maanantai 1. kesäkuuta 2020
Perustutkimusta
Raskaiden alkuaineiden tutkimuskeskus, Darmstadt, Saksa, näinä päivinä
- Uskokaa nyt hyvällä. Te tarvitsette tähän hommaan ulkopuolista apua.
- Herra johtaja ei nyt hätäile. Kyllä me tämä klaarataan.
- No ei kyllä ole siltä näyttänyt. Olette pahasti jäljessä aikataulusta.
- Myönnetään. Mutta läpimurto on vain ajan kysymys. Tarvitaan lisää kokeita.
- Eli aikaa. Ja olen muuten ihan varma, että venäläisillä on jo suunnitelma hyppysissä.
Yhdistynyt atomitutkimuksen instituutti, Dubna, Venäjä, samaan aikaan
- Herra johtaja. Ei tästä mitään tule. Me tarvitsemme ulkopuolista apua.
- Ei meillä kuulkaa resurssit mihin tahansa riitä. On se nyt kumma että maailman huippufyysikot eivät saa tätä ratkaistua.
- Tämä ei nyt kuulkaa ole fysiikan osaamisesta kiinni.
- Älkää viitsikö mussuttaa vaan pistäkää hiukkaskiihdytin laulamaan. Onnistui se viimeksikin.
Darmstadt
- Nyt hei ihan aikuisten oikeasti. Mikä on edellinen kerta kun me on onnistuttu ekana, ennen ryssiä?
- 1996. Silloin tehtiin kopernikiumia, alkuaine 112.
- Siis 112? Entäs monta on sen jälkeen keksitty?
- Odotas mä lasken (ottaa kädet pois labratakin taskusta ja nostaa sormia pystyyn yksi kerrallaan). Nihonium, flerovium, moskovium, livermorium, tennessiini, hitto, menee toiselle kädelle..., oganesson... siinä ne. Kuusi.
- Kuusi kertaa. Jääty toiseksi. Ei helvetti. Nyt tarvitaan apua.
Dubna
- Olette te ennenkin onnistuneet. Toistakaa vain samaa menestysreseptiä.
- Kuulkaas nyt johtaja. Tämä ei enää toimi samalla tapaa kokeellisesti.
- Ja miksi ei?
- No katsokaas. Me luulimme törmänneemme menestysreseptiin silloin kymmenen vuotta sitten. Silloin oltiin tuurilla löydetty neljä uutta alkuainetta. Sitten tuo Smirnov sai sen kuningasideansa. Pistettiin mylly pyörimään ja tennessiini löytyi hetkessä!
- Ja nyt on kulunut kymmenen vuotta eikä mitään. Miksi ette toista Smirnovin ideaa?
- No kun tennessiini oli numero 117. Oganesson on seuraava, 118. Ja se oli löydetty tuurilla jo 2002, toisella systeemillä. Kun me yritettiin Smirnovin idealla saada oganessonia aikaan, se onnistui. Ajateltiin että tää oli sitten tässä. 119 menee samalla reseptillä ja saksalaiset, japsit ynnä muut jäävät ihmettelemään mitä helvettiä tapahtui, kun me ollaan jo teoreettisella stabiilisuuden saarella eli alkuaineessa 126.
- Mutta se ei enää toiminutkaan...
- Гавно! Ei toiminut ei. Oli niin noloa että ei viitsitty edes julkaista tutkimustuloksia koko kokeesta.
Darmstadt
- Teillä ei siis ole mitään käryä miten alkuainetta 119 saataisiin aikaan?
- Oli, mutta tehtiin viimeiset viisi vuotta ihan turhaa työtä.
- Niin joo. Tarkoitat sitä teollisuusvakoilua.
- Ei se nyt mitään vakoilua ollut. Venäläiset julkaisivat tutkimusraporttinsa ihan avoimesti. Siitä me huomattiin selvä säännönmukaisuus ja tajuttiin, kuinka tämän pitäisi toimia.
- Vaan ei toiminut.
