Lukijalle: Aloin julkaista uusintoja vähän reilut neljä vuotta sitten. Silloin totesin, että uusin juttuja neljän vuoden karanteeniajalla. Eli nostan viikon välein esiin vähintään neljä vuotta vanhan jutun, jonka katson jostain syystä uusintakelpoiseksi.
Tästä on nyt siis kulunut reilut neljä vuotta. Loogisesti tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäiset uusinnat tulevat itse uusintakelpoisiksi. Asian kunniaksi julkaisen uusintana ensimmäisen varsinaisen uusinnan (muutamaa kuukautta aiemmin olin kokeeksi uusinut itsenäisyyspäivän alla sensuroidun itsenäisyyspäivän puheen) eli blogin kaikkien aikojen luetuimman jutun Kuinka hankkia tyttöystävä?
Ei tarvitse murehtia, en julkaise jatkossa uusinnan uusintoja kovin usein. Tarkoitus on julkaista uusintakelpoiseksi tulevia neljän vuoden karanteenin jälkeen ja sitä vanhempia, mutta jos varastot loppuvat niin silloin tällöin saattaa putkahtaa ilmoille tuplauusintakin. Toisaalta, vaikka julkaisisin uusinnan uusinnan uusinnan uusintoja, toistaisin silti itseäni vähemmän kuin esimerkiksi Yleisradio:
Väestöliiton Poikien Puhelimen tarkoitus on auttaa teinipoikia heidän ongelmissaan. Niitä tunnetusti riittää ja vuosittaiset 22 000 puhelua lienevät vain jäävuoren huippu. Kaikki pojat tuskin ovat palvelusta kuulleet ja siitä tietävistäkään harvat uskaltavat soittaa.
Suurin osa puheluista koskee - rumpusoolo - seksiä ja seurustelua. Niinpä Väestöliitto on listannut muutamia ohjeita tavoista, joilla poika voisi tyttöystävän saada:
1. Lähde harrastuksiin, joissa on tyttöjä. Tanssi on kova juttu.
2. Mene juttelemaan tytöille.
3. Ole ystävällinen ja kohtelias.
4. Tytöt eivät tykkää, jos puhut vain itsestäsi tai vaadit tyttöä muuttumaan tahtosi mukaisesti.
5. Pysy omana itsenäsi. Seurustelusuhteessa kumpikin joustaa ja tekee kompromisseja.
6. Muista, että täydellistä tyttöä ei ole. Itsekään et ole täydellinen.
Kaksi ensimmäistä ohjetta ovat hyviä, kaksi seuraavaa oikein ymmärrettyinä kohtuullisia, viides täyttä paskaa ja kuudes mitäänsanomaton. Ammattimies Henry Laasanen on kommentoinut ohjeita ansiokkaasti, joten ei niistä sen enempää.
Kaikessa toiminnassa ensiarvoisen tärkeää on tosiasioiden tunnustaminen ja tilannekartoitus. Vasta sitten voi lähteä laatimaan suunnitelmaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensin neljä oleellista kysymystä.
1. Kuka sinä olet?
Jos luet tätä tekstiä ratkaistaksesi otsikon kysymyksen, olet lukiota käyvä nörttipoika. Peruskoululaisen tai lyhyen matikan opiskelijan kärsivällisyys tekstin lukemiseen loppui viimeistään kolmannen kappaleen kohdalla. Koska olet nörtti, harrastat tietokonepelejä/ohjelmointia, luultavasti onneksi jotain muutakin. Sinulla ei ole koskaan ollut tyttistä ja luulet virheellisesti, että kaikki muut ovat jo päässeet poikuudestaan.
2. Mitä sinä haluat?
Pillua. Nimenomaan yhdeltä tietyltä tytöltä - ehkä tiedät jo keneltä, ehkä et. Oleellista kuitenkin on, että et halua pelkästään karvalompsaa, vaan ihan oikeasti tyttöystävän. Et ole niitä poikia, jotka käyttäisivät kerran ja sitten kierrätykseen. Olet halukas sitoutumaan ja etsit sielunkumppania, toivot että löytämäsi tyttö olisi se jonka vieressä aikanaan pusket nurmea hautuumaalla.
3. Millaisena tytöt sinut näkevät?
Huonoja uutisia. Tytöt ovat poikien arvioinnissa inhorealisteja. He näkevät sinut sellaisena kuin olet eli epävarmana finninaamanörttinä. Tytön tarvehierarkiassa olet jossain kuivuneen purkkaklöntin ja katkenneen hiuslenkin välimaastossa. Tilannettasi pahentaa se, että käytökselläsi teet tytöille selväksi että haluat sitoutua. Se taas pilaa mahdollisuutesi kokonaan, koska et ole sellainen poika johon tytöt haluaisivat sitoutua. Laadukkaat tytöt haluavat korkealle arvostetun poikaystävän, eivät sinua. Irtopimpsaa saattaisi jopa irrota, mutta ei sitoutumista.
4. Mitä tytöt haluavat?
Sopivaa poikaystävää. Tytöt voivat valita poikaystävänsä kahdella tavalla: typerästi ja fiksusti. Ikävä uutinen sinun kannaltasi on se, että kumpikaan näistä menetelmistä ei tuota tulokseksi sinua.
Jos tyttö noudattaa typerää menetelmää, hän toimii vuosimiljoonien aikana kehittyneiden vaistojensa varassa. Tällöin hän valitsee lauman kovimman karjun, sen jota muut pelkäävät. Tämä oli joskus luolamiesaikoina järkevääkin. Nykyään muut pelkäävät sitä, joka ei noudata yhteisiä sääntöjä, mikä taas ei järjestäytyneessä yhteiskunnassa ole kyseisen yksilön kannalta pitkällä tähtäimellä hyvä valinta.
Jos taas tyttö noudattaa fiksua menetelmää, hän on kyennyt nousemaan biologiansa yläpuolelle. Tällöin hän haluaa poikaystävän, jolla on tarjota tytölle resursseja - eli jo työmaailmaan ehtineen muutamaa vuotta vanhemman miehen tai ainakin opiskelijan.
Kummassakaan tapauksessa valinta ei kohdistu sinuun. Sinä olet se nörtti, joka pelkää mopopoikia. Ja koska et ole valinnut vanhempiasi oikein, sinulla ei ole käytettävissäsi lihavaa pankkitiliä.
Tilanteesi on siis surkea. Älä kuitenkaan rupea etsimään komerosta köyttä ja vaseliinia, koska yksi tekijä toimii sinun puolestasi. Aika. Tilanne muuttuu koko ajan kannaltasi otollisempaan suuntaan. Et juuri nyt pysty saamaan sitä mitä haluat, mutta joskus pystyt. Tällä hetkellä kyse on siitä, miten pystyt nopeuttamaan tätä prosessia ja tuottamaan siitä parhaan mahdollisen lopputuloksen. Tässä on se, mitä nyt n-vuotias Jaska haluaisi aikakoneen keksittyään kertoa 15-vuotiaalle Jaskalle. Eli se sama, minkä Jaskan pojat saavat kuulla sopivassa iässä.
1. Harjoittelu
Tarkastele niitä lukiosi tyttöjä, joiden nimen tiedät. Ota kynä ja paperia ja arvioi heitä. Koska luultavasti tunnet suurimman osan vain ulkonäöltä, niin se onkin useimmissa tapauksissa ainoa arvioitava asia, toki muitakin tietoja voit käyttää jos sinulla niitä on. Jaa tytöt arviosi perusteella kolmeen ryhmään: niihin, joiden kanssa voisit seurustella ja niihin, joiden kanssa et voisi seurustella. Hetkinen. Siinähän oli vasta kaksi ryhmää. Aivan. Pointti onkin siinä, että suurimman osan tytöistä pystyit varmasti sijoittamaan jompaankumpaan kategoriaan sekunnin murto-osassa. Kolmannen kategorian - välikategorian - muodostavat ne tytöt, joiden sijoittamista jouduit edes hetken verran miettimään. Tämä välikategoria on kaikkein vaarallisin. Pysy loitolla heistä. Älä ole missään tekemisissä heidän kanssaan, jos vain mahdollista.
Aluksi sinun kannattaa pysyä loitolla myös ykköskategorian tytöistä. Jos tapahtuu sellainen ihme, että joku heistä tulee puhumaan sinulle, niin anna mennä vaan ja toivo parasta. Mutta älä itse aloita. Älä ainakaan mene vonkaamaan. Olet luultavasti niin paska (ja ehkä jokin muukin) jäykkänä, ettet onnistu muuta kuin nolaamaan itsesi. Muistan oikein hyvin, miltä tuntui ensimmäisen kerran lähteä iskemään tyttöä. En ollut koskaan pelännyt yhtä paljon ja minua oli sentään puukollakin uhattu. Lopputulos oli odotettu, kaikki meni päin vittua paitsi munat. Yksinkertaisesti, sinä et osaa.
Ota kontaktia kakkoskategorian tyttöihin. He ovat sinulle vaarattomia, koska et voi retkahtaa pissikseen (tyhjäpäät) tai virtahepoon (perseessä pitäisi olla ylileveän kuljetuksen varoituskyltti). Heidän kanssaan juttelu avaa sinulle naisten maailmaa. Pissikset voivat opettaa sinulle, että naisen elämä pyörii suureksi osaksi hänen ulkonäkönsä ympärillä eivätkä he ole sellaisia moraalisia enkeleitä kuin kuvittelet. Virtahevot taas ovat henkiseltä tasoltaan samantapaisia kuin ne tytöt, joita sinä oikeasti haluaisit (paitsi tietysti pissisvirtahevot). Muista kuitenkin, että et kysele heiltä neuvoja miten tyttöjä pitäisi lähestyä - naiset eivät siitä ymmärrä mitään. Naisten antamien neuvojen avulla voi ainoastaan karsia pois tapoja, joita ei ainakaan pidä noudattaa.
Pari käytännön vinkkiä. Seuraavan kurssin alkaessa mene istumaan jonkun kakkoskategorian tytön lähelle. Kysy tunnin päätyttyä häneltä, mitä tuli kotitehtäväksi. Tai nähtyäsi apulaisrehtorin poistuvan talosta mene aulassa istuvan tytön luo ja kysy, onko apulaisrehtoria näkynyt, sinulla olisi hänelle asiaa (pitää varmistaa, ettei kysytty henkilö ole paikalla, koska eihän sinulla tietenkään oikeasti ole hänen kanssaan mitään tekemistä). Eli tee tikusta asiaa. Seuraavan kerran teet sen jo luontevammin saman tytön kanssa, pääset juttelemaan ja vähitellen kaveeraamaan, jolloin opit miten lähestyä ja miten tytöt toimivat. Sitten toista temppu jonkun toisen tytön kanssa. Pidä kuitenkin peli reiluna äläkä missään nimessä anna kakkoskategorian tyttöjen ymmärtää, että olisit kiinnostunut heistä seurustelumielessä. Muutaman kerran jälkeen olet saanut itsevarmuutta ja saatat olla jo henkisesti valmis saamaan pakit "siltä oikealta" ykköskategorian tytöltä. Huikealla tuurilla saatat jopa onnistua, koska hän ovat huomanneet joidenkin tyttöjen hyväksyneen sinut keskustelukumppaniksi ja olet siksi päässyt osittain irti nynnyn maineestasi.
Älä koskaan tee edellä mainittua harjoittelua välikategorian tyttöjen kanssa. Saatat nimittäin todella päästä juttuun heidän kanssaan. He taas eivät ole niin haluttuja kuin ykköskategorian tytöt ja saattavat jopa kiinnostua sinusta. Ja riski on siinä, että sinäkin kiinnostut kyseisestä tytöstä. Se on virhe. Siitä yksinkertaisesta syystä, että kyseinen tyttö ei tulevaisuudessa ole sinun arvoisesi. Hänen markkina-arvonsa laskee, kuten naisilla aina, sinun taas nousee rakettimaisesti muutaman vuoden kuluttua ja siinä sinä sitten olet alempitasoisen tyttöystävän/vaimon kanssa. Ennuste liiton kestolle ei ole hyvä.
2. Kaveriarvostus
Tytöt ovat uskomattoman taitavia arviomaan poikia suhteessa toisiin poikiin. Vaistonvaraisesti he ovat kiinnostuneita pojista, joita toiset pojat arvostavat. Näitä arvostettuja poikia sanotaan alfamiehiksi. Sinä et ole sellainen. Vielä. Mutta olet varmasti huomannut, että toiset pojat tulevat jo joskus kysymään sinulta neuvoja hankalien aineiden tehtävissä. Se on alku. Ei sellainen alku, jota tytöt erityisemmin arvostaisivat mutta tyhjää parempi. Yritä hankkia jokin sellainen taito, jota muut pojat sinulta kadehtivat ja jota tytöt kunnioittavat. Niin typerältä ja pelottavalta kuin se sinusta kuulostaakin, käypä salaa tanssikurssilla ennen vanhojen tansseihin valmistautumista. Tai jos et uskalla, pyydä isosiskoasi tai äitiäsi opettamaan. Ällöttävää, mutta muista, että sodankäynnissä on kyllä sääntönsä, kun taas rakkaudessa kaikki on luvallista. Arvosi nousee huikeasti, kun liikuntatunnin ensimmäisellä harjoituskerralla tytöt huomaavat sinun osaavan ja pojat katsovat sinusta mallia.
3. Tyttöjen haluttavuus
Kun katsot ikäisiäsi ykköskategorian tyttöjä, huomaat että he seurustelevat joko lukiopoikien kingien tai vanhempien opiskelijapoikien kanssa. Normaali nörttipoika ei taas seurustele kenenkään kanssa ja jos seurustelee, ei ainakaan haluttavimpien tyttöjen tai vanhempien opiskelijatyttöjen kanssa.
Johtopäätös: ikäisistäsi laatutytöistä kilpailee kolminkertainen määrä poikia, joista sinä olet alimmassa kategoriassa. Mahdollisuutesi onnistua ovat vain marginaalisesti paremmat kuin lumipallolla helvetissä.
Sinun on hyväksyttävä se tosiasia, että olet luuseri.
Voit tietysti yrittää päästä kingipojaksi. Se on periaatteessa mahdollista, joskin vaikeaa. Sinulla ei ole siihen tarvittavaa itseluottamusta ja kestää ikuisuuden oppia, että sitä ei tarvitakaan. Riittää että muut luulevat että sinulla on se. Tyttöjen arvostuksen hankkiminen edellyttää runsaasti harjoittelua, jota käsiteltiin kohdassa 1 ja poikien arvostuksen hankkiminen jotain erityistaitoa, josta lisätietoa kohdassa 2.
Koska tämä strategia ei luultavasti sinulta onnistu, on odotettava. Kohdat 4-6 kertovat, kuinka lyhennät tätä toivottoman pitkältä tuntuvaa aikaa.
4. Fyysinen kunto
Huonot uutiset: olet kapeaharteinen tai ylipainoinen nörtti. Hyvät uutiset: olet vielä nuori ja sinun on vielä helppoa tehdä asialle jotakin, koska elimistösi on vielä kehittymässä ja reagoi nopeasti. Ryhdy lenkkeilemään, se on kaikkein tehokkainta. Lainaa kirjastosta jokin aloittelevalle juoksijalle tarkoitettu opas ja tee kuten käsketään. Kuntosalillakin voi käydä, mutta usean vuoden tähtäimellä ajatellen kestävyysharjoittelu on tärkeintä. Nuorena kropan saa helposti hoikaksi, lihaksia pystyy rakentamaan vanhempanakin.
Tällä hetkellä ikätoverisi ovat fyysisen olemuksensa huipulla ilman että tarvitsee tehdä mitään. Odota 5-10 vuotta ja työskentele. Itse havaitsin luokkakokouksen saunassa, että olen jätkistä ainoa jolle mahtuu ylioppilaspuvusta päälle muutakin kuin solmio. Kun pidät itsestäsi huolta, niin vuosien varrella markkina-arvosi nousee kohisten.
Kolmenkympin paremmalla puolella pääset sitten kostamaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun ikäisesi naiset katsovat sinua ajatellen, miksi hitossa oman miehen pitää olla kaljamahainen pätkätyöläinen eikä kaltaisesi hyvätuloinen treenattu uros. Aina tällaisen katseen huomatessasi voit ajatella: mitäs et huolinut minua aikoinaan. Nyt et enää kelpaa.
5. Opiskelu
Neljä viidestä nörtistä valmistuu muutaman vuoden kuluttua diplomi-insinööriksi, lääkäriksi, kemistiksi tms. Opiskeluaikana mahdollisuutesi kolminkertaistuvat. Lukioaikana kilpailit lukiotytöistä, joista kilpaili kaksi muutakin ryhmää. Nyt voit jatkaa lukiotytöistä kilpailua. Lisäksi potentiaaliseen saalisryhmääsi kuuluvat myös opiskelijatytöt, joista kilpailemassa on kaltaistesi ohella vain yksi ryhmä, jo valmistuneet. Kun sitten saat paperit yliopistolta, markkinointialueesi kolminkertaistuu taas, koska silloin saalisryhmääsi kuuluvat myös jo valmistuneet naiset, joiden biologinen kello tikittää. Eivätkä he huoli ketään muita kuin tasoisiaan miehiä.
6. Epäonnistumisten varalta
Suomen jalkapallomaajoukkue on takuulla parempi kuin Maarianhaminan IFK. Silti MIFK voittaa kauden aikana enemmän pelejä kuin Suomi. Siksi että MIFK pelaa enemmän. Muista tämä. Maailmaa ei kaada yksi epäonnistunut iskuyritys. Ei edes kymmenen. Sata saattaa jo olla lähellä.
Ajattelet tietysti, että juuri se tyttö oli ainoa, jonka halusit. Hevonpaskaa. Olet hyvä matematiikassa, laskepa itse. Sata vuotta sitten isoisoisäsi näki elämänsä aikana tyttöjä vain kylän, parhaimmillaan pitäjän alueelta. Ehkä viitisenkymmentä sopivanikäistä. Silti yksi niistä natsasi, sinä olet siitä elävä todiste. Sinä kohtaat elämäsi aikana satakertaisen määrän sopivanikäisiä tyttöjä. Jos muka viidestätuhannesta vain yksi ainoa on oikea, niin isoisoisälläsi sen ainoan mahdollisen kohtaamistodennäköisyys olisi ollut yksi prosentti. Ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon pikavauhtia. Kun menee pieleen, nuole haavasi ja uutta putkeen.
