Runoillen kuin Runeberg

Näin tällä viikolla olevan Runebergin päivän tunnelmissa on puututtava erääseen törkeään epäkohtaan. Nimittäin Maamme-lauluun. Milloin olette viimeksi kuunnelleet sen sanat oikein ajatuksen kanssa. Niinpä. Varsinainen pläjäys sovinismia, rasismia, kansalliskiihkoa ja toksista maskuliinisuutta. Katsotaanpa säe säkeeltä:

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
Tässä ei sitten hidastella pätkääkään, vain mäiskitään suoraan päin pläsiä. Ainoa jotakuinkin hyväksyttävä sana on ”Suomi” ja sekin pitäisi jotenkin vaihtaa muotoon ”Finland”. Eihän kukaan suomea osaamaton voi tietää mitä tuo tarkoittaa. Mutta ne muut sanat. ”Oi”. Heti lähdetään palvomaan. ”Maamme”. Niin että ihan vaan meidän. Mihin katosi ”Suomi kuuluu kaikille”? Ja juuri kun kuvittelee ettei pahempaa voi tulla, niin sakka pohjalla. ”Synnyinmaa”. Aivan käsittämätöntä. Nyt eletään sentään 2000-lukua. Suomalainen voi olla kotoisin ihan mistä tahansa, ei tarvitse olla täällä syntynyt. Ainoa hyvä puoli tässä säkeessä on se, että tämän suvaitsemattomammaksi ja rasistisemmaksi ei voi enää mennä.

soi sana kultainen!
Alussa oleva ”oi” pääsee tässä arvoiseensa seuraan. Palvotaan sanaa ja sen ”kultaisuutta”. Ikään kuin muualla maailmassa ei olisi mitään samanarvoista.

Ei laaksoa, ei kukkulaa,
Ensimmäisen säkeistön sinänsä viattomin osa. Äkkiseltään luulisi että tässä kuvaillaan suhteellisen realistisesti Suomen vaatimatonta pinnanmuodostusta. Paskan marjat. Tämän säkeen tarkoituksena on tuudittaa kuulija varomattomaan hyvänolontunteeseen. Vaatimattomuus on todellakin kaukana, tämä on vain pohjustusta seuraavalle omahyväisyydelle.

ei vettä rantaa rakkaampaa,
Niinpä. Ei ole paljon laaksoa eikä kukkulaa jos vertaa melkein mihin tahansa muuhun maahan ja silti toitotetaan että ne ovat paljon ”rakkaampia”. Tässä säkeessä vittuillaan vielä maille, joilla ei ole kunnollisia järviä. Puhumattakaan nyt sisämaavaltioista.

kuin kotimaa tää pohjoinen,
Alussa hehkutetaan synnyinmaata. Nyt sitten muistutetaan ”kotimaasta”. Onko sitten ihme, ettei mamujen kotouttaminen onnistu, kun tätä hierotaan päin naamaa. Sitten vielä korostetaan ”pohjoista”, joka on rasismia jos mikä. Ikään kuin etelässä ei olisi yhtä menestyksekkäitä, arvokkaita ja parempiakin kulttuureja.

maa kallis isien!
Jotenkin kuvittelee Runebergiä sulkakynän pää huulillaan pohtimassa. Hmm… ketähän minä en ole vielä ehtinyt loukata? Toisaalta vasta ensimmäinen säkeistö menossa ja olisihan tässä vielä monta jäljellä… mutta toisaalta, saisinko ensimmäiseen säkeistöön vielä jotakin… niin tosiaan, naiset. Eihän se nyt vielä kun eletään patriarkaalisessa yhteiskunnassa, mutta pitää varautua tulevaisuuteen. Pistetäänpä tähän nyt muistutus että omistusoikeus on miesten, siltä varalta että jonain päivänä naiset rupeaisivat kuvittelemaan olevansa tasa-arvoisia.
Tämä ajatuksenjuoksu kuulostaa täysin uskottavalta, olihan Runeberg visionääri. Mutta hänkään ei voinut mitenkään osata kuvitella, kuinka paljon loukkaavampi tuo ”isien” olikaan kuin olisi ollut ”miehien”. Onhan maailman nykyongelmista merkittävin ylikansoitus. Kuinka tämä loukkaakaan vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinneita! Ajatelkaa, kuinka monta kehitysmaiden lasta voikaan elää paremman elämän siksi, että suomalaiset lakkaavat lisääntymästä. Ja tätä uhrautuvaisuutta vastaan kehdataan hyökätä jopa kansallislaulussa!


