Uutiskatsaus 49/2020

1. Onko poliitikkoa karvoihin katsominen?

Donald Trumpin hiustyylistä on kohkattu vuosikausia. Esitin jo kauan sitten oman teoriani: Trump pelasi shakkia Kim Jong Unin kanssa. Panoksena oli, että jos ei voita, joutuu käyttämään naurettavaa kampausta. Ottelu päättyi tasapeliin.
Nyt, kun Bidenin katsotaan voittaneen vaalit, voidaan turvallisesti nostaa keskusteluun myös se kummallisuus, että Bidenin tukka on tuuhentunut jatkuvasti viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan. Pidetään todennäköisenä, että hän on käyttänyt samaa plastiikkakirurgista menetelmää hiustenistutukseen kuin Trump.
Itse asiaanhan voi suhtautua pöyristyen, välinpitämättömästi tai naureskellen turhamaisuudelle. Huvittavaa on lukea ihmisten kommentteja aiheesta. Noin karkeasti ottaen kommentoijat voi jakaa kolmeen osioon:
1) Neutraalit, jotka eivät ota samalla tavalla kantaa kuin kaksi seuraavaa ryhmää eivätkä siksi ole kiinnostavia
2) Ne, joiden mielestä kyseessä on typerä turhamaisuus ja osoittaa vain lapsellisuutta
3) Ne, joiden mielestä kyseessä on poliittisesti järkevä veto, jolla saa enemmän ääniä
Huvittavaksi asian tekee se ilmeinen asia, että lähes kaikki ryhmään (2) kuuluvat ovat niitä, joiden äänestyspäätökseen vaikuttavat eniten imago ja ulkonäkö, ryhmään (3) kuuluvat taas niitä, joiden äänestyspäätökseen vaikuttavat eniten asiakysymykset.


2. Mihin jäi isoäidin kengännumero?

Venäjä aikoo uusia viisumikaavakkeensa. Kysymyspatteri on hengästyttävän pitkä. Jos viisumin aikoo hankkia siihen tarkoitukseen, että käy silloin tällöin rajan takana tankkaamassa, sen täyttämiseen menee pidempi aika kuin maassa viettämiseen.
Laskin listasta ainakin neljä kysymystä, joihin en edes osaa antaa vastausta sillä tasolla jolla edellytetään. Sekä yhden kysymyksen johon en edes Siperian keikan uhalla aio antaa täydellistä vastausta eli linkkejä kaikkiin käytössäni oleviin sosiaalisen median profiileihini. Oletan että myös tämä blogi sellaiseksi katsotaan ja sitähän minä en paljasta omakseni - или ты уже знаешь, Владимир? Ainakin pari kertaa on nimittäin kommenteissa leijunut Pietarin trollitehtaan mahorkan käry...


3. Varma valeuutinen

Venäläismedia löysi 17-vuotiaan venäläistytön, jonka uskoo olevan Vladimir Putinin lehtolapsi. Perustelujen litania oli pitkä, tärkeimpänä muiden yhteyksien lisäksi hämmentävä yhdennäköisyys. Uutinen voidaan kuitenkin turvallisin mielin julistaa valheeksi. Jos se nimittäin olisi totta, toimittajilla olisi jo riesanaan akuutti myrkytys, jolla ei olisi tietenkään mitään tekemistä Venäjän turvallisuuselinten kanssa.
Putin varjelee avioliitosta syntyneitä tyttäriäänkin sellaisella vaikenemisen muurilla, että sitä ei Venäjällä uskalla kukaan rikkoa. Onhan Putin sellainen kansallissankari, jonka uroteoista puuttuu enää Nobelin palkinto. Mutta eiköhän sellainenkin lähivuosina järjesty. Ei kuitenkaan poliitikkojen tapaan rauhanpalkinto, se olisi vähän liikaa. Sellainen kun on tapana myöntää vain 1-2 sotaa aloittaneille – nolla ei riitä, sillä miten hommaat rauhan ilman sotaa ja Putinin yli kaksi on enemmän kuin karsintaraja. Toisaalta Nobel-komitea on ennenkin onnistunut tämän kiertämään. Kun Winston Churchillille ei uskallettu myöntää rauhannobelia, hänelle myönnettiin kirjallisista töistään kirjallisuuden Nobel 1953. Putinin lienee turha toivoa kirjallisuusnobelia, mutta meriittejä luulisi löytyvän kemian Nobeliin.