Epäonnistumisten hetkillä sinun on muistettava, että muutaman vuoden päästä olet kovaa valuuttaa pariutumismarkkinoilla. Vaikka masentaa, jatka opiskelua ja kuntoilua. Olet taas yhtä kokemusta viisaampi. Kymmenen vuoden kuluttua voit katsoa sinulle nyt pakit antanutta tyttöä ja todeta, että tuo ei enää minulle kelpaisi.
Opiskeluaika on sinulle kokemuksen hakua ja tulevaisuuden rakentamista. Et sinä perhettä vielä olisi perustamassa kuitenkaan, joten ei naisen hankkimisella siltä kantilta katsoen ole kiirettä. Muilta osin muista se tosiasia, että tervekätinen nuori mies ei tarvitse naista mihinkään.
7. Kun olet huipulla
Onneksi olkoon! Olet nyt ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, ainakin jonkinlaisen uraputken alkupäähän sukeltanut kuukausipalkkainen hyväkuntoinen mies.
Naista sinulla ei luultavasti vieläkään ole. Olet kuitenkin hyödyntänyt etsikkoaikasi kaveeraamalla naispuolisten opiskelijoiden kanssa, pitämällä fyysisestä kunnostasi huolta ja ymmärtänyt pysyä vakavassa mielessä loitolla sellaisista naisista, jotka sinut huolisivat.
Nyt olet miehistä halutuinta kamaa: hyvin tienaava, korkeasti koulutettu, nuori, kovakuntoinen. Sinusta ovat kiinnostuneita paitsi ikäisesi ja tasoisesi naiset, myös itseäsi nuoremmat tasokkaat naiset.
Osaat lähestyä naisia luontevasti ja jutella heidän kanssaan niitä näitä. Nyt naiset alkavat vastata kutsuusi. Kyse on vain siitä, mistä ryhmästä puolisosi valitset. Ensimmäinen vaihtoehto on etsiä ikäisesi vaimo. Tällöin ota osaa oman alasi konferensseihin tai hanki jokin harrastus, jossa naisia voi tavata, mene vaikka melonnan alkeiskurssille. Toinen vaihtoehto on hankkia itseäsi muutamaa vuotta nuorempi. Tällöin kannattaa ryhtyä tekemään pohjatyötä jo viimeisenä opiskeluvuonna, jolloin markkina-arvosi on viittä vaille valmiina jo noussut. Silloin sinulla on vielä luonteva kontaktipinta itseäsi 3-5 vuotta nuorempiin. Kolmas vaihtoehto on ottaa itseäsi reilusti nuorempi. Mene kotipaikkakuntasi suosituimpaan lukiolaisten menomestaan ja jää odottamaan. Joudut luultavasti potkimaan rumempia kauemmas.
Lopuksi vielä yksi vinkki. Ennen kuin ryhdyt vakavaan suhteeseen, tutustu ihastuksesi äitiin ja kysy itseltäsi: haluanko olla tuollaisen naisen kanssa naimisissa parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua. 80 % naisista muuttuu aikanaan samanlaisiksi kuin äitinsä. Tästä tiedosta kannattaa sitten pitää suu visusti supussa, 100 %:lla niistä miehistä, jotka tämän vaimolleen kertovat, on kohta mustien silmien osuus 50 %.
lauantai 29. helmikuuta 2020
tiistai 25. helmikuuta 2020
Keskiarvotilastot - naiset moukari
Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.
Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
1 | Anita Włodarczyk | POL | 81.037 |
---|---|---|---|
2 | Betty Heidler | GER | 77.665 |
3 | Tatyana Beloborodova | RUS | 77.212 |
4 | Zhang Wenxiu | CHN | 76.195 |
5 | Gulfiya Agafonova | RUS | 75.708 |
6 | Yipsi Moreno | CUB | 75.686 |
7 | Wang Zheng | CHN | 75.526 |
8 | DeAnna Price | USA | 75.453 |
9 | Martina Hrašnová | SVK | 75.276 |
10 | Aksana Miankova | BLR | 75.092 |
11 | Mihaela Melinte | ROU | 74.926 |
12 | Kathrin Klaas | GER | 74.908 |
13 | Gwen Berry | USA | 74.817 |
14 | Kamila Skolimowska | POL | 74.471 |
15 | Malwina Kopron | POL | 74.382 |
16 | Olga Kuzenkova | RUS | 74.350 |
17 | Hanna Malyshik | BLR | 74.261 |
18 | Yelena Konevtsova | RUS | 74.249 |
19 | Joanna Fiodorow | POL | 74.154 |
20 | Hanna Skydan | AZE | 74.018 |
21 | Alexandra Tavernier | FRA | 73.945 |
22 | Manuela Montebrun | FRA | 73.945 |
23 | Ivana Brkljačić | CRO | 73.903 |
24 | Sultana Frizell | CAN | 73.758 |
25 | Oksana Kondratyeva | RUS | 73.747 |
26 | Volha Tsander | BLR | 73.671 |
27 | Amanda Bingson | USA | 73.582 |
28 | Anna Bulgakova | RUS | 73.533 |
29 | Iryna Sekachyova | UKR | 73.453 |
30 | Jessica Cosby Toruga | USA | 73.430 |
31 | Sophie Hitchon | GBR | 73.351 |
32 | Amber Campbell | USA | 73.323 |
33 | Yekaterina Khoroshikh | RUS | 73.232 |
34 | Zalina Petrivskaya | MDA | 73.214 |
35 | Maggie Ewen | USA | 73.014 |
36 | Jenny Dahlgren | ARG | 73.006 |
37 | Stéphanie Falzon | FRA | 72.832 |
38 | Alena Matoshka | BLR | 72.759 |
39 | Jeneva Stevens | USA | 72.651 |
40 | Rosa Rodríguez | VEN | 72.554 |
41 | Maryia Smaliachkova | BLR | 72.257 |
42 | Iryna Novozhylova | UKR | 72.215 |
43 | Luo Na | CHN | 72.085 |
44 | Éva Orbán | HUN | 72.060 |
45 | Daryia Pchelnik | BLR | 72.024 |
46 | Marina Nikişenko | MDA | 71.837 |
47 | Ester Balassini | ITA | 71.826 |
48 | Brooke Andersen | USA | 71.772 |
49 | Bianca Ghelber | ROU | 71.720 |
50 | Yelizaveta Tsareva | RUS | 71.665 |
51 | Clarissa Claretti | ITA | 71.659 |
52 | Arasay Thondike | CUB | 71.608 |
53 | Yunaika Crawford | CUB | 71.522 |
54 | Erin Gilreath | USA | 71.512 |
55 | Kıvılcım Salman | TUR | 71.491 |
56 | Mariya Bespalova | RUS | 71.466 |
57 | Iryna Klymets | UKR | 71.464 |
58 | Kateřina Šafránková | CZE | 71.442 |
59 | Gu Yuan | CHN | 71.330 |
60 | Liu Tingting | CHN | 71.189 |
61 | Susanne Keil | GER | 71.122 |
62 | Yelena Rigert | RUS | 71.110 |
63 | Réka Gyurátz | HUN | 71.031 |
64 | Alena Sobaleva | BLR | 71.009 |
65 | Heather Steacy | CAN | 70.879 |
66 | Silvia Salis | ITA | 70.856 |
67 | Stilianí Papadopoúlou | GRE | 70.827 |
68 | Anna Mahon | USA | 70.775 |
69 | Eileen O'Keeffe | IRL | 70.696 |
70 | Tuğçe Şahutoğlu | TUR | 70.641 |
71 | Yirisleyidi L. Ford | CUB | 70.555 |
72 | Ida Storm | SWE | 70.511 |
73 | Amélie Perrin | FRA | 70.462 |
74 | Tracey Andersson | SWE | 70.400 |
75 | Britney Henry | USA | 70.319 |
76 | Nataliya Zolotuhina | UKR | 70.218 |
77 | Julia Ratcliffe | NZL | 70.008 |
78 | Ariannis Vichy | CUB | 70.003 |
79 | Brittany Riley | USA | 69.968 |
80 | Jillian Weir | CAN | 69.967 |
81 | Andrea Bunjes | GER | 69.864 |
82 | Carolin Paesler | GER | 69.853 |
83 | Alexándra Papayeoryíou | GRE | 69.788 |
84 | Barbara Špiler | SLO | 69.769 |
85 | Bronwyn Eagles | AUS | 69.751 |
86 | Inna Sayenko | UKR | 69.710 |
87 | Candice Scott | TTO | 69.690 |
88 | Alena Krechyk | BLR | 69.626 |
89 | Tereza Králová | CZE | 69.620 |
90 | Berta Castells | ESP | 69.601 |
91 | Liu Yinghui | CHN | 69.578 |
92 | Loree Smith | USA | 69.425 |
93 | Dawn Ellerbe | USA | 69.414 |
94 | Sviatlana Sudak | TUR | 69.357 |
95 | Alyona Shamotina | UKR | 69.325 |
96 | Katalin Divós | HUN | 69.312 |
97 | Alexia Sedykh | FRA | 69.257 |
98 | Merja Korpela | FIN | 69.071 |
99 | Jessika Guehaseim | FRA | 68.936 |
100 | Johana Moreno | COL | 68.907 |
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:
1 | Anita Włodarczyk | POL | 82.98 |
---|---|---|---|
2 | Betty Heidler | GER | 79.42 |
3 | Tatyana Beloborodova | RUS | 78.51 |
7 | Zhang Wenxiu | CHN | 77.33 |
9 | Gulfiya Agafonova | RUS | 77.26 |
17 | Yipsi Moreno | CUB | 76.62 |
6 | Wang Zheng | CHN | 77.68 |
4 | DeAnna Price | USA | 78.12 |
11 | Martina Hrašnová | SVK | 76.90 |
8 | Aksana Miankova | BLR | 77.32 |
23 | Mihaela Melinte | ROU | 76.07 |
24 | Kathrin Klaas | GER | 76.05 |
5 | Gwen Berry | USA | 77.78 |
13 | Kamila Skolimowska | POL | 76.83 |
12 | Malwina Kopron | POL | 76.85 |
27 | Olga Kuzenkova | RUS | 75.68 |
20 | Hanna Malyshik | BLR | 76.26 |
21 | Yelena Konevtsova | RUS | 76.21 |
30 | Joanna Fiodorow | POL | 75.09 |
28 | Hanna Skydan | AZE | 75.29 |
Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
1 | Anita Włodarczyk | POL | 81.037 |
---|---|---|---|
2 | Betty Heidler | GER | 77.665 |
3 | Tatyana Beloborodova | RUS | 77.212 |
4 | DeAnna Price | USA | 75.453 |
5 | Gwen Berry | USA | 74.817 |
6 | Wang Zheng | CHN | 75.526 |
7 | Zhang Wenxiu | CHN | 76.195 |
8 | Aksana Miankova | BLR | 75.092 |
9 | Gulfiya Agafonova | RUS | 75.708 |
10 | Oksana Kondratyeva | RUS | 73.747 |
11 | Martina Hrašnová | SVK | 75.276 |
12 | Malwina Kopron | POL | 74.382 |
13 | Kamila Skolimowska | POL | 74.471 |
14 | Mariya Bespalova | RUS | 71.466 |
15 | Volha Tsander | BLR | 73.671 |
16 | Yekaterina Khoroshikh | RUS | 73.232 |
17 | Yipsi Moreno | CUB | 75.686 |
18 | Alena Matoshka | BLR | 72.759 |
19 | Daryia Pchelnik | BLR | 72.024 |
20 | Hanna Malyshik | BLR | 74.261 |
Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
1 | Merja Korpela | 69.071 |
---|---|---|
2 | Sini Pöyry | 68.353 |
3 | Krista Tervo | 68.019 |
4 | Inga Linna | 67.724 |
5 | Mia Strömmer | 66.164 |
6 | Johanna Salmela | 65.702 |
7 | Lena Solvin | 65.540 |
8 | Jenni Penttilä | 65.155 |
9 | Suvi Koskinen | 63.701 |
10 | Johanna Witka | 61.964 |
11 | Annika Nurminen | 61.905 |
12 | Jonna Miettinen | 61.548 |
13 | Heli Rinnekari | 61.501 |
14 | Milja Jylhänniska | 61.493 |
15 | Tiina Rinnekari | 61.427 |
16 | Kaisa Kiintonen | 61.201 |
17 | Katja Vangsnes | 61.065 |
18 | Ilse Kaaja | 60.937 |
19 | Sanni Saarinen | 60.710 |
20 | Kiira Väänänen | 60.246 |
21 | Hannele Kuutti | 60.144 |
22 | Nina Schvedoff | 60.138 |
23 | Minna Paavola | 59.737 |
24 | Kirsi Koro | 59.515 |
25 | Emilia Olkkonen | 59.398 |
26 | Katri Räsänen | 59.235 |
27 | Jenni Viljanen | 58.784 |
28 | Amina Saada | 58.731 |
29 | Mirka Viitamäki | 58.592 |
30 | Katariina Lahti | 58.120 |
31 | Elina Uustalo | 57.674 |
32 | Päivi Sipilä | 57.550 |
33 | Mette Snellman | 57.491 |
34 | Tytti Oikarainen | 57.394 |
35 | Mira Kitula | 57.174 |
36 | Erica Ekholm | 56.946 |
37 | Maria Airaksinen | 56.848 |
38 | Silla Tenkula | 56.801 |
39 | Mari Närhi | 56.733 |
40 | Maija Valli | 56.656 |
41 | Mari Tiainen | 56.589 |
42 | Erica Riento | 56.415 |
43 | Sara Killinen | 56.065 |
44 | Teija Tuohino | 55.958 |
45 | Mikaela Gerkman | 55.891 |
46 | Minna Koitijärvi | 55.448 |
47 | Riikka Ahonen | 55.152 |
48 | Junia Koivu | 55.003 |
49 | Mari Röpelinen | 54.988 |
50 | Katariina Kuoppala | 54.947 |
51 | Kaisa Ahonen | 54.703 |
52 | Johanna Rantti | 54.554 |
53 | Taru Turkia | 53.921 |
54 | Kaisa Järvinen | 53.817 |
55 | Minna Mänttäri | 53.802 |
56 | Silja Kosonen | 53.639 |
57 | Hannamari Kinnunen | 53.350 |
58 | Niia Immonen | 53.168 |
59 | Elina Impilä | 53.164 |
60 | Nina Illman | 52.762 |
61 | Essi Levelä-Pohjala | 52.387 |
62 | Heidi Mahlanen | 52.355 |
63 | Laura Pihkanen | 52.320 |
64 | Henna Hakala | 51.967 |
65 | Maria Wimmer | 51.942 |
66 | Mirjami Järvilä | 51.660 |
67 | Piritta Kärnä | 51.532 |
68 | Mikaela Gustavsson | 51.530 |
69 | Hanna Niemelä | 51.341 |
70 | Julia Kivinen | 51.052 |
71 | Heidi Sandkulla | 51.044 |
72 | Johanna Rantanen | 50.949 |
73 | Eva Anastàsi | 50.806 |
74 | Tiina Malinen | 50.742 |
75 | Asta Simola | 50.735 |
76 | Pernilla Fors | 50.720 |
77 | Anni Punttila | 50.716 |
78 | Satu Kokkonen | 50.691 |
79 | Annamari Nurminen | 50.649 |
80 | Henna Uusitalo | 50.362 |
81 | Tiina Vuohijoki | 50.296 |
82 | Margit Poutanen | 50.072 |
83 | Tara Tuominen | 50.034 |
84 | Malin Manelius | 49.993 |
85 | Kati Uusi-Vähälä | 49.903 |
86 | Elina Anttila | 49.868 |
87 | Suvi Rantanen | 49.673 |
88 | Riina Flink | 49.540 |
89 | Taina Nummi | 49.392 |
90 | Roosa Eronen | 49.257 |
91 | Jasmine Vuorela | 49.187 |
92 | Fanni Niemelä | 49.046 |
93 | Henna Ylinen | 48.999 |
94 | Tahiti Ojansivu | 48.864 |
95 | Andrea Österman | 48.744 |
96 | Elina Katajamäki | 48.632 |
97 | Milla Nieminen | 48.606 |
98 | Roosa Yli-Malmi | 48.521 |
99 | Helena Leveelahti | 48.376 |
100 | Heli Pynnönen | 48.375 |
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:
2 | Merja Korpela | 69.56 |
---|---|---|
4 | Sini Pöyry | 69.16 |
3 | Krista Tervo | 69.42 |
5 | Inga Linna | 68.79 |
1 | Mia Strömmer | 69.63 |
6 | Johanna Salmela | 67.08 |
7 | Lena Solvin | 66.26 |
8 | Jenni Penttilä | 66.12 |
9 | Suvi Koskinen | 64.61 |
13 | Johanna Witka | 62.70 |
12 | Annika Nurminen | 62.95 |
20 | Jonna Miettinen | 62.28 |
15 | Heli Rinnekari | 62.55 |
17 | Milja Jylhänniska | 62.47 |
14 | Tiina Rinnekari | 62.67 |
11 | Kaisa Kiintonen | 62.99 |
16 | Katja Vangsnes | 62.51 |
19 | Ilse Kaaja | 62.29 |
18 | Sanni Saarinen | 62.34 |
22 | Kiira Väänänen | 61.75 |
Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
5 | Mia Strömmer | 66.164 |
---|---|---|
1 | Merja Korpela | 69.071 |
3 | Krista Tervo | 68.019 |
2 | Sini Pöyry | 68.353 |
4 | Inga Linna | 67.724 |
6 | Johanna Salmela | 65.702 |
7 | Lena Solvin | 65.540 |
8 | Jenni Penttilä | 65.155 |
9 | Suvi Koskinen | 63.701 |
43 | Sara Killinen | 56.065 |
16 | Kaisa Kiintonen | 61.201 |
11 | Annika Nurminen | 61.905 |
10 | Johanna Witka | 61.964 |
15 | Tiina Rinnekari | 61.427 |
13 | Heli Rinnekari | 61.501 |
17 | Katja Vangsnes | 61.065 |
14 | Milja Jylhänniska | 61.493 |
19 | Sanni Saarinen | 60.710 |
18 | Ilse Kaaja | 60.937 |
12 | Jonna Miettinen | 61.548 |
lauantai 22. helmikuuta 2020
Uusinta: Ennustamisen vaikeudesta
Lukijalle: Tässä blogissa on joskus tapana ennustaa. Joskus menee pieleen. Joskus menee oikein, kuten kesällä 2017 ennustaessani Länsi-Euroopassa seuraavana vuonna tapahtuvien muslimiterrorismi-iskujen määrää. Ennuste osui lähes täydellisesti kohdilleen - itse asiassa ennusteessa esitetty virhearvio ennusteen tarkkuudesta osui myös oikeaan. Varsinaisesti käsittelin ennustamisen vaikeutta neljä vuotta sitten. Tässä tekstissä ennustin keskustelun tulevan maassamme entistä hankalammaksi ja kaksinapaisemmaksi. On se hyvä että presidenttikin heräsi tähän vain neljä vuotta myöhemmin:
Tunnetusti ennustaminen on vaikeaa, ja erityisen vaikeaa on tulevaisuuden ennustaminen. Kun katsoo omia ennusteitaan vuosien takaa, huomaa joskus sössineensä ennusteensa. Kuten esimerkiksi viisi vuotta sitten Libyan kriisissä, jossa en uskonut Gaddafin syrjäyttämisen onnistuvan pelkillä ilmaiskuilla. Sen sijaan parin vuoden takainen ennuste Krimin invaasiosta meni aika hyvin kohdilleen, mutta tuurilla.
