Uusinta: Rajoitin

Lukijalle: Tämä tulevaisuudenkuva ei sitten toteutunut. Ei sen takia että olisin odottanutkaan näin tai edes vähän sinne päin käyvän edes kymmenen prosentin todennäköisyydellä. Vastikään Hesarissa oli jälleen kerran juttu siitä, kuinka ilmastonmuutoksen hillitsemisessä alkavat olla käsillä viimeiset hetket, ellei sitten olla jo myöhässä. Tyypilliseen tapaan siinäkään ei välitetty pätkän vertaa siitä, mikä todellinen ongelma on: kehitysmaiden hillitön väestönkasvu. Kaikkien muiden ongelmien ratkaisu – joka on jopa mahdotonta – ainoastaan siirtää katastrofia marginaalisen ajan tuonnemmas. Mikäli tämä juttu olisi toteutunut, mitään muita toimenpiteitä ei oikeastaan tarvitsisi edes tehdä:

Kirjoituspöydän paperipinoja selannut Chennamaneni Ganesh löysi etsimänsä. Poimiessaan yhteen niitatut arkit käsiinsä hänen mieleensä muistui hänen kotimaakuntansa Tamil Nadun tilanne. Se oli Intian keskiarvoa vauraampi eikä kärsinyt yhtä rajusta liikakansoituksesta kuin muu maa. Silti 80 miljoonaa asukasta oli liikaa 130 tuhannella neliökilometrillä. Ainakin jos tarkoituksena olisi saavuttaa kohtuullisen hyvä elintaso. Vieläpä siten että luonnonvaroja ei käytettäisi kestämättömällä tavalla.

Ganesh vilkaisi päällimmäistä paperiarkkia ja huokaisi. Ylänurkassa oleva päiväys oli parin viikon takaa, maaliskuulta 2018. Projekti oli edennyt salamavauhdilla, aikaa oli kulunut vain reilut puoli vuotta sen alusta. Silti hän koki onnistuneensa tässä hyvin. Salaisuus oli, kuten aina onnistuneessa johtamisessa, oikeiden alaisten valitseminen oikeisiin tehtäviin. Siksi juuri hänet olikin tämän projektin johtajaksi valittu. Paitsi että hän sattui olemaan demografian professori, hänellä oli myös liike-elämän johtokokemusta ja maine loistavana organisoijana. Sekä miehenä joka osasi pitää suunsa kiinni. Tämän projektin työntekijöistä 90 % ei tiennyt yhtään mitään sen tarkoituksesta ja lopuista kymmenestä prosentista 90 % tiesi vain murto-osan. Mutta vielä tämän kuun aikana koko maailma tietäisi käytännössä kaiken. Olettaen että Ganeshin esitys saisi hänen johtajiensa hyväksynnän. Mikä käytännössä varmasti toteutuisi. Hän oli noudattanut heidän antamiaan suuntaviivoja ja varmistanut aina välillä, että oli ymmärtänyt tehtävänannon oikein. Ja koska päälliköitä oli kolme, oli hyvin ilmeistä että konsensuksen nimissä he olisivat valmiita omalta osaltaan hieman joustamaan, jotta suunnitelmaa alettaisiin toteuttaa. Oli nimittäin käytännössä pakko. Nykymeno voisi periaatteessa jatkua vielä vuosia, mutta mitä kauemmin menisi, sitä suurempi olisi odottava katastrofi. Nyt toimimalla oli viimeinen hetki välttyä pahimmalta, siitä Ganesh oli varma. Onneksi asiasta oli päästy periaatteen tasolla sopimukseen vajaa vuosi sitten.

