasialaiset	0,477	3,0%	1,341	2,5%	2,81
Yhteensä	16,002		53,999		3,37

Mustan väestön määrä on 3,97-kertaistunut. Valkoisen väestön määrä on 1,47-kertaistunut. Apartheidin päättymisen jälkeen se on pysynyt suunnilleen vakiona maastamuuton kompensoidessa vähäisen kasvun. Lähiaikoina sen määrä ilmeisesti vähenee, kun "afrikkalaistaminen" etenee Zimbabwen tietä seuraten. Mutta oleellinen vertailukohta on mustan väestön kasvukerroin verrattuna värillisen (sekarotuisen) väestön kasvukertoimeen: 3,97 vastaan 3,16. Koska kumpikaan väestöryhmistä ei ole merkittävissä määrin muuttanut pois maasta, voidaan tästä päätellä mitkä väestöryhmät ovat taipuvaisempia hillittömään kasvuun elinolosuhteiden toistaiseksi salliessa.
Biologiassa tätä valintamallia kutsutaan r/K-strategiaksi, jossa tietyt populaatiot panostavat jälkeläisten määrään (r) ja toiset laatuun (K). Yleistäen sanoen r-strategiaa noudattavat eivät kasvata jälkikasvuaan, K-strategiaa noudattavat kasvattavat. Olosuhteiden ollessa elämälle siedettävät r-strategiaa noudattavan populaation osuus kasvaa aina nopeammin kuin K-strategiaa noudattavan populaation.


Uskonnon merkityksestä väestönkasvuun voi esimerkkinä tarkastella Libanonia. Maassa väestönlaskenta on poliittisesti herkkä asia, koska poliittiset valta-asemat on sementoitu vuoden 1932 väestönlaskennan perusteella. Tuolloin 53 % väestöstä oli kristittyjä (pääasiassa maroniitteja) ja 47 % muslimeja (sunnien ja shiiojen lisäksi Libanonissa myös muutaman prosentin druusivähemmistö lasketaan muslimeiksi). Sen perusteella perustuslaki määrää presidentin maroniitiksi, pääministerin sunnimuslimiksi ja parlamentin puhemiehen shiiamuslimiksi. Muutama muukin virka on rajoitettu.
Väestönlaskentaa ei virallisesti ole suoritettu vuoden 1932 jälkeen. Epävirallisten arvioiden mukaan maassa on nykyään 60 % muslimeita ja 40 % kristittyjä. Vuonna 1956 arvioitiin kristittyjen määrän olevan 56 % ja muslimien 44 %, mutta tätä voi pitää vähintäänkin epävarmana. Joka tapauksessa oleellinen asia on se, että muslimiväestön määrä on kasvanut nopeammin. r/K-strategia jälleen.


Yleisenä esimerkkinä valtavasta väestönkasvusta tarkastellaan usein Israelia, mikä onkin ymmärrettävää länsimaisesta näkökulmasta. Onhan se ainoa länsimaa, jonka väestönkasvu on samalla tasolla kehitysmaiden kanssa. Maan väkiluku on 4,45-kertaistunut vuosien 1957-2017 välillä. Usein kauhistellaan - aiheesta sinänsä - , kuinka tiheään asuttu maa on. Huvittava vertailukohta on naapurimaa Syyria, jonka väkiluku on samana aikana 4,44-kertaistunut - käytännössä täsmälleen sama kasvukerroin ja vieläkin suurempi, koska Syyrian väkiluku on sodan takia laskenut viime vuosina. Oletteko koskaan kuullut kauhisteltavan Syyrian ahtautta? En minäkään. Silti maiden välinen elintasokuilu on aivan huikea Israelin eduksi. Eikä Israelissa ole syttynyt liikakansoituksesta aiheutuvaa sotaa.
Israelin väestönkasvu on sitä paitsi aiheutunut hyvin suurelta osin siirtolaisuudesta eikä siksi ole lisännyt ihmiskunnan ekologista jalanjälkeä lähellekään yhtä merkittävästi kuin Syyrian väestönkasvu. Israelin luonnollinen väestönkasvu aiheutuu osin ortodoksijuutalaisista, mutta ennen muuta muslimeista. Israelin muslimiväestön lukumäärä vuonna 2016 oli 1,524 miljoonaa. Vuonna 1960 koko maassa oli ei-juutalaisia (suurin osa tietysti muslimeja) 0,239 miljoonaa. Muslimiväestön määrä on siis yli kuusinkertaistunut siinä missä juutalaisväestön määrä on reilusti kolminkertaistunut 1,911 miljoonasta 6,446 miljoonaan. Aika hyvä suoritus maalta, jota tietyt ryhmät muissa länsimaissa pitävät muslimien pahimpana vihollisena.


Kirjoituksen kolmas osa, joka käsittelee sitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja kuinka ongelmia voidaan lievittää, ilmestyy aikaisintaan kahden viikon kuluttua muiden kiireiden takia. Neljäs osa on fiktiivinen tarina Suomesta vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen.