Hallitus on vankka

Elettiin vuotta 202? ja Suomessa hallitsi edelleen vuonna 2019 valtaan astunut vasemmistohallitus. Oli käynyt kuten sosialistista talouspolitiikkaa noudatettaessa aina käy eli toisten rahat olivat loppuneet. Vastoin yleistä harhaluuloa tähän ongelmaan on olemassa kaksi ratkaisua, ei vain yhtä.
Yleisesti tunnettu ratkaisu on vähentää sosialismia, mikä yleensä tarkoittaa väistämättä jonkinmoista rytinää ja yhteiskunnallista levottomuutta. Se on vähän kuin yrittäisi ratkaista yli tulvivan tekojärven ongelmaa poraamalla patoon reikä.
Toinen ja vähemmän tunnettu ratkaisu on korottaa patoa. Eli lisätä sosialismin määrää. Tämä ratkaisu on toteutettavissa vain tiettyyn rajaan asti, kuten padonrakentaminenkin. Padonrakentamisessa rajoittavat tekijät ovat perusteiden kantavuus ja käytettävissä olevat resurssit. Sosialismin lisäämisessä rajoittavat tekijät ovat valtaapitävien valmius käyttää voimakeinoja kansaa vastaan sekä kansalta ryöstettävissä olevien resurssien määrä.

Suomen pääministeri Antti Rinne oli mainettaan viisaampi mies. Mikä ei silti vielä ollut kovin paljon sanottu. Siitä huolimatta hän oli varautunut tilanteeseen jo etukäteen nähdessään, että rahanjakopolitiikka Curley-ilmiöineen ei voinut jatkua nykyisellään kovin kauan. Oli joko vähennettävä menoja tai lisättävä tuloja.

Vähemmän lujahermoisella miehellä olisivat kädet vapisseet hänen lukiessaan pitelemäänsä paperia, mutta Rinteellä ei. Suomea on kautta historian siunattu (tai kirottu) pääministereillä, joiden pokka pitää. Vapinat juuri ennen romahduksen tuloa oli perinteisesti jätetty Saksan johtajille niin menneisyydessä kuin nykyäänkin.

Pääministeri oli teettänyt selvityksen siitä, mitä oli tehtävä jotta rahat riittäisivät edes jotenkuten. Menojen todellista karsimista ei edes harkittu, ei ainakaan omilta äänestäjiltä. Tunnetusti kansa äänestäisi mieluiten valtaan sen, jonka ohjelma olisi verojen vähentäminen ja palvelujen lisääminen. Ja kaikkein eniten ääniä saisi se, joka esittäsi verojen siirtämistä valtion maksettaviksi. Mutta näitä ei voinut luvata eikä itse asiassa ollut tarvettakaan. Riitti kun miellytti valtaosaa äänestäjistä. Ei, ainoa vaihtoehto oli sosialistisen politiikan lisääminen.

Paperinivaska suhisi pääministerin käsissä. Puolueen nimi oli sosialidemokraattinen puolue, vaikkakin yleensä lisättiin toinen a. Sosiaalidemokraattinen puolue. Pääministeri hymähti ajatellessaan, että yhdyssanan "sosialidemokraattinen" ensimmäinen osa oli muuttunut jo aikoja sitten ja nyt olisi rehellisempää muuttaa toinenkin. "Sosiaalidiktatorinen" olisi oikeampi. Onneksi rehellisyys ei kuitenkaan kuulunut puoluetta rasittaviin ominaisuuksiin.

