Kenen joukoissa seisot?

- Isä, mistä sitä vaaleissa tietää, kuka äänestää ketäkin? Millä lailla ihmiset oikein päättävät mitä puoluetta he äänestävät, kun nyt on taas nuo kuntavaalit tulossa?

Punnitsin vähän aikaa kysymystä. Sitten päätin, että nyt on jo aika. Lapsi on varhaiskypsä ja tietää ikäisekseen jo tosi paljon asioista. Sitä paitsi onhan hän jo kohta yläasteikäinen.

- Katsos, pikkuinen. Äänestäjät voidaan jakaa kuuteen suunnilleen yhtä suureen ryhmään sen mukaan, miten he päätöksensä tekevät.
- No silloinhan olisi kuusi puoluetta jotka olisivat yhtä suuria.
- Ei nyt ihan niinkään. Katsohan, tapa jolla ihminen päättää ei välttämättä tuota lopputulokseksi samaa puoluetta, vaikka päätöksentekomenetelmä olisi sama.
- Miten niin?
- Selitän kohta. Tosin jokaisella ryhmällä on yleensä selkeä trendi eli tietyn ryhmän äänestäjien enemmistö yleensä äänestää tiettyä puoluetta.
- No sittenhän puolueiden pitäisi saada aina samat äänimäärät.
- Ei sekään. Katsos kun asia on niin, että vaikka päätöksentekotapa pysyisi samana, niin äänestettävä puolue muuttuu. Minun lapsuudessani ryhmään X kuuluvat ihmiset äänestivät puoluetta A, kun taas nykyään sen ryhmän ihmiset äänestävät puoluetta B. Ja lisäksi nämä kuusi ryhmää eivät ole aivan yhtä suuria. Lähes aina ryhmään kuuluu noin 15-20 % äänestäjistä, mutta se saattaa vaihdella jopa 10-30 % välillä.
- Ääh, tämä on monimutkaista.
- Niinhän se on, mutta käydäänpä ryhmä ryhmältä läpi. Kyllä se siitä.


1. Siipeilijät

Tähän ryhmään kuuluvat ne, jotka haluavat elää toisten kustannuksella. Toisin sanoen verottaa muita ja siirtää heiltä rahaa itselleen. Tietysti kaikkihan tätä enemmän tai vähemmän haluavat, mutta tässä ryhmässä tämä ominaisuus on selvästi vallitsevana.
- Eihän se noin voi toimia. Rahat loppuvat.
- Niinhän siinä käy, pitkällä tähtäimellä. Lyhytnäköisesti tämä kuitenkin onnistuu.
Tämän ryhmän politiikka on siis tuhoisaa. Se tappaa innon rakentaa niiltä, jotka siihen kykenevät. Vähemmän haitallista se on toki silloin, jos siipeilijät haluvat itsekin tehdä työtä, joka ei kannattaisi ilman tukea. Enemmän haitallista silloin, kun siipeilijät vetävät lonkkaa tai tekevät muille haitallista paperinpyörittelytyötä, mikä onkin viime aikoina kovasti yleistynyt.
Nykyään siipeilijoiden ylivoimainen enemmistö kannattaa demareita. Jos olet ihmetellyt demarien nousevaa kannatusta, niin se johtuu siitä että ihmiset ovat tajunneet voivansa äänestää toisten rahat itselleen. Tätä sanotaan Curley-ilmiöksi. Ennen tähän siipeilijäryhmään kuului paljon kepulaisia, mutta kun maanviljelijöitä on nykyään niin vähän eikä Kepu pidä enää heidän puoltaankaan, niin vähiin on käynyt.
- Eikös sitten pitäisi ennemmin äänestää vasemmistoliittoa, koska he haluavat vielä enemmän sosiaalitukia ja muita sen sellaisia?
- Olet jäljillä, mutta tässä on vissi ero. Nämä kuuluvat sitten seuraavaan luokkaan.


