tiistai 28. heinäkuuta 2020

Kesken kuolleet


Tutkiessani taannoin kansanedustajien keskinäisiä sukulaisuussuhteita jouduin käymään läpi kaikkien 2605 kansanedustajana toimineen tietoja. Siinä samalla pidin kirjaa siitä, kuinka moni kansanedustaja on kuollut kesken edustajakautensa. Heitä oli laskujeni mukaan 171. Kesken edustajuutensa on siis kuollut noin 6,6 % eli noin joka viidestoista.

Suomessa parlamentaarikoilla ei ole tapana istua todella iäkkäiksi asti paikallaan. Tämä on ennemminkin enemmistövaalipiiriperiaatteella toimivien maiden ilmiö. Suomessa äänestäjät yleensä heittävät seniileinä eduskuntaan pyrkivät pihalle (muita hulluja kyllä valitaan sitäkin enemmän), mutta USA:ssa ja Britanniassa ei ole vaihtoehtoja, mikäli haluaa äänestää tiettyä puoluetta. Esimerkiksi USA:n senaatissa istui Strom Thurmond Etelä-Carolinan senaattorina melkein 50 vuotta, kunnes luopui paikastaan satavuotiaana. Thurmond oli muutenkin värikäs heppu: kannatti vielä uransa alkuaikoina yhdessä muiden etelän demokraattipuolueen edustajien kanssa rotuerottelua, mikä ei estänyt häntä tekaisemasta 22-vuotiaana aviotonta lasta 16-vuotiaan mustan kotiapulaisen kanssa, laskeutui 6.6.1944 Normandian maihinnousussa liitokoneella saksalaisten selustaan osana maahanlaskudivisioonaa, yleni sodassa everstiluutnantiksi, oli yhden kauden osavaltionsa kuvernöörinä ennen valtakunnanpolitiikkaan nousuaan, meni naimisiin kahdesti Miss Etelä-Carolinan kanssa (ensimmäinen vaimo oli 24 vuotta ja toinen 44 vuotta Thurmondia nuorempi, ensimmäinen kuoli syöpään lapsettoman avioliiton jälkeen, toisen kanssa tuli neljä lasta), loikkasi demokraateista republikaaneihin 1964 säilyttäen silti äänestäjien vankkumattoman kannatuksen ja sai toisesta vaimosta vieraannuttuaan lisäpotkua naistenmiehen maineelleen erityisesti nipistelemällä samaan hissiin osuneita naisia persuksista vielä yli ysikymppisenä.

Mutta takaisin asiaan. Suomessa kansanedustajilla on tapana luopua paikoistaan hyvissä ajoin. Niinpä vanhimpana eduskunnassa on istunut Suomen ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää, joka luopui paikastaan 82-vuotiaana. Vanhimpana kesken edustajakautensa on kuollut Väinö Voionmaa, 78-vuotiaana. Vanhimmaksi elänyt kansanedustaja on 104-vuotiaana kuollut Salme Katajavuori. Kaksi muutakin entistä kansanedustajaa eli yli satavuotiaaksi.
Vastaavasti nuorimpana on kuollut Julius Nurminen, joka oli kuollessaan vain hieman yli 31-vuotias. Nuorimpana entisenä kansanedustajana on kuollut niin ikään 31-vuotias Atte Mantere, jonka kansanedustajuus loppui jo 29-vuotiaana.
Edustajana kuolleiden keskimääräinen kuolinikä on 54,2 vuotta.

Aiemmin istuvien kansanedustajien kuolemat olivat lähes jokavuotisia tapahtumia, nykyään melko harvinaisia. Selityksiä on monia. Aiemmin edustajanpaikassa roikuttiin kiinni terveystilanteesta huolimatta, koska se oli parasta mihin saattoi päästä. Nykyään kansanedustajan paikka tuntuu olevan lähinnä ponnahduslauta hyvin palkattuun eläkevirkaan, usein Brysselissä. Toki terveydenhuoltokin on parantunut eli piilevät sairauden huomataan useammin ajoissa ja ne saadaan hoidettua. Samoin edustajien keski-ikä lienee pudonnut ihmisten eliniän samalla pidentyessä.

Vuosikymmenittäin (laskuissa esim. 1970-luku on 1.1.1970-31.12.1979) kuolemia on tapahtunut seuraavasti:

VuosikymmenKuolleita
19000
191025
192018
193024
194026
195022
196024
197018
19806
19902
20003
20102
20200

Kuten voi havaita, muutos on ollut melkoinen. Yksittäisistä vuosista vähintään viisi istuvaa kansanedustajaa on kuollut 1918 (10, tämä ei liene yllätys kaikkein tuhoisimpana vuotena), 1933 (6, olisiko edellisenä vuonna tapahtuneella Alkon avaamisella jotain yhteyttä asiaan), 1943 (5) ja 1964 (5). Vuosina 1951-1965 eli viitenätoista peräkkäisenä vuotena kuoli aina vähintään yksi istuva kansanedustaja. Vastaavasti pisin ajanjakso, jolloin yksikään istuva kansanedustaja ei ole kuollut, oli yli yhdeksän vuoden putki 2010-2019.
Eduskunnan istuntokausista eniten kuolleita tuli ns. "pitkän parlamentin" aikana 1939-1945, jolloin kuoli peräti 17 kansanedustajaa. Tämä on ymmärrettävää paitsi kauden pituuden, myös sota-ajan rasitusten takia.
Etenkin kansanedustuslaitoksen alkuvaiheessa vaalikaudet jäivät usein lyhyiksi parlamentin hajoittamisen takia. Niinpä kahden ensimmäisen vaalikauden aikana (vaalit 1907 ja 1908) ei kuollut yhtään istuvaa kansanedustajaa. Myöskään vuosina 1916-1917 istuneen eduskunnan aikana ei kuollut yhtään silloista kansanedustajaa. Seuraavia viikatemiesvapaita vaalikausia saatiinkin odottaa sitten 2000-luvulle asti. Tällä vuosituhannella niitä on tullut peräti kolme, 2003-2007, 2011-2015 ja 2015-2019.

Ilmeisesti lyhin aika, jonka kansanedustajana kuollut on ehtinyt eduskunnassa olla, on vuonna 1919 eduskuntaan valitulla Edla Lyytisellä, joka kuoli vajaat kaksi kuukautta valinnan jälkeen. Vuonna 1945 eduskuntaan valittu Reino Uusisalmi ehti olla edustajana hieman yli kaksi kuukautta. Nämä eivät kuitenkaan ole kaikkien aikojen lyhyimpiä kansanedustajuuksia, vaan lyhyempiä on useita. Näissä tapauksissa edustaja on tullut varasijalta kauden loppuajaksi tai luopunut paikastaan jostain syystä. Kaikkien aikojen lyhin kansanedustajuus on epäilemättä paremmin pakinoitsijana tunnetulla Hjalmar Nortamolla (tuolloin vielä Nordling), joka oli kansanedustajana vain yhden päivän, sopivasti aprillipäivänä vuonna 1910. Hän tuli kesken kauden kuolleen Frans Rapolan tilalle, mutta sai heti vapautuksen sairauden vuoksi.

Edustajan kuollessa tai erotessa muusta syystä tilalle nousee siis varaedustaja. Ehkä erikoisin kohtalo varaedustajista on ollut Onni Mannilalla, joka nousi kansanedustajaksi varasijalta peräti kahdesti istuvan edustajan kuoltua, ensin 1953 Aino Luostarisen tilalle ja seuraavalla vaalikaudella 1955 Väinö Kaasalaisen tilalle.

Alussa todettiin, että toimensa aikana kuolleita kansanedustajia on 171. Tämä luku on kuitenkin tulkinnanvarainen. Puutteita listassa saattaa olla, otan mielelläni korjauksia vastaan. Mutta tulkinnanvaraisuutta esiintyy muutenkin.
Esimerkiksi Väinö Hakkila oli päättänyt luopua kansanedustajapaikastaan eikä asettunut enää ehdokkaaksi vuoden 1958 vaaleissa. Vaalit pidettiin 6.-7.7.1958. Hakkila kuoli 18.7.1958 eli yksitoista päivää vaalien jälkeen. Uusi eduskunta kuitenkin kokoontui vasta 22.7.1958, joten Hakkila oli edustaja kuolemaansa asti ja hänet on laskettu mukaan 171 edustajana kuolleen joukkoon.
Päinvastaista tapausta eli uutena kansanedustajaksi valittu olisi kuollut ennen uuden eduskunnan kokoontumista ei tiettävästi ole. Kylläkin yksi tapaus, jossa paikkansa uusinut edustaja kuoli tässä välissä, mutta ei siis sellaista jossa kansanedustajaksi valittu ei olisi koskaan edustajaksi kuolemansa takia ehtinyt.

Muita kyseenalaisia tapauksia ovat ne SDP:n kansanedustajat, jotka erotettiin eduskunnasta vapaussodan jälkeen ja kuolivat ennen uusia vaaleja tai varamiehen nousua tilalle. Näitä on kaksi:
Matti Lonkainen, 14.11.1918, 44 v
Eduskunnan sivuilla Lonkaisen edustajantoimen katsotaan lakanneen 16.5.1918, kuten lähes kaikkien muidenkin SDP:n kansanedustajien. Uudet vaalit järjestettiin kuitenkin vasta maaliskuussa 1919. Tynkäeduskunta kokoontui vapaussodan jälkeen 15.5.1918, jolloin kaikki SDP:n edustajat Matti Paasivuorta lukuun ottamatta puuttuivat. Lonkainen menehtyi vankina ollessaan äkilliseen sairauteen Helsingin kirurgisessa sairaalassa. Tämä tapahtui ennen seuraavia vaaleja, joten Lonkainen on tässä mielessä rajatapaus: kuoliko hän kansanedustajana koska oli erotettu ilman sijaista? Varaedustajat - hekin vajaalukuisina - kutsuttiin eduskuntaan vasta joulukuussa.
Oskari Suutala, 25.2.1919, 31 v
Kuoli keuhkotautiin Sörnäisten kuritushuoneessa. Edustajantoimi katsottiin päättyneeksi 25.9.1918.
Näitä kahta ei ole laskettu edustajantoimensa aikana menehtyneiksi.

Edustajakautensa aikana kuolleet kansanedustajat kuolinpäivän mukaisessa järjestyksessä:

Oskar Hainari, 23.1.1910, 53 v
Hainari oli ensimmäisenä kuollut kansanedustaja (ei siis nuorimpana, mutta kronologisesti ensimmäisenä), vaikka jo eduskunnasta pois jääneetkin laskettaisiin.

Frans Rapola, 20.3.1910, 47 v

Justus Ripatti, 16.1.1912, 48 v

Kalle Viljakainen, 17.4.1913, 60 v

Juho Lallukka, 1.3.1914, 61 v
Tunnetaan paremmin legendaarisena liikemiehenä, mutta ehti olla kolme vuotta eduskunnassa.

Leo Mechelin, 26.1.1914, 74 v
Mechelin on syntymävuodeltaan (1839) aikaisin koskaan kansanedustajana ollut.

Kyösti Kanniainen, 22.6.1915, 44 v

William Lundström, 17.7.1915, 35 v

Kalle Kustaa Pykälä, 2.10.1915, 50 v
Pykälä ammuttiin ikkunan läpi kotitalonsa saunaan. Murhan motiivina oli kosto siitä, että Pykälä oli oikeudessa paljastanut väärän valan vannoneen todistajan. Todennäköinen murhaaja pakeni Yhdysvaltoihin eikä häntä saatu koskaan oikeuden eteen.

Heikki Häyrynen, 20.10.1915, 39 v

Arvid Neovius, 28.1.1916, 54 v

Reinhold Grönvall, 3.3.1916, 64 v

John Hedberg, 12.4.1916, 76 v

Antti Mikkola, 1.2.1918, 48 v
Punaiset pidättivät nuorsuomalaisten kansanedustajan Helsingissä ja ampuivat hänet seuraavana päivänä.

Ernst Saari, 29.3.1918, 35 v
Suomalaisen puolueen kansanedustaja Saari oli vapaussodan aikana punaisten vankina ja hänet murhattiin Tampereella.

Juho Lehmus, 6.4.1918, 59 v
Valkoiset vangitsivat SDP:n kansanedustajan ja teloittivat hänet seuraavana päivänä Tampereella.

Samuli Häkkinen, 6.5.1918, 60 v
Valkoiset teloittivat SDP:n kansanedustajan Viipurin vankileirillä.

Georg W. Johansson, 9.5.1918, 40 v
SDP:n kansanedustaja teki itsemurhan Helsingissä punaisten hävitessä vapaussodan.

Vilho Lehokas, ??.5.1918, 42 v
SDP:n kansanedustaja jäi vapaussodan loppuvaiheessa valkoisten vangiksi. Hänet ammuttiin Viipurin vankileirillä toukokuussa 1918, tarkka päivämäärä ei ole tiedossa.

Juho Hakkinen, 16.5.1918, 45 v
SDP:n kansanedustaja jäi vapaussodan loppuvaiheessa valkoisten vangiksi. Hän sai kenttäoikeudelta kuolemantuomion toimittuaan punaisten hallituksessa sodan aikana. Hänet teloitettiin Viipurissa toukokuussa. Täsmällinen päivämäärä on epävarma.

Juho Rikkonen, 16.5.1918, 43 v
SDP:n kansanedustaja teloitettiin Viipurin vankileirillä. Täsmällinen päivämäärä on epävarma.

Albin Valjakka, 29.6.1918, 40 v
SDP:n kansanedustaja kuoli Viipurin vankileirillä.

Julius Nurminen, 24.7.1918, 31 v
SDP:n kansanedustaja kuoli Tammisaaren vankileirillä. Hän on kaikkein nuorimpana kuollut kansanedustaja. Myös Oskari Suutala ja Viljo Kilpeläinen sekä entinen kansanedustaja Atte Mantere kuolivat 31-vuotiaina, mutta Nurminen oli heistä nuorin.

