Uutiskatsaus 29/2021

1. Tämä ei ole sukupuolikysymys

Jussi Halla-ahon ilmoitettua luopumisestaan persujen puheenjohtajuudesta ennakkosuosikkina kalifiksi kalifin paikalle on pidetty Riikka Purraa. Vaikuttaa jopa siltä, että Purra saa varovaista tukea medialta. On todettu, että persujen ongelma on voittaa naisten kannatus puolelleen ja Purran valitseminen pj:ksi olisi hyvä ratkaisu tähän. No, toveri Lenin kehotti aina kysymään kuka ja miksi. Tiedämme että media. Mutta miksi media näyttää ajavan Purraa pj:ksi? Vaihtoehtoja on muutamia:
1) Vilpitön analyysi siitä, että naispj toisi naiskannattajia. Tosin tästä sopii epäillä, että eikö naispj sitten karkottaisi mieskannattajia? Luultavasti ei niin paljon, mutta tämän vaihtoehdon totuudellisuus edellyttäisi silti median vilpittömyyttä.
2) Laskelmointi siitä, että naisia siirtyy kuitenkin pois suomalaisten edun vastaisten puolueiden kannattamisesta vähemmän kuin miehiä pois persujen äänestäjistä, joten pyritään saamaan Purra pj:ksi.
3) Sama temppu millä Neuvostoliitto aikoinaan järjesti Koiviston presidentiksi: tuettiin mukamas Karjalaista, jolloin kansa vastareaktiona meni Koiviston taakse. Tätä vaihtoehtoa vastaan puhuu Purralle annetun tuen laimeus sekä se, että kovaa vastaehdokasta ei ole ainakaan vielä noussut. Ei ainakaan sellaista jonka media haluaisi mieluummin pj:ksi kuin Purran.
4) Totaalinen naiivius, jolla halutaan saada nainen pj:ksi koska se nyt vaan pitää olla nainen pj:nä, olettaen että homoa, neekeriä tai muslimia ei ole saatavilla.
Voi vain olla, että median lieväkin tuki Purralle kääntyy itseään vastaan. Sakari Puisto saattaa hyvinkin tulla oikealta ohi. Ei sen puolesta, ei Purrakaan ollenkaan huono vaihtoehto ole. Enteellisesti Riikka-myrsky pisti jo osan Suomea sekaisin.
P.S. Otsikon uutisen lopussa kerrottiin piakkoin äityislomalle jäävän Maria Ohisalon hakevan jatkokautta vihreiden pj:nä. Onnittelut sisäministerille iloisista uutisista (siis raskaudesta, ei jatkokauden hakemisesta). Uutinen kylläkin osoitti allekirjoittaneen olleen väärässä – uskoin Ohisalon luopuvan politiikasta useiden vuosien ajaksi. Jatkokauden hakeminen osoitti, että hän ei todellakaan tajua millaiseen suohon tämän hallituksen ajama politiikka maan ajaa. Nyt olisi ollut tuhannen taalan paikka päästä syrjään ennen romahdusta. Olen pitänyt Ohisaloa Marinia älykkäämpänä (mihin ei kieltämättä paljon vaadita), mutta fanaattinen vallanhimo taitaa olla vielä kovempi. En näet olisi kovin hämmästynyt jos Marin ilmoittaisi vauvauutisen päästäkseen pakoon ennen kulissien romahdusta.


2. Paska juttu

Perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkysellä, joka vaikuttaa olevan ihan järkimies, kävi valitettava vahinko Oulun reissulla. Hän poikkesi bajamajassa ja pöntöllä istuessa iPhone luiskahti shortsien taskusta pudoten reiästä. Ei auttanut muuta kuin ruveta käsin penkomaan puhelinta paskan seasta. Taitaa olla parasta että jätän kommentoinnin Tynkkysen paskantonginnasta vain tähän. Totean ainoastaan Tuntemattoman sotilaan Koskelaa mukaillen hänen sanojaan Lehdon kuolemasta: ”Se siinä oli hyvä että se sattui Tynkkyselle. Se oli paras mies meistä kestään tuon.”


