Kazakstanissa meni sitten levottomaksi. Hätäisimmät ehtivät jo epäillä, lieneekö kyseessä Venäjän masinoima temppu. Tällä kertaa näyttää siltä että ei, päinvastoin vaikuttaa että Putin yllätettiin kerrankin housut kintuissa.
Venäjän idea on Iivana Julman ajoista lähtien ollut laajeneminen ja vaikutusvallan lisääminen. Tätä strategiaa ovat noudattaneet kaikki hänen jälkeisensä tsaarit Pietari Suuresta Aleksanteri I:een, Josif Staliniin ja Vladimir Putiniin. Joitakin takaiskuja on laajenemisen aikana tullut, kaksi pahinta vuosinia 1917 ja 1991. Ensimmäisen Stalin korjasikin lähes entiselleen ja jälkimmäistä on nyt lähtenyt työstämään Vladimir Putin.
Tähän nähden levottomuuksien lietsominen Kazakstanissa olisi täysin Venäjän idean mukaista toimintaa maan saamiseksi takaisin Äiti-Venäjän huomaan. On hyvin todennäköistä, että pari-kolmekymmentä vuotta sitten näin olisi tapahtunutkin, mikäli Venäjällä olisi ollut käytössä nykyiset resurssinsa. Tällä kertaa tilanne on kuitenkin toinen. Vaikuttaa siltä, että Venäjä teki parikymmentä vuotta sitten strategisen valinnan luopua Kazakstanin valtaamisesta. Toki on huomautettava, että luopuminen oli vain väliaikainen – kunhan muut tavoitteet olisi saavutettu, olisi Keski-Aasian vuoro. Ilmeistä kuitenkin oli, että tässä puhutaan vähintään viidenkymmenen vuoden jaksosta, josta on siis kolmisenkymmentä vuotta jäljellä.
Kazakstan olisi ollut Neuvostoliiton hajottua Venäjälle ensimmäinen luonnollinen palautuskohde. Itsenäistymisen aikaan maan etninen jakauma oli 39,7 % kazakkeja, 37,4 % venäläisiä, 5,8 % saksalaisia, 5,4 % ukrainalaisia, 2,0 % uzbekkeja ja loput pienempiä ryhmiä. Maan pohjois- ja itäosissa venäläiset olivat selvä enemmistö ja koko väestöstä eurooppalaisperäistä oli niukasti yli puolet. Vertailun vuoksi esimerkiksi Virossa oli tuolloin 30,3 % venäläisiä. Etnisistä kazakeistakin oli osa venäläistynyt siten, että maan väestöstä 84 % puhui sujuvasti venäjää.
Itsenäistymisen jälkeen seurasi kuitenkin raju paluumuutto Venäjälle. Nykyään maassa on 68,5 % kazakkeja, 18,9 % venäläisiä, 1,0 % saksalaisia, 1,4 % ukrainalaisia ja 2,8 % uzbekkeja, eurooppalaisperäisen väestön määrä on pudonnut itsenäistymisen aikaisesta yli puolesta alle neljäsosaan. Valtaosa paluumuutosta on tapahtunut vasta tällä vuosituhannella, sillä vielä vuosituhannen vaihteessa venäläisiä oli 29,9 %. Tämä on selvä merkki siitä, että Venäjä ei mitenkään pyrkinyt hidastelemaan venäläisväestön paluuta, toisin kuin Baltian maissa. Esimerkiksi Virossa venäläisväestön osuus on yhä 24,2 %.
Toisaalta Kazakstanin liittäminen Venäjään olisi edelleen – ainakin tietyiltä osiltaan – jopa etnisesti perusteltavissa. Katsotaanpa maan etnistä karttaa:
Maan hallintoalueista Pohjois-Kazakstanissa on venäläisiä enemmän kuin kazakkeja, prosenttiluvut ovat 49-35. Kostanain alueella tilanne on tasan 41-41. Muilla alueilla on kazakkienemmistö.
