tiistai 28. tammikuuta 2020

Keskiarvotilastot - naiset kuula


Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1Ilona SlupianekGER22.309
2Natalya LisovskayaRUS22.255
3Helena FibingerováCZE21.947
4Marianne AdamGER21.447
5Ivanka KhristovaBUL21.353
6Margitta DroeseGER21.342
7Natalya AkhrimenkoRUS21.316
8Ines MüllerGER21.266
9Nunu AbashidzeUKR21.243
10Verzhiniya VeselinovaBUL21.190
11Svetlana KrachevskayaRUS21.172
12Li MeisuCHN21.079
13Helma KnorscheidtGER21.069
14Heike HartwigGER21.050
15Nadezhda ChizhovaRUS21.046
16Valerie AdamsNZL21.001
17Eva WilmsGER20.997
18Claudia LoschGER20.984
19Astrid KumbernußGER20.978
20Mihaela LoghinROU20.931
21Kathrin NeimkeGER20.909
22Vita PavlyshUKR20.751
23Huang ZhihongCHN20.746
24Larisa PeleshenkoRUS20.728
25Svetlana KrivelyovaRUS20.705
26Irina KorzhanenkoRUS20.642
27Valentina FedjuschinaUKR20.621
28Sui XinmeiCHN20.442
29Nadzeya OstapchukBLR20.424
30Christina SchwanitzGER20.364
31Gong LijiaoCHN20.301
32Heidi KriegerGER20.154
33Yanina Pravalinskay-KarolchykBLR20.098
34Michelle CarterUSA20.040
35Natallia MikhnevichBLR19.981
36Jill Camarena-WilliamsUSA19.887
37Nadine KleinertGER19.875
38Stephanie StorpGER19.813
39Belsis LazaCUB19.771
40Svetla SinirtasBUL19.756
41Petra LammertGER19.685
42Li LingCHN19.601
43Yevgeniya KolodkoRUS19.600
44Elena StoyanovaBUL19.543
45Raven SaundersUSA19.536
46Yumileidi CumbáCUB19.503
47Anita MártonHUN19.490
48Anna AvdeyevaRUS19.446
49Olga RyabinkinaRUS19.386
50Cong YuzhenCHN19.374
51Connie Price-SmithUSA19.323
52Iris PlotzitzkaGER19.308
53Margitta GummelGER19.308
54Irina KhudoroshkinaRUS19.303
55Tia Brooks-WannemacherUSA19.271
56Sona VašíckováCZE19.270
57Zhang LiuhongCHN19.252
58Denise HinrichsGER19.250
59Anna RomanovaRUS19.234
60Anna OmarovaRUS19.234
61Misleydis GonzálezCUB19.222
62Cleopatra BorelTTO19.217
63Krystyna ZabawskaPOL19.199
64Grit HammerGER19.192
65Anca HeltneROU19.189
66Lyudmila SechkoRUS19.174
67Cheng XiaoyanCHN19.159
68Ramona PagelUSA19.104
69Maggie EwenUSA19.096
70Li MeijuCHN19.068
71Zdenka ŠilhaváCZE19.039
72Yulia LeantsiukBLR19.037
73Aliona DubitskayaBLR19.026
74Irina TarasovaRUS19.005
75Paulina GubaPOL18.983
76Assunta LegnanteITA18.960
77Teri SteerUSA18.928
78Chiara RosaITA18.918
79Mihaela OanaROU18.909
80Danniel Thomas-DoddJAM18.893
81Mailin VargasCUB18.891
82Alena AbramchukBLR18.881
83Felisha JohnsonUSA18.879
84Dani HillUSA18.876
85Liu XiangrongCHN18.862
86Olga IvanovaRUS18.855
87Laura GerraghtyUSA18.800
88Brittany SmithUSA18.800
89Katarzyna ŻakowiczPOL18.797
90Jeneva StevensUSA18.783
91Judy OakesGBR18.782
92Tressa ThompsonUSA18.758
93Radoslava MavrodievaBUL18.751
94Elisângela AdrianoBRA18.733
95Gao YangCHN18.716
96Valeyta AlthouseUSA18.699
97Corrie de BruinNED18.693
98Halyna TurchynUKR18.693
99Wang YawenCHN18.674
100Yaniuvis LópezCUB18.666


Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

2Ilona SlupianekGER22.45
1Natalya LisovskayaRUS22.63
3Helena FibingerováCZE22.32
6Marianne AdamGER21.86
5Ivanka KhristovaBUL21.89
12Margitta DroeseGER21.58
8Natalya AkhrimenkoRUS21.73
13Ines MüllerGER21.57
14Nunu AbashidzeUKR21.53
11Verzhiniya VeselinovaBUL21.61
19Svetlana KrachevskayaRUS21.42
7Li MeisuCHN21.76
25Helma KnorscheidtGER21.19
20Heike HartwigGER21.31
17Nadezhda ChizhovaRUS21.45
22Valerie AdamsNZL21.24
18Eva WilmsGER21.43
4Claudia LoschGER22.19
23Astrid KumbernußGER21.22
32Mihaela LoghinROU21.00


Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

2Natalya LisovskayaRUS22.255
1Ilona SlupianekGER22.309
3Helena FibingerováCZE21.947
18Claudia LoschGER20.984
5Ivanka KhristovaBUL21.353
4Marianne AdamGER21.447
12Li MeisuCHN21.079
7Natalya AkhrimenkoRUS21.316
22Vita PavlyshUKR20.751
28Sui XinmeiCHN20.442
10Verzhiniya VeselinovaBUL21.190
6Margitta DroeseGER21.342
8Ines MüllerGER21.266
9Nunu AbashidzeUKR21.243
23Huang ZhihongCHN20.746
24Larisa PeleshenkoRUS20.728
15Nadezhda ChizhovaRUS21.046
17Eva WilmsGER20.997
11Svetlana KrachevskayaRUS21.172
14Heike HartwigGER21.050


Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1Asta Ovaska18.363
2Tuula Kivi18.085
3Karoliina Lundahl17.910
4Marika Tuliniemi17.771
5Katarina Sederholm17.346
6Anna Rauhala16.973
7Ritva Metso16.708
8Christine Barck16.255
9Senja Mäkitörmä16.128
10Satu Sulkio16.030
11Kaisa Kymäläinen15.938
12Johanna Pulkkinen15.891
13Minna Nousiainen15.877
14Suvi Helin15.729
15Mari Wahlman15.620
16Päivi Rikala15.436
17Katri Hirvonen15.197
18Niina Kelo15.157
19Eveliina Rouvali15.109
20Sanna Kämäräinen15.101
21Ulla Lundholm14.994
22Hennariikka Järvinen14.950
23Marjatta Mäkinen14.861
24Helmi Leppänen14.829
25Minnamari Kuossari14.823
26Katja Kantanen14.730
27Helena Laine14.722
28Erja Tulikanto14.722
29Päivi Alafrantti14.652
30Mervi Meriläinen14.611
31Maija Kovalainen14.581
32Anna Öhman14.531
33Tara Tuominen14.507
34Aija Kortesoja14.498
35Tanja Komulainen14.411
36Susanna Rajamäki14.361
37Päivi Salonen14.302
38Marja Aalto14.282
39Helena Leveelahti14.277
40Merja Säntti14.260
41Marja Palola14.238
42Henna Sallinen14.220
43Jaana Suominen14.203
44Minna-Marjatta Liimatainen14.188
45Oona Vilermo14.120
46Erja Eloranta14.071
47Taija Keskinen14.070
48Marja-Riikka Kiviniemi14.069
49Reetta Laitinen14.020
50Riitta Pelli14.018
51Tiia Hautala14.017
52Liisa Anttalainen13.973
53Ninna Keskimäki13.933
54Marja-Leena Larpi13.909
55Virva Rajakallio13.901
56Anne Paavolainen13.900
57Sirpa Peltola13.886
58Sari Heino13.843
59Virpi Kippola13.830
60Salla Rinne13.819
61Kirsi Lindfors13.811
62Katja Tenhonen13.810
63Jonna Mäkelä13.736
64Mila Simola13.710
65Maria Arokallio13.690
66Katja Ripatti13.675
67Minna Elttula13.640
68Mirja Järvenpää13.638
69Susanna Anttila13.631
70Suvi Paakkinen13.614
71Susanna Törrönen13.596
72Marketta Kääriäinen13.582
73Satu Järvenpää13.550
74Annu Montell13.514
75Kaisu Eskelinen13.490
76Alisa Alanne13.486
77Katariina Valla13.456
78Tina Rättyä13.440
79Taina Laakso13.435
80Katja Yli-Soini13.427
81Kaija Mäenpää13.355
82Helle Aro13.350
83Suvi Voutilainen13.344
84Maria Pulkkinen13.334
85Maarit Sahi13.318
86Virpi Korkiakoski13.307
87Marjo Hautala-Saarinen13.280
88Eila Ronkonen13.267
89Sarissa Soimakallio13.245
90Minna Suominen13.241
91Saila-Maria Laurila13.232
92Sinikka Salminen13.220
93Carina Back13.182
94Janette Hanski13.176
95Charlotta Granvik13.170
96Marina Åstrand13.168
97Sanni Pajasmaa13.161
98Hanne Kantanen13.135
99Emma Söderlund13.088
100Varpu Tuovinen13.085


Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1Asta Ovaska18.57
2Tuula Kivi18.54
3Karoliina Lundahl18.28
4Marika Tuliniemi18.09
5Katarina Sederholm17.49
7Anna Rauhala17.04
6Ritva Metso17.26
9Christine Barck16.49
8Senja Mäkitörmä16.95
10Satu Sulkio16.28
11Kaisa Kymäläinen16.11
12Johanna Pulkkinen16.05
15Minna Nousiainen15.96
16Suvi Helin15.96
14Mari Wahlman15.97
19Päivi Rikala15.68
21Katri Hirvonen15.35
23Niina Kelo15.28
24Eveliina Rouvali15.26
18Sanna Kämäräinen15.70


Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1Asta Ovaska18.363
2Tuula Kivi18.085
3Karoliina Lundahl17.910
4Marika Tuliniemi17.771
5Katarina Sederholm17.346
7Ritva Metso16.708
6Anna Rauhala16.973
9Senja Mäkitörmä16.128
8Christine Barck16.255
10Satu Sulkio16.030
11Kaisa Kymäläinen15.938
12Johanna Pulkkinen15.891
56Anne Paavolainen13.900
15Mari Wahlman15.620
13Minna Nousiainen15.877
14Suvi Helin15.729
21Ulla Lundholm14.994
20Sanna Kämäräinen15.101
16Päivi Rikala15.436
23Marjatta Mäkinen14.861

lauantai 25. tammikuuta 2020

Uusinta: Kuka ja miksi?

Lukijalle: Esitin nämä kysymykset neljä vuotta sitten. Vieläkään en ole saanut näihin tyydyttävää vastausta. Itse asiassa minullle esitettiin jokin aika sitten seuraava kysymys: "Miksi monikulttuurimannekiineiksi valitaan ne kaikkein huonoimmin sopeutuneet ja eniten suomalaisten rasismista valittavat tyypit? Mitä järkeä tässä on?" Vastaukseni oli: "Tämä on erittäin hyvä kysymys. Olen pohtinut samaa asiaa jo vuosia sitten ja paras aikaansaamani teoria on seuraava:
Mokuttajilla on aivan helvetinmoinen alemmuuskompleksi jostakin syystä (useimmilla älyllisten kykyjen riittämättömyys on selitys, mutta poikkeuksia on), jota he haluavat paikata etsimällä joitakin jotka ovat vielä alempana. Samalla tulee monien tapauksessa tyydytettyä hoivaviettiä. Tämä selittäisi sen, miksi monikulttuurimannekiineiksi ei huolita menestyneitä tapauksia - he ovat mokuttajien mielestä pelottavia. Mokuttajille kelpaavat vain ne, joita he voivat katsoa alaspäin.
En ole tähän teoriaan tyytyväinen mutta parempaakaan ei ole tarjolla."
:

Tämä aihe on kummitellut mielessäni jo vuosikausia. En kuitenkaan ole löytänyt vastausta otsikon kysymyksiin. Niinpä jätän tämän arvoituksen lukijoilleni tarjoamatta minkäänlaista vihjettä siitä, mitä olen itse ajatellut. Siitä yksinkertaisesta syystä, etten pidä yhtäkään keksimistäni mahdollisista vastauksista alkuunkaan uskottavana.