3. Yhteiskunnallista osallistumista

Uutinen on vanha, mutta sain sen tietooni vasta äskettäin, kiitoksia J. Edgarille. Turun yliopistossa ei tällä kertaa tutkittu sitä, kui ihmeessä termospullo voi tiettä, onks sen pidettävä neste kylmänä vai kuumana. Tällä kertaa ei nimittäin oltu fysiikan laitoksella vaan sukupuolentutkimuksen kurssilla. Sen sijaan että olisivat raottaneet housunvyötäröä ja katsoneet onko siellä pimppi vai pippeli, sukupuolentutkimuksen kurssilla järjestettiin bussikyydit Helsinkiin turvapaikanhakijoiden karkottamista vastustavaan mielenosoitukseen. Tästä sai opintopisteitä.
Tämä on vastoin alkeellistakin akateemista vapautta niin monella eri tavalla, että niitä on turha edes luetella tilanpuutteen takia. Tosin… kävi kyllä mielessä että jos jostain käsittämättömästä syystä kurssille olisi eksynyt joitakin täysissä järjissään olevia, niin olisivathan nämä voineet tempaista. Ei muuta kuin bussiin mukaan ja mielenosoituskulkueeseen joukon jatkoksi. Kyltteihin olisi voinut tekstata vaikka ”Ei karkotuksille – käännytetään heti rajalta!” tai ”Kalliit karkotukset seis – turvapaikanhakijat suljettava vankileireille kunnes lähtevät vapaaehtoisesti!”. Sitten olisi ollut kiva katsoa tuleeko opintopisteitä vai hylätty arvosana.


4. Täydennystä uutisointiin

Joku puolijulkku joutui taksikuskin raiskaamaksi ja lehdet tekivät isot uutiset aiheesta. Eivät kuitenkaan niin isot, että oleelliset tiedot olisivat mahtuneet mukaan. Otsikon jutussakin kerrotaan vain, että kyseessä oli ”43-vuotias mies, joka on raiskannut taksitoiminnan yhteydessä useita naisia, joka on pyörittänyt ravintolaa Lohjalla ja saanut tuomion laittoman taksiliikenteen harjoittamisesta muutama vuosi sitten”. Aiemmassa jutussa kylläkin kerrottiin, että ”hän puhuu suomea murtaen”, mutta julkkiksen mukaantulon myötä tämä katsottiin parhaaksi jättää pois. Nimeä en tässä mainitse, koska tuomiota ei ole vielä annettu. Päätynee sitten aikanaan ”toistuva uutinen” -kohtaan. Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat tutkia murha.info -sivustoa.


5. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Rauf Omid … jäkjäkjäk … kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … raiskauksesta, neljästä raiskauksen yrityksestä sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta. … päläpäläpälä … Vaasan hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


6. Suomessa syntynyt somali lähtee kotiin

Ei toki vapaaehtoisesti, vaan pakolla. Vuonna 1993 Suomessa syntyneelle miehelle ei ole onneksi koskaan myönnetty Suomen kansalaisuutta, joten karkotus oli jopa nykylainkin mukaan mahdollinen. Rikosten lista on pitkä kuin normisomalin sossutukiluettelo. Jo alaikäisenä tuli vankeutta yhdestätoista ryöstöstä, vaikka varastelu ei kuulemma kuulukaan somalikulttuuriin. Täysi-ikäisenä tilanne ei parantunut, sillä ryöstöt, pahoinpitelyt, laittomat uhkaukset, maksuvälinepetokset ja törkeät rattijuopumukset (vaikka kuraani muistaakseni kieltääkin alkoholin) seurasivat toinen toistaan. Kahdeksan vuoden sisään mahtui kymmenen vankeustuomiota. Edes kaksi maahan tekaistua lasta ei riittänyt perusteeksi jäädä Suomeen. Mitä perheenyhdistämisiin tulee, niitä voi kannattaa lämpimästi. Kunhan ne eivät tapahdu Suomessa.
No, joka tapauksessa hyvää matkaa Somaliaan. Enää 20999 jäljellä.