Etenkin monissa kaupungeissa on suhteellisesti enemmän venäläisiä kuin maaseudulla. Pohjois-Kazakstanin pääkaupunki Petropavlovskissa lukemat ovat 60-30. Idän Ust-Kamenogorskissa tilanne on 49-47 ja pohjoisessa Kostanaissa 42-41. Kaikkein venäläisin kaupunki on viidenkymmenentuhannen asukkaan Ridder noin sadan kilometrin päässä Ust-Kamenogorskista, 85-10. Yli kahdensadantuhannen asukkaan kaupungeista Petropavlovsk ja Ust-Kamenogorsk tulikin jo mainittua. Tämän kokoisista kaupungeista lähes tasoihin pääsevät Pavlodar, 42-47 ja Karaganda 39-47. Uudessa pääkaupungissa Nur-Sultanissa lukemat ovat 12-81, vaikka se onkin Karagandaa pohjoisempana.
Etelässä asutus on selvästi kazakkivoittoisempaa. Vanhassa pääkaupungissa Almatyssa, joka on edelleen maan selvästi suurin, luvut ovat 25-60 ja maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Shimkentissä peräti 9-67 (lisäksi 18 % uzbekkeja).
Nämä kaupungit ja Kazakstan sinänsä eivät kiinnosta Venäjää siinä määrin, että se olisi halukas maksamaan sen liittämisestä seuraavaa hintaa. Kazakstanissa on kuitenkin yksi asia, mikä Venäjää kiinnostaa. Se on Baikonurin avaruuskeskus, josta Venäjällä on ollut tapana laukaista satelliittinsa.
Tilanne on itse asiassa hyvin identtinen Krimin kanssa. Venäjällä on Krimillä Sevastopolin laivastotukikohta, josta sillä oli Ukrainan kanssa vuokrasopimus vuoteen 2040 asti. Venäjä ilmoitti Neuvostoliiton hajottua rakentavansa Mustanmeren laivastolleen uuden tukikohdan Novorossijskiin vuoteen 2012 mennessä. Kun siellä eivät työt liiemmin edenneet, olisi pitänyt olla selvää että Venäjä oli tehnyt Krimin suhteen omat suunnitelmansa, jotka sitten toteutuivatkin mallikkaasti vuonna 2014.
Baikonurin avaruuskeskus on vuokrattu Kazakstanilta vuoteen 2050 asti, 10 vuoden jatko-optiolla. Venäjä ilmoitti vuonna 2007 rakentavansa uuden avaruuskeskuksen Kaukoitään. Kehotin Krimin valtauksen aikoihin kiinnittämään huomiota siihen, kuinka mahtavat vuonna 2011 alkaneet rakennustyöt edistyä. Mikäli ne olisi laitettu jäihin kuten Novorossijskin laivastoasema, niin Kazakstanille olisi käynyt ohraisesti. Toisin kävi, ensimmäinen laukaisu avaruuteen tapahtui jo 2016. Nykyään lähes puolet Venäjän avaruusohjelmasta on jo sijoitettu Kaukoitään. Näin ollen vaikuttaa siltä, että Venäjä teki vuosituhannen vaihteen jälkeen laskelman, että Kazakstanin liittäminen äiti-Venäjän huomaan ei kannata. Kokonaan toiseen tulokseen olisi luultavasti päädytty, mikäli kriittinen Baikonurin reilun 70 000 asukkaan kaupunki (itse kaupungin väestöjakauma on peräti 6-92 kazakeille) olisi sijainnut pohjois- tai itä-Kazakstanissa. Nyt tämän ainoan Venäjää merkittävästi kiinnostavan Kazakstanin alueen liittäminen Venäjään olisi käytännössä vaatinut koko maan liittämistä. Se taas ei Venäjää kiinnostanut kolmesta ilmeisestä syystä:
1) Vihamielinen valtauspolitiikka olisi saanut muut naapurit varpailleen. Venäjä on kiinnostuneempi Ukrainasta kuin Kazakstanista.