Oletetaan aluksi pieni vihreä mies, joka saapui maapallolle reilut 30 vuotta sitten, esimerkiksi Orwellin vuonna 1984. Täällä hän sulautui paikalliseen väestöön ottaen aina haluamansa muodon haluamassaan paikassa siirtyäkseen riittävästi tarkkailtuaan seuraavaan paikkaan ja muotoon. Hänen johtajansa tiesivät maailman asukkaiden jakaneen planeetan eri valtioihin ja erilaisten ihmisten asuttavan eri valtioita. He olivat antaneet agentilleen antaneet tehtäväksi selvittää, mitkä seikat vaikuttivat näiden eri valtioiden menestykseen ceteris paribus. Tarkoittaen siis, että alueiden sää- ja muita luonnonoloja ei tarvitsisi huomioida, ainoastaan ihmisten aiheuttamat seikat.

Tutkimuksen aikaan elettiin 1980-luvun puoliväliä. Se on valittu ajankohdaksi, koska tuolloin tilanne oli yhteiskuntapoliittisesti ollut riittävän pitkään stabiili. Kun katsoo maailmankarttaa 1945 ja 1985, muutokset ovat hyvin vähäisiä. Siirtomaiden itsenäistyminen oli enimmäkseen tapahtunut yli 20 vuotta sitten, joten nekin olivat jo ehtineet näyttää karvansa. Sosialismi ei vielä ollut romahtanut ja aiheuttanut omaa turbulenssiaan.

Koska tarkkailija oli puolueeton, hän luonnollisesti kykeni objektiiviseen, tunteettomaan määrittelyyn. Hänellä ei myöskään ollut painolastinaan ihmisten koulutusta ja kulttuuria, jotka saavat aikaan puolueellisia ennakkokäsityksiä ja joskus jopa estävät tiettyjen oleellisten kysymysten esittämisen sekä havaintojen teon. Eri maiden inhimillisen hyvinvoinnin määrän ja minkä tahansa muun muuttujan välille hän määritti korrelaation. Hän havaitsi viiden muuttujan korreloivan selvästi hyvinvoinnin kanssa. Näistä kolme korreloi erityisen voimakkaasti, kaksi jonkin verran heikommin. Nämä viisi asiaa on perusteltuineen lueteltu seuraavassa. Jokaisen perässä on luku, joka kuvaa sen suhteellista merkitystä. Voimakkaimman tekijän indeksiksi on valittu 100 ja muut vastaavasti suhteessa siihen.


1. Yhteiskuntajärjestelmä (100)

Merkittäviä yhteiskuntajärjestelmiä on kaksi: sosialistinen ja kapitalistinen. Parhaat sosialistiset maat ovat menestyneempiä kuin huonoimmat kapitalistiset. Normisääntö on kuitenkin se, että kapitalistisisten maiden menestys on paljon parempi kuin sosialististen. Poikkeamat säännöstä selittyvät muilla tekijöillä. Parhaiten ero on nähtävissä niissä maissa, jotka ovat jakautuneet kahtia eri yhteiskuntajärjestelmiin, kuten Saksa ja Korea. Molemmissa kapitalistinen puoli on ylivertainen sosialistiseen verrattuna. Sama ilmiö on havaittavissa Kiinassa, joka ei kuitenkaan ole vertailukelpoinen, koska kapitalistinen Taiwan on vain murto-osa sosialistisesta Manner-Kiinasta. Jopa Jemenissä, jonka köyhyys aiheutuu muista seikoista, sosialistinen Etelä-Jemen on Pohjois-Jemeniä köyhempi. Selvin indikaattori järjestelmien paremmuudelle ovat ihmisten siirtymiset puolelta toiselle. Vain aniharvat siirtyvät kapitalistisesta maasta sosialistiseen. Sosialistisista maista siirrytään kapitalistisiin moninkertaisin määrin huolimatta siitä, että sosialistiset maat yrittävät raja-aidoin ja pakolla pitää ihmiset rajojensa sisällä.
Sosialismi on todisteiden valossa kapitalismia huonompi järjestelmä.


2. Etnisyys (83)

Ihmiset voidaan jakaa lukuisiin eri rotuihin, joiden keskinäiset rajat ovat epämääräiset. Ulkonäköä lukuun ottamatta ryhmien sisällä on kaikissa ominaisuuksissa enemmän eroja kuin ryhmien välillä. Esimerkiksi japanilaiset ovat keskimäärin lyhyempiä kuin tanskalaiset, mutta monet japanilaiset ovat pidempiä kuin keskimääräinen tanskalainen.
Yksi suurryhmiin tapahtuvat jako on esimerkiksi eurooppalaiset, afrikkalaiset, seemiläiset, itäaasialaiset ja eteläaasialaiset. Tämä jako jättää huomioitta väestömäärältään vähäiset ryhmät, kuten intiaanit, melanesialaiset ja bushmannit. Jaon toinen ongelma on eteläaasialaisten ryhmä, joka on hyvin epäyhtenäinen. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska muiden muuttujien kuin rodun pysyessä samana yhteiskunnilla ei mainittujen suurrotujen välillä ole merkittäviä eroja – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Esimerkiksi eurooppalaiset ja itäaasialaiset ovat muodostaneet yhteiskuntia, jotka ovat olleet muiden muuttujien pysyessä samoina kutakuinkin yhtä toimivia.
Poikkeus säännöstä ovat afrikkalaiset. Yksikään afrikkalaisista koostuva yhteiskunta ei ole onnistunut yhteiskuntana. Ceteris paribus mitä selkeämmin eurooppalaiset ovat hallinneet jotakin Afrikan maata, sitä paremmin se on onnistunut. Tälläkin hetkellä (huom. siis 1985) Afrikan kaksi köyhintä maata ovat Liberia ja Etiopia, jotka ovat ainoat Afrikan maat, jotka eivät ole koskaan olleet siirtomaita. Afrikan menestynein maa on eurooppalaisen vähemmistön hallitsema Etelä-Afrikka, johon pyritään naapurimaista siirtotyöläisiksi. Kaikissa maissa, joissa afrikkalaiset elävät muiden kanssa, he ovat elintasoltaan alimpana. Yksittäistapauksina he voivat menestyä hyvinkin, mutta silloin muun kuin mustan perimän osuus on yleensä suuri. Tällä ei tietenkään yleensä ole mitään tekemistä syrjinnän kanssa: mikään ei yleensä estä minkään rodun edustajaa toimimasta missään tehtävässä tai saavuttamasta mitään ansiota eikä yhdenkään rodun edustaja yleensä saavuta mitään etuisuutta syntyperänsä perusteella.
Keskimääräisiä menestyseroja yhteiskuntien välillä rotu selittää melkoisen vahvasti.


3. Uskonto (81)

Maapallolla on lukuisia uskontoja ja uskontojen sisällä on lukemattomia pieniä variaatioita. Merkittäviä maailmanuskontoja on muutamia, mutta niissäkin on vertailun kannalta yleensä ongelmia. Esimerkiksi hindulaisuus on vallitseva vain Intiassa, mikä estää suorittamasta vertailuja muihin uskontoihin. Samoin buddhalaisten maiden kanssa ceteris paribus samanlaisia maita on vaikea löytää. Ainoat melko luotettavat arviot voidaan tehdä kristinuskosta ja islamista. Näiden kohdalla sekä keskinäinen ero että ero muihin uskontoihin on yleensä selvä. Kristityt maat ovat poikkeuksetta ceteris paribus menestyneempiä maita kuin muut ja kristittyjen maiden sisällä protestanttiset yleensä menestyksekkäämpiä kuin katoliset ja ortodoksiset. Islamilaiset maat taas ovat poikkeuksetta epäonnistuneempia kuin muut. Ei tarvitse muuta kuin verrata Israelia mihin tahansa rajanaapuriinsa. Äkkiseltään voisi luulla, että uskonto on kaikkein voimakkain indikaattori. Näin onkin yhteiskunnallisella tasolla, mutta ei yksilötasolla. Muslimit voivat menestyä siinä missä muutkin yhteiskunnassa, joka ei ole islamilainen. Vastaavasti islamilaisissa yhteiskunnissa muslimit ovat yleensä menestyksekkäämpiä kuin muut, mikä johtuu muiden sorretusta asemasta. Jopa muslimeista koostuva yhteiskunta voi olla kohtuullisen hyvin toimeentuleva, kunhan diktatuuri on pakottanut uskonnon alistettuun asemaan. Kristittyjen yhteiskuntien tasolle se ei silti yllä. Jotkin muslimivaltiot ovat hyvinkin vauraita, mutta se johtuu niiden öljyvaroista. Kärjistetysti sanoen muslimien rikkaus on peräisin siitä, että länsimaat ovat kehittäneet laitteita, joiden toimivuus on riippuvainen muslimimaissa sattumalta sijaitsevasta luonnonvarasta, jonka hyödyntämiseen vaadittavan infrastruktuurin ovat länsimaalaiset suunnitelleet ja kehitysmaalaiset siirtotyöläiset rakentaneet ja ylläpitäneet.
Tietyt uskonnot ovat yhteiskunnalle erityisen haitallisia, mikäli niille annetaan valtaa. Ainakin islam on tällainen.


4. Monikulttuurisuus (34)

Toisin kuin voisi pikaisen tarkastelun perusteella luulla, monikulttuurisuus tai monietnisyys eivät ole mitään ongelmia sinänsä. Etenkin monietnisyys on täysin ongelmatonta – olettaen että eri etniset ryhmät jakavat saman kulttuurin. Tällöin monietnisyyskin katoaa muutamassa sukupolvessa. Monikulttuurisuuskaan ei ole mikään ongelma, mikäli molempien toisistaan poikkeavien kulttuurien edustajat hyväksyvät toisen kulttuurin, minkä merkkinä on yleensä ainakin jonkinasteinen ihmisten siirtyminen kulttuurista toiseen kaksisuuntaisesti. Esimerkiksi Suomessa ortodoksien ja luterilaisten välillä ei esiinny ongelmia ja ihmiset siirtyvät uskonnosta toiseen ongelmitta. Sen sijaan esimerkiksi Pohjois-Irlannissa katolilaisten ja protestanttien välillä on suunnaton juopa. Käytännössä jokainen kulttuuri voi suhtautua vihamielisesti mihin tahansa toiseen kulttuuriin, mutta on muutamia kulttuureja jotka suhtautuvat vihamielisesti kaikkiin muihin. Varmimpana tällaisen kulttuurin tuntomerkkinä on suvaitsematon suhtautuminen kyseisen kulttuurin hylkäävään ihmiseen, kuten islamilaisessa kulttuurissa.


5. Väentiheys (26)

Liian suuri väestöntiheys on ongelma vain, jos yhteiskunnalla on muitakin ongelmia. Väestöntiheys ei myöskään ole yksioikoinen mittari, vaan siedettävä tiheys on riippuvainen käytettävissä olevista resursseista. Esimerkiksi Hollanti on hyvin tiheään asuttu, mutta silti onnistunut yhteiskunta koska se on kapitalistinen, eurooppalaisten asuttama protestanttinen maa. Sen sijaan Intian ongelmia pahentaa sen ylikansoitus.


