Kesken kuolleet

Tutkiessani taannoin kansanedustajien keskinäisiä sukulaisuussuhteita jouduin käymään läpi kaikkien 2605 kansanedustajana toimineen tietoja. Siinä samalla pidin kirjaa siitä, kuinka moni kansanedustaja on kuollut kesken edustajakautensa. Heitä oli laskujeni mukaan 171. Kesken edustajuutensa on siis kuollut noin 6,6 % eli noin joka viidestoista.

Suomessa parlamentaarikoilla ei ole tapana istua todella iäkkäiksi asti paikallaan. Tämä on ennemminkin enemmistövaalipiiriperiaatteella toimivien maiden ilmiö. Suomessa äänestäjät yleensä heittävät seniileinä eduskuntaan pyrkivät pihalle (muita hulluja kyllä valitaan sitäkin enemmän), mutta USA:ssa ja Britanniassa ei ole vaihtoehtoja, mikäli haluaa äänestää tiettyä puoluetta. Esimerkiksi USA:n senaatissa istui Strom Thurmond Etelä-Carolinan senaattorina melkein 50 vuotta, kunnes luopui paikastaan satavuotiaana. Thurmond oli muutenkin värikäs heppu: kannatti vielä uransa alkuaikoina yhdessä muiden etelän demokraattipuolueen edustajien kanssa rotuerottelua, mikä ei estänyt häntä tekaisemasta 22-vuotiaana aviotonta lasta 16-vuotiaan mustan kotiapulaisen kanssa, laskeutui 6.6.1944 Normandian maihinnousussa liitokoneella saksalaisten selustaan osana maahanlaskudivisioonaa, yleni sodassa everstiluutnantiksi, oli yhden kauden osavaltionsa kuvernöörinä ennen valtakunnanpolitiikkaan nousuaan, meni naimisiin kahdesti Miss Etelä-Carolinan kanssa (ensimmäinen vaimo oli 24 vuotta ja toinen 44 vuotta Thurmondia nuorempi, ensimmäinen kuoli syöpään lapsettoman avioliiton jälkeen, toisen kanssa tuli neljä lasta), loikkasi demokraateista republikaaneihin 1964 säilyttäen silti äänestäjien vankkumattoman kannatuksen ja sai toisesta vaimosta vieraannuttuaan lisäpotkua naistenmiehen maineelleen erityisesti nipistelemällä samaan hissiin osuneita naisia persuksista vielä yli ysikymppisenä.

Mutta takaisin asiaan. Suomessa kansanedustajilla on tapana luopua paikoistaan hyvissä ajoin. Niinpä vanhimpana eduskunnassa on istunut Suomen ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää, joka luopui paikastaan 82-vuotiaana. Vanhimpana kesken edustajakautensa on kuollut Väinö Voionmaa, 78-vuotiaana. Vanhimmaksi elänyt kansanedustaja on 104-vuotiaana kuollut Salme Katajavuori. Kaksi muutakin entistä kansanedustajaa eli yli satavuotiaaksi.
Vastaavasti nuorimpana on kuollut Julius Nurminen, joka oli kuollessaan vain hieman yli 31-vuotias. Nuorimpana entisenä kansanedustajana on kuollut niin ikään 31-vuotias Atte Mantere, jonka kansanedustajuus loppui jo 29-vuotiaana.
Edustajana kuolleiden keskimääräinen kuolinikä on 54,2 vuotta.

Aiemmin istuvien kansanedustajien kuolemat olivat lähes jokavuotisia tapahtumia, nykyään melko harvinaisia. Selityksiä on monia. Aiemmin edustajanpaikassa roikuttiin kiinni terveystilanteesta huolimatta, koska se oli parasta mihin saattoi päästä. Nykyään kansanedustajan paikka tuntuu olevan lähinnä ponnahduslauta hyvin palkattuun eläkevirkaan, usein Brysselissä. Toki terveydenhuoltokin on parantunut eli piilevät sairauden huomataan useammin ajoissa ja ne saadaan hoidettua. Samoin edustajien keski-ikä lienee pudonnut ihmisten eliniän samalla pidentyessä.

