Uutiskatsaus 36/2022

1. Katkeraa kalkkia

Ex-presidentti (kaikkien näiden vuosien jälkeenkin tuntuu edelleen hyvältä kirjoittaa tuo ”ex”) Haloska avasi taas sanaisen ruumisarkkunsa. Tällä kertaa hän haukkui vanhemmat miehet siitä, että naisvetoinen hallitus loukkaa kuulemma näiden herkkiä tunteita. Suomennus: katkeraa tekstiä siitä, että naisia kritisoidaan heidän kykyjensä puutteen ja töppöilyjensä takia eikä naiseuden vuoksi.
Kun nyt alan varmaan itsekin kuulua tähän ”vanhempien miesten” sakkiin, niin todettakoon että naisvetoinen hallitus todellakin loukkaa tunteitani, mutta ei suinkaan naisvetoisuutensa vaan totaalisen epäpätevyytensä ja suomalaisvihamielisyytensä takia. Tämä taas ei suinkaan ole naiseuden syytä sinänsä. Gallupeissa kyseltiin äskettäin, muuttiko bilekohu käsitystä Sanna Marinista. Ikävä kyllä en osunut kohteeksi, vastaus olisi näet ollut valmiina. Ei muuttanut sitten pätkääkään. Sanna Marin on edelleen se sama ylimielinen, vajaaälyinen, teini-ikään jämähtänyt siideripissis kuin oli pääministeriksi tullessaankin.
Sen verran vanhakantaista sovinismia tunnistan kyllä itsessäni, että jos samoilla kyvyillä ja agendalla varustettu miesvoittoinen hallitus olisi vallassa, uskon että antaisin kritiikkiä jonkin verran eri tavalla Backstreet Boysille kun nyt Spice Girlsille. En ole vielä päässyt täysin tasa-arvoiseen ihmiskäsitykseen, vaan tyttöhallitus saa nyt vähän kohteliaammin sapiskaa kuin samoja typeryyksiä harjoittava poikahallitus saisi.


2. Seuraava pääministeri

Peräti parikymmentä prosenttia suomalaisista pitää Sanna Marinia parhaana ehdokkaana myös seuraavaksi pääministeriksi. Tämä olisi suorastaan loistava uutinen: vain joka viides suomalainen on kusetettava idiootti. Valitettavasti toinen viidesosa pitää puolestaan Petteri Orpoa parhaana ehdokkaana eikä muissakaan juuri kehumista ole. Todennäköisesti seuraava pääministeri onkin Orpo, sillä kokoomushan menee tunnetusti kimppaan kenen kanssa vaan ainoana ehtonaan se, että suomalaisten etuja ei tarvitse puolustaa. Tosin linkin jutussa Mikael Jungner ennustaa, että Sanna Marin ei ole seuraava pääministeri. Mikä on huono merkki sen suhteen että Sannan osakkeet nousivat juuri huomattavasti, kun ottaa huomioon kuinka kehno ennustaja on asialla.