Nämä havainnot ovat helposti kenen tahansa tehtävissä. Ei siihen tarvita mitään pientä vihreää miestä. Ainoastaan silmät auki olemista, tilastotietoja ja älyllistä rehellisyyttä. Silti havaintojen esittäjiä kritisoidaan ankarasti, poikkeuksena nykyään sosialismin kritisointi. Sosialismi lienee poikkeus siksi, että se ei kykene elämään loiselämää kapitalismin sisällä, toisin kuin muut neljä. Kritisointia luonnehtii kolme yhteistä tekijää:
1) Yleensä hyökätään kritisoijaa eikä hänen väitettään vastaan, normaalein syyte on rasismi. Vastaväitteet ovat tiivistettävissä siihen, että todetaan "noin ei saa sanoa" sen sijaan, että sanottaisiin "tämän syyn takia väitteesi on virheellinen".
2) Harvat asialliset vastaväitteet perustuvat poikkeustapauksiin tai todellisuudella jossitteluun. Analoginen esimerkki: jos joku väittäisi että "pitkät ihmiset ovat koripallossa parempia kuin lyhyet", vastaväite olisi joko a) "onhan olemassa hyviä lyhyitäkin koripalloilijoita" tai "jos korirenkaat olisivat 150 cm korkeudella, tilanne olisi toinen". Molemmat väitteet ovat kiistatta tosia, mutta kokonaiskuvan kannalta täysin epäoleellisia.
3) Vastaväitteet vyöryttävät lukuisia yleensä tunteisiin vetoavia syitä, jotka koostuvat sanahelinästä vailla substanssia ja tilastotietoa. Tämä on merkki kognitiivisesta dissonanssista eli tietojen ja asenteiden ristiriidasta, jonka seuraus on tietojen hylkääminen asenteiden voittaessa. Yleensä vastaväitteiden sisällöstä näkyy haavekuva ihannemaailmasta, joka poikkeaa reaalimaailmasta. Tunnettu Humen periaate on: "Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden tulisi olla." Tästä olen johtanut Jaskan korollaarin: "Siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei voi päätellä miten ne todella ovat."

Kysymys kuuluukin, miksi tosiasioita ei hyväksytä. Pinnallinen vastaus on hyvin helppo antaa. Ihmiset pyrkivät mukautumaan normiin. Noin 80 % ihmisistä - tämä on suuripiirteinen arvio - on ohjattavissa. Kun normi on näiden tosiasioiden hyljeksiminen, suurin osa määkii muun lammaslauman mukana. Pienellä osalla heistä on toki toivoa, mikäli he altistuvat muullekin tiedonvälitykselle kuin propagandalle. Mikäli jossain asiassa tiedonvälitys on todellisuuden vastaista, voidaan ihmiset jakaa karkeasti seuraavasti:
1) 10 % on ollut silmät auki ja ottanut itse asioista selvää ollen oikeassa.
2) 10 % on niitä vastarannankiiskejä, jotka haluavat periaatteesta inttää vastaan ja ovat siksi tällä kertaa sattumalta oikeassa.
3) 20 % olisi oikeassa, mikäli olisi ottanut asioista selvää, mutta on ollut virallisen totuuden varassa ja uskoo siksi sitä.
4) 50 % on täysin vietävissä olevia lampaita, jotka seuraavat yleistä mielipidettä.
5) 10 % tiedostaa tosiasiat, mutta on liian pelkurimaista antaakseen itselleen luvan olla oikeassa.

Tällä hetkellä ryhmä (3) pienenee kiihtyvällä vauhdilla tosiasioiden iskiessä vasten yhä useamman kasvoja. Se ei kuitenkaan riitä, koska ryhmät (4) ja (5) muodostavat enemmistön. Ne muuttuvat vasta sitten, kun tiedonvälitys muuttuu. Ja kun tiedonvälitys muuttuu valheellisesta todelliseksi tosiasioiden pakottamana, silloin väestön näkemyksissä kyseessä ei ole muutos, vaan suoranainen luhistuminen. Koska ajattelevat ryhmät (1) ja (3) ovat jo totuuden kannalla ja kyse on vain johdettavissa olevan ryhmän muuttamisesta. Paras esimerkki tästä on Natsi-Saksa, jossa suurin osa kansasta oli natsien hiljaisia kannattajia vielä vuoden 1944 lopussa, kiitos virallisen totuuden. Kuinka monta kannattajaa oli vuotta myöhemmin?

Suomessa on kuitenkin periaatteessa vapaa tiedonvälitys. Tästä huolimatta suurin osa mediasta on aivan viime aikoihin asti kirjoittanut pelkkää mokutuspropagandaa. Vain muutama tolkun säilyttänyt toimittaja, kuten Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on ollut huutavan äänenä korvessa. Tämä johtuu siitä, että siinä missä kansasta 80 % on vietävissä, toimittajista muiden mukana kulkevaan sopulilaumaan kuuluu 90 %. Ei ole toista ammattia, jossa sekä palkan että vaikutusvallan osamäärä ajattelukyvyn kanssa olisi yhtä pahassa epäsuhdassa. Toisaalta siinä missä ohjailtavissa oleva kansa muuttaa mielipidettään hetkessä, toimittajat kaivautuvat tiukemmin entisiin poteroihinsa, koska heidän takinkäännöstään jäisi todisteita.

Tilanne maassa on tällä hetkellä huolestuttava. Suomen kansa on yhtä pahasti jakautunut kuin 1930- tai 1970-luvuilla. Tilanne ei ole yhtä paha kuin 1918 - vielä. Mutta maamme asema huononee koko ajan, kun sen yhtenäisyyttä heikennetään haittamaahanmuuton seurauksilla. Tilanne on sama kaikkialla Euroopassa.

Tällaiset asiat eivät tapahdu omalla painollaan. Niitä ohjaillaan jostakin. Hämmennystä herättää se, mitä hyötyä voi olla Euroopan muuttamisesta sekasortoiseksi kehitysmaaksi. On ymmärrettävää, että asioita tajuamattomat ja hyvää tarkoittavat ihmiset, kuten toimittajat ja avustusjärjestöjen rivityöntekijät työskentelevät tämän tuhoisan tavoitteen hyväksi. Mutta täydellinen arvoitus on se, mikä taho on masinoinut tämän ymmärtämättömyydessään tuhoisan massan liikkeelle.

Jäljelle jää oleellinen kysymys: Kuka tästä hyötyy ja miksi?

Ja ennen kaikkea: miksi Euroopan johtajat hyväksyvät tämän?

tiistai 21. tammikuuta 2020

Uutiskatsaus 4/2020


1. Niger, tuo 3,24 miljoonan asukkaan maa

Hups. Tuo oli siis väkiluku maan itsenäistyessä vuonna 1960. Tätä nykyä väkiluku on 23 miljoonaa. Kuudessakymmenessä vuodessa väkiluku on kasvanut seitsenkertaiseksi. Keskimääräinen vuotuinen kasvu on ollut 3,2 %. Jos Suomen väkiluku olisi kasvanut vuodesta 1960 alkaen samaa tahtia, täällä asuisi nykyään 32 miljoonaa asukasta.
Otsikkojutussa todetaan nykyisen väestönkasvun olevan 3,9 % vuodessa. Enemmän kuin se keskimääräinen 3,2 % on ollut. Tämä ei yllätä minua. Meille on valehdeltu suut silmät täyteen siitä, että Afrikan väestönkasvu olisi hidastumassa. Jopa prosentuaalinen kasvu on nousussa, absoluuttisesta nyt puhumattakaan.
Minkäänlaisella kulutuksen leikkaamisella tai ympäristöteoilla länsimaissa ei ole mitään merkitystä niin kauan, kun Afrikan ja Lähi-idän väestönkasvu jatkuu täysin hillittömästi.
Niger on vieläpä ääriesimerkki yli kulutuksen elämisestä. Maa on listalla lähes viimeisenä, kun katsotaan kuinka moninkertaisesti väestö kuluttaa luonnonvaroja suhteessa tuottoon. Jos Nigerin kulutus olisi samaa luokkaa kuin länsimaissa, siellä saisi olla vain noin kaksi prosenttia nykyisestä väkiluvusta, jotta se pääsisi neutraalille tasolle. Sivumennen sanoen, Suomi elää ekologisesti. Täällä väestö kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin maa tuottaa. Asia olisi tietysti toisin, mikäli Suomen väestö olisi kasvanut yhtä voimakkaasti kuin Nigerin.
Meille on väitetty, että maiden väestönkehitys seuraa samaa linjaa kuin Euroopassa: voimakkaan kasvun vaihe, joka taittuu elintason ja koulutustason noustessa. Tässä on kaksi valhetta. Ensinnäkin Euroopan maissa väestö ei koskaan, missään historian vaiheessa, ole kasvanut yhtä suurella kertoimella kuin melkeinpä missä tahansa Afrikan maassa on tapahtunut jatkuvasti viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana. Toiseksi Afrikan väestönkasvu ei osoita mitään taittumisen merkkejä.
Hämmentävää että Ylen sivuilta löytyy näin realistinen uutinen. Onko järki vihdoin voittamassa, kun pitää ryhtyä kertomaan totuuksia noin avoimesti?


2. Intia ja Kiina

Hyvin ei mene Intiassakaan. Hesari julkaisi jutun (mitä helvettiä mediassa tapahtuu, oikeasti?) Intian ilmansaasteista, jotka ovat järkyttävällä tasolla. Jälleen kerran: Intian väkiluku vuonna 1960 oli 430 miljoonaa, nyt se on 1,4 miljardia. Yli kolminkertaistunut.
Intialaiset kelpuuttavat saastassa elämisen. Jutussa esiteltiin viiden lapsen yksinhuoltajaäiti, joka elää kadulla ja on aina elänytkin. Länsimaissa on tapana välttää lasten hankintaa, ellei kykene antamaan heille ihmisarvoista elämää.
Maan joet ovat saastaisempia kuin suomalainen likaviemäri. Muovijätettä kulkeutuu meriin sellainen määrä, että länsimailla yhteenlaskettuna menisi varmaan sata vuotta siihen, mihin Intia pystyy vuodessa.
Kiinan saastuttamisesta puhutaan enemmän, mutta se maa on sentään tehnyt jotain väestönkasvulleen. Maan väkiluku lähtenee jopa laskuun lähivuosina. Ero Intiaan on huomattava. Kiina myös toimii Afrikassa. Voi olla, että näemme vielä omana elinaikanamme jättiläissiirtolaisuuden ylikansoitetusta Kiinasta Afrikkaan. Kunhan Afrikan väestöongelma on ensin ratkaistu, johon epäilen kiinalaisten parhaillaan suunnittelevan omia konstejaan. Jos joku uskoo Kiinan toimivan Afrikassa afrikkalaisten olojen pyytettömän parantamisen nimissä, hän tekee naiiviuden kauden kärkituloksen. Jos kiinalaiset olisivat pyytettömiä, heidän kehitysapunsa olisi yhtä tehotonta kuin eurooppalaisten. Kiinalaisilla on isommat suunnitelmat ja tunnetusti pitkä aikajänne toimissaan.


3. Afrikan rikkain nainen

Hesari kertoi uutisena, että Afrikan rikkain nainen on Angolan entisen presidentin tytär, korruptiolla rikastunut Isabel dos Santos. Tulinpa maininneeksi asiasta jo vajaat kaksi vuotta sitten listatessani Afrikan historian värikkäimpiä johtajia (sijoitus neljäs). Loogisesti ajatellen ei ole mikään yllätys, että presidentin venäläisen vaimon tytär on kunnostautunut alalla. Jos geenit loksahtavat kohdilleen, niin afrikkalainen ahneus yhdistettynä venäläiseen korruptiotehokkuuteen saa aikaan selvää jälkeä.


4. Kuinka erottaa toisistaan Ruotsin armeijan luutnantti ja yliluutnantti?

Ruotsissa paljastui kaksikymmentä vuotta armeijassa palvellut valeupseeri. Ilman koulutusta ja pätevyyttä oli päässyt korkeisiin tehtäviin. Kumma juttu että asiasta nousi valtava kohu. Miksi Ruotsissa ei voisi olla valeupseeria, onhan siellä valearmeijakin?
(Ja vastaus otsikon kysymykseen: rautakangella.)