Toisaalta pieleenkin menneissä ennusteissa oli jotain hyvää. Esimerkiksi Libyan tapauksessa jossittelin sillä, mitä tapahtuisi jos Gaddafi sittenkin syrjäytyisi. Osuin valtatyhjiöskenaariossa varsin hyvin oikeaan. Tästä oivalsin, että olen itse asiassa ennustanut ehdollisen todennäköisyyden aika hyvällä prosentilla oikeaan. Ehdollisella todennäköisyydellä tarkoitan sitä, että ei voi tietää, mitä tapahtuu mutta kaikkien mahdollisten tapahtumien seuraukset voidaan ennustaa varsin tarkasti. Esimerkiksi henkilön mennessä ravintolaan voi toki joistain merkeistä ennustaa, mitä hän tulee valitsemaan ruokalistalta. Maiharitakkisen rastaletin voi veikata ottavan pelkän salaatin, haalarimiehen hernerokan ja pukumiehen valkosipulisen kinkkuleikkeen. Mutta nämä ennusteet voivat olla vääriäkin. Sen sijaan voidaan hyvin varmasti ennustaa, että pelkän salaatin syöneellä on kohta uudelleen nälkä, valkosipulia syöneen henki haisee ja hernerokkaa syönyttä pierettää.
Ehdollisia ennusteita olen laatinut esimerkiksi perussuomalaisten toiminnasta. Neljä vuotta sitten kirjoitin, kuinka he voisivat miltei tuplata kannatuksensa ja ennustin, miten käy jos eivät ohjeita toteuta. Oikeaan osui. Viime eduskuntavaalien alla kirjoitin vaalien jälkeisistä hallituskuvioista ja valitettavasti osuin taas oikeaan. Kävin sittemmin läpi erilaisia skenaarioita ja kerroin, mitä tapahtuu jos mikäkin skenaario valitaan. Toteutuneessa skenaariossa kävi kuten ennustinkin, paitsi vielä huonommin.
En osaa laatia luotettavaa ennustetta sille, minkä vaihtoehdon joku henkilö valitsee. En minä voinut tietää, että järkimieheltä vaikuttanut Sipilä menee tarjoamaan asuntoaan haittamamuille. Sen sijaan olisin voinut hänelle kertoa ennen tuota ääliömäistä möläytystä varsin tarkkaan, mitä siitä seuraa. Pystyn laatimaan hyvin luotettavan ennusteen sille, mitä tapahtuu minkäkin teon seurauksena.
Tämä on identtinen tilanne kirjailija Isaac Asimovin kuuluisan Säätiö-sarjan ”psykohistorian” kanssa. Siinä matemaatikko Hari Seldon kykenee laatimaan ennusteen Imperiumin tuhoutumiselle ja ennustamaan tulevaisuuden tuhansien vuosien päähän. Suurilla linjoilla. Siitä yksinkertaisesta syystä, että ihmisjoukkojen käyttäytymisessä poikkeamat tasoittuvat. Yksittäisen ihmisen käytöstä ei voi ennustaa, mutta joukkojen kyllä. Seldonin ennusteet vain näyttivät menevän pieleen muutamien sukupolvien kuluttua poikkeusyksilön, Muulin, noustua niin vahvaksi vaikuttajaksi, että suurten joukkojen vaikutus eliminoitui. Muulin kuoltua Seldonin ennuste palautui kuitenkin taas kohdalleen.
Kun katson laatimiani ennusteita, sama näyttää pätevän. Toisin sanoen jos asiasta päättävä henkilö valitsee vaihtoehdon A, osaan kertoa mitä siitä seuraa, jos hän valitsee vaihtoehdon B, osaan kertoa mitä siitä seuraa. Mutta en osaa ennustaa, valitseeko hän vaihtoehdon A vai vaihtoehdon B. Silloin kyseessä on enemmän tai vähemmän arvaus. Yksityisten henkilöiden teoista riippuvat ennusteet ovat saattaneet osua kohdalleen tai sitten mennä pahastikin pieleen. Mutta näiden yksittäisten valintojen seuraukset eli niiden vaikutuksen ihmisjoukkoihin olen ennustanut lähes aina oikein. Erityisen hyvin olen osunut oikeaan maahanmuuttoon liittyvissä ennusteissa. Joten arvoisat poliitikot, kannattaa lukea seuraava tarkkaan.
Lähdetään siitä olettamuksesta, että haittamaahanmuuttajat ovat tulleet tänne jäädäkseen. Tämä on tietysti yksittäisten ihmisten valinta. Mikäli poliitikkomme olisivat suoraselkäisiä ja välittäisivät Suomen kansan hyvinvoinnista, ongelma ratkeaisi noin kahdessa viikossa. Näin ei kuitenkaan ole. Edellisen viikkojutun kommentissa totesin:
(Tärkein syy ongelmiimme on) älymystön heikkotasoisuus. Olen istunut paljon kokouksissa. En kuitenkaan edes murto-osaa siitä, mitä sitkein "älymystö". Tämä johtuu siitä, että kokouksissa mennään sen jaarittelevimman tahdilla. Eikä siinä ole se penaalin terävin kynä kyseessä. Näin ollen fiksummat turhautuvat -> jäävät pois -> luottamustehtävät kertyvät niille, joilla on lujin persnahka.
Tähän kun yhdistetään vielä hyvissä oloissa elävän kansakunnan konsensushakuisuus, niin liemessä ollaan. Konsensushakuisuus tarkoittaa sitä, että vähänkin loukkaavat ja kovat ratkaisut jätetään pois. Tästä seuraa se, että keskustelua hallitsevat ne, jotka loukkaantuvat herkimmin. On epäkohteliasta sanoa ihmisen mielipidettä typeräksi ja anteeksiantamatonta se on silloin, kun se on oikeasti typerä.
Näin ollen meiltä ovat jääneet pois fiksuimmat johtajat, koska he eivät ole kestäneet itseään typerämpien jaarituksia kokouksissa. Jäljelle jääneistä ovat karsiutuneet pois ne, jotka ovat uskaltaneet sanoa asiat suoraan. Niinpä johtoon on päätynyt keskinkertaisia hyssyttelijöitä ja tulos on tämä.
On mahdollista, että lähiaikoina nousee Suomeen oma ”Muuli” tai muuleja, jotka muuttavat suunnan omalla henkilökohtaisella panoksellaan. Oletetaan että näin ei käy. Silloin seuraukset on helppo ennustaa.
Julkinen keskustelu on keskittynyt suurelta osiin haittamamujen rikollisuuteen. Tämä on kieltämättä ongelma, kun joukossa on melkoinen osa mätämunia. Suurin osa käyttäytyy toki asiallisesti, mutta tähän vetoaminen nyt on suunnilleen sama kuin sanoisi, että venäläinen ruletti on ihan turvallinen harrastus – viisi kuudesta patruunasta on harmittomia. Yllättävää kyllä, suoranainen rikollisuus ei ole läheskään vaarallisin seuraus haittamaahanmuutosta. Toki sen seuraukset ovat yksilötasolla vakavia. Mutta vaikka tänne saapuisi miljoona muslimia, silti ehkä vain kolmasosa nuorista suomalaisnaisista raiskattaisiin. Murhien määrä moninkertaistuisi, samoin pahoinpitelyjen ja ryöstöjen. Rikosten kohteeksi joutuisi joka tapauksessa vähemmistö suomalaisista, joten suurin osa voisi tältä osin jatkaa elämäänsä kuten ennenkin.
Hieman syvemmälle menevä ja niin ikään julkisuudessa esiintynyt, joskin harvemmin, on geenipoolin heikkeneminen. Joka ainoa tutkimus osoittaa afrikkalaisten ja arabien alemman älykkyyden ja suuremman väkivaltaisuuden. Joka ainoa tutkimus osoittaa maan hyvinvoinnin korreloivan voimakkaasti sekä asukkaiden älykkyyden että yhteiskuntarauhan kanssa. Mikäli haittamaahanmuutto jatkuu, Suomen asukkaiden keskimääräinen ÄO saattaa pudota jopa puoli sigmaa. Tämäkään ei ole ratkaisematon ongelma. Kyllä täällä pystytään nykypäivän työelämän vaatimuksia älyltään täyttämättömät verovaroilla elättämään tai kehittämään heille hyödytön suojatyöpaikka uggabuggan tulkkina tai monikulttuurikoordinaattorina.
Todellisuudessa haittamaahanmuuton merkittävintä ongelmaa on vain hatarasti sivuttu keskusteluissa. Se on haittamaahanmuuton hinta kansamme henkiselle hyvinvoinnille. Ja sen seurauksena fyysisellekin. Asian tiivisti parhaiten sijoitusguru Seppo Saario kolumnissaan:
Hyvätuloiset eivät nouse barrikadeille. He vähentävät työntekoa, eivät tee riskipitoisia investointipäätöksiä tai muuttavat ulkomaille. Vuonna 2014 Suomesta muutti ulkomaille 15 500 henkilöä (Tilastokeskus). Se on suurin luku sitten 1970-luvun. Poislähtevien mukana Suomi menettää verotuloja ja tilalle tulevat pakolaiset elävät vuosikausia valtion taloudellisen tuen varassa. Suomeen saapui yli 32 000 pakolaista vuonna 2015. Muuttoliikkeen kehityssuunta on valtiontalouden kannalta äärimmäisen huono vaihtokauppa.
Vielä pari- kolmekymmentä vuotta sitten Suomi oli yhteinäinen maa. Politiikan eri laidoilla olevat puolueet nahistelivat keskenään enemmän tai vähemmän, mutta kaikki loppujen lopuksi työskentelivät isänmaan puolesta. Tämä kansallinen yhtenäisyys rakoilee nyt ja pahasti. Ongelma ei ole siinä, että kansakunnan mädättäjät eivät työskentele yhteiseksi hyväksi, vaan siinä että hyötytyöntekijätkin ovat kadottamassa uskonsa yhteiseen hyvään. Jos jokainen ajattelee vain omaa napaansa ja läheistensä hyvinvointia, saamme sanoa hyvästit hyvinvointivaltiolle ja kansakunnallemme. Ongelman ytimessä on rapautuva keskiluokka. Kun se näkee verovarojensa kuluvan turhuuteen, se menettää motivaation niiden maksamiseen. Yrittäjiä karkaa päivittäin Viron puolelle. Muun keskiluokan pahoinvointi vaikuttaa sen työssä jaksamiseen ja heikentää työtulosta. Mikäli siirtolaisvirta jatkuu, kansallinen yhtenäisyys rapautuu entisestään. Monikulttuurin tuhoisat vaikutukset ovat helposti nähtävissä missä tahansa monikulttuurisessa maassa. Toiseksi eniten tässä hulludessa kummastuttaa monikulttuurisuuspolitiikan kannattajien täydellinen vihjeettömyys siinä, että he itse ovat pahiten kärsimässä, jos hyvinvointivaltio romahtaa. Suurin osa heistä saa toimeentulonsa verovaroilla. (Eniten kummastuttaa se, että samat tyypit ovat huolissaan maapallon kestokyvystä ja silti innoissaan ottamassa tänne lisää asukkaita kuluttamaan luonnonvaroja moninkertaisesti siihen nähden, mitä lähtömaissa kuluisi, mutta tämä ei kuulu tähän.)
Loogisesti ajatellen meillä on kaksi perusvaihtoehtoa: (1) käännytetään haittamaahanmuuttajat pois ja (2) otetaan haittamaahanmuuttajat vastaan.
Mikäli valitsemme vaihtoehdon (1), viherpiipertäjiä ottaa suunnattomasti päähän. Mikäli valitsemme vaihtoehdon (2), järki-ihmisiä ottaa suunnattomasti päähän. Sopii miettiä, kumman päähän ottaminen on tuhoisampaa kansantaloudelle - sellaisen joka elää verovaroilla vai sellaisen joka niitä tuottaa. Ei sillä ole mitään merkitystä, jos haittatyötä (monikulttuurikoordinaattori tms) tekevän työpanos heikkenee, tai ehkä jopa positiivinen merkitys. Hyötytyön tekijöiden panoksesta tämän maan hyvinvointi syntyy.
Nyt vaaditaan malttia toimintaan. Aina kansainvälisiin sopimuksiin vedottaessa tulee muistaa, että Geneven pakolaissopimus on solmittu 1951. Jos sen laatineille olisi hetkeä ennen allekirjoittamista vilautettu aikakoneella nykypäivää, he olisivat yksissä tuumin repineet sopimuksen silpuksi. Eivät he tarkoittaneet sitä koskemaan muita kuin sivistysmaita. Tärkeintä sopimuksissa on niiden henki, ei kirjain. Niinpä on noudatettava Geneven sopimuksen henkeä ja karkotettava joka ainoa turvapaikanhakija. Tämä antaa samalla tehokkaan viestin innokkaille pyrkijöille ja pudottaa pohjan pois ihmissalakuljetukselta.
Kuvitellaan, että maassamme järki voittaa, valtaan nousevat kansakunnan etua ajattelevat suoraselkäiset poliitikot ja aletaan noudattaa edellä mainittua politiikkaa. Mikäli käy niin, että olen väärässä ja muiden maiden esimerkki osoittaa, että kehitysmaalaisten maahanmuutto tekee maasta onnelan, voimme aina muuttaa politiikkaamme. Kyllä sieltä tulijoita riittää parinkymmenen vuoden päästäkin. Mutta jos nyt otamme vastaan kehitysmaalaisia ja se on huono ratkaisu, sen korjaamiseen tarvittavia toimenpiteitä on oman mielenterveytensä takia parasta olla kuvittelematta.
Tunnetusti ennustaminen on vaikeaa, ja erityisen vaikeaa on tulevaisuuden ennustaminen. Kun katsoo omia ennusteitaan vuosien takaa, huomaa joskus sössineensä ennusteensa. Kuten esimerkiksi viisi vuotta sitten Libyan kriisissä, jossa en uskonut Gaddafin syrjäyttämisen onnistuvan pelkillä ilmaiskuilla. Sen sijaan parin vuoden takainen ennuste Krimin invaasiosta meni aika hyvin kohdilleen, mutta tuurilla.
Toisaalta pieleenkin menneissä ennusteissa oli jotain hyvää. Esimerkiksi Libyan tapauksessa jossittelin sillä, mitä tapahtuisi jos Gaddafi sittenkin syrjäytyisi. Osuin valtatyhjiöskenaariossa varsin hyvin oikeaan. Tästä oivalsin, että olen itse asiassa ennustanut ehdollisen todennäköisyyden aika hyvällä prosentilla oikeaan. Ehdollisella todennäköisyydellä tarkoitan sitä, että ei voi tietää, mitä tapahtuu mutta kaikkien mahdollisten tapahtumien seuraukset voidaan ennustaa varsin tarkasti. Esimerkiksi henkilön mennessä ravintolaan voi toki joistain merkeistä ennustaa, mitä hän tulee valitsemaan ruokalistalta. Maiharitakkisen rastaletin voi veikata ottavan pelkän salaatin, haalarimiehen hernerokan ja pukumiehen valkosipulisen kinkkuleikkeen. Mutta nämä ennusteet voivat olla vääriäkin. Sen sijaan voidaan hyvin varmasti ennustaa, että pelkän salaatin syöneellä on kohta uudelleen nälkä, valkosipulia syöneen henki haisee ja hernerokkaa syönyttä pierettää.
Ehdollisia ennusteita olen laatinut esimerkiksi perussuomalaisten toiminnasta. Neljä vuotta sitten kirjoitin, kuinka he voisivat miltei tuplata kannatuksensa ja ennustin, miten käy jos eivät ohjeita toteuta. Oikeaan osui. Viime eduskuntavaalien alla kirjoitin vaalien jälkeisistä hallituskuvioista ja valitettavasti osuin taas oikeaan. Kävin sittemmin läpi erilaisia skenaarioita ja kerroin, mitä tapahtuu jos mikäkin skenaario valitaan. Toteutuneessa skenaariossa kävi kuten ennustinkin, paitsi vielä huonommin.
En osaa laatia luotettavaa ennustetta sille, minkä vaihtoehdon joku henkilö valitsee. En minä voinut tietää, että järkimieheltä vaikuttanut Sipilä menee tarjoamaan asuntoaan haittamamuille. Sen sijaan olisin voinut hänelle kertoa ennen tuota ääliömäistä möläytystä varsin tarkkaan, mitä siitä seuraa. Pystyn laatimaan hyvin luotettavan ennusteen sille, mitä tapahtuu minkäkin teon seurauksena.
Tämä on identtinen tilanne kirjailija Isaac Asimovin kuuluisan Säätiö-sarjan ”psykohistorian” kanssa. Siinä matemaatikko Hari Seldon kykenee laatimaan ennusteen Imperiumin tuhoutumiselle ja ennustamaan tulevaisuuden tuhansien vuosien päähän. Suurilla linjoilla. Siitä yksinkertaisesta syystä, että ihmisjoukkojen käyttäytymisessä poikkeamat tasoittuvat. Yksittäisen ihmisen käytöstä ei voi ennustaa, mutta joukkojen kyllä. Seldonin ennusteet vain näyttivät menevän pieleen muutamien sukupolvien kuluttua poikkeusyksilön, Muulin, noustua niin vahvaksi vaikuttajaksi, että suurten joukkojen vaikutus eliminoitui. Muulin kuoltua Seldonin ennuste palautui kuitenkin taas kohdalleen.