4. Kauppa se on mikä kannattaa

47-vuotias espoolaista Citymarketia pyörittävä kauppias tienasi viime vuonna 96 tuhatta euroa ansiotuloa ja 827 tuhatta pääomatuloina. Tästä kertyi veroja reilut 313 tuhatta euroa.
En ole pätkääkään kateellinen eikä pitäisi kenenkään muunkaan olla. Sitä työtuntien määrää, mitä tuohon on pitänyt painaa, ei uskalla edes kuvitella. Kauppiaan työ on kaukana glamourista, sillä kuvista päätellen tuollainen isommankin puljun kauppias tekee tarpeen vaatiessa samaa hyllytystä kuin täällä Hornankuusen Höö-marketin kauppias. Eikä kyseessä ole mikään varma tulo, sillä yrittäjä ottaa aina riskin. Ja K-kauppias joutuu vaihtamaan aika monta kertaa paikkaa ennen kuin pääsee Citymarketin kympiksi. Kannukset on ansaittava ennen kuin tulot ansaitaan.


5. Verotus tuplana

Vasemmistolle ei tunnetusti riitä se, että ihmiseltä verotetaan hänen tulonsa; mikäli verojen ja kulujen jälkeen jää jotain säästöön, niin sitä sanotaan omaisuudeksi, jota taas pitää verottamalla rokottaa. Uusin uusvanha oivallus on tuoda progressiivinen verotus pääomatuloihin. Tarkoituksena olisi saada verotuloja vauraammilta, jolloin pienituloisempien verotusta voitaisiin helpottaa.
Ei sitten käynyt mielessä, että vauraammat kykenevät äänestämään jaloillaan? Ja vaikka eivät äänestäisi, niin pitkällä tähtäimellä tämä temppu muuttaisi jälleen kerran yhteiskunnan rakennetta siten, että tulonsiirroilla elävien osuus kasvaisi ja nettomaksajien pienenisi. Jolloin Curley-ilmiö voimistuisi entisestään ja heikentäisi yhteiskunnan hyvinvointia. Mutta väliäkö tällä niin kauan kuin Puolueella riittää vaalikarjaa. Ja sitähän saa lupaamalla enemmistölle etuja vähemmistön kustannuksella.


6. Poliiseille ympärivuorokautinen valvonta

Otsikko kertoi, että poliisia epäillään rasistisesta rikoksesta. Ensimmäisenä nousi päähän mielleyhtymä poliisista hakkaamassa pampulla neekeriä. Seuraavaksi ajatus ehti sen verran mukaan, että otsikon kirjaisimet eivät ole riittävän isoja siihen. Jolloin miellekuva korjautui poliisiksi joka on sanonut neekeriä neekeriksi.
Todellisuus oli kuitenkin muuta. Murhayrityksen tutkinnassa vangitun miehen takavarikoidusta kännykästä löytyi viestittelyä ylikonstaapelin kanssa. Ylikonstaapelin viesteistä löytyi maahanmuuttajien arvostelua selkein sanankääntein.
Siis yksityisviesteistä. Joilla ei ollut mitään tekemistä tutkittavan rikoksen kanssa. Johon jopa tutkittava osoittautui syyttömäksi.
Kyseinen poliisi on nyt pidätetty virantoimituksesta. Pitäisiköhän poliiseille asettaa ympärivuorokautinen tarkkailu siltä varalta, että vapaa-ajalla suusta tai näppikseltä lipsahtaa jotakin mamukriittistä? Ja pidättää virasta jos näin pääsee käymään? Tosin tällöin – mitä poliiseja tunnen ja heidän kanssaan olen matutyöstä jutellut – epäilen pahasti että Suomen poliisivoimat koostuisivat sen jälkeen yhden käden sormilla laskettavasta määrästä poliiseja. Jotka toisaalta työskentelevät onneksi valtakunnan suurimman uhan eli vihapuheen parissa. Eli ollos huoleton, poikas valveill’ on!


7. Kolehtia kasaan

Selkeään rasismiin – ainakin käräjäoikeuden mukaan – syyllistyi Kemin seudulla mies, joka kieltäytyi vuokraamasta asuntoa romanille. Mies oli puhelinkeskustelussa sanonut, että taloyhtiö voi paremmin, kun asukkaat ovat homogeenistä ryhmää. Mies väitti, että ei tarkoittanut etnistä ryhmää, vaan ensimmäisellä sijalla olivat työssäkäyvät, toisella opiskelijat ja kolmannella vanhuuseläkkeellä olevat. Tästä voi tietysti päätellä että potentiaalinen vuokralainen ei kuulunut mihinkään näistä. Samoin voi jotakin päätellä siitä, että miehen oli pitänyt kolmanteen perusteluun lisätä sana ”vanhuus”.
Oikeus ei uskonut perustelua vaan määräsi miehelle 11680 euroa sakkoja, 1250 euroa vahingonkorvauksia ja vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Saa nähdä onko taloyhtiö riittävän iso siihen, että kiitoksena kerättävä kolehti riittää nämä kattamaan.