- No ei. Saanen kuitenkin huomauttaa, että parin vuoden jälkeen sanoin itse, että kyllä venäläisetkin ovat tämän tajunneet. Eivät ne tyhmiä ole, takuulla ovat yrittäneet samaa kuin mekin ja vielä aiemmin. Ei se tennessiini tyhjästä tullut, kyllä minä uskon että niillä oli systeemi. Joka ei enää toiminutkaan, kun otettiin 119.
- Kuka tämän venäläisten systeemin huomasi?
- Schmidt.
- Kuka helvetin Schmidt? Ei tässä tutkimusryhmässä ketään sellaista ole.
- Niin tosiaan, johtajahan on ollut täällä vasta kaksi vuotta. Ja Schmidt on ollut jo kolme vuotta... niin no, lataamossa.
- Että mitä helvettiä?
Dubna
- No ettekö te voisi kysyä Smirnovilta uudestaan?
- Yritettiin. Mutta ei se osannut. Se nyt vain oli ihan sattumaa, että Smirnovilla oli sen alan tietämystä. Sitä ei vain ole riittävästi. Me tarvitaan ammattilainen. Palkatkaa sellainen.
- Ei onnistu. Määrärahat.
- Se se nyt vasta kalliiksi tulee jos hiukkaskiihdytintä umpimähkään pyöritetään ja toivotaan parasta.
- Selittäkää se ylemmälle taholle jos paremmin osaatte. Minä en viitsi.
Darmstadt
- Eli Schmidt siis ... sekosi?
- Jep. Työpaikkakiusaamista.
- Miksi hitossa?
- Kateus. Erilainen koulutus.
- Koulutus? Fyysikoitahan te kaikki olette.
- Niin nykyään. Mutta kun Schmidt oli... matemaatikko.
- DONNERWETTER! Minähän sanoin että te tarvitsette matemaatikkoa.
- Ei tarvita. Kyllä me se oikea kaava saadaan vielä selville. Jos ei muuten niin kokeellisesti.
- Eli hiukkaskiihdytin pyörimään ja toivotaan parasta... ei helvetti.
Dubna
- Selittäkääs nyt vielä kerran mitä täällä oikein tapahtui. Mikä se Smirnovin kaava oikein oli ja miksi se ei toimi.
- Johtaja on itsekin fyysikko. Tämä on matematiikkaa. Minäkin olen fyysikko. Ei tämä nyt ihan helppoa ole.
- Yrittäkää nyt kuitenkin. Ei tarvitse mennä laskutoimituksiin, pistäkää vain tuohon paperille, riittää kun ymmärrän päälinjat.
Darmstadt
- Katsokaas nyt johtaja. Tämä hommahan on periaatteessa helppoa.
- Vaan ei näytä teiltä onnistuvan.
- No yritän kuitenkin selilttää. Viimeisin alkuaine joka me keksittiin, oli kopernikium. Sen järjestysluku on 112. Sitä saatiin aikaan törmäyttämällä keskenään lyijyä, 82, ja sinkkiä,
30. 82 + 30 = 112.
- Uskotaan. Entäs sitten?
- Ei sitten vaan ennen sitä. Kopernikium keksittiin 1996. Sitä ennen me tehtiin ensimmäisenä röntgeniumia, 111. Törmäytettiin vismuttia, 83, ja nikkeliä, 28. 83 + 28 = 111. Joko johtaja huomaa kaavan?
- En.
- Niin no, ei se helppoa olekaan. Joten mennään vielä taaksepäin. Meidän kunnian vuodet. Keksittiin darmstadium, meitnerium, hassium, bohrium, ... . Mutta siis darmstadium, 110. Törmäytettiin lyijyä, 82, ja nikkeliä, 28. 82 + 28 = 110.
- No nyt tajusin!
Dubna
- Niin. Saksalaiset olivat meitä edellä vuoteen 2000 asti. Tosin vuonna 1998 oltiin ihan tuurilla löydetty flerovium eli alkuaine 114. Sitten yhtä lailla tuurilla löydettiin livermorium, 116. Ja nihonium. 113. Siinä vaiheessa Smirnov alkoi epäillä jotakin.
- Ja löysi kaavansa.
