Lumipallo helvetissä

Viikonloppuna kaikki kuninkaallisfanit olivat naulittuina telkkarien ääreen, kun siipimutterin nuorempi poika meni naimisiin. Vanha kunnon saksalaissuku sai "amerikkalaisverta", tosin kyseessä ei tietenkään ole kruununperimyslinja.

Häitä ei tosiaankaan vietetty "maistraattiin farkuissa" -periaatteella. En katsonut näitä sen paremmin kuin isoveli-Williaminkaan häitä seitsemän vuotta sitten, mutta tuntui että hässäkkä oli vielä suurempi. Piti ihan tarkistaa ja niinpä näytti olevan, että budjetti oli tällä kertaa suurempi. Hassua sinänsä, etenkin kuin turvallisuuskulut olivat kuulemma pienemmät. Muslimiterroristeihin varautuminen on jo muuttunut rutiiniksi ja kaikki rutiinithan tulevat aina halvemmiksi.

Mutta auttavatko korkeat kustannukset onnelliseen ja kestävään avioliittoon? Tästä tuskin on tutkittua tietoa, mutta oma epäilykseni on että noin yleisesti ottaen ainakin tavallisella kansalla asia on päinvastoin. "Bridezilla" on jo käsite. Monelle naiselle päivä prinsessana on elämän kohokohta ja eihän siitä ole muuta kuin alamäkeä. Häiden pitäisi - historiallisesti - olla alku, mutta nykyään on asuttu jo vuosia yhdessä ja yleensä on jo yhteinen lapsikin ennen avioliittoa.

Hääkustannuksien perusteella prinssiavioliiton ennustaminen ei kuitenkaan ole mielekästä siksi, että prameat bileet ovat käytännössä etiketin vaatima pakko. Sen sijaan moni muu asia on tilastollisesti tutkittavissa (tässä ei kuitenkaan numerotietoja useimmiten esitellä, vaan kuvaillaan sanallisesti) ja niiden perusteella näyttää pahasti siltä että tällä liitolla on yhtä hyvät mahdollisuudet kestää kuin lumipallolla helvetissä. Pahoitteluni Britannian kuningashuoneelle, mutta tilastollisesti mahdollisuudet eivät ole kovin kummoiset ja brittimediakin on sen huomannut. Riskilista on melkoinen:

1) Avioliitto on kuninkaallinen.
Kuten historiasta tiedämme, kuninkaalliset avioliitot olivat ennen muinoin yleensä tarkkaan järjestettyjä ja siksi kovin usein onnettomia. Järjestäminen kun ei tarkoittanut sitä, että olisi löytynyt sopiva Tinder-match (tai mitä silloin mahdettiinkaan käyttää) vaan sitä, että löytyi poliittisesti sopiva puoliso. Tästä huolimatta ei ollut tapana erota, vaan ainakin toinen puoliso harjoitti avioliiton ulkopuolisia suhteita. Nykypäivänä kuninkaallisilla on taipumusta erota huomattavan usein.

2) Avioliiton toinen osapuoli on näyttelijä.
Hollywoodilaisen rakkaustarinan kolme vaihetta. Heidän katseensa kohtaavat. Heidän huulensa kohtaavat. Heidän asianajajansa kohtaavat. Otin referenssiksi kymmenen parhaan naispääosan Oscarin saanutta vuosilta 2000-2009 (tuota myöhemmin pystin saaneet eivät välttämättä vielä ole ehtineet naimisiin tai ainakaan erota liitostaan). Kymmenen avioeroa (kaikki eivät ole eronneet, mutta jotkut ovat tehneet sen useammin kuin kerran), kolme toistaiseksi yli kymmenen vuotta kestänyttä avioliittoa ja kaksi vielä alle kymmenen vuotta kestänyttä avioliittoa. Tasan yksi kymmenestä on ollut naimisissa eroamatta.

3) Sulhasen sukurasite
Harryn vanhemmat olivat eronneet. Hänen isänsä kolmesta sisaruksesta kaksi on eronnut. Hänen äitinsä vanhemmat olivat eronneet.

4) Morsiamen sukurasite
Meghanin vanhemmat ovat eronneet.

5) Morsiamen aiempi avioliitto
Meghan ei ole mikään perinteinen neitsytprinsessa, vaan ns. uusioneiti. Hän on ollut kerran aiemmin naimisissa, ero tuli kahden vuoden jälkeen viisi vuotta sitten. Tunnetusti toisessa avioliitossa eroriski on suurempi kuin ensimmäisessä.

6) Puolisoiden ikä
Kolme vuotta on vähän ikäeroksi. Mutta se on väärään suuntaan, sillä morsian on vanhempi. Tämä tunnetusti kasvattaa eroriskiä, tosin merkittävästi vasta ikäeron ollessa vähintään viisi vuotta. Ja toisaalta näyttäähän tuo "vaimo on vähän vanhempi" olevan sukuvika. Isoveli-William on samanikäinen Catherinen kanssa, mutta Catherine on syntynyt aiemmin samana vuonna. Isä-Charles puolestaan on toista vuotta Camillaa nuorempi. Ikäeroa suurempi riskitekijä on puolisoiden ikä kolmenviiden molemmin puolin. Muistelen lukeneeni jostain, että avioliiton eroriski hypähtää jonkin verran ylöspäin siinä vaiheessa, kun puolisot ovat naimisiin mennessään kolmevitosia tai vanhempia.