Hän oli tilannut tämän selvityksen mahdollisista operaatioista sillä toimeksiannolla, että nuppi kaakkoon. Kokeneena poliitikkona hän ymmärsi, että halutessaan mahdottomia piti vaatia vielä enemmän, jotta kompromissina saisi sen mitä oikeasti halusi. Olihan tämä selvitys radikaali. Edes tässä tilanteessa hän ei uskaltaisi aivan kaikkea vaatia, mitä paperissa ehdotettiin. Suurinta osaa kyllä, ja hän uskoi saavansa suurimman osan vaatimastaan läpi. Mikä taas varmistaisi sen, että jotenkuten selvittäisiin ja ennen muuta valta-asema saataisiin pidettyä. Fiksuna miehenä hän toki ymmärsi, että sosialismin lisääminen siirtäisi ongelmia vain eteenpäin, mutta se olisi jo seuraavan poliitikkosukupolven ongelma. Siinäpähän nämä nykyhallituksen nuoremmat ministerit aikanaan pähkäilisivät, miten lisätä sosialismia entisestään. Paitsi ne fiksummat, jotka ymmärtäisivät luopua vallasta ja siirtyä hyvin palkattuun lokoisaan palkkiovirkaan. Tyhmemmille olisi loppujen lopuksi ihan oikein, että joutuvat siivoamaan tätä sotkua, tuumi pääministeri ja luki tiivistelmän vielä kerran.


1. Eläkkeet

Eläkkeistä ei leikata. Kaikki pidetään ennallaan. Paitsi jos eläkeläisellä on omaisuutta. Tällöin hän voi vastata elinkustannuksistaan omaisuutta realisoimalla, ainakin osittain. Katsotaan asialliseksi, että hänen eläkkeestään leikataan tietty prosenttiosuus. Yksi prosenttiyksikkö jokaista kymmentätuhatta euroa ylittävältä osuudelta. Esimerkiksi tuhannen euron eläke ja omistuksessa 120 000 euron asunto, 20 000 euron auto ja 30 000 euron edestä arvopapereita eli 170 000 euron omaisuus. Tällöin eläke leikkaantuu 17 % eli ei ole 1000 euroa, vaan 830 euroa.
Seurauksia: Vanhusten on realisoitava varallisuuttaan, jolloin yhteiskunta tasa-arvoistuu koska perintöjä ei enää ole jaettavaksi.


2. Lapsilisät

Lapsilisiä korotetaan 10 %, myös yksinhuoltajien lisäosaa. Niitä ei kuitenkaan makseta lainkaan perheille, joissa vanhempien yhteenlasketut verotettavat tulot valtionverotuksessa - tai vastaavasti varallisuus, suurempi näistä kahdesta - ylittävät 120 000 euroa. Karsinta alkaa 21 000 eurosta ja on yksi prosenttiyksikkö jokaista tuhatta euroa kohti. Myös äitiyspakkaus jaetaan jatkossa vain tapauksissa, joissa vanhempien yhteenlasketut verotettavat tulot valtionverotuksessa alittavat 60 000 euroa.
Seurauksia: On huomattava, että tämä järjestelmä suosii heikossa asemassa olevia yksinhuoltajia, koska heidän tapauksessaan tuloja ansaitsee vain yksi henkilö. Yhtenäisiä, kahden vanhemman perheitä karsinta rokottaa huomattavasti.


3. Opintotuki

Mikäli opiskelijalla on omaisuutta, opintotuki (ja asumislisät) karsiutuu samalla tavalla kuin lapsilisät, mutta heti tuhannen euron tuloista tai varallisuudesta alkaen. Eli suuremman näistä kahdesta ylittäessä tuhat euroa opintotuesta karsiutuu yksi prosentti ja sen ollessa satatuhatta euroa opintotukea ei saa lainkaan.
Seurauksia: Opiskeluaikojen pitäisi lyhentyä, kun työssäkäynnin kannattavuutta suitsitaan.


4. Oppivelvollisuus

Oppivelvollisuusikä nostetaan 25 vuoteen. Mikäli henkilö ei ole tähän mennessä suorittanut ammattitutkintoa, hän ei ole oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Samalla vanhempien nykyistä, 20 vuoteen yltävää elatusvelvollisuutta nostetaan 25 vuoteen. Vanhempien tulot huomioidaan opintotuessa.
Seurauksia: Vanhempien elatusvelvollisuus tulee de facto koskemaan vain vanhempia, joilla on varallisuutta. Samalla varakkaat vanhemmat tukevat lapsiaan enemmän, jolloin valtion maksurasite pienenee.


