Välihuomautus 123 : ...se puupäistä sorvataan.

Presidentti antoi hallituksen pohjan tunnustelemisen eduskunnan varapuhemies Veikko Helteen tehtäväksi. H. oli alkuperäiseltä ammatiltaan puuseppä, jota hän erikoisella ylpeydellä muisteli.

Vaalien jälkeen kirjoitin tulevista hallituskuvioista seuraavasti:
A) Normiratkaisu: Pohjana SDP + KOK (Kepu oppositioon). 78 paikkaa ei vielä riitä alkuunkaan, ei edes yhdessä KD:n ja RKP:n kanssa (93). Apuun tarvitaan joko vihreät tai vasurit. KOK tuskin menee molempien kanssa samaan hallitukseen, ellei saa RKP:tä mukaan. KD tuskin lähtee mukaan, joten RKP tarvitaan. Tällöin SDP + KOK + RKP –koalition lisäksi tarvitaan joko vihreät (108) tai vasurit (104). Molemmat niukkoja, vasurivaihtoehto sekä aatteellisesti epäilyttävä että liian niukka. Johtopäätös: SDP + KOK + VIH + RKP (108) + mahdollisesti VAS (124).
B) Aagh punamultaa: SDP + KEPU + VIH + VAS (107). Olisi Kepulta aika röyhkeä veto lähteä tuommoisen vaalitappion jälkeen hallitukseen, mutta Kepuhan pettää aina. Tällä kertaa luulisi kuitenkin Kepuakin hirvittävän mennä näin vasemmistolaiseen menoon mukaan, joten tämä kuulostaa aika epätodennäköiseltä. Neljän vuoden päästä Kepua ei äänestettäisi kuin säälistä.
C) Härski yllätysveto: SDP + KOK + KEPU (109). Vihreät ja vasurit oppositioon, mahdollisesti apupuoluelisänä RKP (119) tai KD (114) tai jopa molemmat (124). Tästä vaihtoehdosta olisi se ilo, että sen pitäisi osoittaa hidasjärkisemmillekin että Suomessa on oikeasti vain kolme puoluetta eli perussuomalaiset, vihervasemmisto ja järjestelmäpuolue.
D) Kusetus: SDP suorittaa epäonnistuneet tunnustelut ja jää suosiolla oppositioon. Hallituspohjana PS + KOK + KEPU (108) todennäköisesti höystettynä KD:llä (113). Operaation suurvoittaja tulee olemaan SDP, joka pystyy tykittämään oppositiosta neljän vuoden päästä veret seisauttavan vaalivoiton. Suurin häviäjä on PS, joka joutuu välttämättä tinkimään lupauksistaan liikaa. Tämän vaihtoehdon toteutuminen on kiinni PS:n vallanhimosta. Eli ei tule tapahtumaan, ellei sitten Halla-aho osoittaudu Soiniakin taitavammaksi valehtelijaksi.

Nyt näyttää uhkaavasti siltä, että on toteutumassa vaihtoehto (B) - tosin RKP:llä täydennettynä. Jätin RKP:n pois omasta arviostani siksi, että uskoin puolueen persreiän paisuneen halkaisijaltaan vain nelisenttiseksi sen tingittyä arvomaailmassaan niin paljon ja tämän hallitustapin olevan sentään viisisenttinen. Ilmeisesti ensimmäinen arvio oli se virheellinen ja onhan totta, että vain 107 eduskuntapaikan hallitus olisi turhan pieni, 117 tuo jo turvallisemman enemmistön. Ja RKP suostuu mihin tahansa, kunhan pakkoruotsi säilyy, kuten Tiedemies blogissaan aivan oikein huomautti.

Suurempi yllätys oli se, että nyt näyttää toteutuvan vaihtoehto (B), ei todennäköisimpänä pitämäni (A). Ensimmäinen ajatus oli, että Rinne kusettaa turvatakseen asemansa. Eli tämän tunnustelun on tarkoituskin epäonnistua, jolloin voidaan sanoa ettei tästä koalitiosta mitään kuitenkaan tullut ja mennä siihen tuttuun ja turvalliseen sinipunaan.