- No ei. Itse asiassa tuossa välissä oli jo löydetty oganesson, 2002. Tuurilla. Tosin silloin ei oltu varmoja että näin oli käynyt, vaan vasta 2005 varmistettiin asia. Mutta se, mikä sotki Smirnovia oli japanilaisten työ.
- Japseilla varmaan oli systeemi.
- No ei, mutta heillä olikin matemaatikot. Tiesivät mitä pitää tehdä, joten saivat nihoniumia aikaan kehnommallakin välinestöllä. Vika oli siinä, että he tekivät sen eri tavalla kuin me ja se sekoitti Smirnovin laskelmia moneksi vuodeksi.
- Selitä tarkemmin.
- No katsos kun kirjoitan paperille. Flerovium 114 saatiin aikaan, kun törmäytettiin plutoniumia 94 ja kalsiumia 20. Livermorium 116 saatiin aikaan, kun törmäytettiin curiumia 96 ja kalsiumia 20. Läpimurto tuli, kun moskovium 115 saatiin aikaan törmäyttämällä amerikumia 95 ja kalsiumia 20.
- Kaikissa oli mukana kalsium.
- Niinpä. Jos olisikin ollut noin yksinkertaista, niin mikäs siinä. Mutta kun japsit sotkivat ja saivat aikaan nihoniumia 113 törmäyttämällä vismuttia 83 ja sinkkiä 30. Lisäksi me oltiin saatu aikaan oganessonia 118 törmäyttämällä lyijyä 82 ja kryptonia 36. Ja nihoniumia törmäyttämällä amerikumia 95 ja kalsiumia 20.
- Hetkinen. Nihoniumia saatiin siis amerikumista ja kalsiumista. Mutta niin saatiin myös moskoviumia!
- Jep. Kesti kauan ennen kuin tajuttiin, että nihonium syntyi moskoviumin alfahajoamisen seurauksena. Arvaa oliko sotku. Mutta Smirnov oivalsi tämän.
- Ja saitte aikaan tennessiiniä, ettekä tuurilla vaan järjestelmällä.
- Jep. Smirnovin kuningasidea. Hän tajusi, että törmäyttämällä kalsiumia aina raskaamman alkuaineen kanssa saadaan uutta ainetta.
- Ja tämä onnistui myös oganessonilla...
- Jep. Törmäytettiin kaliforniumia 98 ja kalsiumia 20. Tadaa, tuli oganessonia. Mutta kun yritettiin einsteiniumilla 99 ja kalsiumilla 20, niin tuli vain iso sähkölasku.
Darmstadt
- Eli siis uuden alkuaineen järjestysluku on törmäytettyjen alkuaineiden järjestyslukujen summa!
- Juuri noin. Ja venäläiset olivat ilmeisesti oivaltaneet edetä siten, että törmäyttivät kalsiumin kanssa aina vain yhtä raskaampaa ainetta.
- Ja te yrititte samaa.
- Niin. Mutta se ei toiminut enää alkuaineella 119.
Dubna
- Eli nyt teidän tarvitsisi vain löytää kaksi alkuainetta joiden summa olisi 119... kunhan toinen niistä ei ole kalsium.
- Aivan. Ja me tarvitsemme matemaatikon. 119 on pirullinen luku. Me olemme fyysikoita eikä matemaatikoita. Ei me perkele löydetä millään kahta lukua, joiden summa olisi 119.
- Ja nyt sitten haluatte matemaatikon. Mikä häpeä!
- Saksalaisilla on taatusti matemaatikko. Minä epäilen että ne keksivät tuon meidän systeemin muutama vuosi sitten. Nyt ne ovat yrittäneet kalsiumilla ja kaliforniumilla saada aikaan alkuainetta 119 ja kun se ei onnistu, niin matemaatikolta kestää vain hetki löytää uudet aineet joilla kokeilla. Me jäädään tässä kisassa armotta kakkoseksi, ellei johtaja anna määrärahoja matemaatikon palkkaamiseen.
Darmstadt
- Eli te ette siis millään löydä kahta alkuainetta, joiden järjestyslukujen summa olisi 119.
