Noitavainojen aika

Ei tietenkään tällä iällä ja kokemuksella pitäisi yllättyä siitä innosta, jolla media kaivaa mätäkuun kunniaksi juttuja uuden hallituksen itselleen sopimattomimmasta puolueesta. Silti noitavainon raivokkuus ylitti odotukset. Ei sentään se että noitavaino ylipäätään tuli, sehän oli itsestäänselvyys.

Vielä enemmän yllätyin siitä, kuinka moni oli kärkkäänä tuomitsemaan ja vetämään hirteen kaikki asianosaiset siksi, että mediat kertoivat Riikka Purran käyttäneen rasistista kieltä.
Kysymys kaikille: kuinka moni on lukenut ne alkuperäiset kommentit?
Niinpä. Niitä ei edes löydä ilman melkoisia nettiarkeologisia taitoja. Media tekee tämän toki tarkoituksella eli kertoo Purran olevan rasisti lainaten enintään jonkin asiayhteydestään irrotetun kommentin, yleensä ei sitäkään. Se medialle suotakoon heidän ammattitaidottomuudessaan – kenelle on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa. Sen sijaan lukijan vastuulla on mediakriittisyys. Ennen tuomitsemista pitäisi tutustua alkuperäisteksteihin ja käsitellä ne ilman median valmiiksi tarjoamaa vääristynyttä narratiivia.

Palataan näihin teksteihin kirjoituksen loppupuolella, käydään aluksi läpi mitä on tapahtunut ja miksi.

Ensimmäinen ristiinnaulittava oli tuore elinkeinoministeri Vilhelm Junnila. Seurasi malliesimerkki tilanteesta, jossa suunnilleen kaikki mahdollinen hoidettiin pieleen. Median onni oli siinä, että perussuomalaiset naiiviudessaan ja kokemattomuudessaan hoitivat asian vieläpä mediaakin huonommin.
Virhe 1: Perussuomalaiset valitsivat väärän miehen ministeriksi. Junnilan paikka ei olisi ollut hallituksessa, monestakin syystä joista hänen jo valmiiksi tiedossa olleet riskialttiit kommenttinsa eivät olleet edes suurin.
Virhe 2: Perussuomalaisten olisi pitänyt tietää, mitä Junnilan valinnasta seuraa ja valmistautua vastaiskuun. Mikä olisi ollut tässä tapauksessa suhteellisen helppoa, sillä median isku oli täsmälleen se mitä osasi odottaa.
Virhe 3: Kun isku tuli, siihen ei edes improvisoiden osattu vastata edes sinne päin. Junnila jätettiin aika lailla yksin.
Virhe 4: Junnila ei osannut reagoida oikein, esimerkiksi sanomalla että koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Perseen pitää kestää merivettä. Mallia voi ottaa vaikkapa Jussi Halla-ahosta, jonka suhteen toimittajat näkyvät jo luovuttaneen. Halla-ahon kohdalla kysymys on ennemminkin siitä, kestääkö merivesi Halla-ahon persettä. Pitää muistaa, että toimittajat ovat vain aikuisen kokoiseksi kasvaneita koulukiusaajia. Eivät koulukiusaajatkaan uskalla tulla edes ylivoimalla päälle, jos tietävät että ainakin yksi heistä vedetään sileäksi ennen kuin ylivoima ratkaisee.
Virhe 5: Viimeistään tämän jälkeen piti olla selvää, että Junnila oli pelkkä koepallo. Kun hänet saatiin kaadettua, iskettiin seuraavan uhrin eli sisäministeri Mari Rantasen kimppuun. Tyypillistä vasemmiston taktiikkaa: vaaditaan typeriä ja jos se saadaan läpi, vaaditaan vielä typerämpiä. Mikään ei riitä.

Toisaalta Mari Rantasen tapaus osoitti, että kyseessä ei ole mikään suunnitelmallinen ajojahti. Mikäli olisi, Rantanen ei olisi selvinnyt noin vähällä. Nyt hänen kirjoituksensa ovat unohtuneet toimittajien rynnättynä piraijaparvena Riikka Purran kimppuun. Jopa puolivillaisesti suunnitellussa strategiassa olisi pitänyt ensin käristää Rantasta noin viikon verran. Eikä Purra-grillauksen ajankohtakaan ollut optimaalinen. Suomeen kun on tulossa joku Biden, joka vie otsikot. Parempi näkyvyys olisi saatu viikon päästä.