5. Parisuhdeneuvoja iskee taas

Sussexin herttuaparin mennessä naimisiin kirjoitin tapauksesta viikkojutun, jossa ennustin liitolle melkoisia ongelmia ja muutaman vuoden kestoajan. Epäilin vahvasti Meghanin olevan onnenonkija ja siltähän tämä nyt näyttää. Harry-parka on aika lailla tossun alla. Mutta eiköhän se siitä, Meghanin rupsahtaessa eukko pistetään kiertoon muutaman vuoden kuluessa. Sitten alkaa tapahtua loppuosakin tuolloin kirjoittamastani: "Todennäköisin vaihtoehto on se, että liitto kestää muutaman vuoden ja 1-2 lasta (alkaa olla jo kiire, tuore rouva on 36-vuotias), jonka jälkeen tulee ero. Meghan pysyy otsikoissa rakastajiensa ja uusien suhteidensa ansiosta, saattaapa palata näyttelijäksikin jos saa hyvän tarjouksen."


6. Väärältä puolelta rajaa

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula protestoi Gazan saartoa ja pyrki sinne ilmeisesti itäpuolelta rajaa (etelä on myös mahdollinen ilmansuunta) yhdessä kansainvälisen aktivistiryhmän kautta. Tulosuunta oli tämä kahdesta syystä:
1) Lännestä raja on niin tiukasti kiinni ja Gaza niin totaalisaarrossa, että yrityksellä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta onnistua
2) Lännessä on Egypti, joka saa saartaa Gazaa ihan vapaasti siksi, että arabimaana siltä ei voi vaatia samanlaisia sivistysmaan pelisääntöjä kuin Israelilta.
Yritys päättyi kuten yrittäjät toivoivatkin julkisuutta saadakseen eli Israel pidätti Kontulan ja kumppanit. Tämä oli ymmärrettävää ja odotettavissa. Harmillista ja valitettavaa taas oli se, että Israel päästi heidät pian vapaaksi.
Olisivat sittenkin yrittäneet Egyptin puolelta, niin eivät luultavasti olisi kotimaissaan vieläkään.


7. Yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia

Helsingissä muutama yliopisto-opiskelija loukkaantui ja perusti Students of Colour -yhdistyksen vastustamaan yliopistolla esiintyvää rasismia. Oletteko muuten huomanneet, että rasismi ei koskaan kuitenkaan ole niin rankkaa, että yksikään lähtisi Nairobin tai Timbuktun yliopistoon sitä karkuun?
Jutussa todetaan ongelmana olevan se, että "valkoisuus on normatiivista". No, niinhän se on Suomessa ollutkin. Yhtä lailla Gabonissa mustuus on taatusti normatiivista. Tosin monikulttuuri ei ole vaikka Kinshasan yliopistossa yhtä vahvasti läsnä kuin Helsingin yliopistossa.
Yhtä kaikki, on muistettava että ihmisillä on heidän väristään riippumatta enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia. Esimerkiksi kukaan ei halua asua maassa, jota hallitaan afrikkalaiseen malliin.


8. Kohtaamisteoria

Urheilulehti julkaisi ison jutun afrikkalaistaustaisista urheilijoista Suomessa. Itseironia jäi lehdeltä ilmeisesti huomaamatta. Tarinassa kerrotaan ensimmäisistä kohtaamisista:
"Kun yhdysvaltalaisia yleisurheilijoita kilpaili kesällä 1929 Suomessa, Amerikassa voimissaan ollut rotuerottelu tuli suomalaisillekin tutuksi. Tuolloin yhdysvaltalaisjoukkueen valkoiset jäsenet eivät suostuneet matkustamaan Turusta Helsinkiin samassa junavaunussa afroamerikkalaisten kanssa.
Suomalaisia ihmetytti valkoisten joukkuetoverien ”rotuviha”, ja maassa paheksuttiin Paavo Nurmen johdolla rasismia. Juoksijalegenda itse piti yhdysvaltalaisten Suomessa olon aikana seuraa pikajuoksija Eddie Tolanille.
– 1920–30-luvuilla Suomessa kilpaili ulkomaalaisia afrikkalaistaustaisia urheilijoita, jotka herättivät lähinnä hyväntahtoista uteliaisuutta."

Sama oli kuvio vielä 1952 Helsingin olympialaisissa:
"Olympialaisiin tuli suuri määrä afrikkalaisia tai afrikkalaistaustaisia urheilijoita, sillä mukana oli ensimmäisen kerran mustan Afrikan maita. He eivät kohdanneet rasismia. Esimerkiksi 800 metriä voittaneen Mal Whitfieldin muistot Suomesta olivat myönteisiä, sillä ne poikkesivat täysin hänen kotimaansa USA:n kokemuksista."
Sitten jokin muuttui:
"Hyvin pienestä vähemmistöstä alkoi 1970–1980-luvuilla löytyä Suomeen ensimmäisiä afrosuomalaisia urheilijoita. He kuitenkin kasvoivat urheilijoiksi hyvin erilaisessa asenneilmapiirissä kuin minne ensimmäiset ulkomaalaiset afroamerikkalaiset koripallonpelaajat olivat saapuneet.
– Suhtautuminen afrikkalaistaustaisiin muuttui kielteisemmäksi 1990-luvulla, kun maahanmuutto lisääntyi. Samaan aikaan lama muutti yhteiskuntaa ja yhteiskunnalliset erot kasvoivat."

Eli tiivistettynä:
- kun afrikkalaisista ei ollut kokemuksia, suhtautuminen oli ystävällistä ja ongelmatonta
- kun afrikkalaisista oli saatu kokemuksia, suhtautuminen muuttui kylmäkiskoiseksi ja jännitteiseksi
Lukijan tehtäväksi jätetään pisteiden yhdistäminen.


9. Näkemys se on vääräkin näkemys

Yle julkaisi jutun, jossa se ihmetteli perussuomalaisten nousua suurimmaksi puolueeksi. Selitykseksi löytyi erinomainen organisointi ja populismi. Selitykseksi ei kelvannut se, että perussuomalaiset ovat ainoana puolueena ajaneet suomalaisten asiaa.


10. Murtomies asialla

Kokoomuksen kansanedustajan kotiin murtautui balttilainen rikollisliiga. Toivottavasti tämä valitettava tapahtuma saa kansanedustajat tovereineen (sananvalinta nykykokoomuksen yhteydessä tarkoituksellinen) miettimään suomalaisten turvallisuutta uudesta, realistisesta näkövinkkelistä. Ja ennen kaikkea tekemään jotain asian edistämiseksi.


11. Löylyä lissää

Sanna Marin kertoi Time-lehden haastattelussa, että kun hallituksen viisi johtohenkilöä ovat naisia, he voivat tehdä päätöksiä saunaneuvottelussa. Muistanpa ajan mokoman, kun herrakerhojen saunakabinettipäätöksiä kovasti paheksuttiin. Ilmeisesti Spice Girls -hallitus on eri asia. Tarkemmin ajatellen näin onkin. Tämä hallitus luultavasti tekee löylynlyömänä muutaman saunakaljan jälkeen parempia päätöksiä kuin selvin päin tekisi.


12. Suutariksi jäi ja hyvä niin

Helsingin käräjäoikeudessa luettiin syytteet 22-vuotiaalle miehelle, joka oli suunnitellut pommi-iskua muslimeja vastaan. Ihmettelin miksi jutusta ei revitä tuon suurempia otsikoita. Syy selvisi vähän myöhemmin, kun kävi ilmi että kyseessä ei ollutkaan suomalainen vaan latvialainen.
Revitelläänpä vähän logiikkaa mutkalle:
Jos haittamaahanmuuttoa tietyistä maista ei hyväksyttäisi, kyseisellä rikollisella ei olisi ollut tarvetta suunnitella pommi-iskua olemattomia muslimeja vastaan.
Kyllä, tiedän että tämä ei ole hyväksyttävä argumentti. Ei ole oikeudenmukaista perustella haittamaahanmuuton estämistä siksi, että muut syyllistyisivät rikoksiin haittamaahanmuuttajia vastaan. Mutta siinä tapauksessa hyväksyttäviä argumentteja eivät ole mm. seuraavat:
- turvapaikanhakijoille on yhteiskuntarauhan takia maksettava rahaa, koska muuten he syyllistyvät rikoksiin sitä hankkiakseen
- kotouttamisessa on käytettävä runsaasti tukitoimia, koska muuten seuraa syrjäytymistä ja rikollisuutta
- on työllistettävä sosiaalityöhön nimenomaan maahanmuuttajia, koska ilman maahanmuuttajatyöntekijöitä maahanmuuttajat syrjäytyvät
Kuitenkin näitä argumentteja käytetään haittamaahanmuuton rahoittamisen perusteluina.


13. Työhenkilö on palkkansa ansainnut

Pari tutkijaa huomasi, että sairaanhoitajat saavat huonompaa palkkaa kuin insinöörit. (Ihan totta. Kukaan ei varmaan osannut tätä arvata.)
Tätä pidetään ongelmana, koska tasa-arvo. (En tiennytkään että miehet eivät saa hakeutua sairaanhoitajiksi tai naiset insinööreiksi.)
Tutkijoiden mielestä näillä aloilla pitäisi olla sama palkka, koska koulutus on samantasoinen. (Luoja varjele, onneksi he eivät tutkineet asianajajien ja lastentarhanopettajien palkkaeroja.)
Se, mikä jäi tutkijoilta huomaamatta, on palkanmaksajan ero. Insinööreille on suhteellisen vähän julkisen puolen paikkoja, ainakin sairaanhoitajiin verrattuna. Mikäli sairaanhoitajia palkattaisiin vain yksityisiin sairaaloihin, palkatkin olisivat kovemmat. (Tässä vaiheessa tutkijat varmaan huomauttavat, että julkisen puolen sairaanhoitajat tienaavat huonommin kuin julkisen puolen insinöörit ja yksityisen puolen sairaanhoitajat tienaavat huonommin kuin yksityisen puolen insinöörit. Totta kai, koska julkisella puolella on pakko maksaa insinöörille enemmän, koska muuten hän menee yksityiselle, kun taas yksityisellä puolella ei tarvitse maksaa sairaanhoitajalle enemmän, sillä tulijoita riittää kyllä.)
Pitäisikö tutkijakoulutuksessa opettaa enemmän taloustiedettä ja logiikkaa?


14. Huijatuksi tulleen oikeudet

Niitä ei ole. Ainakaan jos katsotaan lakia, joka määrää lapsen isyydestä. Isyys voidaan kumota vain lapsen kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Jos jälkeenpäin käy ilmi, että on tullut huijatuksi, turha toivo. Hurjimmillaan on mahdollista, että parilla on ollut eroprosessi käynnissä jo ennen lapsen syntymää, mutta ero ei ole saanut vielä lainvoimaa. Tällöin - oletetaan kyseessä olevan toisen miehen lapsi - ex-mies joutuu maksamaan elatusmaksuja 18-vuotispäivään saakka ellei älyä toimia pikaisesti isyyden kumoamiseksi.
Tämä on tietysti ääritapaus. Useimmiten - ja tapauksia on varmasti paljon, koska julkisuudessakin on useista kerrottu ja se on jäävuoren huippu - vaimo on pettänyt miestään ja ero on tullut vasta vuosien päästä, totuus selvinnyt vasta sen jälkeen jos silloinkaan. Eli ensin on joutunut huijatuksi ja sitten joutuu maksamaan siitä. Voidaanko tätä kutsua millään tavoin oikeustajun mukaiseksi?
Ehdoton minimivaatimus asiaintilan korjaamiseksi on, että isyys tulee voida purkaa milloin tahansa. Ja isän niin vaatiessa äidin on maksettava takaisin kaikki siihen asti maksetut elatusmaksut korkoineen.
Nykytilannetta voi verrata siihen, että tilaa verkkokaupasta astianpesukoneen, jonka sijaan ostajalle toimitetaankin juoksumatto, jolla ei ole palautusoikeutta. Mutta onhan siinä sentään kolmen vuoden koroton maksuaika! Ja muistakin maksaa, muuten menee ulosottoon.


