torstai 18. elokuuta 2022
Välihuomautus 152 : Kuningas on kuollut, eläköön kuningatar!
Suomen kaikkien aikojen menestynein seiväshyppääjä, kaksinkertainen Euroopan mestari ja olympiapronssimitalisti Eeles Landström kuoli 29. kesäkuuta tänä vuonna. Toinen suomalainen arvokisavoittaja, Euroopan mestari ja suomalaisen seiväshistorian ainoa ME-mies Pentti Nikula jäi ainoana seiväskuninkaana todistamaan Suomen ensimmäisen seiväskuningattaren Wilma Murron valtakautta.
Wilma Murron kohdalla ei tule unohtaa sitä pioneerityötä, jota naisten seiväshypyssä on ennen häntä tehty. Kirjoitin neljän vuoden takaisessa Kalevankisaraportissa:
Naisten seipäässä Minna Nikkanen on voittanut yksitoista SM-kultaa, niistä yhdeksän viimeistä peräkkäin. Rima on korkeudessa 440. Minna Nikkanen on pudottanut kolmesti, Wilma Murto valmistautuu viimeiseen yritykseensä. Muut ovat jo pudonneet pelistä. Nikkanen johtaa kilpailua, koska hänellä on yksi pudotus vähemmän kuin Murrolla. Murto menee yli. Kuningatar on kuollut, eläköön kuningatar! Kun paineet ovat ohi, Murto osoittaa olevansa kruunun arvoinen. Rima korkeuteen 455 ja ensimmäisellä yli, sitten vielä 460 toisella. Kuten jo tuolloin nähtiin, Murron paineensietokyky on mestariluokkaa.
Tätä seurasi sitten pari vaikeaa vuotta, mutta kyvyt ja ennen muuta päättäväisyys olivat siellä. Viimekesäisessä uutiskatsauksessa (kohta 15) kirjoitin:
Murto siis hyppäsi Vaasassa 462 ja varmisti sillä paikkansa olympialaisiin. Kun nyt satuin seiväspaikan vieressä olemaan, niin todettakoon että Murron olemus näytti ihan joltain muulta kuin viime tai toissa kesänä. Vaikka voimaa olisi tullut lisää, niin painoa on silti viitisen kiloa vähemmän eli Tilastopajassa mainittu 68 kg (pituutta on 182 cm) taitaa olla lähellä totuutta ellei jopa yläkanttiin siinä missä se aiemmin oli varustettu normaalilla naiskertoimella (<1). Kohti viittä metriä ollaan menossa, saa sitten nähdä miten lähelle pääsee. Mutta samalla meiningillä vain eteenpäin, niin viimeistään ensi kesänä SE on paperia.
Nyt sitten rävähti. En olisi sentään tätä uskonut, pidin mitalia fifty-fiftynä. Tällä kertaa kyse oli siitä, että Murto on viimeinkin saanut haltuun sen seipään, johon hänen ominaisuutensa riittävät. Aiemmin liian löysillä seipäillä hyppäämään tottunut Wilma ei osannut vielä hypätä sillä rautakangella, johon hänen voimansa riittävät. Nyt osaa ja se nosti tulostason maailman huipulle.
Seiväshyppy ei ole voimalaji vaan juoksulaji. Hyppy kulkee, jos juoksu kulkee. On se myös taitolaji. Pikajuoksijat eivät osaa juosta pika-aitoja, mutta kaikki seiväshyppääjät osaavat.
VastaaPoistaWilma Murto otti Euroopan mestaruuden harvinaisen komealla tavalla. Upea suomalainen amatsooni!
VastaaPoistaEn nyt menisi Wilma Murtoa miksikään amatsooniksi nimittämään: kaunis, vaalea ja luonnollinen nainen (ilman rumia tatuointeja) sopisi paremmin Elovena-tytöksi. Vaikka yöunet menikin jännityksen takia, niin hyvä Wilma! Pelastit nämä kisat!
