Oli hepokatti maantiellä poikittain

Kuluvan kesän aikana on taas tullut erinäisistä syistä ajettua tuhansia kilometrejä pitkin Suomen maanteitä. Liikenteessä näkee erilaisia toimintatapoja, rikkomuksia, kohteliaisuutta ja ajattelemattomuutta. Joskus toiset tienkäyttäjät tuppaavat käymään hermoille. Tässä listauksessa on kymmenen ajotyyliä, jotka ovat omasta näkövinkkelistäni tuskastuttavia.

Listalla ei ole suoranaista välinpitämättömyyttä, vauhtihurjastelua tai kännipäissä ajamista. Ne ovat asioita, joiden jokainen tietää olevan paitsi laittomia, myös vaarallisia. Tälle listalle on koottu ajotyylejä, jotka tekevät toisten ajamisesta hankalia. Kyseessä eivät ole suoranaiset rikkeet, eivät ainakaan merkittävät sellaiset. Eivätkä kyseessä ole kuljettajien taitamattomuudesta johtuvat virheet. Jokainen tekee joskus vahingossa virheitä ajaessaan. Tämä on inhimillistä. Jotkut tekevät niitä enemmän kuin toiset. Tällaiset, paljon töpeksivät kuskit eivät pääse tälle listalle. Listalla ovat nimenomaan ajotyylit, jotka kuljettaja valitsee enemmän tai vähemmän tietoisesti. Eli tavat, joissa kuski itse ei luultavasti huomaa mitään väärää vaikka sen hänelle kertoisi. Tai ainakin väittää kivenkovaan, ettei toimi mainitulla tavalla.

Kuvituksena suuntaviittoja niin Suomesta kuin maailmalta.

Kyseessä ei ole apukoulu, vaan ihan normaali alakoulu.


10. Ajaisin kovempaa kuin tuo

Satasen alue. Edessä on kasi-ysikymppiä ajava rekka eikä ohitusmahdollisuutta. Takapeiliin ilmestyy toinen auto. Jos se on Jussi Bemarissa/Audissa, arvaa mitä kohta seuraavalla ohituskaistalla tapahtuu lähes satavarmasti.
Alan kiihdyttää jo ennen ohituskaistan alkua, koska turvaväliä rekkaan on paljon. Vilkku päälle ja heti menoksi. Vauhti yli sataankymmeneen. Jussi seuraa perässä. Rekan ohitettuani vilkku oikealle ja takaisin omalle kaistalle. Vauhti edelleen satakymmenen, jalka pois kaasulta ja samalla Jussi on jo rinnalla ja kohta ohi. Ynnä jää eteeni ohituskaistan jälkeen ajamaan sitä samaa sataaviittä kuin minäkin.
Näitä on muitakin, mutta tyyppitapaus on tosiaan nelikymppinen Jussi Bemarissa/Audissa. Olisi kiva tietää mikä logiikka siellä Jussin korvien välissä toimii? Luuleeko Jussi ihan oikeasti että minä siinä takuulla ihan yhtä kovat tehot ja luultavasti kovemmatkin kuin hänen vekottimessaan omaavassa autossa ajelen kasikymppiä ihan vain siksi että haluaisin, joten minut täytyy ohittaa? Vai onko näkökyky niin heikko ettei hän nähnyt edessä menevää rekkaa ja kuvittelee että kiihdytin ohituskaistalla vauhtia ihan hänen kiusakseen?
Epäilen että Jussin logiikka toimii jotenkin siten, että hän kuvittelee minun pudottavan vauhtini ohituskaistan jälkeen heti takaisin kasikymppiin, koska ajoin sitä vauhtia ennen ohituskaistaakin. Olen nimittäin pari kertaa testannut ja huomannut Jussin menevän ohi, vaikka ajaisin rekan ohituksen jälkeenkin reilua ylinopeutta, vaikka sataakahtakymppiä satasen alueella. Eikä kyse tuskin koskaan ole siitä, että Jussi ajaisi reilua ylinopeutta muuten. Lähes poikkeuksetta Jussin nopeus hidastuu ohituksen jälkeen siihen sataanviiteen, jota ajan itsekin.