Edla Lyytinen, 21.5.1919, 44 v
Ehti olla kansanedustajana vajaat kaksi kuukautta.

Väinö Vankkoja, 10.8.1919, 38 v
Toimittajana ollessaan Vankkoja tuomittiin kaksi kertaa muutamaksi kuukaudeksi vankeuteen majesteettirikoksesta kirjoittamiensa artikkelien takia, vuosina 1912 ja 1914. Vankilassa hän sai keuhkotaudin, johon kuoli myöhemmin. Sitä ennen hänet oli tullut kansanedustajaksi 1918 teloitetun Juho Lehmuksen tilalle ja uusinut paikkansa vaaleissa.

Sikstus Rönnberg, 30.8.1919, 58 v
Ehti olla kansanedustajana vain viiden kuukauden ajan.

Taavetti Heimonen, 1.6.1920, 49 v

Penna Paunu, 24.8.1920, 51 v

Toivo Turtiainen, 12.9.1920, 36 v

Matti Helenius-Seppälä, 18.10.1920, 50 v
Kieltolain kannattajana tunnettu raittiusliikkeen johtaja Helenius-Seppälä osallistui kansainväliseen raittiuskonferenssiin USA:ssa. Paluumatkalla hän sai keuhkoveritulpan laivassa keskellä Atlanttia ja menehtyi.

Oskari Leivo, 12.12.1921, 45 v
Leivo kuoli Porin sairaalassa suolistoverenvuotoon.

Aleksanteri Koivisto, 22.12.1921, 58 v

Heikki Ritavuori, 14.2.1922, 41 v
Sisäministeri Ritavuori on itsenäisyyden ajan ainoa poliittisen murhan uhri.

Leonard Typpö, 27.6.1922, 54 v

Alex Alfthan, 3.7.1922, 56 v
Tuli eduskuntaan sairauden takia vapautetun Artturi Virkkusen (k. 1924) tilalle 16.2.1922 eli ehti olla vain vajaat viisi kuukautta kansanedustajana.

Evert Huttunen, 29.3.1924, 39 v

Aaro Jaskari, 28.7.1925, 45 v

Pekka Meriläinen, 9.4.1926, 40 v
Meriläinen oli mennyt naimisiin samana vuonna kuin kuoli.

Valentin Annala, 19.10.1926, 66 v

Kaarlo Saari, 25.2.1927, 71 v

Juho Komulainen, 10.4.1927, 52 v

Janne Ihamuotila, 21.1.1929, 60 v

Taavi Tainio, 17.3.1929, 54 v
Tainion tilalle eduskuntaan nousi Axel Åhlström, joka myös kuoli kesken seuraavan edustajakauden viisi vuotta myöhemmin.

Iida Vihuri, 7.9.1929, 47 v
Vihuri hukkui höyrylaiva Kurun upotessa Näsijärvellä Suomen historian tuhoisimmassa sisävesionnettomuudessa.

Georg Schauman, 6.10.1930, 60 v

W.W. Tuomioja, 2.10.1931, 43 v

Hilda Seppälä, 31.3.1932, 52 v
Myös Seppälän tilalle eduskuntaan noussut Anni Huotari menehtyi kansanedustajana ollessaan.

Taavetti Nuutinen, 25.11.1932, 41 v

Juho Kaskinen, 2.12.1932, 66 v
Pääsi alkujaan eduskuntaan 1919 sairauden takia eronneen kansanedustajan tilalle.

Emanuel Aromaa, 14.1.1933, 59 v
Aromaa oli vähällä kuolla jo viisitoista vuotta aiemmin, mutta SDP:n kansanedustaja onnistui piilottelemaan sodan jälkeen pahimman ohi ja selvisi kuritushuonetuomiolla sekä kansalaisluottamuksen menetyksellä, mikä tarkoitti samalla eduskuntapaikan menetystä. Hän palasi armahduksen jälkeen eduskuntaan vuoden 1924 vaaleissa.

Aleksanteri Koskenheimo, 18.2.1933, 56 v

Julius Ailio, 4.3.1933, 60 v

Bror Päivänsalo, 23.8.1933, 57 v

Juho Ryynänen, 18.9.1933, 59 v

Kalle Myllymäki, 12.10.1933, 50 v

Mikko Suokas, 13.10.1934, 41 v

Axel Åhlström, 26.10.1934, 43 v
Tuli eduskuntaan 1929 tuolloin kuolleen Taavi Tainion tilalle. Åhlström oli joutunut sosialistisena toimittajana vapaussodan jälkeen Tammisaaren vankileirille, josta onnistui pakenemaan. Hän piileskeli vuosikausia salanimen turvin, kunnes tuli julkisuuteen yleisen armahduksen jälkeen. Åhlström kuoli ilmeisesti vankileirillä saamansa munuaissairauden seurauksiin.

Martti Rantanen, 23.6.1935, 50 v

Hilja Pärssinen, 23.9.1935, 59 v

Jooseppi Kauranen, 8.11.1935, 55 v

Matti Puittinen, 30.1.1937, 53 v

Viljo Kilpeläinen, 12.5.1937, 31 v

Juho Kaakinen, 10.4.1938, 41 v

Eetu Vaarama, 29.1.1938, 59 v

Rafael Colliander, 25.5.1938, 60 v

Kaarlo Hänninen, 25.3.1939, 62 v
Hänninen sai sydänkohtauksen noustessaan eduskunnan portaita ja menehtyi.

Hannes Ryömä, 22.5.1939, 61 v
Erosi sairautensa takia ministerin tehtävistä 1938, mutta jatkoi kansanedustajana kuolemaansa asti. Myös hänen poikansa Mauri Ryömä kuoli kesken kansanedustajakautensa.

Toivo Janhonen, 3.11.1939, 53 v

Kaarlo Mikkola, 28.5.1940, 48 v

Aleksi Lehtonen, 2.10.1940, 43 v

Elsa Metsäranta, 25.1.1941, 53 v

Väinö Havas, 21.8.1941, 43 v
Vaikka kansanedustajat oli vapautettu sotapalveluksesta, muutama lähti rintamalle vapaaehtoisena. Yksi heistä oli kokoomuksen edustaja Havas, joka kaatui JR 50:n komppanianpäällikkönä. Hän on ainoa sodassa kaatunut istuva kansanedustaja (sodassa kaatuivat myös IKL:ää edustaneet entiset kansanedustajat Elias Simojoki ja Arne Somersalo).

Kaarlo Kares, 23.3.1942, 68 v
IKL:n kansanedustaja menehtyi sota-aikana osin sen vuoksi, että tiukan periaatteellisena miehenä kieltäytyi hankkimasta niukkojen korttiannoksien lisukkeeksi ylimääräistä ruokaa.

Antti Halonen, 5.7.1942, 57 v

Jalmari Pilkama, 12.8.1942, 61 v

Ville Komu, 15.11.1942, 47 v

Aimo Cajander, 21.1.1943, 63 v
Talvisodan syttyessä pääministerinä olleen Cajanderin poliittinen ura käytännössä katkesi saman tien, mutta hän jatkoi ns. "pitkän parlamentin" rivikansanedustajana kuolemaansa asti.

Anni Huotari, 15.4.1943, 68 v
Huotari oli eduskunnassa peräti neljään otteeseen. Hän ehti pudota ja nousta takaisin jo kerran ennen vapaussotaa. Myös hänen miehensä Anton oli kansanedustajana pudoten ja nousten takaisin samoissa vaaleissa kuin vaimonsa, tosin hänen edustajauransa oli alkanut yksiä vaaleja myöhemmin. Vapaussodan jälkeen demaripariskunta päätti paeta Neuvosto-Venäjälle, mutta muutti mielensä ja päätyi vankileirikeikalle Suomeen. Samalla meni molemmilta kansanedustajuus. Anton ei enää palannut eduskuntaan ja päätyi itsemurhaan 1931. Anni valittiin takaisin 1922, putosi 1927 ja palasi jälleen 1932 tuolloin kuolleen Hilda Seppälän tilalle uusien paikkansa vielä kolmissa vaaleissa. Huotari kuoli liikenneonnettomuudessa.

Alex Hämäläinen, 28.8.1943, 49 v

Väinö Kokko, 5.12.1943, 63 v

Matti Luoma-aho, 27.12.1943, 58 v

Kustaa Perho, 8.6.1944, 59 v

Albin Koponen, 10.11.1944, 63 v

Ragnar Furuhjelm. 15.11.1944, 65 v

Reino Uusisalmi, 14.6.1945, 46 v
Ehti olla kansanedustajana vain kolmisen kuukautta.

K.H. Wiik, 29.6.1946, 63 v

Toivo Järvinen, 24.4.1947, 51 v

Kalle Hakala, 16.5.1947, 67 v

Väinö Voionmaa, 24.5.1947, 78 v
Voionmaa on vanhimpana kuollut istuva kansanedustaja, mutta ei vanhin kansanedustajana ollut.

Vihtori Metsäranta, 20.11.1947, 67 v

Yrjö Räisänen, 18.6.1948, 60 v

Teuvo Valanne, 10.7.1948, 62 v

Arvi Oksala, 23.7.1949, 58 v

Jere Juutilainen, 7.11.1949, 60 v

Lassi Hiekkala, 5.10.1951, 62 v

Paavo Leskinen, 5.3.1952, 56 v

Mauno Pekkala, 30.6.1952, 62 v

Mikko Järvinen, 30.4.1953, 57 v

Aino Luostarinen, 3.7.1953, 64 v

Henrik Kullberg, 4.12.1953, 62 v
Toimittuaan yli kaksikymmentä vuotta rivikansanedustajana Kullberg sai vihdoin ministerinsalkun marraskuussa 1953, mutta kuoli vain reilut pari viikkoa myöhemmin.

Emil Lampinen,, 14.5.1954, 71 v

Juho Niukkanen, 17.5.1954, 65 v
Yli kolmekymmentä vuotta kansanedustajana ollut Niukkanen valittiin eduskuntaan vielä keväällä 1954, mutta kuoli pari kuukautta sen jälkeen. Hän sairasti diabetesta ja hänen toinen jalkansa oli amputoitu jo aiemmin.

Yrjö Kilpeläinen, 30.1.1955, 47 v

Väinö Kaasalainen, 14.4.1955, 52 v

Eero Saari, 29.5.1955, 47 v

Lauri Murtomaa, 29.7.1955, 55 v

Martti Huttunen, 10.1.1956, 44 v

Penna Tervo, 26.2.1956, 54 v
Tervo oli valtiovarainministeri kuollessaan auto-onnettomuudessa. Onnettomuus tapahtui vain yksitoista päivää dramaattisen presidentinvaalin jälkeen ja on osin tästä syystä herättänyt salaliittospekulaatioita, joita onnettomuudesta kertovat raportit eivät millään tavoin tue. Tervoa pidetään yhtenä vahvimmista ehdokkaista Kekkosen valinnan ratkaisseen äänen antajaksi. Hänen piti muiden sosialidemokraattien mukana äänestää Fagerholmia, mutta ainakin yksi valitsijamies lipesi ruodusta.

Juho Kuittinen, 12.6.1956, 66 v

Arvi Ikonen, 9.1.1957, 44 v

Heikki Soininen, 19.4.1957, 66 v

Väinö Hakkila, 18.7.1958, 76 v
Puhemiehenä vuoteen 1945 asti toiminut Hakkila päätti luopua eduskuntapaikastaan eikä ollut enää vuoden 1958 vaaleissa ehdokkaana. Vaalit järjestettiin 6.-7.7.1958 ja uusi eduskunta kokoontui 22.7.1958. Hakkila kuoli näiden tapahtumien välissä, joten hän oli vielä kansanedustaja kuollessaan. Hänen tilalleen ei kuitenkaan enää nostettu varaedustajaa kolmen päivän ajaksi.

Mauri Ryömä, 28.11.1958, 47 v
Kuoli auto-onnettomuudessa. Myös hänen isänsä Hannes Ryömä kuoli kesken kansanedustajakautensa.

Toivo Kujala, 7.4.1959, 54 v

Johannes Virtanen, 24.11.1959, 61 v

Arthur Larson, 21.10.1959, 62 v

Matti Miikki, 9.7.1960, 70 v

Valdemar Liljeström, 11.11.1960, 58 v

Ralf Törngren, 16.5.1961, 62 v
Entinen pääministeri Törngren oli kuollessaan ulkoministeri.

Aino Malkamäki, 17.10.1961, 66 v

Yrjö Enne, 12.11.1961, 62 v

Pentti Niemi, 7.2.1962, 59 v
Niemi valittiin eduskuntaan jatkokaudelle 1962, mutta hän kuoli vain kaksi päivää vaalien jälkeen.

Inkeri Virtanen, 29.6.1962, 41 v

Esa Hietanen, 15.10.1962, 66 v

Eeli Erkkilä, 1.4.1963, 53 v

Markus Niskala, 14.4.1963, 72 v

Väinö Kuoppala, 2.9.1963, 49 v

Yrjö Murto, 17.12.1963, 64 v
Murron tilalle kansanedustajaksi noussut Janne Mustonen kuoli vajaan puolen vuoden kuluttua kesken kauden.

Väinö Tikkaoja, 30.1.1964, 54 v

Georg Eriksson, 28.2.1964, 63 v

Olli Aulanko, 30.4.1964, 42 v
Mannerheim-ristin ritari menehtyi sydänkohtaukseen.

Janne Mustonen, 11.5.1964, 63 v
Mustonen ehti olla kansanedustajana vain muutaman kuukauden noustuaan kesken kauden kuolleen Yrjö Murron tilalle.

Jaakko Hakala, 22.8.1964, 51 v

Kauno Kleemola, 12.3.1965, 58 v
Kleemola on ainoa eduskunnan puhemies, joka on kuollut kesken puhemieskauden.