Kun Donald Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit, pelättiin hänen hyviä suhteitaan Venäjään ja sen itsevaltiaaseen Vladimir Putiniin. Kukaan ei osannut odottaa, että kaikki alkaisikin Kiinasta. Maan johtaja Xi Jinping teki aloitteen, johon Trump tarttui. Ja Putin seurasi perässä. Kun kolme maailman suurinta ydinasevaltaa pääsee keskinäiseen yhteisymmärrykseen, muilla ei ole enää paljon sanottavaa. Muodon vuoksi salaista aiesopimusta allekirjoittamaan otettiin vielä Ranskan ja Ison-Britannian johtajat muiden virallisten ydinasevaltojen edustajina. Intialta ja Pakistanilta, Pohjois-Koreasta nyt puhumattakaan ei kysytty. Ei myöskään Israelilta, jonka arsenaali oli kaikkein suurin sopimuksen ulkopuolelle jätetyistä ydinasevalloista. Ganesh ei voinut olla ajattelematta sitä vaihtoehtoa, että hänet oli laitettu tämän projektin johtoon juuri siksi, että hän sattui olemaan intialainen. Mutta hänelle sillä ei ollut merkitystä, sillä hän oli päättänyt olla ehdottoman puolueeton. Kenties se kuitenkin merkitsisi suurelle yleisölle jotakin ja siinä tapauksessa sen parempi.

Kolmen suuren maan johtajat olivat todenneet kaikkien nähtävissä olevan mutta yhtä lailla kaikkien kiistämän tosiasian. Hetkinen, Ganesh korjasi itseään. Ei kiistämän. Vaan tosiasian, jota kukaan ei halunnut nähdä. Maapallon kantokyky ei riittänyt ja se johtui ihmiskunnan holtittomasta lisääntymisestä. Väkiluku oli sadan vuoden aikana nelinkertaistunut. Ihmiskunta poltti maapallon resursseja moninkertaisella vauhdilla suhteessa kestokykyyn. Siinä eivät auttaneet mitkään energiansäästökampanjat ja uudet viljelysmenetelmät. Ja suurinta hulluutta oli kasvissyönti, Ganesh hymähti. Se kyllä näennäisesti säästi maapalloa, mutta käytännössä se ainoastaan mahdollisti entistä suuremman väestömäärän. Josta oli seuraamuksia, jotka näkyivät jo nyt, vaikka niitä ei uskallettu oikeasti tutkia muuten kuin rottakokeilla. Jos rottia oli liikaa, niin ruoka- ja viriketilanteesta riippumatta käytöshäiriöitä alkoi esiintyä pelkästään liian suuren populaation takia. Ja täsmälleen sama ilmiö oli jo havaittavissa ihmiskunnassa.

Ganeshille oli annettu tehtävä suunnitella järjestelmä, jonka avulla ihmiskunnan väestömäärää kontrolloitaisiin. Budjetti oli valtava ja tehtävä salainen.
Ensimmäisessä vaiheessa Ganesh oli määrittänyt, mikä olisi oikea väkiluku maapallon kantokyvyn kannalta. Hän tiesi jo etukäteen, että tulos olisi sen verran järkyttävä, että sitä ei mitenkään voisi ottaa tavoitteeksi yhden tai edes viiden sukupolven aikana. Ilman operaatioita, jotka saisivat holokaustin näyttämään kesäiseltä piknikiltä. Ja se ei tullut kyseeseen, oli toimittava humaanisti.
Toisessa vaiheessa hän oli tutkinut, mihin asti väestömäärää rajoitettaisiin. Yleisessä katsannossa asia oli täysin päälaellaan, kun julistettiin kuinka teollisuusmaat kuluttivat liikaa luonnonvaroja. Tilanne oli juuri toisinpäin. Teollisuusmaiden väkiluku oli pysynyt siedettävällä tasolla, kun taas kehitysmaissa väestöräjähdys oli ongelma. Jos kehitysmaalaisilla olisi sama elintaso kuin teollisuusmailla, maapallo luhistuisi nopeasti. Paitsi tietysti jos kehitysmaiden väkiluku olisi pysynyt samalla tasolla kuin teollisuusmailla. Niinpä Ganesh oli ottanut suunnitelmansa pohjaksi yksinkertaisen perusajatuksen: oikea väestömäärä kullekin maalle olisi suunnilleen sama kuin sata vuotta sitten eli 1918. Silloin maiden välinen kauppa oli sen verran vähäisempää, että jokainen maa elätti suunnilleen sen verran ihmisiä kuin mahdollista oli. Ja kun huomioi sen jälkeisen viljelyn tehostumisen, hän määritti väliaikaiseksi väestömäärätavoitteeksi kaksinkertaisen lukumäärän silloiseen väestöön nähden. Mikä koko maailman mittakaavassa tarkoitti 3,4 miljardia. Tämän laskeminen oli ollut melkoinen operaatio, sillä vanhat väestötilastot olivat pahasti puutteellisia. Mutta melkoisen hyviin arvioihin hänen työryhmänsä oli päätynyt.