Suunnitelmalliselta sen sijaan vaikuttaa se julkisuus, jota ulkomailta on hankittu. Suomalaiset toimittajat kauhistelevat, kuinka ”suomalainen rasistinen ministeri pilaa Suomen maineen”, kun jupakasta on mainittu jonkin ulkomaalaisen sanomalehden sisäsivujen palstantäyteuutisena. Useimmiten asialle laitetaan Süddeutsche Zeitung ja sitten repäistään otsikot siitä, kuinka Suomesta kirjoitetaan maailmalla. Kertomatta minkä puolueen sanomalehti Süddeutsche Zeitung on. Tai siitä mistä mahtaa lehti juttunsa saada ja kuinka välittömästi Suomen mediaan saadaan kommentit kirjoituksesta, ikään kuin suomalaiset toimittajat kyttäisivät jotain saksalaisjulkaisua sormet näppäimistöllä syyhyten. Huomaamatta että lehden jutut ovat kun kopioita suomalaisten vastaavista esimerkiksi Purran tapauksessa ja jäljet johtavat saman toimittajan sylttytehtaalle muissakin perussuomalaisia käsittelevissä lehden asenteellisissa ja saksalaisperinteisen goebbelstyylisen propagandan sävyttämissä artikkeleissa.
Hesarin artikkelissa siitä, miten Purraa kauhistellaan maailmalla mainitaan seuraavat ulkomaiset lehdet:
- brittiläinen The Guardian, työväenpuolueen äänenkannattaja
- yhdysvaltalainen Politico, yksi harvoista oikeasti vasemmistolaisista jenkkijulkaisuista
- espanjalainen El País, vasemmistolainen sanomalehti
- irlantilainen Irish Times, itsensä mukaan ”liberaalinen ja edistyksellinen” sanomalehti
- vanha tuttavamme saksalainen Süddeutsche Zeitung, sosiaalidemokraattinen sanomalehti
Alkaako vaikuttaa jotenkin tutulta? Foliohattuisempi alkaisi jo kehitellä kaikenlaisia salaliittoteorioita, mutta menköön nyt puhtaan sattuman piikkiin että tapauksesta kirjoittavat maailmalla vasemmistolaislehdet joita Hesari sattuu lainaamaan ilman että joukkoon mahtuisi yhtään puolueetonta julkaisua.

Tapaus ”riikan” perussuomalaiset hoitivat lähes yhtä huonosti kuin Junnilan. Oli alusta lähtien päivänselvää, että Purra oli kyseessä. Itse en nimimerkkiä ”riikka” muistanut Scriptan ajoilta, mutta aihetodisteet olivat varsin selkeästi Purraan viittaavia. Tuollainen kirjoittaminen osoitti kiistatta huonoa arvostelukykyä. Noina aikoina ei olisi tullut mieleenkään kirjoittaa omalla nimellä tai sen johdannaisellakaan asiaa. Ellei sitten hallinnut tyylilajia riittävän suvereenisti ja ollut siitä huolimatta valmis siihen, että tuomio tulee.

Nyt Purra päästiin yllättämään. Oikeasti, eikö hänellä ollut tähän mitään strategiaa valmiina? Siltä tuo hidas reaktio ainakin vaikutti.
Lisäksi reaktio oli myös enintään arvosanan ”välttävä” ansaitseva. Kuten todettu, vasemmistolle ei mikään riitä, paitsi ehkä täydellinen maailmanvaltius. Pitäisi muistaa että hyökkäys on paras puolustus. Todeta vaikka, että valtionvarainministeri Riikka Purra ei ole vastuussa toisessa asemassa olleen Riikka Niskakarin viidentoista vuoden takaisista kirjoituksista. Iskeä vasemmiston kimppuun sanomalla, että aiheuttaako ikivanha epämääräinen kirjoittelu todellakin isommat vahingot kuin edellisen hallituksen kymmenien miljardien suuruiset rahanhaaskaukset?

Riikka Purra ja perussuomalaiset ovat irtisanoutuneet rasismista. Itse en irtisanoudu rasismista yhtään sen enempää kuin irtisanoudun avioliitosta Scarlett Johanssonin kanssa, koska en ole koskaan ollut naimisissa Scarlett Johanssonin kanssa yhtään sen enempää kuin olen ollut rasistikaan. Eikä pitäisi perussuomalaistenkaan irtisanoutua mistään sellaisesta mitä he eivät ole tai ole edes olleet. Ennemminkin Purran pitäisi vaatia vasemmiston irtisanoutumista typeryydestä ja vainoamisesta, mutta tätähän vasemmisto ei tee. Mikä heidän kunniakseen mainittakoon, se onkin yksi harvoista asioista joissa on havaittavissa suoraselkäisyyttä kun tunnustavat toimintatapansa.