Marja Lahti, 19.4.1967, 65 v

Olli J. Uoti, 13.5.1967, 37 v

Pekka Silander, 14.5.1968, 43 v

Uuno Takki, 15.9.1968, 67 v

Olavi Lahtela, 29.12.1968, 53 v
Lahtela sai sairaskohtauksen kesken eduskuntapuheensa ja menehtyi lääkärikansanedustajien antamasta ensiavusta huolimatta.

Lyyli Koskinen, 27.8.1969, 50 v

Toivo Antila, 1.4.1970, 59 v

Antero Väyrynen, 2.8.1970, 53 v

Juha Rihtniemi, 12.1.1971, 43 v
Myös hänen siskonsa Irma Rihtniemi-Koski kuoli kesken kansanedustajakautensa.

Eero Laine, 15.1.1971, 40 v

Eeli Lepistö, 30.7.1973, 46 v

Tyyne Paasivuori, 28.7.1974, 66 v

Juha Vikatmaa, 2.12.1974, 33 v
Vikatmaan lupaava poliittinen ura katkesi yllättävään itsemurhaan.

Pentti Pekkarinen, 20.1.1975, 57 v
Menehtyi samana päivänä auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin.

Kalevi Huotari, 8.3.1975, 50 v

Eero Salo, 13.10.1975, 54 v

Evald Häggblom, 29.8.1976, 70 v

Markku Salonen, 46 v 11.3.1977

Aarne Pulkkinen, 30.12.1977, 62 v

Olavi Majlander, 3.10.1978, 62 v
Majlander menehtyi listan kahden seuraavan kansanedustajan ja kaikkien kahdentoista muun lennolla olleen kanssa Rissalan lentoturmassa.

Kirsti Hollming, 3.10.1978, 45 v
Hollmingin ei pitänyt olla lennolla mukana lainkaan, koska ei ollut kyseisellä maanpuolustuskurssilla. Hän oli sattumalta Kuopiossa tavannut edustajakollega Arto Merisaaren, joka järjesti Hollmingille kyydin Helsinkiin samalla Ilmavoimien koneella.

Arto Merisaari, 3.10.1978, 38 v
Samassa lento-onnettomuudessa menehtyi kolmen istuvan kansanedustajan lisäksi myös yksi entinen, Vaasan läänin maaherra Antti Pohjonen. Myös Tarja Halosen, joka ei vielä tuolloin ollut kansanedustaja, piti olla samalla lennolla, mutta hän jäi viime hetkellä pois.

Antero Salmenkivi, 29.1.1979, 47 v

Eino Poutiainen, 12.9.1979, 61 v

Salme Myyryläinen, 13.9.1980, 57 v

Irma Rihtniemi-Koski, 6.1.1981, 54 v
Myös hänen veljensä Juha Rihtniemi kuoli kesken kansanedustajakautensa.

Tellervo M. Koivisto, 6.3.1982, 54 v
Liukastui eduskuntatalon portaissa ja kuoli kolme päivää myöhemmin.

Bror Lillqvist, 2.2.1983, 64 v

Reijo Enävaara, 6.8.1984, 46 v

Pentti Liedes, 6.8.1985, 64 v
Liedes putosi eduskunnasta 1983, mutta nousi sinne muutaman kuukauden kuluttua uudestaan tuomioistuimen määrättyä äänten uudelleenlaskennan, joka muutti äänimääriä. Muutaman kuukauden eduskunnassa istunut Heikki Mustonen putosi tämän takia, mutta nousi takaisin Liedeksen kuoltua.

Arvo Kemppainen, 22.2.1991, 44 v

Väinö Saario, 22.5.1996, 53 v
Kuoli rutiinileikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.

Rainer Erlund, 16.4.2000, 60 v
Erlund hukkui veneilyonnettomuudessa Bromarvissa.

Jorma Vokkolainen, 27.1.2001, 47 v

Susanna Haapoja, 30.5.2009, 42 v
Sai aivoverenvuodon kesken edustustilaisuuden ja menehtyi seuraavana päivänä.

Tommy Tabermann, 1.7.2010, 62 v
Tabermann menehtyi aivokasvaimeen.

Antti Rantakangas, 22.11.2019, 55 v
Rantakangas kaatui kotonaan ja löi päänsä kohtalokkaasti.

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Uusinta: Tulevaisuuden menneisyys

Lukijalle: Sarjakuvahahmo Dilbertin luoja Scott Adams on harvinaislaatuinen visionääri. Edellisissä USA:n presidentinvaaleissa hän seurasi Donald Trumpia ennustaen tulevaisuutta hämmästyttävällä tarkkuudella. Hän ennusti ensimmäisenä Trumpin voiton. Vuonna 1997 kirjassaan Dilbertin tulevaisuus hän ennusti tulevaisuutta noin yleisesti. Kirjoitin yksitoista vuotta sitten jutun, jossa tutkin kuinka ennusteet ovat toteutuneet. Uusin sen neljä vuotta sitten ja katsotaanpa nyt, mitlä tilanne näyttää - ovatko reilun kahdenkymmenen vuoden takaiset ennusteet toteutuneet.

Sarjakuvapiirtäjä ja kirjailija Scott Adams on tullut tunnetuksi Dilbertin eli suomalaisittain Pentti Perusinsinöörin luojana. Satuin tässä päivänä muutamana nappaamaan kirjahyllystä välipalalukemiseksi kirjan Dilbertin tulevaisuus. Kirjassa Adams esittää kymmeniä humoristisia ennusteita mahdollisista tulevaisuuden skenaarioista. Oli pelottava kokemus havaita, kuinka moni kieli poskessa tehdyistä ennusteista on osunut maalitauluun ja melkoinen osa jopa napakymppiin. Jotkin ennusteista ovat sinänsä aivan pimeitä, esimerkkinä ennuste 2:
Tulevaisuudessa lukija toivoo, etten olisi koskaan istuttanut hänen päähänsä mielikuvaa itsestäni heittämässä kärrynpyörää kimono auki.
Valtaosa käsittelee kuitenkin aivan oikeita asioita.

Kirja on julkaistu vuonna 1997 ja suomennettu tasan kymmenen vuotta sitten. (Päivitys 26.7.2020: suomennettu siis 1999.) Tämä onkin mitä sopivin aika ruotia muutamia esitettyjä skenaarioita ja katsoa, kuinka hyvin ne ovat toteutuneet.

1. Tulevaisuudessa kirjailijoilta kestää pitkään päästä itse asiaan. Näin kirjoista tulee paksumpia.
Tekstinkäsittelyohjelmat ovat huomattavasti nopeampi tapa tuottaa sivuja kuin sulkakynä. Vanhoilla kirjoitusmenetelmillä jokainen sana oli harkittu, nykyään käytetään kolme sanaa siinä missä yksi riittäisi. Lisäksi kustannustoiminnassa tietotekniikka on muuttanut kirjan painamisen hintajakaumaa siten, että aiemmin kalliiksi tullut ladontavaihe on nykyään lähes ilmainen, mikä taas tarkoittaa paksun kirjan hintaeron ohueen kirjaan nähden koostuvan pelkästään paperin hinnasta.

5. Tämän hetken ihmiset näyttävät groteskeilta tulevaisuuden geneettisesti manipuloitujen täydellisten lasten silmissä.
Odottakaa vain, kymmenen vuotta oli liian lyhyt aika. Olemme toistaiseksi edenneet vasta kauneusleikkausten yleistymiseen.

8. Tulevaisuudessa on valtavat markkinat teknologisille tuotteille, jotka auttavat työntekijöitä lusmuilemaan nauttien samaan aikaan yhä täyttä palkkaa.
Facebook. Tarvitseeko sanoa enempää?
(Päivitys 25.7.2020: Tarvitsee. Instagram ja paljon muuta.)

9. Tulevaisuudessa Internetin kapasiteetti kasvaa määrättömästi pysyäkseen käyttäjiensä egon tasolla. Kustannuksilla ei ole mitään merkitystä.
Mietitäänpä tilannetta kymmenen vuotta sitten. Meillä oli sähköposti ja ADSL oli kova sana. Silloin ajatteli, että eipä sitä enempää kaipaisikaan. Olisi pitänyt muistaa, kuinka aikoinaan köyhänä VIC-20:sen omistajana ajatteli, että kuusnelosen 38 kilobittiä olisi taivas ja kaikkien unelmien täyttymys. Loppua kapasiteetin kasvulle ei näy, eikä siinä mitään pahaa minun kannaltani olisikaan, paitsi että nettikoneeksi hankitut myllyt ovat aina kolmen vuoden välein tiensä päässä. Tulee kalliiksi uusia ja se on isompiegoisten syytä.
(Päivitys 25.7.2020: Tietokoneet kestävät nykyään pidempään - päivitysongelma on siirtynyt puhelimiin.)

10. Tulevaisuudessa vaatteet ovat fiksumpia kuin ihmiset.
Ajan kysymys. Ainakin individillien (Dilbert-fanit tunnistavat sanan) kohdalla.

13. Tulevaisuudessa me kaikki käytämme hienostuneita pellesuodattimia ehkäisemään idioottien kommunikoinnin kanssamme.
Roskapostisuodattimet. Suoramarkkinointikiellot. Hienoja keksintöjä, kunhan vain ensimmäinen toimisi paremmin. Jälkimmäinen toimii. Pistin sen voimaan jokin aika sitten kyllästyttyäni vittuilemaan puhelinmyyjille. Pieni vinkki vapaasti käytettäväksi parisuhteessa eläville. Kun puoliskon kännykkään tulee puhelu ilmeisestä suoramarkkinointinumerosta, vastatkaa hänen puolestaan. Fifty-fifty että myyjä menee ansalankaan ja kysyy: ”Onko Jaska tavattavissa?” Saa olla aika pokerinaama, jos ei mene jauhot suuhun kun vastaatte:”On, ja se on jopa varsin helppoa. Kuuntelepa tarkkaan: J - A - S - JAS - K - A - KA - JASKA!”

21. Koulutuksen puute ei tule olemaan tulevaisuuden suurin ongelma. Ongelman tulee muodostamaan ylenpalttinen typeryys, kun yhä useammat ihmiset putoavat töpeksijärajan alapuolelle.
Käsi pystyyn kaikki, jolta onnistui digiboxin asentaminen ilman yhtään kirosanaa.

22. Tulevaisuudessa ns. “kodin palveluiden” valtava lisääntyminen kompensoi keskivertoihmisen säälittävän avuttomuuden.
Kuka olisi kuvitellut sanaa ”digitalkkari” joskus tarvittavan? Olen tekniikka-asioissa aika kaukana keskivertoihmisestä enkä yksinkertaisesti tajua, miten normaalikansalainen tulee toimeen tietokoneensa kanssa - tai sitten he ovat käsittämättömän onnekkaita välttyessään ongelmilta, joiden ratkaisemiseen joudun käyttämään kaiken teknisen osaamiseni lähes viikoittain.
(Päivitys 25.7.2020: Ehkä tämä tarkoittikin sitä, että tekniikka kehittyy sellaiseksi että siitä on todella hyötyä. "Kodin palvelut" eivät tarkoitakaan avustusta tietotekniikassa, vaan sitä, että tietotekniikka hoitaa asiat. Lastentaudeista on selvitty osaksi, ainakin oma tuskailun määrä on kymmenessä vuodessa vähentynt.)

24. Tulevaisuudessa suurinta osaa demokraattisista maista johtavat pitkät tuuheatukkaiset ihmiset fiksujen henkilökuntiensa avulla.
Median ansiosta rumilla ihmisillä ei ole yksinkertaisesti enää mitään jakoa. Kauniit ja rohkeat valitaan, substanssista viis. Adams kertoi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa valinnan osuvan useimmiten pidempään ehdokkaaseen ja jos lyhyempi on voittanut, hän on ollut lähes poikkeuksetta tuuheatukkaisempi.

27. Tulevaisuudessa tutkijat onnistuvat kehittämään tehokkaan ja laillisen lemmenlääkkeen.
Viagra tuli markkinoille vain vuosi kirjan julkaisemisen jälkeen.

28. Tulevaisuudessa naiset määräävät kaikissa demokraattisissa valtioissa.
Avatkaa mikä tahansa Erkko-Sanomien numero, niin löydätte lähes varmasti jostakin uutisesta maininnan tyyliin ”tähän tehtävään olisi aika valita nainen”. Vaan oletteko nähneet ikinä uutista, jossa sanottaisiin että tehtävään tulisi valita mies? Varmin tapa tehdä poliittinen itsemurha on sanoa kannattavansa miestä siksi että nyt on miehen vuoro, varmin tapa vaikuttaa edistykselliseltä on sanoa kannattavansa naista siksi, että nyt on naisen vuoro.
(Päivitys 25.7.2020: Tosin nykyhallitusta ei osannut kuvitella edes pahimmissa painajaisissa.)

30. Jos lukija aikoo sijoittaa tulevaisuudessa, kannattaa panna rahansa sellaiseen, mikä todennäköisimmin tulee korvaamaan naisten roolit.
Adams perustaa väitteensä sille, että suurin osa tutkijoista on miehiä. Pariutuminen on aina naisten hallitsema prosessi ja miehet eivät saa sitä haltuunsa kuin naiset orjuuttamalla (joka taas on mahdotonta paitsi islamiin kääntymällä). Siksi on helpointa korvata naiset teknologialla. Adamsin lista kannattavista sijoituskohteista on seuraava: Geeniteknologia, virtuaalitodellisuus, keinoäly, internet, robotiikka, puheposti. Viisi osumaa kuudesta ei ole huonosti.
(Päivitys 25.7.2020: Kyllähän asia on niin, että naisten valta päättyy sillä siunaaman sekunnilla kun runkkaamisesta tulee sosiaalisesti hyväksyttävää. Seksirobottien hyväksyminen on vain tämän asian toinen ulottuvuus.)