5. Työttömyyskorvaukset

Aktiivimallista luovutaan sen sivukustannusten takia. Peruskorvausta korotetaan 20 %. Ansiosidonnaisen osan suuruus lasketaan puoleen nykyisestä, samoin sen määräaika puolitetaan. Työttömyyskorvausta leikataan, mikäli työttömällä on varallisuutta. Leikkausprosentti toimii samoin kuin eläkkeissä. Leikkaus tapahtuu myös, mikäli työttömän puolison verotettavat tulot tai varallisuus ylittävät vastaavat rajat.
Seurauksia: Työttömyyskorvausten maksumäärät vähenevät huomattavasti, kuitenkaan heikoimmassa asemassa olevien korvauksia ei leikata. Sivutuotteena perheet hajoavat, kun kokonaisansiot havaitaan paremmiksi sinkkuina.


6. Luparahastus

Drone-lennättäminen on jo tulossa luvanvaraiseksi. Vastaavia harrastuslupia voidaan keksiä loputtomiin. Urheiluseuratoimijoiden on suoritettava pakollinen lupakortti, joka on kolme vuotta kerrallaan voimassa. Ratsastusta harrastavien on suoritettava hevosen ajokortti. Soutu- ja muillekin veneille on määrättävä rekisteritunnukset ja viiden vuoden välein tehtävä katsastus. Yksityisyrittäjille määrätään yrittäjäkortti, johon vaadittava tutkinto on suoritettava kolmen vuoden välein.
Seurauksia: Työllisyystilanne paranee, kun kaikille luville tarvitaan valvojat. Lupien hintaan voidaan upottaa leimaveroja, joiden avulla valtion kassa karttuu.


7. Yhteisverotus

Siirrytään aviopuolisoiden yhteisverotukseen, jossa puolisoiden verotettavat tulot lasketaan yhteen ja verotetaan kuin kyseessä olisi vain yksi ihminen. (Tämä ei tietenkään koske avopareja, koska valvonta olisi mahdotonta, eikä rekisteröityjä parisuhteita, koska tämä on pieni korvaus heteronormatiivisesta sorrosta.)
Seurauksia: Vanhanaikaisen avioliiton tien loppu. On mahdollista, että säädöstä yritetään kiertää vale-eroilla, joissa pariskunta eroaa virallisesti ja jatkaa kuitenkin yhteiseloa. Tätä voidaan suitsia ottamalla käyttöön avioerovero. Sen suuruudeksi voi määrätä vaikkapa 50 % kyseisen henkilön sinä vuonna maksamista valtionveroista.


8. Varallisuusvero

Otetaan vuonna 2005 poistettu varallisuusvero uudelleen käyttöön. Rikkaiden poismuuton pelossa ei kuitenkaan entisessä, vaan uudessa muodossa. Varallisuusveroa tulee maksaa 100 000 euroa ylittävästä omaisuudesta 5 %. Veromaksimi saavutetaan 200 000 euron kohdalla, jolloin veroa maksetaan 5000 euroa. Tämän suuremmaksi varallisuusveron määrä ei voi kasvaa.
Seurauksia: Vero ei kosketa ihmisiä, jotka eivät omista asuntoa tai muuta varallisuutta. Miljoonien suuruisissa omaisuuksissa 5000 euroa ei tunnu myöskään, joten tämä ei käytännössä vaikuta varakkaiden veropakolaisuuteen.


9. Autoverotus

Autoveroa nostetaan 50 %. Autoveroihin myönnetään kuitenkin Helsinkiin 60 %, muihin yli 100 000 asukkaan kuntiin (sekä Kauniaisiin) 40 % ja yli 30 000 asukkaan kuntiin 20 % huojennus. Tämä siitä syystä, että seuduilla on toimiva julkinen liikenne, joten siellä auton omistavat ilmiselvästi tarvitsevat autoa välttämättä ja heitä on siitä turha rangaista.
Seurauksia: Väestön pakkautuminen entistä enemmän suurkeskuksiin, mikä on ekologisesti järkevää. Maaseudulle jäävät vain ne, jotka eivät kerta kaikkiaan halua tai pysty muuttamaan sieltä pois. Kepu hyväksyy suunnitelman, koska tällä tavalla se saa pidettyä valtansa kunnissa - olkoonkin että asukasmäärät ovat vähäiset.