Asiassa on myös rikosoikeudellinen puolensa. Kirjoituksista on kulunut 15 vuotta. Syyteoikeus on vanhentunut, ellei kyseessä ole rikos josta voidaan tuomita vähintään kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. Tässä tapauksessa vanhentumisaika on 20 vuotta, elinkautisen tuomion mahdollistavat rikokset eivät vanhene koskaan.
Median langettamilla tuomioilla, joissa media toimii sekä tutkijana, syyttäjänä, tuomarina että rangaistuksen toimeenpanijana, ei ole vanhenemisaikaa eikä tuomion ankaruudella ylärajaa.
Tämä käytäntö pitäisi kirjata myös lakiin, vähintään siinä muodossa että rasistiseksi tulkittavissa olevan rikoksen enimmäistuomio olisi elinkautinen, jolloin ei tarvitsisi huolehtia kaiken maailman määräajoista.

Entä oliko kommenteissa oikeasti jotain rasistista?
Kuten todettu, alkuperäisiä kommentteja löytääkseen pitää turvautua nettiarkeologisiin kaivauksiin. Onneksi Ihmisiä telineillä -blogista löytyvät linkit. Jotka ovat aika lailla samoja jotka löytyvät myös Hesarin skandaalijutun otsikkokuvasta.
Esimerkiksi tuo ampumiskommentti on vastaus legendaarisen nimimerkki Pirjon (tämän nimen muistan varhaisilta Scripta- ja Hommaforum-ajoilta, aivan uskomaton suvakki) kirjoitukseen ja täysin asiayhteydestään irroitettu. Tapaus, johon ”riikka” viittaa, koski somalia joka osoitteli häntä junassa sormella hokien ”bang bang”. Kirjoituksesta voi tulkita, että täsmälleen samat tunteet ”riikalla” olisi ollut ketä tahansa kohtaan, joten mitään rasistista ei kyseessä ollut. Viimeisin veto on tämän sotkeminen pari päivää aiemmin tapahtuneeseen kouluampumiseen. Oman aseen käyttö ”riikan” kirjoituksessa liittyi itsepuolustukseen vastaavassa tilanteessa.
Ennen kaikkea kyse oli tilanteesta, jonka haittamaahanmuuttaja aloitti epäasiallisella käytöksellä ja ampumaelein.


Koko juttu voidaan tiivistää lyhyesti siihen, mitä kirjoitin eduskuntavaalien jälkeen: "Perussuomalaisten olisi typerää suostua kompromisseihin, jotka ovat Suomen kannalta huonoja. Jos he näin tekevät, seuraavissa vaaleissa tulee takkiin ja jälki on entistä pelottavampaa. On parempi rakentaa oikeaa linjaa oppositiossa, katsoa miten sinipuna tuhoaa Suomea seuraavat neljä vuotta ja ottaa seuraavissa vaaleissa yli 60 paikkaa eduskunnasta. Sillä määrällä pääsee jo ehkä pelastamaan sitä mitä enää on jäljellä."
Perussuomalaiset eivät olleet vielä valmiita hallitukseen eikä aika ollut vielä kypsä perussuomalaisten tuloon hallitukseen.
Perussuomalaisilla ei ollut vielä kunnollista strategiaa, mikä valitettavasti paljastui tämän mediavainon myötä. Olisi pitänyt varautua, koska tällaisen vainon tulo oli itsestäänselvyys. Ainakin kaikille muille paitsi perussuomalaisten strategeille. Jos nyt sellaisia edes oli.
Media ei ole vielä valmis siihen, että perussuomalaiset olisivat hallituksessa pelastamassa maata. Maa ei ole vielä uponnut riittävän syvälle. Tähän olisi tarvittu vielä yksi vaalikausi haittamaahanmuuttoa, velanottoa ja sosialismia. Ikävä puoli asiassa on toki se, että mitä pidempään odotetaan sitä vaikeampaa, raskaampaa ja kalliimpaa on hoitaa asiat kuntoon.
Vanha poliittinen totuus on, että moni hyvä asia on mennyt pieleen kun sitä on yritetty liian aikaisin. Nyt oltiin liikkellä sekä liian aikaisin että liian vähäisellä kannatuksella, mikä toisaalta on sama asia – jos kannatusta on riittävästi, se ratkaisee suurimman osan ajastukseen liittyvistä ongelmista. Oikeanlainen tai edes oikeansuuntainen oppositiopolitiikka olisi tuonut perussuomalaisille parhaassa tapauksessa noin 60-70 paikkaa seuraavissa eduskuntavaaleissa. Hurjimmillaan kannatus olisi ollut jopa lähes puolet, mutta tällaista vaalitulosta ei olisi nähty, sillä perussuomalaisten kannatuksen kasvaessa liian suureksi olisi voimaan saatettu puolueen kieltävä poikkeuslaki.