Loppujen lopuksi ainoat joita Runeberg ei onnistu suoranaisesti jo ensimmäisessä säkeistössä loukkamaan, ovat LBGT-porukkaan kuuluvat ja sekin aiheutuu taatusti vain siitä että homoja ja transuja ei vielä oltu 1800-luvulla keksitty.
On täysin käsittämätöntä ja sopimatonta, että tuollainen häpellinen tekele on nykypäivänä, sivistyneellä 2000-luvulla, jonkin maan kansallislaulu.


Vaihtoehtoja on neljä:

1) Laulu vaihtoon
Sinänsä hyvä, mutta mitä tilalle? Finlandia on lähes yhtä häpeämätön. Tietysti voitaisiin järjestää asiasta sävellys- ja sanoituskilpailu. Tai miksikä ei annettaisi tilaustyö suoraan vaikka Palefacelle. Toisaalta tästä tulisi sellainen artistien keskinäinen kateus, että ei käy. Ja mikä olisi sitä paitsi tyylilaji? Räppi tietysti muuten, mutta se ei sovellu yhteislauluksi.

2) Sanat pois
Tämä tunnetaan myös ”Espanjan mallina”. Sikäläisen kansallislaulun sanat poistettiin käytöstä 1978, sillä ne olivat fasistisen diktaattori Francon hyväksymät. Uusia ei ole otettu tilalle, vaan kansallislaulusta tuli kansallishymni. Tämä olisikin siinä mielessä sopiva ratkaisu, että syy sanojen poistoon olisi sama eli liika kansallismielisyys. Miinuspuoli asiassa olisi tietysti se, että nationalistin perkeleet varmaan ajattelisivat sanoja hymnin kuullessaan ja saattasivatpa puhjeta jopa laulamaankin, jolloin ei olisi mitään mahdollisuutta laulaa päälle kovempaa toisilla sanoilla.

3) Säkeistöt uusiksi
Tämä puolestaan on ”Saksan malli”. Deutschlandliediä ei todellakaan ole sitten vuoden 1945 laulettu alkuperäisillä sanoilla Deutschland, Deutschland, über alles... vaan ainoastaan kolmatta säkeistöä Einigkeit und Recht und Freiheit... ja jos suoraan sanotaan niin kyllä on lässyä läpertämäistä. Samaan tulokseen päädyttäisiin jos Maammelaulusta jätettäisiin ensimmäinen säkeistö pois ja esitettäisiin vain viimeistä eli Sun kukoistukses kuorestaan..., mikä menee kyllä sen ensimmäisen jälkeen mutta ei todellakaan toimi yksin. Harvempi tietää, että tämä toinen säkeistö on itse asiassa vasta Runebergin runon viimeinen ja yhdestoista säkeistö. Luulisi että joku säkeistöistä 2-10 olisi sen verran neutraali, että se voitaisiin ottaa ensimmäisen säkeistön tilalle. Vaan eikö mitä: kaikki muut säkeistöt ovat joko samanlaista kiihkoisänmaallisuutta tai sitten yksittäisinä täysin asiayhteydestä irroitettuina toimimattomia. Niinpä Saksan mallikaan ei toimi.

4) Uudet sanat
Jäljelle jää selkeä ratkaisu: pistetään ensimmäisen säkeistön sanat uusiksi. Kuka enää välittää siitä, ovatko sanat edes etäisesti Runebergin ruotsinkielistä tekelettä muistuttavat? Pääasia että ne vastaavat nykyaikaa. Tässä vaatimaton ehdotus:
On maamme tasa-arvoinen,
ei lainkaan toksinen!
Ei rajoja, ei syrjintää,
ei sukupuolta laisinkaan,
maa niin kansainvälinen,
maa kallis kaikkien!