3. Sähkölasku

Kun kuluttajalle käy kalliiksi, on apukin lähellä. Hallitus keksi siirtää velanoton yksityiseltä valtiolle. Tarkemmin sanottuna keskiluokka realisoikoon omaisuuttaan, jotta pystyisi maksamaan veroillaan valtion holtittoman lainanoton, jolla maksaa niiden sähkölaskut jotka eivät siihen itse kykene. Hallitus teki jälleen kerran vaalibudjetin ostaakseen suosion niiltä, jotka eivät tajua mistä hyvinvointi koostuu. Vihjeeksi sanottakoon että se ei koostu ainakaan siitä, että keskiluokalta viedään omalla työllä ansaitut rahat pois. Mistäs sitä rahaa seuraavan kerran otetaan, kun keskiluokasta on tehty uusi alaluokka? Ainoa tie vaurauteen on antaa ihmisille mahdollisuus ansaita omaisuutensa; silloin saattaa olla jotain verotettavaakin.
Sähkölaskujen suhteen sitä niittää mitä on kylvänyt. Jos raha ei riitä laskuun, niin sitten pitää realisoida omaisuuttaan tai karsia elintasoaan. Hallitus aikoo toteuttaa vain ensimmäisen ja jättää elintason karsimatta maksattamalla tuloihinsa nähden liian paljon kuluttavien laskut muilla. Mikä onkin toisaalta hallituksen linjan mukaista toimintaa.
Sähkölaskujen kompensointi on taas kerran selvä viesti siitä, että vastuullinen ja varautuva elämäntapa ei kannata. Sosialisti on aina valmis rientämään hätiin jonkun toisen rahoilla. Minulla ei ole minkäänlaista sympatiaa niitä kohtaan, jotka ovat nyt vaikeuksissa kalliiden sähkölaskujen takia äänestettyään sitä ennen valtaan vihervasemmistososialidemokraattikeskustakokoomuslaisen Järjestelmäpuolueen, jonka typerien päätösten takia tähän on jouduttu. Siinähän maksatte, mutta älkää perkele maksattako laskujanne niillä, jotka ovat sähköntuotannon ongelmista varoitelleet jo pitkään ja vaatineet muutosta politiikkaan.


4. Taksitolpalla

Toimittaja palasi hetkeksi vanhaan ammattiinsa taksikuskiksi ja järkyttyi. Asiakkaat näet valitsivat mieluummin valkoisen kuin värillisen kuskin. Toimittaja istui aluksi autossaan pitkään ilman kyytiä. Sitten hän nousi autosta ulos houkutuslinnuksi ja kyyti löytyi hetkessä. Hän esittää artikkelissaan aiheellisen kysymyksen: ”Miltä tuntuisi tulla joka päivä työpaikalleen tietäen, että joutuu kohtaamaan rasismin silmästä silmään, kun maksavat asiakkaat kävelevät ohitse valkoihoisen kuljettajan kyytiin?”
Vastaan: realistiselta. Kuvitellaanpa, että tummaväriset taksikuskit eivät olisi raiskanneet yhtään asiakastaan, osaisivat reittinsä eksymättä, hallitsisivat maassa puhuttua kieltä ja veloittaisivat aina huijaamatta.
Jos kokemus ja tarinat tummapintaisista taksikuskeista ovat tuollaisia, ei ole mikään ihme että valikointia tapahtuu. Ihan samalla tavalla urheilukaupan hyllyllä lenkkareita valitessa en yleensä vaivaudu edes sovittamaan tiettyjä merkkejä huonojen kokemusten takia – syyllistynkö siis merkkirasismiin?


5. Seli seli

”Haavoittuvaisessa asemassa olevat (esimerkiksi lapset, maahanmuuttajat) asetetaan jonossa lääketieteellisesti samassa asemassa olevan ohi.” Näin sanottiin valtioneuvoston kanslian suunnitelmassa lääketieteellisestä priorisoinnista. Onneksi strategia ehdittiin huomata ennen sen hyväksymistä. Pian jo selitettiin kyseessä olleen ”harmillisen virheen”. Tämähän on sinänsä aivan totta; harmillinen virhe, monellakin tapaa. Tahattoman humoristinen puoli asiassa toki on, että haittamaahanmuuttajat rinnastettiin siinä lapsiin eli puutteellisten kykyjensä takia oikeustoimikelvottomiin henkilöihin.
Viralliseksi priorisointi ei ole vielä tullut, mutta kun on Maakuntakaupungin sairaalassa käynyt niin on kyllä havainnut etnisten vähemmistöjen olevan selvästi osuuteensa nähden yliedustettuina. Mikäli tämä lukema suhteutetaan vielä verotuottavuuteen, niin yliedustus on jo moninkertainen.