Vuosikymmenittäin (laskuissa esim. 1970-luku on 1.1.1970-31.12.1979) kuolemia on tapahtunut seuraavasti:

Vuosikymmen	Kuolleita
1900	0
1910	25
1920	18
1930	24
1940	26
1950	22
1960	24
1970	18
1980	6
1990	2
2000	3
2010	2
2020	0

Kuten voi havaita, muutos on ollut melkoinen. Yksittäisistä vuosista vähintään viisi istuvaa kansanedustajaa on kuollut 1918 (10, tämä ei liene yllätys kaikkein tuhoisimpana vuotena), 1933 (6, olisiko edellisenä vuonna tapahtuneella Alkon avaamisella jotain yhteyttä asiaan), 1943 (5) ja 1964 (5). Vuosina 1951-1965 eli viitenätoista peräkkäisenä vuotena kuoli aina vähintään yksi istuva kansanedustaja. Vastaavasti pisin ajanjakso, jolloin yksikään istuva kansanedustaja ei ole kuollut, oli yli yhdeksän vuoden putki 2010-2019.
Eduskunnan istuntokausista eniten kuolleita tuli ns. "pitkän parlamentin" aikana 1939-1945, jolloin kuoli peräti 17 kansanedustajaa. Tämä on ymmärrettävää paitsi kauden pituuden, myös sota-ajan rasitusten takia.
Etenkin kansanedustuslaitoksen alkuvaiheessa vaalikaudet jäivät usein lyhyiksi parlamentin hajoittamisen takia. Niinpä kahden ensimmäisen vaalikauden aikana (vaalit 1907 ja 1908) ei kuollut yhtään istuvaa kansanedustajaa. Myöskään vuosina 1916-1917 istuneen eduskunnan aikana ei kuollut yhtään silloista kansanedustajaa. Seuraavia viikatemiesvapaita vaalikausia saatiinkin odottaa sitten 2000-luvulle asti. Tällä vuosituhannella niitä on tullut peräti kolme, 2003-2007, 2011-2015 ja 2015-2019.

Ilmeisesti lyhin aika, jonka kansanedustajana kuollut on ehtinyt eduskunnassa olla, on vuonna 1919 eduskuntaan valitulla Edla Lyytisellä, joka kuoli vajaat kaksi kuukautta valinnan jälkeen. Vuonna 1945 eduskuntaan valittu Reino Uusisalmi ehti olla edustajana hieman yli kaksi kuukautta. Nämä eivät kuitenkaan ole kaikkien aikojen lyhyimpiä kansanedustajuuksia, vaan lyhyempiä on useita. Näissä tapauksissa edustaja on tullut varasijalta kauden loppuajaksi tai luopunut paikastaan jostain syystä. Kaikkien aikojen lyhin kansanedustajuus on epäilemättä paremmin pakinoitsijana tunnetulla Hjalmar Nortamolla (tuolloin vielä Nordling), joka oli kansanedustajana vain yhden päivän, sopivasti aprillipäivänä vuonna 1910. Hän tuli kesken kauden kuolleen Frans Rapolan tilalle, mutta sai heti vapautuksen sairauden vuoksi.

Edustajan kuollessa tai erotessa muusta syystä tilalle nousee siis varaedustaja. Ehkä erikoisin kohtalo varaedustajista on ollut Onni Mannilalla, joka nousi kansanedustajaksi varasijalta peräti kahdesti istuvan edustajan kuoltua, ensin 1953 Aino Luostarisen tilalle ja seuraavalla vaalikaudella 1955 Väinö Kaasalaisen tilalle.

Alussa todettiin, että toimensa aikana kuolleita kansanedustajia on 171. Tämä luku on kuitenkin tulkinnanvarainen. Puutteita listassa saattaa olla, otan mielelläni korjauksia vastaan. Mutta tulkinnanvaraisuutta esiintyy muutenkin.
Esimerkiksi Väinö Hakkila oli päättänyt luopua kansanedustajapaikastaan eikä asettunut enää ehdokkaaksi vuoden 1958 vaaleissa. Vaalit pidettiin 6.-7.7.1958. Hakkila kuoli 18.7.1958 eli yksitoista päivää vaalien jälkeen. Uusi eduskunta kuitenkin kokoontui vasta 22.7.1958, joten Hakkila oli edustaja kuolemaansa asti ja hänet on laskettu mukaan 171 edustajana kuolleen joukkoon.
Päinvastaista tapausta eli uutena kansanedustajaksi valittu olisi kuollut ennen uuden eduskunnan kokoontumista ei tiettävästi ole. Kylläkin yksi tapaus, jossa paikkansa uusinut edustaja kuoli tässä välissä, mutta ei siis sellaista jossa kansanedustajaksi valittu ei olisi koskaan edustajaksi kuolemansa takia ehtinyt.

Muita kyseenalaisia tapauksia ovat ne SDP:n kansanedustajat, jotka erotettiin eduskunnasta vapaussodan jälkeen ja kuolivat ennen uusia vaaleja tai varamiehen nousua tilalle. Näitä on kaksi:
Matti Lonkainen, 14.11.1918, 44 v
Eduskunnan sivuilla Lonkaisen edustajantoimen katsotaan lakanneen 16.5.1918, kuten lähes kaikkien muidenkin SDP:n kansanedustajien. Uudet vaalit järjestettiin kuitenkin vasta maaliskuussa 1919. Tynkäeduskunta kokoontui vapaussodan jälkeen 15.5.1918, jolloin kaikki SDP:n edustajat Matti Paasivuorta lukuun ottamatta puuttuivat. Lonkainen menehtyi vankina ollessaan äkilliseen sairauteen Helsingin kirurgisessa sairaalassa. Tämä tapahtui ennen seuraavia vaaleja, joten Lonkainen on tässä mielessä rajatapaus: kuoliko hän kansanedustajana koska oli erotettu ilman sijaista? Varaedustajat - hekin vajaalukuisina - kutsuttiin eduskuntaan vasta joulukuussa.
Oskari Suutala, 25.2.1919, 31 v
Kuoli keuhkotautiin Sörnäisten kuritushuoneessa. Edustajantoimi katsottiin päättyneeksi 25.9.1918.
Näitä kahta ei ole laskettu edustajantoimensa aikana menehtyneiksi.

Edustajakautensa aikana kuolleet kansanedustajat kuolinpäivän mukaisessa järjestyksessä:

Oskar Hainari, 23.1.1910, 53 v
Hainari oli ensimmäisenä kuollut kansanedustaja (ei siis nuorimpana, mutta kronologisesti ensimmäisenä), vaikka jo eduskunnasta pois jääneetkin laskettaisiin.

Frans Rapola, 20.3.1910, 47 v

Justus Ripatti, 16.1.1912, 48 v

Kalle Viljakainen, 17.4.1913, 60 v

Juho Lallukka, 1.3.1914, 61 v
Tunnetaan paremmin legendaarisena liikemiehenä, mutta ehti olla kolme vuotta eduskunnassa.

Leo Mechelin, 26.1.1914, 74 v
Mechelin on syntymävuodeltaan (1839) aikaisin koskaan kansanedustajana ollut.

Kyösti Kanniainen, 22.6.1915, 44 v

William Lundström, 17.7.1915, 35 v

Kalle Kustaa Pykälä, 2.10.1915, 50 v
Pykälä ammuttiin ikkunan läpi kotitalonsa saunaan. Murhan motiivina oli kosto siitä, että Pykälä oli oikeudessa paljastanut väärän valan vannoneen todistajan. Todennäköinen murhaaja pakeni Yhdysvaltoihin eikä häntä saatu koskaan oikeuden eteen.

Heikki Häyrynen, 20.10.1915, 39 v

Arvid Neovius, 28.1.1916, 54 v

Reinhold Grönvall, 3.3.1916, 64 v

John Hedberg, 12.4.1916, 76 v

Antti Mikkola, 1.2.1918, 48 v
Punaiset pidättivät nuorsuomalaisten kansanedustajan Helsingissä ja ampuivat hänet seuraavana päivänä.

Ernst Saari, 29.3.1918, 35 v
Suomalaisen puolueen kansanedustaja Saari oli vapaussodan aikana punaisten vankina ja hänet murhattiin Tampereella.

Juho Lehmus, 6.4.1918, 59 v
Valkoiset vangitsivat SDP:n kansanedustajan ja teloittivat hänet seuraavana päivänä Tampereella.

Samuli Häkkinen, 6.5.1918, 60 v
Valkoiset teloittivat SDP:n kansanedustajan Viipurin vankileirillä.

Georg W. Johansson, 9.5.1918, 40 v
SDP:n kansanedustaja teki itsemurhan Helsingissä punaisten hävitessä vapaussodan.

Vilho Lehokas, ??.5.1918, 42 v
SDP:n kansanedustaja jäi vapaussodan loppuvaiheessa valkoisten vangiksi. Hänet ammuttiin Viipurin vankileirillä toukokuussa 1918, tarkka päivämäärä ei ole tiedossa.

Juho Hakkinen, 16.5.1918, 45 v
SDP:n kansanedustaja jäi vapaussodan loppuvaiheessa valkoisten vangiksi. Hän sai kenttäoikeudelta kuolemantuomion toimittuaan punaisten hallituksessa sodan aikana. Hänet teloitettiin Viipurissa toukokuussa. Täsmällinen päivämäärä on epävarma.

Juho Rikkonen, 16.5.1918, 43 v
SDP:n kansanedustaja teloitettiin Viipurin vankileirillä. Täsmällinen päivämäärä on epävarma.

Albin Valjakka, 29.6.1918, 40 v
SDP:n kansanedustaja kuoli Viipurin vankileirillä.

Julius Nurminen, 24.7.1918, 31 v
SDP:n kansanedustaja kuoli Tammisaaren vankileirillä. Hän on kaikkein nuorimpana kuollut kansanedustaja. Myös Oskari Suutala ja Viljo Kilpeläinen sekä entinen kansanedustaja Atte Mantere kuolivat 31-vuotiaina, mutta Nurminen oli heistä nuorin.

Edla Lyytinen, 21.5.1919, 44 v
Ehti olla kansanedustajana vajaat kaksi kuukautta.

Väinö Vankkoja, 10.8.1919, 38 v
Toimittajana ollessaan Vankkoja tuomittiin kaksi kertaa muutamaksi kuukaudeksi vankeuteen majesteettirikoksesta kirjoittamiensa artikkelien takia, vuosina 1912 ja 1914. Vankilassa hän sai keuhkotaudin, johon kuoli myöhemmin. Sitä ennen hänet oli tullut kansanedustajaksi 1918 teloitetun Juho Lehmuksen tilalle ja uusinut paikkansa vaaleissa.

Sikstus Rönnberg, 30.8.1919, 58 v
Ehti olla kansanedustajana vain viiden kuukauden ajan.

Taavetti Heimonen, 1.6.1920, 49 v

Penna Paunu, 24.8.1920, 51 v

Toivo Turtiainen, 12.9.1920, 36 v

Matti Helenius-Seppälä, 18.10.1920, 50 v
Kieltolain kannattajana tunnettu raittiusliikkeen johtaja Helenius-Seppälä osallistui kansainväliseen raittiuskonferenssiin USA:ssa. Paluumatkalla hän sai keuhkoveritulpan laivassa keskellä Atlanttia ja menehtyi.

Oskari Leivo, 12.12.1921, 45 v
Leivo kuoli Porin sairaalassa suolistoverenvuotoon.

Aleksanteri Koivisto, 22.12.1921, 58 v

Heikki Ritavuori, 14.2.1922, 41 v
Sisäministeri Ritavuori on itsenäisyyden ajan ainoa poliittisen murhan uhri.

Leonard Typpö, 27.6.1922, 54 v

Alex Alfthan, 3.7.1922, 56 v
Tuli eduskuntaan sairauden takia vapautetun Artturi Virkkusen (k. 1924) tilalle 16.2.1922 eli ehti olla vain vajaat viisi kuukautta kansanedustajana.

Evert Huttunen, 29.3.1924, 39 v

Aaro Jaskari, 28.7.1925, 45 v

Pekka Meriläinen, 9.4.1926, 40 v
Meriläinen oli mennyt naimisiin samana vuonna kuin kuoli.

Valentin Annala, 19.10.1926, 66 v

Kaarlo Saari, 25.2.1927, 71 v

Juho Komulainen, 10.4.1927, 52 v

Janne Ihamuotila, 21.1.1929, 60 v

Taavi Tainio, 17.3.1929, 54 v
Tainion tilalle eduskuntaan nousi Axel Åhlström, joka myös kuoli kesken seuraavan edustajakauden viisi vuotta myöhemmin.

Iida Vihuri, 7.9.1929, 47 v
Vihuri hukkui höyrylaiva Kurun upotessa Näsijärvellä Suomen historian tuhoisimmassa sisävesionnettomuudessa.

Georg Schauman, 6.10.1930, 60 v

W.W. Tuomioja, 2.10.1931, 43 v

Hilda Seppälä, 31.3.1932, 52 v
Myös Seppälän tilalle eduskuntaan noussut Anni Huotari menehtyi kansanedustajana ollessaan.

Taavetti Nuutinen, 25.11.1932, 41 v

Juho Kaskinen, 2.12.1932, 66 v
Pääsi alkujaan eduskuntaan 1919 sairauden takia eronneen kansanedustajan tilalle.

Emanuel Aromaa, 14.1.1933, 59 v
Aromaa oli vähällä kuolla jo viisitoista vuotta aiemmin, mutta SDP:n kansanedustaja onnistui piilottelemaan sodan jälkeen pahimman ohi ja selvisi kuritushuonetuomiolla sekä kansalaisluottamuksen menetyksellä, mikä tarkoitti samalla eduskuntapaikan menetystä. Hän palasi armahduksen jälkeen eduskuntaan vuoden 1924 vaaleissa.

Aleksanteri Koskenheimo, 18.2.1933, 56 v

Julius Ailio, 4.3.1933, 60 v

Bror Päivänsalo, 23.8.1933, 57 v

Juho Ryynänen, 18.9.1933, 59 v

Kalle Myllymäki, 12.10.1933, 50 v

Mikko Suokas, 13.10.1934, 41 v

Axel Åhlström, 26.10.1934, 43 v
Tuli eduskuntaan 1929 tuolloin kuolleen Taavi Tainion tilalle. Åhlström oli joutunut sosialistisena toimittajana vapaussodan jälkeen Tammisaaren vankileirille, josta onnistui pakenemaan. Hän piileskeli vuosikausia salanimen turvin, kunnes tuli julkisuuteen yleisen armahduksen jälkeen. Åhlström kuoli ilmeisesti vankileirillä saamansa munuaissairauden seurauksiin.

Martti Rantanen, 23.6.1935, 50 v

Hilja Pärssinen, 23.9.1935, 59 v

Jooseppi Kauranen, 8.11.1935, 55 v

Matti Puittinen, 30.1.1937, 53 v

Viljo Kilpeläinen, 12.5.1937, 31 v

Juho Kaakinen, 10.4.1938, 41 v

Eetu Vaarama, 29.1.1938, 59 v

Rafael Colliander, 25.5.1938, 60 v

Kaarlo Hänninen, 25.3.1939, 62 v
Hänninen sai sydänkohtauksen noustessaan eduskunnan portaita ja menehtyi.

Hannes Ryömä, 22.5.1939, 61 v
Erosi sairautensa takia ministerin tehtävistä 1938, mutta jatkoi kansanedustajana kuolemaansa asti. Myös hänen poikansa Mauri Ryömä kuoli kesken kansanedustajakautensa.

Toivo Janhonen, 3.11.1939, 53 v

Kaarlo Mikkola, 28.5.1940, 48 v

Aleksi Lehtonen, 2.10.1940, 43 v

Elsa Metsäranta, 25.1.1941, 53 v

Väinö Havas, 21.8.1941, 43 v
Vaikka kansanedustajat oli vapautettu sotapalveluksesta, muutama lähti rintamalle vapaaehtoisena. Yksi heistä oli kokoomuksen edustaja Havas, joka kaatui JR 50:n komppanianpäällikkönä. Hän on ainoa sodassa kaatunut istuva kansanedustaja (sodassa kaatuivat myös IKL:ää edustaneet entiset kansanedustajat Elias Simojoki ja Arne Somersalo).

Kaarlo Kares, 23.3.1942, 68 v
IKL:n kansanedustaja menehtyi sota-aikana osin sen vuoksi, että tiukan periaatteellisena miehenä kieltäytyi hankkimasta niukkojen korttiannoksien lisukkeeksi ylimääräistä ruokaa.

Antti Halonen, 5.7.1942, 57 v

Jalmari Pilkama, 12.8.1942, 61 v

Ville Komu, 15.11.1942, 47 v

Aimo Cajander, 21.1.1943, 63 v
Talvisodan syttyessä pääministerinä olleen Cajanderin poliittinen ura käytännössä katkesi saman tien, mutta hän jatkoi ns. "pitkän parlamentin" rivikansanedustajana kuolemaansa asti.

Anni Huotari, 15.4.1943, 68 v
Huotari oli eduskunnassa peräti neljään otteeseen. Hän ehti pudota ja nousta takaisin jo kerran ennen vapaussotaa. Myös hänen miehensä Anton oli kansanedustajana pudoten ja nousten takaisin samoissa vaaleissa kuin vaimonsa, tosin hänen edustajauransa oli alkanut yksiä vaaleja myöhemmin. Vapaussodan jälkeen demaripariskunta päätti paeta Neuvosto-Venäjälle, mutta muutti mielensä ja päätyi vankileirikeikalle Suomeen. Samalla meni molemmilta kansanedustajuus. Anton ei enää palannut eduskuntaan ja päätyi itsemurhaan 1931. Anni valittiin takaisin 1922, putosi 1927 ja palasi jälleen 1932 tuolloin kuolleen Hilda Seppälän tilalle uusien paikkansa vielä kolmissa vaaleissa. Huotari kuoli liikenneonnettomuudessa.

Alex Hämäläinen, 28.8.1943, 49 v

Väinö Kokko, 5.12.1943, 63 v

Matti Luoma-aho, 27.12.1943, 58 v

Kustaa Perho, 8.6.1944, 59 v

Albin Koponen, 10.11.1944, 63 v

Ragnar Furuhjelm. 15.11.1944, 65 v

Reino Uusisalmi, 14.6.1945, 46 v
Ehti olla kansanedustajana vain kolmisen kuukautta.

K.H. Wiik, 29.6.1946, 63 v

Toivo Järvinen, 24.4.1947, 51 v

Kalle Hakala, 16.5.1947, 67 v

Väinö Voionmaa, 24.5.1947, 78 v
Voionmaa on vanhimpana kuollut istuva kansanedustaja, mutta ei vanhin kansanedustajana ollut.

Vihtori Metsäranta, 20.11.1947, 67 v

Yrjö Räisänen, 18.6.1948, 60 v

Teuvo Valanne, 10.7.1948, 62 v

Arvi Oksala, 23.7.1949, 58 v

Jere Juutilainen, 7.11.1949, 60 v

Lassi Hiekkala, 5.10.1951, 62 v

Paavo Leskinen, 5.3.1952, 56 v

Mauno Pekkala, 30.6.1952, 62 v

Mikko Järvinen, 30.4.1953, 57 v

Aino Luostarinen, 3.7.1953, 64 v

Henrik Kullberg, 4.12.1953, 62 v
Toimittuaan yli kaksikymmentä vuotta rivikansanedustajana Kullberg sai vihdoin ministerinsalkun marraskuussa 1953, mutta kuoli vain reilut pari viikkoa myöhemmin.

Emil Lampinen,, 14.5.1954, 71 v

Juho Niukkanen, 17.5.1954, 65 v
Yli kolmekymmentä vuotta kansanedustajana ollut Niukkanen valittiin eduskuntaan vielä keväällä 1954, mutta kuoli pari kuukautta sen jälkeen. Hän sairasti diabetesta ja hänen toinen jalkansa oli amputoitu jo aiemmin.

Yrjö Kilpeläinen, 30.1.1955, 47 v

Väinö Kaasalainen, 14.4.1955, 52 v

Eero Saari, 29.5.1955, 47 v

Lauri Murtomaa, 29.7.1955, 55 v

Martti Huttunen, 10.1.1956, 44 v

Penna Tervo, 26.2.1956, 54 v
Tervo oli valtiovarainministeri kuollessaan auto-onnettomuudessa. Onnettomuus tapahtui vain yksitoista päivää dramaattisen presidentinvaalin jälkeen ja on osin tästä syystä herättänyt salaliittospekulaatioita, joita onnettomuudesta kertovat raportit eivät millään tavoin tue. Tervoa pidetään yhtenä vahvimmista ehdokkaista Kekkosen valinnan ratkaisseen äänen antajaksi. Hänen piti muiden sosialidemokraattien mukana äänestää Fagerholmia, mutta ainakin yksi valitsijamies lipesi ruodusta.

Juho Kuittinen, 12.6.1956, 66 v

Arvi Ikonen, 9.1.1957, 44 v

Heikki Soininen, 19.4.1957, 66 v

Väinö Hakkila, 18.7.1958, 76 v
Puhemiehenä vuoteen 1945 asti toiminut Hakkila päätti luopua eduskuntapaikastaan eikä ollut enää vuoden 1958 vaaleissa ehdokkaana. Vaalit järjestettiin 6.-7.7.1958 ja uusi eduskunta kokoontui 22.7.1958. Hakkila kuoli näiden tapahtumien välissä, joten hän oli vielä kansanedustaja kuollessaan. Hänen tilalleen ei kuitenkaan enää nostettu varaedustajaa kolmen päivän ajaksi.

Mauri Ryömä, 28.11.1958, 47 v
Kuoli auto-onnettomuudessa. Myös hänen isänsä Hannes Ryömä kuoli kesken kansanedustajakautensa.

Toivo Kujala, 7.4.1959, 54 v

Johannes Virtanen, 24.11.1959, 61 v

Arthur Larson, 21.10.1959, 62 v

Matti Miikki, 9.7.1960, 70 v

Valdemar Liljeström, 11.11.1960, 58 v

Ralf Törngren, 16.5.1961, 62 v
Entinen pääministeri Törngren oli kuollessaan ulkoministeri.

Aino Malkamäki, 17.10.1961, 66 v

Yrjö Enne, 12.11.1961, 62 v

Pentti Niemi, 7.2.1962, 59 v
Niemi valittiin eduskuntaan jatkokaudelle 1962, mutta hän kuoli vain kaksi päivää vaalien jälkeen.

Inkeri Virtanen, 29.6.1962, 41 v

Esa Hietanen, 15.10.1962, 66 v

Eeli Erkkilä, 1.4.1963, 53 v

Markus Niskala, 14.4.1963, 72 v

Väinö Kuoppala, 2.9.1963, 49 v

Yrjö Murto, 17.12.1963, 64 v
Murron tilalle kansanedustajaksi noussut Janne Mustonen kuoli vajaan puolen vuoden kuluttua kesken kauden.

Väinö Tikkaoja, 30.1.1964, 54 v

Georg Eriksson, 28.2.1964, 63 v

Olli Aulanko, 30.4.1964, 42 v
Mannerheim-ristin ritari menehtyi sydänkohtaukseen.

Janne Mustonen, 11.5.1964, 63 v
Mustonen ehti olla kansanedustajana vain muutaman kuukauden noustuaan kesken kauden kuolleen Yrjö Murron tilalle.

Jaakko Hakala, 22.8.1964, 51 v

Kauno Kleemola, 12.3.1965, 58 v
Kleemola on ainoa eduskunnan puhemies, joka on kuollut kesken puhemieskauden.

Marja Lahti, 19.4.1967, 65 v

Olli J. Uoti, 13.5.1967, 37 v

Pekka Silander, 14.5.1968, 43 v

Uuno Takki, 15.9.1968, 67 v

Olavi Lahtela, 29.12.1968, 53 v
Lahtela sai sairaskohtauksen kesken eduskuntapuheensa ja menehtyi lääkärikansanedustajien antamasta ensiavusta huolimatta.

Lyyli Koskinen, 27.8.1969, 50 v

Toivo Antila, 1.4.1970, 59 v

Antero Väyrynen, 2.8.1970, 53 v

Juha Rihtniemi, 12.1.1971, 43 v
Myös hänen siskonsa Irma Rihtniemi-Koski kuoli kesken kansanedustajakautensa.

Eero Laine, 15.1.1971, 40 v

Eeli Lepistö, 30.7.1973, 46 v

Tyyne Paasivuori, 28.7.1974, 66 v

Juha Vikatmaa, 2.12.1974, 33 v
Vikatmaan lupaava poliittinen ura katkesi yllättävään itsemurhaan.

Pentti Pekkarinen, 20.1.1975, 57 v
Menehtyi samana päivänä auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin.

Kalevi Huotari, 8.3.1975, 50 v

Eero Salo, 13.10.1975, 54 v

Evald Häggblom, 29.8.1976, 70 v

Markku Salonen, 46 v 11.3.1977

Aarne Pulkkinen, 30.12.1977, 62 v

Olavi Majlander, 3.10.1978, 62 v
Majlander menehtyi listan kahden seuraavan kansanedustajan ja kaikkien kahdentoista muun lennolla olleen kanssa Rissalan lentoturmassa.

Kirsti Hollming, 3.10.1978, 45 v
Hollmingin ei pitänyt olla lennolla mukana lainkaan, koska ei ollut kyseisellä maanpuolustuskurssilla. Hän oli sattumalta Kuopiossa tavannut edustajakollega Arto Merisaaren, joka järjesti Hollmingille kyydin Helsinkiin samalla Ilmavoimien koneella.

Arto Merisaari, 3.10.1978, 38 v
Samassa lento-onnettomuudessa menehtyi kolmen istuvan kansanedustajan lisäksi myös yksi entinen, Vaasan läänin maaherra Antti Pohjonen. Myös Tarja Halosen, joka ei vielä tuolloin ollut kansanedustaja, piti olla samalla lennolla, mutta hän jäi viime hetkellä pois.

Antero Salmenkivi, 29.1.1979, 47 v

Eino Poutiainen, 12.9.1979, 61 v

Salme Myyryläinen, 13.9.1980, 57 v

Irma Rihtniemi-Koski, 6.1.1981, 54 v
Myös hänen veljensä Juha Rihtniemi kuoli kesken kansanedustajakautensa.

Tellervo M. Koivisto, 6.3.1982, 54 v
Liukastui eduskuntatalon portaissa ja kuoli kolme päivää myöhemmin.

Bror Lillqvist, 2.2.1983, 64 v

Reijo Enävaara, 6.8.1984, 46 v

Pentti Liedes, 6.8.1985, 64 v
Liedes putosi eduskunnasta 1983, mutta nousi sinne muutaman kuukauden kuluttua uudestaan tuomioistuimen määrättyä äänten uudelleenlaskennan, joka muutti äänimääriä. Muutaman kuukauden eduskunnassa istunut Heikki Mustonen putosi tämän takia, mutta nousi takaisin Liedeksen kuoltua.

Arvo Kemppainen, 22.2.1991, 44 v

Väinö Saario, 22.5.1996, 53 v
Kuoli rutiinileikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.

Rainer Erlund, 16.4.2000, 60 v
Erlund hukkui veneilyonnettomuudessa Bromarvissa.

Jorma Vokkolainen, 27.1.2001, 47 v

Susanna Haapoja, 30.5.2009, 42 v
Sai aivoverenvuodon kesken edustustilaisuuden ja menehtyi seuraavana päivänä.

Tommy Tabermann, 1.7.2010, 62 v
Tabermann menehtyi aivokasvaimeen.

Antti Rantakangas, 22.11.2019, 55 v
Rantakangas kaatui kotonaan ja löi päänsä kohtalokkaasti.