15. Tässä esikuvaa

Hesari muisteli Martti Pihkalaa (1882-1966). Suuri yleisö muistaa paremmin hänen pikkuveljensä Lauri "Tahko" Pihkalan, mutta Martti oli vielä rajumpi jätkä. "Pihkalan kaarti" mursi kommunistien lakot omilla konsteillaan ja miehen filosofia oli muutenkin jämäkkää sorttia. Ainoa epäilyttävä piirre oli se, että hänen mielestään seksiä tuli harrastaa vain suvunjatkamistarkoituksessa eikä rakkaudesta lajiin. Tosin epäillä sopii Pihkalan kiertäneen määräystä sillä, että lapsia syntyi kymmenen. Kyllä siinä on täytynyt olla muutakin kuin pelkkä suvunjatkaminen mielessä.


16. Eurot! Jonoon järjesty!

NHL:ssä kiekkoilee suunnilleen puoli joukkueellista suomalaisia, joilta on intti käymättä. Enää ei palveluskaan onnistu vanhaan malliin, vaan uusien säädösten mukaan palveluksen aikana kasarmilla on vietettävä vähintään kolme ja puoli kuukautta. Ymmärrettävistä syistä tämä haittaa jossain määrin muutenkin lyhyeksi jäävää työuraa.
Pelaaja-agentti Tomi Haula ehdotti palveluksen kuittaamista rahalla. "Ehdotin, että pojat voisivat ostaa 50 000 eurolla rynnäkkökiväärejä. Jos pelaajat eivät mene armeijaan, se ei tarkoita sitä, etteivät he olisi isänmaallisia, Haula kertoi sanoneensa Puolustusvoimien urheilukoululle."
Ehdotus nostatti melkoisen vastalausemyrskyn. Tuskin agenttikaan oli ajatellut asiaa loppuun, kunhan vain heitti jotakin.
Todellisuudessa ajatus ei periaatteellisella tasolla ole ollenkaan huono. Ei sota yhtä miestä kaipaa. Oletetaan että Haulan "pojat voisivat ostaa" tarkoitti sitä, että jokainen ostaa, ei se että keräävät kolehdin. Mikä on yhden sotilaan arvo Suomen puolustukselle? Haula arvotti sen 50 000 euroon. Tämä ei kuitenkaan voi olla asepalveluksesta vapautumisen hinta, koska tässä on myös moraalinen ulottuvuus. Hintalapun tulee olla huomattavasti suurempi. Eikä tämä voi myöskään kattaa pelkästään urheilijoita, vaan tasa-arvon nimissä kaikilla tulee olla sama oikeus.
Pistetään agentin tarjomaan hintaan nolla perään, kerrotaan kahdella ja sitten puhutaan asiaa. Miljoona euroa SA-INTin kassaan ja C:n paperit kouraan. Luokituksen syyksi voi kirjata "taloudelliset seikat". Kutsu armeijan leipiin tulee vasta sitten, kun julistetaan yleinen liikekannallepano.
Tällä systeemillä kaikki voittavat. Jos jollakulla on varaa maksaa milli rauhanajan vapautuksesta, se hänelle suotakoon. Tuskin herättää kateutta. Armeija saa sillä rahalla kummasti rautaa rajalle. Viisi ylimääräistä Leopardia (hintalappu vähän käytettynä kaksi milliä kappale) vastaa koska tahansa kymmenen miehen mosuriryhmää. Sodan syttyminen on epätodennäköisempää, kun on paremmin varustettu armeija.


17. Ketsuppipullo auki

Kenialaisten juoksijoiden käryt jatkuvat. En ole liiemmin yllättynyt. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista, että Kenia on hallinnut kuvioita niin vahvasti. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten etnisesti Kenian kanssa käytännössä identtinen Tansania oli lähes yhtä kova maa juoksumarkkinoilla. Ei ole enää. Tason laajuuden voi selittää muilla tekijöillä, mutta äärimmäisten huippujen puute ei ole tilastollisesti mahdollista. Toivotaan että WA (ex-IAAF) pysyy asiassa lujana ja määrää Kenialle yhtä tiukat sanktiot kuin Venäjälle.


Loppukevennys: Seuraavaksi varmaan Playboy pistekirjoituksella?

Kuuro mies haastoi pornosivuston oikeuteen tekstitysten puutteen takia. Jep, dialogin takia niitä leffoja varmaan katsotaankin. Ainakaan hän ei kommentoi viittomakielellä, koska vain yksi käsi lienee vapaana.
Toisaalta jos tekstitystä tulisi, niin miten mahdettaisiin ääniefektit tekstittää? Ja taitaisi olla melkoinen pettymys:

lauantai 18. tammikuuta 2020

Uusinta: Tappoesto

Lukijalle: Kuolemantuomion vastustus perustuu siihen, että 1) se ei kuulu sivistysmaan valikoimiin ja 2) jos sitä käytettäisiin, maailman tuomitsevat reaktiot olisivat tuhoisia. No, USA:ta eivät monet - usein ihan aiheesta - sivistysmaana pidäkään, mutta eipä sitä nyt erityisemmin boikottiin ole laitettu vaikka viime vuonna teloituksia oli 22. Venäjä on kyllä boikotissa, vaikka maassa ei ole teloitettu ketään sitten vuoden 1996. Erikoisjoukkojen myrkkyiskut ovat ilmeisesti pahempi juttu. Ai niin, mitenkäs muuten tämä tunnettu japanilaisten ja kiinalaisten tuotteiden boikotti? Japanissa teloitettiin viime vuonna kolme ihmistä, Kiinan luvuista ei ole tietoa, mutta se pyörinee tuhannen kieppeillä:

Olen aiemmin kirjoittanut näkemykseni asevelvollisuuden tarpeellisuudesta enkä käsittele sitä tässä. Tämä kirjoitus lähtee olemassaolevista tosiasioista eli siitä, että Suomessa on katsottu asevelvollisuus tarpeelliseksi.

Aiemmin siviilipalvelukseen vaadittiin tutkintolautakunnan lupa. Tämän saamiseksi vaadittiin ainakin periaatteessa vankat perustelut. Nämä taas ilmeisesti aina jollain tavalla perustuivat aiheisiin "en halua tarttua aseeseen" tai "en halua tappaa ihmisiä".

Sinänsä nämä perustelut ovat soopaa. Esimerkiksi USA:n armeijassa "omantunnon syistä" kieltäytyville on aina löytynyt tehtäviä silloin, kun kutsunnat ovat olleet käytössä. Onhan Suomessakin mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus aseettomana. Lääkintämiehen tehtäville on aina tarvetta. Moni lääkintämies on ollut pasifisti ja silti erittäin ansioitunut sotilas, esimerkkinä Medal of Honorin toisessa maailmansodassa saanut Desmond Doss. Muistan lukeneeni (en löytänyt mistään kyseistä kirjaa tai nettilähdettä), että erään toisen maailmansodan aikaisen brittiläisen kommandoyksikön kaikki lääkintämiehet olivat kaikki pasifisteja ja yksikön komentaja arvosti heitä erittäin rohkeina miehinä. Paha on muutakaan sanoa, painella nyt Natsi-Saksan linjojen taakse ilman asetta.

Mutta tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole myöskään pohtia siviilipalveluksen tarpeellisuutta. On toki henkilöitä, joiden sodan ajan sijoituspaikaksi ei missään tilanteessa ole asepalvelus sopiva, vaikka mitään fyysistä tai henkistä estettä siihen ei olisi. Heille vain löytyy hyödyllisempiä tehtäviä. Kokonaan toinen asia on sitten se, millä tavoin kansakunnan moraaliseen selkärankaan vaikuttaa vapaamatkustaminen - se tulisi tietysti estää.

Kirjoituksen tarkoituksena on loogisesti osoittaa, että jokainen on valmis tappamaan tietyissä oloissa. Jopa itselleen tuntemattomia ihmisiä ja vailla omaan koskemattomuuteen kohdistuvaa uhkaa.

Suurin osa ihmisistä luultavasti kykenee taistelutilanteessa tappamaan, mikäli kokee itseensä kohdistuvan hengenvaaran, jonka saa torjuttua tappamalla. Sen sijaan kylmäverinen tappaminen on sotatilassakin varmaan harvinaista. Kuvitellaan, että näet vihollisen kävelevän kaikessa rauhassa kiväärinkantaman päässä. Tilanne ei mitenkään uhkaa sinua henkilökohtaisesti, mutta voisit helposti tappaa hänet. Luultavasti suurin osa ihmisistä ei - olettaen että ei ole vielä sodan raaistamia - kykenisi tappamaan pahaa aavistamatonta vihollista.

Mutta unohdetaan tuo ja lähdetään kuvittelemaan koejärjestelyä, jossa tutkitaan tappamisvalmiutta. Edetään järjestelmällisesti, vaihe vaiheelta. Aina jossakin vaiheessa tulee vastaan tilanne, jossa jonkun henkilökohtainen tappamiskynnys ylittyy.

Kuvitellaan seuraavanlainen tilanne. Olet sidottuna sähkötuoliin ja ajastin käy, esimerkiksi minuutti aikaa. Minuutin kuluttua tappava virta kytkeytyy päälle. Edessäsi on kuitenkin kytkin, jota liikuttamalla voit halutessasi muuttaa asetuksia. Ja sitten tilanne tilanteelta:

1. Istut sähkötuolissa ja vastakkaisessa tuolissa istuu toinen henkilö. Kytkintä liikuttamalla voit valita, että virta ei kytkeydykään H-hetkellä sinun tuoliisi vaan toisen henkilön tuoliin. (Toki tässä on merkitystä sillä, kuka toisessa tuolissa istuu, mutta tästä vaiheesta selviää pasifistin paperein vain siinä tilanteessa, että ei kääntäisi kytkintä vaikka vastapäätä istuisi Hitlerin reinkarnaatio.)

2. Jos selvisit edellisestä, kehitetään tilannetta. Edelleen kaksi henkilöä, mutta ajastin ei käynnisty, ellei se toinen henkilö paina nappia. Hän tekee näin ja yrittää siis tappaa sinut. Käännätkö kytkintä vai et? (Tämän ero edelliseen tilanteeseen on se, että tällä kertaa vastapelurisi yrittää aktiivisesti tappaa sinut. Eli jos äsken oli valmis kuolemaan, kun ei halunnut surmata syytöntä, niin onko nyt valmis tappamaan henkilön, joka yrittää aktiivisesti tappaa sinut.)

3. Jos selvisit edellisestä, niin kehitetään tilannetta edelleen. Tällä kertaa olet sivustakatsoja, jolla ei ole oman hengenlähdön vaaraa. Napilla varustetussa sähkötuolissa A istuu koko maailman inhottavin henkilö ja toisessa sähkötuolissa B sinulle kaikkein tärkein henkilö maailmassa. Tuolissa A istuva henkilö painaa nappia ja ajastin käynnistyy. Käännätkö kytkintä ja pelastatko henkilön B surmaamalla henkilön A? (Tietysti narsisteille tämä on helpompi tilanne kuin edellinen, mutta luultavasti useimmille ei.)

4. Jos selvisit tuostakin, niin onneksi olkoon, olet totaalinen pasifisti joka ei pidä yhtäkään ihmiselämää toista arvokkampana! (Olet kyllä myös melkoinen idiootti, mutta se ei kuulu tähän.) Mutta jatketaan. Sama tilanne kuin äsken, mutta sähkötuoli B on korvattu sähkösohvalla B, jossa istuu - no, vaikka sata henkilöä. Joista sinä olet yksi. (Lukumäärän voit kuvitella riittäväksi, samoin henkilöt haluamiksesi.) Käännätkö kytkintä ja pelastat nuo sata henkilöä surmaamalla heidän tappamistaan yrittäneen henkilön A?