2) Kazakit eivät ole slaaveja. Venäjällä on tarpeeksi muslimeja riesanaan muutenkin.
3) Kazakstan on umpikuja. Baikonurin lisäksi se ei johda mihinkään – ei merelle, ei Lähi-idän öljykentille. Intian valtamerelle tai Iranin öljykentille pääsy toisi samalla kymmeniä miljoonia venäläisille vihamielisiä muslimeita hallittavaksi ja se olisi liian iso riski.
Nämä syyt ovat, kuten todettu, väliaikaisia. Venäjä haluaa kyllä itselleen kaikki ne alueet, joille venäläinen sotilassaapas on joskus jälkensä painanut ja vähän lisääkin. Tällä kertaa Kazakstanilla ei vain ole kiire.
Nyt kuitenkin Putinille kävi ohraisesti, kun juuri kun Ukrainassa alkoi olla säpinää, tulikin puuhaa Kazakstanissa. Paniikkinappulaakin tuli jo painettua, kun Putin lausui varaulkoministerin suulla, ettei Venäjällä ole aikomusta hyökätä Ukrainaan. Lausunnolla on yhtä suuri totuusarvo kuin venäläisillä poliittisilla lausunnoilla noin yleensäkin. Joka tapauksessa Venäjällä on nyt Kazakstanissa sen verran ongelmia, että sen isompiin operaatioihin ei vähään aikaan ole varaa. Ehdin jonkin aikaa pohtia jo itsekin, oliko koko Ukrainan touhu lopulta hämäystä, jonka tarkoituksena olikin odottaa itse aikaansaatuja Kazakstanin levottomuuksia ja vallata maa Baikonuriin asti. Tämä ei kuitenkaan ole uskottavaa, sillä kuten aiemmin todettiin:
1) Venäläisväestö on muuttanut maasta pois, toisin kuin Ukrainasta ja jopa Baltiasta.
2) Venäjä ei kykene saamaan Baikonuria saamatta riesakseen miljoonittain muslimeja.
3) Toisin kuin Sevastopolin tapauksessa, Baikonurille on jo seuraaja olemassa.
On toki mahdollista, että mikäli Kazakstanin tilanne muuttuu oikein pahaksi, Venäjä voi laskea pystyvänsä liittämään sen venäläisenemmistöiset pohjoisosat itseensä vetoamalla humanitaarisiin syihin. Tämä vaatisi kuitenkin erityisen levotonta kehitystä, jonka lietsomiseen Venäjällä ei ole intressejä. Sillä olisi tässä paljon hävittävää eli muille annettava varoitus sen todellisista aikeista ja vain vähän voitettavaa eli muutama venäläisenemmistöinen kaupunki ilman merkittävää kontribuutiota. Mikäli tällaiset olosuhteet kuitenkin kehittyvät, on Venäjä toki valmis toimimaan ja tekemään vaikka väestönvaihdon etelän ja pohjoisen välillä, jolloin etelän vähäinen venäläisväestö muuttaisi Venäjälle liitettäviin alueisiin ja pohjoisen kazakit etelään, ainakin suurimmaksi osaksi.
Toisaalta on kaikesta huolimatta mahdollista, että tämä analyysi on päin seiniä ja kyseessä on Venäjän doktriiniin kuuluva harvinaisen onnistunut sumusota, jonka todellinen tarkoitus on koko ajan ollutkin Kazakstanin haltuunotto ainakin suurimmaksi osaksi.
Venäjä haluaa Ukrainan niin kovasti, että on kuluttanut miljardeja uuteen kaasuputkeen, joka ei mene Ukrainan läpi.