Tämän tien päästä ei löydy seksinukkekauppaa.


9. Vakionopeussäädin jumissa

Tämä on siitä harvinainen tyyppi, että sukupuoli ja ikä saattavat olla mitä tahansa. Niinpä sanon häntä Leena-Valtteriksi.
Satasen alue. Kaukana edessä näkyy auto, jonka perä muuttuu koko ajan suuremmaksi välimatkan pikkuhiljaa umpeutuessa. Kohta jo niin lähellä, että pitää pudottaa oma nopeus yhdeksänkympin paikkeille, kun ei ole ohituspaikkaa. Kohta onkin uusi kyltti, risteysalue tulossa ja nopeusrajoitus putoaa kasikymppiin. Jalka nousee kaasulta ja vauhti hidastuu. Siis minun jalkani ja minun autoni vauhti. Ei edellämenevän, joka posottaa edelleen sitä yhdeksääkymppiään. Välimatka kasvaa, risteysalue menee ohi ja rajoitus palaa sataseen. Lisään kaasua ja olen kohta taas edellämenevän kannassa. Okei, kerta voisi mennä epähuomion piikkiin. Mutta sama toistuu joka ainoalla kasikympin pätkällä. Riippumatta siitä onko kyseessä risteysalueesta tai mutkaisesta tiestä aiheutuva nopeuden lasku.
Tässä vaiheessa alkaa epäillä Leena-Valtterin vakionopeussäätimen hirttäneen kiinni yhdeksäänkymppiin, koska nopeus on sama sekä satasen että kasikympin alueella. Mutta jos tulee kuudenkympin rajoitus, niin silloin nopeus putoaa - ainakin yleensä.

Tällainen paikka löytyy Uudesta-Seelannista.


8. Hitaat reaktiot

Emiliahan se siinä edessä menee. Enintään muutama vuosi ajokokemusta ja sekin harvakseltaan. Niinpä ajetaan varovasti. Mikä tarkoittaa hitaita reaktioita. Näen edessä hitaammin menevän rekan. Nostan jo jalkaa kaasulta ja välimatka Emiliaan kasvaa. Kohta edessä välähtävät jarruvalot ja Emilia joutuu hidastamaan vauhtia rekan takia. Itse en koskekaan jarrupolkimeen ja olen kohta taas Emilian kannassa.
Pian rekka kääntyy toiselle tielle. Emilia ja minä joudumme hidastamaan kuuteenkymppiin ohittaessamme kääntyvän rekan varovasti. Aivan asianmukaista ajoa Emilialta. Ja sitten taas vauhti sataseen... eikun seitsemäänkymppiin, kahdeksaankymppiin, yhdeksäänkymppiin ja lopulta sataseen. Emilialta kestää aikansa, kunnes pään sisälle saa taas muokattua oikean nopeuden moodin. Mutta useimmiten tämä ongelma poistuu ajokokemuksen myötä.
Emilian kaksoisveli Elias ajaa muuten samoin, mutta kiihdyttää nopeammin. Sen sijaan hidastuksessa hänkään ei osaa vielä ennakoida tilanteita.

Tämä kyltti on tiettävästi jo poistettu.