5. Jos selvisit tuostakin, niin et ole ainoastaan totaalinen pasifisti, vaan myös totaalinen idiootti. Nyt on turha jatkaa enää eteenpäin tätä variaatiota.

Sen sijaan lähdetään katsomaan saivartelua vähentävää vaihtoehtoa. Äsken kuka tahansa pasifisti saattoi todeta missä tahansa vaiheessa, että "niin no, virta kytkeytyy kuitenkin päälle H-hetkellä ja ihmisiä kuolee, joten sama se jos kytkimellä vaihdan kohdetta".

Nyt oletetaan, että kytkin ohittaa ajastimen. Tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin saattoi em. lauseella lohduttautua, että ajastin on se, joka tappaa. Tällä kertaa kytkimen kääntäminen pistää sähköt päälle heti, joten koehenkilö tappaa itse - aktiivisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin saattoi aina toivoa, että jokin toimintahäiriö keskeyttää tilanteen ennen virran kytkeytymistä. Tällä kertaa joutuu kytkintä mahdollisesti käännettyään elämään sen tiedon kanssa, että niiden ratkaisevan parin viimeisen sekunnin aikana olisi saattanut tulla kaikki elämät pelastanut toimintahäiriö. Käydään samat viisi vaihetta läpi. Todennäköisesti jokaiselle tulee tässäkin tilanteessa jossain vaiheessa se hetki, jolloin on valmis kääntämään kytkintä.

Ja lopuksi poistetaan saivartelu kokonaan. Sama tilanne kuin äsken (tai no, tässä ei oikeastaan ole väliä sillä kytkeytyykö virta heti kytkimen kääntämisen jälkeen vai ajastimen mukaan). Nyt koneisto kuitenkin toimii seuraavasti: jos kytkintä kääntää, virta kytkeytyy varmasti. Jos taas ei käännä, virta kytkeytyy vain 99 % todennäköisyydellä. Todennäköisesti jokaiselle tulee tässäkin tilanteessa jossain vaiheessa se hetki, jolloin on valmis kääntämään kytkintä. Eli on valmis surmaamaan toisen ihmisen, vaikka tämän teot eivät välttämättä tapa ketään.

Ajatusta voi kehittää vielä siten, että tuo todennäköisyys muuttuu pienemmäksi. Mikä on raja-arvo kytkimen kääntämiselle? Entä jos todennäköisyys on vain 10 %? Esimerkiksi vaihe 2: vastapäätä istuva tyyppi painaa nappulaa, joka tappaa sinut 10 % todennäköisyydellä minuutin kuluttua. Käännätkö kytkintä, joka pelastaa sinut mutta tappaa tuon tyypin 100 % todennäköisyydellä? Minä kääntäisin. Koska hän on aktiivisesti, tarkoituksella, asettanut minut turhaan kuolemanvaaraan.

Tämän ajatuskokeen tarkoitus oli osoittaa, että jokainen ihminen kykenee tietoisesti tappamaan muita ihmisiä. Tästä on hyvin yksinkertaista edetä loogisesti siihen, että aseistakieltäytyminen on moraalisesti kestämätöntä kansakunnan itsepuolustuksen nimissä. Toki käytännössä pasifistista on enemmän hyötyä lääkintämiehenä kuin hyödyttömänä aseenkantajana, joten heille tämä mahdollisuus suotakoon.

Mutta annettakoon lopuksi puheenvuoro Marokon Kauhu Aarne Juutilaiselle, jolla oli talvisodassa oma tapansa koetella vakaumusta:
Mainittavia huolia eivät aiheuttaneet edes aseistakieltäytyjät. Heidän parantamisekseen Marokon Kauhulla sattui olemaan ikioma, tehokas patenttilääke:
- Vai kieltäydyt sinä asetta kantamasta. Mikäpä siinä, kun ei, niin ei. Mutta noin vahva nuori mies joutaa hyvin etuvartioon, ettei vanhojen mulikoideni täydy siellä aina maata. Otat nyt heti seuraavan vuoron. Eikä sinun tarvitse ottaa mukaasi asetta, jollet siitä pidä. Se on täysin vapaaehtoista.
Aseistakieltäytyjien teorian ja käytännön joutuessa vastakkain käytäntö voitti aina. Selustassa harrastettu suuriääninen suunsoitto vaimen tyystin, kun kyseessä oli oma henki. Siihen mennessä oli leikitelty vain sanoilla ja muiden hengellä.

(Jukka L. Mäkelä: Marokon kauhu, s.98)

tiistai 14. tammikuuta 2020

Keskiarvotilastot - naiset kolmiloikka


Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1Tatyana LebedevaRUS15.258
2Yamilé AldamaCUB15.123
3Yargelis SavigneCUB15.092
4Françoise MbangoCMR15.039
5Caterine IbargüenCOL15.020
6Inna LasovskayaRUS14.967
7Hrisopiyí DevetzíGRE14.965
8Olga RypakovaKAZ14.965
9Ashia HansenGBR14.954
10Trecia SmithJAM14.949
11Iva PrandzhevaBUL14.920
12Rodica MateescuROU14.919
13Šárka KašpárkováCZE14.912
14Anna BiryukovaRUS14.908
15Inessa KravetsUKR14.894
16Anna PyatykhRUS14.877
17Olha SaladukhaUKR14.875
18Magdelin MartinezITA14.847
19Yulimar RojasVEN14.845
20Yekaterina KonevaRUS14.843
21Tereza MarinovaBUL14.838
22Paraskevi TsiamítaGRE14.799
23Marija ŠestakSLO14.783
24Olena HovorovaUKR14.764
25Iolanda ChenRUS14.758
26Adelina GavrilăROU14.700
27Baya RahouliALG14.676
28Viktoriya ValyukevichRUS14.673
29Kéne NdoyeSEN14.672
30Nadezhda AlekhinaRUS14.628
31Mabel GayCUB14.617
32Yelena LebedenkoRUS14.613
33Cristina NicolauROU14.605
34Hanna MinenkoISR14.593
35Olga VasdékiGRE14.587
36Yelena OleynikovaRUS14.582
37Oksana UdmurtovaRUS14.580
38Paraskeví PapahrístouGRE14.565
39Kimberly WilliamsJAM14.565
40Huang QiuyanCHN14.559
41Galina CistjakováRUS14.552
42Xie LimeiCHN14.547
43Shanieka RickettsJAM14.540
44Oksana RogovaRUS14.534
45Keturah OrjiUSA14.532
46Gabriela PetrovaBUL14.530
47Ren RuipingCHN14.524
48Simona La MantiaITA14.508
49Olesya ZabaraRUS14.469
50Yusmay BicetCUB14.455
51Natallia SafronavaBLR14.444
52Carlota CastrejanaESP14.444
53Patrícia MamonaPOR14.433
54Anastasiya PotapovaRUS14.431
55Teresa Nzola Meso BaFRA14.426
56Athanasía PérraGRE14.423
57Yekaterina ChernenkoRUS14.423
58Yelena DonkinaRUS14.417
59Irina GumenyukRUS14.417
60Natalya KutyakovaRUS14.406
61Dana VelďákováSVK14.405
62Biljana TopićSRB14.402
63Anastasiya JuravlyevaUZB14.400
64Tori FranklinUSA14.398
65Dailenis AlcántaraCUB14.398
66Keila CostaBRA14.398
67Yorsiris UrrutiaCOL14.394
68Kristin GierischGER14.380
69Yarianna MartínezCUB14.379
70Aksinnia DzetsukBLR14.369
71Nubia SoaresBRA14.363
72Alsu MurtazinaRUS14.359
73Snežana VukmirovičSLO14.353
74Ana PeleteiroESP14.345
75Svetlana BolshakovaBEL14.342
76Elena Andreea PanţuroiuROU14.341
77Heli Koivula-KrugerFIN14.339
78Anja Valant VelepecSLO14.329
79Anna KrylovaRUS14.324
80Maria DimitrovaBUL14.322
81Irina VasilyevaRUS14.321
82Natalya KayukovaRUS14.313
83Katja DemutGER14.304
84Níki PanéttaGRE14.302
85Cristina BujinROU14.294
86Gundega SprogeLAT14.287
87Olga PankovaRUS14.287
88Liadagmis PoveaCUB14.279
89Jeanine Assani IssoufFRA14.279
90Susana CostaPOR14.277
91Yelena IvanovaRUS14.273
92Yana BorodinaRUS14.266
93Fiona MayITA14.264
94Natallia ViatkinaBLR14.263
95Mariya SokovaRUS14.252
96Anna Jagaciak MichalskaPOL14.246
97Irina EktovaKAZ14.242
98Olga Lidia CeperoCUB14.240
99Yosleivis RibaltaCUB14.239
100Ruslana TsyhotskaUKR14.235


Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

3Tatyana LebedevaRUS15.34
6Yamilé AldamaCUB15.29
7Yargelis SavigneCUB15.28
2Françoise MbangoCMR15.39
5Caterine IbargüenCOL15.31
17Inna LasovskayaRUS15.09
4Hrisopiyí DevetzíGRE15.32
8Olga RypakovaKAZ15.25
14Ashia HansenGBR15.15
13Trecia SmithJAM15.16
11Iva PrandzhevaBUL15.18
12Rodica MateescuROU15.16
9Šárka KašpárkováCZE15.20
16Anna BiryukovaRUS15.09
1Inessa KravetsUKR15.50
22Anna PyatykhRUS15.02
25Olha SaladukhaUKR14.99
20Magdelin MartinezITA15.03
23Yulimar RojasVEN15.02
19Yekaterina KonevaRUS15.04


Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

15Inessa KravetsUKR14.894
4Françoise MbangoCMR15.039
1Tatyana LebedevaRUS15.258
7Hrisopiyí DevetzíGRE14.965
5Caterine IbargüenCOL15.020
2Yamilé AldamaCUB15.123
3Yargelis SavigneCUB15.092
8Olga RypakovaKAZ14.965
13Šárka KašpárkováCZE14.912
21Tereza MarinovaBUL14.838
11Iva PrandzhevaBUL14.920
12Rodica MateescuROU14.919
10Trecia SmithJAM14.949
9Ashia HansenGBR14.954
30Nadezhda AlekhinaRUS14.628
14Anna BiryukovaRUS14.908
6Inna LasovskayaRUS14.967
22Paraskevi TsiamítaGRE14.799
20Yekaterina KonevaRUS14.843
18Magdelin MartinezITA14.847


Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1Heli Koivula-Kruger14.339
2Kristiina Mäkelä14.158
3Natalia Kilpeläinen14.064
4Sanna Nygård13.649
5Elina Sorsa13.625
6Teija Hannila13.451
7Sari Kulmala13.437
8Essi Lindgren13.338
9Carina Kjellman13.324
10Paula Laakso13.281
11Kaisa Gustafsson13.255
12Ragne Kytölä13.199
13Niina Kelo13.192
14Anni Paananen13.184
15Marika Salminen13.179
16Senni Salminen13.129
17Anniina Lindholm13.108
18Sohvi Seppälä13.085
19Hanna Pennanen13.083
20Kira Kytölä13.078
21Emma Pullola13.064
22Sanna Saarman13.034
23Sofi Liljekvist12.983
24Jonna Eriksson12.966
25Sanni Suhonen12.966
26Jessica Hartikainen12.959
27Saara Hakanen12.855
28Saija Miettunen12.850
29Jessica Kähärä12.846
30Heli Paloranta12.835
31Katja Karjalainen12.816
32Katja Ripatti12.768
33Liisa Naskali12.747
34Päivi Kasari12.743
35Susanna Tuominen12.723
36Anna-Maria Jääskeläinen12.714
37Helle Aro12.710
38Elina Kostiainen12.614
39Ada Koistinen12.603
40Sanna-Kaisa Pakkanen12.590
41Marjo Starck12.558
42Päivi Helevä12.556
43Irina Pekkola12.551
44Johanna Pulkkinen12.550
45Ria Ahonen12.534
46Sanni Rajaniemi12.517
47Jenniina Halkoaho12.516
48Jessica Miettinen12.514
49Tanja Rytkönen12.505
50Johanna Halkoaho12.501
51Marjo Käyrä12.480
52Pamela Lindfors12.480
53Senni Ronkainen12.458
54Emma Millard12.456
55Natalia Kisseleva12.438
56Päivi Niskanen12.425
57Salla Kääriäinen12.413
58Marjo Saviranta12.409
59Johanna Hokkanen12.405
60Katja Helenius12.395
61Jenny Uusitalo12.387
62Reetta Hallila12.385
63Anna Pajunen12.384
64Kirsi-Maria Peltonen12.364
65Sini Sanaslahti12.359
66Anna-Emilia Saarinen12.356
67Miia Sillman12.311
68Jaana Kontturi12.296
69Laura Leppänen12.293
70Marika Partinen12.276
71Hanna Jämsä12.272
72Arja Koho12.270
73Anna Koskinen12.262
74Sara Linkama12.250
75Kirsi-Maria Kero12.245
76Laura Rautiainen12.243
77Elina Kakko12.238
78Johanna Paija12.227
79Piia Latvala12.225
80Johanna Ruonala12.221
81Heini Vainionpää12.217
82Salli Kokkinen12.198
83Katja Liikola12.180
84Virpi Tapanainen12.170
85Heidi Karlstedt12.170
86Tiia Mäki12.167
87Katri Suominen12.165
88Annu Lehtiniemi12.163
89Liisa Juutila12.159
90Mervi Väyrynen12.153
91Tiina Hakanen12.145
92Kaisa Öörni12.138
93Eveliina Peltola12.130
94Sirkku Lesonen12.128
95Mia Nieminen12.122
96Jaana Viramäki12.121
97Piia Peltosaari12.117
98Salla Rantanen12.112
99Kaisa Pyymäki12.098
100Henriikka Peutere12.096


Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1Heli Koivula-Kruger14.39
2Kristiina Mäkelä14.31
3Natalia Kilpeläinen14.18
4Sanna Nygård13.81
6Elina Sorsa13.72
7Teija Hannila13.70
10Sari Kulmala13.56
13Essi Lindgren13.44
11Carina Kjellman13.54
15Paula Laakso13.36
5Kaisa Gustafsson13.73
12Ragne Kytölä13.52
19Niina Kelo13.31
16Anni Paananen13.35
8Marika Salminen13.61
26Senni Salminen13.18
18Anniina Lindholm13.32
22Sohvi Seppälä13.23
24Hanna Pennanen13.19
9Kira Kytölä13.61


Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1Heli Koivula-Kruger14.339
2Kristiina Mäkelä14.158
3Natalia Kilpeläinen14.064
4Sanna Nygård13.649
11Kaisa Gustafsson13.255
5Elina Sorsa13.625
6Teija Hannila13.451
15Marika Salminen13.179
20Kira Kytölä13.078
7Sari Kulmala13.437
9Carina Kjellman13.324
12Ragne Kytölä13.199
8Essi Lindgren13.338
21Emma Pullola13.064
10Paula Laakso13.281
14Anni Paananen13.184
23Sofi Liljekvist12.983
17Anniina Lindholm13.108
13Niina Kelo13.192
29Jessica Kähärä12.846

lauantai 11. tammikuuta 2020

Uusinta: Olympialaiset uusiksi

Lukijalle: Tänä vuonna on jälleen kesäolympialaiset, joissa on paljon turhanaikaisia lajeja. Miten olisi jos lajivalikoima pistettäisiin uusiksi neljän vuoden takaisen ehdotuksen mukaisesti?

Tässä päivänä muutamana tuli keskusteltua vaimon kanssa aiheesta nimeltä olympiaohjelma. Totesin, että siellä on aivan tolkuttomasti liikaa lajeja. Etenkin talviolympialaisiin on viime aikoina hyväksytty lajimäärän lisäämiseksi sellaisia urheilumuotoja, joilla ei kuuluisi olla mitään asiaa sinne. Vastaavasti ohjelmasta puuttuu muutamia sellaisia lajeja, jotka sinne kuuluisivat ja joitakin olemassaolevia tulisi hieman rukata. Vaimo kysyi, että mitä minä sitten muuttaisin. Tässä on vastaus.

Lajin kuulumiselle olympiaohjelmaan merkittäviä ovat seuraavat kriteerit, tässä järjestyksessä.
1) Luonnollisuus: Lajin on oltava luontainen tapa mitata paremmuutta, kuten juoksu, uinti tai painonnosto. Kaikki joukkuepelit ovat tietysti enemmän tai vähemmän satunnaisia, koska säännöt voisivat olla merkittävästi erilaiset. Keinotekoisia ne eivät silti ole, toisin kun esimerkiksi kävely: jos tarkoitus on edetä nopeasti, sitten juostaan.
2) Levinneisyys: Joukkuepeleistä jalkapallo on automaattisesti ohjelmassa, koska se on levinnein. Vastaavasti pesäpallo ei tule kysymykseenkään.
3) Urheilullisuus: Lajin on oltava fyysisesti vaativa. Shakkia on joskus esitetty olympiaohjelmaan "henkisenä urheiluna", mutta tällöin pitäisi analogisin perustein ottaa mukaan myös missikisat.
4) Meritokraattisuus: Lajin tulee olla sellainen, että siinä menestymistä rajoittavat mahdollisimman vähän olosuhteet ja resurssit. Toisin sanoen esimerkiksi valtameripurjehdus 20 hengen miehistöllä ei kelpaa, koska kustannukset ja välineiden eroavaisuudet tekisivät kilpailun epäreiluksi.
5) Deterministisyys: Urheilun suola on yllätys, mutta liian satunnainen ei lajin lopputulos sentään saa olla.
6) Moraalisuus: Lajin vaikutus yhteiskuntaan ei saa olla destruktiivinen. Esimerkiksi gladiaattoritaistelu on luonnollinen tapa mitata paremmuutta ja myös mahdollinen, mutta sen vaarallisuus ja raaistava vaikutus sulkevat sen pois lajivalikoimasta.
7) Historiallisuus: Mikäli laji on kuulunut olympiaohjelmaan pitkään, se katsotaan jatkuvuuden kannalta positiiviseksi seikaksi.

Olympialaisten sääntöihin tekisin vielä yhden merkittävän muutoksen. Peruskirjan mukaan kyseessä ovat urheilijoiden, ei kansakuntien, väliset kilpailut. Tämä on kuitenkin joukkuelajeissa ymmärrettävästi toisin ja se asettaa tietyt urheilijat epätasa-arvoiseen asemaan. Esimerkiksi maailman paras koripalloilija saattaa periaatteessa olla vaikka sanmarinolainen, mutta tällöin hänellä ei ole koskaan mahdollisuutta ottaa osaa olympialaisiin. Tämä ongelma on ratkaistavissa yksinkertaisella sääntömuutoksella. Olympialaisten joukkuepeleihin hyväksytään yksi maajoukkue vähemmän ja sen tilalle otetaan kansainvälinen joukkue. Tähän joukkueeseen voidaan valita jokaisesta kyseisessä lajissa olympialaisiin selviämättömästä maasta yksi sellainen pelaaja, joka ei ole koskaan aiemmin olympialaisissa pelannut. Joukkue voi pelata vaikka nimellä Olympia ja olympialipun alla. Yhden pelaajan sääntö takaa, että joukkueen valinnassa ei suosita mitään maata tai että sen runko ei koostuisi jonkin maan maajoukkueesta. Sääntö, joka estää pelaajien valinnan olympialaisiin selvinneistä maista on tarkoitettu poistamaan eturistiriidat. Sääntö ainutkertaisesta valinnasta on tarkoitettu takaamaan olympiaosallistuminen mahdollisimman monelle sellaiselle urheilijalle, jolla ei muuten olisi mahdollisuutta osallistua.

Tässä luettelo olympiakisojen järkevästä lajivalikoimasta. Jokaisen urheilumuodon perässä on lajien määrä muodossa miehet+naiset, jonka jälkeen luettelo lajeista. Sitten tulevat perustelut mahdollisille muutoksille.

Kesäolympialaiset

Ammunta
3 lajia: pienoiskiväärin täysottelu, olympiapistooli ja kaksoistrap.
Sydän sanoo, että tämän on jäätävä, edes kolme lajia. Mutta järki sanoo, että urheilullisten näkökantojen on voitettava ja ammunta ei-fyysisenä lajina ei kuulu olympiaohjelmaan. Laji saa armon, mikäli miesten ja naisten sarjat yhdistetään sukupuolineutraaliksi sarjaksi. Näin olympiaohjelmaan saadaan edes yksi tässä mielessä tasa-arvoinen laji. Haulikkolajeista jää kaksoistrap, koska siinä saadaan luotettavimmat erot kilpailijoiden välille.

Jalkapallo
1+1 lajia: valikoima pysyy ennallaan.
Mutta jotain rotia pitää saada eli FIFA:aa pitää kuristaa, jotta parhaat pelaajat saataisiin mukaan.

Koripallo
1+1 lajia: valikoima pysyy ennallaan.

Lentopallo
1+1 lajia: perinteiset joukkuepelit.
Beach volley saa mennä. Kiva show, etenkin naisten puolella, mutta ei kuitenkaan olympiatasoa.

Melonta
6+5 lajia: K-1 200 m, 1000 m, 5000 m. K-2 1000 m. K-4 1000 m. Vain miehille C-1 1000 m.
C-luokat eli kanadalaiskanootit eivät ole läheskään yhtä yleisiä kuin K- eli kajakkiluokat, joten ohjelmasta pudotetaan pois kaksi miesten luokkaa ja jätetään vain se peruslaji. Olympiaohjelmassa ei ole edes ollut naisten C-luokkia eikä sellaista otetakaan, ellei kanoottiliitto kasvata naisten MM-matkaa 500 metristä kilometriin. Osa naisten kajakkiluokista on kilpaillut olympialaisissa vain 500 metrillä 1000 metrin sijaan, mutta ne kaikki muutetaan 1000 metrin kisaksi. Miesten kajakkikaksikon pikamatka pudotetaan pois. Maratonmatkat puuttuvat olympiaohjelmasta, mutta ne otetaan käyttöön samalla matkalla kuin nykyään MM-kisoissa eli 5000 metrillä.
Kanoottipujottelu saa pudota kokonaan pois ohjelmasta.

Miekkailu
1+1 lajia: kalpa.
Säilä ja floretti saavat jäädä pois, koska kalpa on se arvostetuin ja luonnollisin (osuma-alueena koko keho) lajeista. Lisäksi se on myös nykyaikaisessa viisiottelussa käytetty miekka.

Nykyaikainen viisiottelu
1+1 lajia: ennallaan.
Laji saa armon säilyä siksi, että se on itse Pierre de Coubertinin keksintö. Paronin alkuperäinen, jalo mutta epäkäytännöllinen ajatushan oli se, että lajissa kilpailtaisiin vain olympialaisissa. Tosin ratsastus saataisiin korvata maastopyöräilyllä lajin säilymiseksi.

Paini
8+6 lajia: vapaapaini. Naisten painoluokat ennallaan, miehille mukaan nyt välistä puuttuvat 61 ja 70 kg painoluokat.
Valitettavasti näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna kreikkalais-roomalainen saa mennä, koska vapaapaini on kuitenkin se suositumpi. Samoin siksi, että muut kamppailulajit poistuvat, jolloin olisi epäreilua poistaa ainoasta jäljelle jäävästä jalkojen käyttö. Kuten myös siksi, että naiset painivat käytännössä pelkästään vapaata. Naisten paini olisi sellaisenaan pudonnut muuten pois kokonaan vähäisemmän harrastajamääränsä takia, mutta jää nyt ainoana kamppailulajina jäljelle.