Ongelma oli tietysti siinä, että sadan vuoden aikana muuttovirrat olivat vaikuttaneet maiden väestönkehitykseen. Olihan Yhdysvaltoihin – noin esimerkiksi – muuttanut paljon siirtolaisia, joten olisi epäreilua että Yhdysvaltojen väestöä rankaistaisiin tästä. Samoin kuin yhtä epäreilua olisi ollut se, että siirtolaisia lähettäneet maat pääsisivät tästä seurauksitta. Ganesh oli kuitenkin kehittänyt tähänkin ratkaisun – ainakin kohtuullisen hyvän sellaisen. Hänen muutaman hengen ydintiiminsä oli pohtinut monenlaisia vaihtoehtoja, kuten globaalin lapsioikeuksien pörssin tai maiden sisäisen autonomian mutta siirtolaisten lapsimäärän rajoittamisen. Näistä oli joitakin elementtejä otettu ratkaisuun, mutta perusidea oli ollut toisenlainen. Maat oli jaettu kuuteen ryhmään A-F. Tai tarkalleen ottaen ei maita, vaan näiden asukkaat. Mikä ei välttämättä tarkoittanut että henkilö olisi laskettu kotimaansa kiintiöön, vaan siihen mistä hänen esivanhempansa olivat lähtöisin.

Ganeshin ryhmä oli lähtenyt vuoden 1918 tilanteesta. Jokainen tuolloin elossa ollut henkilö oli laskettu hänen silloisen kotimaansa kiintiöön. Ja heidän lastensa kiintiöpaikka määräytyi tämän maan mukaan riippumatta siitä, missä he sattuivat asumaan. Jos kaksi italialaista muutti vuonna 1920 Yhdysvaltioihin ja meni siellä naimisiin, heidän lapsensa laskettiin italialaisiksi, vaikka kansalaisuus olikin Yhdysvaltojen. Samoin näiden lasten - mikäli he menivät toisen laskennallisen italialaisen kanssa naimisiin - lapset laskettiin italialaisiksi.
Tulevaan esitteeseen oli kirjattu esimerkkitapauksia, joissa käytettiin malleina viittä maata: Utopiaa, Imagiaa, Mentaliaa, Fabriciaa ja Residensiaa. Siinä oletettiin esimerkkihenkilön olevan aina Residensian kansalainen:
1) Jos henkilön vanhemmat kuuluivat Utopian kiintiöön eli olivat laskennallisesti utopialaisia, hänet laskettiin Utopian kiintiöön muista tekijöistä riippumatta.
2) Jos henkilön toinen vanhempi oli utopialainen ja toinen imagialainen, hänet laskettiin puoliksi Utopian ja puoliksi Imagian kiintiöön. Hänen henkilökohtainen luokituksensa oli näiden keskiarvo: jos maiden luokitukset olivat A ja C, henkilön luokitus oli B. Pyöristys tehtiin alaspäin eli tapauksessa D ja E luokitus oli E.
3) Jos henkilön toinen vanhempi oli utopialainen ja toinen utopialais-imagialainen, hänet laskettiin puoliksi Utopian ja puoliksi Residensian kiintiöön. (Eli hän oli vähintään puoliksi utopialainen ja loppuosaltaan sekoitus, jolloin se toinen puoli laskettiin todellisen kansalaisuuden mukaan riippumatta siitä, oliko loppuosassa residensialaista vai ei.)
4) Jos henkilön toinen vanhempi oli utopialainen ja toinen imagialais-mentalialainen, hänet laskettiin jälleen puoliksi Utopian ja puoliksi Residensian kiintiöön.
5) Jos henkilön toinen vanhempi oli utopialais-imagialainen ja toinen utopialais-mentalialainen, hänet laskettiin puoliksi Utopian ja puoliksi Residensian kiintiöön.
6) Jos henkilön toinen vanhempi oli utopialais-imagialainen ja toinen mentalialais-fabricialainen, hänet laskettiin kokonaan Residensian kiintiöön.
Väestökirjanpito oli tietysti joissakin maissa puutteellista. Jos jonkun taustasta ei olisi tietoa, hänet laskettaisiin asuinmaansa kiintiöön.