31. Tulevaisuudessa pätevät työntekijät pakenevat yrityksistä ja yhä suurempi joukko ryhtyy toimimaan itsenäisesti.
32. Tulevaisuudessa työelämän tasapaino muuttuu. Saamme todistaa saneerattujen koston.
Nämä kaksi ennustetta liittyvät niin tiiviisti toisiinsa, että ne on syytä käsitellä samassa. Alihankkijoiden ja konsulttien määrän raju kasvu puhuu puolestaan.

35. Tulevaisuudessa työntekijät ovat joko supertähtiä tai hienpyyhkijöitä. Ne, joilla ei ole pätevyyttä kumpaankaan, ovat johtajia.
Adams ottaa esimerkkinä koripallon, jossa joukkue koostuu parista pelit ratkaisevasta supertähdestä ja kymmenestä rivimiehestä. Koska rivimiehiä on paljon saatavilla ja supertähdistä on pula, on syytä keskittää palkkaresurssit supertähtiin. Lisäksi ympärillä pyörii heppuja, jotka hoitavat teknisen puolen (kuten hien pyyhkimisen kentiltä aikalisien aikana) ja niitä, jotka pitävät shown kasassa (johtajat). Olemme viimeisen kymmenen vuoden nähneet huikean palkkaerojen nousun, joka on merkki siitä, että liike-elämä on oivaltanut koripallossa jo vuosikymmeniä tunnetun asian. Tosin olemme vielä välivaiheessa, koska suurimmat palkat maksetaan johtajille eikä asiantuntijoille, jotka homman oikeasti ratkaisevat. Se yritys, joka ensimmäisenä keksii kääntää tilanteen päälaelleen, tulee valtaamaan maailman. Tämän toteutuminen ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä, koska palkoista päättävät johtajat.

36. Tulevaisuudessa koko henkilöstö vuokrataan, kunnes yksi hemmo hoitaa koko planeetan työt.
Kuka oli vielä kymmenen vuotta sitten kuullut esimerkiksi yrityksestä nimeltä Varamiespalvelu?

41. Tulevaisuudessa on aina vain ilmeisempää, että kilpailijanne ovat aivan yhtä pihalla kuin tekin.
Kvartaalitalous on käsitteenä vanha, mutta julkisuuteen se on noussut vasta viime vuosina. Pitkän tähtäimen strategiat ovat väistyneet lyhyen ajan hyödyn kustannuksella. Mitä hyötyä on teollisuusvakoilusta, kun yritys ei itsekään tiedä missä kolmen kuukauden päästä mennään? Dilbertissä pomon todetessa ”on vaarallista, jos kilpailijat näkevät suunnitelmamme” työntekijä kysyy ”meille vai heille?”.

42. Tulevaisuudessa kaikki suojat poistuvat ja yritysten on pakko muodostaa ”sekopoliksia”.
Suojilla tarkoitetaan tässä vanhojen asiakasuhteiden suojelemista. Meille jokaiselle taitaa kerran viikossa soittaa netti- tai kännykkäoperaattori (paitsi minulle, kiitos suoramarkkinointikiellon), joka houkuttelee vaihtamaan palveluntarjoajaa. Samaten varmin tapa saada halvempi vakuutus on vaihtaa yhtiötä, turha toivo että vanhasta saisi parempaa. Uskottomuus palkitaan, uskollisuudesta rangaistaan.

46. Tulevaisuudessa paras keino edetä uralla on olla tietämätön etiikasta.
Miten niin tulevaisuudessa? Näinhän asian laita on ollut maailman sivu.

49. Tulevaisuudessa uusi teknologia antaa poliisille kyvyt ratkaista rikokset sataprosenttisesti. Huono uutinen on se, että tajuamme, että sata prosenttia väestöstä on rikollisia, poliisit mukaan lukien.
Valvontakamerat kuvaavat kaupunkilaisten jokaista askelta. Valtaosa pikkurikoksista olisi ratkaistavissa, mutta poliisilla ei ole siihen resursseja. Kuvitelkaapa, että valvontakameroiden tallenteista lähdettäisiin tunnistamaan jokaista punaisia päin kävellyttä. (Toisaalta jos saisin pitää edes 10 % määrätyistä sakoista, olisin vapaaehtoinen hommaan.) Mutta poliisi joutuu keskittämään resurssinsa isojen rikosten selvittelyyn ja niiden tekijät ovat ottaneet valvonnan suunnitelmissaan huomioon.

50. Tulevaisuudessa yhä useammat ihmiset karttavat aktiivisesti uutisia, koska ne ovat täysin joutavia.
Tyypillinen päivän ykköslööppi on nykyään tyyliä ”BB-joku saattoi naida kohumissiä”. Sivuotsikossa on Matti Nykänen, toisessa sikainfulenssapaniikki. Näistä vain kolmas on edes jossain määrin asiallinen uutinen. Ennuste on siis puoliksi oikein, uutiset ovat täysin joutavia. Puoliksi se on väärä, koska ei ihmisiä kiinnosta sen syvällisemmät asiat. Viime viikolla parturissa käydessäni minulle tarjottiin ensimmäiseksi 7 päivää -lehteä. Parturi hämmästyi, kun kieltäydyin kunniasta.
(Päivitys 25.7.2020: BB-joku saattaa edelleen naida kohumissiä, mutta Nykänen on korvautunut Kardashianilla ja sikainfluenssa... niin no, tiedätte kyllä.)

51. Tulevaisuudessa tiedotusvälineet tappavat kuuluisuuksia luodakseen ihmisiä kiinnostavia uutisia.
Ihan näin pitkälle ei sentään ole menty - vielä. Sen sijaan aika usein on jo käynyt, että vastikään kuolleesta melkein kuuluisuudesta on tehty supertähti tai vaikeasti sairastunut on noussut julkkikseksi. Enemmälti kyse on siitä, että tiedotusvälineet luovat Idols- ja BB-julkkuja koska he ovat helpompia käsiteltäviä kuin oikeasti menestyksekkäät ihmiset. Näiden luotujen julkkujen kuuluisuus kun on täysin median vallassa.

52. Tulevaisuudessa jokainen on uutisreportteri.
Youtube. Sanomalehtien lukijakuvat. Amatööripaparazzien kännykkäkamerat. Mielipidepalstojen tekstiviestiosiot.
(Päivitys 25.7.2020: Lehdissä lukijan kuvat alkavat kohta olla jo enemmistö.)

56. Tulevaisuudessa avustetut itsemurhat ovat ihmisiä karsastavien lääkäreiden erikoisala.
Joroisten terveyskeskuksessa oli muutama vuosi sitten melkoinen kalabaliikki vanhusten kuoltua turhan tiheään tahtiin. Eikä tapaus ole ainoa laatuaan.

58. Tulevaisuudessa kuullaan usein lausahdus: ”Palaan ihan pian. Pitää käydä heittämässä nostonäytekepillinen”.
Ihmisten suojautuminen järjestäytyneeltä rikollisuudelta on jatkuvasti muuttunut työläämmäksi. Ennen riitti, kun lukitsi ovensa. Nykyään ei tarvitsisi varmaan lukita, koska kodin käyttöesineiden suhteellinen arvo on niin pieni, ettei rikos kannata otettuun riskiin nähden. Sen sijaan tietokoneiden virustorjunta ja muut vastaavat menetelmät ovat kehittyneet olosuhteiden pakosta. Ainakaan toistaiseksi ei ole tarvinnut pankkikorttia käyttäessä muuta kuin näpytellä tunnusluku. Olen pitkään odottanut, milloin automaatille ilmestyy sormenjälkitunnistin, mutta ilmeisesti tämä vaihe hypätään yli ja siirrytään suoraan DNA-testaukseen. Seuraavaksi bensa-automaatin kylkeen ilmestyy kusikouru, johon on lirautettava näyte ennen kuin pankkikortti toimii. Älkää kysykö, miten tämä toimisi naisilta, mutta eihän asialla ole merkitystä, koska naiset eivät tankkaa. Tai eivät tankkaa ainakaan tulevaisuudessa. Systeemi olisi yrittäjällekin kannattava, koska asiakkaan pitäisi ostaa ennen tankkausta juotavaa, jotta näyte irtoaisi. Ilmaisu ”asiakkaan kusettaminen” saisi aivan uuden merkityksen.

60. Tulevaisuudessa ihminen ei tarvitse supertietokonetta ja tiedemiesjoukkiota, jotta hän saa oikeanlaista ravintoa.
Hyvästi ravintoympyrät, nyt on jo suunnitteilla järjestelmä, jonka avulla ruokaostoksia seurataan reaaliajassa. Sähköpostiin tulee raportti, joka laskee ostettujen ruokien ravintoainepitoisuudet ja motkottaa, jos on tullut sorruttua liian suolaiseen ja rasvaiseen elintarvikkeeseen. Kaupan päälle tulee uusi ravintosuositus ja pari kevytruokaohjetta. Kaikkeen ne bonuskorttijärjestelmät taipuvat.

Tuskinpa Scott Adams olisi kirjaansa kirjoittaessaan osannut kuvitella, kuinka hyvin hänen ennusteensa pitävät paikkansa. Ilmeisesti mitään niin typerää ei voi keksiä, etteivätkö individillet sitä toteuttaisi. Eikä loppua näy, koska individillien osuus väestöstä tuntuu olevan jatkuvassa kasvussa. Tämä taas johtuu siitä, että eräs Adamsin ennusteista ei valitettavasti ole toteutunut:

54. Tulevaisuudessa vanhempien pitää läpäistä lyhytmuotoinen kirjallinen vanhemmuustesti, jotta he saavat merkitä lapsivähennyksen veroihinsa.

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Uutiskatsaus 30/2020


1. Kristallipallo huurussa

Arvostetussa The Lancet -tiedelehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan maailman väkiluku ei kasvakaan yhtä dramaattisen tuhoisasti kuin on ennustettu. YK:n ennusteet ovat olettaneet maailman väkiluvun rikkovan 10 miljardin rajan vuoden 2060 tienoilla ja olevan kasvun hidastumisesta huolimatta lähellä 11 miljardia vuonna 2100.
Tutkijaryhmän uuden mallin mukaan huippu saavutetaan jo vuonna 2064 ja se olisi 9,7 miljardia. Vuonna 2100 väkiluku olisi sen mukaan laskenut 8,8 miljardiin.
Tutkimuksessa käytetyt mallit olivat ansioikkaita ja selkeästi parempia kuin YK:n käyttämät, jotka olen jo aiemmin osoittanut virheellisiksi. Näiden mallien ongelma on kuitenkin täsmälleen sama kuin YK:n mallien: ne käyttävät virheellistä perusolettamaa. Uusi malli on kuitenkin parempi siksi, että se antaa paremman ennusteen, mikäli oletamme virheellisen olettaman olevan oikeassa. Itse asiassa uudet mallit antavat varmasti paremman ennusteen myös silloin, kun virheellinen perusolettama korjataan. Tämä malli on hyvin samantapainen kuin se, jota olin hahmotellut laskiessani kaksi vuotta sitten omat ennusteeni kehitykselle. En siis soveltanut tämäntapaista mallia ajanpuutteen vuoksi, mutta olisin näin tehnyt jos olisi ollut hommaan apuraha = enemmän aikaa. Ero tutkijaryhmän saavuttamaan tulokseen oli siinä, että en käyttänyt ryhmän ja YK:n käyttämää virheellistä perusolettamaa.
Virheellinen perusolettama on toisaalta ymmärrettävä. Mikäli sitä ei käytettäisi, yksikään tutkijaryhmä ei saisi tutkimukselleen rahoitusta. Tai jos saisi ja salaa käyttäisi oikeaa perusolettamaa, vaiettaisiin kuoliaaksi ja tieteellinen ura katkeaisi kuin kanan lento.
Virheolettama on seuraava: jokainen väestömalli lähtee siitä, että koulutustason - etenkin naisten koulutustason - noustessa syntyvyysluku laskee. Tämä on totaalisen virheellinen olettamus ja siitä on jo tilastolliset todisteet olemassa. Olettama pitää paikkansa länsimaisen kulttuurin piirissä, mutta heikommin aasialaisessa ja surkeasti afrikkalaisessa sekä islamilaisessa kulttuurissa. Tiivistettynä oikea olettama on seuraava: kehittyneissä kulttuureissa hankitaan elintasoa, jotta voitaisiin saada lapsia, kehittymättömissä kulttuureissa hankitaan lapsia, jotta voitaisiin saada elintasoa. Oikean olettaman käyttäminen taas on mahdotonta tieteellisessä tutkimuksessa, koska se on ajan virtausten vastainen.
Pelkästään tämä huomio tuhoaa totaalisesti mallinnuksen. Todellisuudessa kun asia on niin, että esimerkiksi mustan Afrikan väestönkasvu ei ole edes prosentuaalisesti laskussa, vaan pikemminkin nousussa (taulukot 5 ja 7). Mustan Afrikan väestönkasvu vuosina 1957-2017 oli keskimäärin 2,65 % vuodessa. Mutta jos tarkastellaan väestönkasvua tämän jakson loppuvaiheessa 2010-2017, se olikin 2,84 % vuodessa eli suurempi.
Eikä ongelma rajoitu tähän. Haittamaahanmuuton takia tämä maapallon kestokyvyn kannalta tuhoisa kulttuuri leviää sivistyneisiin maihin entistä voimallisemmin. Jos tarkastellaan maiden sisäistä väestönkasvua eri väestöryhmien mukaan (mitä tutkijaryhmä ei tehnyt), havaitaan mitä todella tapahtuu. Kahden vuoden takaisen kirjoitukseni loppuosasta pari esimerkkiä:
Ensinnäkin siirtolaisuus. Ruotsissa väestönkasvu vuosina 1957-2017 oli noin 2,8 miljoonaa. Oleellista on kuitenkin se, että vuonna 1957 lähes kaikki Ruotsin 7,4 miljoonaa asukasta olivat ruotsalaisia. Nyt Ruotsin väkiluku on 10,1 miljoonaa. Joista geneettisesti puoliveriset puolikkaina jne laskien on ruotsalaisia vähemmän kuin 7,4 miljoonaa. Ruotsalaiset eivät siis ole lisääntyneet kuluttamaan maapallon luonnonvaroja, vaan Ruotsin liikakulutuksesta vastaa liikaväestö.
Toiseksi väestöryhmien erot. Etelä-Afrikan väestöstä vuonna 1960 oli valkoisia 19,3 % ja mustia 68,3 %. Vuonna 2014 lukemat olivat 8,4 % ja 80,2 %. Absoluuttisesti musta väestö on kasvanut nelinkertaiseksi, kun valkoinen väestö vain 1,5-kertaiseksi.
Yksikään väestöennuste ei voi mennä oikein, ellei se huomioi väestöryhmien eroja. Eikä myöskään yksikään väestöennuste voi tätä poliittisen korrektiuden takia tehdä.
Biologiassa tunnetaan r/K -strategia. Tietyt populaatiot panostavat jälkeläisten määrään (r) ja toiset laatuun (K). Yleistäen sanoen r-strategiaa noudattavat eivät kasvata jälkikasvuaan, K-strategiaa noudattavat kasvattavat. Olosuhteiden ollessa elämälle siedettävät r-strategiaa noudattavan populaation osuus kasvaa aina nopeammin kuin K-strategiaa noudattavan populaation. Mikäli yhteiskunnan sosiaaliturvarakenne on perustettu K-strategian pohjalle, se tulee romahtamaan mikäli yhteiskuntaan tulee r-strategiaa noudattava populaatio, joka pystyy elämään K-strategiaa noudattavien kustannuksella. Asiaan sopivasti uutisoitiinkin juuri ex-koripallotähti Dennis Rodmanin isän kuolemasta. Tyypillä oli 16 eri naisen kanssa hankittuina 29 lasta, joista suurinta osaa hän ei luultavasti koskaan edes tavannut. Heistä yksi sattui olemaan iso koripallotähti (jota pidettiin myös NBA:n kahjoimpana heppuna ja se ei ole ihan vähän se). Mitä mahtoivat loput 28 olla? Mitään tietoa ei googlaamalla löydy, mistä voi tietysti heittää joitakin arvauksia.