VastaaPoistaEn ole kaikkia lähetyksiä katsonut, mutta kun näytetään suomalaisten menestystä samassa paikassa olympialaisissa 50 vuotta sitten, onko kertaakaan edes mainittu palestiinalaisten terroristien siellä järjestämää verilöylyä ja panttivankidraamaa? Muistaakseni 11 israelilaista urheilijaa tapettiin.
Hyvä pointti. Sen sijaan palestiinalaisten kärsimistä vääryyksistä on raivottu 50 vuotta ilman hetkenkään taukoa. Silloiset länsisaksalaiset halusivat osoittaa, että rauhanaate on omaksuttu, joten turvatoimet olivat minimaaliset.
VastaaPoistaAno 10.03: Nopeus ei riitä, toki sitä on oltava maailman huipulla sen verran että pääsisi satasella Kalevan Kisojen alkueriin. Seiväshyppääjän tärkein ominaisuus on reikäpäinen rohkeus.
VastaaPoistaAno 15.12: Kovin temppu oli hypätä 485 vielä mestaruuden varmistumisen jälkeen.
Ano 12.12: Kyllä panttivankidraamasta jossain vaiheessa mainittiin, muistaakseni silloin kuin etiopianjuutalaiset toivat Israelille mitaleita maratonilla.
Ano 17.04: Länsisaksalaiset olivat unohtaneet, että vis pacem, para bellum.
Teeveessä kysyttiin kisan jälkeen Urho Kujanpäältä, mitä Duplantisin ominaisuutta hän eniten kaipaisi itselleen lisää. Vastaus ei ollut "reikäpäinen rohkeus" vaan "nopeutta tietenkin, kuten kaikki muutkin hyppääjät haluaisivat".
VastaaPoistaAno 22.26: Tietenkin. Ei Kujanpää enää tarvitse lisää rohkeutta, koska sitä on jo riittävästi.
VastaaPoistaLisää nopeutta?
VastaaPoistaMatti Mononen harjoitteli aikoinaan juoksemalla ratakierroksen seiväs ojossa alle minuuttiin ainoana maailmassa.
Eipä hän kuitenkaan ollut seipään maailmanmestari.
Ehkäpä hän oli keskittynyt harjoittamaan väärää ominaisuutta?
Reikäpäinen rohkeus on samanlainen helppo neuvo kuin "se on ihan vaan omasta asenteesta kiinni".
VastaaPoistaKaikki osaavat harjoitella nopeutta. Eri asia on, onko oikeaoppisellakaan harjoittelulla vaikutusta. Vauhdin pituus on 40 metriä eikä 400 metriä.
Reikäpäinen rohkeus johtaa vain vakaviin loukkaantumisiin. Sen sijaan tarvitaan vuosikausia kestävää turvallisen alastulon harjoittelua alkaen puolentoista - kahden metrin korkeuksista. Pitää osata hetkessä päättää, milloin hyppysuoritus kannattaa keskeyttää eli tehdä limbo. Ja miten siitä tilanteesta selviää alas pehmusteille
Qroquius Kad: En tiedä oliko ainoa, mutta ainakin yksi harvoista.
VastaaPoistaAno 19.45: Ennen kuin turvallisia tekniikoita pääsee harjoittelemaan, on oltava tarpeeksi rohkeutta hypätä. Ja sitten kun liikutaan omien kykyjen rajoilla viiden metrin korkeuksissa, niin psyykkisesti siihen kykenee vain aika harva. Rohkeus on karsiva ominaisuus. Kun tietty raja on ylitetty, niin enempää ei tarvita. Nopeus taas on ominaisuus, jota ei ole koskaan liikaa.
Rohkeus ei ole vakio eikä mitattavissa. Kun taidot ja kyvyt paranevat, uskaltaa ottaa korkeampia otekorkeuksia. Fysiikka edellä.
VastaaPoista