2. Kajahtaneet

Tähän ryhmään kuuluvat ne, joilla on ideologia. Eli vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat. Heillä on se ero siipeilijöihin, että siipeilijät haluavat lypsää tuottavista ihmisistä kaiken irti, nämä taas haluavat teurastaa tuottavat ihmiset.
- Mutta eikös vihreät ole kasvissyöjiä?
- Jep, sen takia he teurastavatkin kaikki yrittäjät ja teollisuustyöläiset mutta eivät hyödynnä heitä edes syömällä.
Kajahtaneet on helppo tunnistaa siitä, että heille ei mene mikään järkiperuste läpi. Näytä heille laskelma, että maapallolla ei olisi mitään ympäristöongelmaa, mikäli väestönkasvu olisi ollut kaikkialla samalla tasolla kuin länsimaissa niin he sanovat silti, että meidän pitää ruveta elämään köyhemmin. Tosin he kutsuvat sitä jollain siistimmällä nimellä, mutta ei se itse asiaa muuta. Ja sitten kun kysyt, mitä tehdään sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua kun kehitysmaiden väkiluku on taas kaksinkertaistunut ja tarvitaankin jo neljä ja puoli maapalloa, he sössöttävät jotain ihmisarvon jakamattomuudesta. Nämä noin niinkuin esimerkkinä.
Kajahtaneita on ollut aina suunnilleen saman verran. Ennen Neuvostoliiton romahdusta he äänestivät kommunisteja. Kommunismin jälkeen sama porukka siirtyi vihreisiin tai vasemmistoliittoon. En tarkoita, että kyseessä olisivat olleet samat ihmiset, vaan samanlaiset ihmiset. Toki osa vanhoista komukeista siirtyi uusiin puolueisiin, mutta enimmäkseen he kuolivat vähitellen pois. Tilalle tuli uusia nuoria, jotka menivät kajahduspuolueisiin. Sama porukka olisi 30 vuotta aiemmin ollut kommunisteja.


3. Höynäytettävät

Tähän ryhmään kuuluvat ne, jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneita politiikasta. Näitä on muissakin ryhmissä, mutta höynäytettäviin kuuluvat ne, jotka eivät ole muihin luokiteltavissa ja heitä onkin politiikasta kiinnostumattomista selvä enemmistö.
- No eikös suurin osa ihmisistä suhtaudu politiikkaan aika välinpitämättömästi eli tämän ryhmän pitäisi olla muita suurempi?
- Niin se olisikin, jos tarkasteltaisiin kaikkia ihmisiä tai edes äänioikeutettuja. Mutta muistapas että tässä tutkitaan vain äänestäjiä. Yli puolet poliittisesti välinpitämättömistä jättää äänestämättä ja loput ovat sitten höynäytettäviä.
Höynäytettävät ovat niitä, jotka uskovat propagandaa joita heille syötetään. Höynäytettävän tunnistaa parhaiten siitä, että hän ei edes tunnista propagandaa. Eli tämä on sitä porukkaa, joka esimerkiksi uskoo Ylen uutisiin monikulttuurin ihanuudesta. Höynäytettäviin kuuluu suhteellisen vähän vasemmiston kannattajia – totta kai heitä on höynäytetty, mutta he ovat enimmäkseen siipeilijöitä ja kajahtaneita eli ainakin jossain määrin kiinnostuneita politiikasta. Aiemmin höynäytettäviin kuului paljon demareita, kun maassa oli vielä paljon tehdastyöläisiä ja ammattiliitot saivat nämä uskomaan SDP:n ajavan työläisten asiaa. Nykyään tämä määrä on surkastunut murto-osaan, mutta höynäytettävien määrä on pysynyt samana tai jopa kasvanut. Nykyään he vain äänestävät enimmäkseen kokoomusta tai kepua, koska saavat tietonsa uutisista vain Yleltä tai Maakunnan Sanomista.