2. Ympäristökatastrofi

Jemenissä (tuolloin vielä Pohjois- ja Etelä-Jemeniin jakautuneena) oli vuonna 1970 noin viisi miljoonaa asukasta. Nyt, viisikymmentä vuotta myöhemmin, siellä on noin 25 miljoonaa asukasta. Viisinkertaistuminen viidessäkymmenessä vuodessa. Ei siitä voi muuta seurata kuin sisällissota, kun soppaan heittää vielä islaminuskon ja muutenkin kehittymättömän sekä köyhän maan. Jemeniä sanotaan nykyhetken suurimmaksi humanitaariseksi kriisiksi. Miten se voisi sellainen olla, kun olosuhteet ovat selvästi niin hyvät, että väkiluku sen kuin kasvaa? Humanitaarisesta kriisistä voitaisiin puhua sitten, jos maan väkiluku olisi pudonnut viidesosaan eikä kasvanut viisinkertaiseksi.
Hillitön väestönkasvu on tuonut mukanaan tuhoisat ympäristöongelmat. Niistä pienimpiä ei ole se, mikä odottaa tapahtumistaan. Kapinallisten valtaama öljytankkeri on ruostunut Punaisen meren rannikolla jo viisi vuotta. On vain ajan kysymys, milloin sen sisältämät 150 000 tonnia raakaöljyä tekevät rumaa jälkeä Punaisella merellä.
Tässä kaikessa ei ole kysymys mistään muusta kuin kehitysmaiden hillittömästä väestönkasvusta, joka on aiheuttanut levottomuudet ja ympäristökatastrofin.


3. Sitä saa mitä tilaa

Lupaus: Suomeen tuodaan pakolaislapsia Kreikan leireiltä.
Todellisuus: Lähes kaikki tulijat ovat yli 14-vuotiaita poikia (ilmeisesti yli 90 prosenttia).
Totuus: Parta kasvaa lähes kaikilla, suurin osa on valehdellut ikänsä. (Ei todisteita, paitsi se että näin on toistaiseksi tapahtunut joka helvetin kerta aiemmin.)
Lyhyen tähtäimen seuraus: Meillä on taas liuta veronmaksajien rahoilla koko ikänsä elävää rupusakkia, josta yksi tai kaksi pärjää ja joita esitellään mediassa.
Pitkän tähtäimen seuraus: Kun tämä jatkuu, Suomesta tulee väestörakenteen muutoksen takia samanlainen kehitysmaa kuin tulijoiden lähtömaa.


4. Toistaiseksi menee hyvin

Suomen passi rankattiin maailman neljänneksi parhaiden luokkaan. Ykkösluokassa on yksin Japani, kakkosessa Singapore, kolmosessa Etelä-Korea ja Saksa. Neloskorissa Suomen seurana ovat Italia, Espanja ja Luxemburg. Näiden maiden passeilla pääsee 188 maahan ilman viisumia.
Toistaiseksi tilanne on hyvä. Tämän voi muuttaa vain kaksi asiaa: haittamaahanmuuton lisääminen tai vähentäminen.
Haittamaahanmuuton lisääminen heikentäisi Suomen passin asemaa siksi, että terrorismiuhka kasvaisi.
Haittamaahanmuuton vähentäminen heikentäisi Suomen passin asemaa siksi, että tällä hetkellä Suomen passin valitettavasti saaneilla ei valitettavasti ole mitään syytä jäädä johonkin toiseen maahan, koska ilmainen elatus on Suomessa paremmalla tasolla kuin missään muualla. Niinpä haittamaahanmuuttajakin voi Suomen passilla matkustaa vapaasti, koska ei ole pelkoa että hän jäisi muualle huonompien lihapatojen ääreen.


5. Kohti kehitysmaata

Poliisille hatunnosto siitä, että puuttuu kerjäläisten toimintaan. Ravintolassa heppu erehtyi kerjäämään poliiseilta, jolloin tie veikin kamarille. Siellä selvisi, että kerjääminen ei ollut riittänyt vaan edellisenä päivänä hän oli pakottanut alaikäisen nostamaan tililtä rahaa.
Tämä on varmaan sitä, mitä pidetään "kansainvälisenä pöhinänä".


6. Sana on vapaa

Ilahduttava uutinen: voi sanoa vapaasti mitä haluaa, koska tutkinta tehdään kuitenkin siitä mitä haluttiin sanotuksi. Reichsamtsanwalt Raija Toiviainen alkoi jo viritellä sähköaitaa määrätessään poliisia tekemään esihutkintaa Päivi Räsäsestä. Räsänen kun oli televisiossa sanonut: "Homoseksuaalisuus on psykoseksuaalisen kehityksen psykopatologinen häiriö" ja "Homoseksuaalisuudessa on kyse perversioista." Paitsi ettei ollut. Mutta toisaalta, elämmehän uudessa normaalissa jossa tärkeää ei ole se, mitä sanoi, vaan mitä sinun haluttiin sanoneen. Sananvapaudellehan tämä on plussaa, koska voi tosiaan sanoa mitä haluaa. Tutkinta tehdään joka tapauksessa jostakin asiasta ja jos asia sattuu olemaan sama mitä on sanonut, yhteys on sattumanvarainen eikä sillä ole mitään tekemistä todellisten henkilöiden kanssa. Eikä ainakaan logiikan tai oikeudenmukaisuuden.


7. Ugh! Olen puhunut!

Aikoinaan USA:n intiaanit - vai mitä hiton alkuperäisamerikkalaisia ne nykyään mahtavat ollakaan - elelivät tiipiissään kehitysmaalaista elämää. Sitten tulivat eurooppalaiset ja toivat elintason. Myös Oklahomaan, joka oli alkujaan annettu reservaatiksi. Nyt onkin sitten aika vaatia takaisin. USA:n sekavan tapaoikeuslainsäädännön takia oikeuden päätöksestä seurasi, että noin puolet osavaltiosta joutuikin takaisin reservaatiksi. Vuonna 1997 inkkari Jimcy McGirt tuomittiin elinikäiseen vankeuteen törkeästä lapsen raiskauksesta. Nyt huomattiinkin, että tuomio oli annettu Oklahoman osavaltion lain mukaisesti, kun se olisi pitänyt antaa reservaatin lain mukaisesti. Äänin 5-4 Yhdysvaltain korkein oikeus totesi tuomion laittomaksi. Tämän seurauksena puolet osavaltiosta päätyi virallisesti reservaatiksi. Äärimmillään tämä tarkoittaa sitä, että koko alueella oleva omaisuus, mukaanlukien lähes puolen miljoonan asukkaan Tulsa, pitää luovuttaa intiaaneille.
Realismia toki on, ettei tästä mitään seuraa. Mutta tämä on selvä oire siitä, mitä tuleman pitää. Ensin länsimaalaiset rakentavat sivilisaation ja sitten se pitää korvauksetta luovuttaa muille.


8. Käärmettä pyssyyn

Jokainen mediaa seurannut on huomannut, kuinka homoliittojen tultua laillisiksi on alkanut odotettu kampanja moniavioisuuden puolesta. Ei toki tällä nimellä. Eihän vielä 1970- ja 1980-luvuillakaan puhuttu homoliitoista mitään, tarkoituksena oli vain saada hyväksyntä homosuhteille. Samalla tavalla on nyt kaltevan pinnan strategialla alettu vyöryttää "polyamoriaa". Aivan kuten kaikki täysijärkiset eli suhteellisen harvat osasivat jo kymmenen vuotta sitten ennustaa. Nyt mediassa näkyy jatkuvati juttuja "avoimista suhteista" ja "polyamoriasta".
Todellisuus on kuitenkin toista, ja nyt sekin on julkistettu. Nykyään trendi on uskollisuus. Entistä harvempi hyväksyy puolisonsa sivusuhteen. Etenkin nuorten keskuudessa konservatiivisuus näkyy voimistuneen. Tämä on tietysti erittäin ilahduttava uutinen yhteiskunnallisen vakauden kannalta. Sitten kun sen saisi vielä paremmin näkyviin mediassa, mutta kun tilanne on edelleen se että koira puree miestä ei ole uutinen, mutta mies puree koiraa on.


9. Odotettu uutinen

Tosin kymmeniä vuosia myöhässä. Jos otsikko sanoo: Hannele Laurin auton jarrut pettivät, niin mielleyhtymä syntyy kyllä alta aikayksikön:

Onneksi sentään tasauspyörästö ei pettänyt:



10. Rikkaat kyykkyyn

Ylipalkattu autonkuljettaja Lewis Hamilton toivoo tällä kertaa kaikkien kuskien polvistuvan ennen seuraavaa jonossa-ajelun MM-osakisaa. Viimeksihän kuusi kuskia osoitti merkkejä aivojen käytöstä. Hamiltonin pitäisi miettiä, että kenen pitäisi polvistua ja miksi. Ei häpeästä, vaan kiitollisuudesta. Ei Hamilton miljoonia tienaisi ammatissaan, ellei valkoinen mies olisi keksinyt autoa, suunnitellut ja rakentanut kilparatoja sekä luonut vaurauden, jolla viihdeteollisuus on enemmänkin kuin enintään naapurikylän savimajoihin kuuluvaa rummunpäristelyä.


11. Nimi vaihtoon

NFL-seura Washington Redskins sitten taipui hulluuden edessä muuttamaan 88 vuotta vanhan kunniakkaan nimensä ja logonsa. Uusi nimi ei vielä ole tiedossa, mutta seuran omistaja Dan Snyder on juutalainen ja esitin jo edellisen nimenmuutoskampanjan aikaan seitsemän vuotta sitten, että seuran nimeksi sopisi Washington Foreskins. Siitä vain sitten uutta logoa piirtämään.
Toisaalta eihän nimenmuutos ole mitään uutta Washingtonissa. Paikkakunnan NBA-seura oli Washington Bullets, mutta nimen katsottiin viittaavan liikaa rikollisuuteen ja niinpä vuonna 1997 nimi muutettiin. Irvileuat esittivät, että nimestä vain poistettaisiin rikollisuuteen viittaava osa , jolloin jäljellä jäisi pelkkä Bullets. Ovathan Washingtonin rikostilastot pahimmasta päästä koko USA:ssa - kaupungin väestöstä kun yli puolet on mustia. Nimeksi tuli kuitenkin Washington Wizards. Mikä sekään ei mennyt kovin hyvin putkeen, sillä Grand Wizard on Ku-Klux-Klanin johtajan arvonimi.
Mutta eipähän Washingon Redskins todellakaan ole ensimmäinen noitavainojen uhri. Mccarthyismin kommunismivainojen aikana 1950-luvulla perinteikäs baseballjoukkue Cincinnati Reds joutui vaihtamaan nimensä Cincinnati Redlegsiksi. Hulluuden mentyä ohi McCarthyn kuoltua nimi vaihdettiin takaisin, eli Washington Redskinsillä on vielä toivoa.