7. Seilaaja

Nopeusrajoitus on kasikymppiä. Edellämenevä Timo ajaa samaa kasivitosta kuin itsekin. Paitsi että nyt se ajaakin kahdeksaakymppiä. Ja seitsemääviittä. Eikun sittenkin yhdeksääkymppiä. Eikun seitsemääviittä. Ja nyt samaa kasiviittä kuin itsekin haluaisin ajaa, ellei olisi perkele pakko seilata samaa vauhtia kuin Timo.
Kommentti pelkääjän paikalle. Katsopa sieltä vähän vinommasta kulmasta, kun tulee mutka oikealle. Ja Salli kertoo sen minkä olin jo arvannutkin: Timolla on kännykkä oikealla korvallaan. (Jostain syystä useimmiten oikealla eikä vasemmalla, en voi tajuta miksi. Siksi Salli näkee sen pelkääjän paikalta helpommin kuin minä kuskin paikalta. Ovatko oikealla kännykkää pitävät riskialttiimpia kuin vasemmalla pitävät? Vai onko näillä kaikilla automaattivaihde?)
Siinä ei auta muu kuin pitää vähän suurempaa turvaväliä ja odotella puhelun loppumista. Timon kunniaksi on mainittava, että tämän jälkeen hän palaa lähes aina samaan ajorytmiin kuin suurin osa liikenteestä.

Jos kääntyy vasemmalle Sardiniassa, ei päädy nudistirannalle vaan tämännimiseen kylään.


6. Niukasti alle

Useimmiten kyseessä on Sari eli keski-ikäinen nainen. Ajotapa on hyvin johdonmukainen ja kuljettaja on yleensä ihan taitava. Ei mitään nykimisiä tai seilaamista puolelta toiselle. Varmat otteet autosta. Mutta nopeus on aina tasaisesti 2-3 km/h alle rajoituksen. Kun normaali liikenteen nopeus on tunnetusti 5 km/h yli rajoituksen. Ja nopeus on nimenomaan NIUKASTI alle. Ei koskaan edes 5 km/h, vaan pari km/h tai enintään täsmälleen sallittua nopeutta. Ei mitään nopeuden seilaamista, vaan tasaisen varmaa ajoa, tilanteen niin vaatiessa Sari kyllä reagoi oikein ja pudottaa nopeuttaan asianmukaiseksi. Mutta perusvauhti on viitisen prosenttia muuta liikennettä hitaampaa.
Eihän tässä perässäajaja paljon ajassa häviä per kilometri, mutta kyllä siitäkin pidemmällä matkalla kertyy. Eikä oikein voi ohittaakaan, sillä harvassa ovat niin pitkät suorat että ohituksen voisi tehdä turvallisesti nostamatta nopeuttaan liikaa. Nykypäivänä Sarien haitta on kyllä puolittunut, kun vähänkin isommilla teillä on ohituskaistoja. Niillä ehtii kyllä ohi.

Karstulassa osataan markkinoida tontteja.


5. Ohituskaistaennakoija

Nelikaistainen tie tai ainakin pari kilometriä pitkä ohituskaista. Edessä, kolmensadan metrin päässä on yhdeksääkymppiä ajava paku, itse ajan sataaviittä satasen alueella kuten takana tuleva Jarikin. Alan valmistautua ohitukseen. Kunhan edellämenevään on alle sata metriä, pistän vilkun vasemmalle, kiihdytän vähän nopeutta sinne sataankymmeneen, ajattelen, ja... eikun enpäs teekään niin. Sivupeilistä näen, että Jari (nämä ovat melkein aina nelikymppisiä perheenisiä) onkin vasemmalla kaistalla melkein kuolleessa kulmassa minusta takavasemmalla. Juuri ja juuri sivupeilistä nähtävillä, mutta ei vielä silmäkulmasta. Tai toisinpäin: juuri ja juuri silmäkulmassa, mutta ei enää sivupeilissä. Nopeuden ollessa ehkä juuri se satakymmenen eli ei ehdi minun ohitseni ennen kuin törmäisin edellä menevän takapuskuriin, mutta siten jo rinnalla etten voi enää siirtyä hänen eteensä.
Ja matkaa on vielä kolmesataa metriä edellämenevään. Kuvitteleeko Jari että tämä moottoritie loppuu kesken? Vai mikä helvetin järki on siirtyä ohituskaistalle kilometriä etuajassa, kun ei kuitenkaan aja minua kovempaa. Ja nyt joudun jo nostamaan jalkaa kaasulta, hidastamaan ysikymppiin koska Jari ei kiihdytä yhtään enempää ja edellämenevä on jo kohta turvavälin päässä.