Kun katson laatimiani ennusteita, sama näyttää pätevän. Toisin sanoen jos asiasta päättävä henkilö valitsee vaihtoehdon A, osaan kertoa mitä siitä seuraa, jos hän valitsee vaihtoehdon B, osaan kertoa mitä siitä seuraa. Mutta en osaa ennustaa, valitseeko hän vaihtoehdon A vai vaihtoehdon B. Silloin kyseessä on enemmän tai vähemmän arvaus. Yksityisten henkilöiden teoista riippuvat ennusteet ovat saattaneet osua kohdalleen tai sitten mennä pahastikin pieleen. Mutta näiden yksittäisten valintojen seuraukset eli niiden vaikutuksen ihmisjoukkoihin olen ennustanut lähes aina oikein. Erityisen hyvin olen osunut oikeaan maahanmuuttoon liittyvissä ennusteissa. Joten arvoisat poliitikot, kannattaa lukea seuraava tarkkaan.
Lähdetään siitä olettamuksesta, että haittamaahanmuuttajat ovat tulleet tänne jäädäkseen. Tämä on tietysti yksittäisten ihmisten valinta. Mikäli poliitikkomme olisivat suoraselkäisiä ja välittäisivät Suomen kansan hyvinvoinnista, ongelma ratkeaisi noin kahdessa viikossa. Näin ei kuitenkaan ole. Edellisen viikkojutun kommentissa totesin:
(Tärkein syy ongelmiimme on) älymystön heikkotasoisuus. Olen istunut paljon kokouksissa. En kuitenkaan edes murto-osaa siitä, mitä sitkein "älymystö". Tämä johtuu siitä, että kokouksissa mennään sen jaarittelevimman tahdilla. Eikä siinä ole se penaalin terävin kynä kyseessä. Näin ollen fiksummat turhautuvat -> jäävät pois -> luottamustehtävät kertyvät niille, joilla on lujin persnahka.
Tähän kun yhdistetään vielä hyvissä oloissa elävän kansakunnan konsensushakuisuus, niin liemessä ollaan. Konsensushakuisuus tarkoittaa sitä, että vähänkin loukkaavat ja kovat ratkaisut jätetään pois. Tästä seuraa se, että keskustelua hallitsevat ne, jotka loukkaantuvat herkimmin. On epäkohteliasta sanoa ihmisen mielipidettä typeräksi ja anteeksiantamatonta se on silloin, kun se on oikeasti typerä.
Näin ollen meiltä ovat jääneet pois fiksuimmat johtajat, koska he eivät ole kestäneet itseään typerämpien jaarituksia kokouksissa. Jäljelle jääneistä ovat karsiutuneet pois ne, jotka ovat uskaltaneet sanoa asiat suoraan. Niinpä johtoon on päätynyt keskinkertaisia hyssyttelijöitä ja tulos on tämä.
On mahdollista, että lähiaikoina nousee Suomeen oma ”Muuli” tai muuleja, jotka muuttavat suunnan omalla henkilökohtaisella panoksellaan. Oletetaan että näin ei käy. Silloin seuraukset on helppo ennustaa.
Julkinen keskustelu on keskittynyt suurelta osiin haittamamujen rikollisuuteen. Tämä on kieltämättä ongelma, kun joukossa on melkoinen osa mätämunia. Suurin osa käyttäytyy toki asiallisesti, mutta tähän vetoaminen nyt on suunnilleen sama kuin sanoisi, että venäläinen ruletti on ihan turvallinen harrastus – viisi kuudesta patruunasta on harmittomia. Yllättävää kyllä, suoranainen rikollisuus ei ole läheskään vaarallisin seuraus haittamaahanmuutosta. Toki sen seuraukset ovat yksilötasolla vakavia. Mutta vaikka tänne saapuisi miljoona muslimia, silti ehkä vain kolmasosa nuorista suomalaisnaisista raiskattaisiin. Murhien määrä moninkertaistuisi, samoin pahoinpitelyjen ja ryöstöjen. Rikosten kohteeksi joutuisi joka tapauksessa vähemmistö suomalaisista, joten suurin osa voisi tältä osin jatkaa elämäänsä kuten ennenkin.
Hieman syvemmälle menevä ja niin ikään julkisuudessa esiintynyt, joskin harvemmin, on geenipoolin heikkeneminen. Joka ainoa tutkimus osoittaa afrikkalaisten ja arabien alemman älykkyyden ja suuremman väkivaltaisuuden. Joka ainoa tutkimus osoittaa maan hyvinvoinnin korreloivan voimakkaasti sekä asukkaiden älykkyyden että yhteiskuntarauhan kanssa. Mikäli haittamaahanmuutto jatkuu, Suomen asukkaiden keskimääräinen ÄO saattaa pudota jopa puoli sigmaa. Tämäkään ei ole ratkaisematon ongelma. Kyllä täällä pystytään nykypäivän työelämän vaatimuksia älyltään täyttämättömät verovaroilla elättämään tai kehittämään heille hyödytön suojatyöpaikka uggabuggan tulkkina tai monikulttuurikoordinaattorina.
Todellisuudessa haittamaahanmuuton merkittävintä ongelmaa on vain hatarasti sivuttu keskusteluissa. Se on haittamaahanmuuton hinta kansamme henkiselle hyvinvoinnille. Ja sen seurauksena fyysisellekin. Asian tiivisti parhaiten sijoitusguru Seppo Saario kolumnissaan:
Hyvätuloiset eivät nouse barrikadeille. He vähentävät työntekoa, eivät tee riskipitoisia investointipäätöksiä tai muuttavat ulkomaille. Vuonna 2014 Suomesta muutti ulkomaille 15 500 henkilöä (Tilastokeskus). Se on suurin luku sitten 1970-luvun. Poislähtevien mukana Suomi menettää verotuloja ja tilalle tulevat pakolaiset elävät vuosikausia valtion taloudellisen tuen varassa. Suomeen saapui yli 32 000 pakolaista vuonna 2015. Muuttoliikkeen kehityssuunta on valtiontalouden kannalta äärimmäisen huono vaihtokauppa.
Vielä pari- kolmekymmentä vuotta sitten Suomi oli yhteinäinen maa. Politiikan eri laidoilla olevat puolueet nahistelivat keskenään enemmän tai vähemmän, mutta kaikki loppujen lopuksi työskentelivät isänmaan puolesta. Tämä kansallinen yhtenäisyys rakoilee nyt ja pahasti. Ongelma ei ole siinä, että kansakunnan mädättäjät eivät työskentele yhteiseksi hyväksi, vaan siinä että hyötytyöntekijätkin ovat kadottamassa uskonsa yhteiseen hyvään. Jos jokainen ajattelee vain omaa napaansa ja läheistensä hyvinvointia, saamme sanoa hyvästit hyvinvointivaltiolle ja kansakunnallemme. Ongelman ytimessä on rapautuva keskiluokka. Kun se näkee verovarojensa kuluvan turhuuteen, se menettää motivaation niiden maksamiseen. Yrittäjiä karkaa päivittäin Viron puolelle. Muun keskiluokan pahoinvointi vaikuttaa sen työssä jaksamiseen ja heikentää työtulosta. Mikäli siirtolaisvirta jatkuu, kansallinen yhtenäisyys rapautuu entisestään. Monikulttuurin tuhoisat vaikutukset ovat helposti nähtävissä missä tahansa monikulttuurisessa maassa. Toiseksi eniten tässä hulludessa kummastuttaa monikulttuurisuuspolitiikan kannattajien täydellinen vihjeettömyys siinä, että he itse ovat pahiten kärsimässä, jos hyvinvointivaltio romahtaa. Suurin osa heistä saa toimeentulonsa verovaroilla. (Eniten kummastuttaa se, että samat tyypit ovat huolissaan maapallon kestokyvystä ja silti innoissaan ottamassa tänne lisää asukkaita kuluttamaan luonnonvaroja moninkertaisesti siihen nähden, mitä lähtömaissa kuluisi, mutta tämä ei kuulu tähän.)
Loogisesti ajatellen meillä on kaksi perusvaihtoehtoa: (1) käännytetään haittamaahanmuuttajat pois ja (2) otetaan haittamaahanmuuttajat vastaan.
Mikäli valitsemme vaihtoehdon (1), viherpiipertäjiä ottaa suunnattomasti päähän. Mikäli valitsemme vaihtoehdon (2), järki-ihmisiä ottaa suunnattomasti päähän. Sopii miettiä, kumman päähän ottaminen on tuhoisampaa kansantaloudelle - sellaisen joka elää verovaroilla vai sellaisen joka niitä tuottaa. Ei sillä ole mitään merkitystä, jos haittatyötä (monikulttuurikoordinaattori tms) tekevän työpanos heikkenee, tai ehkä jopa positiivinen merkitys. Hyötytyön tekijöiden panoksesta tämän maan hyvinvointi syntyy.
Nyt vaaditaan malttia toimintaan. Aina kansainvälisiin sopimuksiin vedottaessa tulee muistaa, että Geneven pakolaissopimus on solmittu 1951. Jos sen laatineille olisi hetkeä ennen allekirjoittamista vilautettu aikakoneella nykypäivää, he olisivat yksissä tuumin repineet sopimuksen silpuksi. Eivät he tarkoittaneet sitä koskemaan muita kuin sivistysmaita. Tärkeintä sopimuksissa on niiden henki, ei kirjain. Niinpä on noudatettava Geneven sopimuksen henkeä ja karkotettava joka ainoa turvapaikanhakija. Tämä antaa samalla tehokkaan viestin innokkaille pyrkijöille ja pudottaa pohjan pois ihmissalakuljetukselta.
Kuvitellaan, että maassamme järki voittaa, valtaan nousevat kansakunnan etua ajattelevat suoraselkäiset poliitikot ja aletaan noudattaa edellä mainittua politiikkaa. Mikäli käy niin, että olen väärässä ja muiden maiden esimerkki osoittaa, että kehitysmaalaisten maahanmuutto tekee maasta onnelan, voimme aina muuttaa politiikkaamme. Kyllä sieltä tulijoita riittää parinkymmenen vuoden päästäkin. Mutta jos nyt otamme vastaan kehitysmaalaisia ja se on huono ratkaisu, sen korjaamiseen tarvittavia toimenpiteitä on oman mielenterveytensä takia parasta olla kuvittelematta.
tiistai 18. helmikuuta 2020
Uutiskatsaus 8/2020
1. Sittenkin väärässä?
Siinä vaiheessa, kun Timo Soinista päästiin eroon, ajattelin että perussuomalaiset ovat oppositiossa siihen asti, kunnes Suomen kansa saa lopultakin tarpeekseen ja äänestää heille yli 40 % ääniosuuden. Enkä uskonut tämän tapahtuvan koskaan, sillä jos tällainen uhka olisi olemassa, puolueen toiminta kiellettäisiin tai äänioikeus annettaisiin kaikille jotka joskus ovat käyneet Suomessa. Toinen mahdollisuus olisi se, että perussuomalaiset taipuisivat kesytettäviksi, heille annettaisiin hallituksesta muutama näennäissalkku ja tehtäisiin sama kuin aikanaan SMP:lle ja monelle muulle. Ja jos jostain syystä joku puoluekoalitio lähtisi vaalit voittaneiden persujen matkaan, niin siinä tapauksessa persut taklaisivat rajusti ja anteeksi pyytämättä Suomen asiat parempaan jamaan.
Nyt alkaa vain näyttää uhkaavasti siltä, että olen ollut väärässä. Saska Saarikoski näet näkyy päätyneen otsikkolinkin jutussa samoihin johtopäätöksiin kanssani. Tosin vasta sen jälkeen kun Halla-aho selitti tämän selkokielellä kokoomukselle.
Kova kysymys: kumpi on uskottavampaa, se että minä olisin väärässä vai Saarikoski oikeassa? Tosin tämän selvittäminen vaatisi persujen pääsyä hallitukseen, joten kysymys jäänee ratkaisematta.
2. Paskapuhetta
Näin totesi opetusministeri Li Andersson, kun Jussi Halla-aho syytti vihervasemmistoa maaseudun muuttamisesta asuinkelvottomaksi. Kumma kyllä, debatti nousi sanavalinnasta eikä siitä, oliko lausunto oikeasti paskapuhetta vai ei. Toisaalta eihän jälkimmäisessä mitään keskusteltavaa ole; paskapuhettahan se kiistatta oli siinä mielessä, että se oli totta ja totuus jos mikä on vihervasemmiston pahin vihollinen. Siinä mielessä ei ihmekään, että opetusministeriltä paloivat päreet argumenttien loppuessa ja reaktio oli primitiivitasolla. Kovasti keskusteltiin, oliko tuhman sanan sanominen sivistyksestä vastaavalta ministeriltä sopivaa. Ministeri itse puolusteli toteamalla: "Käytin voimakasta ilmaisua, mutta minun mielestä se oli paikallaan." Se on muuten "mielestäni". Olen enemmän huolissani possessiivisuffiksin puutteesta kauniissa suomen kielessä kuin yhdestä alatyylisestä ilmaisusta.
3. Apu-va
Edellisestä päätellen hallitukselle palkatut "hyvä kaveri tarttes töitä" -avustajat eivät puutu ainakaan kielenhuoltoon. Työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö lyttäsi avustajatarpeen totaalisesti, samoin avustajien laadun. Aiheesta. Kyseessä oli aivan puhdas kaverikorruptio. Lainaan tuossa linkattua blogistikollega Pekkaa, joka sanoi asian paljon paremmin kuin itse osaisin: "Moni oli innoissaan uudesta naishallituksesta, koska oltiin kyllästytty vanhojen äijien hyvävelikerhoihin ja luultiin, että tällainen hallitus saisi aikaan jonkinlaista "drain the swamp":ia ja saisi purettua kultapossuverkostoja. Näköjään kuitenkin nuorille naispoliitikoillemme ongelma ei ollutkaan hyvävelikerhot sinänsä, vaan vain se, ettei heitä päästetty niihin. Nyt päästetään, ja sen kunniaksi sikaillaankin kaikkien menetettyjen vuosien edestä."
4. Perheettömät lapset
Suomen historian tuhoisin sisäministeri (ja tähän joukkoon voidaan laskea myös Terijoen hallituksen Tuure Lehén) Maria Ohisalo haluaa tuoda "perheettömiä" "lapsia" "pakolais"leiriltä Suomeen. Eli käännös: "perhe löytyy myöhemmin yhdistämistä varten" "17-vuotiaiksi tekeytyviä parta-ahmedeja" "elintasosiirtolais"leiriltä.
Tuokoon vain, miten paljon tahansa. Yhdellä ehdolla. Jokaista tulijaa kohti lähetetään kaksi entistä takaisin.
5. Tähän hallitus ei sentään pysty
Ilta-Sanomien pääkirjoitus totesi Marinin hallituksella olevan käsissään pommi: maakunnat kurjistuvat ja hallituksen toimenpiteet eivät auta. Marinin hallitusta voi syyttää monesta, mutta tämä ei ole heidän vikansa. Kyllä niitä virheitä on tehty jo pitkään, edes tämä spaissarihallitus ei ehtisi saada tuollaista tuhoa aikaan noin lyhyessä ajassa. Korjata se kyllä voisi, mutta turha toivo.
Pari yksinkertaista korjausliikettä riittäisi. Ensinnäkin asumistuki pitäisi lakkauttaa, toki inhimillisistä syistä portaittain, mutta noin neljän vuoden siirtymäaika riittäisi. Alkaisi yrityksilläkin olla halua työllistää siellä, missä ihmisillä on oikeasti varaa ja halua asua. Toiseksi kuntien valtionosuudet tulisi lakkauttaa. Niiden tilalla tulisi maksaa valtion tasauskorvausta tai siirtää työpaikkoja kuntiin. Miksi hitossa näinä tietoliikenneyhteyksien aikoina kaikkien virastojen pitää olla Helsingissä? Hajasijoitetaan niitä. Sitten lasketaan, mitkä ovat valtion töiden tuomat palkkatulot kussakin kunnassa kerrannaisvaikutuksineen (virastotyöläisen pitää käydä kaupassa, johon pitää palkata myyjä, noin esimerkkinä kerrannaisvaikutuksesta) ja tasataan nämä kuntien kesken. Eiköhän autioituminen lopu, ainakin niissä kunnissa jotka hoitavat pestinsä hyvin eivätkä ole pelkkiä kepun piirikonttoreita.
6. Rautaa rajalla
Maavoimat on todella kovassa iskukunnossa, iloitsi maavoimien komentaja. Noin esimerkiksi, Suomella on noin 40 kertaa enemmän tykistöä kuin Ruotsilla. Ainoa huolenaihe on miehistön laatu - joka kolmas nuorukainen jättää armeijan käymättä. Armeija ei koe näiden kontribuution puolustukselle olevan koulutuksesta aiheutuvien kustannuksien suuruinen ja on siinä varmasti oikeassa. Ikävä puoli asiassa on se, että oikeastaan kyseinen kolmasosa on juuri sitä, joille itselleen armeijan käyminen tekisi hyvää. (Se kaksi kolmasosaa joka käy armeijan... no joo, ehkä puolelle heistäkin armeija tekee hyvää, mutta toiselle puolelle se henkilökohtaisella tasolla on urahidaste.) Mutta siis. Aiemmin sai olla aikamoinen latvatapaus tai sairastaa jotain oikeasti vakavaa ennen vapautusta. Nykyään yleisimmät vapautuksen syyt ovat ahdistus siitä, että pitää nukkua samassa huoneessa jonkun toisen kanssa tai käyttää samaa suihkua. Puhumattakaan siitä että kännykkää ei saa käyttää 24/7. Eikö voisi myöntää jonkin syrjäytymisvastaisen toiminnan määrärahan sille, että tämä porukka vietäisiin "apujoukkoarmeijaan" kuudeksi kuukaudeksi? Kännykät ja muu elektroniikka täydelliseen takavarikkoon palveluksen ajaksi, ainoana yhteytenä ulkomaailmaan kolikkopuhelin eli otetaan parinkymmenen vuoden takainen normipalvelusmalli käyttöön. Eiköhän ahdistus petinaapurista tai ei-niin-privaatti-vessasta helpottaisi ja normaali palvelus alkaisi maistua. Ja jos armeija ei edelleenkään sinne huolisi, niin tämä puoli vuotta saattaisi näistä syrjäytymiskelpoisista kasvattaa ihan kelpo miehiä. Ettei kävisi kuten seuraavassa jutussa.