Kansallisen väestökiintiön suuruus oli vuoden 1918 väkiluku kaksinkertaisena. Jos utopialaisia oli alle 1,5 kertaa enemmän kuin vuonna 1918, Utopia kuului luokkaan A. Jos heitä oli 1,5-2 -kertainen määrä vuoden 1918 tasoon nähden, utopialaiset kuuluivat luokkaan B. 2-4 -kertainen määrä vei luokkaan C, 4-8 -kertainen luokkaan D, 8-16 -kertainen luokkaan E ja yli 16-kertainen alimpaan eli luokkaan F. Alustavien laskelmien mukaan muutama maa päätyi F-luokkaan. Käsittämätöntä jopa alan professori Ganeshin mielestä. Maailmassa oli kansoja, jotka olivat kaksikymmenkertaistaneet väkilukunsa sadassa vuodessa! Ei ihmekään että pallo natisi liitoksissaan.

Jokaiselle luokalle asetettiin sääntö, kuinka monta lasta sen luokan edustajalla sai olla. Tämän rajan sai ylittää tietyin ehdoin eli maksamalla sakkomaksu. Maksuja oli kahdenlaisia: ylitys- ja rajoitusmaksut. Ylitysmaksun suuruus oli puolet perusmaksusta ja rajoitusmaksun perusmaksu kaksinkertaisena. Perusmaksu määräytyi henkilön asuinmaan mukaan laskemalla koko maailman ja asuinmaan BKT:n asukaskohtainen keskiarvo. Tällä hetkellä maailman BKT/asukas oli 16 000 dollaria eli Ganeshin kotimaan Intian tapauksessa perusmaksu oli 11 000 dollaria, koska Intian BKT/asukas oli 6000 dollaria. Tämä tarkoitti ylitysmaksun olevan 5500 dollaria ja rajoitusmaksun 22 000 dollaria.
Jos luokalle annettiin vaikkapa kahden lapsen kiintiö, niitä oli kahdenlaisia. Ylityskiintiö ja rajoituskiintiö. Kahden lapsen ylityskiintiö tarkoitti sitä, että jos henkilölle syntyi kolmas lapsi, hänen oli maksettava ylitysmaksu. Eli puolet perusmaksusta. Kahden lapsen rajoituskiintiö tarkoitti taas sitä, että kahden lapsen syntymän jälkeen seurasi pakkosterilointi, ellei maksanut rajoitusmaksua. Eli perusmaksua kaksinkertaisena. Ja molemmissa tapauksissa ylimääräisen lapsen syntymän jälkeen tuli pakkosterilointi, ellei maksanut rajoitusmaksua - mutta kaksinkertaisena, eli Intian tapauksessa 44 000 dollaria. Ja toisen ylimääräisen lapsen jälkeen sama ruljanssi - mutta nyt nelinkertaisena maksuna. Ja niin edelleen aina maksun kaksinkertaistuessa.

Ganesh otti paperinipun ja silmäili sitä. Tämä oli pelkkä karkea yleistys, mutta se toimisi suurelle yleisölle selkeimpänä nyrkkisääntönä. Maat oli siis jaettu kuuteen ryhmään A-F sen mukaan, millä tavoin niiden väestön lisääntymistä rajoitettaisiin. Luettelossa olivat vain yli miljoonan asukkaan maat, pienempiä hän ei tälle päälistalle ollut ottanut. Tärkeintä oli esitellä ensin merkittävimpien maiden lista. Listassa lukivat maan nimen jälkeen sen nykyinen väkiluku ja sen jälkeen vuoden 1918 väkiluku kaksinkertaisena. Kuinka sopivaa olikaan, että rajoitukset astuisivat voimaan tasan sadan vuoden kuluttua siitä, vuoden 2018 lopussa. Hän luki listan vielä kerran läpi.