Suolijoelta vielä syrjemmälle.


4. Perässäroikkuja

No mutta Villehän se siellä. Siis taustapeilissä. Niin lähellä, että erottaa etuhampaiden välissä sinne lounaalta jääneen broilerinpalan. Villen näkövinkkelistä pahin liikenneturvallisuusriski aiheutuu niistä kuskeista, jotka ajavat liian lähellä edessä. Mikäli Ville joskus harvoin poistuu autostaan, niin hänet tunnistaa helposti. Hän on nimittäin Harri Kirvesniemen negatiivi. Hartsalla oli aina pää kallellaan oikealle. Villellä se on vasemmalle jopa kävellessä, koska hän on ajaessaan kyttäämässä koko ajan ohituspaikkaa ja pää jumiutuu vähitellen tuohon asentoon.
Jos Villen kunniaksi voi jotain sanoa, niin hän ei yleensä roiku pitkään perässä, vaan menee heti ohi paikan tarjoutuessa. Eikä yleensä ota edes tarpeettomia riskejä, vaan osaa kyllä ohitustekniikan. Paitsi tietysti ennakointia, sillä pysymällä kelpo turvavälin päässä hän ehtisi ennen ohittavalle kaistalle siirtymistä nostaa nopeuseron suuremmaksi.

Ei nyt ihan täyttä kymppiä voi antaa arvosanaksi.


3. Tuosta en kerkeä, mutta tuosta kyllä

Edessä on rekka. Ja sen takana pari henkilöautoa, itse olen kolmantena. Jonossa on neljäskin auto. Edessä avautuu suora. Aivan liian lyhyt sitä varten, että lähtisin rekasta ohi. Liian lyhyt siihenkin, että heti rekan perässä menevä ehtisi rekasta ohi. Mutta juuri sopivan mittainen siihen, että takana oleva neljäs auto ehtii minusta ohi. Jolloin joudun Tonin (nämä ovat yleensä kolmikymppisiä miehiä) kiilatessa väliin hidastamaan, vaikka olenkin pitänyt asianmukaista turvaväliä. Luuleeko Toni tosiaan että minä ajelen kahdeksaaviittä satasen alueella ihan huvin vuoksi enkä siksi että edessä on hitaammin meneviä?
Pahinta on se, kun kohta Toni pääsee rekan taakse kahden edellämenevän päästyä rekan ohi / käännyttyä sivutielle / Tonin ohitettua ne edellämenevät. Yleensä nimittäin Tonin kulkupelissä on huonompi kiihtyvyys kuin omassani. Niinpä Tonilta menee luultavasti yksi sellainen ohituspaikka sivu suun, jossa itse pääsisin rekan ohi turvallisesti. (Tai minun kohdallani luultavasti ei näin käy, koska olen vainoharhainen ohituspaikkojen suhteen, mutta useimpien muiden kohdalla näin tapahtuisi.) Eikä Tonin ja rekan väliin viitsi kiilata, koska a) silloin olisin yhtä taukki ja b) yleensä siinä ei ole riittävää turvaväliä muutenkaan.

Ö:n pilkut on joku huumoriveikko lisännyt.