- Kuulkaa kun 119 on varmaan alkuluku. Tosin minä olen fyysikko, mutta kuulin matemaatikoilta että alkuluvut ovat hankalia, mitä ne sitten ikinä ovatkin.
- Ettekö sitten voisi kokeilla lukua 120? Se kuulostaa helpommalta.
- Hei, me ollaan saksalaisia. Ordnung muss sein, edetään järjestyksessä.
Tukholma, Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia
- Jaaha, fysiikan nobel pitäisi taas jakaa. Ehdotuksia?
- Eipä ole pitkään aikaan palkittu uusien alkuaineiden keksimisestä. Miten olisi?
- No eivätpä ne kymmeneen vuoteen ole keksineetkään mitään.
- Ei taida olla ihan helppoa hommaa. Mikähän siellä tällä kertaa mättää?
VastaaPoistaJopa oli taas taattua Jaskaa, kiitos vain! Kuinkahan moni saksalainen muuten sodan jälkeen vietti "tutkintavankeudessa" elämänsä loppuvuodet NL:n ydintutkimus- ja rakettipuuhalaitoksissa. Pakosta, kaupungeissa, joita ei ollut kartalla!
Näinhän se meni. Jenkit saivat sentään von Braunin ja muutaman muun. Mitähän olisi käynyt jos nekin olisivat päätyneet itään.
VastaaPoistaOlipa kiinnostavia aineita. Jope Ruonansuukin kertoi jo koulussa olleensa kiinnostunut kaikista aineista.
VastaaPoistaHieman korkealentoisempi, mutta erittäin selkeällä pakkoenglannilla esitetty alkuaineiden ja niiden osasten villit kujeet (esittäjä taitaa olla käynyt esiintymiskurssilla, jota ei 50000 Eurolla osteta):
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/lhc-hiukkaskiihdyttimesta-tulee-kummallisia-tuloksia-se-herattaa-toiveita-etta-maailmankaikkeudesta-loytyisi-aivan-uudenlaisia-juttuja/181b391e-8bc5-4e0c-9f14-4989ec44b5ca
Heh, hauska sananvaihto saksalaisten ja venäläisten tiedemiesten kesken.
VastaaPoistaNoista natsi-Saksan tiedemiehistä ja raketti-insinööreistä (jotka eivät hukanneet passiansa esim. Atlanttiin) tuli mieleen tämä mielenkiintoinen dokumentti Kuukävelyn synkkä salaisuus. Ironisinta asiassa lienee se, että saksalaisten "humaanit" ihmiskokeet sotavangeilla, esim. kuinka kestetään painetta & lämpötilaa yläilmakehässä, amerikkalaiset saivat näistä kokeista ensiarvoista tietoa omiin avaruuslentokokeisiin 50- ja 60-luvuilla. Jenkkien ei tarvinnut testailla enempiä, saksalaiset olivat tehneet ns. likaisen ja perusteellisen esityön.
Toi Peenemünde olikin mielenkiintoinen paikka, jossa von Braun tiedemiesryhmineen kehittelivät mm. niitä V1- ja V2-raketteja. Niinpä, jos Aatu olisi aloittanut sotimisen vasta 1940-luvun puolivälissä tai lopussa, natsit olisivat voineet jopa voittaa kakkosrähinän. Olisimme vissiin sitten nähneet niitä oikeita kuunatseja?
Marie Curie dokumentti, hän jätti kotimaansa Puolan ja siirtyi Ranskaan tekemään tieteellistä tutkimusta alkuaineiden saralla. Ilman googlettelua hän taisi ensimmäisenä naisena voittaa sekä fysiikan että kemian Nobel-palkinnot (eri vuosina)?