VastaaPoistaEn minä tiedä miltä se Brownilaisin lasein näyttää, mutta allekirjoittaneelle se on melkoisen vahva indikaattori siitä, että Venäjä ei todellakaan halua Ukrainaa riesakseen. Toki se sen ottaa, jos globalistit saavat Nato-sapelinkalistelullaan haluamansa konfliktin aikaan, mutta tosiaan mikään ei ole estänyt Venäjää ottamasta sitä aikaisemminkaan, eikä sitä kiinnostanut tehdä yhtään mitään Ukrainan värivallankumouksenkaan aikaan.
Megalomaaniseksi valtioksi se on myös hämmästyttävän haluton ottamaan takaisin Valko-Venäjääkään, joka myös tulisi takaisin pelkällä pyytämisellä.
Neuvostoliiton aikoina nämä stanit olivat jatkuva rahareikä ja etnisten konfliktien hautomoja. Ei Venäjä noita halua vaivoikseen kun kerran on eroon päässyt.
VastaaPoistaNATO myöskään ei (kai) halua jäsenikseen muhamettilaisia semi-diktatuureja.
Jossain vaiheessa tuolla tietysti tapahtuu jotain, väki lisääntyy, uskonto on mitä on ja taloudet eivät kehity mihinkään. Tähän päälle maailmanlaajuinen inflaatio, leipä on kallista ja energian hintaa on pakko nostaa.
No, tekevät vallankumouksen ja ihmettelevät kun sekään ei muuttanut autiomaata viinitarhoiksi ja tehnyt kansasta osaavaa ja ahkeraa.
Kazakhstan oli monen Gulag-vangin osoite tuomion jälkeen. Mm. kirjailija Aleksandr Solzhenitsyn kärsi tuomiotaan Kazakhstanissa. Myös suomalaisia on aikanaan siirretty alueelle.
VastaaPoistaVenäjän perusluonne on imperiumi. Sellaisia ei maailmassa kovin montaa enää ole. Euroopassa Venäjä on viimeinen imperiumi, kuten Tuure Junnila aikanaan kirjassaan sanoi. Muut eurooppalaiset imperiumit ovat jo rauhoittuneet ja luopuneet valloittamistaan alueista. Venäjälle luopuminen tekee kipeää.
Taloudellisesti ja väestökehityksensä puolesta Venäjällä ei ole enää lihaksia pitää kovin suurta imperiumia. Voi olla, että Venäjästä tulee joskus entinen imperiumi ja naapureilleen ystavaällismielinen valtio. Sen aika vain ei ole nyt. Ehkä joskus 20 - 30 vuoden päästä on uusi tilaisuus, kun Neuvostoliitossa syntynyeet joutuvat luopumaan vallankahvasta.
Venäjä tosin voi vielä pitkään luoda lännelle ikävyyksiä. Siksi Venäjän käyttäytymistä eri tilanteissa pitäisi pystyä ennakoimaan paremmin kuin Ukrainan sodan yhteydessä.
Tupla-J: Kumpaa kautta sinä muuten vetäisit kaasuputken, kiertotietä vai alueelle joka on merkitty suunnitelmissa sotatantereeksi?
VastaaPoistaMiksikö Venäjä ei ota Valko-Venäjää? Äkkiseltään tulee mieleen kolme syytä:
1) Sen ottaminen antaisi taas indikaattorin Venäjän todellisista aikeista eli laajenemisesta antamatta silti kovin paljon
2) Venäjällä on historiallisesti taipumusta pitää puskurivaltioiden ketjua - olisihan Neuvostoliitto kyennyt liittämään onnelliseen perheeseensä kaikki Varsovan liiton maat, mutta ei vain halunnut
3) Miksi Venäjä ottaisi Valko-Venäjää nyt, kun tietää kuitenkin aina saavansa - ei ole mitään kiirettä
klova: Niinpä. Neuvostoliittoa mahtoi ottaa kupoliin, ettei toisen maailmansodan aikana tehnyt muslimeille samaa kuin Saksa juutalaisille.