7. Laki on sokea

Poliisi julkaisi videon, jossa pari motoristia hurjasteli satasen alueella mittausten mukaan 177 km/h tehden siinä sivussa erinäisiä mielenkiintoisia ohituksia vilkasliikenteisellä tiellä. Takaa-ajosta huolimatta motoristit luovuttivat vasta nähdessään edessä odottavan toisen moottoripyöräpoliisin.
Lopputulema oli seuraava: ”Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi 39-vuotiaan miehen sekä 40-vuotiaan miehen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 70 päiväsakkoon, joka teki heidän tuloillaan 420 euroa. Oikeuden mukaan he aiheuttavat vakavaa muiden tienkäyttäjien hengelle ja terveydelle.”
Voin samaistua motoristien kohtaloon. Sain jokin aika sitten liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakot itsekin. Summan suuruus oli kutakuinkin sama kuin näiden veijareiden 420 euroa. Oma rikkeeni oli se, että tulin STOP-merkillä varustettuun risteykseen kilpikonnavauhtia. Nähtyäni ettei kumpaankaan suuntaan ollut mitään liikennettä, käännyin päätielle. Parinsadan metrin päässä poliisi pysäytti ja kirjoitti sakot. Huomautin että jäisellä tiellä loivaan ylämäkeen (linkissä Iltiksen juttu STOP-merkistä, ylin kuva vastaa varsin täsmällisesti tilannetta paitsi että on otettu kesäkelissä) pysähdyksistä lähteminen on taatusti turvattomampaa kuin ryömimisvauhdista jatkaminen, koska liukkaalla tiellä ruopii väistämättä tyhjää. Poliisi totesi kuivasti, että kai minulle on opetettu autokoulussa sen punaisen kahdeksankulmion merkitys. Ei auttanut muu kuin myöntää ja maksaa sakot.
Äkkinäinen voisi tästä päätellä, että on yhtä vaarallista ajaa STOP-merkin takaa keli huomioiden pysähtymistä turvallisemmin on ajaa vilkasliikenteisellä tiellä lähes kahtasataa. Olihan sakon suuruus suunnilleen sama. Vaan kun Suomessa on tämä ajattelumalli, että sakkorangaistuksen on oltava yhtä kovasti lompakolle ottava. Nämä veijarit saivat 70 päiväsakkoa, oma rangaistukseni oli muistaakseni seitsemän päiväsakkoa. Jos olisin syyllistynyt moottoripyörälläni samanlaiseen rikkeeseen kuin nämä, olisin maksanut kutakuinkin kymmenkertaisesti näihin veijareihin nähden. Tämä on tietynlaista oikeudenmukaisuutta, koska näille muutaman satasen summa vastaa samaa kuin minulle muutama tonni. Ainakin jos vain lailliset tulot lasketaan, itselläni ei näitä laittomia ole mutta en menisi takuuseen liivijengin jäsenestä.
Vaan onko laki sama? Kuvitellaanpa että tämä moottoripyöräilijä kävelisi jotakuta vastaan kadulla ja pamauttaisi ennalta varoittamatta nyrkillä päin näköä, jonka jälkeen potkisi kylkiluut poikki. Sitten tuomiolle. Ja roolit päinvastoin; jos minä ilman mitään syytä tekisinkin ohikulkijalle saman. Luultavasti, mikäli oletamme että molemmilla olisi samanlainen rikoshistoria siihen asti, saisimme saman tuomion. Ehkä selviäisimme muutamalla kuukaudella ehdollista. Mitä ilmeisimmin tälle liivijengiläiselle tuomio ei vaikuttaisi hänen elämäänsä yhtään mitenkään olettaen, että hän ei ehdonalaisen aikana syyllistyisi muihin rikoksiin. Minä sen sijaan melko varmasti menettäisin työpaikkani ja mahdollisuuden saada vastaavaa työtä ainakin useaksi vuodeksi.
Eikö tässä olisi oikeudenmukainen tuomio se, että tämä tyyppi olisi tuomittu teosta ehdottomaan vankeuteen vaikka pariksi kuukaudeksi, mahdollisuus ehdonalaiseen hyvän käytöksen perusteella kuukauden jälkeen? Minulle taas olisi mätkäisty vaikka kymppitonnin sakot vahingonkorvaukset mukaan lukien ilman muita seurauksia, paitsi ehkä varoitus työpaikalta. Tällöin teon vaikutus meidän elämiimme olisi kutakuinkin sama.
Jos eri tuomio samoin seurauksin pahoinpitelyssä olisi epäoikeudenmukaista ja sama tuomio eri seurauksin on oikeudenmukaista, miksi liikennerikkomuksissa eri tuomio samoin seurauksin on oikeudenmukaista ja sama tuomio eri seurauksin olisi epäoikeudenmukaista?


8. Ansiokasta kansalaistoimintaa

Veljekset kiinnostuivat yhdeksän vuoden takaisesta salaperäisestä katoamistapauksesta. He selvittivät kadonneen mahdolliset reitit, rakensivat tutkimuksessa tarvittavat laitteistot ja muutaman kuukauden harrastuksen jälkeen tärppäsi. Vesistöstä löytyi uponnut auto ja katoaminen mitä ilmeisimmin selvisi, kun autosta paljastui ruumis. Omaisten piina sai päätöksensä tapauksen selvittyä. Nuoren uhrin isä soitti veljeksille henkilökohtaisesti kiittääkseen työstä.
Tämä maa tarvitsee lisää tällaisia arjen sankareita.