- Soomepois Eestist -
Loistavaa kerrontaa! Juttu oli hauska, mutta samalla olin jännittynyt että mihin tämä tarina vielä meneekään. Loppuratkaisu oli se, ettei loppuratkaisua ollut lainkaan. :D
VastaaPoistaOlisi asiaa. Tein tuossa äsken googlemapsia katsellessa havainnon: mitä ihmettä, Venäjällähän on lukuisia suuria järviä, joita en ole noteerannut Äänisen ja Laatokan mahtavuuden takia! Piti hieraista silmiä. Miksikähän nuo valtavat järvialtaat eivät ole oikein esillä missään? Joudun myöntämään että vanhana maantieto-intoilijana nuo kaikki järvet ovat jääneet jotenkin oudosti passiiviseen "näen ne, mutten tiedosta niitä"-tilanteeseen. Onkohan muilla kuin minulla sama ongelma? Näitä "tyhjästä ja yllättäen" minulle ilmestyneitä järviä ovat mm.:
-Jaroslavlista luoteeseen sijaitseva Rybinskin tekojärvi.
-Edellisestä pohjoiseen sijaitseva täysin pyöreä Valkeajärvi.
-Novgorodin eteläpuolella sijaitseva Ilmajärvi.
-Äänisen pohjoispuolella sijaitsevat Seesjärvi ja Uikujärvi.
-Uhtualla sijaitsevat Kuittijärvet.
-Kuusamon ja Vienanmeren välissä sijaitsee useita isoja järviä, joiden nimiä jostain syystä googlemaps ei minulle suostu näyttämään.
-Venäjän Lapissa ja Kuolan niemimaalla sijaitsee useita varsin kookkaita järviä.
Mutta havainnot eivät päättyneet tähän. Myös Astana-Omsk-Novosibirsk -alueella näkyy paljon järviä. Samoin Baikaljärven ja Balgashjärven välillä näyttäisi olevan järvistä aluetta. Itseäni erityisesti hämmästyttänyt alue löytyy Venäjän Kaukoidästä, Lenajoen ja Kolymajoen välisellä alueella Jäämeren rannikkoalueella. Googlemapsin perusteella näyttäisi siltä, että siellä on valtavalla alueella lukematon määrä pyöreitä järviä toinen toisensa vieressä, kuin suurella haulikolla ammuttuna. En ollut uskoa silmiäni ja mietinkin, että onko googlemapsissa virhetulkinta jäätiköistä vai onko siellä todellakin tällainen suunnaton järvialue, kuin myyttinen kuumaisema jossa lukemattomat kraaterit ovat täyttyneet vedellä.
Aloin tässä pohdiskella, että miksi toisilla alueilla on hirmuisesti järviä ja toisissä vähän tai ei lainkaan. Länsi- ja Keski-Eurooppa on varsin vähäjärvistä, kun Ruotsi-Suomi-Karjala ovat täpösenään mitä eriskummallisimman muotoisia järvialtaita. Ja mikä selittää Länsi-Mongolian järvialueet tai vaikka Kiinan monet järvet? Ei kai jääkausi nyt kaikkeen ole syyllinen?
Jos vielä innostut tekemään maantietoaiheisia juttuja, olisi mukava kuulla ajatuksiasi näihin järviin ja järvialueisiin liittyen. Järvet ovat kauniita ja kiehtovia. Ja psykologisena mietintänä voisi pohtia, miksi monet noista Karjalan järvistäkin ovat jääneet tyystin Äänisen ja Laatokan varjoon vaikka ne itsessään ovat huomattavan suuria. Niistä lienee enimmäkseen mainintoja vain Jatkosodan ajalta.
Veijo Hoikka: Esiintymiskurssin hinta taitaa olla kääntäen verrannollinen sanottavan asiapitoisuuteen.
VastaaPoistaSoomepois Eestist: Jep, natsi-Saksan tiedettä hyödynnettiin etiikasta erityisemmin välittämättä. Toisaalta olisihan se älytöntä ottaa riskejä siksi, että tutkittua tietoa on tarjolla riippumatta siitä, millä tavalla se on selvitetty.
Tuumailija: Olen ihmetellyt itsekin niitä luonnonilmiöitä, jotka ovat jakaneet järvet noin epätasaisesti. Pari vuotta sitten kirjoitin jutun eri maiden suurimmista järvistä. Sekä Tsekin että Slovakian suurimmat järvet ovat noin 20-hehtaarisia.