Mutta sitten alkoi päähän hiipiä karmeampi oivallus. Ehkä tässä ollaan tosissaan ja siihen voi olla yksi hyvä syy. Järjestelmäpuolue (SDP, KOK, KEPU, hangaround-jäseninä RKP ja KD) on todennut, että seuraavissa vaaleissa ollaan kusessa.
Kun persut jätetään nyt pois, se on mitä ilmeisimmin olemaan silloin suurin puolue ja kuinkas se silloin suljetaan ulkopuolelle? Ainoa vaihtoehto on se, että persut ei ole riittävän paljon suurin. Sen torjumiseen paras käytettävissä oleva vaihtoehto on ohjata protestiäänet muualle. Järjestelmäpuolueen alaosastoista tähän ylivoimaisesti paras vaihtoehto on kokoomus. Jätetään kokoomus vuorostaan oppositioon, jolloin ainakin tietty osa äänestäjiä kokee sen epäreiluksi ja kokoomus voi oppositiosta räksyttää sen verran, että tarjoaa näennäisvaihtoehdon.
Tämä voisi tuoda kokoomukselle sen verran ääniä neljän vuoden päästä, että se nousisi toiseksi suurimmaksi persujen kantaan ja Järjestelmäpuolueen yhteenlaskettu paikkamäärä olisi sen verran suuri, että se kykenisi muodostamaan hallituksen omillaan. Mikä olisi luultavasti sen viimeinen kuolinkouristus, sillä kahdeksan vuoden päästä persut lopulta voittaisivat riittävän suurella marginaalilla.
Tai sitten haittamaahanmuuttoa olisi saatu edistettyä niin paljon, että äänioikeus olisi ehditty myöntää kaikille Suomessa oleileville. Tällöin Vihervasemmistopuolueen alaosastot yhdessä Järjestelmäpuolueen alaosastojen kanssa saisivat niin paljon ääniä, että suomalaisten etua ajava puolue voitaisiin edelleen syrjäyttää.

Tätä oivallusta vastaan puhuu toki se, että se edellyttäisi Rinteen kykenevän ajattelemaan peräti neljän vuoden tähtäimellä. Löytää se sokeakin kana joskus jyvän, mutta ei Rinne sentään niin sokea ole. Toisaalta voihan olla että hänellä on itseään fiksummat neuvonantajat, mihin ei kylläkään paljon vaadita.

Jos nyt tunnusteltava hallituspohja toteutuu, vaihtoehtoja tulevalle politiikalle on kaksi:
1) Ideologioistaan huolimatta hallitus toteaa, että suu on pantava säkkiä myöten
2) Tulonjakopolitiikka jatkuu ennallaan tai kasvaa, haittamaahanmuutto jatkuu ennallaan tai pahenee

Seuraukset ovat:
1) Suomen talous toipuu, jos yrittäjävihamielisyys lakkaa, verotus kevenee (vrt. mitä tapahtui USA:ssa) ja haittamaahanmuutto pannaan kuriin. Kuitenkin hallituspuolueiden äänestäjät ovat tyytymättömiä, koska he ovat olleet tulonjaossa saamapuolella, jolloin kannatus romahtaa.
2) Kaikki on rahoitettava velkarahalla, jota saadaan entistä huonommin ehdoin koska markkinatalous näkee kyllä, missä mennään. Toisaalta useimpien äänestäjien - etenkin hallituspuolueiden äänestäjien - talouspoliittinen ymmärrys on yhtä ohut ja sotkuinen kuin perskarva. He näkevät vain oman ostovoimansa ja laskevat velkarahan tuloihin. Kun rahaa jaetaan, suosio on taattu - tämähän oli hyväksi havaittu systeemi jo Rooman tasavallan viimeisinä aikoina.

Mitä luulette kumman vaihtoehdon hallitus valitsee, Suomen kansan edun vai oman edun?