7. Lorvitaan
En tiedä kumpaa hämmästelen enemmän. Sitä että joku on valmis tulemaan niin vähällä toimeen kunhan ei tarvitse mitään tehdä tai yrittää. Vai sitä että keskiluokka on verotuksen muodossa valmis rahoittamaan tämän.
Sosiaaliturva pois, kansalaispalkka tilalle. Asumistuet huuthelkkariin. Työntekoon kannustaa kummasti jos ei saa elää leveästi - leveällä elämisellä tarkoitetaan tässä sitä että saa vastikkeetonta rahaa niin paljon että kykenee elämään omassa kämpässä - ilmaiseksi ja ansiotulot eivät enää leikkaakaan sosiaaliturvaa.
8. Paluu keittiöön
Tapahtui lopulta se, mitä oli odotettu. Kaiken maailman hullutuksille tulee aina vastavoima. Nyt sen kohteeksi ovat joutuneet feminismit ja metoot. Maailmalla leviää #tradwife-liike, jossa nainen ottaa perinteisen roolinsa kotihengettärenä. Tämä on paluu siihen maailmaan, jossa miehillä ja naisilla oli omat tehtävänsä. Näin ekologisessa mielessä ajatellen roolijako on järkevää; miehen ja naisen symbioosi toimii parhaiten silloin, kun molemmat erikoistuvat omaan tehtäväänsä. Ei luonnossakaan yhteistyö toimi kahden eliölajin välillä, jos ne kilpailevat saman ekologisen lokeron paikasta.
9. Maksajan rooli
Suomalaisten alhaista syntyvyyttä on ihmetelty. No, onhan selvää ettei suvunjatkaminen ole ensimmäisenä mielessä jos pakotetaan asumaan surkeassa kuutiossa ja kunnollisen talon hankkiminen sieltä missä on töitä, on työtuloilla mahdotonta. Eivät suomalaiset niissä oloissa lisäänny, koska haluavat lapsilleen parempaa. Siksi haittamaahanmuutto onkin ratkaisu väestömäärän laskuun - lisääntymistä tapahtuu kyllä, kunhan maksaja löytyy.
Suomalaisten miesten vastauksissa nousee kuitenkin esiin yksi asia yli muiden. Miksi hankkia lapsia, kun miehen rooli on pelkästään siittäjän ja maksajan? Noin kärjistetysti naiset viettävät parhaat lapsentekovuotensa pyörittäen kikkelikarusellia, sitten kolmikymppisenä kelpuutetaan joku mies isäksi, nelikymppisenä heitetään tämä pihalle elatusmaksujen maksajaksi.
Tiedän omasta tuttavapiiristä useita tapauksia, joissa miehen rooli on ollut aika tarkkaan edellä kuvattu. Päälle päätteeksi äiti on kääntänyt lapset isää vastaan. Tässä vaiheessa miehellä tulisi olla oikeus kieltäytyä elatusmaksuista. Miksi hän maksaisi äidin elinkustannuksia, kun ei saa olla lastensa kanssa tekemisissä?
Onneksi Väestöliiton tutkijalla on hyvä neuvo ongelmien välttämiseen: "Seurustele sellaisen ihmisen kanssa, johon luotat. Jos lähtökohta on, että ei nähdä hyvää tulevaisuutta kumppanin kanssa, niin olisi syytä miettiä kahteen kertaan." Voi jumankekka! Ei varmaan tullut kenellekään tuommoinen omin avuin mieleen!
10. Sitä saa mitä tilaa
Helsingin uudessa keskuskirjasto Oodissa on paitsi tuore puukotustapaus, myös jatkuva huumeongelma. Vessoja käytetään yleisesti piikityspaikkoina. No, tämä ei ole yllätys kun huomioi että kirjastossa kirjat ovat sivuroolissa, kirjastossa kun on pelitilat, monitoimisalit, elokuvateatterit, ryhmätilat, äänitysstudiot ja toritapahtumat. Totesin aikoinaan listan luettuani, että ainoastaan huumeruiskujen vaihtopiste puuttuu. Tämä ei näköjään ollut ongelma - huumeet löysivät paikalle muutenkin. Aikoinaan kirjasto oli paikka, jossa oli hiljaisuus ja vahtimestari piti siitä huolen ja jos ei muuten uskottu, kantoi pihalle. Nykyisen kirjaston älämölön syistä voi vetää johtopäätöksiä siitä, että Oodista on keskusteltu Hommaforumilla 14 sivun verran - toistaiseksi.
11. Etsi puuttuva huomio
Kuvasarja vertaili Helsinkiä vuonna 2000 ja nyt. Jutussa lueteltiin lukuisia katukuvassa näkyviä eroja. Yksi jäi mainitsematta, mutta kommenttiosasto tylytti senkin edestä. Erityisesti huomautettiin, että vuodesta 1990 olisi saatu vielä rajumpi kontrasti.
12. Totuuden torvi
Margaret Court voitti tennisurallaan kaiken mahdollisen. Kaksinpeleissä saavutetut 24 Grand Slam -voittoa on enemmän kuin kellään muulla, Serena Williams on voiton päässä. Yhteensä kaikki kilpailumuodot huomioiden Courtilla on 64 Grand Slam -voittoa, ennätys jonka rikkominen vaatii tennismaailman muutoksen, sillä nykypelaajista seuraava on Serena Williams 39 voitolla. Courtia ei vain liiemmin juhlita, sillä hän sanoo yhden asian kuten se on: "Tennis on täynnä lesboja." No, tottahan tuo on: Billie Jean King, Martina Navratilova, Hana Mandlikova, Amelie Mauresmo, ... listaa riittää. Court ei kannata homoavioliittojen laillisuutta ja sehän on nykymaailmassa niin kova juttu, että tässä odotellaan milloin Australian avointen Courtin mukaan nimetty pääkenttä uudelleennimetään.
Loppukevennys: Uusi kokousjärjestys
Dolly Parton paljasti, kuinka hän sai kokoukset onnistumaan. Ymmärrettävistä syistä (2 kpl) esityslistan aiheisiin keskittymisestä ei tullut mitään, kunnes Dolly teki keksinnön. Hän ilmoitti, että ennen varsinaista neuvottelua otetaan minuutin kestävä tissientuijottelusessio. Sen jälkeen keskitytään esityslistaan. Suosittelen vastaavaa käytäntöä yleiseen kokousjärjestykseen. Tulevaisuudessa:
1 § Kokouksen avaaminen
2 § Laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen
3 § Puheenjohtajan, sihteerin, pöytäkirjantarkistajien ja ääntenlaskijoiden valitseminen
4 § Esityslistan hyväksyminen
5 § Tissientuijotteluminuutti (saa katsella valikoivasti useampaa kohdetta tai vain yhtä paria)
6 § Yhdistyksen 50-vuotisjuhlan järjestämistoimikunnan...
...
...muistoadressin lähettämisestä.
11 § Tissientuijotteluminuutin toisto, olettaen että sitä kannatetaan 5 § aikana tehdyn laaduntarkkailun perusteella
12 § Muut asiat
13 § Kokouksen päättäminen
lauantai 15. helmikuuta 2020
Uusinta: Ymmärrysharjoitus
Lukijalle: Kovasti valitetaan keskustelun polarisoitumista ja sitä, ettei toista osapuolta yritetä ymmärtää. Syytteet ovat siinä mielessä aiheettomia, ettei keskustelu pääse polarisoitumaan kun se kielletään ja ainakin itse haluan kovasti ymmärtää myös toista osapuolta, kuten tämä neljän vuoden takainen kirjoitus osoittaa:
Kollega Yrjöperskeles on naputellut erinomaisen kirjoitussarjan Ymmärrysharjoitus, josta tämä otsikko on napattu. Päätin tehdä oman ymmärrysharjoitukseni ja yrittää tajuta, miksi maamme tärähtäneistö haluaa noudattaa politiikkaa, joka on tekemässä Suomesta kehitysmaan. Sunzia lainatakseni: "Tunne itsesi ja tunne vihollinen, sadassakaan taistelussa et ole vaarassa. Kun et tunne vihollista, mutta tunnet itsesi, ovat mahdollisuutesi voittaa tai hävitä yhtäläiset. Jos et tunne sen paremmin vihollistasi kuin itseäsi, häviät varmasti jokaisen taistelun." Tilanne on toistaiseksi ollut se, että me Suomen tulevaisuudesta välittävät kansalaiset olemme tupanneet jäämään tappiolle siitä huolimatta, että olemme oikeassa. Tästä voi päätellä, että jotain olemme tehneet pahasti väärin. Siksi on syytä yrittää ymmärtää tärähtäneistön ajattelumallia - aivan vakavissaan.
On suhteellisen helppoa ymmärtää ja jopa hyväksyä periaatteellisista ajatusmalleista ilmeisin eli maailmankansalaisuus. Me täällä voiman pimeällä puolella puhumme koko ajan siitä, mitä haittamaahanmuutto tekee Suomelle. Entäpä jos tärähtäneistö ei voisi tästä vähemmän välittää siksi, että he näkevät Suomen vain osana maailmaa, eivät itseisarvona sinänsä? Suomihan nyt sattuu olemaan maantieteellisesti rajattu alue, joka on historiallisesti kattanut suurimman osan suomea puhuvien asuinalueesta ja siinä sivussa pienen siivun ruotsia puhuvien asuinaluetta, joka on Suomeen kuulunut maantieteellisistä syistä. Yhtä hyvin ns. "kansallistunne" voisi koskea vaikka jotain yksittäistä maakuntaa, kuten Kainuuta. Tällöin kainuulaiset suhtautuisivat nuivasti naapureihinsa pohjalaisiin ja savolaisiin. Kainuun valtakunnan virallisena kielenä olisi kainuu, jonka pohjalaismurrevaikutteita pyrittäisiin kitkemään. Tai yhtä hyvin voisi olla vielä pienempi yksikkö, itsenäinen Huitsinnevada. Tai suurempi, kuten Eurooppa. Tältä kannalta katsottuna tärähtäneistön toiminta on täysin ymmärrettävää. Jokainen "Suomen etuun" vetoava lausunto on heidän näkövinkkelistään täysin nolla-argumentti.
Tällaisia tärähtäneistön jäseniä on kuitenkin ilmeisen vähän. Ylivoimainen valtaosa heistä kun viljelee itsekin argumentteja, joiden mukaan haittamaahanmuutto on Suomea rikastuttava voimavara. Tosin on myönnettävä, että viimeisen parin vuoden aikana useimpiin argumentteihin on sentään hiipinyt -isi -pääte tyyliin "kaikkihan menisi hienosti, jos se menisi hienosti", josta haittamaahanmuuttajat ovat saaneet täällä voiman pimeällä puolella liikanimen konditionaalivoimavara.
Mikäli tärähtäneistö on oikeasti "maailmankansalaisuus"-ajatuksen kannattajia, tämä "Suomen etuun" perustuva argumentointi voi johtua vain yhdestä syystä: he ovat - aivan oikein - tajunneet että "me muut" ajattelemme Suomen etua ja sitä ei käy muuttaminen, joten he yrittävät vedota siihen. Vaikka kyseinen argumentti ei heille mitään merkitsekään. Tämä on tietysti järkevää strategiaa; on vedottava kohderyhmään toimivalla argumentilla riippumatta siitä, pitääkö itse kyseistä asiaa merkittävänä. Tästä seuraa kaksi vaihtoehtoista seurausta:
1) Koska todellisuus on niin pahasti ristiriidassa väitteen "haittamaahanmuutto on Suomen etu" kanssa, tärähtäneistö pitää Suomen kansaa niin typeränä, että sille voi syöttää mitä tahansa.
2) Tärähtäneistö on niin tärähtänyttä, että se uskoo omia puheitaan.
En pidä kumpaakaan näistä erityisen uskottavana selityksenä. Toki pieni osa tärähtäneistöstä on niin kyvytöntä ajattelemaan itse, että se osuu ryhmään (2) uskottuaan sen vielä pienemmän, osaan (1) uskovan tärähtäneistön älymystön puheita.
On kuitenkin ilmeistä, että tämä "maailmankansalaisuus" -selitys on vain heikosti tärähtäneistön toimintaa selittävä. Vaikka he oikeasti olisivatkin sitä mieltä, että kansallisvaltio on huono systeemi, ei se silti riitä selittämään sitä, miksi haittamaahanmuuttoa kannatetaan. Jos kerran koko maailmalle haluaa hyvää, niin silloin pitäisi olla ilmeistä, että haittamaahanmuutolle pistetään stoppi. Kuka sitten enää huolehtisi kehitysmaista, jos sivistysmaistakin tehdään kehitysmaita sallimalla kehitysmaalaisten maahanmuutto? Maahanmuutto sivistyneistä länsimaista teki aikoinaan Suomestakin sivistyneen länsimaan, nykyinen maahanmuutto sekasortoisista kehitysmaista on tekemässä Suomestakin sekasortoisen kehitysmaan.
Kenties traagisinta "maailmankansalaisuus" -ajattelussa on se, että tänne tulevat kehitysmaalaiset kaikkein vähiten ovat tämän ajattelun kannalla. Irakissa on suunnilleen tämäntapainen sanonta: "Uskonveljemme muuta maailmaa vastaan, heimomme uskonveljiä vastaan, sukumme heimoa vastaan, serkkumme heimoa vastaan, veljeni serkkujamme vastaan.
Ei voi olla kehitysmaiden etu, että sivistysmaat degeneroituvat niiden tasolle. Siksi maailmankansalaisen tulee ajatella koko maailman etua ja toimia tämän kehityksen pysäyttämiseksi. Siksi "maailmankansalaisuus" ei voi olla selitys tärähtäneistön toiminnalle - paitsi tietysti sen osan, joka todella ajattelee näin mutta ei kykene näkemään nokkaansa pidemmälle.
Koska hylkäämme "maailmankansalaisuus" -hypoteesin tärähtäneistön toimintaa katsoessamme, meidän on etsittävä uusia hypoteeseja. Järkihypoteesit tuli jo käytettyä loppuun, joten pitää siirtyä tunnepuolelle. Ainakin suuressa mittakaavassa, sillä tokihan monet käyttävät edelleen järkihypoteeseja kannattaessaan haittamaahanmuuttoa. Heidän kohdallaan järkihypoteesi vain tarkoittaa sitä, että se on järkevää heidän itsensä kannalta, koska suuri lauma hölmöjä tarvitsee vallanhimoisen johtajan, vai mitä, Tarja Halonen?
Mutta suuri enemmistö tärähtäneistöstä ei selvästikään ajattele järjellä, vaan toistelee vallanhimoisten johtajiensa mantroja. Heidän tuulimyllynsä toimivat tunteen voimalla. Ja se on ymmärrettävää jos mikä. Onhan ihmisellä kuitenkin halu hyvään ja tässä vedotaan hyvän tekemiseen. Samaanhan perustui kommunismin suosio; se lupasi paratiisin maan päälle. Näillä hyväntekijöillä on vielä yksi hyvä syy hankkia tänne haittamaahanmuuttoa ja se on itsensä korottaminen. He kun eivät ole näitä penaalin terävimpiä kyniä, niin heidän oma suhteellinen asemansa yhteiskunnassa paranee, kun tänne tulee vielä heikompia. Tämä argumentti nostattaa aina suuren raivon, koska "eihän kukaan noin ajattele". Ei ajattelekaan, mutta siitähän tässä nimenomaan on kysymyskin - alitajuisesta, tiedostamattomasta syystä.
Tätä syytä pidän suurimpana ja vaarallisimpana syynä haittamaahanmuuttoon. Suurin se on siksi, että se täsmää selvästi valtaosaan tärähtäneistöä. Vaarallisin se on siksi, että sitä ei voi kumota järkiargumentein, koska sen olemassaoloa ei voi henkilö itse tiedostaa. Se voi lakata olemasta vain henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Eikä se todellakaan ole helppoa, koska sen kumoutuminen vaatii kaksi ihmiselle vaikeinta henkilökohtaista tekoa:
1) On kyettävä myöntämään, että on ollut väärässä
2) On kyettävä myöntämään, että väärässä olo on johtunut täysin omasta typeryydestä, koska itsellä on ollut käytössä samat tiedot kuin oikeassa olleilla, mutta ei kykyä vetää niistä oikeita johtopäätöksiä.
Näitä henkilökohtaisia kokemuksia on alkanut kertyä sen verran paljon, että moni on nöyrtynyt ja kelkkansa kääntänyt. Jäljellä oleva tärähtäneistö on tähän reagoinut entistä absurdeimmin argumentein. Tosiasia kuitenkin on, että jotain on muuttunut. Tämän paljasti parhaiten presidentti Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa. Presidentti tykitti niin suoraa tekstiä, että Ylekin poisti osan siitä "inhimillisen virheen" takia, vaikkakin kyseinen Teuvo Hakkaraista siteerannut kohta löytyykin Areenasta. Sinänsä en epäile hetkeäkään, etteikö Niinistö olisi ollut jo vuosia tietoinen haittamaahanmuuton tuhoisuudesta. Hän ei vain taitavana shakinpelaajana tehnyt iskusiirtoaan väärään aikaan. Nyt tämä oli hänen presidentinvaalikampanjansa avauspuhe ja ilmeisesti siihen nähden oikeaan aikaan oikeasta asiasta.