Vasarahammer: 20-30 vuotta on optimistinen mutta mahdollinen arvio. Lyhyempäänkin olisi päästy, jos länsi olisi älynnyt toimia toisin Neuvostoliiton hajottua, kuten ansiokkaassa analyysissäsi kirjoitit.
Jaska:
VastaaPoistaLuulisin, että en yrittäisi vetää uutta kaasuputkea sinne, missä mahdollisen sodan viholliset asuvat.
Onko mielessä käynyt missään välissä, minkä takia allekirjoittanut on venäläisten kanssa samaa mieltä siitä, että Yhdysvallat, joka tälläkin kertaa kalistelun aloitti, ei ole sopimuksiin kykenevä?
Mielenkiintoinen näkökulma tuo, että USA ei olisi sopimuksiin kykeneväinen.
VastaaPoistaMinusta se on Imperialistinen Roistovaltio Ryssä, jonka kanssa sopimusten tekeminen on mahdollista vain, jos se sopimus on alusta asti valetta tai se sisältää Ryssän vastapuolen täydellisen alistumisen.
Erikoinen näkökulma sekin, että USa on aloittanut sapelinkalistelun, kun Ryssä on koko ajan uhkaillut USAn liittolaisvaltioita, käskenyt olla muodostamatta sellaisia lisää ja valmistellut avointa sotaa Ukrainaa vastaan.
Ymmärtäisin nämä näkökulmat vannoutuneelta kommunistilta, mutta nyt se on vaikeampaa.
QK, Yhdysvaltain track record sopimusten suhteen on ollut vuosikymmeniä sellainen, että rikkovat ne heti, kun valtaapitävä globohomo kokee siitä tavalla tai toisella hyötyvänsä, eikä Ukrainan Nato-touhu ole asiassa poikkeus. Tässä on nähty tusinan verran värivallankumouksia, eivätkä nekään tyhjästä synny.
VastaaPoistaMitä Ryssän sopimuksiin tulee, näkyy se sujuvan ainakin Kiinan kanssa ilmeisen hyvin.
Ymmärrän, että suomalaiset eivät yhteisen historian takia oikein pidä Venäjästä, mutta se ei automaattisesti tarkoita sitä, että sen viholliset olisivat hyviä jätkiä sanan missään merkityksessä. Kun tulee luettua muitakin kuin amerikkalaismedioita, saa vähän perspektiiviä.
Tupla-J ja Qroquius Kad: Jenkkien vika on siinä, että he näkevät oman yhteiskuntajärjestelmänsä olevan ei ainoastaan paras, vaan ainoa vaihtoehto eivätkä voi mitenkään ymmärtää että joku voisi edes kuvitella olevansa toista mieltä asiasta. Sen seurauksena tekevät vääriä tilannearvioita ja hölmön tölväyksiä. Klassinen esimerkki tilanteesta jossa ei pitäisi selittää ilkeydellä sitä minkä voi selittää typeryydellä.
VastaaPoistaVenäjä kunnioittaa Kiinan kanssa tekemiään sopimuksia vain siksi että Kiinalla on riittävästi muskeleita. Venäläiset inhoavat kiinalaisia ja tietävät tasan tarkkaan että sinä päivänä kun Venäjä ilmoittaa luopuneensa ydinaseista, Kiinan länsiraja asettuu kutakuinkin Uralin kohdalle.
Totta on, että monet suomalaiset eivät yhteisen historian takia pidä Venäjästä. Realistisempaa on kuitenkin olla pitämättä Venäjästä siksi että se on edelleen perusajatukseltaan se sama Venäjä kuin on ollut viimeiset 500 vuotta. Jos Venäjä olisi 30 vuotta sitten käyttänyt hetkensä, se olisi tällä hetkellä kovaa vauhtia nousemassa maailman johtavaksi valtioksi. Mutta ei, piti sitten kurvata Iivana Julman doktriiniin.