12. Instant replay

Samuli Samuelsson pyyhkäsi satasella 10,29 ja otti yhteyttä potentiaaliseen sponsoriin. Sponsori kysyi ensimmäisenä Instagram-seuraajien määrää. Vastaus oli 2500. Sori, pitää olla vähintään kymppitonni rikki ja sitten puhutaan asiasta. Samuelsson on varsin asiallinen mies ja jalat maassa muuten paitsi juoksuradalla. Hän totesi että kokee vieraaksi julkisuuspelin ja haluaa suoritusten puhuvan puolestaan. Mikä nykyaikana ei toimi, sillä urheilijan julkisuusarvoa ei mitata senttimetreinä tai sekunteina, vaan instagrammoina.
Periaatteessa hän on oikeassa, mutta käytännössä homma toimii nykyään toisin kuin 90-luvulla. Palaveerasin tuossa jokin aika sitten erään nousevan yleisurheilulupauksen valmentaja/managerin kanssa. Suunnitelmat on tehty ja julkisuuskuvan luominen on tasan yhtä tärkeä palikka kohti maailman huippua varten kuin itse harjoitusohjelma. Kun alkaa tulosta tulla, strategia sen hyödyntämiseksi on syytä olla valmiina ja tässä tapauksessa onkin.
Paras esimerkki tästä on Annimari Korte, jonka touhuja seuratessa olen nauranut moneen kertaan vahingonilosta. Entisenä urheilutoimittajana Korte osaa pyörittää mediaa aivan halunsa mukaan. Näkyvyyttä on tullut ja sponsoreita riittää. Ovat toki tuloksetkin sen arvoisia, että julkisuuden määrä on täysin ansaittu. Ero on vain siinä, että muut yleisurheilijat eivät ole saaneet vastaavasti ansionsa verran julkisuutta, mutta se ei ole millään tavoin Kortteen vika. Päinvastoin, hänen mediajulkisuutensa on pisaroinut muillekin.
Vaan tarinalla taitaa olla onnellinen loppu. Kiitos Samuelssonin ulostulon, yleisurheiluväki taisi liittyä joukolla Instagramiin. Parissa päivässä seuraajamäärä noin kymmenkertaistui. Nyt luulisi sponsoreiden kiinnostuvan.


13. Kehnot palkinnot

Orimattilassa repäistään tänään oikein kunnon palkinnolla. Jos kisassa syntyy uusi SE (sitä jahtaavat Kristian Pulli pituudessa ja Kristiina Mäkelä kolmiloikassa), palkintona on paitsi nelinumeroinen summa rahaa, myös auto käyttöön viikoksi. Auton laadussa on tosin parannettavaa. Ensinnäkin kyseessä on käytetty auto vuosimallia 2001 ja toiseksi se on muutenkin tarkoitettu sellaisille köyhille, joilla ei ole varaa hankkia autoon takapenkkiä tai kunnollista kattoa. Sitä paitsi olen minäkin omistanut punaisen F-kirjaimella alkavan italialaisen auton, jossa oli ahtaat sisätilat sekä vaikeuksia pysyä moottoritiellä sadankahdenkympin nopeudessa enkä voi kokemusta kehua.


Loppukevennys: Tyhjentävä lausunto

Lahden Motonet-GP:ssä Samuli Samuelsson voitti satasen kohtuullisen hyvällä ajalla vastatuulesta huolimatta. Niinpä toimittaja kysyikin ensimmäisenä, "Vastatuuli huomioiden, kuinka tyytyväinen olet aikaan?" Kiitos Ylen editointivirheen, vastaus oli yllättävyydessään sellainen että sananmukaisesti kieriskelin naurusta lattialla minuuttitolkulla (linkissä video on asetettu alkamaan muutama sekunti ennen oikeaa kohtaa, mutta pitää painaa PLAY).

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Uusinta: Keksimistä odotellessa

Lukijalle: Sitten tämän jutun julkaisemisen on keksitty taas uusia lajeja. Ikävä kyllä tietääkseni yksikään näistä yhdeksän vuoden takaisista esityksistäni ei ole ottanut tulta. Ei edes kolmonen, joka sananmukaisesti ottaisi tulta:

Vanhaan hyvään aikaan Suomessa hiihdettiin talvella ja yleisurheiltiin kesällä. Sateilla tai pakkasilla jäätiin sisälle painimaan. Laumasieluisemmat pelasivat kesällä pesistä ja futista, talvella jääkiekkoa tai -palloa. Nykyään urheilulajeja on niin pirusti, ettei mukana pysy ja lisää tulee. Jotkin lajit ovat jo nimeltäänkin suorastaan absurdeja, kuten jousiammunnassa naisten vaistoluokka. Tai oma suosikkini, freestylen naisten parikumparelasku.

Uudet lajit syntyvät yleensä neljällä eri tavalla:

1) Joukko harrastajia, jotka eivät pärjää vakiintuneissa urheilumuodoissa keksivät jotakin uutta. Tämä on onkin yleisin uusien lajien syntytapa; niitä keksivät ne jotka eivät vanhoissa pärjää. Klassisin esimerkki lienee muodostelmaluistelu, joka on laji taitoluistelijoille, jotka ovat epäonnistuneet kolmen ällän arvoisesti: lahjattomat, laiskat ja lihavat.

2) Jostain lajista muodostetaan harjoittelumuoto, jossa sitten aletaan kilpailla. Esimerkkinä futsal ja hauskimpana ristiriitaisesti nimetty maajääpallo, jossa kisattiin joskus Suomen mestaruudestakin.

3) Yhdistetään kaksi lajia yhdeksi, kuten ampumahiihto. Tämä antaakin lukemattomia mahdollisuuksia. Lystikkäimpiä esimerkkejä ovat shakkinyrkkeily ja ampumahiihtoa matkiva tikkajuoksu.

4) Otetaan jokin vanha kunnon laji ja pilataan se keskimääräistä tyhmemmän yleisön houkuttelemiseksi. Esimerkkinä viidenkympin hiihto, joka muutettiin yhteislähtökilpailuna neljänkymmenenyhdeksän kilometrin laturetken ja kilometrin sprinttihiihdon yhdistelmäksi.

Koska kehitys jatkuu, luomme katsauksen vuoteen 2030 ja listaamme älyttömimmät siihen mennessä keksityt urheilulajit. Joukossa ei ole ampumapainia, koska sen keksi kirjailija Juhani Peltonen romaanissaan Elmo jo yli 30 vuotta sitten.

Aikakone, olkaa hyvä. Vuoden 2030 älyttömimpien urheilulajien top 10:

10. Sprinttilaskuvarjoilu
Laskuvarjohypyissä kilpailtiin kuvioissa ja tarkkuudessa, mitkä eivät ymmärrettävistä syistä kiinnostaneet suurta yleisöä. Niinpä kehitettiin sprinttiversio. Kilpailijat hyppäävät määrätystä korkeudesta ja tarttuvat toisiaan käsistä renkaaksi muodostelmahypyn tapaan. Renkaan valmistuttua tuomari antaa "irti"-komennon, joka aloittaa varsinaisen kisan. Voittaja on se, joka on ensimmäisenä maassa. Muutaman valitettavan onnettomuuden jälkeen tehtiin sääntömuutos, jonka mukaan kilpailijan on kyettävä laskuvarjon irrottamisen jälkeen kävelemään maalivaatteen ali omin jaloin.

9. Suokoripallo
Kun Suomessa oli järjestetty sekä suolentiksen että suofutiksen MM-kisat, luonnollinen askel eteenpäin oli suokoris. Ensimmäisiin MM-kisoihin saatiin vetonaulaksi itse Kobe Bryant. Bryant kuitenkin oli kovasti pettynyt, kun pallo ei tuntunut pomppivan oikeaan suuntaan, donkki ei onnistunut ja joukkue hävisi finaalin. Hän kehottikin hankkimaan paikalle Michael Jordanin, jonka lempinimi "Air" ei enää pidä paikkaansa eikä pehmeästä alustasta siksi ole haittaa. Shaq O'Nealia ei suositeltu, koska suon kantavuudella on rajansa.

8. Joukkuenyrkkeily
Nyrkkeily rupesi säätelemään itseään liian turvalliseksi ja menetti verenhimoiset katsojat vapaaotteluihin ja muihin vastaaviin. Vastaiskuksi keksittiin joukkuenyrkkeily. Aluksi kehään molempien joukkueiden kärpässarjalaiset. Mikäli kolmessa erässä ei tule tyrmäystä, niin molemmat ulos ja kääpiösarjalaiset kehään jne. Jos tulee tyrmäys, niin tyrmätty ulos ja tilalle seuraavan sarjan joukkuetoveri. Jos kolmessa erässä ei tule tyrmäystä, niin seuraavat kehään jne. Erityistä suosiota saavuttivat ottelut, joissa toisella joukkueella oli muuten huono porukka mutta kova raskassarjalainen. Kun muut joukkueen nyrkkeilijät on lyöty ulos ja vastustajalla on vielä miehiä jäljellä, raskassarjalainen joutuu ensin tyrmäämään välisarjalaisen, keskisarjalaisen ja raskaskeskisarjalaisen ennen kuin vastaan astelee vastustajan raskassarjalainen ratkaisuotteluun. Sitten nähdään, ovatko alempien painoluokkien kaverit saaneet vastustajan väsymään.

7. Sponsorikorkeushyppy
Raharikkaat kyllästyivät lopultakin siihen, että tarpeeksi moni tavis harrasti purjehdusta, golfia ja jopa hevospooloa niin paljon että pelkällä rahalla ei enää saanut menestystä kilpailun puutteessa. Eräs helppoheikki haistoi markkinaraon ja perusti sponsorikorkeushypyn maailmancupin. Ponnistuspaikkaa korotetaan aina sen verran ylemmäksi, mitä maksoi vuosittaista lisenssimaksua. Asteikko on logaritminen eli jokainen kahdenkymmenen sentin nosto maksaa kymmenkertaisesti. Tuhannella dollarilla saa kahdenkymmenen sentin korotuksen, kymppitonnilla neljäkymmentä senttiä ja niin edelleen. Kilpavarustelu on kiihtynyt kiihtymistään ja viime vuonna korkein maksettu lisenssisumma oli miljardi dollaria, jolla sai jo 140 senttiä ponnistusetua. Valitettavasti se ei riittänyt, sillä voittaja maksoi puolella miljardilla 133 sentin korotuksen mutta oli sen verran parempi hyppääjä.

6. Venkoilu
Kukaan ei oikeastaan tiedä mitä venkoilu on. Tiedetään vain, että suomalaiset ovat saavuttaneet siinä useita maailmanmestaruuksia ja pärjänneet sen ansiosta hyvin Vuoden urheilija -äänestyksissä. Viime aikoina on epäilty, että kyseessä on parissakymmenessä maassa asuvan kaveriporukan käytännön pila. Joka maassa on keksitty jokin laji, jota harrastetaan vain siellä. Sitten kutsutaan muista maista jengiä MM-kisoihin, jotka mieluusti järjestetään jossain ulkomailla glamourin lisäämiseksi. Maailmanmestaruus on varma, koska muualla ei lajia harrasteta. Samoin julkisuus, koska voi vedota lajin olevan kovin kansainvälinen. Epäilyt heräsivät, kun huomattiin suomalaisten venkoilun maailmanmestareiden osallistuneen ruotsalaisten hallitsemaan surströmmaukseen ja sveitsiläisten dominoimaan schwytzeriukseen. Ja päinvastoin, näiden lajien mestarit taas osallistuivat venkoilun MM-kisoihin maansa edustajina.

5. Luistinbaseball
Kun USA:n kaakkoisvaltioihin ei saatu baseballin ammattilaisliigajoukkuetta, he kehittivät oman lajinsa pilaprotestiksi. Kanadalaiset innostuivat ja voittivat ensimmäisen maailmanmestaruuden. Suomen osallistumista harkittiin, mutta ajatus kuivui kokoon, kun Pesäpalloliitto lanseerasi suomalaiskansallisen luistinpesäpallon. Laji pääsi pian vedonlyöntikohteeksi, mutta sopupeliskandaali päätti kukoistuskauden.

4. Gundersen-mäkihyppy
Gundersen-menetelmä otettiin aluksi käyttöön yhdistetyn kilpailussa ja levisi siitä moneen muuhun lajiin. Idea on yksinkertaisesti se, että kilpailun viimeiseen osioon lähdetään aikaeron mukaisessa järjestyksessä ja maaliintulojärjestys ratkaisee. Esimerkiksi hiihdon takaa-ajokilpailussa systeemi osoittautui vain hieman normaalia huonommin toimivaksi, kun taas syöksylaskussa ja etenkin pujottelussa koettiin monia epämiellyttäviä tilanteita. Lopulta systeemiä älyttiin kokeilla myös mäkihyppyyn. Lajissa ei tietenkään ole aikaeroja, mutta toiselle kierrokselle lähdetään käännetyssä järjestyksessä siten, että ensimmäisenä hyppäävä huonoin jatkoon selvinnyt lähtee alimmalta lähtölavalta ja viimeisenä kilpailua johtava hyppääjä ylimmältä. Pisimmälle hypännyt on voittaja, tyylipisteet toki huomioidaan. Viime aikoina on ehdotettu keskitason hyppääjien jättämistä pois toiselta kierrokselta, koska heidän normaalit hyppynsä eivät ole niin lystikkäitä. On havaittu että yleisöllä on hauskinta huonojen hyppääjien tömähtäessä kummulle ja hyvien hyppääjien lentäessä tasaiselle asti. Legendaarinen suoritus oli Innsbruckissa Keski-Euroopan mäkiviikolla Norjan Leif Leifssonin leiskautus suoraan vastamäessä odottaneen ambulanssin katolle. Tuomarit vähensivät pisteitä kaatumisesta, mutta onnistunut telemark takasi voiton.

