torstai 19. syyskuuta 2019
Välihuomautus 132 : Käänteistä rasismia
Uusimmassa Urheilulehdessä oli pitkä juttu tuoreen pika-aitojen SE-naisen Annimari Kortteen vuoristoratamaisesta urasta. Korte oli nuorena lupaava juoksija, mutta sairastelu vaivasi niin että ura oli viisi vuotta telakalla. Ennen loukkaantumiskierrettään hän lähti 19-vuotiaana USA:han yliopistourheilumyllyyn Georgian yliopiston riveihin ja koki yllätyksen:
Totesin jo parikymmentä vuotta sitten, että jos valkoinen lyö mustaa, se on rasismia mutta jos musta lyö valkoista, se on kulttuuriero. Mutta nytpä selvisi että se onkin käänteistä rasismia.
Jos rasismi on paha, niin onko käänteinen rasismi sitten hyvä?
Myöhemmin Korte siirtyi San Diegon yliopistoon ja sielläkin tapahtui:
Luulisi että tuon jälkeen alkaisi jo olla, mutta fiksuna naisena hän ei anna 90 %:in pilata sen 10 % mainetta.
Tuli vain mieleen, minkälainen haisunäädän kusimyrsky olisi jenkeissä mahtanut syntyä, jos valkoinen urheilija olisi raivonnut: "What the fuck this black girl is doing here?" Tyttö oli kauhuissaan, kun hänen kämppäkaverikseen oli laitettu mustaihoinen.
Tai sitten toisessa paikassa joukkueeseen olisi tullut ainoa musta: ... sai kuulla tummuudestaan. "He olivat aluksi tosi tylyjä. Vaikka olin kuuloetäisyydellä, he saattoivat sanoa, että äiti ei päästäisi minua mustaihoisena heille kylään."
Tuskin jenkeissäkään olisi ilman pöyristymisiä selvitty. Saati sitten montako marssia, tukikonserttia ja rasismin vastaista teemapäivää Suomessa olisi vastaavassa tilanteessa järjestetty.
Joskus sotien jälkeen kun mustia bebop-tyylin jazz-muusikkoja alkoi esiintyä Euroopassa heidän soittotaitonsa aiheutti myös ns. käänteisen rasimsmin. Sen mukaisesti eurooppalaiset ryhtyivät fanittamaan mustia muusikoita ja jopa halveksimaan heidän valkoisia kollegoitaan.
VastaaPoistaNo niin, tulipahan selväksi asian sekin puoli. Mielenkiintoista sinänsä, että virallisesti rotuja (vast.) ei ole olemassakaan, mutta varsinkin tuolla Ameriikan Ihmemaassa se tuntuu määrittävän milteipä kaiken mahdollisen. Tai sitten se on vain sosiaalinen konstruktio™, paitsi silloin, kun se ei ole. Otapa näistä sitten selvä. Ja valitettavasti tuo vähä-älyisyys soluttautuu tänne meitinkin Impiwaaraamme yhä kiihtyvällä vauhdilla.
VastaaPoista-J.Edgar-
Milloinkahan ruvetaan möykkäämään kulttuurisesta omimisesta valkoihoisille jazz- ja blues-uusikoille?
VastaaPoistaRotuja on olemassa mikäli asiantilasta on hyötyä etnisesti edistyksellisille henkilöille.
VastaaPoistaRotuja ei ole olemassa mikäli asiantilasta on hyötyä etnisesti edistyksellisille henkilöille.
Jääkiekko lienee vapaa sekä etu- että kääntöpuolen rasismista. Mistähän lie johtuukaan, että joissakin lajeissa valkoisten on helpompi tulla toimeen?
VastaaPoistaJääkiekko on kaikkein paras. :D :D
VastaaPoistaSiinä 2 valkoista porukkaa pukeutuvat haarniskaan ja kisaavat keskenään kumpi pääsee enemmän hakkaamaan ilolla & nautinnolla yksittäistä alastonta pientä mustaa.
Keilailu taas huonoin. :D :D
Siinä 1 iso musta pyrkii kaikin tavoin jyräämään ja kaatamaan 10 muodokasta, kaikessa rauhassa keskustelevaa valkoista.
Tuo VNV:n vertailu on hyvä, tosi hyvä. Ja paikkansa pitävä. Eli noin se just menee:)
VastaaPoistaHuru-ukko
VNV. Kiitos tiedosta.
VastaaPoistaToisaalta voisi kokeilla pelkästään mustilla pelaajilla tähditettyjen joukkueiden kiekkomatseja. Saattaisivat olla katsomot täynnä piirien edustajia, toki myös itserasisteja ehkä kiinnostaisi.
Professori: En viitsi mainita nimiä, mutta aikoinaan eräs sittemmin varsin tunnettu muusikko bändeineen meikkasi itsensä italialaisen näköiseksi niin möi paljon paremmin ravintolakeikoillaan kun sai esiintyä jonain luigisalvatorena.
VastaaPoistaJ.Edgar: Yrjöperskeles määrittelikin jo kommentissaan milloin rotuja on ja milloin ei.
Ano: On jo alettu. Itse odottelen milloin aletaan möykkäämään kulttuurisesta omimisesta siinä kohtaa kun huomataan että kaikki teknologia on eurooppalaisten kehittämää mutta niin vain sitä käytetään ihan hävyttömästi kaikkialla.
Veijo Hoikka, Vittuuntunut NettoVeronmaksaja ja Huru-ukko: En viitsi taaskaan mainita nimiä, mutta joskus 80-90 -lukujen vaihteessa kaksi suomalaista jo uransa lopettanutta kiekkolegendaa sattui Kanadan-reissullaan osumaan paikalle historialliseen NHL-otteluun. Siinä nimittäin molemmat maalivahdit olivat ensimmäistä kertaa mustia. Toisen läsnäolleen mukaan ottelu jäi runsaasta laukausmäärästä huolimatta varsin vähämaaliseksi siksi, että molemmat joukkueet yrittivät ampua enemmän maalivahtia kohti kuin maaliin.