Eniten Niinistön puheesta veti herneitä nokkaansa Suomen vanhin ihmelapsi Erkki Tuomioja, jonka kommentit olivat niin happamia, että lakmuspaperikin liukeni. Ja sehän on tunnetusti aina merkki siitä, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan, kun Tuomiojaa vituttaa. En ole koskaan tavannut ainuttakaan Tuomiojan kanssa työskennellyttä henkilöä, joka olisi hänestä sanonut yhtään kaunista sanaa. Tuomiojan egomaanisuutta kuvaa parhaiten eräs muutaman vuoden takainen haastattelu, jossa hän kertoi vaimon kanssa heti aluksi sovitun ettei hän halua lapsia. Päätös sinänsä on ihan ymmärrettävä, mutta Suomen kansan hyvinvoinnin kannalta katsoen se tapahtui yksi sukupolvi liian myöhään. Mutta että tämmöinen tyyppi meillä on kansakunnan asioista vastaamassa! Miksi hän nakkaisi paskaakaan Suomen tulevaisuudesta, kun halusi omalta osaltaankin tehdä geneettisen itsemurhan? Tuomiojan toiminnalle onkin kehitettävä ihan uusi termi: laajennettu geneettinen itsemurha.
Mutta tuuli on kääntynyt. Vielä vähän aikaa sitten haittamaahanmuuttajien haitoista yritettiin vaieta, nyt niistä uutisoidaan. Paras esimerkki oli tämän aamun uutinen, jossa haitoista ehdittiin kertoa jo ennen kuin ne ehtivät edes tapahtua. Osa tärähtäneistöä ei tietenkään ole vielä tajunnut muutosta, vaan argumentoi yhtä latteasti kuin aina ennenkin. Esimerkiksi Niinistön puheesta on jo ehditty kommentoida, että heikkopa on Suomen yhteiskunta, kun ei kestä edes 30 000 Irakin siirtolaista, kun esimerkiksi Jordaniassa on kymmenkertainen määrä. No, tuohon voi aina sanoa että ei se ole mikään katastrofi, jos kymmenen litraa viemärijätettä joutuu harmaavesisäiliöön, mutta se on katastrofi jos litra viemärijätettä joutuu käyttövesisäiliöön.
Se, mikä tässä vielä puuttuu, on kunnon VOK-avautuminen. Eli missä viipyy se VOK-työntekijä joka uskaltaa tulla julkisuuteen omalla naamallaan ja nimellään kertomaan, mitä siellä todella tapahtuu. Onhan ymmärrettävää, että kukaan ei halua oman leipäpuunsa juurelle kusta ja työntekijöillä on allekirjoitetettu erittäin ankarat vaitiololupaukset. Mutta silti, millainen mafia siellä oikein mahtaa pelotella työntekijät hiljaisiksi. On kuitenkin vain ajan kysymys, milloin muuri murtuu. Ja kun se tapahtuu, niin sitten tärähtäneistöllä ei ole enää mitään jäljellä.
Tämä ei silti tarkoita, että asiat lähtisivät menemään hyvin. Se tarkoittaa vain sitä, että maahanmuuttokriittiset ovat voittaneet. Ja siinä piilee suuri riski. Tähän asti tällä puolella olemme olleet vain me tolkun ihmiset. Mitä tapahtuu sitten, kun merkittävä osa tärähtäneistöä kääntyy samalle kannalle? He ovat kuitenkin niitä yhteiskunta-aktiiveja, joilla ei ole yleensä perhettä eikä yhteiskunnan kannalta hyödyllistä työtä. Niitä, jotka ovat yleisen mielipiteen vietävissä ja toteuttavat sitä visiota pilkulleen ja jopa sen yli. Pahinta skenaariota en uskalla edes kirjoittaa tähän julki, mutta sen verran sanon että siinä vaiheessa tämä blogi muuttuu suvaitsevaiseksi.
Kollega Yrjöperskeles on naputellut erinomaisen kirjoitussarjan Ymmärrysharjoitus, josta tämä otsikko on napattu. Päätin tehdä oman ymmärrysharjoitukseni ja yrittää tajuta, miksi maamme tärähtäneistö haluaa noudattaa politiikkaa, joka on tekemässä Suomesta kehitysmaan. Sunzia lainatakseni: "Tunne itsesi ja tunne vihollinen, sadassakaan taistelussa et ole vaarassa. Kun et tunne vihollista, mutta tunnet itsesi, ovat mahdollisuutesi voittaa tai hävitä yhtäläiset. Jos et tunne sen paremmin vihollistasi kuin itseäsi, häviät varmasti jokaisen taistelun." Tilanne on toistaiseksi ollut se, että me Suomen tulevaisuudesta välittävät kansalaiset olemme tupanneet jäämään tappiolle siitä huolimatta, että olemme oikeassa. Tästä voi päätellä, että jotain olemme tehneet pahasti väärin. Siksi on syytä yrittää ymmärtää tärähtäneistön ajattelumallia - aivan vakavissaan.
On suhteellisen helppoa ymmärtää ja jopa hyväksyä periaatteellisista ajatusmalleista ilmeisin eli maailmankansalaisuus. Me täällä voiman pimeällä puolella puhumme koko ajan siitä, mitä haittamaahanmuutto tekee Suomelle. Entäpä jos tärähtäneistö ei voisi tästä vähemmän välittää siksi, että he näkevät Suomen vain osana maailmaa, eivät itseisarvona sinänsä? Suomihan nyt sattuu olemaan maantieteellisesti rajattu alue, joka on historiallisesti kattanut suurimman osan suomea puhuvien asuinalueesta ja siinä sivussa pienen siivun ruotsia puhuvien asuinaluetta, joka on Suomeen kuulunut maantieteellisistä syistä. Yhtä hyvin ns. "kansallistunne" voisi koskea vaikka jotain yksittäistä maakuntaa, kuten Kainuuta. Tällöin kainuulaiset suhtautuisivat nuivasti naapureihinsa pohjalaisiin ja savolaisiin. Kainuun valtakunnan virallisena kielenä olisi kainuu, jonka pohjalaismurrevaikutteita pyrittäisiin kitkemään. Tai yhtä hyvin voisi olla vielä pienempi yksikkö, itsenäinen Huitsinnevada. Tai suurempi, kuten Eurooppa. Tältä kannalta katsottuna tärähtäneistön toiminta on täysin ymmärrettävää. Jokainen "Suomen etuun" vetoava lausunto on heidän näkövinkkelistään täysin nolla-argumentti.
Tällaisia tärähtäneistön jäseniä on kuitenkin ilmeisen vähän. Ylivoimainen valtaosa heistä kun viljelee itsekin argumentteja, joiden mukaan haittamaahanmuutto on Suomea rikastuttava voimavara. Tosin on myönnettävä, että viimeisen parin vuoden aikana useimpiin argumentteihin on sentään hiipinyt -isi -pääte tyyliin "kaikkihan menisi hienosti, jos se menisi hienosti", josta haittamaahanmuuttajat ovat saaneet täällä voiman pimeällä puolella liikanimen konditionaalivoimavara.
Mikäli tärähtäneistö on oikeasti "maailmankansalaisuus"-ajatuksen kannattajia, tämä "Suomen etuun" perustuva argumentointi voi johtua vain yhdestä syystä: he ovat - aivan oikein - tajunneet että "me muut" ajattelemme Suomen etua ja sitä ei käy muuttaminen, joten he yrittävät vedota siihen. Vaikka kyseinen argumentti ei heille mitään merkitsekään. Tämä on tietysti järkevää strategiaa; on vedottava kohderyhmään toimivalla argumentilla riippumatta siitä, pitääkö itse kyseistä asiaa merkittävänä. Tästä seuraa kaksi vaihtoehtoista seurausta:
1) Koska todellisuus on niin pahasti ristiriidassa väitteen "haittamaahanmuutto on Suomen etu" kanssa, tärähtäneistö pitää Suomen kansaa niin typeränä, että sille voi syöttää mitä tahansa.
2) Tärähtäneistö on niin tärähtänyttä, että se uskoo omia puheitaan.
En pidä kumpaakaan näistä erityisen uskottavana selityksenä. Toki pieni osa tärähtäneistöstä on niin kyvytöntä ajattelemaan itse, että se osuu ryhmään (2) uskottuaan sen vielä pienemmän, osaan (1) uskovan tärähtäneistön älymystön puheita.
On kuitenkin ilmeistä, että tämä "maailmankansalaisuus" -selitys on vain heikosti tärähtäneistön toimintaa selittävä. Vaikka he oikeasti olisivatkin sitä mieltä, että kansallisvaltio on huono systeemi, ei se silti riitä selittämään sitä, miksi haittamaahanmuuttoa kannatetaan. Jos kerran koko maailmalle haluaa hyvää, niin silloin pitäisi olla ilmeistä, että haittamaahanmuutolle pistetään stoppi. Kuka sitten enää huolehtisi kehitysmaista, jos sivistysmaistakin tehdään kehitysmaita sallimalla kehitysmaalaisten maahanmuutto? Maahanmuutto sivistyneistä länsimaista teki aikoinaan Suomestakin sivistyneen länsimaan, nykyinen maahanmuutto sekasortoisista kehitysmaista on tekemässä Suomestakin sekasortoisen kehitysmaan.
Kenties traagisinta "maailmankansalaisuus" -ajattelussa on se, että tänne tulevat kehitysmaalaiset kaikkein vähiten ovat tämän ajattelun kannalla. Irakissa on suunnilleen tämäntapainen sanonta: "Uskonveljemme muuta maailmaa vastaan, heimomme uskonveljiä vastaan, sukumme heimoa vastaan, serkkumme heimoa vastaan, veljeni serkkujamme vastaan.
Ei voi olla kehitysmaiden etu, että sivistysmaat degeneroituvat niiden tasolle. Siksi maailmankansalaisen tulee ajatella koko maailman etua ja toimia tämän kehityksen pysäyttämiseksi. Siksi "maailmankansalaisuus" ei voi olla selitys tärähtäneistön toiminnalle - paitsi tietysti sen osan, joka todella ajattelee näin mutta ei kykene näkemään nokkaansa pidemmälle.
Koska hylkäämme "maailmankansalaisuus" -hypoteesin tärähtäneistön toimintaa katsoessamme, meidän on etsittävä uusia hypoteeseja. Järkihypoteesit tuli jo käytettyä loppuun, joten pitää siirtyä tunnepuolelle. Ainakin suuressa mittakaavassa, sillä tokihan monet käyttävät edelleen järkihypoteeseja kannattaessaan haittamaahanmuuttoa. Heidän kohdallaan järkihypoteesi vain tarkoittaa sitä, että se on järkevää heidän itsensä kannalta, koska suuri lauma hölmöjä tarvitsee vallanhimoisen johtajan, vai mitä, Tarja Halonen?
Mutta suuri enemmistö tärähtäneistöstä ei selvästikään ajattele järjellä, vaan toistelee vallanhimoisten johtajiensa mantroja. Heidän tuulimyllynsä toimivat tunteen voimalla. Ja se on ymmärrettävää jos mikä. Onhan ihmisellä kuitenkin halu hyvään ja tässä vedotaan hyvän tekemiseen. Samaanhan perustui kommunismin suosio; se lupasi paratiisin maan päälle. Näillä hyväntekijöillä on vielä yksi hyvä syy hankkia tänne haittamaahanmuuttoa ja se on itsensä korottaminen. He kun eivät ole näitä penaalin terävimpiä kyniä, niin heidän oma suhteellinen asemansa yhteiskunnassa paranee, kun tänne tulee vielä heikompia. Tämä argumentti nostattaa aina suuren raivon, koska "eihän kukaan noin ajattele". Ei ajattelekaan, mutta siitähän tässä nimenomaan on kysymyskin - alitajuisesta, tiedostamattomasta syystä.
Tätä syytä pidän suurimpana ja vaarallisimpana syynä haittamaahanmuuttoon. Suurin se on siksi, että se täsmää selvästi valtaosaan tärähtäneistöä. Vaarallisin se on siksi, että sitä ei voi kumota järkiargumentein, koska sen olemassaoloa ei voi henkilö itse tiedostaa. Se voi lakata olemasta vain henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Eikä se todellakaan ole helppoa, koska sen kumoutuminen vaatii kaksi ihmiselle vaikeinta henkilökohtaista tekoa:
1) On kyettävä myöntämään, että on ollut väärässä
2) On kyettävä myöntämään, että väärässä olo on johtunut täysin omasta typeryydestä, koska itsellä on ollut käytössä samat tiedot kuin oikeassa olleilla, mutta ei kykyä vetää niistä oikeita johtopäätöksiä.
Näitä henkilökohtaisia kokemuksia on alkanut kertyä sen verran paljon, että moni on nöyrtynyt ja kelkkansa kääntänyt. Jäljellä oleva tärähtäneistö on tähän reagoinut entistä absurdeimmin argumentein. Tosiasia kuitenkin on, että jotain on muuttunut. Tämän paljasti parhaiten presidentti Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa. Presidentti tykitti niin suoraa tekstiä, että Ylekin poisti osan siitä "inhimillisen virheen" takia, vaikkakin kyseinen Teuvo Hakkaraista siteerannut kohta löytyykin Areenasta. Sinänsä en epäile hetkeäkään, etteikö Niinistö olisi ollut jo vuosia tietoinen haittamaahanmuuton tuhoisuudesta. Hän ei vain taitavana shakinpelaajana tehnyt iskusiirtoaan väärään aikaan. Nyt tämä oli hänen presidentinvaalikampanjansa avauspuhe ja ilmeisesti siihen nähden oikeaan aikaan oikeasta asiasta.
Eniten Niinistön puheesta veti herneitä nokkaansa Suomen vanhin ihmelapsi Erkki Tuomioja, jonka kommentit olivat niin happamia, että lakmuspaperikin liukeni. Ja sehän on tunnetusti aina merkki siitä, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan, kun Tuomiojaa vituttaa. En ole koskaan tavannut ainuttakaan Tuomiojan kanssa työskennellyttä henkilöä, joka olisi hänestä sanonut yhtään kaunista sanaa. Tuomiojan egomaanisuutta kuvaa parhaiten eräs muutaman vuoden takainen haastattelu, jossa hän kertoi vaimon kanssa heti aluksi sovitun ettei hän halua lapsia. Päätös sinänsä on ihan ymmärrettävä, mutta Suomen kansan hyvinvoinnin kannalta katsoen se tapahtui yksi sukupolvi liian myöhään. Mutta että tämmöinen tyyppi meillä on kansakunnan asioista vastaamassa! Miksi hän nakkaisi paskaakaan Suomen tulevaisuudesta, kun halusi omalta osaltaankin tehdä geneettisen itsemurhan? Tuomiojan toiminnalle onkin kehitettävä ihan uusi termi: laajennettu geneettinen itsemurha.
Mutta tuuli on kääntynyt. Vielä vähän aikaa sitten haittamaahanmuuttajien haitoista yritettiin vaieta, nyt niistä uutisoidaan. Paras esimerkki oli tämän aamun uutinen, jossa haitoista ehdittiin kertoa jo ennen kuin ne ehtivät edes tapahtua. Osa tärähtäneistöä ei tietenkään ole vielä tajunnut muutosta, vaan argumentoi yhtä latteasti kuin aina ennenkin. Esimerkiksi Niinistön puheesta on jo ehditty kommentoida, että heikkopa on Suomen yhteiskunta, kun ei kestä edes 30 000 Irakin siirtolaista, kun esimerkiksi Jordaniassa on kymmenkertainen määrä. No, tuohon voi aina sanoa että ei se ole mikään katastrofi, jos kymmenen litraa viemärijätettä joutuu harmaavesisäiliöön, mutta se on katastrofi jos litra viemärijätettä joutuu käyttövesisäiliöön.
Se, mikä tässä vielä puuttuu, on kunnon VOK-avautuminen. Eli missä viipyy se VOK-työntekijä joka uskaltaa tulla julkisuuteen omalla naamallaan ja nimellään kertomaan, mitä siellä todella tapahtuu. Onhan ymmärrettävää, että kukaan ei halua oman leipäpuunsa juurelle kusta ja työntekijöillä on allekirjoitetettu erittäin ankarat vaitiololupaukset. Mutta silti, millainen mafia siellä oikein mahtaa pelotella työntekijät hiljaisiksi. On kuitenkin vain ajan kysymys, milloin muuri murtuu. Ja kun se tapahtuu, niin sitten tärähtäneistöllä ei ole enää mitään jäljellä.
Tämä ei silti tarkoita, että asiat lähtisivät menemään hyvin. Se tarkoittaa vain sitä, että maahanmuuttokriittiset ovat voittaneet. Ja siinä piilee suuri riski. Tähän asti tällä puolella olemme olleet vain me tolkun ihmiset. Mitä tapahtuu sitten, kun merkittävä osa tärähtäneistöä kääntyy samalle kannalle? He ovat kuitenkin niitä yhteiskunta-aktiiveja, joilla ei ole yleensä perhettä eikä yhteiskunnan kannalta hyödyllistä työtä. Niitä, jotka ovat yleisen mielipiteen vietävissä ja toteuttavat sitä visiota pilkulleen ja jopa sen yli. Pahinta skenaariota en uskalla edes kirjoittaa tähän julki, mutta sen verran sanon että siinä vaiheessa tämä blogi muuttuu suvaitsevaiseksi.
tiistai 11. helmikuuta 2020
Keskiarvotilastot - naiset kiekko
Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.
Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
1 | Diana Gansky | GER | 73.114 |
---|---|---|---|
2 | Ilke Wyludda | GER | 72.734 |
3 | Gabriele Reinsch | GER | 72.452 |
4 | Daniela Costian | ROU | 72.266 |
5 | Martina Hellmann | GER | 72.158 |
6 | Tsvetanka Khristova | BUL | 71.442 |
7 | Galina Savinkova | RUS | 71.212 |
8 | Zdenka Šilhavá | CZE | 71.158 |
9 | Gisela Beyer | GER | 71.052 |
10 | Mariya Petkova | BUL | 70.888 |
11 | Sandra Perković | CRO | 70.774 |
12 | Irina Meszynski | GER | 70.290 |
13 | Evelin Jahl | GER | 70.006 |
14 | Faina Melnik | RUS | 69.806 |
15 | Maritza Martén | CUB | 69.794 |
16 | Ellina Zvereva | BLR | 69.638 |
17 | Galina Murashova | LTU | 69.528 |
18 | Svetla Sinirtas | BUL | 68.494 |
19 | Natalya Sadova | RUS | 68.339 |
20 | Franka Dietzsch | GER | 68.241 |
21 | Larisa Mikhalchenko | UKR | 68.152 |
22 | Denia Caballero | CUB | 68.105 |
23 | Silvia Madetzky | GER | 67.904 |
24 | Iryna Yatchenko | BLR | 67.898 |
25 | Alla Davydova | RUS | 67.886 |
26 | Dani Stevens | AUS | 67.785 |
27 | Yaimé Pérez | CUB | 67.780 |
28 | Nicoleta Grasu | ROU | 67.758 |
29 | Larisa Korotkevich | RUS | 67.354 |
30 | Nadine Müller | GER | 66.990 |
31 | Anastasía Kelesídou | GRE | 66.943 |
32 | Beatrice Faumuina | NZL | 66.747 |
33 | Li Yanfeng | CHN | 66.688 |
34 | Olga Chernyavskaya | RUS | 66.609 |
35 | Gia Lewis-Smallwood | USA | 66.457 |
36 | Yarelis Barrios | CUB | 66.457 |
37 | Julia Harting | GER | 66.438 |
38 | Věra Cechlová | CZE | 66.376 |
39 | Florenta Craciunescu | ROU | 66.156 |
40 | Olena Antonova | UKR | 65.963 |
41 | Ulla Lundholm | FIN | 65.872 |
42 | Suzy Powell | USA | 65.646 |
43 | Xiao Yanling | CHN | 65.637 |
44 | Stephanie Brown Trafton | USA | 65.538 |
45 | Mélina Robert-Michon | FRA | 65.513 |
46 | Becky Breisch | USA | 65.479 |
47 | Hilda Ramos | CUB | 65.314 |
48 | Ekateríni Vóggoli | GRE | 65.260 |
49 | Mette Bergmann | NOR | 65.134 |
50 | Aretha Thurmond | USA | 65.081 |
51 | Shanice Craft | GER | 64.884 |
52 | Song Aimin | CHN | 64.806 |
53 | Yania Ferrales | CUB | 64.690 |
54 | Seilala Sua | USA | 64.624 |
55 | Su Xinyue | CHN | 64.594 |
56 | Lisa-Marie Vizaniari | AUS | 64.583 |
57 | Stilianí Tsikoúna | GRE | 64.435 |
58 | Chen Yang | CHN | 64.384 |
59 | Anna Rüh | GER | 64.272 |
60 | Yekaterina Strokova | RUS | 64.241 |
61 | Andressa de Morais | BRA | 64.224 |
62 | Zinaida Sendriūtė | LTU | 64.156 |
63 | Li Qiumei | CHN | 64.021 |
64 | Żaneta Glanc | POL | 63.994 |
65 | Teresa Machado | POR | 63.965 |
66 | Wioletta Potępa | POL | 63.891 |
67 | Tan Jian | CHN | 63.891 |
68 | Kris Kuehl | USA | 63.867 |
69 | Min Chunfeng | CHN | 63.852 |
70 | Valarie Allman | USA | 63.802 |
71 | Claudine Vita | GER | 63.689 |
72 | Anna Söderberg | SWE | 63.688 |
73 | Feng Bin | CHN | 63.623 |
74 | Whitney Ashley | USA | 63.609 |
75 | Nataliya Semenova | UKR | 63.599 |
76 | Anja Möllenbeck | GER | 63.589 |
77 | Ma Xuejun | CHN | 63.543 |
78 | Fernanda Raquel Martins | BRA | 63.538 |
79 | Liu Fengying | CHN | 63.433 |
80 | Manuela Tîrneci | ROU | 63.394 |
81 | Argentina Menis | ROU | 63.316 |
82 | Vladimíra Racková | CZE | 63.311 |
83 | Krishna Poonia | IND | 63.255 |
84 | Marzena Wysocka | POL | 63.234 |
85 | Joanna Wiśniewska | POL | 63.197 |
86 | Valentina Ivanova | RUS | 63.138 |
87 | Kateryna Karsak | UKR | 63.026 |
88 | Elizna Naude | RSA | 62.983 |
89 | Alison Lever | AUS | 62.969 |
90 | Seema Antil | IND | 62.844 |
91 | Yelena Panova | RUS | 62.792 |
92 | Luan Zhili | CHN | 62.758 |
93 | Yarisley Collado | CUB | 62.755 |
94 | Dragana Tomašević | SRB | 62.697 |
95 | Darya Pishchalnikova | RUS | 62.665 |
96 | Sun Taifeng | CHN | 62.596 |
97 | Irina Rodrigues | POR | 62.534 |
98 | Jade Lally | GBR | 62.489 |
99 | Oksana Yesipchuk | RUS | 62.465 |
100 | Neelam Jaswant Singh | IND | 62.430 |
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:
4 | Diana Gansky | GER | 74.08 |
---|---|---|---|
3 | Ilke Wyludda | GER | 74.56 |
1 | Gabriele Reinsch | GER | 76.80 |
5 | Daniela Costian | ROU | 73.84 |
10 | Martina Hellmann | GER | 72.92 |
8 | Tsvetanka Khristova | BUL | 73.22 |
7 | Galina Savinkova | RUS | 73.28 |
2 | Zdenka Šilhavá | CZE | 74.56 |
9 | Gisela Beyer | GER | 73.10 |
12 | Mariya Petkova | BUL | 71.80 |
16 | Sandra Perković | CRO | 71.41 |
6 | Irina Meszynski | GER | 73.36 |
15 | Evelin Jahl | GER | 71.50 |
23 | Faina Melnik | RUS | 70.50 |
21 | Maritza Martén | CUB | 70.68 |
14 | Ellina Zvereva | BLR | 71.58 |
11 | Galina Murashova | LTU | 72.14 |
27 | Svetla Sinirtas | BUL | 69.72 |
25 | Natalya Sadova | RUS | 70.02 |
30 | Franka Dietzsch | GER | 69.51 |
Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
3 | Gabriele Reinsch | GER | 72.452 |
---|---|---|---|
8 | Zdenka Šilhavá | CZE | 71.158 |
2 | Ilke Wyludda | GER | 72.734 |
1 | Diana Gansky | GER | 73.114 |
4 | Daniela Costian | ROU | 72.266 |
12 | Irina Meszynski | GER | 70.290 |
7 | Galina Savinkova | RUS | 71.212 |
6 | Tsvetanka Khristova | BUL | 71.442 |
9 | Gisela Beyer | GER | 71.052 |
5 | Martina Hellmann | GER | 72.158 |
17 | Galina Murashova | LTU | 69.528 |
10 | Mariya Petkova | BUL | 70.888 |
43 | Xiao Yanling | CHN | 65.637 |
16 | Ellina Zvereva | BLR | 69.638 |
13 | Evelin Jahl | GER | 70.006 |
11 | Sandra Perković | CRO | 70.774 |
29 | Larisa Korotkevich | RUS | 67.354 |
- | Ria Stalman | NED | - |
47 | Hilda Ramos | CUB | 65.314 |
21 | Larisa Mikhalchenko | UKR | 68.152 |
Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
1 | Ulla Lundholm | 65.872 |
---|---|---|
2 | Anne Paavolainen | 60.856 |
3 | Marja-Leena Larpi | 60.346 |
4 | Tiina Kankaanpää | 60.085 |
5 | Sanna Kämäräinen | 59.949 |
6 | Sinikka Salminen | 58.616 |
7 | Satu Sulkio | 58.272 |
8 | Salla Sipponen | 56.913 |
9 | Tanja Komulainen | 56.696 |
10 | Anita Hietalahti | 56.496 |
11 | Katri Hirvonen | 55.543 |
12 | Kirsi Lindfors | 55.442 |
13 | Diana Back | 55.214 |
14 | Katja Tenhonen | 55.042 |
15 | Merja Säntti | 54.322 |
16 | Kati Siltovuori | 53.896 |
17 | Helena Leveelahti | 53.883 |
18 | Niina Kelo | 53.446 |
19 | Lotta-Kaisa Välkkynen | 52.484 |
20 | Krista Uusi-Kinnala | 52.401 |
21 | Riitta Brännkärr | 52.164 |
22 | Marja Aalto | 51.928 |
23 | Satu Järvenpää | 51.671 |
24 | Carina Back | 51.362 |
25 | Elina Mattila | 51.349 |
26 | Marjatta Mäkinen | 51.220 |
27 | Pauliina Aalto | 51.102 |
28 | Ritva Metso | 50.922 |
29 | Taina Ståhl | 50.482 |
30 | Vilma Paakkala | 50.449 |
31 | Nitta Veikkolainen | 50.322 |
32 | Heini Järventausta | 50.278 |
33 | Mervi Hakkarainen | 49.683 |
34 | Riitta Lemmetyinen | 49.650 |
35 | Päivi Hautaniemi | 49.438 |
36 | Reetta Laitinen | 49.392 |
37 | Tuula Penttinen | 49.370 |
38 | Katja Strandman | 49.251 |
39 | Hennariikka Järvinen | 49.030 |
40 | Maarit Krekilä | 48.806 |
41 | Tuula Kivi | 48.796 |
42 | Hanna Rintamäki | 48.609 |
43 | Johanna Lehtiö | 48.153 |
44 | Milla Kelo | 48.124 |
45 | Christine Barck | 48.014 |
46 | Saija Hauhia | 47.960 |
47 | Terhi Kujanpää | 47.881 |
48 | Päivi Hämeenkorpi | 47.862 |
49 | Malin Näse | 47.296 |
50 | Tiina Taimi | 47.156 |
51 | Sanna Santanen | 47.056 |
52 | Minna Taimi | 47.040 |
53 | Jaana Aaltonen | 46.908 |
54 | Vuokko Rajamäki | 46.756 |
55 | Pinja Karhunen | 46.704 |
56 | Inkeri Lehtonen | 46.693 |
57 | Isabelle Nygårds | 46.658 |
58 | Pirjo Yli-Moijala | 46.644 |
59 | Sini Granholm | 46.552 |
60 | Sirkka Kauppinen | 46.410 |
61 | Marja-Leena Karttunen | 46.386 |
62 | Liisa Anttalainen | 46.358 |
63 | Liisa Voutila | 46.354 |
64 | Reetta-Kaisa Lusi | 46.290 |
65 | Anna Olkkonen | 46.211 |
66 | Tiia Tirkkonen | 45.881 |
67 | Mirka Heinänen | 45.857 |
68 | Pirita Lemmetyinen | 45.788 |
69 | Jessica Meriheinä | 45.752 |
70 | Sanna Valtonen | 45.701 |
71 | Pauliina Kairamaa | 45.684 |
72 | Kaisa Ilonen | 45.674 |
73 | Cathrine Boman | 45.669 |
74 | Marjo Hautala | 45.650 |
75 | Jaana Mäenpää | 45.614 |
76 | Riikka Korkia-aho | 45.290 |
77 | Jenna Virtanen | 45.261 |
78 | Netta-Nana Mäkkylä | 45.221 |
79 | Mia Strömmer | 44.980 |
80 | Patricia Kellgren | 44.968 |
81 | Anna Lindholm | 44.856 |
82 | Anna Öhman | 44.814 |
83 | Sanni Kuparinen | 44.786 |
84 | Roosa Naula | 44.772 |
85 | Heli Salmi | 44.646 |
86 | Sonja Jokiranta | 44.506 |
87 | Taija Tirkkonen | 44.394 |
88 | Karoliina Lundahl | 44.282 |
89 | Silja Ahonen | 44.173 |
90 | Marjaana Rekikoski | 44.072 |
91 | Jaana-Marja Salo | 44.064 |
92 | Henna Sallinen | 44.026 |
93 | Emma Rintamäki | 43.990 |
94 | Arja Salonen | 43.796 |
95 | Yvonne Savén | 43.706 |
96 | Ritva Suni | 43.646 |
97 | Päivi Ilmarinen | 43.558 |
98 | Sanja-Maria Olli | 43.514 |
99 | Minna Kuuluvainen | 43.504 |
100 | Riitta Holmstedt | 43.346 |
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:
1 | Ulla Lundholm | 67.02 |
---|---|---|
2 | Anne Paavolainen | 64.24 |
3 | Marja-Leena Larpi | 62.00 |
6 | Tiina Kankaanpää | 61.04 |
5 | Sanna Kämäräinen | 61.07 |
7 | Sinikka Salminen | 60.36 |
4 | Satu Sulkio | 61.38 |
8 | Salla Sipponen | 58.36 |
12 | Tanja Komulainen | 57.10 |
9 | Anita Hietalahti | 57.90 |
11 | Katri Hirvonen | 57.44 |
10 | Kirsi Lindfors | 57.68 |
13 | Diana Back | 56.82 |
15 | Katja Tenhonen | 56.59 |
16 | Merja Säntti | 55.64 |
18 | Kati Siltovuori | 54.38 |
14 | Helena Leveelahti | 56.80 |
17 | Niina Kelo | 54.44 |
19 | Lotta-Kaisa Välkkynen | 53.85 |
20 | Krista Uusi-Kinnala | 53.48 |
Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
1 | Ulla Lundholm | 65.872 |
---|---|---|
2 | Anne Paavolainen | 60.856 |
3 | Marja-Leena Larpi | 60.346 |
7 | Satu Sulkio | 58.272 |
5 | Sanna Kämäräinen | 59.949 |
4 | Tiina Kankaanpää | 60.085 |
6 | Sinikka Salminen | 58.616 |
8 | Salla Sipponen | 56.913 |
10 | Anita Hietalahti | 56.496 |
12 | Kirsi Lindfors | 55.442 |
11 | Katri Hirvonen | 55.543 |
9 | Tanja Komulainen | 56.696 |
13 | Diana Back | 55.214 |
17 | Helena Leveelahti | 53.883 |
14 | Katja Tenhonen | 55.042 |
15 | Merja Säntti | 54.322 |
18 | Niina Kelo | 53.446 |
16 | Kati Siltovuori | 53.896 |
19 | Lotta-Kaisa Välkkynen | 52.484 |
20 | Krista Uusi-Kinnala | 52.401 |
lauantai 8. helmikuuta 2020
Uusinta: Arkkitehti
Lukijalle: Millainen olisi mahtanut olla Euroopan historia, jos ihmisten ammatilliset unelmat olisivat totetuneet? Olisi hauskaa ajatella maailmaa, jossa tämän kirjoituksen päähenkilö olisi piirtänyt sen katedraalin, jonka piispana olisi kirkollisia menoja toimittanut Josif Dzhugashvili
Wien, 21. lokakuuta 1908
Professori Moses Rosenbauer lehteili kokelaan työnäytteitä. Hän nyökytteli mietteliäänä ja sanoi sitten pöydän ympärille kokoontuneille muille valintakomission jäsenille:
- Tämä kokelas pyrkii siis akatemiaan toista kertaa?
Hänen assistenttinsa rykäisi.
- Kyllä, pitää paikkansa. Viimeksi hänet hylättiin, koska näytteet olivat kovin yksipuolisia. Aivan kuten nytkin.
Rosenbauer hieroi leukaansa.
- Totta. Niin edelleenkin. Ihmishahmojen kuvaus on täysin elotonta. Ei noissa töissä oppilaitoksemme edellyttämiä taiteilijan kykyjä ole näkyvissä. Mutta rakennuksia hän osaa kyllä piirtää.
Komission jäsen Hugo Schmidt huomautti:
- Eipä niissäkään ole kyllä erityistä eloisuutta. On kylläkin myönnettävä, että niissä on tiettyä, hmm…
- Mahtipontista tyylikkyyttä?, huomautti Rosenbauer.
- Aivan, sitä.
- Niinpä. Minulla olisi eräs ehdotus…
Muutamaa minuuttia myöhemmin odotusaulan ovi avautui. Vahtimestari silmäili hetken aikaa pyrkijöitä ja huusi sitten:
- Herr Hitler!
- Ja, kuului vastaus.
- Olisitteko ystävällinen ja seuraisitte minua?
Professori Rosenbauer tarkasteli edessään seisovaa nuorta nukkavierua miestä. Tämä oli tervehtinyt kohteliaasti, mutta varautuneesti. Rosenbauer kiinnitti huomiota hänen rauhalliseen olemukseensa, joka oli ristiriidassa kiivaiden silmien kanssa. Hän oli arvioinut riittävän paljon nuoria miehiä osuakseen useimmiten oikeaan ensimmäisellä kerralla. Tämä mies pääsisi pitkälle, jos hänelle antaisi mahdollisuuden. Saattaisi päästä vaikka ei sitä saisikaan, kuten vuosi sitten oli käynyt.
- Te olette siis pyrkimässä akatemiaamme tullaksenne taiteilijaksi ja edellisvuonna teidät hylättiin?
- Pitää paikkansa.
- Olen ollut tällä alalla vuosia. Sanon teille suoraan, että taiteilijaa teistä ei tule. Teillä ei ole taiteilijan silmää todellisuuden muokkaamiseksi vielä uskottavammaksi. Maalauksenne ovat hengettömiä.
Kokelas avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta Rosenbauer heilautti kättään ja jatkoi ennen keskeytystä.
- Mutta teillä on huomattavaa arkkitehtonista näkemystä. Sanokaahan, oletteko kuullut modernin koulukunnan arkkitehtuurista?
- Olen keskittynyt maalauksiini. Arkkitehtuuri on kiinnostanut minua vain kohteena.
- No, eipä siitä moni ole vielä kuullutkaan. Suuntaus on, kuten nimikin sanoo, varsin uusi. Olen kuullut jopa sellaisen nimityksen kuin funktionalismi. Sen mukaan rakennukset ovat koneita, joiden tarkoitus on asuminen tai tuotanto. Pelkäänpä pahoin, että tuo suuntaus nousee lähivuosikymmeninä vallalle. Se tulee tuhoamaan klassisen rakennustaiteen kauneuden. Seuraavien vuosikymmenien arkkitehtuurista ei jää tuleville sukupolville mitään mainittavaa.
- Kauhistuttava ajatus. Kun miettii esimerkiksi Karlskirchen monumentaalista kauneutta … ettei enää koskaan sellaisia rakennettaisi.
- Aivan niin. Modernistinen suuntaus on kuitenkin vahva. Sen pysäyttämiseen tarvitaan vahvoja persoonia, joilla on arkkitehtuurin hallitsemisen lisäksi voimakas taiteellinen näkemys. Teillä, nuori mies, saattaa olla kyvyt nousta tällaiseksi hahmoksi. Siksi neuvottelin juuri äsken valintakomission kollegojeni kanssa. Te ette ole virallisesti pyrkinyt arkkitehtilinjalle. Olemme kuitenkin päättäneet antaa teille mahdollisuuden päästä akatemiaan. Ei sille linjalle, johon pyritte, vaan arkkitehtiopiskelijaksi. Mitä siihen sanoisitte?