9. Vieraslajille kyytiä

Puhutaan paljon vieraslajien torjunnasta. Tästä on kuitenkin merkittäviä poikkeuksia. Esimerkiksi valkohäntäkauris (kyllä kesti pitkään että opin sanomaan sitä vihdoinkin kauriiksi enkä peuraksi). Se istutettiin alkujaan Suomeen riistaeläimeksi ja riistaa on totisesti saatu. Nykyinen arvio kannasta on 125 tuhatta. Jäljet näkyvät. Pellot, istutukset ja taimikot kärsivät. Punkeille valkohäntäkauris on mitä erinomaisin taksi. Autokolareiden määrä on kasvanut.
Metsästäjät tukevat kantaa talviruokinnalla. Tätä ei voi järjellä – ainakaan pitkällä tähtäimellä – ymmärtää. Vieraslaji on vieraslaji, vaikka maistuukin hyvältä. Ei muuta kuin rajaton metsästysoikeus sallittuina aikoina päälle ja valkohäntäkauriit pois päiviltä. Laji ei kuulu Suomen luontoon.
Tämä ei tosin ratkaisse kauriiden aiheuttamia ongelmia muuten kuin väliaikaisesti. Suomessa on kuitenkin laji, joka suurelta osin täyttää saman ekologisen lokeron eli metsäpeura. Samaten hirvi osaltaan. Molemmat lajit tekevät istutuksille samaa kuin valkohäntäkauris. Liikennevahingotkin lienevät samalla tasolla, jos kanta on sama. Lisäksi paikalliset lajit ovat kauriita suurempia, mikä kasvattaa onnettomuuden vakavuusriskiä. Ainoa positiivinen ero saattaa olla se, että punkin lienee vaikeampi käyttää metsäpeuraa tai hirveä isäntäeläimenään.


10. Mitta täynnä

Kuubalaiset alkavat vihdoinkin kyllästyä 60 vuotta kestäneeseen kommunismikurjuuteen. Mellakat ovat jo alkaneet. Suomessa kylläkin ymmärtäjiä riittää vielä ja Kuuban kurjuudesta syytetään USA:n kauppasaartoa. No, jos kommunismi kerran toimii niin Kuuba voisi pakottaa USA:n polvilleen pistämällä sen kauppasaartoon, mokomatkin kapitalistit.


11. Koolla ei ole väliä, mutta sen muutoksella on

Monilla miehillä on kompleksi peniksensä koosta. Arvaatte kyllä mihin suuntaan. Lohdutuksen sanaksi voi aina todeta sen klassisen, että melan kokoa enemmän ratkaisee melojan taito ja kunto. Mutta todellisuus on vielä tätäkin lohdullisempi. Suuren selvityksen mukaan meisselin koko on keskimäärin 9,16 cm löysänä (ilmeisesti mittaus on tehty NTP-olosuhteissa eikä esim. avantouinnin jälkeen) ja 13,12 cm juhlakunnossa. Se mitä tutkimuksessa ei kerrottu, on että tämä noin neljän senttimetrin erotus on erilainen eri maissa. Taannoin tekemäni tutkimuksen mukaan tämän erotuksen suuruus korreloi selkeästi kyseisen maan asukkaiden keskimääräisen älykkyysosamäärän kanssa. Tämä on täysin loogista. Jostakin sen ylimääräisen veren on meisseliin tultava. Se ei voi tulla aivojen elintoimintoja ylläpitävästä osasta eikä oikeastaan mistään muustakaan sisäelimestä. Tunnetusti miehellä seisoo kaksi asiaa yhtä aikaa eli järki ja meisseli. Niinpä meisseliin tuleva veri poistuu aivojen kognitiivisia toimintoja suorittavasta osasta. Mitä enemmän tässä osassa aivoja verta on, sitä älykkäämpi mies on ja sitä enemmän meisseli kasvaa, koska siihen on mahdollista pumpata enemmän verta. Niinpä, jos lukijan joystickki on lepotilassa alle yhdeksänsenttinen mutta toimintakuntoisena vaikkapa 15-senttinen, hän on mitä ilmeisimmin älykäs. Jos taas se on lepotilassa esimerkiksi 10-senttinen ja täydessä tämmingissä 12-senttinen, niin minulla on sinulle huonoja uutisia. Tosin tällainen henkilö ei kyllä tätä blogia luekaan, koska älyllinen kapasiteetti ei siihen riitä.


12. Upporikasta ja rutiköyhää

Jalkapallon EM-finaalissa kävi kuten niin monesti ennenkin eli rankkarikisaksi meni. Hämmästys oli suuri, kun Englannin valmentaja marssitti kolme nuorta pelaajaa ampumaan rankkareita. Foliopipo päässä voisi kuvitella, että näiden tummaihoisten valitseminen kokeneiden konkarien sijaan oli win-win -tilanne. Vaihtoehtoja oli näet kaksi:
1) He onnistuvat ja ratkaisevat Englannin voiton. Saadaan vähemmistöihin kuuluvat kansallissankarit ja mokutus sen kuin etenee.
2) He epäonnistuvat ja saavat vihat niskaansa, jolloin saadaan taas valitella rasismia.
Vaihtoehto 2 oli tietysti todennäköisempi. Kokemattomat futarit ja vastassa maailman paras maalivahti Donnarumma. Niinhän siinä sitten kävi, että Englannin ampujista kaksi valkoista onnistui ensin ja sen jälkeen kolme mustaa mokasi. Kuten odotettua, paskakuorma kaatui niskaan. Sivumennen sanoen, luuletteko että jos onnistujat ja epäonnistujat olisivat olleet engelsmanneilla toisinpäin, niin näitä kahta valkonaamaa olisi lohduteltu? No ei, mutta heidän haukkumisensa ei olisi ollut rasismia. Sinänsä on törkeää syyttää näitä kolmea nuorta pelaajaa. He tekivät varmasti parhaansa kovassa paikassa, mutta Donnarumma on Donnarumma ja saa takuulla kenen tahansa puntit tutisemaan. Erityisen tuomittavaa on niiden muutamien käytös, jotka syyttävät heitä värinsä takia. Ääliöitä on aina liikkeellä.


13. Luonnotonta liikuntaa

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen entinen johtaja kertoi lasten liikunnallisten taitojen romahtaneen. Hän oli väitöskirjaansa tehdessään havainnut, että moni lapsi ei osaa edes heittää palloa. Ei tämä vielä mitään, mutta samaa olen nähnyt jo vuosia urheiluharrastuksissa. Noin puolet alle kymmenvuotiaista ei osaa urheilukouluun ensi kertaa tullessaan heittää eikä hypätä. Mutta se, ettei osata edes juosta! Kun joillekin lapsille sanoo vaikka pituushyppyä harjoitellessa, että ”juoksette tuohon ponnistuspaikalle ja hyppäätte siitä”, niin ei ole mikään yllätys että puolet ottaa ponnistuksena käytännössä juoksuaskeleen. Mutta muutamat juoksevatkin aivan käsittämättömästi tepsuttaen. Sitten annetaan lisäohje ”juoskaa niin kovaa kuin pystytte” ja homma näyttää ihan samalta. (Tätä on itse asiassa mahdoton selittää. Se pitää nähdä itse. Vasta sitten tajuaa, kuinka älyttömältä näyttää se että lapsi ei ymmärrä kuinka juostaan kovaa, vaikka katsoja näkee että vauhtia voisi lisätä reilusti.) Aivan kuin pelättäisiin rikki menemistä, jos yrittää tosissaan.
Ja pistetäänpä vielä paremmaksi. Sama tauti on tarttunut joihinkin vanhempiin. Kerran yksi vanhemmista järkyttyi, kun maastojuoksussa lapsi oli hengästynyt. Siis perusterve, ei mitenkään ylipainoinenkaan lapsi. Ja nämä ovat sentään niitä, jotka tulevat vapaa-ajalla liikuntaa harrastamaan ja ovat aikanaan sitä kautta pelastettavissa. Luoja varjele mitä ne pelikonsolin rämppääjät sitten ovat.
Tämän kansakunnan pelastamiseksi on tehtävä koululiikunnassa jotakin muuta kuin mitä nyt tehdään frisbeegolfauksen ja keilailun muodossa.


14. Tyhmin sääntö ikinä

Timanttiliigassa kokeillaan tunnetusti kenttälajeissa sääntöä ”viimeinen kierros ratkaisee”. Eli kolme parasta selviää viiden suorituksen jälkeen kuudennelle ja tulokset nollataan. Senni Salminen haukkui säännön pystyyn yhdessä jokaisen muun kilpailijan kanssa. Ihmetyttää vain se nössömäisyys, jota urheilijat osoittavat. Tehkää nyt hyvä tavaton asiat niin, että WA taipuu. Viimeisellä kierroksella vuoroon tulee ensimmäisenä kolmantena oleva, sanotaan nyt vaikka naisten kiekonheitossa. Hän heilauttaa kättään pari kertaa ja paiskaa kiekon verkkoon pyörähtämättä. Seuraavaksi tulee kilpailun kakkonen. Hän heittää tosissaan, kiekko lentää reilut 60 metriä. Sitten hän kylmän rauhallisesti kävelee ringistä etukautta pois astuen tahallaan yli. Viimeisenä tulee kilpailua johtanut heittäjä ja ottaa kiekon kouraansa. Hän ojentaa kätensä renkaan reunan yli, pudottaa kiekon maahan ja kävelee takakautta pois. Toimitsijat mittaavat ”heiton” ja voitto kotiin tuloksella 53 senttimetriä!
Seuraavaksi siirrytään miesten kolmiloikkapaikalle. Viimeinen kierros. Kolmantena oleva juoksee lankulle ja jatkaa ponnistamatta juoksuaan suoraan hiekkakasaan noin kuudennella askeleella. Se siitä. Toisena oleva kävelee lankulle ja astuu vahan päälle. Se siitä. Johdossa oleva hyppää oikeasti, paitsi että tulee hiekkakasaan tasajalkaa ottaen hypyn alas reilusti etuajassa. Sitten hän kaatuu taaksepäin selälleen lyhentäen hypyn pituutta melkein kaksi metriä ja pyörittää selällään maaten käsillään laatikkoon hiekkaenkelin kuvan ennen kuin nousee ylös ja kävelee sääntöjen mukaisesti pois laatikosta. Voittotulos 13,00.
Johan on kumma ellei WA muutaman tällaisen shown jälkeen ota lusikkaa kauniisti käteensä.


15. Nollausta

Lauri Hollo kirjoitti Urheilulehdessä erinomaisen kolumnin siitä, kuinka yleisö nollaa yksilöurheilijoiden suorituksia. Nytkin, Suomen saatua aika monta kultamitalia nuorten EM-kisoissa, jokaisessa jutussa ensimmäisten kommenttien joukossa oli aina toteamukset siitä, kuinka sitten ei enää aikuisten sarjassa pärjätäkään tai siitä kuinka ei noilla tuloksilla isossa maailmassa oikeasti menestytä tai siitä kuinka nämä pitäisi lähettää vanhojen partojen sijaan Tokioon johon joku vastaa että ihan samanlaisia kisaturisteja nekin olisivat, ihan turhaa. Kahteen viimeiseen voi vain todeta että se on vaikeaa lähettää kun ei ole rankingissa niin korkealla että saisi eli kommentti osoittaa jälleen kerran kirjoittajansa totaalisen asiantuntemuksen.
Mutta sitten tämä mollaus. Hollo toteaa loistavasti: Kun Leijonat pelaa MM-kisoissa mitaleista tai Huuhkajat EM-lopputurnauksessa jatkopaikasta, koko kansakunta on pähkinöinä ja hehkuttaa polvillaan suomalaisten erinomaisuutta. Ja niin pitääkin, ne ovat fantastisia saavutuksia. Mutta miksi tätä samaa hehkutusta ei käytetä esimerkiksi yleisurheilijoiden kohdalla? Miksi lajissaan maailman 20:nneksi paras yleisurheilija ei herätä kansakunnassa intohimoja, hyvä että edes hyväksyntää? Lähinnä vähätellään. Yleisurheilijoiden mollaamisesta on tullut omanlaisensa ”Elokapina”. Ei istuta tukkona Mannerheimintiellä vahingoittamassa satojen yrittäjien elinkeinoa, mutta istutaan kotisohvalla Twitter laulaen tukkimassa sitä totuutta, että joka ikinen olympiakisoihin valittava urheilija on omassa lajissaan äärimmäinen huippu-urheilija.
Miten kova suoritus on sitten olympiakisoihin selviäminen yleisurheilussa, jos sitä vertaa vaikkapa jalkapallon EM-kisoihin? Ensinnäkin on lähdettävä siitä kiistattomasta asiasta, että olympiakisojen yleisurheilijoista alle puolet on eurooppalaisia. Lajeihin selviävien urheilijoiden määrä vaihtelee, mutta se lienee keskimäärin neljäkymmentä, ehkä hieman yli. Sovitaan yksinkertaisuuden vuoksi, että päästäkseen lajissaan olympialaisiin on oltava noin kahdenneksikymmenenneksi paras eurooppalainen. Tästä voi sitten laskea, kuinka monesta maasta edustajia on. Eihän jalkapallon EM-kisoihin pääse kuin yksi joukkue per maa. Jos jokainen maa saisi karsia kolmella joukkueella EM-kisoihin, ei Suomella olisi ollut minkäännäköisiä mahdollisuuksia selvitä lopputurnaukseen. Voitaneen arvioida, että päästäkseen olympialaisiin pitää olla noin kahdenneksitoista parhaan maan edustaja Euroopassa. Satunnaisesti valittuna esimerkkinä Sara Kuivisto oli 1500 metrin rankingissa täsmälleen kahdestoista eurooppalainen, kun karsitaan tuplaedustajat pois ja rankingissa 40 parhaan joukossa onkin edustajia 12 eri eurooppalaismaasta. Kolmannestatoistakin pääsee kisoihin, koska tähän lajiin otetaan 45 urheiljaa.
Tämän jälkeen vertailun lopputulos riippuu täysin vertailukohdan valitsemisesta. On erilaisia vaihtoehtoja, jalkapallon kannalta suotuisimmassa järjestyksessä lueteltuna:
1) Niputetaan kaikki 20 yleisurheilulajia (pl. kävelyt ja viestit) yhdeksi ainoaksi jättilajiksi. Tällöin päästäkseen kisoihin on oltava yhden hengen eurooppalaisrankingissa noin sijalla 12*20 = 240. Koska lajeja on 20, EM-lopputurnaukseen selviäminen (24 maata) vastaa yleisurheilussa suunnillen sitä, että on 1-2 paras eurooppalainen jossain lajissa (24 jaettuna 20:llä), mikä tarkoittaa kutakuinkin pronssimitalia.
2) Niputetaan kaikki lajit samaan kuten kohdassa (1), mutta huomioidaan se että jalkapallo on joukkuepeli. Joukkueeseen valittiin 26 pelaajaa. Tällöin edelleenkin 12*20 = 240, mutta tämä on jaettava 26:lla. Saadaan noin 9-10 eli jalkapallon EM-kisoihin selviäminen vastaa kutakuinkin sitä että sijoittuu olympialaisissa sijalle 24 (koska alle puolet olympiayleisurheilijoista on eurooppalaisia), mikä tarkoittaa niukkaa välieräpaikkaa juoksulajeissa ja finaalista karsiutumista kenttälajeissa.
3) Verrataan yksittäistä lajia kerrallaan. Tällöin päästäkseen vaikka naisten 1500 metrillä olympialaisiin on oltava 12. parhaan eurooppalaismaan edustaja, mikä vastaa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella karsiutumista jalkapallon EM-kisoissa (sijat 9-16).
4) Kuten kohdassa (3), tarkastellaan lajia kerrallaan, mutta huomioidaan jalkapallon olevan joukkuelaji. EM-kultaa voittaneessa joukkueessa on 26 pelaajaa. Tämä on enemmän kuin yhdessä yleisurheilulajissa yleensä on eurooppalaiskilpailijoita, saati sitten yksittäisiä eurooppalaismaita. Näin ollen tässä vertailussa voidaan todeta, että olympialaisten yleisurheiluun selviäminen vastaa jalkapallon EM-finaalin voittamista, sillä keskimääräinen voittajajoukkueen pelaaja on jäsenluettelossa sijoilla 13-14. Mikä on suunnilleen se määrä, mitä yksittäisessä yleisurheilulajissa on eurooppalaismaita edustettuina.
Sanoisin että vaihtoehto (3) on näistä vertailutavoista lähinnä oikeudenmukaisinta. Tällä variantilla saadaan seuraavat tulokset:
- Pelkkä EM-kisoihin selviäminen ei vastaa olympiayleisurheiluun mukaan selviämistä (voi olla että yhdessäkään olympialajissa ei ole edustajaa vähintään 24 eurooppalaismaasta)
- Pudotuspeleihin selviäminen vastaa paikkaa olympialaisissa (yksittäisessä lajissa on lähes aina edustajia noin 10-20 eurooppalaisesta maasta)
- Välieriin pääsy eli neljän parhaan joukkoon vastaa olympialaisten välieräpaikkaa eli noin sijoja 9-24 (4. parhaan eurooppalaismaan edustaja sijoittunee olympialaisissa suunnilleen sijalle 12)
- Euroopan mestaruus jalkapallossa vastaa olympiamitalia yleisurheilussa (keskimäärin palkintokorokkeella on edustaja yhdestä eurooppalaisesta maasta)
Olympiayleisurheiluun niukasti selvinneen urheilijan kisoihin lähettämisen turhuuden kritisoiminen on epäreilumpaa kuin sanoa, että Suomen jalkapallomaajoukkueen olisi pitänyt luopua saavuttamastaan kisapaikasta, koska menestymisen mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole.