8. Osuuttaan enemmän

Uudenmaan seudulla on 30-40 prosenttia koronatartunnoista todettu mamutaustaisilla. Väestönvaihto ei kuitenkaan ole vielä edennyt niin pitkälle, että mamuja olisi niin paljon edes Uudellamaalla. Lukema on osuuteen nähden vähintään kaksin- jopa kolminkertainen. Luvussa eivät edes näy Suomessa syntyneet mamutaustaiset, joten todellinen osuus on vielä suurempi. Eikä luvuissa ole otettu huomioon sitä, että haittamaahanmuuttajataustaisten osuus on vielä moninkertaisempi heidän osuuteensa nähden.
Virallinen selitys on se, että maahanmuuttajat työskentelevät esim. hoito- ja asiakaspalvelualoilla kantaväestöä enemmän. Tästä kuitenkin herää kaksi kysymystä:
1) Oletteko nähneet lukuja, joissa todettaisiin hoito- ja asiakaspalvelualoilla työskentelevien noin keskimäärin sairastavan koronaa tuolla prosentilla? Puhumattakaan siitä että keskityttäisiin vain suomalaisiin noilla aloilla työskenteleviin?
2) Jos kyseessä ovat hoito- ja asiakaspalvelualoilla työskentelevien sairastumiset, niin miten on mahdollista että eräässä väestöryhmässä tartuntamäärät ovat kymmenkertaisia, jos väestöryhmän työllisyysaste on noin kymmenen prosentin luokkaa?
Onneksi ylilääkäri uskaltaa vihjaista edes toisen puolen totuudesta: ”Uudellamaalla ongelmana ovat eritoten olleet Suomessa asuvat ei suomen- ja ruotsinkieliset henkilöt, jotka käyvät entisessä kotimaassaan sukuloimassa ja tuovat palatessaan mukanaan koronaa”. Se toinen puoli eli kantaväestöön nähden huomattavan suuri piittaamattomuus rajoitustoimista jätetään sentään kertomatta.


9. Luonnonvalintaa

Somessa leviää kampanja, joka käytännössä kehottaa levittämään koronaa. Eivätkö nämä voisi levittää vaikka kampanjaa, joka kehottaisi opettelemaan krooliuintia avannossa betonista valetuissa saappaissa? Uppoaisi samoihin ihmisiin, mutta ei haittaisi meitä muita ja parantaisi muutenkin kansakunnan geneettistä poolia, joka on haittamaahanmuuton ja sosiaalipummien tukemisen takia ottanutkin pahasti osumaa viime vuosina.


10. Pakko puhua asiaa

Pääspice Sanna Marin haluaisi, että jokainen Suomeen tuleva matkustaja testattaisiin koronan varalta. Asiaa. Sitten vielä karanteeni päälle, niin Suomi kukistaisi koronan pian, voitaisiin palata normaalielämään ja talous kiittäisi. Itse asiassa näin olisi jo tapahtunut, jos nämä toimenpiteet olisi tehty puoli vuotta sitten rajoitusten hölläämisen sijaan.
Se että Marin näin sanoo, ei todellisuudessa tarkoita sitä että hän näin haluaisi. Kyseessä on poliittinen peli suosion saamiseksi, kuten demareilla aina. Jos demarit arvioisivat kannatuksensa sillä nousevan, he olisivat valmiita kannattamaan hylkeenkuuttien ruiskuttamista kuoliaiksi DDT-suihkeilla elävältä nyljettyjen homoseksuaalien nahoista tehdyistä leileistä. Marin tietää, että tällaista testipakkoa ei saada aikaan ja sehän hänelle sopii, sillä kriisin ylläpito hiljasella liekillä on parasta demarien kannatukselle.
Se ei silti mitenkään poista sitä, etteikö Marinin näkemys tässä testausasiassa olisi aivan oikea, vaikkakin opportunistisessa tarkoituksessa tehty.