Lista A:
Saksa 80,4 123,5
Tsekki 10,7 20,1
Unkari 9,8 15,8
Itävalta 8,8 13,1
Kroatia 4,5 6,9
Liettua 2,8 4,4
Viro 1,2 2,2
Näissä maissa asukasluku oli niin pieni, että minkäänlaisia rajoituksia ei niille asetettu.
Yli puolet oli saksalaisia, jotka selvisivät niukasti tälle listalle. Raja oli 123,5 miljoonaa ja saksalaisia oli muuttanut niin paljon siirtolaisiksi, että se olisi ylittynyt. Mutta itse Saksan 80,4 miljoonasta asukkaasta sen verran moni oli vastaavasti muunmaalaisia siirtolaisia, että se riitti kompensoimaan.

Lista B:
Yhdysvallat 328,8 206,2
Venäjä 142,4 155,4
Ranska 67,5 79,6
Iso-Britannia 65,2 86,9
Italia 62,5 77,3
Ukraina 43,6 47,5
Puola 38,5 54,9
Kanada 35,9 16,6
Australia 23,5 10,0
Romania 21,5 22,2
Belgia 11,6 15,2
Portugali 10,9 12,0
Kreikka 10,8 12,3
Ruotsi 10,0 11,6
Valkovenäjä 9,5 14,7
Sveitsi 8,3 7,7
Serbia 7,1 8,2
Bulgaria 7,1 9,5
Tanska 5,6 6,0
Suomi 5,6 6,3
Slovakia 5,5 5,9
Irlanti 5,1 6,3
Slovenia 2,0 2,6
Latvia 1,9 2,6
Näissä maissa kolmannesta lapsesta tuli ylitysmaksu ja sterilisaatio.
Esimerkiksi Australian väkiluku oli jo suurempi kuin tavoite kaksinkertaisena, mikä oli periaatteessa tämän luokan yläraja, mutta sen asukkaissa oli niin paljon siirtolaisia, että heidät laskettiin suurilta osin lähtömaidensa kiintiöön. Vastaavasti esimerkiksi Puolan väkiluku oli pienempi kuin tavoite, mutta se joutui tähän luokkaan koska puolalaisia oli lähtenyt sen verran runsaasti siirtolaisiksi.

Lista C:
Kiina 1386,3 896,4
Japani 126,5 110,1
Espanja 49,2 41,8
Argentiina 44,7 17,2
Taiwan 23,6 7,2
Kazakstan 18,8 10,1
Chile 18,0 7,3
Hollanti 17,2 13,4
Kuuba 11,0 5,6
Israel 8,5 0,3
Hongkong 7,2 1,1
Norja 5,4 5,2
Georgia 4,9 4,1
Uusi-Seelanti 4,6 2,5
Bosnia-Hertzegovina 3,9 3,1
Puerto Rico 3,5 2,5
Moldova 3,4 2,2
Uruguay 3,4 2,8
Albania 3,1 2,0
Jamaika 3,0 1,7
Makedonia 2,1 1,1
Mauritius 1,4 0,8
Kypros 1,2 0,6
Trinidad ja Tobago 1,2 0,7
Näissä maissa toisen lapsen jälkeen tuli sterilisaatio, jolta pystyi välttymään rajoitusmaksulla.
Myös tällä listalla oli useita maita, joissa väkiluku oli enemmän kuin kaksinkertainen tavoitteeseen nähden, mutta ne selvisivät silti tähän luokkaan koska riittävän suuri osa niiden asukkaista meni muiden maiden kiintiöön.