2. Ehdinpäs ohi

Taustapeiliin ilmestyy auto, joka ajaa vielä selvempää ylinopeutta kuin itse ajan (se normaali 5 km/h). Heti ensimmäisellä ohituspaikalla Jani-Petteri (nämä ovat lähes aina nuoria miehiä) hurauttaa teinicorollallaan ohi. Ja kilometrin päästä joudun itse jarruttamaan, kun Jani-Petteri seisoo keskellä tietä vilkku vasemmalle odottamassa, että vastaantuleva letka menisi ohi ja pääsisi kääntymään sivutielle.
On tietysti mahdollista, että Jani-Petteri olikin matkallaan pidemmällä kuin luuli ja ohitti vahingossa. Epäilen kuitenkin vahvasti, että useimmiten kyseessä on pelkkä ajattelemattomuus eli ei ymmärretä millainen riesa tämmöisestä ohituksesta on muille tielläliikkujille liikennerytmin rikkojana. Ja onhan jokainen ohitus jo riski sinänsä, vaikka sen tekisi kuinka hyvin tahansa.
Joudun säännöllisesti kääntymään vasemmalle risteyksestä, jota edeltää parin kilometriä aiemmin ohituskaista. En koskaan ohita siinä edes edellä menevää rekkaa (tai oikeastaan varsinkaan rekkaa), koska on hyvin mahdollista että parin kilometrin päästä ohittamani auto joutuu hidastamaan, kun itse odotan risteyksessä kääntymismahdollisuutta.

Tällainen joki ylitetään Kaliningradin lähistöllä.


1. Suoraa tietä

Edellä horisontissa näkyy auto. Ehkä puolen kilometrin päässä. Etumatka pysyy vakiona. Sitten tulee mutka ja auto katoaa näkyvistä. Mutkan jälkeen tulee suora, jolla edeltäjä näkyy taas. Välimatkaa onkin enää 400 metriä. Silloin jo arvaa että jaaha. Tämä on taas näitä. Siellä se Kyllikki jälleen ajelee. Nämä kuskit ovat nimittäin poikkeuksetta jo myöhemmän keski-iän ylittäneitä naisia. Eivät toki kaikki myöhemmän keski-iän ohittaneet naiset näin aja, mutta kaikki näin ajavat ovat kyllä olleet myöhemmän keski-iän ohittaneita naisia.
Kun edessä on suora tie, vauhti on rajoituksen mukainen tai yleensä 5 km/h yli, joskus jopa reilumminkin. Vaan antaapa olla kun eteen tulee mutka, miten loiva tahansa. Tai ainakin sellainen että siinä on keltainen viiva (joo tiedetään että nämä muuttuvat nyt valkoisiksi kun täällä tahdotaan toimia yhtä tyhmästi kuin muualla Euroopassa). Silloin nopeus putoaa noin 10-20 % perusvauhdista. Eli kasikympin alueella sinne seitsemänkympin tienoille tai alle, vaihtelua on sekä yksilöstä että mutkan jyrkkyydestä riippuen. Tai jos suoralla tiellä on vastaantulija, niin taas nousee jalka kaasupolkimelta. Tässä tapauksessa nopeuden pudotus on hieman pienempi, yleensä noin 5-10 % perusvauhdista eli kasikympin alueella sinne seitsemäänviiteen.
Joka tapauksessa Kyllikki ajaa vähän yli sallittua nopeutta jos tie on suora eikä ole vastaantulijoita. Toisin sanoen silloin, kun takaa tuleva voisi ohittaa. Mutta ei ole tarvetta, kun nopeus on sopiva. Ja olisi sitä paitsi laitontakin, kun pitäisi päästellä selvää ylinopeutta. Vaan Kyllikin nopeus putoaa sietorajan alapuolelle välittömästi kun ohitusmahdollisuutta ei ole eli joku tulee vastaan tai ajetaan mutkassa.
Olen aivan varma, että tällainen toiminta ei ole millään tasolla tietoista. Sen nimittäin huomaa tavasta, jolla muutos tapahtuu. Hitaasti. Eli jalka nousee kaasulta vähitellen. Missään tapauksessa nopeus ei hidastu jarruttaen eikä edes siten, että jalka nousisi kaasulta heti. Ei, vaan vastaantulijan tai mutkan lähestyessä Kyllikin jalka koukistuu pikkuhiljaa varpaat polvea kohti. Tilanteen päätyttyä painuakseen taas pikkuhiljaa entiseen asentoonsa vapaan suoran auetessa. Ei heti, vaan taas hiljalleen.

Tämä ei ole Pohjanmaalla sijaitseva entinen kunta Tiukka, vaan Keski-Suomessa sijaitseva samanniminen paikka.