6. Toistuva uutinen

Blaablaablaa … Onur Ali Avaz … jäkjäkjäk …kolmen vuoden ja seitsemän kuukauden vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeästä raiskauksesta, kahdesta pahoinpitelystä, kotirauhan rikkomisesta, salakatselusta ja ampuma-aserikoksesta … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi (joka sattuneesta syystä pitää oikeinkirjoituksen varmistamiseksi aina copypasteta linkin jutusta), tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


7. Tasa-arvoa monumentteihin

Viron Narvasta poistettiin puna-armeijan tankki jalustalta. Tästä taas ei Narvan enimmäkseen venäläinen väestö tykännyt lainkaan. Inhotus ei toki ollut niin suurta, että muuttoliike Venäjälle voimistuisi. Älkää sellaista pelätkö, ei ole vielä sellaista ihmettä nähty että venäläiset haluaisivat asua mieluummin Venäjällä kuin muualla. Vuonna 2021 Viroon näkyy muuttaneen 1860 Venäjän kansalaista. Samana vuonna Virosta muutti pois 808 Venäjän kansalaista eli alle puolet tästä. Virossa asuvilla venäjänkielisillä, etenkin juuri Narvan alueella on vain harvoin Viron kansalaisuus. He saisivat Venäjän kansalaisuuden heti niin halutessaan. Silti tuskin kukaan heistä haluaa muuttaa Venäjälle. Toiseen suuntaan liikennettä kyllä olisi eli Venäjän venäläisiä olisi Viroon tulossa vaikka kuinka paljon, vaikka kansalaisuuden saamiseen ei ole paljon mahdollisuuksia.
Tästä kaikesta huolimatta osa Narvan venäläisistä närkästyi syvästi panssarivaunun poistosta. Viron politiikkaa neuvostoaikaisten muistomerkkien käsittelyssä ei voi kutsua kovin onnistuneeksi. Aikoinaan Pronssisoturi-muistomerkki roudattiin pois alkuperäiseltä paikaltaan, mistä seurasi mellakoita. Parempi ratkaisu olisi ollut muistaa mallina ollutta painin olympiavoittajaa Kristjan Palusalua, joka pakotettiin puna-armeijaan ja antautui tahallaan suomalaisille heti rintamalle päästyään. Onhan patsaan selässä oleva kivääri suunnattu piippu alaspäin antautumisen merkiksi. Siirtämisen sijaan muistomerkki olisi pitänyt nimetä uudelleen ”Antautuvan puna-armeijalaisen muistomerkiksi”. Samaan tapaan nytkin olisi pitänyt jättää neuvostopanssari paikoilleen ja roudata sen viereen saksalainen panssari hakaristeineen päivineen. Saksalaispanssariin olisi sitten laitettu laatta ”Väkivaltaisen miehityksen 1941-1944 muistomerkki” ja neuvostopanssariin ”Väkivaltaisen miehityksen 1944-1991 muistomerkki”.


8. Antaa palaa

Venäjä polttaa kymmenen miljoonan dollarin edestä kaasua joka päivä. Liekkejä voi käydä ihailemassa Virolahdelta, jonne ne näkyvät kymmmenien kilometrien päähän. Oleellista on kuitenkin, että nämä palavat puhtaasti, sillä minkäänlaisia mielenosoituksia saastuttamisesta ei ole näkynyt. Asiantuntijat tosin toteavat, että viitisen prosenttia kaasusta jää palamatta siirtyen metaanina suoraan ilmakehään. Lisäksi tämä viisi prosenttia on ilman venäläiskerrointa.


9. Ikkunat auki Eurooppaan

Lukoilin toimitusjohtaja otti ja hyppäsi ikkunasta. Tämä oli virallinen tiedote, muitakin näkemyksiä kuolinsyistä on esitetty. On sinänsä positiivista, että venäläisjohtajat pomppivat kuudennen kerroksen ikkunoista ja muodin toivoisi leviävän entistä korkeammalle tasolle maan johdossa. Missään tapauksessa kyse ei ole salamurhasta. Niitä tapahtuu vain jos johtaja ei suostu kiipeämään riittävän korkeaan kerrokseen tai sitten ikkunat ovat jumissa.