11. Rappiokulttuuria

Kun nyt alettiin kehua vihervasemmistoa, niin jatketaan samalla linjalla. Vihreiden entinen puheenjohtaja Touko Aalto moittii nykyistä politiikan kulttuuria rappiokulttuuriksi:
Aallon mukaan puolueet ovat jatkuvassa vaalikamppailun tilassa ja keskittyvät voimakkaasti brändien rakentamiseen, tunneviestintään ja julistuksiin. … ”Harjoitetaan identiteettipolitiikkaa ja mietitään, miten tavoittaa mahdollisimman paljon ihmisiä, joissa resonoivat tietyt arvot. Asiakysymykset vaihtuvat lifestyle-viestintään.” … Aalto painotti, että hänen kritiikkinsä koskee kaikkia puolueita. ”Kaikki puolueet tekevät paljon segmenttianalyyseja, katsovat, että tämä kiinnostaa meidän äänestäjiä. Tämä menee väärässä järjestyksessä.”
Täyttä asiaa. Ei ihmekään että Aalto ei kestänyt järjissään vihreiden puheenjohtajana.


12. Kirjallisuuskatsaus

Maanmainio Fingerpori-sarjakuva on jo parin vuoden ajan ollut käymistilassa, joka on osa normaalia strippisarjakuvan kehitysprosessia. Noin kymmenen vuoden jälkeen sarjakuvassa kaikki originaalit ideat on jo käytetty, jonka jälkeen se etsii tietään. Vaihtoehtoja on kolme: hiljainen hiipuminen pois, uudistuminen joka yleensä epäonnistuu tai sitten sen ihanteen saavuttaminen, jonka Tenavien piirtäjä Charles M. Schulz tiivisti toteamukseen ”Sarjakuvapiirtäjän työ on tehdä sama asia joka päivä toistamatta itseään”, jolloin sarjakuva selviää kymmenen vuoden kriisistään ja jatkuu vaikka ikuisuuteen.
Tuon kahdesta viiteen vuotta kestävän kymmenen vuoden kriisin aikana toisaalta syntyvät usein yksittäisinä ilmiöinä sarjakuvan suurimmat helmet. Yksi sellainen napsahti kohdalle viime viikolla Fingerporissa. Tosin se oli Fingerporille ominaiseen tyyliin ilmeisen monitulkintainen, mutta tulkintasivusto Rautalankaporin mukaan useimmat sen edes jollain tavalla ymmärtäneet tajusivat sen täsmälleen samoin kuin itselleni iski heti kuin miljoona volttia.
Stripin kaikissa kolmessa ruudussa oli hahmo lukemassa kirjaa. Ensimmäisen ruudun otsikkona oli ”40 vuotta sitten:” ja kirjana oli Neiti Etsivä. Toisen ruudun otsikkona oli ”Nyt:”, kirjana Soturikissat. Kolmannen otsikkona oli ”40 vuoden päästä:” ja kirjana Vanupuikko ilmastointilaite.
En koskaan lukenut ”Neiti Etsivää”, mutta sen tapaiset kirjat olivat nuoruudessani suosittuja. Ne sijoittuivat kokemaamme maailmaan ja olivat uskottavia. Tai sitten ne olivat scifiä, joka yritti kuvata millainen tulevaisuus olisi. Tämän hetken kirjoja, joita allekirjoittaneenkin jälkikasvu lukee, ovat juuri Soturikissat-sarja (olen vähän selannut, mutta en yhtään lukenut – suosin mieluummin aitoja soturikissoja, joista yksi eli Vösse parhaillaan makoilee tätä kirjoittaessa sylissäni). Soturikissoissa kyse on tuotteesta, jota kirjoittaa useampi kirjoittaja ja siinä seikkailevista kissaklaaneista. Ainakin jos olen oikein ymmärtänyt. Eli maailmasta, joka ei voi mitenkään olla totta, mutta jossa on joitakin reaalimaailman piirteitä. Vanhemmiten lapset ovat sitten siirtyneet esimerkiksi Nälkäpelin pariin, joka puolestaan on fantasian ja scifin yhdistelmää – mutta ei edes yritä olla uskottava tulevaisuudenkuvaus. Toisaalta eihän Asimovin Säätiö-sarjakaan ole enää nykypäivänä uskottava, mutta aikoinaan oli – ei ole Asimovin vika että viestintäteknologian kehitys ajoi ohi oikealta avaruusmatkailuun nähden. Itse pidän scifin muuttumisen tulevaisuuden hahmottelusta dystooppisiin epäuskottavuuksiin kehityksenä, jonka tiettynä nivelkohtana oli Gibsonin Neurovelho.
Entä sitten neljänkymmenen vuoden päästä? Eiköhän siinä vaiheessa ole hylätty todellisuus kokonaan ja sankarina seikkailee vanupuikko, joka naamioituu ilmastointilaitteeksi. Ehkä nykyisen tiedonsaannin aikakautena reaalisten kirjojen kirjoittaminen on liian vaikeaa, koska virheet huomataan helposti. Niinpä on helpompaa luoda omat sääntönsä, oma sisäinen logiikkansa jossa reaalimaailmasta ei tarvitse välittää. Tämä on lukijakunnallekin helpompaa, sillä tällöin voi päästä asiantuntijaksi alalla ilman että tarvitsee ymmärtää realiteetteja. Seurauksena on se, että percyjacksonit ja harrypotterit kiinnostavat, mutta realistiset sankarihahmot kuolevat pois.
En ole koskaan antanut Tolkienille anteeksi sitä, että hän enemmän tai vähemmän pani tämän kehityksen alulle.