Painonnosto
8+7 lajia: ennallaan.
Laji saa säilyä doping-ongelmistaan huolimatta, koska se mittaa absoluuttista paremmuutta luonnollisella mittarilla. Pitäisi kylläkin pohtia, olisiko tempaus poistettava. Jos tarkoitus on mitata, kuka nostaa eniten, niin miksi pitää olla myös vähemmän tehokas nostomuoto? Poistettiinhan punnerruskin ohjelmasta jo 1972.

Purjehdus
3+3 lajia: purjelauta, laser (naisilla laser radial) ja 470.
Purjehdus saa niukasti armon säilyä perinteikkäänä ja luonnollisena meritokraattisuuden puutteestaan huolimatta. Lajeja on oltava kolme eli purjelautailu erilaisena, yksinpurjehdus ja kaksinpurjehdus. Muut joutavat pois.

Pyöräily
5+5 lajia: Maastopyöräily, maantiepyöräily, maantieaika-ajo, eräajo, omnium.
Ohjelmasta poistuvat BMX, keirin ja joukkuekilpailut. Eräajo saa armon historiallisena ja suosittuna lajina. Omniumin pistelaskun muuttamista enemmän voittoa kuin tasaisuutta suosivaksi sietää harkita.

Pöytätennis
1+1 lajia: kaksinpelit
Laji saa jäädä erityisesti Aasian suosionsa takia ja myös siksi, että se on fyysisesti meritokraattinen: pöytätennispelaaja ei saa etua mistään normista poikkeavasta ruumiinrakenteesta. Joukkuekilpailut poistuvat kuitenkin ohjelmasta.

Soutu
4+4 lajia: yksikkö, perämiehetön kaksikko, kahdeksikko ja kevyt yksikkö.
Peruslaji yksikkö säilyy tietysti, lisäksi ohjelmaan on otettava kevyt yksikkö kevyen pariairokaksikon tilalle, jotta muillakin kuin kaksimetrisillä olisi mahdollisuutensa. Kahdeksikko perinteisenä lajina säilyy. Yksikön ja kahdeksikon välistä on säästettävä yksi perämiehetön yhdellä airolla soudettava luokka, joksi valikoituu perämiehetön kaksikko. Tämä onkin varmaan lesbojen suosikkilaji, koska englanniksi se on "coxless pair". Vastaavasti sinkkunaiset soutavat yksikköä, "single scull", ja naineet naiset kahdeksikkoa, koska se on "coxed eight".

Tennis
1+1 lajia: kaksinpelit.
Säilyy ohjelmassa suosituimpana mailapelinä. Nelinpelit ja sekanelinpelit joutavat pois.

Uinti
10+10 lajia: 50 m, 100 m, 200 m, 400 m, 800 m, 1500 m, 4 x 100 m viesti ja 10 km avovesiuinti, kaikki vapaauinteina. Uimahypyissä 3 m ponnahduslauta ja 10 m kerroshypyt.
Kaikki muut uintityylit saa heittää pois. Eihän juoksuissakaan kilpailla erikseen takaperinjuoksussa, tasajalkahyppelyssä ja kumisaappaat jalassa juoksussa. Lisäyksenä ohjelmaan ovat tulleet miehille 800 m ja naisille 1500 m. 4 x 200 m viesti on poistettu turhan samanlaisena kuin 4 x 100 m, jos uintiliitto haluaa niin saa ottaa ohjelmaansa pitkän viestin eli 4 x 400 m, joka voidaan sitten ottaa olympialaisiin.
Uimahypyistä parikilpailut pois.
Vesipallo joutaa myös pois.
Taitouinnista nyt puhumattakaan.

Voimistelu
8+6 lajia: perinteiset miesten kuusi- ja naisten neliottelun telinelajit pysyvät kukin omana mitalilajinaan, samoin moniottelut ja joukkuekilpailut.
Karsintajärjestelmälle sen sijaan on tehtävä jotakin, nykyisellään se on varsin epäreilu.
Rytminen voimistelu saa lentää huuthelkkariin.
Trampoliinihyppely samoin.

Yleisurheilu
24+24 lajia: Lajivalikoima sama kuin nykyään, paitsi parilla pienellä muutoksella. Kävelyt poistetaan keinotekoisena lajina. Eihän kilpailla siinäkään, kuka koviten kuiskaa. Lisäyksenä ohjelmaan puolimaraton ja 8 km maastojuoksu sekä miehille että naisille. Maastojuoksu voidaan kilpailla myös talviolympialaisten yhteydessä, kuten on joskus ehdotettu.

Uusi laji:
Suunnistus
1+1 lajia: yksilökilpailut
Pitkä matka, keskipitkä matka ja sprintti cup-kilpailuna, jossa pistetaulukko sijoitusten mukaan ja yhteispistemäärä ratkaisee kokonaiskilpailun sijoitukset.


Kokonaan poistettavat lajit

Golf: Kun kuulin golfin päässeen olympiaohjelmaan, jäin odottelemaan piereskelyn hyväksymistä lajivalikoimaan. Ei siinäkään menestyminen vaadi fyysistä kuntoa, mutta toisin kuin golfissa, sentään jonkinlaisen ruokavalion noudattamista.

Jousiammunta: Niillä ja rajoilla, mutta poistetaan koska ei ole riittävän urheilullinen, harrastajamäärältään riittävä eikä perinteinen (ohjelmassa vasta 1972 alkaen).

Judo: Jos haluaa otella, sitä varten on paini.

Käsipallo: Ei ole riittävän suosittu missään säilyäkseen. Jos kori- tai lentopalloa ei olisi, saisi armon.

Maahockey: Tätä lajia ei ikipäivänä hyväksyttäisi olympiaohjelmaan, ellei se olisi kuulunut siihen jo ties kuinka kauan.

Nyrkkeily: Vaikka laji on hyvin perinteinen ja fyysisesti monipuolisimpia, on sen perusasetelma silti epäterve. Väitetään, että nyrkkeily aiheuttaa aivovaurioita, mutta syy-seuraussuhde on yhä selvittämättä; ehkä aivovauriot aiheuttavat nyrkkeilyä.

Ratsastus: Joutaa pois, koska aiemminkaan ei kaakkien kaulaan ole mitaleita ripustettu, vaan ne on epäreilusti annettu vain ratsastajille.

Rugby: Mitä järkeä oli ottaa olympiaohjelmaan rugby sevens eikä varsinaista rugbyä, joka sekään ei sitä paitsi sinne kuuluisi?

Sulkapallo: Karsiutuu niukasti ja ainoastaa siitä syystä, että yksi mailapeli riittää ja paikka kuuluu tennikselle suosionsa ansiosta. Absoluuttisesti sulkapallo olisi kyllä parempi valinta.

Taekwondo: Laji joka pääsi ylipäätään ohjelmaan vain siksi, että sillä oli parempi suhdetoiminta kuin karatella ja haluttiin hyvittää Etelä-Koreaa, joka ei saanut sitä muuten kuin näytöslajiksi omiin kisoihinsa.

Triathlon: Epäonnistuneiden kestävyysurheilijoiden kaatopaikka tipahtaa niukasti ohjelmasta. Kahdesta syystä. Ensinnäkin triathlonin alkuperäinen ajatus oli Ironman-kilpailu ja olympialaisissa on vain neljännesmatka. Toiseksi peesaus on olympiamatkalla sallittua, mikä vähentää pyöräilyosuuden merkitystä.


Talviolympialaiset

Alppihiihto
4+4 lajia: pujottelu, suurpujottelu, supersuurpujottelu ja syöksylasku.
Alppiyhdistetty joutaa heittää pois. En itse koko lajista juurikaan perusta, mutta säilyköön nyt ohjelmassa, kun muuten noissa alamäkeen mentävissä lajeissa käy melkoinen apuharvennus. Sivuhuomautuksena on lisättävä, että "supersuurpujottelu" eli englanniksi "super-G" on typerimpiä lajinimiä ikinä. Mitä vikaa olisi nimessä "syöksypujottelu"?

Ampumahiihto
2+2 lajia: yksilökilpailu ja viesti.
Sekaviesti ulos. Ja on täysin älytöntä, että ampumahiihdossa kilpaillaan neljä eri yksilökilpailua, jotka ovat käytännössä samoja, koska kuka tahansa huippu voi voittaa minkä tahansa kilpailun. Nämä neljä yksilölajia korvataan cup-muotoisella kilpailulla, jossa hiihdetään ensin normaalimatka, pikamatka ja yhteislähtö. Näistä lasketaan pisteet, jotka muutetaan jollain sopivalla järjestelmällä aikaeroiksi, joiden mukaan lähdetään sitten takaa-ajokisaan. Sijoitukset jaetaan takaa-ajon tulosten perusteella.

Hiihto
5+5 lajia: 15 (naiset 10) km perinteinen, 30 (15) km skiathlon, 50 (30) km vapaa, sprintti ja viesti.
Pariviesti pois. Vapaan hiihtotavan kisa takaisin väliaikalähdöksi, nykymuodossaan se on 48 km laturetki ja 2 km sprintti. Yhteislähdöksi riittää kyllä skiathlon. Pitkän ja lyhyen matkan tyylejä voidaan vaihtaa aina neljän vuoden välein, mutta jos ne pysyvät vakioina, niin pitkä matka vapaalla ja lyhyt perinteisellä.

Jääkiekko
1+1 lajia: pysyy ennallaan.
Suosituimpana jääpelinä myös naisten jääkiekko saa pysyä, koska muut vaihtoehdot olisivat vielä huonompia.

Pikaluistelu
5+5 lajia: 500 m, 1000 m, 1500 m, 5000 m ja massastartti.
Joukkuekilpailu on sinänsä viihdyttävää katseltavaa, mutta ei sen paikka sentään olympialaisissa ole. Kymppitonnin korvaa massastartti, mikä samalla ratkaisee sen ongelman, että naisilla ja miehillä on ollut hieman eri matkat. Ja 500 m pitää luistella sisä- ja ulkoradan yhteistuloksina eikä yhtenä lähtönä, kuten KOK nyt vaatii.

Taitoluistelu
1+1+2 lajia: yksinluistelut, pariluistelu ja jäätanssi.
Joukkuekilpailu joutaa keinotekoisena pois.


Kokonaan poistettavat lajit

Curling: Kun Suomella meni vuoden 2006 talvikisoissa huonosti, niin sanoin että tämän kurjuuden kruunaisi se, että curlingissa tulisi kultaa. Pois ja äkkiä, eihän kesäkisoissakaan ole keilailua.

Freestyle: Uusia lajeja keksivät ja harrastavat lähinnä ne, jotka eivät vanhoissa pärjää. Tämäkin on alppihiihdon täysin turha spin-off.

Kelkkailu: Joutaa mennä eikä tarvitse edes perustella.

Lumilautailu: Jos on tarkoitus tulla rinnettä pitkin alas nopeasti, niin sukset on keksitty.

Mäkihyppy: Laji on kehittynyt evoluutiossaan niin älyttömäksi, että olosuhteita pitää tasoitella kaikenlaisin kummallisin säännöin. Putoaa niukasti ohjelmasta, ratkaisevana tekijänä myös harrastajamäärän vähäisyys. Yksi valmennettavistani on voittanut juoksukilpailun, jossa oli enemmän osanottajia kuin koko maailmassa aikuisten sarjan mäkihyppääjiä. Puhumattakaan naisten sarjasta, jossa kilpaili Sotsissa 30 hyppääjää, mikä taisikin olla yli puolet kaikista harrastajista.

Short track: Ja arvotaan seuraava voittaja. Kilpaa luistelu oli jo ohjelmassa, mitä itua oli lisätä suurelta osin tuurilaji mukaan?

Yhdistetty: Löytyykö tällekään lajille edes tuhatta harrastajaa koko maailmassa? Oli ymmärrettävä oivallus joskus sata vuotta sitten, kun mäkeä hypättiin ja maastossa hiihdettiin samoilla suksilla. Jos tätä ei olisi silloin keksitty ja nyt joku ehdottaisi, niin valkotakkiset miehet tulisivat hakemaan. Sama kuin ehdottaisi kuulantyönnön ja rytmisen voimistelun yhdistämistä.