3. Rekkacross
Rekkacross on malliesimerkki lajin nopeasta muuntumisesta. Alun perin kilpa-autot olivat erikoisesti radalle suunniteltuja, mutta sitten joku älypää keksi ryhtyä kilpailemaan mahdollisimman epäsopivasti kilpailuun soveltuvilla kuorma-autoilla. Eipä aikaakaan, niin oivallettiin täysperävaunurekkojen olevan vielä huonompia, joten kilpailusarja pystyyn. Yleisönsuosion lisäämiseksi keksittiin muuttaa autot bensiinillä lastatuiksi säiliörekoiksi, koska ilmiselväähän on, että autokilpailuja katsotaan suurimmaksi osaksi rajujen onnettomuuksien toivossa. Erityistä suosiota saavuttivat iltakilpailut, joissa rata oli valaistu reunoilla palavin kokoin. Uusin yleisön kosiskelumielessä tehty sääntömuutos täysperävaunubensarekkojen kisassa aiheutti valitettavan skandaalin kaudella 2029. Viimeisessä osakilpailussa mestaruutensa varmistanut Skotlannin Johnny Walker jäi kiinni dopingtestissä ja hylättiin. Uuden säännön mukaisessa alkometrikokeessa hän puhalsi kisan jälkeen laittomat lukemat ja verikoe vahvisti pitoisuuden olleen 1,2 promillea eli peräti 0,3 promillea alle sallitun minimin.

2. Hallisuunnistus
Puistosuunnistuksen saavutettua suurta suosiota päätti suunnistusliitto ottaa ohjelmaan sisäsuunnistuksen. Aluksi suosittuja kilpailuareenoita olivat vanhat teollisuuslaitokset, mutta sitten havaittiin haastavimpien maastojen löytyvän valtion virastotaloista. Edes opasteita ei tarvinnut peittää, ne hämäsivät kokemattomia kilpailijoita mukavasti harhaan. Suosion kasvaessa alettiin vaatia suunnistajille talviharjoitusmahdollisuuksia ja ensimmäinen suunnistushalli valmistui Ruotsiin 2019. Lämpöputket metsään, katto päälle ja muutama hehtaari kesää keskellä talvea. Eipä aikaakaan, kun suomalaiset pistivät paremmaksi. Vastikään vihittiin käyttöön maailman suurin monikäyttöhalli: talvella lämmitys suunnistajille ja kesällä jäädytys ja lumetus hiihtosuunnistajille.

1. Varsijousiammuntayösuunnistusurheilusukelluspariviestisprintti
Kaikki alkoi aivan viattomasti. Urheilusukelluksessa kilpailtiin suunnistuksessa, mutta sitten joku meni keksimään että ampumahiihdolla on enemmän katselijoita kuin hiihdolla. Niinpä rasteille lisättiin ammunta. Valitettavasti havaittiin, että ruudin kastuminen aiheutti ongelmia. Niinpä siirryttiin jousipyssyihin. Niiden kantaminen uidessa oli hankalaa, joten tilalle otettiin varsijouset. Samalla siirryttiin yökisoihin haasteen lisäämiseksi. Koska miesten ja naisten kilpailuttaminen joukkueena oli havaittu toimivaksi TV-formaatiksi, lisättiin pariviesti. TV-katsojan keskimääräinen keskittymisaika on noin kymmenen sekuntia, joten päädyttiin sprinttikisaan. Näin syntyi varsijousiammuntayösuunnistusurheilusukelluspariviestisprintti, jonka kansainvälinen liitto parhaillaan etsii uutta puheenjohtajaa edellisen tukehduttua päivällisellä kalanruotoon kesken lajin nimen lausumisen.

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Työturvallisuusriski


Kun taannoin kävin läpi kansanedustajien listaa vuodesta 1907 alkaen selvittääkseni edustajien sukulaisuussuhteita, kiinnitin huomiota siihen että varsin moni alkuaikojen kansanedustaja oli kuollut väkivaltaisesti. Päätin samalla vaivalla tehdä näistä tiedoista koosteen.

Väkivaltaiseksi kuolemaksi laskettiin murha, sodassa kuoleminen, teloitus sekä tähdellä merkittyinä rajatapauksina vankeudessa kuoleminen. Osalla luetelluista kuolinsyy on epäselvä, mutta todennäköisesti joko teloitus tai kuolema vankeudessa. Epäselvät ja vankilassa kuolleet on merkitty tähdellä, varmasti väkivaltaisesti kuolleet ovat ilman merkintää.

Kaikkiaan noin 80 kansanedustajana ollutta on kokenut väkivaltaisen kuoleman. Koska kansanedustajana on ollut kaikkiaan noin 2605 henkilöä, kuolemanriski ammatissa on hieman yli 3,0 %. Tosin viime aikoina työturvallisuustekijöissä on tapahtunut huomattavaa paranemista, viimeisin väkivaltainen kuolintapaus on vuodelta 1944.
Selvästi yleisin kuolinsyy on teloitetuksi tuleminen. Tämän kohtalon on varmuudella kokenut 42 kansanedustajaa. Heistä lähes puolet eli 19 teloitettiin 1918, kaikki Suomessa. Yksitoista oli SDP:n edustajia eli valkoisten teloittamia ja kahdeksan oikeistopuolueiden edustajia eli punaisten teloittamia. Loput teloitukset tapahtuivat Neuvostoliitossa, yksi vuonna 1922, neljä vuonna 1937 ja 18 vuonna 1938.
Vankeudessa on varmuudella kuollut 20. Heistä 12 kuoli Suomessa 1918-1923, kaikki SDP:n kansanedustajia. Loput kahdeksan kuoli Neuvostoliiton vankileireillä 1937-1944. Todennäköisesti kuusi muutakin joko kuoli Neuvostoliiton vankileireillä, mutta varmaa tietoa ei ole teloitettiinko heidät, kuolivatko vankeudessa vai katosivatko jäljettömiin vapauduttuaan.
Murhatuksi on tullut kuusi kansanedustajaa. Suomessa tapahtuneista murhista yksi on ollut yksityisasiaan liittyvä, yksi poliittinen ja yhden motiivi on epäselvä, todennäköisesti poliittinen. Neuvostoliitossa vuonna 1920 tapahtuneet kolme ns. "Kuusisen klubin murhaa" olivat poliittisia.
Voi todeta, että Neuvostoliittoon pakeneminen ainakin numeroiden valossa oli vasemmistolaisilta (joita kaikki olivat, vapaussodan jälkeen SDP:läisiä ja 1920-1930 -luvuilla SSTP:n tai STPV:n edustajia) vikatikki. Suomessa teloitettiin tai vankeudessa kuoli sodan jälkeen 23 vasemmistolaista, kun taas Neuvostoliitossa saman kohtalon koki vähintään 34, todennäköisesti 40.
Sodassa on kuollut varmasti viisi kansanedustajaa. Kolme heistä Suomen armeijan sotilaina (yksi talvi- ja kaksi jatkosodassa), yksi puna-armeijassa Venäjän sisällissodassa ja yksi siviilinä Neuvostoliitossa ilmapommituksen seurauksena. Lisäksi yksi kansanedustaja katosi vapaussodassa jäljettömiin.

Lainaan viimeviikkoisen uutiskatsauksen kohtaa 15:
Loppujen lopuksi nykypäivänä selvitään helpolla. Ei pelkoa kyydityksistä ja remmiapelleista kuten 1930-luvulla, puhumattakaan vuoden 1918 teloitusryhmistä. Mielenkiintoinen kysymys onkin, ovatko edustajat - lähinnä perussuomalaisten - yhtä kovasta puusta veistettyjä kuin 1920-30 -lukujen kommunistit, jotka olivat valmiita istumaan vankilassa ja turvasäilössä vuosikausia puolustaakseen asioita, joihin uskovat? Luultavasti eivät. Jos olisivat, he puhuisivat paljon suoraviivaisemmin tosiasioista. Kommunisteilta olisi paljon opittavaa poliittisesta rohkeudesta. Etenkin kun kommunistit uskalsivat puolustaa vapaudellaan ja hengellään aatetta, joka oli selkeästi valuvikainen, kun taas nationalismi ja kansallisvaltiot ovat tuottaneet käytännössä kaiken länsimaisen sivistyksen. Toisaalta ehkä tässä onkin selitys. Kommunistin täytyy olla fanaattinen, koska valhetta ei voi puolustaa muuten kuin olemalla fanaattinen. Totuuden puolustaja taas voi epäröidä, eikä ole valmis kuolemaan ajatustensa puolesta, koska hän tuumii että saattaa kenties sittenkin olla väärässä.
Lista Suomessa poliittisista syistä vankilassa lusineista kansanedustajista on melkoisen pitkä ja koostuu itsenäisyyden aikana lähes täysin kommunisteista. Hatunnosto poliittisesta rohkeudesta, mutta alapeukku naiiviudesta. Ja useampia alapeukkuja naiiviudesta poliittisista syistä Venäjällä itsenäistymisen jälkeen istuneille. Eipä tuolta listalta kovin montaa rajan yli loikannutta puutu ja puuttuvistakin suuri osa taidettiin ampua ilman oikeudenkäyntiä.

Väkivaltaisesti tai vankeudessa (myös todennäköiset mukaanlukien) kuolleiden kansanedustajien jakauma puolueittain:
SDP 51
STPV 9
SSTP 6
Suomalaiset 5 (neljä punaisten teloittamina 1918, yksi murhattu 1911)
Nuorsuomalaiset 3 (punaisten teloittamina 1918)
Maalaisliitto 2 (toinen punaisten teloittamana 1918, toinen murhattu 1915)
IKL 2 (toinen kaatui talvi-, toinen jatkosodassa)
Edistyspuolue 1 (itsenäisyyden ajan ainoa poliittinen murha)
Kokoomus 1 (kaatui jatkosodassa)

Istuvia kansanedustajia on kuollut väkivaltaisesti yhdeksän. Kuusi teloitettiin tai kuoli vankeudessa vapaussodassa (kolme molemmin puolin), kaksi on murhattu ja yksi kaatui jatkosodassa. Lisäksi viisi kansanedustajaa on kuollut vankeudessa vapaussodan jälkeen siten, että vankeuteen joutuessaan he olivat vielä istuvia kansanedustajia, mutta eivät enää kuollessaan. Kaikki viisi olivat SDP:n edustajia.
Luettelon edustajista miehiä on ollut 74 ja naisia vain kuusi, kaikki SDP:n edustajia ja kaikki Neuvostoliitossa. Naisista neljä teloitettiin, yksi kuoli vankeudessa ja yhden kohtalo on epäselvä, todennäköisesti kuoli vankeudessa.

Vuosittain luettelo on seuraava:
1911 1
1915 1
1918 27
1919 6
1920 3
1922 2
1923 1
1937 4
1938 18
1939 4
1940 2
1941 4
1942 1
1944 1
Tuntematon 6
Tuntemattomat luultavasti kuolivat Stalinin puhdistuksissa 1930-luvulla, paitsi yksi aikaisintaan 1941 vankileirillä.

42 (joista kuusi epävarmoja) kohtasi loppunsa Neuvostoliitossa ja 37 Suomessa. Lisäksi yksi kaatui sodassa Neuvostoliiton alueella, mutta Suomen armeijassa.


Luettelo aakkosjärjestyksessä:

*Airola, Matti
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen 1938, jossa hän kuoli 12.10.1939.

*Alavirta, Toivo
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen 1937, jossa hän kuoli 23.6.1940.

*Allila, Aleksander
STPV:n entinen kansanedustaja siirtyi Neuvostoliittoon 1932. Seuraavana vuonna hänet nähtiin elossa työleirillä, joka jäi viimeiseksi havainnoksi hänestä.

Eloranta, Voitto
Entinen SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hänet tuomittiin Kuusisen klubin murhien pääsyyllisenä kuolemaan ja teloitettiin 9.11.1922.

Forsten, Aino
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Stalinin puhdistuksissa hänet teloitettiin 27.11.1937. Hänen veljensä, entisen kansanedustaja Jussi Rainion olivat valkoiset teloittaneet vapaussodan loppuvaiheessa.

Gylling, Edvard
Punaisten ylimpään johtoon kuulunut SDP:n kansanedustaja Gylling pakeni Neuvostoliittoon, jossa hänet teloitettiin 14.6.1938.

Hakkinen, Juho
SDP:n entinen kansanedustaja ammuttiin Viipurin vankileirillä toukokuussa 1918.

Havas, Väinö
Kokoomuksen kansanedustaja lähti vapaaehtoisena rintamalle sekä talvi- että jatkosodassa, vaikka kansanedustajat oli vapautettu sotapalveluksesta. Kapteeni Havas kaatui komppanianpäällikkönä Suojärvellä 42-vuotiaana 21.8.1941. Hän on ainoa sodassa kaatunut istuva kansanedustaja.

Hiidenheimo, Pentti
Punaiset surmasivat suomalaisen puolueen entisen kansanedustajan 16.2.1918.

Hirvikanta, Valde
Suomalaisen puolueen entinen kansanedustaja murhattiin kotiovelleen 2.10.1911. Murhaaja ampui välittömästi itsensä. Murhan motiivin epäillään olleen poliittinen, mutta siitä ei ole täyttä varmuutta.

Hjulgren, Sofia
SDP:n kansanedustaja teloitettiin vapaussodan jälkeen 22.5.1918.

*Hokkanen, Evert
SDP:n entinen kansanedustaja vangittiin vapaussodan jälkeen ja hän kuoli vankilassa 26.6.1918.

Hurmevaara, Herman
SDP:n entinen kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Sieltä hän siirtyi pian Ruotsiin, josta hänet karkotettiin 1930 takaisin Neuvostoliittoon. Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin vastavallankumouksellisuudesta kuolemaan ja teloitettiin 16.2.1938.

Häkkinen, Samuli
SDP:n kansanedustaja vangittiin vapaussodan aikana ja teloitettiin 6.5.1918.

Ikonen, Leander
Nuorsuomalaisten kansanedustaja murhattiin punaisten suorittamassa Viipurin lääninvankilan joukkomurhassa 27.4.1918.

Ikonen, Oskari
SDP:n kansanedustaja tuomittiin vapaussodan jälkeen elinkautiseen valtiopetoksesta, mutta armahdettiin jo 1920. Hän loikkasi poikansa kanssa Neuvostoliittoon 1927, jossa hänet pidätettiin vastavallankumouksellisuudesta 1937 ja teloitettiin 21.4.1938.