13. Kannattaa katsoa kenet ryöstää

Kultasepänliikkeeseen asteli potentiaalinen asiakas ja pyysi nähtäväkseen paksua kultaketjua. Kyseinen korutyyppi tunnetaan alan yrittäjien keskuudessa nimellä ”juoksuketju”. Tämä oli ei-niin-potentiaaliseksi osoittautuneella ostajallakin mielessä, kun hän nappasi ketjun ja alkoi juosta ovelle. Piti olla helppo nakki, koska kultaseppäkin oli jo iäkäs mies, yli kuusikymppinen. Voro koki kuitenkin yllätyksen, kun muutaman kymmenen metrin pakomatkan jälkeen kultaseppä tarrasi pakoon juoksevan rosvon hupusta kiinni ja taltutti tämän apuun tulleiden lähiliikkeiden vartijoiden suosiollisella avustuksella.
Ei kannata ryhtyä juoksukisaan Karvosen kultasepänliikkeen omistajan kanssa. Teuvo Karvosen ennätys kolmentonnin esteissä on nimittäin 8.51,87 ja kunto on edelleen tallella. Kyseessä ei kuitenkaan ole edes puulaakin ennätys, joka on liikkeen perustajan, isäpappa Pentti Karvosen 8.45,4. Mikä oli muuten aikoinaan maailmanennätys kesällä 1955 reilun kuukauden ajan. Pikantti yksityiskohta on, että kyseessä ei ollut Suomen ennätys. Estejuoksussa, vaikka onkin perinteinen laji, alettiin hyväksyä maailmanennätyksiä vasta vuonna 1954, mutta Suomen ennätykset oli hyväksytty jo vuodesta 1952 alkaen. Olavi Rinteenpää oli juossut 1953 8.44,4, mitä ei liian varhain tehtynä hyväksytty ME:ksi. Pentti Karvosella on siis ollut hallussaan ME – itse asiassa kaksikin, sillä hän ehti rikkoa vuonna 1954 tehdyn Unkarin Sándor Roznyóin ennätyksen kertaalleen ennen kuin teki elämänsä parhaan tuloksen – mutta ei koskaan SE:tä.


Loppukevennys: I’ve Fugging had it!

Itävaltalaiskylä Fucking sai lopultakin tarpeekseen katukylttien varastelusta ja ulkopaikkakuntalaisten kuittailuista. Kylä päätti muuttaa nimekseen Fugging. Tätä voi kutsua markkinointimahdollisuuden totaaliseksi haaskaamiseksi. Luulisi että joku yritteliäs saisi matkamuistomyymälän kannattamaan pelkästään myymällä katukylttejä. Huomautettakoon muuten, että paikkakunnan lähin vähän isompi kaupunki, jonka hallintoalueeseen kylä muuten kuuluu, on Braunau am Inn. Jonka suurimman pojan kunniaksi kaupungin nimeksi voisi nyt sen vapauduttua ottaa Fucked Up.

Muistutamme, että Suomeen jäävät edelleen esimerkiksi Varkauden rantoja huuhteleva Siitinselkä, Turun kaupunginosa Pallivaha, Paltamon suurin lätäkkö Kivesjärvi ja kaikkihan muistavat Ruotsin puolelle jääneen Vittulan kylän Mikael Niemen mainiosta kirjasta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä.