Uusinta: Tuolta saapuu Charlie Hebdo

Lukijalle: Charlie Hebdo -lehden terrori-iskustakin on jo viisi vuotta. Tämä teksti tuli valitettavasti jälleen ajankohtaiseksi, kun ranskalainen opettaja murhattiin kadulle hänen näytettyään Muhammad-pilakuvaa luokassa. Ranskalaiset marssivat kaduilla vastustaen islamilaista väkivaltaa. Toisaalta sopii kysyä, olisiko opettaja saanut islamin loukkaamisesta paheksuntaa, mikäli olisi säästänyt päänsä:

Sanottakoon nyt ensi alkuun, että Charlie Hebdo -lehden huumori ei ole koskaan minuun iskenyt. Omaan makuuni siinä on kaksi vikaa. Ensinnäkin se on liian osoittelevaa. Tyyliin "tämä on hauskaa, naurakaa". Toiseksi, en pidä useimpien piirtäjien tyylistä. Ylikorostettu karikatyyri paistaa liian selvästi läpi.

Vaikka en lehdestä pidäkään, ei silti käynyt mielessä että "menenpä nyt ampumaan toimituskunnan". En minä pidä Hesaristakaan, enkä silti suunnittele joukkomurhaa. Riittää kun en enää uusi tilaustani, lehti kun yliymmärsi jälleen kerran. Parin viime päivän aikana muutama kolumni voidaan tiivistää toteamukseksi "on maahanmuuttokriitikoiden vika, että islamilaiset terroristit - joilla ei siis ole OIKEAN islamin kanssa mitään tekemistä - tappavat toimittajia."

Muutama tunti ennen iskua olin julkaissut sivalluksen, jossa ihmettelin mitä kenen pitäisi tehdä ja kenelle, jotta muslimeja ei ymmärrettäisi ja mamukriitikoita ymmärrettäisiin. Ajankohta huomioiden aika hyvä ennustearvo. Parempi kuin Muhammadilla ja sen sentään pitäisi mukamas olla profeetta. Tosin kyynikko voisi huomauttaa, että saa olla aika velho jos onnistuu julkaisemaan mitä tahansa ilman että muslimit tekevät muutaman tunnin sisään siitä ihmishenkiä vaativan terrori-iskun. Mutta että se osuu ennen sivistysmaassa - kai Ranska voidaan toistaiseksi sellaiseksi laskea, muslimeja on vasta noin 10 % - tehtävää iskua, on temppu sinänsä. Muslimimaissahan muslimit tappavat toisia muslimeja sen minkä ehtii, mutta tahti ei vieläkään ole riittävä sellaiseen apuharvennukseen, että ei olisi tarvetta muslimien joukkovaellukseen kristittyihin maihin.

Isku oli tällä kertaa sitä luokkaa, että kovin montaa ymmärtäjää ei löytynyt. Normitapauksessa tämmöisissä yhteyksissä on yleensä tapana syyttää rasismia, turhautuneisuutta, vanhentuneita pelikonsoleita tai katkaravun pieraisua Etelä-Atlantilla. Kunhan ei vain tekijöitä itseään, islamista nyt puhumattakaan. Osasyynsä ymmärryssäteilyn puutteeseen saattoi toki olla sillä, että isku osui toimittajiin ja maailman vahvimpia tunteita on toimittajien keskinäinen solidaarisuus puoluekantaan katsomatta.

Valkopesu onkin nyt keskittynyt lähinnä siihen, että pelätään kovasti tämän aiheuttavan maahanmuuttokriittisten liikkeiden kasvua. Erityisen huolissaan ollaan siitä, että nämä liikkeet käyttäisivät tapahtumaa hyväkseen. Sitten on muistutettu Breivikistä. Siis tyypistä, jonka teot tuomitsivat kaikki. Ja joka todettiin yksin toimineeksi hulluksi. Kaikkien muiden mielentilatutkimusten mukaan, paitsi iskun jälkeen tehdyn ja silloinkin vasta toisella yrittämällä. Kun taas tätä terrori-iskua on ylistetty muslimien somessa. Samoin monet imaamit ja ISIS ovat kehuneet tekijöitä reippaiksi pojiksi ja todenneet kohteiden saaneen ansionsa mukaan. Kuinka moni ylisti Breivikiä? Häh? Mutta reaktiot mediassa näihin tapauksiin ovat varsin mielenkiintoista verrattavaa. Linkiksi Breivikiin riitti oikein hyvin se, että tyyppi oli maininnut nimen jollekulle itselleen tuntemattomalle henkilölle lähettämässään sähköpostissa. Leimakirves heilui. Kun taas nyt jaksetaan muistuttaa, että kun muslimi tekee terrori-iskun Allahin nimeä huutaen, sillä ei olekaan mitään tekemistä islamin kanssa.