Jokinen, Väinö
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon, jossa hänet tapettiin Kuusisen klubin murhien yhteydessä 31.8.1920.

Kaipio, Oskar
SDP:n entinen kansanedustaja teloitettiin Uudellakirkolla 3.5.1918.

Kallio, Väinö
STPV:n entinen kansanedustaja siirtyi Neuvostoliittoon 1932. Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin vastavallankumouksellisuudesta ja teloitettiin 9.2.1938.

Karhinen, Hanna
Entinen SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin kuolemaan vakoilijana ja teloitettiin 27.9.1938.

Kirjarinta, Jalmari
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hänet teloitettiin Stalinin puhdistuksissa 8.1.1938.

*Kirves, Juho
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hän kuoli mahdollisesti Stalinin puhdistuksissa, mutta varmaa tietoa ei ole.

*Kohonen, Hanna
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hänet tuomittiin 1937 vastavallankumouksellisuudesta kymmeneksi vuodeksi vankileirille, jossa hän kuoli 22.2.1944.

Korhonen, Kaarlo
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hänet tuomittiin 1937 vastavallankumouksellisuudesta kuolemaan ja teloitettiin 11.2.1938.

*Kronqvist, Efraim
Entinen SDP:n kansanedustaja kuoli vankileirillä 22.5.1918.

*Kujala, Jussi
Entinen SDP:n kansanedustaja kuoli Sörnäisten vankilassa 1.7.1919.

Kyhälä, Kalle
STVP:n kansanedustaja kyyditettiin Neuvostoliittoon 1930, jonne hän myös jäi. Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin vakoilijana ja teloitettiin 22.9.1938.

Käkelä, Elias
Entinen SDP:n kansanedustaja ammuttiin vankileirillä Lappeenrannassa 29.4.1918.

*Laine, Wilho
SDP:n entinen kansanedustaja kuoli vankeudessa 21.5.1918.

*Lankila, Jukka
SDP:n kansanedustaja vangittiin vapaussodan jälkeen ja kuoli Sörnäisten vankilassa espanjantautiin 15.4.1919.

*Lapveteläinen, Taavetti
SDP:n kansanedustaja tuomittiin elinkautiseen vapaussodan jälkeen ja kuoli vankeudessa todennäköisesti aivoverenvuotoon 1.7.1919.

*Latva, Toivo
STPV:n entinen kansanedustaja siirtyi Neuvostoliittoon 1931. Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen 1937. Myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, luultavimmin hän kuoli vankileirillä.

Lehmus, Juho
SDP:n kansanedustaja jäi valkoisten vangiksi Tampereella ja teloitettiin seuraavana päivänä 6.4.1918.

Lehokas, Vilho
Entinen SDP:n kansanedustaja vangittiin Viipurissa ja ammuttiin vankileirillä toukokuussa 1918.

*Lehtinen, J.K.
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hänet vangittiin Stalinin puhdistuksissa 1937 ja hän kuoli ilmeisesti vankileirillä 15.11.1937.

*Lehto, Arvo
Lapuan liike muilutti SSTP:n kansanedustajan itärajan yli 1930. Hän säästyi Stalinin vainoilta, koska hänet oli lähetetty Suomeen 1937. Seuraavana vuonna hän siirtyi Ruotsiin, jossa hänen turvapaikka-anomuksensa hylättiin (tuohon aikaan Ruotsilla oli vielä tervettä itsesuojeluvaistoa haittamaahanmuuton suhteen, toim. huom.). Hän palasi Neuvostoliittoon 1940. Syksyllä 1941 hän pakeni suomalaisten hyökkäystä Petroskoista lautalla, joka syttyi pommituksessa tuleen. Lehto hukkui Ääniseen yritettyään pelastautua uimalla.

*Lehtosaari, Jukka
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hän palasi seuraavana vuonna salaa Suomeen, jäi parin kuukauden kuluttua kiinni ja oli vankilassa vuoteen 1926 asti. Sitten hän palasi Neuvostoliittoon, jossa hänet Stalinin puhdistusten yhteydessä pidätettiin 1938 ja tuomittiin viideksi vuodeksi vankileirille, jossa hän kuoli 2.9.1939.

Lepola, Kalle
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hän palasi Suomeen 1922 ja oli poliittisista syistä vankilassa 1922-1926, jolloin hänet luovutettiin vankien vaihdossa Neuvostoliittoon. Lepola vangittiin Stalinin puhdistuksissa 1937, tuomittiin kuolemaan vakoilusta ja vastavallankumouksellisuudesta ja teloitettiin 15.11.1937.

Letonmäki, Maikki
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hänet tuomittiin Stalinin puhdistuksissa kuolemaan ja teloitettiin 15.11.1937.

Lindqvist, Konsta
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hänet ammuttiin Kuusisen klubin murhissa 31.8.1920 Pietarissa.

*Lonkainen, Matti
SDP:n kansanedustaja vangittiin vapaussodan jälkeen ja kuoli kuritushuonevankina Helsingin kirurgisessa sairaalassa 14.11.1918.

Lumivuokko, J. H.
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hänet vangittiin Stalinin puhdistuksissa, tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin 26.2.1938.

*Manner, Kullervo
SDP:n kansanedustaja ja punaisten johtaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin 1935 kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön vankileirille, jossa hän kuoli 15.1.1939. Kuolinaika selvisi Suomessa vasta Neuvostoliiton hajottua, sitä ennen kuolinpäiväksi oli raastuvanoikeuden päätöksellä julistettu 1.1.1971.

Meriläinen, Kalle
Lapuan liike kyyditsi STPV:n kansanedustajan Neuvostoliittoon 1930. Hän jäi sinne, tuomittiin Stalinin puhdistuksissa vastavallankumouksellisuudesta kuolemaan ja teloitettiin 21.9.1938.

Merinen, J. R.
Valkoiset teloittivat SDPn entisen kansanedustajan Tyrväällä 20.4.1918.

Mikkola, Antti
Punaiset hakivat nuorsuomalaisten kansanedustajan asunnostaan Helsingistä vapaussodan alettua ja teloittivat hänet seuraavana päivänä 1.2.1918.

*Mäkelin, Yrjö
SDP:n entinen kansanedustaja kuoli Etsivän Keskuspoliisin sellissä 18.9.1923. Epäselvää on, johtuiko kuolema luonnollisista syistä.

*Mäkelä, Santeri
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hän kuoli joskus vuosien 1937-38 vaiheilla, mutta on epäselvää teloitettiinko hänet, kuoliko hän vankeudessa vai ehkä jopa luonnollisen kuoleman.

Mäki, Jaakko
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hänet teloitettiin Stalinin puhdistuksissa 14.1.1938.

*Nahkala, Antti
SSTP:n entinen kansanedustaja loikkasi Neuvostoliittoon 1932. Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin vakoilijana kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen 1938. Hän kuoli vankileirillä 17.8.1942.

*Nurminen, Julius
Entinen SDP:n kansanedustaja vangittiin vapaussodan jälkeen ja kuoli Tammisaaren vankileirillä 24.7.1918.

*Nurmiranta, Pekka
SSTP:n kansanedustaja pakeni Ruotsiin 1923, josta hän seuraavana vuonna siirtyi Neuvostoliittoon. Hänet tuomittiin vastavallankumouksellisuudesta kuudeksi vuodeksi vankeuteen 1941. Myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, mutta hän mahdollisesti kuoli vankileirillä. Hänet julistettiin kuolleeksi 17.12.1979.

Nyström, Väinö
Suomalaisen puolueen entinen kansanedustaja Nyström joutui punaisten vangitsemaksi viljan kätkemisestä syytettynä. Hänet surmattiin nykyisen Nokian kaupungin alueella Siuron sillalla ja ruumis heitettiin Siuron koskeen 31.1.1918.

Perälä, Juho
Lapuan liike kuskasi SSTP:n kansanedustajan itärajan yli 1930. Perälä jäi maahan, jossa hänet tuomittiin Stalinin puhdistuksissa vastavallankumouksellisuudesta kuolemaan ja ammuttiin 20.1.1938.

Peura, Juho
SDP:n entinen kansanedustaja teloitettiin Tampereella 26.5.1918.

Pietinen, Matti
Nuorsuomalaisten entinen kansanedustaja murhattiin punaisten suorittamassa Viipurin lääninvankilan joukkomurhassa 27.4.1918.

Pohjaranta, Väinö
STPV:n kansanedustaja loikkasi Neuvostoliittoon 1930. Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin vastavallankumouksellisuudesta ja teloitettiin 4.10.1938.

Pulkkinen, Hannes
SSTP:n entinen kansanedustaja loikkasi Neuvostoliittoon 1924. Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin kuolemaan vakoilusta ja vastavallankumouksellisuudesta ja ammuttiin 3.4.1938.

Pykälä, Kalle Kustaa
Maalaisliiton kansanedustaja ammuttiin ikkunan läpi kotitalonsa saunaan 2.10.1915. Epäiltyä murhaajaa ei saatu koskaan kiinni. Murhan motiivi ei ilmeisesti ollut poliittinen, vaan kosto.

Rainio, Jussi
SDP:n entinen kansanedustaja pidätettiin vapaussodan loppuvaiheessa ja teloitettiin viisi päivää myöhemmin 10.5.1918. Hänen sisarensa, entinen kansanedustaja Aino Forsten teloitettiin Stalinin vainoissa 1937.

Raitanen, Albert
Entinen SDP:n kansanedustaja katosi vapaussodan loppuvaiheessa Lahden taistelussa toukokuun alussa 1918.

Rantanen, Samuli
Valkoiset teloittivat SDP:n entisen kansanedustajan Seinäjoella 3.2.1918.

Rikkonen, Juho
Entinen SDP:n kansanedustaja teloitettiin Viipurin vankileirillä toukokuussa 1918.

Ritavuori, Heikki
Sisäministeri ja Edistyspuolueen kansanedustaja Ritavuori murhattiin kotiovelleen Helsingissä 14.2.1922. Kyseessä on itsenäisen Suomen historian toistaiseksi ainoa kiistatta poliittinen murha.

*Rytkönen, Anni
Entinen SDP:n kansanedustaja siirtyi 1927 Neuvostoliittoon. Hänet vangittiin Stalinin puhdistuksissa 1937 tai 1938, jonka jälkeen hänestä ei ole mitään tietoja.

Saari, Ernst
Suomalaisen puolueen kansanedustaja oli punaisten vankina ja teloitettiin Tampereella 29.3.1918.

Sainio, Jussi
SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Hänet ammuttiin Kuusisen klubin murhissa 31.8.1920.

*Salin, Eetu
SDP:n maineikas puhuja tuomittiin vapaussodan jälkeen kuolemaan, mutta tuomio muutettiin kymmenen vuoden kuritushuonerangaistukseksi. Salin kuoli Sörnäisten vankilassa 6.4.1919.

Salo, Asser
STPV:n kansanedustaja pakeni Ruotsiin 1930, missä hänelle ei myönnetty turvapaikkaa. Sieltä hän siirtyi Neuvostoliittoon, jossa hänet teloitettiin Stalinin puhdistuksissa 11.2.1938.

Salomaa, Tyyne
Entinen SDP:n kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen Neuvostoliittoon. Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin 26.2.1938.

Simojoki, Elias
Entinen IKL:n kansanedustaja lähti talvisodassa vapaaehtoisena rintamalle rykmentin pastoriksi. Hän kaatui 25.1.1940 Impilahdella mentyään lopettamaan rintamalinjojen väliin jäänyttä haavoittunutta hevosta.

Somersalo, Arne
IKL:n entinen kansanedustaja, everstiluutnantti Somersalo kaatui jatkosodassa Kiestingissä 17.8.1941.

Suosalo, Kalle
Valkoiset teloittivat SDP:n entisen kansanedustajan Pietarsaaressa 2.3.1918.

Suutala, Oskari
SDP:n kansanedustaja Suutala kuoli Sörnäisten vankilassa keuhkotautiin 25.2.1919.

Tabell, Emil
Lapuan liike kyyditsi STPV:n kansanedustajan Neuvostoliittoon 1930. Hänet tuomittiin Stalinin puhdistuksissa vastavallankumouksellisuudesta kuolemaan ja teloitettiin 7.12.1937.

Telkkä, Nestori
SDP:n entinen kansanedustaja pakeni vapaussodan jälkeen vankileiriltä Neuvostoliittoon. Siellä hän liittyi puna-armeijaan ja kaatui taistelussa 18.10.1919.

Toppinen, Kalle
SSTP:n entinen kansanedustaja pelkäsi joutuvansa Suomessa vangituksi ja siirtyi Neuvostoliittoon 1933. Ojasta allikkoon, Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin vastavallankumouksellisuudesta kuolemaan ja teloitettiin 5.3.1938.

Tulikoura, Juho
Entinen maalaisliiton kansanedustaja joutui vapaussodassa punaisten vangiksi. Hänet teloitettiin Kouvolassa 25.4.1918.

Usenius, Arthur
SDP:n kansanedustaja oli vapaussodan ajan Ruotsissa punaisten edustajana ja jäi sinne sodan päätyttyä. Hän siirtyi Neuvostoliittoon 1920, sai Stalinin vainoissa kuolemantuomion ja teloitettiin 27.11.1937.

*Valjakka, Albin
SDP:n kansanedustaja vangittiin vapaussodan jälkeen. Hän kuoli vankileirillä Viipurissa 29.6.1918.

Vesa, August
SDP:n entinen kansanedustaja teloitettiin Kotkassa 1.5.1918.

Virta, Jalmari
STVP:n kansanedustaja loikkasi Neuvostoliittoon 1930. Stalinin puhdistuksissa hänet tuomittiin vakoilusta ja vastavallankumouksellisuudesta kuolemaan ja teloitettiin 21.1.1938.

Vänniä, Kalle
Punaiset vangitsivat suomalaisen puolueen entisen kansanedustajan ja ampuivat hänet 16.4.1918.