10. Äänioikeuden laajentaminen

Äänioikeus laajennetaan kaikkiin 15 vuotta täyttäneisiin Suomessa asuviin tai Suomesta turvapaikkaa hakeneisiin. Äänioikeus on perusihmisoikeus ja suurimmalla osalla turvapaikanhakijoista ei ole mahdollisuutta äänestää omassa maassaan.
Seurauksia: Laajennetun äänioikeuden piiriin tulevista valtaosa äänestää vihervasemmistolaisia puolueita. Maahanmuuttajat siksi, että nämä puolueet kannattavat rahanjakoa ja nuoriso siksi, että ymmärrystä elämän realiteeteista ei vielä ole. Näin saadaan valta pysymään varmemmin nykyisen hallituskoalition käsissä. Tosin nuorisovaalien tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että joka vaalipiirissä arvonnassa numeron 69 saaneen läpipääsymahdollisuudet moninkertaistuvat.


Pääministeri laski paperin pöydälle. Vain yksi epäilys jäyti hänen mielessään. Sosialismin lisäämisessä rajoittavat tekijät ovat valtaapitävien valmius käyttää voimakeinoja kansaa vastaan sekä kansalta ryöstettävissä olevien resurssien määrä. Resursseja oli yhä ryöstettävissä keskiluokalta ja voimakeinojakin oltiin valmiita käyttämään. Mutta vedettäisiinkö nyt hihna liian kireälle? Tähän asti oli luotettu siihen, että keskiluokalla oli liikaa hävittävää. Eivät he uskaltaneet ilmaista tosiasioita riistosta, haittamaahanmuutosta ja sosialismista julkisen häpeän ja ansiotulojen menettämisen pelossa. Mutta entäpä jos nyt tästä ohjelmasta hyväksyttäisiin edes puolet? Olisiko se liian pitkälle menemistä? Nousisiko keskiluokka kapinaan?
Yhtäkkiä pääministerin takaraivossa alkoi jyskyttää korvamatona tietty kappale. Kappale, jonka sanat sopivat keskiluokan tilanteeseen täydellisesti. Valmis marssilaulu keskiluokan kapinan nousulle. Historian ironiaa pahimmillaan: sata vuotta, ympäri käydään ja yhteen tullaan:



1. Pieni Suomen kansa
katkoo kahleitansa
kärsimysten malja se jo kukkuroillaan on.
Raakaa sortovaltaa vastaan
nostaa maasta armeijastaan
jalon kansan parhaat pojat taistohon.

2. Hallitus on vankka
kätyrlauma sankka
se kauhuntuskaa levittää yl' onnettoman maan.
Urhojansa kansanvalta
työntää esiin kaikkialta
elämästä, kuolemasta kamppaillaan.

3. Kiihtyy yhä taisto
vapauden vaisto
keskiluokan keskuudessa kasvaa yhä vaan.
Ei nyt auta hallitusta
piinat, kidutus ja tuska
urhot kaatuu vapauden laulut huulillaan.

4. Virkavallan huolena
vankilat ja tuonela
tutkimatta hirttäminen, mestaus.
Kumouksen sankari
sydänveren antavi
kallis on se vapauden lunastus.

5. Kumouksen myrskyt
kapinat ja tyrskyt
riehuu valtakunnan äärest äärehen.
Siellä hirmuhenget saavat
sydänverta janoavat
särpiellä hurmejuomat kanssa korppien.

6. Kuinka kauan vielä
teurastusta siellä
ennen kuin kansalle koittaa vapaus.
Eipä taiston tuoksinassa
tiedä kumpi voittamassa
vallankumousko vaiko taantumus.

7. Kylvömme kun tehdään
kasvaa kerran tähkään
sadoin kerroin kirkkahampi onnen aika uus.
Silloin pieni Suomen kansa
muistaa sankarpoikiansa
ilonkyyneleitä palkaks' saapi sankaruus.