Lista D:
Intia 1301,4 418,8
Indonesia 263,8 96,9
Brasilia 209,5 57,9
Bangladesh 177,2 53,7
Vietnam 97,3 28,5
Egypti 93,7 25,8
Turkki 82,4 22,6
Myanmar 58,1 23,8
Etelä-Korea 49,4 17,2
Afganistan 34,8 9,3
Nepal 33,2 12,8
Peru 31,4 6,7
Venezuela 30,6 4,8
Mosambik 27,2 7,4
Kamerun 25,7 6,5
Pohjois-Korea 25,4 10,8
Sri Lanka 22,7 8,8
Burkina Faso 20,8 6,2
Kamputsea 16,5 4,2
Etelä-Sudan 13,8 4,8
Guinea 12,8 3,2
Tsad 12,3 3,3
Tunisia 11,4 4,0
Bolivia 11,3 3,8
Haiti 10,4 3,7
Azerbaidzan 10,1 3,3
Laos 7,3 2,0
Paraguay 7,0 1,3
Eritrea 7,0 1,8
Libya 6,6 2,9
Sierra Leone 6,3 2,7
El Salvador 6,2 1,6
Singapore 6,0 0,4
Kirgisia 5,8 2,0
Keski-Afrikka 5,7 1,6
Palestiina 5,0 1,6
Mauritania 3,9 1,5
Mongolia 3,1 0,9
Armenia 3,0 1,1
Lesotho 2,0 0,9
Kosovo 1,9 0,8
Guinea-Bissau 1,8 0,9
Gabon 1,8 0,7
Itä-Timor 1,3 0,5
Näissä maissa toisesta lapsesta tuli ylitysmaksu ja sterilisaatio.

Lista E:
Pakistan 208,4 37,4
Nigeria 195,6 29,0
Meksiko 126,6 22,5
Etiopia 108,5 23,2
Filippiinit 106,0 19,9
Kongon demokraattinen tasavalta 85,7 14,6
Iran 84,9 13,7
Thaimaa 68,7 14,7
Tansania 55,6 7,2
Etelä-Afrikka 55,3 13,3
Kolumbia 48,3 11,7
Algeria 41,9 10,3
Sudan 38,1 5,5
Marokko 34,4 7,5
Malesia 31,9 5,7
Uzbekistan 30,0 5,2
Jemen 29,1 5,1
Saudi-Arabia 29,0 4,2
Ghana 28,1 4,5
Madagaskar 25,8 5,6
Angola 21,4 5,2
Niger 19,9 3,8
Malawi 19,9 3,1
Mali 18,6 3,9
Ecuador 16,6 2,9
Guatemala 15,8 3,8
Senegal 15,1 2,8
Syyria 14,7 2,7
Ruanda 13,7 2,6
Burundi 11,9 2,7
Benin 11,4 1,8
Somalia 11,2 2,7
Dominikaaninen tasavalta 10,9 1,8
Jordania 9,3 0,4
Honduras 9,2 1,2
Tadzikistan 8,6 1,2
Togo 8,2 1,2
Libanon 7,5 1,2
Papua-Uusi-Guinea 7,1 1,6
Arabiemiraatit 6,3 0,1
Nicaragua 6,1 0,8
Turkmenistan 5,4 1,2
Kongon tasavalta 5,1 0,9
Costa Rica 5,0 0,8
Liberia 4,5 0,8
Panama 3,8 0,8
Oman 3,5 0,5
Kuwait 2,9 0,1
Qatar 2,5 0,1
Botswana 2,3 0,3
Namibia 2,3 0,4
Swazimaa 1,5 0,3
Bahrain 1,5 0,1
Näissä maissa ensimmäisen lapsen jälkeen tuli sterilisaatio, jolta pystyi välttymään rajoitusmaksulla.

Lista F:
Kenia 49,3 5,0
Irak 41,6 4,4
Uganda 40,9 4,7
Norsunluurannikko 24,8 3,0
Sambia 16,4 1,9
Zimbabwe 16,0 1,7
Gambia 2,1 0,3
Näissä maissa ensimmäisestä lapsesta tuli ylitysmaksu ja sterilisaatio.

Tämä oli tämänhetkinen tilanne. Ganesh oli laskenut, että muutama maa vaihtaisi lähivuosina luokitusta. Tiukempaan, koska rajoitukset eivät vielä ehtisi vaikuttaa. Toki aikanaan löystymistäkin tapahtuisi. Mutta siihen menisi vielä vuosia.