4. Konservatiivit

Yleensä poliittisesti konservatiiveilla tarkoitetaan oikeistolaisia, mutta ei tällä kertaa. Oikeasti konservatiivi tarkoittaa henkilöä, joka haluaa asioiden säilyvän ennallaan. Tässä yhteydessä konservatiivi on kuitenkin vähän muuta eli henkilö, joka kuvittelee asioiden olevan ennallaan.
- Eli luulee elävänsä edelleen Kekkosen aikana?
- Heh, joo suunnilleen niin. Tarkemmin sanoen hän itse useimmiten tietää mitä aikaa elää, mutta kuvittelee puolueensa olevan edelleen sama kuin Kekkosen aikana.
Tämän ryhmän kannattajat ovat aika tasaisesti kokoomuslaisia, demareita ja kepulaisia, ehkä tässä mainitussa järjestyksessä. He äänestävät sitä puoluetta jota ovat aina äänestäneet. Sen ehdokaslistalla voisi olla Adolf Hitler, Idi Amin, Jammu-setä ja Kim Jong Un eikä se olisi mikään ongelma. Kokoomuksen konservatiivit kuvittelevat puolueensa olevan edelleen isänmaallinen oikeistopuolue, kepun konservatiivit kuvittelevat puolueensa ajavan edelleen maalaisten etuja ja demareiden konservatiivit … niin no, he ovat dementoituneita. Demarien nuorisojärjestön ikäraja on 40 vuotta, mutta on epäselvää onko se ylä- vai alaikäraja.


5. Änkyrät

Tämä lienee viime vuosikymmeninä voimakkaimmin kasvanut ryhmä. He ovat niitä, jotka ovat periaatteessa eri mieltä kaikkien kanssa.
Änkyrä on sellainen, joka on aina vastahangassa enemmistön kanssa. Hän haluaa väittää aina vastaan. Jos hänen näkökantansa voittaa, hän muuttaa näkökantaansa. No, ehkä tämä oli vähän kärjistetysti sanottu mutta ymmärsit varmaan pointin. Jos hänen puolueensa näkemykset pääsevät voitolle, hän on yleensä vähän aikaa tyytyväinen, mutta seuraavan asian tullessa oleelliseksi kysymykseksi hän onkin jo vähemmistön puolella.
- Eli änkyrä äänestää aina oppositiota.
- Yleensä joo, mutta ei aina. Katsos kun nykyään on tämä systeemi että perinteisestä kolmesta isosta puolueesta yksi on aina vuorollaan oppositiossa. Ei änkyrä sitä kannata. Vastaavasti änkyrä voi kyllä kannattaa hallituspuoluetta, kunhan se puolue on hallituksessa vain voimatasapainon takia saamatta näkemyksiään läpi.
Kauan sitten änkyrät olivat aika usein kommunisteja, koska se oli ainoa todellinen vaihtoehto. Tai vielä kauemman aikaa sitten IKL:n miehiä, kuten Hilja Riipinen, mutta ei nyt mennä muinaishistoriaan. Fasismilla ja kommunismilla kun on se yhteinen piirre, että ne eivät Suomen kansaan uppoa siinä määrin, että pääsisivät valtaan ilman ulkoista apua. Eli turvallisia valintoja änkyröille. Kommunistit tosin olivat enimmäkseen kajahtaneita, kuten aiemmin todettiin. Änkyröiden määrä kasvoi sitten, kun änkyröiden änkyrä Veikko Vennamo lähti ovet paukkuen maalaisliitosta ja perusti pikkupuolueen, josta tuli sittemmin SMP. Näiden perillisistä sitten kehittyi perussuomalaiset, jota nykyään äänestääkin änkyröiden valtaosa. Samalla lailla turvallinen valinta änkyrälle, sillä kaikki muut puolueet ovat liittoutuneet perussuomalaisia vastaan vielä tiukemmin kuin aikanaan kommunisteja. Kommarit pääsivät hallitukseen useinkin, mutta perussuomalaisilla ei ole mitään mahdollisuuksia ilman vähintään kolmasosan ääniosuutta.