Oleellinen kysymys onkin seuraava: pystyykö kukaan kuvittelemaan ainuttakaan henkilöä, joka olisi saanut jotain etukäteisvaroitusta Breivikin aikeista ja jättänyt sen ilmoittamatta poliisille?
Takuulla Halla-aho ja Norjan suvakkien ykkösinhokki Fjordman olisivat olleet kännykkä kuumana, jos Breivik olisi lähettänyt etukäteen sähköpostia ja kertonut, mitä aikoo. Mutta ei. Breivikillä ei ollut mitään yhteyttä kehenkään. Hän oli yksittäinen hullu.
Entä nyt? Todennäköisesti hyvinkin monella henkilöllä oli aavistus tai jopa tieto siitä, mitä on tapahtumassa. Eivät nuo heput yksin toimineet. Ilmeisesti minkäänlaista ennakkovaroitusta ei saatu. Voitteko kuvitella, että esimerkiksi Suomessakin valitettavasti vieraillut saarnaaja Anjem Choudary olisi ilmiantanut uskonveljensä, ainakaan lausunnoistaan päätellen? Kuinka moni muslimi olisi ylipäätään ilmiantanut terroristeja länsimaiselle oikeusjärjestelmälle? Tai oleellisempi kysymys: ovatko muslimit ikinä ilmiantaneet terroristeja? En pidätä hengitystä esimerkkejä odotellessa.

Hyökkäyksen tuomitsivat kyllä useat muslimivaltiot ja muut instanssit. Valitettava tosiasia on kuitenkin, että tämä on pelkkää sanahelinää. Vääräuskoisille valehtelu on OK, ja siinä missä monet varmasti olivat rehellisiä tuomiossaan, tuntuu kaikille muslimeille tulevan lukko päälle siinä vaiheessa kun pitäisi konkreettisesti tehdä jotakin. Jos todella halutaan, niin kyetään. Mutta odottelemme muslimivaltioilta ja -yhteisöiltä toistaiseksi turhaan terrorin vastaisia aktiivisia toimenpiteitä, kuten ilmiantoja, pidätyksiä ja tuomioita. Oletteko koskaan kuulleet vaikka Suomen islamilaisten yhteisöjen kamppailevan aktiivisesti ISIS:ille ja al-Shabaabille meneviä rahalähetyksiä ja muuta tukea vastaan? Kätevää terrorisoida, kun kampanjan maksavat länsimaiset veronmaksajat. Joko suoraan sosiaalitukena tai sitten huumekaupasta saatavina tuloina.

Ainoa, mikä tästä sopasta enää puuttuu, on se että iskun väitettäisiin olevan länsimaisten tiedustelupalvelujen masinoima false flag -operaatio. Eikun korjaan - googletin ja löytyi jo. Tosin täytyy myöntää, että yksi seikka puhuu vahvasti false flagin puolesta. Se, että temppu onnistui. On hiton vaikea kuvitella, että rättipäätohelot kykenisivät edes automaattiasein varustettuna teurastamaan 12 aseetonta länsimaista miestä.

Mutta odotamme mielenkiinnolla, mitä seuraavaksi tapahtuu. Melkein kuusi vuotta sitten kirjoitin viikkojutun, jossa vertasin nykytilannetta 1930-lukuun.
Jutun kantava ajatus oli se, että jälkikäteen on helppo olla viisas. Ainahan sanotaan, että Hitler olisi pitänyt pysäyttää Münchenissä 1938. Entä jos niin olisi tehty? Olisi selvitty paljon helpommalla. Tai sitten ei. Tuolloin ei olisi vielä ehtinyt käydä ilmi, mikä Hitler oli. Jos hänet olisi pysäytetty 1938, natsismi olisi jäänyt elämään, Hitleriä muistettaisiin valtiomiehenä ja länsimaat olisivat saaneet syyt niskoilleen demokraattisesti valitun johtajan syrjäyttämisestä. Nyt natsien annettiin mennä liian - ei, vaan riittävän - pitkälle, jotta natsismi saatiin kitkettyä juuriaan myöten pois.
Tällä hetkellä olemme samassa asemassa. Monikulttuurisuuden - lähinnä islamin - pysäyttäminen olisi helpompaa, jos se tehtäisiin nyt. Mutta se ei ole vielä edennyt riittävän pitkälle. Olemme blogosfääristä poistuneen Octaviuksen luokituksessa siirtymässä Suomessa tasolle 7 (kun teksti julkaistiin, olimme tasolla 5-6) siinä, missä muualla Euroopassa ollaan jo tasolla 8. Ja hyvä niin. Mitä suurempi on Suomen ja muun Euroopan välinen erotus, sitä vähemmällä Suomessa selvitään sitten, kun se alkaa. Romahdus tulee tasoilla 9-10. Ja mitä pikemmin se alkaa, sitä parempi se on kaikille, koska sitä helpommalla selvitään.
Islam on heikompi kuin yleisesti kuvitellaan. Odotamme vain sitä hetkeä, jolloin välienselvittely alkaa - todennäköisimmin ydiniskulla johonkin Euroopan suurkaupunkiin. Tai ehkä sekään ei vielä riitä, mutta jonain päivänä jokin riittää. Tai sitten odotamme sitä, että muslimit alkavat käyttäytyä kuten sivistyneet ihmiset ja ryhtyvät toimimaan aktiivisesti äärimmäisyysaineksiaan vastaan. Toivottavasti näin tapahtuu. Toistaiseksi tilanne on vain se, että radikaali muslimi haluaa tappaa sinut, normaali muslimi haluaa radikaalin muslimin tappavan sinut ja maltillinen muslimi ei halua radikaalin muslimin tappavan sinua, mutta ei tee mitään asian estämiseksi.