16. Ei jatkoon

Edelliseen aiheeseen otti kantaa myös Kari-Pekka Kyrö, jonka mukaan jotkut yleisurheilijat olisi voinut jättää kisoista rannalle. Ehdotan että Kari-Pekka Kyrö jätetään rannalle, jos halutaan kysyä jotakin urheilusta. Paitsi jos kysytään jostain yli 20 vuotta sitten tapahtuneesta hiihtoon liittyvästä asiasta, joka onkin viimeinen kerta ja ainoa laji jonka kanssa Kyrö on oikeasti ollut tekemisissä. Ja tämäkin vain sillä ehdolla, että kommentoimaan ei kerta kaikkiaan saada jotakuta tietävämpää.
Kyrö toteaa perustelunaan: ”Mutta jos poiketaan kentän puolelle, sieltä löytyy useita lajeja, jotka sellaisinaan ovat paljon pienempiä kuin maastohiihto, jos verrataan toimintaa oikeasti ammatikseen harjoittavien määriä.” No joo. Katsotaanpa vaikka mennyttä kautta. Miesten maastohiihdossa maailmancupin 50 parhaan joukossa oli hiihtäjiä seuraavista maista: Venäjä, Norja, Italia, Ranska, Ruotsi, Sveitsi, Suomi, Iso-Britannia, Saksa, USA, Tsekki, Andorra. Kaksitoista. Arvotaan satunnainen kenttälaji (oikeasti, arvoin sen)… keihäänheitto. Äkkiseltään laskien tämän vuoden miesten keihään maailmantilaston 50 parhaan joukossa on heittäjiä 28 maasta. Maailman mittakaavalla minkä tahansa kenttälajin levinneisyys on moninkertainen hiihtoon verrattuna. Okei, ehkä kaikki eivät ole ammattilaisia. Mutta tuskin ovat kaikki vastaavan tason hiihtäjätkään. Suomalaisheittäjistä maailman 50 parhaan joukossa on viisi eli Kuusela, Etelätalo, Marttila, Laine ja Helander. Seuraavat viisi eli Narvi, Kinnunen, Ruuskanen, Keränen ja Wirkkala eivät ole. Näistä osa on ammattilaisia, osa ei. Luulisin että muualla maailmassa ammattilaisuuden kynnys yleisurheilussa on alempana kuin Suomessa. Tällä perusteella voi kyllä todeta, että missä tahansa kenttälajissa lienee vähintään yhtä paljon ammattilaisia kuin hiihtäjinä.


17. Superlahjakkuus

Suomen nuoret keräsivät kultaa ja kunniaa sekä 22- että 19-vuotiaiden EM-kisoista. Kirkkaimpana hiomattomana timanttina loistaa seitsenottelija Saga Vanninen. Vasta 18-vuotias lahjakkuus tekee kovempaa tulosta ikäisenään kuin Denise Lewis, Carolina Klüft, Natalia Dobrynska, Jessica Ennis ja Nafissathou Thiam. He ovat ne naiset, jotka ovat voittaneet 2000-luvulla seitsenottelun olympiakullat. Yksittäislajeista Vanninen hyppää pituutta pidemmälle kuin lajin viime vuosien Suomen ykkönen Taika Koilahti samanikäisenä. Satasen aidoissa tulos on hieman heikompi kuin Hurskeella ja Nezirillä samanikäisenä, mutta parempi kuin Kortteella. Kuulantyönnössä SE-nainen Asta Hovi ja häntä edeltänyt Tuula Kivi työnsivät Vannisen ikäisenä vain vajaat parikymmentä senttiä pidemmälle. Keihäässä tämän kauden tilastokärki Sanne Erkkola heitti 18-vuotiaana vain vajaan metrin Vannista pidemmälle. Kumma kyllä, monen seitsenottelijan paraatilaji korkeus ei ole pituudesta huolimatta Vannisen parhaita. Tosin ennätys 179 on vain neljä senttiä vähemmän kuin erään Ella Junnilan tulos samanikäisenä. Sileillä juoksumatkoilla Vanninen ei ole aivan samalla tasolla. 200 metrin ennätys 24,85 on tällä hetkellä kauden tilaston kahdeskymmenes Suomessa ja omassa ikäluokassa kolmas. Ottelijoiden erikoisnaisiin nähden yleensä heikoin laji 800 metriä on vienyt 2.24,62, millä ei Suomen kauden tilastossa pääse sadan parhaan joukkoon eikä vuonna 2003 syntyneiden joukossakaan mahdu kymmenen sakkiin. Mutta tämä on ottelijoille normaalia, sen sijaan 200 metrillä ottelijat ovat yleensä lähes erikoisnaisten tasoa.
Nyt vain tehdään maltilla sekä ajatuksella töitä ja odotellaan, mitä tuleman pitää.


18. Pää kääntyy

Seitsenottelijakaksoset Hertta ja Jutta Heikkinen saivat sponsorikseen autoliikkeen. Kisoihin matkatessaan he saavat aina alleen mainosauton, malli vaihtelee. Jutussa kerrottiin, että kaksosten kurvatessa parkkipaikalle uudenkarhealla Mersulla päät kääntyvät. En epäile yhtään. Mutta toimittaja jostain syystä kuvittelee päiden kääntyvän auton takia. Jos miehen katse pysyy autossa näiden kaksosten noustessa siitä, on syytä mennä lääkäriin. Minulta meni ainakin puoli minuuttia tätäkin juttua lukiessa kunnes huomasin, että kuvassa on myös auto.


Loppukevennys: Nouse, riennä ruotsin kieli!

Duolingo on suosittu tapa opiskella vieraita kieliä. Nettisivuillaan se julkaisee joitakin tilastotietoja. Tässä maailmankartta, joka kertoo mikä on suosituin opiskeltava vieras kieli missäkin maassa:

Heja Sverige! Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?