10. Häämatkalla

Naisten jääkiekkomaajoukkueessa nousi kohu, kun tähtihyökkääjä häipyi ennalta sovitun mukaisesti yhden runkosarjaottelun ajaksi kaverinsa häihin. Temppua pidettiin vastuuttomana. Eihän kesken turnauksen poistuta. Eihän Topi Raitanenkaan käynyt EM-alkuerän ja finaalin välissä bestmanina, vaikka oli pyydetty vaan kaveri sai viettää häänsä ilman Topia.
Tällä kertaa kyseessä oli kaikin puolin huonosti hoidettu operaatio. Susanna Tapani oli väitteiden mukaan suostunut mukaan koko kisoihin vain sillä ehdolla, että saa tämän yhden ottelun olla poissa. Lyhyellä tähtäimellä ajatellen valmennusjohdon suostumus oli oikea ratkaisu. Kyseessä oli puolimerkityksetön runkosarjaottelu ja USA:ta vastaan olisi hävitty joka tapauksessa. Mutta kun joukkuelajeissa kyse ei ole siitä että summataan joukkueen kulloisetkin kyvyt yhteen. Joukkueurheilijan psyyke ei ole riittävän vahva siihen, vaan siihen vaikuttavat ulkoiset tekijät aivan tolkuttomasti. Nyt syntyi tunne että yksi pelaajista ei ole täysillä mukana ja mediakohu vaikutti asiaan. Seurauksena oli romahdus, historiallinen puolivälierätappio Tsekille. Jatkopelissä Unkari kaatui vasta jatkoajalla, mikä kertoo naisjääkiekon psykologiasta enemmän kuin ikinä haluaisi tietää.
Ei sitten käynyt mielessä, että tämänkin asian olisi voinut hoitaa hiljaisesti? Ennen USA-ottelua tiedote, että hyökkääjä kärsii ”ylävartalovammasta” – mikä on vakiomenetelmä kun ei haluta sanoa yhtään mitään – ja on poissa ottelusta. Pikakeikka Suomessa, takaisin kokoonpanoon eikä koira hauku perään.
Viimeiseksi Suomi meni vielä häviämään Japanille, mikä olisi tarkoittanut putoamista B-lohkoon seuraavan vuoden kisoissa. ”Onneksi” IIHF:llä on tapana reagoida, kun rahapussi on kyseessä ja ilmeisesti pikapäätöksellä sääntöjä muutettiin siten, että parempien joukkueiden A-lohkon paikat ratkeavatkin vastaisuudessa rankingin eikä MM-kisojen sijoitusten perusteella. IIHF on aina ollut asiassa luova. Vuonna 1991 rahantekokone Saksa olisi pudonnut miesten MM-kisojen B-sarjaan, jolloin IIHF laajensi A-sarjan kahdeksasta joukkueesta kahteentoista, jolloin yksikään joukkue ei pudonnut ja B-sarjassa sijoille 2-4 sijoittuneet löysivät suureksi yllätyksekseen itsensä A-sarjasta.