Oli toki odotettavissa, että joissakin maissa rajoituksia yritettäisiin kiertää. Sillä ei pitkälle pötkittäisi. Ilmeisiä tapoja oli kaksi. Ensinnäkin se, että toinen tai jopa molemmat lasten vanhemmista jäisivät tuntemattomiksi. Toiseksi se, että hedelmöityshoidoilla yritettäisiin saada kerralla monta lasta ja kiertää siten rajoitusta. Näihin oli varauduttu samalla tavalla. Vanhempia ei tästä rangaistaisi. Saattoihan vanhempi jäädä tuntemattomaksi tai useampi lapsi syntyä myös sattumalta. Jos lapsirajoitus oli yksi ja tulikin kaksoset, vanhempia kohdeltiin kuten lapsia olisi ollut vain yksi. Mutta siitä toisesta lapsesta aiheutuvat maksu tuli asuinvaltion maksettavaksi. Sama menettely koski tilannetta, jossa ainakin toinen vanhemmista oli tuntematon: oletettiin että lapsi olisi tälle ylimääräinen ja maksu asuinvaltiolle. Tämä oli valtioille tehokas kannustin vahtia lasten syntyperää ja ylihedelmöityksiä.

Oli myös mahdollista, että jokin valtio ryhtyisi pullikoimaan rajoitusta vastaan. Sitä ei kestäisi pitkään. Viiden ydinasevallan johtajat olivat sopineet siirtävänsä kukin vähintään puolet ydinarsenaalistaan perustettavan yhteisen järjestön käyttöön. Joka ilmoittaisi kapinalliselle maalle, että vaihtoehtoja on kaksi. Väestökontrolli joko pehmeällä tai kovalla tavalla. Menettely takasi samalla myös sen, että yksikään alkuperäisistä sopijamaista ei lipeäisi ruodusta. Kauhun tasapaino jälleen kerran.

Ongelmana oli tietysti rahoitus. Mutta se ratkeaisi Ganeshin taloustieteilijöiden ennustamalla tavalla. Alkupääoman takasivat viisi sopijavaltiota. Myöhempi rahoitus tulisi sakkomaksuista. Arvion mukaan sen verran rikkaita löytyi joka maasta, että he olivat valmiita maksamaan lisääntymisoikeudesta. Ganeshin tiimi oli arvioinut, että niistä kertyvillä summilla kyettäisiin rahoittamaan sterilisaatiot. Niin pakolliset kuin vapaaehtoisetkin. Joista jälkimmäinen olisi aina tarjolla jokaiselle täysi-ikäiselle kaikkialla maailmassa. Koska rajoitukset eivät astuisi voimaan takautuvasti vaan vasta vuoden 2018 lopussa, lääkintähenkilökunnan määrää pystyttäisiin kasvattamaan vähitellen niin että kaikki tarvittavat operaatiot saataisiin tehtyä ja sen lisäksi muutakin lääkintähuoltoa, mikä olisi kelpo PR:ää. Henkilökunnan turvallisuuden takaisivat omat poliisivoimat, joita tarvittaisiin laskelmien mukaan yllättävän vähän. Isona turvatakuuna kun olisivat järjestön hallussa olevat joukkotuhoaseet, joiden uhka takasi kunkin maan hallituksen tekevän parhaansa työrauhan turvaamiseksi.

Ganeshin mallissa tavoiteväkiluvuksi oli asetettu 3,4 miljardia. Hän tiesi varsin hyvin, että sekin oli liikaa. Samoin hän tiesi, ettei sitä saavutettaisi niissä 50 vuodessa, jotka oli tavoitteeksi asetettu. Mutta tämä olisi alku. Todellinen tavoite oli vuoden 1918 taso eli 1,7 miljardia. Sinne olisi mahdollista päästä 150 vuodessa. Seuraavat 50 vuotta tavoite olisi 3,4 miljardia. Sitten rajoitukset laskettaisiin joka vuosi uusiksi siten, että 150 vuoden kuluttua tavoite olisi 1,7 miljardia, johon se jäisi. Aina prosentin verran vuodessa, niin päädyttäisiin oikeaan lukuun. Elleivät sitten tulevat sukupolvet keksisi jotain uutta ja mullistavaa.

Ganesh poimi paperinsa ja nousi tuolista. Oli aika esittää suunnitelma maailman mahtaville.