7) Sulhasen luonneriski
Harryn sanotaan tasoittuneen kolmenkympin jälkeen, mutta voihan olla, että nuoruuden raikulipoika pomppaa alkuhuuman jälkeen taas esiin.

8) Kulttuuriero
Kun pariskunta on eri maista kotoisin, se kasvattaa riskiä vaikka tässä tapauksessa äidinkieli onkin sama. Eikä kulttuurissakaan valovuoden kokoista eroa ole, toisin kuin vaikka sivistys- ja muslimikulttuureilla, joiden väliset avioliitot päättyvät yleensä poikkeuksetta eroon. Tällä kertaa suurempi kulttuuriero on siinä, että asema kuninkaallisessa perheessä vaatii melkoisia muutoksia morsiamen aiempaan elämäntyyliin ja siihen sopeutuminen voi olla rankkaa.

Tilastollisesti ennuste ei ole kovin lupaava. Mutta jokainen avioliitto on tapaus sinänsä ja on niitä kestäviä avioliittoja solmittu paljon haastavammistakin lähtökohdista. Tässä ei ole edes kyseessä perinteinen kuninkaallinen tuntemattomien liitto, vaan morsiuspari on ollut yksissä jo pari vuotta eli prinssinakkia on jo käytössä testattu.

Yksi asia on kuitenkin kaikissa pohdinnoissa unohdettu. Tai oikeastaan sitä ei ole unohdettu, vaan sitä on pidetty vahvimpana merkkinä liiton kestävyydestä. Ajattelematta että se saattaa olla huonossa tapauksessa merkki juuri päinvastaisesta ja erittäin huonossa tapauksessa merkki siitä, että liitolla ei ole mitään mahdollisuuksia.
Seurapiiritoimittajat ovat hehkuttaneet morsiusparista säteilevää onnellisuutta täysin varauksettomasti. Pariskunnan rakkaustarina näyttää menneen vailla minkäänlaista säröä. Sitä pidetään merkkinä siitä, kuinka pari sopii erinomaisesti toisilleen.

Parisuhteen kestävyyttä ei kuitenkaan mitata sillä, kuinka hienosti menee. Se mitataan sillä, kuinka menee silloin kun tulee ongelmia. Paras mahdollinen testi seurustelevalle parille on kuskata pariskunta viikoksi sähköttömälle mökille ilman kännyköitä. Jos ne siitä selviävät, niin suhde näyttää olevan vakaalla pohjalla.
Harry ja Meghan eivät - ainakaan lehtitiedoista päätellen - ole kokenut ainuttakaan kriisiä. Jopa isoveli William ja Catherine ottivat seurusteluaikana välillä taukoa suhteesta. Kuinka tuore pari kestää siinä vaiheessa, kun elämä potkaisee ensi kertaa yhdessä?

Ja sitten on olemassa se erittäin huono vaihtoehto, jota ajatellakseen täytyy olla raadollinen ihminen - tai sitten uskallettava lukea raadollisen ihmisen kyynistä epäilyä. Eli kelataanpa hetki. Meillä on jo muutaman vuoden yli kolmikymppinen näyttelijätär. Ei tosi isoa läpilyöntiä Hollywoodissa, ainoastaan päärooli jonninmoisessa TV-sarjassa. Ikää on jo sen verran, että naiselle uusiin kunnon rooleihin pääsemisen todennäköisyys pienenee rajua vauhtia. Ja sitten tulevat sokkotreffit, joille ilmaantuukin aito prinssi. Nopea laskutoimitus - tässä on sauma ikuiseen maineeseen. Kuka oli Sarah Ferguson? Täysi tuntemattomuus, mutta kruununperijän veljen puolisona maine oli ikuinen. Kuinka pitkälle pääseekään loistavalla tarinalla - näyttelijättärestä prinsessaksi? Tätä ei parane mokata.
Kylmästi laskien: mikä on todennäköisyys sille, että amerikkalainen näyttelijätär on niin täydellinen kumppani raikuliprinssille, että tämä kesyyntyy muutamassa kuukaudessa aviomieskanditaatiksi. Vai olisiko mahdollista, että kyseessä olisi kylmä laskelmointi? Muistetaan, että pienintäkään säröä ei ole tiedossa. Kuulostaa liian täydelliseltä.
Todennäköisin vaihtoehto on se, että liitto kestää muutaman vuoden ja 1-2 lasta (alkaa olla jo kiire, tuore rouva on 36-vuotias), jonka jälkeen tulee ero. Meghan pysyy otsikoissa rakastajiensa ja uusien suhteidensa ansiosta, saattaapa palata näyttelijäksikin jos saa hyvän tarjouksen.

Toki on toivottavaa, että kaikki on niin hienosti miltä näyttää. Kaikesta huolimatta toivotan tuoreelle avioparille vilpittömästi onnea ja pitkää, onnellista liittoa!