11. Finnkampen

Ruotsi-ottelu tuli sitten koettua uudistetulla Olympiastadionilla. Katsojakeskiarvo per päivä oli alun kolmattakymmentätuhatta, jota voi pitää kohtuullisen hyvänä huomioiden että kolme kappaletta tuoreita Euroopan mestareita puuttui paikalta. Ruotsi voitti ottelut muuten odotetusti, mutta naisissa odoteltiin hienokseltaan Suomen voittoa.
Ikävä sanoa, mutta tällä kertaa naisten tappiosta ja miesten jos nyt ei tappiosta niin ainakin siitä ettei ottelu ollut tiukka, voi syyttää enimmäkseen taistelutahdon puutetta. Muutamia ilahduttavia poikkeuksia lukuun ottamatta vaikutti siltä, että suomalaiset olivat lannistuneita Raitasen ja Murron sairastumisista ja poisjäänneistä.
Esimerkkinä nostan esiin estejuoksun. Sekä naisissa että miehissä tilanne oli sama: ruotsalaiset olivat tilastoissa ylivoimaisen kovia. Naisissa kaikki ruotsalaiset olivat tällä kaudella juosseet alle kymmenen minuutin, yksikään suomalainen ei puolestaan alle kymmenen ja puolen. Miehissä kaikki ruotsalaiset olivat tällä kaudella juosseet alle kahdeksan ja puolen, yksikään suomalainen ei ollut juossut alle yhdeksän. Mitä tässä tilanteessa pitää tehdä? Antaa ruotsalaisten mennä menojaan ja yrittää tehdä paras mahdollinen oma suoritus (kuten naisissa kävikin – jokainen suomalainen juoksi kauden parhaansa)?
Ei helvetissä. Tämä on maaottelu. Otetaan yksi suomalainen, mieluiten se isokokoisin. Heti kärkeen, muut pitävät muutaman metrin raon ruotsalaisiin. Kärjessä oleva suomalainen hidastaa hieman vauhtiaan ennen estettä, takana tulevien rytmi rikkoutuu. Ruotsalaiset joutuvat steppaamaan esteelle ja kiertämään ulkokautta. Heti esteen ylityksen jälkeen taas spurtti ja keulaan, seuraavalla esteellä sama. Tätä hän jatkaa niin pitkään kunnes katkeaa. Sen jälkeen hipsuttelee maaliin kisan viimeisenä. Samalla kaksi muuta suomalaista on säästellyt voimiaan ja hyvällä tuurilla onnistuvat yllättämään edes yhden rytminvaihdoksissa ja sipsuttelussa energiaansa tuhlanneen ruotsalaisen. Todennäköisesti kuitenkaan eivät, mutta tämä on ainoa vaihtoehto jolla lähdetään hakemaan jotain muuta kuin 6-16 -lajitappiota. Ja ennen muuta tämä antaa muille esimerkin. Nyt lähdetään haastamaan eikä pyydellä anteeksi.
Miesten keskimatkoilla tästä meiningistä näytettiin esimerkkiä. Joonas Rinne pisti sekä kasilla että tonnivitosella etukäteen ylivertaisen ruotsalaisjuoksijan todella tiukoille onnistuneella joukkuetaktiikalla. Molemmilla matkoilla suomalaisen voitto oli todella lähellä ja pistejakaumakin oli tilastomaaottelua parempi.


Loppukevennys: Täysosuma

Venäläistä huipputeknologiaa edustava ilmasta-maahan -ohjus, yksikköhinta useita satoja tuhansia, osui kerrankin sopivaan kohteeseen tuhotessaan yleisen käymälän Hersonin lähettyvillä. Tiedossa ei ole, kuinka korkealle tuulettimeen paska tällä kertaa lensi.
Venäläinen sotilasteknologia saavuttaa edelleenkin samoja tuloksia kuin kahdeksankymmentä vuotta sitten. Jatkosodan alussa paikalla ollut sukulaismies kertoi, miten venäläinen pitkän matkan tykistö yritti tuhota tuolloin vain muutama vuosi aiemmin uusittua Saimaan kanavan Mustolan sulkua. Rajalta matkaa on 16 kilometriä ja tuskin patteri ihan rajalinjassa kiinni oli, joten oltiin silloisen tykistön aivan äärirajoilla. Ainoa osuma saatiin tyhjillään olleeseen jäätelökioskiin, joka hajosi silminnäkijän mukaan täysin hammastikuiksi.