Pitkän hiljaisuuden aikana nuori mies kävi sisäistä kamppailua unelmansa ja realismin välillä. Rosenbauer odotti hänen kysyvän, oliko professori ollut tosissaan hänen lahjoistaan kertoessaan ja kuinka varma professori oli arviostaan. Näin nuorukainen ei kuitenkaan tehnyt. Professori hämmästyi, mutta oli tyytyväinen. Nuorukaisen itsearvion vahvuus vankisti hänen omaa arvioitaan tämän tulevasta suuruudesta. Lopulta tämä avasi suunsa:
- Hyväksyn paikan. Kiitän teitä tästä tilaisuudesta.
Berliini, 9. toukokuuta 1945
Saksan lippu peitti katafalkilla lepäävää arkkua. Arkun liepeille laskeutuva lipun oranssi pohjaväri loisti kirkkaana luoden kontrastin normaalin synkälle hautajaistunnelmalle. Keskiosan kuviosta näkyi vain osa valkoista ympyrää mustan susionkisymbolin jäädessä näkymättömiin arkun päälle. Kunniapaikalla eturivissä istuvan valtakunnankansleri Karl Rötschin mieleen muistui äkisti, että tuon lipun luonnos oli ollut hänen ensikontaktinsa vainajaan. Nuori, vastikään NSDAP:n jäseneksi liittynyt arkkitehti oli esitellyt suunnitelmansa puoluelipuksi ja Rötsch oli ihastunut ikihyviksi. Hassua, etten ole ajatellut tuotakaan vuosikausiin, hän tuumi. Mutta välit Hitleriin eivät olleetkaan kiireisinä sotavuosina olleet erityisen läheiset. Valtakunnan pääarkkitehti oli puuhastellut lähinnä utopististen Welthauptstadt Berlinin suunnitelmiensa parissa ja Rötschin aika oli kulunut ja kului yhä enimmäkseen päämajassa.
Rötsch antoi ajatustensa vaellella papin toimittaessa Adolf Hitlerin ruumiinsiunausta. Harmi ettei Hitler päässyt näkemään lopullista voittoa. Mies oli odottanut rauhaa päästäkseen toteuttamaan mahtipontiset suunnitelmansa. Ja kuollut juuri ennen niitä. Tai oikeastaan ampunut itsensä. Rötsch muisti, mitä Hitlerin seuraajaksi nimitetty Albert Speer oli kertonut valtakunnankansliassa:
- Hitler teki ympäripyöreitä vuorokausia suunnitelmiensa parissa. Hän työskenteli kuin riivattu. Ja teki sen lääkkeiden voimalla. Lopulta elimistö petti. Kädet vapisivat, näkö heikkeni. Työnteosta ei tullut enää mitään. Hän joutui delegoimaan tehtäviä apulaisilleen, mutta puuttui koko ajan heidän tekemisiinsä. Mikromanagerointia pahimmillaan. Lopulta paine kasvoi liian suureksi. Hän saneli testamenttinsa ja ampui itsensä.
Ehkä tietoisuus sodan lähestyvästä lopusta oli viimeinen pisara, Rötsch pohti itsekseen. Hitler halusi toteuttaa suunnitelmansa, mutta tiesi ettei terveytensä takia enää kykenisi siihen. Nyt se jäi sitten Speerin tehtäväksi.
Jos siitä nyt jotakin tulee, hän muisti lisätä. Vähintäänkin epävarmaa, onnistuuko itärintamalla sama temppu kuin lännessä. Rötsch halusi hymyillä muistellessaan edellisen vuoden onnistunutta huijaustaan, mutta pidätteli itseään. Olisi kovin epäsopivaa hautajaisissa. Mutta oli se aika temppu. Houkutella se vallanhimoinen jästipää de Gaulle Espanjaan ja tehdä diili. Nenä-Kalle sai Ranskan hallittavakseen vuoden 1944 alussa. Siinä tipahti pohja pois brittien ja amerikkalaisten maihinnousulta Eurooppaan. Ja de Gaullella on sen verran tekemistä omien kotikommunistiensa kanssa, että eipä Ranskasta ole Saksan uhaksi koskaan. Elsass-Lothringenin de Gaulle olisi vaatinut, mutta suuruudenhulluudessaan suostui kansanäänestykseen uskoen voittavansa. Saa nähdä miten siinä käy ensi kuussa. Veikkaanpa että valitsevat Saksan, Ranska on sen verran kaaoksessa.
Britit ja jenkit jäivät siis nuolemaan näppejään, Rötsch muisteli. Rauhaan ne suostuivat vasta, kun pösäytin ydinaseen malliksi. Oli se vain hyvä, että uskoin sitä Einsteinin kirjettä kommunismin vaaroista ja annoin helvetin isot määrärahat ydinaseprojektiin. Ja taivaan kiitos Heisenbergistä, Meitneristä, Hahnista, Frischistä ja kumppaneista. Sekä ennen muuta Oppenheimerista. Onnekas sattuma, että hän joutui niihin ongelmiin amerikkalaisten viranomaisten kanssa sopivasti 30-luvun lopulla ja siirtyi isiensä maille Saksaan. Se mies piti tuon porukan kasassa.
Rötsch mietti omaa kuolevaisuuttaan. Sota oli lähes lopussa. Hän tunsi itsensä väsyneeksi ja halusi vetäytyä eläkkeelle vaimonsa kanssa rakkaille Ylä-Saksin vuorilleen. Enää yksi sopimus solmittavana, sitten on muiden vuoro ratkoa siitä syntyvät ongelmat. Ja niitähän tulisi, siitä Rötsch oli varma.
Ruumiinsiunaus alkoi lähestyä loppuaan. Rötsch terästäytyi. Vielä muodollisuudet ja sitten Adolf Hitler painuisi muistojen joukkoon. Oli aika katsoa eteenpäin ja hioa vielä viimeiset yksityiskohdat ensi viikon sopimuksesta, joka siirtäisi kommunisteja vastaan käydyn sodan venäläisten keskinäiseksi kahinaksi. Andrei Vlasov saisi hallittavakseen Neuvostoliiton eteläisten tasavaltojen alueet. Kaikki ne -stanit, joiden keskinäistä sijaintia Rötsch ei koskaan muistanut. Samoin Armenian, Azerbaidzanin ja Georgian kuten myös pienen osan Etelä-Venäjää Krasnodarista Kaspianmerelle. Sekä vapaat kädet Siperiassa rautatien eteläpuolella ja Jeniseistä itään. Rötsch olisi mielellään napannut koko Siperiankin Saksalle, mutta se olisi sentään liikaa. Vielä. Hän ei uskonut, että Vlasov kykenisi kukistamaan Siperiaan vetäytyneet kommunistit. Siitä tulisi vielä sellainen sotku, että saksalaiset joutuisivat sen hoitamaan. Mutta se olisi jo hänen seuraajiensa asia.
Suuren saksalaisen arkkitehdin, funktionalismin kukistajan Adolf Hitlerin arkku alkoi hitaasti liikkua pitkin hänen itsensä suunnitteleman kirkon käytävää kohti ikuista leposijaansa.
Wien, 21. lokakuuta 1908
Professori Moses Rosenbauer lehteili kokelaan työnäytteitä. Hän nyökytteli mietteliäänä ja sanoi sitten pöydän ympärille kokoontuneille muille valintakomission jäsenille:
- Tämä kokelas pyrkii siis akatemiaan toista kertaa?
Hänen assistenttinsa rykäisi.
- Kyllä, pitää paikkansa. Viimeksi hänet hylättiin, koska näytteet olivat kovin yksipuolisia. Aivan kuten nytkin.
Rosenbauer hieroi leukaansa.
- Totta. Niin edelleenkin. Ihmishahmojen kuvaus on täysin elotonta. Ei noissa töissä oppilaitoksemme edellyttämiä taiteilijan kykyjä ole näkyvissä. Mutta rakennuksia hän osaa kyllä piirtää.
Komission jäsen Hugo Schmidt huomautti:
- Eipä niissäkään ole kyllä erityistä eloisuutta. On kylläkin myönnettävä, että niissä on tiettyä, hmm…
- Mahtipontista tyylikkyyttä?, huomautti Rosenbauer.
- Aivan, sitä.
- Niinpä. Minulla olisi eräs ehdotus…
Muutamaa minuuttia myöhemmin odotusaulan ovi avautui. Vahtimestari silmäili hetken aikaa pyrkijöitä ja huusi sitten:
- Herr Hitler!
- Ja, kuului vastaus.
- Olisitteko ystävällinen ja seuraisitte minua?
Professori Rosenbauer tarkasteli edessään seisovaa nuorta nukkavierua miestä. Tämä oli tervehtinyt kohteliaasti, mutta varautuneesti. Rosenbauer kiinnitti huomiota hänen rauhalliseen olemukseensa, joka oli ristiriidassa kiivaiden silmien kanssa. Hän oli arvioinut riittävän paljon nuoria miehiä osuakseen useimmiten oikeaan ensimmäisellä kerralla. Tämä mies pääsisi pitkälle, jos hänelle antaisi mahdollisuuden. Saattaisi päästä vaikka ei sitä saisikaan, kuten vuosi sitten oli käynyt.
- Te olette siis pyrkimässä akatemiaamme tullaksenne taiteilijaksi ja edellisvuonna teidät hylättiin?
- Pitää paikkansa.
- Olen ollut tällä alalla vuosia. Sanon teille suoraan, että taiteilijaa teistä ei tule. Teillä ei ole taiteilijan silmää todellisuuden muokkaamiseksi vielä uskottavammaksi. Maalauksenne ovat hengettömiä.
Kokelas avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta Rosenbauer heilautti kättään ja jatkoi ennen keskeytystä.
- Mutta teillä on huomattavaa arkkitehtonista näkemystä. Sanokaahan, oletteko kuullut modernin koulukunnan arkkitehtuurista?
- Olen keskittynyt maalauksiini. Arkkitehtuuri on kiinnostanut minua vain kohteena.
- No, eipä siitä moni ole vielä kuullutkaan. Suuntaus on, kuten nimikin sanoo, varsin uusi. Olen kuullut jopa sellaisen nimityksen kuin funktionalismi. Sen mukaan rakennukset ovat koneita, joiden tarkoitus on asuminen tai tuotanto. Pelkäänpä pahoin, että tuo suuntaus nousee lähivuosikymmeninä vallalle. Se tulee tuhoamaan klassisen rakennustaiteen kauneuden. Seuraavien vuosikymmenien arkkitehtuurista ei jää tuleville sukupolville mitään mainittavaa.
- Kauhistuttava ajatus. Kun miettii esimerkiksi Karlskirchen monumentaalista kauneutta … ettei enää koskaan sellaisia rakennettaisi.
- Aivan niin. Modernistinen suuntaus on kuitenkin vahva. Sen pysäyttämiseen tarvitaan vahvoja persoonia, joilla on arkkitehtuurin hallitsemisen lisäksi voimakas taiteellinen näkemys. Teillä, nuori mies, saattaa olla kyvyt nousta tällaiseksi hahmoksi. Siksi neuvottelin juuri äsken valintakomission kollegojeni kanssa. Te ette ole virallisesti pyrkinyt arkkitehtilinjalle. Olemme kuitenkin päättäneet antaa teille mahdollisuuden päästä akatemiaan. Ei sille linjalle, johon pyritte, vaan arkkitehtiopiskelijaksi. Mitä siihen sanoisitte?
Pitkän hiljaisuuden aikana nuori mies kävi sisäistä kamppailua unelmansa ja realismin välillä. Rosenbauer odotti hänen kysyvän, oliko professori ollut tosissaan hänen lahjoistaan kertoessaan ja kuinka varma professori oli arviostaan. Näin nuorukainen ei kuitenkaan tehnyt. Professori hämmästyi, mutta oli tyytyväinen. Nuorukaisen itsearvion vahvuus vankisti hänen omaa arvioitaan tämän tulevasta suuruudesta. Lopulta tämä avasi suunsa:
- Hyväksyn paikan. Kiitän teitä tästä tilaisuudesta.
Berliini, 9. toukokuuta 1945
Saksan lippu peitti katafalkilla lepäävää arkkua. Arkun liepeille laskeutuva lipun oranssi pohjaväri loisti kirkkaana luoden kontrastin normaalin synkälle hautajaistunnelmalle. Keskiosan kuviosta näkyi vain osa valkoista ympyrää mustan susionkisymbolin jäädessä näkymättömiin arkun päälle. Kunniapaikalla eturivissä istuvan valtakunnankansleri Karl Rötschin mieleen muistui äkisti, että tuon lipun luonnos oli ollut hänen ensikontaktinsa vainajaan. Nuori, vastikään NSDAP:n jäseneksi liittynyt arkkitehti oli esitellyt suunnitelmansa puoluelipuksi ja Rötsch oli ihastunut ikihyviksi. Hassua, etten ole ajatellut tuotakaan vuosikausiin, hän tuumi. Mutta välit Hitleriin eivät olleetkaan kiireisinä sotavuosina olleet erityisen läheiset. Valtakunnan pääarkkitehti oli puuhastellut lähinnä utopististen Welthauptstadt Berlinin suunnitelmiensa parissa ja Rötschin aika oli kulunut ja kului yhä enimmäkseen päämajassa.
Rötsch antoi ajatustensa vaellella papin toimittaessa Adolf Hitlerin ruumiinsiunausta. Harmi ettei Hitler päässyt näkemään lopullista voittoa. Mies oli odottanut rauhaa päästäkseen toteuttamaan mahtipontiset suunnitelmansa. Ja kuollut juuri ennen niitä. Tai oikeastaan ampunut itsensä. Rötsch muisti, mitä Hitlerin seuraajaksi nimitetty Albert Speer oli kertonut valtakunnankansliassa:
- Hitler teki ympäripyöreitä vuorokausia suunnitelmiensa parissa. Hän työskenteli kuin riivattu. Ja teki sen lääkkeiden voimalla. Lopulta elimistö petti. Kädet vapisivat, näkö heikkeni. Työnteosta ei tullut enää mitään. Hän joutui delegoimaan tehtäviä apulaisilleen, mutta puuttui koko ajan heidän tekemisiinsä. Mikromanagerointia pahimmillaan. Lopulta paine kasvoi liian suureksi. Hän saneli testamenttinsa ja ampui itsensä.
Ehkä tietoisuus sodan lähestyvästä lopusta oli viimeinen pisara, Rötsch pohti itsekseen. Hitler halusi toteuttaa suunnitelmansa, mutta tiesi ettei terveytensä takia enää kykenisi siihen. Nyt se jäi sitten Speerin tehtäväksi.
Jos siitä nyt jotakin tulee, hän muisti lisätä. Vähintäänkin epävarmaa, onnistuuko itärintamalla sama temppu kuin lännessä. Rötsch halusi hymyillä muistellessaan edellisen vuoden onnistunutta huijaustaan, mutta pidätteli itseään. Olisi kovin epäsopivaa hautajaisissa. Mutta oli se aika temppu. Houkutella se vallanhimoinen jästipää de Gaulle Espanjaan ja tehdä diili. Nenä-Kalle sai Ranskan hallittavakseen vuoden 1944 alussa. Siinä tipahti pohja pois brittien ja amerikkalaisten maihinnousulta Eurooppaan. Ja de Gaullella on sen verran tekemistä omien kotikommunistiensa kanssa, että eipä Ranskasta ole Saksan uhaksi koskaan. Elsass-Lothringenin de Gaulle olisi vaatinut, mutta suuruudenhulluudessaan suostui kansanäänestykseen uskoen voittavansa. Saa nähdä miten siinä käy ensi kuussa. Veikkaanpa että valitsevat Saksan, Ranska on sen verran kaaoksessa.
Britit ja jenkit jäivät siis nuolemaan näppejään, Rötsch muisteli. Rauhaan ne suostuivat vasta, kun pösäytin ydinaseen malliksi. Oli se vain hyvä, että uskoin sitä Einsteinin kirjettä kommunismin vaaroista ja annoin helvetin isot määrärahat ydinaseprojektiin. Ja taivaan kiitos Heisenbergistä, Meitneristä, Hahnista, Frischistä ja kumppaneista. Sekä ennen muuta Oppenheimerista. Onnekas sattuma, että hän joutui niihin ongelmiin amerikkalaisten viranomaisten kanssa sopivasti 30-luvun lopulla ja siirtyi isiensä maille Saksaan. Se mies piti tuon porukan kasassa.
Rötsch mietti omaa kuolevaisuuttaan. Sota oli lähes lopussa. Hän tunsi itsensä väsyneeksi ja halusi vetäytyä eläkkeelle vaimonsa kanssa rakkaille Ylä-Saksin vuorilleen. Enää yksi sopimus solmittavana, sitten on muiden vuoro ratkoa siitä syntyvät ongelmat. Ja niitähän tulisi, siitä Rötsch oli varma.
Ruumiinsiunaus alkoi lähestyä loppuaan. Rötsch terästäytyi. Vielä muodollisuudet ja sitten Adolf Hitler painuisi muistojen joukkoon. Oli aika katsoa eteenpäin ja hioa vielä viimeiset yksityiskohdat ensi viikon sopimuksesta, joka siirtäisi kommunisteja vastaan käydyn sodan venäläisten keskinäiseksi kahinaksi. Andrei Vlasov saisi hallittavakseen Neuvostoliiton eteläisten tasavaltojen alueet. Kaikki ne -stanit, joiden keskinäistä sijaintia Rötsch ei koskaan muistanut. Samoin Armenian, Azerbaidzanin ja Georgian kuten myös pienen osan Etelä-Venäjää Krasnodarista Kaspianmerelle. Sekä vapaat kädet Siperiassa rautatien eteläpuolella ja Jeniseistä itään. Rötsch olisi mielellään napannut koko Siperiankin Saksalle, mutta se olisi sentään liikaa. Vielä. Hän ei uskonut, että Vlasov kykenisi kukistamaan Siperiaan vetäytyneet kommunistit. Siitä tulisi vielä sellainen sotku, että saksalaiset joutuisivat sen hoitamaan. Mutta se olisi jo hänen seuraajiensa asia.
Suuren saksalaisen arkkitehdin, funktionalismin kukistajan Adolf Hitlerin arkku alkoi hitaasti liikkua pitkin hänen itsensä suunnitteleman kirkon käytävää kohti ikuista leposijaansa.