6. Muut

Tähän ryhmään kuuluvat sitten kaikki sellaiset pienryhmät, joilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä toistensa kanssa. Kriittinen raja on viisi prosenttia, paljon sen yli ei voi yksikään pienryhmä kasvaa.
- Kuinka paljon näitä sitten on ja miten suuria?
- En tiedä. Osaa äänestäjistä on käytännössä mahdoton luokitella, minä en ainakaan osaa. Muutaman suurimman pienryhmän kerron malliksi.
Selkein ryhmä on itse asiassa kokonainen puolue. Pienpuolueiden, kuten kristillisten, kannattajat voivat yleensä kuulua milloin mihinkin viidestä pääluokasta, toki painotuksia on. Mutta on yksi puolue jonka kannattajista ylivoimainen enemmistö ei kuulu niihin vaan omaansa. RKP eli ruotsalaisten puolue. He äänestävät RKP:tä täysin riippumatta mistään seikasta. Tämä täsmäisi muuten hyvin konservatiivien kanssa, mutta RKP:n kannattajilla ei yleensä ole harhakuvitelmia siitä mitä puolue on: ruotsin kielen etujärjestö. Ihan niin hulluja he eivät tosiaan ole, että äänestäisivät RKP:tä millä hinnalla tahansa. Tämä nähtiin aikoinaan presidentinvaaleissa, kun Eva Biaudet sai vain alle puolet RKP:n normaalista äänimäärästä.
Toinen ryhmä ovat opportunistit ja tämä onkin siinä mielessä hauska ryhmä, että sen koostumus noudattaa aika tarkkaan puolueiden kannatuslukemia. Toisin sanoen tässä ryhmässä ovat kaikki puolueaktiivit. He hyötyvät siitä, että pääsevät valta-asemiin ja ovat puolueen uskollisia sotureita, vaikka eivät uskoisi sen ideologiaan lainkaan. Asia kun on niin, että jos olet jonkun puolueen jäsenkirjan ottanut ja vaihdat puoluetta, sinuun ei enää koskaan luoteta. Pitää olla todella iso nimi, jotta loikkaaminen onnistuisi. Siksi opportunisti äänestää aina sitä puoluetta, joka häntä ruokkii.
Kolmas ja viimeinen esiteltävä ryhmä ovat sitten järkevät ihmiset. Tähän ryhmään eivät kuulu kaikki fiksut, vaan ainoastaan ne, jotka tekevät äänestyspäätöksensä tarkkaan kansakunnan etua punniten ja useimmiten oikeaan osuen. Ja jos miettii, mikä puolue on kansakunnan kannalta paras, niin voi suurin piirtein laskea viidestä pääryhmästä, kuinka paljon minkäkin puolueen pitäisi saada ääniä. Ja sitten katsoo tuloksista, mikä puolue on saanut viitisen prosenttia enemmän.

- Siis vain viisi prosenttia ihmisistä äänestää oikein?
- Ei, vaan alle viisi prosenttia ihmisistä äänestää oikein ja oikealla perusteella. Saattaa olla, että järkevätkin laskevat väärin. Mutta enimmäkseen tätä järkevien äänestämää puoluetta äänestää sitten moni muukin muilla perusteilla.
- Mutta eihän tästä mitään tule, jos vain noin harva osaa tehdä oikeita päätöksiä.
- Mjaa, onneksi suurin osa muista äänistä kompensoi toisensa. Monipuoluejärjestelmässä on toki se ongelma, että tuskin koskaan järkevä vaihtoehto on suurin puolue ja aina se on kuitenkin vähemmistössä. Kaksipuoluejärjestelmä toimii periaatteessa paremmin. Jos muut ihmiset äänestäisivät täysin satunnaisesti, viisi prosenttia järkeviä äänestäjiä riittäisi keikauttamaan aina sen fiksumman puolueen valtaan. Näin ei kuitenkaan yleensä käy, vaan tuo viisi prosenttia on aivan liian vähän varmistamaan järjen voitto.
- Miksi sitten toimitaan kuitenkin näin, kun ei saada tämän järkevämpiä päättäjiä?
- No katsos, kaikista kokeilluista järjestelmistä demokratia on kuitenkin se vähiten huonosti toimiva. Pitää vain odottaa, että demokratian tilalle tulisi parempi järjestelmä. En kuitenkaan usko, että se toteutuu sinun, saati sitten minun elinaikanani. Ensin pitää vajota tarpeeksi alas, jotta paradigma voitaisiin korvata paremmalla.